Suomen sisäpolitiikasta on oudosti kadonnut kyky tehdä päätöksiä. Meillä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen hallitusta, joka pystyisi kunnolla vastaamaan ajan haasteisiin. Ahon ja Lipposen hallitusten toimista voi olla monta mieltä, mutta ne hallitukset sentään tekivät jotain. Sen jälkeen päätöksiä on aina vain lykätty. Nykyisellä olisi henkistä valmiutta päätöksin, mutta jotenkin ne vain menevät silti sykkyrään.
Yksi selitys asialle on vetokratia. Liian monella taholla on veto-oikeus siihen, mitä maassa tapahtuu ja siksi ei tapahdu mitään.
Maailma kuitenkin ympärillä muuttuu ja päätöksiä pitäisi tehdä. Mitä pidempään odotellaan, sitä suuremmaksi kasvaa kuilu todellisuuden ja vaatimusten välillä. Kateellisena katsoo naapuriamme Viroa, joka on ohittanut Suomen monessa asiassa, erityisesti tietojärjestelmien tasolla.
Yksi ongelma on juristerian ja perustuslakinäkökohtien voimakas korostuminen. Kysymys juridisesta puhdasoppisuudesta syrjäyttää kovin usein aineellisen sisällön. En ole alan asiantuntija, joten en pysty sanomaan, onko perustuslakimme vain huono ja kömpelö, vai onko vikaa sen tulkitsijoissa.
Ennen esimerkiksi sote-järjestelmää uudistettaessa olisi keskitytty miettimään, millainen järjestelmä olisi hyvä, taloudellinen ja oikeidenmukainen, nyt mikä tahansa kelpaa, kunhan se täyttää perustuslain kovin teoreettiset ja kömpelöt käsitykset kunnallisen itsehallinnon asemasta. Lain tulkitsijoilla ei selvästikään ole käsitystä kuntien toiminnasta, niin kuolleita kirjaimia he puolustavat.
Kovin paljon haaskaavaa käytäntöä syntyy myös hankintalain sangen orjallisesta noudattamisesta. Muissa Euroopan maissa samat direktiivit johtavat selvästi väljempiin tulkintoihin. Tänään saimme lukea, että markkinatuomioistuin on sulkenut Helsingin yleiset käymälät.
Yksi päätöksenteon ongelmista liittyy kolmikantaan ja sen monitahoisiin veto-oikeuksiin. Kolmikanta toimi hyvin, kun oli aina lisää hyvää jaettavana, mutta ei pysty päätöksiin ikävistä asioista.
Olen kirjoittanut asiasta enemmän kirjassani Jäähyväiset eduskunnalle.
Hallitustyön ja kolmikannan lisäksi olemme luoneet ELY hirviön joka kykenee estämään jopa omienkin päätöstensä toteuttamisen. Vetokratia puree jopa itseensä.
Suuryritykset ovat siirtäneet toimintansa suurelta osin ulkomaille. Suomeen on jäänyt vain raportointi. Rahat ja toiminta ovat ulkoistetut.
Talouspoliittisesti on siirretty pankkijärjestelmä lähes kokonaan ulkomaisiin käsiin. Pankkimme muuttuvat sivuliikkeiksi ilman omaa päätöksentekovaltaa. Jo nyt lähes kaikki suuremmat rahoituspäätökset tehdään rajojemme ulkopuolella.
Mikäli poliitinen maailma ei nopeasti ryhdistäydy on reunavaltio Suomella edessään tilanne josta ei ole enää ylöspääsyä. Jos maassa ei ole kykyä käyttää pääomaa ei ole myöskään kykyä investoida tai kehittää suomessa tapahtuvaa tuotantoa. Meistä tulee start uppien kehto jossa kansa on köyhää ja muutamille osaajille voi sattua onnenpotkuja kovan työn jälkeen. Jos niidenkin toimintaa ja verotusta tarpeeksi kiristetään voi olla että nekin siirtyvät juridisesti ulkomaille ja itse toiminta tehdään suomen sivuliikkeessä. Luu jää käteen.
‘tarttis tehdä jotain‘
Hyviä pointteja ja asiaa!
Nykyinen hallitus on, ainakin uutistietojen perusteella yrittänyt saada aikaan päätöksiä, paljon edeltäjiään paremmin. Työ on tosiaan vain sitten alkanut kangistua esittämääsi probleemaan, kun kaikkea vastustetaan ja mikään, pienikään muutos tai viilaus, ei tunnu jollekulle kelpaavan?
Pitäisikö sitten vain olla rohkeampi. “Carpe diem!” Ja jos muu ei auta, käyttää sitten vaikka juustohöylää vähän kaikkialla, mutta samaan aikaan tai jo sitä ennen purkaa ennen muuta ainakin nykyisin yritystoimintaa riivavat byrokratiataakka ja muut kaikki työllistämisen esteet ja riippakivet? (Lukuisista säädöksistä ja kirjaimellisista tulkinnoista ei liene vieläkään täysin haalistunut vasemmiston ja muiden hölmöläisten “Eskon puumerkki”.)
Maamme kaipaa enemmän sisua ja ketteryyttä, kuten nuorten jääkiekon MM-joukkue kaipasi vielä hetken ennen sitä viimeistä voittomaalia. Ei pidä koskaan lannistua ja tilaisuuksiin tulee vain uskaltaa tarttua. Hyvä Suomi!
Tarkennus edelliseen:
Tarkoitin siis, että ilman sisua, peräänantamattomuutta ja ketteryyttä, ja rohkeutta tarttua tilaisuuteen, joita joukkueelta toki löytyi, ei pärjää hyvin missään kisoissa. Tiukassakin paikassa on kyettävä löytämään ja näkemään valoisamman tulevaisuuden mahdollisuudet!
Liittyykö vessojen sulkeminen hankintadirektiiviin? Mitäs siinä olisi pitänyt kilpailuttaa? Tuotoksia vai tuottajia? 😀
Guuglailin pikaisesti mutten löytänyt niiden sulkemisesta mitään.
Vessojen siivous oli kilpaiutettu, mutta voittanut yritys meni konkurssiin. Ote3ttiin toinen, mutta olisikin pitänuyt kilpailuttaa uudestaan. Vessoja ei saa siivota, ennen kuin kilpailöutus on tehty ja valitusaika loppunut. Jos joku valitta, ei saa siivota pitkään aikaan.
OSlla on tässä hyvä johdatus aiheeseen, mutta ratkaisu-ehdotukset vähissä.
Olen samaa mieltä siitä, että Suomi on nyt päätöksenteko-umpikujassa.
Ensin pitää laajalla enemmistöllä olla yhteinen tilannekuva.
Suomi elää nyt postmodermissa, jossa kansa on jakautunut moniin kovin erilaisiin klaaneihin Niillä kullakin on oma paradigmansa, omat uskomukset ja usein kansainväliset verkostot. Näillä kullakin on sitten oma käsityksensä siitä, että mitkä asiat ovat Suomessa ensisijaisen tärkeitä.
Tällaisia asioita voi olla esimerkiksi ympäristöasiat, tasa-arvo, maanpuolustus, talous, musiikki, urheilu, sosialismi, uskonto, kolmikanta, virtuaalimaailma, oma etu, evoluutio, ihmisoikeudet, kansainvälistyminen, jne.
Voikin kysyä, että onko tässä tilanteessa ollenkaan mahdollista löytää yhteistä agendaa Suomen nostamiseksi nykyisestä umpikujasta.
Pessimisti tietenkin sanoo, että tilanne on toivoton ja ulospääsyä ei ole. Tiedossa on siten täysromahdus ja joutuminen EUn ja IMFn holhoukseen.
Olen itse optimisti ja tarjoan seuraavaa ratkaisua:
1) Perustetaan erikoiskomissio, jotta on laajat valtuudet julkisen sektorin saneeraukseen ja pykäläviidakon raivaamiseen
2) Lopetetaan kolmikanta ja yleissitovuus. Otetaan käyttöön laaja paikallinen sopiminen palkoista ja työehdoista
3) Laittomista lakoista sakotettaisiin niiden aiheuttamien vahinkojen mukaan
4) Rajoitettaisiin radikaalisti valitusoikeuksia ja määrättäisiin oikeuksien ja viraomaisten päätöksille lyhyet määräajat
5) Muutettaisiin PK-sektorin verotusta niin, että investoinnit, työllistäminen ja riskinotto Suomessa kannattavat. (Kansainväliset suuryritykset verosuunnitteluineen ja veroparatiisi-operaatioineen kyllä pärjäävät ilman uusia toimia)
Seppo Korppoo, yrityäjä ja optimisti
Täysin totta. Tämän takia olen toivonut, että nykyinen hallitus saisi ohjelmansa vietyä läpi, vaikka monia hallituksen säästöideoita sinänsä vastustankin. Maan tulevaisuuden takia päätöksiä pitää kuitenkin saada aikaan.
Pahinta on, jos koko vetokratia — oppositio, juristeria, työmarkkinat — onnistuu vesittämään kaikki hallituksen yritykset. Sen jälkeen tulee uusi hallitus, jolla on edessään sama tilanne, paitsi että ongelmat ovat ehtineet pahentua. Se aloittaa samat kuviot omine säästöpainotuksineen, mutta vetokratia pyrkii taas estämään kaikki muutokset. Suomi parka.
Onko tähän ongelmaan mitään ratkaisua? Sinänsä olisi, jos vain ihmiset (siis kaikki edunvalvontaryhmät) toimisivat järkevästi. Sellainen ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Eiköhän Suomea johdeta jatkossakin samaan tyyliin kuin viime vuosina: tilanteen huonontuessa tehdään hätäisiä kriisipäätöksiä, liian vähän ja liian myöhään, jolloin tilanne huononee edelleenkin.
Kolmas vaihtoehto: eduskunnan lainvalmistelu.
Jos valmistelee lait huonosti ja tekee niistä epäyhteensopivia keskenään, mitä muuta voi odottaa? Eduskunnan säätämien lakien rinnalle on tullut valtavat määrä eduskunnan ratifioimaa kansainvälistä lainsäädäntöä. Suomen perusoikeudet ovat pääosin kansallisesti sovellettuja johdannaisia kansainvälisistä ihmisoikeuksista. Lepsu laintulkinta kumotaan viimeistään Strasbourgissa. Perustuslakivaliokunta tai tuomioistuin eivät voi kumota lakeja, ne jäävät lojumaan mitättöminä jos perustuslaki kävelee sen yli.
Suomeen tarvittaisiin perustuslakituomioistuin joka voisi mitätöidä lain ja pistää
kansanedustajat takaisin sorvin ääreen kunnes tulee kunnollista.
Puolassa oli Liberium Veto 1700-luvulla ja se johti Puolan jakoihin, koska mikään ei kehittynyt eikä uudistunut. Osmon esittämä Vetoratia on nyt siis Suomi-demokratia uusi hallintomalli, jossa ELY saa elyttää. Kun ELY luotiin, katsoi kertä sinne tuli johtajiksi ja näin kurjistuksen kukkasen syntyneen jälleen kerran valtion byrokratian koristeeksi!
Yksi ongelma varmaan on, että julkishallinnon päätöksenteossa on selkeä lahjakkuusvaje.
Kansanedustajan työ on nykyään niin julkista ja suhteellisesti kuitenkin kevyesti palkattua työtä, että juuri semmoiset keskimääräisen fiksut ihmiset, eivät koe sitä työtä realistisena uravalintana. Ja juuri heidän panostaan nyt tarvittaisiin.
Niinpä valtiollisesta politiikasta on tullut eräänlainen kutsumusammatti, johon vain jonkun tyyppiset ihmiset ajautuvat — käsittääkseni joskus 1970-luvulla asia oli toisenlainen. Tällöin lahjakkaille opiskelijoille siirtyminen politiikkaan oli täysin normaalia. Käsittääkseni esim. Jorma Ollila olisi voinut hyvin valinta myös politiikan.
Nyt kun mediaa on niin paljon, huipputason politiikkaan lähtevät mukaan lähinnä julkisuushakuiset tai medianäkyvyyttä saavat ihmiset, “kohukansanedustajana” oleminen alkaa olla jo monelle ammatti.
Mediasta ei pääse eroon, mutta ihmisiä voisi aktivoida kehittämällä paikallisdemokratiaa. eli Sveitsin tapaan annettaisiin ihmisille mahdollisuus äänestää niistä asioista, jotka häntä itseään koskevat. Tällöin ei päätöksen tekijän identiteettiä olisi tiedossa, vaan päätös olisi yhteinen valinta, jolloin kukaan ei menetä ääniä seuraavissa vaaleissa päätöksen vuoksi.
Tämä on oikeasti vain huonoa asioiden hoitoa Helsinngin kaupungilta. Jossain toisessa kaupungissa olisi tekninen johtaja tuotu jo pöydän ääreen ja kysytty, että miten ihmeessä on mahdollista, että wc:t on kiinni. Minua hävettää Helsingin puolesta, että siellä oikeasti on niin pikkusieluisia ihmisiä, että tälläinen pääsee tapahtumaan ja siitä vielä itketään blogeissa ja hesarin sivuilla.
Normaalissa kaupungissa tämä ei aiheuttaisi ongelmaa. Normaalissa kaupungissa tiedetään, että WC:n pitää pysyä auki ja asiasta vastaava johtaja kertoo sen alaisilleen, jotka hoitavat homman.
Normaalissa kaupungissa joku kiinteistöhuollon porukka toteaisi, että “voi vittu tätä lainsäädäntöä” ja kävisi avaamassa wc:t ja priorisoisivat oman työnsä siten, että jotain vähemmän tärkeää jäisi tekemättä. Karavaani kulkisi ja lähes 100% todennäköisyydellä homman hoitanut voisi todeta, että me hoidamme homman jatkossakin kilpailutustanne halvemmalla, jos vain saamme palkata siihen työntekijän eikä tarvitse vääntää hommaa ylkkynä oman työn ohessa.
Wc- esimerkki on hyvä esimerkki päätöksentekokyvyn ongelmasta. Sitä tarkastellaan kuitenkin hyvin Helsinkikeskeisesti tässä blogissa.
Kuvitellaan tilanne. Sama asia tapahtuu samaan aikaan Itä-Suomalaisessa kaupungissa ja Helsingissä ja päätyy lehteen. Kaupunginjohtaja soittaa asiasta vastaavalle taholla ja sanoo: “mitä vittua mä just luin?”
Helsingissä pohditaan, että on kurjaa, että näin pääsi käymään. Jatkossa pidetään huoli, että kilpailutukset hoidetaan niin jämptisti, että jokainen mahdollinen aukko on tilkitty. Perustetaan kaksi erillistä työryhmää pohtimaan tilanteita, joissa wc:n aukiolo tulee uhatuksi ja päätetään luetuttaa kaupungin lakimiehellä tulevat kilpailutukset ennen niiden julkaisemista. Jos vaikuttaa, että oma työryhmä ja omat lakimiehet eivät pysty 100% turvaamaan selustaa, niin palkataan ulkopuolinen konsulttiyritys ja ulkopuolinen lakifirma tehtävään.
Itä-Suomessa pohditaan, että miten hitossa tein tälläisen virheen. Nyt jumalauta ne vessat auki. Suomi voitti eilen jääkiekon nuorten mm:n ja meillä oli vessat kiinni. Hävettää. Ja kaupunginjohtaja sai lukea siitä lehestä. Soitan Mikoa ja Jaakon mukaan ja haen ne 10 minuutin päästä kotoaan loppiaisena, vaikka on pyhä ja avataan ne helvetin vessat. Huomenna sovitaan, kuka pitää ne auki siihen saakka, että saavat selvitettyä tämän sotkun.
Koska Suomessa on viimeksi päätetty jotain kolmikannassa? Ei ainakaan Sipilän hallituksen aikana. Katisen/Stubin hallituksen aikana oli kyllä laajoja työmarkkinasopimuksia, mutta en muista hallituksen niihin puuttuneen. Olisko Vanhasen hallituksen aloittama Eläkeuudistus 2017 viimeisin tai ehkä viimeinen. Mutta eikö siinäkin hallituksen osa ollut lähinnä aloitteentekijä?
Tämä oli siis kysymys, koska en vastausta oikein googlaamaalla löytänyt.
Oma käsitykseni on, että kolmikantaa ei oikeastaan enää ole eikä tule. Kannattajiksi jäävät lähinnä demarit ja ammattikeskusliitot. Ne voivat kyllä pysäyttää maan mutta eivät ne voi kolmikantaa saada kahdestaan aikaiseksi.
Muistakaapa, että noissa Lipposen hallituksissa oli kummassakin viisi(!) puoluetta! Vihreät lähtivät toisesta ydinvoiman vuoksi.
Miten noin laaja pohja kykeni hyviin päätöksiin 2000-luvun vaihteessa, mutta enää 2010-luvun vaihteessa ei kyetä?
Mikä on muuttunut?
Haluan lisätä synkän tulevaisuuden (7): etumatka kännyköissä, kännykkäverkoissa, internet-yhteyksissä ja tietokoneissa hupenee; köyhimmätkin maat ovat pykänneet nykyaikaista infrastruktuuria ja Android-puhelimet ovat edullisia
Ja miksi siivousta ei voi hoitaa kaupungin omana työnä? Joku ideologia kilpailutuksesta ilmeisesti. Yleensä on tapana haukkua julkinen sektori siitä että “kilpailutusta ei osata”. Tätä perseilyä on nyt katsottu yli 20 vuotta ja kilpailutus varmasti osataan. Se ei ole rakettitiedettä. Ongelma on aina (yhtä aina kuin kepu pettää), siis ihan aina sellainen, että ei niin pientä kilpailutusta, ettei joku siitä valita. Näitä valituksia on markkinaoikeudessa kymmeniä ja pienikin asia kestää kuukausitolkulla ratkaista.
Vuoden vaihteessa tuli monta kansalaista koskevaa tehokasta kieltoa voimaan. Esimerkiksi hallinto-oikeuteen valittamisesta mätkäistään mielivaltainen 250 euron lasku. Oikeasti, mitään laskelmaa, mihin tuollainen sopivasti lähimpään 50 euroon pyöristetty summa perustuu, ei ole näkynyt. Vain epämääräinen “kustannuksia vastaava”. Tuota samaa stetson-harrison ‑laskutusta voisi harrastaa myös kilpailutusvalituksista, esimerkiksi 25000 euroa olisi sopiva summa.
Ja tämä kilpailutuksen voittanut, konkurssiin mennyt yritys varmasti yritti kilpailla liian pienillä veloituksilla. Ei semmonen pisnis vetele. Suuret kansainväliset siivousyritykset voivat tehdä vuositolkulla tappiota ja jättää näkyvästi alihintaisen tarjouksen, niin sitten kun hintoja yht’äkkiä nostetaan, niin siinä sitä on ihmettelemistä.
Eikö näitä perustuslaki fundamentalisteja voisi laittaa uudistuksia valmisteleviin työryhmiin. He voisivat saada mahdollisesti jonkin korvauksen, mutta olisivat sitten osittain vastuussa aikaansaannoksista.
Jos töitä ulkoistetaan ja ulkoistetut vielä tilaavat töitä alihankkijoilta syntyy tilanteita että informaatioketju katkeaa ja osa työstä jää tekemättä tai tehdään huonosti. Tähän pitäisi löytää lääkkeitä. Kuvittelisin että isoilla rakennusfirmoilla ja telakoilla on jotain takataskussaan koska he voivat rakentaa isoja kivitaloja ja risteilylaivoja monitoimittajaympäristöissä ja saada ne valmiiksi aikataulun mukaan. Niiden toimintaa valvotaan myös tarkkaan ettei synny veronkiertotilanteita ja palkata pimeää, ammattitaidotonta työvoimaa.
Se on totta että Suomesta on tullut juristiyhteiskunta kuten USAsta. Esim yksityisalueelle ilman lupaa pysäköidyille autoille ei saa määrätä mitään maksua koska perustuslaki kieltää, jos kuljettaja ja p‑paikan omistaja ei ole toistensa läsnäollessa allekirjoittanut “kirjallista sopimusta” joka kerta kun autoillija pysäköi.
Kolmikannassa ja yleissitovissa TES:eissä ei sinänsä ole mitään vikaa koska ne pitää huolen että kaikilla yrityksillä on samat toimintaedellytykset työvoiman käytöön suhteen ja työntekijöillä samat oikeudet. Useimmissa läntisissä teollisuusmaissa toimii samantyyppiset kolmikannat ja TES:it ovat yleissitovia, miksi meidän pitäisi kokonaan luopua siitä? Kolmikanta tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sopimusmenettelyä, miten työehtosopimuksia saadaan aikaiseksi. Jos Suomen työehtosopimukset eivät miellytä voi siirtää firmansa ulkomaille.
Suomessa virkamiehet ovat myös jostain syystä alkaneet pelätä virheiden tekemistä ja päivänselvissä tapauksissakin sääntöjen rikkomista, vaikka siitä ei ole edes saanut mitään varsinaisia sanktioita. Itse wc-päällikkönä määräisin siivoojat töihin ja pyytäisin jälkikäteen tekemääni anteeksi. Jos tulisi potkut, vaihtaisin toiseen kuntaan wc-päälliköksi.
Sitä se vielä puuttuisi. Kun katsoo näitä julkisuudessa olleiden perustuslakijuristien kannanottoja, niin he kyllä saisivat aikaan sen viimeisenkin päätöksentekokyvyn katoamisen. Ainakin, jos haluttaisiin saada aikaan sellaisia päätöksiä, jotka toimivat myös elävässä elämässä.
Ota silmä googleen ja katso. Perustelut ja laskelmat ovat julkisia ja ne ovat olleet webissä kohta 20 vuotta.
Tuomioistuinmaksulaissa markkinaoikeuteen valittaminen kilpailuasioissa säädetään 2000–6000 € hintaiseksi.
Siis tässä systeemissä ei ole mitään vikaa vaikka maassa on reilut puoli miljoonaa työtöntä, teollisuuden työpaikoista suuri osa on karannut ulkomaille, julkisen talouden alijäämät kohta 10 vuotta maailmanennätysluokkaa eikä useammallakaan yrityksellä saada aikaiseksi sopua tilanteen korjaamisesta? Siis kolmikanta mielestäsi toimii niin hienosti, että valittajat voivat poistua maasta?
Aika paksua tuubaa.
O.S:“Yksi päätöksenteon ongelmista liittyy kolmikantaan ja sen monitahoisiin veto-oikeuksiin. Kolmikanta toimi hyvin, kun oli aina lisää hyvää jaettavana, mutta ei pysty päätöksiin ikävistä asioista.”
Tuossa se nyt tuli, arvostettu asiantuntija sanoo ääneen se, mitä Suomessa ei ole saanut sanoa. Keisarilla ei olekaan vaatteita, ja sen kansa on nähnyt jo vuosikymmenet.
SAK on irvokkaasti toistanut slogania:” SAK on tehnyt Suomesta hyvinvointivaltion “. Kyseinen veljeskunta on kupannut yritysten tulosta verenimijän lailla , mutta tuosta pelistä on pitänyt olla hissukseen koston pelossa.
Kun valtiovarainministeri nyt yrittää Suomeen yhteiskuntasopimusta, joka perustuu realismiin, niin Piirainen puuhaa lakkoa, törkeää.
Nyt pitäisi Niinistön jyrähtää oikein kunnolla, uudenvuodenpuheen hienovarainen ilmaus ei näytä näille röyhkeille, ahneille saaalistajille riittävän.
Ja kansa peukuttaa demareille, SAK:n jatkeelle.
Perustuslaki on enää reliikki menneisyydestä, sen verran rumasti se vedettiin vessanpytystä Eu:iin liityttäessä. Sillä on jonkin verran käyttöarvoa poliittisten pikkuriitojen työkalupakissa.
Omituista miten nopeasti poliittinen päätöksenteko on sotien jälkeen pystyynkuollut, vaikka demokraattinen, sosiaalinen markkinatalous luulisi olevan joustava ja uudistumiskykyinen.
Nuo hyveet sopivat paremmin jopa keskusjohtoiseen Kiinaan, mutta toisaalta onhan meilläkin eräänlainen yksipuoluejärjestelmä, nykyään ilman edes sitä näennäisoppositiota. (Persut).
Hyvin näyttää kilpailutus toimineen 🙂
Kaikki läntiset teollisuusmaat kamppailevat rakennemuutoksen kanssa.
Se että yhteiskuntasopimusta tai muuta keinoa sopeutua ei ole saatu aikaan ei ole yksin kolmikannan vika vaan joidenkin yksittäisten liittojen jotka kuvittelevat että kolmikanta ei koske heitä.
Toinen juttu että mikä ero on yhteiskuntasopimuksessa listatuilla toimenpiteillä ns pakkolakeihin? Molemmissa tapauksissa lähtee lomaraha eli lähtee puolen kuukauden palkka pois ja muutama arkipyhä muuttuu palkattomiksi. Onko se vain se että jos yhteiskuntasopimus saadaan aikaan, sitä voidaan muuttaa kun tulee paremmat ajat, mutta laki jää voimaan pysyvästi?
Vuoden vaihteessa voimaan tullut yksityisiä henkilöitä koskeva maksu on siis ollut webissä 20 vuotta? Does not compute.
Ilmeisesti ollaan päätymässä dikdatuuriin. Dikdatuurissa ei tarvitse kuunnella kenekään mielipiteitä, dikdaattorin ja hänen lähipiirinsä ratkaisee kaikki ongelmat pienessä piirissä.
Itäinen naapurimaa on hyvä esimerkki miten tehokas ja hyvää tuottava tällainen dikdatuuri on
Eikä ole kitisijöitä .
Kitisijät on tungettu turpeen alle uusiuvaa energiaa kasvattamaan
Mutta jostain syystä läntsessä maassa demokratia toimii ja kun valta on tasapainossa niin asiat sovitaan eikä esim laittomia lakkoja tarvita .
Suomen ongelma on, että Suomen johtamiskulttuuri on edelleen ryssäläinen management-by-perkele ja se sopii huonosti nykymaailmaan.Kuten Nokiakin osoitti
Kolmikannan ainoa etu on, että semmoisella saadaan näppärästi aikaan sisäinen devalvaatio sopimalla. Jos tätä(kään) etua ei ole, koko kolmikanta joutaa historian romukoppaan.
Aina erityisesti vasemmalla suitsutetaan niitä kaikkia hienouksia, joita kolmikanta ja erityisesti työmarkkinakorporaatiot ovat Suomessa saaneet aikaan.
Eli valtaa on ollut.
Jos kerran on ollut ja on saatu aikaan, niin siinä tapauksessa olemme niiden takia myös nykyisesä suossa. Ei tämä homma voi mennä niin että kaikki hyvät asiat viisipäiväisestä työviikosta palkankorotuksiin ovat työmarkkinjärjestöjen aikaansaamia, mutta niillä ei mystisesti ole mitään tekemistä jättityöttömyyden ja talouden konkurssin kanssa.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten Suomeen haikaillaan putinilaista hallintoa. Suomi vois liittyä Venäjään niin silloin tuo näköjään monen unelma toteutuisi
Ei SAK yksin tappele, EK ilmoitti, että se kerää vain ruisinat pullasta eikä kanna vastuuta sopparista loppuun saakka
Seurauksena on ollut , että EK sijalle sopimusneuvotteluihin on tullut hallitus, joka edustaa nyt EK:ta
Tämä on hallituksen paha virhelaskelma , asettumalla EK juoksupojaksi ja itse asiassa työnanatajien edustajaksi se ei enää edusta Suomen etua vaan EK:n etua.
Demarien syytä
Suomen talousahdinko on vasemmistopuolueiden syytä. Ei siksi, että niiden rooliin kuuluu puolustaa palkansaajien etua ja siinä ne takavuosina onnistuivat monien mielestä liiankin hyvin. Kuitenkaan säästäminen ja palkkamaltti eivät auta. Parhaimmillaankin sellainen vain hidastaa köyhtymistä. Sen sijaan demarit ovat vaienneet laman ykkössyystä, vaikka sen kertominen olisi luontevimmin demarien tehtävä.
Kaiken edelle menee, että tarvitaan lisää tuloja ja siihen auttavat sellaiset investoinnit, jolloin otetaan käyttöön uutta. Miksei Suomessa tarpeeksi investoida innovaatioihin — itse kehitettyihin tai muilta kopioituihin — se on demarien vika. Nimittäin liian suuri osa elinkeinoille tarkoitetuista tukitoimista ja palkkamaltin sekä säästämisen hyödyistä on kiertynyt omistajien tileille eikä uudistamaan yrityksiä. Sellaista kehitystä vastaan taistelu kuuluu poliittisessa järjestelmässämme vasemmistopuolueille. Kokoomuksen ja myös Sipilän vetämän keskustan rooli on antaa omistajille itselleen rahoista suuri osa, vaikka maamme kuinka kärsii. Mediakaan ei pidä epäkohtaa näkyvästi esille, vaikka toki myöntää, joten saan riittävästi tukea sille, mitä nyt kirjoitan. Viimeisimmäksi Hesari Robert Solowin opeista, iso juttu 20.12.15.
Tämän hallitus ja muukin johto kyllä ymmärtävät, mutta eihän voi toimia vastoin sitä, että oman puolueen etu on aina lähempänä kuin pussin suu. Siinä syy päätöksenteon hapuiluun. Kannattaisi tässäkin ottaa mallia Virosta; investoinnit omaan yritykseen ovat siellä osingonjakoa edullisempia. Vallan linnakkeissa henkilösuhteet ovat niin tärkeitä, että tämä rajoittaa Antti Rinteenkin liikkumavaraa.
Vielä kerran kertausta: Yritysten tuottavuus paranee, kun laitteet, koneet, materiaalit ja mieluummin koko yritysten ajattelu pannaan uusiksi. Onnistuessaan vain tällainen palauttaa teollisuutemme kilpailukyvyn. Eikö vasemmistomme näin halua, koska se vähentää ratkaisevasti työpaikkoja? Sitähän työn tuottavuuden paraneminen tarkoittaa. Se on kuitenkin edellytys, että viennin arvo voi kasvaa, mikä näyttää olevan ainoa tie, että myös vientitulot kasvavat ja lama voitetaan.
Valitettavasti uudet työpaikat syntyvät talousremontissa viimeisenä, vaikka hallitus kuinka muuta lupailee. Sata vuotta sitten pellolla piti raataa varmaankin 1000 ihmistä, jotta saatiin raaka-aineet sille ruokamäärälle, minkä nyt tuottaa yksi koneistettu ammattitaitoinen viljelijä. Työpaikat eivät viime vuosikymmeninä ole juurikaan lisääntyneet edes teollisuudessa, koska nämä työpaikat siirtyvät roboteille. Sen sijaan palveluammattien osuus kasvaa ja on jo 80 prosenttia. Vasta kun maamme saa lisää vientituloja, rahaa kertyy kohottamaan palveluiden kysyntää. Digitalisoinnista ja automaatiosta huolimatta palvelualoille tarvitaan paljon uusia työntekijöitä; ainakin heitä tarvitaan paikkaamaan paisuvaa huoltajuusvajetta.
SAK:lla ei ole mitään kiirettä tehdä yhteiskuntasopimusta.Hallitus on jo osoittanut, ettei se halua mennä pakkolakiehin vaan pyrkii epätoivoisesti yhteiskuntasopimukseen
Kun YS alkaa vasta uonna 2017 niin sopimuksen voi tehdä myöhemminkin.
SAKlla on tärkeämpiäkin tavoitteita ja ne liittyvät paikalliseen sopimiseen ja se tarvitsee neuvotteluvaltin ja YS on aika hyvä kortti.
Hallitus ja EK pyrkivät sellaiseen paikalliseen sopimiseen, jossa “neuvottelu” tarkoittaa sitä, että työnantaja voi yksipuolisesti sanella ehdot eli työnantaja ilmoittaa, että nyt on kriisi ja tiputamme palkkojanne 70 % ja siinä oli koko neuvottelu.Tai ilmoittaa aamulla, että teemmekin nyt 16 tuntia päivässä seuraavat kolme kuukautta
Eikä SAK ole suurin häviäjä pakkolaeissa , SAKn jäsenistöstä 85–90% työskenteee yksityisellä sektorilla ja pakkolakien leikkaukset koskevat eniten julkista sektoria.
AKAVA väistää vaikutusta sillä, että monet jäsenet ovat ylempiä toimihnekilöitä ja niinpä esim lomaedut säilyvät kun muistaa kirjata ne työsopimukseen.
STTKlaiset ovat niitä, joihin pakkolait kolahtavat täydellä voimalla
SAK pelaa aivan oikein eikä luovuta valttikorttejaan ennenaikaisesti. SAK ehdotti kaikkine asioidne pistämistä pöytään mutta se ei Sipilälle sopinut Nyt SAK ajaa kaikki asiat samaan pöytään ja varmaan STTK ja AKAVAkin tukee tätä.
Ja mitä tulee yleiisitovuuteen niin ei sen jatkumisella tai loppumisella ole suurta merkistytä.Ruotsissa eikä muissakaan maissa ola sitä, mutta siitä huolimatta sopimukset ovat kattavia aivan ILOn sopimusten ja osopimusjuridiikan kautta
Suomessa ei oikein ymmärretä, että työsopimus tai työehtosopimus nauttii samaa perustuslain omaaisuuden suojaa kuin työnantajienkin asiakkaiten eikä niillä voi pyyhkiä persettä.
Suomen ongelma on, ettei työntekijää pidetä koiraa arvokkaampana ja epäluottamus on suuri työntekijöiden puolellaniin hallitukseen kuin työnanatajiin
Tällaisessa ympäristössä ei päätöksiä helposti synny, koska kun pistät nimen paperiin niin epäedullisen kohdan korjaaminen on kiven alla
Tässäpä on hyvin tiivistettynä tämä suomalaisten ongelma. Kun hallitus alkaa hallitsemaan, alkaa ininä diktatuurista.
Kyllä se vaan niin on, että suomalaistyyppisessä tasavaltiasessa demokratiassa hallitus saa hallita, jos sillä on eduskunnan luottamus.
Hallituksen *ei* siis tarvitse nauttia korporaatiojohtajien kuten Lylyn, Piiraisen tai Häkämiehen, saatikka oppositiopamppujen kuten Rinteen tai vihreiden Niinistön luottamusta. Pikeminkin päinvastoin, olisihan se hassua jos hallituksella olisi opposition ja kaikkien korporaatioiden ja siihen vielä koko kansan täysi luottamus takanaan.
Tuollaisiin kannatuslukuihin ja määriin ei kuitenkaan ylletä kuin diktatuureissa.
Hallituspuolueiden gallupkannatuksenkaan ei tarvitse olla minkään maagisen rajan ylitse, koska eduskuntapaikkoja ei jyvitetä galluptulosten, vaan ainoastaan eduskuntavaaleissa annettujen äänien perusteella.
Niinhän on juuri tehtykin ja siitähän tämä nykyinen surkeus johtuukin.
Suomen suurimmat firmat kasvavat ja investoivat pääosin ulkomaille ja ulkomailla. Ota melkein mikä tahansa suurimmista pörssifirmoista, merkittävä osa työvoimasta ja toiminnasta on ulkomailla.
Suomen parustuslakiin taisi jäädä paha valuvika EU:iin ja euroon liityttäessä. Nyt hallituksella ei ole enää valtuuksia tehdä talouspolitiikkaa. EEC-sopimuksen ehtona 1970-luvulla oli nimenomaan valtuuslait hallitukselle talouspolitiikan hoitamiseksi. Nyt syvemmäässä integraatiossa ne olisivat vieläkin tarpeellisemmat. Ne taisivat unohtua kokonaan EU-huumassa 90-luvulla. “Pöytiin” pääseminen oli tärkeämpää kuin asioiden hoitaminen täällä kotona.
Vessojen sulkeminen ja vastaavat hölmöydet on kyllä aivan meidän omaa kekseliäisyyttä.
Vanhat jäärät muistelevat, ettei merkittäviä kuntauudistuksia ole koskaan saatu aikaan, ellei kepu ole hallituksessa, eikä merkittäviä työelämän uudistuksia, elleivät demarit ole siellä.
Näyttää pitävän paikkansa. Kolmikannan päätöksentekokyky ei taida palata ilman uusia vaaleja.
On jotenkin surullista, että kielikysymys, pieni yksityiskohta tässä kokonaisuudessa, on kerännyt yli 250 kommenttia, suuri osa suu vaahdossa kirjoitettuja, kun taas tämä olennaisesti tärkeämpi aihe on tuottanut reilut 30 kirjoitusta (itsekin olen harmillisesti sotkeentutnut kielikeskusteluihin).
On hienoa, että Osmo Soininvaara pitää esillä tätä kysymystä vetokratiasta (mainio termi muuten, en tiedä kenen alun perin keksimä), sillä tämän solmun aukaiseminen on avain Suomen nousuun.
Ratkaisua ongelmaan on kuitenkin vaikea löytää. Kyse on ikävästä alaspäin vievästä kierteestä, jossa järkevän politiikan- ja päätöksenteon nykyinen hankaluus saa monet fiksut kansanedustajat luopumaan vapaaehtoisesti paikastaan, jolloin kansanedustajien laatu heikkenee ja päättäminen käy yhä enemmän sähläämiseksi, ja sitten yhä useammat fiksut antavat periksi. Ja niin edelleen.
Kuten Osmo Soininvaara on kirjoittanut, kyse on monesta samanaikaisesta ilmiöstä. Työmarkkinajärjestelmällä on upea historia, mutta tässä välttämättömän muutoksen tilassa se on jarruttava voima. Politiikka on mennyt pinnalliseksi ja henkilökohtaiseksi, jolloin tärkeää eivät ole asiat vaan se miltä ne näyttävät. Juristeria on siirtänyt valtaa hallitukselta ja eduskunnalta juristeille, joilla ei ole asioista mitään poliittista vastuuta.
Kaikkia näitä ja muita ongelmia pitäisi saada jotenkin korjattua, mutta miten? Pikku hiljaa ongelmia esiin nostaen, niistä keskustellen, korjausliikkeitä tehden. Kai.
Tuo vessa-asia on tässä kokonaisuudessa pieni yksityiskohta, mutta puutunpa siihen minäkin kun olen joutunut vastaavan kanssa ammattini puolesta tekemisiin.
Taustalla on siis laki julkisista hankinnoista, hankintalaki. Sillä on hyvä tavoite: taata julkisten hankintojen tasapuolisuus ja mahdollisten tarjoajien syrjimätön kohtelu. Tavoite on hyvä siksi, että muuten kaiken näköinen suosiminen ja korruptio pääsee rehottamaan paljon helpommin, ja sehän ei todellakaan ole veronmaksajien etu.
Ongelma tulee siitä, että sama hankintalaki koskee useita erilaisia maita ja kaikkia mahdollisia toimialoja. Tämän takia se ei toimi oikein notkeasti millään alalla. Lisäksi hankintalaki sinisilmäisesti olettaa, että kaikki tarjoajat ovat sekä päteviä että vilpittömiä, vaikka näin ei todellisessa maailmassa todellakaan ole. Edelleen monet päättäjät pelkäävät liikaakin valituksia Markkinaoikeuteen.
Hankintalakia tulisi siis kehittää siten, että hyvät puolensa säilyttäen se olisi paljon nykyistä joustavampi ja helpompi käyttää.
Jos näin on niin eikö se ole tavattoman surullista demokratian kannalta?
On.
Rippeet voitaisiin pelastaa siirtymällä jonkinlaisiin blokki-vaaleihin. Kepu ja persut saisivat sitten siinä seilata aina voittajan siivellä. Kokoomuksellekin jäisi paikka aina välillä rakentaa sivistysyhteiskuntaa ja tasoittaa hulvattominta menoa 🙂
Sama tuli mieleen syksyllä kun demarit marssittivat militanttisiipensä Rautatientorille muistuttamaan Suomen olevan edelleen ensisijaisesti korporativistinen valtio. Jos tuo ei pelästytä investoijia niin ei sitten mikään.
Onneksi AY-liike saa barrikaadeille enää sen verran vähän joukkoja että Hakaniemen tori on käynyt liian suureksi. Ehkäpä pohjoisen kantakaupungin kaupunkirakennetta voidaan tulevaisuudessa eheyttää tuolta osin.
Vallassa olijoiden valtaa on aina rajoitettu, se on demokratian elinehto.
Kun joku saa kaiken vallan niin kysymys on dikdatuurista
Ensimmäisen kerran hallitsijan valtaa rajoitettiin Englannissa 1215 Magna Chartalla , jolla rajoitettiin Juhan Maattoman valtaa ja Juhana joutui neuvottelemaan aatelin kanssa
Magna Charta koostuu 63 lauseesta .Lauseisiin kuului muun muassa kuninkaan metsäalan pienentäminen ja tiettyjen verojen poistaminen. Lauseessa 39 todettiin, että ketään ei saa vangita ilman oikeudenkäyntiä, ja lauseessa 40 että kukaan ei voi ostaa tai evätä oikeutta.
Eli se turvasi saavutettuja etuja
Suomen perustuslain laativat aikoinaan sisällisodan voittajat ja he halusivat varmistaa, ettei sitä muuteta yksinkertaisella enemmistöllä vaan 2/3 ja jopa 4/5 enemmistöllä.
Tavoite oli vasemmiston pitäminen ruodussa. Nyt kun vasemmisto on heikentynyt ja oikeisto vallassa niin halutaan palata 30-luvulle eli saneluyhteiskuntaan mutta itse säädetty perustuslaki iskee nyt omaan nilkkaan.
Demokratiassakin on sääntöjä, jotka rajoittavat kulloinkin vallassa olevan valtaa ja suojelevat vähemmistöjä, jos nyt palkansaajia vähemmistönä voi pitää.
Kuten Paasikivi lainasi englantilaisen historioitsija Thomas Babington Macaulayn lausetta: “Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.”
SSS-hallituksen pitäisi selvittää ensin tämä tilannekuva ja sen jälkeen palata neuvottelupöytään. Muiden syyttely ei paranna tilannetta
Numeroidenkin valossa Suomella menee paremmin kuin tilannekuva antaa ymmärtää:
Esim työllisiä oli 1989)2 373 747 1994) 1 917 051 2007) 2 369 066 ja 2013) 2 301 75
Eli työllisyys ei ole paljoakaan muuttunut ja viimeinen lama ei ole juurikaan vähentänyt työllisiä ja vähän verrattuna 1994 tilanteeseen
http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__tyokay/010_tyokay_tau_101.px/table/tableViewLayout1/?rxid=82c28a33-b737-4f6e-b167-10665edceeb3
Työttömyys on kyllä kasvanut mutta virallinen työttömyys hyvin maltillisesti 1989) 108 331 1994) 491 556 2007) 218 673 2013) 328 371
Tosin viime vuosien työttömyysmäärä on Potemkinin kulissi Työllisyyskatsauksen mukaan työnhakijoita oli n 630000, joista 130000 oli työssä avoimilla markkinoilla eli todellisia työttömiä on n 500000.
Mutta ei sekään haittaa, sillä “taloustieteilijöiden” arvioiden mukaan noista 500000 työttömästä n 60000–100000 kelpaa työelämään
Pääsyy työttömyyden kasvulle on työttömyyseläkkeen poistuminen ja eläkeiän nostaminen .
Eli pääosa +50-vuotiaista työttömistä on vaihtanut työttömyyseläkkeen pitkäaikaistyöttömyyteen.
Samaan suuntaan on vaikuttnut eläkeiän nosto
Ei ole ihme , jos luottamus on kaikonnut kun satoja tuhansia ihmisiä on syrjäytetty ja ajettu sosiaaliseen katastrofiin . Työttömien ikärakenne on toistaiseksi estänyt radikalisoitumisen
Ja kun hallitus toitottaa ympäri maailmaa, ettei Suomessa ole työvoimaa niin kukapa tänne investoisi ?
Eikä vientikään ole erityisemmin sakannut , siitä pyyhkytyi Nokiakupla pois
Ja öljyn hinnan putoaminen on myös vienyt viennistä huipun pois.Suomen viennistä kun 10 % on öljyn vientiä.
2014) 55 973 291 2013) 56 047 549 2012) 56 878 038 2011) 56 855 202 2010) 52 438 587
2009) 45 063 410 2008) 65 580 219
2007) 65 687 616 2006) 61 489 232
2005) 52 453 007 2004 ) 48 916 985
Eli Nokia/öljy-kuplan poistumisen myötä todellinen vienti ei ole romahtanut
Ainoa mikä on romahtanut on se, ettei meillä ole mitään myytävää .Yleensäkin vanhentuneitten tuotteiden myynti supistuvilla markkinoilla on aika huono business ja sitä tekohengitetään palkkoja polkemalla, joka ajaa kotimarkkinatkin supistumaan.
Ja saamme odottaa viimeiseen suomalaiseen investoijia tänne ellei meillä ole jotakin uutta , erikoista kasvutuotetta tarjottavana
Olisi mielenkiintoista nähdä vertailu miten eduskunnassa ja Ahvenanmaan maakuntapäivillä päätetään vaikkapa sotesta. Molemmilla on sama perustuslaki, mutta eri insituutiot sitä tulkitsemassa.
Joku konkreettinen esimerkki auttaisi hahmottamaan paremmin mistä on kyse.
1919 hallitusmuodossahan ei ollut sääntöä perustuslain muuttamisesta, siinä vain viitattiin jossain muualla olevaan sääntöön. Sääntö löytyykin Nikolai Toisen esityksestä säädetystä 1906 valtiopäiväjärjestyksestä, joten sen esittäminen sisällissodan voittajien ansiona on hieman erikoista.
Säännössä ei myöskään vaadittu 4/5 ennemmistöä, vaan 2/3 tai 5/6.
Sinulla nämä jutut pyörivät ihan tuuliviirin tapaan kommentista toiseen.
Tuossa vähän aikaisemmin juuri esitit, kuinka hallitus on lähes täysin voimaton korporaatioiden edessä, eikä “tule nimiä paperiin”.
Nyt sitten esität, että Suomessa on diktatuuri ja hallitus tekee mitä haluaa.
Mites tämä nyt sitten oikein menee? Puolustaako se ay-liike onnistuneesti kansalaisten oikeuksia pysäyttämällä kaiken ja demokraattisesti valittu hallitus on voimaton, vai onko sillä hallituksella diktatuureihin verrattavissa oleva rajoittamaton toimivalta? Ja jos ay-liikkeellä on niin paljon valtaa niin eikö tämä kurjuus ole sen sytä? Jos ei ole niin miksei? Miten voi olla valtaa ilman vastuuta?
Ja jos sillä ei ole valtaa, miksi hallitus ei saa haluamiaan uudistuksia läpi?
——————————
Tämä on just tätä, argumentit kääntyvät 180 astetta ja samat asiat ovat joko hyviä tai huonoja, tai jopa ihan päinvastoin, riippuen tietenkin siitä mikä sattuu olemaan keskustelun aihe.
Kaikkein paras työelämään liittyvä argumentaatioketju on tietenkin “Meillä ei ole kustannuskilpailukykyongelmaa, vaan palkat ovat ihan kohdillaan.” JA sitten melkein heti perään sama henkilö voi todeta “talouden kurjuus on Kokoomuksen syytä, koska se yksinänsä aiheutti palkkojen liian suuret korotukset 2007”.
Miten ihmeessä palkkoja on korotettu liikaa, jos ne ovat ihan oikealla tasolla? No tietenkin siksi, että tällä näppärällä aivojen kääntötempulla saadaan vasemmiston ajamat liian suuret palkankorotukset ja uudistusvastaisuus hyväksi asiaksi, jonka jälkeen syy näistä hyvistä asioista vieritetänkin sitten oikeiston niskaan.
“On se hyvä, että vasemmisto on taistellut meille hyvät palkat ja hyvät edut, ei niitä kukaan olisi muuten antanut. Eikä ne ole edes liian hyvät, itseasiassa palkkoja pitäisi nostaa kotimaisen kysynnän parantamiseksi. Mutta liian korkeat palkat ja liian korkeat edut ovat muuten oikeiston vika, erityisesti se, että nämä ne johtavat työttömyyteen”. Niinpä niin.
Ihminen ei yksinekrtaisesti uskoa asiaa, joka sotii hänen maailmankatsomusta vastaan. Vasemmistoliiton poliittinen sihteeri on tästä surullinen esimerkki.
Mielestäni politiikasta on tullut niin hyvä bisnes, ettei voida tehdä vaikeita päätöksiä. Jokainen kansanedustaja tuo puolueelle niin paljon rahaa, että se panee lupaamaan vaan hyvää, joka maksaa. Edustuksellinen demokratia nykyisellä puoluetukirahoituksella lopettaa yhteiskunnasta päätöksenkekokyvyn vaikeissa asioissa.
Tämä oli mielestäni ihan hyvä analyysi. Yhteiskutasopimus tullaan allekirjoittamaan mutta liitot haluavat varmistua että paikallinen sopiminen ei ole sama kuin palkka ja kohtelu by pärstäkerroin.
Onkohan noin ? Suomessa palkat ovat suhteellisen korkeita, monesti jopa ylittäneet yrityksen kantokyvyn. Työ on halvempaa kaikkialla muualla.
SAK ei luo yhtään uuttatyöpaikkaa.
Elinkeinoelämä tekee työpaikat ja kantaa yrittämisen riskit. Eikö sillä ole mitään sanavaltaa , eikä saisi olla sen puolesta puhujia ?
Siteerasit väärää henkilöä.
Mä kirjoitin :
“Yhteiskuntasopimus tullaan allekirjoittamaan mutta liitot haluavat varmistua että paikallinen sopiminen ei ole sama kuin palkka ja kohtelu by pärstäkerroin.”
Eli että liitot eivät halua että työnantajilla olisi laillinen oikeus kohdella alaisiaan eriarvoisesti ja syrjivästi.
Kyllä, näin kävi epähuomiossa, anteeksi.
En usko liittojen noin ylevään tavoitteeseen. Tavoite on yksinkertaisesti maksimoida palkansaajien edut ja lypsää työnantajilta viimeisetkin sentit. Oliko se juuri Silfverberg , joka yleisen harhaluulon lailla otaksui, että jossakin työnantajilla on suunnaton Liiton Arkki, jossa on miljardeja piilossa työntekijöiltä.
Tiedän, että nytkin moni PK-yrittäjä teettää urakoita nollakatteella saadakseen työntekijöille töitä. Puuhaa sinä lakkoa Piirainen.
Kuka Silfverberg? Meidän suvussa on monenlaista hiihtäjää.
PK-yrittäjät ovat pieniä ja keskisuuria firmoja. Ei pidä sekoittaa pörssiyhtöihin ja monikansallisiin yrityksiin. Suurfirmojen johtajien ökypalkat ja hallintoneuvostojen jäsenten sikamaiset palkkiot eivät millään tavalla liity PK-yrityksiin. PK-yritykset työllistävät Suomessa joidenkin arvioiden mukaan 50 — 60 prosenttia työllisistä. Korjatkaa , jos lukema heittää.
Nämä firmat ovat nyt ahtaalla ja työvoimakustannuksia on saatava alemmas järkevälle tasolle.