Jotain hyvääkin näköpiirissä on.
Korkeakouluista valmistuu lahjakkaita nuoria, joiden mielissä häämöttää yrityksen perustaminen. Enää ei ura julkisella sektorilla ole nuorten päävaihtoehto. Osaamista ja intoa on, ja tuloksia syntyy. Lupaavia startupeja tulee kuin liukuhihnalta.
Tässäkö on Suomen tulevaisuus?
Näiden nuorten tulevaisuus on valoisa, mutta nämä menestyvät yritykset työllistävät lähinnä yksinomaan nuoria osaajia. Paperitehtaista pois potkituille ei niissä ole tilaa. Poistuvia keskiluokan töitä ei tätä kautta synny. Puunjalostus työllisti aikanaan puunkorjuussa pari-kolmesataatuhatta suomalaista, mutta osaamisintensiiviset yritykset työllistävät vain pientä osaajien joukkoa.
Koko kansantaloluden ahdinko johtuu keskituloisten ammattien eli lähinnä hyväpalkkaisten duunaritöiden vähenemisestä. Niitä nämä yritykset eivät korvaa.
Jotkut uudet yritykset ovat tuoneet perustajilleen huomattavaa varallisuutta. Tämä varallisuus valuu muuhun kansantalouteen kulutuksena, mutta harva pystyy kuluttamaan miljoonia vuodessa. Vähän tasaisemmin jakautuneena noista tuloista olisi suurempi kerroinvaikutus.
Kulutus jää kotimaahan, jos se suuntautuu palveluihin. Kulutustavaroitahan Suomessa ei juuri valmisteta. Suomalaisten kulutuskorissa on palveluja kovin vähän. Helsinki on tästä poikkeus. Tavaroihin suuntautunut kulutus valuu ulkomaille, koska kulutustavarat valmistetaan ulkomailla.
Rahan käyttö palveluihin kuuluu urbaaniin elämäntapaan. Suomen suuria puutteita on, että maa on kaupungistumisessa niin paljon jäljessä. Sen seurauksena epätasaisesti kansalaisille tulevat tulot uusista menestyvistä yrityksistä hyödyttävät muuta kansantaloutta vähemmän kuin hyödyttäisivät urbaanimmassa ympäristössä.
Joka tapauksessa tästä kaikesta koituu paikallistaloudellista hyötyä lähinnä kaupunkeihin ja kaupungeista lähinnä isoihin kaupunkeihin.Menestyvimmät uudet yritykset toimivat kaupungeissa ja niiden aluetaloudelliset kerroinvaikutukset näkyvät kaupungeissa. Kaupungistuminen tulee kiihtymään.
Uuteen yrittelijäisyyteen liittyy toinenkin ongelma. Lupaavaan alkuun päässeet yritykset kannattaa myydä ulkomaille ja näin todella tapahtuu.
Jotain on suomalaisissa rahamarkkinoissa vikana, kun riskirahaa kotimaisiin yrityksiin ei löydy Suomesta. Suomalaisilla makaa passiivisesti pankkitileillä liki sata miljardia euroa. Pankkien kautta se ei muutu riskirahoitukseksi, koska Basel 3 ‑säädökset kieltävät sen pankeilta.
Toivottavasti äkkirikastuneet nuoret yrittäjät ovat tässäkin erilaisia ja panevat yritystensä tuottaman rahan kiertämään. Lehdistä tihkuneiden hajatietojen mukaan Supercell-miljonäärit toimivat tässäkin asiassa esimerkillisesti.
(Niiden, jotka haluavat Suomeen Viron veromallia kannattaa huomata, että se puhtaasti toteutettuna estää rahan siirtämisen menestyneestä yrityksestä toiseen, koska rahaa ei voi siirtää yrityksestä A yritykseen B ottamatta sitä ulos yrityksestä A, jolloin se tuleekin verotetuksi. Vaatisi jonkin holdingyhtiöjärjestelyn ja sellaisen salliminen taas merkitsisi, ettei yritysten tuloksia veroteta missään, koska aina sille holdingyhtiölle löytyy sellainen kotimaa, joka ei voitonjakoa verota.)
Lupaavan yrityksen myymiseen kannustaa myös verotus. Jos näköpiirissä on seuraavien kymmenen vuoden aikana sata miljoonaa euroa 50 %:n todennäköisyydellä tai 40 miljoonaa euroa käteen nyt heti, on inhimillistä valita jälkimmäinen vaihtoehto, koska 40 miljoonalla perhe elää jo ihan mukavasti, ja se raha on varma. Jos yrityksen omaisuus koostuu muutamasta läppäristä, rahan ottamista yrityksestä henkilökohtaiseen kulutukseen verotetaan yli 50 prosentin verolla (osinkotuloa verotetaan ansiotulona), mutta sitä myyntivoittoa selvästi alle 30 prosentin verolla, koska myyntivoittoa verotetaan pääomatulona ja siitä saa vielä tehdä hankintameno-olettaman. Ottamatta kantaa siihen, mikä olisi suurten tulojen oikea verotustaso, näiden kahden suhde toisiinsa ei ole kunnossa.
Siis tulihan taas pläjäys kannustuksesta keinotteluun. Kävelin tässä Vuotalon vieressä ja siellä oli muistolaatta yrityksestä, joka lohkoi marmoria kivestä. Asuin silloin vielä Teuvalla ja sukulaisilla oli kova tarve lopettaa marmorin tuottaminen Suomessa kas, kun Italiasta sai halvalla marmoria ja sai vielä ostaa suvulta, jossa ihan omaa sukua oli vävynä. Näin sitä asiat etenee reittä pitkin ja poikin. On aika nähdä totuus, Eurooppa on eurokleroosissa ja Soinivaara on tämän kleroosin paras tulkki. Enää ei Kekkosen ajan lääkäriä kannata kutsua paikalle!
Hyvää vuoden jatkoa OSMO! Jatketaan poleemista vuorovaikutusta.
Suomi tekee kaikkensa, ettei täällä menestyisi mikään muu kuin tukiaisilla elävä loinen nimeltä metsäteollisuus.
Jokaisessa vaiheessa maksetaan jonkinlaista tukea, kun puu aloittaa kasvunsa metsässä ja päätyy sellutehtaalta asiakkaalle.
Muutamia mainitakseni:
* Istutus
* Lannoitus
* Korjuu
* Kuljetus
* Metsäautotiet
* Rautatiet ja valtatiet (tehtaiden ympäristöt)
* Energiapuun poltto sähköksi (Äänekosken hittituote)
* Taimikon varhaishoito
* Nuoren metsän hoito
* Pienpuun kerääminen nuoren metsän hoitokohteilta
* Kunnostusojitus
* Uuden metsätien tekeminen
* Metsätien perusparannus
* Metsän terveyslannoitus
* Juurikäävän torjunta
* Ympäristötuki ja luonnonhoito
* Kulotus
ja lista vain jatkuu ja jatkuu.….….
Siihen vielä loput valtionyhtiöt päälle, joita tuetaan Solidiumin ja muiden tukiautomaattien avulla. Kirsikkana kakun päällä: Terrafame aka Talvivaara, joka sai hövelisti suoraan valtion budjetista reilun 200 miljoonan euron lahjan.
Kyllä läpimädät hyvävelikerhon pilaamat valtionyhtiöt saavat kaiken mahdollisen tuen, mutta nuorten yrittäjien uudet ideat saavat jäädä nuolemaan näppejään. Ja mikäli he koskaan menestyvät, niin ne pyritään verottamaan hengiltä, jotta tätä metsäteollisuusloista voidaan tekohengittää.
Toisaalta Suomi on ollut suuryritysten maa. Teollisuuden rakenne syntyi sotakorvausten aikaan ja jatkui jopa Nokian menestysvuodet. Tämän vuoksi Suomesta puuttuu vahva isojen pk-yritysten joukko, siis 70 — 200 henkeä työllistävät firmat.
Ilman pieniä startuppeja näitä ei synny koskaan. Sen on välttämätön vaan ei vielä riittävä edellytys.
Nokian jälkeen softa-alalle näitä on syntynyt ja kasvanut noin vuosikymmen aikana. Ne eivät ole juuri uutisissa.
Toinen puoli on palveluiden kehittyminen. Täällä on arvostettu raskasta metallia ha sitä valtio tukee edelleen.
Ruotsissa on vahva musiikkivienti, käytännössä teollisuus. Se ei tarkoita vain musiikkia vaan koko infraa: studioita, tuottamista, markkinointia, säveltämistä ja sanoittamista. Suomessa on kyllä koulutusta, muu puuttuu. Täältä lähdetään maailmalle tekemään menestyvää musiikkia, se infra ja sen osaaminen puuttuu. Tämä esimerkkinä miten teollisuudenala syntyy verkostona. Se myös havainnollistaa kuinka investoinneilla on merkitystä palveluissa.
Pienet startupit muuten myös kouluttavat työvoimaa ja testaavat ideoita. Suomessa on ollut huono kulttuuri ostaa täältä yrityksiä työntekijöiden ja niiden patenttien ja vastaavien vuoksi. Isot yrityksemme tekevät ennemmin kaiken itse, se pn hitaampaa. Startupit tuovat dynamiikkaa ja nopeutta. Maailmalla jotkut Cisco ja Google ostavat paljon firmoja, se on tuotekehityksen ulkoistamista.
Suomessa Startuppi tarvitsee myös kotimarkkinat. Sekin on puuttunut.
Jos nyt arpoisi jotain yltiöoptimistisia visioita kiertotaloudesta ja kertakäyttökulttuurin tuhosta, niin duunariammatteja voisi löytyä palveluiden puolelta, kuluttajatuotteiden huollosta ja korjauksesta.
Meillä on aivan valtava näkymätön kansallisomaisuus kiinni konepajojen ja puusepänverstaiden koneissa, jotka pikku hiljaa (hyvällä tuurilla) myydään konkurssipesistä yksityisille harrastajille pilkkahintaan ja (huonommalla tuurilla) ruostuvat pilalle teollisuuskiinteistöjen pihoilla. Tuotantokäyttöön ei nykyisellä kulurakenteella näistä koneista juuri ole, koska ne vaativat käyttäjältään merkittävää osaamista ja materiaalituntemusta, ja henkilöresurssien tarve on paljon suurempaa kuin nykyaikaisilla robotisoiduilla tuotantolinjoilla. Sen sijaan tosiaan jälkimarkkinoille potentiaalia voisi hyvinkin olla enemmän kuin äkkiseltään ymmärretään. Vielä kun verotuksen painopistettä siirrettäisiin pois ihmistyön verotuksesta kohti pääomien verotusta. Ja jokin mekanismi pitäisi saada aikaan, jolla rankaistaisiin kertakäyttötuotteiden myyjiä. Kaikkiin kuluttajatuotteisiin suoraan hintaan sisään leivottu kustannusperusteinen jätemaksu?
“Näiden nuorten tulevaisuus on valoisa”
Miksi muka? Yli 90% yrityksistä kaatuu vieden mukanaan niihin sijoitetut omat ja vieraat rahat. Lisäksi Suomessa ei toista mahdollisuutta hevin saa, joten edessä häämöttää tavallinen uraputki tai muutto ulkomaille. Tosin urakin voi jäädä haaveeksi, jos on liian monta vuotta tuhlannut ja liian paljon uskottavuuttaan menettänyt.
“Jotain on suomalaisissa rahamarkkinoissa vikana, kun riskirahaa kotimaisiin yrityksiin ei löydy Suomesta.”
Pankeista ei riskirahaa saa missään eikä varsinkaan nykyään, kun sääntelyä on kiristetty. Riskiraha tulee riskisijoittajilta, joita ei köyhässä Suomessa yksinkertaisesti ole kuin muutama. Ulkomaalainen riskiraha taas usein tarkoittaa firman siirtymistä Suomesta pois osittain tai kokonaan. Suomalaisten supliikilla riskiraha on sitä paitsi tiukassa, väittävät.
Joukkorahoitus voisi toimia alkurahoituksen keräämisessä, jos se vain sallittaisiin samalla tavalla kuin yritysystävällisissä maissa. Jos Suomessa haluaa esimerkiksi Kickstarter-rahoitusta, kannattaa firma perustaa Ruotsiin tai Tanskaan (eikä esim. Saksaan, jossa ei saa suomalainen edes pankkitilliä avattua).
Stanfordin yliopistossa ulkomailla vaikutti aikoinaan (joskus 1940 luvulla) Frederick Terman niminen opettaja. Hän opasti nuoria teräviä opiskelijoita: Älkää jääkö yliopistolla vaan hyödyntäkää osaamistanne ja intoanna perustamalla yrityksiä. Niin tapahtuikin ja Siitä arvellaan Silicon Valley ilmiön lähteneen liikkeella.
Tämä teemä on nyt hyvin ajankohtainen.
Suomessa keskustelu käydään jotenkin nurinpäin. Puhutaan oireista, eli työttömyydestä ja siitä, että firmoilla olisi jokin velvollisuus nyt työllistää.
Pitäisi oireiden sijasta puhua itse syystä, eli siitä miksi firmat eivät työllistä.
Kuten tiedämme, PK-sektori luo 90 prosenttia uusista työpaikoista. Ongeman ydin on siis siellä. Pitää siis ratkaista siellä olevat ongelmat!
Mitkä ne sitten ovat?
Ne ovat riskiä ottavan yrittäjän raju verotus ja korkea
työllistämiskynnys. Mitä jos laitettaisiin nämä heti kuntoon?
Seppo Korppoo, 25 vuotta vientiyrittäjänä
Piketty ja muutama muukin taloustieteilijä ovat puhuneet yleisesti verotuksen painopisteen muuttamista työnteosta omaisuuteen (ihan kirjaimellisesti omaisuuteen, eikä edes omaisuustuloihin). Tämä vaikuttaisi ihan hyvältä idealta, jos se nyt olisi mahdollista mitenkään globaalissa taloudessa toteuttaa ilman, että kaikki omaisuus karkaa ulkomaille. EU:n tasolla se saattaisi jo alkaa toimia jotenkuten. Pieniä rikkurimaita varmaan saataisiin jotenkin aisoihin neuvottelemalla ja ihan 100%:n verotustoimivuutta nyt ei voi kuitenkaan olettaa.
Talvivaara yritetään saada tuottamaan, jotta noin parin miljardin siivouskulut eivät lankeaisi veroalamaisille. Tosin hölmöläisten puuhalta tuo näyttää, koska tietääkseni tuottavuutta haetaan samalla menetelmällä, joka ongelmat alunperin aiheutti. Toivottavasti ei sentään … onhan noita mahdollisesti korvaavia systeemejä maailmalla ollut käytössä vuosikymmenet.
“Jo yli kymmenen vuoden ajan uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vuosina 2001—2012 yli 250 hengen suuryritykset palkkasivat 7164 henkeä. Pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 100 000 hengelle.
Yritysten 393 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (55 %) syntyy pk-yrityksissä ja pk-sektorin osuus BKT:sta on runsaat 40 prosenttia.”
Kiitoksia hyvästä kirjoitussarjasta.
Kommentti liittyen yritysten myyntiin ulkomaille. Suomesta on viime vuosina myyty useita yrityksiä ulkomaille, mutta tämä on enemmänkin osa sitä valoa synkkyydessä kuin ongelma. Kansantaloudellisia vaikutuksia pitää seurata laajemmin kuin yksittäisen yrityksen tasolla.
Yrityskaupoista tietenkin siirtyy Suomeen lisää pääomia. Yrityksen myynnistä tulee kuitenkin monia muitakin positiivisia vaikutuksia, varsinkin teknologiasektorilla. Kaupan jälkeen yritys usein jatkaa toimintaa Suomessa, jolloin työpaikat säilyvät tai jopa lisääntyvät. Teknologia-alalla johtava toimija vie usein lähes koko markkinan, joten jos ostaja on merkittävä toimija, Suomessa oleva yksikkö voi kasvaa nopeammin kuin mihin se yksin olisi pystynyt. Siinäkin tapauksessa että johtava yritys ostaa yrityksen ja vie sen ihmisineen mukanaan ulkomaille, tarjoaa se suomalaisille hyvän mahdollisuuden kehittää osaamista ja luoda verkostoja. Harvemmin yrittäjät jäävät pidemmäksi aikaa työntekijöiksi ostajayritykseen, usein he perustavat pian uuden yrityksen Suomeen. Seuraavaa yritysten perustaessa heillä on entistä paremmat edellytykset menestymiseen sillä heille on kertynyt lisää osaamista, verkostoja ja pääomia. Ympäristö jossa syntyy kiihtyvään tahtiin ulkomaille myytäviä yrityksiä synnyttää lopulta myös niitä yrityksiä jotka pääsevät markkinajohtajaksi ja ostajan rooliin.
Isompi ongelma olisi, jos meillä ei olisi kykyä synnyttää myytäväksi kelpaavia yrityksiä. Se on kyllä totta, että tämä kone toimisi vielä paremmin, jos meillä olisi vahvempi myöhäisemmän vaiheen rahoitusmarkkina kasvuyrityksille.
Synkkää on. Suomen seuraava “pelastaja” on ilmeisesti sitten vasemmistopopulistinen SDP. Viva Peron!
Osittain harhaa.Kysymys on suurten yritysten harjoittamasta ulkoistamisesta. Eli kun logistiikka ja hajautetun tuotannon ohjausmenetelmät ovat kehittyneet niin suuret yritykset ovat hajauttaneet tuontantoaan pienille yrityksille.
Todellisuudessa suuren yrityksen vähentämät työpaikat ovat vain siirtyneet pikkuyrityksiin.
Tämä näkyy siinäkin , etti työpaikkojen määrä juuri muutu eli vuonna 1989 meillä oli 2,5 miljoonaa työpaikkaa ja 2007 edelleen 2,5 miljoonaa työpaikkaa.
“Työllisiä oli vuoden 2015 marraskuussa 2 402 000 (virhemarginaali ±32 000), mikä oli 20 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisiä miehiä oli 7 000 ja naisia 13 000 vähemmän kuin vuoden 2014 marraskuussa.” (http://www.findikaattori.fi/fi/41)
Suurin syy työttömyyden kasvuun on ollut työttömyyseläkkeen poistuminen ja eläkeikien nostaminen
Samalla on siirretty yritystoiminnan riskejä pienyrittäjille, sillä suuri yritys kykenee luettelemaan ehdot pikkuyrittäjälle.
Samalla on siirretty rahoitusriskikin pienyrittäjälle.Suuryritys maksaa laskut kun sille sopii ja pienyrittäjän ei auta kuin kiinnittää asunto, kesämökki ja auto ja katsoa miten pitkälle luotto riittää.
Laki ei suojele, sillä eipä kukaan pienyrittäjä uskalla vaatia lain noudattamista. Seuraavaa sopparia ei tule jos pienyrittäjä vaatii lain noudattamista
Ja nyt on siirrytty vaiheeseen, jossa noita riskejä siirretään työntekijöille.
Onkohan seuraava riskin kantaja duunarin koira ?
Nykyiset strat-up-yritykset on myytävä ajoissa.
Monet niistä ovat pelkkiä tahdenlentoja esim Rovio http://www.hs.fi/talous/a1440555255138
tai Sulake http://yle.fi/uutiset/sulake_vahentaa_vakea_jotta_habbo_hotel_sailyisi/6355598
Kun tällaiselle löytyy ostaja niin on myytävä eikä mietittävä.Viikon kuluttua yritys voi olla arvoton kun löytyy vielä parempi konsepti.
Kun noita start-up-ja hiotaan sadoissa maissa sadat miljoonat yrittäjät niin on lottovoito saada aikaan konsepti, joka kantaa edes muutaman vuoden
Jos ja kun ymmärretään että
ja sen lisäksi tiedetään etteivät nämä ammatit ole enää tulossa takaisin, ja palveluiden tuottamisessa meillä on kilpailjamaihin verratuna ylittämätön ilmastohandicappi, kuluttajatuotteissa sekä kulttuurinen että tuotantoketjuhandicappi, ja raskaassa teollisuudessa tuotantokustannushandicappi, niin miksi ihmeessä Suomessa ylipäätään ajetaan jotain muuta EU-rakennetta kuin tulonsiirtounionia ja federaatiota?
Kansallismielisyydestä unionissa Suomella on tavallaan kokemusta, lopputulos on Kalmarin unioni joka lopulta palvelee vain sen valtion (Tanska) etua johon hallinto identifioituu. EU kansallisten valtioiden löyhänä liittona jossa keskusvaltiot ajavat ensisijaisesti omaa kansallista etuaan viime kädessä kansalliseen identiteettiin perustuen ei ole Suomen (pienen reunavaltion) etu. Saksalaisten pankkien taannoinen pelastaminen EU-rahoilla oli tästä hyvä esimerkki. Löyhässä liitossa joudumme maksajaksi, kun taas federaatiossa reuna(osa)valtion roolina olisi olla nettosaaja kun suhteellinen kilpailykyky ei kuitenkaan koskaan voi olla keskusalueiden tasolla.
Tässä muutama “korkeakoulun” tiedekunta ja arvio siitä mihin valmistuneet sjoittuvat:
Kasvatustieteellinen — js
Teologinen — js
Valtiotieteellinen — js
Kulttuurintutkimus — js
Maataloustiedekunta — js
Lääketiede ja hammaslt. — js
Sotatieteen maisterit — js
Sibelius-akatemia — js
Teatteriala — js
Matemaattis-luonnontd. ‑js
Tietojenkäsittelytiede — ys/js
Tekniikan tiedekunnat — ys/js
Kuppakorkeakoulut — ys
Oikeusoppi tms. — js/ys
Taidekoulutus — js
Jos ala ei ole julkista sektoria, niin ainakin sitä yksityipuolella tuetaan vahvasti julkisista varoista.
Kaipa niitä muitakin on, mutta yleensä ihmetyttää tietämättömyys yliopistolaitoksen tehtävästä. Se kouluttaa virkamiehiä “kruunulle”. Mitään muuta tehtävää sillä ei oikeastaan ole.
Kun on ollut julkisella sektorilla yli 20 vuotta, niin aina välillä tulee kausia, jolloin kaikki kynnelle kykenevät lähtevät yksityiselle puolelle ja palaavat sitten takaisin. Ennen otettiinkin, mutta nykyään ei enää ovi aukea takaisinpäin niin helposti.
Hienoa, jos nuoret pelastavat, kun vanhojen partasutien nolot avaukset — ja etenkin niihin saadut kommentit blogeissa — nolostuttavat ja nostavat negaatioita.
Ei ole vaaraa, että start-upeista pelastus löytyisi.
Kuten tekstissä mainittu, niin työpaikka toki joillekkin nuorille. Suurena vaarana niissäkin työpaikoissa on, että lähtevät alta kun suurin osa start-upeista epäonnistuu ja piirit ovat pienet.
Se suuryritys etsii kohta uutta riistettävää ja menettää siinä ohessa luotettavan yhteistyökumppanin. En toisin sanoen usko, että riistäminen on johtava teema tässäkään. Bisneksessä haetaan molempien etua, muuten yhteistyö ei synny tai jatku. Jos pienyrittäjällä ei ole järkeä keksiä b‑suunnitelmaa ja hankkia neuvotteluvoimaa, kai sen riistämisen ansaitsee. Ei saa olla niin tyhmä, että ei aina pidä mielessä neuvotteluaseman parantamista ja vetäytymisen mahdollisuutta
“Kulutus jää kotimaahan, jos se suuntautuu palveluihin. Kulutustavaroitahan Suomessa ei juuri valmisteta. Suomalaisten kulutuskorissa on palveluja kovin vähän. Helsinki on tästä poikkeus. Tavaroihin suuntautunut kulutus valuu ulkomaille, koska kulutustavarat valmistetaan ulkomailla.”
Nykyinen hallitus tekee kaikkensa, että kotimaisia palveluita ei jatkossa käytetä senkään vertaa, mitä nyt. Kaikkea kotimaassa tehtävää lomailua, karavaanari toimintaa lukuunottamatta on tarkoitus verottaa jatkossa ja vielä reilusti. Moottoripyörät, veneet, moottorikelkat, mokit jne.
Mitä insinööri soveltaa, jos teoreetikko ei keksi uusia työkaluja? Maailma on jo valmis ja silleen?
Osmon analyysi yritysmaailmasta on liian yksinkertaistettu. Yritykset ostavat paljon palveluja toisilta yrityksiltä. Myös menestyvät startupit työllistävät “duunareita”, vaikkakin usein alihankintaketjujen kautta.
Tarvitaan myyjiä, talousalan osaajia, asiakaspalvelijoita, huoltohenkilökuntaa, kuljetuspalveluja jne.
Vaikka suuria duunarimassoja ei vanhaan malliin työllistetä, pienilläkin määrillä on merkitystä.
Eivät kaikki startupyrittäjät tule korkeakouluista. Monet hyvät yrittäjät ponnistavat esimerkiksi ammattikoulupohjalta saatuaan alan kokemusta isoissa yrityksissä.
Maaseudultakin löytyy pieniä yrityksiä, jotka tekevät esimerkiksi laivoihin liittyviä alihankintatöitä.
Monet yritysideat tai niihin liittyvä osaaminen on kehitetty isoissa yrityksissä. Myös ikääntyneet perustavat yrityksiä. Ei kaikkia kulutustavaroita valmisteta ulkomailla.
Kyllä Äänekosken uudella sellutehtaalla on iso vaikutus. Yksityiset metsänomistajat saavat lisää rahaa ja se menee suurelta osalta kulutukseen ja asuntojen hankintaan. Töitä tulee monenlaisille pienille yrityksille.
Niinpä. SDP:n kannatus nousi liian nopeasti. Nyt “pelastaja” Rinteen asema on tukeva eikä puolueella ole mitään syytä uusiutua.
Voi meitä onnettomia. On ihan sama mitä nykyinen hallitus tekee tai jättää tekemättä, se ottaa turpaan vaaleissa nykyisten taloudellisten aikojen takia. Maalle olisi ollut suuri onni, jos seuraavaa hallitusta olisi johtanut joku täysijäkrinen ja moderni lipposen reinkarnaatio, eikä mikään 70-luvun suunnitelmatalouteen jämähtänyt vanhan polven ay-sosialisti.
(hallituskokoonpanolla ei ole väliä, vaikka nykyhallitus olisi oppositiossa ja oppositio hallituksessa, hallitus häviää koska taloustilanne pistää hallituksen häviämään vaalit)
Toisen kotimaisen opetusta joudutaan tinkimään kenties fiskaalisistakin syistä. Vihreidenkin kovasti hehkuttama Suomen nopea “monikuluttuuristuminen” tuottaa hurjasti lisäkustannuksia perusopetukselle, jos tarkoitus on välttää tulijoiden syrjäytyminen. Tämän kustantamiseksi etsitään varmasti mahdollisuuksia karsia rönsyjä muualla opetusalalla.
Jos asiaa katsottaisiin yksinomaan käytännölliseltä kannalta, supistukset kohdistuisivat ensimmäisenä toisen kotimaisen opetukseen. Kysymys on kuitenkin Suomessa ideologinen, aivan kuten marksismi-leninismin opetus oli Neuvostoliitossa, joten muutos edellyttää myös selkeää muutosta nomenklatuuran ideologisissa näkemyksissä. Siihen kuluu vielä aikaa.
Verotuksen pitää siis perustua johonkin muuhun kuin kateuteen! Vasemmistolainen veropolitiikka vie duunarilta duunit, kuten Osmo tuossa todisti. 🙂 Jos tuon päätelmäketjun vie loppuun, niin duunarin kannattaisi äänestää Nalle Wahlroosia! Hänen johtamansa talouspolitiikka toisi duunarille parhaan tuloksen.
Piketty ei ole taloustieteilijä. Lukekaa niitä juttuja. Kaveri on julkisuushakuinen sekopää.
Suuren yrityksen ulkoistaminen on taitolaji.Vain tyhmä suuryritys ulkoistaa niin, että joutuu riippuvaiseksi kumppanistaan. Alihankkijoita on useita, joten yhden ja useamman voi aina vaihtaa, jos ehdot eivät kelpaa ja neuvottelut eivät etene.
Ja tietysti alihankkijalla voi olla varasuunnitelmia, mutta useimmiten ne muut asiakkaat ovat nekin suuria yrityksiä ja harjoittavat samaa politiikkaa
Ja kun työn voi pilkkoa pieniin osiin niin työvaiheita voi joustavasti jakaa eri yrityksille.
Neuvotteluvoimaa pienyrittäjä ei voi hankkia, siitä pitää suuren yrityksen osto huolen
Varallisuuden kasautuminen on ongelma. Optimaalinen tilanne on se, ettei senttiäkään ole lojumassa missään. Katsos Kalle, talouskasvu syntyy siitä, että tehdään kauppoja, joissa jokaisesta kaupasta jää vähän sivuun. Tämä pieni voitto pitää laittaa kiertämään, koska muuten talouskasvu loppuu.
Suomalainen unelma on lopettaa työnteko 50 vuotiaana ja elää loisena loput 50 vuotta.
Amerikkalainen unelma on tehdä bisnestä hautaan saakka.
Jos nyt pitäisi valita, niin suhteellisen vasemmistolaisena valitsisin kuitenkin tuon amerikkalaisen unelman, vaikken amerikkalaisesta yhteiskunnasta juurikaan perusta.
Otetaan esimerkki. Meillä on viiksekäs pankkiiri, jolla on tuhannen duunarin tulot.
Tämä keikari ajaa kaarallaan ostoksille viikonloppua varten.
Kysymys kuuluu: “Ostaako tämä liikemies tuhannen duunarin edestä olutta, makkaraa, karkkia, pizzaa, suklaata, limsaa, kossua…?”
Vastaus on ettei osta. Todennäköisesti hän on aika pihi ja viettää lauantai-illan muiden änkyröiden seurassa herraklubilla.
Mutta tuhat duunaria laittaa todennäköisesti viikonloppuna kaiken likoon, ja se on se, mikä pitää talouden pyörät pyörimässä.
Olennaisinta Suomen kotimarkkinoiden kannalta on keskiluokka, jota SSS on nyt teurastamassa. Kun maailmantalous matelee, niin kotimarkkinoiden merkitys korostuu, mutta Suomessa kotimarkkinoista ei välitetä, koska vihreä katinkullan sumentamat päät kärsivät kroonisesta krapulasta.
OS:“Jotain on suomalaisissa rahamarkkinoissa vikana, kun riskirahaa kotimaisiin yrityksiin ei löydy Suomesta. Suomalaisilla makaa passiivisesti pankkitileillä liki sata miljardia euroa. Pankkien kautta se ei muutu riskirahoitukseksi, koska Basel 3 ‑säädökset kieltävät sen pankeilta.”
Ratkaisuehdotus: Finveraan tms perustetaan sijoitusrahastoja, joiden osuudet ovat 1000 €, ja joita vain yksityishenkilöt voivat ostaa. Kukin rahasto sijoittaisi oman profiilinsa mukaisesti suomalaisiin PK kasvuyrityksiin, jotka Finnvera olisi todennut omissa tutkimuksissaan kiinnostaviksi. Sijoitukselle maksettaisiin korkoa esim 5 v euribor + 1% ja se olisi pääomaturvattu 10 000 euroon/sijoittaja ja sen jälkeen 80% 50 000 euroon/sijoittaja asti. Valtio korvaisi mahdolliset tappiot Finnveralle.
Pörssien ulkopuolelle sijoittavia rahastoja on jo olemassa, mutta niissä ei ole pääomaturvaa ja minimisijoitus on luokkaa 50 000…100 000. Sijoittajalla pitää olla todella pullea lompsa, sillä riskinsä hallitsemiseksi hänen on syytä tehdä riskisijoituksia vähintään 10…15, sillä vain osa niistä onnistuu.
Tavallisella tallaajalla ei tällaista irtorahaa ole, mutta jos minimisijoitus on riittävän pieni ja riittävästi turvattu, laiskaa rahaa lähtisi joukottain liikkeelle.
Sijoitusdturva ei oikein sovi yhteen riskisijoittamisen kanssa.
Riskirahan lisäksi tarvittaisiin mahdollisuus tehdä henkilökohtainen konkurssi.
Yrittäjä joutuu usein takaamaan yrityksen ottamat lainat henkilökohtaisesti.
Totta, mutta ilman sitä eivät piensijoittajien rahat lähde liikkeelle. Kun ei ole mainittavaa inflaatiota, halu pienenkin riskin ottamiseen on vähäinen.
Sijoitusturvan vastapainoksi esitän tuottojen rajoittamista. Myös osuuksien takaisinostohintoihin voitaisiin liittää voiton rajoitin.
Pankeilla on omaisuusturvattuja riskipitoisia rahastoja, mutta niihin sijoitetut varat eivät mene yritystoimintaan vaan erilaisiin pörssiosake- yms ‑peleihin.
Siitä ei ole ihan kauhean kauan kun Suomessa kannatti perustaa esimerkiksi metallipaja — muistan tavanneeni joskus semmoisen 20-vuotiaan kaverin, joka työllisti 8 henkeä omassa metallipajassaan yrittäjänä, oli käynyt vain ammattikoulun.
Tämä samainen tyyppi oli kehittänyt itse servojen ohjausjärjestelmän, joka oli periaatteessa kai parempi ja tarkempi kuin markkinoilla olevat — myöhemmin hän myi jatkokehityksessä syntyneen it-alan yrityksensä muistaakseni Konecranesille tai jollekin toiselle isolle kotimaiselle yritykselle.
Kun tuossa toisessa keskusteluketjussa puhuttiin siis koulutuksen merkityksestä, niin ehkä pitäisi puhua myös siitä miksi niin moni täysin kouluja käymätön menestyy huomattavasti paremmin nimenomaan yrittäjänä kuin vaikkapa tohtoriksi koulutettava tutkija, jolla pitäisi ainakin teoriassa olla paremmat “eväät” yrityksen perustamiseksi.
Mutta mutta… näitä pieniä yrityksiä ei usein synny ellei ole suuria yrityksiä antamassa vetoapua. Jos nyt mietitään vaikkapa Ponssea, niin se on pieni firma verrattuna johonkin metsäyhtiöön, mutta silti yksi vientiyritysten tähdistä Suomessa. Mikäli Suomessa ei olisi aktiivista metsäteollisuutta, ei olisi varmaan Ponsseakaan. Parhaimmillaan ison ja pienen yrityksen välinen toiminta on symbioottista ja hyödyttää molempia — iso firma saa ketterän ja tehokkaan kumppanin ja pieni yritys ensimmäisen ison asiakkaan.
Tämän vuoksi mielestäni on vaarallista ajatella, että pienet yritykset yksin pelastaisivat Suomen. Ensisijaisesti kannattaisi keskittyä isojen yritysten olosuhteisiin, sinne väleihin mahtuu sitten paljon pienempiä kiviä, joista voi ajan myötä kasvaa isompia vientiyrityksiä.
Verotuksen ohjausvaikutusta on isossa kuvassa todella vaikea arvioida. Esimeriksi USA:ssa yritysverotus on suhteellisen korkea, kukaan ei silti väitä etteikö Jenkeissä olisi yritysmyönteinen ilmapiiri. Matalan yritysveron seurauksia vs. korkean yritysveron seurauksia voitaneen vain spekuloida.
Lopputuloksena oluen kulutus vähentyy, mutta tuottavasti sijoitetun rahan määrä lisääntyy. Pankkiiri ei nimittäin pidä rahojaan patjan alla vaan hakee niille sijoituskohteita. Hän saattaa jopa perustaa panimoon. Se sitten taas lisää parhaassa tapauksessa — hänen kannaltaan — sitä oluen kulutusta.
Näin se talous pyörii investointien ja kulutuksen piirileikkinä.
Suomessa raha on kuitenkin aika laiskaa, koska se on niin usein pankkitileillä. Niiltä se siirtyy nykypäivänä huonosti niihin bisnesinvestointeihin.
Joukkorahoitus olisi mainio asia Suomessakin, kuten taisin jo mainita. Rahoituksen vastineeksi voisi saada
‑palkkion (usein valmiin tuotteen, jos rahoitus onnistuu ja tuote valmistuu),
‑yhtiön osakkeita
‑tai velkakirjan.
Tällä hetkellähän Suomessa saa kerätä rahaa vain hyväntekeväisyysperiaatteella. Mutta ehkä jo tänä vuonna saadaan laki, joka mahdollistaa ainakin nuo kaksi jälkimmäistä.
Isossa maailmassa joukkorahoitus kasvaa rakettimaisesti. Kuudessa vuodessa se on yli 30-kertaistunut ja on jo ohittanut perinteisen riskisijoittamisen.
Kaikesta muusta on pula, mutta ei rahasta. EKP yrittää tyklyttää sitä pankeille nollakoroilla ja rankaisee miinuskorfolla sitä, joka illalla kiikuttaa kassansa takaisin keskuspankkiin.
Ansiokas yhteenvetosi vaatii loppuhuipennuksen: Yhteensä metsätalouden kehittämisrahoja on budjetissa 55 miljoonaa euroa. Laskutehtävä: Minkä osuuden 55 miljoonaa euroa tekee valtion 55 miljardin euron budjetista? Sinänsä tietysti ovat turhia tukia, ja todennäköisesti niiden hakeminen, päätöksenteko ja valvonta lohkaisevat maksavat ison osan ‘tuotoista’ pois, mutta aika murheellisessa jamassa ollaan kun promillen menot lamauttaa koko valtion.
Suomen synkkä tulevaisuus ?
Valitan, mutta en hahmota, mikä siinä nyt niin synkkää olisi.
Nykyisin asiat ovat hyvin. Minua ei häiritse vaikka elintaso ei kasva. Se voi myös laskea ja jatkanen silti elämääni hyvinvoivana.
Kysyntäpula? Maailma ei ole valmis mutta miltei? Siis keskiluokkainen maailma. Köyhillä (ostovoimaton) ja rikkailla (vähän) ei ole väliä. Mutta keskiluokan maailma on valmis. On vain niukalti (uusia) hyödykkeitä joiden hankkimiseksi on valmis tekemään miltei mitä tahansa laillista? Pätee ainakin itseeni. Kai.
Toisaalta tarkoittaisiko tuo, että jostakin voitaisiin haalia muutama kymmentuhatta vitaalia mutta köyhää luovuttaa heille ehken tontti ja työkaluja. Sellaisia keskiluokkaisia. Talous kasvaisi kunnes uudet asukitkin istuisivat värinäköradion ääressä katsomassa juniorilätkän pronssimitalipeliä vailla parempaakaan tekemistä. Kai.
Näinhän se on useimmille suomalaisille. Jonka takia vihervasemmiston lopetetaan talouskasvuajattelulle tulee niin massiivisesti tukea.
Samaa porukkaa ei kiinnosta pätkääkään ne suomalaiset, jotka ovat huonommassa asemassa. Esittävät että kiinnostaa saadakseen suhteilla kusetettua palkkioviran, tai ainakin sellaisen viran jossa voi kuolla pystyyn.
Pankeilta ei kuitenkaan saa lainaa ilman vakuuksia.
Eli vaikka minulla olisi hyväkin idea,en saa kyllä mistään mijoonan euron lainaa. Jostain pitäisi löytää sijoittaja, joka olisi valmis sijoittamaan tarpeeksi omia varoja jotta saisi sitten edes Finnverasta lainaa.
Näinhän sen pitää tietenkin olla, mutta eivät pankit rahoita tyhjätaskujen start-up yrityksiä vaikka korot olisiva ‑5%. Siihen tarvitaan sijoittajia, joilla on niin paljon paalua että niiden perse kestää hävitä sen miljoonan.
Insinöörille riittää kyllä sovellettavaa. Maailma tulee erittäin paljon perässä ja sovellettavissa oleva tieto riittää vaikka mihin. Esimerkkinä Einsteinin suhteellisuusteoria on jo yli 100 vuotta vanhaa dataa ja edelleen politiikassa kiistellään sen hyödyntämisestä ja tapetaan ihmisiä hiukkaspäästöillä.
Vastaava tilanne tulee vastaan lähes jokaisella alalla. 80- luvulla todettiin, että graniittia ei voi sahata kalliosta langalla suomessa, koska se tulee kalliimmaksi kuin poraaminen. Vaikka sahaaminen on ollut kohta kahdenkymmenen vuoden ajan poraamista halvempaa, niin vieläkään sitä ei tehdä käytännössä, kun sitä on jo kerran aikoinaan kokeiltu.
Tai kolmas esimerkki. Tiedämme aika tarkkaan kattavien tutkimusten perusteella, mitä polven artroosille pitää tehdä. Veikkaan, että jos pyydät tänä päivänä asiantuntijaa kirjoittamaan pöytälaatikkoon oman käsityksenstä siitä, millaiseksi hoitopolku päivittyy 15 vuoden päästä niin asiantuntija pystyy sen tekemään.
Parannettava ei lopu kesken ja lähes jokaisella alalla on irtorahaa lojumassa ja odottamassa ottajaansa. Ongelma ei ole tässä. Ongelma on siinä, että ongelmia itsessään ei tarkkailla ja jos tarkkaillaan, niin tarkkailun tekevät ne, jotka ovat muodostaneet käsityksensä 1980 luvulla ja jättäneet päivittämättä tietonsa.
Millä tahansa alalla pärjää, kun on parempi kuin kilpailija. Kilpailija kaatuu silloin ensin. Valitettavasti vain suomessa ei oikein synny kilpailua.
Pk-yritykset ovat tärkeitä, silti talouden valta on Suomessa suuryritysten johdolla — ja heitä kuuntelevat ns etujärjestöt kuten EK ja hallitus.
Pienen 100 hengen softafirmoille intressit ovat kovin erilaiset kuin CGI:llä ja Tiedolla!
Vientiä tekevät pk-firmat ovat suurin harvinaisuus. Ulkoistettua alihankintaa tekevä firma harvoin vie mitään. Osa taas elää ihan vain työvoiman vuokrauksella ilman omia tuotteita. Leivän sillä saa, se ei ollut tämän keskustelun pointti.
Jotain osaamista aina firma tarvitsee, siksi katseet ovat yliopistojen toiminnassa ja kyvyssä jakaa tietoa ja ideoita.
OKM voisi katsoa peiliin: yliopistolain piti antaa itsehallintoa lisää. Todellisuudessa OKM tiukasti käsiohjaa ja mikromanageroi tutkimusta ja koulutusta. Yliopistojen hallitukset ovat kumileimasimena toimivia purjehdusseuratason harrastuspiirejä. Siinä se johtamisen osaaminen juuri näkyykin!!
Osa ongelmista peritään noin vuoden 2000 tienoilta. Silloin syystä nostettiin tohtorien koulutusta. Valitettavasti ilman harkintaa. Piispat valitaan teologian tohtoreista ja teologian tohtoreiden määrää sitten lisättiin roimasti ilman että piispojen määrää lisättiin vastaavasti. Siis homma keuli ja rahat menivät tasapuolisesti kaikille aloille eikä niille, joilla on osaajapulaa! Tämä nyt sitten näkyy kun koulutussysteemit jauhavat tutkintoja enemmän kuin osaamista. OKM saa mitä tilasi.
Nykyinen lex Himanen rahoitus, jossa valtioneuvosto jakaa korvamerkittyjä tutkimusrahoja poliittisen päätöksen teon tukemiseen on ihan kaunis ajatus. Riittääkö osaaminen hankkeiden valintaan ja kiinnostaako tutkimustieto onkin sitten toinen kysymys. Huonolta näyttää.
No, jos on massii taskut pullollaan niin mitä väliä tosiaan. Toisin on niillä, jotka eivät saa töitä tai vaikkapa kunnollista hoitoa. Julkinen velka rassaa kaikki — paitsi rikkaimpia. Lahjakkain väki pakenee maasta, mikä pahentaa pahan kierrettä. Luonto kärsii, kun ei ole varaa tehdä luontoa säästäviä investointeja. Syrjäytymien, segregaatio, rikollisuus. Voi olla, että jossain kohdassa se massikaan ei enää auta, vaan on muutettava Kreikkaan hyvän elämän perässä.
Periaatteessa juuri noin, mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen. USA:n verolainsäädäntö on viilattu juuri estämään varallisuuden kasautuminen yli sukupolvien. Varakkailla taas on USA:ssa kohtuullinen verotus elinaikanaan. Tämä on toinen terve tapa hoitaa niin, että yhteiskunnan rattaat pyörivät.
Toinen tapa taas on kohtuullinen pääomatulojen verotus koko ajan, mutta niin ettei sukupolven vaihdoksissa pääomaa veroteta. Tällä systeemillä pyörivät yleensä eurooppalaiset taloudet.
Ensimmäinen vaihtoehto vaatii toimiakseen paljon todella halpaa työvoimaa. Mutta toisaalta se käyttää innovaatioita tehokkaammin. Itse kannatan eurooppalaista järjestelmää, koska se mahdollistaa hyvinvointivaltion jossakin määrin. USA:n järjestelmä ei sitä tee, mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka pitävät USA:n järjestelmää parempana.
Varallisuuden kasaantuminen on ongelma vasta kun yhdistetään molemmat. Ei veroteta ollenkaan pääomia. Näitä yhteiskuntia on nähtävissä mm. Afrikassa. Ne ovat usein valtiomuodoltaan kansandemokratioita. Ongelma syntyy myös, jos verotetaan sekä että. Suomi on tyypillinen esimerkki tästä. Lopulta kärsijöinä ovat molemmissa tapauksissa köyhät ja keskiluokka. Kansandemokratioissa rikkaat rikastuvat ja Suomesta rikkaat yksinkertaisesti muuttavat pois.
Viiksekäs pankkiiri ei varmasti kuluta enempää kuin tuhat duunaria, keskiluokkaista tai edes tuhat duunarien edusmiestä. Hänellä sen sijaan on niiden tuhannen duunarin tai keskiluokkaisen kannalta tuhat kertaa parempia talousneuvoja kuin nykymeno.
Suomessa keskiluokan maailma ei ole ainakaan valmis, kun vertaa monen muun maan keskiluokan elämäntapaan ja kulutukseen. Siksi toiseksi aina on lapset, joihin saa rahaa kulumaan ihan niin paljon kuin haluaa. Kolmanneksi uskon ehkä naiivisti, että ilmastonmuutoksen vastaisesta taistelusta tulee muoti — tai välttämättömyydestä hyve. Siihen saa myös kulumaan rahaa vaikka kuinka, kun tuunaa taloaan ja kesämökkiään hiilineutraaliksi ja ostaa vielä sähköauton tai pari.
Väärin.
Maailmamme toimii siten, että jos talouskasvu lakkaa tai pysähtyy, niin silloin me taannumme suhteessa muuhun maailmaan. Etelä-Amerikan suurille valtioille kävin näin noin sata vuotta sitten.
Se siis kirjaimellisesti tarkoittaa sitä, että Suomi taantuu lopulta kehitysmaaksi suhteessa muihin maihin, jos Suomen talouskasvu pysähtyy tai jopa kääntyy laskuksi.
Ilman talouskasvua ei voida myöskään uudistaa infrastruktuuria, vaan se rapistuu lopulta olemattomiin.
Suomessa valtaosa yrityksistä on pk-yrityksiä. Ja niistä taas valtaosa on mikroykrityksiä. Mikroyrityksissä ei ole mitään vikaa ja on todella hienoa, jos ihmiset pystyvät työllistämään itsensä ja ehkä jonkun muunkin siivous‑, kampaamo- ja huoltofirmoissaan. Nämä yritykset eivät kuitenkaan tule koskaan tuomaan vientituloja tai luomaan uusia innovaatioita.
Suomeen tarvittaisiin vahvempi keskisuurten yritysten joukko. Näillä firmoilla on riittävästi kokoa pystyäkseen toimimaan maailmanmarkkinoilla ja panostaakseen tuotekehitykseen, mutta toisaalta ne ovat tarpeeksi pieniä, että niissä on vielä vähän isänmaallisuutta jäljellä. Omistajapohja on todennäköisesti kapea ja perhekeskeinen ja yrityksellä on juuret yhteisössään. Saksassa tällaiset Mittelstandit ovat talouden kivijalka. Suomessa kotimarkkinoiden pienuus vissiin rajoittaa niiden syntymistä.
Näin on. Jenkeissähän on “vanha totuus” jotenkin siihen malliin, että vasta toisella tai kolmannella kerralla yrityksen voi odottaa menestyvän. Suomessa ei toista tai kolmatta kertaa tule koska yrittäjä ei pysty ikinä nollaamaan tilannetta. Edelleen on 1990-luvun laman jäljiltä tuhansia ihmisiä, joiden ei kannata tehdä mitään koska erehtyivät silloin 25 vuotta sitten ottamaan valuuttalainaa. Se oli siinä se elämä.
Edellä Tero Tolonen epäilee verotuksen merkityksen tärkeyttä PK-yrityksen menestysessä. Tämä panee epäilemään, että hänellä olisi käytännön kokemusta yrittämisesrä tai että olisi kunnolla vertaillut verotusta kansainvälisesti.
Esimerkiksi Saksan vahva talous perustuu tärkeiltä osiltaan PK-sektoriin. Päinvastoin kuin Suomessa, siellä verotus on kunnossa.
Seppo Korppoo, yrittäjä, jolla ei ole varaa arvailla, pitää tietää!
Ainakin IT-alalla, esim. mobiilipelien, ulkomaiden markkinoille tähtäävien pilvisovellusten tms. kehittämiseen ei löydy rahaa. Ei saa välttämättä edes pankista lainaa.
IT konsulttina olen huomannut myös sen, ettei pörssiyrityksilläkään ole varaa maksaa edes selkeästi tarpeellisia investointeja. Kaikesta säästetään kun ei ole rahaa.
Ai on vai? USA:ssa ei useimmissa osavaltioissa edes ole perintöveroa. Liittovaltio tosin kerää perintöveroa omaisuudesta mutta senkin voi toki kiertää. Siksi vain 0,2% perillisistä maksaa kyseistä estate taxia. Ai niin, tämä on off topic mutta toivottavasti sallitte, koska näin sentään vaivaa lukemalla pätkän kahdesta Wikipedia-artikkelista.
Maitsit että Saksassa verotus on kunnossa, siellä mennään 29,65 prosentin tasossa eli se olisi mielestäsi siis parempi kuin Suomen 20%? Käytin USA:ta toisena esimerkkinä toimivasta markkina-alueesta, siellä prosentti on 35.
Suomen yritysveroprosentti on ollut tilastojen valossa jo pitkään OECD:n keskiarvon alapuolella. OECD maat saavuttivat Suomen vuoen 2008 kieppeillä — kansainvälisesti yhteisöverotuksen arvo on laskussa kaikissa OECD maissa, joten mitään kilpailuetua tästä ei varmaan pitkällä aikavälillä ole saatavilla:
https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Tuloverot/Yhteisoverotus/
Asiaa on toki tutkittu paljon, don’t take my word for it, kuten Jenkki asian ilmaisisi:
http://www.vatt.fi/ajankohtaista/kolumnit/kolumni/news_1808_id/308
Yritykset ja yritykset maksavat toki veroja, mutta ne myös saavat monia merkittäviä verohuojennuksia, esimerkiksi osingoista ei tarvitse maksaa aina veroja, yrityksen hankinnat ovat paitsi vähennyskelpoisia myös usein ALV vapaita — matkakorvaukset ja päivärahat ja monet muut asiat ovat verovapaita, osingoilla on kiinteä verotus, mikä voi korkeatuloisille olla eduksi, lisäksi monet yritykset kiertävät verotusta siirtämällä toimintaa ulkomaille ja yritystoimintaa on käytetty jopa yksityishenkilöiden tuloverotuksen kiertämiseen, kuten Laura Rädyn ja varmaan monien muidenkin esimerkki osoittaa.
Jotta yrityksistä ei muodostuisi mitään veronkiertoautomaatteja, yhteiskunnan kannalta lienee siis järkevää myös verottaa yrityksistä nostettavaa tai niihin kertyvää passiivista varallisuutta?
Jos oluen kulutus vähentyy, niin silloin panimoyhtiö tekee tappiota ja se ei ole houkutteleva kohde sijoittamista ajatellen…
Miten nämä talousneuvot synnyttävät talouskasvua?
Talousjärjestelmää voidaan ajatella esimerkiksi relaationaalisena struktuurina, jossa pisteiden väliin piirretään nuoli, jonka ylle kaupan tuotto. Nuolen suunta määrittelee myyjän ja ostajan.
Jokainen toteutunut kauppa on tälläinen pistepari nuolineen.
Mitä enemmän kauppaa käydään ja mitä suurempia positiivisia summia nuolien ylle syntyy, sitä enemmän talous kasvaa.
Jos nyt nuolten lukumäärä laskee, mutta positiiviset summat pysyvät ennallaan, niin silloin talouskasvu hidastuu. Talouskasvu on siis riippuvainen sekä toteutuneiden kauppojen lukumäärästä, että toteutuneiden kauppojen voitosta.
Jos tuhat ihmistä kuluttaa sata euroa viikonloppuna, niin se tekee 100 000 euroa. Kuluttaako viiksekäs pankkiiri viikonloppuna 100 000 euroa? Ei kuluta, ainakaan jatkuvasti.
Sijoitettu raha on myöskin sidottua rahaa, jota ei voi käyttää kaupan kassalla. Se täytyy ensin myydä tai siitä pitää saada osinkoja. Luottoakin pitää lyhentää jatkuvasti, joten vaikka tekisikin ostoksensa aina luotolla, niin käytännössä se on vain käteisen käyttämistä, mikäli kykenee aina lyhentämään sen laskun välittömästi.
Moi Osmo.
Suomi ei ole kaupungistumisessa jäljessä vaan samalla tasolla esim. Ruotsin kanssa. Suomalainen tapa mitata kaupungistumista on tiukempi kuin muilla.
Tasoamme voi perustella sillä, että koimme tunnetusti nopean rakennemuutoksen, minkä seurauksena syntyi runsaasti palveluihin ja teollisuuteen työpaikkoja lähinnä kaupunkeihin. Lisäksi sadat tuhannet muuttivat Ruotsiin ja sitä ennen Amerikkaan, usein maalta. Se ralli on tehnyt tehtävänsä.
Olen seurannut yrittäjien määrää Tilastokeskuksen datassa ja yrittäjien määrä on lisääntynyt ainakin Pohjanmaalla (niillä kaikilla neljällä) taantumankin aikana. Se on yllättävää ja positiivista.
Suomen tapa mitata kauopungistumista on kyllä aika löysä, kun erilaisia loivia asutuksen kasautumia pidetään kaupunkeina. EU:n määrityelmän mukaan Suomessa ei ole kaupunkeja juuri lainkaan.
Tero Tolonen ei vieläkään näytä jaksavan tutkia veroasioita kunnolla. Panee epäilemään, että mies on laiskakin? Esimerkkinä hanurista tuleva kommentti Saksan PK-yritysten verotuksesta.
Ehdotankin nyt, että kakki Toloset lukevat siitä miten Saksassa verotetaan riskiyrittäjän osinkoja ja sitä kun yrittäjä jättää firman lapsilleen.
Ei se ihan sattumaa ole, että Saksassa on vahva PK-sektori…
Seppo Korppoo, yrittäjä, joka ei tykkää laiskureista
.
Seppo hyvä. Paljonko oikein kuvittelet, että Suomen nuorissa tai nuorten korkeakolutettujen perustamissa yrityksissä on perheyrityksiä? Noin suurinpiirtein?
“Jotkut uudet yritykset ovat tuoneet perustajilleen huomattavaa varallisuutta. Tämä varallisuus valuu muuhun kansantalouteen kulutuksena, mutta harva pystyy kuluttamaan miljoonia vuodessa. Vähän tasaisemmin jakautuneena noista tuloista olisi suurempi kerroinvaikutus.”
Selvästi tähän liittyy tietoa mihin nämä huomattavan varallisuuden keränneet ovat rahansa käyttäneet? Juuri näillä menestyjillä on kokemusta rahan viisaasta käyttämisestä ja ne eivät todellakaan makaa millään pankkitilillä. Oman kokemukseni mukaan näitä käytetään suurilta osin pääomamarkkinoilla tuottamaan lisää työpaikkoja ja palkkoja, jossa ne eivät vain jakaudu tasaisemmin kulutukseen, vaan tuottavat myös jatkuvaa virtaa pieninä pääomatulojohdannaisina virtoina kansantalouden kirjanpitoon ja näin ollen myös verokertymään.
“Jotain on suomalaisissa rahamarkkinoissa vikana, kun riskirahaa kotimaisiin yrityksiin ei löydy Suomesta. Suomalaisilla makaa passiivisesti pankkitileillä liki sata miljardia euroa. Pankkien kautta se ei muutu riskirahoitukseksi, koska Basel 3 ‑säädökset kieltävät sen pankeilta.”
Hetkinen.…edellä viitatussa lainauksessa kotimainen isompi pääoma oli jostain pois?
Mikähän on kun kansalaisten halukkuus rahoittaa mitään liiketoimintaa on näin heikkoa?
Suosituin sijoitus on gyproc-levy ja pankkitili.
Kannustimissa ei ainakaan Vihreiden mukaan ole mitään pielessä.
“Toivottavasti äkkirikastuneet nuoret yrittäjät ovat tässäkin erilaisia ja panevat yritystensä tuottaman rahan kiertämään. Lehdistä tihkuneiden hajatietojen mukaan Supercell-miljonäärit toimivat tässäkin asiassa esimerkillisesti.”
Ja niin tekevät myös monet muutkin. Kaikki kun eivät lehdissä paistattele. Mutta ongelmahan oli että nämä rikastuneet eivät kuluta rahojaan ensimmäiseen tuontitavaraan tai Kämpin ravintolaan.
Ja sitten nämä ongelmat tiedostaen Vihreät tarttuivat siihen työkalupakkiinsa:
VIHREÄ VAIHTOEHTO VALTION TALOUSARVIOLLE 2016
1. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverojen kiristys
2. Solidaarisuusveron kiristys
3. Pääomatuloveron kiristys
Ref: https://www.vihreat.fi/sites/default/files/attachments/article/228ec9a8-34bb-42a5-ad5d-007671250cc4/vaihtoehtobudjetti.pdf
Toloselle tiedoksi:
Saksassa riskiyrittäjan osingosta menee flat-rate veroa 24 prosenttia ja yrityksen siirto lapsille on edullista.
Tämä tekee yrittämisestä monella tavalla kiinnostavampaa ja pitkäjänteisempää kuin Suomessa
Seppo Korppoo, vientiyrittäjä, jolla lapsia
Kai siitä voitostakin on mennyt veroa ennen osingonjakoa. Verotuksen ankaruus on näiden kahden veron summa.
OS
Tienkin olet oikeassa siinä, että yhteisövero ja osinkovero on laskettava yhteen.
Oleellista on kuitenkin se, että riskiyrittäjä voi työskennellä pitkällä tähtäyksellä.
Ensin riskeerataan vuosikausia pienellä palkalla ja otetaan sukulaisten takaamaa velkaa. Tämä tehdään sitä silmälläpitäen, että lopussa kiitos seisoo: Sadaan niin paljon rahaa, että riskinotto oikeudenmukaisesta kompensoidaan. Jos sattuu sellainen ihme, että rahaa tulee paljon, yrittäjä haluaa oleellisen osan tästä lottovoitosta itselleen.
Suomessa on nyt sellainen tilanne, että valtio ryövää tässä tilanteessa esim 60 prosenttia
Toisaanta tällöin myöskään ei ole lapsille kiinnostavaa jatkaa liiketoimintaa…
Seppo Korppoo
Tutkin hieman asiaa myös Sepon provosoimana ja löysin tämmöisen vanhan artikkelin:
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/79564/gradu03090.pdf?sequence=1
Tuo jo aika anha artikkeli, vuodelta 2008, joka tutki suomen vuoden 2005 verouudistusta, mutta on varmaan hyvä esimerkki siitä mitä Seppo tarkoitti?
Tuon artikkelin yhtenä havaintona oli että Suomen siirryttyä osakkeiden omistamisen kaksinkertaiseen verotukseen
Kaikkein kirpein kohta tuossa on lause
Tämmöiset säännöt eivät koske vain yrittäjää, vaan koko yhteiskunta ja sen halua investoida osakkeisiin rahaa. Olen täysin sitä mieltä, että osakkeisiin sijoittamista pitäisi suosia asuntosijoittamisen sijaan, ensisijaisesti siksi että yrittämisessä on kyse asioiden eteenpäinviemisestä — asunnot taas ovat hyvin passiivista rahaa eivätkä työllistä ihmisiä.
Löysin myös toisen artikkelin, mutta hukkasin linkin siihen, siinä pohdiskeltiin Saksalaisten ehdotusta sille millä ehdoilla sukupolvenvaihdos voidaan tehdä edullisemmin — ehtoja oli mm. tietyn palkka- ja työllisyysasteen säilyttäminen.
Toinen asia mikä ihmetyttää on, että miten on mahdollista, että esim. on olemassa sikarikas AY-iike joka hoitaa palkansaajien asiaa niin hyvin, että on varaa pistää koko Suomi samaan aikaan jäihin — yrityksillä ei ole mitään vastaavaa olemassa, miksi?
Ratkaisuna olen ehdottanut tähän ns. Suomen Yrityspankin perustamista verotilin pohjalta — se hoitaisi ikäänkuin kaiken sen byrokratian mikä liittyy verotukseen, palkanmaksuun, laskutukseen, perintään ja tukihakemusten tekemiseen.
Samalla se toimisi yritysten lainoittajana tai lainojen takaajana kuten Finnvera, auttaisi innovatiivisissa hankkeissa kuten TEKES ja huolehtisi yrittäjien eläketurvaan sijoittamisesta kuten YEL vakuutuslaitokset tällä hetkellä tekevät, ylläitäisi verotiliä kuten Verottaja ja hoitaisi perinnän kuten Lindorff tms mutta tehokkaammin ja vähemmän “voittoa perinnästä” tavoitellen, tavoitteena lähinnä sujuva kuin paljon rahaa tuottava perintätoimi.
Mahdollisuus mikä tuohon liittyisi olisi, että se olisi paljon ketterämpi reagoimaan yrityksen liikevaihdon muutoksiin ja joustaisi investointitarpeissa siten, että esimerkiksi yritysveroa ei tarvitse maksaa, mikäli jokin summa merkitään investoinniksi esimerkiksi seuraavalle vuodelle.
Jos pankkijärjestelmä tehtäisiin nyt nollasta, niin ehkä tehtäisiin asiat jotenkin tähän tapaan. Jokainen joka on it-alalla ollut niin ymmärtää että tämmöinen järjestelmä ei ole helppo rakentaa, mutta toisaalta se on täysin mahdollinen toteuttaa ihan samaan tapaan kuin on toteutettu nyt kaikki yllä kuvattu paljon monimutkaisempana usean eri viraston ja toimijan välisenä järjestelmänä.