Ljubljana, Euroopan viherpääkaupunki 2016

Olemme vai­moni kanssa pää­tyneet Inter­rail-matkalla Ljubl­janaan, jos­sa olen ollut kak­si ker­taa aiem­minkin. Muistin vähän kuluneen näköisen eikä niin kauhean attrak­ti­ivisen Ljubl­janan, mut­ta tämä oli muut­tunut valtavasti.

Autoil­ta oli siir­ret­ty merkit­tävästi tilaa jalanku­l­ulle ja pyöräi­lylle, talo­ja kohen­net­tu ja ennen kaikkea joen­var­ren ”suuri baari- ja rav­in­to­la-alue” on todel­la hieno ja tyy­likäs – ja vapaa autoista.

Tästä kaikesta komis­sio on palkin­nut Ljubl­janaa vuo­den 2016 viher­pääkaupun­gin arvolla. 

Kaupung­in­talol­la oli näyt­te­ly ennen – nyt ‑asetel­mal­la siitä, mitä on tehty. Tilaa on otet­tu ihmisille sekä joutomaas­ta että ennen kaikkea autoil­ta ja eri­tyis­es­ti pysäköin­nistä. Komea suori­tus entiseltä sosial­is­tiselta maal­ta. Nehän ovat melkein kaik­ki vielä siinä auto­hurmok­sen vai­heessa, jos­sa Suomikin oli 30 vuot­ta sitten.

Fil­lare­i­ta näkee paljon ja kaupunkipyörät ovat suosit­tu­ja. Pyöräil­i­jöille on sekä pyöräteitä että ennen kaikkea pyöräkaistoja.

Joen var­ren teras­sikahvi­lakeskit­tymä on tietysti vähän epä­todel­li­nen, mut­ta kaikesta päät­täen hyvä taloudelli­nen sijoi­tus kohta­laisen köy­hälle maalle. Val­tavasti tur­is­ta­ja ja hin­nat kaksinker­taiset siihen, mitä ne ovat kah­den kort­telin päässä.

Mut­ta kyl­lä kaupunkiku­van kohen­e­m­i­nen näkyy kaikkial­la kaupungissa.

Seu­raavas­sa vähän epäon­nis­tunei­ta kuvia kaupung­in­talon julisteista.

split_35

split_34

 

7 vastausta artikkeliin “Ljubljana, Euroopan viherpääkaupunki 2016”

  1. Olin Ljubl­janas­sa vap­puna 2003. Opaskir­jat hehkut­ti­vat “Jugosla­vian Sveit­siä”. Joopa­joo, ajat­telin, kun­han puhu­vat lämpimik­seen. Mut­ta oli siinä vis­si totu­us – van­hakaupun­ki oli siisti kuin Pohjo­is­mais­sa, kaupun­ki vehreä kuin Suomes­sa ja tun­nel­ma jos ei nyt sveit­siläi­nen niin kohta­laisen län­si­mainen kuitenkin. Vähän tyl­sä Ljubl­jana ehkä oli, ja joukkoli­ikenne kehittymätöntä.

    Ehkäpä pitäisi käy­dä uudestaan!

  2. Kävin siel­lä myös vkon­lop­pumatkalla joku vuosi sit­ten kun Fin­s­ki aloit­ti suo­rat lennot ja yllä­tyin todel­la posi­ti­ivis­es­ti. Edelli­nen käyn­ti olikin vuodelta ‑87 ja muis­tiku­vat oli­vat nuh­jaan­tuneen sosial­is­ti­maan likaises­ta pikkukaupungista. Yhä muis­tan selvästi kuin­ka keskus­tan valkoinen mar­morisil­ta sil­loin ylitet­ti­in autol­la mus­taa savua tupru­a­van neukkurekan perässä. Paljon on muut­tunut — ja täl­lä ker­ral­la onnek­si parem­paan suuntaan.

  3. Minä myös vis­i­teerasin entisessä Laibachissa vuosi­na 2003 ja 2007, ja molemp­ina ker­toina onnis­tu­in kyl­lä pitämään ihan attrak­ti­ivise­na kaupunk­i­na — sijain­ti varsinkin huomioiden.

    Oli vänkää kuun­nel­la Tori Amos­ta Hala Tivolis­sa. Eturivi­in olisi päässyt istu­maan ihan vapaasti ja jen­gi sai myös haahuil­la kenenkään estämät­tä minne lystä­sivät mil­loin lystä­sivät kun­han eivät lavalle pyrkineet.

    Ei taitaisi onnis­tua moinen enää tänä päivänä. Mis­sään. Ikävä kyllä.

    Tajusin myös mon­ta vuot­ta myöhem­min, että sama mes­ta jos­sa Nir­vana soit­ti läh­es tulkoon viimeisen keikkansa tässä maailmassa.

    Muus­sa tapauk­ses­sa olisinkin yrit­tänyt saa­da yhteyt­tä miekkosen astraali­o­len­toon, että minkä vuok­si s’nää ny sem­mosen tem­pun mänit tekemään, hölömö poeka. 

    Jos musa­hom­mat kovasti ahis­taa, niin kyl­lä niistä eroon pääsee itseään tappamattakin. 

    Any­ways, kiwa kuitenkin kuul­la maini­tu­ista parannuksista. 

    Ite ihan tykkään siitä ettei ole joka nurk­ka kuin Ström­sössä. Mielestäni kaupungis­sa saa mielu­usti löy­tyä enem­män tai vähem­män rosoa ja särmää. 

    Sat­tuuko Ode vielä muis­ta­maan tarkem­min mikä tuol­loin joskus vaikut­ti vähem­män posi­ti­ivisen mieliku­van iskostumiseen?

    Jos on muuten lup­poaikaa niin suosit­te­len Škoc­janin luo­lille käp­päi­lyä jot­ka ovat paikalli­sista karstilu­olista vähän vähem­män “world famous”.

    En muista enää lähin­tä juna-ase­maa nimeltä — vai oliko se pelkkä pysäk­ki? — mut­ta siitä ei ole enää pitkälti käveltävää ja on varsin esteet­ti­nen reit­ti köpöteltäväksi.

    Mekin saimme kau­ni­ina kesäpäivänä step­pail­la ihan kak­sis­taan pääkallopaikalle. 🙂

    Kun­non back­coun­try fiilistä, takaan sen.

    Pitäisi löytää per­ille ilman kart­taakin, mut­ta meille tyrkät­ti­in mus­tavalkoinen print­ti käteen lähisi­wasta… En tiedä mikä tilanne tänä päivänä. 

    My two cents.

  4. Minä ajoin tietysti pyöräl­lä Ljub­jaanaan vuon­na 1969. Huonot tiet ja hevosajoneu­vot oli­vat itäisen euroopan omi­naisu­us. Kukaan ei osan­nut englan­tia, onnek­si oli lyhyt sak­sa. Siitä taas oli seu­rauk­se­na se, että luul­ti­in sak­salaisek­si. Ja heit­tivät kivil­lä. Onnek­si oli makkarakypärä. Ljub­jaanas­sa join sliv­ot­skia liikaa, luulin että se oli jonkin­lainen vir­voitusjuo­ma. Siel­lä oli myös kuubal­aisia sikareita.

  5. Ljubl­janas­ta jäi kitk­erä jälki­maku, vaik­ka muuten tykkäsimme vai­moni kanssa muu­ta­man päivän reis­sus­ta. Palu­umatkan lento­kent­täbus­si ei läht­enyt aikataulukyl­teistä huoli­mat­ta paikas­ta, johon olimme tul­lessa saa­puneet. Run­saan tun­nin odotuk­sen jäl­keen oli pakko ottaa tak­si. Yritin takapenkiltä kurkkia tak­samit­tarin rak­su­tus­ta, mut­ta se oli vaikea­ta, kos­ka mit­tari jäi kuskin vai­hdekepil­lä ole­van nyrkin taakse. Hin­ta olikin sit­ten 60 euroa, joka oli mielestämme kohtu­u­ton. Ilmeis­es­ti mit­tarin tahti kiihtyi alku­matkan jäl­keen. Tämän vuok­si emme toista ker­taa matkus­ta Ljubljanaan.

  6. Kiitos monista kir­joituk­sis­tasi ja ana­lyy­seistäsi. Olen näin oikeis­tode­ma­ri­na ollut kom­menteis­tasi kanssasi usein samaa mieltä ja herän­nyt usein ajat­tele­maan monia asioi­ta uudel­la taval­la. Suurki­itok­set aja­tuste­si jakamisesta.

    Yksi outo ja ihmisiä epäar­vois­ta­va asia, joka on pint­tynyt päähäsi, on yksi­ty­isautoilun rajoit­ta­mi­nen ja siitä joka kään­teessä toitot­ta­mi­nen. Oletko koskaan ajatel­lut, että kaik­ki suo­ma­laiset eivät asu Helsingis­sä, mikä on ain­oa seu­tu Suomes­sa, jos­sa joukkoli­ikenne toimii. Helsingis­sä pääset läh­es pis­teestä A läh­es pis­teeseen B. Käve­ly­mat­ka pis­tei­den välil­lä voi usein olla kohtalainenkin.

    Mitä olet mieltä lisään­tyvästä liikun­tavam­mais­ten joukos­ta, joka kas­vaa tule­vaisu­udessa entis­es­tään osin ihmis­ten omil­la huonoil­la elin­tavoil­laan, osin huononevan/kalliimman ter­vey­den­hoidon vuoksi.

    Ymmär­rän, että jak­sat pyöräil­lä ympäri Euroop­pa, mut­ta uno­h­dat, että kaik­ki eivät jaksa. 

    Tästä syys­tä toivon, että uusi teknolo­gia ja yksi­ty­isautoilun enenevässä määrin vähenevä hiil­i­jalan­jäl­ki saisi sin­utkin ymmärtämään, että kaik­ki yksi­ty­isautoilu ei ole turhaa vaan tasa-arvoa kaikille help­poon ja vai­vat­tomaan liikkumiseen.

    Parhain ter­veisin: Juha Mäki

    1. Yksi outo ja ihmisiä epäar­vois­ta­va asia, joka on pint­tynyt päähäsi, on yksi­ty­isautoilun rajoit­ta­mi­nen ja siitä joka kään­teessä toitot­ta­mi­nen. Oletko koskaan ajatel­lut, että kaik­ki suo­ma­laiset eivät asu Helsingis­sä, mikä on ain­oa seu­tu Suomes­sa, jos­sa joukkoli­ikenne toimii. Helsingis­sä pääset läh­es pis­teestä A läh­es pis­teeseen B. Käve­ly­mat­ka pis­tei­den välil­lä voi usein olla kohtalainenkin.

      En ymmär­rä tätä logi­ikkaa. Olen kan­nat­tanut tilan saamista takaisin jalankulk­i­joille ja pyöräilöi­jöille Helsingis­sä. Mik­si niin ei voisi tehdä Helsingis­sä vain sik­si, että niin ei voi tehdä muual­la Suomessa?
      Käve­lykesku­s­tat ovat kas­va­va tren­di kaikkial­la Euroopas­sa ja jopa Yhdys­val­lois­sa. Kaupunki­ti­lan jäsen­tämiseen on herät­ty vähän jälk­i­ju­nas­sa, mut­ta kaupungeista tulee parem­pia, jos autot eivät lev­iä ihan kaikkialle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.