Serbialais-amerikkalainen taloustieteilijä Branko Milanovicin on tutkinut koko maailman tasolla reaalitulojen kehitystä vuosien 1988 ja 2008 välillä. Muutokset tulonjaossa ovat olleet suuria.
Hän on tiivistänyt tutkimuksensa norsukäyräksi kutsuttuun kuvaan. Siinä maailman kaikki kansalaiset on laitettu ostovoiman mukaiseen järjestykseen, köyhimmät vasemmalla ja rikkaimmat oikealla. Pystyakseli kertoo, paljonko reaalinen ostovoima nousi näissä tuloryhmissä keskimäärin vuosien 1988- 2008 välillä, aikana jolloin maailmantaloutta dominoi kaksi suurta muutosta – globalisaatio ja digitaalinen vallankumous.
Keskimäärin tulot nousivat 20 vuodessa noin 25 %.
Norsun alaspäin sojottava häntä kuvaa kaikkein köyhimpiä. Köyhin viisi prosenttia ei hyötynyt kasvusta vieläkään, mutta muuten maailman köyhimmällä puoliskolla meni varsin hyvin – maailmanlaajuiset suhteelliset tuloerot ovat siis kaventuneet. Voimakkaimmin tulot ovat nousseet mediaanitulojen kohdalla, joukossa, johon kuuluvat esimerkiksi Kiinan ja Intian vaurastuva ja laajeneva keskiluokka.
Rikkaimpien kohdalla on suuri kuoppa – norsun notkolla olevan kärsän alin osa. Tähän joukkoon, jonka tulotaso ei noussut keskimäärin lainkaan, kuuluu pääasiassa teollisuusmaiden keskiluokkaa. Osalla tästä joukosta tulot nousivat mutta toisilla vastaavasti laskivat, joillakin hyvinkin paljon.
Kaikista rikkaimmat – norsun kärsän ylöspäin sojottava kärki – kuvaa rikkaiden maiden eliittiä, joiden tulot ovat nousseet reippaasti, suhteessa lähes yhtä nopeasti kuin kehittyvien maiden keskiluokan tulot.
Vaikka maailmanlaajuisesti tuloerot ovat tasoittuneet, maaryhmien sisällä ne ovat kasvaneet.
Teollisuusmaiden asemiaan menettäneen keskiluokan hyvin ymmärrettävä tyytymättömyys on paras selitys Brexitiin, Donald Trumpin menestykseen, sosialidemokratian ahdinkoon ja populististen puolueiden nousuun.
= = = =
Markkinatalous on osoittanut voimansa kasvun aikaansaamisessa. Viime aikoina siinä on ilmennyt suuria heikkouksia kanavoida kasvu ihmisten onnellisuudeksi.
Kukaan ei valita, että kotitalouksiin on tullut pölynimureja, pesukoneita ja astianpesukoneita helpottamaan jokapäiväistä elämää. Kotitöiden helpottuminen ei ole keneltäkään pois.
Samoin elämän pitäisi muuttua mukavammaksi, jos robotit tai kiinalaiset – aivan sama kummat – tekevät työt puolestamme. Kansantalouden tasolla teollisuusmaatkin hyötyvät globalisaatiosta, mutta yhteiskuntien sisällä se tuottaa katkeruutta ja eriarvoisuutta kasvun hedelmien jakautuessa eriarvoisesti.
Välttämättömän työn määrän vähenemisen pitäisi kaiken järjen mukaan olla käännettävissä iloksi sen sijaan, että se tuottaa surua ja yhteiskunnallista epäluottamusta. Jos talousjärjestelmä ei tähän pysty, sitä on korjattava. Markkinataloudella on edessään samanlainen uudistuminen kuin runsaat viisikymmentä vuotta sitten, jolloin hyvinvointivaltioiden luominen teki siitä kansan suuren enemmistön silmissä hyväksyttävän samalla, kun se tuki maiden taloudellista menestystä.
= = = =
Oikeudenmukaisuuteen ja onnellisuuteen tähtäävän politiikan kannalta on ongelma, että kysyntä kohdistuu työvoimaan kovin epätasaisesti.
Älypuhelinten valmistaminen esimerkiksi työllistää hyvin vähän ihmisiä. Paljon enemmän työllistää uusien ominaisuuksien ja käyttötapojen kehittäminen niihin. Niitä taas on paljon enemmän, joilla olisi edellytyksiä osallistua puhelinten valmistamiseen kuin niitä, joilla on annettavaa uusien ominaisuuksien kehittämisessä.
Luovan luokan parhaille kyvyille on jatkossakin kysyntää rajattomasti. Joissain kauhukuvissa työtä riittää vain joka viidennelle.
Huono olisi yhteiskunta, jossa pieni eliitti tekee tuottavaa työtä ja elää vauraudessa ja kansalle jaetaan leipää ja sirkushuveja.
Vielä 1980-luvulla tasa-arvoa edistettiin menestyksellisesti nostamalla suhteessa enemmän pieniä kuin suuria palkkoja. Se toimi silloin, mutta se ei toimi enää. Alimpien palkkojen nostaminen on hyvä niille, jotka onnistuvat säilyttämään työpaikkansa, mutta huono niiden kannalta, jotka se syrjäyttää työelämästä. Minimipalkka tuottaa alarajan palkattavien henkilökohtaiselle tuottavuudelle tehden työmarkkinoista entistä valikoivampia.
Rakenteellisen työttömyyden raja – niin sanottu NAIRU-työttömyys – oli 1980-luvun lopulla vain noin 2,5 % ja nyt jopa kolme kertaa enemmän.
= = = =
Taloutta pitää uudistaa monella tavalla, mutta työmarkkinapolitikan täydellinen mullistus on merkittävä osa tarvittavaa reformia. Muut osat liittyvät esimerkiksi kaupungistumiseen ja sen mukanaan tuomaan ulkoisvaikutusten merkityksen kasvuun sekä ympäristöpolitiikkaan, erityisesti ilmastopolitiikkaan sekä luonnonvarojen hallintaan ja hinnoitteluun, mutta en käsittele niitä tässä.
Lähes jokaisen työpanokselle on kysyntää, mutta vain, jos työn hinta on oikea. Nopeasti muuttuvassa taloudessa tuo oikea – korkein mahdollinen hinta – muuttuu nopeasti. Siksi palkkarakenteen pitäisi elää muutosten mukana, koska muuten tuloksena on työttömyyttä ja omaisuustulojen kasvua. Jos palkkarakenne on jäykkä, nousevan tuottavuuden hedelmät menevät yritysten omistajille ja laskeva tuottavuus taas johtaa potkuihin ja irtisanomisiin.
Työmarkkinat toimisivat paljon paremmin, jos työn hintaerot olisivat työnantajien silmissä suuremmat. Nyt luovan luokan huippukyvyt tekevät itse melkein kaiken. Saksassa, jossa matalatuottoista työtä subventoidaan voimakkaasti, on paljon avustavaa työvoimaa jopa tutkimuslaitoksissa. Tämä parantaa luovan luokan tuottavuutta samalla, kun se parantaa työllisyyttä. Yhdysvalloissa pienten palkkoja automaattinen tukeminen on parantanut huonosti koulutetun väen työllisyyttä olennaisesti. Matalapalkkaisissa palveluammateissa ei ostajan ja palvelutyöntekijän välillä ole käytännössä verokiilaa lainkaan – niin kuin ei pitäisi ollakaan.
Vaikka tarvitsemme työnantajan silmissä suurempia palkkaeroja, emme tarvitse suurempia tuloeroja. Kannustimia ajatellen Suomessa on riittävän hauskaa olla hyväosainen ja riittävän kurjaa olla huono-osainen. Suuremmat tuloerot ovat oikeudenmukaisuuskysymys, mutta ne heikentävät myös taloudellista kasvua ja lukitsevat ihmiset köyhyyteen. Pienten tuloerojen yhteiskunnat toimivat jokseenkin kaikilla tasoilla paremmin kuin suurten tuloerojen yhteiskunnat.
Suomessa pienipalkkaisia ei asumistukea lukuun ottamatta tueta tulonsiirroilla. Ajatellaan, että palkan on riitettävä elämiseen.
Jos tulonsiirroissa keskitytään työttömien aseman kohentamiseen ja unohdetaan pienipalkkaiset, saamme lisää työttömiä sen lisäksi, että meillä on työn syrjässä sinnitteleviä työssä käyviä köyhiä. Työtä tekevän pienipalkkaisen kokonaisansioiden on oltava suuremmat kuin työttömien, mutta tämä tulee toteuttaa pienipalkkaisten asemaa kohentamalla. Tarvittava muutos on rahassa mitattuna suuri.
Minun käsitykseni on, että pienipalkkaisia auttavat tulonsiirrot yhdistettynä markkinaehtoisemmin määräytyviin palkkoihin johtaisivat pienempiin tuloeroihin ja parempaan työllisyyteen. Tulonsiirrot voi toteuttaa esimerkiksi pienen perustulon muodossa tai automaattisena palkkatukena. Näihin hallinnollisesti päätettäviin palkkatukiin – joita minunkin yritykseni on kokeillut – en oikein usko.
Tulojen aleneminen on erityisen tuskallista jo pelkästään asuntolainan vuoksi. Siksi tulot pitäisi voida vakuuttaa – ei vain työttömyyttä vaan myös tulojen alenemista vastaan. Kahden vuoden työttömyyspäivärahan maksua kannattaisi lyhentää ja käyttää ne rahat niiden tilapäiseen tukemiseen, jotka ovat joutuneet ottamaan vastaan pienipalkkaisemman työn.[i]
= = =
Ehkä on tarjolla muitakin vaihtoehtoja kuin markkinaehtoisemmat palkat ja pienipalkkaisten tuki, mutta se ei ole vaihtoehto, ettei tehdä mitään.
Aikaakaan ei ole paljon. Demokratia toimii huonosti jos ollenkaan oloissa, joissa kehitys heikentää kansan enemmistön oloja.
Kun blogissani taivasteltiin Brexit-äänestäjien irrationaalisuutta, joku kommentaattoreista totesi, että osattomiksi jääneiden kannattaa heittää kapuloita kaikkiin rattaisiin joihin vain voivat aivan siitä riippumatta, auttaako se oikeasti mitään.
Jos tällainen asenne leviää, se tuhoaa joko demokratian tai talouden tai molemmat.
***
(Kirjoitus on julkaistu lyhyempänä Suomen Kuvalehden näkökulma-artikkelina. Teksti on toimitettu 27.7. joten tämä ei ole vastaus Martti Hetemäen matalapalkkatyötä koskevaan puheenvuoroon.)
[i] Raportissa Lisää matalapalkkatyötä esitimme yhdessä Juhana Vartiaisen kanssa kahdeksantena ehdotuksena seuraavaa:
- Työttömän sopeutusraha. Henkilölle, jolla on takanaan vähintään kymmenen vuoden työhistoria hänen joutuessaan työttömäksi ja jolla ennen 500 päivän työttömyysjakson päättymistä on käyttämättömiä päivärahapäiviä jäljellä, maksetaan hänen vastaanottaessaan aiempaa matalapalkkaisemman työn työttömyyskorvauksesta jäljelle jäänyt euromäärä sopeutumisrahana samojen periaatteiden mukaan kuin soviteltu työttömyyspäiväraha, vaikka tehtyjen työtuntien määrä ylittäisi 80 prosenttia alalla noudatettavasta kokoaikaisen työn työajasta. Sopeutumisrahan perusteena olevana palkkana käytetään 120 viimeisen kuukauden ansiotasoindeksillä korjattua keskipalkkaa.
Minä voin vaikka heti huomenna muuttaa jonkin tuppukylän kunnan ainoaan kerrostaloon sossun maksamaan asuntoon ja elää loppu elämäni muiden rahoilla tuossa sossun maksamassa asunnossa.
Ei olisi uusimpia vaatteita, eikä ulkomaanmatkoja, mutta katto olisi pään päällä, lämmintä ruokaa, tietokone ja yhteys internetiin.
Suomessa on aivan liian helppo olla tekemättä yhtään mitään tämän yhteiskunnan eteen.
Markkinatalouden sijaan pitää uudistaa tämä passivoiva sosiaaliturva.
1/2:
Hyvää tekstiä Soikulta, mutta siinä on ongelmansa. Ihmisten välillä on aina statuskilpailua. Vaikka työ tehostuu, joutuisvat silti nämä luovat henkilöt käyttämään aikaansa osaamisen hankkimiseen. Tämä aika on pois muista asioista, esim. sosiaalisesta elämästä. Jos parikymppiseltä kysyy, haluaako hän olla osana bändiä ja viettää kosteita iltoja kavereiden kanssa vai olla huippuosaaja vähän isommalla palkalla, moni valitsee esnimmäisen.
Vaikka talous kehittyy tehokkaaksi, joutuvat silti nämä huippuosaajat uhraamaan aikansa tullakseen osaajiksi. Jos tästä ei saa taloudellista kompensaatioita, minun on hankala uskoa, että yhtälö voisi toimia. Silloin nuoriso hakeutuu bändeihin ja tiimeihin mieluummin.
2/2
vuodelta 2012 roguen viesti tiivistää paljon(http://www.soininvaara.fi/2012/11/08/orjatyota-vai-hyvinvointivaltion-alasajo/):
”””
Olis myös kiinnostavaa nähdä joku kunnollinen tutkimus tän ilmiön syistä. Kieltämättä haastava toteutettava, kun potentiaalisia muuttujia on niin paljon.
Epäilen että yhtenä suht oleellisena mutta vähälle huomiolle jääneenä tekijänä voi olla yksinkertaisesti se, että absoluuttinen elintaso ilman työntekoakin on nykyään niin korkee ja työnteon vaihtoehtoiskustannus on monien nuorten(etenkin miesten) näkökulmasta noussu huikeesti. 20v jannut saa helposti viihdytettyä itteään loputtomasti ja puolilmaseks pelkän tietokoneen, nettiyhteyden, pleikkarin ja cokiksen voimalla. Tällasta realistista vaihtoehtoa ei aikasemmin oo ollu. Jos olit työttömänä, niin pyörittelit peukaloita himassa tai syljeskelit kadulle jonkun ostarin kulmalla. Nykyään tylsistymisestä ei oo pelkoa. Etenkin siltä voi tuntua nuorena kun on paljon kavereitakin joilla on paljon vapaa-aikaa, oli ne työttöminä tai ei. 20-vuotiaana ei myöskään täysin vielä ymmärrä kuinka valtavan oleellista työmarkkinoille osallistuminen tulee myöhemmin olemaan paritumismarkkinoilla menestymisen kannalta. Jo 30-vuotiaana tilanne on täysin toinen ja työttömän äijän markkinat seitin ohuet.
”””
” Demokratia toimii huonosti jos ollenkaan oloissa, joissa kehitys heikentää kansan enemmistön oloja. ”
Tuon ymmärtäminen on jo pitkällä. Eihän meillä ole kohta demokratiaa ollenkaan, kun päätöksenteko on elinpiirimme tasolta siirretty pois ulottumattomiin. Sitten sanotaan, että nämä päätökset on jossain tehtävä. Ei se ole mikään perustelu lakkauttaa demokratiaa eli kansanvaltaa, vaan laajentaa se sinne missä ne päätökset syntyvät.
EU-kannattajat ovat kiikeimpiä EU-kehittämisen vastustajia. Demokratiavajeen korjaamisesta puhuville vastaukseksi ei riitä suvereniteetin toteutuvan EU-tasolla jo hyvin.
Kunpa muuttaisit ja asuisitkin. Mutta et muuta eikä muuta muutkaan. Vaan muuttavat maalta kaupunkeihin.
Suomessa ei ole mitenkään liian helppo olla tekemättä mitään. Suomessa on liian vaikea ansaita elantonsa työllä.
Oikeassa olet siinä, että myös sosiaaliturva tarvitsee uudistusta. Perustulo olisi hyvä alku.
Ehkä pallolla vain on noin 4 miljardia turhaa ihmistä?
Jos/kun ylimäärä poistuu, rauhanomaisesti tai ei, sitten olisi kaikille järkevää tekemistä?
Hyvää tekstiä. Monet kritisoivat perustuloa silä että vastikkeeton raha passivoisi. Vastikeettomasta rahasta tehtiin ihan huomaamatta päälle kymmenentuahnnen ihmisen kenttäkoe vastikään. En tiedä ketään kuka olisi lähtenyt jonnekkin tuppukylään ainoaan kerrostaloon tai muutenkaan jäänyt toimettomaksi. Sensijaan kehitettiin ammattitaitoa, perustettiin startup-yrityksiä tai opiskeltiin. Kyseesä olivat Nokian eropaketit. Erona työttömyyskorvauksiin oli se että raha oli vastikkeetonta ja ihmiset käyttivät rahan juuri siihen mitä työttömyyskorvauksella ei saa tehdä eli yrittämiseen ja oman ammattitaidon kehittämiseen.
useimmiten passivoituneen ihmisen ongelmat ovat ihan muualla kuten esimerkiksi mielenterveysongelmat ja päihteet. Niiden hoito vaatii sitten muita keinoja kuin keppiä.
Hyvää tekstiä. Monet kritisoivat perustuloa silä että vastikkeeton raha passivoisi. Vastikeettomasta rahasta tehtiin ihan huomaamatta päälle kymmenentuahnnen ihmisen kenttäkoe vastikään. En tiedä ketään kuka olisi lähtenyt jonnekkin tuppukylään ainoaan kerrostaloon tai muutenkaan jäänyt toimettomaksi. Sensijaan kehitettiin ammattitaitoa, perustettiin startup-yrityksiä tai opiskeltiin. Kyseesä olivat Nokian eropaketit. Erona työttömyyskorvauksiin oli se että raha oli vastikkeetonta ja ihmiset käyttivät rahan juuri siihen mitä työttömyyskorvauksella ei saa tehdä eli yrittämiseen ja oman ammattitaidon kehittämiseen.
useimmiten passivoituneen ihmisen ongelmat ovat ihan muualla kuten esimerkiksi mielenterveysongelmat ja päihteet. Niiden hoito vaatii sitten muita keinoja kuin keppiä.
Tuo käyrä on epäilemättä yksi syy populismin nousuun, mutta olisiko sentään paras syy? Herää kysymys, että onko keskiluokka noin tyhmää? Jos heillä menee huonosti, onko pölkkypääpopulismi todellakin oikea tapa ratkoa sitä?
Sinänsä kannatan markkinatalouden uudistamista esitetyllä tavalla. Mutta ei ay-liike sitä hyväksy, ei ainakaan ennen kuin meillä menee vielä paljon huonommin. Ajattelutapa poikkeaa liikaa totutusta.
Kaiken kukkuraksi ehdotus sotii kaikkien asenteita vastaan. Vasemmisto katsoo, että ei palkkoja saa alentaa, oikeisto puolestaan ei hyväksy tukien lisääntymistä. Kuten aikaisempi keskustelu köyhyydestä osoitti, eivät monet ihmiset katso ollenkaan kokonaisuutta, vaan tyytyvät tämän kaltaisiin asenteisiin.
Ovathan myös työssäkäyvät oikeutettuja toimeentulotukeen.
Voi olla että tulevaisuudessa kukaan itseään kunnioittava historioitsija ei voi kertoa tästä Trump/Brexit-ajasta ilman viittausta tuohon käppyrään.
Vanhastaan tiedetään että että rutiköyhät eivät kapinoi, mutta tarmokas ja aikaansaava luokka voi sen hyvinkin tehdä huomatessaan olojensa huonontuvan suhteessa todella köyhiin ja todella rikkaisiin. Mikähän muuten mahtaa olla absoluuttinen varallisuus norsun kärsän ja muun ruumiin välillä?
Pitkälti samaa mieltä Oden kanssa. Sen lisäisin, että ihmisten yksityiselämän tarpeiden rahoittamiseen liittyvien sidonnaisuuksien pitäisi muuttua vastaavalla tavalla kuin heidän palkkansakin. Jos siis ajatellaan niin, että työmarkkinat olisivat aidot markkinat, jossa tuotteesta, työ, maksettaisiin sen kysynnän mukaan vaihteleva hinta.
Tuota kuviota katsellessa kannattaa muistaa, että suomalaiset ovat jossain tuolla 90–100 % prosentin välillä, pienituloisin desiili on siinä 90 % kohdalla.
Hieno käyrä, mutta ehkä tässä pitää taas kyynikkona olla hivenen ilkeä:
America IS the 1%: You need just $34,000 annual income to be in the global elite… and HALF the world’s richest people live in the U.S.
Päivän kurssin mukaan 34 kUSD on 30453,67 € eli, kun suomalaistenkin keskimääräiset olivat vuonna 2014 28302 €, niin kuinka paljon tuo käyrä itseasissa kertoo länsimaisten ihmisten kokemasta muutoksesta? Tuskin ainakaan sitä, että kyseessä olisi ”decline of developed-world middle class”…
Netissä olevan globaalin tulodesiililaskurin avulla leikkimällä voi haarukoida, että ”norsun kärsän” alin piste löytyy n. tuloluokasta 5000 €/vuosi – ja noilla tuloilla tuskin puhutaan täyttä työpäivää ympärivuotisesti puskevasta länsimaalaisesta.
Käyrän toisesta päästä taas löytyy 5% luokka, johon samalla laskurilla leikitellessä pääsee alle 1 €/päivä tuloilla – eli kyseessä on siis absoluuttisessa köyhyydessä elävistä ihmisistä ja kurjuuteensa globalisaatioilla lienee aika vähän tekemistä. Päinvastoin voisi kuvilla, että kysessä on enemmin globalisaation puutteesta.
Toki tähän oheen voi kaivaa muunkinlaisia tutkimusuutisia, kuten vaikka:
Kaleva: Suomi on globalisaation superhyötyjä
Lopuksi täytyy tietysti myöntää se, että tietysti globaali markkinatalous kaipaisi uudistuksia – voitaisiin aloittaa vaikka siitä, että edes länsimaissa kokeiltaisiin vihdoinkin sitä vapaata markkinataloutta nykyisen sekatalous-kaverikapitalismin sijaan.
ksee,
Hyviä huomioita, mutta olet käyttänyt virtallisia valuuttakursseja ja tämä kuvasi ostovoimaa.
Pitkän empimisen jälkeen olen kallistumassa perustulon kannalle. Empimisen syy on se tavallinen: pelko passivoivasta vaikutuksesta. Tämän voi ehkä estää sillä, että kyseessä on todella perustulo, eli vain perus, jonka lisäksi on pakko tehdä työtä.Eli ne summat, joita on esitetty, tuntuvat aika suurilta. Pitää myös ottaa huomioon, että perheitäkin on vielä. Niissä perustulo kertautuu.
Ode: ”Vaikka tarvitsemme työnantajan silmissä suurempia palkkaeroja, emme tarvitse suurempia tuloeroja. Kannustimia ajatellen Suomessa on riittävän hauskaa olla hyväosainen”
Mutta kai tämän hyväosaisen elintason pitää jotenkin suhtautua myös muiden maiden tarjoamaan elintasoon? Jossain se muuttamisen houkuttelevuuden raja kai menee kaikilla?
Melkein, mutta ei ihan näin. Nimittäin kateellisimmat, katkerimmat ja siksi eniten kapinoivat löytyvät niiden joukosta, jotka jäävät jälkeen muista aiemmin samaan tulotasoon kuuluneista.
Osmo kertoo, missä tuloluokassa näin tapahtui:
”Tähän joukkoon, jonka tulotaso ei noussut keskimäärin lainkaan, kuuluu pääasiassa teollisuusmaiden keskiluokkaa. Osalla tästä joukosta tulot nousivat mutta toisilla vastaavasti laskivat, joillakin hyvinkin paljon.”
Jos oikein laskin, kuopan pohjan oikealle puolelle pääsee Suomessa jo työttömän peruspäivärahalla lisättynä asumistuella. Globaalissa katsantokannassa (lähes) kaikki suomalaiset ovat rikkaita.
Elefanttikäyrä saattaa olla todellisuutta silti Suomessakin, mutta se ei edusta Suomea. Meille (tai yleensä rikkaille länsimaille) pitäisi tehdä erillinen tutkimus.
Tämä on tehty ostovoimakorjattuna. Antaa kovin eri tuloksen kuin virallisten valuuttakurssien mukaan.
No, tarkat ostovoimakorjatut luvut voivat jonkin verran muuttaa noita rajoja. Pääpointti kuitenkin on siinä, että tuntuu siltä, että tätä käyrää on myyty niin, että ihmisille syntyy helposti mielikuva siitä, että hyvin pärjänneeseen 1% kuuluu vain jotain ökyrikkaita riistokapitalisteja ja että länsimaalaisten enemmistö kohtalo on ollut kärvistellä käyrän alimmassa pisteessä reaalitulojen kutistumisen kierteestä.
Olisi siis toivottavaa, että kuva taustoitettaisiin kunnolla väärien käsitysten välttämiseksi – tosin silloin useimmat varmaankin sivuuttaisivat asiaa koskevan uutisoinnin lähinnä olankohautuksella.
Tälläinen asenne on hyödyllinen, sillä se pakottaa kehittämään yhteiskunnan siten, että osattomiksi ei jää merkittävää osaa väestöstä. On hyvin harmillista, jos tässä suuri osa väestöstä _ei_ heitä kapuloita rattaisiin tilanteessa, jossa heitä ei huomioida heidän mielestään riittävästi.
Kommenteissa kirjoitetaan taas perustulon ”passivoivasta vaikutuksesta”.
Epäilen, että suurempi ongelma Suomessa (ja ehkä Euroopassa laajemminkin) on taloudellisen epävarmuuden tuottama passiivisuus. Jotta kulutuskysyntä lisääntyisi (ja sitähän me tosiasiassa tässä tavoittelemme) eli ostettaisiin isompia asuntoja ja tehtäisiin muuta hyvinvointia lisääviä hankintoja, jouduttaisiin ottamaan velkaa. Mikäli työssäkäyvien keskuuteen on laajalle levinnyt käsitys irtisanomisista ja muista uhkakuvista, niin silloin kukin viivyttää hankintojaan ja vähentää kulutusta. Siis ryhtyy taloudellisesti passiiviseksi, eräänlaiseksi nollasummapelin pelaajaksi muita kansalaisia kohtaan.
Talous ei kuitenkaan olennaisesti ole muuta kuin sitä, että kansalaiset pesevät toistensa paitoja, ja tätä kautta toivottavasti moni pysyy toimeliaana. Kun paitojen pesun arvoa mitataan rahalla, niin silloin talous kasvaa kun raha liikkuu nopeammin, ja tulee ynnätyksi useammalla tilillä moneen kertaan. Suomalaisen talouden ongelma on tässä kuvassa pääasiassa näin: liian moni liikkuu pesemättömissä paidoissa.
Toki perustulo passivoisi osaa kansasta, joka osa jo nykyiselläänkin saattaa olla niin vahvasti ”viihteellä” ettei vastikkeettoman täpäkän jakaminen paljon näkyisi. Nykyäänhän täpäkkää saa luukulta, jos on valmis alistumaan nalkutuksen ja kasvatustoimenpiteiden kohteeksi. Kukaan järkevä ihminen ei ota sitä riskiä suurempana, että joutuisi sellaisen nalkutuksen ja kasvatuksen kohteeksi.
Mikäli toisaalta kansalaispalkka ottaisi osan pois arjesta selviytymisen riskistä ja ahdistuksesta, niin monilla ihmisillä voisi hyvinkin olla halua ryhtyä ”paitapyykille” korjaamaan omaa, lähimmäisensä ja jopa isänmaan etua.
Mitä vikaa on rakentavassa politiikassa, pyrkimyksessä kehittää parempaa yhteiskuntaa yhteistyössä muiden kanssa? Miksi nykyisin on muotia enemmän rikkoa kuin rakentaa?
Kapuloiden rattaisiin heittäminen, varsinkin kun sitä harrastavat hyvinkin erilaiset ja osin vastakkaisiin tavoitteisiin pyrkivät ihmisryhmät, joita ei huomioida heidän mielestään riittävästi, saa vain yhteiskunnan sekaisin.
Moni on huomauttanut, että teollisuusmaiden työväenluokka tai jopa työmarkkinatuella olevat olisi yli tuon 80 %;n tason. Useissa tieteellisissä julkaisuissa kuitenkin toistetaan, että tuo pohja osuu teollisuusmaiden työväestön kohdalle. Tämä ostovoimakorjattu data on kovin erilaista kuin virallisilla valuuttakursseilla tehty. En pysty tarkistamaan.
En tiedä, miten alkuperäinen tutkimus on tehty, mutta ongelmana on myös vertailtavat ihmisryhmät. Kehitysmaan tehdastyöläinen voi olla melko vakiomitta 30 vuoden ajanjakson alku- ja loppupäässä (tosin alkupäässä voinut olla maatalouskausityöläisen lapsi), mutta suomalainen on voinut olla 30 vuotta sitten velaksi elävä köyhä opiskelija ja nyt korkeimpaan prosenttiin kuuluva lääkäri, lakimies tai yritysjohtaja.
Mutta näyte oli biasoitunut. Pääosin koulutettuja ihmisiä joilla oli jo valtavasti kontakteja ja kohtuullisen kova menestymisen tahti. Ja pääosa perustetuista yrityksistä meni jo nurin (joka ei tietysti liity argunmenttiisi)
Muuttaisivat jonkin verran noita rajoja? Oletko koskaan matkustanut kehittyvissä maissa? Eikä tarvitse edes mennä Saharan eteläpuoliseen afrikkaan kokeakseen tämän, vaan vierailu Virossa saattaa muuttaa katsantokantaa.
Kuluvan kesän aikana teimme matkan Viroon, ja kuluttujien maksamat hinnat vaikuttivat olevan kautta linjan noin puolet Suomen vastaavista. Rautalankasta: Virossa saa ostettua yhtä paljon 500 eurolla kuin Suomessa tonnilla. Puhumattakaan jostain kehitysmaiden hintatasosta (eikä silloin pidäkään verrata turistirysien hintoja Suomen vastaaviin, vaan mennä paikalliseen markettiin tms ostamaan jotain arkista)
Taas erinomainen kirjoitus OS:lta.
Mielenkiintoista Suomea koskevaa tietoa löytyy googlaamalla Nordea blogi Olli Kärkkäinen.
Millainen kerroin Suomessa tulee kyseeseen?
Ero on 20-25 %, suomalaisen 50 euroa on ostovoimakorjattuna 40 euroa.
Työtävieroksuvan toimintaohje:
1. Hanki ammatti (1-2 vuotta)
2. ”Kärsi” viikon omavastuu
3. Täytä työmarkkinatukihakemus
4. Täytä yleinen asumistukihakemus
5. Täytä toimeentulotukihakemus
6. Odota eläkeikää
7. Täytä eläkehakemus
Kohta yksi hoituu jokaisella nuorena. Kohta kolme tarvitsee täyttää kerran. Kohta neljä tarvitsee täyttää vuoden välein ja kohta viisi kuukausittain, paitsi vuoden alusta toimeentulotuki siirtyy Kelaan. Ts. toimeentulotuesta tulee samanlainen tukiautomaatti kuin työmarkkinatuesta.
Työmarkkinatuki ja toimeentulotuen perusosa tekevät yhteensä yli 850 euroa nettona kuukaudessa. Siihen vielä asumistuki päälle. Yli kolmessa sadassa suomalaisessa kunnassa tuolla pitää sossun takaamaa kunnan vuokra-asuntoa vuosikymmeniä ja hankkii auton rottelonkin.
Nuoremmille sukupolville riittää netti ja tietokone, kunhan vain jotain sapuskaa saa jääkaappiin, niin hyvin siellä vuokraluukussa viettää elämänsä.
”Huono olisi yhteiskunta, jossa pieni eliitti tekee tuottavaa työtä ja elää vauraudessa ja kansalle jaetaan leipää ja sirkushuveja.”
Miksi tämä on huono? Sehän on paras realistisista vaihtoehdoista: Pieni eliitti elää vauraudessa mutta kaikilla on elämän perustarvikkeita riittävästi: ruokaa, vaatteita, asunto, sähkö, vesi, Internet, viihdettä, ym. Paljon huonompi vaihtoehto olisi se ettei köyhillä olisi edes leipää ja sirkushuveja.
Suomessa unohdetaan että ihmisten aivot toimivat suhteellisesti eikä absoluuttisesti. Tämä pätee käytännössä kaikkeen: näköön, kuuloon, muihin aisteihin sekä rahaan ja tuloeroihin. Käytännössä ei ole juurikaan merkitystä kuinka suuret tuloerot ovat ja mikä on oma tulotaso, vaan jo tuloerojen olemassaolo tekee monet ihmiset pettyneiksi ja onnettomiksi. Monessa maassa pidetään täysin normaalina sitä että joku muu tienaa 2-3 kertaa enemmän käteen. Suomessa ollaan usein katkeria ja kateellisia jos joku tienaa 10-20% keskiarvoa enemmän käteen. Suomessa ”köyhyys” on sitä ettei ole varaa kalliisiin ulkomaanmatkoihin (halpoihin matkoihin kenellä tahansa on varaa) ja joutuu tyytymään 3-5 vuotta vanhaan hiemen pienempään taulu-TV:n.
Tätä ongelmaa ei tulonsiirroilla voida poistaa. Jos kaikille Suomalaisille annetaan 100 neliön asunto, mersu ja 2000€/kk käyttörahaa, niin monet olisivat silti onnettomia ja katkeria sille huippuosaajalle jolla on 200 neliön asunto, ferrari ja 4000€/kk käyttörahaa.
Lisäksi osa resursseista on oikeasti rajallisia. Maassa voi olla vain yksi paras ja suosituin asuinalue, kauppa, ravintola, kahvila, jne. Jos kaikille jaetaan tuhansia euroja kuussa ilmaista rahaa niin näiden suosittujen palveluiden hinnat nousevat pilviin ja lopputulos on sama kuten nytkin: vain hyvin tienaavilla on varaa asua ja käydä parhaissa paikassa, ja samalla huonommin tienaavat edelleen valittavat eriarvoisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Tuolla korjauksella ei suomalainen kovin paljoa käyrällä siirry. Nordean Olli Kärkkäisen esittelemien käppyröiden mukaan aivan pienituloisimpia lukuunottamatta suomalaisten tulot ovat 1988-2008 nousseet enemmän kuin maailman keskimääräiset tulot ja suomalaiset tulodesiilit olisivat samana aikana kaikki siirtyneet ylemmäksi maailman tulojakaumassa. Eli olisimme finanssikriisiin ja Kännykkä-Nokian romahdukseen asti olleet globalisaatiossa voittajia.
Mitä on tapahtunut 2008 jälkeen, onkin sitten toinen juttu.
Mutta et ole muuttanut, joten järjestelmä toimii.
Norsun kärsän notkon kohdalla on käynyt juuri kuten pitääkin. On saavutettu tulotaso, jolla tarpeet saadaan tyydytettyä ja ihmisten taloudellinen hyvinvointi on riittävä. Talouskasvu on heidän osaltaan pysähtynyt, sitä ei enää tarvita. Se kehitys, jota talouskasvuksi nimitetään, siirtääkin vaan lisää varallisuutta kärsän notkosta sen kärkeen.
Työn tarpeen laskiessa, ja kun robotit alkavat korvata niitä kiinalaisiakin, voidaan toteuttaa uudistuksia liittyen työn jakamiseen. Nykyisin standardina olevassa 40 työtunnissa viikossa on ainakin puolet turhaa. Esimerkiksi mallimaassamme Ruotsissa tämä on jo alettu tajuamaan.
Brexit kauhistelu on kyllä kovin hupaisaa. Siinähän otettiin politiikkaa demokraattiseen kontrolliin näin vasemmiston retoriikkaa lainatakseni.
Tottakai ylikansallista ja epädemokraattista keskusjohtoa kannattavien on pakko pelotella heinäsirkkalaumoilla ja ties millä kun vielä kerkiää. Näinhän on käynyt kaikissa Sveitsin EU:ta/EEC:tä koskevissa äänestyksissä ja aina pelottelijat ovat olleet totaalisen väärässä. Demokratia on joillekin niin kovin pelottavaa.
Suomessa on hyvin pienet tuloerot ja mieletön verotus jolla tulonsiirtoja rahoitetaan. Epäilen vahvasti että lisäämällä tukia ja verotusta asiat jotenkin paranisivat, varsinkaan jos perusteluna on löysiä ”varakkailla on tarpeeksi kivaa” heittoja.
https://db.tt/u5i8aM14
Tässä on pikaisesti plottaamani karu yksinkertaistus aiheesta.
Kuvassa laitettu noin jokainen maapallon asukas x-akselille tulojensa mukaiseen järjestykseen, käyttäen tulona asuinvaltionsa ostovoimakorjattua BKT:ta per capita, World Bankin luvuin. Mitä isompi gini-kerroin, sen suurempi hajonta ja siten mielettömämpi karkeistus tämä on, mutta tässä keskivertosuomalainen (ei mediaani, vaan aritm.keskiarvo) osuu ylädesiilin kynnykselle. Tämä osuu suht uskottavasti jo mainitussa Olli Kärkkäisen Nordea-blogissa esitettyyn vaihteluväliin.
Noin 1.4 miljardia ihmistä on pohjan oikealla puolella. Jos 1.4 miljardia ihmistä on rikkaampia kuin suomalaiset työläiset, missä he oikein asuvat?
Rakentavassa politiikassa ei ole mitään vikaa. Kapuloita heitetään rattaisiin (toivottavasti) vasta silloin, kun rakentava politiikka ei toimi eli sillä ei saada kohtuullista lopputulosta aikaan.
Oikeastaan kapuloita rattaisiin heittävä ilmaisee, että kollektiivisesti päätetty diili ei kelpaa. Toivottavasti demokraattisia keinoja käyttävät kapulat riittävät saamaan viestin perille, vaikka sitten sekoittamalla yhteiskunnan myös niiltä, jotka saavat heidän mielestään riittävästi nykydiilillä.
Olisiko jollakulla selvä tieto siitä, miten Branko Milanovicin tutkimuksen ”reaalitulo” on määritelty.
Ostovoimakorjaus on suhteellisen yksikäsitteinen, mutta onko tuossa ”reaalitulossa” otettu huomioon sekä veroluonteiset maksut että tulonsiirrot.
No, öljyn hinta ei olekaan 200 dollaria (mitähän 200 dollarin futuureja ostaneet miettivät nyt?) ja ketään ei enään puhu BRICS-maiden ylivertaisuudesta talouselämässä.
Niin, koska perustulon mahdollisesti passivoivaa vaikutustakin nähdäkseni perustellaan käsi raamatulla(sic!) niin voinen huoletta esittää mielipiteeänä ja yhtä arvokkaana että totaalisen vastikkeeton perustulo on markkinatalouden historian suurin eetoksellinen ryhtiliike ja ryhdistäytyminen ja aktiiviseen sekä yritteliääseen elämänotteeseen kannustava. Olen vilpittömästi tätä mieltä. Tähän asti on oltu passivoivien, ylhäältä kaadettujen ja hoivattujen mekanismien varassa koska joku haluaa hallita itseisarvoisesti. Perustulo sen sijaan on kuin muheva, musta ja elinvoimaa tuoksuva multa.
”Luovan luokan parhaille kyvyille on jatkossakin kysyntää rajattomasti. Joissain kauhukuvissa työtä riittää vain joka viidennelle.”
Toivottavasti Suomesta tulee tämän kehityksen kärkimaa!
”Huono olisi yhteiskunta, jossa pieni eliitti tekee tuottavaa työtä ja elää vauraudessa ja kansalle jaetaan leipää ja sirkushuveja.”
Se on päin vastoin maamme parhaaksi, jos pieni mutta pätevä joukko tekee tuottavan työn. Sensijaan on väärin, kun tämä joukko elää kohtuuttomassa vauraudessa suhteessa muuhun väestöön. Sirkushuvien asemasta kansalle riittäisi tuottavan työn asemasta kaikkien kyvyille sopivaa työtä palvelualoilla.
Maataloudessa, kuten muussakin alkutuotanossa, vuosisata sitten tarvitiin 1000 työntekijää siinä, missä saman tuotoksen saa aikaan yksi nykyajan välinein, tiedoin ym. varustettu viljelijä. Teollisuudessakin on sama työvoiman laskeva suunta vain vähän loivempana. Mutta palveluiden käyrä onkin reippaasti nouseva.
Kun alkutuotannossa ja teollisuudessa työn tuottavuus on parantunut, se on tiennyt lisää tuloja, mutta samalla työpaikkojen vähenemistä.Tämä ei ole ongelma, jos nähdään, myönnetään ja hyväksytään, millä kasvavat palvelut on tähänkin asti rahoitettu. Ne on rahoitettu pääosin merkitykseensä nähden vähän työllistävien, mutta juuri sen takia kilpailukykyisten yritysten vientituloilla.
Hallitus kuitenkin tavoittelee mahdotonta, kun se on asettanut työllisyysloikan tuottavuusloikan edelle. Niinpäinhän sen on pakko mennä, että ensin on tuottavuus, joka parantaa kilpailukykyä. Sitten kun yritykset menestyvät, valtiovallan tehtävä on huolehtia, että niiden yhteiskuntaan tuoma raha polkaisee liikkeelle palveluita, oli ne julkisia tai yksityisiä. Ne työllistävät ja vasta sitten näkyy tilastoissa talouskasvua.
Perustulo on noin mm. 200 miljoonan euron vuosittainen tulonsiirto kotona asuville alle 20-vuotiaille nuorille. Tämä olisi tulonsiirto eli siis rahaa, jota he eivät ole aikaisemmin saaneet.
Olisi kyllä kumma, jos tämä ei vaikuttaisi siihen, mennäänkö heti opintoihin ja töihin vai pidetäänkö huilivuosi.
Eli ei se ole ihan niin yksinkertaista.
Ansiokasta pohdintaa perustulon ongelmista on Suomen pankin blogissa:
http://www.eurojatalous.fi/fi/2016/artikkelit/perustulo–yksi-ratkaisu-moneen-ongelmaan-/
Asuntovelallisillahan ei tällaista tilannetta ole, koska perustulo ei todennäköisesti riitä aikaisempiin kulutusmenoihin.
Tämä antaa aihetta jatkopohdintoihin. Mitä vikaa on demokratiassa, jos se ei johda sellaiseen lopputulokseen, jonka ihmiset voisivat riittävän laajasti hyväksyä? Ilman että niin moni kokee tarvetta ryhtyä vain häiritsemään? Mitä tälle ongelmalle pitäisi ja voisi tehdä?
Eihän meistä kenenkään ääni kuulu kovin voimakkaana – minä kehittäisin tätä yhteiskuntaa monilta osin aivan eri suuntaan kuin nyt tehdään, mutta olen hyväksynyt pelisäännöt. Varsinkin kun demokratia ottaa edes kohtuullisessa määrin huomioon myös vähemmistöt. Keitä siis ovat nämä, jotka eivät mielestään saa riittävästi ääntään kuuluviin nykydemokratiassa?
Huolestuttava esimerkki näkyy Yhdysvalloissa, jossa kansa on jakaantunut yhä enemmän ja eri mieltä olevia sätitään voimakkaasti? Presidentinvaaleissa ovat vastakkain ehdokkaat, joita vastapuolella lähinnä inhotaan syvästi. Onko tällainen myös meidän tulevaisuutemme?
Itse uskon, että todistamme liberaalin demokratian kuolemaa. Katkeroitunut väestönosa yrittää tuhota enemmistön elämän maan sisällä. Tällainen maa ei voi toimia. USA ja EU romahtavat. Kiina on nro 1.
Markkinatalouden uudistaminen voitaisiin aloittaa seuraavasti: puretaan eurojärjestelmä, hiilivero tuotteille riippumatta missä tehty, lisätään ekonomistien, lääkäreiden, juristien yms. työvoiman määrää, estetään työttömyyden vienti (ml. valuuttakurssipolitiikka), estetään nykymuotoisten ”vapaa”kauppasopimusten voimaantulo, puututaan määrääviin markkina-asemiin, lopetetaan mädät yritystuet (ml. rahoitussektorin erityisasema) jne.
Ei vainiskaan. Liian rohkeaa. Lisätään sittenkin vähän koulutetun työvoiman tarjontaa maahanmuutolla, joustavoitetaan työmarkkinoita, heikennetään sosiaaliturvaa, tiukennetaan tekijänoikeuksia, tiukennetaan ympäristölainsäädäntöä vaatimatta muilta mitään yms.
Kun työstä on valtava ylitorjonta, meillähän on n 500000 työtöntä+ n 130000 työssäolevaa työnhakijaa niin palkkatuki vuotaa vain palkkojen poljentaan
Eli lopputulema on, että tavallisiin töihin palkataan vain palkkatukeen oikeutettuja
Eikä matalapalkkatyöllä muutenkaan ole kovin suurta taloudellista merkitystä
Jos nuo kaikki 500000 työtöntä pistetään noihin 9 euron työllisyystöihin niin tuotto on max 1, 2 miljardia eli jotain 0,7 % bkt
Sillä ei ole vaikutusta verotukseen eikä menoihinkaan, velkaantuminen voi hieman hidastua
Sen mukaan, mitä Milanovic kirjoittaa tuoreessa kirjassaan Global Inequality (s. 12), on:
”wages, self-employment income, income from ownership of assets (interest, dividends, rental of property), income from production for the household’s own consumption (very common in poorer and less monetized economies where households produce their own food), social transfers (government-provided pensions, unemployment benefits), and income deductions such as direct taxes.”
Hieman myöhemmin Milanovic toteaa, että vaikka dataan tehtäisiin mitä tahansa korjauksia, ne eivät juurikaan muuttaisi käyrän muotoa vaan ainostaan jonkin verran sen jyrkkyyttä (s. 23). Myöskään ostovoimakorjaus ei siis hänen mukaansa vaikuta asiaan merkittävästi, vaikka onkin hyödyllinen tehdä.
Paljon kiitoksia! Pitänee hankkia tuo kirja.
Käyrän muoto ei muuttuisi, mutta jos haluamme laskea, missä suomalaiset ovat tuossa käyrällä, pitää ottaa huomioon, mitä tulokäsitettä siinä käytetään.
Ikävä kyllä avustamalla pienituloisia ei tätä globaalia kapitan epätasa-arvoisuutta ratkaista kun nopealla aikataululla kaikki systeemiin syötetyt rahat on siellä tuloluokan yläpäässä. Puhutaan perustavasta elämisen hinnasta mikä on paikka riippuvainen.
Nopea suomeakin hyödyttävä ratkaisu olisi palata normaaliin markkinasykliin ja tuottaa shokki globaaliin rahoitusmarkkinaan. Ikävä kyllä keskuspankit etunenässä ovat estäneet tämän pitämällä kyseisestä 1% huolta. Globaali lama mahdollistaisi rakennemuutokset ja esimerkiksi perustuloon siirtymisen mistä ihmisten pitäisi tarvittaessa rahoittaa koko eläminen. Taitaa olla Vihreidenkin ideologiaa vastaa että siinä tapauksessa muuttoliike kääntyisi takaisin kaupungeista maaseudulle missä eläminen on toistaiseksi halvempaa?
Suomen kohdalla varmaankin on luettava tuloihin mukaan työnantajamaksut (eläke ym.), koska ne ovat identtisiä sen kanssa että työntekijä maksaisi ne kokonaan itse ja palkka olisi isompi.
Kiva että joku on jaksanut edes lukea kirjan. Nuo tulot on ilmeisesti mitattu kotitalouskohtaisesti. Miten ne on sitten jaettu, kotitalouden nuppiluvulla vai kulutusyksikköjen määrällä? Ja miten tuossa on otettu huomioon se, että 1988–2008 yhden desiilin koko on kasvanut about 200 miljoonalla ihmisellä, kasvu on tainnut tapahtua enimmäkseen siellä alimmissa tuloluokissa?
Onkohan näissä laskelmissa asuntotuloa mukana?
Omat asuntonsa halutuimmilla alueilla omistavat saavat maan ja kiinteistöjen arvon järkyttävän nopeasta noususta ihan hirveän buustin asuntotuloon, mikäli se on tuolla mukana.
Sossilaisten tulisi olla kateellisia työläisille ja työläisten sossulaisille. Silloin tuki olisi sopivaa.
Monesti muuten unohdetaan,että huippuosaaja-aloilla ei elinikäiset tienestit ole perushoitajaa kummemmat. Prog verotus, solidaaeiset minimipalkat, ja huippualojen eoävarmuus tekevät elinik ansioeroista marginaalisia. Itseiin vaihdoin opiskelualaa pois di-opinnoista tasa-arvotupon jälkern kun näytti, että yksityinen sektori niistetään kuiviin. Harmi, sillä mieltymykseni oli matemaattiset asiat.
Nuppiluvulla: ”after-tax household per capita income expressed in dollars of equal purchasing power” (s. 10). Kulutusyksikköjä ei ilmeisesti voi laskea maailmanlaajuisesti, koska osa tarvittavasta datasta puuttuu, mm. siksi, että kotitaloustutkimusten vastaajakohtainen data on Kiinassa salaista (s. 13).
Milanovicin käyttämä data on joka tapauksessa peräisin yli 600 kotitaloustutkimuksesta, jotka on tehty noin 120 eri valtiossa vuosina 1988-2011, ja sitä on tietenkin käytetty vain siinä määrin kuin se on vertailukelpoista, eli on sanomattakin selvää (vai onko?) että tuo ns. norsukäyrä on vain suuntaa antava.
Käytetyt datasetit ovat vapaasti ihmeteltävissä Milanovicin sivuilla, jos joku jaksaa niihin perehtyä.
Ei mitenkään. Eihän se muuten kuvaisi tulonjaon suhteellista muutosta. Ja talous tietenkin nykynäkemyksen mukaan skaalautuu ylöspäin väestönkasvua seuraten – mikä näkyy esimerkiksi siitä, että väestönkasvu on ollut 1960-70-luvulla ennustetun kaltaista, mutta se keskiaikainen kurjuus nälänhätineen, jonka väestönkasvun tuolloin hyvinkin yleisesti ennustettiin aiheuttavan, on jäänyt tulematta. (Milanovic itse huomauttaa tästä kirjassaan, s. 20-21, mutta tehdäkseen hieman eri pointin.)
Asuntotulosta ei mainita koko kirjassa oikeastaan mitään. Se mielikuva minulle on kyllä jäänyt tästä tuloerotutkimuskirjallisuudesta noin yleisesti, että sitä yleensä ei lasketa tuloksi tässä yhteydessä.
sori Soikku, palkkoja ei alenneta. http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/sak-vaatii-etta-matalimmat-palkat-nousevat-jatkossa-eniten/735730/
Totta. Suomi sai askettäin Luxemburgin jälkeen EU:n toiseksi suurimman päästövähennystavoiteen, ilmoitettuna perusteena korkea BKT/capita.
Eeron ylempänä julkaisemassa ”norsunkuva”-linkissä Luxemburgin ja Suomen välissä on 7…9 EU-maata, joukossa jopa IRL.
Todellakin toinen juttu.
Vilkaisin OECD:n GDP per head, US$, current prices, current PPPs. Suomessa tuo luku oli kasvanut vuodesta 2008 vuoteen 2015 noin 2.5%, Kiinassa 74%, USAssa 12.5%, Japanissa 9.2%, EU(28)ssa 11,1%, Saksassa 18.7%, Ruotsissa 8.2%. Suomen kaltaisia maita olivat Espanja 0% ja Italia 1.4% ja Kreikka vielä huonompi, -14%. (Kaikki laskemani %-luvut tarkistamattomia).
Nämä luvut korreloivat vain viitteellisesti Milanovicin lukujen kanssa, sillä tietopohjat ovat oleellisesti erilaiset. Jotain ne kuitenkin kertovat.
Tuo M:n tutkimuksen päätevuosi 2008 on siinä mielessä hieman onneton, että se oli edellisen korkeasuhdanteen loppuvuosi, ja jotkut maat olivat ylikuumenneet enemmän kuin toiset. Syklin huippu taisi kuitenkin olla jokseenkin samanaikainen koko maailmassa, joten vinoutuma. ei liene kovin suuri.
tavallisesti pidän bloginpitäjää tolkun miehenä, mutta nyt sattui kyllä vakavan luokan aivopieru.
kokeilepas vaihtaa muutokset suhteellisista absoluuttisiksi, ja katso sitten, löydätkö vielä globalisaation häviäjiä samasta paikasta. ja sitten kysy itseltäsi: jos muutokset olisivat suhteellisesti samaa tasoa, niin miten paljon me länkkärikeskiluokkaiset karkaisimme kehittyviltä talouksilta absoluuttisessa tasossa?
voittajat tietty säilyvät, mutta häviäjän konsepti ei ehkä enää olekaan yhtä selvä.
voisikohan tähänkin vouhottamiseen nyt laittaa vähän jäitä ja ottaa pari askelta taaksepäin sen markkinoiden rikkoutumisen osalta. ne toimivat ihan kelvollisesti.
Kyllä kehittyvät taloudet ovat kaventaneet myös absoluuttista eroa. Konvergenssi tai ns. ”catch-up effect” on tosiasia. Kehittyvien maiden talouskasvu on nopeampaa ja absoluuttinen tulotaso lähenee länsimaita. Kasvu hidastuu kun päästään lähelle länsimaista tulotasoa.
Meksikossa, Turkissa, Intiassa, Kiinassa ym. on kasvanut laaja ylempi keskiluokka joka ottaa kiinni länsimaista elintasoa. Puhutaan vähintään 400 miljoonasta ihmisestä.
Riippuu siitä, kenet poistaisit. Ongelmahan on siinä, että kulutukseen tarvitaan enemmän ihmisiä kuin siihen riittävään tuotantoon eikä kulutukseen tarvittavaa rahaa keskimäärin haluta antaa kuin tuotantoon osallistuville. Pitäisi varmaankin poistaa rikkaimmat 4 miljardia, jotta talous tuolta osin korjaantuisi.
Vaihtoehtoisesti markkinatalous pitäisi laittaa takaisin demokratialle alisteiseksi ja ottaa sosialismi käyttöön siltä osin, kun markkinatalous ei toimi.
Päällisin puoli tässä on vähän ristiriitainen viesti. Kirjoitat Osmo toisaalta ”välttämättömän työn vähenemisestä”, mutta toteat myös, että ”lähes jokaisen työpanokselle on kysyntää”. Yhdyn jälkimmäiseen toteamukseesi: Eihän maailmasta työ tekemällä lopu. Terveessä taloudessa tehty työ ruokkii jatkuvasti uuden tehtävän työn syntymistä.
Kuitenkin elämme yhä pahenevassa ”olette edelleen jonossa” -yhteiskunnassa, jossa ihmisiä saneerataan pois palvelutehtävistä. Jos tehokkaaksi viritetyssä marketissa tulee kysyttävää myyjältä, etsit jostain pylväästä puhelimen, jolla voit kainosti toivoa myyjää paikalle. ”Palvelupuhelimissa” ei enää jonoteta vaan jätetään automaattiin soittopyyntöjä, joihin ehkä vastataan joskus jo samana päivänä. Niin, ja ne vanhusten vaipat…
Kun esim. Itella saneeraa ”luovaan luokkaan” kuulumatonta porukkaa pihalle, he eivät juurikaan työllisty parantamaan tehokkuuden nimissä taannutettuja palveluita yhteiskunnan muilla sektoreilla. Tämä on tämän ajan suuri tragedia. Millainen olisi yhteiskunta, jonka kaikilla sektoreilla kannattaisi kehittää ihmisten hyvää palvelemista? Tavaraa meillä on tarpeeksi ja lisää vaan tulee. Taloudelliset rakenteemme on optimoitu tavaran tekemiseen. Panostukset koetun palvelun kehittämiseen nostaisivat nyt yleistä elämänlaatua parhaiten.
Olemme juuttuneet rakenteisiin, jotka näivettävät ihmisten kokemaa palvelua. Tässä esitetyt ajatukset ovat alkua oikeaan suuntaan. Mutta kun näitä ajatuksia yrittää joku edistää, sieltä irroitetaan tämä alhaisempian palkkojen ajatus, ja sitä käytetään kannatusta kasvattavan närkästyksen populistiseen lietsomiseen. Mielestäni tämän annetaan vähän liian helpolla tapahtua. Näiden ajatusten myymiseen tarvittaisiin räväkämpää otetta.
Arkikokemuksen mukaan ihmisten ja ihmisryhmien näkemä ja kokema suhteellinen muutos on monesti tärkeämpi kuin absoluuttinen muutos. Muutama esimerkki:
– Lapsi kokee tunnin tai vuoden paljon pidempänä aikana kuin kuusikymppinen.
– Kymppitonnin kuukaudessa tienaava pitää satasen henkilökohtaista korotusta pyttyilynä, puolitoista tonnia tienaava tuskin on niin nirso.
– Brexitin puolesta äänestettiin eniten vaalipiireissä, joissa maahanmuuttajien ja vierastyöläisten määrä oli viime vuosina kasvanut eniten, ei siellä, missä heitä oli absoluuttisesti eniten.
Absoluuttisilla tasoilla on tietysti korrelaatio absoluuttisiin mittareihin kuten lapsikuolleisuuteen, eliniän odotusarvoon, valtion sotilaalliseen kykyyn etc. Yleensä suuri suhteellinen BKT:n muutos johtaa myös suureen suhteeliseen muutokseen näissä mittareissa.
Blogisti osuu oikeaan monessa kohdassa. Työntekijälle on maksettava tuottavuutensa verran, jotta markkinatalous toimii. Tällöin moni työntekijä saa pienen palkan, joka sellaisenaan riittää vain linkolalaiseen elintapaan, ei nykystandardien mukaiseen elintasoon. Siksi yhteiskuntarauhan kannalta on välttämätöntä, että tuottavammat työntekijät luovuttavat omasta osuudestaan osan vähemmän tuottaville. Sopivasti mitoitettu perustulo voi olla toimiva tekninen ratkaisu.
Blogisti unohtaa kuitenkin korostaa, että perustuloa ei voi jakaa koko maailman väestölle samansuuruisena, ei edes ostovoimaan suhteutettuna. Solidaarisuuden toteutumiseen tarvitaan valtio, jossa on yhtenäinen kansakunta, kuten Suomi on ja kuten Ruotsi oli.
blogissa olevan grafiikan takana oleva data on avoimesti saatavilla. se ei valitettavasti tue väitettäsi kovin laajalti: kyllä, tapauksissa joissa puhutaan länsimaiden köyhimmistä tulodesiileistä, näin on käynyt. kuitenkin, kun väännät kuvion absoluuttiseksi, huomaat että pääsääntöisesti tasot ovat kasvaneet eniten länsimaissa.
karkea esimerkki: kiinan ”ylemmän keskiluokan” tulodesiilin (arbitraarisesti 8) tulot ovat datassa kasvaneet 1987-2008 n. 2200 ostovoimpariteettikorjattua yksikköä. suomessa kolmannen tulodesiilin (pääasiassa työvoiman ulkopuolista väkeä) vastaava luku on 1988-2008 noin 1700 vastaavaa yksikköä; 5. tulodesiilissä (jossa alkaa jo olla enemmistö työvoimaa) vastaava kasvu on absoluuttisissa yksiköissä n. 2400 yksikköä.
ylin keskiluokka on saanut kiinni sosiaaliturvan varassa olevia suomalaisia, jotka väestökehitykselle luonteenomaisesti ovat usein työvoiman ulkopuolella. kiinalaisista vain ylin tulokymmenys kykenee jotenkin ”pysymään” tai ”hieman saavuttamaan” ylempää puoliskoa suomalaisista, ja hekin jäävät ylimmästä tuloluokasta jälkeen.
sama kuvio toistuu, ja toistuu, ja toistuu, ja toistuu.
ps. viite: https://sites.google.com/site/decrgchristophlakner/publications
Näin. Esimerkiksi jos suomalaiset bussikuskit korvattaisiin intialaisilla bussikuskeilla, olisivat intialaiset bussikuskit aivan yhtä tuottavia, ehkä jopa hieman taitavampia, sillä he olisivat tottuneet esimerkiksi väistelemään lehmiä, mutta erotukseksi suomalaisista he tulisivat töihin riemuiten jo 5 euron tuntipalkalla. Ei kuitenkaan toimi yhteiskuntarauhan kannalta että noin tehdään, vaan maahanmuutto Intiasta on lailla kielletty.
Jos kuluttajat olisivat valmiita maksamaan jonotuksen välttämisestä olisi ylimääräisten asiakaspalvelijoiden palkkaaminen kilpailuetu. Näin ei kuitenkaan näytä olevan.
On sosiaalisesti parempi siirtää täältä työt ulkomaille, kuin ulkomaalaiset tänne tekemään niitä töitä.
Mutta kyll täälläkin ulkkareitä tarvittaisiin, kun huoltosuhde on niin huono.
Ja sitten voimmekin esittää kysymyksnen, että mitä tekemistä pääkaupunkiseudun julkisella liikenteellä on markkinatalouden kanssa? Suomessa ei yleensäkään ole oikeastaan yhtään mitään puhtaasti markkinaehtoista toimintaa. Aina löytyy jotain subventiota, vaikkapa viime aikojen suurten festarien maanvuokrasta.
Lauri Kumpulainen, miksi et tee jo sitä? Se voisi tehdä sinulle hyvää, ja olisi sellaista todellisuusterapiaa ”passivoivasta sosiaaliturvasta” ja sen ihanuudesta. Sellainen 5-10 vuotta toimeentulominimillä, ilman ulkomaanmatkoja ja kaikin tavoin hyvin pienellä kulutuksella, tekisi jokaiselle suomalaiselle hyvää. Se vaikuttaisi ajatusmaailmaan, ihmiskuvaan ja kehittäisi todellista luovuutta.
Suomalaisen keskiluokan voi hävittää, sillä ei tee enää yhtään mitään. Suunta on siis ihan oikea. Suomesta katoaa kuluttava keskiluokka, ja oikein rikkaita on yhä vähemmän.
Koska tein noin vuosina 2003-2011. Näistä vuosista olin suurimman osan työtön ja olisin voinut jäädä loppuelämäkseni siihen tuppukylään elämään muiden selkänahasta revityillä rahoilla.
Painotan nyt sitä, että kyse on teknisestä helppoudesta. Järjestelmän puolesta ei ole mitään estettä.
Kuluttaja ei voi luotettavasti todeta puhelinaspan tasoa ostotilanteessa eikä voi edes luottaa siihen, että ostopäätöshetken hyvä tilanne säilyisi. Nytkin siis palvelua selkeän tahallisesti karsitaan eikä esimerkiksi nosteta liittymien hintoja ja selkeästi kerrota tälle syytä (asiakaspalvelun palvelutason säilyttäminen), mikä ei herätä asiakkaassa luottamusta, että korkeammalle hinnalle saisi vastinetta.
Vai puhutko kenties siitä, että asiakkaiden pitäisi vielä erikseen maksaa ylimääräistä ostamissaan palveluissa esiintyvien (usein tuottajan omien toimien aiheuttamien) ongelmien pikaisesta ratkaisemisesta? Siitähän nimittäin tässäkin asiassa on asiakkaalle kyse. Ei tarvitse olla kauhean älykäs huomatakseen, että tuo on epäreilua asiakasta kohtaan ja voi pahimmillaan tuottaa perverssejä insentiivejä.
Hiljattain uutisoitiin, kun Addidas rakentaa tehtaan Saksaan. Täysin automaattinen tehdas. Onko se tulevaisuuden trendi? Eli lähituotanto, tehtaat tulevat takaisin, mutta ne ovatkin täysin automaattisia. Nyt jo havaitsee, miten tuotteet ovat lähes ilmaisia. Se mikä maksaa on logistiikka ja vähittäiskauppa. Eräs mielenkiintoinen tulevaisuuden alue on täysinautomaattiset ”mikrotehtaat”. Eli siis autotalliin oma tehdas pystyyn ja tarvitaan vain raaka-aineet.
Mutta kuka ostaisi niitä tuotteita? Millä rahalla ja mistä he saisivat palkan?
Talouskasvu ei taida tässä auttaa enää. Eräs taloustieteilijä esitti mielenkiintoisen näkemyksen. Maailma on tullut silloin tavallaan jo ”valmiiksi”, kun talouskasvu on pysähtynyt. Sotien jälkeen on paljon rakennettavaa ja kehitettävää, silloin talouskasvu on huimaa.
Höpsispöpsis, ei ole mahdollista kuten annat ymmärtää. Et ole elänyt toimeentulon minimillä vaan ehkä iskän ja äiskän armonpaloilla tai kuten sanoitkin ”tuppukylässä muiden selkänahasta”. Kuten nuorilla ihmisillä voi tulla tavaksi. Minä puhun ihan toisesta asiasta. Siitä et tiedä mitään.
Talouskasvuhan vasta alkaa automaatiosta, ei lopu siihen. Ainoa asia mikä estää talouskasvun on absurdi moralistinen ajatus siitä, että vain työ (ja usein vielä ruumiillinen sellainen) on hyväksyttävä tapa rahoittaa kulutuksen kasvu.
Lisää automaattitehtaita, ja sitten vain jonkinlainen markkinasosialistinen järjestelmä joka verottaa osan automaattitehtaiden tuotoksesta ja jakaa sen perustulona kansalle.
Pääoman tuotto-osuuden kasvaessa automaation myötä ainoa tie eteenpäin on pääoman tuoton jakaminen tasaisemmin kaikille. ”Trickle-down theory” ei toiminut historiassa, ja se toimii vielä vähemmän automatisoidussa maailmassa.
Ja syy miksi aiheesta paasaan on se, etten haluaisi nähdä yhdenkään nuoren lukkiutuvan vapaaehtoisesti neljän seinän sisälle tuhlaamaan elämäänsä.
Työllä tämä yhteiskunta on rakennettu ja niin on jatkossakin.
Esimerkiksi digitalisaatio ei hävitä työpaikkoja vaan muuntaa ne erilaisiksi. Nimittäin jonkun täytyy tuottaa sisältö niihin digitaalisiin järjestelmiin. Lisäksi jonkun täytyy kehittää ja ylläpitää niitä.
Muistan kuulleeni tämän toteamuksen 1990-luvun laman aikaan: Suomi oli valmiiksi rakennettu, eikä enää ollut mitään uutta rakennettavaa, joten peli oli tavallaan menetettty.
Sittemmin on osoittautunut, että ihan näinhän asia ei ollut, vaan päinvastoin paljon on rakennettu liikekeskuksia, toimistotaloja, asuntoja ja korjausvelka sen kuin vain kasvaa.
Ja tässä kohtaa tarvitaan yksittäisiä kansallisvaltioita suurempia yksiköitä jotta pääomavuodolta vältytään. EU olisi jo riittävän kokoinen, Suomi toivottoman pieni.
Tähän sopii pienenä kevennyksenä tämmöinen kommentoijan heittämä kommentti toisesta blogista: ”Maa tarvitsee paljon sellaisia demaritaustaisia yrittäjiä, jotka ovat valmiita maksamaan niin paljon palkkaa, että varmasti pärjää.”
Toisaalta Suomi on riittävän pieni, jotta Suomen valtio kykenee sen talouden jollain konstilla elvyttämään. Euroalue on vähän turhan suuri siihen.
Ei se inkkarikaan kauaa tee työtä 5 eurolla tunti, Suomessa ei sellaisella palkalla elä.
Yksistään asuminen on niin kallista, ettei 5 euroa riitä
Pitäsi kaavottaa slummialueita
Kyllä ne siellä Intiassakin harkitsevat tarkkaan millä palkalla kannattaa tehdä töitä ja kun sosiaaliturvaa ei ole niin palkalla on elettävä. Ainakin ne , joilla on vähän neuvotteluvaraa
Toki Intiassa tehdään polkuhinnallakin,lapsia myydään orjiksi, mutta silloin kuollaan nuorena eli 30-40-vuotiaana
Meillä viedään työelämäkeskustelua sivuraiteille poliittisista syistä
Suurimpia kannustinloukkuja eivät ole suinkaan tuet vaan aivan muut syyt
Pätkätyön vastaanottaminen on tehty erittäin riskialttiiksi, tulot saattavat katketa jopa kuukauksiksi tukipäätöksiä rukatessa.
Pykälät on tehty tarkoituksella niin monimutkaisiksi ja tulkinta mielivaltaiseksi , etti työtön voiennustaa vaikutusta
Niinpä pienen pätkän tekeminen voi olla taloudellinen katastrofi
Pienituloiset ja työttömät ovat myös usein ylivelkaantuneita ja ulosotossa. Ulosotto on raaka leikkaaja: Suojaosan ,680 euroa , jälkeen viedään tuloista 75 %.
Kun tähän liitetään tukien menetyksiä niin tulo onkin negatiivinen
Kun ulosotossa on jo 550000 vuodesssa niin pienipalkkaista työtä ei kannata tehdä koska ulosotto vie lähes kaiken ja Kela loput
Mutta näistä asioista ei puhuta julkisesti, koska ne eivät palvele oikeistolaista propagandaa
Oikeastaan päivastoin, sillä jos Suomi elvyttää yksinään, merkittävä osa siitä valuu tuonnin kautta muihin maihin, lähinnä EU:n alueelle. Sen sijaan jos kaikki EU-maat elvyttäisivät yhtä aikaa, elvytyksen teho olisi paljon parempi.
Suomalaisen elvytysrahan käyttäminen pelkästään investointeihin olisi hieman tehokkaampaa, mutta varsinkin isommissa hankkeissa ulkomaalaiset firmat ja vuokratyöyhtiöt näyttävät pystyvän ottamaan merkittävän osuuden hyödystä.
Jooh, maailma ei kyll ole vamlis, sehän on selvää. Meillä on kuitenkin 90-luvun lamaan verrattuna pari myllynkiveä jalassa:
1) väestön koulutustasoa ei voi enää nykyisestään nostaa, ei ainakaan merkittäviä määriä. 90-luvun alussa tämä oli vielä mahdollista, yliopisto- ja ammattikorekakoulupaikkoja lisättiin merkittävästi -> tuottavuus kasvuun koulutuksella
2) Vielä 90-luvulla huoltosuhde oli edullisempi kuin nyt. Nyt tilanne on huonontunut jo 20v putkeen. Työvoiman määrän kutistuminen ja elätettävien määrän paisuminen tarkoittaa automaattisesti sitä, että vastaavien palveluiden tarjoaminen väestölle tarkoittaa korkeampaa veroastetta kuin silloin.
Vuonna 1990 15-64 vuotiaita oli 67,2% väestöstä, nyt 5%-yksikköä vähemmän, 63,2%.
Koulutustasoa voi kyllä nostaa. Se on eri asia kuin tutkintojen määrä.
Palvelutkin voidaan miettiä uusiksi: voidaan tarjota toisenlaisia palveluita kuin ennen ja saada enemmän hyvinvointia vähemmillä resursseilla.
Toki näin, mutta Suomi on liian pieni elvyttämään euroaluetta.
Milankovic on päivittänyt dataa vuosilta 2008-11. Lisäksi hän tuo mielenkiintoisen käsitteen kansalaisuudesta tulonlähteenä. Maailmanlaajuisesti henkilön tulotason määrittelee 97% määrittelee se mihin kansallisuuteen hän syntyy.
Ei ihme, että siirtolaiseksi riittää lähtijöitä. Varsinkin kun maakohtaisten koulutustasojen eron kurominen kiinni kestää, noh, hyvin kauan (BBC).
No niin, lisää infoa tähän tullut viimep äivinä ja kuten yleensä, kiva tarina mutta ei pidä paikkaansa.
Yhdysvalloissa kotitalouksien mediaanitulo kasvoi nopeimmin 50 vuoteen 2014-2015.
Lisäksi kun tuota norsunkärsää tutkittiin vähän tarkemmin huomattiin että tuo dippi on kokonaan Kiinasta, Japanista ja entisistä Neuvostotasavalloista johtuvaa, ne kun poistaa niin kärsä katoaa.
Kuinkakohan paljon tästä johtuu erinäisten liikehdintöjen seurauksena tapahtuneesta minimipalkkojen noususta?