16. Teolliset työpaikat eivät sovi kalliille maalle

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

On aika esitel­lä yksi taloudelli­nen ter­mi lisää: vai­h­toe­htoiskus­tan­nus. Alueen varaami­nen tiet­tyyn tarkoituk­seen mak­saa vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­se­na sen tulon mene­tyk­sen, joka koetaan, kun sitä ei voi­da käyt­tää johonkin muuhun, jos­sa se tuot­taa parem­min. Aikanaan Helsin­gin sata­ma säi­lyt­ti tyhjiä kont­te­ja Helsin­gin ran­noil­la. Se oli hei­dän mielestään kan­nat­tavaa, kos­ka sata­malle kaavoitet­tu maa ei tuot­tanut mis­sään kaa­van­mukaises­sa käytössä sen parem­min. Vai­h­toe­htoiskus­tan­nus muo­dos­tuikin siitä käyt­tö­tarkoituk­ses­ta, mihin maa oli järkevää kaavoit­taa. Nyt ne alueet ovat asuinkäytössä, mikä on paljon kan­nat­tavam­paa kuin säi­lyt­tää tyhjiä kont­te­ja ihaile­mas­sa merinäköalaa.

Teol­lisu­us on per­in­teis­es­ti sijoitet­tu erilleen asumis­es­ta ja mielu­um­min tuulen ala­puolelle. Teol­lisu­us haisee, melu­aa ja tuot­taa raskas­ta liiken­net­tä – tai teki niin ainakin ennen. Kehit­tyvälle kaupungille teol­lisu­us kuitenkin on tai ainakin oli vält­tämät­tömyys, jolle oli pakko osoit­taa tilaa.  Nyky­isin teol­lisu­u­den ympäristöhai­tat ovat olen­nais­es­ti pienem­piä. Eril­lisiä teol­lisu­usaluei­ta pide­tään silti yhä yllä, eikä asum­ista ja teol­lisu­ut­ta juuri osoite­ta samoille alueille. Vaik­ka muut teol­lisu­u­teen liit­tyvät ongel­mat ovatkin pois­tuneet, raskas­ta liiken­net­tä se yhä syn­nyt­tää, eikä sitä halu­ta asuinkaduille. Jat­ka lukemista “16. Teol­liset työ­paikat eivät sovi kalli­ille maalle”