37. Autoistuminen yllätti

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Siir­ryn käsit­telemään kaupunkili­iken­net­tä. Kyse on siis liiken­teestä suures­sa kaupungis­sa, mikä on aivan eri asia kuin liikenne kaupunkien ulkop­uolel­la. Kaupungis­sa liiken­teen ylivoimais­es­ti suurin kus­tan­nus on sen vaa­ti­ma tila. Helsin­gin keskus­tan tun­tu­mas­sa maan arvo on yli tuhat euroa neliöltä. Liiken­teen alle  jäävä maa on yhtä arvokas­ta kuin asun­to­tuotan­toon käytet­tävä maa.

Autois­tu­mista odotet­ti­in kaupungeis­sa toiveikkaina. Helsingis­säkin ajatelti­in, että liikku­misen helpot­tumi­nen vapaut­taisi ihmiset muut­ta­maan pois saas­tuneesta ja var­joisas­ta kan­takaupungista val­oisi­in ja ter­veel­lisi­in met­sälähiöi­hin. Vain har­va osasi varoit­taa autoilun hait­tavaiku­tuk­sista. Yksi näistä har­voista oli Mauno Koivis­to, joka kir­joit­ti 1960-luvul­la paljon auto­jen vaa­ti­mas­ta tilas­ta ja sopeu­tu­mat­to­muud­es­ta kaupunkien mit­takaavaan.  Hän sanoi muun muas­sa, että suurten parkkikent­tien vaa­timi­nen lähiöi­hin johtaa siihen, että kaikil­la on myös olta­va auto, kos­ka lähiöistä tulee niin hajanaisia, että arkiset matkat ovat pitk­iä käveltäviksi. Koivis­to osasi ajatel­la asi­aa määräl­lis­es­ti, kun muut ajat­te­liv­at vain laadullis­es­ti. Jat­ka lukemista “37. Autois­tu­mi­nen yllätti”

Oikeistopopulismin nousu 3: auktoriteetin kaipuu

Amerikkalais­puo­lalainen Anne Apple­baum esit­tää kir­jas­saan Demokra­t­ian iltahämärä yhden syyn oikeistopop­ulis­min nousulle. Kol­mannes ihmi­sistä on hänen mukaansa auk­tori­teet­tikaipuisia. Olen kir­joit­tanut kir­jas­ta arvostelun blogillani toukoku­us­sa 2023: Anne Apple­baum: demokra­t­ian iltahämärä.

Lainaan tuos­ta blogikir­joituk­ses­ta tähän pätkän:

”He kaipaa­vat vah­vaa johta­jaa ja ennen kaikkea inhoa­vat maail­man mon­imutkaisu­ut­ta. Tämä ei tarkoi­ta, että he oli­si­vat liian tyh­miä käsit­telemään mon­imutkaisia asioi­ta, vaan he eivät vain pidä siitä, että eivät voi uskoa yksinker­taisi­in totuuk­si­in. He usko­vat esimerkik­si, että on vain kak­si selvära­jaista sukupuol­ta, kos­ka he halu­a­vat niin ole­van.”

Min­un on todel­la vaikea samas­tua tähän joukkoon, kos­ka en usko auk­tori­teet­tei­hin lainkaan ja kos­ka olen luon­teeltani tutk­i­ja, joka kyseenalais­taa kaiken, myös omat ajatuk­seni. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 3: auk­tori­teetin kaipuu”

36. Kilpailevat kunnat

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Yhdys­val­ta­lainen ekon­o­misti Charles Tiebout esit­ti vuon­na 1956 Tiebout ‑mal­li­na tun­netun teo­ri­an siitä, kuin­ka kun­tien väli­nen kil­pailu saman metropo­lialueen sisäl­lä johtaisi opti­maal­isi­in julkiseen kulu­tuk­seen. Kukin kun­ta tar­joaisi järkeväk­si kat­so­mansa paketin yhteistä hyvää ja laskut­taisi siitä veroina. Asukkaat äänestäi­sivät jaloil­laan. Sel­l­aista yhteistä hyvää, joka tulisi liian kalli­ik­si, ei kan­nat­taisi tuot­taa. Ihmiset tarvit­se­vat eri asioi­ta, joten kun­tien välille jäisi suuria ero­ja. Kun­ta, joka ei panos­ta koulu­tuk­seen, houkut­telisi van­hempaa väkeä ja lapset­to­mia. Tiebout ajat­telee lähin­nä kaupunke­ja ympäröiviä esikaupunkialuei­ta, ei kaupun­gin keskus­taa, jon­ka omi­naisuuk­sil­la on merkit­täviä vaiku­tuk­sia koko metropo­lialueelle. Nämä ehdot toteu­tu­vat parem­min amerikkalai­sis­sa kaupungeis­sa kuin eurooppalaisissa.

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­ti­val­tio toteu­tuu tai toteu­tui ennen sote-uud­is­tus­ta suurelta osin kun­tien kaut­ta. Siihen Tiebout-malli ei sopisi. Rikkaat hakeu­tu­isi­vat omi­in rikkaiden reser­vaat­tei­hin­sa eivätkä rahoit­taisi julk­isia sote-palvelu­ja lainkaan ja köy­hät valikoi­tu­isi­vat omi­in kun­ti­in­sa tuke­maan toisi­aan. Tieboutin mukaan hyv­in­voin­tipalve­lut tulisikin tur­va­ta osaval­tion tai peräti liit­to­val­tion tasol­la, eli ei hänkään tätä tarkoi­ta. Jat­ka lukemista “36. Kil­pail­e­vat kunnat”

Oikeistopopulismin nousu 2: on opittu vetoamaan myös vähemmän fiksuihin

Nyt astun tietois­es­ti heikolle jäälle. 

Tieteel­lisessä päät­telyssä ei pidä esit­tää tote­na mutu­un perus­tu­via väit­teitä. Kuitenkin hypo­teesien aset­ta­mi­nen on osa tieteel­listä päät­te­lyä. Niitä voi sit­ten ver­i­fioi­da ja fal­si­fioi­da. Ilman hypo­teese­ja mikään ei etene.

Seu­raa­vat kir­joituk­set ovat lähin­nä hypo­teesien aset­telua. Keskustelun poh­jak­si siis. Ehkäpä joku innos­tuu jopa tutki­maan hypo­teese­ja jopa tieteellisesti.

= = = =

Demokra­ti­aa vas­tustet­ti­in aikanaan sanom­al­la, että val­ti­ol­liset asi­at ovat taval­lisille kansalaisille liian mon­imutkaisia asioi­ta. Toki etuoikeutet­tui­hin luokki­in kuu­lu­vat oli­vat huolis­saan myös omas­ta ase­mas­taan. Suomen eduskun­taan tuli aluk­si paljon määräen­em­mistösään­nök­siä tur­vaa­maan, ettei kansan köy­hä enem­mistö pysty kon­fiskoimaan varakkaiden raho­ja. Mon­es­sa maas­sa ratkaisu oli kak­sika­marises­sa parlamentissa.

Nämä huo­let oli­vat aivan vääriä. Vaik­ka kansalai­sista peräti puo­let on medi­aa­nia tyh­mem­piä, kansa val­it­si johta­jik­seen erit­täin päte­viä ihmisiä, paljon fik­sumpia kuin vaikka­pa aateliset keskimäärin. Suurin osa suo­ma­lai­sista mieskansane­dus­ta­jista on suorit­tanut armei­jan palikkat­estin. Val­taosa kuu­luu älykkyy­deltään ylimpään desi­ili­in. Joku voisi sanoa, että demokra­tia toimii huonos­ti, mut­ta demokra­ti­aan kohdis­tuneet pelot ainakin osoit­tau­tu­i­v­at tältä osin väärik­si. Onpa vaa­dit­tu kansane­dus­ta­jien val­it­semista arval­la, jot­ta myös kansane­dus­ta­jista puo­let olisi keskimääräistä tyh­mem­piä. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 2: on opit­tu vetoa­maan myös vähem­män fiksuihin”

35. Wienin asuntopoliittinen ihme

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Wieniä on pidet­ty esimerkkinä onnis­tuneesta asun­topoli­ti­ikas­ta. Asum­i­nen on kaupungis­sa edullista. Toimi­vaa kaupunkia on onnis­tut­tu levit­tämään laa­jem­malle sekä fyy­sis­es­ti että henkises­ti. Koko kaupun­ki on suo­ma­laisen silmin kan­takaupunkia. Ratikkakaupunkia se ainakin on. Asukasti­heys Wienis­sä on noin 4 800 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä, kun se Helsingis­sä on noin 3 000 asukas­ta neliökilometrillä.

Wienin ihmeen taustal­la oli vasem­mis­to­lainen kaupung­in­hallinto, joka käytän­nössä sosial­isoi yksi­tyisen maao­maisu­u­den kaupun­gin hal­tu­un. Se tapah­tui aset­ta­mal­la maalle niin korkea kiin­teistövero, että maas­ta tuli omis­ta­jalleen rasite. Sen jäl­keen kaupun­ki ”armahti” köy­htyneet maan­omis­ta­jat osta­mal­la näi­den maan pilkkahin­nal­la.  Ei taitaisi onnis­tua Suomessa.

Kan­takaupunki­mainen kaavoitus taas johtuu siitä, että Wien on raken­net­tu pääos­altaan ennen kuin autot räjäyt­tivät kaupunkien mit­takaa­van. Sik­si se on vält­tynyt lähiörak­en­tamiselta. Jat­ka lukemista “35. Wienin asun­topoli­it­ti­nen ihme”

Oikeistopopulismin nousu 1: meritokratian häviäjät

Ajat­telin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si oikeistopop­ulis­mi nousee kaikkial­la. Aloi­ta helpoim­mas­ta ja vähem­män kiis­tanalais­es­ta päästä mut­ta siir­ryn myöhem­min heikom­malle jäälle. 

Ter­ho Pur­si­ainen lainasi min­ulle joskus 1990-luvun alus­sa Michael Youn­gin Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Se kir­ja mullisti ajat­telu­ni, vaik­ka olin kir­jois­sani varoitel­lut ilmiöstä aiemminkin.

Kir­jas­sa Young varoit­taa lah­jakkaimpi­en val­las­ta, joka johtaa jul­mem­paan luokkay­hteiskun­taan kuin per­in­teinen luokkay­hteiskun­ta aikanaan oli. Kun ylälu­ok­ka poimii lah­jakku­udet työväen­lu­okas­ta ja sysii omat mus­tat lam­paansa alalu­okkaan, seu­rauk­se­na on ylälu­ok­ka, jol­la on hal­lus­saan kaik­ki ja alalu­ok­ka, jol­la ei ole mitään, ei edes poli­it­tisia johtajia.

Kir­jas­sa tämä päät­tyi pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen 2033. Yhdys­val­lat on vain yhdek­sän vuot­ta aikataulus­ta edel­lä. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 1: mer­i­tokra­t­ian häviäjät”

34. Yhteiskunnalle suurempi rooli asuntotuotannossa

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Markki­namekanis­mi toimii niin, että jos jostakin on pulaa, sen hin­ta nousee ja alalle syn­tyvät voitot houkut­tel­e­vat lisää tar­jon­taa, pula helpot­taa, ja hin­nat ja voitot laske­vat. Tämä toimii myös asun­to­tuotan­nos­sa, mut­ta sil­lä erol­la, että tas­apain­on syn­tymi­nen voi kestää kym­meniä vuosia. Ehkä joskus syn­tyvää tas­apain­oa odoteltaes­sa val­ta­vat raha­sum­mat siir­tyvät jon­nekin. Osa palau­tuu asun­toin­vestoin­neik­si, osa katoaa aivan vääri­in taskuihin.

Hedelmistään puu tun­netaan. Puh­taasti markki­noi­hin perus­tu­va asun­to­tuotan­to ei ole tuot­tanut hyvää asum­ista. Ei se tosin ole ajateltavista tavoista huonoin.

Hin­tasään­nöste­ly ei ole oikea vas­taus, kos­ka sil­loin tas­apain­oa ei saavute­ta koskaan eikä sitä edes läh­estytä. Pitäisi hyväksyä se, että kun asun­noista on pulaa, asum­i­nen on kallista, mut­ta ohja­ta korkei­den vuokrien tai hin­to­jen tuot­ta­ma rahavir­ta asun­to­tuotan­toon. Nyt tuo­ta rahaa val­uu ulko­maille ja merkit­tävässä määrin myös ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keelle, mitä tietysti jotkut pitävät hyvänä asiana. Jat­ka lukemista “34. Yhteiskun­nalle suurem­pi rooli asuntotuotannossa”

Liberaali länsimainen sivistys vetäytyy kaupunkeihin

Anti-intellek­tu­aa­li­nen oikeis­to val­tasi nyt Yhdys­val­lat. Tämä on osa pitkää kehi­tys­tä, eikä se tähän lopu. Unkari, Turk­ki, Italia ja Venäjä on jo menetet­ty, ja oikeas­t­aan myös Suo­mi, vaik­ka min­un onkin sitä vähän vaikea tun­nus­taa. Tosin nyky­hal­li­tuk­sen val­taan äänestäneet näyt­tävät alka­neen kat­ua. Seu­raa­vana vuorossa saat­ta­vat olla Sak­sa, Ran­s­ka ja Hol­lan­ti. Bri­tann­ian sor­tu­mista pidät­telee vain oikeis­ton hajoami­nen, mikä on sille kak­sipuolue­jär­jestelmässä tuhoisaa. Vaik­ka Labour sai murskavoiton par­la­ment­ti­vaaleis­sa, puolueen kan­na­tus ei san­ot­tavasti nous­sut. Oikeis­ton äänet vain hajosivat.

Kir­joi­tan jos­sain seu­raavas­sa postauk­ses­sa, mis­tä tämä johtuu. Nyt halu­an vain sanoa, että vaik­ka val­tioiden tasol­la menee huonos­ti, kaupungeis­sa on toivoa. Jat­ka lukemista “Lib­er­aali län­si­mainen sivistys vetäy­tyy kaupunkeihin”

33. Entä jos asumista ei tuettaisi lainkaan?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Ei ole itses­tään­selvyys. että asum­ista tue­taan kas­vavis­sa kaupungeis­sa. Asum­i­nen on niis­sä nyt niin kallista, ettei pieni­palkkaisi­in töi­hin saataisi tek­i­jöitä, jos perushoita­jien ja tar­joil­i­joiden asum­ista ei tuet­taisi. Kos­ka yhteiskun­ta ei toi­mi ilman pieni­palkkaisten alo­jen työvoimaa, näille olisi sil­loin mak­set­ta­va parem­paa palkkaa. Niin­pä työ­nan­ta­ja­jär­jestöt, jot­ka yleen­sä suh­tau­tu­vat nuiv­asti sosi­aal­isi­in tulon­si­ir­toi­hin, suh­tau­tu­vat kohtu­uhin­taiseen asumiseen myön­teis­es­ti. Niin ne suh­tau­tu­vat myön­teis­es­ti myös edulliseen joukkoli­iken­teeseen, jot­ta vähän kauem­pana asu­vat pieni­palkkaiset pää­si­sivät hal­val­la työ­paikoilleen. On vaikea sanoa, ovatko hal­pa joukkoli­ikenne ja edulli­nen asum­i­nen voit­to työn­tek­i­jöille vai yri­tyk­sille. Jat­ka lukemista “33. Entä jos asum­ista ei tuet­taisi lainkaan?”

32. Miten torjua segregaatiota?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Seg­re­gaa­tio on kaupungeille hyvin vihe­liäi­nen ongel­ma. Se tulee eri tavoin niin kalli­ik­si, että sen selät­tämisek­si kan­nat­taa käyt­tää paljon rahaa. Tärkein­tä ei kuitenkaan ole käyt­tää mah­dol­lisim­man paljon rahaa vaan saa­da jotain aikaan.

Tärkein ja ainakin kallein seg­re­gaa­tio­ta tor­ju­va keino on sekoit­tunut asukas­rakenne. Se tarkoit­taa, että ARA- ja HITAS-asun­to­ja raken­netaan myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in, joi­hin jotkut onnekkaat pää­sevät asumaan selvästi markki­nahin­taa halvem­mal­la. HITAS-asun­not ovat tässä hyvin lyhyt­näköi­nen keino, kos­ka ne vapau­tu­vat 30 vuo­den kulut­tua hin­tasään­nöstelystä ja myy­dään eniten tar­joav­ille. Kos­ka HITAS-poli­ti­ikas­ta on päätet­ty luop­ua, en keski­ty tähän sen enempää.

Jos yhden asun­non vuokra Jätkäsaa­res­sa tai Kalasa­ta­mas­sa alit­taa markki­navuokran 500 eurol­la kuus­sa, tarkoit­taa se, että tuhan­nen asun­non tuki on yhteen­sä kuusi miljoon­aa euroa vuodessa. Se vas­taa raha­sum­maa, joka käytetään Helsingis­sä koulu­jen posi­ti­iviseen diskrim­i­noin­ti­in, ja tässä kuitenkin oli kyse vain tuhannes­ta asun­nos­ta. Jat­ka lukemista “32. Miten tor­jua segregaatiota?”