Kategoria: Talouspolitiikka

Jotain hyvääkin näköpi­iris­sä on.

Korkeak­ouluista valmis­tuu lah­jakkai­ta nuo­ria, joiden mielis­sä häämöt­tää yri­tyk­sen perus­t­a­mi­nen. Enää ei ura julkisel­la sek­to­ril­la ole nuorten pää­vai­h­toe­hto. Osaamista ja intoa on, ja tulok­sia syn­tyy. Lupaavia star­tu­pe­ja tulee kuin liukuhihnalta.

Tässäkö on Suomen tulevaisuus?

Näi­den nuorten tule­vaisu­us on val­oisa, mut­ta nämä men­estyvät yri­tyk­set työl­listävät lähin­nä yksi­no­maan nuo­ria osaa­jia. Paperite­htaista pois potk­i­tu­ille ei niis­sä ole tilaa. Pois­tu­via keskilu­okan töitä ei tätä kaut­ta syn­ny. Puun­jalostus työl­listi aikanaan puunko­r­ju­us­sa pari-kolme­sa­taatuhat­ta suo­ma­laista, mut­ta osaamis­in­ten­si­iviset yri­tyk­set työl­listävät vain pien­tä osaa­jien joukkoa.

Koko kansan­talolu­den ahdinko johtuu keski­t­u­lois­t­en ammat­tien eli lähin­nä hyvä­palkkaisten duu­nar­itöi­den vähen­e­mis­es­tä. Niitä nämä yri­tyk­set eivät korvaa.

Jotkut uudet yri­tyk­set ovat tuoneet perus­ta­jilleen huo­mat­tavaa var­al­lisu­ut­ta. Tämä var­al­lisu­us val­uu muuhun kansan­talouteen kulu­tuk­se­na, mut­ta har­va pystyy kulut­ta­maan miljoo­nia vuodessa. Vähän tasaisem­min jakau­tuneena noista tuloista olisi suurem­pi ker­roin­vaiku­tus. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (5) Nuorten yri­tyk­set pelastavat?”

Suo­ma­laiset ovat hyviä insinööriosaamises­sa. Kun Nokian men­estys kän­nykkäk­il­pailus­sa rom­ahti, sen puhe­limet taisi­vat edelleen olla teknis­es­ti parhai­ta (nyt Sam­sung on men­nyt ohi), mut­ta sof­ta ja käyt­täjäys­täväl­lisyys tökkivät.

Tämä ongel­ma kos­kee jok­seenkin kaikkia kulu­tus­tavaroi­ta. Niitä ei osa­ta viimeis­tel­lä käyt­täjäys­täväl­lisik­si. Ja jos osa­taankin, ei osa­ta myy­dä. Myön­nän, että väit­teet ovat vähän kliseemäisiä, mut­ta tot­ta ainakin toinen puoli.

Olen­naista on, että hyväl­lä insinööriosaamisel­la pär­jäsi ennen, mut­ta ei pär­jää enää. Hyvä insinööriosaami­nen on edelleen edel­ly­tys men­estyk­selle, mut­ta yksin se ei enää riitä. Pieni kielialue on ollut meille aina hait­ta, mut­ta nyt tämän hai­tan merk­i­tys on kas­vanut. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (4) kie­limuurin takaa on vaikea menestyä”

Suomen vahvuute­na on ollut hyvin koulutet­tu kansa. Meil­lä ei ole varsi­naisia huip­puyliopis­to­ja. Sik­si meil­lä ei kär­ki ole terävä, mut­ta keskiver­tokansalaisen osaami­nen on hyvää ja huonos­ti koulutet­tu­jen määrä suh­teel­lisen vähäi­nen. Koulu­ar­vosanoin voidaan sanoa, että meil­lä on paljon kasin osaajia.

Hyv­in­voi­va keskilu­ok­ka on hyvä asia pait­si ihmisille itselleen myös koko kansan­taloudelle. Eri­tyisen ilah­tunut siitä on val­tio­varain­min­is­teri, kos­ka sieltä ne vero­tu­lot tulevat.

Meil­lä on siis hyvä ammat­timiehiä ja koulutet­tu keskilu­ok­ka. Tämä on ollut suuri vahvu­us, mut­ta elinkeino­rak­en­teen muu­tos on viemässä tätä suh­teel­lista etua meiltä. Etu­matkamme on kuitenkin hupen­e­mas­sa, kun muut otta­vat meitä kiin­ni. Lisäk­si omat oppimis­tu­lok­semme ovat viime aikoina jopa laske­neet. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (3) Koulu­tuse­tu­matkan hupeneminen”

Ital­ialainen naa­puri­ni ihmetteli Suomen taloudel­lista tilaa. Hän ker­toi ital­ialai­sis­sa lehdis­sä puhut­ta­van Suomes­ta jo Pohjolan Kreikkana.

Kahdek­san vuot­ta kestänyt laskukausi on poikkeuk­sel­lisen paha. Kyse ei ole enää suh­dan­nevai­hteluista vaan jostain pysyvämmästä.

Aina voi kysyä, mik­si suo­ma­lais­ten ylipään­sä pitäisi olla vau­raampia kuin vaik­ka puo­lalais­ten. His­to­ri­an saatossa Puo­la on ollut meitä rikkaampi muu­ta­maa viimeistä vuosikym­men­tä luku­un otta­mat­ta. Onko järjestys palaa­mas­sa ennalleen tai san­o­taanko vaik­ka normaaliksi?

Meil­lä on pysyviä heikkouk­sia, kuten syr­jäi­nen sijain­timme, har­vaan asut­tu maa ja kielemme, jol­la ei ole käyt­töä maamme rajo­jen ulkop­uolel­la. Jat­ka lukemista “Suomen synkkä tule­vaisu­us (1) Johdanto”

Miltä kuu­lostaisi, jos sähköy­htiöt veloit­taisi­vat sähköstä enem­män niiltä, jot­ka käyt­tävät sitä säästeliäästi? Tämä veisi kan­nat­tavu­ut­ta sähköä säästäviltä investoin­neil­ta. Osta­jat nousi­si­vat vaa­ti­maan samaa hin­taa samas­ta sähköstä.

Juhana Var­ti­ainen on varoit­tanut yri­tysko­htai­sista työ­sopimuk­sista. Ran­skas­sa ay-liik­keen voima ulos­mi­ta­ta yri­tyk­sen tuot­tavu­u­den nousu palkanko­ro­tuksi­na on johtanut halut­to­muu­teen investoi­da. Paikalli­nen sopimi­nen voi vaaran­taa talouden kehityksen.

Samas­ta syys­tä kuin sähkön pitää mak­saa kaikille yhtä paljon, pitäisi työn hin­nankin olla kil­paileville yri­tyk­sille sama – myös Suomes­sa toimivis­sa lentoy­htiöis­sä. Jos jokin yri­tys ei näil­lä ehdoil­la pär­jää, sen on syytäkin vapaut­taa työvoimansa tuot­tavampi­en yri­tys­ten käyt­töön: luo­va tuho.

Vai onko­han sit­tenkään näin? Viime aikoina luo­va tuho on ollut melkein pelkkää tuhoa. Uusia työ­paikko­ja on syn­tynyt hitaam­min kuin van­ho­ja on kuol­lut pois. Voisiko kan­nat­ta­mat­tomis­sa yri­tyk­sis­sä tin­kiä yhteis­es­tä palkkata­sos­ta edes laskusuh­dan­teen aikana työ­paikko­jen tur­vaamisek­si? Jat­ka lukemista “Samas­ta sähköstä sama hinta”

Ostin keit­tiö­vaa’an helsinkiläis­es­tä rautakau­pas­ta. Se pun­nit­see gram­man tarku­udel­la viiteen kilo­on saak­ka. Vaa’as­sa on taa­rau­som­i­naisu­us, eli se vähen­tää kul­hon tai aiem­pi­en raaka’ainei­den pain­on kokon­ai­s­pain­os­ta. Suo­ma­laisille turhana omi­naisuute­na siinä on veden pain­on ilmaisem­i­nen tilavu­us­mit­tana. Amerikkalaisille siitäkin on hyötyä.

Laite mak­soi 9,90. Tästä hin­nas­ta meni arvon­lisäveroon 1,92 euroa, eli kau­palle jäi tästä 7,98 euroa. Tästä kaup­pa otti omansa, vähin­tään kak­si euroa. Jäl­jelle jää alle kuusi euroa. Tästä piti mak­saa kul­je­tus maa­pal­lon toiselta puolelta Suomeen ja edelleen kau­pan hyl­lylle, tul­lit ja raa­ka-aineet. Van­ha väit­teeni on, että tavaroiden valmis­tus on muut­tumas­sa ilmaisek­si ja sik­si täysin merk­i­tyk­set­tömäk­si osak­si tavaroiden arvoketjus­sa.  Kulu­tus­tavaroi­ta valmis­ta­van teol­lisu­u­den työ­paikoil­la ei ole juuri merkitystä.

Olen yrit­tänyt olla arvostelemat­ta hal­li­tus­ta sen olo­jenkur­jis­tamis­poli­ti­ikas­ta, kos­ka olin viime vaa­likaudel­la osa hal­li­tuskoali­tio­ta, joka ei tehnyt juuri mitään. Han­kala sanoa, että väärin säästet­ty, jos oli itse mukana vält­telemässä vastuuta.

Itse asi­as­sa olin aluk­si hil­jaa tyy­tyväi­nen, että meil­lä on lop­ul­takin hal­li­tus, joka uskaltaa tehdä päätök­siä. Oli­han 12 vuot­ta päät­tämät­tömyyt­tä on tehnyt maallemme suur­ta tuhoa.

Viime aikoina on kuitenkin alka­nut tun­tua siltä, että vaik­ka meil­lä on hal­li­tus, jol­la edeltäjistään poiketen on uskallus­ta tehdä iso­ja ratkaisu­ja, taitoa soisi ole­van enem­män. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus: tah­toa on, olisi­pa vielä taitoa.”