Kategoria: Talouspolitiikka

Seinäjoen ihme

(Kir­joi­tus on julka­istu MDI:n sivuil­la osana Seinäjokea koske­vaa blo­gis­ar­jaa sekä Ilk­ka-lehden net­ti­sivuil­la. Seinäjoen ihmeel­lä tarkoite­taan kaupun­gin voimakas­ta kasvua saman aikaises­ti kuin muut saman­laiset kaupun­git menet­tävät väestöään yliopistokaupungeille)

Seinäjoen ihmettä ei olisi ilman hyvää rautatiey­hteyt­tä. Ovathan kaik­ki väk­ilukuaan viime aikoina kas­vat­ta­neet seu­tukun­nat ovat rautatiepaikkakun­tia luku­un otta­mat­ta Helsin­gin kupeessa kas­vavaa Por­voo­ta ja piskuista Tun­turi-Lapin seu­tukun­taa. Ilman rataa Seinäjo­ki olisi toden­näköis­es­ti pienehkö kylä Lapuan kunnassa.

Mikä rautateistä tekee niin merkit­tävän? Selvä enem­mistöhän liikkuu autol­la ja bus­si­akin käyt­tää use­ampi kuin junaa. Jat­ka lukemista “Seinäjoen ihme”

Helsingin asuntorakentaminen tuplattava

Helsin­gin tulee kaksinker­tais­taa asun­to­tuotan­to kymme­neen tuhanteen asun­toon vuodessa. Jot­ta tämä olisi taloudel­lis­es­ti toteutet­tavis­sa, uudessa MAL-ohjel­mas­sa sosi­aalisen asun­to­tuotan­non tavoite (20 %) tulee muut­taa määräl­lisek­si (1 000 asun­toa) ja toteut­taa asun­to­tuotan­non kasvu kovan rahan asun­toina. Näin Helsin­ki pysty­isi rahoit­ta­maan tarvit­ta­vat investoin­nit tontinluovutustuloilla. 

Asun­top­u­la ja sitä kuvas­ta­vat asun­to­jen korkeat hin­nat ja vuokrat suo­ras­taan velvoit­ta­vat Helsin­gin lisäämään merkit­tävästi asun­to­tuotan­toa. Asun­to­tuotan­to onkin lisään­tynyt niin, että aloitet­tu­jen raken­nusko­htei­den perus­teel­la arvioitu­na valmis­tu­vien asun­to­jen määrä saat­taa nous­ta 6000:een vuodessa. Tämäkin on aivan liian vähän. Helsinki­in pitäisi tulev­ina vuosi­na rak­en­taa ainakin kymme­nen­tuhat­ta asun­toa vuodessa. Jos­sain vai­heessa pula var­maankin helpot­tuu. Sil­loin voi tah­tia taas vähän löysätä.

Asun­to­tuotan­non nopeut­ta­mi­nen on myös hyvää talous­poli­ti­ikkaa. Asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen itsessään tuot­taa paljon työ­paikko­ja – ei vain raken­nus­miehille Helsingis­sä vaan myös raken­nus­tarvike­te­ol­lisu­u­teen ympäri maata.

Uudet asun­not helpot­ta­vat muut­tamista työn perässä. Lisäk­si kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa uudet työ­paikat syn­tyvät kaupunki­maisi­in elinkeinoi­hin ja voit­top­uolis­es­ti suuris­sa kaupungeis­sa. Mitä enem­män kaupunkia, sitä enem­män työ­paikko­ja. Jat­ka lukemista “Helsin­gin asun­torak­en­t­a­mi­nen tuplattava”

Lamasta ylös

Suomen surkea taloudelli­nen tilanne on jatkunut nyt kahdek­san vuot­ta. Mikään suh­dan­nevai­he ei kestä näin kauan. Meil­lä on isom­pi ongelma.

Mon­ta ikävää asi­aa on tapah­tunut samanaikaises­ti: Puun­jalostus­te­ol­lisu­u­den menete­tyt ase­mat, Nokian kän­nyköi­den rom­ah­dus ja Venäjän kau­pan tyre­hdyt­täneet Ukraina-sank­tiot. Nämä selit­tävät kuopan, mut­ta eivät hidas­ta toipumista.

Olemme syys­täkin ylpeilleet hyväl­lä koulu­tuk­sel­la. Huip­puyliopis­to­ja meil­lä ei ole, mut­ta meil­lä on ollut hyvin koulutet­tu keskilu­ok­ka. Valitet­tavasti teknolo­gian kumous on iskenyt juuri tähän joukkoon. Ei hyödytä olla hyvä sel­l­aises­sa, jos­sa robot­it ja tietokoneet ovat vielä parempia.

Monel­la uuden talouden alal­la val­lit­see voit­ta­ja vie kaiken ‑tilanne. On olta­va paras. On outo lääke ajan ongelmi­in leika­ta koulu­tuk­ses­ta ja kohdis­taa vielä rankim­mat leikkauk­set Helsin­gin Yliopis­toon, joka on yliopis­to­jemme joukos­sa ylivoimainen. Kateus vie kalatkin vedestä. Jat­ka lukemista “Lamas­ta ylös”

Suomen synkkä tulevaisuus (12) Epäonnistunutta yrittäjää ei pidä kivittää

Kuten jo tämän sar­jan osas­sa 4 sanoin, Suomen talouden toi­vo on erit­täin lah­jakkaissa nuoris­sa yrit­täjis­sä. Aiem­min aka­teemis­es­ti koulute­tut nuoret tähtä­sivät suurelta osin töi­hin julkiselle sek­to­rille, yri­tys­maail­mas­sakin lähin­nä palka­nsaa­jik­si. Nyt ura yrit­täjänä on mon­en unelma.

Tämä on hyvä merk­ki. Kun van­has­ta taloud­es­ta on niin paljon menetet­ty, on luo­ta­va toimeli­aisu­ut­ta uusil­la aloil­la. Huip­pukyvyt tekevät huippuyrityksiä.

Start­up-yrit­täjien välil­lä tulo­erot ovat val­tavia. Mon­en yri­tys epäon­nis­tuu. Jotkut eivät tien­aa mitään ja pahim­mil­laan jotkut joutu­vat elämän­mit­taisi­in velkoi­hin. Pieni joukko tien­aa sat­u­maisia sum­mia — sum­mia, joi­ta palka­nsaa­ja ei voi saa­da kuin lottoamalla.

Paul Krug­man on kut­sunut tätä Klondyke-tulon­jaok­si. Kevään koit­taes­sa tuhat kul­lan­et­si­jää läh­tee hakku olal­laan Klondy­keen kul­ta­suon­ta etsimään. Syksyl­lä sata­maan palaa 950 miestä, jot­ka eivät ole löytäneet mitään ja kouralli­nen miehiä, joista on tul­lut jät­timäisen rikkaita.

Kauan sit­ten lot­tovoitot säädet­ti­in verova­paik­si, kos­ka mitä ideaa on suures­sa lot­tovoitossa, jos yli puo­let siitä menee tuloveroi­hin? [i]

Voisiko poten­ti­aal­is­ten yrit­täjien kesku­udessa olla yhtä sydämet­tömiä ja itsekkäitä ihmisiä kuin lot­tokansas­sa? Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (12) Epäon­nis­tunut­ta yrit­täjää ei pidä kivittää”

Basel 4 lakkauttaa asuntotuotannon muuttotappioalueilla?

Euroopan keskus­pank­ki ylit­tää elvyt­tää Euroopan talout­ta ja siinä sivus­sa inflaa­tio­ta negati­ivisil­la koroil­la, mut­ta raha ei oikein kulkeudu yri­tys­ten rahoit­tamiseen. Syynä tähän on, että pankkikri­isien opet­ta­mana Euroopas­sa on rajoitet­tu pankkien riskinot­toa. Ongel­man nimi on Basel 3.

Voi olla järkevää, että tal­letus­pankit eivät saa ottaa riske­jä, jota vaaran­taisi­vat asi­akkaiden tal­letuk­set ja niiden tur­vaamisek­si kaataisi­vat tap­pi­ot val­tion (tai tois­t­en pankkien) rahoitet­taviksi. Mut­ta jotenkin pitäisi jär­jestää riski­ra­hoi­tus yrityksille.

Tarvit­taisi­in riski­ra­hoi­tus­laitok­sia, joi­hin voisi tal­let­taa vähän parem­mal­la korol­la tietäen, etteivät tal­letuk­set ole tur­vat­tuna. Tai parem­min ja pienem­mil­lä hallinnol­lisil­la kuluil­la toimia sijoi­tus­ra­has­to­ja rahoit­ta­maan suo­ma­laisia yrityksiä.

Pankkimääräyk­si­in on tulos­sa lisää tiuken­nuk­sia. On tekeil­lä Basel 4, joka rajoit­taa pankkien riskinot­toa niin, että joidenkin tulk­in­to­jen mukaan tal­letus­pankit eivät voisi rahoit­taa asun­to­tuotan­toa muut­to­tap­pioalueil­la – tai saa­vat rahoit­taa, jos lainan vaku­udek­si kek­sitään jotain arvon­sa säi­lyt­tävää. Jat­ka lukemista “Basel 4 lakkaut­taa asun­to­tuotan­non muuttotappioalueilla?”

Suomen synkkä tulevaisuus (11) Uhka koulutettujen maasta muutosta

Pitkit­tyneessä lamas­sa on uhkana koulute­tun nuori­son laa­jamit­tainen maas­ta muut­to. Näin on tapah­tunut Kreikas­sa ja näin kävi Balt­ian mais­sa ja niin on käynyt Puo­las­sa. Näin on käynyt myös Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Uhka kos­kee Suomes­sa eri­tyis­es­ti koulutet­tu­ja nuo­ria, kos­ka heil­lä on kysyn­tää. Henkilöko­htaisel­la tasol­la on aivan ratio­naal­ista lähteä ulko­maille, jos Suomes­sa uhkaa pitkä työt­tömyys – tai vaik­ka ei työt­tömyys, ajau­tu­mi­nen pois oman alan töistä johonkin paljon kun­ni­an­hi­mot­tomam­paan. Suomenkin kannal­ta tämä olisi hyvä, jos nämä nuoret palaisi­vat takaisin parem­pi­en aiko­jen ehkä joskus koit­taes­sa. Onhan paljon parem­pi, että he ylläpitävät ja kar­tut­ta­vat osaamis­taan ulko­mail­la kuin nos­taisi­vat työt­tömyysko­r­vaus­ta Suomessa.

Se on menoa, kun lapset pan­naan paikalliseen koulu­un. Har­va muut­taa enää takaisin.

Suo­mi menet­tää koko ajan koulutet­tua väkeä ulko­maille parem­pi­en palkko­jen houkut­tele­m­ana. Taloudel­lis­ten mallien mukaan pitäisi menet­tää paljon enem­mänkin, ovathan palkat aka­teemi­sis­sa ammateis­sa paljon alem­mat Suomes­sa kuin Kes­ki-Euroopas­sa Yhdys­val­loista puhu­mat­takaan. Palkkaero­jakin suurem­pi on ero ostovoimassa.

Muut­to Ruot­si­in kiihtyi 1960-luvun lop­ul­la, kun ensim­mäiset muut­ta­jat tuli­vat kesälo­ma­l­la Volvoineen Suomeen ja ker­toi­vat ruot­salai­sista palkoista. Nuoret parem­pi­palkkaisi­in mai­hin muut­ta­neet osaa­jat voivat tehdä nyt saman.

Jotkut hark­it­se­vat lähtöä jo ennen opin­to­ja. Yliopis­tosäästöt ovat pelästyt­täneet kun­ni­an­hi­moisia nuo­ria opiske­li­joi­ta. Moni kysyy, kan­nat­taako tääl­lä enää edes opiskel­la, jos ei saa kun­nol­lista ope­tus­ta. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (11) Uhka koulutet­tu­jen maas­ta muutosta”

Suomen synnä tulevaisuus (9) Matalapalkkaisia on tuettava

Suomes­sa menetet­ti­in vuosien 1995 – 2008 välil­lä 300 000 työ­paikkaa palk­ka-asteikon keskeltä. Ne kor­vau­tu­i­v­at toisaal­ta korkea­palkkaisil­la asiantun­ti­ja-ammateil­la ja toisaal­ta mata­la­palkkatöil­lä. (VATT voisi muuten päivit­tää tämän tutkimuksen!)

Saman­lainen palk­ka-jakau­man polar­isoimi­nen on tapah­tunut kaikissa teol­lisu­us­mais­sa. Työt­tömyysongel­man rin­nal­la on työssäkäyvien köy­hien ongelma.

Olisi tietysti hyvä palaut­taa kansan­talouteen kadon­neet hyvä­palkkaiset duu­nar­i­työt. Odoteltaes­sa sitä, että joku kek­sisi miten tämä voitaisi­in tehdä, on syytä paran­taa pieni­palkkaisten ase­maa ja jopa aika paljon. Mata­lasti koulute­tu­ille sovel­tuvia töitä pitäisi saa­da jopa lisää, kos­ka työt­tömyy­den suuri bulk­ki on kuitenkin mata­lasti koulute­tuis­sa, maa­han­muut­ta­jat mukaan luettuna.

Pieniä palkko­ja vas­taan voidaan toimia sol­i­daarisen palkkapoli­ti­ikan keinoin nos­ta­mal­la pieniä palkko­ja enem­män kuin suuria. Tämä toi­mi sil­loin, kun talous laa­jeni ja syn­tyi alati lisää hyvä­palkkaista työtä. Lisäsi jopa taloudel­lista tehokku­ut­ta tap­paa luo­van tuhon keinoin mata­latuot­toisia työ­paikko­ja niin, että työvoimaa siir­tyi tuot­tavampi­in töi­hin. Jat­ka lukemista “Suomen syn­nä tule­vaisu­us (9) Mata­la­palkkaisia on tuettava”

Suomen synkkä tulevaisuus (8) Sisäisen devalvaation sijaan saksalaiset joustot?

Joku kom­men­toi­jista jo kek­sikin, että mitä ideaa on alen­taa palkko­ja koko kansan­taloudessa, jos ongelmia on vain joil­lakin ulko­maankaup­paa käyvil­lä aloil­la tai koti­maisil­la aloil­la, joi­ta hal­vat tuon­ti­tuot­teet uhkaavat.

Voidaan­han tehdä myös kuten Sak­sas­sa: sal­lia paikalliset jous­tot (=palkko­jen alen­tamiset) yri­tyk­sis­sä, jot­ka ovat vaikeuk­sis­sa ja jou­tu­isi­vat muuten vähen­tämään työvoimaa. Sak­sas­sa tähän vai­h­toe­htoon sisäl­tyy erit­täin jyrkkä kiel­to irti­sanoa ketään taloudel­lisil­la tai tuotan­nol­lisil­la syillä.

Tämä ei ole aivan ongelmatonta.

Jär­jeste­ly tur­vaa työl­lisyy­den, mut­ta kun se pois­taa tehokkaasti luon­nol­lista tuhoa, se myös pysäyt­tää tuot­tavu­u­den nousun. Näin on käynyt Sak­sas­sa: hyvä työl­lisyys, heikko tuot­tavu­uske­hi­tys. Kts. lähem­min Samas­ta sähköstä sama hin­ta. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (8) Sisäisen deval­vaa­tion sijaan sak­salaiset joustot?”

Suomen synkkä tulevaisuus (7) Sisäinen devalvaatio

Mik­si suo­ma­laiset ovat puoli­toista ker­taa rikkaampia kuin viro­laiset[1], vaik­ka Virossa on paljon enem­män uud­is­tuskykyä niin, että he tekevät melkein kaiken paremmin?

Elinkeinopo­h­ja on meil­lä tietysti parem­pi, mut­ta ei tämä etu kestä kauan. Teol­lisu­us raken­netaan melkein kokon­aan uud­estaan 20 vuodessa. Suo­mi on menet­tänyt tuotan­tokykyään tämän pitkit­tyneen laman aikana, kun van­haa koneis­toa on hylät­ty eikä uuteen ole investoitu.

Kuten edel­li­sis­sä postauk­sis­sa tässä rajas­sa olen toden­nut, olemme menet­täneet paljon vahvuuk­sis­tamme nopeasti.

Ker­tauk­se­na edel­li­sistä postauk­sista. Suh­teelli­nen ase­mamme on heiken­tynyt, koska

  • Vaik­ka met­sä-sek­tori on edelleen tärkeä, se ei koskaan enää palaa siihen roooli­in, joka sil­lä oli vielä 1980-luvulla.
  • Nokia-klus­teri. joka toi meille val­tavasti vau­raut­ta 1990 laman jäl­keen, katosi yhtä nopeasti kuin nousi. Muut ovat saavut­ta­neet meitä alan osaamises­sa ja men­neet roimasti ohi (Etelä-Korea)
  • Vahvuute­namme ollut osaa­va ja hyvin koulutet­tu keskilu­ok­ka on menet­tänyt merk­i­tys­tään, kos­ka keskilu­okan työt katoa­vat teol­lisu­us­maista. Olemme hyviä asiois­sa, jois­sa robot­it ovat vielä parempia.
  • Päätök­sen­tekokykymme on kadon­nut eikä keskinäi­nen luot­ta­muk­sem­mekaan ole tasol­la, jol­la se oli ennen
  • Kun rau­dan tuot­tamis­es­ta on siir­ryt­ty sisäl­lön tuot­tamiseen, pienen kielialueen rasit­teet korostuvat.

Kun van­hat vahvu­utemme ovat men­neet, mei­dän on näyrryt­tävä elämään sil­lä kulu­tus­ta­sol­la, johon iskukykyään menet­tänyt kansan­taloutemme pystyy. Joudume sietämään, että ero esimerkik­si Viroon piene­nee ja Ruot­si­in kas­vaa. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (7) Sisäi­nen devalvaatio”

Suomen synkkä tulevaisuus (6) Päätöksentekokyky

Suomen sisäpoli­ti­ikas­ta on oudosti kadon­nut kyky tehdä päätök­siä. Meil­lä ei ole ollut yli kymme­neen vuo­teen hal­li­tus­ta, joka pysty­isi kun­nol­la vas­taa­maan ajan haasteisi­in. Ahon ja Lip­posen hal­li­tusten toimista voi olla mon­ta mieltä, mut­ta ne hal­li­tuk­set sen­tään tekivät jotain. Sen jäl­keen päätök­siä on aina vain lykät­ty. Nykyisel­lä olisi henkistä valmi­ut­ta päätöksin, mut­ta jotenkin ne vain menevät silti sykkyrään.

Yksi seli­tys asialle on vetokra­tia. Liian monel­la tahol­la on veto-oikeus siihen, mitä maas­sa tapah­tuu ja sik­si ei tapah­du mitään. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (6) Päätöksentekokyky”