Oden vaaliohjelma (3) Luontoarvojen ja tiiviin yhdyskuntarakenteen yhteentörmäys

Asumisen alle jää aina luon­toa. Mitä harvem­pi on yhdyskun­tarakenne, sitä enem­män luon­toa uhrataan. Isos­sa kuvas­sa tiivis yhdyskuntarekenne siis säästää luon­toa. Tavoit­te­len tiivistä raken­net­ta, mut­ta miin, että kun­nol­lisia viher­aluei­ta on lähel­lä kaikkia.

Olisi help­poa rak­en­taa tyhjälle alueelle kaupun­ki, joka olisi yhdyskun­tarak­en­teeltaan tiivis ja jos­sa kun­nol­liset viher­alueet ovat lähel­lä. Ole­mas­sa ole­vaa kaupunkia on paljon vaikeampi kor­ja­ta täl­laisek­si. Käsit­te­len tässä kolmea tapaus­ta, jos­sa ratio­naa­li­nen yhdyskun­tarakenne ja asukkaiden arvosta­mat luon­toar­vot ovat tör­mäyskurssil­la. Käsit­te­len Meri-Rasti­laa, Kivi­nokkaa ja Haa­gan Riistavuorta.

Meri-Rasti­la

Vuosaare­laiset ovat eri­tyisen tykästyneitä Rasti­lan met­sään. Pahak­si onnek­si se sijait­see lähel­lä metroase­maa, joten asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen sinne oli eri­tyisen kan­nat­tavaa. Me vihreät kuitenkin vas­tus­timme sinne rak­en­tamista, vaik­ka vastapuolen argu­menteis­sa oli oma järken­sä. Sinän­sä se ehdo­tus, jon­ka kaupung­in­val­tu­us­to aikanaan hyväksyi, oli eri­tyisen hölmö. Alue olisi tuhot­tu, mut­ta asun­to­ja olisi raken­net­tu vain vähän. En ymmär­rä, mitä järkeä luon­toalueen rau­nioiden säi­lyt­tämisessä muis­tut­ta­mas­sa menete­tys­tä olisi ollut. Poli­ti­ikas­sa tarvi­taan kom­pro­mis­se­ja, mut­ta kaavoituk­ses­sa ne tarkoit­ta­vat hel­posti vain huono­ja ratkaisu­ja, jois­sa on menetet­ty molem­mat tavoitel­lut näköko­h­dat.[1]

Asukkaat esit­tivät jos­sain vai­heessa, että olisi järkeväm­pää tiivistää kovin väljästi raken­net­tua Meri-Rasti­laa kuin uhra­ta rantamet­sä. En tiedä, mis­sä olo­suhteis­sa Meri-Rasti­la on kaavoitet­tu niin kuin on kaavoitet­tu, mut­ta on suo­ranainen ympäristörikos kaavoit­taa metroase­man viereen ker­rostaloalue omako­tialueen tehokkuudella.

Meri-Rasti­lan tiivistämiskaa­van kanssa edet­ti­in hyvin ja vuo­den vai­h­teessa lau­takun­ta päät­ti yksimielis­es­ti, että kos­ka rak­en­tamista saadaan Meri-Rasti­laa tiivistämäl­lä niin paljon, Rasti­lan met­sän rak­en­tamis­es­ta voidaan luop­ua. Suuri voit­to sille peri­aat­teelle, että mitä raken­netaan, raken­netaan kun­nol­la ja säästetään hyvät viher­alueet lähelle.

Meri-Rasti­lan itäosan kaa­va. Har­maat raken­nuk­set van­ho­ja, valkoiset uusia.

Sen jäl­keen on ääni vähän muut­tunut kel­los­sa. Nyt onkin alet­tu vas­tus­taa Meri-Rasti­lan tiivistämistä. Minä olen ollut tekemässä sopimus­ta, jol­la Rasti­lan met­sä pelastet­ti­in. En voi hypätä toiseen kelkkaan ja pet­tää lupaus­ta. Vasem­mis­toli­itolle se on näköjään helpompaa.

Kiista kos­kee eri­tyis­es­ti Poh­jave­den­puis­ton pohjois­puolen kallioista maas­toa. On myön­net­tävä, että se on hieno. Jos suun­nit­telisimme Meri-Rasti­lan puh­taal­ta pöy­dältä, säästäisimme sen, mut­ta valitet­tavasti Meri-Rasti­las­sa on jo raken­nuk­sia, väärän kokoisia ja vääril­lä paikoilla.

Meri-Rasti­las­sa ei ole kyse vain asukaslu­vus­ta, on kyse myös seg­re­gaa­tios­ta. Kun 1990-luvun lama koit­ti, rak­en­t­a­mi­nen Helsingis­sä pysähtyi ja kiin­teistölau­takun­nan puheen­jo­hta­ja Erk­ki Heikko­nen halusi pelas­taa raken­nus­li­ik­keet ja muut­ti jok­seenkin kaik­ki ton­tit Meri-Rasti­las­sa ARA-ton­teik­si. Meri-Rasti­lan asun­noista yli 90 pros­ent­tia on hin­tasään­nel­tyä asum­ista. Sinne tarvi­taan nyt kovan rahan asun­to­ja. Niitä on tulos­sa juuri tuonne Poh­jave­den­puis­ton kallioille. Jos tuos­ta kort­telista nap­sas­taan puo­let pois, se toinenkaan puoli ei toteudu kuin Heikkosen ARA-asun­toina, kos­ka lop­putu­los ei ole toimi­va. Meri-Rasti­laan ei ole kovin help­po houkutel­la kovan rahan tuotan­toa. Vasem­mis­toli­iton edus­ta­jat tietävät tämän kaiken kyl­lä oikein hyvin.

Kivi­nok­ka

Kivi­nok­ka on noin kilo­metrin päässä Kulosaaren metroase­mal­ta ole­va van­ha ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen hal­lit­se­ma kesä­ma­ja-alue, jon­ka his­to­ri­aan voi tutus­tua esimerkik­si Kjell West­ön kir­jas­ta Mis­sä kuljimme ker­ran. Aiem­min kokoomus halusi val­loit­taa tämän vasem­mis­tolle pyhite­tyn alueen kokoomus­lais­ten omako­ti­a­su­jien alueek­si, mikä olisi ollut maankäyt­tönä aivan type­r­ää. Sitä oli help­po vastustaa.

Sit­ten kaavoituk­sen suun­ta muut­tui. Sinne kaavailti­inkin kun­non asun­torak­en­tamista metroase­man lähelle. Tämä muut­ti tilanteen mon­imutkaisem­mak­si. Alueen puo­lus­tamista vaikeut­ti vielä sekin, että kesä­ma­jay­hteisö yrit­ti kaikin voimin pitää ulkop­uoliset pois­sa. Sit­tem­min kesä­ma­jay­hteisö on tul­lut järkiinsä.

Min­ulle tämä oli ensin vähän vaikea tilanne, mut­ta omaatun­toani lohdut­ti se, ettei tämä ole metroase­man lähel­lä. Kilo­metrin mat­ka metropy­säkille on liikaa, mut­ta se on myös liian vähän toimi­van liityn­täli­iken­teen järjestämiseksi.

Olin kahdek­san vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan vara­puheen­jo­hta­ja. Olimme lau­takun­nan puheen­jo­hta­jan, Ris­to Rauta­van kanssa monista asioista eri mieltä, mut­ta molem­mat oli­vat prag­maatikko­ja ja saimme sovit­tua keskenämme paljon asioi­ta. Sovimme esimerkik­si, että jyräämme viras­ton, joka puo­lusti hen­keen ja vereen Hert­toniemen teol­lisu­usalueen säi­lyt­tämistä yksi­no­maan työ­paik­ka-alueena. Lop­putu­lok­se­na alueelle kaavoitet­ti­in aivan metroase­man viereen asun­not 34 00 ihmiselle – paljon enem­män kuin Kivi­nokkaan koskaan kaavailti­in asukkai­ta. Lop­putu­los ei täysin vas­tan­nut omia ajatuk­siani – en olisi kaavoit­tanut asumiseen vain yksi­ty­is­ten omis­tamia tont­te­ja vaan myös kaupun­gin maa­ta, mut­ta poli­ti­ik­ka on mah­dol­lisuuk­sien taita­mista. Lop­putu­los on myös vähän kol­ho. Kaavas­sa ei määrätä raken­nus­su­un­nit­telus­ta, vaik­ka joskus tun­tuu, että pitäisi.

Muuten olen tyy­tyväi­nen. Paljon asukkai­ta metroase­man tun­tu­mas­sa ja vas­taavasti lyhyen matkan päässä kun­non viher­alueet. Juuri tätä tarkoitan.

Riis­tavuori

Kaupunkibule­vardit pikaratikoi­neen on vihreän kaupunkisu­un­nit­telun suuria saavu­tuk­sia. Yksi niistä on Vihd­in­tien pikaratik­ka, jon­ka var­relle suun­nitel­laan asun­to­ja 14 000 asukkaalle.

Riis­tavuoten puis­to on kuvan yläosas­sa punaisel­la soiki­ol­la merkittynä.

Ratikkalin­ja kul­kee Haa­gan liiken­neympyrän jäl­keen pitkin Vihd­in­ti­etä Riis­tavuoren viher­alueen viertä. Tuo alue on aikanaan jätet­ty rak­en­ta­mat­ta, kos­ka siihen aikaan oli epäter­veel­listä asua vilkkaiden autotei­den var­rel­la. Pakokaa­su­is­sa oli lyi­jyä ja se esimerkik­si alen­si liiken­teen vaivaamil­la aleil­la asu­vien las­ten älykkyyttä.

Tuon ratikkalin­jan logi­ikan mukaan Vihd­in­tien bule­vardin var­si pitää rak­en­taa tiivi­isti, mut­ta haa­galaiset eivät halua luop­ua suosi­tus­ta viheralueestaan.

Kansalaisil­ta tulleen palaut­teen mukaan kaupun­ki ei ole pystynyt täysin ker­tomaan, mitä on tekeil­lä. Riis­tavuoren pelas­tamisek­si esitetään, ettei koko ratikkalin­jaa tehdä: nykyiset joukkoli­iken­ney­htey­det kuulem­ma riit­tävät ja sitä pait­si junal­la pääsee keskus­taan nopeam­min kun ratikalla.

Kaupun­ki ei ole saanut ker­ro­tuk­si, että ratikas­sa ei ole kyse vain ratikas­ta vaan myös 14 000 asukkaas­ta. Junal­la pääsee juna-ase­mal­ta nopeam­min Rautatiease­malle, mut­ta pikaratikalla pääsee Munkkiniemeen, Meilah­den sairaala-alueelle, Man­ner­heim­intielle, Kisa­hal­li­in ja oop­per­aan ja tietysti myös Val­imon ja Pohjois-Haa­gan asemille.

Tästä asukaat ovat tehneet hyvän vas­tae­hdo­tuk­sen, jos­sa asum­ista sijoite­taan enem­män Vihd­in­tien välit­tömään läheisyy­teen ja säästetään puis­toa. Tässä on ainek­set hyvään kom­pro­mis­si­in. Vihd­in­tien melu­alue ei ole eri­tyisen hyvää aluet­ta virkistyskäytölle.

Jos viher­alueet keskitetään kun­nol­lisik­si alueik­si niin, että niitä on kaikille korkein­taan 500 metrin päässä, miten lapset, joille 500 metriä on pitkä mat­ka kulkea yksin. Vas­taus on kort­telip­i­ha. Jos­sain seu­raavas­sa postauk­ses­sa ker­ron, mik­si olen tykästynyt umpikortteleihin.

[1] Olin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa vara­jäse­nenä myös 1980-luvun alus­sa, kun kaavoitet­ti­in Aurinko­lahtea. Poh­jae­si­tys oli kom­pro­mis­si rak­en­tamisen ja luon­toar­vo­jen välil­lä. Ranta oli jätet­ty ruovikkoisek­si luon­non­ran­naksi. Puheen­jo­hta­ja Yler­mi Runko esit­ti, että tehdään siihen kun­non rantab­ule­var­di. Viras­to puo­lusti esi­tys­tään. Viras­ton puo­lus­tus rom­ahti, kun minä kan­natin Run­gon esi­tys­tä. Siel­lä se rantab­ule­var­di nyt on, eikä kukaan ole valittanut.

Liberan analyysi (4) Läpinäkyvyyttä maan myyntiin ja vuokraukseen

Kir­joituk­ses­sa vaa­di­taan avoimuut­ta maan myymisen ja vuokraamisen kaut­ta tapah­tu­valle eri­lais­ten toim­into­jen sub­ven­ti­olle. Tästä olen sinän­sä aivan samaa mieltä. On maan tapa piilot­taa kaiken­lainen tuki maan hin­nan alen­nuk­seen. Olisi reilumpaa kir­ja­ta se menok­si bud­jet­ti­in, jol­loin tietysti tulok­si pitäisi kir­ja­ta käypä maan vuokra.

Eri­tyisen suosit­tua tämä piilotet­tu tuki on ollut ja on jatkos­sakin urheiluhankkeis­sa. Nyt on vuorossa HIFK:n jäähal­li, joka rahoite­taan yksi­tyisel­lä rahal­la täysin ilman julk­ista tukea – kun­han vain saa unel­ma­ton­tin sop­uhin­taan. (HIFK väit­tää mak­sa­vansa ton­tista käyvän hin­nan. Käypä hin­ta on huu­tokaup­pahin­ta) Jat­ka lukemista “Lib­er­an ana­lyysi (4) Läpinäkyvyyt­tä maan myyn­ti­in ja vuokraukseen”