Euroopan Unionia pitää nyt vahvistaa

Viime vuosi­na minus­ta on ajoit­tain tun­tunut siltä, että voisi olla hyvä, jos britit lähti­sivät EU:sta.

EU:n piti olla suo­ja maail­man kylmiä tuu­lia vas­taan ja puo­lus­taa sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta, sivistys­tä ja kaikkea sel­l­aista, joi­ta vah­va val­tio pystyy tar­joa­maan vastapain­ona raaoille markki­navoimille. Tämän takia äänestin vuon­na 1994 jäsenyy­den puoles­ta. Hajanaise­na Euroop­pa ei voisi markki­navoimille mitään.

EU ei ole täyt­tänyt alku­unkaan näitä odotuk­sia, ja se on pitkälti brit­tien syytä.  He ovat vas­tus­ta­neet jok­seenkin kaikkea ylikansal­lista päätök­sen­tekoa. Jat­ka lukemista “Euroopan Unio­nia pitää nyt vahvistaa”

Ljubljana, Euroopan viherpääkaupunki 2016

Olemme vai­moni kanssa pää­tyneet Inter­rail-matkalla Ljubl­janaan, jos­sa olen ollut kak­si ker­taa aiem­minkin. Muistin vähän kuluneen näköisen eikä niin kauhean attrak­ti­ivisen Ljubl­janan, mut­ta tämä oli muut­tunut valtavasti.

Autoil­ta oli siir­ret­ty merkit­tävästi tilaa jalanku­l­ulle ja pyöräi­lylle, talo­ja kohen­net­tu ja ennen kaikkea joen­var­ren ”suuri baari- ja rav­in­to­la-alue” on todel­la hieno ja tyy­likäs – ja vapaa autoista.

Tästä kaikesta komis­sio on palkin­nut Ljubl­janaa vuo­den 2016 viher­pääkaupun­gin arvol­la. Jat­ka lukemista “Ljubl­jana, Euroopan viher­pääkaupun­ki 2016”

Vähän tarkemmin iirin kielen asemasta EU-byrokratiassa.

Sain aikaan suuren hässäkän twit­teris­sä oheisel­la viestillä

Ker­too jotain EU:sta, että Irlan­ti on voin­ut ilmoit­taa kuolleen kie­len Iirin EU:n viral­lisek­si kielek­si. Mak­saa vähin­tään sato­ja miljoonia.

Ensim­mäisek­si on san­ot­ta­va, että hin­ta-arvioni oli aivan pielessä, kos­ka iiri ei tosi­asi­as­sa ole samas­sa ase­mas­sa kuin muut EU:n 23 viral­lista kieltä. Sille ei kään­netä lainkaan kaikkia asi­akir­jo­ja eikä edes par­la­men­tis­sa ole simul­taan­i­t­ulkkaus­ta iirinkielelle. Kyse ei siis oikeas­t­aan olekaan EU:n viral­lis­es­ta kielestä vaan siitä, että iir­ille on annet­tu erään­lainen sym­bo­l­i­nen tun­nus­tus. Jos Helsin­ki ostaa ratikoi­ta, ei tar­jousasi­akir­jo­ja tarvitse julka­ista iiriksi.

EU ei siis ole toimin­ut tässä asi­as­sa niin hölmösti kuin kuvit­telin julk­isu­udessa olleesta tiedos­ta, että iiri olisi EU:n viralli­nen kieli siinä mis­sä vaikka­pa saksa.

Toisek­si iiri ei ole viral­lis­es­ti kuol­lut kieli, kos­ka sitä puhuu äidinkie­lenään 30 000 ihmistä. Tämänkin tiesin, mut­ta viesti­i­ni ei 140 merkin puit­teis­sa mah­tunut ”läh­es kuol­lut”. Jat­ka lukemista “Vähän tarkem­min iirin kie­len ase­mas­ta EU-byrokratiassa.”

Britannia ja Euroopan sisämarkkinat

Kos­ka en ole val­ti­ol­li­sis­sa tehtävis­sä enkä eri­tyis­es­ti ulko­min­is­teri, voin esit­tää henkilöko­htaisia käsi­tyk­siäni Bri­tann­ian ase­mas­ta EU:n ulkopuolella.

Kos­to. On esitet­ty, että Bri­tan­ni­alle on annet­ta­va niin huonot ehdot, ettei esimerk­ki houku­ta ketään muu­ta seu­raa­maan esimerkkiä. Tässä ajatuk­ses­sa on logi­ikkaa, mut­ta luulen, ettei sitä tarvitse käyt­tää, kos­ka elämä EU:n ulkop­uolel­la tulee ole­maan joka tapauk­ses­sa riit­tävän vihe­liäistä aivan käytän­nön pakos­ta. Jat­ka lukemista “Bri­tan­nia ja Euroopan sisämarkkinat”

Alustuspuheenvuoroni Kultarantakeskusteluissa

Min­ul­la oli kotout­tamista koskevas­sa keskustelus­sa toinen avaus­puheen­vuoroista. Toisen piti maa­han­muut­ta­jien puolelta Malai Sahim. Keskustelu käyti­in Chatham House rulen alaisu­udessa, mikä oikeut­taa min­ut julk­ista­maan oman puheen­vuoroni, mut­ta ei ker­tomaan muiden puheenvuoroista. 

Tarkastelukul­mani on kansan­talouden ja eri­tyis­es­ti julkisen talouden etu. Tämä ei lop­ul­ta ole ris­tiri­idas­sa human­itääris­ten tavoit­tei­den kanssa, pikem­minkin päinvastoin.
Ikään­tyvälle kansakun­nalle maa­han­muut­to on voimavara tai rasite täysin riip­puen siitä, kuin­ka hyvin työl­listymisessä onnis­tu­taan. Niin­pä tarkaste­len kotou­tu­mista lähin­nä vain työl­listymisen kaut­ta. Se ei ole ain­oa näköko­h­ta, mut­ta ylivoimais­es­ti tärkein.
Pidämme kun­nia-asiana tur­va­ta maa­han­muut­ta­jille samat edut ja oikeudet kuin kan­ta­suo­ma­laisil­la. Maa­han­muu­ton määrän kas­vaes­sa voimakkaasti hyvää tarkoit­ta­vat peri­aat­teet kään­tyvät hel­posti niitä vas­taan, joi­ta niil­lä halu­taan suo­jel­la. Tästä syn­tyy kaik­ki tai ei mitään ‑asetel­ma, kun moni halu­aisi edes jotain sen sijaan, ettei mitään. Jat­ka lukemista “Alus­tus­puheen­vuoroni Kultarantakeskusteluissa”

Verotus estää sähkön varastoinnin

Hele­nil­lä on koemielessä käyt­töön otet­tu suuri akku Suvi­lahdessa. Siihen mah­tuu sähköä 560 kWh. Laitos mak­soi noin kak­si miljoon­aa euroa. Akkua voi lada­ta ja purkaa läh­es lop­ut­tomasti. Sen hyö­ty­suhde on yli 90 %.

Akul­la ei ole mitään järkeä siirtää sähköä kesästä talveen, mut­ta sil­lä voi tasa­ta tun­tiko­htaista ja min­u­ut­tiko­htaista vai­htelua. Helen käyt­tää sitä lähin­nä taa­ju­u­den vakaut­tamiseen, siis het­kel­lis­ten teho­vai­htelu­jen kumoamiseen.

Kun sähkön hin­nan tun­tiko­htaiset vai­hte­lut ovat suuria, täl­lainen akku olisi osa­puilleen taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­va. Jostain syys­tä verot­ta­ja on päät­tänyt tuho­ta koko ajatuk­sen. Kun akku­un ladataan sähköä, sähköstä on mak­set­ta­va sähkövero ja kun sähkö ote­taan akus­ta ulos, siitä on mak­set­ta­va sähkövero uud­estaan. Jat­ka lukemista “Vero­tus estää sähkön varastoinnin”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 21.6.2016

Meil­lä on vain pöy­dälle pan­tu­ja asioita.

Kulosaaren täy­den­nys­rak­en­tamisen suunnitteluperiaatteet

Nämä ovat lähin­nä suo­jelu­o­hjeet. Ajat­telin esit­tää palau­tus­ta ajatuk­sel­la, että tiivistämiseen voisi suh­tau­tua vähän suopeammin.

Kulosaaaren ostarin ase­makaa­van periaate

On liik­keel­lä aja­tus palaut­taa tämäkin ohjeena, että koko ostarin saa purkaa. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 21.6.2016”

Sähköiset palvelut julkisella sektorilla

Min­ul­la on yhden hen­gen yri­tys, Tietokeino Oy. Joskus aikaisem­min sen piti joka kevät lähet­tää tilin­päätöstiedot verot­ta­jalle ja sit­ten samat tiedot Patent­ti ja rekisterihallitukseen.

Maail­ma meni kuitenkin eteen­päin. Verot­ta­ja toimit­ti nuo tiedot suo­raat PRH:lle. Yksi vai­va siis poissa.

Eilen posti toi PRH:lta karhun tilin­päätöstiedoista. Mik­si ne eivät enää menekään verot­ta­jal­ta? Jat­ka lukemista “Sähköiset palve­lut julkisel­la sektorilla”

Puheeni valtuustossa AM-ohjelmasta

(Todel­li­nen puhe oli vähän lyhyem­pi neljän min­uutin aikara­joituk­sen vuoksi)

Tämä asun­topoli­it­ti­nen keskustelu on ollut melko ide­ol­o­gista. Ide­olo­giois­sa ei ole mitään vikaa, mut­ta asun­tokysymys on myös voimakkaasti talous­te­o­reet­ti­nen. Joskus aat­teel­lis­es­ti oikean­su­un­taisil­ta kuu­losta­vat toimet johta­vat tosi­asi­as­sa aivan eri suuntaan.

Asumisen korkea hin­ta on aikamme suurimpia sosi­aal­isia vääryyk­siä. Tämä osa Paa­vo Arhin­mäen retori­ikkaan pain­ot­tuneessa puheessa oli aivan totta.

Asumisen hin­ta on nous­sut nimeno­maan Helsingis­sä. Jos ver­rataan asun­to­jen hin­take­hi­tys­tä koko maan keskimääräiseen, hin­nat ovat nousseet Helsingis­sä ja vain Helsingis­sä. Espoos­sa ja Van­taal­la hin­nat ovat nousseet suun­nilleen samaan tahti­in koko maan kanssa, ja kehyskun­nis­sa jopa selvästi koko maa­ta hitaammin.

Olem­meko siis epäon­nis­tuneet? Niin kum­malliselta kuin se kuu­lostaakin, tämä on osoi­tus Helsin­gin onnis­tu­mis­es­ta suh­teessa naa­purei­hin­sa ja suh­teessa koko maa­han.  Olemme tehneet Helsingistä niin hyvän ja houkut­tel­e­van, että aivan liian monia halu­aisi Helsinki­in asumaan. Liian moni suh­teessa asun­to­jen määrään. Asun­to­jen hin­to­ja ei saa alas kuin joko tekemäl­lä Helsingistä huonom­man paikan asua tai rak­en­ta­mal­la asun­to­ja lisää – ja hyvin paljon. Jat­ka lukemista “Puheeni val­tu­us­tossa AM-ohjelmasta”

Kaupunkisuunnittelulautakunta 14.6.2016

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 14.6.2016

Kok­ouk­sen tärkein saia oli yleiskaa­va, jos­ta olen kir­joit­tanut eril­lisen postauksen.

Esi­tys raide­jok­erin tekni­nen asemakaava

Laki vaatii nyky­isin, että ktu­alueen muu­tok­sen merk­itään ase­makaavaan. Näitä muu­tok­sia tulee Jok­erin takia aika paljon. Ennen ei oltu niin tarkko­ja. Pitäjän­mäen liiken­neympyrä on tehty ilman mitään ase­makaa­van tuot­tamia hidasteita.

Ihan joka paikas­sa ratali­na ei ole var­ma – esimerkik­si Viikissä Lah­den tien jäl­keen on yht­enä mah­dol­lisuute­na kiertää Pris­ma pohjoispuolelta.

Raide­jok­eri on mit­ta­va kaupunki­taloudelli­nen investoin­ti. Ehkä oheinen kuva ker­too, miten kyse on vähän eri asi­as­ta kuin siinä, että yritetään vaan kehit­tää nyky­istä bus­siy­hteyt­tä niin, etteivät bus­sit pariudu.

Karhunkaatajantie
Viilar­in­tien visiontikuva

Viilar­in­ti­etä läheltä metrovarikkoa on visioitu täl­laista maisemaa.

Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta 14.6.2016”