Kategoria: Talouspolitiikka

Lisääkö vai vähentääkö teollisuuden energiankäytön tuki globaaleja päästöjä

electricity_prices_for_industrial_consumers_second_half_2015_%c2%b9_eur_per_kwh_yb16
Teol­lisu­u­den sähkön hin­ta vuon­na 2015, €/kWh. Suomes­sa sähkö toisek­si halv­in­ta Ruotsin jälkeen

Hal­li­tus on ohjel­mansa mukaises­ti alka­mas­sa tukea paljon sähköä kulut­tavaa teol­lisu­ut­ta kom­pen­saa­tiona sille sähkön hin­nan nousulle, jon­ka päästökaup­pamekanis­mi aiheut­taa. Pääasialli­nen osoite taitaa olla Out­okumpu Oyj.

Aloite­taan nyt tuot­ta­mas­ta sähkön hin­nan nousus­ta. Sähkön hin­ta ei ole ilmastopoli­ti­ikan vuok­si nous­sut vaan laskenut, kun tuuli ja aurinkosähkö ”häiriköivät” sähkö­markki­noil­la. Kom­pen­saa­tio on ongel­mas­ta, jota ei ole. Jat­ka lukemista “Lisääkö vai vähen­tääkö teol­lisu­u­den ener­giankäytön tuki globaale­ja päästöjä”

Matalapalkkatyö nostaa tunteita

Teimme vuon­na 2013 Juhana Var­ti­aisen kanssa raportin ”Lisää mata­la­palkkatyötä”. Pro­voka­torisen otsikon takana oli näke­mys, että rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den suuri mas­sa on vähän koulute­tuis­sa. Tälle joukolle sovel­tuvia töitä on liian vähän.

Rak­en­teel­lisek­si työt­tömyy­dek­si arvioiti­in 1980-luvun lop­ul­la vähän yli kak­si pros­ent­tia, nyt jo yli seit­semän pros­ent­tia. ja näyt­tää ole­van yhä kasvussa.

Suomes­sa vieroksu­taan mata­latuot­toisen työn mah­dol­lis­tamista, kos­ka ehdimme tuu­dit­tau­tua niin hyvään. Vielä 1980-luvul­la työn kas­va­va kysyn­tä suun­tau­tui tasais­es­ti koko väestöön. Suo­mi oli matkalla sosi­aaliseen onnelaan. Jat­ka lukemista “Mata­la­palkkatyö nos­taa tunteita”

Kasvun pullonkaula on riskirahoituksessa ja yrityskulttuurissa

Kävin Tekesin aamupäiväsem­i­naaris­sa kuun­tele­mas­sa kasvun rajoista. Tulin aika vaku­ut­tuneek­si, että mei­dän ongel­mamme ei ole koulu­tuk­ses­sa eikä tutkimus­ra­hoituk­ses­sa eikä inno­vaa­tioym­päristössä, vaan yri­tyskult­tuuris­sa ja rahoituk­ses­sa. Jos Suomes­sa kehitetään lupaa­va tuote, siitä ei saa­da suo­ma­laista men­estys­tuotet­ta, kos­ka hyvä keksin­tö ei löy­dä taak­seen hyvää yri­tysosaamista eikä riske­jä sietävää kär­siväl­listä rahoitusta.

Lupaa­va idea men­estyy parem­min muual­la. Sik­si suo­ma­lainen inno­vaa­tio kan­nat­taa myy­dä ulko­maille – yleen­sä vielä aivan liian aikaisin, jol­loin siitä saa huonon hinnan.

Kat­sokaa nyt vaikka­pa nyhtökau­raa. Sen kehit­täjät ovat osuneet varsi­naiseen kul­ta­suoneen. Tuotet­ta voisi vaik­ka heti myy­dä sadoil­la miljoonil­la euroil­la vuodessa. Nyt sitä ei saa mis­tään. (Minä tiedän yhden paikan, mut­ta en ker­ro!) Netis­sä on jokin nyhtäkau­ratut­ka, jos­sa ihmiset ker­to­vat toisilleen, mis­tä sitä mil­loinkin saa. Jat­ka lukemista “Kasvun pul­lonkaula on riski­ra­hoituk­ses­sa ja yrityskulttuurissa”

Mihin kysymykseen perustulokokeilu vastaa?

Malli, jota perus­tu­lokokeilus­sa kokeil­laan, olisi koko väestöön sovel­let­tuna noin 15 mil­jar­dia euroa ali­jäämäi­nen. En pysty laske­maan tarkasti eikä kan­na­ta laskeakaan: olen­naista on, että tämä on jär­jet­tömästi alijäämäinen

Oike­as­sa perus­tu­lo­ma­llis­sa perus­tu­lo ei todel­lakaan pienene, vaik­ka ansio­tu­lot kas­va­vat, mut­ta vero­tus alkaa ensim­mäis­es­tä ansai­tus­ta eurosta. Sik­si oikea perus­tu­lo ei tuo net­to­tu­lo­ja lisää keskimääräistä palkkaa ansaitseville.

Tässä kokeilus­sa vero­tus säi­lyy ennal­laan. Jos pääsee 4 000 euron kuukausi­pal­ka­lla töi­hin, ansait­see 560 euroa net­tona enem­män kuin samaa työtä viereisel­lä sorvil­la tekevä. Meil­lä ei ole varaa lisätä jokaisen ansio­tu­lo­ja saa­van ansio­ta 560 eurol­la kuussa.

Tältä osin kokeil­ta­va malli vas­taa niitä syyt­teitä, joi­ta perus­tu­loa vas­taan ovat esit­täneet ne, jot­ka eivät ymmär­rä, miten perus­tu­lo toimii.

Mik­si näin hölmöä mallia kokeillaan?

Jat­ka lukemista “Mihin kysymyk­seen perus­tu­lokokeilu vastaa?”

Perussuomalaiset ovat keksimässä työeläkeputkea uudestaan

Aja­tus on siirtää 60 vuot­ta täyt­täneet pitkäaikaistyöt­tömät suo­raan eläk­keelle, kos­ka vain häviävän pieni osa heistä työl­listyy enää koskaan. On hölmöä haaska­ta työhallinnon resursse­ja hei­dän työl­listämiseen­sä ja kiusaamiseensa.

Jos olisi kyse ker­talu­on­tois­es­ta toimes­ta vaikka­pa Suomen satavuo­tisjuh­lien kun­ni­ak­si, tuo olisi var­masti perusteltua.

Jos taas tehdään laki, jon­ka mukaan nyt ja tule­vaisu­udessa kaik­ki ikään­tyneet työt­tömät siir­retään automaat­tis­es­ti eläk­keelle, saamme lisää ikään­tyneitä työttömiä.

Juuri näin toi­mi työeläkeput­ki. Kun alara­ja oli aluk­si 54 ikävuo­den kohdal­la, työt­tömyys nousi 54-vuo­ti­aiden kohdal­la selvästi korkeam­mak­si kuin 53-vuo­ti­aiden ja sitä nuorem­pi­en kohdal­la. Kun putken alkua asteit­tain siir­ret­ti­in, tulos näkyi välit­tömästi työt­tömien ikä­jakau­mas­sa. Korkea nousu jakau­mas­sa siir­tyi uuden alara­jan kohdalle. Jat­ka lukemista “Perus­suo­ma­laiset ovat kek­simässä työeläkeputkea uudestaan”

Mitä haittaa on varainsiirtoverosta?

Hal­li­tus hark­it­see varain­si­ir­toveron pois­tamista tai alen­tamista, jot­ta muut­to työn ääreen helpot­tuisi. Asun­toi­hin kohdis­tu­va varain­si­ir­tovero­han on erään­lainen muuttovero.

Varain­si­ir­toveron huonoi­hin puoli­in kuu­luu, että se luk­it­see ihmisiä asumaan väärin sijait­se­vi­in ja väärän kokoisi­in asun­toi­hin. Vaik­ka vero on omakoti­talois­sa (kiin­teistö) korkeampi kuin asun­to-osakkeis­sa, se syr­jii eri­tyis­es­ti kaupunkien ker­rostaloa­sun­nois­sa asu­via, kos­ka nämä muut­ta­vat huo­mat­ta­van tiheästi omako­ti­a­sui­in ver­rat­tuna.  Asun­to-osakkeis­sa varain­si­ir­tovero on kak­si pros­ent­tia myyntihinnasta.

Suomes­sa on edullisem­paa asua omas­sa asun­nos­sa kuin vuokra-asun­nos­sa, kos­ka vuokra-asum­ista rasit­taa vuokravero, joka on tapauk­ses­ta riip­puen vähän yli 30 % vuokran määrästä siltä osin kuin se ylit­tää yhtiö­vastik­keen ja muut vuokranan­ta­jan hyväksyt­tävät kulut.  Sil­lä kum­man rahak­si kut­su­taan sitä osaa vuokras­ta, joka tilitetään val­ti­olle, ei ole mitään merk­i­tys­tä. Muodol­lis­es­ti tämä on vuokranan­ta­jan rahaa, mut­ta mikään ei muut­tuisi, jos vuokrat­u­lo olisi vero­ton­ta ja vuokralaista verotet­taisi­in vuokran­mak­sus­ta yhtä paljon kuin nyt verote­taan vuokranan­ta­jaa. Tässä laskel­mas­sa tätä vuokraa rasit­tavaa veroa pide­tään vuokran mak­sa­jan menona, kos­ka hänen tililtään sekin raha menee korkeam­pana vuokrana. Jat­ka lukemista “Mitä hait­taa on varainsiirtoverosta?”

Markkinatalous pitää uudistaa

 Ser­bialais-amerikkalainen talousti­eteil­i­jä Branko Milanovicin on tutk­in­ut koko maail­man tasol­la reaal­i­t­u­lo­jen kehi­tys­tä vuosien 1988 ja 2008 välil­lä. Muu­tok­set tulon­jaos­sa ovat olleet suuria.

Hän on tiivistänyt tutkimuk­sen­sa nor­sukäyräk­si kut­sut­tuun kuvaan. Siinä maail­man kaik­ki kansalaiset on laitet­tu ostovoiman mukaiseen järjestyk­seen, köy­him­mät vasem­mal­la ja rikkaim­mat oikeal­la.  Pystyak­seli ker­too, paljonko reaa­li­nen ostovoima nousi näis­sä tulo­ryh­mis­sä keskimäärin vuosien 1988- 2008 välil­lä, aikana jol­loin maail­man­talout­ta domi­noi kak­si suur­ta muu­tos­ta – glob­al­isaa­tio ja dig­i­taa­li­nen vallankumous.

Norsukäyrä

Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous pitää uudistaa”

Britannia ja Euroopan sisämarkkinat

Kos­ka en ole val­ti­ol­li­sis­sa tehtävis­sä enkä eri­tyis­es­ti ulko­min­is­teri, voin esit­tää henkilöko­htaisia käsi­tyk­siäni Bri­tann­ian ase­mas­ta EU:n ulkopuolella.

Kos­to. On esitet­ty, että Bri­tan­ni­alle on annet­ta­va niin huonot ehdot, ettei esimerk­ki houku­ta ketään muu­ta seu­raa­maan esimerkkiä. Tässä ajatuk­ses­sa on logi­ikkaa, mut­ta luulen, ettei sitä tarvitse käyt­tää, kos­ka elämä EU:n ulkop­uolel­la tulee ole­maan joka tapauk­ses­sa riit­tävän vihe­liäistä aivan käytän­nön pakos­ta. Jat­ka lukemista “Bri­tan­nia ja Euroopan sisämarkkinat”

Valinnanvapauden sudenkuopat

Yksi­ty­is­ten sote-palvelu­jen tuomi­nen julk­isten rin­nalle tar­joaa mah­dol­lisu­u­den suurin laadullisi­in paran­nuk­si­in ja toimin­nan tehostamiseen, mut­ta siihen sisäl­tyy myös ris­ki kus­tan­nusten karkaamis­es­ta. Olemme otta­mas­sa aimo harp­pauk­sen kohti vaku­u­tus­muo­toista ter­vey­den­huoltoa kuitenkin niin, että maakun­ta toimii vakuutusyhtiönä.

Usei­den tutkimusten mukaan yksi­tyiset sote-yksiköt ovat kun­nal­lisia vastineitaan edullisem­pia. Poikkeuk­se­na tästä on erikois­sairaan­hoito. Suomes­sa julkiset keskus­sairaalat ovat halpo­ja ja hyviä.

Suurim­mas­sa osas­sa Euroop­paa palve­lut ter­vey­den­huolto nojaa yksi­ty­isi­in yri­tyk­si­in ja sairaus­vaku­u­tuk­seen. Luulisi siis ter­vey­den­huol­lon meno­jen ole­van niis­sä alem­pia kuin Suomen kaltai­sis­sa julkisen ter­vey­den­huol­lon maissa.

Kuitenkin vaku­u­tus­muo­toinen ter­vey­den­huolto yksi­ty­i­sine palveluineen on selvästi kalli­im­paa kuin julk­isi­in palvelui­hin perus­tu­va. Poikkeuk­se­na tästä sään­nöstä on vain verora­hoit­teisi­in kuu­lu­va Ruotsin, jos­sa menot ovat viime aikoina nousseet vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon maid­en tasolle. Jat­ka lukemista “Valin­nan­va­pau­den sudenkuopat”

Puheeni vihreiden puoluekokouksessa

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­ti­val­tion pahin uhka eivät ole hal­li­tuk­sen toteut­ta­mat leikkauk­set vaan pitkään jatkunut päät­tämät­tömyys yhteiskun­nan ja työelämän uud­is­tamises­sa. Sik­si meil­lä val­ti­ol­la on rahaa vähän ja ruot­salaisil­la paljon.

Suomen yhteiskun­tapoli­ti­ikkaa vaivaa vetokra­tia. Liian moni taho voi estää muu­tok­set. Syitä on sekä työ­markki­na­jär­jestöis­sä että par­la­men­taris­min huonos­sa toiminnassa.

Käsit­tämätön­tä oli, että hal­li­tus antoi kil­pailukykysopimuk­sen nimis­sä työ­markki­na­jär­jestöille veto-oikeu­den oikeas­t­aan kaikkeen.

Viime kesänä olin salaa tyy­tyväi­nen siihen, että meil­lä on lop­ul­takin hal­li­tus, jol­la tun­tuu ole­van uskallus­ta tehdä uud­is­tuk­sia. Sit­tem­min olen havain­nut, että tah­don lisäk­si tarvit­taisi­in kuitenkin myös taitoa ja ymmär­rystä. Jat­ka lukemista “Puheeni vihrei­den puoluekokouksessa”