Avainsana: Alueellinen tasapaino

MM1: Pieni oli kaunista

Erk­ki Liika­nen ker­too hie­man häpeilleen kir­jas­saan Komis­saari, että vas­tusti EEC-vapaakap­pa­sopimus­ta vuon­na 1972. Minäkin vas­tustin enkä ole koskaan häpeil­lyt, vaik­ka kan­tani EU:hun ja mon­een muuhunkin asi­aan on muut­tunut melkois­es­ti siitä, mitä ajat­telin 1970- ja 1980-luvuil­la. Maail­ma muut­tui ja minä sen mukana.

Vas­tustin aikanaan voimakkaasti keskit­tävää ”kovaa” kehi­tys­tä. Halusin pitää koko maan elin­voimaise­na enkä halun­nut ihmisiä revit­tävän juuril­taan – helsinkiläisenä vas­tustin eri­tyis­es­ti Helsin­gin kasvua, joka näyt­täy­tyi tuol­loin masen­ta­vana betoni­bru­tal­is­mi­na ja kaiken kau­ni­in hävit­tämisenä. Uskoin, että vapaakaup­pa­sopimus tulisi raais­ta­maan kap­i­tal­is­mia Suomes­sa, enkä ollut väärässä. Sil­loin kan­natin pehmeitä arvo­ja ja ajat­telin sen ajan slo­ganin mukaan, että pieni on kaunista.

Meitä näin ajat­tele­via oli tuol­loin paljon ja eri­tyisen paljon heitä oli alkuaiko­jen vihreis­sä. Hei­di Hau­ta­la puhui hal­li­tus­ta alban­isoi­tu­mis­es­ta (ver­taa hal­lit­tu raken­nemuu­tos), Eero Palo­heimo see­bra­mallista, jos­sa kansan­taloudessa  olisi valkoisia ja mus­tia raito­ja kuin see­bral­la, Mus­tat rai­dat oli­si­vat tehokas­ta kansan­talout­ta ja valkoiset rai­dat tar­jo­si­vat ren­nom­paa ja laadukkaam­paa elämistä.

Itse olin kir­joit­tanut vuon­na 1979 Yhdessä Osmo Lamp­isen kanssa kir­jan Suo­mi 1980-luvul­la – pehmeän kehi­tyk­sen tie ‑nimisen kir­jan, jos­sa puhut­ti­in inhimil­lisem­män kehi­tyk­sen puoles­ta ja varoitet­ti­in maan jakau­tu­mis­es­ta A- ja B‑kansalaisiin. Tämä jakoa tor­ju­maan esitet­ti­in kansalais­palkkaa.  Ajatuk­seni kansalais­palka­s­ta oli sil­loin aika jäsen­tymätön. Myöhem­min kansalais­palkkaa, negati­ivista tuloveroa tai perus­tu­loa koske­vat ajatuk­seni ovat kehit­tyneet suun­taan, jos­sa tor­ju­taan ihmis­ten välis­ten tuot­tavu­usero­jen tuot­ta­maa tuskaa.

(Vaik­ka sen itse sanonkin, tuo mainit­tu kir­ja on yllät­tävän hyvä, nyt kun luin sen uud­estaan.) Jat­ka lukemista “MM1: Pieni oli kaunista”

33. Entä jos asumista ei tuettaisi lainkaan?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Ei ole itses­tään­selvyys. että asum­ista tue­taan kas­vavis­sa kaupungeis­sa. Asum­i­nen on niis­sä nyt niin kallista, ettei pieni­palkkaisi­in töi­hin saataisi tek­i­jöitä, jos perushoita­jien ja tar­joil­i­joiden asum­ista ei tuet­taisi. Kos­ka yhteiskun­ta ei toi­mi ilman pieni­palkkaisten alo­jen työvoimaa, näille olisi sil­loin mak­set­ta­va parem­paa palkkaa. Niin­pä työ­nan­ta­ja­jär­jestöt, jot­ka yleen­sä suh­tau­tu­vat nuiv­asti sosi­aal­isi­in tulon­si­ir­toi­hin, suh­tau­tu­vat kohtu­uhin­taiseen asumiseen myön­teis­es­ti. Niin ne suh­tau­tu­vat myön­teis­es­ti myös edulliseen joukkoli­iken­teeseen, jot­ta vähän kauem­pana asu­vat pieni­palkkaiset pää­si­sivät hal­val­la työ­paikoilleen. On vaikea sanoa, ovatko hal­pa joukkoli­ikenne ja edulli­nen asum­i­nen voit­to työn­tek­i­jöille vai yri­tyk­sille. Jat­ka lukemista “33. Entä jos asum­ista ei tuet­taisi lainkaan?”