Juha Sipilän mukaan Suomen taloudella ei olisi hätäpäivää, jos työllisyysasteemme saataisiin nousemaan nykyisestä 68 prosentista 72 prosenttiin.
Kaupungistuneella Uudellamaalla tähän on päästy. Tämä ei johdu siitä, että Uudellamaalla on paljon akateemisesti koulutettuja, joiden työllisyys on hyvä koko maassa, sillä koulutustason vakiointi ei sanottavasti pudota Uudenmaan hyvää työllisyyttä muuhun maahan nähden. Työllisyysaste on Uudellamaalla muuta maata korkeampi erityisesti vähän koulutettujen keskuudessa. Maahanmuuttajat ovat mukana näissä luvuissa.
Toinen talouttamme koskeva väite on, että tällä tulotasolla Suomi menestyy globaalissa kilpailussa vain innovaatioiden ja korkean osaamisen avulla. Kaikkialla maailmassa innovatiivisuuteen perustuva talous taas menestyy lähinnä vain kaupungeissa. Siksi ympäri maailmaa suuret kaupungit kasvavat.
Valtiontalouden kannalta kaupungistuminen on todella kannattavaa. Vuonna 2014 Uudenmaan kaupunkimaisissa kunnissa asui 26,7 % Suomen tulonsaajista. He tienasivat 30,7 % kaikista ansiotuloista ja maksoivat 44,1 % kaikista valtion tuloveroista.
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan kasvavat kaupungit lisäävät vuoteen 2030 mennessä asukaslukuaan noin 360 000 hengellä eli 24 000 hengellä vuosittain. Suomen talouden menestystä ajatellen kaupunkien pitäisi kasvaa tätäkin nopeammin.
= = = =
Kaupunkien rakentaminen on kallista. Helsingin tekeillä oleva yleiskaava mahdollistaa kaupungin asukasluvun kasvun noin neljännesmiljoonalla asukkaalla. Se on Suomen ylivoimaisesti suurin investointiohjelma, arviolta noin 60 miljardia euroa.
Yhden ihmisen muutto kaupunkiin maksaa investointeina noin 200 000 euroa, mistä asuntojen osuus on selvästi yli puolet.
Kaupunkeihin muuttajat ovat valmiit maksamaan pääosan kustannuksista itse eli ostamaan tai vuokraamaan asunnon. Asuntojen hinnat ovat kuitenkin nousseet erityisesti Helsingissä reilusti yli rakennuskustannusten. Kasvukeskusten asuntopula näkyy asuntojen korkeina hintoina ja vuokrina. Jarruttaessaan kaupunkien kasvua asuntopula estää taloutemme elpymistä.
Asuntorakentamisen pullonkaula on tonttipula. Kaupungit siis kaavoittavat liian hitaasti. Syynä tähän ovat asukasluvun kasvusta koituvat korkeat investointikustannukset.
Helsingissä esimerkiksi lasketaan, että jokainen muuttaja aiheuttaa kaupungille noin 30 000 euron investointitarpeen, eikä tämäkään ehkä tulevaisuudessa riitä. Tässä on syy siihen, ettei kaupunki suostu kasvamaan nopeammin. Helsinki on asettanut itselleen investointikaton, mikä tosiasiallisesti merkitsee kattoa asuntotuotannolle. Espoo ja Vantaa ovat nekin taloudellisissa vaikeuksissa oman nopean kasvunsa johdosta.
Helsingiltä menee lähes kaksi prosenttiyksikköä kunnallisveron tuotosta uusien asukkaiden vaatimiin investointeihin. Enempään ei ole varaa. Kuitenkin 30 000 euroa uutta asukasta kohden on vain murto-osa kasvun kokonaiskustannuksista. Häntä heiluttaa koiraa?
= = = =
Kenen pitäisi kaupunkien kasvu maksaa?
Uudet asukkaat maksavat pääosan kustannuksista ostaessaan asunnon. Näin tehdessään he arvioivat hyötyvänsä kaupunkiin muutosta niin paljon, että investointi kannattaa. He maksavat itse asiassa enemmän kuin oman osuutensa, sillä hyöty korkeammista tuloista ja paremmasta työllisyydestä jakautuu suunnilleen puoliksi muuttajien ja verottajan kesken.
Kuntien verotulot kasvavat asukasluvun kasvaessa, mutta niin kasvaa myös palveluja tarvitsevien määrä. Valtio on muuttoliikkeen selvä hyötyjä kasvavien verotulojen ja alentuvien työttömyyskorvausten ansiosta.
Jos halutaan, että kaavoitus nopeutuu ja tonttipula poistuu, valtion on osallistuttava kasvavien kaupunkien taloudelliseen taakkaan. Kehysriihen päätösten mukaan valtio osallistuukin 84 miljoonalla eurolla Raide-jokerin kustannuksiin. Se on kuitenkin vähäinen raha verrattuna siihen, mitä pääkaupunkiseudun kunnat kasvustaan maksavat.
Ruotsissa valtion investoi infrastruktuuriin seitsemän kertaa niin paljon kuin Suomessa. Pääosa investoinneista tukee kaupungistumista tai kaupunkien välistä liikennettä. Ruotsissa uskotaan tulevaisuuteen – ja kaupunkeihin.
Koska rahaa on rajallisesti, infrainvestoinnit pitäisi pystyä kohdentamaan asuntotuotannon kannalta mahdollisimman tehokkaasti – siis niin että euroa kohden tulee mahdollisimman paljon asuntoja. Nykyinen päätöksentekotapa ei ole tältä osin lähelläkään optimaalista. Se perustuu enemmän kuntien lobbausvoimaan kuin vertailukelpoisiin laskelmiin. Mankumiskulttuuri myös työllistää hallintoa. Kehyskuntien asukasluku ei enää juuri kasva. Silti ne vaativat osansa liikenneinvestoinneista – ja saavat.
Valtion päätösten ennakoimattomuus haittaa kuntien maankäytön suunnittelua. Helsingin kaavoitus kärsi pahasti, kun valtio ensin lupasi Pisara-radan ja veti rahat pois, kun koko kaavoitus oli käännetty Pisara-asentoon.
Entä jos viimesijainen taloudellinen vastuu infrainvestoinneista siirrettäisiin kokonaan kunnille? Valtio osallistuisi sen sijaan kustannuksiin laskennallisesti maksaen asukasluvun kasvusta vaikkapa 10 000 euroa uutta asukasta kohden. Tämä kohdistaisi kuntien kaavoituksen selvästi kustannustehokkaammin samalla kun päätöksenteko kaavoituksesta helpottuisi olennaisesti.
= = =
Kirjoitus on julkaistu Näkökulma-artikkelina Suomen Kuvalehdessä
“Helsingissä esimerkiksi lasketaan, että jokainen muuttaja aiheuttaa kaupungille noin 30 000 euron investointitarpeen”
15 m² asunto maksaa Helsingissä noin 30 000 euroa enemmän kuin muualla maassa. Sitä pienemmän hintaero on pienempi ja suuremman vastaavasti suurempi.
Onhan se nyt kumma, kun tuollaista ei kyetä hyödyntämään investointien rahoituksessa.
Montako kaupunkia suomeen mahtuu pk-sueudn lisäksi? Tampere ja turku ainakin, mutta mitä muita lasket niihin, joihin pitäisi satsata voittajina?
“Se perustuu enemmän kuntien lobbausvoimaan kuin vertailukelpoisiin laskelmiin.”
Ja mainitset lobbauksella “valtakunnalliseksi hankkeeksi” saatuun Pisararataan. Pisararata on Hki sisäisen liikenteen ratkaisu, kallis, ja juuri niihin vertailukelpoisiin laskelmiin perustuen vähän hyödyttävä ja muiden pitäisi maksaa…
Helsingin lobbausvoima saamaan oma hankkeitaan “valtakunnallisesti merkittäviksi” on saanut muutKIN Mankumiskulttuuriin… Kehärata viimeksi. Kun Valtakunnallisesti olisi järkevintä ollut siirtää päärata kulkemaan Hki-Vantaan kautta, Lobbasi Uusimaa Hki etunenässä kehäradan omaan sisäiseen liikenteeseensä ja koko muu Suomi vaihtaa…
Muuten olet ihan ytimessä, mutta Helsingin ja Uusimaa eivät ole mitenkään poikkeuksia mankumiskulttuurissa
Ei tarvitse valita voittajia. Voi vain maksaa investointitukia muuttoliikkeen pääluvun mukaan, kuten Osmo ehdottaa.
Silloin kaupungeilla ja kunnilla on avaimet omissa käsissä. Hyvin johdettu kunta voi rakentaa itsestään houkuttelevan paikan. Etenkin nyt kun sote tulee ottamaan kunnilta pois paljon tehtäviä, jää niille ehkä aikaa ja energiaa miettiä miten ne kehittyisivät elinvoimaisiksi.
Ainakin Uudenmaan liiton omien sivujen mukaan Uudenmaan työllisyysaste on heikentynyt suhteessa muuhun maahan jo pitkään (kts. alla)
Onko tälle jotain selitystä olemassa?
“Vuonna 2014 Uudenmaan kaupunkimaisissa kunnissa asui 26,7 % Suomen tulonsaajista. He tienasivat 30,7 % kaikista ansiotuloista ja maksoivat 44,1 % kaikista valtion tuloveroista.”
Eiköhän tehdä niin, että Uudenmaa on tästä lähtien kaupunkivaltio Helsinki ja muut 17 maakuntaa järjestäytykööt omaksi Pohjoisen Pohjois-Koreaksi Paavo Väyrysen johdolla.
Tuohon kakkosketjuun kuuluu vielä ainakin Oulu. Kolmosketjuun kuuluvat sitten loput maakuntakeskukset kuten Vaasa, Jyväskylä, Kuopio ja Mikkeli sekä näitä metropolialueen pikkukaupunkeja kuten Tapiola, Matinkylä ja ehkä Tikkurila.
Määrä kasvaa, kun Helsinki pilkotaan vähän järkevämmiksi kokonaisuuksiksi. Uskoisin ainakin Töölön ja Munkkiniemen olevan luokiteltavissa kaupungeiksi. Katsotaan miten rajat tullaan vetämään. Voi olla, ettei Helsingille haluta alueella kilpailijaa ja noista tehdään tarkoituksellisesti pieniä.
Itäpuoli onkin sitten haastavampi. Kaavoitus on mennyt sen verran metsään, ettei järkeviä kokonaisuuksia oikein synny.
“…Ruotsissa valtion investoi infrastruktuuriin seitsemän kertaa niin paljon kuin Suomessa…”
Ruotsi on ajanut jo toistakymmentä vuotta alas yltäkylläistä sosiaalihumppaa ja käyttää rahat fiksummin. 🙂
Periaatteessa Suomessa voisi edistää alueellisia tuloeroja. Helsingistä voisi vaikka ulkoistaa it-työtä Ouluun, jossa olisi 50% halvemmat elinkulut.
“Valtiontalouden kannalta kaupungistuminen on todella kannattavaa. Vuonna 2014 Uudenmaan kaupunkimaisissa kunnissa asui 26,7 % Suomen tulonsaajista. He tienasivat 30,7 % kaikista ansiotuloista ja maksoivat 44,1 % kaikista valtion tuloveroista.”
Noinhan se on, että kaupunkimaisissa kunnissa on suurimmat tulot. Tosin myös esim. valtion maksamat palkat ovat Helsingissä selvästi korkeampia kuin valtion maksamat palkat pienemmissä kaupungeissa, saati ei-kaupunkimaisissa kunnissa, joihin korkeapalkkaisimpia virkamiestehtäviä ei juuri ole sijoitettu. Isopalkkaisimmista töistä tulevat sekä suurimmat palkkamenot että myös suurimmat tuloverot.
Useaan kertaan on havaittu, että isopalkkaisimpien työtehtävien ympärille syntyy myös pienipalkkaisempia työpaikkoja: isopalkkaisimmat kun pystyvät hyödyntämään paljon enemmän palveluita kuin pienipalkkaisemat. He pystyvät ostamaan esimerkiksi enemmän siivous- ja lastenhoitopalveluita, ja työllistämään myös monia kouluttamattomia.
Sitä mukaa kun valtion johto- ja asiantuntijatehtäviä keskitetään niin sanottuihin kasvukeskuksiin, ja lähinnä vain pienipalkkaisimpia suorittavia tehtäviä jätetään pienempiin kuntiin, tulevat ei-kaupunkimaisten alueiden taloudelliset ongelmat itse asiassa kasvamaan. Näiltä alueilta puuttuvat jatkossa aiempaan nähden silloin sekä korkeapalkkaiset verovaroin rahoitettavat, tuloverotuloja tuottavat tulot että kouluttamattomien työllistäjät.
”Yhden ihmisen muutto kaupunkiin maksaa investointeina noin 200 000 euroa, mistä asuntojen osuus on selvästi yli puolet…Helsingissä esimerkiksi lasketaan, että jokainen muuttaja aiheuttaa kaupungille noin 30 000 euron investointitarpeen, eikä tämäkään ehkä tulevaisuudessa riitä. …Kuitenkin 30 000 euroa uutta asukasta kohden on vain murto-osa kasvun kokonaiskustannuksista. ”
Varsin mielenkiintoista. Pitänee myös paikkansa. Voiko tuohon kuitenkin saada lähdeviittauksen?
Kiinnostaa myös menetelmä jolla nuo on laskettu. Mittaamisen lisäksi on myös määritelmällisiä ongelmia: asuntojen hinnoissa peritään jonkin verran noiden muiden investointien kustannuksia.
Jos Helsingille tulee vaivaiset 30k euron kulut muuttajista, niin mikä tuo isompi siivu on, joka ei ole asuntojen hintaa?
Työttömyys on Ely-keskusten tilastoissa kaksinkertaistunut Uudellamaalla vuoden 2012 jälkeen. Erityisesti keskiasteen koulutuksella olevien työttömyys on kasvanut huomattavasti. Keskiasteen työttömien määrä ylitti maaliskuussa jo 37 000:n rajan. Jos asiaa katsotaan alakohtaisesti, työttömyys on Uudellamaalla viime aikoina kasvanut erityisesti palvelu- ja myyntityöntekijöiden, ammatteihin luokittelemattomien sekä asiantuntijoiden ja erikoisasiantuntijoiden kohdalla. Pitkäaikaistyöttömyys on Uudellamaalla kasvanut joka vuosineljännes vuodesta 2012 lähtien. Maaliskuun tilastojen mukaan asiantuntijatehtävien kohdalla uusien avoimien työpaikkojen määrä on kääntynyt selvään nousuun, mutta palvelu- ja myyntityöntehtävien kohdalla työpaikkojen tarjonta on entisestään romahtanut. Matalasti koulutettujen työtehtävien osalta työttömyys näyttäisi saattaa siksi olla yhä kasvusuunnassa.
Mitä työllisyyseroihin tulee, niin osa erosta on sellaista, joka liittyy eroihin työllistymisessä, ja osa sellaista, joka liittyy mm. eroihin eri alueiden syntyvyydessä, millä on vaikutusta perheiden jäsenten poissaoloon työmarkkinoilta. Karkeasti voisi arvioida, että ehkä noin 0,2–0,5 prosenttiyksikön verran työllisyysaste-eroa Uudenmaan ja muun Suomen välillä voisi aiheutua eroista lasten syntyvyydessä, jos Uudellamaalla kokonaishedelmällisyysluku on vähän yli 10 % muuta maata alempi, eli naista kohti syntyy siellä vajaat 0,2 lasta vähemmän kuin muualla Suomessa. Uudellamaalla kokonaishedelmällisyysluku oli vuonna 2015 yhteensä 1,51, mikä tarkoittaa sitä, että alueen kasvu perustuu siihen, että muualla syntyneet ihmiset muuttavat myöhemmin alueelle, ja että ilman muuttoliikettä alueen väkiluku kääntyisi laskuun. Vastaavasti tällöin syntyvyyden kustannukset kohdistuvat muille alueille.
Arvelen, että Helsingin kasvu perustuu julkisen sektorin kasvuun. Ylipäänsä Helsinkiin on kertynyt paljon julkisilla varoilla eläviä. Laman tullessa alkoivat ensin teollisuusyritykset irtisanoa, nyt vasta sama leviää julkiselle sektorille, kun velan kasvu on alkanut hirvittää.
Erki Niini, huono selitys
Valtion työpakkoja on Uudellamaalla vähemmän kuin maassa keskimäärin.
Jos kymmenen työtöntä muuttaa pk-seudulle ja vain 6 työllistyy, niin maakuntien työttömyysaste pienenee ja pk-seudun kasvaa. Kuitenkin 6 ihmistä työllistyi lisää koko maan tilastossa.
Samaten vertailujoukkojen koko hämää. Yhden työttömän muutto pois pienestä kunnasta nostaa työllisyysastetta paljon ja riippumatta työllistymisestä stadissa muuttaa siellä työllisyysastetta vain vähän.
Tuhannen asukkaan kunnasta pois muuttava yksittäinen ihminen näkyy suoraan tilastossa 0.1%-yksikön työllisyyden parantumisena(ei toki ihan näin, mutta melkein), mutta pk-seudun miljonan asukkaan alueen työttömyysaste heilahtaa suuntaan tai toiseen vain 0.0001%-yks, koska alueen väkiluku on miljoona ja yhden hengen muutos vaikuttaa paljon vähemmän. Jos tulijoiden työllisyysaste on vähääkään alle pk-seudun “kantaväestön”, niin heikkeneehän se työllisyysaste pk-seudulla silloin.
Luovaa tilastojen käyttöäkö taas? Tuo oli vastaus itse keksimääsi kysymykseen. Tiedätkö vastauksen Erkki Niinen esittämään kysymykseen/oletukseen? Onko julkinen sektori kasvanut Helsingissä menneinä vuosina?
Eikä tuossa vielä ehkä ihan kaikki, — onkohan pääkaupunkiseudun työllisyysasteen tilastoinnissa huomioitu myös se, että moni “alhaisen” ansiotason omaava joutuu tekemään kahtakin työtä, selviytyäkseen pääkaupunkiseudun kalliimmasta asumisesta. Siis silti pääkaupunkiseudun työllisyysaste on Suomen huippua.
Uuttamaata parempi työllisyysaste on Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla.
Työllisten lukumäärän kehitys 1/2008–3/2016 ja suhteellinen kasvu verrattuna nykyiseen työvoiman määrään 20 suurimassa kaupungissa.
SEINÄJOKI … 1790 . . 5,93
KUOPIO .… . 2149 . . 4,01
OULU .… …3099 . . 3,24
ROVANIEMI … 955 . . 3,20
ESPOO .… . .3465 . . 2,50
VAASA .… . .. 693 . . 2,10
HELSINKI .…6353 . . 1,91
JYVÄSKYLÄ .…699 . . 1,04
VANTAA .… . 1110 . . 0,99
JOENSUU .… ‑340 . .-0,97
TAMPERE .…-1678 . .-1,47
HÄMEENLINNA .-569 . .-1,78
TURKU .… . ‑2396 . .-2,63
LAPPEENRANTA ‑1039 . .-2,99
PORI .… …-1394 . .-3,48
LAHTI .… . . ‑2166 . .-3,81
MIKKELI .… .-1385 . .-5,45
KOUVOLA .…-4007 . ‑10,20
KOTKA .… . .-2802 . ‑11,38
SALO .… … ‑3853 . ‑15,42
Ja 10 parasta kuntaa
JOMALA .… . .521 . . 21,17
LIMINKA .… . 634 . . 15,13
LUOTO .… . . 341 . . 15,00
KITTILÄ .… . .390 . . 11,88
LEMLAND .… 113 . . 11,50
PIRKKALA .…1014 . . 10,85
TYRNÄVÄ .… .240 …8,47
UURAINEN .…136 …8,40
GETA .… .… 20 …8,30
KONTIOLAHTI .525 …7,28
Listaukset vain sen takia ettei tuo Osmon megaluokan siltarumpulobbaus mene ihan sellaisenaan läpi.
Nykyhallitus priorisoi liikenneinfran panostukset kansantaloudellisen merkityksen mukaan. Se ei siis tarkoita sitä, että kaikki rahat pitäisi kaataa pääkaupunkiseudulle. Ja kehyskunnillakin on ihan todelliset tarpeensa infrainvestoinneille.
Kannattaa edelleen katsoa työllisyysasteita eikä muutoksia. Eikä vain työllisyysasteita. Hyvin toimivilla työmarkkinoilla työttömyys on suurempaa siellä, missä syntyy työpaikkoja, koska työttömien kannattaa muuttaa sinne. Koska ei voiolla tötöntä maanviljelijää, mnuo listauksety antavat vähän etulyöntiasemaa maatalouspaikkakunnille.
Ajattelin kaikkia julkisesti rahoitettuja työpaikkoja. Tuntuu, että Helsingissä ei tuoteta muuta kuin tekstiä ja puhetta, ruoka, koneet ja sellainen tuotetaan muualla.
Muistan lukeneeni, että 40000–60000 on ihanne asukasmäärä, palvelut toimivat, mutta asumis- ja ruuhkakustannukset alhaiset.
Olettekos huomanneet, että maailman huippuyliopistot ovat tuon kokoisilla paikkakunnilla (harvard, mit, princeton, stanford, berkeley, oxford,…)
Harvad ja MIT sijaitsevat Bostonissa, jonka metropolialueen asukasluku on 4,6 miljoonaa. Cabridgen kunta on samalla ruutukaava-alueella. Onhan Helsingin yliopistokin Kruununhaassa, vaatimattomassa muutaman tuhannen asukkaan kaupunginosasa.
Oxfordin kaupungissa on muuten noin 150 000 asukasta ja Cambridgessä 128 000. UCLA Berkeley sijaitsee San Franciscossa. Stanford San Fraciscon ja San Josen välissä kaupunkivyöhykkeellä. Princeton on tosiaan eristäytyneempi kampus itärannikolla.
Pariisissa on Sorbonnet, Ecole Normal Superioret. Lontoosta löytyy mm. UCL, LSE, Imperial College, Kings ja Queen Mary.
Tokiossa, Bostonissa, Zürichissä, Tukholmassa, Uppsalassa, Berliinissä, Bolognassa, Singaporessa, Helsingissä, Köpenhaminassa, Torontossa, Sydneyssä taitaa sitten kuitenkin olla enemmän kuin 40 000 — 60 000 asukasta.
http://www.topuniversities.com/university-rankings/world-university-rankings/2015#sorting=rank+region=+country=+faculty=+stars=false+search=
https://www.timeshighereducation.com/world-university-rankings/2016/world-ranking#!/page/0/length/25/sort_by/rank_label/sort_order/asc/cols/rank_only
http://cwur.org/2015/
Berkeley ja Stanford sijaitsevat molemmat San Fancisco Bayn asukaskeskittymässä jossa asuu noin 8 miljoonaa asukasta.
Niin ja sitten reality check. USA:n eri osavaltioissa sijaitsevat vanhimmat yliopistot on yleensä rakennettu syrjäisille alueille silloin joskus. Avain on ymmärtää käsite Land Grant College. KVG. Ja sitäpaitsi koko USA:n itärannikko on täyteen rakennettu, joten ei ihme, että nämä sijaitsevat nykysin tiheästi asutetuilla alueilla.
Koko keskustelu on vähän kuin “mun isä on vahvempi kuin sun” eli kyllä y varmasti on enempi urponisoitunut kun vertaa x:ään.
Suomeen tuotuna sijainti (n. 30 minuuttia mielletystä pääkeskuksesta) olisi kai jossakin Nurmijärvi Hyvinkää ‑akselilla tai mieluummin rantalinjaa seuraten kuten jenkkitytötkin ovat pohtineet, Helsingin ja Porvoon välissä, tällöin Porvoo olisi todennäköiseti monisatatuhantinen vanha kulttuurikaupunki. Tai Helsingin ja Hangon välissä jossakin Inkoossa ja tällöin Hanko olisi Malmön tapainen eteläinen lomakohde ja veneilymekka koko Itämerellä. Alkaapa muuten äkkiä vaikuttaakin elinvoimaiselta Suomelta. Uskon että tällainen rakenne olisi myös Helsingin etu. Toimiihan se San Franciscon ja San Josenkin välillä.
Mutta historia on ankara. Jotkut kaupungit ovat toimineet huonosti kun eivät ole jaksaneet perustaa yliopistoja tai sijoittua edes lähelle niiden hunajaa. Huonoa kunnallispolitiikkaa?
Valtiolla oli aikaisemmin korotetut palkat Helsingissä ja Lapissa ja saaristossa. Helsingissä korotus johtui elinkustannuksissa, syrjäseuduilla tavoite oli saada yleensä työvoimaa. Toimi, mutta väärin ymmärretty tasa-arvo lopetti tuonkin.
Ihanko oikeasti vertaatte USA:n ja Suomen yliopistoja? Verratkaa ennemmin samassa kokoluokassa USA:n ja EU:n yliopistoja.
USA GDB $18.124 trillion vs. EU GDB $19.205 trillion
Pohjoismaihin mahtuu USA-kriteereillä 1–2 huippuyliopistoa, ja ne sijaitsevat jossain Tukholma-Köpis-Oslo kolmiossa.
USAaan verrattuna Suomi on Minnesotan osavaltio, ja Helsinki on Minneapolis, tai korkeintaan puolet siitä. Minnesotassa on paperi- ja metsäteollisuutta, kiekkojoukkue, vähän muuta teollisuutta ja kaikenlaista sekalaista. Sitten on sitä punaniska-takamaata, niinkuin Suomessakin.
Suomeen mahtuu kansainvälisessä mittakaavassa 1 suurempi kaupunki (Helsinki) ja 3–5 merkittävää kasvukeskusta (Tampere + Turku + Itä-Suomi + Keski-Suomi + Pohjois-Suomi). Muut alueet ovat takamaata ja luonnonvara-reservaattia.
Ei olla huomattu. Mutta oletko itse huomannut, että Lontoossa on vain vähän yli 7000 asukasta?
Kannattaa katsoa vähän karttaakin, eikä pelkästään jonkin kunnan (tai mikä sen paikallisen hallintoalueen nimi sitten onkaan) väkilukua. Esimerkiksi Harvard ja MIT ovat ehkä hallinnollisesti noin 100000 asukkaan kaupungissa, mutta katsopa karttaa tai vielä mieluummin ilmakuvaa (vaikka Googlesta), niin huomaat, että ei se Amerikan Cambridge ole mikään itsenäinen kaupunki, vaan osa Suur-Bostonia. Asukkaita melkein 5 miljoonaa.
Stanford ja Berkeley ovat toki nimellisesti pienissä kaupungeissa, mutta käytännössä molemmat ovat Suur-San Franciscoa (San Francisco Bay Area Wikipediassa). Asukasluku melkein 8 miljoonaa.
Princeton on oikeasti pienessä kaupungissa, mutta ei sekään missään korvessa ole, sillä matkaa New Yorkiin ja Philadelphiaan on vain 60–70 kilometriä. Oleellista tässäkin on se, että Princeton keskellä aluetta, josta käytetään nimeä Northeast megalopolis tai Boston-Washington Corridor, asukasluku vaatimattomasti yli 50 miljoonaa.
Entäpä listan viimeinen, Oxford? Noin 200000 asukasta yhtenäisellä kaupunkialueella, eikä väittämäsi 40000–60000. Se ei siis ole mikään pikkukaupunki. Lontoo (8.5 miljoonaa asukasta) on 80 kilometrin päässä.
Onko maailmassa yhtään hyvää yliopistoa, joka olisi oikeasti pienellä paikkakunnalla, joka ei ole jonkin suurkaupungin vaikutusalueella? Sanotaan vaikkapa että yhtenäisen kaupunkialueen väkiluku on alle 100000 ja etäisyyttä lähimpään miljoonakaupunkiin on vähintään 1 tunti matka-ajalla mitattuna.
Pikaisella silmäyksellä maailman kärkiyliopistojen listaan ei paljastanut yhtään, mutta en toisaalta tarkistanut kuin muutaman sijainniltaan tuntemattoman ja siten mahdollisen ehdokkaan pistokokeenomaisesti ja niistä yksikään ei täyttänyt ehtoa. Suurin osa huippuyliopistoista on ilmiselvästi miljoonakaupungeissa ja niitä en edes tarkistanut.
On totta, että yliopistojen ympäristössä on, jostain kumman syystä, asutusta.
Mutta korreloiko kaupungin koko yliopiston hyvyyden kanssa — ainakin sen pitäisi, koska suuremmalla väestöpohjalla saadaan enemmän ja parempia opiskelijoita.
Mutta jos katsoo tuota listaa:
http://www.topuniversities.com/university-rankings/world-university-rankings/2015#sorting=rank+region=+country=+faculty=+stars=false+search=
Sen kärki on : USA, USA, GB, USA, USA, GB, GB, GB, Sveitsi, USA.
Nyt, jos tuon listan perusteella pitäisi päätellä missäpäin maailmaa on kaupunkeja — etenkin isoja kaupunkeja — tai vanhoja kaupunkeja, niin vastaus olisi että jenkeissä, englannissa ja Sveitsissä.
Mutta eihän se niin mene — kyllä yliopistojen — kuten kaupunkienkin — hyvyydessä on ihan jostain muusta kyse kuin asukasmäärästä.
Otetaan tähän keskusteluun vielä yksi kumma sana mukaan: laatu ja maine.
Jos ajatellaan, että Harward perustettiin 1636 ja on yhdysvaltain vanhin yliopisto, paljonko tällä on merkitystä? Paljonko on merkitystä sillä, että samoin kuin vaikkapa NHL ja NBA ne ovat systemaattisesti tehneet töitä brändinsä eteen?
Helsingin yliopistolta leikataan 83 miljoonaa euroa, samaan aikaan rakennetaan asuntoja 60 miljardilla 250 000 asukkaalle. Mitä luulette että tapahtuu? Nouseeko Helsingin yliopiston taso siksi että uusia asukkaita tulee 250.000 vai laskeeko se siksi, että rahoitusta leikataan?
Joku tutkija juuri laski, että Suomalaiset yliopistot ovat aivan huippua suhteessa siihen rahoitukseen mitä ne saavat, koko maailmassa. Johtuuko se siitä että Suomen väestöntiheys on niin korkea?
Julkisen sektorin kokoarviot riippuvat siitä, mitä julkiseen sektoriin laskee mukaan. Jos tarkastellaan vain valtioon suoraan työsuhteessa olevia, näiden määrän määrittäminen on suhteellisen yksinkertaista. Mutta valtion toiminnot on organisoitu huomattavasti monimuotoisemmin: valtion liepeillä toimii valtionyhtiötä (suuremmasta päästä esim. Finavia Oy, jossa on vajaa 3000 työntekijää, tai 2500 työntekijän [joista 1700 Uudellamaalla] VTT Oy ja pienemmästä päästä esim. Motiva Oy), säätiöitä (esim. 4400 työpaikan säätiömuotoinen Aalto-yliopistokonserni), yhdistyksiä (esim. Suomen punainen risti on Suomen valtion tunnustama julkisoikeudellinen yhdistys) ja monenlaisia muitakin organisaatioita (vaikkapa rahastomuotoinen Sitra, jossa on noin 130 työntekijää tai vaikkapa Valtion eläkerahasto), jotka tilastoituvat työpaikkatilastoissa mikä mihinkin, mutta joilla on myös työpaikkavaikutuksia.
Olisi mielenkiintoista nähdä, paljonko valtion työpaikkoja missäkin päin Suomea on, jos huomioidaan paitsi valtion suorat ja osakeyhtiömuotoiset työpaikat, myös muiksi yhteisöiksi kirjatuissa organisaatioissa sijaitsevat, valtion rahoituksesta keskeisesti riippuvat työpaikat. Sellaista tilastoa ei kuitenkaan ole tietääkseni tehty eikä julkaistu.
Toinen kiinnostava asia olisi julkaistavaksi voisi olla tilasto siitä, paljonko valtio maksaa palkkaa missäkin päin Suomea. Alueellisten verotulojen kannalta keskeistä ei ole vain työpaikkojen lukumäärä, vaan sitäkin keskeisempää voi olla palkkataso, koska yksi korkeasti palkattu virkamies saattaa kunnallisverokertymältään vastata varsin montaa pienipalkkaisempaa työntekijää. Jos tarkasteltaisiin vaikkapa yli 60 000 euron vuosituloja kerryttävien valtion työpaikkojen jakaumaa Suomessa, voitaisiin saada vertailutietoa siitä, että missä päin Suomea on kuinkakin paljon sellaisia valtion työpaikkoja, joista kertyy enemmänkin kunnallisverotuloja. Vastaava tarkastelu voitaisiin tehdä myös vaikkapa 100 000 euron vuositulojen ylittämisen kohdalla.
Mua ärsyttää tässä maakunnat-Helsinki juupas eipäs keskustelussa eniten se, että maakuntien kaupunkeihin ei oikeasti haluta mitään korkean teknologian teollisuutta, ilmeisesti Nokian riskit muistaen, vaan halutaan viedä vain virkamiesten työpaikkoja Helsingiltä. Helsingistä pakkosiirretyt virkamiehetkö sitten pitäisivät yllä palveluita Kuopiossa ja Rovaniemellä? Kuitenkin julkista sektoria leikataan koko ajan niin että miten se aiotaan toteuttaa? Ikiliikkujaa keksimällä?
Voittajiin panostaminen on typerää, koska voittajan kannattaa käyttää saamaansa panosta voittajana pysymiseen, ja voittajalta se onnistuu parhaiten Rent-seekingin avulla. Lisäksi, melkein kaikessa pätee laskevan rajahyödyn periaate: Mitä enemmän on panostettu, sitä vähemmän lisäpanos hyödyttää.
Sensijaan takaa-ajajiin panostaminen on hyödyllistä kahdestakin syystä: Takaa-ajajiin panostamisen marginaalihyöty on suurempi ja toisaalta niiden kannattaa käyttää lisäresurssit siihen että ne saavat voittajan kiinni.
Ei kilpailussa tarvitse olla kummoisiakaan konveksisuusominaisuuksia että voittajilta kannatta leikata.
Suomesta myös puuttuu toinen kasvukeskus pääkaupunkiseudun ohella. No, jossain mielessä niitä on aika monta.
Ruotsissa Tukholman vaihtoehtona ovat Malmö ja Göteborg. Norjassa Bergen ja Trondheim. Sakassa Ruhrin-alueen vaihtoehtoina ovat Munchen, Hampuri ja Berliini. Englannissa Lontoon vaihtoehto on Manchester.
Poliittisesti tasapuolinen surkeus on aina helppoa. Käytännössä se on tarkoittanut Tampereen seudun kurjistamista ja Mikkelin ja Joensuun keinotekoista tukea sekä aivan tolkutonta haaskaamista lukuisilla maakunnilla ja kunnilla.
Jos Suomen kasvualueeksi hyväksytään Helsinki — Tampere ‑akseli ja Oulun seutu sekä tämän jälkeen yliopistokaupungit, tulos lienee paras mahdollinen. Samaan suuntaan kansalaiset äänestävät jaloillaan.
Vetovoimatekijä on päärata ja palveluiden monipuolisuus, jollojn elinkeinorakenne on monipuolinen. Yliopistojen vaikutus on myös merkittävä.
Ei, se ei tarkoita Kajaanin ja Savonlinnan hylkäämistä. Niiden ongelmiin on vain löydettävä aivan muunlaisia ratkaisuja kuin aiemmin.
Enemmänkin se on todellisuuden hyväksymistä. Virastoja toimintoineen ei kannata hajauttaa Helsingistä Rovaniemelle tai Poriin, koska se ei vain toimi, kokeiltu on. Tampereelle ja Hämeenlinnaan pääkaupunkiseudun laajentaminen taas onnistuu kustannustehokkaasti.
Turulla on vahva polittiinen lobbauskyky. Sitä pitäisi käyttää oman alueen vahvuuksien kehittämiseen eikä kansakunnan köyhdyttämiseen. Kolmas raide pääradalla (!) on fiksumpi investointi kuin uusi rata Turkuun.
Tuon jakauman selittää hyvin pitkälti se, kuinka suurelta alueelta kyseiseen yliopistoon hakeudutaan ja kuinka monta vaihtoehtoa hakijoille on tarjolla.
Kuvitellaanpa, että meillä on kaksi maata, joissa molemmissa on yliopistoja, joihin otetaan 10000 opiskelijaa vuodessa. Kuvitellaan, että hakijoita on 20000. Molemmissa maissa opiskelijat ovat yhtä hyviä, yliopistoissa on yhtä monta opettajaa opiskelijaa kohti ja opetustulokset ovat keskimäärin yhtä hyviä. Oletetaan, että opiskelija voi hakea vain oman maan yliopistoon. Toisessa maassa on yksi valtava yliopisto, toisessa taas kymmenen pientä yliopistoa.
Kummasta maasta löytyy paras yliopisto ja kummasta huonoin?
Yhden yliopiston valtiossa kaikki opiskelijat päätyvät samaan yliopistoon, jonka tulokset ovat keskimäärin hyvin keskinkertaisia. Lahjakkaimmat ja vähiten lahjakkaat opiskelevat samassa yliopistossa, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Entä mitä tapahtuu toisessa maassa? Hakevatko opiskelijat tasapuolisesti kaikkiin yliopistoihin? Eivät, sillä vähän kerrassaan yliopistot enemmän tai vähemmän satunnaisista syistä yliopistot saavat maineen hyvinä tai huonoina yliopistoina. Kenties yhden professori on onnistunut saamaan arvostetun tiedepalkinnon tai sen kampusalue on erityisen kaunis. Syyllä ei ole väliä, sillä kun yliopistojen välille syntyy todellisia tai kuviteltuja eroja, opiskelijat alkavat hakeutua niihin eri tavoin. Hyvämaineiseen yliopistoon haetaan enemmän kuin huonompana pidettyyn, joten hyvä pääsee valitsemaan hieman paremmat opiskelijat, kun hakijoista huonommat joutuvat tyytymään johonkin toiseen yliopistoon. Vähän kerrassaan syntyy yliopistojen paremmuusjärjestys, jossa parhaana pidetty yliopisto saa 1000 lahjakkainta opiskelijaa ja huonoin 1000 huonointa opiskelijaa, muut sitten siltä väliltä.
Tietysti tuhat parasta opiskelijaa napannut yliopisto päihittää keskimääräisissä tuloksissa naapurimaan jättiyliopiston, joka vuorostaan päihittää naapurimaan surkeimman yliopiston.
Mitä enemmän yliopistoja on tarjolla, sitä enemmän yliopistojen tasoero kärjistyy, koska pieni joukko eliittiyliopistoja pääsee valitsemaan kaikkein lahjakkaimmat opiskelijat. Jos pienessä maassa 5 miljoonan asukkaan maassa parhaassa yliopistossa on paras 10% nuorista, suuremmassa 50 miljoonan asukkaan maassa samankokoisessa yliopistossa saattaa olla paras 1% nuorista ja 500 miljoonan asukkaan maassa paras 0.1% nuorista.
Entä mitä tällä on tekemistä maailman yliopistojen paremmuusjärjestyksen kanssa? Oikeassa maailmassa tilanne on monimutkaisempi, mutta esimerkiksi suomenkielisistä suurin osa taitaa haluta opiskella Suomessa. Täällä on vain muutama yliopisto, joten parhaassakin on iso joukko keskinkertaisia opiskelijoita. Suuressa maassa (kuten Yhdysvallat) valinnanvaraa on paljon enemmän, joten parhaat yliopistot ovat paljon parempia kuin pienen maan paras yliopisto.
Lisäetu tulee opiskelukielestä. Englannin ylivertainen asema takaa sen, että englanninkielisten maiden parhaisiin yliopistoihin voi hakea iso joukko lahjakkaita opiskelijoita myös muista maista. Ei liene ihme, että englanninkielisten maiden parhaat yliopistot ovat todella hyviä, koska ne keräävät lahjakkaimmat opiskelijat kaikista englanninkielisistä maista ja lisäksi parhaat opiskelijat muistakin maista.
Toisaalta on lähes yhtä varmaa, että englanninkielisistä maista löytyy myös valtava määrä surkeita yliopistoja. Niitä löytyy myös muista isoista maista. Pienessä maassa huonoinkaan yliopisto ei voi olla valtavan huono, ellei siihen varta vasten pyritä.
Suomessa on kolmisenkymmentä yliopistoa sivuyliopistot mukaanlukien joten valinnanvaraa on.
Sen takia on yliopistoja perustettu ympäri Suomea että ne pystyisivät generoimaan osaamiseen perustuvia työpaikkoja ja yrityksiä maakuntiin, mutta käytännössä vain suurimmat yksiköt (Oulu, Tampere) ovat Helsingin lisäksi pystyneet jonkinlaiseen omavaraisuuteen, ettei kaikki valu valmistuttuaan tai jo kesätyö-/harjoitteluvaiheessa etelään.
Onko Helsingissä ja Uudellamaalla paljon mummoja?
Uudenmaan ja kaupunkien roolin korostaminen veronmaksajina ei näytä huomioivan sitä, kuinka väestöllinen huolto vaihtelee suuresti maakuntien välillä. Jos kaikki Suomen mummot ja lapset muuttavat Helsinkiin, niin vieläkö luvut näyttävät yhtä suosiollisilta “kaupungistamiselle”?
Vuoden 2011 taulukon mukaan Uudella maalla on 46 lasta tai vanhusta sataa työikäistä kohden, Suomen vähiten. Eniten on Keski-Pohjanmaalla, 60.
Ehkä suurin virhe on tehty 1960-luvun miltei ainutlaatuisen teollisuusjatkumon ja kaupan sekä palvelusten vyöhykkeen ohittaminen korkean asteen koulutuksen sijaintipaikkana. Tarkoitan tietysti Kymenlaaksoa akselilla Kotka — nykyinen Kouvola. Osmo on kirjoittanut, että yhden kortin teollisuuskaupungit ovat mennyttä aikaa. Näin on, mutta ne olisivat olleet mitä luontevin pohja, luontaisesti kaupungistunut, konvertoida korkeakoulutuksen kautta palveluihin ja korkeaan teknologiaan.
Korrelaatio väestön ikärakenteen ja verotulojen tasauksen välillä on olennaisesti olemassa. Voidaankin hyvillä mielin sanoa, että verotulojen tasaus on demografinen tilisiirto. Sen sijaan esimerkiksi asumisen tuet ovat maantieteellisiä koordinaatisia tilisiirtoja. Taloutemme ei ehkä enää pitkään kestä tällaista kaupungistumisen voittokulkua. Vertaa nousukausi 2003–2007, emme ehkä kestä enää toista samanlaista nousukautta (velka). Nämä ovat paradokseja joita ei noin vain voi ohittaa.
Laskea voi miten haluaa. Suomi on pieni maa, eikä täällä ole riittävästi väkeä täyttämään yhtäkään yliopistoa pelkillä huippulahjakkailla opiskelijoilla.
Jos oletetaan, että 0.1 prosenttia opiskelijoista on huippulahjakkaita, yhdessä ikäluokassa heitä on 50–60, jos oletetaan, että vuosittain syntyy 50000–60000 lasta. Jos he kaikki opiskelisivat 5 vuotta, saataisiin aikaan 250–300 opiskelijan yliopisto. Ei sellaisia ole. Sen sijaan Yhdysvalloissa, jossa syntyy vuosittain 4 miljoonaa lasta, paras promille täyttäisi 5 vuoden opiskeluajalla 20000 opiskelijan yliopiston. Se on jo aivan järkevä koko yliopistolle.
Jos halutaan, toki voidaan laskea myös parhaalla prosentilla. Suomessa voisi silloin olla 2700 opiskelijan huippuyliopisto, Yhdysvalloissa 10 huippuyliopistoa, joista jokaisessa olisi 20000 opiskelijaa.
Vaikka käytännössä opiskelupaikan valinta ei ole näin suoraviivaista, matematiikkaa ei voi muuttaa. Isossa maassa riittää hyviä opiskelijoita täyttämään parhaat yliopistot, pienessä maassa on otettava muitakin. Siksi maailman parhaiden yliopistojen listan kärjessä ovat englanninkielisten maiden parhaat yliopistot ja sitten vähän kauempana kärjestä alkaa näkyä muiden isojen maiden tai kielialueiden parhaita yliopistoja.
Täsmälleen sama pätee myös huippulukioihin. Jos karsitaan listalta pois satunnaisena vaihteluna alle 10 ylioppilaan pikkulukiot, kärjessä ovat aina suurimpien kaupunkien, erityisesti Helsingin, maineeltaan parhaat lukiot. Se ei kerro varsinaisesti mitään lukioiden tasosta, mutta lukioiden maine houkuttelee parhaita oppilaita hakemaan tiettyihin lukioihin, joihin on siitä syystä vaikea päästä. Pienen kaupungin ainoa lukio ei keskimäärin voi olla yhtä hyvä kuin Helsingin paras lukio. Toisaalta Helsingistä voivat löytyä myös “huonoimmat” lukiot eli ne, joihin hyvin harva haluaa ensisijaisesti, mutta joihin on mentävä, kun muuallekaan ei pääse.
Yliopistojen ja lukioiden maine tietysti houkuttelee myös opettajia. Siksi myös parhaat opettajat suosivat parhaita kouluja.
Eivät luvut pitkäaikaistyöttömyyden näkökulmasta nytkään näytä suosiollisilta kaupungeille.
Menossa on kehitys, jossa kaupunkeihin syntyy syrjäytymisen kulttuureita. Jostain syystä tästä kehityksestä puhutaan paljon vähemmän kuin kaupungistumisen hyödyistä.
Ehkä eliitti ei vain ole kiinnostunut syrjäyttävien kulttuurien synnystä, koska sen ei tarvitse kohdata niitä. Se voi valita kaupungin edut ja unohtaa kurjat kurjuuteensa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001166771.html
Kuten palkeista näkyy seuraava (köyhän) ikääntymisen aalto ei olekaan enää haja-asutusalueiden ongelma vaan kaupunkien. Kaupunkien tarve kasvaa onkin tässä mielessä ymmärrettävää. Se on niille elämän ja kuoleman kysymys. Ellei (pitkäaikaistyöttömyydestä eläkkeelle/köyhää) vanhusväestöä saada häädettyä. Silloin elämä jatkuu, samoin moitteet verotulojen tasauksesta. Suomalainen status quo?
Joo ja itse asiassa joillain aloilla koulutuspaikkoja ei ole edes riittävästi — nuoria suuntaa Baltian maihin, Ruotsiin ja Englantiin opiskelemaan.
Tutkintoja on näemmä uudistettu esim. TTY:llä, ensin suoritetaan näemmä teknikan kandidaatin tutkinto joka on 180 op ja sitten päälle mahdollisesti DI:n tutkinto joka on yhteensä 120 op.
http://www.tut.fi/wwwoppaat/opas2015-2016/perus/tutkinnot/index_bachelor.html
Se mikä itseäni tuossa koko systeemissä häiritsee on, että nuo “Perusopinnot 90–100 op” ovat pitkälle ajanhukkaa.
Se mistä on käytännössä esim. tietotekniikassa hyötyä ovat nuo Pääaine 20–30 op ja Sivuaine 20–30 op.
Ehkä ohjelmoinnin peruskurssi ja ripaus matematiikkaa voisi olla tuohon päälle. Nämä voisivat kuulua ryhmään Vapaasti valittavat opinnot 0–22 op.
Tuo varsinainen DI tutkinto sitten on jo sitä asiaa mitä pitäisikin opettaa — se voisi olla ihan hyvin tuo 120 op.
Väittäisin että tutkinto olisi ihan yhtä hyvä, jos 60% kursseista, etenkin peruskursseita, poistettaisiin ja kurssien sisällössäkin olisi varmaan tarkastamista. Ehkä 20% saataisiin sieltä pois.
Ei ole nimittäin mielestäni mitään järkeä istuttaa maan lahjakkaimpia ihmisiä viittä vuotta tai jopa pidempään opiskelemassa noita asioita — suuri osa niistä on jo vanhentuneita tai tarpeettomia siinä vaiheessa kun valmistuu.
Tämä ei tarkoita nyt sitä että yliopistoista voitaisiin säästää vaan että saataisiin enemmän ihmisiä sisään ja enemmän resursseja opiskeluun ja opettamiseen, kun olisi vähemmän asioita joita pitäisi kahlata väkisin läpi.
Teknillisiä yliopistoja ja teknillisiä tiedekuntia on perustettu juuri teollisuuspaikkakunnille kuten Tampere, Lappeenranta ja Oulu. Näillä paikkakunnilla on myös kaupallista korkeakouluopetusta.
Maan talouden heikko tilanne rokottaa suuria kaupunkeja koska niihin on aikoinan hyvinä aikoina hakeuduttu töihin vaikka koulutusta ei ole ollut riittävästi. Vain riittävän suuri kaupunki pystyy työllistämään marginaalitapauksia. Maatalous ja metsätalous teki sen ennen mutta ei enää.
Yliopistojen tieteellinen taso korreloi vain osittain opiskelijoiden laadun kanssa.
Parhaita yliopiston yksikköjä (esim laitoksia) ovat ne, jotka houkuttelevat kyvykkäitä post doc opiskelijoita. Yliopiston tieteellinen “hyvyys” puolestaan määräytyy sen parhaiden yksiköiden perusteella.
Yliopistoilla on toki muitakin tehtäviä. Pelkkä kandidaattitutkintokin riittää moniin töihin.
Kannattaa toki huomata, että huippuyliopistot (kuten vaikka Harvard, UCL tai HY) eivät toimi pelkästään nationalistisella agendalla ja opiskelijapoolilla.
Michio Kaku on kovasti huolissaan Yhdysvaltojen tulevaisuudesta. Monien huippuyliopistojen opiskelijat ovat intialaisia, kiinalaisia, korealaisia jne. Jotkut ryhmät koostuvat kokonaan muista kuin yhdysvaltalaisista opiskelijoita. Näin on ollut ennenkin, mutta huoli kohdistuu siihen, että enää nämä opiskelijat eivät jää välttämättä USAhan valmistuttuaan, vaan palaavat kotimaihinsa.
Sekoitat ammattikoulun ja yliopiston keskenään.
Yliopiston idea on antaa koulutus, jonka avulla pystyy jatkossa omaksumaan vaativien tehtävien tiedot ja taidot, kehittämään itseään ja omaa alkaakin, kirjoittamaan ha lukemaan alan ammattikirjallisuutta ja uutta tietoa. Projektijohtaminen tulee uralla vastaan ja talouden ymmärtäminen aivan varmasti.
Koodausapinan hommia toki jotkut haluavat tehdä. Heidän paikkansa ei ole yliopisto, ei edes AMK.
Tässä on se mitä tapahtuu kun yliopistosta riisutaan “sivistyksen” rippeetkin jopa oman ammattialan osalta.
Toinen ongelma ovat alat, joilla on paljon ja paljon muuttuvaa opetettavaa. Vaikea valita mitä pitäisi jättää opettamatta. Yleensä katoavat kieliopinnot ja vastaavat.
Mikä tekee hyvän yliopiston? Huippututkimus vai hyvä opetus? Eivät ole sama asia.
Vaikka mä en käytäisi sanaa koodausapina niin tosiaan ammattikoulusta voi valmistua datanomisksi jolloin hallitsee ohjelmistotekniikat niin hyvin että pärjää työelämässä ainakin aluksi jopa paremmin kuin saman alan diplomi-insinööri.
Opetuksen ja opintojenohjauksen rooli korostuu opintojen alkuvaiheessa. mutta (huippu)tutkimuksesta irrallista yliopistoa ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Asia on monimutkaisempi. Korkeapalkkaisimpiin virkamiestyövuosiin tapaa kytkeytyä myös yksityisiä työvuosia — ja virkamiestyön sijoituspaikat vaikuttavat osin myös teknologiapalveluntarjoajatyöpaikkojen sijoittumiseen. Erityisesti eräät valtion toiminnot hyödyntyävät merkittävissä määrin myös yksityisiä palveluita. Virkamiesyksikön sijainti vaikuttaa osin siihen, minkä paikkakuntien palveluita nämä yksiköt pääasiassa hyödyntävät. Palveluita ovat paitsi siivous, vartiointi, tietoliikenne‑, ravintola- yms. palvelut, myös esim. konsulttipalvelut tai ohjelmistopalvelut. Osin palveluita voi tarjota eri puolilta Suomea, mutta vain osin. Nykyisissä julkisissa hankinnoissa käytännössä edellytetään usein esim. säännöllistä matkustamista tilauksesta vastaavien virkamiesten luo Helsinkiin, tai lähitukipalvelujen tarjoamista, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että lähellä virkamiesyksikköä sijaitsevat palveluntarjoajat ovat kilpailullisesti etuoikeutetummassa asemassa kuin muualla Suomessa sijaitsevat palveluntarjoajat.
No onko se itsetarkoitus että maakuntiin saadaan enemmän vartijoita ja siivoojia?
En tiedä, mitä itsetarkoitus tuossa yhteydessä tarkoittaa. Tarkasteltaessa joidenkin kuntien työpaikkakehitystä on nähtävissä, että valtion työpaikkojen kadotessa paikkakunnalta ovat kadonneet myös monet yksityisen sektorin työpaikat. Blogikirjoituksessa huomio oli etenkin matalammin kouluttautuneiden työllistymisessä, joita myös esimerkiksi vartijat ja siivoojat usein ovat. Sen asian kannalta muiden(kin) työpaikkojen sijoittamisella on merkitystä, koska matalasti koulutettuja työpaikkoja syntyy myös korkeasti koulutetumpien työpaikkojen myötä.
Jos tavoitteena on, että matalasti koulutetut työpaikat katoavat joistain kunnista, ja että väestö muuttaa niin sanotusti markkinaehtoisesti niistä pois, kannattaa huolehtia siitä, ettei kuntaan pääty korkeammin palkattuja virkamiestehtäviä ja huolehtia siitä, että Kelat, verotoimistot, nimismiehet, poliisilaitokset ja monet muut valtion yksiköt lakkauttaa näistä kunnista, koska sen seurauksena katoaa valtion työpaikkojen lisäksi myös monia muita tehtäviä: työpaikkojen kumuloitumisilmiö toimii toiseenkin suuntaan. Näin on monessa kunnassa myös tapahtunut.
Taideyliopisto, Hanken, Itä-Suomen yliopisto?
Öö…
Ajanhukkaa mihin nähden, ja mihin tarkoitukseen? Tämä kuulostaa vähän siltä että sanoisit kuinka vaikkapa painijalle voimaharjoittelu on ajanhukkaa, koska eihän siinä painivastustajassa ole tankoa.
Tämä juuri on Suomessa vialla monen ihmisen korvien välissä. Kuvitellaan että yliopistossa pitäisi opetella sitä nimenomaista taitoa jota sitten työssä käytetään. Ei se näin ole. Perusopinnoissa opitaan matemaattis-luonnontieteellisen ajattelutavan periaatteet ja työkalut. Ei integroimista tai jotain Laplace-muunnosta harjoitella sen takia että joku niitä käsin tekisi työelämässä, vaan siksi että ymmärretään miksi ja miten matemaattinen ajattelu toimii. Ei järjestysalgoritmeja koodaajille siksi opeteta että ne joutuisivat koodaamaan työssään tehokkaita tapoja järjestää taulukon luvut suuruusjärjestykseen, vaan siksi että ne oppisivat ymmärtämään mikä tekee algoritmista oikean.
Huippuyliopistoja ei oikeastaan ole, on vain huippu ainelaitoksia. Se ei kenenkään mieltä lämmitä, jos opiskelee valtiotiedettä paikassa jossa on nobel-tason lääkis tai fysiikka…
Hyvän yliopiston tunnumerkit ovat monipuoliset:
Henkilökuntaa on sen verran paljon, että opetusryhmät ovat pieniä 50 henkeä ei ole pienryhmäopetusta, noin vinkkinä. Silloin pysyy sekä motivaatio että harjoitusten ohjaaminen kohdallaan.
Hyvä yliopisto tekee hyvää tutkimusta, jollon on opetettavaa ja tiedetään missä maailmalla mennään. Hyvä tutkimus heijastuu siihen, että osataan valita mitä opetetaan. Huippopetus on myös metari-kisälli työskentelyä.
Lisäksi hyvällä yliopistolla on hyvät suhteet työantajiin, jolloin koulutus vastaa myös heidän tulevaisuuden tarpeitaan ja opiskelijat mielletään hyväksi työvoimaksi.
Huippuyliopistosta valmistuneet myös arvostavat saamaansa opetusta vaikka jos opiskelijat todella ovat hyviä niin opetus laahaa jäljessä. Tähän liittyy kyky osata ilmaista itseään kirjallisesti ja suullisesti sekä kyky omaksua uutta tietoa ja jatkaa elinikäistä oppimista. Samalla huippuyliopisto luo suhdeverkostoja opiskelijoiden ja aluminen kesken.
Sitten se tärkein: kun joku tulee vastaan, tietää toisen olevan kohtuullisen fiksun ihmisen, oli kyse niin opetus- tai tutkimushenkilökunnasta tai opiskelijoista. Se luo hyvän ilmapiirin.
Tuo “Tietorakenteet ja Algoritmit” on yksi niistä kursseista mitkä itse kelpuuttaisin ns. “jatkoon” eli kurssi josta todella on paljon hyöytyä ja joka on hyvin puhtaasti teoreettinen kurssi.
http://www.tut.fi/wwwoppaat/opas2015-2016/perus/laitokset/Tietotekniikka/TIE-20100.html
Se on hyvä kurssi ennenkaikkea siksi, että se opettaa nimenomaan ajattelun mekanismeja. Henkilökohtaisesti tuo oli itselleni ehkä merkityksellisin kurssi, mutta se ei kuulunut osaksi peruskursseja.
Jos lähtee opiskelemaan tietotekniikkaa, niin toivoisi että opiskelu olisi jotain tuon kaltaista.
Semmoiset kurssit, jotka oikeasti avaavat ajattelua uusille urille, ne ovat hyviä kursseja. Esimeriksi joku käytettävyys ja sen opiskelu oli yllättäen sen kaltainen kurssi — se että opittiin miten käytettävyys hahmotetaan teoriassa ja käytännössä. Se muutti ajattelua.
Mutta ne yhteiset peruskurssit, joissa kaikki ikäänkuin “leikkivät” jotain fyysikkoa tekemällä jotain mittaustuloksia ikiaikaisilla laitteilla ja laskemalla niistä joka viikko regressiokäyriä tai kemian peruskurssit tai turvallisuustekniikan peruskurssit, tuotantotalouden peruskurssit jne. kun siellä samassa altaassa ovat kaikki opiskelijat uiskentelemassa, niin voi kuvitella mikä on keskimääräinen motivaatio ihmisillä.
Niissä on varmaan ollut jokin kaunis ajatus, esim. “kaikkien olisi hyvä vähän osata tuotantotaloutta”
Se on vähän samanlainen ajatus kuin “kaikkien olisi hyvä osata vähän ranskaa” tai “kaikkien olisi hyvä osata runouden klassikoista jotain” — se on kaunis ja kannatettava ajatus, mutta jos ajatus ei ole kuitenkaan oikeasti ryhtyä mitään vakavampaa aiheen piiristtä tekemään, niin ei siitä ole juuri hyötyä.
Minun mielstäni taas sekoitat nyt lukion ja yliopiston keskenään.
Lukio on juuri sellainen yleissivistävä oppilaitos, joka antaa valmiudet korkeakouluopiskeluun — se on se yleissivistävä laitos.
Sen sijaan yliopiston tehtävä on tarjota korkeinta mahdollista koulutusta jostain hyvin rajatusta aihepiiristä.
Ei yliopisto ole, tai ei sen ainakaan pitäisi olla enää mikään kasvatuslaitos, jos ei ole 18 vuoden ikään mennessä oppinut lukemaan ja kirjoittamaan niin eivät ne pari noppaa sieltä yliopistosta enää sitä juurikaan muuta.
Pienempiä paikkakuntia pitää yllä teollisuus. Valtion työpaikat ovat pilipalia siihen verrattuna. Tehtaiden pomot tienaavat monta kertaa enemmän kuin pikkuvirkamiehet ja duunaritkin melkein yhtä paljon. Ja teollisuuslaitokset tarvitsevat siivoojia ja vartijoita monta kertaa enemmän kuin valtion konttorit.
Eikös työttömyyden ylläpitämisessä ole myös ollut jonkinlainen valtion talouspoliittinen periaate taustalla, jossa on nähty, että työttömyyttä kannattaa ylläpitää, koska sillä hillitään työvoimakustannusten nousua?
Valtio on itsekin saanut halpoja valtiotieteenmaistereita pikkuvirkamiehiksi, kun yliopistoissa niitä koulutetaan aivan liikaa. Valtiolla ei tarvitse ihmeellisempi työ olla niin pitää olla ylempi korkeakoulututkinto. Sillä on jo pitkään yritetty “dumpata” palkkoja alas päin.
Valtion pitää saada halvat korkeasti koulutetut virkamiehet.
Kun olen katsonut valtion työpaikkailmoituksia ja verrannut niitä yksityisen puolen työpaikkailmoituksiin ja palkkatasoon, niin on lähinnä naurattanut. Yksityissektorilla samoja töitä tehdään vähemmällä koulutuksella, joten ylikoulutetun väen käyttäminen on valtiolla tietoinen valinta.
Olet ymmärtänyt NAIRU ‑teorian vähän väärin. Työttömyyttä ei pidetä tarkoituksella korkeana, vaan sitä ei pystytä laskemaan, koska palkkainflaatio iskee takaisin.
Omasta mielestäni on turhaa tehdä kauheasti vastakkainasettelua vaikkapa valtion tai teollisuuden työpaikkojen välillä. Korkean työllisyyden paikkakunnilla on usein molempia, ja lisäksi yleensä myös paljon yksityisen sektorin palvelutyöpaikkoja. Ja alhaisen työllisyyden paikkakunnilta puolestaa puuttuvat yleensä korkean tulotason työpaikat, pahimmillaan kaikilta työnantajasektoreilta.
Teollisuuden työpaikat eivät nykyään enää kovin montaa paikkakuntaa Suomessa ylläpidä, eikä ole oletettavaa, että tilanne lähitulevaisuudessa toiseksi muuttuisi. Joitakin paikkakuntia teollisuus kyllä yllä pitää, mutta niiden määrä lasketaan ehkä kymmenissä paikkakunnissa, ei missään tapauksessa sadoissa. Teollisuudessa oli jossain kohtaa paljon kohtalaisen hyvin palkattujakin työpaikkoja, mutta niiden osuus on ollut kutistumaan päin. Samalla myös mainitsemiesi hyvin palkattujen tehdaspomojen määrä on kutistunut: ylempi keskijohto puuttuu nykyään monesta tehtaasta, koska sitä ei enää tarvita. Myös mainitsemiesi siivoustöiden määrä on teollisuudessa selvästi vähentynyt. Tehtaita on opittu siivoamaan tuottavammin, ja tehtaiden toiminta on muutenkin muuttunut automaation, logistiikan kehityksne ja monen muun asian myötä paljon aiempaa siistimmäksi, jolloin esim. pölyä ja likaa tehtaisiin kertyy vähemmän ja siivouksen tarvekin on vähentynyt.
Teollisuudella on menossa samanlainen kehitys kuin mikä maataloudella on ollut menossa pidempään, eli menossa on rakennemuutos, jossa työpaikoista kasvava osa sijoittuu palvelusektorille. Se on kuitenkin totta, että teollisuudenkin kohdalla tuotantolaitosten sijoituspaikoilla on vipuvaikutusta palvelualan työpaikkoihin. Itse asiassa tehtaisiin liittyvistäkin työpaikoista kasvava osa on varsinaisten tuotantotyöpaikkojen vähetessä palvelualan töitä: automaatiopalvelualihankintaa, huoltoalihankintaa, suunnittelualihankintaa ja monenlaista muuta. Osa tehtaisiin liittyvistä palvelualan työpaikoista sijaitsee tehtaiden lähellä, osa sijaitsee yrityksen pääkonttorissa tai sen läheisyydessä, ja osa on jossain muualla.