Jäähyväiset eduskunnalle on tullut painosta. Kirjassa ruodin, miten eduskuntatyö ja hallitustyöskentely ovat menneet niin mahdottomiksi. Tästä kirjasta kuulette vielä — seuraavan kerran kuulette siitä perjantaina 27.2. klo 10 ohjelmassa Leikola ja Lähde.
Kirjaa saa varmaankin pian kirjakaupoista ja Teos-kustantamon verkkokaupasta. Minulta sitä saa hintaan 30 kotiin postitettuna omistuskirjoituksen kera.
Eduskunnassa on sotesotkuineen juuri nyt niin kiire, että postituksessa voi olla päivän tai parin viiveitä.
Tilaaminen tapahtuu lähettämällä sähköpostia osoitteeseen osmo@soininvaara.fi ja panemalla viestin otsikoksi JÄÄHYVÄISET.
Lähetän vastauksena maksuohjeet viitenumeroineen. Viitenumero on maksettaessa ehdoton, koska en saa muuten yhdistetyksi maksua ja tilausta.
Asiaa helpottaisi jos sähköpostiviestissä osoite vastaisi seuraavaa rakennetta:
Matti Meikäläinen
c/o Firma Oy
Kotikatu 5
01234 PAIKKAKUNTA
Kenelle omistuskirjoitus
Jos tuotas c/o riviä ei ole, olisi ystävällistä korvata se rivisiirrolla. Omistuskirjoitusrivin voi jättää tyhjäksi, jos ei halua omistuskirjoitusta.
= = = =
Laitan tähän lopuksi vielä sisällysluettelon.
ESIPUHE.… .… .… .… .… .… .… . . 5
HALLITUS, JOTA KUKAAN
EI HALUNNUT.… .… .… .… .… .… . 10
Liian laaja pohja? 15
TALOUSKEHITYS.… .… .… .… .… . . 23
Miksi työn tarjontaa? 26
Urpilaisen herääminen 34
Peli meni kovin pieneksi 39
Oikealle vai vasemmalle? 42
KUNTA- JA SOTEUUDISTUS .… .… .… . 47
Metropolihallinto 57
Paras on hyvän vihollinen 64
Terveydenhuolto maakunnille 67
Demarit kaatoivat kuntauudistuksen 70
Propellipääryhmä 73
Urbanismin tukeminen ja jarruttaminen 76
HALLITUKSEN TYÖSKENTELY
JA AVUSTAJIEN ROOLI.… .… .… .… . 81
Lobbarit vallan ytimeen 87
Ruotsin malli 94
EUROOPPA.… .… .… .… .… .… … 98
Saksan talous heilutti euron kurssia 101
Pääomavirta etelään tuotti kiinteistökuplan 105
Heikot valtiot luottokelvottomiksi 110
Talouskurin politiikka osoittautui virheeksi 118
Kenen syy? 126
Kateus vie kalatkin vedestä 128
JURISTERIAN NOUSU.… .… .… .… . 133
Etuoikeutettu hyvä 134
Muoto tärkeämpi kuin sisältö 137
”Papisto” 138
Huonoa lainsäädäntöä 142
Hankintalaki 143
Perusoikeusjuristeria 145
KOLMIKANTAINEN VALMISTELU.… .… 151
Partien oma raha 156
OPPOSITIO.… .… .… .… .… .… . . 160
Opposition vahvistaminen 164
Varjohallitukset 167
SOSIALIDEMOKRATIAN AHDINKO.… … 171
Perussuomalaisten pelko? 175
Unelma rikki 178
Mihin Rinne vie? 182
Demarien pitkä syntilista 184
TUTKIMUSTIETO .… .… .… .… .… . 187
Miksi tutkimus ei mullistunutkaan? 192
Yhteiskunnalliset kokeilut 196
Sektoritutkimuslaitokset 197
ASIAT OVAT SITÄ,
MILTÄ NE NÄYTTÄVÄT.… .… .… .… . 203
MITÄ TEHDÄ DEMOKRATIALLE?.… .… . 212
Kansa ja poliitikot näkevät
toisistaan huonoimmat puolet 214
Vaalijärjestelmä? 229
JÄÄHYVÄISET.… .… .… .… .… … 235
HENKILÖHAKEMISTO.… .… .… .… . 241
Tervetuloa lähetykseen! Tarinatuokiomme löytyy huomenna kello 10.05 — 11.00 YLE Puheen radiokanavalta ja sen koomin YLE Areenasta.
Ensimmäinen vaalikirja, josta olen kuumeisen kiinnostunut. Olkoonkin antivaalikirja.
Onko se hyvä kirja?
Haa, hienoa! Aion lukea kirjan suurella kiinnostuksella. “Vihreä politiikka” oli erinomainen kirja ja ostin sitä lähipiirillenikin lahjaksi!
Harmi että vietät jäähyväisiä eduskuntatyöstä!
Vielä tarvittaisiin tasa-arvoa terveyspalveluihin, työttömyyskorvauksiin ja myös vuosilomiin.
Olisi erinomaista jos voisit valaista, mitä olisivat ne tarpeelliset rakenteelliset uudistukset, joista puolueet nyt vaikenevat ja joita ay vastustaa jo etukäteen.
Perusongelma on vaalitavan vaikutus kansanedustajien valintaan. Ehdokkaat kilpailevat listan sisällä keskenään ja henkilön julkisuus korostuu asioiden kustannuksella. Suomen vaalitapa suosii “julkkiksia”, jotka ovat saaneet ja saavat medioissa maksutonta julkisuutta. Erityisesti televisio välineenä pinnallistaa poliittista kulttuuria.
Media kykenee nostamaan haluamiaan ehdokkaita. Sen sijaan muut joutuvat joko itse maksamaan tai hankkimaan rahoittajiltaan medianäkyvyyden.
Uutiskauppiaiden hallitsema valtamedia määrää suorastaan yksipuolisesti politiikan esityslistan. Se kykenee nostamaan toisarvoisia asioita listan kärkeen ja ylläpitämään vallitsevia ennakkoluuloja. Poliitikot eivät enää uskalla uhmata valtamediaa. Mediahegemonian hallinta johtaa poliittiseen hegemoniaan. Yhtä tärkeään kuin se mistä media kertoo on mistä se vaikenee.
Tilaus lähti.
Nyt olisi hyvä hetki muuttaa päätös ja palata vielä ehdokkaaksi — tosin vaikuttaa voi varmaan muutenkin ja ehkä tehokkaammin.
Suomessa on ollut muutamia sellaisia keskeisesti sisältöpoliitikkoja, ja se onkin tosi vaikea laji, kun vaaleissakin pitäisi ääniä saada. Paljon helpompi vaalitaktisesti on luultavasti ajaa jonkun tietyn intressiryhmän etuja selkeästi.
Se mikä itseäni nykypolitiikassa hieman hämää on, että monet sanovat että EU on nykyään vaikutusvaltaisempi kuin Eduskunta monessa mielessä, mutta kuitenkin mediassa ei juuri käsitellä päätöksiä joita EU tekee ja parlamentin edustajatkin ovat aika hiljaa Suomen tiedotusvälineissä siitä työstä mitä he tekevät.
Seurasin joskus esim. E‑R Korholan blogia, jossa hän ansiokkaasti tiedotti omasta työstään. Siellä oli yllättävän paljon asioita, joilla oli ihan arkipäiväistä merkitystä monelle, esimerkiksi nyt voimaan tullut uusi yritysten ALV ‑verokäytäntö, jossa myynti yksityishenkilöille on muutettu maksettavaksi jokaisen henkilön omaan maahan, muutos jolla voi olla paljon välillisiä seurauksia, mutta joka tunnetaan aika heikosti Esim tältä sivulta löytyy (ehkä biasoitunutta) tietoa, mutta Suomen uutisissa en ole havainnut äkkiä mitään aiheesta: http://euvataction.org/take-action-now/ — olisi kiva kuulla keskustelua tämmöisistä konkreettisista kysymyksistä ennenkuin ne vain pläjähtävät säädökseksi eteen.
Toisaalta, esim. YLE on lakkauttamassa ajankohtaisohjelmia ja tutkivaa journalismia ja ollaan menossa semmoiseen keskustelukulttuuriin ainakin television osalta — herää kysymys että miten tämän homman on oikein ajateltu toimivan, vai onko edes ajateltu?
Tilaus lähti. Can’t wait.
Hienoa! Et taida postittaa kirjaa Yhdysvaltoihin asti? Tilaisin mielelläni kohtuullisilla postikuluilla.
Julkaisetko tätä e‑kirjana? Laitatko jakeluun Amazonille? Kannattiko Vihreää poliitiikkaa jakaa Amazonin kautta?
Kierjan julkaisee Teos ja päättää myös siitä, julkaistaanko se myös e‑kirjana.
Ebook tekisi terää. Nyt kun Osmo vapauttaa aikaa edustamisesta ajattelulle, niin voisi hyvin tukea taloudellisesti hieman tuota heittäytymistä palkkatyöstä.
Kuuleppa Osmo. Kun edes sen verran lakeja “laatiessanne” valvoisitte sitä mitä lain kirjaimelta olette meille äänestäjillenne tuputtaneet ja tuon perusteella ääniä kerännneet. No toki olet jättämässä useiden lehtijuttujenkin mukaan eduskunnan ennen vuoden 2015 vaalia. Ja näin sitten olette muka säästämässä lakeja kansalaisten puolesta. Mutta kun teidän mielenkiintonne lainsäädääntötyöhön lakkaa juuri siinä paikassa ja ajassa, kun teidän tulisi ryhtyä valvomaan sitä, millaista lakitekstiä sanasta sanaan lakipaperille em. mukaisesti tullaan kirjoittamaan lakiluvuiksi ja lakipykäliksi.
Kävin kirjan eilen jo malttamattomana ostamassa. Vihjeenä kiinnostuneille: Akateeminen kirjakauppa möi sitä Stockmannin kanta-asiakkaille seitsemän euron alennuksella (siis 26 eurolla).
Muutaman kymmenen sivua kirjaa nyt luettuani voin vakuuttaa, että se on hyvä kirja. Erinomainen suorastaan. En tiedä ketään muuta, joka osaisi analysoida suomalaisen politiikan tilaa ja ongelmia yhtä osuvasti ja osaavasti.
Suurkiitos kirjasta Osmo Soininvaaralle!
“Kierjan julkaisee Teos ja päättää myös siitä, julkaistaanko se myös e‑kirjana.”
No kerropa Teokselle kuitenkin, että heidän kannattaisi päättää että julkaistaan.
Akateemisen kirjassa ei taida olla Ode:n omakätistä signeerausta. Siitä maksaa mielellään pari euroa.
Kerrassaan totta. Toinen huomioon otettava tekijä tosin on, että malttamaton sai kirjan Akateemisesta käsiinsä muutamaa päivää aikaisemmin!
Täytyy tässä samalla vähän ihmetellä Hesarissa ollutta Unto Hämäläisen — sinänsä arvostamani toimittajan — kirja-arviota. Hän kirjoitti siitä lähtökohdasta, että Osmo Soininvaara kirjoittaa turhaumiaan ja luopuu eduskunnasta kun ei oikein pysy enää mukana nuoren polven politiikan tekemisen tyylissä.
Eihän kirjassa siitä ole kyse. Soininvaara nostaa tavattoman mielenkiintoisesti esiin sen, miten vaikeaksi poliittinen päättäminen on mennyt. Vai liekö Hämäläinen sitä mieltä, että polittisessa maailmassa kaikki on parhaalla mahdollisella tolalla nyt kun yksi erinomainen hallitus on luovuttamassa kapulaa seuraavalle yhtä mainiolle?
Totisesti toivon, että tämäkin kirja on osaltaan herättämässä niin kansaa, poliitikkoja kuin puolueitakin havahtumaan viimeaikaisen kehityksen vinoumiin.
En jaksa uskoa, että kokenut toimittaja olisi ollenkaan sitä mieltä, että maassa/maailmassa olisi nyt kaikki enemmän tai vähemmän kunnossa.
Jos toimittajan oma arvio on, että politiikan sisältöön ja/tai tekemiseen pettynyt poliitikko on kirjoittanut turhan katkeran kitkerän poliittisen testamentin, niin se on yksi näkemys aiheesta.
Jos toimittaja aprikoi, että aika on ajanut ohi “turhan” idealistisesta poliitikosta, siinä voi hyvinkin olla totuuden siemen.
Onhan selvää, että Soininvaaran tasoinen poliitikko olisi todennäköisesti saanut paljon enemmän aikaan missä tahansa muussa puolueessa kuin vihreissä.
Reaalipoliitikkohan ei olisi jäänyt roikkumaan löysään hirteen vaan olisi hakeutunut vallan ytimeen isompien puolueiden avulla ja pyrkinyt toteuttamaan näkemyksiään sieltä käsin vaikuttaen.
Vihreän puolueen synnyttäjänä ja tinkimättömästä idealismista täytyy Soininvaaralle tietysti antaa täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.
Mutta Suomen katajaista kansaa olisi palvelut huomattavasti paremmin se, että osaava mies olisi ollut asianmukaisella paikalla päättämässä isoista asioista eikä murehtimassa polkupyöräkaistoista tai milloin mistäkin näpertelystä.
Erittäin valitettavaa, mutta valinta on tokikin ollut oma.
Kelloa ei kukaan voi kääntää taakse päin. Soininvaaran window of opportunity oli auki tavattoman pitkään, mutta kenenkään kohdalla se ei pysy avoimena loputtomiin.
En usko, että Soininvaaraa kiinnostaa — saati että hän kadehtisi — pätkääkään nuoremman polven politiikkojen tekemisen “tyyliä”.
Iso poliittinen aukko jää, se on selvää. Kuka sen älyllisesti voisi täyttää, jää nähtäväksi.
Lainaan kirjan kirjastosta ja luen sen kun vaalit ovat ohi.
Osmo palaa eduskuntaan kahdeksan vuoden päästä, koska ei pysty katselemaan sivusta nuorten poliitikkojen sähläämistä. Sanokaa minun sanoneen.
Uskon, että Soininvaaran vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan on ollut paljon suurempi kuin hänen keskisuuren puolueensa painoarvo. Näkökulma siellä, ajatus täällä — kaikki se on vaikuttanut fiksuihin ihmisiin muissakin puolueissa ja niiden ulkopuolella. Ja se vaikutus jatkuu edelleenkin, eduskunnan ulkopuolelta.
En myöskään osaa oikein ajatella, että Soininvaara olisi suurissa puolueissa, ja siis osin ajatusmaailmastaan tinkien, pystynyt sittenkään vaikuttamaan asioihin ratkaisevan paljon enempää.
Ja vielä kirjasta: kokenut toimittaja olisi voinut huomata, että olennaista siinä ei ole katkera kitkeryys (jota en kirjasta edes löydä, vaan lähinnä turhautuneisuutta), vaan pohdiskelu siitä, mikä poliittisessa päätöksenteossa on mennyt pieleen ja voisiko asialle yrittää tehdä jotain.
Olen vähän kahden vaiheilla. Usein politiikan kritiikka (Osmonkin?) kohdistuu kai siihen ettei saada ns. päätöksiä aikaan ja muutoksia, kehittymistä. Jostakin juuri luin, että säädäntökokoelmat kyllä kasvavat ainakin melkoisella hyllymetrivauhdilla.
Toki ottaen huomioon ajatuksen kaiken tilapäisyydestä ja muutoksen pysyvyydestä voisiko ajatella että julkinen valta hiukan hengähtäisi välillä ja katsottaisiin välillä miten kansalaisyhteiskunta ja markkinat organisoituisivat aivan omaehtoisesti. Soten ja kuntauudistusten kaatumiset ovat itseasiassa kansalaisvoittoja? Onko näyttöä muusta?
Mitenkähän tuleva punamultahallitus oikein meinaa saada mitään aikaiseksi? Eivät uudistukset odottelemalla muutu yhtään sen mieluisemmmiksi demareille tai ay-liikkeelle.
Mulla on periaate etten maksa kirjoista ennen kuin kirjallisuutta saa rajattomasti samalla polkuhinnalla kuin musiikkia.
En ymmärrä kustantamojen toimintaa. Olisin ojentamassa heille 120€ joka vuosi ikuisesti (tai vaikka tuplasti), sen sijaan, että pulitan heille nyt tason 0 euroa vuodessa. Ihan kuvittelevat, että he voivat estää tämän muutoksen tapahtumasta. Siinäpähän kaatuvat.
Jotenkin oireellista, että Ville Haapasalon uusinta kirjaa on ostettu Helmet-kirjastoihin 223 kappaletta… Oden uusinta 46.
Villem tarinat ovat viihdyttäviä ja jos niistä uskomattomimmista on vähääkään totuuspohjaa niin panee se kyllä miettimään, että pitikin saada naapuriksi maa jota johdetaan niin kuin sitä johdetaan.
Mut onhan toi nyt törkee epäsopusuhta word-for-word. Toivottavasti Ville edes lahjoitti kaikki kappaleet itse.
Silti, hömppä vie tilaa kirjoilta jotka ovat tärkeämpiä. Luulen, että Villekin saattaisi olla asiasta samaa mieltä.
Koska tiedän, että blogi-isäntä on fiksu mies ja koska pidän itseäni normaaliälyisenä, en usko että hän uskoisi järjettömiin teorioihin enkä liioin että itse en pystyisi ymmärtämään järjellisiä asioita.
Kansan syvissä riveissä vallitsee mielikuva, että Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen väittämän mukaan työvoiman tarjonnan lisääminen vähentää työttömyyttä. Minäkin olen ymmärtänyt heidän sanoneen niin. Koska en ole pystynyt näkemään väitteen järjellisyyttä enkä löytänyt Osmon blogikirjoituksista (esim. Onko työpaikkojen määrä vakio ) selitystä juuri tästä näkökulmasta, päätin syventyä väitteeseen Soininvaaran uuden kirjan Jäähyväiset eduskunnalle avulla. Kirjassa on luku Miksi työn tarjontaa. Toivoisin Osmon ehtivän kommentoida kertomalla, olenko aivan hakoteillä.
Väittävätkö he tosiaan niin kuin kansa on ymmärtänyt?
Kirjasta selvisi, että he eivät suinkaan ole sanoneet, että työvoiman tarjonnan lisääminen vähentää työttömyyttä.
Sen sijaan he sanovat, että työvoiman tarjonnan lisääminen lisää työllisyyttä.
Tässä on termiansa. ”Työllisyys” tarkoittaa sitä väestönosaa, jolla on työtä. Joka siis ei ole työtön. Työllisyyden lisääntyminen EI tarkoita työttömien lukumäärän absoluuttista pienenemistä. Työllisyyden lisääntyminen työvoiman tarjonnan lisääntyessä tarkoittaa siis vain, että työnhakijoiden joukkoon tuleva lisä ei jää ainakaan pitkän ajan kuluessa työttömiksi. Kun he työllistyvät, ihmisiä, joilla on töitä, on enemmän kuin ennen. Työttömien määrä saattaa pysyä samana, mutta koska työllisiä eli veronmaksajia on enemmän, tilanne helpottuu. Töissä olevien ja työttömien suhde paranee.
On toinenkin termiansa. ”Työn tarjonta” ei suinkaan merkitse työpaikkojen tarjontaa, niin kuin tavallinen kielenkäyttäjä sen ymmärtää. Se merkitsee työvoiman tarjontaa. (Ihmeteltyäni terminologiaa aikani huomasin, että on toinenkin samankaltainen sana: laina, lainaus. Siinä kuitenkin on vakiintunut normaalissakin kielenkäytössä selvä käytäntö: antolainaus ja ottolainaus. Näin pitäisi menetellä myös työn tarjonnasta puhuttaessa.)
Tekstinpätkä Jäähyväisten sivulla 30 on paljastava:
Tästä samoin kuin Juhana Vartiaisen kolumnista Vielä kerran Suomi-Ruotsi Suomen Kuvalehdessä 3.10.2013 saa kuvan, että työvoiman tarjonnan lisäämisen suotuisa vaikutus työllisyyteen pohjautuu tilastollisiin havaintoihin: talouden koheneminen, työvoiman tarjonnan kasvu sekä työpaikkojen lisääntyminen työvoiman tarjontaa vastaavasti ovat tarkastelluissa tapauksissa korreloineet eli tapahtuneet samoihin aikoihin.
Vaan voiko korrelaatiosta muodostaa kausaliteetin? Kepulainen logiikka heidän talousmaantieteellisen työryhmänsä raportissa on esimerkki siitä, miten metsään voi päättelyssä ja tilastojen tulkinnassa mennä. Voiko näiden kolmen ilmiön – työvoiman tarjonnan kasvu, työpaikkojen lisääntyminen, nousuhdanne — samanaikaisesta esiintymisestä muodostaa päätelmän, että työvoiman tarjonnan kasvu aikaansaa noususuhdanteen? Soininvaarakin yllä siteeratussa tekstinpätkässä sanoo, että jos nousukautta ei tule, työvoiman tarjonnnan lisääminen ei paranna tilannetta.
Eikö maailmasta löydy maata, jossa työvoiman tarjonta olisi lisääntynyt mutta noususuhdannetta ei olisikaan tullut?
On vielä pidettävä mielessä, että Soininvaaran ja Vartiaisenkin mukaan työvoiman tarjonnan nopea lisääntyminen lisää työttömien määrää hetkeksi. Mikä siis laukaisee myöhemmin lopulta nousukauden?
Kysymys jäänee vastausta vaille siksi, että kyseessä on Soininvaaran ja Vartiaisenkin mukaan pitkän ajan ilmiö, ja pitkän ajan kuluessa tapahtuu maailmanmenossa aina jokin muutos. Aina.
Palaan tähän asiaan seuraavassa postauksessa.
Kiitos Anna-Liisalle mainiosta puheenvuorosta, fiksusta ja perustellusta.
Olen itse huomannut olevani kovin usein samaa mieltä Osmo Soininvaaran kanssa, varsinkin kun hän perustelee kantansa selkeästi ja maltillisesti. Juuri tämä on kuitenkin yksi sellainen asia, joka on pistänyt kakistelemaan.
Olen lukenut kirjan Jäähyväiset eduskunnalle ja sieltä tietysti myös tätä asiaa käsittelevän kohdan. Ymmärrän logiikan tiettyyn pisteeseen, mutten loppuun asti. Jos joutuisin tätä näkemystä älykkäässä keskustelussa puolustamaan, en pärjäisi, sillä en sitä riittävän syvällisesti ymmärrä.
Samalla harmittelen sitä, että Soininvaaran erinomaisen kirjan sisällöstä on käyty aivan liian vähän keskustelua. Se antaisi aihetta paljon enempään.
Tahtoo e‑kirjana!