Kategoria: Talouspolitiikka

Hitaksen tilalle kaupungin kovan rahan vuokra-asuntoja?

Helsingis­sä osa asuin­ton­teista luovute­taan Hitas-tuotan­toon. Ton­tit ovat vuokra­tont­te­ja. Asun­not tulee myy­dä ”omakus­tan­nush­in­taan” asukkaille, mikä Helsin­gin suosi­tu­im­mil­la alueil­la tarkoit­taa huo­mat­tavaa alen­nus­ta asun­non hin­nas­sa. Tosin vuokra­tont­ti nos­taa yhtiö­vastiket­ta. Jos myy asun­non, sen joutuu myymään samal­la hin­nal­la kuin sen osti, vain indek­sil­lä kor­jat­tuna. Indeksinä on ymmärtääk­seni nyky­isin jokin asun­to­jen markki­nahin­tain­dek­si Helsingis­sä. Kokoomus on vaat­in­ut Hitas-jär­jestelmästä luop­umista, mikä tarkoit­taisi, että asun­not myytäisi­in eniten tar­joav­ille, edullisil­la paikoil­la siis rikkaille ja vain heille.

= = =

Hitas jär­jestelmää on puo­lus­tet­tu esimerkik­si näin: ”Emme voi luop­ua Hitas-jär­jestelmästä, kos­ka sil­loin esimerkik­si Jätkäsaa­res­sa kävisi niin kuin Munkkiniemessä.” Asukkaik­si tulisi yksipuolis­es­ti vain rikkaita.

Munkkiniemessä 1950-luvul­la har­joitet­tu asun­topoli­ti­ik­ka oli sen ajan mit­ta­pu­un mukaan sosi­aal­ista. Oli paljon vuokra-asun­to­ja – esimerkik­si Alvar Aal­lon suun­nit­telemat Kelan vuokra-asun­not näkyvät katuku­vas­sa vieläkin. Paljon oli omis­tus-aravaa, sen aikaista Hitas-tuotan­toa. Asun­non osto­hin­taa sään­nöstelti­in ja niin sään­nöstelti­in myös myyn­ti­hin­taa, kunnes asun­not sit­ten vapautet­ti­in sään­nöstelystä. Nämä myyti­in rikkaille alku­peräis­ten omis­ta­jien kääriessä hyvän voiton itselleen. Näin Munkkiniemestä tuli Munkkinie­mi. Jat­ka lukemista “Hitak­sen tilalle kaupun­gin kovan rahan vuokra-asuntoja?”

Suomi nousuun kaupungistumisella!

Juha Sip­ilän mukaan Suomen taloudel­la ei olisi hätäpäivää, jos työl­lisyysas­teemme saataisi­in nouse­maan nykyis­es­tä 68 pros­en­tista 72 prosenttiin.

Kaupungis­tuneel­la Uudel­la­maal­la tähän on päästy. Tämä ei johdu siitä, että Uudel­la­maal­la on paljon aka­teemis­es­ti koulutet­tu­ja, joiden työl­lisyys on hyvä koko maas­sa, sil­lä koulu­tus­ta­son vakioin­ti ei san­ot­tavasti pudo­ta Uuden­maan hyvää työl­lisyyt­tä muuhun maa­han näh­den. Työl­lisyysaste on Uudel­la­maal­la muu­ta maa­ta korkeampi eri­tyis­es­ti vähän koulutet­tu­jen kesku­udessa. Maa­han­muut­ta­jat ovat mukana näis­sä luvuissa.

Toinen talout­tamme koske­va väite on, että täl­lä tulota­sol­la Suo­mi men­estyy globaalis­sa kil­pailus­sa vain inno­vaa­tioiden ja korkean osaamisen avul­la. Kaikkial­la maail­mas­sa inno­vati­ivi­su­u­teen perus­tu­va talous taas men­estyy lähin­nä vain kaupungeis­sa. Sik­si ympäri maail­maa suuret kaupun­git kasvavat.

Val­tion­talouden kannal­ta kaupungis­tu­mi­nen on todel­la kan­nat­tavaa. Vuon­na 2014 Uuden­maan kaupunki­mai­sis­sa kun­nis­sa asui 26,7 % Suomen tulon­saa­jista. He tien­asi­vat 30,7 % kaik­ista ansio­tu­loista ja mak­soi­vat 44,1 % kaik­ista val­tion tuloveroista. Jat­ka lukemista “Suo­mi nousu­un kaupungistumisella!”

Vuokramarkkinat aivan sekaisin

Pääkaupunkiseudul­la asun­to­jen hin­nat ja vuokrat ovat nousseet sietämät­tömästi. Tämä ehkäisee työn perässä muut­tamista ja han­kaloit­taa Suomen muutenkin vaikeaa tilannetta.

Asun­to­jen hin­nat ovat nousseet suh­teessa koko maa­han oikeas­t­aan vain Helsin­gin kan­takaupungis­sa ja sen läheisyy­dessä. Kehyskun­nis­sa ne ovat jopa laske­neet suh­teessa koko maan hin­toi­hin.  Helsin­gin seudul­ta saa asun­non kohtu­uhin­taan, jos ei ole krant­tu sijain­nin suhteen.

Vuokris­sa aluei­den erot ovat pienem­mät kuin hin­nois­sa. Kan­nat­taa ostaa asun­to­ja halvoista kaupungi­nosista ja pan­na ne vuokralle. Näin myös tehdään. Joidenkin arvioiden mukaan puo­let valmis­tu­vista asun­noista pää­tyy sijoi­tusasun­noik­si. Jat­ka lukemista “Vuokra­markki­nat aivan sekaisin”

Tarvitaan vasemmistolaista markkinaliberalismia

Yhteiskun­tapoli­ti­ikkaa pitäisi kään­tää voimakkaasti vasem­mis­to­laisen markki­nal­ib­er­al­is­min suuntaan.

Vasem­mis­to­laiseen suun­taan, kos­ka talouske­hi­tys on viemässä kohti kas­vavia tulo­ero­ja ja syr­jäy­tyvien pitkäaikaistyöt­tömien määrän kasvu­un. Sik­si poli­ti­ikkaa pitäisi kään­tää mon­ta piirua vasem­malle. Tälle päämäärälle on myös kansan ylivoimaisen enem­mistön tuki. Sen näkee esimerkik­si kysyt­täessä, pitääkö tulo­ero­ja kas­vat­taa vai pienen­tää. Melkein kaik­ki vas­taa­vat, että niitä pitää pienen­tä, jopa enem­mistö kokoomuslaisista.

Markki­nal­ib­er­al­is­min suun­taan,  kos­ka vasem­mis­ton per­in­teiset toim­intata­vat eivät toi­mi nyky­maail­mas­sa. Tämän näkee esimerkik­si siitä, miten nopeasti vasem­mis­to­hal­li­tusten kansan­su­o­sio las­kee, kun oikeis­to­laiseen poli­ti­ikkaan kyl­lästyneet kansalaiset sil­loin täl­löin nos­ta­vat johtoon demar­i­hal­li­tuk­sen. Näin on käynyt Ran­skas­sa ja Ruot­sis­sa ja osit­tain myös Suomes­sa. Vasem­mis­to­hal­li­tuk­set eivät ole pystyneet alku­unkaan pitämään mitä ovat luvan­neet, kos­ka yrit­tävät soveltaa men­neen maail­man keino­ja. Euroopas­ta ei löy­dy tältä vuosi­tuhan­nelta yhtään esimerkkiä onnis­tuneesta vasem­mis­to­lais­es­ta hal­li­tuk­ses­ta, jos Lip­posen hal­li­tuk­sia ei pide­tä vasem­mis­to­laisi­na. Jat­ka lukemista “Tarvi­taan vasem­mis­to­laista markkinaliberalismia”

Liikenneinfran yhtiöittäminen

Liiken­nevi­ras­to remon­toi Poh­jan­maan rataa tuskas­tut­ta­van hitaasti. Olisi paljon järkeväm­pää pan­na rata ker­ral­la kun­toon kuin remon­toi­da joka vuosi pikkupätkä.

Liiken­nevi­ras­to ei voi kor­ja­ta nopeam­min, kos­ka se on riip­pu­vainen val­tion vuosit­tai­sista bud­jet­ti­ra­hoista. Jos se olisi itsenäi­nen yhtiö, se ottaisi kor­jauk­sia vas­taan lainaa ja toteut­taisi ne taloudel­lis­es­ti järke­vim­mässä aikataulussa.

Tätä taus­taa vas­ten ei olisi aivan pöhköä yhtiöit­tää rato­jen omis­t­a­mi­nen. Sama logi­ik­ka pätee myös tietysti tei­hin. Jat­ka lukemista “Liiken­nein­fran yhtiöittäminen”

Työllisyysaste kehittyy huonommin kuin miltä se näyttää

Olemme olleet tyy­tyväisiä, että työl­lisyysaste on talouden surkeas­ta kehi­tyk­ses­tä huoli­mat­ta pysynyt osa­puilleen ennal­laan toisin kuin 1990-luvun lamas­sa, jos­sa se romahti.

Asi­as­ta saa aivan toisen­laisen kuvan, kun kat­soo työl­lisyy­den kehi­tys­tä ikäluokittain.

Aloite­taan hyvistä uuti­sista. Ikään­tynei­den työl­lisyys on paran­tanut suo­ras­taan fan­tas­tisen hyvin.  esimerkik­si 60-vuo­ti­aiden  työl­lisyysaste on kaksinker­tais­tunut 35 pros­en­tista yli 60 prosenttiin.

60 vuotiaiden työllisyysaste 2000-luku

Mut­ta kun yleinen työl­lisyysaste ei ole paran­tunut, on muiden työl­lisyysas­teen pitänyt heikentyä.

Jat­ka lukemista “Työl­lisyysaste kehit­tyy huonom­min kuin miltä se näyttää”

Mistä talouskasvu on tehty?

Min­ua on häirin­nyt keskustelus­sa talouskasvus­ta ja tuot­tavu­u­den nousus­ta tui­jot­ta­mi­nen abstrak­tei­hin lukui­hin kat­so­mat­ta, mitä niiden takana piilee. Sik­si tämä kir­joi­tus siitä, miten talouskasvun näen.

Kun teol­lis­tu­mi­nen ja talouskasvu käyn­nistyy köy­hässä maat­alous­val­taises­sa maas­sa, kasvulle on kak­si pääasial­lista lähdettä:

(1) Työvoiman siir­tymi­nen mata­latuot­tois­es­ta maat­aloud­es­ta tuot­tavampi­in elinkeinoi­hin ja (2) tek­nol­o­gisen kuilun kiin­ni otta­mi­nen eli investoimi­nen ole­mas­sa ole­vaan teknologiaan.

Väli­vai­heena on mata­latuot­toisen ja vähän pääo­mia ja ammat­ti­taitoa vaa­ti­va teol­lisu­us – Suomes­sa tek­sti­ili ja vaate­te­ol­lisu­us – jos­ta myöhem­min siir­ry­tään korkeam­man jalostusas­teen tuotantoon.

Kehit­tyneis­sä mais­sa maat­alous­tuotan­toon riit­tää alle viisi pros­ent­tia työvoimas­ta. Ylimääräisen työvoiman siir­tymi­nen maat­aloud­es­ta mui­hin elinkeinoi­hin ei vähen­nä maat­alous­tuotan­non määrää, mut­ta lisää tuotan­toa muis­sa elinkeinois­sa. Tek­nol­o­gisen kuilun kiin­niot­ta­mi­nen merk­it­see investoimista tehtaisi­in ja infra­struk­tu­uri­in. Kasvu merk­it­see myös väestön muut­toa kaupunkei­hin. Kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen vaatii siir­tymä­vai­heessa huo­mat­tavia investoin­te­ja. Jat­ka lukemista “Mis­tä talouskasvu on tehty?”

Sääriippuvainen tuotanto ja sähkömarkkinat

Mis­sä kak­si voimay­htiöi­den edus­ta­jaa tapaa toisen­sa, siel­lä mar­mate­taan siitä kaaok­ses­ta, jon­ka tuulivoima on sähkö­markki­noille tuonut ja jota aurinkosähkö tulee vielä paljon pahentamaan.

Mar­ma­tus kan­nat­taa lopet­taa, kos­ka tuuli ja ennen kaikkea aurinkoen­er­gian käyt­tö on tule­vaisu­ut­ta. Hyvin vai­htel­e­vaan sähkön tuotan­toon on vain varaudut­ta­va ja siihen, mitä se merk­it­see sähkön hinnalle.

Sähkö­markki­noi­ta on tasapainotettava

  1. Siir­toka­p­a­siteet­tia olen­nais­es­ti lisäämällä
  2. Kysyn­nän ohjauksella
  3. Luo­ma­l­la täy­den­tävää kap­a­siteet­tia vesivoimas­ta ja nopeasti säädet­tävistä polt­toon perus­tu­vista voimaloista.
  4. Mah­dol­lis­es­ti luo­ma­l­la kapasiteettimarkkinat.

Sään mukaan vai­htel­e­van ener­giantuotan­non ongel­mat olisi läh­es selätet­ty, jos siir­toka­p­a­siteet­tia olisi niin paljon, että koko EU pysy­isi jatku­vasti samas­sa hin­ta-alueessa. Aina tuulee jos­sakin eikä kaikkial­la voi olla pil­vistä. Jat­ka lukemista “Sääri­ip­pu­vainen tuotan­to ja sähkömarkkinat”

Mihin kasvu katosi?

Suomen talous ei ole kas­vanut kahdek­saan vuo­teen. Syytä on etsit­ty huonos­ta onnes­ta ja kil­pailukyvyn mene­tyk­ses­tä. Entä jos Suo­mi on vain tul­lut valmi­ik­si — eikä vain Suo­mi vaan koko Eurooppa?

Japani tuli valmi­ik­si 25 vuot­ta sit­ten, jol­loin maan aiem­pi rivak­ka kasvu pysähtyi.

Vuosikym­meniä Suomen talouskasvu oli sitä, että maa- ja met­sä­taloud­es­ta siir­ryt­ti­in tuot­tavampi­in töi­hin kaupunkei­hin. Tämä kasvun lähde on nyt ehtynyt.

Onko kasvu lop­punut vai onko se vain muut­tunut vaikeasti mitat­tavak­si laadullisek­si kasvuk­si? Jat­ka lukemista “Mihin kasvu katosi?”

Priorisointi

Pri­or­isoin­ti olisi perin yksinker­taista, jos tietäisimme kaikkien hoito­jen ja lääkkei­den vaikut­tavu­u­den ja jos laatu­pain­ot­teis­ten elin­vu­osien määritelmä olisi kiis­ta­ton. Tar­jol­la ole­vat hoidot laitet­taisi­in kus­tan­nuste­hokku­u­den mukaiseen järjestyk­seen. Hoitoa annet­taisi­in alka­en parhaas­ta päästä, kunnes kaik­ki rahat on käytet­ty. Viimeinen annet­tu hoito muo­dostaisi rajan, jota kus­tan­nuste­hot­tomam­paa hoitoa ei annettaisi.

Tätä peri­aatet­ta vas­taan on vaikea väit­tää. Jos joku halu­aisi käyt­tää rahaa johonkin kus­tan­nuste­hot­tomak­si arvioitu­un, hän jou­tu­isi otta­maan rahat jostain hyödyl­lisem­mästä hoidosta.

Peri­aatet­ta ei saa rik­ki edes rahaa lisäämäl­lä. Vaa­dit­ta­van kus­tan­nuste­hokku­u­den raja vain siir­ty­isi alemmas.

Lääkärin hark­in­taa ei kuitenkaan voi kor­va­ta tasku­laskimel­la. Hoito­jen vaikut­tavu­ut­ta ei tun­neta tarkasti ja elämän laadun parane­m­i­nen on aina arvos­tuk­sen­varainen asia. Jat­ka lukemista “Pri­or­isoin­ti”