Kun eduskuntatyöni lähestyy loppuaan, ajattelin eilen pitää vielä yhden puheenvuoron pakkoruotsista. Minulla oli välttämätön meno klo 19, mutta koska olin jonottanut itselleni viidennen puheenvuoron nopeatahtiseen keskusteluun istunnossa, joka alkoi klo 17, laskin ehtiväni hyvin. En ehtinyt. Keskustelussa käytiin yli tuntu räksytystä minuutin puheenvuoroin. Tästäkin olen kirjoittanut kirjassani Jäähyväiset eduskunnalle. Ei auttanut muu kuin perua puheenvuoro. Julkaisen sen siis tässä.
***
Haluan poiketen joistakin edellisistä puheenvuoroista sanoa, että pidän maamme kaksikielisyyttä rikkautena ja pidän oikeutta saada palveluja omalla äidinkielellä perusoikeutena.
Vaikka esitys ruotsinkielen (ja suomenkielen) pakollisen opiskelun poistamisesta kaatuukin huomenna äänestyksessä, on minusta selvää, että on vain ajan kysymys, milloin pakkoruotsi Suomesta poistuu. Niin kielteisiä ovat nousevan nuorison asenteet sitä kohtaan. Uusi poliitikkosukupolvi tulee jossain vaiheessa pakkoruotsin poistamaan. Jatka lukemista “Puheeni pakkoruotsista, jota en onnistunut pitämään”
