Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Segregaatio on kaupungeille hyvin viheliäinen ongelma. Se tulee eri tavoin niin kalliiksi, että sen selättämiseksi kannattaa käyttää paljon rahaa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole käyttää mahdollisimman paljon rahaa vaan saada jotain aikaan.
Tärkein ja ainakin kallein segregaatiota torjuva keino on sekoittunut asukasrakenne. Se tarkoittaa, että ARA- ja HITAS-asuntoja rakennetaan myös kalliisiin kaupunginosiin, joihin jotkut onnekkaat pääsevät asumaan selvästi markkinahintaa halvemmalla. HITAS-asunnot ovat tässä hyvin lyhytnäköinen keino, koska ne vapautuvat 30 vuoden kuluttua hintasäännöstelystä ja myydään eniten tarjoaville. Koska HITAS-politiikasta on päätetty luopua, en keskity tähän sen enempää.
Jos yhden asunnon vuokra Jätkäsaaressa tai Kalasatamassa alittaa markkinavuokran 500 eurolla kuussa, tarkoittaa se, että tuhannen asunnon tuki on yhteensä kuusi miljoonaa euroa vuodessa. Se vastaa rahasummaa, joka käytetään Helsingissä koulujen positiiviseen diskriminointiin, ja tässä kuitenkin oli kyse vain tuhannesta asunnosta.
Kuusi miljoonaa euroa ei olisi mitenkään suuri summa, jos sillä pystyttäisiin tehokkaasti estämään segregaatiota. Mutta pystytäänkö sillä?
Keino on lähes tehoton, jos pidämme segregaation varsinaisena ongelmana köyhyystaskujen syntymistä. ARA-asuntojen rakentaminen hyville alueille takaa, ettei niistä tule vain hyväosaisten alueita, mutta sillä ei saada hyväosaisia muuttamaan huono-osaisten alueille. Köyhyystaskujen torjumisessa kiintiököyhien asuttaminen hyväosaisten kaupunginosiin on tehoton ja kallis keino.
Yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta on sinänsä hyvä torjua myös rikkaiden reservaatteja. Olisi hyvä, että kaikki yhteiskuntaluokat olisivat tekemisissä keskenään ja tuntisivat toistensa arkea. Aika vähäiseksi jää kuitenkin myös rikkaiden reservaattien torjunnassa, sillä valtaosa helsinkiläisistä asuu vanhoilla alueilla, joihin sekoittaminen uustuotantoalueilla ei osu. Sitten on vielä Espoo ja sen tarjoamat reservaatit rikkaille.
Köyhyystaskuihin on tietysti tämän jälkeen vähän vähemmän väkeä tarjolla, mutta tämän vaikutus on marginaalinen. Lisäksi syistä, joihin en tässä mene, hyväosaisten alueille päätyvät ARA-asukkaat ovat valikoituja eivätkä yleensä erityisen huono-osaisia. Köyhyystaskuista pelastetaan pois vääriä ihmisiä.
ARA-politiikalla voidaan kuitenkin estää köyhyystaskujen syntymistä niin kauan kuin niiden vuokrat ovat halvempia kuin markkinavuokrat missään päin kaupunkia. Silloin huono-osaisimmat päätyvät lähinnä vain niihin. Pidetään vain huolta, ettei ARA-asuntoja keskitetä millekään seudulle liikaa ja jos on jo keskitetty, myydään niitä kovan rahan asunnoiksi. Suurimmassa osassa Suomea ARA-asuntojen kustannusperusteiset vuokrat eivät poikkea markkinavuokrista, eivät ainakaan alaspäin. Moni maakuntien ARA-yhtiö on taloudellisissa vaikeuksissa, koska asuntoihin ei saada vuokralaisia. Jos pääkaupunkiseudun asuntopula joskus helpottaa, markkinavuokrat saattavat laskea alle ARA-vuokrien kaupungin huonomaineisimmilla alueilla. Tällöin huono-osaisimman väestön keskittymistä näihin kaupunginosiin ei voi enää estää rajoittamalla ARA-asuntojen määrää niissä. Tämä on todellisuutta jo nyt. Monet omistusasunnoiksi rakennetut asuintalot päätyvät sijoitusasunoiksi. Niistä tulee yksityisiä vuokra-asuntoja, joihin huono-osaisilla alueilla keskittyy huono-osaista väestöä.
Valtaosa Helsingin asuntokannasta on vanhoja vapaarahoitteisia asuntoja, joiden asukkaisvalintaan yhteiskunta ei voi vaikuttaa. Voi kaupunki tietysti ostaa asuntoja yksittäisistä asunto-osakeyhtiöistä vuokra-asunnoiksi. Tätä Helsingissä tehtiin 1990-luvulla, mutta se on lopetettu, mitä pidän valitettavana.
Helsingissä on menossa voimakas valikoiva muuttoliike, jossa keskiluokkaiset, erityisesti korkeasti koulutetut lapsiperheet, muuttavat huono-osaisiksi leimautuneilta alueilta keskiluokkaisille alueille. Sen seurauksena erityisesti koulutuserot kasvavat kaupunginosien välillä. Sama ilmiö näkyy suurissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Uutta on vain se, että ilmiö on rantautunut voimalla myös Suomeen. Erityisesti lapsiperheet muuttavat, koska haluavat lapsensa hyvänä pidettyyn kouluun. Tämä vanhana asuntokannan sisällä tapahtuvan muuttoliikkeen vaikutus sosiaalisiin eroihin eri alueiden välillä on määrältään moninkertainen verrattuna niihin toimiin, joita tehdään uudessa asuntokannassa. Niin kauan, kun on huonoja asuinalueita, huono-osaisimmat päätyvät niihin. Tätä ei voi estää kuin korkeintaan kieltämällä ihmisiltä oikeus valita asuntonsa, mihin tuskin ollaan valmiita.
Niin kauan kuin on fyysisiltä ominaisuuksiltaan huonoja asuinalueita, ne päätyvät huono-osaisten asuttamiksi köyhyystaskuiksi. Ei siis pitäisi rakentaa huonoja asuinalueita lainkaan ja jos sellaisia on tullut joskus rakennetuksi, niitä tulee korjata. Korjaaminen ei ole mahdotonta. Helsingissä on saatu erinomaisia tuloksia Myllypuron statuksen nostamisesta. Se tosin edellytti ammattikorkeakoulun sijoittamista alueelle, eikä niitä riitä joka kaupunginosaan.
Helsinki panostaa nyt merkittävästi kaupunkiuudistusalueisiin. Vähän leimautuneita alueita parannetaan niiden houkuttelevuuden. Nykyisiä kaupunkiuudistusalueita ovat Malminkartano ja Kannelmäki, Malmi, Mellunkylä sekä Meri-Rastila. Tarkoituksena on kaavoittaa niihin lisää omistusasuntoja. Tässä on kuitenkin törmätty yleiseen uudistusrakentamisen vastustukseen, mikä uhkaa viedä tehoa niiden sosiaalisen statuksen nostolta.
Erityisen tärkeätä on turvata se, että kaikki koulut ovat hyviä. Jos koulussa on paljon maahanmuuttajalapsia tai matalasti koulutettujen kantasuomalaisten lapsia, sinne on osoitettava enemmän resursseja kuin kouluihin, joissa oppilaat ovat opettajan kannalta vähemmän vaativia.
Kaupunki voi tehdä kaikista kaupunginosistaan hyviä, mutta sille ei voi mitään, että kauas on pitkä matka. Jos ei tehdä mitään, asutus pyrkii kerrostumaan niin, että hyvätuloisimmat asuvat lähellä keskustaa ja tulotaso heikkenee kauemmas mentäessä. Tämä koskee erityisesti radanvarsilähiöitä.
Hyvätuloiset suosivat keskustaa lähellä olevia alueita vain hyvissä kaupungeissa. Aiemmin mainittiin, että vuokrasäännöstelyllä on slummiutettu monen eurooppalaisen kaupungin keskusta päästämällä talot rähjääntymään. Amerikkalainen kaupunkitaloustieteilijä Edward Glasier korostaa kirjassaan Triumph of the city, että keskustat ovat arvokkaimpia alueita joukkoliikenteeseen nojaavissa kaupungeissa ja slummituvat autoliikenteeseen perustuvissa kaupungeissa. Joukkoliikennekaupungeissa keskusta on parhaiten saavutettavia alueita, autoliikennevaltaisissa vaikeimmin saavutettavia. Joukkoliikennevaltaisissa kaupungeissa, jollainen Helsinkikin on, kauempana oleviin lähiöiden houkuttelevuutta voidaan parantaa niiden vahvuuksia kehittämällä. Onhan vähän kauempana oleville alueille helpompaa synnyttää luonnonläheistä asumista. Myös autoilun esteet ovat niissä vähäisempiä, mihin palataan seuraavissa osissa.
Segregaation torjuntaa ei voi lykätä tuonnemmaksi. Siihen on myöhäistä puuttua, kun kurjistumisen noidankehä on joskus päässyt valloilleen. Saatamme olla jo pahasti myöhässä.
Asiaa tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että segregaation torjunnan nimissä ei saisi tuhota alueiden omaleimaisuutta. Kuntien välinen kilpailu hyvistä veronmaksajista ei sekään helpota asiaa.
Seuraava luku ilmestynee 9.11.24
Kirjan alkuun tästä
Itse asiassa tilastojen mukaan Espoossa segregaatio on vähäisempää kuin monissa muissa kaupungeissa, samaa luokkaa Helsingin ja Tampereen kanssa. Sen sijaan Turussa segregaatiota esiintyy tilastojen mukaan enemmän. Wikipediakin kertoo, että Espoossa tuloerot suuralueiden sisällä ovat paljon suuremmat kuin tuloerot suuralueiden välillä. Ja Tapiolan kaupunginosan alkuaikoina pyrkimyksenä oli se, että kaupunginosassa asuu väkeä monenlaisista tuloluokista. Espoossa on myös valtakunnan keskiarvoa matalampi työttömyysaste, ja tämäkin ehkäisee alueellista köyhyyttä. Ja Espoo on ollut viime vuosina yksi Suomen nopeimmin väkilukuaan nostaneista kunnista, mikä sekin kertoo siitä että Espooseen muuttaa monenlaisia ihmisiä ja asuntorakentaminen on vilkasta.
Nimimerkki Eteläsuomalaiselle kommenttina että syy miksi Espoossa ei ole mitään ns levotonta asuin aluetta johtuu siitä että kaavoituksessa pyritään ottamaan huomioon asui rakentamisen monipuolisuuden. Toinen tekijä on sijainti. Espoon suuralueet sijaitsevat maantieteellisistä itä-länsi akselilla sekä kesksisellä akselilla rantaradasta. Pohjois-Espoossa on erittäin harvaan asuttu
Espoossa segregaatio keskittyy postinumeroalueelle 02760 (Suvela, Tuomarila, Kulovalkea, Saarniraivio, Suna). 40% asukkaista vieraskielisiä. Itse Suvelan kerrostalolähiössä vielä enemmän. Menee heittämällä turun Varissuon ohi.
Silfverbergille kommenttina tuohon että Suvelan, Tuomarilan, Kulovalkean, Saarniraivion ja Sunan alueella asuu paljon vieraskielisiä mutta suhteessa kuinka paljon niitä asuu esimerkiksi Itäkeskuksen alueella on paljon suurempi lukumäärä kuin kuinka paljon niitä asuu Espoon keskuksessa. Espoon keskus on myös sijainniltaan sen verran syrjässä että sen vaikutukset muihin Espoon asuinalueisiin on pieni. Turussa vaikutukset ovat pienemmät koska sen väkiluku on pienempi kuin Espoon
Espoon keskuksen palveluita käyttävät myös kantasuomalaiset jotka asuvat siellä ja myös viereisillä alueilla. Esim myös Järvenperä-Lippajärvi käyttää samaa terveyskeskusta kuin Espoon keskus, ja koulut ovat nyt mitä ovat. Onneksi Espoon keskuksessa on myös ruotsinkielinen sekä ala- että yläkoulu ja päiväkodit. Jos sitä ei olisi niin olisi “valkoinen pako” aika totaalista.
Silfverbergille kommenttina että ei Espoon keskus ole kokonaisuutena samanlainen vieraskielisten väestön keskittymä kuin esimerkiksi Itäkeskus. Espoon keskus on liikenteen solmukohta. Suvela ja Suna ovat molemmat sen verran kaukana muista asutuksesta että ne ovat jo oma saareke . Syy miksi Espoon keskuksessa on ruotsinkielinen koulu johtuu siitä että Kauklahdessa asuu paljon ruotsinkielisiä.
Espoon keskuksen ruotsinkielinen koulu laajennettiin 2000-luvulla kaikkia luokkia kattavaksi peruskouluksi koska keski-espoolaiset ruotsinkieliset yläaseen oppilaat kävivät ennen koulua Kauniaisissa, mutta sillä koululla ei ollut enää varaa laajentua ja Kauniainen halusi eroon espoolaisista oppilaista jotka olivat enemmistö koko koulussa.
Joka tapauksessa sijainti valittiin koska se oli keskellä ja joukkoliikenneyhteydet joka suuntaan hyvät. Moni suomenkielinen perhe laittaa kanssa lapsensa siihen ja on jopa siirtolaisia oppilaina.
Eiköhän hyväosaiset tunne aika hyvin syrjätyneiden arkea koska valtamediat julkaisevat sossupokea köyhistä jatkuvasti, monella palstalla ja sivulla.
Kiinnostava aihe tuo “koulushoppailevien” lapsiperheiden muuttoliike huonoksi katsotuilta alueilta keskiluokkaisille alueille. Kuten Osmokin tekstissä mainitsee, olisi tärkeää toteuttaa entistä enemmän positiivista diskriminaatiota huonojen alueiden kouluille. Entä, jos esim. Kontula-Vesalan koulujen opettajille asetettaisiin kuukausipalkaksi 10000€? Kävisikö sitten niin, että “parhaat” opettajat menisivät töihin tällaisiin kouluihin. Silloin koulujen maine saattaisi muuttua. Vielä pitäisi saada määriteltyä riittävän objektiiviset kriteerit koulujen luokittelemiselle.
Onko maahanmuutto meille ja maahanmuuttajille hyödyllistä, jos se johtaa huono-osaisten kaupunginosien syntymiseen? Tai sitten vaatii rahaa tämän ehkäisemiseen.
Timo A:lle kommenttina että huono-osaisten kaupunginosien syntymiseen syy on palveluiden puute ja asuin rakentamisen yksipuolisuus. Suomessa maahanmuuttajat etenkin turvapaikanhakijat ja pakolaiset muuttavat näihin asuin alueille koska siellä on kunnallisia vuokra asuntoja
Ainakaan Varissuolla ei ole kyse palvelujen puutteesta! Eikä yksipuolisuus. Tuo viimeinen kyllä pitää paikkansa. Usein taitaa olla niin, etteivät nämä “huono-osaiset” saa muita kuin näitä kunnallisia asuntoja.
Jokaisen ihmisen integroituminen yhteiskuntaan vaatii rahaa syntymästä lähtien. Ja maahanmuutosta riippumatta voi syntyä huono-osaisten kaupunginosia mikäli ei panosteta segregaation torjumiseen. Jokaisen etu on ettei yhteiskuntaan synny segregaatiota eikä varsinkaan eksluusiota.
Jokainen voi tosiaan miettiä montako sataa tuhatta euroa (vai meneekö miljooniin?) jokaisen kantasuomalaiseen on panostettu rahaa ennenkuin hänestä tulee nettoveronmaksaja. Eritoten korkeasti koulutetut jotka siirtyvät myöhään täysiaikaisesti työelämään luovat melkoisen potin yhteiskunnan maksettavaksi.
Ei vain koulutus, terveydenhuolto, varhaiskasvatus, vaan osuus kaikista palveluista, tapahtumista, tuista, osuus infrasta jne.
Eritoten työperäinen maahanmuutto on lottovoitto Suomelle, sillä kaikki ne aiemmat kulut on maksanut jokin toinen yhteiskunta. Se että pistetään jotain kielikurssia ja muuta integraatiorahaa kiinni on pieni hinta siihen verrattuna.
Sama ilmiö toki toimii myös Suomen sisällö. Pääkaupunkiseudun lottovoitto on ollut houkutella työvoimaa muualta Suomesta jonka varhaiskasvatus, koulutus, infra, terveydenhoitokulut on maksanut jokin toinen kunta mutta joka sitten ei ole saanut ko. henkilöstä kunnallisveron maksajaa.
Ihanne- tai pikemminkin normaalitapauksessa se raha tulee syntyneen ihmisen vanhempien kukkarosta. Segregaation torjunnassa kaikkien yhteisestä kukkarosta.
Näkisin yhtenä aiheeseen liittyvänä ongelmana sen, että segregaation aiheuttamia ongelmia ei oikein tiedosteta. Itsellenikin ne ovat aika epäselviä. Jotkut alueet muuttuvat huonommiksi, mutta kenenkään ei ole pakko asua siellä, tai edes käydä siellä.
Toinen ongelma on se, että monet segregaatiota torjuvat keinot sotivat yleistä oikeustajua vastaan. Ei tunnu oikeudenmukaiselta, että joku onnekas voittaa arvonnassa valtion (osittain) kustantaman asunnon kalliilta alueelta. Ei myöskään tunnu reilulta, että jos jossakin koulussa häiriköidään jatkuvasti, häiriköinti palkitaan antamalla koululle lisärahoitusta.
Kyllä segregaation ongelmat ovat tiedossa, mutta jos ei haluta tehdä toimia joilla estetään ongelmien syntyminen, vaan mieluummin ummistetaan silmät ongelmilta, niin mitä se auttaa. Jos asia on jäänyt epäselväksi, niin ihan wikipediastakin voi päivittää omat tietonsa segregaatiosta ongelmineen, .
Eikö kuitenkin enemmän yleistä oikeustajua vastaan sodi se jos segregaation aiheuttamiin ongelmiin ei puututa, kuin se että ongelmia ehkäistään pitämällä asuinalueet heterogeenisinä. Kaikella on tietysti hintansa, mutta pitää ymmärtää myös segregaation torjumisen arvo koko yhteiskunnan kannalta. Ongelmat tulevat nimittäin lopulta paljon kalliimmaksi kuin niiden torjuminen.
Ja mitä palkitsemista se on jos häiriköinti halutaan saada kuriin? Toki jos se tuntuu palkitsemiselta, niin sitten kannattaa panostaa siihen ettei tuota tarvetta “palkitsemiseen” synny.
Lueskulin tuosta segregaation wikipedia-artikkelista luvun “Segregaation seurauksia”. Käsittelen sieltä löytämiäni ongelmia.
Yhtenä ongelmana sen, että taloudellinen huono-osaisuus keskittyy tietyille alueille. Työllistymiseen liittyvien ongelmien lisäksi alueiden palvelutaso huononee. En oikein näe tuota oikeudenmukaisuuskysymyksenä, koska jokainen saa valita asuinpaikkansa itse, joten kenenkään ei ole pakko tuollaiselle alueelle mennä asumaan.
Toinen artikkelissa mainittu ongelma on rikollisuus. Siihenkin ryhtyminen on yksilön oma valinta. Rikosten viattomille uhreille tämä on jossain määrin oikeudenmukaisuuskysymys. Ajattelisin, että meidän yhteiskunnassamme on oikeuslaitoksen vastuulla varmistaa, että rikoksen uhrit saavat oikeutta.
Kyllä se minusta on palkinto, jos koulu saa lisärahoitusta. Minä ainakin toivoisin, että oma oppilaitokseni saisi lisää rahaa. Varmasti löytäisivät sille jotain minua hyödyttävää käyttöä.
Tuolla logiikalla ei tietenkään voisi tehdä.mitään segregaation ehkäisemiseksi, koska kaikkeen olisi panostettava saman verran tarpeista riippumatta. Kyllä varmasti kaikelle rahalle löytyy muutakin käyttöä mutta eihän se ole koulun vika jos sen on palveltava oppilaidensa js yhteiskunnan tarpeita.
Segrekaatio torjuuntuu kunisä ja äiti menee molemmat töihin tai opiskelee eikä kökötä kotona lasten kanssa. Ja vaikka asuisikin idässä mummon luona niin kävisi töissä muualla ja liikkuisi ja näkisi ihmisiä. Segrekaatiota enemmän pitäisi torjua komeroitumista. Elämä ei ole netissä
Juuri tämä komeroituminen nyykähdyttää keskustat ja elättää woltit. Komerossa ei ole väliä naapurostolla
Neljä teesiä segregaatiosta:
1. Suurkaupungistuminen johtaa väistämättä asuinalueiden eriytymiseen. Segregaation torjuminen on välttämättä suurkaupungistumisen torjumista.
2. Suomessa kaikki koulut ovat jotakuinkin yhtä hyviä; niiden infrastruktuuri, opettaja-aines ja käyttömenot ovat jotakuinkin samantasoista. Erot ovat oppilaiden taustojen eroissa.
3. Segregaatiolla on merkittäviä tehokkuushyötyjä: yhdenlaisia palveluja tai toimintoja voidaan kohdentaa tehokkaasti yhdelle alueelle ja toisenlaisia toiselle, eriytyneen kysynnän mukaisesti.
4. Mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu, kun kaikkialla lahjakkuudet tunnistetaan ja ohjataan heille parhaiten soveltuville harrastus‑, opiskelu- ja työurille. Segregaatio ei itsessään haittaa tunnistamista ja ohjaamista.
Hei Osmo,
Tekstistäsi saa käsityksen, että Myllypuron hyvän kehityksen taustalla olisi ammattikorkeakoulun kampuksen rakentaminen alueelle. Varmasti tälläkin on osansa. Helsingin kaupungin Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelma 2024 antaa selitykseksi Myllypuron positiiviselle kehitykselle pientalovaltaisen Puu-Myllypyron rakentamisen eikä pelkän ammattikorkakoulun. Osaatko sanoa, onko Myllypuron ns vanhoissa kerrostaloissa asukkaiden sosioekonominen indeksi noussut vai selittääkö Myllypuron kehitystä pelkästään Puu-Myllypuroon muuttaneet asukkaat?
Minulla ei ole pääsyä tilastoihin, joista tuota voisi tutkia.
Segregaation torjunnassa tehokkaita ovat eri keinot, jos tarkastellaan 5, 15 tai 50 vuoden aikajännettä. Huonojen alueiden koulujen (ja muiden julkisten palveluiden) pysyvä ”yliresurssointi” auttaa nopeasti. Hieman pidemmällä aikavälillä ns. huonojen alueiden (vanhojen ja uusien) kaupunkiympäristön laadun nosto auttaa. Pidemmälle katsoen pitää rikkoa myös hyväosaisten aluekuplat — kaavoituksella, tuetulla asumisella ja mm. ostamalla kämppiä kaupungin vuokra-asuntokäyttöön. Kaikkia näitä tarvitaan, muutoin ei saada pysyviä vaikutuksia. Kiinteistövero on oikea tapa rahoittaa kaikkea tätä.
Periaatteessa näin, mutta hyväosaisten aluekuplien rikkominen edellyttää seudun kuntien yksimielisyyttä.
“Sama ilmiö näkyy suurissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Uutta on vain se, että ilmiö on rantautunut voimalla myös Suomeen. Erityisesti lapsiperheet muuttavat, koska haluavat lapsensa hyvänä pidettyyn kouluun.”
Jos haluat kommentteja kirjaan, niin pidän vähän outona, että et uskalla puhua maahanmuutosta edes sen häveliäisemmällä nimellä, esim. puhumalla vaikka vieraskielisten lukumäärä. Itseäsi lainaten tuntuu, että insinööri ei halua ottaa painovoimaa huomioon.
Tämä segrekaatio, jossa puhutaan köyhyydestä tai köyhyystaskuista on ongelmallinen, koska siinä annetaan ymmärtää, että “köyhien” ainoa ongelma on se, että heillä ei ole rahaa.
Olen nähnyt myös erään opettajan käyttävän termiä “köyhä”, kun hän kuvaili erään alueen päihdeongelmia. Jokainen varmasti ymmärtää, että nämä eivät ole synonyymejä. On myös köyhiä, joilla on täydellinen elämän hallinta, jotka esim. lukevat paljon, käyvät kirjastossa jne.
Kokemusasiantuntijana voin sanoa, että vanhempia ei kiinnosta pätkän vertaa koulun taso. Ihan tavallinen riittää. Sellainen koulu, mikä oli standardi vuonna 1990. Mutta jos yli puolet oppilaista ei puhu suomea ja kaikki aika menee muuhun kun opiskeluun, niin moni suomalainen vanhempi tulee johtopäätökseen, että on aika vaihtaa maisemaa. Tämä ei ollut ongelma vuonna 1990 ja siksi ilmiö on uusi.
Uskon, että tunnet esim. maahanmuuttoon liittyvät juurisyyt varsin hyvin. Siksi suosittelisin myös rehellisyyttä, kun kuvailet niitä.
Kyllä Helsingissä oli köyhyystaskuja ennen maahanmuuttoa, Jakomäki kuuluisimpana esimerkkinä. Ennen Heklsnki jakautui Pitkän sillan mukaan.
“Kyllä Helsingissä oli köyhyystaskuja ennen maahanmuuttoa, Jakomäki kuuluisimpana esimerkkinä. Ennen Heklsnki jakautui Pitkän sillan mukaan.”
Toki. Juuri tätä yritin sanoa. Mutta jos tähän päälle lisätään, että puolet oppilaista ei puhu suomea, niin ongelman nimi ei välttämättä ole “köyhyys”. Segrekaatio kyllä, mutta se ei johdu siitä että ihmisillä on vain vähän rahaa käytössään.
Suomalaisten vanhempien syyllistäminen tai rikkaiden aluekuplien puhkaisu eivät kyllä kuulosta voittavilta ratkaisuilta tähän ongelmaan.
Soininvaaralle kommenttina että Pitkän sillan toinen puoli ei nyt ollut mikään slummialue mutta syy miksi se oli köyhyystasku vielä 1980-luvulle asti johtui siitä että asunnot olivat Sörnäisissä, Siltasaaressa ja Kalliossa olivat pieniä ja ahtaita. Sörnäinen-Kallio-Siltasaari alue on ehkä hyvä esimerkki siitä että se sijaitsee Helsingin keskustan lähellä. Luonnollisesti asuntojen kysyntä on vaikuttanut alueen kehitykseen. New Yorkissä hyvä esimerkki on Harlem joka oli alunperin köyhyystasku mutta ei ole enään. Lontoossa East End oli alunperin köyhyystasku mutta ei ole enään.
Janne sanoo:
10.11.2024 10:10
”Kyllä Helsingissä oli köyhyystaskuja ennen maahanmuuttoa, Jakomäki kuuluisimpana esimerkkinä. Ennen Heklsnki jakautui Pitkän sillan mukaan.”
Jannelle kommenttina että kyllä sosioekonomiset ongelmat ovat yksi tekijä sille miksi maahanmuuttajataustaiset lapset eivät opi kunnolla suomea. Vanhempien sosioekonominen tausta ja lähtömaa etenkin jos on turvapaikanhakija tai pakolainen on eri asemassa kuin esim työperäinen maahanmuuttaja jolla on jo työpaikkka Suomessa.Vertailu pitäsi tehdä maahanmuuttajien välillä. Aasialaiset maahanmuuttaja pärjäävät paremmin koulussa ja työelämässä kuin Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä tulleet maahanmuuttajat. Kyllä suomalaisten vanhempien omat valinnat esim koulu shoppailulle on tuottanut sen ongelman että jossain kouluissa suomenkielisiä on vähemmistönä. Näitä rikkaiden aluekuplia on Espoossa vähemmän koska kaavoituksessa otetaan huomioon monipuolinen rakentaminen. Helsingissä historiallisten syiden takia aluekuplat ovat keskittyneet yhteen paikkaan. Toki Espoossa on myös Westend mutta se on pienempi alue kuin esim Matinkylä kokonaisuutena johon kuuluu myös Haukilahti.
»segregaation selättämiseksi kannattaa käyttää paljon rahaa
Ehdotan, että kannusteet segregaation selättämiseksi “insinöörimäistä ratkaisua”, jossa institutionalisoidaan ja koneistetaan tuloverotuksen “segregaatiovähennykseksi” niin, että jokainen saa automaattisesti huomioidun vähennyksen, jonka verottaja laskee jokaiselle henkilölle ja jokaisena vuonna henkilön tulojen ja henkilön asuinpaikan postinumeroalueen tulojen erotuksesta. Näin ihan kaikilla (myös meillä äveriäillä) on jatkuva ja universaali kannuste segregaatiota pienentävään muuttoon. Nykyinen ratkaisutapa on sosionomeille ja ekonomisteille tyypillistä “topdown näpertelyä” (ARA/HITAS tyyliset mekanismit), joiden vaikutus on hyvin paikallinen niissä mikroskooppisen pienissä paikoissa, joissa kyseisiä projekteja satutaan toteuttamaan.