Sain aikaan suuren hässäkän twitterissä oheisella viestillä
Kertoo jotain EU:sta, että Irlanti on voinut ilmoittaa kuolleen kielen Iirin EU:n viralliseksi kieleksi. Maksaa vähintään satoja miljoonia.
Ensimmäiseksi on sanottava, että hinta-arvioni oli aivan pielessä, koska iiri ei tosiasiassa ole samassa asemassa kuin muut EU:n 23 virallista kieltä. Sille ei käännetä lainkaan kaikkia asiakirjoja eikä edes parlamentissa ole simultaanitulkkausta iirinkielelle. Kyse ei siis oikeastaan olekaan EU:n virallisesta kielestä vaan siitä, että iirille on annettu eräänlainen symbolinen tunnustus. Jos Helsinki ostaa ratikoita, ei tarjousasiakirjoja tarvitse julkaista iiriksi.
EU ei siis ole toiminut tässä asiassa niin hölmösti kuin kuvittelin julkisuudessa olleesta tiedosta, että iiri olisi EU:n virallinen kieli siinä missä vaikkapa saksa.
Toiseksi iiri ei ole virallisesti kuollut kieli, koska sitä puhuu äidinkielenään 30 000 ihmistä. Tämänkin tiesin, mutta viestiini ei 140 merkin puitteissa mahtunut ”lähes kuollut”.
Kielen merkityksestä kertoisi eniten se, kuinka moni lapsi saa iirinkielistä opetusta – siis niin, että esimerkiksi matematiikkaa opetetaan iirin kielellä. Sen tiedän, että Irlannissa kieltä yritetään elvyttää niin, että sen opiskeleminen on pakollista, mutta iirinkielen opiskelu on eri asia kuin iirinkielinen opiskelu.
En pidä silti järkevänä, että iiri on virallinen kieli. Minun käsitykseni julkisesta sektorista on, että sen tulee tuottaa mahdollisimman paljon yhteistä hyvää mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tuhansien sivujen kääntäminen vain tasapuolisuuden nimissä iiriksi ilman että kukaan niitä koskaan lukee, on aika haaskaavaa. Luulenpa, että jos Irlannille tarjottaisiin puolta sitä summasta, joka nyt tähän turhaan kääntämiseen menee käytettäväksi teiden parantamiseen – tai iirinkielen aseman kohentamiseen - Irlanti ottaisi rahat mielellään.
Minulle tulleissa vastauksissa sanottiin, että ihmisten oikeus oman äidinkielen käyttöön on perusoikeus, joka ei voi olla kiinni siitä, kuinka moni tätä kieltä puhuu. Tässä ei olla lainkaan loogisia. EU:n virallisista kielistä puuttuu iiriin verrattuna hyvin suuria kieliä, esimerkiksi katalaani, baski ja romanikieli. Missä heidän perusoikeutensa on? Taitaapa saamen kieltä puhuviakin olla enemmän kuin iirin kieltä puhuvia, mutta saame ei ole virallinen kieli edes Suomessa tai Ruotsissa. Saamelaisalueilla sitä on oikeus käyttää, mutta lainsäädäntöä ei julkaista kokonaisuudessaan saameksi.
Eihän se niinkään voi olla, että EU-kansalaisten perusoikeus käyttää omaa äidinkieltään EU:n puitteissa riippuu siitä, sortaako oma maa tätä kieltä vai ei.
Tosin tämä asia saattaa ratketa helpostikin. Jos Skotlanti ei onnistu itsenäistymään Englannin alaisuudesta, englanti putoaa EU:n virallisten kielten joukosta – ellei Irlanti ilmoita englantia siksi yhdeksi kieleksi, jonka se voi ilmoittaa. Englantia äidinkielenään puhuvia on Irlannissa sata kertaa enemmän.
Wikipedian mukaan natiiveja iirin (gaelic) puhujia on 140 tuhatta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Irish_language
140,000 in Ireland (2012)[1]
L2 speakers: 1 million in Republic of Ireland (2012),[1] 65,000 in Northern Ireland (2011)[2]
Total: 1,167,940 (18.3% of Ireland)
Tiedot siitä, kuinka moni puhuu kotikielenä iiriä näyttävät olevan hyvin vaihtelevia ja riippuvan mittaustavasta. Luotettava mittari kielen yleisyydelle on se, kuinka moni osallistuu iirinkieliseen opetukseen koulussa.
Sillä kuinka moni osaa puhua iiriä (pakollinen kieli koulussa) ei ole sanottavasti tekemistä sen kanssa, pitääkö kielen olla virallinen kieli EU:ssa. Parhaiten ihmiset kuitenkin ottavat asiakirjoista selvää omalla kielellään.
Nyt kyllä ammut edelleen ohi.
Kustannuksista: EU:n käännöskustannukset ovat kokonaisuudessaan jotakuinkin miljardin luokkaa, joten iiriin ei satoja miljoonia uppoaisi, vaikka se olisikin täysin samassa asemassa kuin muut kielet.
Kuolleista kielistä: Puhujien lukumäärä on todella kinkkinen juttu, mutta 30 000 on käsittääkseni alakanttiin. Realistisempi arvio olisi jossain 50 000 paikkeilla. Lisäksi kieltä puhuu moni muuten kuin äidinkielenä.
Iiri ei ole valtaisa kieliryhmä, mutta kaukana kuolleesta, ei ”lähes kuollut”.
Iirinkielisiä on myös uskoakseni enemmän kuin saamenkielisiä (ainakin, jos huomioidaan, että saamenkieliä on monta), mutta tuo on sivuseikka.
Irlanti tarjoaa hyvää palvelua vähemmistöryhmälle, koska sillä on tuohon mahdollisuus. Miksi tuota pitäisi käsitellä huonona tuhlauksena? Eikö kannattaisi olla tyytyväinen, että edes tämä vähemmistökieli saa tukevan jalansijan Euroopassa, ja kielen puhujia palvellaan?
Pitäisi siis miettiä, miten esimerkiksi baskin ja katalaanin puhujia huomioitaisiin paremmin, ei nyrpistellä sille, että iiriä kohdellaan hyvin.
Minun huoleni oli siis pitkälti aiheeton, koska tosiasiassa iiri ei itsaasiassa olekaan EU:n virallinen kieli samalla tavalla kuin Ranska ja Saksa. Vain murto-osa aineistosta käännetään iiriksi, eikä edes parlamentissa ole simultaanitulkkausta iirille. Virallisista kielistä aiheutuu muitakin kuluja kuin käännöskulut, onhan myös yritysten tuotettava tarjousasiakirjat virallisilla kielillä.
Edelleen, simualtaanitulkkauksessa työn määrä- lisääntyy kielten määrän neliössä, tarkemmin sanottuna tulkkauksia kielten välillä on n(n-1)/2. Tämän takia usein tulkkaus menee jonkin toisen kielen kautta, mutta lopputulosta ei kyllä enää kannata kuunnella. Mutta iirille ei siis tulkata.
Tuossakin osoitus twitterin sopimattomuudesta mihinkään asialliseen.
Iiri on luultavasti ollut ihan hyvä veto Irlannilta. Joka tapauksessa he ovat kyenneet varmistamaan (EU:n rahoilla!)sen, että iirin kielistä kirjoitettua materiaalia on riittävästi olemassa ja sitä varjellaan hyvin. Sen varalta, jos kävisi niin huonosti että puhuttu kieli kuolisi ja joskus tulevaisuudessa kieltä haluttaisiin elvyttää.
Irlanti ja iirin kieli on suomalaisittain mielenkiintoinen tapaus koska siinä samanlaisista lähtökohdista ja samoihin aikoihin irlantilainen kielipolitiikka teki päinvastaiset päätökset kuin suomalainen ja päätyi melko tarkalleen päinvastaiseen lopputulokseen.
1800-luvun alussa valtaosa Irlannin väestöstä puhui sivistyksellisesti kehittymätöntä iiriä mutta kaikki yhteiskunnan ”korkeammat” toiminnot tapahtuivat yläluokan käyttämällä englannin kielellä. Eli kuten Suomessa suomi ja ruotsi.
Päinvastoin kuin Suomessa, siellä paikallinen Snellman (en nyt muista nimeä) argumentoi 1800-luvulla että tie Irlannin nousuun vie sen kautta että rahvaalle opetetaan englantia, niin että se pääsee osalliseksi kaikesta aikansa edistyksestä. Eroavaisuuksia Suomen tilanteeseen on tietysti se että meillä oltiin kahden mörön välissä (Venäjä ja Ruotsi), kun taas irlantilaisilla vain se yksi.
Jo 1800-luvun lopulla jotkut Irlannin eliitistä tulivat katumapäälle ja ryhdyttiin toimiin iirin kielen nostamiseksi suosta mutta liian myöhään; varsinkin massiivinen USA-emigraatio perunaruton aikoihin 1840-luvulla oli katkaisemassa iirin kielen selkärankaa. Nälkäiset emigrantit nimittäin olivat juuri niitä joilla iiri vielä oli aito äidinkieli.
Nyt sitten Irlannissa tilanne on jossain määrin juuri päinvastainen kuin Suomessa. On kaksi kansalliskieltä joista selkeästi hallitseva on entisen emämaan kieli, ja alkuperäisempi ja entinen valtakieli on ahdingossa. Iirin kieltä yritetään edelleen nostaa suosta mutta vain osa irlantilaisista on innolla juonessa mukana.
Se että joku vaatii omallekin kielelleen virallista asemaa EU:ssa on ihan ok. Se on hölmöä, jos EU vaatii, että kaikki paperit pitää kirjoittaa kaikilla kielellä (tai kaikki palaverit simultaanitulkata kaikille kielille).
Tuo 30 000 taitaisi olla skottigaelin puhujien määrä. Joka tapauksessa ainoa kelttiläinen kieli, jota oikeasti kuulee kadulla puhuttuna, on kymri.
Mitä ihmeen järkeä on elvyttää kuollutta kieltä? Kielimuuri on sanansa mukainen.
Maailma olisi aivan varmasti paljon rauhallisempi paikka, jos kaikki ihmiset puhuisivat samaa kieltä. Jäisi aika monta turpiinvetoakin tapahtumatta.
Kaikki mitä totaeat iirin merkityksestä EUssa pätee myös ruotsin asemaan Suomessa.
Paljon tarpeettomia käännöskustannuksia etc.
Irlannissa osa virallisesta sanastosta on iiriksi eikä englanniksi, esim poliisiautojen kyljessä lukee ”Garda”.
Saamelaisia on ylivoimaiseti eniten Norjassa, n 60.000, (joka ei ole EU-maa), sen jälkeen eniten Ruotsissa n 20.000 ja sitten vasta Suomessa, n 6000. Lisäksi aika suuri osa saamelaisista puhuu kotimaansa valtakieltä äidinkielenään.
Mun mielestäni olisi ihan oikein jos englanti lakkaisi olemasta virallinen kieli EU:n hallinnossa. Alkaisivat nuoret kiinnostua muista kielistä kuin vain ”rallienglannista”.
Onko tuo tarjouspyyntöasia tosiaan noin? Olen ollut käsityksessä, että esim. Helsinki saa julkaista tarjouspyyntönsä millä tahansa EU:n virallisista kielistä (siis esim. suomeksi) ja samalla vaatia vastauksia itse määräämillään EU:n virallisilla kielillä (eli esim. vain suomeksi, jos se vaikkapa karsisi pois ei-haluttuja kilpailijoita!).
Ei kai sentään jokaista tarjouspyyntöä pidä jokaisen kunnan käännättää parillekymmenelle kielelle?
Jokin EU-elin kääntää tarjouspyynnön kaikille virallisille kielille. Ilmaisesti siis ei kuitenkaan iirille, jonka virallisuus on enemmän symbolinen
.
Osmo Soininvaara unohtaa tässä artikkelissa sen että iirinkieli ei ole koskaan ollut vähemmistökieli Irlannissa vaan englanninkieli oli pitkään valtaa pitäjien hallitsema kieli joka oli ainoa opetuksen ja hallinnon kieli ennen kun Irlannin tasavalta itsenäistyi.Iirinkieli oli käytännössä kielletty. Kun Irlanti sai itsenäisyyden vuonna 1922 iirinkielestä tuli virallinen kieli.
Iirinkieli on myös tunnustettu Pohjois-Irlannissa viralliseksi kieleksi englanninkielen rinnalle. Myös hyvin pieni vähemmistökieli nimeltään ulsterinskotti jota puhuu vain 30 000 ihmistä Pohjois-Irlannissa ja Irlannin tasavallassa 100 000.
Itse asiassa Irlannin tasavallan perustuslain 8 pykälä määrittelee iirinkielen seuraavaksi;
1. The Irish language as the national language is the first official language.
2. The English language is recognised as a second official language.
”ellei Irlanti ilmoita englantia siksi yhdeksi kieleksi, jonka se voi ilmoittaa”
Onko Suomikin siis ilmoittanut ainoaksi viralliseksi kieleksensä suomenkielen?
En halua viisastella koska en tiedä mutta iiri ja englanti ovat kumpikin Irlannin virallisia kieliä samoin kuin suomi ja ruotsi Suomessa, täällä jopa iiri tulee aina ensimmäisenä, kylteissä sun muissa.
Joku 50K enempi tahi vähempi natiivia puhujaa täällä asustelee, Galwayn suunnalla suurin keskittymä. Siinä mielessä sama juttu kuin Suomessa että iirinpuhujat ovat käytännössä lähes jokainen bilingual, niinkuin suomenruotsalaisetkin (ehkä Närpiötä lukuunottamatta).
Mutjoo, ei se kieli täältä Irlannissa vuosikymmenen asuneen näkökulmasta kuollut ole. Ei sitä juurikaan Dublinissa kuule (muutama kerta tänä aikana jonka täällä viettänyt) mutta lännessä kylläkin, siellä se elää ja voi jos nyt ei hyvin niin ainakin kohtuullisesti.
Käväse Osmo (kunnioitan sua poliitikkona, ei vittuilua liity tähän avautumiseeni, äänestänytkin muistaakseni kerran sua) tosiaan joskus Galwayssa niin saat päivitettyä pikkasen näkemyksiäsi, rannikkokieli niinkuin Suomessakin 🙂
Olen ymmärtänyt asian niin, että jokainen EU-maa saa ilmoittaa virallisten kielten luetteloon yhden kielen. Englannin on ilmoittanut Englannin, joten Irlannin ei tarvinnut sitä ilmoittaa. Jos Ruotsi eroaisi EU:sta, joko suomi tai ruotsi putoaisi pois virallisten kielten joukosta.
”Tosin tämä asia saattaa ratketa helpostikin. Jos Skotlanti ei onnistu itsenäistymään Englannin alaisuudesta, englanti putoaa EU:n virallisten kielten joukosta – ellei Irlanti ilmoita englantia siksi yhdeksi kieleksi, jonka se voi ilmoittaa. Englantia äidinkielenään puhuvia on Irlannissa sata kertaa enemmän.”
En tiedä kuinka kyseisten maiden asukkaat suhtautuvat asiaan, mutta toinen ratkaisut voisi kai olla se, että Belgia tai Itävalta ilmoittaisi englannin. Tai sitten englanti poistuisi virallisten kielten luettelosta, mutta toimisi sitten muuten vaan lingua francana.
Malta taitaa olla englanninkielinen.
Mielenkiintoista mikäli asia menee todellakin noin. Jos nyt brexit tapahtuu (itse en tämänhetkisen tietämykseni perusteella usko siihen, britit osaavat politiikan) niin tässähän saattaa käydä sitten niin jotta englanti tippuu EU:n kielilistalta pois, siihen on lainsäädännölliset syynsä miksi iiri tulee täällä kylteissä ensimmäisenä.
Täällä ei vaikuta pakkoruotsi vaan pakkoiiri, joutuvat jopa lukemaan sitä kuuden vuoden sijasta kymmenisen vuotta, kaikki koulutusasteet huomioiden, jotkut jopa 12 vuotta (harva sitä siitä huolimatta sujuvasti puhuu, faktisesti aika identinen tilanne suomalaisten ruotsinkielen opettelun kanssa, et pääse treenaamaan puhumista joten kieli ei jää aktiiviseksi).
Nää ei tee täällä kaikkia asioita todellakaan fiksusti, iirin kohdalla voidaan puhua resurssien hukkaamisesta per excellence. Poliittinen tahto kuitenkin on ollut senverta vankka että iirin asema on kohtuullisen sementoitu paikalliseen lainsäädäntöön, siinä mielessä tässä ei todellakaan puhuta mistään kuriositeetista.
Minkä kielen Malta on ilmoittanut?
Minkä kielen Malta on ilmoittanut?
Ei pidä unohtaa Maltaa, jonka viralliset kielet ovat Malta ja Englanti. Malta on EU:n virallinen kieli.
Tosiasiassa Englannin kieli ei ole lähdössä mihinkään, koska poistaminen vaatisi yksimielisen päätöksen Eurooppa-neuvostossa, eikä ehkä Ranskaa lukuunottamatta kielen poistamiseen ole haluja.
Irlanti ja Malta luonnollisesti äänestäisivät vastaan. Suomikin varmaan.
Tarjouspyyntö ja hankintailmoitus ovat kaksi eri asiaa. Ainakaan tarjouspyyntöä ei mikään EU-elin käännä millekään kielelle. Varsinaista tarjouspyyntöä ei tarvitse edes millekään EU-elimelle lähettää.
Juuri noin.
Englanti on virallinen kieli Maltalla ja Irlannissa, mutta ne ovat ilmoittaneet EU:lle toisen virallisen kielensä.
Englanti ei muuten tule katoamaan EU:sta. EU:n virkamiehet ovat jo todenneet, että englannin kohdalla väännettäisiin joku poikkeus, vaikkei sitä kukaan virallisesti kieleksi ilmoittaisikaan. Se on niin monessa kohtaa käytännön työkielenä EU:ssa, ettei siitä haluta luopua.
Kyllä maltan kieli on ihan oikeassa arkikäytössä Maltan kansalliskieli ja samalla ainoa kieli, jota kaikki syntyperäiset maltalaiset ylipäänsä osaavat. Englantia osaa 85-90 % ja italiaakin yli puolet, mutta lähes kaikkien äidinkieli on silti malta.
Ja hei te kaikki innokkaat kielistä huolehtijat: suomen kielessä kielten nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja erikseen, siis sanaliitoiksi. Siis esimerkiksi englanti tai englannin kieli, mutta ei Englanti, englanninkieli, Englannin kieli tai Englanninkieli. Ihmetellä täytyy tätä kiinnostusta kieliaiheiseen keskusteluun, kun näin monella näyttää olevan (oletettavasti) oman äidinkielensä perusasiat näin pahasti hukassa.
En tunnusta olevani kovinkaan innokas kielestä huolehtija, ja minun kielikorvaani on selvästi oikein sanoa englannin kieli eikä englanninkieli. Mutta onko oikeasti englanninkielinen väärin? Kyllä minun kielikorvaani/silmääni kalskahtaa vähän omituiselta ja nenässä haisee yhdys sana-virhe ja elämäm koulu jos joku kirjoittaa ”ruotsin kielinen kirja”
Kuolleiden kielten elvyttämiseen ei tulisi käyttää julkista rahaa, ei myöskään pienten kielten keinotekoiseen ylläpitämiseen. Tulevien sukupolvien näkökulmasta on sitä parempi, mitä vähemmän kieliä ja mitä paremmin ihmiset ymmärtävät toisiaan. Valtavan kielisekamelskan ylläpitämisellä ja tukemisella ei ole muita kuin sentimentaalisia perusteita.
Viestintä olisi eittämättä tehokkaampaa jos kaikki suostuisivat opettelemaan yhden yhdessä sovitun lingua francan – mutta onko tämä lainkaan todennäköistä? Vastaan itse: ei.
Maailma olisi kyllä huomattavasti vähemmän mielenkiintoinen mesta jos jokainen ei saisi LISÄKSI mokeltaa kielellä – tai kielillä – jonka/jotka hyväksi kokee..
Eivät nuoret – ihmiset ylipäätään – ole ”kiinnostuneita” englannista siksi että EU vaan siksi että se on tämän ajan latina.
Broken English on maailman eniten puhuttu kieli ja huonosti tai välttävästi ymmärretty englanti maailman, noh, ymmärretyin kieli.
Touché. Toisaalta monellekaan pilkunviilaus ei ole se tärkein pointti viestimisessä. Useimmille riittää, että viesti menee perille. Vaikka täällä(kin) on paljon tahallista väärinymmärtämistä. Siitäkin moni saanee iloa omaan päiväänsä.
”Olen ymmärtänyt asian niin, että jokainen EU-maa saa ilmoittaa virallisten kielten luetteloon yhden kielen. Englannin on ilmoittanut Englannin, joten Irlannin ei tarvinnut sitä ilmoittaa. Jos Ruotsi eroaisi EU:sta, joko suomi tai ruotsi putoaisi pois virallisten kielten joukosta.”
Kommentoin jo toisaalle, mutta selvitettyäni asiaa näin ilmeisesti ei käy. Se virallisten kielten määrittely on tehty sopimuksessa, jossa ne kielet listataan. Sopimusta, ja siis listaa voidaan muuttaa ainoastaan yksimielisesti (eli yhdenkin maan vastustus estää muutoksen). Englannin poistaminen tuskin käy Irlannille, joten hanke kaatuu jo siihen.
Kari
Laajemmin tässä on kyllä sellainen huolestuttava seikka Suomen kannalta, että jos englannin asema heikkenee, niin se hankaloittaa myös meidän asioiden hoitoa. Meidän poliitikot ja virkamiehet puhuvat yleensä vähintään kohtuullista englantia, mutta saksan ja ranskan kanssa on hiljaisempaa.
Kari
Siksikin hyvä olisi liittovaltio. Viralliset kielet: englanti, saksa ja ranska.
Ensimmäistä osaa jokainen virkamies ja poliitikko ja jos ei osaa niin töistä pois tai opettelee ASAP.
Saksa on Oiroopan mahtavin valtio, myös väkirikkain. Entisen itäblokin maissa moni paitsi ymmärtää myös puhuu edelleen välttävästi tai peräti hyvin.
Ranska siksi koska historiallisesti diplomatian kieli ja jota bamlataan monissa osissa Afrikkaa edelleenkin. Myös siksi että EY/EU pitkälti Ranskan aloittama projekti.
Done.
Suomen vienti syöksyy ja täällä mietitään jotain kummallista kieltä. Voi tuota EUn näpertlylinjaa.
Tuo erkki niinin kommentti on tällä hetkellä voittava. Sarjan saatte arvata.
Onko joku tosiaan sitä mieltä, että tällä Osmon palstalla on jotain merkitystä Suomen viennille? Tai yleensä mihinkään asiaan? Näpertelyä tämä on ja aivan harmitonta. Muutama kirjoittaja ottaa nokkiinsa silloin tällöin ja blogin pitäjä on inha kun ei julkaises kaikkia kommentteja.
Suomen ongelmat ovat ihan kotikutoisia. Liian korkea veroaste ja liikaa sääntelyä yhdistettynä liian hyvään sosiaaliturvaan. Ilman EU-jäsenyyttä menisi vielä huonommin.
Kyllähän kunnallispoliitikon pitäsi aivan ehdottomasti blogissaan miettiä vain ja ainoastaan Suomen valtion kansantalaouden kuntoon laittamista vientiä kehittämällä, eikä mitään tyhjänpäiväisyyksiä kuten EU:ta taikka kaava-asioita.
Mikäs ongelma tuossa on? Meidän poliitikkommmehan ovat opetelleen kouluruotsin ja koska kaikkien poliitikkojen mielestä ruotsi on portti muihin kieliin, niillä pohjilla oppii saksan ja ranskan parissa viikossa.
”Mikäs ongelma tuossa on? Meidän poliitikkommmehan ovat opetelleen kouluruotsin ja koska kaikkien poliitikkojen mielestä ruotsi on portti muihin kieliin, niillä pohjilla oppii saksan ja ranskan parissa viikossa.”
LOL
Höpö höpö, suosittelen vertaamaan eri maiden talouskasvua, työllisyysastetta, bruttokansantuotetta ja veroastetta. Tässä vaikka aluksi työllisyysaste:
http://www.stats.govt.nz/~/media/Statistics/browse-categories/income-work/employment-unemployment/employment-rate-article/hlf-sep11-wkng-popn-empl-rate-oecd-cntry4.gif?w=522&h=617&as=1 http://ek.fi/wp-content/uploads/vko41_kokonaisveroaste.jpg
Huomaamme, että näiden kahden välillä ei ole korrelaatiota.
Englanninkielinen on adjektiivi. Aivan kuten suomalainen, jeanpaulsartrelainen tai cristianoronaldomainen. Ne kirjoitetaan yhteen ilman väliviivoja. Sitten taas yleisnimet eli substantiivit kuten englannin kieli kirjoitetaan noin.
Sitä ei tarvitsisi sietää kovin pitkää. Kyllä kansa pakottaisi Suomenkin eroamaan EU:sta sen jälkeen, kun päättäjämme olisivat sopineet ruotisinkielen EU:n viralliseksi kieleksi.
Olen elävässä elämässä huomannut, että kun joku kirjoittaa ”aivan varmasti” (tai ”tietenkin” tms.) kannattaa kohottaa hetkeksi pysähtyä juuri siihen. Se on usein samaa kuin jos kirjoittaja ilmoittaisi: ”Enhän minä tästä oikeasti voi olla varma. Toivon että tämä nieltäisiin pureksimatta. ”
Näin halutaan sanoa jotakin jämäkkää joka korvaa pitkät perustelut. Vähän kuin otettaisiin vauhtia, jolla hurautetaan heikon sillan yli.
Siis usein, ei aina. En väitä, että nuo pari pikkusanaa itsessään todistaisivat mitään. Sanon itse jämäkästi vain ettei ”varmuuden” väittämiselle minun mielestäni ole minkäänlaisia perusteita.
Hutut ja tutsit? (Puhuvat samaa kieltä.) Serbit, kroaatit ja bosnjakit? (Yrittävät nyt väittää puhuvansa eri kieliä, vaikka eroa on vähemmän kuin savolla ja suomella.) Preussi ja Itävalta tai Chile, Peru ja Bolivia ennen muinoin? Katoliset ja protestantit Pohjois-Irlannissa vielä äsken? (En ole kuullut että kyseessä olisi ollut kieliriita.)
Suomi vuonna 1918? Erihenkiset turkinpuhujat juuri nyt?
Käsittääkseni isovenäjä ja ukraina eivät eroa aivan kauheasti. Naapurimme Vlad P. yrittänee pyyhkäistä senkin esteen rauhaa ja ystävyyttä haittaamasta. (Tässä on nyt hitu ivallisuutta. Sekin on usein keino tekeytyä varmemmaksi kuin on. Myönnetään.)
Olisi minustakin kivaa jos ei ketään vedettäisi nakkikiskalla turpiin. Mutta jos ehdotuksessasi on ratkaisun avain, en usko, että se riittää. Myös pukeutuminen, hiustenpituus, ilmeet, puoluekanta ja ihonväri olisi vakioitava.
Ja mahtaisiko oxford-enkku puhekielenä olla öisen turvallisuuden kannalta kaikissa oloissa paras vaihtoehto sittenkään? Jos ei, mikä enkku?
Olet väärässä. Ymmärtäminen on hyvä asia, mutta ulkonaisesti saman kielen käyttäminen ei takaa sitä. Pikemminkin päinvastoin, se harhauttaa. Perhepiirissäkin.
Käsittääkseni Jenkkilässä puhutaan varsin yleisesti enkkua. Jostain syystä ne pelkäävät ja ampuvat toisiaan. Jokin ei täsmää.
Kyllä minunkin puolestani kauppa- ja muita sopimuksia – joiden ei tarvitse sisältää mitään vivahteita – voisi tehdä jollakin yksinkertaistetulla puoli-keinotekoisella kielellä, jonka osapuolet hyväksyvät. Varmaankin myös formalin logiikan kysymyksiä voitaisiin käsitellä sellaisella. Ehdotan interlinguaa. Kokeilin juuri äsken. Tuntuu aika helpolta ymmärtää heti ja varmaankin helpolta oppia paremmin.
=
Mitä ns. hyötyä luonnollisten kielten moninaisuudesta on? Samaa kuin rinnakkaisten ja sisäkkäisten kulttuurien moninaisuudesta.
Yhtäältä se on turvallisuuskysymys samalla tavoin kuin ihmisten ja muun eliökunnan geneettinen diversiteetti. Eri kielten rakenteet ja käsitevarastot antavat erilaisia näkökulmia asioihin. Arvaamattomiin haasteisiin on helpompaa jotenkin sopeutua, joukkonakin, jos kaikki eivät ole aivan samanlaisia tavoiltaan ja ajattelultaan.
Toiseksi asiasisältöjen kääntäminen kieleltä toiselle – varsinkin jos näiden rakenne on erilainen – pakottaa pätevän kääntäjän miettimään, mitä jossakin todella sanotaan. Se paljastaa aukkoja ja hämäryyksiä yhtä hyvin arkiajattelussa kuin lakiteksteissä. Näennäisesti sujuvan tai hienolta kuulostavan tekstin tyhjyys, epäselvyys tai tulkinnanvaraisuus tulee näkyväksi, kun huomataan, että käännöksen täytyisi nojata arvailuun.
Erityyppisissä kielissä ja eri asioissa ilmaisun tarkkuus voi vaihdella, ja sukulaiskieltenkään käsitteet eivät välttämättä ole yksi-yhteen toistensa vastineita. Käännettäessä on siis ajateltava. Sama tapahtuu, jos osaa useita kieliä ja käyttää niitä. Omat ajatukset voivat kirkastua.
Kolmanneksi kysymys on siitä, hukataanko suullisen tai kirjallisen perinnön monet kieleen sidotut vivahteet tai oivallukset kaikilta muilta paitsi muutamilta tutkijoilta, jotka eivät välttämättä enää mitenkään pysty välittämään niitä pienen piirinsä ulkopuolelle. Neljänneksi on kysymys siitä, onko tämä maailma kiva ja kiehtova paikka elää. Siis onko täällä oikeastaan mitään muuta jännää kuin hampurilaisateria, lottoarvonta, katutappelu tai maailmansota.
Varaus: erilaisten ala-, ylä- valta-, osa-, tms. kulttuurien sallimisella ja vaalimisella on kyllä minunkin mielestäni rajansa. Tämä kai täytyy aina sanoa. Väkivaltaisuutta, alistamista, räikeää eriarvoisuutta, ihmisoikeuksien kieltämistä, hyökkäävyyttä tai julmuutta ei pidä hyväksyä. Pahoja asioita on yritettävä muuttaa sekä sisältä että ulkoapäin, mutta se ei luultavasti kummallakaan tavalla juuri koskaan onnistu siten, että torjutaan koko kulttuuri yhtenä möykkynä. Lähes kaikki ihmiset tahtovat pitää kiinni jostakin jatkuvuudesta. Jolleivät tietoisesti niin tietämättään. Jokin voi muuttua, kun kaiken ei tarvitse. Eri kielten olemassaolon kanssa tällä ei ehkä ole muuta tekemistä kuin se, että ne, joilta viedään oma kieli, voivat takertua johonkin ikävämpään.
=
Edellä sanottu oli vastausta nim. Roguelle, joka tuskin tätä enää lukee. Lämpimikseni kirjoitan. Jatkan vielä.
Ei minunkaan mielestäni ole fiksua kääntää iiriksi sellaista tekstiä, jota kukaan ei lue. Eikä kolttasaamelainen yliopisto kaikkine tiedekuntineen ole mahdollisuuksien rajoissa, vaikka miten haluttaisiin.
Toisaalta: tilastoituihin päälukuihin vetoaminen ikään kuin ehdottaman oikeuden tai viisauden lopullisena mittarina on minusta tympeätä. Ikään kuin tämä olisi pelkkää nollasummapeliä.
Äidinkieleni on suomi, ja sen säilyminen – ei museossa eikä naftaliinissa vaan elävänä, itsetuntoisena, mukautuvana, kehittyvänä ja (yhteisen normikielen osalta) hyvin hoidettuna kuin kunnon kurpitsamaa – on minulle … no miten mä sen sanoisin: huomattavasti tärkeämpää kuin oma jäljellä oleva elämäni tai edes valtionvelka.
Samaan aikaan rannikkoruotsi on osa minuuttani, maisemaani ja kotimaatani. Pakkoruotsista en jankkaa – jos se ei toimi, se ei toimi. Vaan jos kadullakin ruotsia puhuvan väestönosa kutistuu, itse ilmoittaudun väestörekisteriin ruotsinkieliseksi. En ole ainoa.
Jos tämä on hempeän sentimentaalista, jee, kaikin mokomin. Tarvittaessa voin sanoa saman myös karkeammin.
Aivan perimmältään näissä jutuissa ei minusta ole kysymys oikeudenmukaisuudesta vaan ihmiskunnan ja myös tämän maailmankolkan vaurausvarannosta, tietopankista tai rikkaudesta sellaisena kuin minä sen käsitän – ja sellaisesta vuorovaikutuksesta jossa vältetään lyttäämästä lopullisesti sellaista mistä vielä eläjäksikin olisi. Eläminen ei siis tarkoita ummikkoutta eikä ummehtumista.
Minusta tuon rinnalla työvoiman täydellinen vaihdettavuus, maailmanlaajuisten markkinoiden näppäryys tms. on neljännen tärkeysluokan asia.