Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki, ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Pääsääntöisesti tarjolla olevat tontit pitäisi ohjata siihen käyttötarkoitukseen, jossa niistä maksetaan eniten. Sehän tarkoittaa, että niistä on eniten hyötyä siinä käytössä. Tällöin tosin lasketaan vain hyötyä käyttäjälle itselleen, ei mahdollisia ulkoisia hyötyjä ja haittoja. Koska kaupunkielämä on täynnä ulkoisvaikutuksia, voi olla perusteltua poiketa tästä järjestyksestä, mutta se pitäisi perustella avoimesti. Jos perustelu ei kestä päivänvaloa, se on todennäköisesti huono. Tarkastelen jatkossa sitä, pitääkö tontit antaa asumiseen, toimistoiksi vai teollisuustonteiksi, mutta aloitetaan kysymyksestä, että jos tontit osoitetaan asumiseen, pitääkö ne osoittaa kerros- vai pientalorakentamiseen.
Tässäkin pitäisi rahan ratkaista. Jos tontista maksetaan enemmän kerrostaloille kuin pientaloille kaavoitettuna, ne pitäisi kaavoittaa kerrostaloiksi.
Mutta eikö tämä merkitsisi, että rakennetaan vain kerrostaloja? Onhan kerrostalon isompi rakennusoikeus arvokkaampi kuin pientalon pienempi rakennusoikeus.
Ei ole läheskään aina. Suomen pinta-alasta vain muutama promille on sellaista, johon ylipäänsä on mitään järkeä rakentaa kerrostaloja. Vain keskeisesti sijaitsevat alueet kaupungeissa päätyisivät kerrostalotuotantoon. Tämä on myös asukkaille kohdistuvan hyödyn maksimointia. Keskeinen sijainti tai sijainti hyvien liikenneyhteyksien varrella tuottaa hyötyä asukkaille. Kerrostalossa hyödystä pääsee osalliseksi useampi kuin pientalossa. Juuri siksi kerrostalot maksavat tontista enemmän. Syrjemmällä tilanne on toinen. Siellä tontit ohjautuisivat pientalorakentamiseen, vaikka omistaja saisi valita vapaasti kerrostalojen ja pientalojen väliltä. Pientaloja siis rakennettaisiin, mutta ne olisivat kauempana ja kerrostalot lähempänä. Tuloksena olisi yhteenlaskettuna vähemmän liikennettä ja matkustamiseen haaskautuvaa aikaa. On hyväosaisten suosimista osoittaa pientaloasumiseen tontteja, joista maksettaisiin enemmän kerrostalotontteina.
Moni ajattelee intuitiivisesti, että on rikkaiden suosimista antaa tontit siihen tarkoitukseen, missä siitä maksetaan enemmän, mutta tästä periaatteesta poiketaan usein juuri rikkaiden hyväksi.
Hyvin sijaitsevat tontit ovat hyviä sekä pientalojen että kerrostalojen rakentamiseen, mutta niillä on ilmiselvä suhteellinen etu kerrostaloille ja vähän syrjemmällä olevilla tonteilla taas pientaloille.
Tietysti muitakin näkökohtia voi esittää. Voidaan ajatella, että alueen liikenneyhteydet eivät kestä kerrostalojen tuomaa asukasmäärää tai että pysäköinnin järjestäminen tulee kohtuuttoman vaikeaksi. Kerrostaloalue pientalojen keskellä voi näyttää ikävältä. Tätä palautetta kaavoituksesta vastaavat lautakunnat saavat paljon pientaloasukkailta.
Tärkein syy kaavoittaa pientaloja keskeisille paikoille on kuntien välinen kilpailu hyvistä veronmaksajista. Pientaloasukkaat ovat keskimääräin parempituloisia. Jotkut kuntien päättäjistä voivat myös ajatella, että pientalojen asukkaat äänestävät heidän puoluettaan. Samasta syystä taas toiset haluavat kuntansa alueelle sosiaalista asuntotuotantoa. Jonkinlaiseen ennätykseen tällä saralla ylsi Sipoo, joka oli kaavoittanut Karhusaareen tontteja määräyksellä, että tontilla on rakennusoikeutta 500 neliötä, mutta sille saa rakentaa vain yhden asunnon. Haluttiin kai torjua slummiutumista.
Yhtä väärin kuin rakentaa pientaloja keskeisille alueille on rakentaa kerrostaloja kauas kaikesta. Silloinhan turhan moni joutuu kärsimään huonosta sijainnista. Näin on kuitenkin tehty sosiaalisessa asuntotuotannossa, kun on tavoiteltu halpaa asumista ja vain sitä. Syrjäiset kerrostaloalueet ilman urbaaneja mukavuuksia slummiutuvat helposti.
Nykyisin Helsingin kaavoituksessa menetellään suurin piirtein niin kuin tässä suositellaan. Suunnittelija ajattelee siis samoin kuin markkinamekanismi. Tosin kerrostaloja rakennetaan yhä syrjäisille paikoille. Hyvien liikenneyhteyksien varrelle ei enää rakenneta uusia pientaloja. Hyvien yhteyksien varrella on kyllä vanhoja pientaloja ja jopa siirtolapuutarha-alueita, mutta ne ovat peräisin ajalta, jolloin alue oli vielä syrjässä.
Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta teki vuonna 2013 onnistuneen opintomatkan Vancouveriin. Kaupunki on kuuluisa kauniista pilvenpiirtäjistään. Kaupunki on panostanut asumiseen keskusta-alueella voimakkaasti joukkoliikennettä, jalankulkua ja pyöräilyä suosivan liikennepolitiikan avulla ja rakentamalla keskusta-alueella ylöspäin. Isäntien neuvo meille oli, että pilvenpiirtäjät kuuluvat keskustaan. Lähiöihin ne eivät sovi. Keskustassa ne mahdollistavat asumisen urbaanin hyörinän keskellä. Lähiöissä samaa palkintoa korkeasta rakentamisesta ei synny. Tämän kuultuani olen vähän vierastanut korkeita asuintorneja Vuosaaressa.
Neuvoa rakentaa korkeita torneja keskustaan ei Helsingissä ole noudatettu eikä nykynäkymin aiota noudattaa. Helsingin keskustassa korkea rakentaminen on tyystin kielletty. Halutaan kuulemma varjella Helsingin siluettia purjeveneestä katsottuna. Sen sijaan korkeita rakennuksia rakennetaan sinne, mihin niitä vancouverilaisten isäntiemme mielestä ei pitäisi rakentaa – Kalasatamaan ja Pasilaan, Vuosaareen ja tietysti Espooseen, jota Helsingin päättäjien linjaukset eivät koske. Uskon, että tulevat päättäjäsukupolvet pitävät keskustan korkean rakentamisen kieltoa virheenä, mutta minulla ei olekaan purjevenettä. Tosin niin kauan kuin meillä ei ole kykyä tuottaa kauniita pilvenpiirtäjiä, voi olla hyvä jättää ne rakentamatta. Pilvenpiirtäjä näkyy kauas, joten sen ulkonäöllä on valtava merkitys.
Seuraava luku tästä.
Kirjan alkuun tästä
Purjeveneestä katsoen Helsinki alkaa lopulta näyttämään kaupungilta, kun ensimmäisenä alkaa näkymään ne tornit ja sitten lännestä päin tultaessa Jätkäsaaren tiivis rakennusmassa. En ymmärrä, miksi sitä matalan kaupunkisiluetin argumenttia yhdistetään veneeseen. Tosin en ymmärrä sitä argumenttia muutenkaan.
Soisin jokaisen tätä aihetta pohtivan ottavan askeleen kaninkoloon, ja pohtivan, että mitä tapahtuisi, jos jokaiselle (asunto)rakentamiseen tarkoitetulle tontille annettaisiin pyytämättä ja yllättäen nykyiseen verrattuna viisinkertainen rakennusoikeus.
Suomeen ei rakennettaisi olennaisesti enempää asuntoja kuin nytkään, mutta rakennettavat asunnot rakennettaisiin todennäköisesti parempiin sijainteihin kuin ne nyt rakennetaan.
Jos luku viisinkertainen tuntuu mahdottomalta, on hyvä tiedostaa, että lapio laitettiin hiljan maahan Mellunpuistossa, jossa rakennusoikeus kuusinkertaisestettiin.
Mikään ei estä tekemästä samaa jokaisella tontilla Helsingissä. Paitsi poliittisen tahdon puute.
Ehkä myös laskutaidon puute?
Ideahan on yksinkertaisesti hyvä.
Luin jostain, että pariisilaiset ns. Haussmannilaiset umpikorttelien talot ovat asukasnekiöltä tiiviimmät ja taloudellisesti kannattavammat rakentaa kuin pilvenpiirtäjät. Ehkä olisi syytä tutkia?
Näin purjeveneen omistajana en voi kuin nauraa tuolle väitteelle veneestä näkyvästä kaupunkisiluetista. Purjeveneestä Helsingin keskustaa katsellessa näkyy lähinnä puita (Lauttasaari, Suomenlinna, Vallisaari jne.) ja maakasoja (Jätkä- ja Hernesaari), jotka tosin ovat häviämässä. Tämän lisäksi kesäaikaan näkyy risteilylaivoja.
Sen sijaan Espoossa näkyy ihan rakennuksia: Keilaniemen ja Matinkylän tornit. Eli mereltä katsoen Suomen New Jersey vaikuttaa enemmän kaupungilta kuin sen läheinen satamakaupunki.
Nimimerkki iValolle kommenttina että Espoon Keilaniemi onkin näköjään Suomen Manhattan ja Helsinki taas Brooklyn
Tästä on merkkejä jo nyt ja kehitys ehkä vahvistuu jatkossa: Helsingin alueen toimistokeskusta siirtyy Keilaniemeen ja Helsinkiin jäävät lähinnä ravintolat ja museot. Markkinat ovat löytäneet paikan, johon voi rakentaa korkeita taloja. Yhdysvalloissa vähän samantyyppinen kehitys on ollut Metroplexissä: toimistokeskusta on Dallasissa ja iltakeskusta Fort Worthissa.
“Purjeveneestä Helsingin keskustaa katsellessa näkyy lähinnä puita (Lauttasaari, Suomenlinna, Vallisaari jne.)”
Ehkä tässä tarkoitetaan enemmänkin sitä näkymää kun Suomenlinna ja Vallisaari on ohitettu ja tullaan Eteläsataman ja Katajanokan satama-alueille. Siellä tosin ei montaa purjevenettä näy, isoja matkustaja-autolauttoja kylläkin ja niiden matkustajille kyllä aukeaa laivojen yläkansilta mielestäni hienoja näkymiä Helsingin ydinkeskustaan.
Espoossa on vielä muitakin kauas merelle näkyviä rakennuksia: Niitynhuippu Niittykummussa (oikeaoppisesti metroaseman päällä) , Ylä-Soukan kerrostalot, jotka eivät sinänsä ole kovin korkeita mutta sijaitsevat korkealla mäellä ja Kivenlahdessa Meritorni. Keilaniemeen nousee myös lisää torneja.
Soininvaaralle kysymys mihin ajattelit rakentaa pilvenpiirtäjiä jos niitä ei saisi rakentaa esim Kalasatamaan ja Pasilaan, Vuosaareen. Helsingissä on kaunis jugenda ydinkeskusta. Sinnekö pitäisi rakentaa Pilvenpiirtäjiä?
Minun puolestani pari tornitaloa voisi rakentaa Töölönlahdelle. Mutta aina kun Töölönlahdelle esitetään jotain rakentamista niin nousee hirveä myrsky.
Milloin tajauavat helsinkiläist että radan toisella puolella on toinen iso puisto, Kaisaniemenpuisto? Miksi eivät käy ulkoiluttamassa koiriaan siellä?
Tuskin kukaan haluaa jugend-keskustaan edes tornitaloja, mutta pilvenpiirtäjät sopisivat Pasilan lisäksi hyvin Kamppiin, Länsi-Satamaan, Taka-Töölöön, Kallioon, Alppi-Harjuun, Vallilaan, Sörnäisiin ja Hermanniin.
Keskusta-alueen uusista tornitaloista hyvä esimerkki on Oulu johon kannattaa käydä tutustumassa.
Siellä ei juurikaan ole muutamaa ydinkorttelia lukuunottamatta lainkaan kauniita vanhoja taloja, suurin osa keskustasta on aikanaan rakennettu umpikortteleista purettujen puutalojen tilalle väljällä lähiökaavalla parkkipaikkakenttineen.
Tuohon tilanteeseen on ollut hyvä tuoda purkavan saneeraamisen kautta 11–16-kerroksisia tornitaloja kun ne 3–5‑kerroksiset elementtitalot ovat tulleet peruskorjausikään. Lisää asuntoja, lisää ihmisiä ja jopa parempaa arkkitehtuuria ja katutilaa.
Minne Ja miten Helsinki evakuoidaan kun tulee sota
Nimimerkki Pomppulle kommenttina että Helsingissä on 900 000 väestönsuojaa hajautettuna ympäri kaupunkia.