Eduskuntatyö

Luotin siihen, että eduskunnassa puhutusta ei voi syyttää

Minä olen elänyt uskomuksessa, että kansanedustajaa ei voi syyttää siitä, mitä hän on eduskunnan pöntöstä sanonut, mutta olen siis ollut nämä vuodet ollut väärässä.

Minulle tämä tuli yllättäen ajankohtaiseksi kesken puheenvuoroni eduskunnassa noin 30 vuotta sitten.

Eduskunnassa käsiteltiin kysymystä pienten valtionosuuksien muuttamisesta prosentuaalisista markkamääräiksi. Silloin vielä tällaisiin lakeihin tarvittiin määräenemmistö ja hallitus tarvitsi vihreiden neljää ääntä.

Tätä minun oli vähän tätä vaikea vastustaa, koska oli muualla kirjoittanut, että prosentuaaliset valtionosuudet olivat hirveä järjestelmävirhe. Jos valtionosuus oli 90 %, kannatti palkata vaikka patsaan vartija, koska hänen palkastaan kuitenkin 17 % tuli kunnallisverona kunnalle. Keskusta halusi kaataa esityksen. (Patsaan vartijat olivat heidän alueellaan hyvä business.)

Eduskunnan saunassa keskustalainen kansanedustaja sanoi minulle, että jos äänestämme tässä väärin, hän järjestää minulle paljon negatiivista julkisuutta keskustan lehdistössä. (En nyt sano nimeä, koska syytesuoja ei koske blogiani. Eduskunnan pöytäkirjoista taas en ole vastuussa.)

Minulle ei tullut saunaan mukaan magnetofonia, joten ei pystynyt tätä ilmeisen laitonta uhkausta todistamaan. Siksi se esitettiinkin saunassa. Muuten olisin tehnyt tästä ison jutun.

Kun kyseistä lakia käsiteltiin suuressa salissa, valitin, että on vähän ikävää, että kansanedustajaa uhataan ikävällä julkisuudella, jos… Luotin, että näin voi sanoa, vaikka minulla ei ole sitä magnetofoninauhaa, koska syytesuoja.

Mauri Pekkarinen huusi väliin, että kuka on uhannut, mutta en välittänyt. Pekkarinen huusi uudestaan ja minä sanoin, että jos Pekkarinen kysyy kolmannen kerran, minä vastaan. Luotin tietooni, ettei minua voi syyttää puheistani eduskunnan suuressa salissa. Hän kysyi uudestaan ja minä vastasin. Tästä tuli aika iso juttu julkisuudessa, minkä se minusta myös ansaitsi.

Ilmeisesti kuitenkin on niin, että ihan mitä vain ei voi eduskunnassa suuren salin pöntöstäkään sanoa. Tarvitaan eduskunnan lupa syyttää kansanedustajaa, siitä mitä tämä on puhunut pöntöstä. Tämä on hyvä. Jos eduskunnan pankkivaltuusmies olisi paljastanut tulevan devalvaation, siitä myös olisi pitänyt rangaista ja jopa ankarasti.

Eduskunnan on hyväksyttävä etä-äänestys virkamatkan aikana

Puoluekenttä on pirstaloitumassa tavalla, joka tekee enemmistöhallitusten muodostamisen vaikeaksi. Suomessa se on vähän vielä vaikeampaa, koska hallitukselle ei yhden paikan enemmistö riitä. Aina joku on työmatkalla Brysselissä.

On vähän vanhanaikaista, että eduskunnan äänestykseen voi osallistua vain paikan päällä. En halua, että jokainen voisi äänestää kotoaan käsin, mutta virkamatkalla olevan on voitava äänestää etänä. Silloin olisi mahdollista tehdä hallituksia myös kapealla marginaalilla. Jatka lukemista ”Eduskunnan on hyväksyttävä etä-äänestys virkamatkan aikana ”

Helsingin yliopiston näivettäminen on hallituksen toimista tuhoisin

Lukiota käyvä tyttäreni kysyi minulta yllättäen, kannattaako enää pyrkiä yliopistoon Suomessa vain onko suuntauduttava ulkomaille. Ihmettelin kysymystä. Tyttäreni huolen aiheena oli, onko muutaman vuoden kuluttua Suomessa enää tasokasta yliopisto-opetusta tai siis onko sitä Helsingin yliopistossa.

Helsingin yliopistolla menee juuri nyt hyvin. Sen sijoitus kansainvälisissä vertailuissa on noussut. Koska nämä mittarit puoltavat harhaisesti englanninkielisiä yliopistoja, kannattaa katsoa myös, miten Helsingin ylipisto on pärjännyt ei-englanninkielisten maiden joukossa. Sijoitus Shanghain listalla oli kuudestoista. Jatka lukemista ”Helsingin yliopiston näivettäminen on hallituksen toimista tuhoisin”

Jäähyväiset eduskunnalle (5) Juristerian nousu

Tätä lukua on kirjastani kiitetty eniten. Toista mieltä olevat taas eivät ole sanoneet mitään, tuskin edes tervehtineet. Koska ala on kaukana osaamisalueestani, luetutin tekstiä aika monella itsenäni viisaammalla. Olisin saanut vinkkejä kokonaiseen asiaa käsittelevään kirjaan. Sellainen pitäisi kirjoittaakin, mutta minä en sitä osaa tehdä. Tästä ongelmasta puhutaan eduskunnassa paljon, ja ovatpa sitä minulle valittaneet oikeustieteen professoritkin, joiden mielestä perustuslakinäkemykset ovat ohittaneet oikeustieteen muut haarat kokonaisuutta pahasti vääristäen. Minä katson asioita häpeilemättä valtiotieteilijän silmin.

Saimme Suomeen vuonna 2000 modernin perustuslain, joka vahvisti sosiaalisia oikeuksia ja ankkuroi Suomen edistyksellisten oikeusvaltioiden joukkoon. Olin monen muun mukana tukemassa tätä edistysaskelta ylpeänä. Perustuslakia painottavat käytännöt ovat kuitenkin tuoneet mukanaan asioita, joista en osaa iloita. . . Perustuslaki ja ennen kaikkea sen tulkinnat ovat jäykistäneet hallintoa ikävällä tavalla ja tuoneet rationaalisen harkinnan rinnalle juristeriaa, lainopillista saivartelua.

Jatka lukemista ”Jäähyväiset eduskunnalle (5) Juristerian nousu”

Vasemmistolainen strategia?

Otto Köngäs, demari, opiskelija, duunari ja järjestöjyrä Vallilasta, kirjoitti vappuaattona blogilleen vapputerveisiä vasemmistolle. Siinä hän surkutteli vasemmiston tilaa ja ennen kaikkea etsi ulospääsyä.

Minäkin olen sitä mieltä, että suuntaa pitäisi kääntää monta piirua vasemmalle. Vasemmistolaisuudella tarkoitan hyvinvointiyhteiskunnan (Big Government) ja pienten tuloerojen puolustamista sekä kaikkien oikeutta meriittihyödykkeisiin (asuminen, koulutus, terveydenhoito ja kulttuuri). Hyvinvointiyhteiskunta murenee, yhteiskunnalliset erot kasvavat. Ei hyvä asia lainkaan!

Könkään viestiin voi monelta osin yhtyä. ”Tiede” on vasemmistolaisten arvojen, hyvinvointiyhteiskunnan ja pienten tuloerojen puolella. Näiden asioiden puolustajien, demarien, vihreiden ja vasemmistoliiton ei kannattaisi keskittyä kalastelemaan toistensa vesillä. Ei myöskään liittoutua yhdeksi vasemmistoblokiksi ja profiloitua kukin omalle taholleen. Vihreille hän antoi, aivan oikein, tehtäväksi kilpailla kokoomuksen ja RKP:n kanssa kaupunkien liberaaleista äänestäjistä.

Demareille hän antoi mielenkiintoisen tehtävän, kun ottaa huomioon, että teksti on syntynyt Helsingin Vallilassa: pitää ääntä ruuhka-Suomen ulkopuolisten alueiden palveluista ja työpaikoista. Totta, siksihän demarit ovat menettäneet kannatustaan perussuomalaisille ja osin Keskustallekin. Me sitten jaamme kokoomuksen ja vasemmistoliiton kanssa Helsingin.

Kovin ovelaa poliittista taktiikka ei luulisi tarvittavan, että yllä luettelemilleni ”vasemmistolaisille” tavoitteille saisi taakseen äänestäjien enemmistön. Niin ylivoimainen enemmistö suomalaisista tukee tasa-arvoista yhteiskuntaa. Jatka lukemista ”Vasemmistolainen strategia?”

Terveisiä Smolnaan (1/2) Kuuden miljardin sopeutus

VM on laskenut, että julkisen talouden sopeutustarve on noin kuusi miljardia euroa. Tämä on noin kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Työllisyytemme lepää viennin hiipumisen takia kotimaisen kysynnän varassa. Jos kysynnästä poistettaisiin heti ensikuun alussa kuusi miljardia, ajaisimme kansantalouden syvään lamaan, eikä julkinen talous kohentuisi lainkaan.

Vaikka sopeutus on välttämätön, sitä ei voi siis toteuttaa kerralla. Ura, joka tähtää julkisen talouden alijäämän maksimaaliseen parantamiseen, ei ole maksimaalisten leikkausten tie. Sopeutus on osattava ajoittaa järkevästi. Leikkaukset pitäisi toteuttaa nousukauden aikana. Olisi hyvä keksiä sellaisia menojen leikkauksia ja verojen korotuksia, jotka voitaisiin panna toimeen lyhyellä varoitusajalla, kun suhdanteiden paraneminen antaa siihen tilaa. Veropuolella arvonlisäveroa on mahdollista korottaa parin kuukauden varoitusajalla. Menojen osalta tämä on vaikeampaa. Jatka lukemista ”Terveisiä Smolnaan (1/2) Kuuden miljardin sopeutus”

Työajan pidentäminen on huono keino sisäisenä devalvaationa

Työajan pidentäminen on huono ratkaisu akuutteihin ongelmiin, koska se vie väärään suuntaan. Parempi sisäisen devalvaation keino olisi nostaa arvonlisäveroa ja laskea palkkaveroja.

Juha Sipilä näyttää ottaneen tosissaan huolen siitä, että Suomen hintakilpailukyky on suurena syynä seitsemättä vuotta jatkuviin talouden laihoihin vuosiin. Olemme tilanteessa, jossa olisi devalvoitava, mutta yhteisvaluutan oloissa se on mahdotonta. Euro on kyllä devalvoitunut, mutta se ei paljon auta, koska päävientimaamme ovat joko euromaita tai niiden valuutat ovat devalvoituneet euron tahdissa tai nopeamminkin.

Palkkataso pääsi karkaamaan vuosina 2007 ja 2008 selvästi yli sen, mihin työn tuottavuus antoi tukea. Optimistinen selitys tähän on, että silloin oltiin vain tyhmiä. Pessimistinen selitys on, että niin sanottu NAIRU-työttömyyden taso on Suomessa kovin korkea eli että näin tulee käymään jatkossakin, jos työttömyys laskee alle seitsemän prosentin.

Suomalaisen työn hintaa voisi alentaa suhteessa kilpailijamaihin pidättymällä palkankorotuksista, kunnes kilpailijoiden palkat ovat nousseet tarpeeksi. Tässä on se vika, että armahtava inflaatio on pysähtynyt. Aika pitkään pitäisi odotella ja siinä välissä velkataakka kasvaisi turhan paljon. Jatka lukemista ”Työajan pidentäminen on huono keino sisäisenä devalvaationa”

Onko IPU rahan haaskausta?

(Kirjoitin tämän postauksen lentokoneessa matkalla taas Suomeen. Ihmettelin, kun kukaan ei ollut kommentoinut. Se taisi johtua siitä, etten ollut muistanut julkaista.)

Kanadan hallitus/parlamentti on päätynyt siihen, että maa ei saa riittävää vastinetta IPU:lle maksamistaan jäsenmaksuista. Siitä, voiko Kanadalle antaa tämän takia alennusta jäsenmaksusta, keskusteltiin ryhmä 12+ n kokouksessa (Lähinnä OECD-maat) tunti. Kyse oli joistain kymmenistä tuhansista euroista. Sälyttämällä kokouksen kustannukset jokaiselle minuutille, keskustelu maksoi enemmän.

IPU kokoontuu kaksi kertaa vuodessa yleiskokoukseen pitämään valtioiden pääpuheita ja hyväksymään joitain julkilausumia. Jos nuo julkilausumat olisivat se tuotos, voisin tarjoutua kirjoittamaan sellaiset ja jopa paremmat promillella IPUn kustannuksista. Jatka lukemista ”Onko IPU rahan haaskausta?”

Kiinteistövero ja asumisen kustannukset

Eräässä facebook-ryhmässä heräsi keskustelu siitä, nostaako kiinteistöveron nosto markkinavuokria vai ei. Väite kuului, että vuokranantaja panee vuokriin kaikki kustannukset ja kiinteistövero kuuluu niihin. Minä olen oppinut talousteoriani niin, että kustannusperuste pätee säänneltyihin vuokriin, mutta ei markkinavuokriin. Vasta-argumenttina tähän taas oli, että näin olisi, jos ihmiset toimisivat rationaalisesti, mutta eivät toimi.

Panen oman kirjoitukseni tähän omalle blogilleni, koska sen laatimisessa oli aikamoinen työ.

Asuntomarkkinoilla ihmiset toimivat pääsääntöisesti rationaalisesti, koska on pakko. Kosmetiikkaa voi ostaa eri purkeissa eri hinnalla ja Buranasta maksaa tuplasti sen, mitä täysin sama pilleri maksaa pakattuna Ibusali-pakkaukseen, mutta asuntomarkkinoilla rahaa menee niin paljon, että budjettirajoitukset pakottavat suhteellisen rationaaliseen käyttäytymiseen. Tulevaisuuden ennusteisiin ehkä suhtaudutaan vähän niin ja noin ja oletetaan nykyisenlaisen tilanteen jatkuvan loputtomiin eikä esimerkiksi ymmärretä, että muuttotappioalueille ei kannata rakentaa mitään. Jatka lukemista ”Kiinteistövero ja asumisen kustannukset”

Eriarvoisuus on kivaa, jos…

Olen aina ihmetellyt sitä, miten hyvinkin ideologiset taistolaiset (monen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta painottava ideologia oli sinänsä ihailtava, operatiivisessa puolessa oli toivomisen varaa) eivät aikanaan Neuvostoliitossa matkustaessaan huomanneet mitään arveluttavaa. Hanoissa IPU-matkalla olleena on sanottava, että eriarvoisuus on aika kivaa, jos sattuu olemaan sillä etuoikeutetulla puolella. Itse asiassa se on sitä kivempaa mitä huonommista oloista itse on peräisin. Jatka lukemista ”Eriarvoisuus on kivaa, jos…”