Suomen surkea taloudellinen tilanne on jatkunut nyt kahdeksan vuotta. Mikään suhdannevaihe ei kestä näin kauan. Meillä on isompi ongelma.
Monta ikävää asiaa on tapahtunut samanaikaisesti: Puunjalostusteollisuuden menetetyt asemat, Nokian kännyköiden romahdus ja Venäjän kaupan tyrehdyttäneet Ukraina-sanktiot. Nämä selittävät kuopan, mutta eivät hidasta toipumista.
Olemme syystäkin ylpeilleet hyvällä koulutuksella. Huippuyliopistoja meillä ei ole, mutta meillä on ollut hyvin koulutettu keskiluokka. Valitettavasti teknologian kumous on iskenyt juuri tähän joukkoon. Ei hyödytä olla hyvä sellaisessa, jossa robotit ja tietokoneet ovat vielä parempia.
Monella uuden talouden alalla vallitsee voittaja vie kaiken -tilanne. On oltava paras. On outo lääke ajan ongelmiin leikata koulutuksesta ja kohdistaa vielä rankimmat leikkaukset Helsingin Yliopistoon, joka on yliopistojemme joukossa ylivoimainen. Kateus vie kalatkin vedestä.
Insinööriosaaminen on Suomessa hyvää ja halpaa. Meillä tehdään ”hyvää rautaa”, mutta maailmalla tahkotaan rahaa sisällöntuotannolla ja hyvillä sovellutuksilla. Siinä on englantia puhuvilla mailla valtava etu puolellaan. Erikoinen kielemme ja pieni kielialue ovat haitta, eikä asiaa mitenkään paranna, että toinenkin kansalliskielemme on käyttökelvoton Pohjolan ulkopuolella.
Osa vahvuuksistamme on menetetty pysyvästi. Siksi meidän ei ole mahdollista myydä työtämme yhtä kalliilla kuin aiemmin. Tuotantokoneistomme on edelleen parempi ja vahvempi kuin Viron tai Puolan, mutta ei enää niin paljon parempi kuin palkkatasoista voisi päätellä. Tuottavuus on Suomessa laskenut samalla kun palkat ovat nousseet. Sellainen ei voi onnistua.
Ennen palkkatason korjaus tapahtui kätevästi devalvoimalla. Euromääräisten palkkojen alentaminen on hankalaa jo siksi, että asuntolainojen ja muiden velkojen reaaliarvo kasvaisi kuten kasvoi valuuttalainojen arvo aikanaan devalvoitaessa. Lamaa se tietäisi ja asuntojen pakkohuutokauppoja.
Jos inflaatiota olisi, voisimme jäädyttää palkat ja odottaa, kun kilpailijamaiden palkat nousevat. Euroopan keskuspankki ei ole huolehtinut riittävästä inflaatiosta, vaikka lupasi.
= = = =
Palkka-asteikon keskeltä on kadonnut 300 000 työpaikkaa, jotka ovat korvautuneet toisaalta korkeapalkkaisilla asiantuntijatehtävillä ja toisaalta matalapalkkaisilla töillä. Sama automaatio jyrää keskiluokkaa kaikkialla. Teollisuusmaihin on ilmestynyt työssä käyvien köyhien luokka.
Eniten keskiluokan kuihtumisesta kärsivät hyvän työpaikan menettäneet. Ilmiö selittää myös julkisen talouden vaikeuksia, koska keskipalkkaiset ovat hyviä veronmaksajia.
Sosiaaliturvamme ei oikein sovellu pienipalkkaisuuden lisääntymisen tuomiin ongelmiin.
Matalapalkkaisen työn vastaanottaminen kannattaa huonosti työttömyyskorvauksella elämiseen nähden – ainakin niin kauan, kuin ansiosidonnaista maksetaan. Työn perässä ei kannata muuttaa, jos työstä maksetaan kovin vähän.
Parasta tietysti olisi, jos jostain ilmaantuisi hyväpalkkaista työtä esimerkiksi paperitehtailta pois potkituille. Toistaiseksi kukaan ei ole kertonut, miten tämä saataisiin aikaan.
Tätä ihmettä odotellessa kannattaa parantaa pienipalkkaisten asemaa reilusti. Se olisi hyvä taloudellisen tehokkuuden kannalta, se olisi ehdottomasti oikeudenmukaista ja se auttaisi pitämään maatamme sosiaalisesti yhtenäisenä.
Osa-aikatyötä tekevät valintamyymälän työntekijät kuuluvat maamme pienipalkkaisimpiin. Heidän tilannettaan korjattiin kunnolla pari vuotta sitten budjettiriihessä. Soviteltua työttömyyspäivärahaa saaville tuli 300 euron suojaosuus (ensimmäiset 300 euroa eivät alenna työttömyysturvaa) ja sama ansiotulojen suojaosuus tuli myös asumistukeen. Osa-aikatyötön kaupan kassa tienasi tästä 200 euroa kuussa – paljon enemmän kuin on koskaan saanut Tupo-pöydässä.
Sovitellusta päivärahasta kunnolla hyötyäkseen on kuitenkin pitänyt olla ensin kokopäivätyössä ja sitten vastentahtoisesti osa-aikatyössä. Tuntuisi oikeudenmukaisemmalta tukea yhtäläisesti niitäkin, jotka eivät koskaan ole päässeet kokopäivätyöhön. Sekään ei ole järkevää, että soviteltu päiväraha muodostaa katon työtunneille, jota isompaa viikkotyömäärää ei kannata tehdä.
Perustulon paras ominaisuus olisi, että se tukisi pienipalkkaisia paljon nykyistä johdonmukaisemmin ja juuri heitä. Kokonaan vailla työtä olevia se ei tukisi nykyistä sosiaaliturvaa enempää.
= = = = =
Työttömiä on turha syyttää siitä, etteivät he muuta työn perissä Helsinkiin. Jos yksi muuttaa, hän vie Helsingistä asunnon toiselta ja estää tätä muuttamasta.
Kaikkialla maailmassa uudet työpaikat syntyvät kaupunkeihin ja lähinnä vielä suuriin kaupunkeihin. Mitä enemmän kaupunkia, sitä enemmän uusia työpaikkoja.
Suomessa on vain muutama menestyvä kasvukeskus. Niiden kasvulta pitäisi poistaa esteet. Asuntotuotanto synnyttäisi välittömästi työpaikkoja, ja uudet asunnot tekisivät useammalle mahdolliseksi muuttaa hyvien työmarkkinoiden äärelle. Ilmarisen suorapuheisen johtajan Jaakko Kianderin mukaan puolet Suomen ja Ruotsin talouskehityksen eroista selittyy sillä, että Ruotsissa kaupunkien asuntopulaan on vastattu voimakkaalla asuntotuotannolla.
[Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä Näkökulma-artikkelina]
”Ilmarisen suorapuheisen johtajan Jaakko Kianderin mukaan puolet Suomen ja Ruotsin talouskehityksen eroista selittyy sillä, että Ruotsissa kaupunkien asuntopulaan on vastattu voimakkaalla asuntotuotannolla.”
Olisiko todellakin niin, että Ruotsin parempi tilanne pitkälti johtuukin siis jo valmiiksi erittäin huolestuttavan asuntokuplan eli liiallisen velkavivuttamisen lisäämisestä viime vuosina? Moni ruotsalainenhan ei aio koskaan maksaa asuntovelkaansa tai edes merkittävästi lyhentää sitä. Velan osuus asuntolainoista on muistaakseni noin kaksin- tai kolminkertainen Suomeen verrattuna.
Mielenkiintoista .. tai siis pelottavaa: sitten kun Ruotsissa poksahtaa, se on menoa Suomessakin, koska rahoituskuviot ovat yhteispohjoismaisia.
Olisi niin paljon parempi, jos ihmiset eivät muuttaisi Helsingin seudulle työpaikkojen perässä vaan työpaikat muuttaisivat Helsingin seudulta ihmisten luo. Onko se nyt varmasti täysin mahdoton ajatus? Eikö muka viestintäteknologia mahdollista työpaikkojen hajauttamista nykyistä enemmän, jos julkinen valta viel siihen kannustaisi?
Ei tarvitsisi keikkua asuntokuplakatastrofin partaalla Ruotsin tapaan ainakaan ihan yhtä paljon.
Työn hajauttamisen ehkä merkittävimpiä airuita olivat Linux ja Wikipedia. On aika samantekevää, kirjoitatko koodia tai artikkelia Porissa vai Helsingissä tai vaikka Silicon Valleyssä.
Haluan uskoa, että Uberin tai Aribnb:n tapaiset ”jakamistalouden” palvelut joukkoistetaan lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen taksin tilaamisesta tai loma-asunnon vuokraamisesta ei kilahda euroakaan kalifornialaisille miljadööreille. Sen sijaan raha pyörii lähinnä paikallisesti ja niiden satojen ja tuhansien kesken, palvelua kehittävät ja ylläpitävät.
Käännyttäisiin keskittymisestä kohti hajautumista.
Niin tai näin, talous on rajussa tietoteknisessä murroksessa. Murros tarkoittaa, että tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Voi olla, että nykyiset trendit jatkuvat tai sitten eivät. Voi olla, että ihmisten ja pääomien keskittyminen jatkuu tai sitten trendi murtuu.
Toivottavasti murtuu.
Perustulo olisi näppärästi myös varhaisen eläköitymisen tuki niille, jotka perivät tai onnistuvat säästämään sopivan pesämunan perustulon lisäksi käytettäväksi.
Jos halutaan tukea työn tekemistä, pitää tukea työn tekemistä, eikä Suomessa asumista.
Tieto&trendit: Vain Ahvenanmaa ja Uusimaa ovat toipuneet kriisistä EU:n vauhdissa
Suomessa on käytössä pari erikoista veroa, jotka vaikeuttavat joustavaa liikkuvuutta työn perässä, nimittäin omistusasuntojen varainsiirtovero ja auton rekisteröinnin yhteydessä kannettava autovero. Itse näen asian niin, että 500 000 euron asunnosta/50 000 euron autosta kannettava n. 10 000 euron vero on sakkoon verrattava maksu, jota kannattaa vältellä, mikäli mahdollista. Kun asuminen on perustarve kuten ruokakin, jo 24% alv on mielestäni liikaa.
En oikein näe hedelmällisenä keskustella, miten jaetaan sosiaalitukia. Parempi keskustelun aihe on miten leikataan sosiaalitukia. Hyvä alku on tehdä sormiharjoitukset – 30 % ja – 50 %. Niillä päästään oikeasti eteenpäin talouden tervehdyttämisessä.
Epäilemättä on olemassa paljon töitä, joita voidaan tehdä etäältä tai ainakin pienryhmissä. Mutta jos ihmiset asuvat hajallaan pitkin pusikoita, palvelusektori jää alikehittyneeksi. Suomessa jää suuri määrä yrityksiä syntymättä, koska yritysidean edellyttämä asukastiheys puuttuu.
Suomessa on 1,6 miljoonaa aseen omistajaa. Sopii yrittää.
Suomen ongelma numero yksi:
http://biotuotetehdas.fi/biotuotteet
Otsikko ”Uudet biotuotteet” ja alla oleva kuva, kertoo kaiken mistä on kyse.
Tähän roskaan Suomi panosti ja panostaa yli 500 miljoonalla eurolla erilaisten investointien, lainojen ja tukien avulla. Markkinoilla ei ollut halua investointiin, joten valtio laitettiin apuun.
Miljardin euron investointi, jonka ainut funktio on polttaa tukiaisilla tuotettu metsähake biosähköksi. Sivussa tuotetaan hiukan sellua, jonka hinta todennäköisesti puolittuu viiden vuoden kuluessa.
Mutta ei hätää, kyllä siihen jokin tuki keksitään ja jos ei muuta, niin Solidium ostaa koko roskan!
”Meillä tehdään ”hyvää rautaa”, mutta maailmalla tahkotaan rahaa sisällöntuotannolla ja hyvillä sovellutuksilla”
Tahkotaan rahaa ”raudallakin”. Intel on edelleen suurempi kuin Facebook, vaikka eihän Intel valmista kuin jotain ihan tyhmiä bulkkikomponentteja!
Itse itseäni lainaten ja jatkaen: https://jounimartikainen.wordpress.com/2013/02/16/rakenteellisen-tyottomyyden-pienentaminen/
Eli nykyistä enemmän työnantajille kannattavia työpaikkoa yhteiskuntaamme muodostuisi esim. tekemällä palkkasidonnaisista sivukuluista progressiivisesti muodostuvia.
Eikö näin pienen kansan ylläpitämän yliopistojärjestelmän menoja saisi ollenkaan leikata? Onko nyt järkevää aivan kaikkea sitä tutkia, mitä nyt tutkitaan yliopistoissa?
Olin Intelin isännöimässä tilaisuudessa pari kk sitten. Intelin suurin huoli on välttää Kodakin kohtalo. Heillä on tarkoitus muuttaa yhtiötä seuraavan kolmen vuoden aikana enemmän kuin se on muuttunut 30 vuodessa. Taitaa suomen yhteiskuntasopimus olla näpertelyä tuohon verrattuna.
Suomessa on nyt ainakin Oulu, Jyväskylä, Tampere, Turku ja vielä muita, joissa ei eletä puskissa. Asukastiheys on pääkaupunkiseudun luokkaa (mutta ei asukasmäärä). Näissä kaupungeissa asunnon saa noin puoleen hintaan ja pienemmissä kaupungeissa vielä edullisemmin. Pääkaupunkiseudulla kerrostaloneliö maksaa n. €4000 kun taas esim. Turussa puolet siitä. Tamperetta (€2400) lukuun ottamatta kaikki Suomen kalleimmat kunnat sijaitsevat Helsingin seudulla (www.asuntojenhinnat.fi).
Suomessa palveluelinkeinojen kehittymättömyys johtuu sääntelystä, palkanlisistä ja veroista. Asukasmäärällä tai -tiheydellä on kai aika marginaalinen merkitys.
Kyllä sille investoinnille on selkeät kaupalliset perusteet. Mutta jos valtio maksaa niin mikä tahansa yritys kuppaa tukia niin paljon kuin vain lähtee irti…. 🙂
Itseasiassa se voi olla jopa yhtiön johdon velvollisuus omistajien suuntaan. Toki nykyiseen maailmaan sopiva viherbrändäys tulee mukaan kuvioihin:
– Helenin aurinkovoimahanke
– Ikean tuulivoimapuisto
– S-ryhmän tuulivoimahankkeet St1:n kanssa
Mielenkiintoista! Artikkelin arvoa tosin vähentää se, että siinä tarkasteltiin suuralueita, esim. Pohjois- ja Itä-Suomi yhtenä alueena. Olisi hyödyllisempää tarkastella alueiden ydinseutujen, esim. Tampereen, Oulun, Kuopion, jne seutujen kehitystä.
Suomen Pankin Suvanto esitti muutamia viikkoja sitten Kalevassa, että Ruotsin viennillä ei mene erityisen hyvin. Kansantalouden kasvu on hänen mukaansa johtunut yksityisen sektorin velkaantumisesta.
Mielenkiintoista nähdä, mitä lähivuosina tapahtuu.
Tutkijat ovat persaukisia ihmisiä, ja suomalainen ”huippututkija” tienaa luokkaa 30-50k euroa vuodessa. Valtaosa tutkimuksista tehdään hyvin pienellä rahalla, ja harvat teknisten alojen tutkimukset saavat kunnon rahoitusta. Väitöstutkimuksia rahoitetaan myös työskentelemällä siivoojana ja niin edelleen.
Se ongelma ei todellakaan ole se, että yliopistoilla olisi LIIKAA rahoitusta, vaan että sitä on liian VÄHÄN!
Esimerkiksi teknisten alojen koejärjestelyt voivat maksaa todella paljon, mutta ei niitä varten olla tarjoamassa tukea. Ehei! Tuet valuvat läpimätien kepubisneksien raatojen keräilyyn.
Se nyt on vaan niin, että ei voida tehdä huippututkimusta ilman perustutkimusta. Se perustutkimus on se peruskallio, jonka varaan kaikki rakentuu. Ilman perustutkimuksissa tehtyjä pienen pieniä läpimurtoja ei voida tehdä huipputuloksia.
Tieteen perusolemus on se, että tieto kumuloituu.
Suomessa ei yksinkertaisesti ole riittävästi riittävän suuria vientiyrityksiä. Lisäksi keskiluokan kapeneminen on aiheuttanut sisämarkkinoiden kuolinkoristukset.
Kun ei tutkita, ei voida tehdä läpimurtoja, eikä ole mitä myydä tuotteina yrityksissä!
Teknillisten alojen hakumäärät ovat olleet alhaisia vuosikaudet, kun taas paperinpyörittäjien ja koodareiden hakumäärät ovat korkeita. Mutta, jonkun pitää edelleenkin suunnitella ne tuotteet, joita paperinpyörittäjät kauppaavat ja koodarit ohjelmoivat.
Juuri siksi esimerkiksi tästä biotaloushuuhaasta ei tule mitään, koska meillä ei ole osaajia, jotka osaisivat siitä raaka-aineesta tuotekehittää tuotteita!
Esimerkiksi kemian ja biologian osaajista on pulaa. Mutta mitä tekee Suomi? Lisää uskonnon ja historian opetusta lukioissa! Fysiikkaa supistetaan. Matematiikasta ollaan tekemistä ohjelmoinnin ja matematiikan sekasikiötä.
Opiskelu on kovaa työtä. Se ei ole leikkiä, vaan se on työtä. Samoin sen insinöörin tarvitseman laskutaidon kehittäminen. Se vaatii kovaa työtä.
Suomi tarvitsee luonnontieteiden soveltajia, mutta myöskin taitelijoita, joiden avulla voidaan suunnitella tuotteita kuten iPhone.
Newsflash: ohjelmointi on ala, joka korvautuu hyvin nopeasti tekoälyllä.
Samoin paperinpyörittäminen eli kirjanpito ja sen sellaiset. Se on kylmää kyytiä kauppatieteiden maistereille seuraavan 10 vuoden kuluessa.
Minä haluaisin nähdä Suomen talouden kasvussa ja erityisesti haluaisin nähdä täysin uusien teollisuudenalojen synnyn Suomeen, siten että täällä myös valmistetaan ne suunnitellut tuotteet!
”Työttömiä on turha syyttää siitä, etteivät he muuta työn perissä Helsinkiin. Jos yksi muuttaa, hän vie Helsingistä asunnon toiselta ja estää tätä muuttamasta.”
Uudellamaalla on liki 100000 työtöntä, Kainuussa 5000
Mitä hyötyä on tuoda 5000 lisää entisten työttömien jatkoksi ?
Ja muuton hinta on 200000-500000. Ei yrittäjää ja yritystä kukaan velvoita tekemään tuollaista investointia, jos epävarmuus on yhtä suuri kuin palkansaajan työpaikalla
Yritysjohtaja voi jopa joutua syytteeseen tällaisesta vahingon tuttamisesta
Osa-aikaisuus on ollut eurooppalainen ratkaisu työttömyyteen, suurin osa valtioista tukee osa-aiakisia ja näin on vältytty köyhyydeltä ja pienituloisuudelta.
Saksa ja Englanti ovat poikkeuksia , näissä maissa köyhien määrä lähentelee USAn tasoa
Palvelujen kannalta asukasmäärän ja -tiheyden merkitys on ensisijainen. Jos harkitaan toimipisteen perustamista, aivan ensimäiseksi lasketaan, paljonko sen ympäristössä asuu potentiaalista asiakaskuntaa. Riittävä väestö mahdollistaa myös erikoistuneet palvelut, siksi vaikkapa Helsingissä kannattaa pyörittää kasvisravintolaa mutta Kangasniemellä ei. Jos taas liikeidea perustuu palveluun asiakkaan luona, myös silloin riittävän tiheä asutus on tärkeää. Haja-asutusalueella työaika hupenee siirtymiin. Koska myös tämä aika pitäisi laskuttaa asiakkailta, nousee palvelun hinta niin korkeaksi että yritys jää perustamatta.
En kylä vieläkään usko, että Suomi jakautuu Helsinkiin ja haja-astusalueeseen. Kyllä tuossa ulkona ihan kaupunki on vaikka se ei pääkaupunki olekaan.
Ymmärrän toki, että Hesejä mahtuu aika paljon enemmän Helsinkiin kuin Lahteen. Mutta se ei tarkoita, etteikö Lahdessa olisi siellä täällä riittävästi asiakasvirtaa muutamalle. (Tuollaisten palvelujen kannattavuus siis ei perustu niinkään asukastiheyteen vaan ihmisvirtoihin ja vetovoimaisuuteen plus ostovoimaan. Mieti vaikka Jumboa tai Keskisen kyläkauppaa.)
Jotain marginaalisia palveluja ei kannata viedä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle muihin ”isoihin” kaupunkeihin ehkä koskaan. Tosin ei heti tule mieleen yhtään. Suomen ensimmäiset pitseriatkin olivat jossain ”pusikoissa”, Wikipedian mukaan Haminassa ja Lappeenrannassa.
Toisaalta, jos Suomessa aloittaa vaikka koiran kävelytyspalvelujen välityksen, on ihan sama, aloittaako sen Helsingissä vai Jyväskylässä bisneslogiikan kannalta. Asukasmäärät, ihmisvirrat yms. ovat täysin sivuroolissa jos edes siinä. Kehitystiimin rekrytointi vain saattaa olla hankalampaa. Ulkoiluttajat voivat sitten keskittyä Helsinkiin – vaikka on niitä koiria ”puskissakin” varmaan muutamalle työntekijälle.
Tuollaiseen tietotekniikkabisnekseen, nettiä ja älylaitteita hyödyntäviin yhdistyksiin tai startuppeihin pistän toivoni, en niinkään kasvisravintoloihin.
hyvä pärstä=iso palkka: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1453441399714
Esteettisellä kirurgialla Suomi nousuun?
Ja onko järkevää pistää rahaa niin paljon muuhun kuin itse substanssiin, yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa? Kultti-Nurminen-Tukiainen olivat arvioneet että pelkästään hakemusten laatimisessa Strategisen tutkimuksen neuvoston hakuihin on kulunut enemmän resursseja kuin pääkaupunkiseudun kaikkien taloustieteen laitosten vuosibudjetit.
Ongelma ei koske vain Suomea, itsekin teen juuri töitä FEE OPEN -rahoituksella hausta johon osallistui 440 hakemusta joista 6 rahoitettiin. Vaikka arpa omalla kohdalla suosikin, on tuo älytöntä resurssien haaskausta Euroopan laajuisesti. Kauneuskilpailuihin liittyvät myös nämä vaikeudet.
Älyttömyyden taustalla lienee joku syvempi syy, joka olisi hyvä hahmottaa, mutta enpä vain loppuun asti hahmota. Yksi syyseurausketjun osa on että tutkimuslaitoksilla ja yliopistoilla ei ole enää omaa budjettia, vaan se tulee pätkän erissä ulkopuolelta, mikä on omiaan tekemään työstä projektiluonteista kaikkine kauhuineen: pitää laatia ennakkoon riskiarvio, mukaan lukien arvio tulevista odottamattomista ongelmista; tehtävä suunnitelma hankkeessa tehtävistä keksinnöistä seuraavan 3 vuoden aikana ynnä niiden hyödyntämisestä; jos alkuperäinen tavoite osoittautuu mahdottomaksi, mutta projektin varrella tulee vastaan tavattoman hedelmällinen uusi idea jota ei ole projektisuunnitelmassa, suunnan muuttaminen on usein mahdotonta; ja niin pois päin.
Ymmärrän myös paineet siirtää tekemisten hyötyarviointi kauemmas omaan napaansa ihastuneilta tutkijoilta, kuin myös riskin laitokselleen juuttuneesta professorista joka ei ole julkaissut 20 vuoteen varman perusrahoituksen juostessa. Silti haiskahtaa että nykytavalla kilpailutettuun järjestelmään kätkeytyy joku perustavanlaatuinen virhearvio.
Suomalaisessa tiederahoituksessa pitäisi ymmärtää mittakaava. Suomi vastaa väestöltään noin Pietarin kaupungin väestöä. Pitäisi ymmärtää suuruusluokat ja lähteä priorisoimaan resursseja. Suuret maat voivat tutkia vähän kaikenlaista kivaa, hauskaa ja harrastaa sitä perustutkimustakin enemmän.
Jos joku suurkaupunki miettisi omaa tiederahoitustaan samalla tavalla kuin Suomi, niin kaupungin johtoa pidettäisiin suuruudenhulluna.
Tavallinen ihminen ei aina edes erota rautaa softasta. Ponse on kuulemma yksi Suomen johtavista teknologiayrityksistä ja myös softatalo.
Pietarin bruttokansantuote ei ole lähimaillakaan Suomen bruttokansantuotetta.
IT-ala ei pysty kompensoimaan (blogissa mainittua) 300 000 menetettyä työpaikkaa, kaikista työttömistä ei voida tehdä tuottavia koodareita. Mutta nyt kun tietotekniikan mainitsit, niin voimme todeta, että jokseenkin kaikki menestyvät uudet IT-yritykset – Supercell, Reaktor ym. – sijaitsevat suurissa kaupungeissa. Jos kerran ainoa mitä tarvitaan on mies ja läppäri, niin miksi maakunnissa on hiljaista? Miksi IT-yrittäjät eivät muuta sinne missä asuminen on halpaa?
Muutama päivä sitten YLE:n radiossa haastateltiin tulkkifirman toimaria etätulkkauksesta. Hänen mukaansa siirtymäajat läsnäolotulkkauksessa ovat ongelma PÄÄKAUPUNKISEUDULLA.
Kokemukset tukevat käsitystä sisäisen liikenteen ongelmallisuudesta aikasyöppönä jo pelkässä Helsingissä. Landella ½:ssa tunnissa liikahdetaan kevyesti monesti n. 40 km. Helsingissä matkat mitataan ajassa, ei kilometreissä. Puoli tuntia suuntaansa on Helsingin sisäisenä matka-aikana hyvin tavanomainen ja pidempiä taipalevälejä löytyy kevyesti.
Olen vähän eri mieltä tuosta. Perustutkimusta pitää olla vähän kaikilta aloilta, koska käyttökelpoista soveltavaa tutkimusta ei synny ilman alan perustutkimusta. Koskaan ei voi tietää, mistä tieteenalasta tulee se seuraava läpimurto. Yhteistä niille läpimurroille on vain se, että ne syntyvät mailmalla pääsääntöisesti sotilasteknologian tutkimuksesta, koska siihen sekä käytetään suuria summia rahaa että tavoitteet ovat selkeät.
Hyvin vähän on laitettu huomiota Suomessa siihen, miten Puolustusvoimien viestiteknologian hankkeet osuivat yksiin Nokian nousun kanssa. Esimerkkinä sanomalaiteverkko ja matkapuhelinten alku. Vaikuttaisi järkevältä ohjata rahaa Puolustusvoimien hankkeiden kautta, kotimaiselle teollisuudelle.
Suomalainen tiederahoitus on joka tapauksessa niin pientä, että summat voidaan moninkertaista ilman vaikutusta budjettikokonaisuuteen. Kun yhteiskunnan varoista yli 70 % menee sosiaali- ja terveyssektorille, niin siellä tehdyillä kohtuullisilla leikkauksilla voidaan sekä pelastaa maan talous, että taata riittävä rahoitus niin tieteelle, infrastruktuurille kuin turvallisuudellekkin.
Opiskelin matematiikkaa ja tilastotiedettä yliopistossa. Sovelsin tutkijana mm. erilaisia tilastollisia malleja ja koneoppimismenetelmiä. Tällä hetkellä sovellan koodarin työssäni mm. lineaarialgebraa, topologiaa ja kategoriateoriaa.
Matematiikkaa tarvitaan, mutta mitä olen 20 vuotta seurannut sen koulutusta, sitä opetetaan väärin ja siitä opetetetaan vääriä asioita. Vähän kuin jos opiskelee kieliä, tankataan vuosikaudet turhaa kielioppia, vaikka tarve olisi kyetä puhumaan ja kommunikoimaan.
Se vain muuttuu ja entistä enemmän rutiiniasioita automatisoituu. Tälläkin hetkellä yksi näppärä koodari voi toisessa firmassa vuoden 2015 teknologioilla hallita muutamalla skriptillä ja ohjelmistolla kokonaisia palvelinkeskuksia ja laajoja järjestelmiä, joita Tiedon konesalissa tuunataan edelleen vuoden 2005 tekniikoilla käsipelillä 20-50 hengen tiimillä.
Myös toimittajien työt korvautuvat osittain tekoälyllä. Esim. tuo softa taitaa kirjoittaa suurimman osan USA:n urheilu- ja talousuutisista: https://automatedinsights.com/
Korvaisin mieluusti myös puolet poliitikoista tekoälyllä, joka lukee tilastoja, lehtiuutisia ja tuottaa niiden perusteella koosteita, blogipostauksia ja automaattisia päätöksiä. Pääsisimme todennäköisesti lamasta ylös nopeammin, kuin kuuntelemalla toistaitoisten edustajien sammakkoteatteria ja takinkääntöä.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1453441238265
”On järjen vastaista, ettei maassamme saa rakentaa sadoiksi vuosiksi hiilidioksiidia varastoivaa, täysin kierrätettävää hirsitaloa joka kestää kymmenen sukupolvea.
Suomi, puurakentamisen mallimaa…..”
Tässä olisi se oikea kohde puulle, jossa se sitoisi oikeasti sitä hiiltä pois ilmakehästä!
Hesarin jutun mukaan varusmiehet ovat heikkokuntoisempia kuin koskaan. Kaupungilla käydessä tuntuu että suurin osa 20-30 vuotiaista näyttää lihavilta ja heikkokuntoisilta.
Olen pitänyt paljon työhaastatteluita ja nähnyt eri yrityksiä. Aina on poikkeuksia, mutta keskimäärin tuntuu että ylipainoiset ja vähemmän urheilulliset ovat usein myös sulkeutuneempia tai rajoittuneempia. Tohtorikollegat ja -tutut tuntuvat kaikki olevan paitsi avoimia ajatuksille, myös monipuolisia harrastajia ja tietyllä tavalla kilpailuhenkisiä.
Avoimesti ajattelevalle akateemiselle kilpaurheilijalle, jolla on itsetunto kohdallaan, voi puhua suoraan asioista ja asiat etenevät. Ylipainoiselle, kuormittuneen ja stressaantuneena tuntuiselle ihmiselle ei voi välttämättä aina puhua suoraan, tai asioita pitää pohjustaa.
Olen itse ollut molempia, sekä ylipainoinen stressaantunut ja burnoutissa, että paljon vaativimmissa projekteissa rennosti työskentelevä hoikka urheilija. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja tietyllä tasolla stressi, liikkumattomuus, unettomuus ja ylipaino alkavat ruokkia itseään. Ajatukset muuttuvat tuolloin negatiivisiksi ja katkeriksi.
Vastaavasti hyvässä fyysisessä kunnossa myös stressitasot ovat matalampia, pää toimii ja on avoimempi uusille ideoille. Kyse ei siis ole kirurgiasta, vaan avoimesta ajattelutavasta joka ohjaa ihmistä kehittymään monipuolisesti.
Valitettavasti iso osa ihmisistä ei vain kykene näkemään tuota, saati kykene muokkaamaan ajatteluaan ja kehittymään jatkuvasti. Vaikka lopulta kyse on ajattelutavasta, ei geeneistä tai kirurgiasta. Amerikkalaiset ja ruotsalaisetkin ovat tässä ajattelumallissa Suomea paljon parempia. Venäläiset ovat paljon huonompia, ja tietyt kouluttamattomat, sulkeutuneet kulttuurit suorastaan haitallisia.
Matalapalkkatyötä vieroksutaan väärin perustein. Kyse on lopulta ostovoimasta, johon palkan suuruuden lisäksi vaikuttaa verotus ja hintataso. Pakkaa voidaan vielä sotkea tuilla, mutta se on aina huono vaihtoehto.
Suomi on verottamassa itsensä hengiltä. Kaikkein tärkeintä on, että veroastetta kyetään laskemaan. Pienituloisten kannalta tärkeintä on lopulta yritysten verotuksen laku, joka laskee tuotteiden ja palveluiden hintoja. Tuloverotuksessa pienituloisia suosivan tasaveron käyttöönotto on fiksua, mutta se tuntuu olevan joillekin mörkö.
Tuet ovat aina ongelma, joten niihin ei pitäisi mennä. Tuista muodostuu viidakko, jossa on aina paljon ei toivottuja ilmiöitä ja jonka purkaminen on aina vaikeaa. Esimerkiksi tiedetään, että asumistuet valuvat suoraan asumiskustannuksiin, mutta silti Suomessa tuetaan sekä vuokra- että omistusasumista miljardiluokkaa! Ei ihan täysjärkisen puuhastelua.
Matalapalkkatyötä tulee vieroksua, jos työ ei tuota elinmahdollisuuksia, mutta aina tulee ensin tarkastella kokonaisuus ja korjata muut virheet, kuten lopettaa liiat tuet, laskea verotusta ja tarkastella säädöksiä. Pelkästään asumistukien (sekä vuokra- että omistusasumisen tuet) poistaminen todennäköisesti tasapainottaa Helsingin asumisen hintaa niin, että pienelläkin palkalla voi asua Helsingissä. Samalla kaupunki menettää välistävedon mahdollisuuden, mikä on vain hyvä asia.
Suomessa on Nokian mahalaskun seurauksena n 10.000 työtöntä insinöööriä. Parempi jos he joko kouluttautuisivat muihin ammatteihin tai hakisivat ulkomailta töitä ja avattaisiin yli 55-vuotiaille ”eläkeputki”. Uutta Nokian kokoluokan firmaa ei muutamassa vuodessa luoda.
Ja sakemanneillahan meni kaikkein parhaiten 1930-40 luvulla?
Kuitenkin kaikki tulkkaustoimistot ovat tietääkseni sijoittuneet suuriin kaupunkeihin. Jos kerran pieni asukastiheys ja suuret etäisyydet ei ole mikään ongelma, niin miksi nämä toimistot eivät ole pikkukunnissa edullista toimitilan hintatasoa hyödyntämässä?
Perinteiset Nokian insinöörit ovat työllistyneet hyvin, alan osaajista alkaa olla pulaa. Pikkupomoilla, prosessien kehittäjillä sekä kaikenmaailman koordinaattoreilla ja kommunikoijilla on vaikeampaa. Heitä oli paljon.
Osa työllistyy osa ei, joka tapauksessa isot IT talot pitävät joka vuosi YT-neuvotteluja joissa toisesta päästä potkitaan porukkaa ulos ja toisesta otetaan muka ”pätevämpiä” sisään. Tavoitteena isoilla IT-työnantajilla lienee polkea insinöörien palkat bussikuskien tasolle ilman yhteiskuntasopimusta.
Voisitko TL avata lisää ajatuksiasi matematiikan opetuksen kehittämisestä. Ainakin TKK:ssa (Aalto) matematiikan opetuksen sitomisesta sovelluksiin on puhuttu iät ja ajat, mutta mitään kovin toimivaa ja konkreettista ei ole saatu aikaiseksi. Asia on erittäin tärkeä.
”Suomen surkea taloudellinen tilanne on jatkunut nyt kahdeksan vuotta. Mikään suhdannevaihe ei kestä näin kauan.”
Suhdannevaihtelut voivat kestää vaikka ikuisesti, mikäli raha- ja finanssipolitiikka hoidetaan tarpeeksi huonosti. Kultakannan aikana taantumat olivat erittäin pitkiä ja syviä, esimerkiksi vuonna 1873 alkanut taantuma jatkui Englannissa lähes 20 vuotta.
Jos raha- tai talouspolitiikka ei tue talouden toipumista, on pääoman kuluminen (koneet kuluvat, hyödykkeet vanhenevat) ainoa asia, joka pitää investointeja yllä. Tähän törmättiin kultakannan aikana, kun tuottavuusshokkeja ei voi kompensoida valuuttakurssien muutoksen kautta, eikä maan sisäisiä hintasuhteita voi sopeuttaa inflaation kautta.
Suomi kärsii nyt näistä molemmista: Suomen hintataso ei voinut sopeutua vuonna 2008 joten notkahdus muuttui lamaksi joka pitkittyy sen takia, ettei EKP ole saanut aikaan inflaatiota, joka helpottaisi yhteisvaluutta-alueen maiden keskinäisten hintaerojen tasaamisessa. Nyt kriisimaiden on saatava aikaan Saksaa matalampi inflaatio, joka nykyoloissa tarkoittaa deflaatiota, joka taas on velkaantuneelle kansantaloudelle kuolemantuomio.
Euro on pienen jäsenmaan kannalta yhtä huono systeemi kuin kultakanta. Tämän takia nämä pitkät taantumat ovat tulleet jäädäkseen.
Isoilla it-taloilla on monenlaisia osaajia työssä. Toisilla alueilla työvoiman tarve vähenee, toisilla lisääntyy. Olisiko se sitä luovaa tuhoa? Kilpailu on kovaa, firmoilla ei ole enää mahdollisuutta kouluttaa ihmisiä nollasta alalta toiselle, vaikka jonkinlaista siirtymää aina on.
Yllä mainittu yhä kovempaa vauhtia pyörivä rahoituksenhakemisoravanpyörä on ensimmäinen virhearvio. Toinen on tällä vaalikaudella erityisen aktiiviseen käyttöön otettu työkalu, perussuomalainen alueellistaminen. Joka konkretisoituu Helsingin yliopiston jättileikkauksina sekä tunnetusti avokätisenä, alueellisin perustein myönnettynä rahoituksena.
Resurssit suunnataan toimintaan ja puuhasteluun, joista ei vähänkään pidemmällä tähtäimellä ole mitään hyötyä yhteiskunnalle – olettaen että sen tavoitteena on kehittyä ja pysyä muiden maiden mukana.
Ihmiset ovat erilaisia, itse olen oppinut aina hyvin huonosti seuraamalla jotain opetusta. Tai en yleensä kykene seuraamaan opetusta. Olen aina ollut käytännönläheinen puuhastelija, yläasteella virittelin tietokoneita, kolvasin elektroniikkaa ja koodasin pelejä kirjaston kirjojen ja varhaisen internetin (TeleSampo/Funet) avulla. Matematiikassa olin aina luokkani parhaita, joskin olin laiska eikä matematiikka ollut kiinnostavaa.
Laiskuus jatkui lukiossa, laaja matematiikka meni läpi tunneilla istumalla, mutta se ei kiinnostanut. Koodailin kaikenlaista peleistä fraktaaleihin C++:lla, mutta tavallinen koulumatematiikka ei vain kiinnostanut.
Yliopistossa lineaarialgebraa pystyi opiskelemaan ohjelmoimalla, logiikka liittyi kieliin tai kääntäjiin ja vaikka mihin, analyysia oli helppo hahmottaa OpenGL ohjelmoinnin kautta, tai Matlabilla. Ja toki myös SPSS ja R ohjelmilla tilastollisten jakaumien kautta. Lopulta yliopistossa ja työelämässä päädyin opiskelemaan matematiikkaa Amazonista tilattujen kirjojen kautta, tai ohjelmoimalla. En koskaan luentojen, opintomateriaalien tai kurssien kautta.
Mutta en siis ole hyvä matematiikassa, olen keskinkertainen. Ja kaltaisilleni perustyypeille täytyy kehittää jostain motivaatio ja mielenkiinto opiskella matematiikkaa. Minulle se mielenkiinto syntyy käytännön soveltamisesta.
Jos ryhtyisin kouluttamaan matematiikkaa, perustyökaluni olisi 1600-luvulta periytyvän notaation ja liitutaulun sijaan Matlab, Mathematica, R, jokin ohjelmointikieli jne. Mutta ehkäpä nuo ovat jo käytössä opetuksessa, ~20 vuotta sitten nuo olivat lähinnä harvinaisia mausteita.
Tuttu osaaja (väitellyt) kouluttautuu parhaillaan hoitoalalle, koska siellä on töitä ja tutkimuksessa ei…
Jenkit opettavat maailman parhaissa yliopistoissaan matematiikkaa perinteisesti siten, että luennoitsija luennoi ja kirjoittaa liitutaululle. Siitä sitten maailman parhaat opiskelijat (ja motivoituneimmat) kirjoittavat lyijykynillä, tusseilla tai kuulakärkikynillä muistivihkoihinsa muistiinpanoja.
Ajatella, rikkaat maksavat itsensä kipeäksi, että heidän lapsukaisensa pääsee näihin opinahjoihin ja sitten siellä opetetaan satoja vuosia vanhalla metodilla!
Samat opinahjot tuottavat vuodesta toiseen maailman huippuja tutkijoiksi ja työntekijöiksi amerikkalaisiin yrityksiin.
Velan määrää kasvattamalla on oikeastaan koko läntinen maailma + Japani ylläpitänyt vaivalloista talouskasvua koko 2000-luvun. Itse asiassa USA:n osalta talouskasvu on viimeiset 30 vuotta synnytetty liittovaltion lisävelkaantumisella. Ja tämä kehitys on vain kiihtynyt 2000-luvulla.
Eli ilman lisävelanottoa eivät läntisen maailman BKT:t olisi kasvaneet oikeastaan lainkaan. Globalisaation kautta talouskasvu siirtyi muualle, lännelle jäi tosiasiaksi valtava velkaantuminen. Velkaantumalla on tietysti ylläpidetty näennäistä elintasoa, mutta ennen kaikkea varmistettu nettovarallisuuden kasaantuminen sille rikkaimmalle 0,1 %:lle.
Ikävä kyllä velkakupla puhkeaa kun luottamus velkojen maksuun murenee ja keisari seisookin kulkuset paljaana. Eurokriisi (Kreikka ym) on pientä esimakua tulevasta.
No olkoot työttömämme musiikin vielä soidessa iloisia halpojen kiinalaisten tuotteiden ympäröimänä.
Kyllä se on ihan kaikkialla tutkittu asia, että ihmisen sosiaaliset taidot arvioidaan valtavan voimakkaasti ulkonäön kautta. Ei tähän toisaalta edes tutkimuksia tarvita kun katselee ympärille. Nuoret poliitikot, yliopistoaktiivit, some-kuninkaat jne. ovat komeita tai kauniita. Estetiikan vaikutusta palkkaan on tutkittu kaikkialla: palkka on kauniilla paljon parempi. Tämä kehitys vain jyrkkenee, kun kaikki työt alkavat olemaan tiimityötä tai asiakaspalvelua, töitä missä työmarkkina-arvo arvioidaan esteteeikan perusteella.
Sano mitä sanot, niin esteettinen kirurgia räjäähtää Suomessa 10v sisällä kattoon niin kuin se on räjähtänyt kaikissa muissa maissa ehkä Afrikkaa lukuun ottamatta.
Noinhan se on suomalaisissakin yliopistoissa. Puupenkki ja tussitaulu, johon luennoitsija kirjoittaa, ja jota seurataan ja toistetaan vaihe vaiheelta. Noin on ollut hyvä satoja vuosia joten miksi muuttaa toimivaa käytäntöä. Vielä kun opettajat saisivat lyödä karttakepillä sormille ja avokämmenellä päähän tyhmiä nulikoita niin hyvä olisi.
Matematiikan oppiminen vaatii parkkiintuneen takapuolen, mielenkiintoa ja nöyryyttä. Minulla ei mielenkiinto riittänyt kuin matematiikan sivuaineopintoihin, mutta olenkin keskinkertainen sekarotuinen maatiainen, en Harvardiin kelpaavaa übermench rotua.
Toisaalta esteettisen kirurgian vaikutuksia ei kannata pelätä. Moni syrjäytymistarina olisi estynyt esim. nenäleikkauksella, jos ulkonäkökompleksi on saanut henkilön vetäytymään yhteiskunnasta.
Tompelo, yritykset vapaaehtoisesti perustavat työpaikkoja kaupunkeihin ja ihmiset itse haluavat muuttaa niihin. On väärin estää tätä rakentamista rajoittavalla kaavoituksella tai lapioimalla miljardeja euroja kaupungeista maakuntiin.