Luotin siihen, että eduskunnassa puhutusta ei voi syyttää

Minä olen elä­nyt usko­muk­ses­sa, että kan­san­edus­ta­jaa ei voi syyt­tää sii­tä, mitä hän on edus­kun­nan pön­tös­tä sano­nut, mut­ta olen siis ollut nämä vuo­det ollut väärässä.

Minul­le tämä tuli yllät­täen ajan­koh­tai­sek­si kes­ken puheen­vuo­ro­ni edus­kun­nas­sa noin 30 vuot­ta sitten.

Edus­kun­nas­sa käsi­tel­tiin kysy­mys­tä pien­ten val­tio­no­suuk­sien muut­ta­mi­ses­ta pro­sen­tu­aa­li­sis­ta mark­ka­mää­räik­si. Sil­loin vie­lä täl­lai­siin lakei­hin tar­vit­tiin mää­räe­nem­mis­tö ja hal­li­tus tar­vit­si vih­rei­den nel­jää ääntä.

Tätä minun oli vähän tätä vai­kea vas­tus­taa, kos­ka oli muu­al­la kir­joit­ta­nut, että pro­sen­tu­aa­li­set val­tio­no­suu­det oli­vat hir­veä jär­jes­tel­mä­vir­he. Jos val­tio­no­suus oli 90 %, kan­nat­ti pal­ka­ta vaik­ka pat­saan var­ti­ja, kos­ka hänen pal­kas­taan kui­ten­kin 17 % tuli kun­nal­lis­ve­ro­na kun­nal­le. Kes­kus­ta halusi kaa­taa esi­tyk­sen. (Pat­saan var­ti­jat oli­vat hei­dän alu­eel­laan hyvä business.)

Edus­kun­nan sau­nas­sa kes­kus­ta­lai­nen kan­san­edus­ta­ja sanoi minul­le, että jos äänes­täm­me täs­sä vää­rin, hän jär­jes­tää minul­le pal­jon nega­tii­vis­ta jul­ki­suut­ta kes­kus­tan leh­dis­tös­sä. (En nyt sano nimeä, kos­ka syy­te­suo­ja ei kos­ke blo­gia­ni. Edus­kun­nan pöy­tä­kir­jois­ta taas en ole vastuussa.)

Minul­le ei tul­lut sau­naan mukaan mag­ne­to­fo­nia, joten ei pys­ty­nyt tätä ilmei­sen lai­ton­ta uhkaus­ta todis­ta­maan. Sik­si se esi­tet­tiin­kin sau­nas­sa. Muu­ten oli­sin teh­nyt täs­tä ison jutun.

Kun kyseis­tä lakia käsi­tel­tiin suu­res­sa salis­sa, vali­tin, että on vähän ikä­vää, että kan­san­edus­ta­jaa uha­taan ikä­väl­lä jul­ki­suu­del­la, jos… Luo­tin, että näin voi sanoa, vaik­ka minul­la ei ole sitä mag­ne­to­fo­ni­nau­haa, kos­ka syytesuoja.

Mau­ri Pek­ka­ri­nen huusi väliin, että kuka on uhan­nut, mut­ta en välit­tä­nyt. Pek­ka­ri­nen huusi uudes­taan ja minä sanoin, että jos Pek­ka­ri­nen kysyy kol­man­nen ker­ran, minä vas­taan. Luo­tin tie­too­ni, ettei minua voi syyt­tää puheis­ta­ni edus­kun­nan suu­res­sa salis­sa. Hän kysyi uudes­taan ja minä vas­ta­sin. Täs­tä tuli aika iso jut­tu jul­ki­suu­des­sa, min­kä se minus­ta myös ansaitsi.

Ilmei­ses­ti kui­ten­kin on niin, että ihan mitä vain ei voi edus­kun­nas­sa suu­ren salin pön­tös­tä­kään sanoa. Tar­vi­taan edus­kun­nan lupa syyt­tää kan­san­edus­ta­jaa, sii­tä mitä tämä on puhu­nut pön­tös­tä. Tämä on hyvä. Jos edus­kun­nan pank­ki­val­tuus­mies oli­si pal­jas­ta­nut tule­van deval­vaa­tion, sii­tä myös oli­si pitä­nyt ran­gais­ta ja jopa ankarasti.

 

Eduskunnan on hyväksyttävä etä-äänestys virkamatkan aikana 

Puo­lue­kent­tä on pirs­ta­loi­tu­mas­sa taval­la, joka tekee enem­mis­tö­hal­li­tus­ten muo­dos­ta­mi­sen vai­keak­si. Suo­mes­sa se on vähän vie­lä vai­keam­paa, kos­ka hal­li­tuk­sel­le ei yhden pai­kan enem­mis­tö rii­tä. Aina joku on työ­mat­kal­la Brysselissä.

On vähän van­han­ai­kais­ta, että edus­kun­nan äänes­tyk­seen voi osal­lis­tua vain pai­kan pääl­lä. En halua, että jokai­nen voi­si äänes­tää koto­aan käsin, mut­ta vir­ka­mat­kal­la ole­van on voi­ta­va äänes­tää etä­nä. Sil­loin oli­si mah­dol­lis­ta teh­dä hal­li­tuk­sia myös kapeal­la mar­gi­naa­lil­la. Jat­ka luke­mis­ta “Edus­kun­nan on hyväk­syt­tä­vä etä-äänes­tys vir­ka­mat­kan aikana ”

Helsingin yliopiston näivettäminen on hallituksen toimista tuhoisin

Lukio­ta käy­vä tyt­tä­re­ni kysyi minul­ta yllät­täen, kan­nat­taa­ko enää pyr­kiä yli­opis­toon Suo­mes­sa vain onko suun­tau­dut­ta­va ulko­mail­le. Ihmet­te­lin kysy­mys­tä. Tyt­tä­re­ni huo­len aihee­na oli, onko muu­ta­man vuo­den kulut­tua Suo­mes­sa enää taso­kas­ta yli­opis­to-ope­tus­ta tai siis onko sitä Hel­sin­gin yliopistossa.

Hel­sin­gin yli­opis­tol­la menee juu­ri nyt hyvin. Sen sijoi­tus kan­sain­vä­li­sis­sä ver­tai­luis­sa on nous­sut. Kos­ka nämä mit­ta­rit puol­ta­vat har­hai­ses­ti englan­nin­kie­li­siä yli­opis­to­ja, kan­nat­taa kat­soa myös, miten Hel­sin­gin yli­pis­to on pär­jän­nyt ei-englan­nin­kie­lis­ten mai­den jou­kos­sa. Sijoi­tus Shang­hain lis­tal­la oli kuu­des­tois­ta. Jat­ka luke­mis­ta “Hel­sin­gin yli­opis­ton näi­vet­tä­mi­nen on hal­li­tuk­sen toi­mis­ta tuhoisin”

Jäähyväiset eduskunnalle (5) Juristerian nousu

Tätä lukua on kir­jas­ta­ni kii­tet­ty eni­ten. Tois­ta miel­tä ole­vat taas eivät ole sano­neet mitään, tus­kin edes ter­veh­ti­neet. Kos­ka ala on kau­ka­na osaa­mi­sa­lu­ees­ta­ni, lue­tu­tin teks­tiä aika monel­la itse­nä­ni vii­saam­mal­la. Oli­sin saa­nut vink­ke­jä koko­nai­seen asi­aa käsit­te­le­vään kir­jaan. Sel­lai­nen pitäi­si kir­joit­taa­kin, mut­ta minä en sitä osaa teh­dä. Täs­tä ongel­mas­ta puhu­taan edus­kun­nas­sa pal­jon, ja ovat­pa sitä minul­le valit­ta­neet oikeus­tie­teen pro­fes­so­rit­kin, joi­den mie­les­tä perus­tus­la­ki­nä­ke­myk­set ovat ohit­ta­neet oikeus­tie­teen muut haa­rat koko­nai­suut­ta pahas­ti vää­ris­täen. Minä kat­son asioi­ta häpei­le­mät­tä val­tio­tie­tei­li­jän silmin.

 

Saim­me Suo­meen vuon­na 2000 moder­nin perus­tus­lain, joka vah­vis­ti sosi­aa­li­sia oikeuk­sia ja ank­ku­roi Suo­men edis­tyk­sel­lis­ten oikeus­val­tioi­den jouk­koon. Olin monen muun muka­na tuke­mas­sa tätä edis­ty­sas­kel­ta ylpeä­nä. Perustus­lakia pai­not­ta­vat käy­tän­nöt ovat kui­ten­kin tuo­neet muka­naan asioi­ta, jois­ta en osaa iloi­ta… Perus­tus­la­ki ja ennen kaik­kea sen tul­kin­nat ovat jäy­kis­tä­neet hal­lin­toa ikä­väl­lä taval­la ja tuo­neet rationaali­sen har­kin­nan rin­nal­le juris­te­ri­aa, lai­no­pil­lis­ta saivartelua.

Jat­ka luke­mis­ta “Jää­hy­väi­set edus­kun­nal­le (5) Juris­te­rian nousu”

Vasemmistolainen strategia?

Otto Kön­gäs, dema­ri, opis­ke­li­ja, duu­na­ri ja jär­jes­tö­jy­rä Val­li­las­ta, kir­joit­ti vap­pu­aat­to­na blo­gil­leen vap­pu­ter­vei­siä vasem­mis­tol­le. Sii­nä hän sur­kut­te­li vasem­mis­ton tilaa ja ennen kaik­kea etsi ulospääsyä.

Minä­kin olen sitä miel­tä, että suun­taa pitäi­si kään­tää mon­ta pii­rua vasem­mal­le. Vasem­mis­to­lai­suu­del­la tar­koi­tan hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan (Big Govern­ment) ja pien­ten tuloe­ro­jen puo­lus­ta­mis­ta sekä kaik­kien oikeut­ta meriit­ti­hyö­dyk­kei­siin (asu­mi­nen, kou­lu­tus, ter­vey­den­hoi­to ja kult­tuu­ri). Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­ta mure­nee, yhteis­kun­nal­li­set erot kas­va­vat. Ei hyvä asia lainkaan!

Kön­kään vies­tiin voi monel­ta osin yhtyä. ”Tie­de” on vasem­mis­to­lais­ten arvo­jen, hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan ja pien­ten tuloe­ro­jen puo­lel­la. Näi­den asioi­den puo­lus­ta­jien, dema­rien, vih­rei­den ja vasem­mis­to­lii­ton ei kan­nat­tai­si kes­kit­tyä kalas­te­le­maan tois­ten­sa vesil­lä. Ei myös­kään liit­tou­tua yhdek­si vasem­mis­to­blo­kik­si ja pro­fi­loi­tua kukin omal­le tahol­leen. Vih­reil­le hän antoi, aivan oikein, teh­tä­väk­si kil­pail­la kokoo­muk­sen ja RKP:n kans­sa kau­pun­kien libe­raa­leis­ta äänestäjistä.

Dema­reil­le hän antoi mie­len­kiin­toi­sen teh­tä­vän, kun ottaa huo­mioon, että teks­ti on syn­ty­nyt Hel­sin­gin Val­li­las­sa: pitää ään­tä ruuh­ka-Suo­men ulko­puo­lis­ten aluei­den pal­ve­luis­ta ja työ­pai­kois­ta. Tot­ta, sik­si­hän dema­rit ovat menet­tä­neet kan­na­tus­taan perus­suo­ma­lai­sil­le ja osin Kes­kus­tal­le­kin. Me sit­ten jaam­me kokoo­muk­sen ja vasem­mis­to­lii­ton kans­sa Helsingin.

Kovin ove­laa poliit­tis­ta tak­tiik­ka ei luu­li­si tar­vit­ta­van, että yllä luet­te­le­mil­le­ni ”vasem­mis­to­lai­sil­le” tavoit­teil­le sai­si taak­seen äänes­tä­jien enem­mis­tön. Niin yli­voi­mai­nen enem­mis­tö suo­ma­lai­sis­ta tukee tasa-arvois­ta yhteis­kun­taa. Jat­ka luke­mis­ta “Vasem­mis­to­lai­nen strategia?”

Terveisiä Smolnaan (1/2) Kuuden miljardin sopeutus

VM on las­ke­nut, että jul­ki­sen talou­den sopeu­tus­tar­ve on noin kuusi mil­jar­dia euroa. Tämä on noin kol­me pro­sent­tia brut­to­kan­san­tuot­tees­ta. Työl­li­syy­tem­me lepää vien­nin hii­pu­mi­sen takia koti­mai­sen kysyn­nän varas­sa. Jos kysyn­näs­tä pois­tet­tai­siin heti ensi­kuun alus­sa kuusi mil­jar­dia, ajai­sim­me kan­san­ta­lou­den syvään lamaan, eikä jul­ki­nen talous kohen­tui­si lainkaan.

Vaik­ka sopeu­tus on vält­tä­mä­tön, sitä ei voi siis toteut­taa ker­ral­la. Ura, joka täh­tää jul­ki­sen talou­den ali­jää­män mak­si­maa­li­seen paran­ta­mi­seen, ei ole mak­si­maa­lis­ten leik­kaus­ten tie. Sopeu­tus on osat­ta­va ajoit­taa jär­ke­väs­ti. Leik­kauk­set pitäi­si toteut­taa nousu­kau­den aika­na. Oli­si hyvä kek­siä sel­lai­sia meno­jen leik­kauk­sia ja vero­jen koro­tuk­sia, jot­ka voi­tai­siin pan­na toi­meen lyhyel­lä varoi­tusa­jal­la, kun suh­dan­tei­den para­ne­mi­nen antaa sii­hen tilaa. Vero­puo­lel­la arvon­li­sä­ve­roa on mah­dol­lis­ta korot­taa parin kuu­kau­den varoi­tusa­jal­la. Meno­jen osal­ta tämä on vai­keam­paa. Jat­ka luke­mis­ta “Ter­vei­siä Smol­naan (1/2) Kuu­den mil­jar­din sopeutus”

Työajan pidentäminen on huono keino sisäisenä devalvaationa

Työ­ajan piden­tä­mi­nen on huo­no rat­kai­su akuut­tei­hin ongel­miin, kos­ka se vie vää­rään suun­taan. Parem­pi sisäi­sen deval­vaa­tion kei­no oli­si nos­taa arvon­li­sä­ve­roa ja las­kea palkkaveroja.

Juha Sipi­lä näyt­tää otta­neen tosis­saan huo­len sii­tä, että Suo­men hin­ta­kil­pai­lu­ky­ky on suu­re­na syy­nä seit­se­mät­tä vuot­ta jat­ku­viin talou­den lai­hoi­hin vuo­siin. Olem­me tilan­tees­sa, jos­sa oli­si deval­voi­ta­va, mut­ta yhteis­va­luu­tan olois­sa se on mah­do­ton­ta. Euro on kyl­lä deval­voi­tu­nut, mut­ta se ei pal­jon auta, kos­ka pää­vien­ti­maam­me ovat joko euro­mai­ta tai nii­den valuu­tat ovat deval­voi­tu­neet euron tah­dis­sa tai nopeamminkin.

Palk­ka­ta­so pää­si kar­kaa­maan vuo­si­na 2007 ja 2008 sel­väs­ti yli sen, mihin työn tuot­ta­vuus antoi tukea. Opti­mis­ti­nen seli­tys tähän on, että sil­loin oltiin vain tyh­miä. Pes­si­mis­ti­nen seli­tys on, että niin sanot­tu NAI­RU-työt­tö­myy­den taso on Suo­mes­sa kovin kor­kea eli että näin tulee käy­mään jat­kos­sa­kin, jos työt­tö­myys las­kee alle seit­se­män prosentin.

Suo­ma­lai­sen työn hin­taa voi­si alen­taa suh­tees­sa kil­pai­li­ja­mai­hin pidät­ty­mäl­lä pal­kan­ko­ro­tuk­sis­ta, kun­nes kil­pai­li­joi­den pal­kat ovat nous­seet tar­peek­si. Täs­sä on se vika, että armah­ta­va inflaa­tio on pysäh­ty­nyt. Aika pit­kään pitäi­si odo­tel­la ja sii­nä välis­sä vel­ka­taak­ka kas­vai­si tur­han pal­jon. Jat­ka luke­mis­ta “Työ­ajan piden­tä­mi­nen on huo­no kei­no sisäi­se­nä devalvaationa”

Onko IPU rahan haaskausta?

(Kir­joi­tin tämän pos­tauk­sen len­to­ko­nees­sa mat­kal­la taas Suo­meen. Ihmet­te­lin, kun kukaan ei ollut kom­men­toi­nut. Se tai­si joh­tua sii­tä, etten ollut muis­ta­nut julkaista.)

Kana­dan hallitus/parlamentti on pää­ty­nyt sii­hen, että maa ei saa riit­tä­vää vas­ti­net­ta IPU:lle mak­sa­mis­taan jäsen­mak­suis­ta. Sii­tä, voi­ko Kana­dal­le antaa tämän takia alen­nus­ta jäsen­mak­sus­ta, kes­kus­tel­tiin ryh­mä 12+ n kokouk­ses­sa (Lähin­nä OECD-maat) tun­ti. Kyse oli jois­tain kym­me­nis­tä tuhan­sis­ta eurois­ta. Sälyt­tä­mäl­lä kokouk­sen kus­tan­nuk­set jokai­sel­le minuu­til­le, kes­kus­te­lu mak­soi enemmän.

IPU kokoon­tuu kak­si ker­taa vuo­des­sa yleis­ko­kouk­seen pitä­mään val­tioi­den pää­pu­hei­ta ja hyväk­sy­mään joi­tain jul­ki­lausu­mia. Jos nuo jul­ki­lausu­mat oli­si­vat se tuo­tos, voi­sin tar­jou­tua kir­joit­ta­maan sel­lai­set ja jopa parem­mat pro­mil­lel­la IPUn kus­tan­nuk­sis­ta. Jat­ka luke­mis­ta “Onko IPU rahan haaskausta?”

Kiinteistövero ja asumisen kustannukset

Erääs­sä face­book-ryh­mäs­sä herä­si kes­kus­te­lu sii­tä, nos­taa­ko kiin­teis­tö­ve­ron nos­to mark­ki­na­vuo­kria vai ei. Väi­te kuu­lui, että vuo­kra­nan­ta­ja panee vuo­kriin kaik­ki kus­tan­nuk­set ja kiin­teis­tö­ve­ro kuu­luu nii­hin. Minä olen oppi­nut talous­teo­ria­ni niin, että kus­tan­nus­pe­rus­te pätee sään­nel­tyi­hin vuo­kriin, mut­ta ei mark­ki­na­vuo­kriin. Vas­ta-argu­ment­ti­na tähän taas oli, että näin oli­si, jos ihmi­set toi­mi­si­vat ratio­naa­li­ses­ti, mut­ta eivät toimi.

Panen oman kir­joi­tuk­se­ni tähän omal­le blo­gil­le­ni, kos­ka sen laa­ti­mi­ses­sa oli aika­moi­nen työ.

Asun­to­mark­ki­noil­la ihmi­set toi­mi­vat pää­sään­töi­ses­ti ratio­naa­li­ses­ti, kos­ka on pak­ko. Kos­me­tiik­kaa voi ostaa eri pur­keis­sa eri hin­nal­la ja Bura­nas­ta mak­saa tuplas­ti sen, mitä täy­sin sama pil­le­ri mak­saa pakat­tu­na Ibusa­li-pak­kauk­seen, mut­ta asun­to­mark­ki­noil­la rahaa menee niin pal­jon, että bud­jet­ti­ra­joi­tuk­set pakot­ta­vat suh­teel­li­sen ratio­naa­li­seen käyt­täy­ty­mi­seen. Tule­vai­suu­den ennus­tei­siin ehkä suh­tau­du­taan vähän niin ja noin ja ole­te­taan nykyi­sen­lai­sen tilan­teen jat­ku­van loput­to­miin eikä esi­mer­kik­si ymmär­re­tä, että muut­to­tap­pio­alueil­le ei kan­na­ta raken­taa mitään. Jat­ka luke­mis­ta “Kiin­teis­tö­ve­ro ja asu­mi­sen kustannukset”

Eriarvoisuus on kivaa, jos…

Olen aina ihme­tel­lyt sitä, miten hyvin­kin ideo­lo­gi­set tais­to­lai­set (monen yhteis­kun­nal­lis­ta oikeu­den­mu­kai­suut­ta pai­not­ta­va ideo­lo­gia oli sinän­sä ihail­ta­va, ope­ra­tii­vi­ses­sa puo­les­sa oli toi­vo­mi­sen varaa) eivät aika­naan Neu­vos­to­lii­tos­sa mat­kus­taes­saan huo­man­neet mitään arve­lut­ta­vaa. Hanois­sa IPU-mat­kal­la ollee­na on sanot­ta­va, että eriar­voi­suus on aika kivaa, jos sat­tuu ole­maan sil­lä etuoi­keu­te­tul­la puo­lel­la. Itse asias­sa se on sitä kivem­paa mitä huo­nom­mis­ta olois­ta itse on peräi­sin. Jat­ka luke­mis­ta “Eriar­voi­suus on kivaa, jos…”