Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki, ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Suhteellinen etu kuuluu taloustieteen keskeisiin käsitteisiin. Se on niin tehokas ajattelun apuväline myös talousteorian ulkopuolella, että se pitäisi opettaa koulussa aivan kaikille matematiikan yhteydessä.
Taloustieteen oppikirjoissa suhteellinen etu opetetaan yleensä käyttäen esimerkkinä pellon tuottoa. Jos hehtaarituotto vehnää viljeltäessä on pellolla A 2000 kiloa ja pellolla B 3000 kiloa, vehnän viljelijä ajattelee, että hänen pitää saada käyttöönsä pelto B, koska sillä hehtaarisato on suurin. Mutta jos pitää viljellä myös kauraa ja kaurasato on pellolla A 1000 kiloa ja pellolla B 2000 kiloa, eli pellolla B myös kaurasato on suurin. Pellolla B on suhteellinen etu kauran viljelyyn, koska kaurasato on sillä kaksinkertainen peltoon A verrattuna, mutta vain vehnän kohdalla vain puolitoistakertainen. Saman voi sanoa niin, että pellolla A menetetään 300 vehnäkiloa vastaan 150 kiloa kauraa, mutta pellolla B 200 kiloa kauraa. Pellolla B on suhteellinen etu kauran viljelyyn ja pellolla A vehnän viljelyyn.
Suhteellinen etu on keskeinen käsite ulkomaankauppateoriassa: maan kannattaa erikoistua siihen tuotantoon, johon sillä on suhteellinen etu. Termi sopii kuitenkin hyvin myös sen pohtimiseen, mitä milläkin tontilla kannattaa kaupungissa tehdä.
Seuraava luku tästä.
Kirjan alkuun tästä
Hyödyllinen käsite.
Tämä kirjoitus on minusta vähän lyhyt ollakseen kokonainen kirjan luku.
Eräs mieleen tuleva asia on, että valtioiden mittakaavassa suhteellinen etu kannustaa usein varsinkin pieniä valtioita ryhtymään banaanivaltioiksi. (ts. erikoistumaan yhden tuotteen tai raaka-aineen tuotantoon, ja tuomaan kaiken muun ulkomailta) Tämä aiheuttaa erinäisiä ongelmia markkinoiden heilahteluiden ja huoltovarmuuden säilyttämisen kannalta. Kaupunkien mittakaavassa vastaavia ongelmia ei välttämättä esiinny.
Niinkuin Suomi ja metsäteollisuus 😉
Onhan meillä myös metalli, kemia ja konepajateollisuutta.
Mutta aika suuri osa tuotannosta keskittyy alku tai keskivaiheen jalostukseen.
Olemme yhteisvaluutta Eurossa ja Euroopassa mukana syrjäisenä Saarela, talous keskittyy lähinnä raskaaseen teollisuuteen ja mutta elintaso ja kustannukset ovat kuin todella korkean jalostus asteen Sveitsissä. Kyllähän kaikki näkee ettei tämä hyvin tule menemään, varsinkin kun EU verottaa ja kieltää ilmaston nimissä meidän suhteelliset edut. Suomen näivettyminen on jo hyvässä vauhdissa ja Suomi on nyt Eurossa ollessaan vuosina mitattuna näivettynyt enemmän kuin kasvanut.
En tiedä olenko väsynyt, vai onko tuo peltoesimerkki tarpeettoman monimutkaisesti selitetty asia? Se kuulosti lukion matematiikan kirjoitusten tehtävänannolta. Ymmärrän että siinä haetaan suhteellisen edun käsitettä juuri maa-alueen hyötykäytön suhteen niin että sillä varmaankin alustetaan tonttimaiden käyttöä tulevissa luvuissa, mutta silti minun oli vaikea sitä seurata (terveisin lukion pitkän matikasta L kirjoittanut).
Konkreettinen todellinen esimerkki siitä, miten suhteellinen kilpailuetu toimii löytyy Colorado-joen vedenkäytöstä. Suomenkin media kertoo silloin tällöin uutisia Lounais-USA:n vesipulasta. Kuitenkin alueen tärkeimmän vesilähteen eli Colorado-joen ihmistoiminnan käyttöön ottamasta vedestä lähes puolet (46%) käytetään karjanrehun eli alfa-alfan ja heinän kasvattamiseen. Tätä rehua rahdataan Great Plainsille ja jopa vientiin. Great Plainsillä viljellään vehnää, ja heinää kasvaa lähinnä karjan laidunmailla.
Taloustieteen oppikirjoissa tuntuu olevan peltojen viljelysuunnitelmista johdatteleva lähestymistapa.
Rinnalle kannattaisi laittaa pellon arvon määrityksen muodostuminen. Lähellä kaupunkeja pelloilla on tuottoarvoonsa nähden järjetön hinta. Siellä pellon arvo määräytyy kaupungissa asuvien halusta rakentaa kauniita nurmikoita tai jopa mäntykankaalle kasvitarha. Silloin pellon multakerros on se mikä määrää sen arvon.
Tuohon mielestäni pitäisi ottaa eri viljalajien hintatasot myös mukaan tai ilmoittaa ne tarkastelussa samaksi taikka muu tapa jolla tuotoksia keskenään arvotetaan.
Nyt esimerkki jää jotenkin puolitiehen.
Hintatasojen lisääminen vesittäisi koko esimerkin, koska silloin voisi vain laskea pelloille optimaalisen tuoton, eikä koko suhteellisen edun käsitettä tarvittaisi mihinkään.
Käsite on mielekäs tilanteessa, jossa vehnä ja kaura eivät ole suoraan vaihdettavissa toisikseen. Tällöin se kertoo meille, mihin minkäkin viljan tuotanto ensisijaisesti kannattaa sijoittaa.