Kun eduskuntatyöni lähestyy loppuaan, ajattelin eilen pitää vielä yhden puheenvuoron pakkoruotsista. Minulla oli välttämätön meno klo 19, mutta koska olin jonottanut itselleni viidennen puheenvuoron nopeatahtiseen keskusteluun istunnossa, joka alkoi klo 17, laskin ehtiväni hyvin. En ehtinyt. Keskustelussa käytiin yli tuntu räksytystä minuutin puheenvuoroin. Tästäkin olen kirjoittanut kirjassani Jäähyväiset eduskunnalle. Ei auttanut muu kuin perua puheenvuoro. Julkaisen sen siis tässä.
***
Haluan poiketen joistakin edellisistä puheenvuoroista sanoa, että pidän maamme kaksikielisyyttä rikkautena ja pidän oikeutta saada palveluja omalla äidinkielellä perusoikeutena.
Vaikka esitys ruotsinkielen (ja suomenkielen) pakollisen opiskelun poistamisesta kaatuukin huomenna äänestyksessä, on minusta selvää, että on vain ajan kysymys, milloin pakkoruotsi Suomesta poistuu. Niin kielteisiä ovat nousevan nuorison asenteet sitä kohtaan. Uusi poliitikkosukupolvi tulee jossain vaiheessa pakkoruotsin poistamaan.
RKP:n edustajat ovat täällä puhuneet pakkoruotsista ikään kuin ruotsin opiskeleminen loppuisi kokonaan, ellei se olisi kaikille pakollista. Stefan Wallinin kysymykseen miltä kuulostaisi, jos Suomen kieltä pidettäisiin pelkkänä rasitteena ja kustannuksena. Tätä loukkaavammalta kuulostaisi vain, jos joku sanoisi, että se on niin hyödytön, ettei kukaan sitä opettelisi, ellei olisi pakko. Eivätkö kaikki ne puheenvuorot, jotka kertovat, kuinka hyödyllistä ruotsinkielen osaaminen on, saa ihmisiä vakuuttuneeksi siitä, että sitä kannattaa opiskella? Moni alan ihminen sanoo, että ruotsinkielen taito maassa paranisi, jos opetukseen osallistuisivat vain ne, jotka tekevät sen omasta halustaan.
Miksi muuten kukaan ei ole tehnyt kyselytutkimusta siitä, kuinka paljon ruotsia peruskoulussa opiskelleet ovat katsoneet tästä kielitaidostaan hyötyneensä ja kuinka usein he ruotsia puhuvat, lukevat tai kuuntelevat. Tulisi jotain kättä pidempää tähänkin väittelyyn.
Ruotsinkielisiin palveluihin tarvitaan ruotsintaitoisia. On todella kustannustehoton asia, että tämän takia jokaisen suomalaisen pitäisi käyttää puoli vuotta elämästään ruotsin opiskeluun. Viisikymmentä vuotta sitten vain oppikoulussa opiskeltiin ruotsia. Ei se tarkoittanut, ettei ruotsinkielellä olisi palveluja saanut.
Eikä se pakkoruotsi kuitenkaan riitä niihin palveluihin. Muutama vuosi sitten oli esillä hanke, jossa kokkolalaiset olisivat joutuneet hakemaan joitain palvelujaan Vaasan sijasta Oulusta. Tämä ei kelvannut, koska Oulussa ei kuulemma osata ruotsia.
On aika arveluttava asia ryhtyä perustelemaan jonkin aineen opiskelua muilla argumenteilla kuin sillä, että opiskelusta on hyötyä oppilaalle itselleen.
Me arvostelemme Yhdysvaltoja siitä, että maassa ei vaivauduta opiskelemaan muita kieliä. Kansainvälisessä kanssakäymisessä me olemme yhtä kielitaidottomia. Mekin osaamme vain englantia. Kyllä, Stefan Wallin: kansainvälisessä kanssakäymisessä Suomi on hyödytön kieli, mutta ruotsi on lähes yhtä hyödytön.
En ymmärrä väitettä, ettei ruotsin opiskelu olisi pois jostain toisesta kielestä. Yhden kielen opiskelu varmaankin helpottaa muiden kielten opiskelua, mutta tällä on merkitystä vain, jos haluaa opiskella jotain kieltä omaehtoisesti koulun ulkopuolella. Oppilaan lukujärjestykseen mahtuu vain tietty määrä tunteja. Ruotsin opiskelu on suoraan pois muista opinnoista. Tätä ei voi kiistää mitenkään.
On totta, että ruotsinkielen osaamattomuus sulkee pois joitakin ammatteja. Niin tekee myös se, että ei ole lukenut pitkää matematiikkaa.
Yksi vaihtoehto olisi, että ruotsin kieli olisi pakollinen lukiossa, mutta ei peruskoulussa. Silloin ruotsia opiskeli suunnilleen sama määrä ikäluokasta kuin aikana ennen peruskoulua.
Näitä kokeiluponsia en oikein ymmärrä. Kielivalinnan lopullisista vaikutuksista saa selvää joskus kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Tulen huomenna äänestämään perussuomalaisten ponsiesityksen puolesta.
Minulla on suomenruotsalaiset lapset ja vaimo, mutta pakkoruotsia en kannata.
Kielikeskustelussa ärsyttää eniten RKP:n jatkuva spinnaus. Verrataan pakkoruotsia pakkomatematiikkaan totisella naamalla. Se että opiskellaanko Ruotsia vai Saksaa on sama keskustelu kuin opiskellaanko derivointia vai todennäköisyyslaskentaa.
Miksi kukaan ei koskaan kysy Stefan Wallinilta, osaako hän kiinaa, japania, hindiä, saamea, viron kieltä…. Jos yhden kielen opiskelu ei ole toisesta pois niin miksi emme osaa kaikkia kieliä?
Ei tarvitse valita mitä matematiikkaa opetetaan, koska matematiikkoja on vain yksi. Äidinkieltenkään välillä ei useimmiten tarvitse valita, koska yleensä ihmisellä on vain yksi äidinkieli. Sen sijaan vieraita kieliä (tätä ilmausta käytän merkityksessä muu kuin äidinkieli) on useita.
Vertailkaa kolmea:
äidinkieli
matematiikka
vieraat kielet
Viimeksi mainittu kahdesta ensiksi mainitusta poiketen jakautuu useaan kategoriaan: useisiin kieliin. Ei se, että ruotsia opetetaan pakollisena aineena, rinnastu siihen, että äidinkieltä opetetaan pakollisena aineena ja matematiikkaa. Näihin kahteen rinnastuu yleisesti vieraiden kielten (=muiden kielten kuin äidinkielen) opetus.
Erittäin hyvät perustelut. Itse esimerkiksi en koskaan oppinut kunnolla ruotsia, koska lukiossa samalla luokalla oli häirikkö, joka hankaloitti opintoja.
Ja huonolla ruotsin taidolla ei tee tosiaan tee yhtään mitään. Se ei myöskään auta kielten opiskelussa, koska se aloitetaan 7 luokalla. Siihen mennessä on muiden kielten perusteet on jo opeteltu (tai niitä yritetään opetella samaan aikaan). Sen sijaan se on pois muilta kieliltä tai vaikkapa matematiikalta.
Läheltä katsoen lyhyen ruotsin Laudaturistakaan ei näytä olevan mitään iloa, mitä nyt ilmeisesti vikamiesruotsin suoritus oli helpompaa. Sekään ei riitä ruotsinkilelisten kanssa kommunikointiin, kuin hätätilanteessa (eli käytännössä ruotsissa maahanmuuttajien kanssa, muuthan sielläkin osaavat englantia)
Olisi ruotsin kielen asemalle huomattavasti parempi, jos pakkoruotsin sijaan mahdollistettaisiin ruotsin opiskelu 3 tai 5 luokalta alkaen. Se luultavasti olisi erittäin tehokasta, sillä hyvin pienessä (harva valitsisi) ja motivoituneessa (vapaaehtoisuus) luokassa oppiminen olisi monin verroin helpompaa. Se siis mahdollistaisi kielen oppimisen niin hyvin että sitä voisi puhua. (tämän valinnaisuuden pitäisi siis olla valtion taholta pakko, sillä ei mikään kunta järjestä muuten ruotsin opetusta parille lapselle.)
Word. Iso peukku.
Useimmat pakkoruotsin vastustajat ovat sen verran rehellisiä, että tunnustavat varsinaisena päämääränä olevan Suomen muuttaminen virallisesti yksikieliseksi. Siitähän on perimmältään kysymys, ei peruskoulun kieliopinnoista.
Vain muutama vuosi sitten suunniteltiin vakavasti, että peruskoulun oppitunteja olisi tuhlattu pakkodraamaan ja pakkoetiikkaan. Tässä ei voinut olla mitään muuta ideaa kuin akateemisen ongelmajätteen työllistäminen. Onneksi ajatus haudattiin hiljaisuudessa, mutta anasaittua älämölöä ideasta ei syntynyt.
Kunhan äidinkieli on suomi tai ruotsi, ja ei olla Ahvenanmaalla?
Pitää kyllä itsekin nostaa peukaloa Osmon kirjoitukselle.
Itse luin ruotsia pitkän kaavan kautta ala-asteen kolmannelta luokalta alkaen, ja ylioppilaskirjoituksissakin pitkän ruotsin laudatur oli pisteen päässä. Tästä huolimatta en todellakaan koe kykeneväni juuri minkäänlaiseen kommunikointiin ruotsiksi, mitä nyt Höblää pystyy juuri ja juuri lukemaan ilman sanakirjaa. Voin vain kuvitella, minkälainen todellinen ruotsin taitotaso minimisuorituksen tehneillä on.
Kielitaito kehittyy vain kieltä käyttämällä. 90% suomalaisista ei käytä ruotsia arjessaan lainkaan. Todennäköisesti ei käytä englannin lisäksi muitakaan vieraita kieliä, mutta kyllä saksan-, espanjan- tai vaikka venäjänkielisiltä alueilta löytyisi todennäköisemmin syitä arkipäiväiseen kielenkäyttöön. Enkä tietenkään olisi kieltämässä ruotsin opiskelua niiltä, jotka kokevat pohjoismaat omimmaksi viiteryhmäkseen.
Pakkoruotsin opiskelu on tiukasti tulkittuna pois muiden kielien opiskelusta, mutta sen poistaminen ei tarkoita muiden kielien opiskelua. Kiivaimmilla vastustajilla on vaikeuksia oppia edes englantia. Se on asennekysymys. Pakossa on toki aina riski, että se ruokkii negatiivista asennetta kieliä kohtaan, miksi sitten ei tosiaan opita mitään kieliä. Olen lähes varma, ettei sieltä Itä-Suomesta mitään venäjän taitajia ala ilmaantua, vaikka päästiin pakkoruotsista. Venäjä on kertaluokkaa vaikeampaa ja jos pakkoruotsi on tuottanut ahdistusta, ei venäjänkään opiskelusta tule mitään. Ei vaikka siihen pari tuntia lukkarista saadaankin irroitettua.
Puhun nyt eteläsuomalaisena, mutta ruotsin opiskelu on Suomessa helppoa. Tekstiä löytyy kaikkialta myös arkisista tilanteista, ja jopa itseään koskevia televisiolähetyksiä voi katsoa ruotsiksi. On sanomalehtiä jne. Ruotsi on lisäksi helppo kieli ja todella samanlainen kuin englanti. Jos laittaa mukulat vaikka ruotsinkieliseen kouluun, englanti opitaan myöhemmin hujauksessa. Yhden kielen oppiminen helpottaa uusien kielten oppimista. Mitä aikaisemmin aloittaa sitä parempi ja sitä helpompaa. Tärkeän naapurimaan kielen osaamiselle on niin paljon perusteita, ettei niitä viitsi edes alkaa käymään läpi.
Minusta suurin argumentti paukkujen laittamisesta muiden kielten kuin ruotsin kielen opiskeluun on itse asiassa ruotsalaisten hyvä kielitaito. Moni ruotsalaisten kanssa tekemisissä ollut tietää, että he saattavat itse ehdottaa englannin käyttämistä, jos huomaavat että sinun ruotsi on ok mutta ei kuitenkaan äidinkielen tasoista. Noloa mutta kohteliasta 🙂
En malta olla tekemättä rönsyilevästä kommentistani entistäkin sekavampaa lisäämällä tähän linkin Stubbin pitämään erinomaiseen puheeseen kielitaidosta ja kielten opiskelusta. En ole Stubbin enkä edes Vartiaisen äänestäjä (onneksi vain olkoon Juhana, että tulit vihdoin kaapista ulos, sitä odotettiinkin), mutta ajattelen kielten opiskelusta hyvin samansuuntaisesti:
https://www.youtube.com/watch?v=Hdtw2FdTkzQ
Mutta joo, tunnustan etteivät edellä esittämäni seikat horjuttaneet Osmon argumentteja siitä, miksi ruotsin kielen ei pitäisi olla pakollista. Olen sitä edelleen kuitenkin kannattanut tavallaan siksi, että pelottaa kielten opiskelun jäävän muuten entistäkin vähemmälle. Ja lisäksi tunnen useita, joille se pakolla syötetty auttava ruotsi on ollut avuksi, kun on pitänyt lähteä akateemista työttömyyttä pakoon Ruotsin puolelle työn hakuun. Loput oppii nimittäin hetkessä. Onneksi oli pakkoruotsi, ovat sanoneet.
Tuo on juuri hölmöä että pitäisi olla joku pakkokieli pakkoruotsin tilalla. Eihän muissa pohjoismaissakaan ole kuin yksi pakollinen vieras kieli ja se on englanti. Suosituin vapaaehtoinen vieras kieli Ruotsissa on espanja. Vapaaehtoisesti voisi lukea täälläkin muita kieliä tai lisää äidinkieltä tai matematiikkaa yms
Ymmärrän että ruotsin kieli jakaa mielipiteitä suomalaisten keskuudedessa samalla tavalla kuin esim henkilöautoilu vs joukkoliikenne. Olen tietysti toivonut että Vihreässä Liitossa kannatettaisiin sitä vaikeampaa vaihtoehtoa joka lopulta palkitsee molempien kysymysten kohdalla, siksi olen vähän pettynyt Soininvaaraan että hän ei puolustanut ruotsin kieltä pontevammin (kyllä, tarkkaan kun lukee niin hän puolustaa sitä vähäsen).
Itse ruotsinkielisenä hyväkysisin sellaisen ratkaisun että peruskouluissa ja ammattikouluissa ruotsi ei enää olisi pakollinen mutta lukioissa ja korkeakouluissa sen pitäis olla. Tällaista kompromissia valitettavasti pakkoruotsin poistamista vaativat eivät hyväksyisi.
Vielä 1990-luvulla vastustettiin nimenomaan peruskoulujen ruotsin pakollisuutta, nyt vastustetaan yliopistojen ns virkamieruotsia. Nuori bisnes-eliitti kuvittelee että espanjasta tai portugalista olisi enemmän hyötyä vaikka he todellisuudessa haluavat opiskella sitä että pääsisivät vanhenmpina Suomen verottajaa ja muuta ankeutta pakoon.
Se kuinka moni ylioppilas kirjoittaa ruotsin YO-kokeissa on laskenut koko ajan sen jälken kuin kirjoittamisesta tuli vapaehtoista. jos Ruotsi olisi kokonaan vapaehtoista kaikisa kouluasteissa, sen opiskelu romahtaisi.
Kaikkien suomalaisten pakollista ruotsin opiskelua ja muita tukimuotoja kielen virallisen aseman säilyttämiseksi ei tarvittaisi jos ruotsinkielisiä olisi massamme n 20%. Silloin suomenruotsalainen yhteisö tulisi täysin omillaan toimeen ja yhteistyö Pohjoismaihin hoituisi käytännössä kokonaan heidän avulla. 20% oli se osuus joka vallitsi ennen Suomen Sotaa 1808-09. Suomalaistuminen autonomian ajalta aina 1960-luvulle asti pienensi suomenruotsalaisten osuuden 6%:iin. 1960-luvulla ennustettiin että suomenruotsalaiset kuolevat sukupuuttoon 2000-luvulle tultaessa Ahvenanmaata ja umpiruotsinkielisiä maaseutupaikkakuntia lukuunottamatta. Näin ajateltiin siksi että perheissä joissa mennään naimisiin kielirajan yli, puhuttaisiin vain suomea. Näin tapahtuikin 1970-luvulle asti. Tunnen paljon ikätovereita joista toinen vanhempi on ruotsinkielinen, mutta koska lapselle ei opetettu ruotsia, kun ei toinen vanhempi sitä osanut, ja koska sitä ei koulussakaan opetettu, tuli lapsesta ja lapsenlapsista kokonaan suomenkielisiä.
Pakollinen ruotsin opetus 1970-luvulta lähtien katkaisi tämän kierteen ja nykyisin perheissä joissa on menty naimisiin kielirajojen yli, puhutaan sekä suomea että ruotsia, koska molemmat puolisot osaavat sitä.
Jos ruotsia ei enää opetettaisi suomenkielisissä kouluissa yleisesti, niin suomenruotsalaisten on löydettävä muita strategioita kielen virallisen aseman säilyttämiseksi. Yksi voisi olla maahanmuuttajien houkutteleminen Ruotsista ja muista Pohjoismaista. Ruotsiin päin on lisättävä tiedotusta aktiivista markkinointia että heidän sukulaiskansaa asuu tälläkin puolella Pohjanlahtea ja että täällä on ainakin joisakin ammateissa hyvät työllistymiismahdollisuudet vaikka ei aluksi osaa suomea, ja täällä on kaksikielisillä paikkakunnilla ruotsinkielinen kouluverkko heidän lapsiaan varten ja muitakin palveluja saatavilla ruotsiksi.
Loppujen lupuksi uskon että toveri Putin on tehnyt omaa tehokasta työtään kääntääkseen suomalaisten mielipiteet pois venäjän kielen aseman pönkittämiseksi vaihtoehdoksi ruotsille, jäljelle jää siis kysymys että ovatko kaukomaiden kielet niin paljon tärkeämpiä että ruotsia ei niiden takia tarvittaisi opiskella.
Onko pakkoruotsin tarkoitus hidastaa ruotsinkielisten määrän vähenemistä? Jos pakkoruotsista huolimatta osuus puolittuu nykyisestä, niin lakkaako ruotsinkielisten olemassaolo olemasta peruste pakkoruotsille?
Valinnaisuus pelastaisi edes jonkinlaisen ruotsin osaamisen maassamme.
Valinnaisuudessa jäisivät niin opettajat kuin kurssit.
Nykyisin yliopistoissa ja amk:ssa aloitetaan ruotsi alkeista kun se pakollinen oppi on mennyt täysin hukkaan.
Ruotsissa osataan maailmassa eniten englantia! Tanska, Norja ja Islanti tulevat perässä. Maailma on muuttunut, suomalaiset eivät kielitaidottana massana muuta Ruotsiin.
ruotsin taito on ihan hyvä asia. Jotain vain on tehtävä ja asua mietittävä eri tavalla kuin nykyisin. Keskustelu valitettavasti oli kovin onnetonta.
Asiaa. Pakkoruotsittajien perustelut ovat kestämättömiä ja osin absurdejakin. Suurin ongelma on ruotsin hyödyttömyys. Sille ei ole suurimmalle osalle minkäänlaista käyttöä. Tarpeettomuus taasen johtaa vielä huonompaan kielen hallintaan. Lopputuloksena on olematon kielitaito kielellä, jolla ei ole käyttöä.
Kirjoitin itse E:n ja olen suorittanut virkamiesruotsin, mutta ne vähäiset kerrat, kun olen Tukholman Burger Kingissä käynyt, niin en ole kassan ruotsista ymmärtänyt juuri mitään. Kommunikaatio on täytynyt hoitaa englanniksi.
Hienosti artikuloitu puheenvuoro. Tykkään siitä, miten tässä blogissa takavuosina esiin nousseet parhaat pointit näkyvät kannassasi.
Myös omat aatokseni tähän asiaan ovat muuttuneet. Olen hyvin pitkälti Oden linjoilla.
Itsekin olen nimimerkistä huolimatta pesunkestävä äidinkieleltään suomalainen henkilö, joka tosin muutti vuosia sitten Ruotsiin.
Suomessa asuessani ruotsin kielestä ei ollut minulle mitään hyötyä. Näin sen voi summata.
Mutta Ruotsiin muutettuani kasin kouluruotsista oli luonnollisesti valtava hyöty minulle. Voin kertoa omakohtaisia kokemuksia: kun muutin ruotsiin osasin lukea mutta en puhua enkä ymmärtänyt tavallista puhetta. Puhuin hitaasti ja takellellen.
Tästä syystä ymmärrän kyllä miksi kokkolassa ei haluta kouluruotsiin perustuvia palveluita oulusta. Ei se toimi. Kouluruotsin opiskellut tarvitsee 2-3 vuoden työskentelyn ruotsissa tai muun vastaavan syventävän aktivoinnin ennen kuin lääkäripalvelut ovat kouluruotsin pohjalta mahdollisia.
Valitettavaa että arvokas parlamentaarikon ura päättyy arvottomaan populismiin ja äänestykseen persujen ponnen puolesta.
Kuinka paljon ihmiset ruotsia lukevat: Hakaniemi – Hagnäs; Kaisaniemi – Kajsaniemi. Koko ajan lukevat vaikka eivät välttämättä tiedosta sitä. Kaksikielisyydestä hyötyy paljon enemmän kun se edes vähän sitä toistakin.
Suomessa on maailmanhistoriallisesti ainutlaatuisesti rinnakkain käytössä sekä indoeurooppalainen että uralilainen kieli. Kielten taustalla olevat mielen mallit ovat aivan erilaisia. Tätä monimuotoisuutta tulisi arvostaa myös opetussuunnitelmassa.
Hyvä ja asiallinen kirjoitus, joka perustuu aikas hyvin miten tullee käymään tässä asiassa.
Toinen asia on sitten politiikan raadollisuus:
Pitkän uran kansanedustajana sekä ministerinä tehnyt poliitikko ”uskaltaa” tuoda julki sen oman mielipiteensä vasta kun ura kansanedustajana on ohi, tai siis loppusuoralla eli evp (vaikket nyt eläkkeelle jääkkään).
Olen kertonut kantani ruotsinkielen opetuksen pakollisuuteen vuosia sitten ja esittänyt, että se olisi pakollinen vain lukiossa.
Erittäin hyvä kirjoitus. Ainoa asia mikä puhuu pakkoruotsin puolesta enää on se, että on koulutettu paljon opettajia ja nämä joutuisivat ositain etsimään uusia töitä. Mutta usealla näistä on toki sekä englannin että ruotsin opettajan pätevyys.
Käytännössä voisi miettiä voisiko pakkoruotsin korvata laajemmalla, vaikkapa työelämän tai muulla erikois-englannilla, jolloin ne ruotsinopettajat joilla on myös englannin pätevyys voisivat opettaa tätä.
Lisäetuna olisi, että pienempi ruotsinryhmä todennäköisesti myös oppisi kieltä tehokkaammin, kun ei tarvitsisi mennä heikompien tai vastahankaisten mukana ja täten edes jollain olisi hyvät valmiudet puhua kieltä, mistä olisi varmaan enemmän iloa kaikille.
Minä kyllä arvostan ja käytänkin tarvittaessa ruotsin kieltä, mutta sen opiskelu olikin minulle vapaaehtoista. Jälkikasvun taidot ovat kyllä aivan olemattomat tässä kielessä, kun vertaa sitä vaikka heidän englannintaitoonsa. Opetuksen kehittäminen on ilmeisesti jäänyt kokonaan hoitamatta tämän pakon suojelemana. Kyllä kilpailu oppilaista tekisi terää ruotsinkin opetukselle.
Ei vain kielten opiskelu vie aikaa, vaan myös niiden ylläpito myöhemmällä iällä vie aikaa ja energiaa. Ellei ole siinä onnellisessa asemassa, että tarvitsee kaikkia koulussa opiskelemiaan kieliä esim. työssään, on kyllä vaikeaa pitää kovin monen eri kielen kielitaitoa edes siedettävällä tasolla, vaikka niitä kieliä olisi aikoinaan ihan kohtalaisesti osannutkin.
Itse olen esimerkiksi opiskellut koulussa neljää kieltä, mutta osaan niistä enää vain kahta.
En ymmärrä miksi peruskoulun pakollinen ruotsinopetus olisi jotenkin kytköksissä muutoin Suomen yksi- tai kaksikielisyyteen. Suomessa ruotsinkielisten osuus ja riittävä kielenosaaminen suomenkielisten joukossa on vähentynyt koko sen jonka pakkoruotsi on ollut olemassa.
Empiirisesti siis pakollinen ruotsinopetus ei kyllä ainakaan auta maan pitämisessä kaksikielisenä. Päinvastoin, minusta näyttää siltä että siitä on peräti haittaa.
Hyvä ”puhe”! Tosin, kyllä suomenkielisen suomalaisen tulisi voida käydä lukio ja saada korkeakoulutus sekä voida toimia korkeimmissakin viroissa ilman ruotsin kielen taitoa. Sen (ruotsin kielen taidon) ei vaan kertakaikkiaan tulisi olla mikään kansalaisoikeuksien ehto ja ”parempien” kansalaisten joukkoon pyrkivien subjektiivinen velvollisuus.
Kaikkia virkamiehiä velvoittavaa virkamiesruotsia ei tarvita, vaan riittää, että paikoissa, joissa ruotsia tarvitaan, on joku, joka osaa ruotsia. Näin ollen ei tarvita korkeakoulujen pakkoruotsia, eikä lukioiden pakkoruotsia, eikä peruskoulujen pakkoruotsia. Tämä pitää nähdä kokonaisuutena.
Huonoakin ruotsinkielen on myöhemmin helpompi parantaa kuin, että alkaisi täysin nollilta. Ruotsilla pärjää myös Tanskassa ja Norjassa. Pakkoa tai ei, mutta suomalaisten pitäisi opiskella enemmän kieliä. Opiskelutunteja lisää!
Missä tv:n kieliopinnot? Ne hävisivät ja tositeeveet tulivat.
Off-topic – kirjasi pösähti juuri, kiitos siitä. Mainitsit sivulla 23 talousennusteiden rukkaamisesta positiivisempaan suuntaan yli virkakoneiston arvioiden. Uskaltaisitkohan avata tuota hieman enemmän, sillä asialla on mielestäni maan kannalta iso merkitys juuri nyt.
Oma arvaukseni on Iso-K eli hänen kahden avustajansa käsitykset, joiden kanssa olen ollut tukkanuottasilla jo vuosien ajan. Asialla on merkitystä myös senkin takia, että poliittiset virkanimitykset ovat voineet saastuttaa virkakoneiston mielipiteenmuodostusta ja toiminnallisuutta tuon jälkeen.
Erinäiset translatorit kääntävät muutaman vuoden kuluttua kirjoitettua ja puhuttua vierasta kieltä reaaliaikaisesti omalle äidinkielelle sujuvasti. Veikkaan, että tulevaisuudessa vieraita kieliä opiskellaan lähinnä omaksi iloksi.
Helppo puhua sitä mitä ajattelee, kun ei ole enää ehdokkaana. Peukutan..!
hyviä argumentteja! Itse kannatan pakkoruotsin sijaan pakollista tutustumista kaikkien naapurimaiden kieliin. Esim vuoden aikan kaikki oppilaat saisivat pikakurssin ruotsiin, norjaan, venäjään ja eestiin, niin että osaisivat sanoa päivää ja kiitos (ja vähän muutakin). Mielestäni tämä kuuluu yleissivitykseen, ja itseä nolottaa Virossa, kun en osaa yhtään sen enempää. Tämän jälkeen oppilailla olisi parempi valmius valita joku näistä, tai sitten ihan muu ylimääräinen kieli. Ja jos on ollut ylivoimaisen vaikeaa, voisi sitten jättää kieliopinnot siihen, ja keskittyä peruskoulusta läpipääsemiseen.
Niin. Onko Suomen kielilainsäädäntö tuttu? Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, tosin perustuslaissa on joku hassu ”kansalliskielet”-viritys, mutta kun joku asia on lailla säädetty, niin se on virallinen. Yksityisellä sektorilla kielitaitoa löytyy jos on kysyntää. Ahvenanmaan kielioloista taas on oma lakinsa.
Mitenköhän asiantilaa voisi muuttaa?
Koulun kielivalintojen vapautta ja vapaaehtoista ruotsia kannattavissa kirjoituksissa esitetyissä väittämissä on yksi heikkous: niissä ei tunnusteta näkökohtia, joissa vastapuoli on oikeassa. Niitäkin on, mutta ne eivät riitä pakkoruotsin oikeutukseen.
Seuraavassa minun versioni pakkoruotsiargumenteista kommentteineen. Ensin haluan kuitenkin lämpimästi suositella ruotsin hyvää osaamista kaikille riippumatta siitä, tarvitseeko ruotsia työssään vai ei. Se avaa naapurin mediamaailman ja kulttuurin, joka on sillä tavalla meille kiinnostava, että siinä käsitellään samoja asioita kuin meilläkin hiukan täällä totutusta poikkeavasta näkökulmasta. Ei ranskalaislehden jutuissa tai uutisissa paljon samoja aihelmia ole kuin ne, mitkä meitä Suomessa kohauttavat.
1. ”Kaksikielisyys on rikkaus.”
On selvää, että on suuri etu olla kaksikielinen. Kaksikielisellä on aina etulyöntiasema siihen lähimmäiseen nähden, joka ei osaa muuta kuin äidinkieltään. Kaksikielisyyttä ei kuitenkaan saavuteta pelkkien kouluopintojen avulla muutaman opintoviikon pohjalta. Siihen tarvitaan runsaasti kielen käyttöä koulun ulkopuolella.
2. ”Jotta taattaisiin kansalaisten tasa-arvoisuus työnhaussa, on jokaisen opeteltava ruotsia julkisen sektorin virkojen hakua varten.”
Ruotsinopiskelun pakollisuus olisikin alettava purkaa virkaruotsivaatimuksista. Jokaisen viraston työntekijän ei tarvitse osata ruotsia, riittää kun työntekijöistä joku/jotkut osaavat. Myös etätulkkaus on mahdollinen. Erityisesti yksikielisillä suomenkielisillä paikkakunnilla tämä riittäisi. Ruotsin vaatimus viroissa tulisi voida määritellä paikkakunnittain. Tämä edellyttäisi sitä, että (tämä on fiktiivinen esimerkki!!) jos haluaa Iisalmen verovirastossa ruotsinkielistä palvelua, on asiointiaika varattava etukäteen. Ruotsinkielisenkin kansalaisen kannalta tässä olisi se etu, että asiat hoituisivat ammattitaidolla eikä olisi vaaraa virheellisestä ja huonosta asian hoidosta. Viimemainittu riski on huonosti ruotsia osaavan virkailijan kanssa asioidessa olemassa.
3. ”Ruotsinkielisten kansalaisten on saatava palvelut äidinkielellään.”
Ks. kohta 2.
4. ”Ruotsin on oltava pakollinen oppiaine, koska perustuslain mukaan Suomi on kaksikielinen maa.”
Suomi on kaksikielinen maa, mutta perustuslaki ei määrää että kansalaisen on oltava kaksikielinen – ei edes että kunta on kaksikielinen. Laki suo kansalaiselle oikeuden olla osaamatta mitään vierasta kieltä tai osata jotakin muuta muttei ruotsia. Kevennykseksi: Itse asiassa laki ei määrää kansalaisen osattavaksi yhtään mitään. Oppivelvollisuuden voi täyttää ilman, että oppii mitään.
5. ”Kielitaitoa pitäisi lisätä, ei vähentää.”
Miten kansalaisen kielitaito vähenee, jos hän englannin ja ruotsin asemesta osaa englantia ja saksaa? Tai englantia ja ranskaa?
6. ”En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä.”
Tietenkään kukaan ei siitä valita. Miksi sellaista pitäisi valittaa? Valituksen aihe on pikemminkin se, että EI osaa kieltä jota tarvitsisi. Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan tarvitse ruotsin taitoa – eivätkä kaikki saa ylipäätään jonkun vieraan kielen osaamisesta iloa.
7. ”Ruotsin opiskelu on portti muihin kieliin.”
Tämä pätee germaanisiin kieliin sellaisilla kansalaisilla, jotka jo osaavat ruotsia ennen toisen germaanisen kielen opiskelun aloittamista. Lähinnä suomenruotsalaisilla on tämä etu, samoin kuin heillä on kaksikielisyysetu. Jos joutuu opettelemaan ruotsin kuin minkä tahansa vieraan kielen, porttiteoria on järjetön. Saksaa oppii parhaiten opiskelemalla saksaa.
8. ”Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme.”
Kyllä. Niin on myöskin Venäjä ja venäjän kieli. Oppivelvollisuuskoulussa on kuitenkin keskityttävä kansalaistaidollisesti tarpeellisiin oppiaineisiin. Tutkijantyössä tarvittavat erityistaidot ja harrastuneisuus tulee hoitaa vapaaehtoisella opiskelulla.
9. ”Ruotsin kieli on osa pohjoismaista identiteettiämme.”
Identiteettimme on olla yksi pohjoismaa. Vaikka suhtautuisi pakkoruotsiin vihamielisesti, Suomi on sittenkin yksi pohjoismaa. Ruotsi on Pohjoismaissa lingua franca heti englannin jälkeen. Suomessa on monessa asiassa käyttöä ruotsin kielelle – ei kuitenkaan aina, kaikkialla ja jokaiselle suomalaiselle. Valtaosassa Suomen paikkakuntia ei ruotsin kieltä tarvitse milloinkaan.
10. ”Koulussa on paljon pakollisia aineita, esimerkiksi matematiikka.” Oppivelvollisuuskoulussa on keskityttävä kansalaistaidollisesti tarpeellisiin oppiaineisiin. Tutkijantyössä tarvittavat erityistaidot ja harrastuneisuus tulee hoitaa vapaaehtoisella opiskelulla. Matematiikalle ei ole vaihtoehtoja.
**********************
Ruotsin vapaaehtoisuuden kannattajat listaavat usein kieliä, joita kansalainen osaisi tai ainakin voisi osata, jos koulussa tätä mahdollisuutta ei otettaisi pois. Hehkutetaan eurooppalaisten kielten lisäksi arabiaa ja kiinaa. Tämä on yltiöpäistä liioittelua. Valintapalettiin – siis pakollisiin kieliopintoihin kuuluvaan palettiin – ei varmasti olisi ruotsin lisäksi mahdollista ottaa muita kieliä kuin saksa ja ranska. Pakollisuus tässä tarkoittaa, että yksi olisi pakko valita. Englanti lienee pakko määritellä pakolliseksi; ei ole järkevää että Suomen koulusta valmistuisi kansalaisia, jotka eivät osaa maailman lingua francaa.
Pitäisin parhaana sitä, että peruskoulussa olisi vain yksi pakollinen vieras kieli – englanti. Toisen ”pitkän kielen” voisi valita vapaaehtoisena. Lukiossa olisi toinen vapaavalintainen vieras kieli pakollinen. Tämä kieltämättä supistaisi kielitaitoa niiden osalta, jotka jättävät koulunkäynnin peruskouluun eivätkä ota vapaaehtoista kieltä. Koska nämä kansalaiset ovat lahjakkaita muissa kuin pitkällistä opiskelua vaativissa asioissa, en pidä tätä kansallisena katastrofina. Päinvastoin: olisi suuri etu saada koulusta onnistumiskokemuksia, kun voisi suuntautua omimmille aloille.
On hupaisaa ajatella, että nykyinen pakkoruotsiminimi riittäisi yhtään mihinkään asioiden hoitoon valtionviraston asiakaspalvelutyössä. Tämä minimi peruskouluun jättävällä supisuomenkielisellä oppilaalla – joka kuuluu juuri siihen ryhmään, jonka lahjat ovat muualla kuin pitkällistä opiskelua vaativissa asioissa – tarkoittaa kolmen vuoden aikana muutamaa viikkoa lukukaudessa ruotsia, pitkät tauot välissä jotta kaikki varmasti unohtuisi.
Disklaimeri: tässä on tietenkin otettava elinkeinorakenteen muutos huomioon. Se on iso asia ja vaatisi asiantuntijatutkimusta.
Suomen kieli ja ruotsin kieli kirjoitetaan erikseen. Asiasisältö virheetön.
Keskustelussa on hyvä muistaa, miten pakkoruotsi syntyi ajankohtana, jolloin jo tajuttiin, että englannin tulisi olla kaikille pakollinen kieli – ja tähän muissa pohjoismaissa päädyttiinkin.
Tässä ruotsinopetuksen varhaisvaiheista Magman omasta historiaversiosta: Oppikoulu tuli Suomeen vasta 1870-luvulla ja se jaettiin ruotsin- ja suomenkieliseen puoleen. Koska ruotsi oli pääasiallinen kieli koulutuksessa ja yhteiskunnassa, oli ruotsi otettava pakolliseksi oppiaineeksi suomenkielisiin kouluihin, koska muuten siellä opiskelevat eivät olisi tätä yhteiskunnassa tärkeää kieltä oppineet. — 1920- ja 1930-luvuilla tehtiin esityksiä puolueohjelmissa ja jopa eduskunnassa ruotsin opetuksen poistamisesta tai sen tekemisestä vapaaehtoiseksi suomenkielisissä oppikouluissa, muttei näistä hankkeista tullut mitään. — Oittisen komiteassa 1956-1959 pohdittiin erilaisia kielivaihtoehtoja keskikoulua ajatellen (luokat 5.-9. nykyperuskoulussa). Tuloksena oli kompromissi, jossa kielilinjalla oli kaksi vierasta kieltä ja muuten joko yksi tai ei yhtään (ilmeisesti tässä tarkoitettiin ns. kansalaiskoulua). Jo silloisen kouluhallituksen suomenkielisen oppikouluosaston päällikkö Niilo Kallio (alkujaan matematiikan opettaja) esitti varauksessaan, että ruotsin ei enää tarvitsisi olla oppiaineena kaikissa keskikouluissa, sillä sen merkitys oli vähentynyt maailmankieliin verrattuna ja ruotsinkieliset osasivat varsin hyvin suomea. Samaan aikaan ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa. Hän esitti oman varauksensa (1959), missä hän katsoo, että ruotsi maan toisena kansalliskielenä tulisi nostaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomenkielisissä kouluissa. Perusteena on ruotsin kielen tarve sekä kotimaassa että pohjoismaisessa yhteistyössä.
Piri on väitöskirjassaan Suomen kieliohjelmapolitiikka (2001, JY s. 52) kertonut muita lähteitä lainaten siitä, miten pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”— koulunuudistus toi esiin — painostusryhmiä. — kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) — kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. — alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta — [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli. — Eduskunnan äänestystulos 165-11 toisen kotimaisen kielen pakollisuuden puolesta — Virolainen [:] ”— Paasikivi katsoi, että Suomen suomenkielisen väestön edustajien on kyettävä pitämään yhteyttä Pohjoismaihin ruotsin kielellä ilman tulkkia. Kekkonen omaksui saman näkökannan ja hänen kanssaan neuvoteltuani —”
Toisaalta netistä löytyy Opetusneuvos Joutsimäen kuvaamaksi nimetty tapahtumakulku: ”Demarit saivat vaalivoiton 1966 ja syntyi Paasion (sd) hallitus, opetusministeriksi R.H. Oittinen, fil.tri (sd), jolle peruskoulu oli silmäterä. Oittinen kysyi asiantuntijoillta, mitä kieliä tai kieli tulevaan peruskoululakiin. Hänelle vastattiin: englanti. Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian jopa eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn. 1968 Presidentinvaaleja käytettiin perusteena hallituksen vaihdolle, vaikkei pressa vaihtunutkaan. Hallituksen pääministeriksi tuli Mauno Koivisto (sd), opetusministeriksi Johannes Virolainen. Virolainen houkutteli RKP:n hallitukseen vasemmistoa tasapainottavaksi tekijäksi. RKP:n ehtona oli pakkoruotsi peruskoululakiin. Kaikella R.H. Oittisen siihen asti näkemällä vaivannäölle ja sivistysvaliokuntaan asti ehtineelle esityölle ei pantu arvoa.”
Pakkoruotsi on vanhaa jatkumoa, jossa keskeinen teema on ”ruotsin asema ei saa heikentyä”. Tähän ympärille on melkoisella resurssoinnilla, lobbauksella ja verkostoinnilla kyhätty muka-argumentteja, jotka karkeimmillaan väittävät, että pakkoruotsi on suomenkielisten ja uussuomalaisten etu, koska virat, koska kulttuuri, koska pohjoismaisuus,,,
Miksi meille syntyi heti peruskoulun pakkoruotsin vanavedessä pakkovirkaruotsi. MISSÄÄN MAAILMASSA EI OLE VASTAAVAA KAIKILLE AKATEEMISILLE PAKOLLISTA PIENTÄ VÄHEMMISTÖKIELTÄ MUKA TASA-ARVON TAKEENA! Miksi meillä? Ja miksi sitä puolustetaan ikään kuin kysymys olisi itsestäänselvyydestä kaksikielisissä maissa?
Olen yrittänyt selvittää pakkovirkaruotsin syntyä, mutta se on vaikeaa. Tuolta ajalta mietinnöt ovat jossakin lukkojen takana.
Löytyvissä lähteissä kuvataan 60-luvun muutosta, kun opetusministeriön suunnittelijat ottivat vallan: 1960-luvulla ”Suomeen alkoi — muodostua päätoimisten suunnittelijoiden ammattkunta. — Opetusministeriön organisaation uudistus vuonna 1966, minkä myötä sen henkilökunta kaksinkertaistui — samalla kun kaikki korkeakouluasiat 1970-luvun alkuun mennessä keskitettiin sen alaisuuteen. — aikakaudelle leimaa-antavaa oli vahva hallinto- ja suunnitteluoptimismi. Uskottin, että julkishallinto pystyy ratkaisemaan yhteiskunnallisen murroksen suuret haasteet tekemällä järjestelmätason uudistuksia, joissa aluksi suunnitellaan kokonaisvaltainen ratkaisu, sitten päätetään rationaalisesti toimenpiteistä ja lopulta hallinnoidaan ne yleiskirjeiden, sitovien soveltamisohjeiden ja määräysten sekä korvamerkittyjen budjettien muodossa.”
Seuraavina vuosikymmeninä siis opetusministeriön (poliittisesti sitoutuneet?) virkamiehet ohjailijavat koulutus- ja kielipolitiikkaa, eikä asiasta keskusteltu julkisesti. Liturgia muodostui. Ministeri Jaakko Numminen itse kertoi 2009 seminaariavauksessa osallistumisestaan 70- ja 80-luvun kielipoliittiseen komitean toimintaa: ”Työvuosinani opetusministeriössä minulla oli tilaisuus johtaa kolme kielipoliittista komiteaa — Työskentelyn taustana oli huoli suomalaisten kielivalintojen yksipuolistumisesta, mikä jo tuolloin oli havaittavissa. — Tärkein — kieliohjelmakomitea [1974 – 1978]. — Komitea esitti, että maan koko suomenkielisen ja ruotsinkielisen työikäisen aikuisväestön – sen suuruus arvioitiin 2,5 miljoonaksi – tulisi vastaisuudessa osata toista kotimaista kieltä, siis suomea ja ruotsia, sekä jotakin vierasta kieltä — Lähdettiin siitä, että niiden henkilöiden, joiden parhaiten osaama vieras kieli on muu kuin englanti, tulisi taitaa englannin kieltä ainakin välttävästi.”
Nähdäkseni tässä raapaisussakin on läsnä tietoisuus siitä, että on ollut erikseen ”virallinen totuus”, jota poliittiset lobbarit ja virkamiehet ovat toistelleet – ja toisaalla suomenkielisten ja uussuomalaisten moninaiset kielitarpeet, joihin ei ole kiinnitetty mitään huomiota.
Ruotsista voimme hyvin ottaa mallia, siellä rakennetaan monikulttuurisuutta myös kieltenopetuksessa (englannin lisäksi toista vierasta kieltä ei tarvitse opiskella, jos on tarvetta lujittaa koulukieltä, kotikieltä tai englantia).
Ihmisten identiteettien on saatava rakentua aidossa vuorovaikutuksessa, ei propagandan avulla. Pohjoismaisuutta on inhimillinen ja suvaitseva asenne, jossa kartetaan epärealistisia vaatimuksia. Niin pohjoismaisuus kuin suomalaisuuskin ovat mosaiikkeja, jotka jokainen rakentaa omalta kohdaltaan.
Venäjä-kortti pakkoruotsin takeena on hämäystä. Tosiasiassa pakkoruotsi nimenomaan säilyttää vanhan eliitin asemaa – ja toistaalta siihen pyrkivien nuorten naisten asemaa.
Gallupeissa näkee, että miehet ovat jo hylänneet pakkoruotsin. Muutama palaa sitä puolustamaan opiskellessaan naisvaltaisella akateemisella alalla. Tekniikan miehet eivät pakkoruotsia hymistele.
Meillä, jotka toimimme kasvatuksen ja koulutuksen alalla, on tässä sokea piste. Koska olemme yleensä itse kielilahjakkaita ja samoin lapsemme, kuvittelemme, että pakkoruotsi on loppujen lopuksi aika pikkujuttu. Mutta todellisuudessa merkittävällä osalla pojista on todellisia ongelmia ruotsin suorituksessa ja osa erityisesti pojista jää vaille yo-tutkintoa tai amk-tutkintoa tai yliopistotutkinota pakkoruotsin vuoksi. Tietysti kyseessä ovat ne nuoret, joilla on ongelmia kielen kanssa ylipäätään, mutta vain ruotsi nostaa heille tien pystyyn. Tämä pitäisi muistaa, kun puhutaan lukion pakkoruotsista. Myös lukion tulisi olla avoin ihmisille, joille kielet eivät ole helppoja!
Tämä on tragedia. Maailman ainoa suomenkielinen maa hylkää ne nuoret, jotka eivät pysty omaksumaan pientä vähemmistökieltä, jolla ei ole heidän arjessaan minkäänlaista merkitystä. Ja tätä hylkäämistä ja mopotusta perustellaan muka tasa-arvolla ja suvaitsevaisuudella.
Nyt on aika avata silmät.
Luulenpa , että palstan kävijät eivä juurikaan lue Ilkkaa ( sontasiion). Ja sen vuoksi linkitän Simo Rallin riemukkaan kolumnin pakkoruotsin poiston vaaroista Suomen itsenäisyydelle:
http://m.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/ruotsin-uusi-it%C3%A4raja-1.1683535
Puheenaiheestakin hieman: mitä ruotsinkielen tilalle, draamaopetustako ? Palstan kommentoijat muistelevat peruskouluaikojaan ja yo- kirjoituksiaan. Väitän kuitenkin, että vapaaehtoispohjalla moni myöhemmin oppimistaitoja ja ruotsin kieltä tarvitsevat eivät vielä peruskouluikäisenä osaa tehdä valintoja oikeilla perusteilla.
Oppimistaitoja voi tietenkin oppia minkä tahansa muunkin aineen avulla, mutta ruotsinkielessä on lahialueyhteistyön näkökulma.
Kuulumme Ruotsin kanssa samaan talous-, kulttuuriseen, ja poliittiseen viiteryhmään. Meille olisi edullista olla kaikilla ulottuvuuksilla tiiviimmässä yhteistyössä rikkaamman Ruotsin kanssa. En tarkoita ainoastaan ylätason, poliittista ja taloudellista yhteistyötä vaan ruohonjuuritason kanssakäymistä.
Hyvä kielitaito on tämän tapaisen yhteistyön ehdoton edellytys.
olen pakkoruotsin poistamisen puolesta mutta vain maltillisesti, en kuitenkaan ole voimakkaasti pakkoruotsin poistamisen puolella koska monet pakkoruotsin vastustajat ovat jonkin sortin nationalisteja jotka pätee suomen kielen ”paremmuutta” ruotsin kielen yli. ruotsin kielellä on kuitenkin enemmän puhujia kuin suomen kielellä. syyt pakkoruotsin poistoon on että ruotsi niinkuin suomikin ei maailman areenalla juuri puhuta.
en kuitenkaan halua luopua kaksikielisyydestä.
harva puhuu PAKKOENGLANNISTA (en vastusta pakkoenglantia, pakkoenglantia pitäisi jopa lisätä) mutta kyse on kuitenkin kielistä ja pakosta. miksi pakosta vain puhutaan ruotsin kielen osalta ei vain kaikkien kielten osalta. joka kertoo jotain.
kiinan kielikin pitäisi olla enemmän esillä eikä vain klassiset eurooppalaiset vaihtoehdot saksa, ranska ja espanja. harva mainitsee kiinan kieltäkään. yleisin kiinan kielen/kielten variantti on mandariini. kuinka moni pakkoruotsin vastustaja vierastaa pakkokiinaa.
jos pakkoruotsi menee pois. millä pakkoruotsi korvataan. en ole innoissaan pakkoliikunnastakaan. ja muutenkin pakkoruotsin poiston jälkeen opetussuunnitelma menee uusiksi. varmaan hätäpäissään korvataan uudella pakolla. pakollinen toinen vieras kieli (esim pakkoranska). itse lisäisin englantia vaikkakin aasian kasvu voi hitusen nakertaa englannin asemaa.
vielä asiaa pakosta pikkuisen. opetussuunnielma on kokonaisuudessa pakkoa myös valinnaiset ovat valinnais pakkoa eli joku on valittava. peruskoulu järjestelmä ei toimi ilman pakkoa.
Hyvä kirjoitus, hyvät perustelut. Kaiken kaikkiaan meidän koulumme on aivan liian kielipainotteinen. Kansainvälisessä kanssakäymisessä kuitenkin eniten käytetään ja tullaan käyttämään englantia. Tälle emme voi mitään. Peruskouluun yksi pakollinen pitkä kieli äidinkielen lisäksi ja ylemmillä luokilla jokin kieli lisää. Vapautuvien tuntien tilalle esim. matematiikkaa, tietotekniikkaa, tilastotiedettä, luonnontieteitä. Näiden taitamisella edesautetaan mm. innovaatioiden kehittelyä enemmän kuin kielten osaajilla. Kun sitä englantia kuitenkin käytetään.
Tuoreen Åbo Akademin kyselyn mukaan noin 3/4 haluaisi poistaa pakollisen kouluruotsin. Näissä kyselyissä ei koskaan täsmennetä sitä, mitä kouluastetta tuo keskustelu pakollisuudesta/vapaaehtoisuudesta koskee.
Ehkä kaikille yhteisen kouluruotsin voisi kyllä rajata lukioihin, siis ”virkamiesruotsiin” valmistaviksi opinnoiksi, siten, että kyse olisi laajemmasta suomenruotsalaisuuden ja skandinaavisen kulttuurin tuntemisesta. Opintojen sisältöä voisi varmasti paljonkin entrata, samoin opetuksen tarpeellisuutta perustelevia argumentteja. Ei kouluruotsi esimerkiksi auta pohjoismaisilla työmarkkinoilla: oman vuosikurssini koko maan top viiteen kuuluneena B-ruotsin kirjoittaneena ylioppilaana minulle tarjottiin työllistymisvaihtoehdoksi taksinajoa, ”sitä kun nyt maahanmuuttajamiehet tekevät”. Toki ruotsi auttoi keskustelemaan norjalaisten kanssa murretulla skandinaviskalla – ruotsalaisista.
Omalla kohdallani kyse on myös henkilökohtaisesta elämästä: olisi syrjäytynyt kaksi- tai oikeammin kolmikielisen poikani elämästä ilman että olisin (pakko)altistunut kouluruotsille, enkä olisi työllistynyt Porvoossa ja saanut nykyistä työpaikkaani (se, onko tämä työpaikka siunaus, on oma keskustelunsa) ja 3% kaksikielisyyslisää. En kuitenkaan usko, että alakouluikäinen Ilomantsissa oikein pystyy tekemään loppuelämäänsä koskevia informoituja valintoja, ja kielivalinnan vapauttaminen asettaisi eri puolilta Suomea tulevat eriarvoiseen asemaan virkoja haettaessa. Nimittäin jos eurooppalaisella talousalueella on voimassa työvoiman vapaa liikkuvuus, niin se on Suomessakin. Eikä vain työ- vaan myös työttömyysvoiman. Luulin minäkin vielä 36-vuotiaana, että tulisin iät ja ajat rasittamaan kasvamiskaupunkiani Helsinkiä vuoronperään veronmaksajana tai rasitteena lopun ikääni. Miten tämän sitten voisi tietää 9-vuotias?
Toki, virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa siten kuin Etelä-Suomen lääninhallituksessa: siellä oli sanattomasta sopimuksesta yksi käytävä, joka oli ruotsinkielinen, ja kun sinne astui, kuului asiaan yrittää selviytyä toisella kotimaisella. Muualla talossa sitten ruotsinkieliset asiat ohjattiin minulle, aihepiiristä riippumatta. Eli virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa monella tavalla.
Sen, että kaksikielisyysvaatimus hankaloittaisi maahanmuuttajien kotoutumista, osittain ostan, mutta toisaalta tiedän motivoituneita maahanmuuttajia, jotka ovat päättäneet pärjätä täällä, maksoi mitä maksoi, ja osaavat ruotsia paremmin kuin juuri kukaan syntyperäinen suomenkielinen. Jos oppii yhden kielen, oppii helpommin myös toisen kielen, niinkin erilaisia kuin kotimaisemme ovat keskenään.
Ei sitäpaitsi ole minun ongelmani, jos jollekin on ikiaikaisen 20 perheen takia jäänyt trauma kouluruotsista. Menkööt elämässään eteenpäin, niin olen minäkin (hmm.) mennyt.
Ruotsin pakollisuus kouluissa voisi ehkä olla alueellista ja sidoksissa kunnan (tulevaisuudessa maakunnan?) kaksikielisyyteen tai ruotsinkielisyyteen. Vrt. Walesin koulujen pakollinen kymri.
En sinänsä vastusta kaikille pakollista ruotsinopetusta, mutta toki se on pois valinnanvapaudesta.
Tässä tasapainoillaan kahden asian välillä: Suomenruotsin asema elävänä kielenä ja koululaisten valinnanvapaus. Ei pakkoruotsin lopettaminen edellistä lakkauta, mutta nakertaa silti. Kuinka paljon, on kysymys, johon en osaa vastata. Luulen, ettei paljoakaan.
vielä vähän lisää
oma arvio että pakkoruotsin vastustajat jakautuu kahteen leiriin kutsun niitä ”kansainvälisiin” ja ”nationalisteihin”
kansainväliset yleensä vastustaa ruotsin kieltä sen huonon aseman takia maailmalla eivätkä ajattele suomen kielestä liikoja. tämä ryhmä on maltillisempi.
nationalistit taas vastustaa ruotsin kieltä sen takia kun haluaa päteä suomen kielen ”paremmuutta”. niillä on ongelmia myös englannin kielen kanssa mutta eivät tarpeellisuuden takia suoraan myönnä sitä. nationalisti ryhmä dominoi pakkoruotsin vastustuksessa. ja käyttää kummankin leirin argumentteja vastustakseen pakkoruotsia.
Sinällään asiapuhetta, tosin en näe mitään syytä pitää ruotsia pakollisena lukiossa tai muillakaan ”korkeammmilla” asteilla yhtään sen enempää kuin peruskoulussakaan. Enemmänkin ottaen huomioon kyseisten oppilaitosten vapaaehtoisuuden niissä ei todellakaan pitäisi tiettyä marginaalikieltä olla pakollisena.
Jag är en sannfinländare och är nöjd att jag kan svenska, som jag lärde mig som vuxen när jag hade behov till det. Men jag är emot tvångsvenska. Jag flyttade till Finland 1999 och har efter det tre gänger använt svenska språket i Finland. Jag har inte behövt mina kunskaper i svenska, men jag haft tre möjligheter på 16 år att använda svenska i Finland, så jag har gjort så. OK, nu är det nog fyra.
Hyvä kirjoitus. Lukioissa on viime vuodet tuskailtu lyhyiden kielten surkastumisesta. Minä ehdottaisin, että pakollisten ruotsin kurssien määrä laskettaisiin viidestä kolmeen, mutta vaadittaisiin jokaista lukiolaista lukemaan vähintään kuusi kurssia muita kieliä kuin englantia. Ruotsin lukeminen vähentyisi, mutta jatkokurssit olisivat täynnä motivoituneita opiskelijoita. Ja ranskan, espanjan, saksan ja venäjän alkeita osaavia tulisi maahan lisää.
Ei kouluruotsilla pärjää Tanskassa tai Norjassa. Olen työn puolesta tavannut tanskalaisia, enkä heidän puheestaan saanut selvää, vaikka yrittivät puhua hitaammin. Norjasta sai vähän paremmin selvää, mutta ei sekään ollut helppoa. Tanskaa lukee joten kuten, norjaa paremmin.
Miksi muuten Suomen kouluissa opiskellaan suomenruotsia, eikä riikinruotsia? Emmehän opiskele mitään yorkshirenmurrettakaan, vaan tavallista englantia.
”Tieteessä on jo pitkään keskusteltu useamman kielen osaamisen ja käyttämisen vaikutuksista ihmisen aivoihin ja ajatteluun. Aiheesta on ilmestynyt paljon kansainvälisiä tutkimuksia, jotka osoittavat, että kyvystä käyttää useampaa kuin yhtä kieltä on yksilölle huomattavaa etua. Näitä ovat oppiminen yleensä, ajattelu ja luovuus, mentaalinen joustavuus, ihmissuhde- ja kommunikaatiotaidot sekä vanhuusiän mielen rappeutumisen lykkääntyminen, Nyt julkaistu tutkimusraportti osoittaa, että aivojen sähköisessä aktiivisuudessa tapahtuu muutoksia jo uuden kielen opiskelun alkutaipaleella”
”Euroopan komission asettaman tutkimusryhmän raportti ”The Contribution of Multilingualism to Creativity” (Monikielisyyden osallisuus luovuuteen) on ensimmäinen makrotason tutkimus, joka on tehty käymällä läpi useita tuoreita aivoja koskevia tutkimuksia.”
Ne jotka uskovat propagandaa ja vihanlietsontaa mieluummin kuin tutkimustuloksia, voivat perustaa oman yksityiskoulun professorinsa aatteiden mukaisesti;
Tyhmien lasten koulu!
Kaikki ketkä allekirjoittavat nämä väitteet ja perustelun koko kampanjalle, siitä että Suomalaiset lapset ovat yksinkertaisesti liian TYHMIÄ oppiakseen kolmea tai neljää kieltä, voivat saada jatkossa opiskella tyhmien koulussa, joista poistetaan kaikki muukin turha yleissivistä PAKOLLINEn puperrus.
Kun lukioista poistettiin pakollinen ruotsinkielen koe, lisäsikö se muitten kielten kirjoittamista? EI; EI EI. Päinvastoin kielten opiskelutulokset HEIKENTYIVÄT.
Nytkö sitten kaikki ne jotka saavatkin oppia Indokiinaa ja Venäjää ruotsinkielen sijaan tulevatkin olemaan suuria linguisteja tämän seurauksena. Vastaus on ei. Suomalaisten kielitaito heikkeenee ja se on surullista mutta tässä tapauksessa vääjäämätöntä. Entä saavatko kuitenkaan kaikki lapset valita aina sitä itseään kiinnostavt kielet vai määrääkö kuntien resurssit ja useimman oppilaan toiveet??
JO NYT Venäjän rajalla olevilla kunnilla on mahdollisuus ja rahoitus tarjota perusopetuksessa venäjää! Miksi he eivät tee sitä?? Se on se kysmys..HE VOIVAT TEHDÄ SEN JO NYT..mikään muu oppiaine ei sitä tälläkään hetkellä estä!
Minkälaisen kuvan se lähettäisi Euroopalle ja Venäjän Putinille, jos tämän valinnaisuuden tien sijaan lähettäisinkiin laittamaan rajalla oleviin kouluihin pakollinen venäjä?
Vaikka se EI OLE meidän kansalliskielemme! Ja toivottavasti EI IKINÄ sitä tule olemaankaan, venäjää ei tarvitse Suomessa oppia PAKOLLA vaikka se nyt joistain tuntuisikin olevan vähintäänkin loistokas idea, hei haloo puupäät, ei näin..
Haluammeko siis ollakin Venäläisiä? Ehkä Putin ottaa meidät vielä huostaansaa, sitten meillä ei ole enää kielikiistoja..koska täällä puhutaan tasan yhtä kieltä ja se ei ole suomi!
Samalla voisi sitten tyhmien koulusta poistaa monia muita, jokapäiväisessä elämässä, näitten tiettyjen lasten (vanhempiensa toiveesta), siellä tuppukylässä asuvina olevat turhat aineet.Kun tietenkään näitten tiettyjen vanhempien lapset eivät tietenkään ikinä sieltä Tuppukylästä muuta minnekkään, ei ainakaan väitteiden mukaan Pohjoismaihin, vaikka suurimmat muuttovirrat tilastollisesti ovat juurikin muihin pohjoismaihin (faktoilla ei ole näissä keskusteluissa ilmeisesti merkitystä) voi miettiä tarviiko sitä englantiakaan oikeastaan osata muuta kuin ne muutamat fraasit, joita satunnaisille turisteille tarvitsee osata luetella sieltä kaupan kassasta, sekä tietysti lukutaitoa sen verran, että oppii kelan tukianomuslappuja täyttämään!
Samalla saisimme sitä toivottua SÄÄSTÖÄ kun ei yhteiskunnan varoja käytetä TURHAAN yleissivistykseen.
Paskat sillä on väliä, että suomi on kaksikielinen maa (ja ne kielet on suomi ja ruotsi, ei indokiina ja espanja), paskat sillä on väliä kuinka paljon meillä on jo nyt ja aina vain tiivistyvää yhteistyötä pohjoismaiden kesken. Ruotsin ollessa meidän SUURIN VIENTIMAA (viemme tavaraa = saamme RAHAA), sotilaallinen ja myös pohjoisemmassa yhteisellä raja-alueella myös poliisin yhteistyötä suunnitellaan (samassa autossa partioi suomalainen ja ruotsalainen poliisi). Norjassa on kasvun vaihetta ja rajaseudulla olevat rakennusyritykset voivat aina vaan enemmän ja enemmän markkinoida itseään sinnepäin töihin. Paskat sillä on väliä, että ruotsinkieli rantautui Suomeen turkkismetsästäjien ja kalastajien myötä rannikkoseudulle AIKAISEMMIN kuin suomen kieli rantautui tänne Volgan mutkasta.
Vihataan ja ollaan niin katkeria, että omakin lapsi voidaan nimetä TYHMÄKSI tällaisen aatteen vuoksi! Syytetään vähemmistöä siitä, ettei aikoinaan opiskelu kiinnostanut ja ei kirjoja jaksanut avata ja nyt tympii elämä Alepan kassalla.
Säälittävää, hävetkää.
Olen äidinkieleltäni ruotsinkielinen. Kannatan kuitenkin pakkoruotsin poistoa ja Osmon kirjoitus osui naulan kantaan. Ruotsilla ei tee oikeasti mitään, ellei sitä satu puhumaan poikkeuksellisen hyvin. Ruotsalaisten kanssa kommunikointi tapahtuu siis yleensä englanniksi, jota kumpikin osapuoli osaa yhtä hyvin. Näin parin vuosikymmenen kokemuksella työelämästä, josta puolet läheisissä tekemissä ruotsalaisten kanssa.
Omat lapsenikin opiskelevat A-kielenä englantia ja saksaa, katsoin ruotsin opiskelun ajan tuhlaukseksi. Se vähä mitä tulee (jos tulee) yläkoulussa ja lukiossa saa riittää.
Ruotsinkieliset palvelut tulee rajoittaa niille alueille, joilla ruotsinkielisten osuus väestöstä on merkittävä, vaikkapa yli 20%.
Noilla alueilla on ruotsinkielisille palveluille todellista tarvetta ja lisäksi äidinkieleltään ruotsinkielisiä palvelutehtäviin. Suomenkielisten ruotsintaito riittää noihin tehtäviin käytännössä vain harvoin.
Näin suomenkieliset voidaan vapauttaa pakollisesta ruotsin opiskelusta ja ruotsinkieliset palvelut toimivat siitä huolimatta nykyistä paremmin.
Täysin samaa mieltä. Aina kun näistä asioista keskustellaan, tuon esille oman kokemukseni siitä, miten ilman jäykkää pakkoruotsia saattaisin itse osata kyseistä kieltä paremmin kuin nyt.
Perheeni teki paluumuuton USA:sta Suomeen, missä aloitin lukion. Koska olisi ollut kohtuutonta olettaa, että voisin aloittaa ruotsinielen opiskelun omalta luokkatasoltani, missä ikätovereillani oli jo muutama vuosi II kotimaisen opintoja takanapäin, sain poikkeusluvalla korvata kahdella lyhyellä kielellä. Lyhyttä ruotsia ei ollut, koska kaikki lukivat sitä jo keskikoulusta lähtien.
Tästä huolimatta epäsäännöllisen itseopiskelun, sekä parin Ruotsissa vietetyn työjakson turvin olen huomannut pärjääväni paremmin ruotinkielellä kuin moni ikätoverini, jotka olivat koulussa suhtautuneet ruotsin opiskeluun samanlaisella innolla kuin DDR:läiset suhtautuivat venäjään.
Ehdotan tässä vielä pientä ajatusleikkiä jolla voi arvioida ruotsinkielen käytännön merkitystä Suomessa. Jos joku englantia, suomea ja ruotsia taitamaton aikoo tula työkomennukselle Suomeen, mitä kieltä hänen kannnattaisi opiskella etukäteen, jos suomenkielen kurssia ei ole saatavilla, ja pitäisi valita ruotsin ja englannin välillä?
Koulunkäynnissä ja opiskelussa on vain yksi asia, mikä saa oppilaat ja opiskelijat oppimaan asioita. Ja se on motivaatio. Edellä oli aivan kummallinen kommentti, jossa esitettiin, että suomalaiset pojat syrjäytyvät, koska eivät opi ruotsia. Kyllä oppivat, siinä missä muitakin kieliä ja aineita. Ruotsin kielen opetus on huonoa eivätkä ruotsin kielet opettajat osaa motivoida kuulijoitaan.
Erittäin hyvä puhe.
Ei pakkoruotsille.
Jos kerran ruotsi on portti muihin kieliin, niin silloinhan kaikkein nopeimmin uusia kieliä oppii ruotsin opettaja.
Miettikää, mikä määrä inhimillistä pääomaa ja työtunteja Suomessa tuhlataan yleiseen asevelvollisuuteen ja ruotsin kielen opiskeluun. Tämä aika voitaisiin käyttää paljon paremmin. Suomen isänamaallisimpia nuoria ovat aseistakieltäytyjät, jotka eivät kirjoita ruotsia. Vain heillä on visio suomalaisnuorten ajankäytön tehostamisesta.
Kääriäisen sukupolvi on laitettava naftaliiniin.
Kannattaako RKP pakkoruotsia siksi että sillä edistetään ruotsinkielisten todellista asemaa vai siksi, että ruotsinopetuksen pitäminen pakollisena on kouriintuntuva saavutus vaikkei siitä olekaan todellista ja merkittävää hyötyä ruotsinkielisille.
Mistä poliittisesta linjauksesta tai päätöksestä sitten olisi, en tiedä eikä se minulle suomenkielisenä suuremmin kuulu. Donnerin-Silfverbergin linjaa (harrastakaa enemmän seksiä ja lisääntykää) ei voi eikä kuulukaan määrätä lailla.
En ole oikeasti yhtään ainutta argumenttia nähnyt vuosikausiin, joissa esitettäisiin että suomen kieli olisi jotenkin ”parempi”, enkä ainoatakaan argumenttia joka perustuisi siihen että jollain olisi trauma jostain tuloeroista.
Fakta toki on, että ruotsinkielisten yliopistojen rahoitus opiskelijaa kohden on liki kaksinkertainen suomenkielisiin verrattuna. Mutta tämähän jos mikä pitäisi olla valtavan suuri kannustin opiskelle ruotsia, koska kielitaidon avulla esimerkiksi ÅA:han pääsee helpommin ja siellä on paremmat resurssit kuin missään suomenkielisessä yliopistossa.
Eli pakollisuutta ei tässäkään suhteessa tarvittaisi.
Meillä toteutettiin ylioppilaskirjoituksiin muutos, jonka nimenomaisena tarkoituksena oli vähentää kokeen kielipainotteisuutta, enkä nyt puhu pakkoruotsista.
Aikanaan, jos kirjoitti ”tavanomaisen haastavan kokeen” kuudella aineella, niistä neljän oli oltava kielikokeita (mukaanlukien äidinkieli). Sitten otettiin käyttöön ainereaali, ja nykyään kai voi kirjoittaa maksimissaan kuusi(?) erillistä reaalikoetta. Luonnollisesti tämä vähentää vieraiden kielten kirjoittamista. Tämä oli myös ennakolta arvattavissa, uudistajien tarkoitus, eikä siihen pidä vedota jonkin sortin ”epäonnistumisena”. Vanha koe oli kohtuuttoman kielipainotteinen, kun kaikki ei-kielellinen osaaminen rajoittui matematiikkaan ja yhteen kokeeseen, jossa oli kaikki historian ja fysiikan väliltä.
Ruotsinkielen opintoihin on monen opiskelu katkennut. Näin oli erityisesti 1950-luvulla ja sama on kokemukseni mukaan jatkunut siitä asti. Erityisesti entisajan oppikoulussa moni sai lopullisesti kyllikseen ruotsin ehdoista ja luokallejäämisistä. Nykyisin ei yläasteella jätetä luokalle eikä muutakaan sanktiota käytetä.
Lukiossa on tiukempi meininki. Kun ei ole motivaatiota, niin valitetaan, että se ruotsi on niin vaikeaa. Toisin on englannin laita. Yleensä ylioppilaskirjoituksissa sen suorittavat jo abisyksynä menestyksekkäästi.Eikä valiteta, että se on niin vaikeaa.
Tietysti kielitaidossa ovat suullinen ja kirjallinen taito kaksi eri asiaa.
Tietokoneet ovat jo mullistamassa kieliongelmaa. Google kääntää melkein mistä kielestä tahansa. Älykännykät osaavat puhua kielillä.
Hyväksytystä ponsilauselmasta asia lähtee eteenpäin O. H. Soinivaran viitoimmalla tiellä. Lähetin seuraavansisältöisen kirjeen (muuten yhden kansanedustajan kehotuksesta) sivistysvaliokunnan jäsenille ja muutmalle muulle kansanedustajalle. Kaksi Kokoomuksen edustajaa vastasi ja kiitti kirjeestä. Huomavaisuutta, jota arvostan.
Arvoisa kansaedustaja / Ärade riksdagsman
Toivon, että aikanne sallii hieman punnita seuraavia näkökohtia, kun eduskunta huomenna 5.3. käsittelee sivistysvaliokunnan mietintöä kansalaisaloitteesta ns. pakkoruotsin poistamisesta.
Jag hoppas, att Ni har tid att pondera på följande synpunkterna, när riksdagens plenum handlar i morgon kulturutskottets betänkning om medborgarinitiativet om svenskan som valfritt läroämne:
Itse olen puoliksi kaksikielisestä perheestä ja lukioaikanani käynyt katsomassa kaikki Lilla Teaternin kappaleet. Pidän aiheellisena, että jokainen suomalainen. jolla on siihen edellytykset opiskelee ainakin auttavasti ruotsin kielen taidon.
Kaikilla kuitenkaan ei ole edellytyksiä opiskella kahta vierasta kieltä. Semminkin, kun monille tavallisten perheiden lapsille koulussa opetettava kirjakieli itse asiassa on heille vieras kieli. Maan hallitusmuodossa aikoinaan määritelty kaksikielisyys lähti juuri siitä, että k e n e n k ä ä n e i
v ä l t t ä m ä t t ö m i e n a s i o i d e n s a h o i t a m i s e k s i t a r v i t s e o p e t e l l a
i t s e l l e e n v i e r a s t a k i e l t ä.
Pohjoismaisissa yhteyksissä ruotsin kielen taito ei ole eikö pitkään ole ollut välttämättömyys. Pohjois-Norjassa asioin englannilla, ja siellä myös työskentelee yhä enemmän sekä virolaisia että venäläisiä. L.M. Ericsson on pohjoismaisten työntekijöittensä yhteisneuvotteluissa käyttänyt 70-luvulta lähtien työkielenä englantia Osaksi syystä, että on parempi, jos neuvottelun kieli ei ole kenenkään oma äidinkieli.
Jo vuonna 1974 pohjoismaisessa rauhantutkimuskongressissa Rättvikssä Taalainmaalla työkieli oli englanti. Meillä oli kokousvieraita pohjoismaiden ulkopuolelta, mm. arvostettu moskovalainen professori German Sverdlov, Neuvosto-Venäjän ensimmäisen presidentin Jakov Sverdlovin veli.
Olen myös pannut merkille, että mm. Finavian, tuntemani suomenruotsalaisen kirkkonummelaisen kiinteistönvälittäjän tai edes Stockmannin kaikki työntekijät eivät osaa ruotsia
Valiokunnan mietinnössä mainittiin Sveitsissä toisen kansalliskielen opiskelun olevan kouluissa pakollista. Näin ilmeisesti ei ole, koska Neule Zürcher Zeitungin mukaan tästä on vasta tehty esitys maan liittopäiville. Sveitsin valaliiton neljästä virallisesta kielestä vain retoromaani ei ole maailmankieli.
Jag måste be om ursäkt, att tiden och mina bristande kunskaper låtade mig inte atta översätta mitt brev i sin helhet till svenska.
Kunnioittaen / Högaktningsfullt
Koulujen kielenopetuksen uudistaminen lienee laajmminkin tarpeen. Suomalaisten osaama ainoa vieras kieli on kohtalaisen hyvä englanti. Myös ruotsia lukevat kaikki, mutta sitä kukaan ei osaa. Arvio perustuu oppimistuloksiin, jotka ruotsin kielen osalta eivät ole mairittelevia.
Englannin taito on nykymaailmassa luonnollisesti välttämätön. Pieni kansa ei kuitenkaan voi jättäytyä yhden kielen varaan. Koulujemme kielivalikoiman monipuolistamisella on kiire. Tarvitaan uusia ajatuksia.
Vinkin voi ottaa vaikka EU:n suosituksista: Sen mukaan kouluissa luettaisiin pakollisena yhtä naapurimaan kieltä (ruotsi, venäjä, viro, norja) sekä yhtä suurta maailmankieltä kuten esimerkiksi englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa, venäjää tai kiinaa.
Sakndinaviskaa ei osaa sitten kukaan.
Luetun ymmärtämistä pakollisen ruotsin kannattajille: Åbo Akademita ei olla lakkauttamassa tai yhtään ruotsinkielistä professuuria mistään yliopistosta tai linjaa amk:sta. Yksikään palvelu ruotsiksi ei katoa. Kurssit ja opettajatkin jäävät kouluihin.
Millloi Stefan Wallin tai kukaan suomenruotsalainen on puhunut ruotsia asiamielessä suomenkieliseksi tietämälleen? Ei koskaan eläissään.
Virkamiesruotsi on simputusta ja pelleilyä.
Nykyisillö oppimistuloksilla ruotsin opetus on hyödyttömämpää kuin valtion lyseoiden venäjän opetus 1915. Sen pitäisi herättää ajatuksia.
”Vaikka esitys ruotsinkielen (ja suomenkielen) pakollisen opiskelun poistamisesta kaatuukin huomenna äänestyksessä, on minusta selvää, että on vain ajan kysymys, milloin pakkoruotsi Suomesta poistuu. Niin kielteisiä ovat nousevan nuorison asenteet sitä kohtaan. Uusi poliitikkosukupolvi tulee jossain vaiheessa pakkoruotsin poistamaan.”
Täysin oikea havainto. Olet Osmo siitä hieno poliitikko (ja vanhemman puoleinen herrasmies), että ymmärrät myös muutoksen päälle. Useimmat poliitikot (ja iäkkäät) keskittävät tarmonsa kaiken muutoksen vastustamiseen ja eri mieltä olevien dissaamiseen.
Tämä nyt on kyllä puppua.
Olen toiminut kääntäjänä viitisentoista vuotta, josta ajasta jälkipuoliskon päätoimisesti. Tietokoneavusteisuus on moninkertaistanut käännöstyön tuottavuuden siitä mitä se oli kirjoituskoneaikana, eikä kukaan asiatekstin kääntäjä enää nykyään työskentele ilman pitkälle kehittyneitä erikoistyökaluja. Mutta lisäparannusten mahdollisuuksilla on melko selkeinä erottuvat ylärajansa, jotka alkavat tätä nykyä jo tulla vastaan. Mainitsen esimerkinomaisesti kaksi asiaa, joissa käännöskoneet eivät muissa suhteissa huikeasta kehityksestään huolimatta tajua juuri mitään:
1) Eri kielten semanttiset järjestelmät poikkeavat toisistaan: käsitteiden rajat asettuvat eri kielissä eri paikkoihin. Esimerkiksi niinkin arkisella ja yleisellä suomen kielen sanalla kuin kokonaisuus ei monissa kielissä ole mitään yhtä helppoa ”pääkäännösvastinetta” (eräänä poikkeuksena ruotsi). Niinpä sana on kontekstista riippuen käännettävä viidellä tai kymmenellä eri sanalla tai sen tarkoittama asia on ilmaistava epäsuorasti. On jopa tilanteita, joissa se on saman tekstin sisällä käännettävä useammalla eri tavalla.
2) Koneille ei voi opettaa tyylejä kuin hyvin rajallisesti. Ja tyyli ei tässä tarkoita pelkästään tekstilajia vaan esimerkiksi sitä, miten paljon kielessä on adjektiiveja, adverbejä tai vahvikesanoja ja -etuliitteitä (”erittäin”, ”hyvin”, ”huippu-”, ”tosi-”). Esimerkiksi markkinointimateriaaleja, lehdistötiedotteita jne. ei voi monesta muusta kielestä kääntää suomeksi – tekstin aiotun viestin säilyttäen – kuin jättämällä näitä sanoja kylmästi suuren määrän pois, koska muuten teksti kuulostaisi suomalaisen kulttuurin mittapuulla kuvottavalta naminamipositiivisuudelta. Kone ei voi tehdä tätä, koska samoja sanoja käytetään samoissa teksteissä myös muussa kuin ylisanailutarkoituksessa, eikä kone osaa erottaa, mitkä niiden esiintymistä ovat tällaisia. Samoin esimerkiksi maailmanpolitiikassa tapahtuva simultaanitulkkaus ei ole sanatarkkaa. Siinä sensuroidaan asioita koko ajan, koska se, mikä on kuulijoista diplomaattista ja mikä epädiplomaattista, vaihtelee kielestä ja kulttuurista toiseen.
Olen itse kirjoittanut molemmista seikoista kirjaani Miksi Suomi on Suomi osiossa, joka käsittelee suomen kieltä (s. 46–52).
Itse pääasiasta voin (kaikki osapuolet samanaikaisesti suututtaakseni) todeta, että tervehdin ilolla ruotsin kielen taidon heikkenemistä suomenkielisten suomalaisten keskuudessa, koska se merkitsee minulle kääntäjänä yhä enemmän töitä.
Big up, Osmo! Harmittavaa, ettet saanut muita vihreitä taaksesi. On sääli, ettei seuraavissa vaaleissa ole enää yhtään vihreää, jota voisin äänestää, kun kukaan muu ei tunnu ymmärtävän, miksi tämä vapaa kielivalinta on tärkeä asia.
Hyvä puhe ja oikea ratkaisu. Aika täpärälle meni tuo kokeilu, voitti 93-89. Jos Ode ja Oras Tynkkynen olisivat äänestäneet toisin, olisi jouduttu tulos arpomaan. Meidän maassamme suuret koulu-uudistukset on yleensä aloitettu kokeilulla ja nyt päästään aloittamaan.
Olen samaa mieltä, että ruotsi voisi säilyä pakollisena lukiossa. Valtaosa niistä viroista, joissa jatkossakin on perusteltua vaatia ns. virkamiesruotsi (esim. tuomarin virat) ovat sellaisia, jotka vaativat ylioppilaspohjaisen koulutuksen. Ja jos ei lukiossa oppinut tarpeeksi ruotsia, voi aina itse lukea lisää.
Jos äänestys olisi mennyt tasan, olisi äänestetty uudestaan avoimin lipuin. Jos taas tasan, luulen, että puhemiehen kanta olisi ratkaisut. (Valiokunnissa arvotaan). En ole varma, koska 20 vuoden aikana niin ei ole käynyt kertaakaan.
Vielä yksi pointti tähän: vain joillain tähtioppilailla kouluruotsi riittää niin pitkälle että sen pohjalta voisi työllistyä toimihenkilönä ruotsissa ja työskennellä ruotsissa.
Kouluruotsi ei anna tähän riittäviä valmiuksia vaan tämän lisäkti tarvitaan vuosia kestävää kielen arkipäiväistä käyttöä (2-3 v ainakin). Mutta tämän jälkeen sitten pärjää ruotsissa ja kohtalaisesti Norjassa ja heikosti Tanskassa.
Joten toki kouluruotsi antaa mahdollisuuksia mutta koska suomessa suomenkieliset eivät tarvitse ruotsia ollenkaan niin kielitaito ei kehity vaan heikkenee koulun jälkeen. Tuloksena on ruotsin kielen taito joka on enemmän yleissivistävä kiva pikku lisä kuin ammatillista tai sosiaalista nousua mahdollistava väline.
Ennen ihmettelin että miksi suomenruotsalaiset eivät halua puhua ruotsia suomalaisten kanssa. Nykyään ymmärrän heitä paremmin kun olen itse kuunnellut suomalaisten puhumaa ruotsia.
Osmolla hyvä kirjoitus. Itse en innostunut ruotsista, joten en myöskään oppinut. Lukiossa en ottanut muita kieliä ruotsin takia. Sanaston alkeet luin, unohdin kaiken parissa vuodessa, lukuunottamatta kielioppisääntöjä ja epäsäännöllisiä muotoja.
Mutta yhteistä historiaamme Ruotsin kanssa pitäisi opettaa alleviivaten, monella ei siitä näköjään alkeellisintakaan ideaa. Itäruotsalaisia me olimme, venäläisiksi emme tahtoneet tulla, kehitimme suomalaisen identiteetin.
Tommi Uschanoville kaksi kysymystä:
1. Jos normaaliälyinen lapsi nyt aloittaa peruskoulun ruotsinopiskelun, mitä arvelet, montako vuotta häneltä menee, että hän osaa ruotsia yhtä hyvin kuin parhaat (ilmaiset) konekääntäjät?
2. Jos vastaat x vuotta, kuinka monta vuotta uskot tuon konekääntäjän tehneen kaulaa noina x vuotena.
Touko Mettinen
Silkkaa sontaa se on. Jos sellaisesta kieliparista kuin espanja ja englanti käännöskoneella onnistuukin kaivamaan esiin hataran sisällön, niin samaa on turha odottaa kieliparista venäjä ja suomi. Kummassakin kielessä piisaa sen verran paljon liikkuvia muuttujia.
Turistille käännösteknologiasta saattaa olla apua. Sen varaan ei kuitenkaan pysty kaupankäyntiä tai parisuhdetta rakentamaan.
Mitä tulee pakkoruotsiin, niin minusta keskustelua kannattaisi käydä ensisijaisesti ruotsin opiskelun käytännöllisestä hyödyttömyydestä. Sama keskustelu pitäisi käydä mm. ranskasta, saksasta ja ennen kaikkea venäjästä, joka on minusta vaikeutensa vuoksi turha aine lukioihinkin. Miksi opiskella sellaista, jolla ei ole hyötyarvoa?
Armollisemmin suhtaudun espanjaan ja englantiin. Jälkimmäistä pitäisi päntätä niin maan vimmatusti, koska sitä tarvitaan jo duunariammateissakin, ja espanja taas on englannin osaajalle niin helppoa, että sitä voi oikeasti oppia varsin nopeasti sen verran, että esimerkiksi sanomalehtien lukeminen sujuu.
Tuossa vielä valistusvideo aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=1trJWHYEndM
Vastaus vaihtelee välillä 0,5 – ääretön.
Miksi? Koska tässä on yksilötasolla valtavasti hajontaa. Olen esimerkiksi itse normaaliälyinen: sen kerran kun mittautin älykkyysosamääräni, se oli jotain 115. Mutta kielet ovat olleet läpihuutojuttu. Lukiossa en voinut osallistua kielten luokkahuoneopetukseen kuin osan aikaa, jotta en olisi nolannut kielitaidollani paitsi muita oppilaita, myös opetusharjoittelussa olleita yliopiston kieltenopettajaopiskelijoita. Matemaattis-luonnontieteellisesti olen sen sijaan täydellisen lahjaton: en kirjoittanut koko matematiikkaa yo-kirjoituksissa, koska olisin saanut lyhyestä matikasta kuukausien ponnistelulla A:n tai B:n. Joku toinen, suureella mitattuna yhtä älykäs ihminen taas on matemaattisesti yhtä lahjakas kuin minä kielissä, jotka hänelle ovat yhtä kauheaa tuskaa kuin matematiikka minulle.
(Google kääntää kysymyksesi: ”Om normaaliälyinen barn nu börjar grundskolan svenska studien, vad tror du, hur många år han skulle, att han inte kan tala svenska samt de bästa (gratis) maskinöversättare?” Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoitin yllä. Suomen kielen ilmaus yhtä hyvin kuin tarkoittaa kahta aivan eri asiaa, joista kone on veikannut sitä väärää.)
Viittaan kysymykseen 1 antamaani vastaukseen.
Mahdatko ehkä olla trolli? 😉
Olettaisin, että kaikki oppiminen, mukaanlukien maanpuolustukseen liittyvät taidot, kuten myös kielitaito, on ihmiselle hyväksi, sillä se avaa ihmiselle paremmat mahdollisuudet selviytymiseen.
Jostain syystä monia tähän kysymykseen liittyviä kirjoituksia lukiessa (ja puheenvuoroja kuunnellessa) tulee mieleeni seitsemän veljestä karkaamassa lukkarin tuvan (koulun) penkiltä!
Sinänsä en osaa sanoa olisinko itse ns. pakkoruotsin puolesta vai sitä vastaan. Ei tuo ruotsi nyt niin vaikeaa ole oppia, jos siihen edes hiukan välittää satsata! Pakollista kasvisruokapäivää silti vastustan, sillä sen sattuessa iltapäivisin aina huikoo …
Sopii miettiä mitä poikamies tekee Helsingin/Maarianhaminen/Tammisaaren/Tukholman yms. kahvilassa, kun naapuripöytään asettuu istumaan englantia taitamaton, unelmien nainen, ummikkoruotsalainen, kysyvin/kaihoisin katsein?
Tulevaisuus on osaajien …
Kumoan tässä väitteitä pois pakkoruotsin puolesta:
”Ruotsin opetus on yleissivistävää.”
Mikä tahansa opetus on yleissivistävää joten on parempi opettaa jotain vielä enemmän yleissivistävämpää.
”Suomi on kaksikielinen maa, joten ruotsia on pakko opettaa koulussa.”
Suomen kaksikielisyys on puhtaasti lakisääteinen kysymys joka ei nojaa mihinkään loogiseen argumenttiin vaan puhtaasti Suomen historiaan ajalta jolloin Suomi oli vielä osa Ruotsia. Nykyisin Suomen kansalaisista vain 4,5% puhuu äidinkielenään ruotsia, ja vain murto-osa tuosta ei osaa lainkaan suomea. Tällä perustein voidaan helposti todeta että käytännössä Suomi on yksikielinen, tai muuten samalla logiikalla olisi mielekkäämpää kutsua Suomea satakieliseksi. Virallinen kaksikielisyyskään ei myöskään velvoita molempien kielten pakko-opettamiseen kaikille. Se ei itseasiassa velvoita yhtään mihinkään, sillä lainsäädäntö ei voi olla peruste itselleen. Huonoksi/vanhentuneeksi todettua lainsäädäntöä voi ja kuuluukin muuttaa.
”Kielten osaamisesta on aina hyötyä.”
Kielten osaamisesta ei sinänsä ole haittaa mutta pakollinen kielenopiskelu tulisi olla vain oikeasti oikeasti tarpeellisen, muut joutuu valinnaiseksi. Pakolla ei ainakaan innosteta ketään opiskelemaan ruotsia.
”Ruotsi on Suomen suurin kauppakumppani, joten Ruotsi on tärkeä bisneskieli.”
Maailman virallinen bisneskieli on englanti, ja sivistyneinä ihmisinä myös ruotsalaiset osaavat hyvin englantia, joten ruotsin osaaminen ei ole kaupankäynnin kannalta mitenkään tärkeää. MEidän poliitikotkin käyttävät englantia Ruotsissa.
”Ruotsin kielen osaaminen auttaa muiden kielten opiskelussa.”
Ei sen enempää kuin minkään muunkaan kielen osaaminen, ja ruotsin ollessa virallinen kieli Suomen lisäksi vain naapurissamme Ruotsissa voidaan jo pelkkiä eri maiden asukasmääriä vertailemalla todeta että ruotsin kielen opettaminen pakolla on täysin turhaa, (haitallista itseasiassa, mikäli tätä mitataan millään objektiisesti määritettävällä mittarilla)
”Minä pidin koulussa ruotsin opiskelusta.”
Se on mukava kuulla. Tämä ei kuitenkaan ole rationaalinen argumentti pakkoruotsin puolesta, vaan oma henkilökohtainen kokemuksesi kielen opiskelusta.
”Jos puhumme pakkoruotsista niin miksemme samalla puhuisi pakkomatematiikasta tai pakkosuomesta?”
Matematiikan pakko-opettaminen on perusteltua sillä matematiikka on universaali kieli. Suomea Suomessa puhuu yli 95% väestöstä, joten sen opettaminen pakolla on pelkästään loogista.
”Opetetaanhan myös kuvaamataitoa ja musiikkia pakolla eikä niitäkään tarvitse mihinkään, joten miksei ruotsiakin voitaisi?”
Yksi virhe ei oikeuta toista. Looginen lähestymistapa tuohon kysymykseen on että onko musiikin tai kuvaamataidon pakko-opettaminen kannattavaa.
”Ruotsin virallinen asema kuuluu säilyttää Suomen historian vuoksi, olimmehan me joskus Ruotsin vallan alaisia.”
Historiaan vetoaminen ei koskaan ole pätevä argumentti.
”Ruotsin kielihän saattaisi kadota Suomesta kokonaan mikäli sen pakko-opettaminen lopetettaisiin.”
Perinteisiin vetoaminen ei ole pätevä argumentti. Kielen keinotekoinen ylläpitäminen ei ole kannattavaa. Mikäli kieli ei pysy omalla painollaan elinvoimaisena on se turha, ja sen ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset pelkkiä haittoja.
”Jos kukaan ei enää osaisi täällä ruotsia, niin miten ruotsinkieliset sitten pystyisivät kommunikoimaan suomalaisten kanssa?”
Opettelemalla suomea. (minkä onneksi suurin osa heistä osaa jo.) On loogista että vähemmistö pyrkii mahdollisuuksien mukaan mukautumaan enemmistön tarpeisiin mikäli haluaa tulla tämän kanssa toimeen, ei toisinpäin.
TS: Ruotsinkieliset oppilaat eivät osaakaan ruotsia?
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194843984744/artikkeli/ts+ruotsinkieliset+oppilaat+eivat+osaakaan+ruotsia+jaavat+opinnoissa+jalkeen.html
En nyt jaksa tuoda tässä esille saamelaisia..
Osmo totesi vain viittaamatta virallisiin kieliin että äidinkielellä asiointi on perusoikeus. On niitä muitakin äidinkieliä Suomessa kuin ne viralliset, usko pois. Ehkä olisi ollut vähemmän ylevää sanoa että suomeksi tai ruotsiksi asioiminen on Suomessa perusoikeus, paitsi Ahvenanmaalla.
Onko tämä ns. ”pakkoruotsi” jokin peruskoulun (väestön tasapäistämispyrkimykseen liittyvä) ongelma?
Luulisin, että monipuolisista taidoista, ml. kielitaito (ruotsi yhtenä kielistä), on kaikille yleensä jotakin hyötyä. Tämä keskustelu tuo mieleeni lähinnä seitsemän veljestä karkaamassa lukkarin tuvan penkiltä. Tänä päivänä siinä auttaminen lienee vahingollisempaa kuin pyrkiminen opiskelumotivaation parantamiseen.
Ei oppi ojaan kaada. Se antaa mahdollisuuksia. Tulevaisuus on monitaitoisten osaajien!
Yksi lisänaula pakollisen ruotsin opiskelun arkkuun on se fakta, että suomalaisista nuorista ja lapsista yhä suuremmalla osalla äidinkieli ei ole suomi (tai ruotsi) tai jos he ovat kaksikielisiä, toinen kieli on ”ei-kotimainen”. Heille koulunkäynti ei-täysin-äidinkielellä ja päälle ylimääräinen pakollinen kieli on raskasta työtä, virkamiesruotsi mukaanlukien.
Täysistunnossa puhemies ei osallistu asioiden käsittelyyn eikä ääneestä.
Olet oikeassa. Eduskunnan kannan ratkaisee arpa. Olisi mielenkiintoista nähdä, jos eduskunta päättäisi sodasta ja rauhasta arvalla. Huumeiden käytön rangaistavuudesta on aikanaan päätetty arvalla. Tosin arvonta taisi olla valiokunnassa.
Olisi hienoa, jos saisi tietää, miksi pakkoruotsia puolustetaan.
En usko, että julkiset selitykset on aitoja, koska ne ovat niin huonoja, että normaaliälyinen ja argumentoimaan tottunut ei niiden kautta päädy pakkoruotsin puolustajaksi. Ja vielä pitää ottaa huomioon, että pakkoruotsin vastustaminen puolestaan perustuu suureen määrään kohtuullisia, hyviä ja jopa loogisesti aukottomia argumentteja. Eduskunnassa on aidosti typeriä ja laiskoja ihmisiä, mutta varmasti ei enemmistöä.
Onko, Osmo, ajatuksia, mikä ohittaa sun ja muiden skarppien vastustajien järkevän argumentoinnin?
Itse on tullut tällaisia mieleen:
-konservatiivisuus eli muutoksen vastustaminen -impivaaralaisuus eli kansainvälistymisen pelko
-”mitä muut meistä ajattelee”, etenkin ruotsalaiset ja muut skandinaavit
-suomenruotsalainen raha ja pelko sen isänmaallisuuden heikkenemisestä
Asevelvollisuutta puolustetaan upseeristossa, koska se tuo töitä upseereille.Puolustusvoimat puolustavat puolustusvoimia. Poliitikot puolustavat sitä, koska se tuo töitä maaseudulle. Ruotsin kieleen käytetyn ajan voisi käyttää vaikka matematiikan ja englannin opiskeluun.
sanon vain miten pitäisi olla. puheenjohtajan ääni tasatilanteissa ratkaisee asian.
Tässä saatat joutua pettymään ja kilpailutilanteesi tiukkenee, koska ruotsin opiskelun ollessa vapaaehtoista opiskelijaryhmissä on vähemmän häiriötekijöitä ja ne, jotka opiskelevat ruotsia, oppivat sitä paremmin.
Ne, jotka eivät pakkoruotsijärjestelmässä ole halunneet oppia, ja jotka siksi käyttävät oppituntinsa lähinnä muiden häiritsemiseen, eivät ole tähänkään asti kilpailleet kanssasi käännöstyömarkkinoilla.
Hänet viedään Tammisaaren sairaalaan, koska todellisuudentaju on vakavasti häiriintynyt. Englantia osaamattomia ummikkoruotsalaisia ei käytännössä löydy, kaihoisin katsein tai ilman. Iskuyritys pakkoruotsin pohjalta on tuhoon tuomittu yritys.
Haluaisin tähän keskusteluun lisätä sen, että puheet venäjän kielen ”kokeiluista” itärajalla ovat puhdasta sumutusta. Jos tällainen kokeilu järjestettäisiin, se ei varmasti saavuttaisi kovinkaan suurta menestystä. Syitä on useita.
1. Ruotsi on germaanisena kielenä oikeasti helpompi oppia kuin Venäjä, koska käytännössä kaikki opiskelevat ainakin yhtä toistakin germaanista kieltä. Vaihtoehtoinen venäjä houkuttaisi vain hyvin rajallista, valmiiksi motivoitunutta joukkoa. Miksi ihmeessä ruotsille vaihtoehtoinen kieli ei saisi olla saksa tai espanja? (No siksi, että ”kokeilujen” tarkoitus on vain viivyttää ja epäonnistuneina tarjota raaka-ainetta uuteen pakkoruotsia puolustelevaan hölynpölyyn.)
2. Ylioppilaskoe kannustaa valitsemaan ”helppoja” aineita niin kielissä kuin reaalissakin, eivätkä nuoret ole niin tyhmiä että eivät taktikoisi. Vai keksiikö joku uskottavamman selityksen, miksi terveystieto (2 kurssia) on kaksi kertaa suositumpi reaaliaine kuin historia (6 kurssia)? (Linkki graafiin nimimerkkiäni klikkaamalla.)
Ruotsin korvaavan venäjän valitseva lukiolainen käytännössä ampuisi itseään jalkaan, jos kirjoittaisi kielen, jonka moni todellisuudessa kaksikielinen kirjoittaa vieraana kielenä nostaen samalla parhaiden arvosanojen pisterajat korkealle. (Ilmiö on hyvin tunnettu ainakin ranskan kielessä, ja siitä kirjoitetaan lehdissä melkein joka kevät.) Ylioppilaskokeessa olisi paljon korjattavaa muutenkin, mutta se on toinen asiakokonaisuus.
3. Mikäli kokeiluun ei sisältyisi myös vapautus virkamiesruotsista korkea-asteella, olisi se kirjaimellisesti yksi tyhjän kanssa. (Tai no, onhan sekin kurssi lusittu läpi monissa tapauksissa aivan nollatason tiedoilla ja taidoilla.)
Oma näkemykseni muuten on, että jokaisen tulisi opiskella koulussa vähintään kahta vapaavalinaista vierasta kieltä, englantia ja jotakin muuta. Se voisi monen kohdalla ihan hyvin olla ruotsi niin kuin nykyäänkin. Minulla se olisi ollut saksa, joka jäi kolmantena vieraana kielenäni selvästi heikoimmaksi.
Suomalainen poliitikko on tietysti keskimäärin niin tyhmä ja lyhytnäköinen, että hän ennemmin lehmänkaupoin viivyttää maan kielivarannon tervehtymistä vielä kymmenen vuotta kuin luopuu nykysysteemistä, jolle ei ole yhtä ainutta järkevää eikä oikeudenmukaista perustetta. Tämä nykyinen nuoriin (jotka ihan sattumalta ovat muuten äänioikeudettomia) kohdistuva kiusanteko on täysin tarpeeton pallo jalkaan sekä näille yksilöille että maan kansainväliselle kaupalle.
Suomi on tasa-arvoinen, monikulttuurisuuteen suopeasti suhtautuva ja ennen kaikkea suvaitsevainen maa. Suomen kielen lisäksi täällä kuulee puhuttavan lukuisilla vähemmistökielillä, kuten esimerkiksi ruotsin, venäjän, viron, englannin, somalin ja arabian kielillä. Äidinkielestä riippumatta meitä kaikkia yhdistää kuitenkin yksi yhteinen kieli ja se on suomen kieli. Muut kielet tulevat sen jälkeen tasa-arvoisina rinta rinnan, eikä mitään niistä pidä nostaa toistensa edelle. Minun mielestäni olemme koko ajan lähempänä aikaa, jossa itse kukin voi pitää toisena kotimaisena kielenään sitä mikä omimmalta tuntuu.
Tommi Uschanoville – ja muillekin asiasta kiinnostuneille. Kiitos, että vastasit paneutuen ja fiksusti.
Minusta konekäännös kysymyksestäni oli oikein hyvä – ja myös se virhe, jonka kone teki, oli mielenkiintoinen.
Uskaltaisin kuitenkin väittää, että arviosi siitä, että puoli vuotta ruotsia peruskoulussa opiskellut osaisi tehdä tuosta lauseesta paremman käännöksen perustuu toiveajatteluun.
Mutta sivuutit mielestäni kakkoskysymykseni turhan helposti: konekäännös oppii ihan perkuleesti ja se ei unohda.
Epäilen, että sinulla on tämä ajatusvirhe: ajattelet kääntäjän työtä, vivahteikasta kieltä ja täsmällistä käännöstä. Minä tarkoitan sitä kielitaitoa, joka saavutetaan pakollisella ruotsin opiskelulla ja niitä tilanteita, joista sillä kielitaidolla pitäisi selvitä.
Touko ”jag har ond i gurkan” Mettinen
En ottanut kantaa siihen kääntääkö kone tällä hetkellä tekstiä täydellisesti eri tyyliseikat huomioon ottaen. Sen sijaan kirjoitin sujuvasta käännöksestä, jonka uskon olevan totta lähitulevaisuudessa. Minulle kieli on ensijaisesti kommunikaation väline: riittää, että tulee ymmärretyksi. Voi olla, että olen väärässä. Aika näyttää.
JO NYT Venäjän rajalla olevilla kunnilla on mahdollisuus ja rahoitus tarjota perusopetuksessa venäjää! Miksi he eivät tee sitä?? Se on se kysmys..HE VOIVAT TEHDÄ SEN JO NYT..mikään muu oppiaine ei sitä tälläkään hetkellä estä!
Minkälaisen kuvan se lähettäisi Euroopalle ja Venäjän Putinille, jos tämän valinnaisuuden tien sijaan lähettäisinkiin laittamaan rajalla oleviin kouluihin pakollinen venäjä?? Vaikka se EI OLE meidän kansalliskielemme..Haluammeko siis ollakin Venäläisiä? Haluavatko perussuomalaiset tehdä meistä seuraavaksi Venäläisiä? Putnin kanssa ei ehkä sovi alkaa leikkimään..jos kouluissa aletaankin nyt kokeilumuotoisesti opiskelemaan PAKKO venäjää, saa ehkä Putin tästä ideaa, että hei, ehkä tota rajaa sopisi vähän siirtää! Ehkä Putin ottaa meidät vielä huostaansa, sitten meillä ei ole enää kielikiistoja..koska täällä puhutaan tasan yhtä kieltä ja se ei ole suomi!
Kuinka hienoa se olisi jos rajaseudun kouluissa olisi tarjolla suomen ja ruotsin lisäksi vapaaehtoisuuden pohjalta venäjän kieli. Silloin nämä lapset eivät vain olisi tasavertaisessa vaan ylivertaisessa asemassa pärjätä elämässään monessa eri Suomen kolkassa. Niin kotiseudullaan valttina venäjä mutta myös työn ja opiskelujen perässä muutto pk seudulle olisi tasavertaisesti muitten suomalaisten kanssa mahdollista. Mutta ainiin, eihän Suomalainen lapsi voi oppia kuin korkeintaan yhden kielen..unohdin!
”Olisi hienoa, jos saisi tietää, miksi pakkoruotsia puolustetaan.”
Tälle on useita aitoja syitä, kuten se, että RKP menettää merkityksensä, jos ei ole enää pakkoruotsia, jota puolustaa eduskunnassa. Tämä tarkoittaisi suoraan ja välillisesti huomattavaa määrää työpaikkoja, jotka menetetään puolueen kadotessa.
Sitten on olemassa tunnetila-syy, kun on lapsesta asti kerrottu, että Suomi on kaksikielinen maa(mitä se tosiasiassa ei ole), niin ei kyetä kohtaamaan todellisuutta.
Sitten on ideologinen syy, eli ei haluta, että ruotsia puhuva väestö sulautuu valtaväestöön, mikä väistämättä nopeutuisi, mikäli keinotekoisen kaksikielisyyden rakenteet puretaan. Tämä älyttiin jo 60-luvulla. Ruotsinkielisen on pakko opiskella suomea, mutta suomenkielisen ei ole tarvetta opiskella ruotsia, hän voisi käyttää ajan vaikka johonkin maailman kieleen tai matematiikkaan. Pakkoruotsilla siis estetään se, ettei aikaa käytetä johonkin hyödylliseen, mikä loisi kilpailuetua opiskelumaailmassa, mikä taas vaikuttaisi siihen, mihin kouluun kaksikielisten perheiden lapsia sijoitetaan, mikä taas vaikuttaa siihen omaksuuko lapsi valtaväestön vai vähemmistön identiteetin.
Nämä ylläolevat pätevät siis vain ankkalampelaisiin. Muilla asia liittyy enemmän alemmuuden tunteeseen, jota korjataan ruotsalaisuus-identiteetin kautta tai henkilön vasemmistolaisuuteen, jossa suomen kieli nähdään kansallismielisenä eli oikeistolaisena, jolloin ruotsi toimii sen luonnollisena vastavoimana. Kaksikielinen Suomi nähdään vasemmistolaisempana kuin yksikielinen.
Nuorilla naisilla pakkoruotsin kannatus voi liittyä siihen, että ei haluta myöntää itselle, että kova panostaminen ja onnistumisen tunteet saattoivat mennä kankkulan kaivoon. Innokas etupenkin viittaaja, olikin pöljästi, joka uskoi ruotsin olevan ”välttämätön” pääkaupunkiseudun työelämässä kun opettaja niin kertoi.
Lista takinkääntäjistä:
http://withintellus.com/2011-petetyt-lupaukset.html
Kannattaa noista poissa olleista katsoa, kuinka moni oli läsnä puoli minuuttia myöhemmin, kun äänestettiin Pauli Kiurun pnnesta.
Osmo,
Aanesta se alyton pakkoruotsi pois lahihistoriasta.
Tarkea kieli mutta ei pakolla.
t. Mikko
Kun uusi provasti lähetti nimismiehen kautta Jukolan pojille sanna, etä ei hän enää heiltä luutaitoa vaadi, silä ”ei ole tuohesta takiksi”, niin pian alkoi Impivaaran tuvassa anakra pänttääminen.
Ruotsin opiskelu on täysin järjetöntä eivätkä sille asettut tavoitteet toteudu mitenkään. Mitä järkeä on uhrata näin paljon resursseja asiaan, joka ei selvästikään yllä tavoitteisiin?
Kyllä tässä on taas y ksi esimerkki siitä, kuinka surkeasti poliitikot pystyvät hoitammaan yhteisiä asioita. Näin yksikertaista asiaa ei olla saatu kuntoon vaikka jokaiselle, joka ei ole aivann täydellinen idiootti pitäisi olla selvää että Ruotsin tankkaaminen toisena kielenä on puhdasta oppilaiden kiusaamista ja samaan aikaan haittaa maan kilpailukykyä.
En ymmärrä miten poliitikko voi samaan aikaan vakavalla naamalla puhua kansainvälistymisetä ja ruotsin pakollisesta opiskelusta. Voi elämän kevät, tuohan on täydellinen älyllinen umpiperä!
Konekäännöksissä ainakin itselleni huomattavasti relevantimpaa kuin miten ruotsi kääntyy suomeksi (huonosti) on miten se kääntyy englanniksi (paremmin). Luulen että jo 7. luokalla oppilaat osaavat englantia niin hyvin että ymmärtäisivät googlen käännöstä paremmin kuin ruotsinkielistä alkutekstiä koulu-uran jälkeen.
Tämä on muuten oikeasti relevanttia jo nykyään. Esimerkiksi suuri osa ranskalaisista asioi googlekääntäjän avulla englanninkielisissä nettikaupoissa, ilmeisesti koska he eivät ole oppineet koulussa englantia. Ranskassahan englannin osaamattomuus on poliitikkojen ideologinen valinta, kuten pakkoruotsi Suomessa. Ruotsalaiset sen sijaan asioivat englanniksi.
Ihmisten lahjoissa on kielissä tosiaan eroa. Jostain syystä tuota ruotsi helpottaa kieltenoppimista argumenttia ei koskaan ajatella niiden kautta, jotka joutuvat kieltenopiskeluun panostamaan normaalia enemmän.
Heillä se nimen omaan on pois muista kielistä. Jos ei muusta syystä niin siitä että ei taatusti ole motivaatiota opiskella täysin turhaan uutta kieltä. Kielissä lahjottomat ovat sen 7 luokalle mennessä jo huomanneet, joten he tietävät jo aloittaessaan ettei heillä ole mitään mahdollisuutta oppia kieltä koulussa käyttökelpoiselle tasolle.
Pakkoruotsikeskustelun varjossa Suomessa valmistuu jatkuvasti ylioppilaita, joiden kielitaito (ja ylipäänsä osaaminen) on hyvin vajavainen. Äidinkieleltään venäläinen lukiolainen saa yleensä vapautuksen ruotsista ja kirjoittaa A-kielenä venäjän (luonnollisesti huippuarvosanoin vrt. suomenkielinen kirjoittamassa S2:ta). Pahimmassa tapauksessa tutkinnon muina kokeina kirjoitetaan S2, lyhyt matematiikka tai ortodoksiuskonto ja luonnollisesti terveystieto. Onko tällaisen lukiolaisen osaaminen sitä, mitä varten lukio on olemassa?
Kaipaan systeemiä, jossa pakollisia yo-aineita ovat äidinkieli tai S2, englanti, pitkä matematiikka tai vieras kieli (ei englanti) sekä neljäntenä aineena valinnainen aine. Terveystieto pois kirjoituksista. Kirjoitettavien aineiden määrän voisi pudottaa maksimissaan kuuteen ja kirjoitusten hajauttaminen pitäisi lopettaa, koska se vain häiritsee koulunkäyntiä.
Kannatan pakkosuomea sekä pakkoruotsia ensisijaisesti siitä syystä, että näiden kielien jonkinasteinen tuntemus kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen. Ruotsin kieli on osa Suomen nykykulttuuria (ja historiaa). Voimme keskustella opetussuunnitelman laajuudesta, mutta katson, että sekä suomen että ruotsin kielen osaaminen tai tunteminen kuuluu Suomen kansalaisen yleissivistykseen.
Samoin kannatan muita pakollisia aineita, kuten matematiikkaa ja sitä, että niiden oppimäärät ylittävät välittömän hyödyn perspektiivin (jolla niitä tässä keskustelussa jatkuvasti puolustetaan pakkoruotsia vastaan). Esimerkiksi yläasteen matematiikka ylittää epäyhtälöiden ratkaisemineen ynnä muineen reilusti sen, mitä keskimääräinen oppilas tulee elämässä tarvitsemaan, puhumattakaan kemia, fysiikan, historian, äidinkielen yms. oppimääristä.
Se, joka vastustaa pakkoruotsia hyötyihin (ts. oletettuun hyödyttömyyteen) vedoten, tulisi avata keskustelu koko oppimäärästä. On päivänselvää, että kouluissamme ylä-asteilla ja lukioista puhumattakaan opetetaan pakolliseen oppimäärään kuuluen erittäin paljon ”hyödyttömyyksiä”. En tiedä olisiko tällaisen ihmisen loogisempaa vaatia tuntimäärän radikaalia vähentämistä vai vaatia siivoamista, ruuanlaittoa yms. oppisuunnitelmaan.
Aineiden valinnaisuus ei myöskään ratkaise tätä hyöty/hyödyttömyys –ongelmaa, koska pakollisuus tiettyyn määrän opintoja säilyy ja kaikkiin näihin opintoihin kuuluu ”hyödyt” ylittävää opetusta, joka voi olla satunnaisesti hyödyllistä jollekin (kuten ruotsin osaaminen), mutta valtaosaltaan vain unohtuu tai jää osaksi oppilaiden yleissivistystä (ja jonka opiskelu koetaan monilta osin myös vastenmieliseksi, turhaksi tai niiden oppiminen jää ”vajavaiseksi” jne.)
Joskus kuulee myös sanottavan, että ”yleissivistykseen” pitäisi laskea vain universaalisti merkityksellistä tietoa & taitoa (kuten matematiikan). On kuitenkin omituista ajatella, ettemme eläisi Suomessa ja ettei erityisesti Suomeen liittyvät tiedot/taidot kuulu yleissivistykseen Suomen kansalaisille.
Nolointav keskustelussa ja ponnessa on, että aitoa ongelmaa ei edes yritetä ratkaista: todella kehnot oppimistulokset ruotsissa!
Teinit ovat äänestäneet ihn itse ja todenneet ruotsin sekä tarpeettomaksi että tyhmäksi. Eduskunta voi aina päättää jotain, mutta ihmiset kuitenkin tekevät omat ratkaisunsa.
Nykyinen ehdotus on, että lisää ruotsia kaikille. Arvannette miten käy. Peruskoulun oetussuunnitelma on muuttumassa ja tässä olisi paikka kehittää yhteiskuntaa ja kansalaisia palvelevia ratkaisuja uudelta pohjalta.
6. luokan kielikylpy ruotsissa ja sen jälkeen kielen valinta yläasteelle voisi olla toimiva ratkaisu yleissivistykseen. Valitettavasti en ole keksinyt miten inhottu ja epämiellyttävä saadaan pakolla kiinnostavaksi – nykymeno lähinnä lisää jupaa Ruotsiin.
Mä en koskaan kommentoi mihinkään somessa kiertäviin poliittisiin kannanottoihin, mutta nyt mulla on kerrankin niin paljon sanottavaa, etten pysty pitää turpaani kiinni. ELI:
”Eivätkö kaikki ne puheenvuorot, jotka kertovat, kuinka hyödyllistä ruotsinkielen osaaminen on, saa ihmisiä vakuuttuneeksi siitä, että sitä kannattaa opiskella?”.
Tää argumentti on mun mielestä aika saakelin heikoilla kantimilla, koska ei ole mitenkään selvää että jokainen peruskouluikäinen (lue: peruskouluikäisen vanhemmat) ymmärtää ruotsin kielen opiskelun tärkeyden. On paljon ihmisiä, jotka ovat selvinneet (työ)elämässään täysin ilman ruotsin kielen osaamista ja jotka tämän vuoksi myös olettavat että venäjä/kiina/saksa tms korvaava kieli olisi omalle lapselle hyödyllisempi. Ongelmat tulevat kehiin vasta siinä vaiheessa kun lapsi ITSE (aikaisintaa lukioikäisenä, mutta ehkä vasta korkeakoulussa opiskellessaan (olettaen että lapsi päättää opiskella enemmän)) ymmärtää että ruotsin kielen opiskelusta olisi ollut hyötyä.. Lite för sent siinä vaiheessa alkaa lukemaan ruotsin perusteita. Valinnaisuus ei lisää oppilaiden valinnanmahdollisuutta, vaan lähinnä vanhempien valinnanmahdollisuutta. Alakoulu- tai yläkouluikäinen on aivan liian nuori pystyäkseen kypsästi arvioimaan tuleeko myöhemmin elämässään tarvitsemaan virkamiesruotsia (tai ylipäänsä ruotsin kielen taitoa). Pakkoruotsin poistaminen loisi todella suuren eriarvoisuuden uhan, kun ruotsia osaavat (kuten suomenruotsalaiset ja ne henkilöt, joiden vanhemmat ovat ymmärtäneet ruotsin kielen opiskelun tärkeyden) olisivat noin yleisesti ottaen paremmassa asemassa työnhaussa.
Tä keskustelu on mun mielestä todella paskaa myös sen takia että suuri osa näistä Ristoista ja Riitoista, jotka mussuttavat pakkoruotsista, ei todellakaan nyt puhuisi sujuvaa ranskaa tai venäjää, jos (heidän vanhemmat) olisivat saaneet valita toisin. Ne ihmiset osaisivat edelleen pelkästään suomea. Näin kärjistäen.
Se, että Itä-Suomessa olisi hyödyllisempää osata venäjää on ihan hyvä pointti, mutta nykyaikana ihmiset muuttavat ympäri maata ja maailmaa ja on todella tyhmää ja naiivia uskoa että venäjän opiskelun painottaminen idässä olisi joku palvelus näille lapsille ja nuorille. Mulla ei ole valitettavasti mitään tilastollista näyttöä tälle väitteelle, mutta ”villinä veikkauksena” voisin heittää, että useampaan Suomessa sijaitsevaan työpaikkaan palkataan mieluummin ruotsia kuin venäjää puhuva henkilö. Sen huomaa jo ihan pelkästään selaillessa ilmoituksia avoimista työpaikoista. Sitäpaitsi voi sitä venäjää opiskella ruotsin ja englannin ohella.
Mä olen siis todella iloinen tästä äänestystuloksesta. Jos tulevaisuus tuo mukanaan pakkoruotsin poistamisen, niin se on todella sääli. Suomi on kaksikielinen maa ja se ei siitä tule mihinkään muuttumaan. Soininvaara tekisi Suomesta myös maan, jossa eriarvoisuus lisääntyisi.
ELI:
1) Ruotsin kielen osaamisesta ei ole hyötyä kaikille, mutta niin kauan kuin Suomi on kaksikielinen maa, tulee se olemaan yleisesti ottaen hyödyllisin kieli osata suomen ja englannin ohella.
2) Vanhemmille/peruskouluikäisille ei voi antaa mahdollisuutta tyhmyyttään pilata lapsen tulevaisuutta –> johtaa eriarvoisuuteen
3) Jos lapsella on kielipäätä – mitä esim ihan sen venäjänkin oppiminen edellyttää – voi hän opiskella sitä pakollisten kielien ohella –> Soininvaaralle tiedoksi, että opiskelin yläasteella ruotsin, suomen ja englannin kielen lisäksi ranskaa ja saksaa. Kun valitsee valinnaisina muutakin kuin kotitaloutta ja liikuntaa, mahtuu niitä kieliopintojakin ihan enemmänkin sinne lukujärjestykseen.
Olen puhunut.
Jäikö aikaa opiskella kunnolla matematikkkaa ja luonnontieteitä?
Mutta pakkoruotsihan säilyi! Ja vielä niin muhkealla enemmistöllä, että se tuli itsellenikin yllätyksenä. Pidän Osmon tulevaisuusskenaariota sinänsä täysin uskottavana, mutta vasta sellaisella aikavälillä, joka ei ehdi koskea minua. (Ja enemmän töitä minulla on joka tapauksessa englannista ja englantiin.)
No, minä tiedän kokemuksesta sekä sen, mitä se oppii, että sen, mitä se ei opi. Luontevan kuuloista kieltä ilman jatkuvia koomisia väärinkäsityksiä sieltä ei tule, ellei ihminen ole välissä auttamassa. Vaikka kone olisi oppinut jostakin kielestä muissa suhteissa sitten kuinka paljon tahansa – kuten Google isojen maailmankielten kohdalla jo nykyään on.
Onko Soininvaara liian liberaali vihreille tässäkin asiassa? Puolueen linja pakkoruotsi-kysymyksessä taitaa olla Niinistön besserwisser-linjaa. Kuvittelua, että poliitikko tietää parhaiten, minkä kielten (ruotsi) opiskelusta nuorisolle on hyötyä.
Hän puhuu hyvin suomea, ruotsia, englantia …. , näiden määreet ovat pysyneet paikoillaan satoja vuosia(?), mutta kun mennään muutamia vuosikymmeniä taaksepäin ylioppilaiden matematiikan huipentuma oli prosenttilasku. Oma lukioaikani matematiikkalinjalla oli minusta supistettu kielilinja. Olisi pitänyt saada enemmän matematiikkaa, fysiikkaa, kemiasta puhumattakaan. Suomessa on ratsastus-, liikuntalukioita, mutta ei mafyke -lukioita. Muistelen, että näitä yritettiin perustaa, mutta idea kaatui tasapäisyyden vaatimukseen(?)
Minä olen itse syntynyt 70-luvulla itä-suomessa. Meillä ruotsinkielen tuntien opetus oli varmaan aika lähellä sitä, mitä hitlerjugend opetti juutalaisista.
Ymmärrettävästi ruotsin kieltä ei puhunut yksikään poika ja siinä porukassa sitä ei oppinut yksikään tyttö. Yhdeksännellä luokalla opettaja otti kynnyskysymykseksi sen, että jokaisen tulee sanoa lause ruotsin kielellä että pääsee pois koulusta. Sen verran joutui opettaja antamaan periksi, että otti lauseet vastaan yksityisesti eikä oppilaat joutuneet alistumaan kenenkään muun kuullen. Veikkaan, että jokainen sanoi lauseen ruotsiksi, vaikka monet asian kielsivätkin. Itse sanoin, että ”jaag ska goo uutte och shiida idaag”. Tämäkään ei taida oikein ruotsia olla, sillä vissiin skiida ei ole mikään verbi, vaan ruotsissa sanotaan åka skidor. Riittävä tarkkuus pakkoruotsille, eikä numerokaan ollut välttävä / heikko tasoa, vaan tyydyttävä.
Jos Stefan Wallin olisi kuullut näitä lauseita, mitä opettajalle väitettiin sanotun, niin hän ymmärtäisi, miksi pakkoruotsi on erittäin vastenmielinen asia. Hän ymmärtäisi sen, miksi me marssimme Suomen armeijassa muutamaa vuotta myöhemmin alikersanttien laulattaessa marssilauluna: ”Huomenna mennään tukholmaan. Tehdään Ruotsista siirtomaa. Naiset ja lapset raiskataan, napalmilla poltetaan. Lapset palaa parhaiten, niissä on vettä vähiten.”
Tänä päivänä tilanne on toivottavasti muuttunut paljon noista ajoista. 90- luvun lamassa tuntui kaikki kärjistyvän ja mikä tahansa syy polkea toisia väestöryhmiä oli hyväksyttävä. Lapsuus ja nuoruus elettynä elämänä aiheuttaa sen, että ensimmäinen asia ruotsin kieltä kuulleesa on se, että onko ruotsinkieltä puhuva vaarassa joutua väkivallan uhriksi ja pitääkö häntä auttaa.
Toivoisin, että omat lapseni kasvaisivat maailmassa, jossa rasismi olisi jäänyt jonnekkin menneisyyteen. Kuitenkin jo alakoululaisten kielivalintojen yhteydessä on alkanut kuulumaan samanlaista paskaa, mitä oli omassa lapsuudessani. Kai se kieli on niin vahva osa ihmisen identiteettiä. Jotenkin vain toivoisi, että kolmasluokkalaisten lasten vitsit pohjoismaisesta yhteistyöstä olisi jo jotain muuta kuin sitä, että me pohjoismaalaiset yhdessä lahdataan ruotsalaisia. Muutama vuosi sitten kuulin, kun kuntsuntaikäinen nuori puhui, että olisi hyvä jos pakkoruotsin voisi istua vankilassa, kuten totaalikieltäytyjät istuvat intin. Yritin argumentoida vastaan ja puolustella ruotsalaisia. Vaikka todellisuudessa, jos vankila olisi vaihtoehto, niin istumassa olisin ollut itsekin.
Ärsyttää tämä keskustelu pakosta. Entäs pakkosuomi? Perustuslain mukaan meillä on 2 virallista keiltä. Saako kansalainen nyt sitten valita kumpaa opiskelee? Ruotsia tai Suomea. Suomessa on alueita jossa pärjää vallan mainiosti ilman suomenkielen taitoa ja jos sitä joskus vahingossa tarvitsisi vaikka helsingissä niin kaikki puhuvat kuitenkin englantia….Eli jaetaanko maa nyt vielä enemän kahteen kansaan? Kyse ei ole vaan pakosta vaan kulttuuriperinnöstä ja suomalaisesta identiteetistä.
Ruotsin opiskelussa sivuaineena on oman kokemukseni mukaan enemmän järkeä kuin venäjän, saavutin kohtuullisen hyvän alkeistason jo vuodessa ruotsissa lähinnä siksi että ruotsi on niin paljon helpompi oppia jos vähänkin on motivaatiota, mutta luettuani 2 vuotta venäjää en osannut oikeastan paljon enempää kuin alkaessani – lähinnä aakkoset ja pari tervehdystä.
Ainoastaan saksan opiskelusta oli jotain konkreettista iloa elämässä, ruotsin opiskelusta ei ole vielä toistaiseksi ollut. Tämä lähinnä siksi, että kun liikkuu saksankielisellä alueella niin moni osaa heikosti englantia, toisin kuin Ruotsissa. Venäjällä toki venäjästä olisi vielä enemmän hyötyä, mutta kielen oppiminen vaatisi jotain semmoista mitä ainakaan minulta ei löydy. Kielellisesti lahjakkaat kuitenkin pystyvät saavuttamaan hyvän tason, joten vika oli täysin itsessäni – toki pitää sanoa, että pelkästään kyriilisten aakkosten osaamisesta on paljon iloa, koska monet sanat ovat idässäkin laina-sanoja ja siten voi auttavasti tunnistaa jotain, kuten ”apteekki” – ”аптека” jne.
Kiitos kysymästä: jäi.
Luin pitkän matematiikan ja muita luonnontieteitä pakollisen oppimäärän. Väitän, että pakkoruotsi ei estä ainuttakaan henkilöä tässä maassa opiskelemasta muita aineita. Laiskuus, saamattomuus ja kiinnostuksen puute vähentää opiskleua.
R.Silfverberg:
Loppujen lupuksi uskon että toveri Putin on tehnyt omaa tehokasta työtään kääntääkseen suomalaisten mielipiteet pois venäjän kielen aseman pönkittämiseksi vaihtoehdoksi ruotsille, jäljelle jää siis kysymys että ovatko kaukomaiden kielet niin paljon tärkeämpiä että ruotsia ei niiden takia tarvittaisi opiskella.
Suomenruotsalaiset taas lobbaavat todella vahvasti Putinin laariin sillä, että puolustavat ruotsinkieltä argumenteillä, jotka sopisivat yhtä hyvin tai paremmin venäjänkieleen kuin ruotsinkieleen.
Suomen kahdestakymmenestä suurimmasta kunnasta 16 (2013 = 15, 2007 = 6) on sellaisia, joissa on enemmän venäjänkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Esim. Tampere, Pori, Salo, Seinäjoki, Oulu, Vantaa jne.
Jos venäjänkielellä olisi sama asema kuin ruotsinkielellä, niin esim. kaikki pääkaupunkiseudun kunnat olisivat venäjänkielisiä. Toivottavasti tämä tajutaan myös osoitteessa проспект Маннергеима 30.
Pakkoruotsin puolustajien argumenteillä meillä olisi pakkovenäjä eikä pakkoruotsia. Eli miettikää oikeasti, mitä haluatte.
Poistetaan pakko, niin ei tarvitse enää keskustella pakosta. Yksi niche-teema pois häiritsemästä tärkeämpiä keskusteluja. Valitettavasti tämä ei sopinut rkplle tai kansanedustajien enemmistölle. Niinpä pakko säilyy keskustelunaiheena.
Oma ennusteeni on, että muutos tapahtuu heti, kun RKP ei ole hallituksessa, ja samanaikaisesti perussuomalaiset on. Mikä taas on mahdollista jo ensi vaalikaudellakin.
Olen samaa mieltä Soininvaaran kanssa: pakkoruotsi peruskoulussa ja ammattikouluissa pitää lopettaa, mutta pakollinen ruotsinopiskelu lukiossa pitää säilyttää. Tällä tavalla vapautetaan ruotsinopiskelusta ne, jotka tätä kieltä eivät koskaan tule tarvitsemaan ja joilla ei ruotsinopintoihin mitään motivaatiota ole. Samalla pystytään kuitenkin turvaamaan ruotsinkieliset viranomaispalvelut Suomessa jatkossakin.
Koko ikäluokkaa koskeva pakkoruotsi otettiin Suomessa muuten käyttöön peruskoulun myötä 1970-luvulla, mutta ruotsinkieliset viranomaispalvelut pystyttiin täällä turvaamaan tätä ennenkin noin 700 vuoden ajan.
Kääntäjien suhteen unohtuu se, että käännöstyössä lähdemateriaalin koko lähestyy äärentöntä sitä mukaa kun sitä tuotetaan. Jos jossain kontekstissa käännös ei toimi ja se korjataan, niin kone oppii sen. Yksittäisten sanojen sijaan käännetään jo nyt kokonaisia lauseita, tulevaisuudessa kappaleita ja vielä kauempana tulevaisuudessa kokonaisia tekstejä. Jos syötät unkarinkielisen pätkän sinuhe egyptiläisestä googlelle ja käännätät sen suomeksi saat tekstin sellaisena kuin Waltari on sen tuottanut. Jos et tänä päivänä, niin jossain vaiheessa.
Itse tarvitsen kääntäjää kielten swahili ja venäjä kanssa. Käännöstyön kohteena on aivan turha yrittää käyttää suomea. Käytännössä Englanti toimii useimmiten parhaiten, mutta muutaman kerran on tullut yllättävän hyvää tulosta muullakin kohdekielellä.
Eli kone oppii. Googlasin huvikseni tuon роспект Маннергейма venäjän wikipediasta. Kokeileppa avata venäjänkielinen sivu googlen kääntäjän läpi:
https://translate.google.fi/translate?hl=en&sl=auto&tl=en&u=https%3A%2F%2Fru.wikipedia.org%2Fwiki%2FПроспект_Маннергейма
Virheetön. Toki erittäin suurella todennäköisyydellä manuaalisesti korjattu, mutta tämän tiedon kääntäjä on itselleen nyt saanut. Valtakielissä sitä dataa tulee valtavasti joka päivä. Se, että suomen kielellä oleva kääntäjä ei tunnu kehittyvän johtuu todennäköisemmin siitä, että sillä ei ole käyttäjiä. Me suomessa käytämme niin sujuvasti muita kieliä.
Minä olen kirjoittanut ruotsista laudaturin ja suorittanut virkamiesruotsin, enkä osaa ruotsia yhtään, siis en yhtään. Jotta ruotsista olisi käytännön iloa, sitä pitäisi opiskella neljä tai viisi kertaa nykyistä enemmän.
Niin se vain menee. Kielten oppiminen kouluopiskelussa on käytännössä mahdotonta.
Toivotan venäjän kielen tervetulleeksi Suomen kolmanneksi viralliseksi kieleksi ja valinnaiseksi oppiaineeksi ruotsille sitten kun:
– Venäjän ja Suomen/EU:n suhteet ovat normalisoituneet, Venäjä ei uhkaa naapurimaitaan sodalla, Venäjän työ- asunto- ja elinkeinomarkkinat ovat avoimet myös suomalaisille, matkailijat eivät tarvitse viisumia
– venäjänkielisiä Suomen kansalaisia on vähintään 250.000 (nyt asuu n 30.000), ja on takeita että he jäävät pysyvästi asumaan tänne
– Venäjä tekee jotain suomensukuisten kansojensa aseman parantamiseksi ja että siitä on konkreettista näyttöä
On äärimmäisen turhauttavaa, kun pakkoruotsin puolustaja ei ymmärrä että koko koulutuspolitiikkaa koskevia päätöksiä ei nyt kertakaikkiaan voi perustella henkilökohtaisella kokemuksella pärjäsinkö MINÄ (ja oliko se minusta kivaa – sitäkin kuulee)! Jos hieman perehtyisi asiaan ehkä avautuisi se että meidän ongelmamme on saksan, ranskan yms maailmankielien yhä supistuva opiskeleminen. Siitä osansa haukkaa myös pakkoruotsi.
Kaksi asiaa:
1. Pakkoruotsi ei tarkoita ruotsin opettelua pakolla vaan sitä, että oppilaita istutetaan ruotsintunneilla ilman mitään toivoa, että he viitsisivät oppia mitään. Välillä heitä ehkä maanitellaan ja uhkaillaan opettelemaan jotain edes muodoksi tai edes olemaan häiritsemättä toisia liikaa.
2. Voimme täällä puhua viisaita ja nauraa pakkoruotsin kannattajien tyhmille argumenteille, mutta todelliset sen tukijat eivät käy keskustelua. Heille se on sovittu asia, eivätkä mitkään viisautemme saa heitä läiskäisemään otsaansa, että totta tosiaan, noinhan se onkin.
Kuten OS kirjoitti, pakkoruotsin poistuminen peruskoulusta on vain ajan kysymys. Mitä nopeammin siitä päästään eroon, sitä nopeammin peruskoulussa alkaa taas tapahtua hyödyllistä ruotsin oppimista.
Nykyisin koululaisten motivaatio oppia ruotsia peruskoulussa – ja lukiossakin – on enimmäkseen äärimmäisen kehno. Monet kielellisesti lahjakkaatkaan eivät siitä piittaa, ja tähän ehkä liittyy pakollisuuden kulttuuri.
Jos Suomen ruotsinkieliset haluavat parantaa suomenkielisten ruotsintaitoja, paras konsti olisi puhua sitä ruotsia. Ruotsinkieliset tuttavani ovat liiankin kohteliaita ja vaihtavat keskustelun aina suomeksi, kun tulen paikalle, silloinkin kun yritän osallistua siihen ruotsiksi, jota osaan taatusti paremmin kuin suurin osa ruotsia kirjoittavista abiturienteista.
Todettakoon, että Suomen kansalaisuuden voi saada ulkomaalainen, joka osaa suomea suunnilleen pakkoruotsin verran tai vähemmän. Maahanmuuttajien enklaavit taitavat olla tässä suhteessa jopa umpinaisempia kuin ruotsinkielisten.
Silti äidinkieleksi merkitään suomi, koska se pitää olla joko suomi tai ruotsi.
Todettakoon, että tämä oli oikeastaan käytäntö Hämeessä jo 35 vuotta sitten. Peruskoulun pakkoruotsi ei ollut ruotsin opiskelua, vaan jonkinlaista päivähoitoa. Häiriköt pitivät huolta siitä, että opetuksesta ei tullut juuri mitään.
Lukiossa sitten aloitettiin alusta, mielessä ylioppilaskirjoitukset, joissa ruotsi oli pakollinen.
Päivänä muutamana olin neiti Anna ylioppilasjuhlissa: laudaturit pitkästä matemtiikasta, pitkästä englannista ja pitkästä ranskasta. Sen lisäksi nelisen eximiaa, mutta sellaisista pilipaliarvosanoistahan ei siinä suvussa paljoa viitsi meuhkata.
Kaikille ei ole suotu näitä lahjoa.
Varmin keino saada ylä-asteen pojat lukemaan innolla ruotsia on tehdä siitä kielletty oppiaine, jota opetetaan salassa maanalaisisa luokissa.
Tartun usein esitettyyn väitteeseen, että yhden kielen opiskelu helpottaa toisten kielten opiskelua. Keskustelin tuosta kieltenopettajana toimivan vaimoni kanssa ja hän kommentoi näkevänsä päivittäin oppilaidensa sekoittavan eri vieraiden kielten sanoja toisiinsa. Kolmen vieraan kielen opiskelu on kielissä keskitasoiselle lukiolaiselle todella haastavaa. Heitot, että ”kielen oppii hetkessä” voi sivuuttaa humpuukina muitta mutkitta: seulasille puheille ei saa antaa koulutuspolitiikassa mitään painoarvoa.
Huikean loistavat perustelut. Hieno kirjoitus.
Ennen tämän lukemista en ollut aivan täysin varma siitä, kannattaisiko lopulta ns. ”pakkoruotsi” poistaa vai ei. Kohtuullisen hyviä argumentteja on kuitenkin esitetty puolesta ja vastaan.
Soininvaaran älykäs teksti ei kuitenkaan jätä tiiliskiveä toisen päälle. Pakkoruotsi ei yksinkertaisesti ole sen koommin suomensuomalaisten kuin suomenruotsalaistenkaan etu.
Todistan 😉
Suuri hyöty on pakkoruotsista tosiaan ollut kun muutin ruotsiin insinöörihommiin. Nykyään täällä ruotsissa saa kehuja kun voi ulkomaalaisena nopeasti oppia kohtalaisen sujuvan ruotsin. Muualta maailmasta tänne muuttaneet opiskelevat 5 v kauemmin saman kielitaidon saavuttaakseen. Se on pitkä aika aikuiselle.
Silti en itse kannata pakkoruotsia. Tärkeää on, että opiskelee englantia. Tämä riittää aivan hyvin 50% porukasta.
Loputa 50% voivat sitten valita jonkin kielen englannin lisäksi. Käytännössä kannattaa mielestäni valita jonkun naapurimaan kieli: ruotsi tai venäjä parhaat vaihtoehdot. Eesti kolmantena.
Maata voi puolustaa niin sotamies kuin upseeri. Sven Tuuvallekin löytyi aikoinaan paikka näyttää parhaat kykynsä, ja kunniaakin hän lopulta sai.
Ilman oikeaa asennetta ja motivaatiota vain harva meistä mitään vähääkään hankalampaa oppii. Kuka hyvänsä voi silti oppia melkein mitä hyvänsä (siinä missä joku toinenkin), jos vain lujaa tahtoa ja sisua siihen urakkaan riittää! Helpoksi en tuota kaikille väitä, mutta lopulta se raskaskin työ kuitenkin tekijäänsä kiittää.
Se on vain omasta asenteesta kiinni, mutta silloin ei ehkä kyse mistään pakkoruotsista enää olekaan. Harjoitus tekee mestarin ja yrittänyttä ei laiteta! Lycka till!
PS. Sairaaloista voi löytyä kivoja hoitureita Tammisaaressakin, uskoisin.
Käytännössä ruotsia tarvitsee jos haluaa muuttaa ruotsinkieliseen ympäristöön tai on muuten kiinnostunut ruotsalaisesta kulttuurista.
Opettelin ruotsin aikanaan hyvin, ja olen todella yllättynyt, miten vähän sitä on tarvinnut kirjoituksia seuranneina 25 vuotena.
Tajusin jokin aika sitten, etten tunne omalta erityisalueeltani edes perussanastoa ruotsiksi. Työelämässä ruotsia tarvitsee oikein poikkeukellisen vähän.
Muissa harrastuksissa vaihtoehtoina on yleensä tekstin lukeminen alkukielellä englanniksi tai sitten enemmän tai vähemmän ontuvana käännöksenä tai referaattina ruotsiksi.
Mitään kansainvälisesti mielenkiintoista ei ruotsiksi kirjoiteta niin, ettei sitä käännettäisi muille kielille – melkein todennäköisimmin juuri meille kätevästi suomeksi (koska olemme naapurimaa ja todennäköisimmin kiinnostuneita ruotsalaisten jutuista) tai sitten kansainväliselle yleiskielelle eli englanniksi.
Yritän suomentaa:
1) Niin kauan kuin Suomessa vaaditaan julkisen puolen virkoihin todistus jonkinlaisesta alkeellisesta ruotsin kielitaidosta (”ruotsin virkamiestutkinto”), kieltä on hyödyllistä opiskella se piskuinen määrä jolla tämän paperin saa käteen.
2) Osa lapsista ja vanhemmista ei tajua edelläolevaa, joten ruotsin on hyvä olla pakollinen kouluaine.
3) Jos lapsella on motivaatiota ja lahjoja viiden kielen opiskeluun koulussa, näistä voi itse valita neljä, joten pakollisen ruotsin vaikutus on pieni. Jos rahkeet riittävät yhteen tai kahteen kieleen, lapsi on niin turha tyyppi ettei siihen kannata kiinnittää opetuspolitiikassa huomiota.
Kohdista 1) ja 2) suunnilleen kaikki lienevät samaa mieltä. Pakollisen ruotsin vastustajat poistaisivat myös virkamiesruotsin. Mitä hyötyä sinun mielestäsi on vaatia virkamiehiltä paperitutkinto, joka ei käytännössä takaa kykyä viestiä alkeellisiakaan asioita ruotsiksi? Eikö tunnu yhtään haaskaukselta, että se nollaosaaminen saadaan aikaan 5-6 vuoden opiskelulla?
Ruotsinkielen tukeminen liittyy meidän suomalaisten alemmuudentunteeseen omaan kulttuuriin sekä identiteettiin. Heikoimmat meistä sitten näkevät tarpeelliseksi ruotsinkielen kautta tukea tätä alemmuuden tunnetta ja sen avulla korottaa omaa profiilia.
Tosiasia on kuitenkin se, että me suomalaiset pärjättäiaiin paljon paremmin pelkällä suomenkielellä, ilman ruotsinkielen virallista taakkaa. Mutta jostain syystä meidän äänestäjät haluvat valita eduskuntaan näitä velliperseitä. Joten näillä mennään! Äänestäjä, itse olet veroprosenttisi ja kunnalliset palvelut äänestyskopissa valinnut!
Ysräväni oli työskennellyt sairaanhoitajana Kaunialan sotavammasairaalassa. Siis valtion sairaalassa, jos oikein ymmärsin. Koskaan häneltä ei kysytty todistusta ruotsin kielen taidosta.
Ylioppilaana, ja lahjakkaana, hän tietenkin sitä osasi.
Vielä yksi näkökohta
Jaarli Russell, viime vuosisadan huomattavin loogikko, totesi kirjassaan Human Knowledge, its Scope and Limits jotensakin seuraavaa: ”Logiikkaa pitää opiskella kahdesta syystä. Ensinnäkin osatakseen tehdä johtopäätöksiä. Ja toiseksi osatakseen välttää johtopäätösten tekemistä.”
Siitä, että ruotia on maassamem hyvä osata ei seuraa, että sen pitäisi olal kaikilel pakollinen kieli.
Tohtori Stomma, Puolan merkittävin katolinen poliitikko kehotti tytärtään Magdalenaa opiskelemaan yhden skandinaavisen kielen. Hän valitsi norjan. – Keskustelimme muuten englanniksi ja ranskaksi.
Täällä lähes kaikki arvioivat ruotsinkielen tarvetta akateemiselta näkökannalta. Näköala on liian suppea. Eniten ruotsia tarvitaan ruohonjuuritasolla. Tärkein ammattiryhmä kieltä tarvitsevista on suomalainen rekka- ja bussikuski, joka ajaa akselilla Suomi – Ruotsi- Tanska – Norja.
Amislainen, joka hakee töitä on kielitaitoisena paljon paremmassa asemassa, jos hänen työnhakualueensa on Suomi – Ruotsi – Tanska ja Norja. Tähän meidän pitäisi panostaa , pohjoismaat oavat lähempänä omaa identiteettiämme kuin venäläiset. Myös lait ja yhteiskuntajärjestys ovat pohjoismaissa samantapaisia.
Vilkaiskaapa Suomen kartta kehäkolmosen pohjoispuolelle. Koko pitkä rannikkoseutu on muutaman tunnin matkan päässä Ruotsista ja peräpohjolassa on yhteinen maaraja ja Norjakin lähellä. Lapin työllisyystilanne on erittäin heikko tehottoman aluepolitiikan vuoksi.
Miksi emme käytä Ruotsi – Norjakorttia enemmän ? Haudatkaa jo viimein vanhakantaiset asenteet.
Kirjoitin ruotsista laudaturin lähes 40 vuotta sitten, ja olen toiminut pääkaupunkiseudulla terveydenhuollon asiakaspalvelussa (= lääkärinä) suurimman osan virkaurastani. Miksi ruotsin keskustelutaitoni on rapistunut, vaikka edelleen luen sujuvasti ruotsinkielistä kirjallisuutta ja lehtiä? Syy on se, että RUOTSINKIELISET VAIHTAVAT SUOMENKIELEEN, kun puhuvat suomenkielisen kanssa; jopa silloin, kun tämä aloitti keskustelun ruotsiksi. Kuinka usein olenkaan kuullut lauseen:”Vi kan nog tala finska också”!
Vuosikymmenten kokemuksen valossa en tosiaankaan ymmärrä, miksi minun oli pakko opiskella koulussa ruotsia. Matematiikkalinjalaisena en tuohon aikaan saanut ottaa lukiossakaan haaveilemaani ranskaa.
Tämä on katoava ammattiryhmä, jota korvaavat venäläiset ja bulgarialaiset rekkakuskit. Tarvitsevatko he ajamiseen ruotsia? Ei. Eivät he suomeakaan osaa.
Kyllä rekkakuskit pärjäävät muutamalla englannin sanalla niin Ruotsissa, Saksassa kuin jopa Ranskassakin; sen takia ei kannata kiusata koko ikäluokkaa Suomen peruskoulussa.
Sen sijaan olisi kyllä paikallaan, että rekkakuskeilta Suomessa vaadittaisiin asiallinen ajotaito ja asiallinen ajoneuvo, siis ei esimerkiksi sileitä kesäslicksejä, kun tullaan Norjasta Suomen läpi Suomenlahdelle. Radiossa saa talvisin yhtenään kuulla liikennetiedotteita, miten Kolarissa on kolari tai muualla raskas ajoneuvo on kaatunut, ajoneuvoa nostetaan ja liikenne on poikki. Näistä hyvin suuri osa on ulkomaisia rekkoja, joiden varustuksella ei Suomen talvessa voi ajaa turvallisesti. Kuolonkolarien pieni määrä suorastaan hämmästyttää, mutta noita tieltäajoja ja kaatumisia sattuu paljon.
Eli poistamalla pakkoruotsi heidän kielitaitonsa ei heikkene vaan pysyy täsmälleen samana (vain suomi), mutta se saavutettaisiin vähemmällä itkulla ja hammastenkiristelyllä. Tämähän olisi huomattava parannus nykytilaan.
Ruotsin oppimistulokset eivät ole tyydyttäviä, sen on opetusministeriökin virallisesti todennut, eli ruotsin opetuksen kanssa on ongelma. Pakkoruotsin puolustajat saisivatkin ponnekkaasti esittää omia ratkaisujaan tähän ongelmaan sen sijaan että keskittyisivät vain status quon puolustamiseen.
Eemil: olet aivan oikeassa, ruotsi on suomalaisille yksi hyödyllisimpiä kieliä ja mainitsemasi kulttuurisen läheisyyden vuoksi esimerkiksi venäjää paljon tärkeämpi. Pari asiaa kuitenkin:
1. Kukaan ei ole kieltämässä ruotsinopiskelua. Ne, jotka oppivat auttavasti ruotsia pakkoruotsissa, melko suurella todennäköisyydellä lukisivat sitä vapaaehtoisesti. Siis se pieni vähemmistö. Valtaosa virkamiesruotsin suorittaneista akateemisista ei osaa ruotsia käytännössä ollenkaan vuosien pakko-opiskelusta huolimatta.
2. Pohjoismaissa tulee erittäin hyvin englannilla. Olen itse niitä harvoja, joiden kanssa riikinruotsalaiset eivät vaihda englanniksi (mikä on joskus minulle kiusallistakin) mutta suuri osa tuttavistani käyttää Ruotsissa pelkkää englantia ja pärjää aivan yhtä hyvin. Myös sellaiset, jotka käyvät syystä tai toisesta Ruotsissa säännöllisesti. Kaupassa ja kadulla tarvittavat ruotsin sanat ja ilmaukset kyllä oppii käytännössä muutenkin.
Toistan itseäni: pakkoruotsissa ei opiskella kielitaitoa pitkin hampain vaan järjestetään veronmaksajien piikkiin valtavasti oppitunteja, joilla kukaan ei opi yhtään mitään, ja jotka vain lietsovat häiriökäyttäytymistä.
Jos pakolla voitaisiin truutata koululaisten päähän tietoa, opintosuunnitelmassa voisi olla vaikka Horatiuksen oodeja. Kyllä niillekin varmasti on käyttöä jos ne kerran sattuu olemaan. Elämme kuitenkin planeetalla, jossa oppimistulosten saavuttaminen on raskasta, kallista ja epävarmaa.
Kokemukseni on sama kuin Siljamaaritin. Ruotsini sujuu kun olen Ruotsissa opiskellut ja työskennellyt. Mutta suomeen suomenruotsalaiset haluavat vaihtaa. Ehkä kyse onkin oman yhteisön, piirin rajoittamisesta. Siihen kieli on mainio väline.
Keskustelua on mielenkiintoista seurata, mutta haluaisin heittää tähän vielä yhden aineksen lisää.
Omien kokemusteni mukaan toisen kotimaisen pakollisuuden kannattaminen liittyy hyvin voimakkaasti henkilön omaan osaamiseen. Mitä paremmin ruotsi soljuu, sitä varmemmin sitä kannattaa.
Tämä tuo mielenkiintoisia jakolinjoja. Sukupolvien välillä on yksi selvä jakolinja, koska suurten ikäluokkien keskuudessa ruotsin osaaminen on suhteessa parempaa kuin nuoremmilla, joilla englanti on ykköskieli.
Kielen koettu tarve on luonnollisesti toinen jakolinja, ja siinä eri alojen erot näkyvät hyvin selvästi. Esimerkiksi insinöörialoilla ruotsia tarvitaan ja käytetään myyntitehtäviä lukuunottamatta vähän. Talousalalla ruotsilla oli aiemmin vahva asema, mutta se tuntuu olevan vähän vähenemään päin.
Politiikan puolella kuitenkin pohjoismaisuus elää voimakkaammin kuin oikeastaan missään muualla, mikä luonnollisesti luo mielikuvaa kielen yleisestä tarpeellisuudesta. Tämä voi osaltaan selittää poliitikkojen ja kansan mielipiteiden eroja. Muita selityksiä on myös mahdollista löytää niin arvomaailmasta kuin reaalipolitiikastakin.
Jako on tietenkin olemassa myös maantieteellisesti. Raaseporissa ja Ilomantsissa käsitys kielen tarpeellisuudesta voi olla vähän erilainen. Sama toimii tietysti peilaten myös siinä, että Pampaksella asuvalle Ruotsiin suuntautuneelle henkilölle suomen tarpeellisuus voi olla hiukan vähäisempi kuin Lammin kunnan ainoalle ruotsinkieliselle.
= = =
Tämä kaikki mielipidebias on inhimillistä, mutta kaksikielisyyskeskustelun kannalta vähän väärään suuntaan ohjaavaa. Suomen kaksikielisyyttä ei määrää se, mitä koulussa ollaan opettavinaan, vaan se, miten asiat toimivat todellisuudessa. Jos vaikkapa Pohjanmaan ruotsinkielinen joutuu käräjäoikeuteen, jossa tuomarina on juuri ja juuri virkamiesruotsin läpäissyt suomenkielinen, oikeusturva poistuu käräjäsalin ikkunasta istunnon alkaessa.
Aivan samalla tavalla on niin, että jos me haluamme myydä ruotsalaisille jotain, se pitää tehdä sujuvalla ruotsilla. Siinä tarvitaan aivan oikeaa kielitaitoa. On ilman muuta selvää, että niin toimivan kaksikielisyyden ylläpitäminen kuin kaupallisetkin syyt edellyttävät sitä, että Suomessa on riittävä määrä ihmisiä, jotka osaavat ruotsia erittäin hyvin.
Se taas on paljon vähemmän selvää, toteutuuko asia nykyisellään kovin hyvin. Käytännössähän on tietenkin niin, ettei sitä ummikkosuomalaista laiteta ruotsinkieliseen oikeudenkäyntiin tuomariksi tai myyntimieheksi Ruotsiin. Kumpaankin hommaan laitetaan mieluiten äidinkieleltään ruotsinkielinen tai sitten paljon ruotsiksi työskennellyt suomenkielinen, koska kaikki tietävät, ettei kouluruotsilla tee oikeasti yhtään mitään.
Minusta ongelma ei kuitenkaan näytä kovin vaikealta ratkaistavalta. Tässä kaksi toimenpidettä, jolla käytännön asiat saadaan nykyistä paljon parempaan kuntoon:
– määritellään ne virat, joissa tarvitaan hyvää toiminnallista kielitaitoa, ja asetetaan niihin riittävän tiukat kielikokeet
– laitetaan ruotsi koulussa valinnaiseksi muiden kielten kanssa (joihin ei kuulu englanti)
Ensimmäinen kohta huolehtii insentiivistä; ruotsin kunnollinen osaaminen parantaa merkittävästi työllistymismahdollisuuksia. Jälkimmäinen taas huolehtii siitä, että suurin osa kansasta kuitenkin lukee ruotsia. Ainakin minun on vaikea nähdä suurta ryntäystä venäjän tai ranskan suuntaan, koska etenkin suomenruotsi on kuitenkin suomenkieliselle helpoimmasta päästä vieraita kieliä. Sen jälkeen ”ei pakkoruotsia” -argumentin tilalle pitää keksiä jotain muuta siellä ruotsintunnilla…
Jos sitten joku ruotsia myöhemmin tarvitseva jättää sen ottamatta, kielen myöhempi opiskeleminen virkamiestasolle vaikkapa englannin ja saksan pohjalta ei ole ihan kohtuuton ponnistus.
= = =
Tämä siis pragmaattisesta lähtökohdasta. Kulttuurilliset argumentit kielen osaamisen puolesta ovatkin sitten jo ihan toinen juttu. Niissä puhutaan arvoita, ja sopivassa arvomaailmassa on aivan järkevää vaatia pakollista kummankin kotimaisen opiskelua kaikilta.
Pelkän pakkoruotsin poistaminen ei tunnu oikein hyvältä ajatukselta. Hyvin olennainen kysymys on se, mitä tilalle tuodaan.
Muistaakseni EU:kin kovasti toivoo vähintään kahden vieraan kielen lukemista, jolloin ruotsi tulisi senkin vuoksi ensisijaisesti korvata jollain toisella kielellä.
Minulla on idea, joka varmaan kuulostaa aika hurjalta. Ei oteta pakkoruotsin tilalle mitään muuta pakollista vaan vähennetään pakkoja ja nautitaan lisääntyneestä vapaudesta ja valinnanvarasta päättää itse, miten aikansa ja vaivansa käyttää! Ja säästyneistä määrärahoista. Miten olisi kun rahastakin on kuulemma vähän pula?
Jos hyvä ruotsintaito tosiaan korreloi huonon ajattelun kanssa, onkohan siinä myös kausaliteetti? Eli johtaako soljuva ruotsi kyvyttömyyteen erottaa hyvä argumentti huonosta vai päinvastoin? Vai sattuvatko typerykset tuntemattomasta syystä oppimaan ruotsin järkeviä helpommin?
Kohdaltani voin kuitenkin sanoa, että ruotsini on erinomainen, eikä se ole ainakaan tässä kysymyksessä hankaloittanut järkevän kannan valitsemisessa.
Tiedän, että ala- ja yläkoululainen eivät osaa vielä valita oppiaineita tulevaisuuttaan varten. Siksi on hyvä , että kaikki saavat saman ”rokotusohjelman”, joka on tieteellisesti tutkittu olevan hyvä lapsille ja nuorille.
Valinnaisuudella voidaan sitten kielitaitoa laventaa ikävuosien karttuessa.
Jos menee töihin, niin kyllä riittävä kielitaito on kotoutumisen näkökulmasta aivan ehdoton edellytys. Päivitäinen sosiaalinen kanssakäyminen on paljon rikkaampaa alkuasukkaiden kanssa yhteisellä kielellä.
Pidetäänkö näitä itäsuomalaisia kuskeja jossakin arvossa Suomen puolella ? Kielitaito parantaa myöskin liikenneturvallisuutta esim. säätietojen kuuntelemisen kautta. Ei näytä kummoiseltakaan työelämältä kun bulgarialaiset rekkakuskit kykkivät trangian ympärillä ABC-huoltamoiden rekkaparkeissa. Ja yöt nukutaan rekan makuutiloissa ja huoltiksella käydään vain tarpeillaan (osin). Jos osaisi kieltä , niin voisi asioida luontevasti muiden ihmisten joukossa. Sama koskee suomalaisia kuskeja ulkomailla.
He haluavat hoitoa suomeksi siksi, että jokainen jännittää lääkärissä kayntiä ja haluaa saada parasta mahdollista hoitoa. Siihen väliin ei haluta kielellisiä epävarmuustekijöitä. Lisäksi he ovat kohteliaita, koska haluavat lääkärin olevan 100 prosenttisesti vahvuusalueellaan.
Voit kuitenkin vaatia saada puhua ruotsia, eivät he siitä pahastu.
Jk. onkos niitä fransmanneja käynyt paljon vastaanotolla ?
Pakollisen toisen ulkomaisen kielen poistaminen ei ole järkevää. Sen toisen ei vain olisi pakko olla ruotsi (tai suomi, jos puhuu ruosia).
Käytännössähän suurella osalla kouluista ei olisi pitkiin aikoihin juurikaan mahdollisuuksia järjestää muuta kuin ruotsia, vaikka opetus vapautettaisiin jo huomenna.
Todellisuus on jo aikoja sitten jyrännyt toiveajattelun yli.
Aikaisemmassa puheenvuorossa viitattiin siihen, että Kokkolasta ei haluttu mennä OYKS:iin, koska ei voitu olla varmoja saako palvelua på svenska ja tämän vuoksi suuntauduttiin erikoissairaanhoidossa Vaasan keskussairaalaan puoleen.
Tämä voi tulla joillekkin järkytyksenä mutta n. 10 vuotta sitten Vaasan keskussairaalassa luovuttiin ruotsin kielen osaamisen vaatimuksesta erikoislääkäreiden suhteen. Suomesta ei yksinkertaisesti löytynyt tarpeeksi päteviä erikoislääkäreitä, jotka olisivat osanneet ruotsia niin hyvin, että olisivat voineet kommunikoida ruotsia puhuvan potilaan kanssa.
Hämmästyttävää, koska meillä on lääkiksen pääsykokeissa erilliset kiintiöt ruotsia puhuville, jotta suomenruotsalaisten palvelut voitaisiin turvata.
Pääkaupunkiseudulla terveyskeskuslääkäri saa todennäköisesti katettua suuremman osan potilaskannastaan osaamalla suomea, englantia ja ranskaa kuin osaamalla suomea, englantia ja ruotsia.
Selitys ei löydy fransmanneista kuin välillisesti, mutta tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat sellaisia, joissa ranskaa osataan varsin hyvin, englantia tai suomea ei. Pääkaupunkiseudun suomenruotsalaiset osaavat suomea pääsääntöisesti hyvin, ja Ruotsista muuttaneet taas yleensä puhuvat englantia.
Lisäksi toinen asia on se, että sujuvaa ranskaa puhuvia lääkäreitä lienee varsin vähän, kun taas sujuvaa ruotsia puhuvia on paljon enemmän. Sekään ei välttämättä ole ideaalitilanne, että kaikki lääkärit osaavat täsmälleen samoja kieliä. Olisi siis todennäköisesti ollut kokonaisuudelle hyväksi, jos Siljamaarit olisi käyttänyt aikansa ja tarmonsa ranskan opiskeluun.
(Tuntimäärä on kyllä sitten suomenkieliselle vähän erilainen, jos tavoitteeksi asetetaan sujuva ranska kuin jos tavoitteeksi asetetaan sujuva suomenruotsi.)
Juu. Ja tässä mielessä relevantti kielitaito on englanti. Bulgarialaiset rekkakuskit eivät tule osaamaan suomea, ruotsia, norjaa, viroa, lättiä ja liettuaa, vaikka saattavat ymmärtää muutaman sanan puolaa.
Hesarin juttu tarkalleen 22 vuoden takaa. Pertti Salolaisen puheenjohtajakautena kokoomus suhtautui pakkoruotsiin vähemmän hysteerisesti. Perjantain äänestyksessähän Salolainen kuului takinkääntäjiin:
Kotimaa
TORSTAINA 11.3.1993
Hallitus päätti pitää ruotsin pakollisena Tuntijakouudistus tulee voimaan jo syksyllä 1994
Pentikäinen Mikael
”Toinen kotimainen kieli pysyy pakollisena myös peruskoulussa. Hallitus totesi keskiviikkona iltakoulussaan, että enemmistö ministereistä kannattaa ruotsin säilyttämistä pakollisena kielenä.
Valtioneuvosto tekee tänään torstaina periaatepäätöksen koko tuntijakouudistuksesta.
Päätöksen mukaan kunnat voivat ottaa uuden tuntijaon käyttöön jo syksyllä 1994. Jos kunta ei halua, se voi tyytyä nykyiseen tuntijakomalliin.
Aho otti kielikiistan yllättäen esille
Hallitus ei äänestänyt iltakoulussa, mutta totesi, että valtioneuvoston istunnossa mahdollinen äänestys päättyisi 10-6 pakkoruotsin puolesta. Asiasta ei äänestetä myöskään tänään valtioneuvostossa, mutta vähemmistö jättänee pöytäkirjaan oman lausumansa.
Valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok) on Japanissa eikä voi osallistua äänestykseen. Hän olisi äänestänyt vähemmistön mukana.
Kanerva tuki pakkoruotsia
Sisäministeri Mauri Pekkarinen (kesk) oli valmis poistamaan pakkoruotsin ja työministeri Ilkka Kanerva (kok) oli sen kannalla. Kanerva perusteli kantaansa sillä, että Turun puolessa pakollista ruotsia pidetään tarpeellisena.
Kokoomus teki juuri ennen iltakoulua ryhmäpäätöksen tukea opetusministeri Riitta Uosukaista (kok) kiistassa.
Myös kantaansa julkisuudelta varjellut puheenjohtaja, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) tuli opetusministerin tueksi. Salolaisen esivaalikampanjan johtoryhmä on patistanut ehdokastaan asettumaan pontevasti Uosukaisen tueksi.”
Ei taida tulla ihan valmista vieläkään…
Miksi? Opiskelin ruotsia yläasteen ja lukion ajan, 6 vuotta. Sen jälkeen en 6 vuoteen puhunut Ruotsia kuin muutaman lauseen. Yliopistossa suoritin pakollisen virkamiesruotsin, 2 viikon kertauskurssi vastentahtoisille ”insinööreille” jotka murjottivat kaikki tunnit ja osasivat suullisessa testissa sanoa ”Jag heter pertti, jag tycker om coffee tack”. Sain virkamiesruotsista hyvät arvosanat, 2.5/3. Sen jälkeen en ole kymmeneen vuoteen puhunut sanaakaan ruotsia.
En näe ruotsalaisia koskaan missään, paitsi Ruotsissa. En osaa enää edes lukea ruotsia. Tai tunnistan joka kolmannen sanan ja päättelen ja arvaan loput.
Olisiko tulos parempi, jos olisin opiskellut ruotsia 3 vuotta vähemmän?
Olen työskennellyt yli 10 vuotta kiinalaisten ja intialaisten kanssa. Ja Venäjää kuulee kadulla ja kaupoissa melkein päivittäin. Ruotsia en vain kuule koskaan missään. Saksaakin kuulee useammin, ja monet itä-Eurooppalaiset työkaverit puhuvat hyvin saksaa. Usein olen harmitellut että Saksaa olisi ollut hyvä opetella.
Miten ihmeessä minkäänikäinen koululainen tai hänen vanhempansa kykenisi arvioimaan jonkin kielen tarpeellisuutta, kun tulevaisuudesta ei tiedä kukaan?
Englannin osaaminen on toki tarpeellista, koska se nyt sattuu olemaan tieteen ja kaupan kieli maailmalla. Englanti on vaikea kieli osata hyvin, mutta eipä sitä ole valitsemalla valittukaan kansainväliseen käyttöön.
Muiden kielten tarpeellisuutta ei voi oikeastaan mitenkään tietää. Toiset tarvitsevat työssään ruotsia ja jotkut ehkä löytävät ruotsinkielisen puolison, mutta sitten on niitä, jotka eivät juuri koskaan tarvitse ruotsia yhtään missään. Sen sijaan, että käytetään resursseja kahden lähisukulaiskielen opiskeluun (englanti ja ruotsi), olisi paljon järkevämpää opiskella erilaisia kieliä, koska se antaisi paljon paremman pohjan opetella uusia kieliä sitten, kun niitä tarvitsee.
Esimerkiksi minulle olisi ollut huomattavasti ruotsia huomattavasti enemmän hyötyä ranskan osaamisesta eurooppalaisen yhteistyön takia (ranskalaiset osaavat huonosti englantia) tai portugalista, jota olisi ollut hyvä osata pitkäaikaisen yhteistyöprojektin takia. Omalla alallani kiinan tai japanin osaaminen olisi todellinen kilpailuvaltti.
Omalla alallani tutkijoiden pohjoismainen yhteistyö hoidetaan englanniksi jo pelkästään siitä syystä, että kaikissa Pohjoismaissa on paljon ulkomaalaisia tutkijoita, jotka eivät osaa ruotsia. Ruotsia en ole tarvinnut viimeisten 25 vuoden aikana mihinkään muuhun kuin opasteiden lukemiseen Ruotsin matkoilla tai hyvin satunnaiseen ruotsinkielisten lehtijuttujen tai vastaavien lukemiseen. Ilmankin olisin pärjännyt.
Minun näkemykseni on se, että ruotsin osaamisesta ei ole haittaa lapsilleni tulevaisuudessa, jos ruotsin voi oppia menettämättä mahdollisuutta opetella jotain hyödyllisempää kieltä. Käytännössä kaikilla ei ole kykyä opetella kahta saati sitten kolmea vierasta kieltä, joten pakollinen ruotsi saattaa hyvinkin olla rasite tai suoranainen haitta.
Ei, vaan jos olisit ylioppilas, olisit tietenkin lukenut peruskoulun ruotsin ennen lukiota että ylipäänsä voisit mennä lukioon, eli saman määrän kuin nyt, mutta jos olisit mennyt ammikseen, ei sinun olisi tarvinnut lukea ruotsia ollenkaan.
Mielestäni pitäisi perusta uudelleen ns ”pitkä linja” niille insinööriksi aikoville jotka eivät halua sivistää itseään lukion pakollisilla kieli-, historia- ja muilla humanistisilla opinnoilla joita he eivät arvosta tippaakaan. Eli peruskoulusta suoraan ammattikouluun ja sieltä AMK:hon, mahdollisesti Polille vielä.
Toisaalta silloin kun itse opiskelin, eikä siitä ole kuin vajaat 30 vuotta, arvostettiin työmarkkinoilla että insinööri osaa ruotsia ja saksaa, ainakin jos oli konepuolen, puunjalostuksen, kemian, vuoritekniikan tai sähkötekniikan DI. Arvaas miksi?
Jostain syystä nyt ei tee noilla kielillä mitään enää?
Et ole kertonut missä maassa asut ja työskentelet.
On aika kummaa jos asut Suomessa ja luultavasti etelä-Suomessa, ettet ole kuullut ruotsia puhuttavan missään? Sulkeudutko työaikasi jälkeen neljän seinän sisälle vai mitä teet?
Samoin jos asuu Oulussa, josta on n 100 km matka Ruotsin rajalle, viitsiikö silloin pokkana väittää silloin ettei kuule sielläkään ruotsin tai norjan kieltä puhuttavan?
Kun olen kuunnellut suomenruotsalaisten juttuja sivukorvalla, olen huomannut, että hekin käyttävät ruotsissaan pienempää sanavarastoa kuin suomessaan, ja vaihtavat usein suomeksi monimutkaisissa asioissa (esimerkiksi neuvoessaan toisiaan) tai jos tarvitsevat erikoissanastoa.
Taannoin kirjoitettiin, että ruotsinkielisten koululaisten äidinkielentaidot ovat niin huonot, että haittaavat muutakin opiskelua. Olen itse kuullut tutuilta, että oppituntien pitämisenä ruotsinkielisinä on hieman haastetta.
Jopa ruotsinkielisten luvussa on meillä paljon ilmaa: ruotsinkieliseksi luokittelusta on sen verran etua, ettei se tarkoita, että ruotsi olisi suomea parempaa vaan että ruotsi on riittävän hyvää, että sen kehtaa ilmoittaa äidinkieleksi. Tämä siis siihen, että kuinka suuri on oikeasti tarve ”saada palvelua omalla kielellään.”
Kyllähän tämän ruotsin kielen tilanne näyttää tyystin erilaiselta eri puolilla maata. Oman kokemukseni mukaan Helsingin kantakaupungissa on asunut ja asuu edelleen suomenruotsalaisia lähes joka talossa. Kaikissa firmoissa, joissa olen ollut töissä, on tarvittu ruotsia, tai ainakin siitä on ollut paljon hyötyä. Useita työpaikkoja ei olisi edes saanut ilman ruotsin osaamista, eikä nyt ole kyse suomenruotsalaisten asiakaspalvelusta tiskin yli vaan kansainvälisestä yhteistyöstä eri ilmansuuntiin, myös Ruotsiin. Joka firmassa osa henkilökunnasta on ollut kaksikielistä, ja heiltä on oppinut lisää ruotsia, jos on viitsinyt pitää korvansa auki.
Helsingissä tuttavapiiri käsittää helposti koko joukon suomenruotsalaisia edellyttäen, että itse ei ole ennakkoluuloinen. Ja heidän kanssaan voi ihan vapaasti sopia, puhutaanko suomea vai ruotsia. Useimmiten kuitenkin suomea, koska kaikki osaavat sitä, monet suomenruotsalaiset täysin virheettömästi.
Tilanne on tietysti aivan toinen puhtaasti yksikielisillä paikkakunnilla esim. rannikolla tai Itä-Suomessa. Eivät samat viisaudet päde joka puolella, eikä siksi kannata tyrkyttää samaa mallia jokaiselle ja joka suuntaan.
En usko hetkeäkään, että into ruotsin oppimiseen lisääntyisi, jos se ei olisi pakollista, niinkuin täällä on yritetty esittää. Suomalaisuuden Liiton viesti on iskeytynyt syvästi monen tajuntaan. Suomen kielen arvoa yritetään nostaa painamalla ruotsia alas, maan historiasta ja kulttuurista viis.
Kun ruotsin kielen taito tästä vielä heikkenee, meillä on tulevaisuudessa koko joukko porukkaa, joka ei osaa ääntää suomalaisten etu- ja sukunimiä tai paikan- ja kadunnnimiä, koska niistä edelleen suuri osa on ruotsalaista alkuperää. Tämä on jo nyt nähtävissä, kun helsinkiläiset kadunnimet tuottavat monille tuskaa.
Mutta ehkä seuraavaksi on tulossa taas suuri suomentamisaalto? Lindströmit voivat muuttaa nimensä vaikka Punajuuripihviksi ja Ruunekreeninkadusta voidaan tehdä Satusedänpolku.
Pointtini ei ole oikein avautunut. Alunperin tarkoitin, että ruotsin kielestä eniten hyötyvät suomalaiset ovat ns. amisporukkaa. Ei halventava termi. Työnhakualueena on koko skandinavia , jos kielitaito on monipuolinen , sisältäen auttavan ruotsinkielen taidon.
Ammattikoulun kautta valmistuu muitakin , kuin kuljetuslan ihmisiä:
Opinnot koostuvat pääosin ammatillisista opinnoista, jotka antavat tietyn alan ammattitaidon. Ammattitaitoa kartutetaan myös 20 opintoviikon mittaisella harjoittelujaksolla. Lisäksi opiskellaan yhteisopintoja, joihin kuuluu esimerkiksi kieliopintoja, matematiikkaa ja luonnontieteitä.
Ammatillisesta koulutuksesta voi valmistua kahdeksalta eri koulutusalalta yli sataan ammattiin. Ammattitutkinnon yhteydessä voi suorittaa myös ylioppilastutkinnon.
Lahjakkaana aikuisopiskelijana hän pystyy oppimaan sujuvan ranskankielen taidon hyvän ruotsinkielen lisäksi. Ruotsin opiskelu nuorena on lisäksi tuonut hänelle opiskeluvalmiuksia ja norjia neuroniyhteyksiä, joilla pystyy omaksumaan nopeasti ranskankielen taidot.
Olen aina pitänyt suuresti historiasta, luen edelleen mielelläni kaikenlaista historiasta. Mutta insinöörihenkisenä en välitä kielistä sinällään, ne ovat vain tapoja välittää informaatiota.
Opiskelin lukiossa myös ranskaa, lisäksi olen jonkin verran opetellut espanjan fraaseja espanjassa matkaillessa ja kyrillisiä kirjaimia Venäjällä matkustellessa. Kun osaa kääntää kyrilliset aakkoset, pystyy aika pitkälle päättelemään venäjästäkin mitä missäkin lukee.
Englanti on kuitenkin se universaali kieli, jolla kommunikoin mm. ruotsalaisten asiakkaideni kanssa. Muita kieliä, joita luen ja kirjoitan sujuvasti, ovat mm. Java, C#, C++, Python, Javascript, Perl, Scala, ja tusina muuta kieltä.
Mitä tulee vasemmistolaisiin humanisteihin, koen usein että he ovat heikosti asioista ymmärtäviä, kapeasti ajattelevia asennevammaisia ja hieman naiveja. Mutta ymmärrän että vasemmistolaiset ajattelevat samoin meistä ”insinööreistä”. Tai olen siis FM koulutukseltani.
Ehkä 30 vuotta sitten Suomen kauppakumppanit olivat vielä Saksa ja Ruotsi. Nyt viimeiset 10 vuotta olen työskennellyt pääasiassa kiinalaisten ja intialaisten kanssa.
Saksaa olisin tarvinnut usein, saksalaiset puhuvat huonoa englantia ja Pohjois- Italiassa / itä-Euroopassa kaikki osaavat saksaa mutta harva osaa englantia. Olen usein harmitellut että miksen opiskellut Saksaa.
Tervetuloa Tampereen keskustaan. Ruotsia ei puhu kukaan missään eikä sitä kuule missään. Tampereella asuu ehkä 200 ruotsalaista, jotka kaikki puhuvat Suomea. Yli 5 vuotta tein asiakaspalvelutehtäviä, muistan että kerran asiakkaaksi tuli ruotsalainen pariskunta, jolle yritin puhua ruotsia. Vaihtoivat heti englantiin.
Ihan varmasti siellä kuulee, olen käynyt muutaman kerran Haaparannan Ikeassa ja Systembolagetissa. Olen myös matkaillut Norjassa, ja kuten mainitsin muutama postaus aiemmin, niin isoisäni oli ruotsalainen ja äitini ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta. Oulussa ruotsilla onkin aivan eri merkitys. Tai Turussa.
En kuitenkaan kuule täällä sisämaassa koskaan Ruotsia, enkä sitä koskaan tarvitse missään. Se on vain fakta. Venäjää kuulen lähes päivittäin.
Liberaalina ihmisenä haluaisin vapauttaa kielten opiskelun.
Ei tämä pidä paikkaansa. Suomenruotsalaiset eivät halua puhua ruotsia suomalaisten kanssa. Ei tämä koske vain lääkärin vastaanottoa vaan se on laajempi ilmiö.
Itse olen suomenkielinen joka asuu ruotsissa ja puhuu töisää ainoastaan ruotsia. Suomalainen aksentti tosin kuuluu puheesta.
Ruotsalaiset puhuvat kanssani ruotsia eivätkä tee numeroa siitä, että joku puhuu ulkomaalaisella korostuksella. Mutta myös täällä Ruotsissa on suomenruotsalaisille tärkeää vaihtaa kanssani kieli heti suomeksi kun siihen tulee tilaisuus. Näin tapahtuu joka kerta. Tämä on fakta.
1) Ei valtion kaksikielisyys johda siihen, että ruotsin osaaminen olisi hyödyllisempää kuin jonkin maailmankielen osaaminen. Valtion kaksikielisyys ei myöskään edellytä, että kaikkien kansalaisten pitäisi osata näitä kieliä. Suomessa pärjää erinomaisesti suomella ja englannilla. Ruotsinkieliset puhuvat näitä kieliä yleensä niin hyvin, että enemmistön ei kannattaisi tuhlata energiaa ruotsin opiskeluun. Kalle Isokalliota lainatakseni, olisi taloudellisesti paljon kannattavampaa tarjota ruotsinkielisille tehostettu suomen opetus ja vapauttaa suomenkieliset pakkoruotsista.
2) Eriarvoistumisella pelottelu on täysin liioiteltua. Harvoissa ammateissa pitää osata oikeasti ruotsia. Yleensä vaatimus on täysin nimellinen. Kaikista ei tule myöskään virkamiehiä, eivätkä kaikki työskentele rannikolla terveyspalveluiden parissa. Aito kilpailuetu työmarkkinoilla on osata muita kieliä kuin englantia ja ruotsia.
3) Jos lapsella on kielipäätä, ruotsin voi opiskella helposti myöhemminkin. Sehän on helppo kieli. Ne vaikeammat kielet kannattaisi opiskella aikaisemmin.
Maantieteen koville tosiasioille emme voi mitään. Suomea on aina vaivannut tietty ambivalenssi kuuluako Pohjoismaiseen vaiko baltialaisten reunavaltioiden viiteryhmään. Esim. venäjää tms. voi jo nykysysteemissä opiskella vapaaehtoisuuden pohjalta vallan mainiosti, usein vain nämä eniten vapaaehtoisuuden nimeen huutavat eivät hallitse kovin hyvin edes omaa äidinkieltään. Jäljet johtavat tässäkin sylttytehtaalle eli kaikilla asteilla, ml. virkamiesruotsi, vapaaehtoista ruotsia ajavien kova ydin löytyy ns. Suomalaisuuden liiton ja persujen liepeiltä, tavoitteena virallisesti yksikielinen Suomi. Kampeavat meitä, tietäen tai tahtomattaan, baltialaisten reunavaltioiden viiteryhmään.
Kaikkien muiden vieraiden kielten paitsi englannin opiskelu on nyt jo hälyttävän pientä ja osaan melkein luvata että se yksipuolistuu entisestään jos ruotsi vapaaehtoistetaan. Englannin osaamisesta ei nykyään saa minkäänlaista plussaa, niin itsestään selvää on sen osaamisen vaatimus, mutta kylläkin miinusta sen osaamattomuudesta. Pakollinen ruotsi pitäisi siis korvata muulla pakollisella kielellä (käytännössä venäjä tai saksa) keskiverto-oppilas kun menee sieltä mistä aita on matalin. Ai niin, mutta pakkohan on huono motivoija, niinhän meille vakuuttavat vapaaehtoisuuden puolustajat.
Kaksi asiaa.
En juo maitoa, enkä puhu ruotsia.
Kevät 2003: improbatur kahdella miinuksella ja ylioppilaslakki päähän kahdeksallatoista kompensaatiopisteellä.
Ja ylpeästi olen kantanut ylioppilaslakkiani!
Ruotsin kielen merkitys on jossain infinitesimaalin ja nollan tienoilla. Siis aika vähäinen.
Pakkoruotsi toki hidastaa valmistumistani maisteriksi, mutta eiköhän siitäkin selvitä ylivertaisella tehokkuudella, eli minimi määrä fraaseja ja sanoja, joilla homma hoidetaan kotiin.
Ammattikoulussa ruotsinkielen kurssi hoidettiin siten, että minä luin paperista ruotsia kouluttajalle, enkä tiennyt mistä puhuin. Sitten kouluttaja puhui omasta paperistaan, josta hän ei ymmärtänyt puoliakaan. Lopuksi lyötiin leimat paperiin ja homma oli taputeltu. Noin 30 minuuttia tuhlattiin yhteiskunnan resursseja.
Zàijiàn!
”Miksi muuten kukaan ei ole tehnyt kyselytutkimusta siitä, kuinka paljon ruotsia peruskoulussa opiskelleet ovat katsoneet tästä kielitaidostaan hyötyneensä ja kuinka usein he ruotsia puhuvat, lukevat tai kuuntelevat. Tulisi jotain kättä pidempää tähänkin väittelyyn.”
Kumma kyllä, minulla on ollut ruotsin kielen taidosta enemmän hyötyä kuin olisin osannut arvata. Osaajille tuntuu olevan kummasti kysyntää …
eemil: ”tarkoitin, että ruotsin kielestä eniten hyötyvät suomalaiset ovat ns. amisporukkaa. Ei halventava termi. Työnhakualueena on koko skandinavia , jos kielitaito on monipuolinen , sisältäen auttavan ruotsinkielen taidon.”
Hiukan realismia. Amiksen opettaja kertoi, että oppilailla on keskimäärin kymmenen ruotsin sanaa hallussa kurssin alkaessa eikä tilanne kurssilla juuri parane: ”Jos ryhmän (n. 20 opiskelijaa) yleisin peruskoulun ruotsin arvosana on 5 (joukossa luonnollisesti myös muutama ruotsissa mukautettu) ja monella on selviä tarkkaavaisuuden ongelmia, niin miten keskittyminen onnistuisi esim. autohallisssa, jossa oleskelu olisi huomattavasti vapaampaa kuin pulpetissa istuminen ja virikkeitä joka puolella…? Käytännössähän ruotsin kielen taito voi olla n. 5-10 sanaa pahimmassa tapauksessa. Motivaatio-ongelmista ja niiden tuomista haasteista opetuksessa en tässä edes viitsi lähteä kirjoittamaan. —”
”Kun ruotsin kielen taito tästä vielä heikkenee, meillä on tulevaisuudessa koko joukko porukkaa, joka ei osaa ääntää suomalaisten etu- ja sukunimiä tai paikan- ja kadunnnimiä, koska niistä edelleen suuri osa on ruotsalaista alkuperää.”
Tämän takiako lapsemme pannaan opiskelemaan ruotsia alakoulusta yliopistoon?
Pientä rajaa nyt!
”Mielestäni pitäisi perusta uudelleen ns “pitkä linja” niille insinööriksi aikoville jotka eivät halua sivistää itseään lukion pakollisilla kieli-, historia- ja muilla humanistisilla opinnoilla joita he eivät arvosta tippaakaan.”
Edelleenkin pientä rajaa. Kyllä teknisesti lahjakkaat ovat kiinnostuneita historiasta, yhteiskuntaopista, medialukutaidosta – osalle vain kieltenoppiminen on erittäin kovan työn takana. Emme me pilkkaa lyhyen matematiikan lukijoitakaan, miksi sitten pitäisi pilkata niitä, joille riittäisi vahva englanti?
Ei missään maailmassa ihmisen pätevyyden mittarina ja valmistumisen ehtona pidetä pienen vähemmistökielen osaamista. Ylipäätään maailmalla korkeakoulutuksen kielitaitovaatimukset ei-humanistisilla aloilla ovat äärimmäisen niukat ja niissä luotetaan opiskelijan omaan valintaan.
”Miten ihmeessä minkäänikäinen koululainen tai hänen vanhempansa kykenisi arvioimaan jonkin kielen tarpeellisuutta, kun tulevaisuudesta ei tiedä kukaan?”
Vanhemmat sentään tuntevat lastensa taustan, taipumukset ja sen hetkiset tarpeet puhumattakaan perheen siteistä muihin kulttuureihin ja kieliin.
Eduskuntako muka tietäisi nämä asiat paremmin – ja olisivatko ne muka kaikille nuorille samat?
Minusta on valtava yhteiskunnallinen ongelma, että nuoriamme karsitaan pakkoruotsin avulla. En aikaisemmin tiennyt, että moni jää vaille tutkintotodistusta pakkoruotsin takia. Nyt tiedän.
On meidän lastemme oikeus päästä valmistumaan ilman noita katkeroittavia kokemuksia, että on tullut leimatuksi tyhmäksi, laiskaksi ja oppimattomaksi. Nimenomaan poikiamme karsitaan pakkoruotsilla.
– ”Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista — tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri.” Näin vastaa siis ammattikorkean henkilökunta Satakunta-lehdessä.
– Opettaja-lehdessä insinööriopinnoista: ”Jos työnantaja tarjoaa sopimusta melkein valmiille opiskelijalle, jolla on esimerkiksi ruotsinkurssi tekemättä, ei hän sitä enää palaa suorittamaan.”
– Opiskelija blogissaan: ”Opiskelen Hämeen ammattikorkeakoulussa kansainvälistä markkinointia ja toistaiseksi ehkä eniten hämmennystä kurssikaverieni keskuudessa on aiheuttanut Affärssvenska, joka tuttavallisessemmin tunnetaan nimellä virkamiesruotsi. Kun ei aikaisemmissa opinnoissa, joista on palttiarallaa pirusti aikaa, tuo ruotsinkieli ollut kiinnostuksen kohde numero 1, niin se tuo tiettyä händikäppiä tämän hetkiseen tilanteeseen. — Onko siis pakko hakata päätä seinään vai voisiko asialle tehdä jotain?”
Lähipiirin tietolähde kertoo, että suurimmalla osalla lukion pojista on vaikeuksia ruotsin suorittamisessa. Virallisempi tietolähde kertoo näin:
– ”Ruotsin kielen valitseminen ylioppilastutkintoon on painunut ennätysalhaalle. Pojista ruotsin kirjoitti tänä keväänä enää kolmannes, tytöistä vielä seitsemän kymmenestä. — Suomenkielisistä päivälukioista jo 40 prosenttia on sellaisia, joissa alle puolet kirjoittaa ruotsin. Lukioita, joissa alle kolmannes kirjoittaa ruotsin on jo kolmisenkymmentä. Ruotsinkielisissä lukioissa suomen toisena kotimaisena suorittaa edelleen hieman alle 90 prosenttia ylioppilaista. — Joensuun normaalikoulun lukiossa — pojista ruotsin kirjoitti vain 17 prosenttia —”
Turun yliopiston kielikeskuksen johtaja sanoi opiskelijalehden haastattelussa, että kaikkein epätoivoisimmille on järjestetty jopa yksityisopetusta: ”Karu totuus on se, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty saamaan osaamistaan vaadittavalle tasolle. Me emme pysty auttamaan loputtomiin.”
Jos virkaruotsi jatkaa, yhä useampi nuori mies karsii jatko-opintohalujaan sen sijaan, että pakottaisi itsensä lukemaan enemmän ruotsia koulussa.
Siis mikäli emme halua entisestään syrjäyttää poikia ja miehiä koulutuksesta (ja miksi haluaisimme – vain jotta osoitettaisiin kovien miesten pärjäävän ilman koulujakin?), pakolliset turhat kieliopinnot on saatava karsittua koulutuksen kaikilta tasoilta. Ja kun vielä muistamme, että meidän maahanmuuttajanuortemme määrää kasvaa kouluilla kohisten ja heillä on ihan omanlaiset kielitarpeensa, tätä ongelmaa ei voi vähätellä.
Pakkoruotsi on myös yksinkertainen tolkkutesti (sanity check): jos ihminen, poliitikko tai opettaja tai koulutuksen virkamies, ei tajua näin selkeää ongelmaa ja sen ratkaisua, niin miten heille voidaan uskoa enää minkäänlaisia tehtäviä?
Kirjoitin ilman ongelmia kolme ällää kielistä, mutta koulun jälkeen en ole saanut aikaiseksi opetella yhtään uutta kieltä. Kyllä se pakko tuottaa tuloksiakin: jos saa itse päättää, voi lusmuta niin paljon kuin haluaa.
Lisään tähän vielä suoran vastauksen Osmon esittämän kysymyksen ruotsin kielen käyttötaajuutta koskevaan osaan: jos ei päivittäin, niin muutaman päivän välein, vähintään joka viikko. Lukeminen johtaa selvästi omaa ”käyttötaajuustilastoani”. Seuraavina tulevat kirjoittaminen ja kuuntelu, neljännellä sijalla on sitten se puhuminen. Käytön puutteessa voi hyväkin kielitaito rapistua, mutta sehän on sitten vain uudelleen elvytettävä, jos tarvetta ilmaantuu.
En oikein ymmärrä, mikä tuosta ruotsin kielestä tekee niin kiihkeän aiheen. Ovatko siitä purnaavat vain ”kovapäisiä jullikoita”? Siltä välillä tuntuu, kun tätäkin keskustelua on seurannut. Eikö myös aivoille pidä antaa riittävästi monipuolista harjoitusta ja töitä? Muistaakseni Ruotsi sijoittuu Suomen ulkomaankaupan vientitilastoissa (toistaiseksi?) kärkikolmikon joukkoon.
Kielitaito on osa ihmisen sivistystä, ja antaa kullekin paremmat mahdollisuudet mm. kanssakäymiseen sekä laajentaa ja syventää omaa osaamis- ja tietopohjaansa muillakin aloilla. Englanti on toki nykyisin varsin tärkeä kieli, mutta pelkästään sitä osaavat ovat kansainvälisissä suhteissa, ja välillä kotimaassakin, joskus jopa suorastaan melkeinpä säälittäviä, kuin ”rampoja ankkoja”, kuten minäkin, aina silloin kun tarvetta olisi esimerkiksi sujuvammille ja laajemmille espanjan, kiinan, ranskan tai venäjän taidoille. Moniko suomalainen osaa mielestään riittävästi kiinan kieltä tai venäjää. Minä en, mutta ruotsin opiskelu aikoinaan ei mielestäni ole tuohon syynä, pikemmin se antoi hyvän ponnahduspohjan ja mahdollisuuden muidenkin kielten oppimiselle.
Pitää kuitenkin muistaa, että pelkkä sujuva kielitaito ei yksin riitä. Pitää olla myös sitä muutakin osaamista, mieluiten laadukasta!
Työkaverini puhuu erittäin kaunista ja selkeää murteetonta finlandssvenskaa. Hän sanoi, että noin 50 % ruotsinkielisiksi merkityistä asiakkaista asioi mieluummin suomeksi.
Kivikaupungin kasvatti: Pakkoruotsi on puheenaihe siksi, että se osoittaa konkreettisesti, ettei äänestämisellä ole vaikutusta. Kansanedustajat lupailevat kaikenlaista, mutta äänestävät kuten on sovittu ja ylhäältä käsketään.
Tällaiset asiat herättävät mielenkiintoa vaalien alla. Suuri osa kohusta ja ruotsin tarpeellisuudesta saivartelusta on yritystä haudata tämä pohjalla lojuva ikävä tosiasia.
Kaksi tai monikielisissä maissa se on käytäntö ja viran saamisen ehtona että opiskellaan maan toista kieltä oli se sitten vähemmistökieli tai ei, tai harvinainen kieli tai ei. Ruotsin kieli on Suomessa vähemmstökieli mutta sitä puhuu maailmalla n 20 miljoonaa ihmistä ja suurin osa ihan lähellä Suomea. Tilanne muistuttaa Belgiaa jossa ranskankieliset joutuvat oppimaan hollantia vaikka he eivät omasta mielestään tarvitse sitä mihinkään.
Mä en pilkkaa insinöörejä koska olen itse mutta olen huomannut että insinöörejä palkkaavissa yksityisen sektorin yrityksissä, varsinkin IT-alalla ei koulututkintoja tai kielitaitoa arvosteta juuri lainkaan, useilla työkavereillani, myös pomotasolla, ei ole mitään tutkintoa ylioppilastutkinnon lisäksi, osalla vain amamttikoulu. Liika yleissivistys on vain haitaksi alalla. Tärkeintä on että osaa nippelitekniikkaa ja jaksaa paiskia töitä ja joustaa.
Sujuva kielitaito? Herätys nyt, me puhumme pakkoruotsista!
KOULULAISISTA, JATKO-OPISKELIJOISTA JA JOPA YLIMMMÄN KORKEA-ASTEEN OPISKELIJOISTA AIVAN PIKKURUINEN MURTO-OSA SAAVUTTAA MILLÄÄN TASOLLA SUJUVAN KIELITAIDON. Siispä sujuvasta kielitaidosta puhuminen tässä kohtaa osoittaa täydellistä suhteellisuudentajun ja harkinnan puutetta. Olen aivan varmaa että naurettavan pieni murto-osa tohtoreiksi väitelleistä pärjäisi ruotsilla!
Mitä tulee tuolla aikaisempaan heittoon siitä amis-AMK-poli-linjasta ja siitä, että se pitäisi ottaa takaisin niin sehän on olemassa. Polku amis-AMK on mahdollinen melko yleinen vielä. Polku asentaja-insinööri-diplomi-insinööri on täysin mahdollinen, ei tarvitse kuin päästä pääsykokeista läpi. Meille hakee kokoajan töihin ihmisiä, jotka ovat menneet amiksesta AMK:hon ja lukeneet inssiksi (ilman kaksoistuktintoa, eli pelkällä amispohjalla). Amiksesta pääsee kyllä myös suoraan yliopistoon, jos pääsee pääsykokeista läpi.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288337323534.html
On siinä tietysti sitäkin, mutta on joukossa myös niitä, jotka yksinkertaisesti pitävät massiivista panostusta nimenomaan ruotsin opetukseen huonosti perusteltuna ideologisena valintana.
Kielitaito on tärkeää, ja Ruotsi on tärkeä kauppakumppani. Ruotsi ei kuitenkaan ole ainoa kauppakumppani.
Koska tällaisessa keskustelussa helposti jää epäselväksi mitä vastapuoli oikeastaan tarkoittaa, niin laitetaan tähän vielä minkälaista kielenopetuksen mielestäni pitäisi olla:
1. äidinkielenopetus alkamaan jo esikoulusta, joka nyt vuodenvaihteessa muuttui pakolliseksi. Lähtökohtana se, että ensimmäiselle luokalle tultaessa kaikki osaavat lukea, ja kirjoittaa auttavasti.
2. Ensimmäinen, vapaasti valittava vieras kieli aloitetaan jo ensimmäisellä luokalla. Koulut velvoitetaan tarjoamaan vähintään neljää vierasta kieltä, joista yhden on oltava ruotsi (kuitenkin virallinen kieli).
3. Toinen, edelleen vapaasti valittava vieras kieli aloitetaan kolmannella luokalla. Tavoitteena on, että alakoulun lopussa molemmat vieraat kielet ovat samalla tasolla (ns. A-kieli).
4. yläkoulun alussa, seitsemännellä luokalla voi joko jatkaa aikaisemmin valittuja kieliä, vaihtaa toisen kielistä johonkin muuhun, tai halutessaan aloittaa kolmannen kielen (ns. B-kieli).
5. kahdeksannella luokalla voi sitten valita valinnaisena vielä lisää kieliä (ns. B-kieli).
6. Lukiossa on valittava edelleen vähintään kaksi vierasta kieltä, joista toisen on oltava A-tasoinen.
7. Poistetaan pakollinen kieltenopiskelu yliopistoista. Yliopistot eivät enää ole yleissivistäviä laitoksia, vaan tärkeämpää on tulla oman erikoisalansa asiantuntijaksi.
Tässä se siis tuli: Mä olen itse insinööri mutta en voi mitään sille että pidän muita insinöörejä asennevammaisina. Enkä ole vasemmistolainen. Ehkä ammatinvalita ei osunut mun kohdalla nappiin vaan olisi pitänyt ryhtyä humanistiksi?
Tai vaihtaa sukunimi? Nimittäin eräs pomoni sanoi kerran että jos mulla olisi eri sukunimi niin pääsisin urallani todella pitkälle: hän kehui että koska osaan ruotsia ja suomea ilman korostusta, ja muitakin keiliä hyvin ja muutenkin käyttäytyä, mutta sukunimi pitäisi vaihtaa supisuomalaiseksi koska hurrinimet pistävät silmiin.
Eikä hän ollut mikään vanha ukkeli vaan pari vuotta minua vanhempi perusinsinööri.
Olen samaa mieltä, ruotsin opetusta pitäisi lisätä entisestään. Opetusta voi tehdä toiminnallisemmaksi ja käytännön läheiseksi. Esim. kielen opetus tulisi kytkeä tiiviimmin ammattiaineiden opetukseen. Sehän on peruspedgogiaa, ei mitään rakettitiedettä.
Mutuhokema, että pojat eivät opi ruotsinkieltä on täyttä fuulaa. Ainoa asia, mikä estää oppimisen on laiskuus ja velttous. Kun aikuiset vielä hokevat kielen tarpeettomuudesta, niin nuoret saavat oivan tekosyyn olla lukematta mokomaa pakkoruotsia.
Jos lukee puoli tuntia ruotsin kielen läksyjä ja tekee asianmukaiset tehtävät , toisen puolituntisen, niin pomminvarmasti oppii ruotsia. Ja oppii mitä tahansa muutakin peruskouluainetta.
Kouluoppiminen vaatii hiukkasen sitä vanhaa lukkarinkouluasennetta, istumalihasten käyttöä.
Älä irrota lauseita asiayhteydestä. Toki perheellä itsellään on jonkinlainen käsitys siitä, mitä kieliä heidän lapsensa saattaa tulevaisuudessa tarvita, mutta mitään takeita siitä ei ole.
Esimerkiksi minun nuoruudessani 1980-luvulla näytti siltä, että tärkeitä kieliä olisivat kahden suurvallan eli Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kielet englanti ja venäjä ja ehkä ruotsi, jonka saattoi arvella olevan tärkeää pohjoismaisessa yhteistyössä. Sitten Neuvostoliitto hajosi ja Suomesta tuli EU:n jäsen. Tärkeitä kieli olisivatkin olleet englanti, ranska ja ehkä saksa. Myöhemmin teollinen tuotanto alkoi siirtyä Kiinaan, Intiaan ja muihin Aasian maihin ja se on luonut tarpeen osata kiinaa.
Ruotsin osaaminen ei ole haitta, jos se ei estä muiden kielten oppimista. Valitettavasti vain kaikilla ei ole samanlaista kielipäätä ja aika harva kykenee koulussa oppimaan kolme vierasta kieltä niin hyvin, että opitulla kielitaidolla olisi jotain merkitystä.
Minun mielestäni olisi hyvä, että peruskoulussa olisi kaksi pakollista vierasta kieltä. Lisäksi oppilaiden pitäisi voida valita kolmas ja ehkä neljäskin vieras kieli, jos koululla on tarvittavat resurssit ja oppilaalla kiinnostusta ja kykyjä. Aivan erityisesti haluaisin, että oppilailla olisi mahdollisuus valita kolmantena kielenä lisäenglanti, jossa syvennettäisiin englannin osaamista ja mm. opetettaisiin erilaisia englanteja, joita maailmalla käytetään.
Yllättävän harva tuntuu ymmärtävän, että englanti on vaikea kieli oppia. Toki englannin alkeet on helppo oppia ja siksi monet näyttävät luulevan, että englanti on helppo kieli, jota jokainen oppii lähes itsestään ja siksi englannin osaamista pidetään melkeinpä itsestäänselvyytenä. Monet jopa kehuskelevat lukevansa kirjat alkukielellä (ja tarkoittavat sillä yleensä englantia), mutta epäilen, että moni kehujista ei saa kirjasta irti läheskään sitä, minkä vastaavasti koulutettu äidinkielinen siitä ymmärtää. Englannin ongelmana on valtava sanasto (sisältää idiomit sun muut fraasit), jonka oppiminen vie aikaa. Minä tiedän osaavani englantia kohtalaisen hyvin, mutta tiedän myös, että englannintaitoni on silti hyvin rajallinen. Suurimmat ongelmat ovat kielen tuottamisessa, sillä vaikka suomeksi pystyn sanomaan sen, mitä haluan, englanniksi voin sanoa vain sen, minkä osaan, koska kielitaitoni ei riitä parempaan.
Tiedän että kiihkeimmät pakkoruotsin puolustajat eivät tutkimuksia tai selvityksiä lue, mutta yritän kuitenkin sellaisen tarjota.
”Tuoreimman tutkimuksen mukaan keskipitkän ruotsin ylioppilaskokeessa saadut kolme korkeinta arvosanaa vastaavat eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoa B siten, että M vastaa matalaa B1.1-tasoa, E keskitasoista B1.1-tasoa ja L B1.2-tasoa. Arvosana C vastaa puolestaan vahvaa A2.2-tasoa tai jopa osin matalaa B1.1-tasoa, B keskitasoista A2.2-tasoa ja A matalaa A2.2-tasoa. (Juurakko-Paavola 2013.)”
Korkeampienkin arvosanojen tasot ovat niin matalia, ettei kielellä ole juuri mitään käyttöarvoa. Siis parhaimmatkaan ruotsin kirjoittajat eivät kielestä hyödy, jos eivät jatka sen opintoja.
”Taitotaso B1 on tällä tavalla laskettuna keskimäärin 44 prosentilla B-ruotsin kirjoittaneista. Keskimäärin 56 % uusista yliopisto-opiskelijoista ei siis saavuttaisi tasoa B1.”
Eikö jo lopultakin voitaisi lopettaa puheet siitä, että pakkoruotsi johtaisi ruotsin osaamiseen. Se tarjoaa alkeet, aivan perusteet, mutta sujuvaan kielitaitoon korkeankin arvosanan kirjoittaneilla on hyvin pitkä matka, vuosien opiskelu ja asuminen ruotsinkielisessä ympäristössä.
http://www.kieliverkosto.fi/article/uusien-yliopisto-opiskelijoiden-ruotsin-kielen-taitotaso-ylioppilasarvosanoilla-mitattuna/
Jos et itse kuulu pakkoruotsin vastustajiin, et mielestäni voi ruveta myöskään laittamaan sanoja toisten suuhun. Et voi myöskään tulkita muiden tarkoitusperiä, vaikka kuinka kuvittelisit heidän olevan sivistymättömiä moukkia.
Vastustan pakkoruotsia!
Kannatan maahanmuuttajille ruotsinkielen tarjoamista kotouttamiskielivaihtoehtona.
Vaadin oikeutta saada palveluita suomeksi, ruotsiksi, saameksi sekä viittomakieleksi. Romanikielen tarkkaa asemaa en muista.
Kannatan vähintään kahden kielen pakollisuutta oman äidinkielen lisäksi.
Kannatan ruotsinkielen pitämisen kielitarjottimella, alunperin ruotsinkielisen suomalaisen kultturihistorian opetusta sekä yhteistyötä Pohjoismaiden kesken.
Kuinka moni on pakkoruotsia äärimmäisyyksiin asti kannattavista on lukenut Astrid Lindgreninsä tai Stieg Larssoninsa alkuperäiskielellä? Paljonko kulttuurinkulutus kärsisi, jos kaikkien ei ole pakko opiskella kielen alkeita? Eikö kielipläjäys saavutettaisi jo katsomalla muutama valittu Beck.
Olen kirjoittanut ruotsinkielestä aikoinaan laudaturin ja kirjoitin kaikkiaan kolme kieltä. Olen valmistunut yliopistosta ja suorittanut virkamiesruotsin. Olen kasvanut ruotsinkielisellä alueella, ja ollut töissäkin Ruotsalaisessa pörssiyrityksessä.
Koen tästä huolimatta, että tarpeisiini olisi vastannut paremmin moni muu kieli kuin ruotsi, ja uskon tilanteen olevan sama huomattavan suurella osalla muitakin.
Sallin toki sen, että jos joku on friikahtanut suomenruotsin opiskeluun, niin se valinta hänelle suotakoon. Vaadin samaa valinnanvaihtoehtoa myös muista kielistä enemmän kiinnostuneille. Suomessa ei edes opeteta kansainvälistä nordiskaa tai Ruotsissa puhuttavaa kieltä vaan paikallismurretta. Eihän äidinkielen opiskelukaan ole Savoa.
Hi Osmo.
I’d like to throw in my two cents on the subject. I spoke only Swedish until I was 6 years old. Picked up Finnish on playgrounds and at school. I would probably have lost much of my Swedish if not for my parents’ insistence on speaking Swedish at home, and studying in school. Yes, even Swedish speakers need to study the language just like Finnish speakers do. In many communities in Finland there are no Swedish schools, where all kids have to attend Finnish schools.
I left Finland in the 70’s to attend university in Canada. If not for languages learned at school, primarily English, but with some help from German and Swedish – I don’t think I would have made it past the first semester. I never planned it this way but the languages I learned in school granted me the opportunity (my other option was the Swedish School of Business in Turku). On the other hand, I have never had much use of botany or chemistry we had to study.
As I grow older I’ve became more aware of my heritage. It’s not quantifiable and can easily be dismissed as not important, but it gives me certain satisfaction – my culture.
Here in Canada, Quebec and French is always a hot topic; factions in Quebec even wanting to go as war as separating from Canada to protect their identity. I get them wanting to protect their heritage – even through legislation. Many Anglophone Canadians have the same attitude many Finns have about Swedish. I always try to convince people I talk to that Canada is richer for the diversity and heritage, and that is part of what makes this country great (haven’t forgotten where I came from).
Swedish speaking population in Finland was, unfortunately, seen as a threat by the Finnish speaking majority. I can only think of it as a form of jealousy. Something that ‘they’ have that we don’t. Also, Finland’s isolation, pride and want of ‘independence’ suppressed other views. I haven’t been back to Finland for a while, but with communication having made the world a little smaller, and the European Union, I don’t see a reason for Finns needing to feel any threats from the smaller minority. Finland should see it as an opportunity and acknowledge and cherish the multi-cultural society it is.
Miksei tuo noinkin kävisi, mutta jos ei muusta, niin ainakin kohdasta 7 olen eri mieltä. Asiantuntijuus edellyttää myös sitä, että voi lukea ammattikirjallisuutta eri kielillä ja että sen sanasto ei ole liian vieras.
Lappeenrannassa on standetskjöldinkatu. Vaikka joku osaisi ääntää sen, niin ilkeäisikö niin tehdä? Vanhemmat puhuvat miljoonatiestä ja nuoremmat puhuvat stankasta. Toista ruotsinkielistä nimeä ei tule mieleen.
Yksi ystäväni oli Vaasassa työhommissa ollessamme hyvin ärtynyt siitä, että siellä ei osattu sanoa hänen nimeään, vaan väännettiin se ruotsiksi. Kova paikka 26 vuotiaalle insinöörille tajuta, että oma sukunimi on perinteinen ruotsalainen nimi. Vähempikin hävettää.
Mielestäni Suomen ei tarvitse suhtautua venäjän kieleen näin yltiöpositiivisesti. Vielä viime vuonna kaikki muut määreet olisi ollut perusteltavissa lukumäärä poissuljettuna. Lukumäärä täyttyy ennusteen mukaan 35 vuoden päästä.
”On meidän lastemme oikeus päästä valmistumaan ilman noita katkeroittavia kokemuksia, että on tullut leimatuksi tyhmäksi, laiskaksi ja oppimattomaksi”
Lapset eivät leimaannu pakkoruotsin vuoksi. Oikeasti ketään ei kiinnosta pakkoruotsi alueilla, joilla ei ole ollenkaan ruotsinkielisiä eikä kukaan kuule ruotsia koskaan missään.
Ongelma tulee vasta yliopistossa. Olet oikeasti ilman minkäänlaista ruotsin kielen taitoa samalla viivalla turkulaisten kanssa. Et ole koskaan saanut mitään opetusta ruotsista, et osaa sitä ollenkaan ja sitten on pakko tenttiä virkamiesvaatimukset.
Tosiasia on, että jotkut kurssit yliopistossa ovat useamman opintopisteen arvoisia eivätkä teetä juuri ollenkaan työtä. Pakkoruotsi on ruotsia puhuvalle sellainen. Minulle se ei ollut sitä kun taas oma ammattiaineen kurssit olivat sitä vahvasti. Jos arvioisin opetusta akselilla kaikki yliopiston ammattiaineet versus pakkoruotsi, niin veikkaisin niiden työllistäneen minua suunnilleen saman verran. Käytin suunnilleen saman verran resursseja pakollisiin ruotin kursseihin mitä kaikkiin ammattiaineisiin. Olen siis itsekin virkamiesruotsalainen.
Pakkoruotsissa on paljon kyse siitä, että sillä luodaan maahan eriarvoisuutta ja saadaan pönkitettyä tiettyjen ryhmien asemaa. Se on suurelta osin koulutuksen eli kärkeämmin tulon siirto itä-suomalaisilta länsi-suomalaisille.
Mielenkiintoinen näkökanta, jos tarjottimella on vaihtoehtona toinen kotimainen (*) tai jokin muu vieras kieli. Jos kaikki valitsevat toisen kotimaisen, tilanne pysyy nykyisellään mutta mutina vähenee. Paha puhua pakosta, jos on valinannvaraa. Jos sitten edes joku osa ottaa toisen kotimaisen tilalle jonkin muun kielen, kielitaito levenee.
Se tässä tulee koulujärjestelmälle pieneksi haasteeksi, että peruskoulun tulee kyetä tarjoamaan kahden kotimaisen ja englannin lisäksi ainakin kaksi muuta kieltä. Kieltenopettajat osaavat yleensä opettaa vähintään kahta kieltä, mutta pienissä kouluissa tästä voi tulla vähän jumppaa.
(*) Keskustelussa näkyy jotenkin ruotsista tulevan toisen kotimaisen kielen synonyymi. Muistetaan kuitenkin, että meillä edelleenkin on merkittävä vähemmistö, jolla äidinkieli on ruotsi. Tällöin toinen kotimainen kieli on suomi, jonka luonnollisesti samoilla säännöillä pitää tulla valinnaiseksi. Sitten mennään jonnekin Suomalaisuuden liiton märkiin unelmiin, jos ruotsinkieliset pakotetaan lukemaan suomea, mutta suomenkieliset voivat lukea mitä huvittaa.
Onko ”Örkki” synonyymi sanalle ”trolli”?
Olen nämä pointtini aiemminkin todennut, mutta toisto lienee sallittua:
-Pakkoruotsin kannattajat ampuvat itseään tai ainakin suomenruotsalaista kulttuuria jalkaan. Pakkoruotsi lakkautetaan ennemmin tai myöhemmin. Kysymys on vain siitä, lakkautetaanko se sivistyneesti ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksia asiallisesti tukien vai jonkin tulevan persu-kepu-hallituksen aikana
-Argumentit, joiden mukaan ruotsin kielen opiskelu joko ”ei ole mistään pois” tai ”tukee muiden kielien oppimista” ovat aivan käsittämättömän vieraantuneita todellisuudesta. On paljon ihmisiä, joiden kannattaisi pistää kaikki paukut yhden vieraan kielen edes kohtuulliseen oppimiseen.
Tähän on keksitty ratkaisu Teknillisessä korkeakoulussa jo 1990-luvun alussa. Virkamiesruotsin sai tentittyä sillä, että istui ruotsin kurssin kaikki oppitunnit. Jos osasi sanoa jotain, se oli plussaa, mutta istumalla pääsi läpi.
Ja tämä on se kielitaito, jolla virkamiehiä tosiasiallisesti palkataan. Ei sillä mitään yleisönpalvelutehtäviä ruotsiksi hoideta, eikä ole hoidettu koskaan. Kielitaitoa kertyy, jos kieltä käyttää, koulussa sitä ei opi paljoakaan.
– 7. Poistetaan pakollinen kieltenopiskelu yliopistoista. Yliopistot eivät enää ole yleissivistäviä laitoksia, vaan tärkeämpää on tulla oman erikoisalansa asiantuntijaksi.
Minulle läheiset nuoret asuvat Sveitsissä ja opiskelivat jonkin verran ranskaa (maailmankieli) koulukielensä saksan (maailmankieli) ja englannin (must) ohella. Kyselin, mitä kieliä on pakko opiskella yliopistossa: No ei mitään, jokainen valitsee kieliä, mikäli niitä todella ammatissaan tarvitsee. Yliopistolla ja korkeakoulussa ei enää tarkisteta kielitaitoa vaan luotetaan siihen, että ihmiset osaavat hakeutua kieliopintoihin tarvittaessa. Niinpä tuttu teknologiaa opiskeleva nuori luki yliopistossa jonkin verran espanjaa, koska halusi sijoittua Etelä-Amerikkaa koskevaan luonnonsuojeluprojektiin. Mutta ei siis pakolla.
Muualla ei opiskella kieliä pakolla. Onkin järjetöntä, että meillä teknisten alojen opiskelija jää valmistumatta, kun ruotsi ei onnistu – vaikka hän on täsmälleen yhtä pätevä muuten kuin muualla maailmassa opiskelleet ja muualla hän olisi valmistunut. Tämä ei voi olla oikein!
Nyt rakkaus ruotsiin saa halveksimaan muita ja ihan turhaan. Hiukan reiluutta, kiitos.
Ammattikoulussa oppilaiden lähtötaso ja oppimisen vaikeudet ovat äärimmäisen erilaiset. Puhe siitä, että heidän ammattiopintonsa pitäisi antaa vieraalla kielellä, asettaa opiskelun vaaraan – monet eivät saavuta edes suomeksi käsitteiden ja työkalujen tuntemusta, kuten pitäisi.
Yhtä järjetöntä on vaatia vaikkapa kotitalouden opetusta peruskoulussa ruotsiksi. Käytännöllisetkin aineet ovat täynnä käsitteellistä tietoa ja uutta sanastoa suomeksi. Tämäkin on monelle jo iso haaste.
Tervetuloa peruskouluun tai ammattikouluun seuraamaan tilannetta ja miettimään, mihin oppilailla on oikeus.
Asenteesi on hävytöntä niin poikiamme kohtaan kuin erilaisia oppilaita kohtaan.
Pojilla on selkeästi enemmän ongelmia kielten oppimisessa kuin tytöillä, enemmän oppimisen ongelmia ylipäätään. Pojilla on selkeästi myös vähemmän tarvetta osoittaa olevansa ”kiltti ja ahkera” ja ponnistella siksi asioiden kanssa, joilla ei ole heille merkitystä. Pojilla on myös selkeästi enemmän panostusta itselle tärkeisiin asioihin vain siksi, että ne kiinnostavat.
Heikoimmat saavat jo tuon verran erityiopetusta ruotsinsa tueksi, eikä tunnu missään. Et voi myöskään rinnastaa kaikkia aineita, kieltenopiskelun onnistuminen jakaa oppilaita, toisilla kielen oppiminen alkaa vasta, kun kieli on jatkuvasti käytössä. (Muuten puoli tuntia kotiläksyjä joka lukuaineesta tarkoittaa useita tunteja koulun jälkeistä opiskelua – realismia?)
Nämä syyttävät ja halventavat kommentit kuvaavat hyvin sitä asennetta, joka pakkoruotsin kannattajilla on: jos lapsi tai nuori ei opi ruotsia, vika on hänen, hän on laiska ja veltto, ja/tai vika on vanhempien. Kuitenkaan missään maailmassa ei ole pakkoruotsimme kaltaista järjestelyä, kannattaisiko miettiä sitä?
Åbo Akademin laajassa kyslyssä 75% halusi ruotsin vapaaehtoiseksi (ja lopuistakin vain pieni osa oli ”täysin” pakon kannalla). Miksi 75% kansalaisista olisi asenneongelmaisia?
Miksi suomalaisen koulun käynyt nuori olisi ilman ruotsia epäpätevä ja joutaa jäädä vaille todistusta, kun vastaavan koulutuksen jälkeen ja edelleenkin ilman ruotsia, hän olisi ihan pätevä jossain muussa maassa?
Hyvä järjestely 😉 Valitettavasti nykyisin pakkovirkaruotsin kursseja ei saa tuolla läpi vaan vaaditaan todellista osaamista, toki vain hetkellistä, sillä häviäähän se tieto nopeasti.
Pakkovirkaruotsi on nyt tullut myös jo virassa toimivien ongelmaksi virkojen muuttuessa ja alueiden yhdistyessa, tässä alla tekstiä poliisien tilanteesta Uudellamaalla.
Se, oppiiko koulussa mitään, on hyvin paljolti riippuvaista siitä, minkälaisella asenteella ja motivaatiolla siellä pulpetissa istutaan. Toki oppimiseen liittyy monia muitakin tekijöitä, joista osa on oppilaaseen, osa opetukseen ja ehkä osa myös opetusympäristöön liittyviä.
Hiukan ihmettelen sitä, eikö opettaja jossain Itä-Suomen koulussa voisi sitten antaa ’”jullikoille” nykyistä motivoivampaa aineistoa luettavaksi (esim. tekniikkaan tai johonkin muuhun, oppilaita itseään kiinnostavaan ja myös kielen oppimisen mielkkäämmäksi tekevään aiheeseen liittyvää?).
On syytä epäillä, että esim. pakkovenäjä olisi silti vieläkin vastenmielisempi oppiaine näille ruotsia muka oppimattomille (?) ”jukuripäille”, myös Itä-Suomessa. Ulkoapäin tuleva pakko ei liene aina paras motivaation lähde, mutta vaihtoehtoisia käytäntöjä kannattaisi ehkä kartoittaa. (Olisikohan tässä sitten malli paremman motivaation, jo hyvinkin nuorille oppilaille(!), antavasta oppiaineesta, esim. sen pakkoruotsin korvaajaksi: ”yle.fi/uutiset/venalaiskoulussa_kasvatetaan_lapsia_valmistautumaan_sotaan_7858526” ?)
Aikoinaan, käsittääkseni mm. peruskoulujärjestelmää pystytettäessä, oli tavoitteena antaa kaikille oppilaille samat lähtökohdat, jotta myöhemmin täydentyvät, aiemmat puutteet ymmärryksessä oppiaine ja – määrävalintoja tehdessä (kumpi on etusijalla: laiskuus vai oma etu pitemmällä tähtäimellä) eivät haittaisi ketään jatkossa. Oliko tuo lähtökohta väärä, jos ruotsi ei ”kovakalloiseen päähän” istu?
On päivänselvää, että lähes alalla kuin alalla vasta riittävä harjoitus (esim. kielen käyttö) tekee ’mestarin’. Jos mitä hyvänsä kieltä haluaa oppia kunnolla, ei se useimmille ilman verrattain ”rankkaa päähän pänttäämistä” taida onnistua. Jos tuohon ei ole valmis, voi unohtaa toiveet kunnollisesta, tarpeeksi hyvästä kielitaidosta.
Viimeksimainitun, riittävässä määrin, omaavia ammattilaisia maamme kuitenkin tarvitsee, varsin monella eri alalla. Tästä syystä johtuen kieliopinnotkin kannattaa (ainakin niiden, jotka sitä joskus tarvitsevat) aloittaa varhain. Tarvitsevatko kaikki täsmälleen kaikki samat ja yhtä ”perinpohjaiset” taidot kaikissa oppiaineissa on mielestäni hyvä kysymys.
Toisaalta, eikö esim. Ruotsissa asiakkkan luona käyvän myyntitykin olisi hyvä ymmärtää, mitä asiakkaan edustajat siellä myyntitilanteessa keskenään puhuvat, vaikka kaikki muu keskustelu englanniksi käytäisiinkin?
Jotkin taidot ovat kaikille tarpeen, mutta ehkä eivät kaikki taidot kaikille. Ilman erilaisten taitojen monipuolisia osaajia ja osaajien tiimejä on maamme vaarassa muuttua vaivaiseksi peräkyläksi. Koulutus on kansakunnan elinehto, monin eri tavoin. Oppiminen, osaaminen ja erilaiset taidot, mm. yhteistyötaidot, auttavat niin yksilöä kuin koko kansaakin selviytymään myös tulevaisuudessa.
Itse asiassa opiskelin vapaa-ajalla yhteen aikaan ruotsia, ja pyysin silloin suomenruotsalaisia työkavereitani puhumaan kanssani ruotsia lounaspöydässä. He eivät suostuneet: ei kuulemma onnistu, kun he ovat jo alkaneet puhua kanssani suomea! Tämän väitteen olen kuullut muulloinkin. En voi käsittää, miten niin. Itse voin aivan helposti sukkuloida suomen ja englannin välillä, kun toisinaan seurueessa on sekä suomea huonosti osaana britti että englantia vain auttavasti osaavia suomalaisia.
No, nyt olen töissä eri paikassa, ja suomenruotsalaiset uudet työkaverini kyllä puhuvat kanssani ruotsia. Siis tuo ylimielisyys ei koske kaikkia suomenruotsalaisia.
Olen myös samaa mieltä kieltenopiskelun hyödyllisyydestä aikuisiällä. Ahkeruudella olen saanut puhutun englantini lähelle äidinkielisen tasoa, vaikken ole asunut englanninkielisissä maissa.
Tämä mene naurettavuuuksiin. Ammikseen menevät eivät pääse peruskoulun/amiksen ruotsia lpi ja sinun ratkaisusi on siis tarjota *lisää* kursseja, joista voi sitten vedellä nelosia ja hylsyjä, eli käytännössä lisää tiputuskursseja joiden ansiosta jää sitten ammattikin hankkimatta! Jos ajatuksena on että lisätään opetusta, mutta estetään hylsyt tiputamalla rimaa, niin WTF? Eiväthän ne opi senkään vertaa.
:facepalm:
Niin? Oletko sitten kehittänyt nappakepin tai motivaatiopillerin? Motivaatio-ongelmia on käytännössä täysin mahdotonta korjata.
Suurin osa oppii, ei kuitenkaan aivan kaikki. Mutta mitä sitten? Etkö sinä onneton ymmärrä ettei kyse ole tuosta, vaan siitä että koululaiset eivät opiskele ruotsia?
Mä nyt ihan tosissaan hyödyntäisin tässä tilanteessa tätä meidän ihan luonnollista kielireserviä, eli suomenruotsalaisia. Kyllä siitä joukosta pitäisi löytyä myyntitykit niihin yrityksiin, jotka aktiivisesti käyvät kauppaa Ruotsissa. Tai jos ei, niin sitten niistä, jotka lukisivat ruotsia vapaaehtoisestikin.
Paljon enemmän olen huolissani siitä, mitä myyntitykit Ranskassa, Saksassa, Venäjällä tai vaikka Kiinassa ymmärtävät vastapuolen puheesta. Ruotsalaiset sentään ovat keskimäärin varsin rehellistä, ja kulttuurisesti Suomea lähellä oleva kansaa.
Suomessa kielipohja on hävyttömän kapea. Tämä on se todellinen ongelma. Jos pakollinen ruotsi vaihdettaisiin pakolliseen vapaavalintaiseen vieraaseen kieleen, ruotsi psyisi todennäköissti edelleen suosituimpana kielenä englannin jälkeen, se kun on suhteellisen helppoa. Kuitenkin auttavasti Saksaa, Ranskaa, ja muita suuria kieliä osaavien määrä kasvaisi merkittävästi, ja voi olla että myyntihommatkin lähtisivät uudelleen kasvuun.
Ei vieraita kieliä osaavia myyntitykkejä oikeasti tarvita. Jos tarvittaisiin, firmat kouluttaisivat heitä. Esimerkiksi venäjä yhdistettynä kaupallisiin aineisiin ei työllistä. Sen on moni venäjän maisteri karvaasti kokenut. Suosittelenkin lukemaan tämän blogikirjoituksen.
http://katiilomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131598-suomessa-on-riittavasti-venajan-kielen-osaajia
Ei täyty koska venäläisten muutto tänne on vähentynyt, muutto voi kääntyä takaisinpäin tai muualle Suomesta ja täällä asuvien venäläisten lapset ja lapsenlapset suomalaistuvat koska he käyvät suomalaista koulua, ja hyvin moni tulee menemään suomalaisen kanssa naimisiin. Jos Putin vielä sössii ja saa lännen vihat vielä enemmän niskaansa niin veikkaan että sellaiset venäläset joila ei ole siteitä Suomeen, lähtevät lätkimään.
Aikoinaan Suomen itsenäistyessä täällä asuvat sadattuhannet Venäläiset vain ”katosivat” kuka minnekin ja ne joiden sukunimen perustelella voi päätellä olevan emigranttien jälkeläisiä ovat täysin suomalaistuneet tai suomenruotsalaistuneet.
Kansainvälistyvässä ja digitalisoituvassa maailmassa suurten maailmankielten opetusta pitäisi lisätä, samoin matemaattisten aineiden ja ohjelmoinnin. Humanistisista reaaliaineista suurempi osa voisi olla vapaaehtoisia. Englannin viikkotuntimääriä on kautta kouluajan lisättävä, jotta koulussa oikeasti saavutettaisiin englannin osaamisen taso, joka työelämässä vaaditaan. Muissa pohjoismaissa englantia opiskellaan tuntimäärissä enemmän, vaikka se on heille sukukieli.
Ruotsin pakollisuus koulussa on vailla perusteita. Miksi kaikkien on opeteltava pienen vähemmistön äidinkieli, kun sitä ei käytännössä tarvitse eikä siksi kuitenkaan pysty ylläpitämään ja kehittämään muuten kuin jatkamalla aikuisenakin ko. kielen opiskelua? Ruotsinkieliset menkää itseenne: me opiskelimme teidän kieltänne koko kouluajan, mutta se unohtuu, kun te ette halua puhua ruotsia kanssame. Ja miksi seuraavankin sukupolven täytyy käyttää aikaa tähän turhaksi osoittautuneeseen oppiaineeseen?
Tämä on itse asiassa hyvä huomio ruotsin puolesta. Muut pohjoismaiset kielet ovat todella lähellä toisiaan. Monille on varmaan SVT:n lähetyksistä tuttu näky, kuinka toimittaja kysyy urheilukilpailujen jälkeen ruotsin kielellä, ja urheilija vastaa sujuvasti norjaksi. NRK:lla sama näkyy toisin päin. Ruotsin alkeet, vaikka sitten pakotettuna, antavat hyvän ponnahduslaudan myös norjan ja tanskan kieleen, jos niitä sitten joskus tarvitseekin. Ja kynnys lähteä alenee.
Pakkoruotsia ei pidä minusta perustella näillä kotimaisilla kielipalvelulaeilla tms. kaksikielisyyshömpötyksillä, vaan sillä yksinkertaisella faktalla, että meillä on pirusti yhteistyötä muiden pohjoismaiden kanssa ja näiden kielten osaaminen voi nousta arvoon arvaamattomaan. Englannilla pärjää joo, mutta sitä puhuu kaikki. Englannilla ei erotu, jos haluaa vaikka myydä. Siksi pitää aina puhua kumppanin kieltä. Kielitaito on eräs helpoimpia tapoja parantaa Suomen kilpailukykyä ilman, että tarvitsee keksiä polkupyörää uudelleen.
Keskustelukommentteja lukiessa jää edelleen ilmaan tunnelma, että ruotsin pakollisuuden poistaminen jotenkin lisäisi automaattisesti muiden kielten osaamista. Tästä pitäisi pystyä esittämään jotain näyttöä – ja tietääkseni sitä ei ole sitten minkäänlaista.
Jos saisin päätttä muuttaisin kielten opetusta ja opiskelua seuraavasti:
1. Huomattavasti lisää kielikylpypäiväkerhoa.
2. Huomattavasti lisää kieleten opetustarjontaa jo peruskouluihin ensimmäiseltä luokalta alkaen.
3. Kaikki kielten opiskelu vapaaehtoiseksi.
Missäs sellainen tutkimus on tehty ko. asiasta ? Lanseeraan nyt sellaisen sanan, joka on kielletty. Se on kuri.
Se lähtee kotoa, vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset työntekoon jo pienestä pitäen. Jos markojanipetteri saa kaiken ilman mitään velvollisuuksia , niin tulos on nykyisen kaltainen. Koulutehtäviin ei viitsistä panostaa kunnolla. Arvostuksen puute lähtee paljon vanhemmista, ilmaista peruskoulua ei arvosteta riittävästi.
Eräät vanhemmat keksivät hyvän motivointikeinon. Jos poika oli kaksi viikkoa koulussa kunnolla (ei pinnauksia ja jälkkäreitä), niin hän sai palkaksi mopoauton. Niin kävi ja, mopoauton saannin jälkeen meni n. viikon koulupäivät ajellen (kuski ajoi) kaupungilla.
Ymmärrän kyllä syltyn kasvatuspessimismin, mutta emme me aikuiset voi antaa periksi ja lyödä läskiksi, on kannettava vastuumme.
Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.
Yritys palkkaa työntekijän tuottamaan tuota voittoa omistajilleen.
Yritys ei palkkaa työntekijöitä pelaamaan Trivial Pursuittia.
Tuo nyt on tuollaista suomenruotsalaisten tissiposkien palkitsemiskulttuuria. Itselläni on ylä-aste ikäisiä lapsia enkä ole koskaan kuullut kenenkään heidän kaveripiiristään saaneen jälki-istuntoa tai pinnanneen koulusta. Hurri ostaa mopoauton, jos näin tapahtuu kahden viikon ajan. Ja antaa sitten rellestää sillä kylillä ja taas jää velvotteet suorittamatta.
Onko mikään ihme, että ruotsin kieliset tarvitsevat tuplasti euroja jokaista korkeakouluttettua kohden, jos pitää lähtökohtaisesti kouluttaa tälläisen kotikasvatuksen saaneiden lapsia?
Kielitaito ja tutkinnon tekeminen pelkästään kyseisestä kielestä taitavat kuitenkin olla aika eri asioita? Sen nyt ei pitäisi olla kenellekään mikään uutinen, että kielitieteiden tutkinto on työmarkkinoilla aika tyhjä arpa, vaikka siihen kuinka lisäisi sivuaineopintoja.
Osmon ploki alkaa olemaan liian suosittu. Ei Anderskaan jaksa lukea kaikkia kommentteja.
Suomelle EU:ta paljon parempi ”liittovaltio” löytyisi Pohjoismaisesta yhteistyöstä. Pakkoruotsi pois, mutta toivottavasti löytyy motivoituneita koululaisia sitä opiskelemaan, kaiken varalta.
Ajattelitko että ruotsinope matksutaa aikakoneella epämotivoituneiden opiskelijoiden lapsuuteen muuttamaan asioita, vai mitenkä ajattelit järjestää?
Eikä sitä kannata perustella pohjoismaisella yhteistyölläkään. Logiikallasi ruotsalaiset varmasti pakottaisivat lapsensa opiskelemaan suomea, jotta he voisivat tehdä yhteistyötä meidän kanssamme. Englanti on paljon tasa-arvoisempi kieli yhteistyöhön, sillä äidinkieltään puhuva on aina etulyöntiasemassa vieraalla kielellä kommunikoivaan nähden. Eikä sitä yhteistyötä niin erityisen paljon ole.
Suomen kilpailukykyä on yritetty ”parantaa” yli neljä vuosikymmentä kestäneellä pakkoruotsikokeilulla laihoin tuloksin. Nyt olisi korkea aika laajentaa kielipalettiamme, jotta kilpailukykyä voitaisiin aidosti parantaa.
Keskeinen kysymys, joka näissä keskusteluissa tuntuu unohtuvan:
Mitä haittaa olisi siitä, jos ruotsista tehtäisiin valinnainen kieli?
Mutta miksi pitkätkään sivuaineet eivät auta? Jos kerran myyntitykeistä on pula, niin luulisi, että venäjän maisteri ja pitkät kaupalliset sivuaineet olisivat kelpo perusta lisäkoulutukseen, jos firmat oikeasti kielten osaajia tarvitsisivat.
Miksi kielitaidon tarpeesta jauhetaan, kun käytännössä näyttää olevan niin, että ammattitaito yhdistettynä riittävään englantiin riittää. Muiden kielten kuin englannin merkitys näyttää olevan vähäinen. Ainakin kysyntä on pientä.
Julkisuudessa kuitenkin jaksetaan toitottaa, kuinka kielten osaajia tarvitaan.
Lukio on liian myöhäinen aika opettaa enää uutta kieltä, varsinkaan ei-kielipäille jotka eivät sitten Soininvaaran kielimallin mukaan olisi sitä vapaaehtoisesti ennen lukiota opetelleet.
Suurinosa suomenkielisistä opiskelijoista aloittaa ruotsin kielen opiskelun B1 kielenä eli 7:ltä luokalta lähtien. Se on aivan liian myöhään sekin. Muistan kuinka vaikeaa oli oppia uutta kieltä kun englanti vain kummitteli päässä. Ruotsissa on myös paljon sijamuotoja, joita helpommassa englannissa ei ole.
Mielestäni siis ruotsin kielen opiskelu pitäisi alkaa samaan aikaan englannin kanssa, tai sitten ei ollenkaan. En nyt ota kantaa, kumpi olisi parempi.
Olen ison osan urastani toiminut kansainvälisessä ympäristössä teknisellä alalla. Voin vakuuttaa, että niitä asiakkaiden kieliä osaavia myyntitykkejä tarvitaan. Eikä se asiakkaiden kielen osaaminen ole pahaksi teknisemmällekään porukalle.
Toki on niin, että yleensä suomalainen ei suoraan pääkonttorista Saksaan myy, vaan Saksassa on tytäryritys tai jakeluverkosto. Kuitenkin jakelijoidenkin kanssa toimiessa ne oikeat asiakkaat ovat aika lähellä, ja siellä on Saksassa hyvä puhua saksaa. Vanhan periaatteen mukaan myyjä puhuu ostajan kieltä.
Sama tietenkin koskee myös Ruotsia, siellä puhutaan ruotsia. Käytännössä kuitenkin on niin, ettei sen ruotsintaitoisen myyntitykin hankkiminen ole kovin vaikeaa. Siihen usein palkataan suomenruotsalainen, koska äidinkieleltään ruotsinkielinen omaksuu norjan ja tanskan varsin vikkelästi. Lisäksi suomenkielisissäkin työnhakijoissa on niitä, joilla on työkokemusta Ruotsista.
Tästä perspektiivistä katsottuna on kolme helppoa kieltä (englanti, ruotsi ja suomi), joiden osaajista ei ole pulaa. Kuitenkin käytännössä esimerkiksi portugali, kiina ja japani olisivat monella alalla hyvinkin tarpeellisia kieliä, eikä saksan ja ranskankaan sujuvia osaajia liikaa Suomessa ole.
Asiaa hankaloittaa se, että kielen lisäksi pitäisi osata muuta substanssia. Erityisesti insinöörit ovat stereotyyppisesti lukeneet paljon matemaattisia aineita ja vähän kieliä koulussa. Osittain tämä stereotypia pitää paikkansa jo ihan työmäärällisistä syistä (laajat matemaattiset aineet vievät kieliltä tilaa). Koska ruotsinosaajista ei ole pulaa, olisi edullista, jos osa vaihtaisi sen vaikkapa saksaan tai ranskaan.
Pohjoismaista yhteistyötä on sen verran kuin halutaan ja mihin edellytyksiä on. Vaikka tanskalaisten tai islantilaisten kanssa voikin olla helpompaa kommunikoida englanniksi, olen itse saanut monet kerrat todeta, että ruotsin kielen taidostanikin on ollut todellista hyötyä. Tämä havaintoni on ollut oman kokemukseni perusteella ennemmin ”sääntö” kuin poikkeus, vaikka ruotsalaistenkin kanssa olisi ne viralliset keskustelut käyty englanniksi.
Mitä haittaa olisi siitä, että ruotsista tehtäisiin valinnainen kieli? Veikkaan, että silloin liian moni huomaisi vasta liian myöhään, että ne ruotsin kielen opinnot joutuisi aloittamaan liian myöhään.
Voi toki olla, että ihan joka iikka ei tuota tarvitse, mutta samaa voinee sanoa monesta muustakin asiasta. Myös suomen kielen taidoissa on monella valitettavasti puutteita vielä koulunkin jälkeen. Itsensä ymmärrettäväksi tekeminen on tärkeä taito, kielestä riippumatta.
Ei tarvita ruotsinopea. Putin tekee sen ihan tänä päivänä.
Kyseessä oli tavallinen suomenkielinen perhe. Missähän tuollainen lintukoto sijaitsee, jossa murkutkin ovat pyhäkoululaisia ? Tervetuloa teollisuuspaikkakuntien yläasteille näkemään todellista kouluelämää.
Niin, ne tutkimukset loistavat poissaolollaan. Mutta asiasta kysyttäessä: annetaan kunnianpalautus vanhoille hyville kasvatusperiaatteille. Nuorten elämänhallinta lujan, mutta lempeän kasvatusotteen avulla oikeille urille. Näin toimien alkaa työnteko koulussa maistua ja oppiminen tehostuu.
Ei mennä siihen helppoon, että meijän miropetterii ei ruotsi kiinnosta yhtään ja sen vuoksi kaikille yhteinen oppiaine pitää poistaa koulusta.
-miropetteri ruotuun , niin kyllä lähtee-
Mielenkiintoinen yhtymäkohta tähän aiheeseen Vartiaisen loikka-artikkeliakin sivuten oli eilinen Borg-Vartiainen -raportin tiedotustilaisuus. Esim. Talouselämä -lehti esitti kysymyksensä Borgille englanniksi. Osin tilaisuuden vuoropuhelua käytiin toki myös ruotsiksi, mutta isolta osalta suomeksi. 🙂 Veikeintä oli kun Borg vastasi ainakin yhteen pakkoruotsiksi esitettyyn kysymykseen englanniksi.
Minnä taas tunnen harvinaisempien kielten osaajia, joilla on myös muuta koulutusta joko sivuaineen tai ammattikorkeakoulututkinnon muodossa, eikä ura urkene kuin parhaimmillaan kaupan kassana, vaikka hakemuksia on taatusti lähetelty ja suhteita yritetty luoda.
Tätä taustaa vasten en mihinkään todelliseen tarpeeseen usko. Jos kielitaidon puute olisi tekijä, jolla olisi ratkaiseva vaikutus firman tulokseen, niin totta he*vetissä firmat tekisivät kaikkensa kouluttaakseen kielitaitoisista ihmisistä myyntitykkejä.
Puheet ovat puheita, todellisuus on todellisuutta.
Englannin kielen taito riittää englanninkielisissä suurissa maissa ja monissa pienissä maissa. Sen sijaan muunkielisissä suurissa maissa henkilösuhteiden ja kauppojen syntymistä helpottaa oleellisesti, jos puhuu maan kieltä. Jo keskinkertaisesta taidosta on merkittävä etu.
Insinöörit tietysti solkkaavat asiat selväksi englannillakin, mutta se on aivan eri asia kuin kauppasuhteiden luonti. Vääränkielinen tarjous menee helposti roskakoriin.
Olen puolitosissani sanonut matemaattisesti lahjakkaille lapsille, että opiskelkaa peruskoulussa kieliä ja ottakaa matikka tosissanne vasta lukiossa.
Peruskoulussa ja lukiossaa on aineita, jotka voitaisiin poistaa, tai joiden tunteja voitaisiin vähentää, jotta kielille saataisiin tilaa.
Eemil: huomaa, ettet ole opettaja. Et ymmärrä, ettei työntö auta, jos vetoa ei ole. Toisin sanoen parhaankin opettajan auktoriteetti auttaa vain hetkellisesti. Jos seuraamuksia (rangaistuksia, hyötyjä, palkintoja) ei ole, kuri menee väistämättä kun uuden opettajan tyyliin ja uhkausten tyhjyyteen on totuttu. Minkäänlaisia välineitä kurinpitoon ei nykykoulu tarjoa, koska häiriköt ja oppimisvaikeuksista kärsivät pitää nykyihanteiden (eli integraation) nimessä raahata joka tapauksessa muiden mukana eteenpäin, etteivät syrjäydy (eikä tarvitse perustaa erityisluokkia, jotka näyttävät jossain koulujohdolle merkittävässä laskentamallissa pahemmalta kuin huomattavasti kalliimpi kouluavustajien jne. käyttö.)
Samoin aikuisten ruotsin huonon (siis olemattoman) taidon takana ei ole huonot opettajat tai viha ruotsin kieltä kohtaan vaan se, ettei ruotsilla kerta kaikkiaan ole mitään käyttöä normaalielämässä, jos käyttötilaisuuksia ei varta vasten hae. Väitän, että ruotsin kiitettävästi kirjoittaneidenkin keskimääräinen kielitaito romahtaa seuraavan kymmenen elinvuoden aikana silkasta käytön ja käyttötarpeen puutteesta.
(En rupea vinoilemaan siitä, miten sinulla on niin huonot kokemukset nuorison kurista vaikka kasvatuksen oikeat periaatteet ovat sinulle niin selvät ja varmat.)
Eli ehdotuksesi perustuu siihen, että pakotetaan vanhemmat tiukentamaan kuria esimerkiksi ajatustenhallintalaitteella.
Oikein muuta en keksi, koska suurin osa kansalaisista, eli siis myös suurin osa lasten vanhemista, vastustaa pakollista ruotsin opiskelua. Jos he vastustavat pakollista ruotsin opiskelua, he tuskin näkevät sitä niin tärkeänä, että siihen pitää omatkin lapset pakottaa.
Ruotsissa on yhtä monta sijamuotoa kuin englannissakin eli ei yhtään. (Sananloppuisen s:n tulkitseminen genetiivisijaksi on turhaa kun mitään muita jäänteitä sijoista ei ole, jos ei lasketa persoonapronomineja.)
Sama systeemi oli Helsingin yliopistossa 1980-luvun lopulla. Jos ruotsin taito ei riittänyt tasokokeessa, joutui kurssille. Kurssin aikana jotkut alkoivat kysellä kokeesta, jotta voivat valmistautua. Kurssin opettaja sanoi palaavansa asiaan lähempänä kurssin loppua. Kurssin lopulla asiasta kysyttiin taas ja nyt opettaja kertoi, että koe on ollut menossa koko ajan ja kaikki pääsevät läpi. Osaamisen taso ei kyllä päätä huimannut, joten epäilen, että ketään ei oikeasti haluttu hylätä.
Yliopistot saavat rahoituksensa valmistuneiden määrän perusteella (tai siis ainakin jossain vaiheessa saivat, en tiedä muuttiko se taannoinen uudistus tätä), joten siinä on kyllä melkoinen kannuste saada yhtä kurssia vaille valmiit valmistumaan tavalla taikka toisella. ainoastaan umpihullu rehtori määräisi ruotsinkurssista sellaisen, ettei siitä pääsisi läpi. Ainakin teknillisellä puolella tuolla keinoilla leikkaisi omasta rahoituksesta kertalaakista useita kymmeniä prosentteja.
Mitä tulee kielillä työllistymiseen, niin näkisin ettei kielitaidosta paljoa hyötyä ole, jos ei osaa tehdä jotain muuta. Myyntihommiin siirrytään tekniselläkin puolella yleensä vasta sitten, kun on ala hallussa ja jos ei ole soveltuvaa pohjakoulutusta, niin ei ole ensimmäistä askelta mistä sitten ponnistaa.
Ainakin kaikki itse teknisen alan myyjät ovat kyseisen alan insinöörejä/diplomi-insinöörejä ja usein aloittaneet suunnittelussa/projektinhallinnassa ennen myyntitehtäviä. Humanistille tämä polku on yksinkertaisesti tukossa. Itsekin teen aina välillä myyntiä, mutta sekin on suora seuraus siitä että teen myös rivi-inssin töitä. Meilläkin olisi varmasti hyvä olla kielitaitoisia työntekijöitä, mutta kun se kielitaito on vain bonusta, kun taas tekninen osaaminen on ihan pakollista.
Eli summa summarum: pelkällä kielitaidolla ei varmasti työllisty, mutta jos olisi osannut vaikkapa koneenrakennusta + portugalia ja espanjaa, niin olisi varmaan ollut kohtuuhelppoa löytää takavuosina töitä E-Amerikan sellutehdasprojekteista.
Tulee ainakin helpommin kusetetuksi, kun luovuttaa kieliedun äidinkielisille.
Suomalaistaustaisen keskiverron venäjän maisterin käytännön kielitaito on niin heikko, että jonkin verran ihmetyttää, jos hänet lasketaan tekemään kauppoja venäjäksi.
Ja maisterikoulutus on kuitenkin maisterikoulutus. Lukuisia kielikursseja käynyt insinööri osaa kielen maisteriin verrattuna vain alkeet.
Mitä jos panostettaisiin englantiin ja luovuttaisiin muista kielistä kokonaan. Näin kauppakumppanitkin olisivat kielitaidollisesti tasoissa.
Rehtoreilla ei ole mitään tekemistä virkapakkoruotsin kanssa, se ei ole heidän käsissään.
Virkapakkoruotsin suorituksia ohjaavat ja myöntävät virkavastuulla kielikeskusten ruotsinopettajat, jotka joutuvat noudattamaan ennettuja määräyksiä.
Turun ylioppilaslehdessä oli tänä talvena hyvä kirjoitus otsikolla ”Ruotsia vaille valmis”. Siinä käytiin yhden esimerkkitapauksen valossa läpi pakkovirkaruotsin monelle aiheuttamat ongelmat:
Totuus on se, että virkapakkoruotsi vaatii enemmän kielilahjakkuutta kuin nykyisillä korkeakouluopiskelijoilla on. On joko ryhdyttävä tiukemmin karsimaan korkeakouluille tulijoita nimenomaan kielilahjakkuuden perusteella (kuten wanhaan ei-niin-hywään aikaan) tai on päästettävä irti pakkovirkaruotsista. Mitään vastaavaa ei muuten ole missään muussa maassa.
Tunnen tuon tilanteen paremmin kuin arvaatkaan. En kuitenkaan tarkoita koulukurin lisäämistä ratkaisukeinona ruotsinkielen opetusongelmaan.Enkä myöskään syltyn teknologista innovaatiota :
Ongelmakenttä on paljon laajempi. Luettelonomaisesti: kielipolitiikka (pers.), hurriviha, herraviha (kohdistuu opettajiin ja kuninkaallisiin), historia (sodat , ruotsinvallan aika), aluepolitiikka ym.ym…
Nopeimmin auttaisi perhekasvatuksen kokonaisreformi. Siinä ovat polttopisteessä nyky- ja tulevat lasten vanhemmat. Kotoa pitää tulla lapsille modernin yhteiskuntakäsitteen mukainen kasvatus. Se käsittää kansalaisten yhdenvertaisuuden , eettisesti kestävän arvopohjan, korkean moraalikäsityksen , ts. arvot, jotka ovat sivistyneen hyvinvointivaltion tavoitteena.
Monesti tuntuu, että suurin työsarka olisikin käsissä lasten vanhempien kohdalla.
Kielitaitovaatimuksia voi aina rukata tai porrastaa. Tärkeintä on että virkamiehille tarkoitetun ruotsin peruskurssin suoritettua osaa lukea ruosinkielistä tekstiä, koska sellaisiin tilanteisiin kyllä tosielämässä joutuu ennemin tai myöhemmin. Lisäksi lukemisen harjoittelua auttaa se että ei tarvitse matkustaa ruotsinkieliselle paikkakunnalle vaan materiaalia löytyy netistä. Kirjoittamistakin voi harjoitella kirjoittamalla ruotsinkielisiin sosiaalisiin foorumeihin, niitä löytyy sekä täältä että Ruotsista.
Samalla tavalla minä opin aikoinaan teini-ikäisenä saksaa, luin saksankielisiä harraste- ja muita lehtiä ja ymmärsin ihan hyvin, vaikka en ollut opiskellut kieltä koulussa kuin vuoden.
Liikesuhteiden luominen on eri asia kuin neuvottelut kauppasopimuksesta.
Kansainvälisessä kaupassa on yleisenä käytäntönä, että varsinaiset neuvottelut käydään ja sopimus kirjataan jollakin yhteisesti hyväksytyllä kielellä käyttäen standardisoitua terminologiaa ja fraseologiaa. Tältä osin ei tarvita mitään suurenmoista kielitaitoa.
No, myönnän että omat kokemukseni ovat tavarakaupasta. Projekti- ja palvelukauppaneuvottelut saattavat vaatia täydellisempää kielitaitoa.
Nopeimmin? Että jos nyt vain jostain löydettäisiin se taikakaulin, jolla paukuttamalla ihmiset saadaan lopultakin ajattelemaan oikein, niin jo ratkeaisi motivaatio-ongelmat ja resurssihukka. Siis ainakin joskus tulevaisuudessa, kun seuraava sukupolvi astuu koulun ovesta sisään. Faktahan nyt on se, että vaikka jokaikinen pekka ja niko (puhumattakaan sitten abdista ja michelistä) saataisiin opiskelemaan ruotsia hymy korvissa asti ja vetämään pelkkiä kymppejä kokeista, ei näistä merkittävälle osalle silti tästä panostuksesta tulisi olemaan mitään hyötyä. Koska heillä ei yksinkertaisesti ole mitään käyttöä ko. kielelle.
Itse en edes vastusta välttämättä (vaikka pidänkin hyödyttömänä) peruskoulutason ruotsin opetusta, että jokainen suomalainen oppisi, mitä tarkoittaa ykkösmaito – ettans mjölk. Vastustan sen sijaan suuresti sitä oikeasti merkittävää resurssien haaskausta, eli ns. virkamiesruotsia, josta aiheutuvat mm. korkea-asteen koulutuksen ongelmat (à la ruotsinkurssia vaille valmiit insinöörit) ja jonka varjolla teeskennellään, että ruotsinkieliset muka ”voivat saada palvelua äidinkielellään”.
Toinen aspekti on sitten tietysti se, että monella eemilillä on oma lehmä ojassa hyödyttömän pakko-opetuksen ja keinotekoisten kielivaatimusten tuodessa (perusteetonta) suhteetonta etua työmarkkinoilla. Tässäpä kerrankin sitä paljon puhuttua ihan oikeaa ”rakenteellista rasismia”, jonka avulla taataan, että Pekka Joensuusta saadaan pidettyä oikealla paikallaan (=hajuraon päässä Åkesta ja Jan-Oskarista).
Tuo on aivan liian kapea näköala, kuten viestiketjussa jo aikaisemmin on tullut esille.
Jos ammattikorkeaopiskelija ei saa kielitenttejä läpi, niin kyse on kyllä 100 prosenttisesti asennevammasta. No tietenkin se juontanee juurensa peruskoulun ja lukion ajoilta, huonolle perustalle on vaikeampi rakentaa. Silti, ei kai joku voi tosissaan väittää, että
Mitähän mahtaa tarkoittaa kapea näköala? Toki pakkoruotsista yhteiskunnan eri tasoilla on paljon laajemminkin haittaa, kuten lukemattomissa yhteyksissä on jo tullut ilmi, mutta en nyt jaksa yhteen viestiin toistaa kaikkia itsestäänselvyyksiä.
No lue nyt tuosta ylempää (uudestaan) mitä ”eräs ope kirjoitti 12.3.2015 kello 20:17”. En minä noita ongelmia ole keksinyt, vaan tuokin lainaus oli Turun ylioppilaslehdestä. Ihan huvin vuoksiko tuollaisia klinikoita järjestetään, jos kerran kukaan ei voi tosissaan väittää niille olevan (turhista vaatimuksista johtuvaa) tarvetta?
Seuraava linkki on paljolti ”out of topics”, mutta siinä on sen verran relevanttia asiaa, että kopioin sen:
http://www.economist.com/news/international/21645759-boys-are-being-outclassed-girls-both-school-and-university-and-gap
Artikkelin pohjana on OECD:n tuore tutkimus. Siinä on tietoa koulu/opiskelumotivaation synnystä ja kuolemisesta ja niihin vaikuttavista tekijöistä.
Varsinkin aktiiviopettajien kannattaisi lukea se.
Tällainen asennevamma syntyy siksi, koska niin moni kokee ruotsin tarpeettomaksi aineeksi ja pakko-opetuksen oikeustajun vastaiseksi. Vastaavasti harvalla on asennevammaa englannin opiskelua kohtaan, sillä tämä kieli koetaan aidosti tarpeelliseksi.
Ongelma on nimenomaan pakkoruotsi. Suhtautuminen ruotsiin parantuisi varmasti, jos siitä tehtäisiin valinnainen.
Muista, ettei pidä antaa väärää todistusta lähimmäisestä.
Meillä on erilaisia oppijoita kaikissa koulutuksissa ja kaikilla tasoilla, vaikka kielipainotteinen koulu erityisen tehokkaasti karsiikin niitä, joille kielet eivät ole helppoja.
Oppimisen ongelmat ovat yksilöllisiä, mutta yleensä niihin liittyy ongelmia sekä sanojen/kirjainten hahmottamisessa että sanojen mieleenpainamisessa/mielestä palauttamisessa. Oppimiseen tarvittavien toistojen määrä voi olla valtava ja pienikin tauko tuulettaa aivot aivan puhtaiksi. Peruskoululainen voi aloittaa kesäloman jälkeen aina nollasta, ammattikoululaisella on kenties vain kymmenen sanaa ja lukiolainen voi hakea ihan perussanastoa (mutta, missä, me) ja korkeakoulussa väännetään edelleen itkua ruotsinkurssilla.
Miksi oppilaat sitten oppivat englantia, jos kerran ruotsi ei suju. Siksi että englannin toistoja on arjessa valtava määrä. Se on nuorten arkikäytössä oleva kieli.
Ymmärrän tietysti, että meille on pitkään opetettu, että jos joku ei opi ruotsia, hän on tyhmä eikä hänen paikkansa ole silloin koulutuksessa vaan jossain vähemmän vaativassa duunissa. Mutta nyt olisi aika päivittää tämä näkemys. Ihmiset ovat erilaisia ja heidän paikkansa on kaikesta huolimatta koulutuksessa, mikäli he pystyvät vahvuuksillaan ottamaan koulutuksen ammattiosaamisen haltuunsa.
Maahanmuuttajien mukana koulutukseen on tullut uusi ryhmä laajoja kielellisiä ongelmia. Osa oppilaista ei osaa kunnolla kotikieltään eikä koulukieltä – silti heillä on oikeus kouluttautua niin pitkälle kuin mahdollista.
Asennoituminen kieleen ja erilaisuuteen tulee muuttaa sallivaksi. Kieltenopetus ei voi olla se karsiva tekijä kaikilla aloilla.
Mutta miksi pakkoruotsin kannattajille on niin tärkeää mitätöidä tämä tietoisuus? Luutavasti siksi, että pakkoruotsin perusteena on nimenomaan sen kuviteltu siunauksellisuus. Halutaan uskoa, että pakkoruotsi vain avaa ovia ja sivistää. Muunlaisten tarinoiden tunnustaminen murentaisi koko maailmankuvan.
Pakon kannattajien tulisi nyt miettiä, onko heistä oikeasti todennäköistä, että suomalaisten ”asennevammat” ovat niin suuria, että he mielummin tärväävät opiskelunsa kuin suorittavat sen pakkoruotsin, jos se on kohtuullisella vaivalla suoritettavissa? Entä miksi esimerkiksi Ruotsissa opiskelijoiden erilaisuus otetaan huomioon siten, että noin kolmannes oppilaista ei lue lainkaan toista vierasta kieltä, joko oppimisongelman tai kodin monikielisyyden vuoksi? Miksei muissa maissa ole mitään pakkovirkaruotsin kaltaista?
Ruotsinkielinen voi lähteä aina Ruotsiin ja suorittaa opintonsa siellä. Suomenkielisellä ei ole paikkaa minne mennä. Jos kotimaassa opiskelulle nostetaan seinä pystyyn, se on sitten siinä.
Onko meillä varaa hukata yhtäkään nuorta ihmistä, joka haluaa kouluttautua ja saisi opintonsa suoritettua ilman pakkoruotsia?
Kuvailet jonkinasteista lukihäiriötä. Ne oikeuttavat räätälöityyn tenttien suorittamiseen ja ”hoitoon” varhaisessa vaiheessa (koulutien alakessa). Kyseisellä ilmiöllä ja pakkoruotsilla ei ole keskinäisiä yhteyksiä.
Mitä tulee ylioppilaslehden tapauskuvaukseen, niin lähde ei ole luotettava suurten ilmiöiden selittämisessä. Nykyisin pyritään vaikuttamaan tarinoiden avulla. Median eri muodot ovat käyttäneet kyseistä tapaa levikin kasvuun (lue mainoseurot). Tieteelliseen selittämiseen ne eivät kelpaa.
Tässä tulet todistaneeksi, että ruotsiakin voi oppia toistojen määrää lisäämällä. Yksi keino on ruotsinläksyjen tekeminen heti yläkoulusta alkaen.
Eräs ope taisi tarkoittaa, että koska englanti on elävä kieli, sitä tulee kuulluksi, lukeneeksi ja phuneeksi ihan kielipópintojen ulkopuolellakin.
Oppimisen ongelmat/haasteet ovat yleisiä ja useimmiten ne seuraavat läpi elämän, vaikka erilaisin tukimuodoin osaa voidaan avittaakin. Niiden ei kuitenkaan tarvitse antaa estää kouluttautumista.
Meillä on valitettavasti vanhan oppikoulun peruna hyvin kielipainotteinen näkemys opiskelusta. Oppikouluhan oli alkujaan koulu virkamiesten ja pappien koulimiseksi maassa, jossa eliitti puhui ruotsia. Kielet olivat varsin keskeinen osa opetusta. Tällaiset perinteet jäävät helposti elämään vielä sittenkin, kun maailma muuttuu. Muualla maailmassa esimerkiksi on erikseen kielipainotteisia lukiolinjoja ja sitten muita painotuksia.
Olet itse aika hyvä esimerkki siitä joukosta, joka kieltäytyy näkemästä kieltenopetuksen ongelmia ruotsin kohdalla. Mieti hetken, miksi Ruotsissa on päädytty tilanteeseen, jossa jopa yli kolmannes oppilaista ei lue toista vierasta kieltä, vaan vahvistaa itselleen tärkeintä kielitaitoa (koulukieli, kotikieli, englanti).
Jos ruotsin tarve olisi aito ja lähtisi ihmisistä itsestään, kieltä tarvittaisiin arjessa niin, että sen omaksuminen olisi sekä motivoivaa että helpompaa. Näin ei oikeasti ole. Tämä täytyy ymmärtää, vaikka rakastaisi ruotsia kuinka.
Kysehän ei ole nyt suomenkielistä koulua käyvien lasten ja nuorten edusta, vaan ruotsinkielisten omasta edusta. Näin kirjoittaa tämän ketjun alussa eräs ruotsinkielinen pakon puolustaja:
”Kaikkien suomalaisten pakollista ruotsin opiskelua ja muita tukimuotoja kielen virallisen aseman säilyttämiseksi ei tarvittaisi jos ruotsinkielisiä olisi massamme n 20%. Silloin suomenruotsalainen yhteisö tulisi täysin omillaan toimeen ja yhteistyö Pohjoismaihin hoituisi käytännössä kokonaan heidän avulla. 20% oli se osuus joka vallitsi ennen Suomen Sotaa 1808-09.”
Tämä lähtökohta on eettisesti väärä.
Tähän epäeettiseen lähtökohtaan nojaten pakkoruotsista on tehty kieli, joka muka ”ei ole poissa mistään” ja jota muka ”oppivat kaikki, joilla ei ole asenneongelmia”. Tällä retoriikalla on viety perusteet toimivilta joustoilta.
On selvää, että useimmat niistä, jotka käyvät lukiota vuoden tai kaksi pitempään ruotsin vuoksi, tulevat korkeakouluun ammattikoulusta tai joiden valmistuminen korkeakoulusta jää kiinni ruotsista, olisivat tarvinneet vapautuksen. Sellaisia ei vain voida antaa, koska silloin pakkoruotsinsa suorittavien motivaatio laskisi entisestään. Vain uhka jäädä vaille todistusta pitää oikeasti nyt pakkoruotsin lukijat edes jollain tapaa kiinni opinnoissa. Muutamassa aikuislukiossa kannetaan esim. maahanmuuttajia ruotsin läpi antamalla heidän istua kurssilla tuplatuntimäärä ja lupaamalla kurssin läpäisy, vaikkei koe olisikaan läpäisty. Mistä tämä kertoo?
Perjantaina eräs ysin somalipoika tuli luokseni silmät pyöreinä ja kysyi, että ”onko totta, että lukiossa ruotsi on pakollinen”. Myönsin näin olevan. ”Ei VOI olla totta”, hän vastasi selvästi järkyttyneenä. – Pakkoruotsi tulee murenemaan käytännön mahdottomuuteen. Se oikeasti jakaa ja ohjaa resursseja täysin väärin.
Esimerkiksi Helsingissä, jossa kaikesta koulutuksessa säästetään ja jossa uusi ilmiöpohjainen ops yritetään toteuttaa ilman sille alkujaan kaavailtua parin tunnin lisäpakettia, niin Helsingissä pakkoruotsiin on siirretty kaksi ylimääräistä tuntia (mikä hinta!, ruotsinopettajien tuntimäärä nousi kerralla kolmanneksen!), koska RKP:n vaatima varhaistus jättäisi muuten kaksi vuotta yhden tunnin varaan. Aivan käsittämätön resurssien siirto tänä aikana, jolloin maahanmuuttajataustaisten ja monikielisten oppilaiden määrä koulussa kasvaa.
Koulussa ja koulutuksessa on paljon ongelmia ja paljon erilaisia oppilaita. Pitäisi päästä puhumaan oppilaiden tarvitsemasta opetuksesta, heidän parhaastaan. Mutta nyt keskustellaan ja resurssoidaan vain yhden pienen vähemmistökielen opetusta. Tästä ei kerrota kansalaisille, joista jo 74% haluaisi ruotsin heti vapaaehtoiseksi.
Ymmärrän, että monelle ruotsi on rakas, nyt valittu tie sen rakkauden pohjalta on vain ehdottoman väärä.
Opiskelijat voisivat myös mennä ”lakkoon”.
Käydään tutkinto muuten läpi, mutta jätetään ruotsi käymättä. Riittävän moni tutkinto roikkumaan ruotsin takia ja muutos tapahtuu nopeasti.
Tämä siksi, että rahoitus kytkeytyy suoritettuihin tutkintoihin.
Työllistymisen kannalta sillä valmistumisella ei ole merkitystä. Opintorekisteriotteen voi ottaa pihalle ja lopputyönkin (gradu, ym.) arvostelu tehdään ennen kuin valmistutaan. Ainoastaan se lopullinen paperi, jäisi saamatta.
Työhaastatteluissa kuitenkin olennaista ovat edelliset työtodistukset ja kyseessä olevan työn osaamisen osoittaminen.
Työpaikkoihin halutaan työntekijä, joka osaa kyseessä olevan työtehtävän ja, joka sopeutuu työporukkaan.
Jos taas vähemmistöistä puhutaan, niin mitenkäs venäjä, arabia, saame ja niin edelleen? Jäi taas saamelaiskysymyskin roikkumaan seuraavalle hallituskaudelle. Odotellaan, että viimeinenkin kuolla kupsahtaa ja saamelaiskysymys ratkeaa itsestään. Aika naurettavaa edes puhua vähemmistöjen oikeuksista, kun Euroopan ainoan alkuperäiskansan oikeuksia on poljettu ja maat viety heiltä siirtomaaisännän ottein.
Kiinan kielen opetuksen pitäisi olla englannin rinnalla, koska noin joka viides maapallon asukas on kiinalainen. Samoin lähes joka viides maapallon asukas on intialainen.
Ruotsalaisia taas maapallon asukkaista on noin promille.
Pakkoruotsi tuleekin poistumaan jossain vaiheessa rytinällä. Olisi ruotsinkielistenkin oma etu, että he eivät niin innokkaasti ajaisi asiaa joka saa suurimman osan koulupojista yksinkertaisesti ”vihaamaan hurreja”.
Surkeampaa PR-työtä ruotsinkielisten edestä ei vaan voi tehdä.
Ja edelleen kannattaa muistaa se, että kaupat yleensä syntyvät samaa kieltä äidinkielenään puhuvien välillä. Asiakkaan luokse on vaikea mennä myymään, jos asiakkaan kanssa ei ole erittäin sujuvaa yhteistä kieltä. Teknistä tukea voi toki tarjota englanniksi, mutta myynti on eri asia.
Toisaalta taas yritysten väliset suuremmat sopimukset syntyvät toisenlaisista hyötylähtökohdista, jolloin neuvottelijat voivat kommunikoida vaikka tulkin välityksellä.
Tämä lähtökohta johtaa siihen, että vähän alasta riippuen yrityksillä on jonkinlainen paikallinen verkosto joko oman toimiston tai jälleenmyyntikanavien kautta. Kielitaitoa tarvitaan tuon oman toimiston ja kanavien kanssa asioimiseen, mutta siinäkin usein englanti riittää.
Omat kokemukseni teknologia-alan kv-toiminnasta B2B-alalla viittaavat siihen, että oikeasti ainoa laajasti tarvittava kieli on englanti. Matkustellessa toki paikallisten kielten auttavasta solkkaamisesta on paljon iloa, mutta varsinainen kaupallinen ja tekninen toiminta menee englanniksi tai paikallisten kääntämänä.
Itse en varsinaisesti ole tarvinnut edes kotimaisia kieliä teknisluonteisissa tehtävissä. Jopa johtamiseen liittyvät tehtävät olisi voinut hoitaa Suomessakin pääosin pelkällä englannilla, mutta esimiestehtävissä on syytä löytyä hyvä yhteinen kieli alaisten kanssa. Kehityskeskustelut ja esimiestoiminnan haastavammat tilanteet ovat ihan riittävän vaikeita ilman ylimääräisiä kielivaikeuksia.
En millään muotoa halua väheksyä äidinkielen osaamista, koska se on portti kommunikaatioon kielestä riippumatta. Meillä pitäisi opettaa paljon enemmän esiintymistaitoja, suurin osa vastavalmistuneista ammattilaisistakin on varsin huonoja esiintyjiä. Sama kyllä koskee asiatekstin kirjoittamistakin valitettavan usein. Insinöörien oikein Kirjoitukselle vinoileminen ei ole aina ihan perusteetonta.
Englannintaidotkin voisivat olla nykyistä huomattavasti parempia, vaikka opsikelijat nykyään opiskelevat kursseja englanniksi. Kyse ei ole ääntämyksen hiomisesta — nokiainklis toimii ihan hyvin — vaan ymmärtämisestä ja ilmaisun helppoudesta. (Itse asiassa esimerkiksi kaukoidässä voi olla helpompi saada kontakti vähän kömpelöllä englannilla kuin sujuvalla brittiaksentilla tai amerikkalaishölötyksellä.)
Tässä kontekstissa minun on vaikea nähdä sitä, miksi ruotsi olisi erityisen tärkeä panostuksen kohde hyötynakokuimasta. En myöskään keksi kuin kulttuurillisia arvosyitä siihen, miksi osa väestöstä ei voisi ruotsin sijasta opiskella jotain toista itselleen vierasta kieltä. Enkä kyllä ole ihan vakuuttunut siitäkään, että ihan koko ikäluokan pitäisi opiskella kahta vierasta kieltä ainakaan kovin paljon, mutta korkeakoulutetuilta tuota odotan.
Valinnaisuus ja vapaaehtoisuus pn ainoa tapa pelastaa ruotsin osaaminen.
RKP sahaa omia etujaan ideologisilla kielipolitiikallaan. Noloa on, että perusteluna on kansallislieli – ikään kuin saame, romani ja viittomakieli eivät selviä ilman usean vuoden kaikille suunnattua opetusta.
Opettajat ja kurssit jäävät, imago paranisi ja touhusta voisi olla jotain hyötyäkin. Kyllä ruotsia oppii tarvittaessa, kuten muitakin kieliä.
Eräs ope, kiitos hyvästä kommentista. Hyvin perusteltu.
Mihin nuoret tarvitsevat englantia ? Musiikin kuunteluun, elokuvien katseluun , netin selailuun, video ym. muiden pelien pelailuun, ts. viihtymiseen. Vähemmän englantia tarvitaan sosiaaliseen kanssakäymiseen , mutta onhan silloin kun kohtaaminen tapahtuu kielen valmiudet englannilla parempia.
Alkuperäinen ajatukseni oli, että ruotsin osaaminen laajentaisi työmarkkinamme pohjoismaiselle tasolle. Tokihan maissa pärjää englannilla pääsääntöisesti, mutta alkuperäiskansan kielellä mahdollisuudet ovat paljon parempia. Eniten ruotsin kieltä tarvitsevat rekka- , bussikuskit ja ammattikoulun käyneet kone- ym. asentajat. Samoin palvelualan työmahdollisuudet ovat paremmat kun työnhakualueena on koko pohjola.
Ruotsin opiskelu peruskoulussa, lukiossa ja ammattikoulussa eivät ole pakko vaan oikeus ja mahdollisuus.
Tuossa taitaakin olla villakoiran ydin; eräs ope on katkera ruotsinopettajien työllisyyden parantumisesta. Onko silti oikein rinnastaa maahanmuuttajien tarvitsema lisäopetus ruotsin kielen opetukseen?
Eivät lukihäiriöt ja erilaiset oppimishäiriöt ole perusteena sille, että kaikille yhteinen kielenopetus pitäisi muutta täysin vapaaehtoiseksi.
Nimimerkki eemil!
”Mihin nuoret tarvitsevat englantia ?”
Nuorilla on varsin kansainväliset kontaktit sekä netin kautta että livenä. Oma poikani käy nuorisotalolla, jossa koko ryhmä puhuu englantia, sillä mukana on useampi maahanmuuttaja, joiden vahvin kieli on englanti, jopa yksi ohjaajista puhuu parhaiten englantia.
Nuoret myös matkustelevat paljon perheittensä mukana, perheillä on ulkomaisia ystäviä,…
Suurin osa esim. tietokoneohjelmien ja pelien videoiduistaohjeista youtubissa ovat englanniksi -oppilaat opiskelevat siis varsin paljon englanniksi heille itselleen tärkeissä aihepiireissä. Monet seuraavat säännöllisesti englanninkielisiä videoblogeja omassa harrastuksessaan tai yhteiskunnallisissa asioissa.
”Ruotsin opiskelu peruskoulussa, lukiossa ja ammattikoulussa eivät ole pakko vaan oikeus ja mahdollisuus.”
Tuo on Orwellilaista kielenkäyttöä. Kyllä pakollinen kieli on pakollinen. Kun 74% kansalaisista haluaisi sen vapaaehtoiseksi, on irvokasta puhua ”oikeudesta”.
Aivan huikean paljastavan kuvan tästä ”pakko on oikeus”-asenteesta piirsi presidenttiehdokas Biaudet vertaamalla pakkoruotsia kritisoivaa suomalaisperhettä intialaisperheeseen, jossa ei haluttaisi kouluttaa tyttölasta ja tyttö itsekin olisi valmis tämän hyväksymään. Ikään kuin suomalainen Pisa-huippua edustava oppilas olisi kehitysmaan lukutaidottoman lapsen tasolla ilman pakkoruotsiaan.
”eräs ope on katkera ruotsinopettajien työllisyyden parantumisesta”
Tämä on argumentointivirhe nimeltä ”kaivon myrkyttäminen”: ohitetaan toisen perustelut ja sen sijaan yritetään mustamaalata toista.
Silloin kun koululla säästetään kaikesta, tulisi poliitikkojen olla erityisen tarkkoja siitä, mihin sitten satsataan. Ei ihme, että media on ollut hiljaa tästä Helsingin ja muutaman muun kunnan satsauksesta ruotsiin, sillä se ei varmasti vastaa oppilaiden vanhempien eikä myöskään opetuksen ammattilaisten näkemystä suurimmista tarpeista.
”Eivät lukihäiriöt ja erilaiset oppimishäiriöt ole perusteena sille, että kaikille yhteinen kielenopetus pitäisi muutta täysin vapaaehtoiseksi.”
Tämä nyt on taas argumentointivirhe nimeltä ”olkiukko”. Olet muovannut viesteistäni muka minun näkemykseni ”kaikki kieltenopetus vapaaehtoiseksi” ja nyt kritisoit muka sitä. Valitan. Minä kannatan ns. Ruotsin mallia eli kahta vierasta kieltä, joista toisen tilalle voi oppimisvaikeuden tai maahanmuuttajataustan perusteella valita joko lisää kotikieltä, lisää koulukieltä tai lisää englantia (joka on useimmilla se pitkä vieras kieli).
Kyse on siis kieltenopetuksen järjestämisestä järkevästi erilaisten yksilöiden kannalta, niin että he saavat itselleen parhaat lähtökohdat jatko-opintoihin ja elämään.
Eivätkö sinustakin perheet ja nuoret Suomessa ole vähintään yhtä kypsiä tekemään näitä kielivalintoja kuin perheet ja nuoret muissa maissa?
No voi jeesus ja maria. How about työllistymiseen, minkäänlaisen kahvikuppia syvemmän tieteellisen työn/opiskelun tekemiseen, opiskeluun yleensä, matkustamiseen mihinkään Suomen (ja Ruotsin) ulkopuolelle, keskusteluun kenen tahansa ei-suomalaisen kanssa (netissä tai kasvotusten)…
Jostain syystä argumentti ”ruotsin opinnot auttavat oppimaan muita kieliä” ei kuitenkaan tässä toimi toiseen suuntaan, eli (pakolliset) englannin opinnot eivät autakaan oppimaan ruotsia… Ruotsissa muuten on hatusta vetäisten 1.000.000+ maahanmuuttajaa, joista merkittävällä osalla ei ole oikein minkäänlaista hyödyllistä kielitaitoa ja näidenkin pitäisi työllistyä jotenkin, mutta silti ainoastaan kaikkien suomalaisten pitää edelleen opetella sanomaan har du redan redanredan. Eikö kannattaisi laajentaa ne työmarkkinat samantien maailmanlaajuisiksi?
Yhtä irvokasta on puhua siitä, että miljoona kärpästä on oikeassa. Kuten on tässäkin ketjussa havaittu, niin motiivit ruotsinkielen vapauttamiseen ovat moninaiset. Eivätkä läheskään kaikki motiivit ole päteviä. Luotan enemmän valtion koulutuspoliittiseen , tieteellisesti tutkittuun perusteluun ruotsin kielen opetuksessa.
Tämä kuvaa eteläsuomalaisen eliitin elämäntapaa, mikä on suurimmassa osassa suomea vain haavekuva. Olisi silmiä avaavaa vierailla joskus maakuntien Suomessa ja tutustua päivittäiseen elämään, työttömyyteen ja työntekoon.
Itseppä aloitit:
Ei pidä paikkaansa , olen koko ajan puhunut ruotsin kielen valinnaisuus/pakollisuus -asiasta. Kaikille yhteinen kielten opetus on virallinen termi, oli kyseessä kieli mikä tahansa . Pakkoruotsi on propagandistinen , perussuomalainen termi.
Tuossa olen samaa mieltä, siis yksilöiden kohdalla. Ei koko ikäluokan, siis, että ruotsin kieli vapautettaisiin koko ikäluokalle valinnaiseksi.
Luotan enemmän ns. viralliseen, tutkittuun koulutusratkaisuun. Eivätkä jäljet esim. Ruotsin kouluoppimisesta mitenkään houkuttele ottamaan niitä esikuvaksi. Ruotsi ei tietääkseni myöskään ole virallisesti Suomen lailla kaksikielinen.
Tottakai kielten opiskelussa on synergiavaikutus toisiinsa, eihä tässä ole puhuttu englannin lopettamisesta.
Esimerkkini kertoi siitä, että nuoret oppivat englantia paremmin kuin ruotsia sen vuoksi, että sitä toistetaan enemmän. Ruotsin oppimattomuus ei johdu siitä, että kieli olisi jotenkin mahdotonta oppia. Siis toistoja lisää perusopetuksessa, niin kielitentit alkavat mennä läpi ammattikorkeassa.
Tietysti nehän ovat sitä jo, mutta eikö kannattaisi käyttää kehittynyttä Ruotsia lähialuetyöllistymisessä ?
eemil, nyt en tiedä, oletko lainkaan tosissasi.
Pistät edelleen minun kirjoittamakseni ”kaikki kieltenopetus vapaaehtoiseksi”, vaikka olen toistamiseen oikonut tätä ja kertonut kannattavani ns. Ruotsin mallia eli kahta vierasta kieltä, joista toisen tilalle voi oppimisvaikeuden tai maahanmuuttajataustan perusteella valita joko lisää kotikieltä, lisää koulukieltä tai lisää englantia (joka on useimmilla se pitkä vieras kieli).
Kun huomautin sinulle, että aiheeseen liittyvän pohdinnan sijaan yrität mustamaalata minua, et edes kiistä tätä vaan vedät sellaisen hiekkalaatikkovastineen, että ”itseppä aloitit” ja nostat muka loukkaukseksi lauseeni: ”Ymmärrän, että monelle ruotsi on rakas, nyt valittu tie sen rakkauden pohjalta on vain ehdottoman väärä.”
Sanot luottavasi ”enemmän valtion koulutuspoliittiseen , tieteellisesti tutkittuun perusteluun ruotsin kielen opetuksessa” kuin meidän kansalaisten kykyyn tehdä itsellemme oikeita kielivalintoja. Mitä tarkoitat tieteellisesti tutkitulla perustelulla?
Vielä kerran: eräs ope käyttää termiä pakkoruotsi, mutta oikea termi on kaikille yhteinen ruotsinkielen opetus.
Olet kyllä oikeassa ja minä väärässä. Käyttäessäsi pakkoruotsitermiä olen luokitellut sinut siihen kastiin, joka poistaisi yhteisen ruotsinkielen opiskelun kaikilta. Niitähän ovat juuri ne n. 74 prosenttia.
Olemme täysin samoilla linjoilla oppimisvaikeuksien huomioonottamisessa. Diagnostisoitujen oppimisvaikeuksien perusteella voidaan opetusta räätälöidä jo nyt jonkin verran.
Perusteluiksi ei riitä, että 74 prosenttia haluaa poistaa pakkoruotsin.
Tämänkaltaisia selvityksiä, joista linkissä esimerkki. Kun tuo ei tietenkään sinulle riitä, niin voit laajentaa hakuja eteenpäin, kaikki ei tule valmiina.
http://www.oph.fi/download/49224_toisen_kotimaisen_kielen_opetuksen_kehittamisen_suuntaviivoja.pdf
Tietenkin. Kysymys onkin siitä, että koulussa hankittu ruotsin taito unohtuu pian, kun sille ei Suomessa useimmille ole mitään käyttöä; ”toistoja” ei tule arkielämässä. Lapsuus- ja nuoruusvuosien herkkyys oppia kieliä kannattaisi käyttää sellaisiin kieliin, joille on tarvetta joko työelämässä (ranska, saksa, japani, kiina…) tai suosituissa matkailumaissa (italia, espanja…). Vapaaehtoinen ruotsi on OK.
Pakkoruotsi on jäänne ajoilta, jolloin meillä oli ruotsinkielinen kansanosa, joka ei osannut suomea. Nykyisillä väestöjakaumilla ja ”ruotsinkielisten” täydellisen kaksikielisyyden huomioon ottaen voisi yhtä lailla vaatia kaikkia opettelemaan saamea (alkuperäiskansan kieli meillä) tai viroa (merkittävä kielivähemmistö, lisäksi monelle työ- ja matkailumaa).
Tähän takuulla tuodaan argumentiksi historia osana Ruotsia. Viimeksi oltiin kuitenkin osa Venäjää. Suomi itsenäistyi v. 1917; olisi jo aika irrottaa muinaisen emämaan ikeestä ja olla reilusti osa Eurooppaa ja maailmaa.
Vaikeaa ymmärtää mitä eemil sillä mahtaa tarkoittaa.
Empiirisesti voimme kuitenkin havaita nykymuotoisen, pakollisen ruotsin opetuksen vaikutuksen kansalaisten ruotsin kielen taitoihin. Kuten kaikki tiedämme, tulokset sijoittuvat pääosin asteikolle heikosta äärimmäisen heikkoon. Fiksu ihminen tekisi jo tästä johtopäätöksen, että mallista tulee luopua.
Ongelmana ei voi myöskään olla toistojen puute, kuten eemil tuossa ylempänä ehdottaa. Soisin, että jokainen (yleensä itse ruotsinkielinen ja siksi pakkoruotsin tunneilla käymätön) henkilö kävisi tutustumassa siihen, minkälaista tuo opetus käytännössä on. Siihenhän sisältyy toistoa, toistoa ja toistamisen jälkeen toistoa niin järkyttävät määrät, että kuuden opetusvuoden aikana peruskoulussa ja lukiossa ei päästä opinnoissa juurikaan etenemään. Itse kirjoitin ruotsista (uuden) laudaturin avaamatta lukion aikana suurinta osaa oppikirjoista kertaakaan, tekemättä kotitehtäviä koskaan ja valmistautumatta lukulomalla mitenkään. Se kertonee jo jotakin tasosta, jolle on mahdollista päästä raahaamalla jokaista ei-motivoitunutta oppijaa kivirekenä perässä. Tästä ei siis suinkaan ole haittaa pelkästään heille, joilla on oppimisvaikeuksia, vaan myös meille kaikille muille, jotka oppisimme paljon enemmän jos opetus olisi sellaista normaalia kieltenopetusta, jota se muiden kielien kohdalla on.
Lukion jälkeisissä opinnoissa opetuksen tasossa mentiin sitten vielä huima harppaus taaksepäin, jotta hitaammatkin pääsivät taas kärryille. Ja taas toistettiin ja toistettiin ja toistettiin ja toistettiin (tuliko riittävän yksitoikkoinen vaikutelma vai laitanko vielä muutaman kerran?), totaalikyllästymiseen asti ja sen jälkeen vielä muutamia kertoja lisää.
Joten ei, toiston puutteesta ei ole ainakaan kysymys siinä, jos joku ei tässä maassa opi ruotsia. Kysymys on siitä, että kielten oppimisessa tarvitaan henkilökohtaista, sisäistä motivaatiota ja heittäytymistä. Ei-motivoitunut ei heittäydy, eikä häntä voi kukaan ulkopuolinen siihen millään keinolla pakottaa, joten oppiminen jää tapahtumatta.
Tällainen pakotus on varsinkin tässä taloustilanteessa aivan jäätävän kammottavaa voimavarojen – sekä henkisten että taloudellisten – tuhlausta. Itse en koskaan äänestä yhtäkään pakkoruotsin puolesta puhuvaa ehdokasta, koska pidän noita puheita (etenkin kun niitä tulee suomenkielisiltä ja muuten fiksuilta ihmisiltä) osoituksena väärältä taholta vastaanotetusta vaalirahoituksesta.
Suosittelen lämpimästi Lauri Kumpulaisen ehdottamaa lakkoa kaikille aiheeseen kyllästyneille opiskelijoille. Itse sain ruotsin läpi istumatta tunneilla, vaikka sen ei tuolloin olisi pitänyt olla ammattikorkeakoulussa sallittua. Mutta onnistuihan se, kun kerroin että en tosiaankaan ollut aikeissa tuhlata aikaani moiseen ja jättäisin vaikka paperit ottamatta ulos, jos en muulla tavoin saisi suoritusmerkintää. Toki ”hyvä” (muihin opiskelijoihin verrattuna) kielen osaamiseni varmaan edesauttoi asiaa. Mutta jos jokainen opiskelija kieltäytyisi menemästä ruotsin tunneille, järjestelmä olisi pakko purkaa pikavauhtia tai tutkintoja tarjoavilta tahoilta jäisivät määrärahat saamatta.
En usko että vaalirahoitus on tässä kovin merkittävä juttu. Kyllä pakkoruotsin kannatus on usein ideologista, ja vilpitöntäkin.
Silti se on typerää, kuten osuvasti kerrot. Omat kokemukseni 30 vuoden takaa olivat samanlaisia, ja kun katson omien lasteni opiskelua, ilmiö on vain voimistunut: ruotsin opiskelun motivaatio on äärimmäisen kehno ja koko touhu on ajan ja resurssien haaskausta ja häiritsee niitä, jotka oikeasti haluaisivat oppia.
Saamme enemmän ja parempia ruotsinosaajia, kun opetuksesta tehdään vapaaehtoista.
Sanot, eemil, luottavasi “enemmän valtion koulutuspoliittiseen , tieteellisesti tutkittuun perusteluun ruotsin kielen opetuksessa” kuin meidän kansalaisten kykyyn tehdä itsellemme oikeita kielivalintoja. Ihmettelin silloin, mitä tarkoitat tieteellisesti tutkitulla perustelulla, johon vastasit näin:
Linkki vie muistioon, jossa opetushallitus on tehtävän saatuaan koonnut tietoa ”toisen kotimaisen” opetuksesta eri tasoilla ja laatinut toimenpide-ehdotuksia opetuksen kehittämiseksi.
Vastaava selvitys voidaan laatia vaikkapa saksan kielestä, joka ei ole kaikille pakollinen. Tässä ei siis mitenkään perustella tieteellisesti tai muuten pakkoruotsin pakollisuutta.
Tässäkin muistiossa on kuitenkin häivähdys realismia: ”Arvioinnin tulosten mukaan kielitaidon tarpeessa esiintyi eri tutkintojen ja eri kielten välillä tilastollisesti erittäin merkitseviä eroja. — Kieltenopintojen laajuudessa, pakollisuudessa ja valinnaisuudessa tulisi ottaa huomioon se, että kaikki opiskelijat eivät tulevaisuudessakaan motivoidu kielten
opiskelusta eivätkä tarvitse tai ainakaan koe tarvitsevansa kielitaitoa työssään tai
myöhemmin elämässään. Arvioinnissa tuli esiin kritiikkiä erityisesti pakollista ruotsin kieltä kohtaan. —”
Niinpä.
On ehkä parempi, ettet jatkossa puhu pakkoruotsin ”tieteellisistä perusteista”, koska niitä ei ole.
Tilanne: koulusa opetaan ruotsia, opetus ei tuota osaamista. Tämä on tutkittu. Muita aineita opitaan ja opetuksella on tuloksia.
Pelleily ”pakkoruotsin” tuomalla ”osaamisella” on lopetettava. Ensimmäinen askel on erottaa yliopitotutkinnoissa virkamiesruotsi omaksi erilliseksi osiokseen, jonka voi suorittaa tai olla suorittamatta. Nykyisinkin sen voi suorittaa jälkikäteen tarvittaessa.
Ratkaisuja?
Kommentoikaa mieluummin lähialuetyöllistymistä ja muuta yhteistyötä Ruotsin kanssa. Eikö todellakaan tästä löydy mitään mahdollisuutta ?
Ollaan niin avooimia ja moderneja, mutta Ruotsi on out. Ennemmin vaikka Kiina ja vinkuintia, mutta ei Ruotsi.
Lukekaa linkki toisen kotimaisen kielen opetuksen kehittämisen suuntaviivoista. Saatte jotakin vihiä siitä, että asioita mietitään ja kehitetään.
Saaralle tuossa ei ole mitään, olisinpa minäkin noin lahjakas. Tosin 99,9 prosenttia muistakaan suomalaisista ei ole.
Tässä selvityksessä otetaan lähtökohtana, että ruotsin opetus täytyy pitää pakollisena, ja etsitään keinoja parantaa oppimistuloksia pakollisen opetuksen puitteissa. Tuloksena on pilipalia kuten ”OPH osallistuu … esitteen ’Miksi ruotsia? Siksi ruotsia!’ jakeluun”. En antaisi tässä keskustelussa paljoakaan painoa selvityksen toimenpide-ehdotuksille.
Taustaosiossa on referoitu mielenkiintoista tutkimustietoa, esimerkiksi seuraavat:
Opiskelumotivaatio vaikuttaa vahvasti oppimistuloksiin. Motivaatio on kaikista kielistä alhaisin ruotsissa. Työnantajat arvioivat ruotsin tarpeen pysyvän ennallaan tai vähenevän; muiden kielien tarve lisääntyy. Englanti on nuorilla päivittäisessä käytössä, motivaatio-ongelmaa ei ole, ja oppimistulokset ovat hyvät.
”Käytettävissä oleva ruotsin kielen oppimistulosten seurantatieto on vanhaa ja
tarvetutkimus kapea-alaista.”
”Nikin mukaan kielten opiskelun määrän lisäämisessä niiden
tekeminen pakolliseksi on helppo keino. Tutkimuksia siitä, minkälaisia tällaisessa tapauksessa ovat oppimistulokset, ei ole.”
”Jos pakon ja valinnaisuuden vaihtoehtoja ryhdytään todella harkitsemaan, joudutaan pohtimaan myös sitä, tuottaako määrällisesti laaja ja pakkoon perustuva kielikoulutus yhteiskunnan tarvitseman riittävän kielitaitoisten ihmisten määrän vai olisiko määrällisesti suppeampi ja omaan valintaan sekä motiiveihin perustuva kielikoulutus tehokkaampi turvaamaan tarvittavan kielten todellisten osaajien määrän.”
En siis oikein näe selvityksen tutkimustietoa sisältävässä puolessa perusteita pakolliselle ruotsille. Lähinnä johdannossa heitetään pohjoismainen yhteistyö.
Ei kaikki voi olla vaan ihanaa ja kivaa. Työtä pitää tehdä ja puurtaa. Sitten on joitakin hetkiä, jolloin saa kokea onnistumista ja iloa.
Kouluoppimiseen on tullut myytti , että koko ajan pitäisi olla hauskaa, helppoa ja motivoitunutta. Suurin osa kouluoppimisen motivaatiosta tulee ulkosyntyisenä. Opettaja ja tutkinnon loppuunsaattaminen vaatii tekemään eteentulevat työt. Motivaatio tulee siitä, että saatuani tutkinnon valmiiksi valmistun ja voin hakea työtä.
Harva viehtyy kielen hienoista lauserakenteista ja ääntämisen kauniista soinnuttelusta nasaalionteloissa. Kouluoppimisen ongelma on informaatio ja ärsyketulva. Tavaraa tulee liikaa, jolloin opiskelija turtuu eikä pysty innostumaan jokaisesta eteen tulevasta tehtävästä.
Nykyaikana vapaa-ajan markkina on vielä ryöstänyt työn ulkopuolisesta ajasta leojonanosan. Priorisointi työn ja viihtymisen välillä on entistä vaikeampaa aikasyöppömarkkinoiden tarjousähkyssä.
Pohjoismaiden välisessä yhteistyössä on jo vuosia, jossei vuosikymmeniä käytetty englannin kieltä.
Elämä on. Mutta minkään oppiaineen tehtävä ei kuitenkaan voi olla se, että se opettaa kestämään ikävää, rankkaa ja hyödytöntä työntekoa ja kieltämään kriittinen ajattelu, omien tavoitteiden pohdinta ja ihmisten erilaisuus.
Aiemmin puhuttiin enemmän yleissivistyksestä, joka saatettiin mieltää listaksi asioita, jotka sivistyneen ihmisen kuuluu muistaa ja osata. Nyt puhutaan esimerkiksi monilukutaidosta. Olen antanut itseni ymmärtää, että kyseessä on taito ”lukea” niin runoja kuin valtion budjettia, niin jalkapallo-ottelua kuin jonkin tieteenalan tutkimusta – kaikkien ei tosin tarvitse osata täsmälleen samoja asioita.
Koulussa nuorille tarjotaan taitoja osallistua kulttuurin moninaisiin prosesseihin ja mahdollisuutta valmistautua tulevaisuuteen, jota emme tunne. Ollaan ehkä entistä enemmän siirrytty ajattelemaan, ettei ihminen olekaan astia, joka täytetään, vaan tuli joka sytytetään.
Tästä voidaan jatkaa keskustelua, mutta ei pakkoruotsi ainakaan paranna tilannetta 😉
Olet, eemil, jäänyt ainoana puolustamaan pakkoruotsia, ihan kunnioitettavaa. Yleensä pakon puolustajat karkaavat keskusteluista, jottei heidän tarvitsisi pohtia asiaa kenenkään muun kannalta.
Pakkoruotsiväittelyissä vastakkain ovat ne, jotka haluavat lapsilleen ja lastenlapsilleen mahdollisuuden valita viisaasti mahdollisimman omista lähtökohdista koulussa opiskeltavat kielet, ja ne, joiden mielestä he ovat parhaat voimat päättämään muitten lasten ja lastenlasten kieliopinnoista. Kysymys on demokratiasta.
Se, että oppilas on sisäisesti motivoitunut opettelemaan vierasta kieltä, ei suinkaan tee tuosta opettelusta automaattisesti ”ihanaa ja kivaa”. Se tekee siitä mahdollista. Itselleni mm. arabian opiskelu oli todella vaikeaa, vaikka olinkin motivoitunut. Monelle muulle ruotsin opiskelu voi olla yhtä vaikeaa, ja ilman motivaatiota minkä tahansa kielen oppiminen on mahdotonta.
Haluammeko me, että kaikkien ruotsin opintoihin osallistuvien on mahdollista oppia ruotsia? Jos kyllä, annamme jokaisen vapaasti valita ne vieraat kielet, joita hän opiskelee. Näin ruotsin valitsevat ovat motivoituneita opiskelemaan juuri sitä kieltä, ja tulokset paranevat.
Tällä hetkellä tunneilla edetään ei-motivoituneiden omaksuman tason mukaisesti, joka ei siis tosiaankaan ole häävi (samat ihmiset oppivat kuitenkin yleensä englantia ihan hyvin, koska motivaatio on parempi). Seurauksena myös motivoituneet oppilaat menettävät mahdollisuuden oppia kielen kunnolla. Kaikki häviävät, eivätkä vähiten ne ruotsinkieliset, jotka toivovat palvelua omalla äidinkielellään.
15 vuotta vanha linjapaperi kelpaa muuttuneiden opetussuunnitelmien ja jatkuvan kansainvälistymisen jälkeen lähinnä sytykkeeksi. Esimerkiksi maahanmuuttajien määrä Suomessa on tuossa ajassa yli kaksinkertaistunut, ja toisaalta internetin merkitys on jotain aivan muuta kuin vuonna 2000 (muistaako joku vielä, mitä raportissa suositellut CD-rom -levyt olivat?).
Nykyaikainen koululainen on internetin myötä moninverroin kansainvälisesti verkostoituneempi kuin juuri kukaan vuonna 2000, ja seurauksena ruotsin käytännön merkitys muiden kielten rinnalla on romahtanut täysin. Vuonna 2000 vielä saattoi kuvitella, että ruotsi olisi useimmille suomalaisille luontevin lähiulkomaa, mutta sen jälkeen esimerkiksi lentolippujen hinnat ovat ovat pudonneet hintakilpailun vuoksi. Tukholma on entistä harvemmalle suomalaiselle ensimmäinen ulkomaanmatkakohde.
Kaikenlainen vieraskielisen materiaalin saatavuus on räjähtänyt käsiin, ja toisaalta tarve kommunikoida vierailla kielillä on lisääntynyt. Perustelut juuri ruotsin kielen pakolliselle opetukselle ovat nykyään vielä paljon heikommat kuin 15 vuotta sitten.
Löytyykö jotain parempaa/tuoreempaa?
Silloin kun on mukana suomalaisia ja tanskalaisia jotka osavat ruosia, on käytetty ruotsia, mutta jos suomalaiset eivät osaa ruotsia tai tanskalaiset vain huonosti, käytetään englantia. Joissakin yksittäisissä tapauksissa, jos ruotsalaiset tai norjalaiset ovat osaneet suomea, on jopa käytetty suomea tai jos on ollut yhteissaamelaisesta asiasta, saamen kieltä.
En tarkoita, että se olisi ainoastaan ruotsin tehtävä. Sama tehtävä on kaikilla oppiaineilla. Moni voi ajatella, että epäyhtälöiden ratkaiseminen on aivan turhaa, en tarvitse epäyhtälöratkaisua koskaan. Samanlaisia esimerkkejä löytyy jokaisesta oppiaineesta , niiden kaikille yhteisistä kursseista. Ei voi ajatella niin, että jokainen yksilö valitsisi vain ne asiat, joita hän luulee tarvitsevansa.
Epäyhtälö on minulle niin vaikea asia, ei edes yhtälö, vaan epäsellainen. Haluan vapautuksen pakkomatematiikasta.
Tietynlainen koulutusratkaisu , kokonaisuus , täytyy olla. Ja sen ratkaisun tekee virallinen koulutuspolitiikkaa ohjaava järjestelmä. tutkimuksiin perustuen.
En kuitenkaa yleistäisi, että 5,5 miljoonaa vastustaa kaikille yhteisen ruotsin kielen opetusta, ja yksi puolustaa sitä. Suomen virallinen järjestelmä puolustaa opetusta.
Tuostahan ei nimenomaan ole kysymys. Suomen koululaitos on valinnaisuudenkin suhteen edistyksellinen. Samoin oppimisvaikeuksien diagnosoinnissa ja opetuksen mukauttamisessa niiden tulosten pohjalta. Aina kuitenkin on parantamisen varaa, mutta se vaatii lisää rahaa, pelkistettynä.
Demokratia toteutuu jo nyt, tuskin tarvitsee lähteä parlamentarismin perusteita avaamaan. Ei näitä koulutuspoliittisia toimia mikään diktaattori määrää.
Erään open ja muiden pakkoruotsinpoistopeukuttajien ajatusmalli sopii hyvin nykypäivän yksilöllistämisen kaavaan. Yksilön tarpeet ja oikeudet nostetaan tärkeimmäksi toimintaa ohjaavaksi arvoksi.
Nykyinen valinnaisuus ja ”hoitoonohjausmalli” oppimisvaikeuksissa ovat kokonaisuuden kannalta järkevin ratkaisu. Yksilökohtaisen tarpeen vuoksi ei ole mielekästä romuttaa koulutusjärjestelmän yhtä osaa poistamalla yhteisen kielen opetuksen osuus kokonaan. Tämä ei tietenkään sulje pois järjestelmän kehittämistä ja hiomista.
Niin, koska ruotsin pakollisuuden muuttamisella vapaaehtoiseksi tavoitellaan juuri sitä, että ruotsin opetus Suomessa yhtäkkiä loppuu kokonaan ja sinikeltaisten vaatteiden käyttö kielletään karkotuksen uhalla. Keskustele tässä sitten näiden kanssa.
Suomessa muuten on jo n. 98%:lle väestöstä yhteinen kieli, ja se on suomi.
Sen ”virallisen koulutuspolitiikkaa ohjaavan järjestelmän” nimi taas on eduskunta, ja sinne pääsee ohjailemaan kun tulee vaaleissa valituksi; esimerkiksi pakkoruotsin poistamista ajamalla.
Ettekö te ruotsin pakollisuuden puolustajat oikeaksi keksi olkiukkoja parempia argumentteja? Ruotsin valinnaisuudesta ei mielestäni kyllä mitenkään seuraa se, että äidinkieli, matematiikka taikka oppivelvollisuus muuttuisi valinnaiseksi.
Kas kummaa kun ruotsin pakollisuutta ei perustella asevelvollisuudella! Eli jos ruotsista tehtään valinnainen, niin sitten on armeijastakin tehtävä! Ergo, pakkorruotsi on olennainen osa maanpuolustustamme! Tai verotuksella, ei voida lähteä siitä että kansalaiset valitsevat luettavat kielet ja maksettavat verot, tämä ei vaan käy päinsä.
Eemil: vain pienellä osalla ylioppilaaksi minimimatikalla kirjoittaineista on mitään käsitystä koko epäyhtälöistä. Oppisuunnitelman mukaan sitä opetetaan, kuten ruotsiakin, ilman että oletettaisiin sen jäävän oppilaiden mieleen. Sinä ressukka vieläkin elättelet päässäsi, että valitettaisiin turhasta oppimisesta. Ei näissä pakkoaineissa ole minkäänlaisesta oppimisesta kyse vaan oppilaiden tunnilla istuttamisesta ilman mitään järkevää tekemistä. Se on koulujen todellisuus.
Eemil: täydennän vielä, että olen itse koulutukseltani matikanopettaja, mutta minusta tuo kaikki tyhjänpäiväinen minkäänlaisia oppimistuloksia edellyttämätön pakko-opetus omalta alaltanikin kannattaisi lopettaa, vaikka siinä pitäisi potkia puolet meistä opettajista kortistoon. On paljon parempi olla vaikka työttömänä kuin tehdä työtä, missä ei ole mitään järkeä.
eemil, erilaisuutta ei tarvitse ”hoitaa”, se on oleellinen osa ihmisyhteisöä ja sille on annettava tilaa.
Miksei kieltenopetus saisi palvella yksilön hyvää? Kenen hyvää pakkoruotsi palvelee? Kenen edun vastaista olisi pakkoruotsin poisto? Mietitäänpä.
Ruotsiin opiskelemaan lähtijöitä on vähemmän kuin Viroon lähtijöitä ja Eurooppa/maailma tarjoaa paljon laajemmat työmarkkinat kuin Ruotsi – sitä paitsi nykysuomalaisilla uussuomalaisineen on jo pilvin pimein kontakteja muihin kielialueisiin ja kulttuureihin.
Siis ainakaan opiskelijoiden edun vastaista pakon poisto ei olisi.
Virkamiesten kielitaitovaatimukset eivät ole tätä päivää. Esimerkiksi poliiseja virkaruotsitetaan samaan aikaan, kun eläkkeelle jäävä poliisiylijohtaja sanoo, että poliiseiksi on saatava lisää maahanmuuttajia ja heidän kohdallaan pitää voi tinkiä jopa suomen kielen taidosta. Myös maahanmuuttajat vanhenevat, tarvitsevat terapiaa – mutta hoitohenkilökuntaa karsitaan pakkoruotsilla. Ainakin Turun amk:n hoitotyön linjalle jopa pääsykokeissa on pakkoruotsin osio.
Monikulttuurisen palveluyhteiskunnan etu pakkoruotsi ei siis ole.
Yhä vaimeammin puhutaan ruotsinkielisistä palveluista, sillä ne voidaan hankkia vaikka ostopalveluina. Jo nyt virkamieskunnassa todellisen ruotsinkielisen palvelun hoitaa aidosti ruotsinkielinen, kaikkien onneksi. Koko virkapakkoruotsi on merkillinen hämäys, jolla teetetään muilla turhaa työtä ja sitten turhautetaan palvelun käyttäjät, jotka tietysti näkevät, ettei pakkovirkaruotsi toimi kuin vastauksessa ”Vänta lite, jag hämtar Gunilla”.
Siis eivät virkamiehiksi aikovat eivätkä palvelujene käyttäjät kärsisi pakon poistosta. Kielitaitovaatimukset tulisikin ajanmukaistaa ja myöntää toimivien ruotsinkielisten palvelujen edellyttävän tiettyä määrä ruotsinkielisiä pavelijoita ja oman verkostonsa.
Ajatteleeko joku kenties, että suomalaiset vieraantuvat demokratiasta ja muista hyveistä, mikäli eivät osaa ostaa kahvikuppiaan ruotsiksi Tukholmassa? Ei kai.
Siinähän se sitten tulikin syy sille, miksi sinun on niin vaikea ymmärtää, että ruotsiin käytetyn ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin. Kysehän on ihan yksinkertaisesta epäyhtälöstä: ruotsi < suuret maailmankielet.
Itse epäilen, että monen suomalaisen ongelman taustalla onkin juuri pakkomatematiikan vähäisyys. Jos epäyhtälön merkitystä ei käsitä, on hyvin vaikea muodostaa järkevää (tutkittuun tietoon perustuvaa) käsitystä tai argumenttia oikeastaan yhtään mistään.
Tuo ja virkamiesruotsin vastustaminen on elitistinen ajattelumalli. Tavallinen duunari , hyvän ammattikoulutuksen saanut, voi lähteä Ruotsiin töihin. Ruotsi on meidän lähialuemahdollisuus, suomalaisten Amerikka.
Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että pakkoruotsisuomalaisilla on jonkinlainen alemmuuskompleksi tai kauna ruotsalaisuutta kohtaan.
Mikä loistava mahdollisuus hakea töitä Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.
Aihe herättää paljon keskustelua. Vielä viimeiset kommenttini tältä erää.
1- suomenruotsalaiset eivät halua puhua ruotsia suomalaisten kanssa
2- ruotsi on suomessa hyödyton kieli työelämässä
3- virkamiesruotsi on jäänne menneisyydestä ja kuollut kirjain
4- kouluruotsin pohjalta voi hankkia hyvän kielitaidon 2-3 vuodessa. Edellytys on että muuttaa ruotsiin.
5- kouluruotsi ei sinällään mahdollista toimehenkilön työllistymistä ruotsissa koska koulussa ei opita puhumaan vaan lukemaan
6- kouluruotsin pohjalta ei osaa tanskaa ja norja on hyvin vaikeaa
7- ruotsia pitää osata puhua sujuvasti että siitä on hyötyä mutta sitten siitä voi olla paljon hyötyä
Yksilölle hyvä tulee joukon synergiasta. Mitä suurempi on kielitaitoresurssi ruotsin kielessä lähialueella, sitä enemmän yksilö hyötyy kokonaisuudesta.
Kontakteista ulkomaille on tietenkin hyötyä, mutta ne ovat aivan eri kokoluokkaa (pienempiä) kuin mahdollisuudet lähialuemarkkinalla. Miettikää nyt vähän tavissuomalaista (ei etelän eliittiä), onko hänellä pienempi kynnys hakeutua naapurimaan työmarkkinoille ruotsinkielen taitoisena, kuin ulkomaille englannilla ?
Kyse on siis suurista määristä ”työläisiä” , ei yksittäisistä esim. it-alan huippuosaajista. Joku kirjoittaa , että heitä on satoja, tuhansia, mutta lähialuemarkkinoissa puhutaankin 10 tuhansien työllistymismahdollisuuksista.
Pätevä argumentti ei ole se, että niin ja niin vähän työllistyy Ruotsiin. Pitää miettiä sitä , miten tätä mahdollisuutta voidaan kehittää ja hyödyntää. Ei ainakaan propagoimalla pakkoruotsista.
Koko pakkoruotsi asia on pelkkää paskaa, josta ei voi keskustella järkevästi. Se, että peruskoulussa ja 2-asteen koulussa istutaan ruotsin tunnilla on merkityksetöntä. Jos joku haluaa, että näin tehdään niin kasvattaahan se ainakin luonnetta.
Se, että pakkoruotsin jatkoksi on saatu ajettua viime vuosina pakollinen virkamiesruotsi vaatimus on pelkkää rasismia. Hansson imee äidinmaidostaan sen, mihin itäsuomalainen ei saa mitään opetusta. Ja sitten ollaan samalla viivalla tasavertaisina.
Sen pitäisi riittää, että korkea asteen koulupaikkoja on ruotsinkielisille kolme kertaa enemmän ja koulutus on kaksi kertaa kalliimpaa. Ja tietenkin ero on pienempi sossualoilla, mutta esim. ekonomeista yli 20% koulutetaan ruotsinkielellä.
Jos joku väittää, että pakko/ virkamiesruotsissa on kyse jostain muusta kuin rasismista, niin tarvittaisiin vahvoja perusteluja. Se ei riitä, että ruotsinkieliset on niin tyhmiä, että sellaisen kouluttaminen maksaa moninkertaisesti suomalaiseen verrattuna.
Meinaat että yksilölle on enemmän hyötyä silmät kiinni ja sinnepäin suoritetusta kouluruotsista, jonka verran kaikki muutkin osaavat, kuin ehkä jopa auttavalla motivaatiolla suoritetusta maailmankielestä jolla erottuu joukosta? Oletko kuullut kysynnän ja tarjonnan laista? Pitäisikö keskittää reaaliaineitakin siten että tästälähin kaikki lukevat pelkkää terveystietoa, ja jätetään fysiikka ja kemia oman harrastuksen varaan. Saataisiin yhtä hurjat synergiaedut.
Saksa on aivan eri kokoluokan (suuremman) talous ja työmarkkina kuin pohjoismaat yhteensä, ja käytännössä yhtä lähellä, niin logistisesti kuin kulttuurin kannalta. Omalta paikkakunnaltani lentää Saksaan edestakaisin halpana päivänä hintaan 60e; Ruotsiin 220e.
En tiedä kuinka hyvin kaveripiirini edustaa kansan syviä rivejä, mutta sitä kiinnostaa muuttokohteena selkeästi enemmän aurinkoinen, halvan oluen Saksa kuin hyinen korkean verotusasteen Ruotsi. ”Työläisiä” länsinaapuri ei etenkään tunnu sytyttävän, ja toisaalta alma materistani lähtee sinne neljä kertaa vähemmän vaihto-opiskelijoita kuin Saksaan ja saksankielisiin naapurimaihin. Kannattaisiko hajauttaa kielten opiskelua siten että työläisillä olisi paremmat rahkeet hakea töitä suurmaista jotka EU-integraatio on tuonut lähelle?
Suomi vs. Ahvenanmaa on mielenkiintoinen vertailupari. Avoimen rasistisessa maakunnassa on eriarvoistavasta lainsäädännöstä, kotipaikkaoikeuslaista, kielivaatimuksesta ja maanostokiellosta huolimatta enemmän suomea äidinkielenään puhuvia mitä mannersuomessa on ruotsia puhuvia.
En tiedä miten paljon pakkomatematiikaa kouluissa on nykyisin mutta silloin kun itse kävin koulua ja opiskelin 30-40 vuotta sitten, sitä oli ihan riittävästi.
OK, tiesin että jos haluaa saada DI:n paperit niin on vain suoritettava kaikki vaadittavat kurssit, ja minä en ollut ainoa ikätovereistani joka valitti sitä että matikan tenttejä joutui uusimaan moneen otteeseen että sai hyväksytyn arvosanan. Toinen juttu että työelämässä kaikesta siitä matematiikasta jota päähän paukutettiin ei ole ollut juuri mitään käyttöä. Peruskoulun oppimäärän geometria ja Pythagoraan teoreema on ainoa jota on tarvinnut aikuiselämässä, ja sekin vain kesämökin ulkorakennusta rakentaessa.
Kukaan ei siihen aikaan valittanut kielten opiskelun runsaudesta, ei edes ruotsista. Siihen aikaan oli itistään selvä että insinööri osa ruotsia ja saksaa englannin lisäksi, jotkut rakennus- ja koneinsinöörit venäjäänkin.
Kielten opiskelu on mulle aina ollut matematiikan, fysiikan ja muiden nippelitieteiden opiskeluun verrattuna suoranaista lepoa. Mutta täytyy myöntää että ammatinvalinta ei muutenkaan osunut ihan nappiin, mutta silloin yli 30 vuotta sitten ei ollut niin helppo päättää, pojilta vaadittiin silloin vain ns kovien asioiden osaamista, mitään vaihtoehtoa heittäytyä humanistiksi ei siihen aikaan ollut.
Norjan työmarkkinathan vetävät nykyisin paremmin kuin Ruotsin, ja moni suomalainen on sinne lähtenytkin, ja siellä todella pärjää ruotsillakin.
Eemil, taidat elää vielä 1960-luvulla? Silloin kielitaidottomia suomalaisia muutti Ruotsiin ja vaihtoi maaseudun kaupunkiin.
Lähialue työelämän kannalta nykyisin on EU ja sen vapaa liikkuvuus ja liikenneyhteydet.
Sitä edelsi Pohjoismainen passivapaus 1950-luvun puolivälistä. Liikenneyhteydet olivat silloin ruotsinlaivojen varassa.
Maailmankuva vuodelta 1970 suosii pakkoruotsia. Kevennä me naapurimaan taakkaa kielikoulutuksen osalta ja vähennämme siellä sosiaalisia ongelmia, rikoksia ja murhia.
2015 tilanne on jo toinen.
Pakkoruotsin kannattajilta toivoisi asiallisia syitä. ”Koulu on pakko” ja ”muutto Ruotsiin on todennäköinen” eivät ole sellaisia. Kansalliskieli saame on ilman koko ikäluokan pakollista opetusta.
Jos ruotsin vastustaminen tuottaa kehnoja syitä, kannattajien pitäisi pystyä parempaan. Katukylittien vaihtaminen kielivähemmistön määrän mukaan on taas aitoa hölmöilyä.
Mukana ovat Viro, Latvia ja Liettua, jolloin skandinaviska ei ole optio. Skandinaviska on muuten jotain kouluruotsin ulkopuolella olevaa tanskaa, jossa on enemmän ruotsalaisia sanoja mukana. Sitä ei oikein kukaan ymmärrä. Islantilaiset taas kun eivät osaa ruotsia vaan tanskaa.
Tämä menee vähän jankuttamiseksi, mutta koska Osmo on merkittävä poliitikko, haluaisin hieman liata opettajana omaa pesääni hänenkin kuultensa.
Ruotsi on tietenkin räikein esimerkki, mutta suurelle osalle oppilaista ei jää mitään muistijälkeä esimerkiksi koko kouluaikojensa kemian tai fysiikantunneista. Aineessa kuin aineessa mediaanioppilaalle jää käteen niin vähän, että käytännössä hän olisi voinut jättää koko opetuksen väliin.
Tähän on syynä ennen kaikkea opettajien etuja ajavat tahot. Näiden tavoitteena on ollut vuosikymmeniä lisätä opettajien työllisyyttä lisäämällä koulun tehtäviä ja yleensä kaikkea, mikä vaatii lisää oppitunteja ja pienempiä ryhmiä.
Toisaalta on kaikenlaisen kasvatuksellisuuden, postmodernismin ja muun maailmanhalauksen nimissä tehty opettamisen tuloksista mahdollisimman vaikeasti mitattavia. Ulkopuolisella ei ole mitään dataa käsissään, jolla hän voisi arvostella sitä, tekeekö koulu mitää lupaa vai ei.
Nämä asiat ovat tehneet opetuksesta onttoa: tunteja pidetään, mutta niillä ei tarvitse oppia mitään. Inkluusiota puolustellaan hellyttävillä argumenteilla, mutta käytännössä koulu ja sen kautta opettajat saavat rahaa oppilaiden pääluvun mukaan. Oppimisvaikeuksilla kerrottuna.
Kun tästä kaikesta tulee ongelmia, syytetään yksittäistä opettajaa (kritisoimalla järjestelmää leimautuu huonoksi opettajaksi) ja korostamalla opettamista professiona, jota tuetaan kiristämällä pätevyysvaatimuksia entisestään. Näin luodaan järjestelmä, joka kuppaa yhteiskunnalta resursseja uraputkeen päässeelle opettajakunnalle niin, että koulusysteemin tarvitsee antaa vastineeksi mahdollisimman vähän ja toisaalta suojataan opettajakuntaa ulkopuolista kilpailua vastaan. Mediassa järjestetään säännöllisesti hysteriaa ”epäpäteviä” opettajia vastaan.
Syrjäytymisen vastustaminen ja kaikkien läpi saattaminen tekee oppilaalle tavattoman vaikeaksi saavuttaa oppimistuloksia. Hänellä pitää olla valtava motivaatio ja heltymätön itsekuri, että hän oppii rauhattomassa ympäristössä, jossa loppujen lopuksi paljoakaan konkreettista osaamista ei voida vaatia.
Ennen ajateltiin, että kuuluu oppilaan kuluttajasuojaan, että suorittamalla tietyn tason koulutuksen hän saa eväät jatkaa halutessaan opiskelua seuraavalla tasolla. Nykyään on paljon oppilaita, jotka päästetään armolla eteenpäin, kunnes he jäävät täysin tyhjän päälle.
Minulla on serkku, jonka lukio jäi kesken. Hänelle on diagnosoitu kaikenlaista autismintapaista. Annoin hänelle yksityistunteja ja huomasin, ettei hänen älyssään eikä tarkkaavaisuudessaan ollut mitään vikaa, mutta hän ei hallinnut asioita, jotka opetetaan ala-asteella viidennellä luokalla. Jokainen koulu oli vain sylkenyt hänet eteenpäin onnellisena kun pääsi eroon vaikeasta oppilaasta, mutta mitään todellista taitoa tai tietoa hän ei ollut saanut. Muuta kuin kokemuksen, että hän on tyhmä ja elämäänsä hallitsematon vammainen häirikkö.
Taidankin kääntää kelkkani ja ruveta kannattamaan pakkoruotsia, jos sen saa vahvennettua niin, ettei mistään koulutasolta saa valmistua, jos ei osaa jokseenkin täydellisesti ruotsin prepositioita ja niiden käyttöä. Yksikin kova ja todellisen konkreettinen taitovaatimus riittäisi romauttamaan nykyisen koulujärjestelmän, ja sen jälkeen päästäisiin ehkä tekemään jotain järkevääkin opetuksen nimissä.
Ja mitä tällä tarkoitat, eemil?
Eiköhän asia ole niin, että mitä suurempi on kielivaranto (eri ihmiset osaavat eri kieliä), sitä suurempi hyöty yksilöiden kielitaidosta on kokonaisuudelle.
Mutta nyt puhumme ennen kaikkea ihmisten oikeudesta heille mielekkääseen kielitaitoon. Tähän tarpeeseen pakkoruotsi ei kykene vastaamaan. Pysähdy miettimään tätä.
Pakkoruotsin puolustaminen lähimarkkinoilla vie vain uusien kysymysten eteen:
Ruotsi ei ole enää edes suurin kauppakumppanimme, miksi sen merkitys ohittaisi kaiken muun ja oikeuttaisi alakoulusta yliopistoon jatkuvat ruotsinopinnot, joilla vielä karsitaan opiskelijoita?
Eivätkö Viro ja Venäjä ole lähimarkkinoita? Itämeren alueelle kuuluu Viron, Venäjän ja Skandinavian maiden lisäksi Saksa, Liettua, Latvia, Puola. Eivätkö nämä ole lähimarkkinoita? Entä Eurooppa, joka on koottu yhteisen Unionin alle?
Nuoremme kouluttautuvat ryhmissä, joissa on paljon maahanmuuttajia ja meillä useimmilla lienee tulevaisuudessa lastenlastemme joukossa monikielisiä lapsia, joiden juuret tulevat Suomen ja Skandinavian ulkopuolelta. Näiden lasten oikeus ylläpitää ja rakentaa kielitaitoa heidän omista lähtökohdistaan on sekä hyödyllistä että välttämätöntä.
Siis ehdottomasti englanti on se kieli, jonka useimmat tavissuomalaiset ”työläiset” omaksuvat – tarpeeseen ja ilolla. Englannin taito on oleellinen – silti luotamme vapaaehtoisuuteen. Monikulttuurisuustutkija Saukkonen kertoi viime kesänä Suomi-foorumilla kansainvälisestä seminaarista, missä tutkijat olivat sitä mieltä, että englanti on aikamme lingua franca ja englannin sujuva taito, paljon koulutaitoa laajempi, on oleellinen tulevaisuudessa.
Puhut kymmenien tuhansien ”ei etelän eliitin” jäsenten lähettämisestä Ruotsin. Aika reipas arvio – mutta oletetaan hetki, että olisit oikeassa: Miten tästä syystä voi pakkoruotsittaa viisi miljoonaa? Jos ruotsi oikeasti on hyödillinen, niin kyllä sitä valitaan. Valitaanhan englantiakin nimenomaan siksi, että se on hyödyllinen – englanti ei nimittäin ole meillä pakollinen kuten Skandinaviassa tai Ahvenanmaalla.
Vähintäänkin tämä argumenttisi, jossa jo vapautat ”etelän eliitin” ja ”IT-alan huippuosaajat” ruotsin tarpeesta, viittaa alueellisiin ratkaisuihin 😉
Pätevä argumentti kielivapauden puolesta nimenomaan on se, että niin ja niin vähän työllistyy Ruotsiin ja ruotsin avulla.
Mikäli sinulle on erityisen tärkeää, että omat lapsesi voivat työllistyä Ruotsiin, voit toki ilmoittaa, että sinusta lapsillasi tulee olla sekä mahdollisuus valita ruotsi että täältä Ruotsiin lähtemisen ”mahdollisuutta voidaan kehittää ja hyödyntää”. Saat vapaasti tehdä arvion omalla ja lastesi kohdalla. Mutta nimenomaan tällä sinun argumentillasi, joka nojaa omalle arviollesi siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi perustella muiden lapsille pakkoruotsia.
Ylen uutisissa jokin aika sitten oijottiin norjahehkutusta:
– Tosiasiassa Norjan kolmessa pohjoisimmassa läänissä on tälle hetkellä avoinna 650 työpaikkaa. Kysyntää on henkilöille jotka puhuvat hyvää ruotsia. Pelkkä suomalainen kouluruotsi ei riitä. Tai sitten täytyy puhua sujuvaa tanskaa tai norjaa, lataa EURES-neuvoja Hallgeir Jenssen NAV:n Tromssan toimistolta.
Tätäkin keskustelua pääosin sivusta päätä pyöritellen seuranneena ehdottaisin kyllä, että täysivaltaiseksi kansalaiseksi pääsee vasta tietyn osaamis/ymmärrysosoituksen jälkeen, mutta ruotsin kielen prepositioiden sijaan ehdottaisin alkeellista matemaattisen ajattelun ymmärryksen osoitusta (Tuote maksaa 100 Euroa. Hintaa nostetaan ensin 10% ja sitten lasketaan 10%. Paljonko tuote maksaa?), ja jos jonkin kielen, niin ohjelmointikielen alkeellista osaamista (vaikka puolitushakualgoritmi). On aivan käsittämätöntä että ylioppilaskokeen voi(?) nykyään suorittaa ilman yhtä ainoaa matemaattis-luonnontieteellistä vastausta, ja vielä tuonkin jälkeen jollakulla on pokkaa vaatia pakkoruotsia joensuulaisele tulevalle automekaanikolle.
Suosittelisin niitä, jotka kertovat kuinka ”helppoa” ruotsin kieli on, tutustumaan Dunning-Kruger-efektin käsitteeseen.
Onko yläkouluikäisillä kypsyyttä ja tietopohjaa valita kieltä, jota tulee tarvitsemaan ? Kaikkien lasten vanhemmat eivät ole opettajia tai pitkälle kouluttautuneita.
Kirjoitin epäselvästi jos asiani voi käsittä tuolla tavalla.
Tuokin on totta, asia ei ole kuitenkaan mustavalkoinen. Jos ammattikoulusta valmistuneilla on jonkinlainen ruotsin kielitaito, niin useampi heistä rohkaistuu joukon mukana hakeutumaan työelämään ulkomaille. Ruotsi ja muut pohjoismaat ovat meitä lähellä ja edustavat samanlaisia arvoja, kynnys on korkeampi kaikkialla muualla.
Huono koulusta saatu ruotsinkielen taito ei oikeuta lopettamaan kaikille yhteisen kielen opetusta. Opetusta pitää tehostaa, ja toisekseen mennessään töihin vieraaseen maahan oppii kielestä todella paljon lisää.
Ja on aivan erilaiset mahdollisuudet integroitua työyhteisöön , kerrostaloyhteisöön, naapurustoon , harrastuksiin ja päivittäiseen arkeen kun osaa alkuperäiskansan kieltä edes auttavasti.
Kiitoksia vain arvostuksesta, mutta en voi ottaa tuosta kunniaa. Nykyinen koulutusjärjestelmä toteuttaa opetusta näin ja se perustuu lakiin.
Arvasin jo kirjoittaessani, että joku opettaja alkaa nipottaa yhtälöratkaisukyvyn ylivertaisuudesta. Harva matemaatikko osaa lukea kirjoitustani ”epäyhtälö ei ole yhtälö ensinkään” oikein. Ja , että sitä ei voi ratkaista. Pointtini oli siinä, että jos lähdetään täydelliselle yksilöistämisen tielle, niin koulussa opetettavat kokonaisuudet pirstaloituvat sadoiksi eri variaatioiksi. Mitkään rahat ja koulutunnit eivät riitä sen paletin läpiviemiseen.
Umpimatematiikon voi volla vaikea hahmottaa käsitettä viitekehys, ellei ilmoiteta sen pisteitä x- ja y-akselilla. heh, leikkisä anekdootti, ei pahalla…
Niin koulusta, kouluaineista, opetussuunnitelmista ja opettajista voi, saa ja pitää käydä kovaakin keskustelua.
Mutta nyt teemana on ruotsin pakollisuus. On kyse vähemmistökielestä, jonka pakollisuus alakoulusta yliopistoon on täysin uniikki kaikkiin muihin maailman kouluissa opetettaviin kieliin verrattuna. On kyse kielestä, jonka ainakin 74% suomenkielisistä haluaa pois pakollisten aineiden joukosta ja jolla ei oletettavasti ole ollut päivääkään kansalaisten enemmistön tukea takanaan.
Puhutaan siis nyt pakkoruotsista, sillä riippumatta muista aineista ja koulun kohtalosta, ruotsin pakollisuuden perusteet joko löytyvät tai eivät löydy. Kuten JTS kirjoitti:
Kaikkialla maailmassa perheet tekevät näitä ja vielä merkityksellisempiäkin valintoja yhdessä lapsen/nuoren kanssa. Miksi se, mikä toimii esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja jopa Ahvenanmaalla, ei meillä tule kuuloonkaan?
Pelkkä kansalliskieliasema ei voi olla peruste pakollisuudelle. Monikulttuurisuustutkija Saukkonen on esittänyt saamen kielten nostamista kansalliskieliksi. Pakolliseksi nämä kielet eivät nimikemuunnoksella muuttuisi.
Siksipä tätä keskustelua käydäänkin.
Lait ja normit ovat aikansa lapsia. Niiden takana olevat arvot ja perustelut täytyy olla avoimesti esillä ja kyseenalaistettavissa.
Se, että suomalais/uussuomalaisperheet tekisivät kielivalintojen suhteen huonompia ratkaisuja kuin perheet muissa maissa, vaatii perusteluja.
Toimii, ja huonosti. Suomalaisen koulujärjestelmän tulokset ovat Pisan valossa maailman huippua. Ruotsi tulee kaukana perässä.
Yhteisen ruotsin poistjat haluavat perusteluita miksi kielenopetus pitäisi säilyttää. Mitähän poistamisen kannalla olevien argumentit ovat?
Hevosmiehen tietotoimiston kalluppi, että 74 prosenttia on vastaan. Virkamiesruotsin kielikoe on joillekin liian vaikea. Suomi ei ole enää Ruotsinvallan alaisena. Lapset käyttävät englantia enemmän. Maahanmuuttajille ruotsi on liian vaikea puuttuvan pohjan vuoksi (sen takia poisto kaikilta).
Eivät kertakaikkiaan vakuuta. Muistutukseksi vielä , että englannin opetusta ei ole vähennetty . Eikä saksan, venäjän, espanjan valitsemista ole estetty.
– Miksi se [kielivapaus], mikä toimii esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja jopa Ahvenanmaalla, ei meillä tule kuuloonkaan?
Pisatuloksia ei ole saavutettu pakkoruotsilla. Pakkoruotsin oppimistuloksethan ovat surkeat. Ja silti kieltä on luettu peruskoulusta yliopistoon.
Mikset vastaa kysymykseen?
Onko tämä tosiaan peruste pakkoruotsille? Alakoulusta yliopistoon pakollista ruotsia, mutta ei muutakaan opiskelua ole estetty. Tällä perusteella voisi lisätä pakollisuutta vaikka kuinka ja mihin.
No joo, se oli Åbo Akademi 😉
Tosin toistaiseksi kaikki muutkin gallupit ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia. Pelkästään hevosmiehetkö meillä tekevät galluppeja? Minkä tahon tekemän gallupin voisit hyväksyä?
Ei kyse ole kielenopetuksen poistamisesta, kielen/kieltenopetus jatkuu kaikissa maailman kouluissa ja Suomessa myös, vaan kyse on pakkoruotsin siirtämisestä valinnaiseksi kieleksi. Muista käyttää sanoja oikein, jottet tulisi vääristäneeksi toisten mielipiteitä. Ihminen, joka pystyy puolustamaan näkökantojaan, ei vääristele tilannetta.
Vapaamman kielivalinnan perusteet ovat monet, mutta tässä opetusministeriölle Itä-Suomen kokeilulupaa hakiessa toimitettu lista:
Pakkoruotsille ei ole perusteita eikä kannatusta
– Suomi on kaksikielinen vain paperilla, todellisuus ja kielilaki ovat pahasti ristiriidassa keskenään suurimmassa osassa Suomea.
– Ruotsi on suurimmassa osassa Suomea jokapäiväisessä elämässä tarpeeton kieli
– Pakollisuuteen perustuva ruotsinopetus ei vastaa kansan enemmistön tahtoa, eli demokratia ei toteudu tässä asiassa.
– Kansainvälisesti tunnustamiemme oikeusperiaatteiden mukaan on kestämätöntä, että huonosti suomea puhuvan n. 100 000 ruotsinkielisen takia 5 miljoonaa muuta kansalaista pakotetaan hankkimaan valmiudet palvella heitä ruotsiksi.
– Pelkkään pakollisuuteen perustuva opiskelu murentaa nuorten kunnioitusta lakia ja koululaitosta kohtaan
– Pakollisuus tuottaa vahinkoa ruotsin ja ruotsinkielisten imagolle ja aiheuttaa turhia ennakkoluuloja ruotsin kieltä ja ruotsalaista kulttuuria kohtaan.
Pakkoruotsi syö taloutta
– Pakollisuus syö resursseja monipuoliselta kielten opiskelulta niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta.
– Elinkeinoelämä tarvitsee monipuolista kielitaitoa
– Erityisesti Itä-Suomen elinkeinoelämän kannalta yksipuolinen resurssien suuntaaminen tarpeettomaan kieleen on taloudellisesti sekä kilpailullisesti vahingollista.
– Pakollisuuden aiheuttamiin rakenteisiin kulutetaan valtavia summia säästökuurilla elävän julkisen vallan varoja
– Pakollinen ruotsi antaa merkittävälle kilpailijamaallemme Ruotsille huomattavan taloudellisen ja koulutuksellisen edun Suomeen nähden.
Pakkoruotsi on riesa ja rajoite
– Pakollisuus syö resursseja monipuoliselta kielten opiskelulta niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta.
– Kaikille ei ole mahdollista omaksua kahta vierasta kieltä
– Virkamiesruotsin vaatimus estää usein pätevän ulkomailta muuttaneen ammattilaisen palkkaamisen koulutustaan vastaavaan tehtävään.
– Kun pakkoruotsi poistuu, kouluruotsi jatkaa
– Vapaaehtoisenakin ruotsin opiskelu Suomessa jatkuu riittävissä määrin.
eemil, kun määritellään pakko, määritellään myös perusteet. Perusteettoman pakon poistamiselle riittää perusteeksi se, ettei pakkoa tarvita ja että se on haitaksi niin monelle.
Esimerkiksi pakkoruotsista opiskelussaan kärsivien maahanmuuttajien, monikielisten perheiden lasten ja erityisoppilaiden määrä on jo monin verroin suurempi kuin se ruotsinkielinen vähemmistö, jonka palveluiden takaamiseksi pakkoa muka tarvitaan.
Katsokaa tätä asiaa nyt avoimin silmin, eemil ja kumppanit, jotka pakko kannatatte: On eri asia vaatia omille lapsilleen oikeutta lukea ruotsia kuin vaatia muiden lapsille pakkoruotsia.
Pitää osata lukea , siis yhteisen kielenopetuksen. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa?
Onko tuollainen lista toimitettu Opetusministeriöön, eipä ole ihme, ettei asia ole edennyt?
Suomessa oli vieraskielisiä 289 068 ja ruotsia puhuvia 290 910. Molempien osuus väestöstä on 5,3 prosenttia.
Suurimman vieraskielisten ryhmän muodostivat venäjää puhuvat; heitä oli lähes 66 400. Toiseksi suurimmassa ryhmässä olivat vironkieliset lähes 43 000 henkilöllä. Kolmantena olivat somalinkieliset lähes 15 800 henkilöllä, ja neljännelle sijalle ylsivät arabiankieliset lähes 13 200 henkilöllä.
Pitänee vielä hetken odottaa, että venäjä on ruotsin lailla toinen kotimainen kieli.
Onkohan noin ? Pitääkö meidän ensisijaisesti opetella palvelemaan maahanmuuttajia heidän omalla kielellään vai muuttajien opetella kohdemaan kieltä ? Eikös maahanmuuttajille ole jo järjestetty erityispalveluita ja – ohjelmia kielen opiskeluun kouluissa ?
”Kansainvälisesti tunnustamiemme oikeusperiaatteiden mukaan on kestämätöntä, että huonosti suomea puhuvan n. 100 000 ruotsinkielisen takia 5 miljoonaa muuta kansalaista pakotetaan hankkimaan valmiudet palvella heitä ruotsiksi”
Tuossa hakemuksessa ei puhuttukaan ruotsinkielisen vähemmistön koosta vaan niistä ruotsia äidinkielenään puhuvista, jotka eivät ole kaksikielisiä.
Kolumnissaan viime vuonna maailmankuvalehdessä Husein Muhammed uskoi kaksikielisistä tulevan suurin vähemmistömme. Hän toivoi myös, että kaksikielisyyttä erilaisin komponentein alettaisiin rekisteröidä muiden maiden tapaan. Näin meillä olisi selkeä käsitys siitä, minkälaisia palveluja ja millä kielellä kaivataan.
Maahanmuuttajakielten kohdalla palveluja toivottavasti pystytään pian tarjoamaan inhimillisesti tärkeissä tilanteissa: vanhusten hoiva, maahanmuuttajathan vanhenevat ja moni unohtaa aikuisena hankitun kielitaidon, sekä erilaiset terapiapalvelut, moni maahanmuuttaja kantaa taustansa vuoksi sodan tai muun katastrofin traumoja ja itse muuttokin on henkisesti raskas prosessi. Palveluja tarvitaan monilla kielillä ja ensisijaisesti niiden antajat puhuvat äidinkielenään näitä kieliä. Siksi on tärkeää varmistaa, että meidän maahanmuuttajanuoristamme valmistuu psykologeja, poliiseja, lääkäreitä, tulkkeja – ja että heidän kotikielensä säilyy. Tämän tulee olla yksi kielipolitiikan tavoitteita.
Opetusneuvos Mustaparta sanoi joku vuosi sitten haastattelussaan surevansa sitä, että maahanmuuttajista puhutaan usein rikkautena, mutta ”sitten kun se rikkaus on meillä käsillä, niin me ei käsitetä, että tuossa se on.” Hän piti positiivisena kehityksenä sitä, että maahanmuuttajien äidinkieli tulee arvosanaksi todistukseen, mutta toivoi myös, että sillä kielellä pystyisi tulevaisuudessa korvaamaan muita kieliopintoja. Samalla opetusneuvos sanoi, että hänestä tarvittaisiin ”avointa ja vilpitöntä keskustelua siitä, millaiset opetusjärjestelyt turvaisivat parhaiten ruotsinkielisen väestön lakisääteiset palvelut”. Minusta ruotsinkielisten palvelut olisi jo aika irrottaa kokonaan kieltenopetuksesta. Ne tulee hoitaa, mutta ne on suunniteltava irrallaan muiden kieliryhmien pakollisista opinnoista.
Jos jonkin kansanosan ”oppimistulokset ovat surkeat”, voi ehkä olla myös niin, ettei asianomaisista ole opintielle (pitkälle). Nykyisin pitäisi kai kouluttaa nimenomaan moniosaajia, jotka pärjäävät alalla kuin alalla, erityisesti jos ne monet vanhat alat ja ammatit korvautuvat uusilla.
Ruotsinkielen oppimattomuus/osaamattomuus lienee jonkinlainen kielellisen ja/tai asenteellisen kankeuden merkki. Sellainen merkki ei taida olla yleensä mikään hyvä merkki …
Miksi meillä on ylipäätään yleinen oppivelvollisuus, eli pakko opiskella jokin vähimmäisvaatimusten mukainen oppimäärä (oppiaineista ja kursseista riippumatta)? Pakko, mikä pakko. Kustannus-hyöty-analyysiä voi ja pitääkin ehkä tehdä.
Lieneekö maassamme jonkinmoinen joukko koululuokkia, joissa heikoin aines tarpeettomasti haittaa ja häiritsee muiden oppilaiden oppimista? Tokko se nyt on pelkästään siitä kiinni, että oppiaineena sattuisi olemaan ruotsinkieli.
En katso olevani mikään intohimoinen pakkoruotsin kannattaja. Näen kuitenkin (ilmeisesti monien kansanedustajien tavoin?) ruotsinkielen opiskelun kaikille hyödyllisenä, tosin ainakin osittain myös vähän samaan tapaan kuin esim. verryttelyn ennen lihasten reippaampaa käyttöä. Ei tule ihan niin helposti kramppeja tms. vaivoja, jos ensin verryttelee … Eikös nyrkkeilijöilläkin ole niitä harjoitusvastustajia?
Muitakin syitä toki on (ja jo ainakin yhtä useampien kirjoittajien toimesta edellä olevassa pitkähkössä blogikeskustelussa lueteltu).
Jos muitakin syitä on, miksi täällä toistellaan näitä kaikkein hullunkurisimpia?
Vai tarvitsevat suomenkielisen koulun oppilaat pakkoruotsin ”harjoitusvastustajaksi” karaistuakseen elämän taisteluun?
Täällä jo kommentoitiin näitä heittoja:
Nyt tuli sitten harjoitusvastustaja. Vai oliko tämä huumoria?
Näitä pakkoruotsin perusteita lukiessa ei tiedä itkeäkö vai nauraa.
Ruotsinopettajien viimekesäisessä koulutuspäivässä inspiraatiopuhujana oli tunnettu suomenruotsalainen mediahahmo, joka runoili näin:
”Ruotsin kieli ei ole suomalaisille pelkästään viestintäväline, vaan sillä on myös laajempi merkitys ajatteluun ja maailmankuvan hahmottamiseen. Miksi sanommekaan Pekka Töpöhäntä ja ruotsalaisille tämä hahmo on Pelle Svanslös? Kielet siis eroavat toiminnallisuudeltaan. Indoeurooppalaiset kielet ovat toiminnallisempia, suomalais-ugrilaiset kielet puolestaan ovat staattisempia. Näin Suomessa kaksi eri ajattelumallia kohtaa toisensa, mikä maailmassa on melko ainutlaatuista.”
Tämä kielenkäytön ammattilainen lopuksi toivoi suomalaisen koulun painottavan enemmän kieliä vaikkapa sitten muiden sisältöjen kustannuksella! Huh!
Ihan kiva asenne: jos ei opi ruotsia, ei ole koulukypsä tai ammattitaitoinen – siis Suomessa. Muualla ei pidetä tarpeellisena karsia ihmisiä koulutuksesta ja ammateista pakkoruotsin kaltaisilla järjestelyillä – mitään meidän pakkoruotsijatkumomme kaltaista ei muualla ole.
Minustakin tämä pakkoruotsikysymys on oivallinen tolkkutesti: jos ei ymmärrä näin helppoa ja yksinkertaista yhteiskunnallista asiaa, niin …
Jep. Ruotsalaisten oppimistulokset suomen kielessä ovat keskimäärin olemattomat. Ruotsalaisista ei siis ole opintielle!
Ai niin, mutta eihän suomi ole pakollinen Ruotsissa joten tämä ei päde. Perustelusta siis jää jäljelle, että ruotsin on oltava pakollista, koska se on pakollista.
Tämä keskustelu on kyllä aika uskomatonta seurattavaa. Pakkoruotsi on jo aivokuollut. Nyt keskustellaan enää siitä, että kuka irroittaa letkut, kun sänkypaikalla on oikeitakin tarvitsijoita.
Tuon vuoksiko pitää kaikille yhteinen ruotsinkieln opetus poistaa ? Rinnastat siis maamme toisen virallisen kielen maahanmuuttajakielten kanssa täysin samaan asemaan ? Ja , että sen tulisi olla virallisen kielipolitiikan tavoite.
En ole sinun tavallasi pilkannut vastapoolin argumentteja vaan faktoin osoittanut väitteet perusteettomaksi. Suonet anteeksi, että tätä viimeisintä en kommentoi millään tavalla.
Tosiasia on, että vieraiden kielten tarve vähenee kovaa vauhtia. Pian jokainen sivistynyt ja taloudellisesti merkittävä maapallon asukas osaa englantia.
Jos suomalainen sattuu osaamaan vaikkapa venäjää tai espanjaa, hänelle on varmasti kielitaidostaan enemmän hyötyä kuin haittaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että näiden kielten voimaperäisessä opettamisessa ja tuputtamisessa koululaisille hyödyt mitenkään ylittäisivät kustannukset.
Tärkein kieli meillä on suomi. Äidinkielen taitoon perustuu kaikki kyky oppia muita kieliä. Koulun pitäisi opettaa asioiden hoitaminen suomeksi ja englanniksi ilman, että tosipaikan tullen aletaan kiljua, että apua mitä mä tähän kirjoitan?
Valitettavasti tätäkään ei opeteta, kuten oman kommenttini kamalasta kieliasusta voi päätellä. Äidinkielessä hyvät loruilevat miltä romaanien lukeminen heistä tuntuu ja huonot eivät opi mitään.
Suomen ja englannin ulkopuolella hankittu kielitaito on kokemusteni mukaan jokseenkin harvoja poikkeuksia (on tyypillisesti vietetty aikaa kohdemaassa) lukuunottamatta sellaista, ettei saada ensimmäistäkään virheetöntä lausetta aikaiseksi ja tosipaikan tullen sanat jäävät kurkkuun.
Opetus on löysää fiilistelyä ja nojatuolimatkailua, joka ei anna juuri minkäänlaisia eväitä saati sitten varmuutta kielen todelliseen käyttöön. Tämäkin helpotus opettajien vastuuseen on myyty mukavampana ja epämuodollisempana opetuksena oppilaille ja muulle yhteiskunnalle.
eemil, en ymmärrä viestiäsi.
Olen listannut sinulle pakon poistamisen taustalla olevia argumentteja viestissä
eräs ope kirjoitti 24.3.2015 kello 9:36
Siinä on yleisimmät. Tosin lähtökohta on, kuten jo sanoin, että pakolle on oltava perusteet tai se on purettava. Noita pakkoruotsin perusteita tässä on kaivattu.
Nyt kuitenkin nostit vain maahanmuuttajakielten aseman esiin noista pakon poistamisen argumenteista. Vastasin sinulle, että on tärkeää varmistaa, että meidän maahanmuuttajanuoristamme valmistuu psykologeja, poliiseja, lääkäreitä, tulkkeja – ja että heidän kotikielensä säilyy. Kirjoitin, että tämän tulee olla yksi kielipolitiikan tavoitteista.
Nyt ryhdyit taas rakentamaan olkiukkoa. Muka rinnastan maahanmuuttajakielet täysin samaan asemaan maassa vanhastaan puhuttujen kielten kanssa. Lue uudestaan. En vaadi, että kaikki palvelut on saatava kaikilla kielillä – nyt kyse on vain ihmillisyydestä. Mielestäni meillä on siihen hyvät perusteet ja maahanmuuttajien, jotka olemme muuten itse tervetulleiksi tänne toivottaneet ja joiden työpanosta toivomme eläköityvän kansamme pelastajaksi, kielelliset tarpeet on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan huomioitava, heidän erityisyytensä kielten oppijoina ja palvelujen tarvitsijoina. Kotikieli on tärkeä, samoin inhimillisesti keskeiset palvelut omalla kielellä.
Olet käyttänyt niin monta argumentointivirhettä, etten muista käyneeni vastaavaa dialogia. Mitä sinä uskot osoittaneesi?
Unohdit sen tärkeimmän: kukaan ei opi mitään.
En siis kertakaikkisesti ymmärrä,mitä järkeä on käyttää satoja tunteja asiaan, joka ei johda mihinkään järkevään lopputulokseen.
Tarkemmin sanottuna mitä oikein ehdotat tai yrität perustella tässä? Että yleiseen oppivelvollisuuteen pitääkin sisältyä asiaa, jota suurin osa ei opi, koska nämä, joista ”ei ole opintielle” sietävätkin jäädä koulussa muiden jalkoihin, alisuoriutua ja epäonnistua?
Miksi emme siis ruotsin sijasta opettaisi kaikille pakollisena aineena teoreettista fysiikkaa? Se olisi huomattavan paljon tärkeämpi aine kuin ruotsin kieli. Jos se ei ole minkäänlainen ongelma, että kaikki pakotetaan suorittamaan suuri määrä kursseja aineessa, jota suurin osa ei opi, niin valitaan sitten hyödyllisin mahdollinen aine opiskeltavaksi.
Minun mielestäni oppivelvollisuuden piiriin kuuluvan opetuksen tarkoitus ei voi olla oppilaiden lähtökohtainen jakaminen onnistujiin ja epäonnistujiin.
Nyt ollaan jännän äärellä
https://www.avoinvaalikone.fi/eduskuntavaalit-2015/kysymykset/kansanedustaja-miksi-kaansit-takkisi-viime-vaaleissa-pakkoruotsin-suhteen-kts-gallupin-pohjustus
Luulenpa, että keskustelussa edistyttäisiin paljon paremmin, jos ruotsalaiset otettaisiin paremmin huomioon. Voisi sanoa, miten paljon me heistä tykkäämme, miten paljon arvostamme ruotsalaisia suurmiehiä ja ammattilaisia, ja miten hienoa heidän kulttuurinsa on. Ja että he ovat ehkä paras vähemmistö koko maailmassa, lukuun ottamatta parseja ja joitakin sellaisia.
Heillä on ihan oikeasti eksistentiaalinen pelko päällä, viidenneksestä-neljänneksestä on tultu 5 prosenttiin. Ja pesemättömät savolaiset tulivat ja valtasivat Uudenmaankin. Miltä tuntuisi, jos kotiseudun valtaisi yhtäkkiä ylivoimainen määrä venäläisiä ja somaleita? Niinpä.
Pakkoruotsi on aika huono ratkaisu tähän pelkoon, koska se taitaa lisätä sulautumista valtaväestöön. Siitä pidetään kiinni enemmänkin viimeisenä muistona menneistä hyvistä ajoista ja jonkinlaisena pakollisena arvonantona ruotsalaisille. Meille suomalaisille kai kuuluu keksiä joku järkevämpi tapa osoittaa, että ruotsalaiset ovat tärkeä ja arvostettu osa Suomea, osa jonka ei anneta kadota.
Pakkoruotsin poiston vastineena olisi varmaan annettava joitakin poliittisia myönnytyksiä. Minun puolestani ruotsalaisten kotiseutuoikeuksia voisi hyvin laajentaa. Kenties voitaisiin perustaa ruotsalaisia ”sisäkuntia” omine kouluineen ja terveyskeskuksineen. Ehkä ruotsalaisille voisi antaa oman sote-alueenkin?
Aika hurjaa tekstiä. Tähän pitäisi saada suomenruotsalaisilta rehellistä kommenttia.
Ne, joille pakkoruotsi on jo käynyt ylivoimaiseksi taakaksi tuskin jaksavat enää pitää valheellisen ylistäviä kulisseja yllä. Riesa mikä riesa.
Olen kirjoittanut aiheesta enkelien kielillä, siis aina kauniisti ja usein jopa ruotsiksi – ei mitään vaikutusta. Folktinget-verkosto ei keskustele aiheesta.
Taannoin tv:ssä tuli suomenruotsalaisen viulistin ja kapellimestarin haastattelu, jota kuunnellessa oli pakko ihailla tämän muusikon tarkkanäköistä havainnointia. Muusikko sanoi suoraan, että ruotsinkielisillä on unelma Suomesta, jossa kaikki oppivat ruotsia ja puhuvat iloisesti ruotsia. Hän jatkoi, ettei tiedä, kuka uskoo tähän, mutta arvelee, että joku pitää mielellään kiinni vastakkainasettelusta, joka syntyy, kun tämä unelma ei olekaan totta. Näitä tarkkasilmäisiä ja rehellisiä ihmisiä kaipaan mukaan keskusteluun.
Minulle siis käy ihan mikä tahansa pakon lievennys – mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana, yo-kokeen pakkoruotsin poistuttua, pakko on vain lujittunut ja laajentunut.
Pakkoruotsi vietiin väkisin alakouluihin. Jokaiseen alakouluun maassa on nyt palkattava ruotstinope tai luokanope täydennyskoulutettava ruotsinopeksi. Kieltenopettajien koulutus on täysin vinoutunut, kun lähes jokainen kieltenope on virkojen vuoksi myös ruotsinope.
Nyt Raaseporissa ohitettiin lasten vanhempien toive alkavasta englannista ja viedään läpi suomalaisiin kouluihin A1-ruotsi, englanti tulee myöhemmin. Samaa suunnitellaan Sipoossa, Porvoossa,… Helsingissä nostettiin pakkoruotsin tuntimäärä kolmanneksella aikana, jolloin kaikesta muusta leikataaan!
Edes lain suomia vapautuksia ei ainakaan pääkaupunkiseudulla jaeta, vaikka ruotsi tökkisi kuinka, sillä pelätään dominoefektiä: kun joku voi valmistua ilman ruotsia, se aiheuttaa muissa kateutta ja lisäpainetta pakkoa vastaan. Moni lukioikäisen vanhempi kertoo vääntävänsä rautalangastta lapselleen, että ”tämä ruotsi on suoritettava, muuten ei pääse eteenpäin”. Jos olisi pienikin mahdollisuus päästä eteenpäin ilman ruotsia, pato alkaisi heti murtua…
Ymmärrän, että suomenruotsalaisten ja median ja virkamiesten ja poliitikkojen piirissä on nyt jarrut ja sensuuri päällä. Pakkoruotsista puhutaan vain kauniisti ja leikitään, että se on tasa-arvoa. Orwellilainen puhe hätkähdyttää.
Maailmassa ei ole toista maata, jossa olisi meidän pakkoruotsimme kaltainen järjestely. Silti ruotsinkieliset Suomessa ovat kielivähemmistö, jolla on mihin tahansa vertailtuna erinomaiset mahdollisuudet säilyttää kielensä ja kulttuurinsa ja jatkaa yhteiskunnassa merkittävänä ryhmänä: kesimäärin erinomainen koulutustaso, paljon omaa varallisuutta, omat koulut ja jopa yliopisto ja paljon edustajia mukana eri puolueissa,… ja vielä vieressä omaa kieltä puhuva hyvinvoiva kielialue, Ruotsi.
Entä jos suomenruotsalaiset ovat pelänneet ruotsin häviämistä jo kaksisataa vuotta ja ovat aikeissa pelätä sitä ainakin seuraavat kaksisataa vuotta?
Voiko kansanosalle tilata ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa? Heti.
”keskustelussa edistyttäisiin paljon paremmin, jos ruotsalaiset otettaisiin paremmin huomioon.”
Hmm- Koko kielipolitiikan punainen lankahan lähtee siitä,
että ”ruotsinkielisillä on tarpeet”, ja koko muu kansa mukautetaan näihin tarpeisiin..
eli suomenkielinen on kielipolitiikan objekti, ruotsinkielinen on kielipolitiikan subjekti!
Keskustelu pitäisi suunnata siihen, miten suomenkielisten tarpeet ylipäätään
otettaisiin huomioon!
On meilläkin tarpeita, toiveita ja haluja!
Emme me ole mitään harmaata massaa, jota voi muovata ruotsinkielisten tarpeisiin, kuten nykyinen politiikka tekee!
Kaksikielisyyden ”rikkaus” tässä muodossa on meille ensisijaisesti velvoittava kokemus, kun se ruotsinkieliselle on vapauttava kokemus.
Kannattaisi alkaa pohtia sitä, mitä tämä järjestelmä loppujen lopuksi antaa enemmistölle, siis pakkoruotsirasitteen lisäksi!
Mikä on meidän saamamme hyöty verrattuna tilanteeseen, jossa maassa olisi vain yksi virallinen pääkieli, maan enemmistön kieli.
Mitä etua enemmistö saa nykyisessä tilanteessa verrattuna Ruotsin mallin mukaiseen pääkielitilanteeseen ?
Mitä haittaa enemmistölle on nykyisestä tilanteesta verrattuna pohjoismaiseen käytäntöön, viralliseen yksikielisyyteen ?
Analyysejä kehiin!
Ruotsinkielisten tarpeista veikkaan, että vähintään puolet ruotsinkielisiksi merkityistä osaa vain sen verran ruotsia, että kehtaavat ilmoittaa sen äidinkielekseen, mutta suomi on heillä huomattavasti vahvempi kieli.
Nuoremmissa ikäluokissa oikeasti ruotsinkielisiä on Pohjanmaan kapealla ja harvaan asutulla rannikkokaistaleella ja valtaosaltaan autiossa saaristossa.
Minusta pitäisi olla myös heidän asiansa puolustavatko harvinaista kotikieltään olemalla opiskelematta valtakieltä vai kokevatko suomen niin tärkeäksi tässä maassa menestymisen edellyttämäksi taidoksi, että opiskelevat sitä. Siis myös pakkosuomi pois! Antaa ihmisten valita itse.
Niin Ahvenanmaalta pakkosuomi poistui kymmenisen vuotta sitten. Nyt englannin oheen toinen kieli valitaan lautaselta, jossa on suomen rinnalla saksaa, ranskaa ja venäjää, ja joinakin vuosina myös espanjaa.
Perusteena pakkosuomen poistolle oli se, että pakkosuomi söi ahvenanmaalaisnuorten muun kielitaidon. Niinpä.
http://www.svd.se/opinion/brannpunkt/finlandssvenskar-ar-svenskar_223187.svd:
Vi svenskar i andra länder behöver idag en samlande kraft som kan se att nationalitet handlar om mera än landsgränser. Och vi behöver Sveriges stöd.
Utan Sveriges hjälp går finlandssvenskarna genom tvåspråkighet över till enspråkig finskhet och en del av Sveriges historia går i graven. Det här är en verklighet som pågår just nu. Finns det någon i Sverige som bryr sig?
Tämä Sörhannus vaikuttaa vähän erikoiselta kaverilta, mutta ei tuo taida olla ihan uniikki näkemys. Kun luin HBL:ää ylioppilaskirjoituksia varten ja sen lisäksi vuoden opiskelijatilauksena (9–7 vuotta sitten), mielipidesivulla näkyi samansuuntaisia näkemyksiä. Joissakin puhuttiin Ruotsista jonkinlaisena kulttuurisena mielenmaisemana, toisissa taas ihan suoraa politiikkaa sellaiseen tyyliin, joka ainakin itseltäni sai korvat punoittamaan.
Wahlroosit ja Fazerit ovat vain osa Ruotsiin suuntautuvasta muuttoliikkeestä. Eikä sekään ole hyvä, jos sielut karkaavat sinne. Meillä on tosi iso ongelma käsissä, jos ruotsalaiset eivät näe itselleen tulevaisuutta Suomessa.
Olemme vaiheessa ”tuntuuko vaimosi koskaan poissaolevalta, kun katsotte yhdessä TV:tä?”
Siis ruotsin opinnot eivät ole millään tavalla pois mistään, mutta suomen opinnot ovat. Säkenöivää älyllistä rehellisyyttä!
Anomuumille kommenttina: minähän esimerkiksi ihailen suomenruotsalaista kulttuuria ja se on mielestäni äärimmäisen tärkeä osa suomalaisuutta. Olisin ihan tosissani surullinen, jos se täältä kuihtuisi tai katoaisi. Ja juuri siksi vastustan pakkoruotsia henkeen ja vereen! Olen itse nähnyt, miten tehokkaasti ko. järjestely rapauttaa suomenruotsalaisuuden arvostusta Suomessa. Kielen osaamisesta puhumattakaan.
Kaikille parempi vaihtoehto olisi sellainen, jossa olisi kaksi pakollista mutta vapaasti valittavaa kieltä, ja koulujen olisi pakko varmistaa, että ainakin ruotsin kieli on mahdollista valita. Olen varma, että ruotsia valittaisiin edelleen. Ruotsin kielessä on etuja, jotka hyvin tunnemme: se avaa osaamisen moneen muuhunkin pohjoismaiseen kieleen, se tutustuttaa syvällisemmin pohjoisiin kulttuureihin, se on helppo oppia, sen osaajilla on paremmat mahdollisuudet työllistyä Suomessa ja ainakin tällä hetkellä myös paremmat mahdollisuudet päästä opiskelemaan. Itsekin olisin varmasti valinnut ruotsin, mutta vasta lukiossa. Olisin silti ehtinyt oppia sen yhtä hyvin tai paremmin kuin nyt pakkoruotsijärjestelmässä opin. Lisäksi olisin oppinut hyvin myös vaikeampia kieliä, joiden opinnoista pakkoruotsi on nyt syönyt niin suuren tuntimäärän, että syntynyttä osaamisvajetta on vaikeaa enää kuroa umpeen, vaikka työskentelen osittain sellaisilla kielialueilla, joissa näille kielille tulee käyttöäkin.
Siis vaikka rakastan suomenruotsalaista kieltä ja kulttuuria, niin tunnen vihaa ja suuttumusta siitä, että ko. kulttuurin edustajat ovat alistaneet minut oman kielipolitiikkansa pelivälineeksi, joka on koitunut minun vahingokseni työelämässä aikuisiällä. Olen aivan oikeutetusti tästä vihainen. Vielä sietämättömämmän asiasta tekee tuon kyseisen kielipolitiikan suunnaton älyttömyys ja se, ettei sillä ole edes ollut missään määrin toivottua vaikutusta. Se on toisin sanoen ollut sekä typerää että turhaa. Se henkilökohtainen uhraus joka minut on vasten tahtoani pakotettu tekemään, ei ole hyödyttänyt ketään.
Omia lapsiani en tule sallimaan käytettäväksi turhan ja tuloksettoman politiikan välineinä heidän oman etunsa vastaisesti. Teen mitä täytyy tehdä, että he saavat tilaisuuden vapaasti opiskella haluamiaan kieliä. Nykymaailmassa kielitaito on ainakin itselleni osoittautunut huomattavan tärkeäksi asiaksi, ja nimenomaan suurien maailmankielien taito. Peruskoulussa pitäisi tarjota parhaat mahdolliset edellytykset elämään, sen sijaan että tarjotaan sellaista pakollista opetusta, johon osallistuminen käytännössä heikentää henkilön mahdollisuuksia pärjätä.
Kyllä kirvelee arvelusi, että sitten vasta meillä on iso ongelma, jos ruotsinkieliset eivät enää viihdy osana moniäänistä Suomea, jossa muidenkin kieliryhmien tarpeita kuunnellaan.
Mikä muu meillä on kuin iso ongelma nyt, kun kaikkien suomenkielisten ja uussuomalaisten koulutus on sidottu pakkoruotsiin alakoulusta yliopistoon?
Totta. Ja vielä tarkemmin: ruotsinkielisten tarpeet nostetaan esiin, mutta niin suomenkielisten kuin muiden kielivähemmistöjen tarpeet ohitetaan – tai orwellilaisesti määritellään pakkoruotsi muitten tarpeeksi yhteiskunnassa, jossa niin moni virka on vastoin todellista tarvetta asetettu vaatimaan paperia pakkoruotsin suorituksesta.
Milloin päästään kysymään, millaiset kieliopinnot parhaiten palvelevat erilaisin taitoprofiilein ja erilaisin taustoin koulutukseen tulevia lapsia ja nuoria?
Koko kieltenopiskelu ja siitä käytävä keskustelu on meillä pakkoruotsin vankina. Esimerkiksi Stubb empii suvaita edes kokeiluja, joissa ruotsilla olisi vaihtoehto, ja suosittaa sen sijaan kaikille kahta vierasta kieltä (joista toinen ruotsi) jo ekalle luokalle. Samaan aikaan lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila arvioi, että lasten yhdenvertaisuus on rapautumassa, kun joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea tasolla, joka tarvitaan jatko-opintoihin. Lukutaidottomissa pojissa ovat Kurttilan mukaan yliedustettuina vieraskieliset lapset, joiden riski joutua koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle on jopa viisinkertainen muihin verrattuna.
http://www.peda.net/veraja/kuusankoski/naukio/opinto-ohjaaja/tulevat_seiskat
Lapsen siirtyessä seiskalle ainut asia, mikä ruotsista nostetaan esille itä-suomessa on se, että se on pakko. Vanhempien ja koulun keskustelutilaisuudessa merkittävää on se, että rintamalinja omien lasten pakkoruotsia vastaan on hyvin yhtenäinen vanhempien koulutustasosta riippumatta. En tiedä, onko ylemmissä tuloluokissa koskaan kannatettu ruotsia, mutta tälläisen mielikuvan olen saanut.
Tekniikan akateemisilla ja kauppatieteilijöillä on aika vahva näkemys siitä, että omat lapset hankkivat tutkintonsa kouluista, joissa ei ole pakkoruotsia. Viittä vaille valmis voi siirtää opintonsa vaikka Tukholmaan ja valmistua sieltä.
Tasokurssit, tai lisäopetus sitä tarvitseville, voisivat olla ratkaisun avaimia, niin ruotsinkielessä kuin ’teoreettisessa’ fysiikassakin. Oletko muuten todellakin sitä mieltä, jälkimmäinen on tärkeämpi oppiaine kaikille koululaisille?
Tuntematta kovin hyvin fysiikan kouluopetuksen nykyisiä vaatimuksia voisin tuota ehdotusta osin kannattaa, varsin lämpimästikin, mutta rohkenen silti epäillä väitettäsi, ja erityisesti sanan ’teoreettinen’ käyttöä siinä. Monille fysiikkaa ymmärtämättömille voisi olla suuri apu edes jo muutamasta ”käytännöllisemmänkin” fysiikan lisäkurssista.
Sama pätee matamatiikkaan ja jopa niinkin yksinkertaisiin asioihin kuin prosenttilasku sekä logiikka (ja looginen ajattelu). Viimeksimainituista voisi olla monelle suuri hyöty, varsinkin jos oppimistulokset saavutetaan riittävän varhaisessa vaiheessa elinikäisen oppimisen puitteissa.
Mitä muuta voi päätellä esim. kirjoituksista, joita nykyisin kummallisen usein lehdissä ja muuallakin näkee, joissa kerrotaan esim. että jonkin muutoksen ansiosta jotakin kertyy/syntyy kaksi kertaa aiempaa VÄHEMMÄN(!)? Tajuaako tuollaista kirjoittava itsekään, saati sitten lukija, mitä oikeistaan ilmaisulla tarkoitetaan?
Voisiko säätää lain, että aina kun Suomeen muuttaa vaikkapa sata vaurasta ihmistä, jotka eivät puhu suomea tai ruotsia vaan jotain kolmatta kieltä, kaikki suomalaiset määrätään pakolla opiskelemaan muuttajien kieltä? Näin nämä ihmiset varmaan jäisivät Suomeen eivätkä muuttaisi Ruotsiin.
Anomuumi pitää varmaan tätä ehdotusta loistavana.
En tiedä kuinka monta kertaa tämä on täällä jo sanottu, mutta RKP, jos ette ole huomanneet, nostaa pakkoruotsin aina esiin vaalien alla. RKP mobilisoi äänestäjiään (ja tyhmiä) lietsomalla eripuraa. RKP elää eripuraa lietsomalla (kuten pari muutakin puoluetta) ja järjetön pakkoruotsi on erinomainen väline siihen.
Paljonko Suomessa, muuten, on ruotsinkielisiä? Tapana on väittää, että huimat viisi prosenttia (ja kuka nyt olisi sitä mieltä että viisi prosenttia ei riittäisi kansankunnan kielitaidon sabotointiin). Todellisuus on kuitenkin muuta. Ruotsinkielisissä kouluissa oppilaat osaavat hälyttävän huonosti ruotsia. Tästähän saa uutisista lukea. Jos saisimme tietää, kuinka suuri osuus lapsista osaa ruotsia huonosti ruotsinkielisissä kouluissa, tietäisimme hiukan tarkemmin kuinka suuri osuus suomenruotsalaista on oikeasti ruotsinkielisiä. Vanhemmathan mielellään rekisteröivät itsensä ja lapsensa suomenruotsalaisiksi, kunhan vain on joku linkki kieleen, koska siitä seuraa monenlaisia etuja. Oma ruotsintaito voi olla niin ja näin tai jopa liki olematon.
Fysiikka ei tällä hetkellä karsi oppilaita jatkokoulutuksesta. Ruotsi karsii. Lukiossa fysiikka on pakollisena vain yksi kurssi, lähinnä peruskoulun kertausta. Ruotsia on jatkettava läpi lukion ja korkeakoulun.
Monet pojat (keskim.), joilla on kiitettävät arvosanat matikassa ja fysiikassa siirtyvät ammattikouluun, koska kielet ja erityisesti ruotsi eivät suju. He tietävät, että lukio on kielikoulu.
Sen sijaan monet tytöt (keskim.), joilla on matikassa ja luonnontieteissä vaatimattomammat numerot, mutta kiitettävät kielissä, menevät yleensä lukioon. Hekin tietävät, että lukio on kielikoulu, sitä paitsi pian myös naisten koulu.
Miksi jatkaa tätä tietä? Miksi tasokurssit ruotsissa olisivat parempi ratkaisu kuin Ruotsin mallin mukainen tilanne, jossa toinen vieras kieli on valittavissa useammasta vaihtoehdosta (ainakin saksa, ranska, espanja) ja oppilaat, jotka tarvitsevat kielissä tukea, voivat toisen vieraan kielen sijaan lukea esimerkiksi omaa kotikieltään tai osallistua koulukielen vahvistamiseen.
Meillä menee jo nyt erityisopetuksen tunteja paljon ruotsiin, eräänlainen tasokurssi on siis jo menossa, mutta silti ruotsi karsii opiskelijoita. Nuori voidaan kantaa läpi peruskouluruotsin, mutta sitten hän on viitosensa kanssa lukiossa samalla kurssilla kympin ruotsinosaajien kanssa. Lukiossa harvoin lisätukea saa, opiskelijat ohjataan lisäopintoihin yksityisiin Tutortaloihin tai oppimisvaikeuksiin keskittyville klinikoille – nämä tulevat kalliiksi. Yksityinen testaus (siis pelkkä oppimisvaikeustesti) maksoi vuosi sitten kysyessäni yli 700 euroa.
Lopulta kaikkia reittejä kuljetaan korkekouluun – missä on aina vaan, maailmassa aivan ainutlaatuinen pieni pakollinen virkakieli. Aiemmin virkaruotsin suorittivat omana kurssinaan ja tenttinään vain pieni osa opiskelijoista – ja tämä aikana, jolloin ruotsilla vielä oli merkitystä.
Kieltenopetuksen uudistaminen olisi varsin nopeaa ja helppoa esimerkiksi näin: Joka koulu saisi tarjota B1-ruotsin rinnalla myös jotain toista kieltä, mahdollisesti samaa kieltä, jota jo tarjotaan A2-kielenä. Myös oman kotikielen opinnot korvaisivat B1-kielen tasosta riippumatta. Muuttaessaan paikkaan, missä ei ole tarjolla valittua B1-kieltä, oppilas valitsisi B2-kielen uuden tarjonnan perusteella. Myös A2-kielen valinneista osa voisi pudota B1-kieleen ja B1-kielestä voisi pudota B2-kieleen. Tämä vastaisi tasokursseja. Myös vapautukset olisivat mahdollisia perheen toiveen ja erityisopettajan lausunnon perusteella. Jos joku ei saa kotikieltä tai B-kieltä peruskoulusta, hänellä olisi mahdollisuus valita kieli uudelleen toisella asteella – tai mahdollisuus saada vapautus.
Hintaa tälle muutokselle ei tulisi nykyistä enempää. Oppilaat vain jaettaisiin hiukan toisin ryhmiin kuin nyt, opettajien määrä olisi sama, opettettavia kieliä vain olisi vähintään kaksi. Erityisope tai S2-ope voisi vetää B-kielen tuntien aikana äidinkielen lisäopetusta – erilaisia tukitoimia on joka tapauksessa oltava. Vastineeksi voidaan saada enemmän oppilaiden mielekkääksi kokemaa opetusta ja aitoa osaamista, jota oppilaiden tausta ja harrastukset tukisivat.
Korkeakouluissa olisi vain vapaaehtoisia opiskelua tukevia kielikursseja, ei pakkopullaa.
Winwin?
Pointti taisi nyt mennä ohi.
Tekstissäsi oli (implisiittisenä) lähtöoletuksena, että on aivan sama, kuinka suuri osa oppilaista käytännössä oppii opetettavan sisällön. Tiedetään, että ruotsia ei ylivoimaisesti suurin osa opi tavalla, josta olisi hyötyä tosielämässä. Silti mielestäsi ruotsia tulee edelleen opettaa. Oppimistuloksia tai niiden saavuttamista ei tällä ajattelutavalla tule pitää minkäänlaisena kriteerinä, kun opetusta suunnitellaan.
Yleensä kuitenkin oppimistuloksia, ja koko ikäluokan mahdollisuutta saavuttaa hyväksyttävä osaamisen taso, halutaan pitää kriteerinä. Esim. matemaattisten aineiden sisältöjä on ymmärtääkseni helpotettu sen jälkeen kun todettiin, että riittävän suuri osa ikäluokasta ei muuten omaksu niitä riittävän hyvin (joku paremmin tietävä korjatkoon, jos olen ymmärtänyt väärin).
Jos tämä koskee kaikkia muita aineita paitsi yhtä ainetta, tuo yhden aineen tulisi sitten ainakin olla sellainen, että vaikka ainoastaan yksi henkilö per ikäluokka pystyisi sen sisällöt omaksumaan, tästä olisi koko kansakunnalle potentiaalisesti huomattavaa hyötyä. Siitä, mikä olisi tällainen aine, voidaan toki kiistellä loputtomiin, mutta selvää on että ruotsin kieli (tai mikään muukaan kieli) ei ole sellainen.
En ole. Jos mietitään, mikä kieli olisi tärkein ”kaikille koululaisille”, niin vastaus on selvä: vapaavalintainen kieli, koska se johtaa monipuolisimpaan osaamiseen, korkeimpaan motivaatioon, ja siis parhaimpiin oppimistuloksiin. Hyvä taito missä tahansa kielessä on hyödyllisempää oppilaalle kuin huono taito ruotsin kielessä.
Jos taas sanotaan, että ruotsin opiskelun tulee olla pakollista kaikille, on implisiittisesti selvää että tarkoituksena ei ole tarjota ”kaikkien koululaisten” näkökulmasta mahdollisimman hyödyllistä opetusta. Mikä tahansa asia, jonka koululainen oppii, on hänelle itselleen hyödyllisempää kuin sellainen asia, jota hän ei opi. Maailmankielien osaaminen on jo tilastollisesti arvioiden paljon hyödyllisempää kuin pikkukielen osaaminen, varsinkin nykyisenä globalisaation aikana. Erityisesti niiden kielien, joiden alueella asuvat itse puhuvat heikosti muita kieliä, on hyödyllistä. Ruotsissa puhutaan yhtä hyvin englantia kuin Suomessakin.
Kuten jo aiemmin kerroin, toistojen määrä (ehdottamasi tukiopetus) ei ole tehokas keino saada ei-motivoitunut oppilas oppimaan kieltä. Haaste on samanlainen kuin näyttelijäntyön tai laulutaidon opettaminen henkilölle, joka ei halua niitä opetella. Näissä, kuten kielen puhumisessa, tarvitaan heittäytymistä ja rohkeutta, itsensä likoon laittamista. Sellaiseen ei voi ketään pakottaa, vaikka tunnilla istumiseen ja mekaaniseen tehtävien suorittamiseen jossain määrin voikin. Opetuksen määrän lisääminen ei paranna tilannetta millään tavalla.
Kuvittele, että et ole musikaalinen tai laulutaitosi kehittämisestä kiinnostunut ihminen. Kuvittelepa sitten, että sinulle olisi opetettu pakollisena aineena laulamista peruskoulun 7. luokalta alkaen aina lukion loppuun asti ja sen jälkeen vielä yliopistossakin. Eikä mitä tahansa laulamista, vaan kapea-alaista ja globaalisti epäsuosittua, esim. ev. lut. virsien veisuuta. Perusteluna olisi, että tämä opettaa sinut ymmärtämään paremmin omaa kulttuuriasi, opit paremmin laulamaan muita musiikkityylejä kun ensin olet oppinut hyväksi virsien laulajaksi, taito on äärimmäisen hyödyllinen, sen opettelu ei ole suuresta tuntimäärästä huolimatta mistään muusta pois, jne. Missään muualla maailmassa ei kuitenkaan tätä äärimmäisen hyödyllistä taitoa opeteta pakollisena. Eikö tulisi väkisinkin mieleen, että tässä on nyt jonkun muun etu kysymyksessä kuin omasi?
Saara: ”Eikö tulisi väkisinkin mieleen, että tässä on nyt jonkun muun etu kysymyksessä kuin omasi?”
Mutta kenen etu? Ruotsinsuomalaiset toki hyötyvät työmarkkinoilla suomalaisten kielitaidon sabotoinnista. RKP hyötyy epäsovun levittämisestä, koska saa peloteltua ihmisiä äänestämään. Mutta kyse on pienestä vähemmistöstä.
Enemmistöstä osa on tyhmiä tai niin laiskoja, että eivät jaksa tsekata faktoja. Mutta miksi monet vaikutusvaltaiset poliitikot, kannattavat pakkoruotsia. Kenen etu on kyseessä?
No minä taidan tilaisuuden tullen rekisteröidä itseni venäjänkieliseksi. Kai se taito siihen riittää.
Heillä lienee syynsä. On huomattava, että moni pakkoruotsiin kriittisesti suhtautunut kääntää takkiaan noustessaan puoluehierarkiassa. Tähän täytyy olla syynsä. Yksi on kentiess se, että johtavilta poliitikoilta edellytetään hyvää ruotsintaitoa ja he joutuvat ahkeroimaan sen etten. Siis johtava poliitikko on yksi niistä harvoista posteista, joissa pakkoruotsia tarvitaan, noin näytösluontoisesti. Tästä kirjoitti ehkä avoimemmin kuin oli ajatellutkaan nuori Vihreä poliitikko joku vuosi sitten: ”jos aikoisi kohota vaikka puolueen puheenjohtajaksi — pitäisi osata puhua sujuvaa ruotsia, koska muuten kaikki pilkkaavat oppimattomaksi noloksi moukkatankeroksi, jota saa hävetä” (Rosa Meriläinen Vihreässä langassa 2010)
Muitakin syitä lienee. Niitä voi uumoilla miettiessä sitä, minkälaisin verkostoin poliitikot on sidottu toisiinsa ja poliittisiin realiteetteihin.
Nuorena olisin varmaan kysyttäessä kannattanut pakkoruotsia. Tietämättömyyttäni. Ymmärtämättömyyttäni.
Nuorta itseäni näin kriittisesti arvioiden ainoa sana, joka tulee mieleeni, on ”opportunisti”. Koska se on ilkeä sana, käytän sitä vain itsestäni. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että kielellisesti kohtuulahjakas ihminen ei välttämättä ymmärrä, että työmäärä kielten oppimisen takana on varsin erilainen eri yksilöillä, joillakin ihan fiksuilla ihmisillä todella suuri ja muuta opiskelua verottava. Sitä paitsi mahdollisuus kiertää pääsykokeita ruotsinkielisten kiintiöiden kautta tai ohittaa muita ruotsintaidon avulla, sopii pehmeämmillekin kyynärpäille.
Nuorena en vielä tiennyt, miten koululahjakkuus voi tehdä ihmisestä tyhmän ja itsekkään. Myös menestys voi tehdä niin. Sellaiseen sokeutuu nopeasti.
Nuorena itselläni oli vain valoisia ajatuksia ruotsin suhteen, pidin siitä ja omalla tavallani pidän vieläkin, vaikka nyt siihen liittyy katkera tietoisuus pakkoruotsin ongelmista. Pitäisi jaksaa muistaa, että ruotsi ja pakkoruotsi ovat tyystin eri kieliä, eri kommunikaation muotoja.
Monet ruotsinkieliset kokevat tämän puheeni hurrivihana. Heille on mahdotonta ymmärtää, että kieli, jolla on luotu niin paljon tässä maassa, ei olisikaan ”lahja” vaan voisi olla jollekin haitaksi. Mutta epäilemättä tämä lopulta ymmärretään eikä sitten kukaan voi enää manipuloida ruotsinkielisiä samaistamaan oikeuksiaan muitten pakkoruotsiin.
Oma heräämiseni tapahtui vasta, kun erilaisten suomalaisten realiteetit avautuivat niin yksityiselämässäni kuin ammatissani.
Luotan siihen, että nyt nouseva sukupolvi kyllä poistaa pakkoruotsin – mutta siihen uhkaa mennä liian kauan aikaa nyt koulutuksessa olevia ajatellen.
Nyt olisi muutoksen aika. Kaikille korkeakouluopiskelijoille pakollinen virkaruotsi tulisi poistaa heti (sellaista ei todellakaan ole missään muualla!) ja vapautuksille on annettava siunaus. Samaan syssyyn kokeilu B-kielen valinnasta kahden tai useamman vaihtoehdon kesken tulisi aloittaa kaikkialla, missä koulu sitä pyytää.
Vapaaehtoinen ruotsi olisi kaikkien etu – ja nyt myös mahdollista.
1) Lähtöoletukseni -, oliko?
Onko kielitaito muka jokin binäärinen käsite, vai onko tilanne kaikissa kouluissamme muka jo noin vakava, kuin tahdotaan antaa ymmärtää?
Lienemme kaikki, ainakin jossain määrin, erilaisia oppijoita? (Huom! En tarkoita tällä ns. ”erilaisten oppijoiden erityisryhmää.”)
2) Tiedetäänkö? Onko näyttöä? Miten määrittelet hyödyn?
Tosielämässä voi olla hyötyä jopa yhdenkin vieraskielisen sanan osaamisesta. Hyöty yleensä kasvaa, ei vähene, jos sanoja osaa tuota enemmän ja ymmärtää riittävästi mm. niiden järjestyksen merkityksestä.
Jokin taito, kuten kielitaito, antaa mahdollisuuksia. Mielestäni on hienoa, että Suomessa koululaitos niitä mahdollisuuksia taitojen oppimiseen myös kaikille antaa.
Jos joku väittää, että ei oppinut koulussa ruotsia lainkaan, voisi olla mielestäni aihetta harkita hänen osaltaan esim. kyseiseen opetukseen liittyvien kustannusten takaisinperintää. Veikkaanpa, että silloin alkaisi moni kynttilänpätkäkin nousta esiin sieltä ”vakan alta”!
En ole ns. ”pakkoruotsin” varaukseton kannattaja tai vastustaja, mutta kaikki tämä propagointi itseni hyödylliseksi kokeman kielen opetusta vastaan minua hieman hämmästyttää.
Ottaisin esille koulutuskustannusten suhteen hyötyyn, joka on mielestäni oma, erillinen, hyvä kysymys, johon liittyvät ratkaisut tai muutokset edellyttävät päätöksenteon pohjaksi tutkittua ja vahvistettua tietoa, siis myös muualtakin kuin esimerkiksi yksinomaan Itä-Suomen yliopistosta. Valitettavasti vain riittävä tutkimus näin laajakantoisesta yhteiskunnallisesta aiheesta, ei taitaisi ihan pikkurahalla syntyä.
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1427514554416
”Kiinassa sementtiä tuotetaan kolmessa vuodessa enemmän kuin USA:ssa koko 1900-luvulla”
Jos Suomessa olisi alettu opettamaan kiinaa alakoulusta alkaen, vaikkapa 1970-luvulta alkaen, niin Suomi olisi voinut olla osa tätä massiivista infrastruktuurirakentamista.
Vielä on mahdollisuus, koska Aasiassa ja Afrikassa on niin järkyttävän suuret infrastruktuurimarkkinat, ettei sitä oikein kykene käsittämään.
Yli 3 miljardia ihmistä kaupungistuu meidän silmiemme edessä ja täällä vaan mietitään pakkoruotsin jatkamista ja Ruotsin kanssa kaupankäyntiä.
Isot rahat ovat Aasiassa ja Afrikassa. Siellä ei pärjätä ruotsia osaamalla.
Nyt on vain sitä, ettei ruotsi voi olla pakollinen, vieläpä ainoa kaikille pakollinen oppiaine alakoulusta yliopistoon.
Ruotsin opetusta vastaan ei olla nyt sanottu juuta eikä jaata, se jatkuu pakkoruotsin kadotessa.
Kun 74% suomenkielisistä haluaa ruotsin vapaaehtoiseksi, siinä joukossa on ihan hirmuinen määrä fiksuja ja elämää nähneitä ihmisiä, jotka ovat pakkoruotsinsa lukeneet ja sen hyödyllisyyttä punninneet. Kunnioitetaan tätä.
Kokemuksesi ruotsin hyödyllisyydestä eivät riitä puoltamaan pakkoa muille, mutta ne voi nostaa esiin markkinoitaessa vapaaehtoista ruotsia.
Ruotsi on kyllä ääntämykseltään ja kirjoitusasultaan helpoin ja englannin jälkeen eniten altistusmahdollisuuksia omaava kieli Suomessa. Ruotsi ei ole rakenteeltaan ihan yhtä degeneroitunut kreolikieli kuin englanti, mutta sillä on pienempi käyttösanasto ja sivistyssanat ovat usein samoja.
Tietenkin mikä tahansa kieli on erittäin vaikea oppia keskustelutasolle, ainakin useimmille. Saa olla melkoinen ihmelapsi jos vain koulutunneilla käymällä ja hieman itseopiskelemalla ”oppii kielen” sujuvalle tasolle ja pystyy pitämään sen terässä ilman jatkuvaa ja raskasta käyttöä.
Kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja ruotsalaiset ja suomalaiset molemmat osaavat englantia erinomaisesti, herää väkisinkin kysymys siitä, voisiko ajan käyttää hyödyllisemminkin. Ruotsi on erinomainen varoittava esimerkki, mutta eikö ketään huolestuta miten vähän me verrattain tiedämme Venäjästä (eksistentiaalinen uhka), saati sitten Kiinasta (seuraava maailmanmahti)? Onko meillä läheskään tarpeeksi Venäjän osaajia tiedustelussa ja sotaväessä? Eikö meidän pitäisi osata saksaa jos aiomme Saksan osavaltioksi?
Kieltenopiskelu voi olla työläydessäänkin palkitsevaa, mutta eihän se oikeasti mitään ajattelua kehitä. Sen sijaan pienellä lisätyöllä voitaisiin matematiikassa, luonnontieteissä ja yhteiskuntaopissa lisätä kovaa kamaa työkalupakkiin ja kehittää intuitiota oikeasti tärkeiden asioiden suhteen. Jokainen joka on opiskellut vähänkään em. aiheita yliopistossa tietää mistä puhutaan. Tuntuu sille, että koko siihenastinen koulutus on ollut yhtä panttaamista.
Myös lahjattomammille voitaisiin kieltenopiskelusta säästyneellä ajalla esim. takoa energian, arkielämän ja yhteiskunnan suuruusluokkia päähän. Viime aikoina on puhuttu paljon taloustieteiden perusasioiden sisällyttämisestä peruskouluun ja lukioon. Tosiaan, jos me emme jaa taloustieteellistä karkkia nuorille, joku amerikkalainen ajatuspaja kyllä huolehtii siitä.
Opiskelussa on myös aina kiire. Nuoret kangistuvat, ja aikuisina lopullisesti jäätyvät ja menettävät kyvyn oppimiseen ja mielen muuttamiseen. Toisaalta, mitä aikaisemmin joku asia opitaan ja harjoitellaan, sitä luontevammin ja helpommin se käy vanhanakin. Ylimääräinen kieltenopettaminen toisenlaisia taipumuksia omaaville lapsille tuntuu tässä suhteessa uskomattomalle tuhlaukselle.
Pakkoruotsi on huono juttu, kyllä. Yritän vain sanoa, että ei kärpäsiä etikalla houkutella (tai no, joku etikkaniksi banaanikärpäsille kyllä on, mutta tajuat varmaan).
Ja ruotsalaiset ovat muuten ikivanha, orgaaninen ja perustuslaillinen osa tätä maata. ”Uussuomalaiset” eivät ole, eikä heillä ole mitään vastaavia oikeuksia Suomen suhteen. Meillä on kansallisvaltiot mm. sitä varten, ettei synny tuhottoman tehotonta käytösstandardien ja kielten sekamelskaa. Miksi emme soveltaisi tätä kohteliaan erillisyyden periaatetta myös Suomen sisällä ja lisäisi ruotsalaisten itsemääräämisoikeutta?
Huippupoliitikoiden pakkoruotsimyönteisyydestä, rahasta jne.: Tilanne on pitkälti analoginen keissiin Yhdysvaltojen siionismia kannattavat juutalaiset ja maan ulkopolitiikka. (Ruotsalaiset vertaisivat itseään mieluummin natsi-Saksan juutalaisiin.) Vaikutusvaltainen vähemmistö on miehittänyt monta merkittävää paikkaa yhteiskunnassa ja miinoittanut sallitun keskustelun rajat itselleen mieleiseksi. Tällaisessa tilanteessa ei auta raivota vastapuolen tekopyhyydestä ja siitä miten vähemmistö hyväksikäyttää kanssakansalaisiaan. Jos esität raskaita syytöksiä ns. suojattua vähemmistöä kohtaan, herätät välittömästi kysymyksen omasta vihamielisyydestäsi. (Kysymyksen? Pikemminkin varmuuden.) Voi vain esittää niin hyväntahtoista ja neutraalia kuin osaa. ”Juutalaiset ovat hieno kansa ja Israelilla on oikeus olemassaoloon, mutta ei ole liittovaltion tehtävä tehdä maailmaa turvalliseksi juutalaisille, sen enempää kuin kreikkalaisille, intialaisille, arabeille…”
Tajuan mutta 😉 Ruotsinkielisten viihtymättömyys on huono juttu, kyllä. Heillä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet kouluttautua, edetä elämässään ja jos kielitaito nousee ehdottomasti ongelmaksi, heillä on oma maakunta (Ahvenanmaa ilman pakkosuomea) ja vieressä maa, jossa koko yhteiskunta toimii vain ruotsiksi.
Mutta miten on suomenkielistä koulua käyvän kielissä vähemmän lahjakkaan suomenkielisen tai uussuomalaisen laita? Ei ole plan-B:tä. Jos pakkoruotsi syö voimia peruskoulussa, nostaa tien pystyyn lukiossa tai korkeakoulussa, se on sitten siinä.
Jos olisi edes yksi kaupunki kouluineen, vaikkapa Joensuu, missä pakkoruotsista saisi tarvittaessa vapautuksen (diagnoosilla, maahanmuuttajataustalla, perheen monikielisyyden vuoksi tms.), voisimme lähettää lapsemme sinne valmistumaan. Mutta näin ei voi olla, koska pienikin murenema pakkoruotsin padossa aiheuttaisi pakonvastaisen tulvan ja murentaisi koko järjestelmän.
Koska meillä ei asiasta puhuta muuta kuin vähätellen ja ihmisiä leimaten, moni arvelee, että niiden määrä, jotka pakkoruotsin vuoksi joutuvat kohtuuttomasti pidentämään opintojaan tai jättämään ne kesken, on niin pieni, ettei heillä ole väliä. Mutta heitä ei ole vähän ja heillä on väliä. Kyse on myös inhimillisyydestä.
Ei vastaavia oikeuksia (= oikeus omankieliseen koulutukseen, omankielisiin palveluihin virallisissa yhteyksissä, omankielisen kulttuurin tukeen,…) mutta inhimillisiä oikeuksia kyllä. Kirjoitin tästä aiemmin:
Tilannetta auttaisi suunnattomasti, jos nyt toteutettaisiin monikulttuurisuustutkija Pasi Saukkosen ehdotus, että myös saamet nostettaisiin kansalliskieliksi. Silloin ymmärrettäisiin paremmin, mitä kansalliskieli tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.
Pakkoruotsissa ei ole kyse ruotsinkielisten oikeuksista. On hyvä kysyä, miksi esimerkiksi folktinget ei ole nostanut kärkihankkeekseen ruotsinkielisten palvelujen toimivuutta vaan Ahtisaaripaperin toteuttamisen (= pakkoruotsin vahvistamisasiakirja) Folktinget tilasi Ahtisaaripaperin vuotta ennen viime vaaleja uuden hallituksen hallitusohjelman kielipoliittiseksi osioksi. Vaikka tuolloinkin pakon kriitikot saivat enemmistön eduskuntaan, RKP sai tämän paperin hallitusohjelmaan ja sitä on noudatettu, sen vuoksi mm. pakkoruotsi varhaistettiin alakouluihin ja vain yo-ruotsin paluu on enää toteutumatta, mutta sitäkin yritetään muka kolmen pakollisen kielikokeen kautta (vaikka yo-kokeen rakenne uudistettiin nimenomaan siksi, että se oli liian kielipainotteinen).
Meillä ei käydä asiallista keskustelua pakkoruotsista vaan mediat tarjoavat vain pakkoa puolustavien tahojen näkemyksiä. Helsingin yliopiston nettilehdestä löytyi jokin aika sitten näkyvä uutinen, jolla haluttiin nollata keskustelu kansalaisaloitteesta ruotsin vapaaehtoistamiseksi: ”Kansalaisaloitteesta uutta virtaa saanut pakkoruotsikeskustelu harmittaa kieliprofessoreita” ja miten selviäisimme ilman pakollista ruotsia, kun ”Pohjoismainen yhteistyö vahvistuu, ja monikielisyydelle riittää kysyntää…” Satunnaiselle lukijalle ei kerrota, mitä on tekstin taustalla. Miltä kuulostaisi rehellinen uutisointi: ”Ruotsin opetuksesta palkkansa saavat professorit eivät halua saattaa leipäpuutaan uhanalaiseksi. He haluaisivat kutsua pakkoruotsia monikielisyydeksi. Pakkoruotsin vaihtoehtona on heistä tilanne, jossa mitään kieliä ei ole pakollisena, siksi he väittävät, että pakon poistaminen vaarantaa kieltenopetuksen. Heitä haastatteli yliopiston ruotsinkielistä toimittajakoulutusta antavan ruotsinkielisen yksikön tiedottaja.”
Muiden kieliryhmien näkökulmat on meillä säännönmukaisesti ohitettu. Siksi eksymme näissä keskusteluissa puhumaan epäoleellisuuksia ja vatvomaan ruotsinkielisten tyytyväisyyttä (jota ei tule), kun oikeasti meillä on ihmisten voimavaroja nakertava ja ihmisten oikeuksia loukkaava pakkoruotsi, jonka purkaminen olisi enemmän kuin ajankohtaista.
Aika pahan pistit. Yritätkö kauniisti sanoa, ettei pakkoruotsin purkaminen tule onnistumaan vielä lastenlapsiltammekaan?
Ei yksi pääsky kesää tee, ei toki. Olisi ehkä syytä selvittää, onko eri kielten oppimisjärjestyksellä merkitystä seuraavien kielten oppimistuloksiin. Aineistoa luulisi tähän Suomesta ja muualtakin löytyvän eri koulujen piiristä hyvinkin paljon.
Pitäisi siis selvittää, mikä on N eri kieltä ylioppilastutkinnossa suorittaneiden arvosanajakautuma niissä kielissä suhteessa käytettyihin opetustunteihin, kun aloitetaan esimerkiksi a) englanninkielellä, tai b) ruotsinkielellä? Tästä vertailusta pitäisi tietysti sulkea kokonaan pois ne oppilaat, jotka ovat jättäneet ylioppilasaineen (tai useamman) suorittamatta, tai jakavat, kuten osalla nykyisin tapana on, kyseiset kokeet ajallisesti osittaen, jolloin lisäaika pienempää koemäärään valmistautumiseen auttaa todennäköisesti kohti korkeampia arvosanoja.
Tuontapainen tutkimus pitäisi suunnitella hyvin huolellisesti, jotta ylimääräiset seikat eivät vääristäisi tuloksia, ja jotta saataisiin tutkittua tietoa monia kiinnostavasta asiasta, mukaanlukien koulussa annetun opetustuntimäärän vaikutuksesta oppimiseen. Ei ehkä ihan niin yksinkertainen tehtävä kuin äkkisältään ajattelin, mutta mahdollisuuksia silti löytynee.
Tutkimustulosten selkeyttä häiritsevinä tekijöinä löytyy varmaankin myös oppilaan kaikkien kurssien yhteenlaskettu tuntimäärä (tässäkin on kaiketi isoja eroja), sekä kouluopetuksen ulkopuolella (kesäisin) järjestettyjä kielikursseja, lähipiirin kielet ja moni muukin asia. Voisi kuitenkin olettaa, että jotain uuttakin tietoa olisi mahdollista saada selville, ellei aiheesta ole jo riittäviä tutkimuksia tehty.
En tiedä uskooko kukaan, että muutamien vuosien kouluopinnot antaisivat sellaisenaan riittävän tai täydellisen kielitaidon missään kielessä. Eräs olennainen seikka lienee se, syntyykö koulussa tarpeeksi hyvä pohja, jotta sille voi sitä myöhemmin, esim. työelämässä tarvittavaa laajempaa ja syvällisempää kielitaitoa rakentaa. Se kai olisi toivottavaa?
Suomen kaksikielisyys on kuitenkin asia, jota ei myöskään pidä jättää huomiotta. Tähänhän oli jo aiemmin viitattu.
Heh. Afrikaansiksi tuolle on ihan oma, kirjaimellinen käännöksensäkin. Jostain syystä se ei vain ole kovin hyvässä huudossa maailmalla, mutta kuvaahan se erinomaisesti Suomen nykytilannetta, pisteet siitä.
Irlanti on kaksikeielinen maa ja samaa keskustelua sielläkin käydään.
Pakollisuus tuottaa gaelin kielelle enemmän haittaa kuin hyötyä ja vieroittaa tehokkaasti ihmiset kielen osaamisesta.
Rakentavaa olisi miettiä jonkinlainen suunnitelma valinnaisuuden tuomiseksi. Luontevinta olisi luopua yliopistojen ”virkakieli” kokeesta, joka on jo nyt teatteria. Muutokseen liittyisi vielä opintoreiiti opiskella ruotsia alusta aikuisena ja lyhyenä lukiokielenä. Yläastelle jonkin tutustuiskurssin jättäminen voisi olla paikallaan.
Ruotsin naapuusruus ja kultuurin elinvoima kyllä säilyttävät ruotsin Suomessa. Selitystä miksi tuloksettoman opetuksen vähentäminen huonontaisi ruotsinsuomalaisten asemaa mitenkään en ole myöskään kuullut.
Miksi ihmeessä?
A1-ruotsin valinneet ovat aina poikeusjoukko ja vielä pieni sellainen – joko ovat osin ruotsinkielisestä suvusta tai elävät ruotsinkielisessä kunnassa tai ovat selkeästi kielellisesti lahjakkaita ja kieliin suuntautuneesta perheestä, joten vanhemmat ovat uskaltautuneet valitsemaan muun A2-kielen kuin englannin. Ei näin voi tehdä mitään aitoa vertailua.
Tai sitten pitäisi riittävän suuri joukko lapsia arpoa eri A1-kieliryhmiin eri puolilla Suomea … siinä ei mene seurannassa kuin semmoinen parikymmentä vuotta.
Toimiva malli on se, että aloitetaan kielellä, jota tarvitaan eniten (englanti) tai perhe valitsee halutessaan kielellisesti hyvin kehittyneelle muksulleen jonkin kielipainotuksen (esim. koulu vieraalla keilellä, kiinakylpy jonkin koulun painotuksena, useita pitkiä kieliä…) tietäen, että kyseiseen painotukseen tulee sitoutua niin asuinpaikan kuin kodin tuen suhteen.
Tietysti on lupa seurata ja verrata eri kielien lukijoita, mutta ei tällä tavoin voida pitkittää pakkoruotsista luopumista ja rakentaa muka tieteellistä kielipolkua tavislapsille. Edelleenkin perheet ovat parhaita valitsijoita, kaksi vierasta kieltä hyvä lähtökohta mutta vapautukset tarvittaessa välttämättömiä.
Jos sinulla ei ollut lähtöoletuksena tuota, mitä sanoin, minulta jäi varmaankin täydellisesti ymmärtämättä mitä yritit sanoa. Saa selventää.
Hyötyä voidaan määritellä ja mitata monin tavoin, mm. suhteessa opetustuntien määrään ja kokonaisuuden rahallisiin kustannuksiin, vaihtoehtoiskustannusten kautta, tai mittaamalla niiden tavoitteiden toteutumista jotka pakkoruotsin kannattajat ovat ilmoittaneet pakkoruotsin syiksi.
Et varmaankaan ole eri mieltä siitä, että jos oppilas oppii yhden sanan kielestä, jonka opetukseen käytetään useita satoja tunteja oppilaan elämästä, voidaan sanoa että opetuksesta ehdottomasti ei ole saatu riittävää hyötyä. Sen yhden sanan kun oppii yhtä hyvin ilman satojen tuntien pakollista opetusta, joten nuo tunnit olisi järkevintä käyttää hyödyllisiin kieliopintoihin ja opettaa se yksi sana ruotsia vaikka näiden yhteydessä. Kerrankin pakkoruotsi ei oikeasti olisi mistään muusta pois!
Pakkoruotsia kerrotaan tarvittavan siitä syystä, että ruotsinkielisiä on palveltava heidän omalla äidinkielellään. Kuitenkin tiedetään (eikä liene kovin kallista selvittää virallisemminkaan), että tehtäviin, joissa tämän kielen taitoa todella tarvitaan, ei palkata suomenkielisiä vaan äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Ruotsinkieliset eivät siis edes itse usko pakkoruotsilla saatavan aikaan sitä lopputulosta, jolla tätä pakkoa kuitenkin jatkuvasti perustellaan.
Lopuksi vielä ne vaihtoehtoiskustannukset. Ruotsin kielen opetus, toisin kuin väitetään, on täsmälleen siihen käytettävän tuntimäärän verran pois muusta opetuksesta. On siis syytä kysyä, mitä tuo muu opetus voisi olla ja minkä verran enemmän tai vähemmän hyötyä siitä olisi pakkoruotsiin verrattuna.
Kuten sanoin aiemmin, suuren maailmankielen osaaminen ja erityisesti sellaisen kielen, jonka avulla voi tavoittaa englantia osaamattomia ihmisiä mahdollisimman paljon, on lähtökohtaisesti ruotsin osaamista hyödyllisempää. Maailmassa kun on vain hyvin vähän ruotsinkielisiä, ja heistä häviävän pieni osa sellaisia, jotka eivät puhu englantia.
Vapaasti valittavan kielen opetus on pakolla osoitetun kielen opiskelua hyödyllisempää, koska edellinen johtaa korkeampaan osaamistasoon samalla opetuksen määrällä (tämän selittää erilainen motivoituneisuuden aste). Tässäkin tarkastelussa siis pakkoruotsi häviää vapaaehtoisesti valitulle ruotsille, ja vielä enemmän vapaaehtoisesti valitulle suurelle maailmankielelle.
Sille pakolle ei yksinkertaisesti ole järkeviä perusteita.
Tsot tsot, kyllä kehittää!
Olen silti samaa mieltä kanssasi siitä, että tällä hetkellä peruskoulu sivuuttaa kokonaan tai suureksi osaksi sellaisiakin sisältöjä, joista olisi meille kansantaloutena paljon enemmän hyötyä kuin ruotsin opettamisesta pakollisena.
Pidän kuitenkin kahden vieraan kielen opiskelua tärkeänä jo sen maailmankuvaa avartavan vaikutuksen vuoksi: erikielisissä kulttuureissa asioista ajatellaan eri tavoin, ja tämä heijastuu myös kieliin itseensä. Kielen oppiminen opettaa myös oman näkökulman vaihtamista itselle vieraa(mma)n kulttuurin jäsenien näkökulmaan, mistä toki seuraa monia hyötyjä mm. kaupankäynnissä ja yleisemmin kulttuurien kehittymisen näkökulmasta.
..Tosin jos opiskelee englannin lisäksi saksaa tai ruotsia, ko. oppi taitaa jäädä suurimmaksi osaksi omaksumatta. Samoin kävisi niille, jotka eivät ole lainkaan hyviä oppimaan kieliä. Ehkä siis tämä pakollinen aine voisi olla vapaasti valittavissa muidenkin kuin kieliopintojen joukosta.
Lisäksi ehdotan pakkouskonnon tilalle pakollista elämänkatsomustietoa jossa käsitellään kaikenlaisia uskontoja ja elämänkatsomuksia tasapuolisesti (”omaa uskontoa” saisi halutessaan opiskella vapaavalintaisena aineena). Osan tunneista voisi käyttää ihmisen psykologian perusasioiden oppimiseen. Eihän meille myönnetä ajokorttiakaan vailla mitään käsitystä siitä, millä mekanismeilla auto ja liikenne toimivat.
Sitten vaikkapa historian tuntimäärää pienemmäksi ja tilalle lisää yhteiskuntaoppia, jotta voitaisiin käydä taloustieteen ja yrittäjyyden perusasioita läpi. Menneisyyteen on toki hyvä katsella aina välillä, mutta jos kukaan ei ymmärrä tai osaa katsoa tulevaisuuteen niin mitä siitä seuraa?
Matemaattisiin aineisiin pitäisi saada tasokurssit takaisin siten, että oikeasti eteville opetettaisiin heidän ajatteluaan stimuloivia asioita. Kaikkia (luku)aineita pitäisi alkaa opettaa enemmän systeemisestä näkökulmasta, siis tarkastellen asioiden välisiä yhteyksiä sellaisina kuin ne ovat, ideologioista vapaasti.
Ajattelun taitoja opitaan monia eri teitä, sitä ei tarvitse sitoa johonkin oppiaineeseen.
Aiemmin puhuttiin enemmän yleissivistyksestä, joka saatettiin mieltää listaksi asioita, jotka sivistyneen ihmisen kuuluu muistaa ja osata. Nyt puhutaan esimerkiksi monilukutaidosta. Olen antanut itseni ymmärtää, että kyseessä on taito “lukea” niin runoja kuin valtion budjettia, niin jalkapallo-ottelua kuin jonkin tieteenalan tutkimusta tai vierasta kulttuuria, eetistä ongelmaa… – kaikkien ei tosin tarvitse osata täsmälleen samoja asioita.
Koulussa nuorille tarjotaan taitoja osallistua kulttuurin moninaisiin prosesseihin ja mahdollisuutta valmistautua tulevaisuuteen, jota emme tunne. Ollaan ehkä entistä enemmän siirrytty ajattelemaan, ettei ihminen olekaan astia, joka täytetään, vaan tuli joka sytytetään.
Pakkoruotsista luopuminen ei edellytä koko koulutuksen uusimista, mutta se voi olla osa koulutuksen kehittymistä ajan mukana.
Pakkoruotsiväittelyissä vastakkain ovat ne, jotka haluavat lapsilleen ja lastenlapsilleen mahdollisuuden valita viisaasti omista lähtökohdista käsin koulussa opiskeltavat kielet, ja ne, joiden mielestä vain heidän vaalimansa arvot ja hiljainen tieto pätevöittävät päättämään muittenkin pakollisten kieliopintojen sisällön. Tämä jälkimmäinen näkemys vaatisi erityisen painavat perusteet.
Onko pakkoruotsille perusteita? Onko perusteita ohittaa se, ettei pakkoruotsille ole luultavasti ollut hetkeäkään kansan enemmistön tukea ja että ÅA:n tuoreen ja laajan gallupin mukaan 74% haluaa siitä luopua NYT?
Tarkoitin sitä, että kaikista ei ehkä sitten ole PITKÄLLE opintielle, varsinkaan, jos asenne oppimiseen on, sanoisinko kauniisti, (ainakin opettajan kannalta) ”haastava”. Koulun ei ehkä liene hyvä jakaa oppilaita onnistujiin ja epäonnistujiin, mutta johan urheilutuloksissakin sen näkee, että meitä on tulosten kannalta joka lähtöön.
Jos asenne on sellainen, että jääräpäisesti vain toistetaan, ”en halua, en halua, en halua” (pakkoruotsia), on mielestäni vika juuri tuossa asenteessa, ei niinkään välttämättä asianomaisen kyvyissä oppia mainittua kieltä. Kyvyissäkin on toki eroja, mutta tuskin ne kyvytkään ovat vain kahteen luokkaan jaoteltavissa. Onhan kouluarvosanoissakin pitkään ollut (osaamisesta riippuen) jakovaraa: 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10.
Asenteen osalta voi jokainen ruotsin suhteen epäonnistunut myös ”katsoa peiliin”, mutta toki opetuksen ja itse opetustilanteen kannustavuudella on oma merkityksensä. Opettajan ja luokan reaktiot vääriin vastauksiin saattavat joskus vaikuttaa sisältä herkkään teiniin aika pahasti. Tässä suhteessa lienee aina parantamisen varaa, pelkään.
Jos sitten oppilas on esim. kokeista saanut ensin arvosanoja vaikkapa väliltä 7-9, ja sitten kerran, vaikkapa vähäisemmän ”pänttäämisen” jälkeen pamahtaa viitonen tai kuutonen, kummalla asenteella luulet oppilaan päätyvän jatkossa epäonnistujien joukkoon, a) ”luen siis jatkossa enemmän, tai ainakin riittävästi” ja ehkäpä vielä ”katsonpa vielä, jos vaikka kirjastosta löytyisi jotakin, minua kiinnostavaa ruotsinkielistä tekstiä, esim. kirjaa luettavakseni” vai b) ”en jaksa enää tätä h_ton pakkoruotsia”?
Miten ihmeessä muuten kaikki ruotsalaiset vauvat ovat vuosisatojen ajan voineet kasvaessaan oppia ruotsinkielen, jos juuri tuon kielen oppiminen on niin ihmeen vaikeaa?
Miten olisi mm. seuraavan asian selvittäminen uuden työntekijän palkaamista harkitsevalle työnantajalle: Millainen jukuripää tarjolla oleva työnhakija mahdollisesti on, jos kyseiseen työhön liittyvissä tehtävissä, ja vuorovaikutuksessa asiakkaiden, työtoverien ja esimiehen kanssa kohtaa haasteellisia tehtäviä? Ai niin, osa luetelluista saattaa tietysti olla maassamme myös ruotsinkielisiä.
Jos työtehtävään, jossa tarvitaan todella hyvää ruotsinkielentaitoa, on tarjolla sumenkielinen ja ruotsinkielinen kandidaatti, muuten, mainittua kieltä lukuunottamatta, yhtä hyvin lähtökohdin, kumman itse työnantajana tuossa tilanteessa palkkaisit? Minä en ainakaan tuollaiseen tehtävään ketään kieliasenteeltaan jukuripään kaltaista ehkä palkkaisi.
En väittänyt, että sen yhden ainoan sanan oppiminen olisi riittävän kielitaidon osoitus, kirjoitinpa vain, että siitäkin jo voi olla joskus hyötyä. Sen sijaan väite, ettei joku opi tuota ruotsinkieltä yhtä ainutta sanaa, lienee varsin kyseenalainen.
Tunnit voisi varmaankin moni oppilas käyttää nykyistä hyödyllisemmin, jos esim. nimimerkki Saara, kannustaisi heitä nykyistä paremmin ruotsinkielen opiskeluun. Se, ja nimenomaan tuo opiskelumotivaation ja asenteiden parantaminen, viimeksimainittu pitemmän ajan kuluessa, voisi lisätä valtion varojen käytön kustannustehokkuutta ja aika pienellä vaivalla.
Tässä haaste:
Nimenomaan PITKÄLLÄ opintiellä tarvitaan kykyä arvioida mikä on oleellista ja mikä ei, ja mahdollisuutta sulkea epäoleellinen kokonaan pois. Erikoistuminen on avain menestykseen, ja meillä on suomessa ihan riittävä ruotsiin ”erikoistuneiden” ryhmä suomenruotsalaisissa (kuten Sakke tuossa aiemmin maintsi, palkkaisitko tehtävään jossa tarvitaan ruotsin taitoa mieluummin suomenruotsalaisen vai kouluruotsin suorittaneen suomalaisen?).
Tuskin olet vaatimassa kielitieteilijöille pakollista koneenrakennusoppia, ihan vain motivaation testaamiseksi?
Varsinkin OPH:n/OAJ:n suuntaan penäisin älyllistä rehellisyyttä. Pakollinen ruotsin opiskelu on tulos poliittisesta lehmänkaupasta eikä sillä ole mitään tekemistä suomalaisten kielitaitotarpeiden kanssa. Olen 30 vuotta toiminut kieltenopettajana 2. asteen ammatillisessa koulutuksessa, jonne tulevilla pitäisi olla peruskoulussa hankitut alkeet toisessa kotimaisessa. Ei ole, päinvastoin. Täysin hukkaan heitetty resurssi! Työssään he eivät koe koskaan tulevansa tarvitsemaan ruotsin kieltä, ja EU:n vaihto-ohjelmien myötä opiskelijavaihto suuntautuu aina ihan muualle kuin ruotsiin. Ja onhan elinkeinoelämäkin julkaissut raporttinsa työntekijöiden kielitaitotarpeista, jossa raportissa selkeästi ilmaistaan toisen kotimaisen kielen hyödyttömyys. Kysymys kuuluu: onko meidän tässä globalisoituneessa maailmassa vieläkin pakko hassata vähäisiä resurssejamme jonkin marginaalikielen opiskeluun varsinkin kun tuon kielen opiskelun tulokset ovat peräti surkeita?
Ei voi olla mitään älyllisiä/kulttuurisia argumentteja, joilla tällaista tilannetta voi puolustaa. Jo eläkkeelle jäänyt korkea OPH:n virkamies totesi minulle yksityisesti, että ”off the record”, pakkoruotsi on aivan turha. Tämän hän sanoi siis yksityishenkilönä ja lisäsi, ettei voinut OPH:n virkamiehen ominaisuudessan ko. lausuntoa antaa. Kuvastaa…
Entä sitten ne ehdokkaat, jotka edellisissä vaaleissa lupasivat puoltavansa pakkoruotsin statuksen poistoa, jos tulevat valituksi? Söivät sanansa! Nyt olisi kiva saada lista niistä, jotka meidät pettivät. Jossain se oli esillä, mutta tietosuojavaltuutettu kuulemma poisti sen! Ennen kuulumatonta, että ensin annetaan kasvot lupaukselle, ja sitten ne vedetään pois kun takki on käännetty.
Sakke: väitän, että tämän blogikirjoituksen kommentoijien joukossa on paljon yleisempää olla pärjännyt hyvin kouluruotsissa mutta huomannut aikuisena ruotsintaidon (ainakin käytettyyn vaivaan nähden) hyödyttömäksi kuin se, että yritettäisiin rationalisoida omia epäonnistumisen kokemuksia pakkoruotsin parissa.
Valitettavasti en aio kannustaa oppilaita nöyrtymään kohteluun, joka on heidän omaksi vahingokseen. Joutuisin turvautumaan totuuden vääristelyyn ja siihen, että ohjaisin ihmisiä itsenäisen ajattelun sijasta olemaan kyseenalaistamatta heille valmiina tarjottuja (tämän aihepiirin osalta pääosin virheellisiä tai vääristeltyjä) tietoja. Tällainen on kansantaloutemme tulevaisuudenkin kannalta erittäin vahingollinen suunta.
Suomessa tarvitaan entistä enemmän itsenäisiä ajattelijoita: ihmisiä jotka kykenevät tyhjästä kehittämään meille uusia menestyviä vientialoja. Tämä onnistuu vain kyseenalaistamalla nykytilannetta ja etsimällä siihen perusteltuja parannuksia. Se, että meillä ”motivoidaan” ihmisiä hyväksymään pakkoruotsi kyseenalaistamatta, merkitsee toimimista suoraan tätä tavoitetta vastaan.
Tällä hetkellä peruskoulun tasapäistämät kansalaisemme ovat keskimäärin aivan liian pelokkaita, passiivisia ja turvallisuushakuisia, jotta voisimme pärjätä globaalissa kilpailussa. Tilanteen tulee muuttua ja pian!
(Sitä paitsi sellaista motivaatiota, johon aiemmin viittasin, ei ole mahdollista sytyttää keinotekoisesti. Sellainen motivaatiorakenne syntyy vapauden, itsetuntemuksen ja itsensä toteuttamisen muodostamalle pohjalle, tai sitten ei synny lainkaan.)
En suinkaan kiellä palkkaamasta ruotsinkielisiä tehtäviin, joissa tarvitaan ruotsin osaamista. Mutta paheksun sitä, että suomenkielisiä pakkokoulutetaan heidän oman etunsa vastaisesti, perusteena se että heitä voitaisiin palkata tehtäviin, joihin heitä ei kuitenkaan palkata.
Eihän tästä ole (useinkaan) kysymys, jos joku vastustaa pakkoruotsia. Kysymys on siitä, että henkilö osaa itsenäisesti ja oma-aloitteisesti arvioida niiden perustelujen pitävyyttä, jotka kunkin pakollisen oppiaineen kohdalla on esitetty pakollisuuden tueksi. Eikä hyväksy ihan mitä tahansa älyllisesti epärehellistä soopaa. Osaa mahdollisesti myös kyseenalaistaa omaa ei-hyväksymistään ja vertailla muiden maiden käytäntöjä Suomen käytäntöön, vain havaitakseen ettei missään muussakaan maassa pidetä ruotsin kielen taitoa (tai sellaisen kielen, jota maassa puhuu alle 6% väestöstä) niin tärkeänä että sitä kannattaisi opettaa pakollisena peruskoulusta lukioon ja yliopistoon asti.
Jos minun pitäisi palkata työntekijä siten, että ainoa tieto, jonka saisin hakijoista olisi suhtautuminen pakkoruotsiin (perusteluineen), palkkaisin sen joka vastustaa järjestelyä ja esittää ne loogiset ja aiheelliset perustelut mielipiteensä tueksi, jotka näissä keskusteluissa on monet kerrat käyty läpi. Kannattajalla joko ei ole perusteluja lainkaan (= ei viitsi kyseenalaistaa vallitsevaa totuutta) tai sitten ne ovat heikkoja (= ei hallitse kyseenalaistamista kognitiivisena prosessina).
Alallani itsenäinen ajattelutaito on tärkeimpiä perusvaatimuksia työssä pärjäämisen kannalta.
Ohi aiheen, mutta: Kuulostaapa lupaavalta! Tulin tämän luettuani hyvälle tuulelle, kiitos.
Hyvä tiivistys.
Ainoa selitys, jonka itse olen kuullut, on ruotsinkielisten oppilaiden joutuminen kieliopinnoissa takamatkalle suomenkielisiin nähden. Jos näet ainoastaan edellä mainitut opiskelisivat sekä ruotsia että suomea, suomenkieliset saisivat paremmat lähtökohdat niiden oikeasti tärkeiden maailmankielien oppimiseen. Jokainen suomen tai ruotsin opetukseen käytetty tunti kun todellakin on konkreettisesti pois maailmankielien (tai sitten muiden aineiden) opetuksesta, vaikka pakkoruotsin kannattajat kehtaavatkin väittää päinvastaista (kuinka typerinä he muita ihmisiä oikein pitävät?).
Tämä kai oli ääneenlausuttuna perusteenakin pakkoruotsin tuomiselle opetussuunnitelmaan.
Tästä näkökulmasta muodostuu myös ymmärrettäväksi, ettei pakkoruotsin kannattajia näytä lainkaan kiinnostavan opetuksella saavutettavat tulokset. Jos tarkoitus on vain estää suomenkielisiä oppimasta muita kieliä, niin se tavoitehan tässä toki on saavutettu.
Ei kuitenkaan ole vähääkään asiallista rajoittaa koko Suomen kansan mahdollisuuksia omaksua aidosti hyödyllinen kielitaito sillä perusteella, että kuudella prosentilla kansasta ei syystä tai toisesta ole vastaavia mahdollisuuksia. Pakkosuomi voitaisiin minun puolestani poistaa, jos se yhtään lohduttaisi näitä tämän kyseenalaisen ajatussuunnan kannattajia.
Ruotsissa töihin voi mennä oikein hyvin ilman ruotsin taitoja.
Oleellista on ensimmäisenä ammattitaito ja oman erikoisalan kielitaito _englanniksi_. Ruotsi on kansainvälisempi kuin Suomi.
Ruotsin kielipolitiikka pitkän maahanmuuton kokemuksen jälkeen on varsin järkevä ja vastaa nuorten tarpeita.
Kyllä ruotsia oppii aikuisenakin, jos on tarvetta.
Suomenruotsalaisista häviävän pieni osa ei osaa joko suomea tai englantia tai sekä että, ja vuorovaiktus tapahtuu kuitenkin ko. kielillä. Ruotsinruotsalainen, joka ei osaa englantia on äärimmäinen harvinaisuus.
Silloin valitaan se ruotsinkielinen, koska kouluruotsi ei tuota hyvää ruotsinkielentaitoa. Poikkeuksena voisi olla suomenkielinen, joka on asunut useita vuosia Ruotsissa, mutta tällaista kielikylpyä ei kai sentään ole tarkoitus säätää pakolliseksi edes tämän maailman ainoan tärkeän kielen opettamiseksi.
Ja sitten vähän reaalimaailmaa tuolta ketjusta yläpuolellamme:
Muistan muinaisajoilta, että laajan (!) ruotsin kutosen sai sillä, että istui kiltisti eikä sikaillut luokassa, eikä nelosta saanut millään.
Viime viikolla olen seurannut, miten nuori mies kirjautuu aikuislukioon suorittamaan lukion ruotsinkursseja, jotka eivät omassa lukiossa mene läpi. Nuorella miehellä on taustallaan varhainen monialaisen oppimisvaikeuden diagnoosi, starttiluokalla oppimisvaikeuden takia alkanut koulu-ura ja nyt kirjoitukset suoritettuna, mutta edessä neljäs lukiovuosi ruotsia.
Hänen oman lukionsa opo oli taas kerran sanonut hänelle, että ”Sinulla on vain asenneongelma sen ruotsin kanssa. Yritä nyt saada ne kurssit läpi.”
Ei kukaan pelkän asenneongelman takia tee näin suurta hallaa itselleen. Kaikissa muissa aineissa hänellä on siis oppimisvaikeus, joka teettää lisää työtä, mutta kurssit tulevat kuitenkin suoritettua. Vain ruotsissa, jonka kurssit eivät ahkerasta läsnäolosta ja yrittämisestä huolimatta mene läpi, hänellä on muka asenneongelma.
Ymmärrän toki tämän nuoren miehen opettajia ja opoa. Heille on opetettu niin vuorenvarmasti, että kaikki oppivat ruotsin, jos vain yrittävät. He ymmärtävät, että jos ruotsista voisi saada vapautuksen pelkällä diagnoosilla, diagnooseja alkaisi pian sataa kouluille, ja ne, jotka eivät mitenkään voi sellaista saada, alkavat perheineen purnata siitä, miten enää voidaan perustella pakkoruotsia kenellekään, kun se ei olekaan kaikille ehto opinnoissa eteenpäin pääsemiselle.
Lisäksi tähän liittyy opettajien ja pakon kannattajien tarve kiistää oma vastuunsa tilanteesta. Niin monta ruotsiongelmaista on vuosikymmenten mittaan sysitty syrjäpoluille, koska heillä on muka asenneongelma. Jos nyt myönnettäisiin, että näillä ihmisillä onkin ollut aitoja oppimisen ongelmia, pitäisi myöntää, että on tehty vääryyttä erilaisia oppijoita kohtaan. Sellainen ei sovi opettajien omakuvaan eikä pakkoruotsittajien ruotsikuvaan. Ruotsi voi olla vain etu ja lahja – ja siinä epäonnistuminen on aina yksilön tai tämän perheen ikävistä asenteista johtuvaa.
Nyt nuori mies siis yrittää jälleen kerran. Takana on kahdesti käytyjä ruotsinkursseja nelosella. Ei ole mitään takeita, että hän saisi ruotsit läpi ensi vuoden aikana, vaikka keskittyisi niihin, sillä hänen oppimisvaikeutensa kohdistuu nimenomaan kirjoitetun hahmottamiseen (rivit ja sanojen osat hyppivät), uusien sanojen muistiin painamiseen ja muistista palauttamiseen sekä kielen rakenteiden omaksumiseen. Jos käy huonosti, niin puolentoista vuoden jälkeen yo-tulokset vanhenevat ja hän jää vaille todistusta nelivuotisesta uurastuksestaan. Lukiosta jää hänelle tietysti monenlaista henkistä pääomaa ja yhteiskuntakriittistä kokemusta muttei papereita ja pätevyyttä. Vastaavalla taustalla esimerkiksi Ruotsissa, hän etenisi muiden mukana sellaiseen jatko-koulutukseen, missä äidinkielen ja englannin osaaminen riittää.
Onko tämä suomalainen tapa karsia pakkoruotsilla kohtuullista ja oikein?
Kiitos ”eräs ope” – rakentavaa ja asiallista kritiikkiä, kuten myös Ode:n puheenvuoro.
Valinnaisuus ja vapaaehtoisuus voi ehkä pelastaa ruotsin osaamisen Suomessa, ehkä. Ruotsin kielimalli tuntuu mielekkäältä, eteenkin kun lukio ja ammattikoulutus tulee Suomessakin kehittymään nuorisojoukon suuntaan.
Silloin ei ole järkeä karsia ruotsin kanssa vaikeuksiin joutuneita. Maahanmuutto ja kansainvälistyminen tulevat myös Suomeen.
Osa ruotsin vastustajista aiheuttaa häpeää. Vielä huonompia ovat ruotsin pakollisuuden puolustajien perusteet, jotka saavat minut kohta liittymään Suomalaisuuden liittoon – ihan protestina. Keksikää edes parempi syy kuin ”on pakko”.
Tämä on ollut hyvä keskustelu. Olemme jopa vastanneet toisillemme. Toivottavasti paras argumentti voittaa.
Kiitos Ode, olet aina ollut fiksu ja täysipäinen poliitikko monessakin asiassa. On erityisen huojentavaa kuulla ihan kaltaiseltasi ihmiseltä se sama asia, minkä ihmiset jo muutenkin tietävät — pakkoruotsia puolustellaan täysin epä-älyllisillä argumenteilla. Vankkurit pannaan hevosen eteen ja sen jälkeen väännetään vaikka miten, koska tavoite on jo ennalta selvillä. Tämä on mielestäni jo jopa yleinen yhteiskunnallinen ongelma, varsinkin jos tämmöisiä päättelyitä aletaan painostamaan ”oikeiksi” esimerkiksi koulussa.
Lueskelin tästä säikeestä kursorisesti läpi
esimerkiksi nimimerkki ”eemilin” oikein tyylipuhtaan esityksen. Kaikkihan sieltä löytyy — kaikki ei voi olla kivaa, koulua pitää käydä, siitä mitä koulussa opiskellaan ei voi keskustella koska kaikki on tärkeää, suomenkieliset ovat tyhmiä, ruotsi on mittari akateemiselle kyvylle… ja tietysti rusinana pullassa vertaus matematiikkaan. Se on kyllä kuin joku testi siitä että meneekö mikä tahansa läpi.
Ehkäpä suureiden keskinäisen koon vertaamisen ymmärtäminen on käsitteellisesti tärkeää niin suomalaiselle kuin ruotsalaisellekin?
Itse olin kympin oppilas käytännössä joka aineessa, ja olen aina ollut utelias. Ruotsin olisin voinut vaihtaa toiseen pidempään kieleen, eikä se olisi kertonut minun moraalisesta arvostani yhtään mitään. Ymmärtäisin oikein hyvin muita ihmisiä jotka tekisivät saman vaihdon, oli syy mikä tahansa. En lähtisi spekuloimaan sillä, mikä tässä henkilössä on ”vikana”.
Pakkoruotsin kannattajat vain käytännössä tarvitsevat sitä, että meitä muita pitää mustamaalata. Sillä tavoin pääsee kätevästi jalustalle suhteessa toisiin ja pystyy löytämään negatiivisia henkilöihin liittyviä ”syitä” sille että miksi se ruotsi ei joko edusta toisille sitä mitä itse tahtoisi tai että miksi se pitäisi voida saada vaihtaa siihen mikä nyt omien pyrkimysten takia olisikaan mielekkäämpää, oli syy mikä tahansa.
Sen jälkeen kun lapsi on opetettu lukemaan (ja laskemaan), en itse näe mitään hyödyllisempä ä kuin, että hänet opetetaan myös esiintymään sekä ottamaan toiset ihmiset huomioon omassa toiminnassaan.
Draaman keinoin on ehkä helpointa nostaa esiintymisvarmuutta ja parantaa itseilmaisua – kun se aloitetaan riittävän varhain.
Molemmat tarjoavat oikopolun hyvälle itsetunnolle. Hyvä itsetunto heijastuu positiivisesti myös ulospäin. Eli siitä hyötyvät kaikki, ei vain ihminen itse.
Niin etiikka kuin draamakasvatus olisi syytä integroida osaksi kaikkea oppimista. Samoin ohjelmointi.
Ohjelmointi pitää sisällään kielen opettelua, loogis-matemaattista ajattelua sekä luovien ratkaisujen opettelua. Myös itsevarmuus siitä, että osaa ja oppii kasvaisi ohjelmoinnin myötä kuin itsestään koska ohjelmoinnissa palaute on välitöntä -ja automaagisesti rehellistä (toisin kuin useimmissa aineissa).
Nämä kolme osaamisaluetta kun otettaisiin Suomessa haltuun, meillä ei olisi mitään hätää. Pärjäisimme minkälaisissa talouskurimuksissa hyvänsä.
Nuo haltuun… and the rest will follow.
Jos on luonnostaan esiintyjä ja ekstrovertti. Introvertille tuo olisi silkkaa kidutusta. Kaikki taide- ja taitoaineet saisivat olla vapaaehtoisia: ei niistä opi mitään myönteistä, jos ei ole taipumuksia. Tätä on tietysti turha sanoa ihmiselle, jolle draama/liikunta/musiikki/joku muu on rakas; hän ei suostu uskomaan, että joku ei saa siitä muuta kuin vitutusta ja päänsärkyä.
Tämä erilaisuuden huomioiminen koulussa on teema, jota täytyykin pohtia uudestaan ja uudestaan, vaikka siihen keskustelu usein hajoaakin.
Valinnaisuutta on eniten taito- ja taideaineissa siksi, että niissä kyse on hyvin henkilökohtaisista mieltymyksistä. Turhia nämä aineet eivät ole, niille on oltava tilaa ja niissä on oltava tilaa yksilölliselle luovuudelle ja vaihtelulle.
MUTTA palataan vertaamaan tätä pakkoruotsiin.
JOS meillä olisikin äärimmäisen pakollinen taitopläjäys pakollisena, on vaikea kuvitella, että siitä muovattaisiin sellainen, että se karsii opiskelijoita.
On vaikea kuvitella, että taitopläjäyksemme lopputestissä jokaisen on pystyttävä kipuamaan köyttä pitkin liikuntasalin kattoon tai koko koulu-ura tyssää siihen, todistukset jäävät saamatta ja opo antaa käteen vihkosen, jossa kerrotaan, miten pääsee aikuisille suunnattuun ammatilliseen oppisopimuskoulutukseen.
Pakkoruotsi sen sijaan…
Uskoakseni sun asenne olisi toinen jos esiintymistilanteita olisi aikoinaan ollut mahdollista harjoitelta toiseen tapaan kuin vielä 80-luvulla. 😉
Suomessahan suurin piirtein kaikki yli 30-vuotiaat ovat jossain mielessä traumatisoituneet sen aikaisista opetusmenetelmistä.
Jos ensimmäinen julkinen esiintymiskokemus tulee koulussa luokan edessä laulamisessa (laulutaito on yksi sellaisista taidoista jota ei varmasti osaa – ja kuulijat ovat siitä samaa mieltä – ellei sitä ole koskaan tehnyt), niin siinä on menetetty sukupolvi joka pahimmillaan hakeutuu duuneihin joissa esiintymisuhka on minimaalinen.
Sukupolvi joka ei osaa nauttia musiikista ehkä myöhemmällä iälläkään (tai taiteista ylipäätään: ”turhaa”, ”roskaa”, ”ajanhukkaa”).
Sukupolvi joka ei löydä elämäänsä kumppania – paitsi korkeintaan vahingossa. Ja silloinkin samalla tavalla ”surkuteltavan”.
On itsestään selvää, että tällaisista ihmisistä ei kasva terveellä tavalla itseensä – ja muihin – uskovia.
Sen sijaan saamme pelokkaiksi kasvatettuja, riskejä kaikin tavoin kaihtavia, näköalattomia (eli kunnianhimottomia) normipuurtajia joiden paras työpäivä on sellainen kun kukaan ei ota häneen kontaktia eikä pyydä tekemään yhtään mitään.
Jonkinlaista varjo-olemassaoloa siis. Toki tässä nyt _hieman_ liioittelen. 🙂
Ei minuakaan olisi saanut kirveelläkään ala-asteella mukaan näytelmiin, yms.
Olen itse(kin?) pohjimmiltani introvertti jolla kuitenkin on aina ollut myös hyvinkin voimakas ekstrovertti puoli.
Siinä on vaan se ongelma, että ekstroversio imee tehokkaasti mehut ihmisestä jolle ekstroversio ei ole ns. normaali olotila vaan jotain jonka eteen täytyy nähdä enemmän tai vähemmän vaivaa.
Kun olen alkanut määritellä itseni ekstrovertiksi introvertiksi, sitä on samalla ikään kuin tullut antaneeksi itselleen luvan olla hyvinkin epäitsekäs. Otan oman aikani, enkä selittele sitä enkä pyytele siitä jälkikäteen anteeksi.
Jos joku ei ymmärrä/loukkaantuu, niin siinäpä loukkaantuu.
Olen saanut opettajavaimoni – jota kautta tunnen monia muitakin opettajia – kautta tutustua uuden sukupolven lapsiin/nuoriin jotka eroavat kasari lapsista kuin yö ja päivä.
Toki yhäkin löytyy niitä tyyppejä joille esiintyminen on kauhistus, mutta todella moni tuntuu aidosti nauttivan siitä, että pääsee esiintymään ja näyttämään muille, että osaa jotain mitä moni muu ehkä ei osaa. Ja mikä kummallisinta, muu porukka kannustaa – melkeinpä fanittaa – näitä tyyppejä.
Jo ala-asteella on kaiken maailman kykykilpailuja joissa skidit tekee ihan uskomattomia juttuja. Siksi itse suhtaudunkin todella positiivisesti Suomenkin tulevaisuuteen.
Tollaset kaverit osaa heittäytyä, heistä kasvaa sosiaalisesti lahjakkaista ja ylipäätään ihmisiä joilla ei mene ensimmäisenä sormi suuhun jos joku asia vaikkapa sitten esiintymistilanteessa ei mene just niin kuin oli himassa suunnitellut.
Toki kääntöpuolena on se, että meilläkin saattaa olla kasvava joukko jengiä joka uskaltaa tehdä asioita mutta jotka eivät oikeasti osaa mitään- eivätkä edes vaivaudu opettelemaan mitään – koska he uskovat ettei heidän tarvitse koska heitähän on aina vaan kehuttuja, että oj, oj, oj, vad du är bra!!
Varsinkin jenkeissä on kasvavaa tutkimusta tästä ilmiöstä. Jossain määrin tämän täytyy näkyä myös meillä Suomessa.
Yhdysvalloissa alkaa olla yhä enemmän sellaisia lukioita joiden oppilaat eivät osaa kunnolla kirjoittaa edes omaa äidinkieltään, englantia. On selvää ettei tällaisestä porukusta noin vain enää mennäkään jatko-opintoihin.
PS. Suosittelen lukemaan muutaman vuoden takaisin Susan Cainin ”Quiet: The Power of Introverts in a World That Can’t Stop Talking”. Eihän mikään tutkija ole, mutta vetää mukavasti yhteen tutkimustietoa ja lisäksi kirjoittaa sujuvasti.
Itselleni heräsi kerettiläinen ajatus, että entä jos ns. talouden syklisyys johtuisikin ihan vaan siitä, että uusi ekstroverttien sukupolvi valmistuu opinnoistaan, pääsee kiinni työelämään ja käytännössä haluaa elää todeksi kapitalistista unelmaansa.
Ja kun ylikuumentumisesta väistämättä seuraa pudotus, nämä kaverit joutuvat tarkistamaan omia käsityksiään järkiperäisestä talouden hoidosta, mistä seuraa automaagisesti se, että he joutuvat ammatilliseen paitsioon nuorten nälkäisten ja typerien ekstroverttien kaahaajien tullessa muna(sarja)t tulessa paikalle suoraan koulun penkiltä taloustieteen dogmit tuoreessa muistissa tekemään Isoa Biznestä.
Tuskinpa sentään, mutta intuitiivisesti tällainen selitys kyllä tyydyttää vanhaa ja väsynyttä kovastikin. 🙂
Jepo. Harvoin pakko toimii siten kuin toivotaan. Yleensä käy juurikin päin vastoin.
Itsellenikin LinkedInissä rekrytoijat joskus jopa painottavat että ruotsin taitoa ei tarvita. Tämä siis juuri siksi että saadaan houkuteltua niitä ammattilaisia joille se ruotsi ei ehkä ole ollut se tärkein juttu elämässä, mutta joiden ammattitaito muuten on kohdallaan.
Ruotsalaiset eivät itse asiassa tunnu välittävän meidän ruotsin taidoistamme kovinkaan paljon. Se ongelma on täällä Suomen puolella lahtea jossa ruotsiin voimakkaasti identifioituvat ihmiset tarvitsevat ajatusta, jonka mukaan meidän ensisijainen ulkomainen urapaikkamme on Ruotsi tai ruotsalainen yritys.
I get what you’re saying.
Toisaalta tunnen monia suomalaisia jotka harmittelevat etteivät osaa kunnolla – tai juuri lainkaan – ruotsia, ei niinkään siksi etteikö englannilla pärjäisi pohjoismaisissakin ympyröissä mainiosti.
Jos muu jengi (ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset) joutuvat automaagisesti vaihtamaan kielen englantiin vain siksi, että suomalainen ei osaa tuota muiden osanottajien hallitsemaa kieltä, niin kyllä se on kaikille osanottajille enemmän tai vähemmän kiusallista.
Jos haluaisi työskennellä maassa jonka kieltä ei osaa, niin kyllä se rajoittaa sosiaalista elämää siinä maassa. Siis jos natiivien kanssa olisi tarkoitus alkaa hengailla eikä vain haastaa broken englishiä muiden mamujen kanssa ja sitten kritisoida ao. yhteiskuntaa ulkoa käsin.
Kukaan järkevä ihminen ei kannata pakkoruotsia. Koska on nähty että se nyt vaan ei toimi.
Sen sijaan jokainen kynnelle kykenevä, kaukaa viisas vanhempi, laittaa muksunsa kielikylpyyn. Ajoissa.
– jokainen kynnelle kykenevä, kaukaa viisas vanhempi, laittaa muksunsa kielikylpyyn. Ajoissa.
Tiesitkö, että sana kielikylpy on varattu Suomessa vain ”kotimaisille kielille”, todellisuudessa lähinnä ruotsille.
Näistä asioista pitäisi puhua oikeilla nimityksillä, kielikylpy ei saisi tarkoittaa vain ruotsia (satunnaisesti suomea ja saamea) ja muita kylpyjä ei tarvitsisi kutsua ”vieraskieliseksi opetukseksi”. Tulisi tietää, mikä on kylpyjen määrä ja mitä perheet toivovat. Tilannetta tulisi katsella avoimin silmin.
Esimerkiksi Helsingin seudulla kielipainotteiset päiväkodit ovat yksityisiä
– yksi arabiankielinen
– 22 englanninkielistä
– kaksi espanjankielistä
– viisi ranskankielistä
– yksi ruotsinkielinen
– yksi saamenkielinen
– kaksi saksankielistä
– viisi venäjänkielistä
Tästä saanee jonkinlaisen kuvan siitä, mitkä olisivat markkinat.
Puhuin kielikylvystä yleisellä tasolla kuten varmasti ymmärsit.
Väännän vielä rautalangasta: jokainen vanhempi, joka haluaisi pyrkiä kasvattamaan jälkikasvunsa employabilityä, kulttuurillista laaja-alaisuutta yms. ottaakoot selvää siitä minkälaisia kouluja ja/tai koulun ulkopuolista palvelua on tarjolla, ja mihin hintaan, ja sitten hommaa pennuilleen lisävirikettä sen mukaisesti mitä pitää järkevänä, ja johon on varaa satsata.
”Puhuin kielikylvystä yleisellä tasolla kuten varmasti ymmärsit.”
Oletin, että näin ehkä on. Virallisemmissa yhteyksissä minua on kuitenkin valistettu: vain kotimaisella kielellä voi olla kielikylpy, kaikki muu on opetusta vieraalla kielellä.
Pakkoruotsi on niin uskomaton rakennelma, että sille luotu kielipolitiikka jopa uudelleenmäärittelee ja omistaa sanojen merkitykset sellaisiksi, etteivät ihmiset enää tiedä, mistä virkamiehet puhuvat. Virkamiesten puhuessa kielikylvyistä, kyse ei koskaan ole muusta kuin ruotsista tai satunnaisesti suomesta ja saamesta.
”jokainen vanhempi, joka haluaisi pyrkiä kasvattamaan jälkikasvunsa employabilityä, kulttuurillista laaja-alaisuutta yms. ottaakoot selvää siitä minkälaisia kouluja ja/tai koulun ulkopuolista palvelua on tarjolla, ja mihin hintaan, ja sitten hommaa pennuilleen lisävirikettä sen mukaisesti mitä pitää järkevänä, ja johon on varaa satsata.”
Niin. Ymmärrän. Silti tämä on kaksiteräinen miekka.
On totta, että suuri osa vanhemmista toimii ainakin jossain määrin kirjoittamallassi tavalla – varsinkin tyttöjen kohdalla tämä onnistuukin. Pikkuhiljaa soljutaan yhä lähemmäs yhteiskuntaa, jossa lapsia prepataan koulun ulkopuolella läpi koulupolun, jotta varmistettaisiin onnistuminen seuraavassa karsinnassa.
Minusta peruskoulu on useimmille ihan vaativa ja riittävä koulu sellaisenaan. Jokaiselle voi koulussa olla jotain valittavaa – haluaako enemmän liikuntaa vai kuvataidetta, ilmaisutaitoa vai kotitaloutta, mutta tätä ei tarvittaisi pätevyyden lisäämiseen vaan persoonallisuuden ja taipumusten huomioimiseen.
Jo nyt suurissa kaupungeissa kilpailu toisen asteen paikoista on suomenkielisellä puolella mielettömän kova. Onko meillä varaa vielä koventaa kilpailua? Kuinka suuri osa 15-18 -vuotiaista nuorista omaa jonkin mielenterveyden ongelman tai psykosomaattisen ongelman?
Toivoisin, että olisi väyliä myös niille, jotka tarvitsevat lapsuuden ja nuoruuden ihan vain kasvamiseen ja oman äänen löytämiseen.
Eräs ope: Olen kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä. Vaimo on opettaja joten saan kuulla aika paljon mitä koulumaailmassa tapahtuu – tahtomattanikin.
Itse en tätä järjetöntä piirileikkiä ole koskaan ymmärtänyt, enkä varmaan tule koskaan täysin sisäistämäänkään.
Jättäytyisin oikein mielelläni työelämän ulkopuolelle sikäli mikäli työttömyyttä ei tarvitsisi koko ajan olla johonkin suuntaan selittelemässä.
Kyllähän koneet jo hoitais kaiken mikä olis pakko hoitaa, mutta ei. Jengi nyt vaan halutaan tapella verissä päin näistä hupenevista työpaikoista niin kuin elämässä ei olisi miljoona mielenkiintoisempaa juttua johon upottautua useammaksikin ihmiselämäksi.
Mutta miten sä itse noin niin kuin ajattelit, että homma tästä liukuisi vähä vähältä – ja siis sinusta – parempaan suuntaan?
”Haluan poiketen joistakin edellisistä puheenvuoroista sanoa, että pidän maamme kaksikielisyyttä rikkautena ja pidän oikeutta saada palveluja omalla äidinkielellä perusoikeutena.”
Ruotsin ohella tähän pitäisi pyrkiä myös venäläisten ja muiden suurten vähemmistöjen kohdalla.
Nyt kun näyttää pahasti siltä, että saamme koti-uskonto-isänmaa-hihhulihallituksen, niin sen kunniaksi olen päättänyt opiskella pelkän virkamiesruotsin sijaan ihan oikeasti puhumaan ruotsia.
Nationalismi ja patriotismi ovat sairauksia, jotka täytyy saada kitkettyä ihmiskunnan keskuudesta.