Luotin siihen, että eduskunnassa puhutusta ei voi syyttää

Minä olen elänyt usko­muk­ses­sa, että kansane­dus­ta­jaa ei voi syyt­tää siitä, mitä hän on eduskun­nan pön­töstä sanonut, mut­ta olen siis ollut nämä vuodet ollut väärässä.

Min­ulle tämä tuli yllät­täen ajanko­htaisek­si kesken puheen­vuoroni eduskun­nas­sa noin 30 vuot­ta sitten.

Eduskun­nas­sa käsitelti­in kysymys­tä pien­ten val­tiono­suuk­sien muut­tamis­es­ta pros­en­tu­aal­i­sista markkamääräik­si. Sil­loin vielä täl­laisi­in lakei­hin tarvit­ti­in määräen­em­mistö ja hal­li­tus tarvit­si vihrei­den neljää ääntä.

Tätä min­un oli vähän tätä vaikea vas­tus­taa, kos­ka oli muual­la kir­joit­tanut, että pros­en­tu­aaliset val­tiono­su­udet oli­vat hirveä jär­jestelmävirhe. Jos val­tiono­su­us oli 90 %, kan­nat­ti palkata vaik­ka pat­saan var­ti­ja, kos­ka hänen palka­s­taan kuitenkin 17 % tuli kun­nal­lisverona kun­nalle. Keskus­ta halusi kaataa esi­tyk­sen. (Pat­saan var­ti­jat oli­vat hei­dän alueel­laan hyvä business.)

Eduskun­nan saunas­sa keskusta­lainen kansane­dus­ta­ja sanoi min­ulle, että jos äänestämme tässä väärin, hän jär­jestää min­ulle paljon negati­ivista julk­isu­ut­ta keskus­tan lehdis­tössä. (En nyt sano nimeä, kos­ka syyte­suo­ja ei koske blo­giani. Eduskun­nan pöytäkir­joista taas en ole vastuussa.)

Min­ulle ei tul­lut saunaan mukaan mag­neto­fo­nia, joten ei pystynyt tätä ilmeisen laiton­ta uhkaus­ta todis­ta­maan. Sik­si se esitet­ti­inkin saunas­sa. Muuten olisin tehnyt tästä ison jutun.

Kun kyseistä lakia käsitelti­in suures­sa salis­sa, val­itin, että on vähän ikävää, että kansane­dus­ta­jaa uhataan ikäväl­lä julk­isu­udel­la, jos… Luotin, että näin voi sanoa, vaik­ka min­ul­la ei ole sitä mag­neto­fon­in­auhaa, kos­ka syytesuoja.

Mau­ri Pekkari­nen huusi väli­in, että kuka on uhan­nut, mut­ta en välit­tänyt. Pekkari­nen huusi uud­estaan ja minä sanoin, että jos Pekkari­nen kysyy kol­man­nen ker­ran, minä vas­taan. Luotin tietooni, ettei min­ua voi syyt­tää puheis­tani eduskun­nan suures­sa salis­sa. Hän kysyi uud­estaan ja minä vas­tasin. Tästä tuli aika iso jut­tu julk­isu­udessa, minkä se minus­ta myös ansaitsi.

Ilmeis­es­ti kuitenkin on niin, että ihan mitä vain ei voi eduskun­nas­sa suuren salin pön­töstäkään sanoa. Tarvi­taan eduskun­nan lupa syyt­tää kansane­dus­ta­jaa, siitä mitä tämä on puhunut pön­töstä. Tämä on hyvä. Jos eduskun­nan pankki­val­tu­us­mies olisi pal­jas­tanut tule­van deval­vaa­tion, siitä myös olisi pitänyt ran­gaista ja jopa ankarasti.

 

Eduskunnan on hyväksyttävä etä-äänestys virkamatkan aikana 

Puoluekent­tä on pirstaloi­tu­mas­sa taval­la, joka tekee enem­mistöhal­li­tusten muo­dostamisen vaikeak­si. Suomes­sa se on vähän vielä vaikeam­paa, kos­ka hal­li­tuk­selle ei yhden paikan enem­mistö riitä. Aina joku on työ­matkalla Brysselissä.

On vähän van­hanaikaista, että eduskun­nan äänestyk­seen voi osal­lis­tua vain paikan pääl­lä. En halua, että jokainen voisi äänestää kotoaan käsin, mut­ta virka­matkalla ole­van on voita­va äänestää etänä. Sil­loin olisi mah­dol­lista tehdä hal­li­tuk­sia myös kapeal­la mar­gin­aalil­la. Jat­ka lukemista “Eduskun­nan on hyväksyt­tävä etä-äänestys virka­matkan aikana ”

Helsingin yliopiston näivettäminen on hallituksen toimista tuhoisin

Lukio­ta käyvä tyt­täreni kysyi min­ul­ta yllät­täen, kan­nat­taako enää pyrk­iä yliopis­toon Suomes­sa vain onko suun­taudut­ta­va ulko­maille. Ihmettelin kysymys­tä. Tyt­täreni huolen aiheena oli, onko muu­ta­man vuo­den kulut­tua Suomes­sa enää tasokas­ta yliopis­to-ope­tus­ta tai siis onko sitä Helsin­gin yliopistossa.

Helsin­gin yliopis­tol­la menee juuri nyt hyvin. Sen sijoi­tus kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa on nous­sut. Kos­ka nämä mit­tar­it puolta­vat harhais­es­ti englan­ninkielisiä yliopis­to­ja, kan­nat­taa kat­soa myös, miten Helsin­gin ylip­is­to on pär­jän­nyt ei-englan­ninkielis­ten maid­en joukos­sa. Sijoi­tus Shang­hain listal­la oli kuud­estoista. Jat­ka lukemista “Helsin­gin yliopis­ton näivet­tämi­nen on hal­li­tuk­sen toimista tuhoisin”

Jäähyväiset eduskunnalle (5) Juristerian nousu

Tätä lukua on kir­jas­tani kiitet­ty eniten. Toista mieltä ole­vat taas eivät ole sanoneet mitään, tuskin edes ter­ve­hti­neet. Kos­ka ala on kaukana osaamisalueestani, lue­tutin tek­stiä aika monel­la itsenäni viisaam­mal­la. Olisin saanut vinkke­jä kokon­aiseen asi­aa käsit­televään kir­jaan. Sel­l­ainen pitäisi kir­joit­taakin, mut­ta minä en sitä osaa tehdä. Tästä ongel­mas­ta puhutaan eduskun­nas­sa paljon, ja ovat­pa sitä min­ulle valit­ta­neet oikeusti­eteen pro­fes­soritkin, joiden mielestä perus­tus­lak­inäke­myk­set ovat ohit­ta­neet oikeusti­eteen muut haarat kokon­aisu­ut­ta pahasti vääristäen. Minä kat­son asioi­ta häpeilemät­tä val­ti­oti­eteil­i­jän silmin.

 

Saimme Suomeen vuon­na 2000 mod­ernin perus­tus­lain, joka vahvisti sosi­aal­isia oikeuk­sia ja ankkuroi Suomen edis­tyk­sel­lis­ten oikeusval­tioiden joukkoon. Olin mon­en muun mukana tuke­mas­sa tätä edis­tysaskelta ylpeänä. Perustus­lakia pain­ot­ta­vat käytän­nöt ovat kuitenkin tuoneet mukanaan asioi­ta, joista en osaa iloi­ta… Perus­tus­la­ki ja ennen kaikkea sen tulkin­nat ovat jäyk­istäneet hallintoa ikäväl­lä taval­la ja tuoneet rationaali­sen harkin­nan rin­nalle juris­te­ri­aa, lain­opil­lista saivartelua.

Jat­ka lukemista “Jäähyväiset eduskun­nalle (5) Juris­ter­ian nousu”

Vasemmistolainen strategia?

Otto Köngäs, demari, opiske­li­ja, duu­nari ja jär­jestöjyrä Vallilas­ta, kir­joit­ti vap­puaat­tona blogilleen vap­put­er­veisiä vasem­mis­tolle. Siinä hän surkut­teli vasem­mis­ton tilaa ja ennen kaikkea etsi ulospääsyä.

Minäkin olen sitä mieltä, että suun­taa pitäisi kään­tää mon­ta piirua vasem­malle. Vasem­mis­to­laisu­udel­la tarkoi­tan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan (Big Gov­ern­ment) ja pien­ten tulo­ero­jen puo­lus­tamista sekä kaikkien oikeut­ta meri­it­ti­hyödykkeisi­in (asum­i­nen, koulu­tus, ter­vey­den­hoito ja kult­tuuri). Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta mure­nee, yhteiskun­nal­liset erot kas­va­vat. Ei hyvä asia lainkaan!

Könkään viesti­in voi mon­elta osin yhtyä. ”Tiede” on vasem­mis­to­lais­ten arvo­jen, hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan ja pien­ten tulo­ero­jen puolel­la. Näi­den asioiden puo­lus­ta­jien, demarien, vihrei­den ja vasem­mis­toli­iton ei kan­nat­taisi keskit­tyä kalastele­maan tois­t­en­sa vesil­lä. Ei myöskään liit­toutua yhdek­si vasem­mis­to­blokik­si ja pro­filoitua kukin oma­lle taholleen. Vihreille hän antoi, aivan oikein, tehtäväk­si kil­pail­la kokoomuk­sen ja RKP:n kanssa kaupunkien lib­er­aaleista äänestäjistä.

Demareille hän antoi mie­lenki­in­toisen tehtävän, kun ottaa huomioon, että tek­sti on syn­tynyt Helsin­gin Vallilas­sa: pitää ään­tä ruuh­ka-Suomen ulkop­uolis­ten aluei­den palveluista ja työ­paikoista. Tot­ta, sik­si­hän demar­it ovat menet­täneet kan­na­tus­taan perus­suo­ma­laisille ja osin Keskustallekin. Me sit­ten jaamme kokoomuk­sen ja vasem­mis­toli­iton kanssa Helsingin.

Kovin ove­laa poli­it­tista tak­ti­ik­ka ei luulisi tarvit­ta­van, että yllä luet­telemil­leni ”vasem­mis­to­laisille” tavoit­teille saisi taak­seen äänestäjien enem­mistön. Niin ylivoimainen enem­mistö suo­ma­lai­sista tukee tasa-arvoista yhteiskun­taa. Jat­ka lukemista “Vasem­mis­to­lainen strategia?”

Terveisiä Smolnaan (1/2) Kuuden miljardin sopeutus

VM on laskenut, että julkisen talouden sopeu­tus­tarve on noin kuusi mil­jar­dia euroa. Tämä on noin kolme pros­ent­tia brut­tokansan­tuot­teesta. Työl­lisyytemme lep­ää vien­nin hiipumisen takia koti­maisen kysyn­nän varas­sa. Jos kysyn­nästä pois­tet­taisi­in heti ensiku­un alus­sa kuusi mil­jar­dia, ajaisimme kansan­talouden syvään lamaan, eikä julki­nen talous kohen­tu­isi lainkaan.

Vaik­ka sopeu­tus on vält­tämätön, sitä ei voi siis toteut­taa ker­ral­la. Ura, joka tähtää julkisen talouden ali­jäämän mak­si­maaliseen paran­tamiseen, ei ole mak­si­maal­is­ten leikkausten tie. Sopeu­tus on osat­ta­va ajoit­taa järkevästi. Leikkauk­set pitäisi toteut­taa nousukau­den aikana. Olisi hyvä kek­siä sel­l­aisia meno­jen leikkauk­sia ja vero­jen koro­tuk­sia, jot­ka voitaisi­in pan­na toimeen lyhyel­lä varoi­tusa­jal­la, kun suh­dan­tei­den parane­m­i­nen antaa siihen tilaa. Verop­uolel­la arvon­lisäveroa on mah­dol­lista korot­taa parin kuukau­den varoi­tusa­jal­la. Meno­jen osalta tämä on vaikeam­paa. Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Smol­naan (1/2) Kuu­den mil­jardin sopeutus”

Työajan pidentäminen on huono keino sisäisenä devalvaationa

Työa­jan piden­tämi­nen on huono ratkaisu aku­ut­tei­hin ongelmi­in, kos­ka se vie väärään suun­taan. Parem­pi sisäisen deval­vaa­tion keino olisi nos­taa arvon­lisäveroa ja laskea palkkaveroja.

Juha Sip­ilä näyt­tää otta­neen tosis­saan huolen siitä, että Suomen hin­tak­il­pailukyky on suure­na syynä seit­semät­tä vuot­ta jatku­vi­in talouden lai­hoi­hin vuosi­in. Olemme tilanteessa, jos­sa olisi devalvoita­va, mut­ta yhteis­val­u­u­tan olois­sa se on mah­do­ton­ta. Euro on kyl­lä devalvoitunut, mut­ta se ei paljon auta, kos­ka päävi­en­ti­maamme ovat joko euro­mai­ta tai niiden val­u­u­tat ovat devalvoituneet euron tahdis­sa tai nopeamminkin.

Palkkata­so pääsi karkaa­maan vuosi­na 2007 ja 2008 selvästi yli sen, mihin työn tuot­tavu­us antoi tukea. Opti­misti­nen seli­tys tähän on, että sil­loin olti­in vain tyh­miä. Pes­simisti­nen seli­tys on, että niin san­ot­tu NAIRU-työt­tömyy­den taso on Suomes­sa kovin korkea eli että näin tulee käymään jatkos­sakin, jos työt­tömyys las­kee alle seit­semän prosentin.

Suo­ma­laisen työn hin­taa voisi alen­taa suh­teessa kil­pail­i­ja­mai­hin pidät­tymäl­lä palkanko­ro­tuk­sista, kunnes kil­pail­i­joiden palkat ovat nousseet tarpeek­si. Tässä on se vika, että armah­ta­va inflaa­tio on pysähtynyt. Aika pitkään pitäisi odotel­la ja siinä välis­sä velkataak­ka kas­vaisi turhan paljon. Jat­ka lukemista “Työa­jan piden­tämi­nen on huono keino sisäisenä devalvaationa”

Onko IPU rahan haaskausta?

(Kir­joitin tämän postauk­sen lentokoneessa matkalla taas Suomeen. Ihmettelin, kun kukaan ei ollut kom­men­toin­ut. Se taisi johtua siitä, etten ollut muis­tanut julkaista.)

Kanadan hallitus/parlamentti on pää­tynyt siihen, että maa ei saa riit­tävää vastinet­ta IPU:lle mak­samis­taan jäsen­mak­su­ista. Siitä, voiko Kanadalle antaa tämän takia alen­nus­ta jäsen­mak­sus­ta, keskustelti­in ryh­mä 12+ n kok­ouk­ses­sa (Lähin­nä OECD-maat) tun­ti. Kyse oli jois­tain kym­menistä tuhan­sista euroista. Sälyt­tämäl­lä kok­ouk­sen kus­tan­nuk­set jokaiselle min­uu­tille, keskustelu mak­soi enemmän.

IPU kokoon­tuu kak­si ker­taa vuodessa yleiskok­ouk­seen pitämään val­tioiden pääpuhei­ta ja hyväksymään joitain julk­i­lausum­ia. Jos nuo julk­i­lausumat oli­si­vat se tuo­tos, voisin tar­joutua kir­joit­ta­maan sel­l­aiset ja jopa parem­mat promil­lel­la IPUn kus­tan­nuk­sista. Jat­ka lukemista “Onko IPU rahan haaskausta?”

Kiinteistövero ja asumisen kustannukset

Eräässä face­book-ryh­mässä heräsi keskustelu siitä, nos­taako kiin­teistöveron nos­to markki­navuokria vai ei. Väite kuu­lui, että vuokranan­ta­ja panee vuokri­in kaik­ki kus­tan­nuk­set ja kiin­teistövero kuu­luu niihin. Minä olen oppin­ut talous­teo­ri­ani niin, että kus­tan­nus­pe­ruste pätee sään­nel­ty­i­hin vuokri­in, mut­ta ei markki­navuokri­in. Vas­ta-argu­ment­ti­na tähän taas oli, että näin olisi, jos ihmiset toimi­si­vat ratio­naalis­es­ti, mut­ta eivät toimi.

Panen oman kir­joituk­seni tähän oma­lle blogilleni, kos­ka sen laa­timises­sa oli aikamoinen työ.

Asun­tomarkki­noil­la ihmiset toimi­vat pääsään­töis­es­ti ratio­naalis­es­ti, kos­ka on pakko. Kos­meti­ikkaa voi ostaa eri purkeis­sa eri hin­nal­la ja Buranas­ta mak­saa tuplas­ti sen, mitä täysin sama pil­leri mak­saa pakat­tuna Ibusali-pakkauk­seen, mut­ta asun­tomarkki­noil­la rahaa menee niin paljon, että bud­jet­ti­ra­joituk­set pakot­ta­vat suh­teel­lisen ratio­naaliseen käyt­täy­tymiseen. Tule­vaisu­u­den ennusteisi­in ehkä suh­taudu­taan vähän niin ja noin ja olete­taan nykyisen­laisen tilanteen jatku­van lop­ut­tomi­in eikä esimerkik­si ymmär­retä, että muut­to­tap­pioalueille ei kan­na­ta rak­en­taa mitään. Jat­ka lukemista “Kiin­teistövero ja asumisen kustannukset”

Eriarvoisuus on kivaa, jos…

Olen aina ihme­tel­lyt sitä, miten hyvinkin ide­ol­o­giset tais­to­laiset (mon­en yhteiskun­nal­lista oikeu­den­mukaisu­ut­ta pain­ot­ta­va ide­olo­gia oli sinän­sä ihail­ta­va, oper­ati­ivises­sa puo­lessa oli toivom­isen varaa) eivät aikanaan Neu­vos­toli­itossa matkus­taes­saan huo­man­neet mitään arve­lut­tavaa. Hanois­sa IPU-matkalla olleena on san­ot­ta­va, että eri­ar­voisu­us on aika kivaa, jos sat­tuu ole­maan sil­lä etuoikeutetul­la puolel­la. Itse asi­as­sa se on sitä kivem­paa mitä huonom­mista oloista itse on peräisin. Jat­ka lukemista “Eri­ar­voisu­us on kivaa, jos…”