Oppimateriaaleista pitäisi maksaa toisella tavalla.

Koulu­jen pitäisi mak­saa kiin­teä oppi­lasko­htainen mak­su oppi­ma­te­ri­aa­li­nen tuot­ta­jille sen mukaan, kenen tuot­ta­man mate­ri­aalin mukaan ne opet­ta­vat ja kir­jo­jen pitäisi mak­saa noin euron. 

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to keskusteli eilen oppi­ma­te­ri­aalien ilmaisu­ud­es­ta. Oli­han hal­li­tus jo ehtinyt päät­tää, että kir­jat tule­vat mak­sullisik­si niille luki­o­laisille, jot­ka ovat jääneet ker­ran luokalle tai olleet vuo­den vai­h­to-opiske­li­joina. Tämän älyt­tömyy­den hal­li­tus ehti jo perua, mut­ta keskustelus­sa nousi esille kysymys oppikir­joista ja dig­i­taalis­es­ta oppimateriaalista.

Koulut säästävät nyt jaka­mal­la oppi­ma­te­ri­aa­li­nen vain dig­i­taalise­na. Mon­elle paperikir­ja sopii parem­min, eikä siinä ole näp­päi­men päässä Tik­tokia. Jat­ka lukemista “Oppi­ma­te­ri­aaleista pitäisi mak­saa toisel­la tavalla.”

16. Teolliset työpaikat eivät sovi kalliille maalle

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

On aika esitel­lä yksi taloudelli­nen ter­mi lisää: vai­h­toe­htoiskus­tan­nus. Alueen varaami­nen tiet­tyyn tarkoituk­seen mak­saa vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­se­na sen tulon mene­tyk­sen, joka koetaan, kun sitä ei voi­da käyt­tää johonkin muuhun, jos­sa se tuot­taa parem­min. Aikanaan Helsin­gin sata­ma säi­lyt­ti tyhjiä kont­te­ja Helsin­gin ran­noil­la. Se oli hei­dän mielestään kan­nat­tavaa, kos­ka sata­malle kaavoitet­tu maa ei tuot­tanut mis­sään kaa­van­mukaises­sa käytössä sen parem­min. Vai­h­toe­htoiskus­tan­nus muo­dos­tuikin siitä käyt­tö­tarkoituk­ses­ta, mihin maa oli järkevää kaavoit­taa. Nyt ne alueet ovat asuinkäytössä, mikä on paljon kan­nat­tavam­paa kuin säi­lyt­tää tyhjiä kont­te­ja ihaile­mas­sa merinäköalaa.

Teol­lisu­us on per­in­teis­es­ti sijoitet­tu erilleen asumis­es­ta ja mielu­um­min tuulen ala­puolelle. Teol­lisu­us haisee, melu­aa ja tuot­taa raskas­ta liiken­net­tä – tai teki niin ainakin ennen. Kehit­tyvälle kaupungille teol­lisu­us kuitenkin on tai ainakin oli vält­tämät­tömyys, jolle oli pakko osoit­taa tilaa.  Nyky­isin teol­lisu­u­den ympäristöhai­tat ovat olen­nais­es­ti pienem­piä. Eril­lisiä teol­lisu­usaluei­ta pide­tään silti yhä yllä, eikä asum­ista ja teol­lisu­ut­ta juuri osoite­ta samoille alueille. Vaik­ka muut teol­lisu­u­teen liit­tyvät ongel­mat ovatkin pois­tuneet, raskas­ta liiken­net­tä se yhä syn­nyt­tää, eikä sitä halu­ta asuinkaduille. Jat­ka lukemista “16. Teol­liset työ­paikat eivät sovi kalli­ille maalle”

15. Toimistoja vai asuntoja keskustaan?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Helsin­gin keskus­tan tun­tu­mas­sa on suuri paine muut­taa toimis­to­ja asun­noik­si joko remon­toimal­la talo asun­noik­si tai purka­mal­la toimis­tot asuin­talon tieltä.

Vielä 1980-luvul­la kiin­teistön­o­mis­ta­jat halu­si­vat muut­taa asun­to­ja keskus­tan tun­tu­mas­sa toimis­toik­si. Syn­tyi piilokont­tori­jahti, jos­sa käräytet­ti­in luvat­ta toimis­toik­si muutet­tu­ja asuntoja.

Tässä välis­sä on muut­tunut paljon. Pääkaupunkiseudulle on tul­lut keskus­tan rin­nalle paljon hyviä toimis­toaluei­ta esimerkik­si Keilaniemeen, Pasi­laan, Ruo­ho­lah­teen, Kalasa­ta­maan ja Avi­apo­lik­seen. Toimis­tois­sa pin­ta-alan tarve on vähen­tynyt merkit­tävästi, kos­ka enää ei tarvitse olla omaa työhuonet­ta map­pi­hyl­lyi­neen. Ark­istot ovat nyt pil­vessä ja teknolo­gia on muut­tunut niin, että työti­laa tarvit­se­va voi ottaa käyt­tön­sä minkä tahansa vapaan työpöy­dän ja muut­taa salasanansa avul­la tietokoneen omak­seen. Etä­työ on vähen­tänyt toimis­toalan tarvet­ta. Jat­ka lukemista “15. Toimis­to­ja vai asun­to­ja keskustaan?”

14. Pientaloja vai kerrostaloja?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Pääsään­töis­es­ti tar­jol­la ole­vat ton­tit pitäisi ohja­ta siihen käyt­tö­tarkoituk­seen, jos­sa niistä mak­se­taan eniten. Sehän tarkoit­taa, että niistä on eniten hyö­tyä siinä käytössä. Täl­löin tosin las­ke­taan vain hyö­tyä käyt­täjälle itselleen, ei mah­dol­lisia ulkoisia hyö­tyjä ja hait­to­ja. Kos­ka kaupunkielämä on täyn­nä ulkois­vaiku­tuk­sia, voi olla perustel­tua poike­ta tästä järjestyk­ses­tä, mut­ta se pitäisi perustel­la avoimesti. Jos perustelu ei kestä päivän­val­oa, se on toden­näköis­es­ti huono. Tarkaste­len jatkos­sa sitä, pitääkö ton­tit antaa asumiseen, toimis­toik­si vai teol­lisu­us­ton­teik­si, mut­ta aloite­taan kysymyk­ses­tä, että jos ton­tit osoite­taan asumiseen, pitääkö ne osoit­taa ker­ros- vai pientalorakentamiseen.

Tässäkin pitäisi rahan ratkaista. Jos ton­tista mak­se­taan enem­män ker­rostaloille kuin pien­taloille kaavoitet­tuna, ne pitäisi kaavoit­taa ker­rostaloik­si. Jat­ka lukemista “14. Pien­talo­ja vai kerrostaloja?”

13. Suhteellinen etu

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita. 

Suh­teelli­nen etu kuu­luu talousti­eteen keskeisi­in käsit­teisi­in. Se on niin tehokas ajat­telun apu­vä­line myös talous­teo­ri­an ulkop­uolel­la, että se pitäisi opet­taa koulus­sa aivan kaikille matem­ati­ikan yhteydessä.

Talousti­eteen oppikir­jois­sa suh­teelli­nen etu opete­taan yleen­sä käyt­täen esimerkkinä pel­lon tuot­toa. Jos hehtaar­ituot­to vehnää vil­jeltäessä on pel­lol­la A 2000 kiloa ja pel­lol­la B 3000 kiloa, vehnän vil­jeli­jä ajat­telee, että hänen pitää saa­da käyt­töön­sä pel­to B, kos­ka sil­lä hehtaarisato on suurin. Mut­ta jos pitää vil­jel­lä myös kau­raa ja kaurasato on pel­lol­la A 1000 kiloa ja pel­lol­la B 2000 kiloa, eli pel­lol­la B myös kaurasato on suurin. Pel­lol­la B on suh­teelli­nen etu kau­ran vil­je­lyyn, kos­ka kaurasato on sil­lä kaksinker­tainen pel­toon A ver­rat­tuna, mut­ta vain vehnän kohdal­la vain puoli­tois­tak­er­tainen. Saman voi sanoa niin, että pel­lol­la A menetetään 300 vehnäk­iloa vas­taan 150 kiloa kau­raa, mut­ta pel­lol­la B 200 kiloa kau­raa. Pel­lol­la B on suh­teelli­nen etu kau­ran vil­je­lyyn ja pel­lol­la A vehnän viljelyyn.

Suh­teelli­nen etu on keskeinen käsite ulko­maankaup­pateo­ri­as­sa: maan kan­nat­taa erikois­tua siihen tuotan­toon, johon sil­lä on suh­teelli­nen etu. Ter­mi sopii kuitenkin hyvin myös sen pohtimiseen, mitä mil­läkin ton­til­la kan­nat­taa kaupungis­sa tehdä.

Seu­raa­va luku tästä.

Kir­jan alku­un tästä

12. Nostaako kallis tontti asumisen hintaa?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita. 

Kalli­ille ton­tille ei voi syn­tyä halpo­ja asun­to­ja. Raken­nus­li­ik­keen on saata­va uusista asun­noista niiden osta­jil­ta raken­nuskus­tan­nuk­set ja ton­tin hin­ta sekä niiden päälle vielä kohtu­ulli­nen yrit­täjävoit­to. Muuten ei kan­na­ta rak­en­taa. Kalli­il­la ton­til­la ei siis voi olla halpo­ja asun­to­ja, ellei raken­nus­li­ike ole arvioin­ut tilan­net­ta pahasti väärin.

Kään­teinen ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Vaik­ka arvokas tont­ti myy­dään raken­nus­li­ik­keelle hal­val­la, asun­noista ei tule halpo­ja. Asun­not myy­dään eniten tar­joav­ille eikä tämä hin­ta riipu siitä, paljonko raken­nus­li­ike on mak­sanut ton­tista eikä edes siitä, kuin­ka kalli­ik­si rak­en­tamien on tul­lut. Jat­ka lukemista “12. Nos­taako kallis tont­ti asumisen hintaa?”

11. Kaupunkien välinen muuttopaine

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä  kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita. 

Asumisen hin­ta ker­too myös kaupunkien halut­tavu­ud­es­ta asuinkaupunk­i­na. Jos saman­laisen asun­non vuokra kaupungis­sa A on 1200 €/kk ja kaupungis­sa B 900 €/kk ja henkilö val­it­see silti kaupun­gin A, hänel­lä on jokin syy pitää A:ta parem­pana itselleen. Juuri hänen kohdal­laan siihen voi olla eri­tyi­nen syy, vaikka­pa työ­paik­ka opet­ta­jana, mut­ta täl­lainen hin­taero ei voi olla pysyvä, ellei kaupun­ki A olisi jostain syys­tä keskimäärin vetovoimaisem­pi.  Juuri sik­si muut­to­tap­pioalueil­la asun­not ovat halpo­ja ja kasvukeskuk­sis­sa kalliita.

Asun­to­jen hin­taerot kahlit­se­vat muut­topainei­ta aluei­den välil­lä vähän niin kuin pato kah­den vesistön välillä.

Asum­i­nen on selvästi kalli­im­paa Helsingis­sä kuin Tam­pereel­la, vaik­ka monis­sa selvi­tyk­sis­sä on todet­tu Tam­pereen ole­van Helsinkiä halu­tumpi asuinkaupunk­i­na. Jat­ka lukemista “11. Kaupunkien väli­nen muuttopaine”

10. Naapuruston merkitys

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä  kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita. 

***

Aluei­den hin­taerot eivät riipu vain itse alueen fyy­si­sistä olo­suhteista. Myös naa­pureil­la on merk­i­tys­tä. Asun­not ovat varakkaiden asuinalueil­la kalli­impia kuin niiden objek­ti­ivisia olo­suhtei­ta ajatellen pitäisi olla, kos­ka asun­non osta­jat ovat halukkai­ta mak­samaan mielei­sistään naa­pureista. Samas­ta syys­tä vuokrat­alo­val­taisil­la alueil­la kovan rahan asun­not ovat nor­maalia halvem­pia. Michelle Oba­ma kuvasi muis­tel­makir­jas­saan Min­un tari­nani, miten mustien muut­ta­mi­nen Chicagon keskilu­okkaisille asuinalueille sai aikaan valkoisen keskilu­okan paon alueelta ja hin­to­jen rom­ah­tamisen. Hyv­in­voivan keskilu­okan ennakkolu­u­loisu­ud­es­ta on vaikea puhua, kos­ka se tulk­i­taan ilmiön hyväksymisek­si. On kuitenkin eri asia tun­nus­taa jokin asia reali­teetik­si kuin hyväksyä se eet­tis­es­ti oikeak­si. Tässä esimerkissä he tosin saa­vat ran­gais­tuk­sen­sa: menet­tävät paljon rahaa myy­dessään asun­ton­sa hal­val­la. Jat­ka lukemista “10. Naa­pu­rus­ton merkitys”

9 Hyötyvätkö asukkaat mitään paremmasta kaupungista?

Jos kaik­ki asunalueelle tehtävät paran­nuk­set kap­i­tal­isoitu­vat tont­tien hin­toi­hin ja vuokri­in, eikö se tarkoi­ta, etteivät asukaat hyödy niistä mitään? Joutu­vathan he mak­samaan alueen paran­tu­mis­es­ta niin paljon, että se neu­tral­isoi hei­dän saa­mansa hyö­dyn. Ain­oa, joka hyö­tyy, on ton­tin omis­ta­ja. Suun­nilleen näin kävisi, jos paran­nuk­sia tehtäisi­in vain yhdel­lä alueel­la. Siitä yhdestä ja ain­oas­ta tulisi aiem­paa halu­tumpi ja asumis­es­ta siel­lä tulisi kalli­im­paa. Jos sen sijaan paran­nuk­sia tehdään kaikkial­la, halut­tu­jen aluei­den määrä lisään­ty­isi, mikä leikkaisi hin­nan nousua. Jos paran­nuk­sia tehtäisi­in kaikkial­la muual­la kuin yhdel­lä alueel­la, sen yhden alueen arvo vas­taavasti lask­isi. Jat­ka lukemista “9 Hyö­tyvätkö asukkaat mitään parem­mas­ta kaupungista?”

8. Urbaanit mukavuudet

Suomen kielessä ei ole vaki­in­tunut­ta vastinet­ta englan­ninkieliselle käsit­teelle urban ameni­ty, jota käytetään paljon englan­ninkielisessä kaupunkien kehit­tämistä koskevas­sa kir­jal­lisu­udessa. Tämä on oireel­lista, sil­lä jos asialle ei ole nimeä, sitä ei osa­ta ajatel­la tai ei siitä ainakaan voi­da puhua. Perus­tu­uhan ajat­telu suurelta osin kieleen.

Oxford Dic­tio­nary määrit­tää sanan ameni­ty tarkoit­ta­maan paikan tai olo­suh­teen miel­lyt­tävyyt­tä. Urban ameni­ty on paikkaan liit­tyvä mieli­hyvää tuot­ta­va asia – kau­nis puis­to, rantarait­ti, kau­ni­isti laat­takivistä raken­net­tu käve­lykatu. Se voi tarkoit­taa myös pikaratikkay­hteyt­tä. Se tarkoit­taa asi­aa, joka tekee alueesta houkut­tel­e­van asua tai oleil­la. Kysymys voi olla myös kau­pal­li­sista palveluista, jol­loin posi­ti­ivi­nen ulkois­vaiku­tus perus­tuu kulut­ta­jan yli­jäämään[1]. Vilkkaan rav­in­to­lakadun läheisyys hyödyt­tää asukkai­ta kulut­ta­jan yli­jäämän kaut­ta, vaik­ka rav­in­to­las­sa käymi­nen on mak­sullista. Jat­ka lukemista “8. Urbaan­it mukavuudet”