Ostin keittiövaa’an helsinkiläisestä rautakaupasta. Se punnitsee gramman tarkuudella viiteen kiloon saakka. Vaa’assa on taarausominaisuus, eli se vähentää kulhon tai aiempien raaka’aineiden painon kokonaispainosta. Suomalaisille turhana ominaisuutena siinä on veden painon ilmaiseminen tilavuusmittana. Amerikkalaisille siitäkin on hyötyä.
Laite maksoi 9,90. Tästä hinnasta meni arvonlisäveroon 1,92 euroa, eli kaupalle jäi tästä 7,98 euroa. Tästä kauppa otti omansa, vähintään kaksi euroa. Jäljelle jää alle kuusi euroa. Tästä piti maksaa kuljetus maapallon toiselta puolelta Suomeen ja edelleen kaupan hyllylle, tullit ja raaka-aineet. Vanha väitteeni on, että tavaroiden valmistus on muuttumassa ilmaiseksi ja siksi täysin merkityksettömäksi osaksi tavaroiden arvoketjussa. Kulutustavaroita valmistavan teollisuuden työpaikoilla ei ole juuri merkitystä.
Todennäköisesti kaupalle on jäänyt enemmän, vajaa neljä euroa.
Suomen kaikkein suurin taloudellinen haaste tänä päivänä taitaa olla se, että kehitysmaat ovat, piru vie, menneet kehittymään. Ovat teollistuneet ja kykenevät sellaiseen hinta/laatusuhteeseen, että kilpailevat hyvin menestyksekkäästi. Sikäläisillä tuotantokustannuksilla kannattaa tehdä mitä vaan ja kuljettaa se tänne meille. Meikäläisillä tuotantokustannuksilla ei kannata tehdä juuri mitään, paitsi ehkä raitiovaunuja.
Kiinnostaisi tietää, paljonko tuon vaa’an valmistaminen Suomessa olisi tullut maksamaan.
Ja hirvittää miettiä sitä, kuinka kauan meillä on varaa maksaa työttömyyskorvauksia niille, jotka eivät työllistyneet siihen vaakatehtaaseen, joka syntyi Suomen sijaan Suomen ulkopuolelle.
Bisnes on kuljetuksissa ja vähittäiskaupassa.
Mutta ei asia aivan välttämättä näin mustavalkoinen olekkaan. Valmistusmenetelmät kehittyvät ja ovat kehittyneet huimasti. Siitä seuraa, että lähituotanto tulee kannattavaksi, koska pieniä sarjoja voidaan edullisemmin. Silloin kuljetukset ovat halvempia ja voi itse olla osa vähittäiskauppaa.
3d-tulostaminen muuttaa kokonaan tuotteiden valmistamisen, se teknologia on huikeasti kehittynyt ja tuotteita voidaan jo nyt valmistaa kotioloissa. Esimerkiksi rikkoutuneen muoviosan tilalle uusi osa.
Mietin aikanaan, jos olisin itse tuonut tuotteita ja ruvennut myymään. Seurasin hintoja muutaman nettisaitin kautta. Se ajatus osoittautui aika äkkiä epärealistiseksi, juuri kovien kuljetuskustannusten takia, itse tuotteen eivät juuri maksaneet mitään.
Se on ollut jo vuosien trendi, että tuotteen hinnassa kaikkien muiden osuus kasvaa ja valmistajan hinta pienenee.
Sinänsä mielenkiintoinen esimerkki. Monet tavarat ovat nykyään hirvittävän halpoja. Isäni kertoo juttua 70-luvulla ostamastaan taskulaskimesta, joka hänellä on edelleen. Kyseinen laskin maksoi aikoinaan yli puolet isäni sen hetkisestä nettokuukausipalkasta. Nykyään vastaavan laskimen saa helposti 10 — 20 eurolla.
Mutta toki kalliitakin tavaroita vielä on. Ei esimerkiksi kunnon autoa saa edes käytettynä muutamilla euroilla, vaan kyllä siitä edelleen on maksettava tuhansia euroja. Uudesta vähintään 10 000 euroa.
Kysymys Osmo Soininvaaralle: Paljonkohan maailmassa ihmisiä työskentelee kulutustavarateollisuudessa?
Nokian kännyköitä ei kannata tehdä, eikä juuri muutakaan Nokialla:
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194999843201/artikkeli/yt-neuvottelut+paattyivat+nokian+renkaat+irtisanoo+122+tyontekijaa.html
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195009531859/artikkeli/nanson+tehdas+nokialla+lakkautetaan.html
Mutta Applen kännykkä maksaa n. 800€, Nokian Hakkapeliitta-renkaat maksavat n. 800€/setti. Ja laadukkaista farkuista tai kauluspaidasta saa edelleen pulittaa sen 50–100€/kpl.
Mutta ilmeisesti ei kannata Suomessa tehdä mitään. Autot kannattaa laittaa seisontaan talveksi kun ei ole varaa ostaa renkaita tai teettää remontteja. Vanhat käytetyt Lumia-puhelimet saavat kelvata lapsille kun ei ole varaa ostaa applea, ja vaatteet kannattaa kierrättää tuttavilla, paikata tai tinkiä UFF:n myymälästä hyviä käytettyjä.
Kännykät kannattaa tehdä USA:ssa ja Kiinassa, telakat kannattaa myydä venäläisille ja saksalaisille. Kaivokset kannattaa myydä norjalaisille. Metalli- ja sellutehtaat kannattaa myydä ruotsalaisille. Ydinvoimalan osaavat ranskalaiset tehdä paremmin.
Vaatteet kannattaa tehdä turkissa, tomaatit kannattaa kasvattaa espanjassa. Liha, maito ja omenat kannattaa laivata Puolasta. Raksahommat kannattaa teettää virolaisilla. Ja maahanmuuttajia tarvitaan hoitamaan Helsingin bussiliikenne. Koulutuksesta kannattaa leikata koska Suomessa ei kannata opiskella, mutta viinan tuotanto ja oluen myynti kannattaa pitää valtion monopolina, koska se tuottaa.
Lisäarvoa tehdään kuluttajien mielen sisään brandeillä ja mielikuvilla. Valmistamisesta pitää siirtyä tuotemerkkeihin ja merkityksen luomiseen.
Elektroninen keittiövaaka yli 1000 kappaleen erissä Alibabasta voi maksaa n. $3. Sama funktionaalisuus brandättynä voi maksaa 25 euroa.
Korjaus: kaikesta on tulossa ilmaishyödykkeitä. Fyysisten tavaroiden valmistaminen ei maksa juuri mitään. Digitaalisten hyödykkeiden valmistus ei ole koskaan maksanutkaan. Ihmispalveluita tarvitaan vähemmän ja vähemmän koska ne voidaan hoitaa myös lähes ilmaisilla koneilla.
Jos kaikki on lähes ilmaista, miksi jatkuvasti valitetaan kuinka huonosti taloudella menee ja kuinka on työskenneltävä enemmän että on varaa mihinkään. Onko kukaan ajatellut että ehkä melkein joka puolella maailmaa vaikuttavat talouskriisit ovatkin vain luonnollinen seuraus siitä että olemme siirtymässä jonkinlaiseen niukkuudenjälkeiseen aikaan jossa millään ei ole enää mitään arvoa taloudellisessa mielessä.
Niiden harvojen kalliidenkin hyödykkeiden arvo usein perustuu lähinnä keinotekoisesti patenttien, tekijänoikeuksien, yms. kautta luotuun niukkuuteen. Kaikelle mikä vain pystytään muuttamaan digitaaliseen muotoon luonnollinen hinta on tasan 0 euroa. Tietokoneen prosessorin hinnasta suurin osa ei muodostu valmistuskustannuksista vaan patenteista ja liikesalaisuutena pidetyistä designeista. Jos nämä pystyttäisiin tuottamaan julkisesti, uusinta tekniikkaa olevan kannettavan tietokoneen tai iphonen hinta olisi varmaan lähempänä sataa kuin tuhatta euroa.
Minusta pitäisi ihan vakavasti alkaa pohtimaan miltä tulevaisuuden yhteiskunta, jonka talousjärjestelmä ei perustu niukkuushyödykkeisiin, näyttäisi.
Tuo tavaroiden halpuus johtaa myös kertakäyttökulttuuriin jossa rikki mennyt tuote heitetään roskiin ja ostetaan uusi. Eihän esim. mainittua vaakaa voi mitenkään saada osineen ja töineen korjatuksi tuohon hintaan. Valitettavasti suunta on sama kalliimmissakin kodinkoneissa ja ilmeisesti pian myös autoissa joita ei enää pysty korjaamaan itse eikä edes vanhan ajan “nyrkkipajoissa”.
Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa…
As it so happens just kävin noukkiin R‑kiskalta kiinalaisten lähettämän 64gb SanDiskin microsd-muistikortin (10 class).
Verkkokauppa.com (jota pidän hyvänä referenssinä) kyseinen kortti maksaa 60€.
Chinaman toimittaa tohon sadan metrin päähän saman kortin hintaan 18,93€.
Tosin vieläkin halvemmallakin olisi päässyt, mutta maksoin mielummin joitakin ylimääräisiä senttejä siitä, että saan tunnetun brändin tuotteen vaikka hatsumopo olis voinut olla ihan yhtä käypä peli…
Tässä havaitsemme nyt sukupolvien välisen kuilun.
Se mikä Odesta tuntuu halvalta — koska ei asioi netissä — on itseasiassa tässä reaalimaailmassa suhteellisen kova pyyntihinta.
Luultavasti Ode olisikin saanut dx.com:sta — ja mitä näitä nyt onkaan — saman vaa’an jollain 3€…
Kuten useampi jo ennättänyt toteamaan, rikkaalla on rikkaan budjetti. Köyhän on tyytyminen siihen mihin on varaa.
Paljon mutta sekin on vain tilapäinen häiriö.
Maailman suurin elektroniikan sopimusvalmistaja Foxconn kertoi jo neljä vuotta takaperin, että heille tulee seuraavan kolmen vuoden kuluessa käyttöön miljoona robottia… ja ettei se vaikuta negatiivisesti työntekijöiden määrään.
Eipä. 🙂
Meinaat että elokuvat, musiikki, kirjat jne. tekevät itse itsensä?
Siis tottahan toki tekoäly osaa ehkä jo piakkoinkin tuottaa keskiverron hollywood kesärainarymistelyn, emmä sitä epäile ollenkaan.
Ja epäilemättä myös contemporary purkkapoppia.
Se koneen learning curve tulee olemaan äärimmäisen nopea sitten kun ensimmäiset pilottituotteet on saatu massoja tyydyttävällä tasolla ulos.
Sen jälkeen voi olla vaikea elättää itsensä muusikon- tai kirjailijanrenttuna. Ei sillä, että olisi helppoa nytkään.
Osmon pääpointti: mitä enää kannattaa tehdä Suomessa. Ei ainakaan valmistaa, jos sen osaavat muutkin ja halvemmalla.
Thaimaalainen marjanpoimija ansaitsee kesän tienesteillään niin hyvin, että voi kotimaassaan ostaa talon — näin ainakin väitetään. Suomalainen ei sillä rahalla pysy edes hengissä, kun kaikki on täällä niin kallista. Esimerkillä yritän selittää edes itselleni, miksi vaakojen ja vastaavien vempaimien tekijöitä riittää halpatuotantoon.
Olisiko vastaavien tuotteiden suunnitteluvaihe suomalaisten heiniä? Ei taida sekään olla tuottavaa, sillä kaikki tällainenhan heti kopioidaan. Kopiointiin pitkälti perustuu Kiinan ja kehittyvien kehitysmaiden talouskasvu. Kun kohta kaikki on kopioitu eivätkä kehittyneemmät maat luo uusia systeemejä pikavauhdilla, Kiinankin talous osoittaa hyytymisen merkkejä, se ei voi kasvaa enää muuta maailmaa nopeammin.
Mitä suomalaisille on jäänyt? Vaikkapa hissit ja sahakoneet suunnittelusta valmistukseen ja paikalleen asennukseen asti. Ne perustuvat tietotaitoon — ja tärkeä huomata — suht. vähäiseen vaikkakin kallispalkkaiseen työntekijämäärään. Siksi ne tuotteet voida myydä hyvällä hinnalla, kannattavasti.
Pikku hiljaa pitäisi Suomen EU-strategiaa alkaa siirtää tulonjakounionin suuntaan. Pitkällä tähtäimellä meillä on kovin huonot mahdollisuudet pitää koulutetut ja tuottavat ihmiset maan rajojen sisäpuolella veroja maksamassa.
Miksi juuri nyt kaikki olisi muuttumassa “ilmaiseksi”, kun tuo kuvailemasi mekanismi on ollut olemassa tuhansia vuosia? Esim. liiketaloustiede kertoo lukemattomia keinoja siitä, miten trendiä vastaan taistellaan: brändi, suuret volyymit, luottamus, liikesuhteet, laatu, valikoima, tuotekehitys, kartelli, lobbaus, julkiset toimenpiteet jne.
Hei Ode, kohta ostat uuden.
Eikä edes vain halvemmalla, vaan sen lisäksi luotettavammin (lakkoilematta) ja asiakaslähtöisemmin. Tämä maa on ollut duunareiden taivas ja sen näkee tuloksista.
Valitettavasti Suomessa käy usein niin, että bulkkihissiä ostettaessa ostetaan ulkomainen hissi, koska suomalaisessa on korkeampi hankintahinta. Tosin suomalainen hissifirma voi kyllä saada huoltosopimuksen siihen ulkomaiseen hissiin…
“Laite maksoi 9,90. Tästä hinnasta meni arvonlisäveroon 1,92 euroa, eli kaupalle jäi tästä 7,98 euroa. Tästä kauppa otti omansa, vähintään kaksi euroa. Jäljelle jää alle kuusi euroa. Tästä piti maksaa kuljetus maapallon toiselta puolelta Suomeen ja edelleen kaupan hyllylle, tullit ja raaka-aineet.”
Tuo halpa hinta on korvattu lisäämällä kierroksia eli ennen tällainen laite siirtyi perintönä suvussa jopa sukupolvien ajan
Nyt tuo kympin kone hajoaa yhdessä vuodessa jopa puolessa .Kun tuo entinen kesti 100 vuotta niin sata uutta konetta maksaakin jo 1000 euroa samassa ajassa.Ilman ajan huomoimista on selvää, ettei tuo halpeneminen on näennäistä.
Ja kuka saa suurimman osuuden valtion jälkeen ?
Se on se suomalainen brändääjä/mainostaja eli se joka luo vähiten lisäarvoa tuotteeseen
Eri mieltä. Sen levykkeen hinta voi painua nollaan vaikka se(kin) edustaa suurta määrää älyllistä pääomaa. Mutta sen henkisen pääoman saavuttaessa levykkeen olomuodon esineen kopioinnin mahdollisuus painaa sen käytännössä nollaan. Olen juuri hankkimassa 2 TB vain vähän yli 100 euroa. Uskomatonta.
Sen sijaan kun ja jos tämä levyke täytetään sivilisaation kulttuurilla tulisi sen prosessin arvon ja hinnan kasvaa miltei rajatta. Tämä siis sillä edellytyksellä, että kulttuurin luojat saavat ansionsa mukaisesti. Koska en ole kroisos, levyke täyttyy ensisijaisesti omasta kulttuurituotannosta.
Heh, kylä meidän ongelma on koulutetun väen huono tuottavuus.
Akavalaisista työskentelee n 60 % julkisella sektorilla tai julkisin varoin rahoitetuissa organisaatioissa
SAK laisista sen sijan 85–90 % työskentelee yksityisellä sektorilla .
SAKlainen sentään tuottaa jotain myytävää lisäarvoa , akateeminen vain siirtelee paperia pinosta toiseen tai viilaa pilkkua
Suomessa lakot ovat lyhyitä eli myös tutanto katkot ovat lyhyitä.
Muista syistä johtuvat katkot ovat haitaltaan satoja kertoja suuremmat,mutta ´niihin osataan varautua eikä asiakastyytyväisyys kärsi.
Ja kun vertaillaan lakkoja niin useimmissa maissa lyhyet lakot katsotaan sanavapauteen kuuluvaan ilmaisuvapuden piiriin eikä niitä kirjata lakoiksi
Häh, meneekö Oden pointti nyt kaikilta ohi? Ei ole mitään väliä sillä, valmistetaanko vaaka Suomessa koska siitä saa niin pienen hinnan että vaikka kotimainen valmistus olisi kilpailukykyistä, se ei mikään kultakaivos voisi olla. Suurin osa hinnasta on aivan muuta kuin valmistusta, ja niin myös raha on muualla kuin valmistuksessa. Ja noin puolet hinnasta jää Suomeen veroina ja vähittäiskaupalle — sehän on hyvä juttu?
Kannattaisi mieluiten satsata siihen että Suomi olisi kilpailukykyinen sellaisessa bisneksessä, missä liikkuu rahaa. Toki valmistustakin olisi syytä olla Suomessa, mutta kannattaa ehkä miettiä millaista.
Pääministeri Sipilä syksyllä jossain haastattelussa puhui automaattitehtaista.
Siinäkin voisi olla Suomelle uusi vaihtoehto. Suomessa olevia automaattisia tehtaita, joissa ei ole juurikaan ole henkilökuntaa ollenkaan.
Siitä tehtaasta sitten tuotteet suoraan kotimarkkinoille. Tehtaassa voisi olla myös automaattinen pakkaamo ja lähettämö samassa, jolloin tuotteet ovat suoraan postipaketeissa, tai myymäläpakkauksissa kuljetuslavoilla.
Nykyteknologialla tämä on mahdollista toteuttaa, sitä ei ole vaan vielä tehty.
Esimerkiksi asiakas tilaa verkkokaupasta tuotteen, se lähtee suoraan postipakettina tehtaalta, kuljetusliike käy hakemassa. Paketti tulee siihen läheisen ostarin pakettiautomaattiin, josta asiakas hakee sen.
Siis oletko sä nukkunut jotain ruususen unta täällä kylmässä Pohjolassa viimeiset kymmenen vuotta?
Nimenomaan ranskalaisilta ei näyttäis hirveästi kannattavan ostaa ydinvoimaloita…
Unohdit muuten levittää lopuksi vielä tuhkat päällesi. Here, let me help ya [levittää tuhkaa päälle]. Kas noin! Heti helpottaa eikö totta?
Maailmanloppua odotellessa.
Vaaka, tuo modernin reilun kaupankäynnin synnyttäjä, miten sopiva pohjustus tämmöiselle aiheelle.
Hinta minkä saa kaupasta voi joskus antaa vähän väärän kuvan siitä määrästä työtä minkä joku tuote vaatii.
Kun ostaa sen purkin maitoa, se on sen 1e paketti — mutta kuinka paljon työtä se on vaatinut? Jo pelkästään se purkki on vaatinut ainakin graafisen suunnittelijan, varmaan useita palavereita, on pitänyt valmistaa se jossain kartonkitehtaassa, tulostaa viivakoodit, rakentaa järjestelmät jotka tallentavat seurantakoodit ja se on vasta loppuosa prosessia.
Maito vaikuttaa yksinkertaiselta tuotteelta, mutta jos on ollut kesätöissä maatilalla niin tietää että maatalous ei ole yksinkertaista työtä — siellä tarvitaan monenlaisia koneita — vähintää yksi traktori ja siihen useita erilaisia lisälaitteita, nostureita, paalaimia, jyriä, kyntöauraa, äestysauraa, jyrää. Varastoja eri tarpeisiin, eläinten tilat pitää usein itse osata rakentaa ja korjata, hyvä isäntä tekee monia työkaluja itsekin hitsaamalla, polttoaine ja rehu täytyy kuivata tai säilöä sekä kuljettaa eläimille — käydä kauppaa pelloista ja niiden vuokrista, avustaa eläimiä kun ne ovat sairaita tai synnyttävät. Osata käsitellä niitä niin että ne pysyvät rauhallisena, aurata tiet talvisi, keväisin tehdä peltotyöt, kesällä laiduntamiset.
Kaikki tuo vaatii investointeja ja työllistää muitakin, esim. sen traktorin ohjelmiston on voinut koodata joku Suomalainen nörtti Valmetille. Lypsypumppujen suodattimia on ehkä tehty jossain tehtaassa Kangasalla ja niin edelleen.
Meijeritoiminnasta ei ole mitään käsitystä itselläni, mutta erilaiset maitotuotteiden jatkojalostustoiminnot ovat varmasti ihan oma ja korkealle arvostettava ammattiryhmänsä.
Pelkästään siis jo tuon yhden 1e maitopurkin valmistaminen työllistää valtavan määrän ihmisiä. Sitä on vaan todella vaikea ymmärtää, jos miettii että kauppa ottaa siitä oman katteensa, kuljetus ja logistiikka omansa, jalostus ja kuljetus omansa ja mitä jää sitten maanviljelijälle tai sille koodaajalle joka koodasi sen ohjelmiston siihen Valmettiin tai rautakauppialle joka myi kilon nauloja navetan laajennusosan seinien kiinnittämistä varten.
Vaatii minkä vaatii, mutta työllisyyden näkökulmasta kopioinnin helppous on valtava ongelma. Vaikka monimutkaisen robotin keksiminen vaatisi valtavasti työtä, niin sen jälkeen kun se on keksitty, se voidaan monistaa kaikkialle maailmaan.
Monistamisen ongelma ei liity ainoastaan suorittavaan työhön vaan yhtä lailla se hävittää asiantuntijatyön, koska asiantuntijatyöstä vain pienen pieni osa on luovaa työtä. Ja tästä luovasta työstäkin vain murunen pystyy kilpailemaan muuta luovaa työtä vastaan.
Ihminen on tehostanut itsensä tarpeettomaksi. Tämän tarpeettomuuden ongelman ihminen pyrkii ratkaisemaan tehostamalla lisää eli tekemällä ihmisestä entistä tarpeettomamman.
Vähittäiskauppa (muu kuin elintarvikkeet siis) tienaa sillä että se saa myytyä hyvällä katteella uusimman vuosimallin sesonkituotteita. Vanhat tuotteet myydään alennusmyynneissä negatiivisella katteella. Osmon ostama vaaka lienee ollut vanhanmallinen tai jollain muulla tavalla epäkurantti ja kauppa halunut päästä siitä eroon.
Toinen juttu että halpoihin elektronisiin laitteisiin ei kannata luottaa. Se lienee syy miksi alennuskoreista voi löytää vaikka mitä muutamalla eurolla, mutta kun tarkemmin syynää tavaroita niin ei niillä tee mitään. Jo pariston loppuminen voi tehdä tavarasta käyttökelvottoman.
Mitä verkkokauppoihin tulee niiin sitten kun se yleistyy ja porukka tilaa vielä enemmän tavaraa sitä kautta, joutuu Posti suurentamaan huomattavasti lajittelukeskuksiaan ja mahdollisesti avaamaan uudestaan sulkemiaan postikonttoreita. Se olisi ihan hyvä asia koska R‑kioskin tuulikaapissa jonottaminen ei ole erityisen kivaa. Toinen juttu että kun Tulli tosissaan huomaa millaista tavaraa ja mistä ihmiset ostavat, pitää ihmisten alkaa varautua hakemaan ostoksensa Vantaan Tuupakan tullipostiterminaalista.
On meillä varaa, jos vain lopetettaisiin kaiken huuhaan maksaminen valtion budjetista.
Esimerkiksi vuoden 2016 alusta Suomen valtio alkaa maksamaan vuosittain reilun 100 miljoonaa euroa valtion kirkolle, avustuksena. Kiitos kuuluu tästä esimerkiksi Vihreille.
Minäkin, kirkkoon kuulumaton, joudun osallistumaan tämän huuhaaroskan levittämiseen.
Talvivaara 2.0 saa jatkossa hamaan tulevaisuuteen saakka vuotuisen avustuksensa, suoraan budjetista.
Kuntien välinen kilpailu asukkaista ja yrityksistä on tapettu vuotuisella yli 8 000 miljoonan euron valtionavulla, suoraan budjetista.
Maatalouden kilpailu on niin ikään lopetettu, vuotuisella parin miljardin euron tuella.
Ainahan voidaan toki sitten säästää mm. yliopistoista, terveydenhuollosta, sairaanhoidosta ja niin edespäin.
Kyllä Tampereen yliopistollakin pitää olla oma kappeli, oikein ylimmässä kerroksessa ja vieläpä yliopistopastori. Tätäkin te veronmaksajat maksatte. Herrajestas sentään, jos joku saa yliopistossa kuulla vaikkapa alkuräjähdyksestä tai evoluutioteoriasta! Noh, pehmeiden tieteidenopistohan Tampereen yliopisto on, matematiikkaa lukuunottamatta. Se onkin sijoitettu kellarikerrokseen…
Tampereen teknillisellä yliopistolla on varaa ottaa teologi-yritysvalmentajia puhumaan “missioista” ja “hurmoksesta” yritysjohtajuudessa.
Mistä päästäänkiin siihen, että Suomen yritysmaailman ongelmista suurimpia eivät todellakaan ole kilpailukyky, vaan reaalimaailmasta pihalla olevat hihhulijohtajat, jotka ovat tottuneet siihen, että kepumafia järjestää bisnekset.
Nyt kun tuo suuri saatana, vapaa kilpailu, on koskettanut hiukkasellaan Suomea, ollaan välittömästi ongelmissa. Siis, joku muukin tuottaa sellua. Joku muukin omistaa linja-autoja ja kehtaa ajattaa niitä vielä kepumafiayritysten mailla.
Suomen valtion budjetti voisi hyvin olla 35 miljardia euroa, jos huuhaaroska leikattaisiin pois.
Suomen valtion kirkolla on yli 900 miljoonan euron vuotuiset tulot.
Mihin ihmeeseen se tarvitsee yli 100 miljoonan euron valtion apua?
Ja ne ruumiit voi polttaa. Hautausmaat voidaan ottaa hyötykäyttöön ja kirkot siirtää nettiin. Heti tulisi kirkolle isot säästöt, kun leikattaisiin seinistä. Joku virtuaalihahmo voi löpistä samat huuhaaroskat, kuin oikea hihhuli.
Tarkoitin samassa mielessä kuin Ode puhuu tavaroiden valmistamisen halpuudesta. Niin tuolla vaa’alla kuin musiikkikappaleellakin ensimmäisen kappaleen kustannukset, eli vaa’an tapauksessa suunnittelutyö ja musiikkikappaleen tapauksessa sävellys ja nauhoitus, ovat huomattavasti korkeampia. Tuon ensimmäisen kappaleen jälkeen seuraavien valmistus ei maksa enää mitään. Siksi olisi minusta viisasta rahoittaa tuo suunnittelutyö jotenkin muuten kuin myymällä kopioita joiden tekeminen on ilmaista ja joita sen puolesta voisi levittää vaikka koko maailmalle.
Mikä on “ansionsa mukaisesti” on hankala määrittää tuotteelle jota voi kopioida ilmaiseksi. Oden vaa’an valmistajalle “ansionsa mukaisesti” oli varmaan jotain kolmen euron luokkaa. Summa oli niin alhainen siksi että käytännössä identtisiä vaakoja pystyy valmistamaan mikä hyvänsä Kiinalainen nyrkkipaja ja tämän seurauksena kilpailu on laskenut vaakojen hinnan noin alas. Jos kulttuurille sallittaisiin sama — siis että kuka hyvänsä saisi valmistaa kopioita musiikkikappaleesta tai elokuvasta — sen hinta painuisi nollaan (ja on jo käytännössä laskenutkin nuorten piireissä jotka piratisoivat kaiken). Ellei “ansionsa mukaan” tarkoita sinusta pyöreää nollaa euroa kulttuurille, on hyvin vaikea keksiä miten se määrittyy. Sama mekanismi kuin vaa’alle ei selvästikään toimi.
Kiina: yksipuoluemaa, ja poliisivaltio, jossa ei tosiaan duunarit juhli (ammattiyhdistykset on kielletty). Seurattava esimerkki?
Kiinassa tosin on tapana ampua välillä joku oligarkkikin varoittavana esimerkkinä, joten ihan koko kiinalainen systeemi ei sopisi sellaisenaan meidän länsimaiseen kulttuuriimme.
Oletko siis oikesti sitä mieltä, että esimerkiksi opettajien tai kunnallisten terveysasemien lääkärien työ on paperin siirtämistä pinosta toiseen?
Monet yliopistoissa koulutetut on STTK-laisten (jotkut jopa SAK-laisten) liittojen jäseniä koska se Akavalainen liitto johon oppiarvo antaisi oikeuden kuulua, ei neuvottele sopimuksista sillä alla tai sillä työpaikalla jossa henkilö työsekentelee. Eli heikon edunvalvonnan vuoksi moni jättää Akavalaisen liiton, tavallisesti niiden jäseniksi jäävät ekan kohdalle sattuneen YT-kierroksen jälkeen vain ne jotka ovat ns työantajien edustajia eli esimiesasemassa.
Ainoastaan Akavan liitoilla OAJ ja Lääkäriliitto, jotka neuvottelevat työehtosoppareista julkisen sektorin eli meidän veronmakajien kanssa, joka on neuvotteluissa aina jostain syystä heikompi kuin EK, on järjestäytymisaste 100% luokkaa.
Come on now.. et sä usko tuohon itsekään. Kyllä farmarikin hakee työkalunsa kaupasta sekä soittaa ihan urakoitsijan paikalle jos pitää navetta saada rakennetuksi.
Mitä jos kummin lopetettaisiin ihan kaiken mystifiointi.
Maatalous on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista työtä jota ei edes voi tehdä kauhean monella eri tavalla.
Siinä on vain useita eri työvaiheita jotka pitää kaikki jonkun hoitaa vaikka eri tavalla järjestettynä moni asia voitaisiin automatisoida täysin (tai lähes täysin).
Vaikkapa Pohjois-Amerikan laajoilla preerioilla viljan korjuu, kyntäminen, ruiskuttaminen ym. olisi täysin mahdollista automatisoida kokonaan. Ja näin varmasti tullaankin tekemään jollain aikavälillä.
Kyllä suomalaisella maitotilalla varmasti tekemistä riittää, en sitä epäile minäkään ja tuskin moni muukaan tällä palstalla.
Edelleenkin moni isäntä ja emäntä raataa vanhanaikaiseen tapaan koska itsetekemisen eetos ja back breaking work istuu edelleen niin vahvassa.
Monen olisi kuitenkin mahdollista skaalata toimintaa isostikin ylöspäin, mutta sehän ei käy kun pitäisi palkata lisäkäsiä — ja sehän on “aina itseltä pois!”
Sitten toisaalta jos ei pidä eläimiä, niin maanviljelystä voi aika kivuttomasti harrastaa myös ihan päiväduuninkin ohella.
Landella esim. moni opettaja ottaa ommaa lommaa peltotöitä varten (ja/tai pistää omat pojat/tyttäret joksikin aikaa koulusta veks). Näin ainakin vielä 80/90-luvulla.
Samoin metsänhoitoa voi “harrastaa”. Väittävät hyväksikin kuntoiluksi kun lähtee tukkimetsälle eivätkä varmasti väärässä liene.
Mutta moni — suurin osa? — preferoi mielummin maksattaa metsätyötkin paikallisella metsänhoitoyhdistyksellä.
Oikein laiska luomufarmarihan tekisi kerran keväässä suorakylvön ja korjaisi sadon — se mitä siitä nyt sattuu tulemaan — elo-syyskuussa minkä jälkeen kippaa viljat kuivuriin.
Vilja kuivuu siellä kyllä ihan itsekseen. Sitten ei jää enää kuin viljan myynti eteenpäin sekä uusien siemenien osto. Done.
En halua tällä vähätellä yhdenkään farmarin työpanosta.
Ruoantuotanto after all on ainoastaan maailman tärkeintä työtä. Mutta ei siitä kyllä monimutkaista saa tekemälläkään (ei sillä, että moni muukaan työ olisi jotenkin lähtökohtaisesti monimutkaista).
Monipuolista ja käytännönläheistä työtä farmarius kyllä ehdottomasti — vaikka harvempi varsinaisesti enää navetassa jakkaralla istuu lehmän tissiä puristamassa.
Jostain kumman syystä…
Absoluuttisen välttämätöntä työtä (joka tosin voidaan pitkälti automatisoida mikäli tahtoa siihen on) — mitä taasen vaikkapa uuden Valion maitopurkin taiton suunnittelu ei ole.
Täältä tähän.
Pointti oli varmaankan siinä, että julkisella puolella aitoon innovointiin tuppaa olemaan yksityistä sektoria heikompi insentiivi…
Amerikkalaiset ilmaisevat sen usein pari piirua brutaalimmin niin, että eihän kukaan joka osaa jotain mene valtiolle töihin.
Tuotteliasta viikonloppua.
Ei halpoihin, mutta ei usein kyllä niihin arvokkaampiinkaan…
Miten R‑kioskin tuulikaapissa jonottaminen eroaa postikonttorilla jonottamisessa?
Ei niitä konttoreita enää avata — ei ainakaan Suomen Postin toimesta.
Jos jostain pitää unelmoida niin unelmoi mielummin siitä, että lentoliikenne näyttäisi mahdollisimman pian vihreää valoa dronekuljetuksille.…
Samaa on kirjoitettu jo 80-luvulla, kun elektroniikan määrä autoissa alkoi kasvaa. Käytännössä myös niiden diagnosointi- ja korjausvimpaimet halpenevat aikanaan siten, että nyrkkipajankin kannattaa ostaa oman asiakasprofiilin ajoneuvoihin riittävät työkalut ja korjaus onnistuu taas (jos olisi onnistunut merkkihuollossa uutena). Erilaiset vikakoodien lukulaitteetkin ovat jo parin kympin hintaisia, 10 vuotta sitten maksoivat halvimmillaan satakertaisin summan.
Jos ostaa 3€ arvoisen elektronisen härpäkkeen ja sitten suhtautuu tähän tuotteeseen ikään kuin sen pitäisi kestää isältä pojalla tai edes seuraavaan viikkoon, on idiootti. Plain and simple.
Se isoisän vaaka ei pystynyt mittaamaan sillä tarkkuudella johon Oden ostama vaaka pystyy (ainakin sen aikaa mitä sattuu kestämään).
Joten vaikka sellaisen vaa’an olisi 1900-luvun taitteessa halunnutkin, sellaista ei olisi saanut. Mistään rahasummasta. Ei vaikka olisi ollut itse Kiinan keisari. Sellaista tuotetta ei vaan silloin ollut. Piste.
Kun tilaa kiinalaisesta nettikaupasta elektroniikkaa — tai melkein mitä tahansa — niin aika yleinen, varsinkin amerikkalaisten suosima, responssi on tämän suuntainen: “for this price I expected more” (kun ao. tuote on maksanut pari tai muutamankin dollarin).
Täytyy opetella suhtautumaan realistisesti siihen kuinka paljon 3 eurolla voi olettaa saavansa…
Vaikka ei hinta automaagisesti suinkaan kerro sitä onko tuote X laadukas vai luokaton.
Olen itsekin ostanut varmaan puolitoista vuosikymmentä sitten minimanista euron kuorimaveitsen — jota käytän edelleen — enkä ole vielä törmännyt parempaan. Fiskarsin vastaava (Functional Form ‑sarjan edustaja muistaakseni) joka maksoi moninkertaisesti enemmän oli jokseenkin käyttökelvoton.
Että näin.Halpakin tuote voi nykyään olla ihan tai lähes yhtä laadukas kuin monta kertaa kalliimpi tuote. Niitäkin tapauksia on joissa osoittautuu jopa laadukkaammaksi.
Ongelma kuluttajan näkökulmasta onkin juuri tässä, että on vaikeaa ellei mahdotonta sanoa suoralta kädeltä mikä on laadukas tuote ja mikä vain näyttää sellaiselta…
Ehkä ennen tämän pystyi vielä jotenkin päättelemään hinnasta mutta ei enää.
Toki aina jotain voi päätellä siitä jos valmistaja lupaa tuotteelle näin ja näin monen vuoden takuun.
Tai kuten vaikkapa Koss:n korvaluurien tapauksessa: uusi ilmaiseksi jos vanha hajoaa.
Samoissa tehtaissa nämäkin tuotteet silti tehdään, mutta kieltämättä 80-luvun design ynnä materiaalivalinnat ovat ainakin Portapro-luurien kohdalla osoittaneet, että jotain on vain yksinkertaisesti onnistuttu tekemään oikein alusta saakka.
Kyllä nuokin luurit rikki saa, mutta valmistaja voi huoleti antaa ikuisuustakuun koska suurin osa ei kuitenkaan viitsi tai kehtaa uutta hakea.
Ja vaikka kehtaisikin niin hyllystähän he vain nappaavat uudet luurit — joiden valmistaminen kustantaa just sen parisen euroa — ja pistävät pakettiin. Done.
Ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin lukea niiden arvosteluja jotka ovat haluamasi tuotteen hankkineet ja vetää niiden perusteella jonkinlainen guesstimaatio ao. tuotteen luotettavuudesta.
Mitä enemmän konsultoi muita ihmisiä sitä vähemmän luulee.
Jos arvosteluja ei ole tai ne eivät lupaa hyvää, kannattaa tosiaan pidättäytyä ostosta mikäli pitää taloudellista riskiä kohtuuttomana.
Näin yksinkertaista se on.
Jos tarkkoja ollaan, niin pitäisi pohtia, minkälaiset instituutiot tarvitaan yhteiskunnassa, jossa on sekä niukkoja että runsaita hyödykkeitä. Jostain syystä tuntuu siltä, että tämän hetken “yhteiskunnalliseksi insinööritieteeksi”, jota käytetään erilaisten instituutioiden suunnitteluun on valikoitunut/valittu pääasialliseksi työkaluksi taloustiede. Joka ei edes yritä väittää pohtivansa runsaiden hyödykkeiden problematiikkaa, mutta jota silti siihenkin yritetään käyttää. Ei liene yllätys, että jos työkaluna on vasara, niin kaikki ongelmat näyttävät nauloilta, joten kun ekonomistilta kysytään miten runsaita hyödykkeitä pitäisi käsitellä, niin vastaus on ollut, että niistä pitää tehdä niukkoja. Tämän mielipuolinen järjettömyys ei lakkaa hämmästyttämästä minua.
Robotiikka korvaa ihmistyön suurimmalta osin. Tuotteista tulee lähes ilmaisia, mutta millä tuloilla niitä ostetaan?
Jotenkin pitäisi löytyä jonkinlainen tulojenjakomekanismi, jolla tuottavan toiminnan tuloja jaettaisiin.
Siten että postissa on vuoronumerolaput, ja voi sillä aikaa käydä muuualla kunnes oma vuoro tulee. Kioskin jonossa on muitakin kuin Postin lähetyksiä hakevia, on Matkahuollon lähetyksiä hakevia, Veikkauksen pelejä pelaavia sekä ihan tavallisia tupakan tai karkkien ostajia. Ja vain yksi myyjä joten jono on pitkä.
Niin että “kuhnuri” jättäisi paketin lumihankeen jos ei kukaan ole kotona, kuten kuriirifirmojen kuskit kanssa tekevät.
Varmaan se kuhnuri veis paketin takas jonnekin välivarastoon?
Luultavasti asiakas saisi toimituksen edullisempaan hintaan kun valitsisi etukäteen koska sopii toimittaa — ja sitten kanssa olis himassa tawaraa vastaanottamassa ko. aikaan.
Kyllä R‑kiskakin varmaan vuorolappuihin siirtyy jos asiakkaat kokevat tarpeelliseksi.
Noissahan on aina se ongelma, ettei voi mitenkään tietää kuinka kauan menee ennen kuin oma vuoro tulee. En mä kaupan kalatiskiltäkään yleensä jotain muuta lähde välillä noutamaan koska Murphy’n laki.
Mielummin itse raahustan himasta 100m ärrälle ja venaan siellä 10 minsaa kun kävelen metrolle 6 minuuttia, odotan metroa saapuvaksi 2–4 minuuttia (tai enemmän), köröttele seuraavalle asemalla, ja kävele sieltä useamman sata metriä Herttoniemen postiin.
Verotuloja tosiaan haaskataan kaikkeen turhaan, mutta tuo kirkon apu korvaa sen, että kirkko ei enää saa osuutta yhteisöveroista. Kirkolle ei ole pakko maksaa mitään, riittää, että eroaa kirkosta. Helppoa.
Minä en haluaisi tukea kokoomusta ja vasemmistoliittoa, mutta niin vain molemmat saavat veroistani avustuksia. Enkä voi sille mitään. Olisi kätevää, jos veroilmoituksessa voisi rastittaa, mihin veroja saa käyttää. Samalla selviäisi, mihin veronmaksajat oikeasti haluavat verojaan käytettävän. Voisi aloittaa vaikka siten, että veronmaksajat voisivat jakaa 10 % haluamiinsa kohteisiin.
Varsinaisen tuotteen valmistamisen kustannukset koko tuotteen arvoketjussa ovat pieniä, ainakin kun katsotaan hintaa kehittyneen talouden kaupan hyllyllä.
Yllättävän paljon saa valtio, mutta myös tavaramerkin omistaja. Kauppakin ottaa oman siivunsa. Applen kaltainen valmistuttaja saa lähes kaiken ylijäämän itselleen tuotteesta, ehkä verokarhu Suomessa on hyvä kakkonen? 🙂
USA:sa on tollasen tapainen systeemi. Siksi siellä kaikenmaailman hihhulit ovat hyvin rahoitettuja. No, toki myös ihan täyspäiset organisaatiot joskus myös.
Näin se käy. (siteeraan Vonneguttia).
Mitenkähän me maksamme tässä tapahtumien virrassa ne Suomeen tuodut tavarat ja palvelut?
Captain Awesome, pointtisi on sinänsä ihan oikein, mutta esimerkiksi valittu muistikortti ei välttämättä… Nuo eBaysta klikatut halvat tunnetulla brändillä varustetut muistikortit ovat käytännössä aina piraatteja. Homma menee niin, että paikallinen yrittäjä haalii jostain jokun jämäerän vanhoja parin gigan kortteja about ilmaiseksi, flashaa peukaloidun firmwaren sinne niin että kortti näyttää esim. 64GB kokoisena käyttöjärjestelmälle, hankkii vähän sinnepäin olevat pakkaukset ja myy sitten eBayssa 20 eurolla halpana merkkikorttina… Josta jää chinamanille silti voittoa muutama sata prosenttia… Saa olla tarkkana, uutta laadukasta kamaa ostettaessa liian hyvää diiliä ei ole, kuten on tapana sanoa…
Älä osta ebaysta jossa on miljoona myyjää jotka ovat juuri niin luotettavia kuin itse väittävät vaan luotettavaksi todennetulta myyjältä (tässä esimerkissä dx.com joka on pyörittänyt toimintaa menestyksellisesti vuosikausia — ovat jopa avanneet eurooppalaisille asiakkaille pienennetyn tarjonnan omaavan verkkokaupan josta tavara saapuu nopeammin ja muutenkin pelottaa vähemmän harvoin ostavaa).
Tuuppasin kortin täyteen huvin ja hyödyn vuoksi: se snadisti vajaa 64 gigaa sinne upposi…
Ja ei, pakkaus ei eronnut mitenkään vaikkapa verkkokauppa.comin vastaavasta. Ei ollut paikallinen rami liimannut erikeepperillä kiinni.
Täällä jonkun mielestä 2 teran kovalevy reiluun 100€ hintaan oli jotain aivan uskomatonta vaikka se on ihan normihinta tasan 35-vuotta wanhasta teknologiasta.
Diili ehkä tuntuu hyvältä sellaiselle joka tuuppaa levylle lomaräpsyjä missä käytössä mekaaninen levy voi muutamia vuosia ihan hyvin kestääkin kun nätisti pitää.
Mutta 50/50 chance, että onkin maanantaikappale.
Silloin edukkaalta näyttänyt diili voi näyttääkin päin vastoin aika kalliilta.
Saattaa harmittaa jos puolen vuoden päästä pitääkin mennä it-jampalle palauttamaan kalliilla rahalla kovolle tallennetut lomaräpsyt vain siksi, että neula olikin jotain viallista erää…
SSD-levyllä saisi enemmän mielenrauhaa, mutta siitä joutuisikin maksamaan 1000 dollaria eli kymmenkertaisesti.
Jollekin jampalle joka preferoi ottaa ja katsella 4K-videoita/leffoja tuskin pitää 2 teraakaan satkulla hyvänä diilinä koska ao. tallennuskapasiteettiin saa mahtumaan just ja just 21 kappaletta hollywoodleffoja (vievät pahimmillaan sen 100 gigaa per raina).
Tekniikan kehitys pitää jokseenkin automaagisesti huolen siitä, että tallennustila on varsinkin asiaan perehtymättömille aina yhtä kallista kuin ennenkin…