Suomalaiset ovat hyviä insinööriosaamisessa. Kun Nokian menestys kännykkäkilpailussa romahti, sen puhelimet taisivat edelleen olla teknisesti parhaita (nyt Samsung on mennyt ohi), mutta softa ja käyttäjäystävällisyys tökkivät.
Tämä ongelma koskee jokseenkin kaikkia kulutustavaroita. Niitä ei osata viimeistellä käyttäjäystävällisiksi. Ja jos osataankin, ei osata myydä. Myönnän, että väitteet ovat vähän kliseemäisiä, mutta totta ainakin toinen puoli.
Olennaista on, että hyvällä insinööriosaamisella pärjäsi ennen, mutta ei pärjää enää. Hyvä insinööriosaaminen on edelleen edellytys menestykselle, mutta yksin se ei enää riitä. Pieni kielialue on ollut meille aina haitta, mutta nyt tämän haitan merkitys on kasvanut.
Pieni kielialueemme tarjoaa aika kapoisen pohjan sisällön tuotannolle. Englantia äidinkielenään puhuvilla on tässä valtaisa etumatka. Muilla suuria kansainvälisiä kieliä puhuvilla mailla on etuna se, että opiskeltuaan englantia, he osaavat kahta kansainvälistä kieltä, suomalaiset vasta yhtä. Ovat siis kahta kieltä opiskeltuaan yhtä ummikkoja kuin mitään kieliä opiskelematon englantilainen tai jenkki.
Ei riitä, että annamme muille yhden kielen verran tasoitusta. Sisäpoliittisista syistä pakotamme koululaisemme opettelemaan myös toista lähes yhtä käyttökelvotonta kieltä. Kaksi kieltä tasoituksena on jo aika paljon.
Kielellinen eristäytymisemme nimittäin on osasyynä myös siihen, että tunnemme muita kulttuureja huonosti emmekä siksi menesty globaaleilla markkinoilla. emmekä verkostoidu.
Rohkea kannanotto vihreältä, jotka jostain syystä ovat olleet turharuotsin kiivaimpia puolustajia, ajoittain jopa kiivaampia kuin rkp, jossa osa on aidosti liberaaleja.
Olen esittänyt tämän kannan monta kertaa.
On harhakuvitelmaa, että luopumalla toisen kotimaisen opetuksesta koulussa suomalaiset saataisiin opiskelemaan innokkaasti ranskaa, espanjaa, saksaa tai kiinaa. Muilla kakkoskielillä ei ole olennaista merkitystä (venäjä mukaanlukien).
Aika halpahintainen hyökkäys pakollista suomen tai ruotsin opiskelua kohtaan, Osmo-hyvä!
Yksi mahdollisuus on, että ruotsinkielen voi valita englannin kielen tehiostettuun opiskeluun tavoitteena täydellinen englanninkielen taito. Niitäkin tässä maassa tarvitaan.
“Ei riitä, että annamme muille yhden kielen verran tasoitusta. Sisäpoliittisista syistä pakotamme koululaisemme opettelemaan myös toista lähes yhtä käyttökelvotonta kieltä. Kaksi kieltä tasoituksena on jo aika paljon.”
Tuosta olen eri mieltä: suomalaisen on helppo oppia ruotsia (sanajärjestys lähes yhtä vapaa, yhteisiä sanoja, ääntäminen…). Ja kun oppii ruotsin, ovat muut eurooppalaiset kielet jo puoliksi hallussa. Kuunnellaan vain, kuinka suomenruotsalaiset oppivat helposti englannin ja saksan.
Kun Nokian markkinaosuus romahti ~2010–2011 (lasku, etenkin voitto-osuudenlasku, alkoi vuosia aiemmin, virheet tehtiin vieläkin aiemmin) eivät sen älypuhelimet olleet teknisesti parhaita, eivätkä olleet olleet moneen vuoteen. Tietenkin analyysi riippuu siitä mitä pitää teknisenä parhaimmuutena, mutta Nokialaisissa ei siinä vaiheessa ollut parasta kuin kamera ja sekin vain muutamassa mallissa.
Olet kuitenkin oikeassa, että muut tekijät olivat suurempi syy romahdukseen kuin rautatekniikka, ohjelmistotekniikkaa ei ilmeisesti pidetä teknisenä.
Mitä kielipolitiikkaan tulee, vaikuttaa insinöörimäinen lähestyminen kielten osaamiseen varsin yksisilmäiseltä. Pienen kielen osaaminen kuin olisi automaattisesti pois jostain muusta, näin ei kuitenkaan ole. Suomalaisten väitetty heikkous verkostoitumisessa ja myymisessä ei korjaannu minkäänlaisella kielipolitiikalla.
Jokainen koululainen, tai hänen vanhempansa, voi ihan vapaaehtoisesta valita “kansainvälisiä” kieliä pakollisten lisäksi. Mutta ei kiinnosta. Katso esim venäjän valinneiden määrää. Turha syyttää pakollisia aineita. Vai onko Osmon mielestä suomalaisaivojen kapasiteetti niin rajallinen?
Nuoret, varsinkin pojat, käyttävät usein tuntitolkulla aikaa verkkopeleissä, joissa kielenä on englanti. Eli he puhuvat englantia ehkä jopa enemmän kuin suomea ainakin joinain päivinä. Joskus nnämä suomalaiset puhuvat keskenään englantia myös pelimaailman ulkopuolella.
Samalla he tutustuvat syvällisesti peleihin ja kanssapelaajiin ja siinä ohessa länsimaisen kulttuurin keskeisiin teemoihin, sensibiliteetteihin (mikä toi on suomeksi?) ja estetiikkoihin.
Ei ole sattumaa, että parhaat pelit tuppaavat tulemaan länsimaista — tosin Japani on kummallinen poikkeus, joka ei vahvista sääntöä. Parhaat pelaajat ovat hämmästyttävän usein suomalaisia tai ruotsalaisia. Ja niin on pelitkin.
Kaikista näistä nuorista (miehistä) ei tule pelisuunnittelijoita. Mutta heistä voi tulla vaikkapa Nokian puhelimien myyjiä maailmalla (joo Nokia veikkausten mukaan tuo Android-puhelimen markkinoille tänä vuonna).
Että ei ihan synkistelyyn vaivuta …
Toisaalta monet kyllä sitten lähtee pois Suomesta, kun englanti sujuu melkein kuin äidinkieli
Kielipolitiikan voisi muuttaa niin, että kaikkien koululaisten pitäisi opetella vähintään kahta kieltä viimeistään kuudennelta luokalta lähtien. Ensimmäinen kieli olisi tietenkin englanti, mutta se toinen kieli olisi vapaasti valittavissa (siis maailman suurten kielten joukosta). Ruotsia saisi edelleen opiskella mutta ei olisi pakko, ja ruotsin tilalta voisi valita esimerkiksi kiinan, arabian, venäjän, saksan, hindin tai espanjan — mihin itsellä on kiinnostusta. Suomalaisten kielipaletti monipuolistuisi selvästi.
Haluaisin huomauttaa, että suomenkieli on suuri etu verrattuna vaikkapa englantiin lapsuudessa ja tämän jokainen pätevä kasvatustieteilijä tunnustaa.
Suomen kieli nimittäin on rakenteeltaan johdonmukainen ja kirjoitus- ja puheasu vastaavat toisiaan. Tämän takia suomalaiset lapset oppivat aikaisin lukemaan.
Englannin kieli sen sijaan on sekametelisoppa eri kielistä, joten se on täysin epälooginen rakenteeltaan ja sanojen kirjoitusasu on täysin sattumanvarainen.
Tämän lisäksi englanninkieleessä on noin 2 miljoonaa sanaa, eikä sitä kukaan taida täysin. Normaali hyvä kielitaito englannissa tarkoittaa noin 200 000 — 300 000 sanan sanavarastoa.
Jätä nyt Osmo, hyvä mies, jo nuo turhat ja tarpeettomat synkistelysi sikseen …
Mistä ihmeen kielimuurista kirjoitat? Ei tilanne liene ollut koskaan kieltaidon tai verkottumisenkaan kannalta yhtä hyvä kuin nyt. Opiskellaan ja tehdään töitä vain lisää!
Pitää vain osata käyttää kaikkia niitä mahdollisuuksia joita meillä jo on. Ja niitähän meillä on. Enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Nyt myös Afganistanin, Irakin ja Syyriankin suuntaan!
Kaikki on kiinni vain asenteesta ja osaamisesta …
“Ei riitä, että annamme muille yhden kielen verran tasoitusta. Sisäpoliittisista syistä pakotamme koululaisemme opettelemaan myös toista lähes yhtä käyttökelvotonta kieltä. Kaksi kieltä tasoituksena on jo aika paljon.”
Ei tätä ole kansainvälistä kilpailua varten tehtykään, vaan sisäisten markkinoiden vuoksi. Itä-Suomessa ei edelleenkään opita ruotsin kielestä edes perusteita. Esim. itse olen käyttänyt korkeakoulussa enemmän aikaa ruotsin opintoihin, kuin mihinkään muuhun. Lopputyö tuli pienemmällä vaivalla
“Eurooppalaiset kielet” — heh.
Ruotsin ja ranskan kielen lausuminenhan ovat tunnetusti kuin yksi yhteen.
Toisekseen, jos tavoite on oppia saksaa, niin tällöin on hyvä aloittaa saksan kielen opiskelulla sen sijaan, että aluksi opiskellaan jokin saman sukuinen kääpiökieli.
“[Suomalaiset] ovat siis kahta kieltä opiskeltuaan yhtä ummikkoja kuin mitään kieliä opiskelematon englantilainen tai jenkki.”
Ovat oikeasti ummikompia, sillä englantia keskivertoa paremminkaan puhuva suomalainen ei ole äidinkielisen veroinen.
Pakkoruotsi on suomalaisen yhteiskunnan keskeinen rakenneongelma. Tämä ongelma on helppo ratkaista ja se kannattaisi ratkaista ensi tilassa. Vastaavasti Risto Siilasmaan ehdotusta englannin nostamisesta “virallisen” kielen asemaan tulisi selvittää vakavasti.
Näin tolkuttomien argumenttien kanssa sitä sitten pitäisi väitellä vai?
Haloo, kukaan ei ole väittänyt mitään muiden kielten opiskelun innokkuudesta. Mutta kun porukka ei halua opiskella ruotsia ja silti joutuvat käyttämään esim. viisi tuntia viikossa pakkoruotsin opiskeluun (oppitunnit plus kotiläksyt ja koetenttaaminen), mikä on mielestäsi lopputulos? Parempi kielitaito?
Tätä typeryyttä!!!! Lähden kohta luostariin.
Suomen kieli on minun äidinkieleni. Alkuperäiset asukkaat etenkin rannikoillemme ovat tulleet Ruotsista. Kasvoin ympäristössä, jossa lähes fifty/fifty oli Suomea‑, ja Ruotsia äidinkielenään puhuvia. Ruotsinkielinen rannikon väestö oli levittäytynyt Ruotsinkylän kartanon maille asti=Helsingin lentoaseman pohjoispuolella oleva kartano. Minun oli kouluaikana helppo oppia myös Englantia ja Saksaakin juuri, koska lapsena oli paljon ruotsinkielisiä kavereita.Ruotsin kieli kuuluu Germaanisten kielten perheeseen ja Suomen kieli taas Uralilaisten kielten perheeseen.
Erinomainen ja kuvaava kuva osasta maailman kieliä:
http://www.theguardian.com/education/gallery/2015/jan/23/a‑language-family-tree-in-pictures
Tuo kuvaa jossain määrin myös kulttuurirajoja. Suomi on melkoisen yksin.
Mutta tekoäly ja automaattiset kielenkääntäjät voivat muuttaa tulevaisuudessa kommunikointia yllättävästikin.
Ei jäädä myöskään suremaan esim. Hämeen-Anttilan lähtöä vaan katsotaan eteenpäin ja pidemmälle. Opiskellaan myös “uusia” kieliä, kuten arabiaa!
En malta olla tässä siteeraamatta tekstiä Gaudeamuksen kirjasta (v. 2014) “Suomalaisia tieteen huipulla” (ks. s.32): “Eurooppalaiset tutkijat ovat myötäilleet arabifilologien näkemyksiä siitä, että vain kirjakieli — klassinen arabia — on tutkimisen arvoista. Arabian puhekielen ja sen eri murteiden tieteellisen tutkimuksen aloitti Georg August Wallin.” Wallin syntyi Ahvenenmaalla, vietti lapsuutensa Turussa ja opiskeli Helsingissä.
Meillä on siis perinteitä. Tarvitaan vain jatkajia. Arabian kielen ja kulttuurin tuntemuksesta ei taitaisi olla myöskään haittaa ulkomaanviennillemme!
PS. Metsätaloudestamme ja siihen liittyvästä osaamisesta (synkistelysi osa nro 2) puheen ollen kannattanee ehkä myös vilkaista, jottei unohtuisi, mitä on esim. Libanonin lipussa keskeisellä sijalla? Kuka tietää syyn, miksi?
Kansainvälisessä toiminnassa suosituin kieli näyttäisi olevan huono englanti. Kun on nähnyt niitä mm. intialaisia, kiinalaisia ja taiwanilaisia yrityksiä, jotka tarjoavat palveluitaan Piilaaksossa, ei syytä menestymiseen tai menestymättömyyteen voi sälyttää pelkästään kielitaidolle.
En tiedä, mistä tämä meidän oma kulttuurimme juontaa — luterilaisuudesta, kansanperinteestä vai mistä, mutta me kerromme vieraalle ensimmäisenä kymmenen asiaa, joita emme osaa. Muut kansallisuudet kertovat kymmenen asiaa, joissa ovat maailman parhaita. Sitten, kun me suomalaiset pääsemme näyttämään kykymme, asemamme on erinomainen.
Joskus olen (leikilläni) todennut, että mitä jos poistettaisiin länsiraja? Voisimme yhdistää meidän insinööriosaamisemme länsinaapurin markkinointiosaamiseen. Bonuksena saisimme huomattavasti kovempitasoisen jalkapallomaajoukkueen ja kansallisen kiekkoliigan taso sekä kiinnostavuus lisääntyisi…
Esim. kaakossa 10 miljoonaa venäläistä asiakasta vuodessa. Ruotsalaista ei välttämättä työvuoden aikana satu kohdalle yhtään. Kaikki osaavat, ainakin paperilla, puhua ruotsia ja suomea. Työvuorossa ei välttämättä kukaan puhu venäjää.
Ainut tilanne, jolloin ruotsia kuulee on se, kun venäjän kieli tulkataan suomalaisille. Silloin ajatetaan Helsingistä tulkki kääntämään se myös ruotsiksi. Vaikka kukaan kuulijoista ei osaa ruotsia muuta kuin paperilla.
Viidestä miljoonasta ihmisestä löytyy vain x määrä huippuosaajia.
Apple, Google, Microsoft, listaa voi jatkaa loputtomiin, elävät siitä, että ne houkuttelevat maailman parhaat osaajat palkkalistoilleen.
Kilpailu kovenee maailmalla, joten suomalaisten mahdollisuus saavuttaa huippu pelkästään suomalaisten aivoilla pienenee alati.
Tietylle kansanosalle tämä tieto siitä, ettemme ole yli-ihmisiä, on tietenkin ahdistavaa…
Jotenkin tuntuu, että pyritään luopumaan ensisijaisesti jostakin, mikä vaatii ponnistelua. Kovin suuri uuden oppimisen intressi ei ole näkyvintä niissä kommenteissa, joissa ruotsia on haluttu pois kurrikulumista. Noin yleensä.
Kulttuurillisesti ruotsittomuus voisi etäännyttää Pohjoismaista. Jos yhteisöllisyyden kliseessä on totuutta, niin erityisesti harmittaisi sen väheneminen. Toivon Suomelle taloudellista menestystä, mutta ruotsalaisten suklaan, piparien, huonekalujen, rättien, jopa ruotasalaisen rautakaupan parempi menestys maailmalla ei voi johtua kielitaidottomuudesta, vaan yhteisöllisyyden eroista. Eräs vuorovaikutuksen muoto on myös verkkokauppa, joka Marimekolta — yhtenä esimerkkinä — puuttuu.
Miksi ruotsin kielen opiskelulta edellytettäisiin, että se edistää kansantaloutta? Monikohan oppiaine tällaisella logiikalla jäisi opetussuunnitelmaan? En ole periaatteellisesti vastaan ruotsin pistämistä valinnaiseksi, mutta vastustan tällaista yleissivistävän koulutuksen yksinkertaista “hyötytarkastelua”.
Suurinta osaa siitä mitä koulussa opiskellaan voi hyvin kuvailla “käyttökelvottomaksi”, mutta se on silti arvokasta. En halua vaihtaa sivistystä “osaamiseen”, enkä usko että sivistymätön mutta “osaava” kansa edes voisi olla kovin menestykäs millään merkittävällä mittarilla.
Olkoon ruotsin opiskelu pakollista, mutta olisi hyvä, jos saisi valita riikinruotsin suomenruotsin sijaan. Ruotsalaisia ruotsinkielisiä on paljon enemmän kuin suomalaisia ruotsinkielisiä. Suomessa opetetut ruotsin sijaan ruotsalaiset vaihtavat mielellään englantiin…
Pitääköhän väite siitä, ettei insinööriosaaminen riitä “enää” paikkaansa? Nokia tekee edelleen tuotteita, jotka myyvät ihan hyvin, ne eivät vain ole kuluttajatuotteita. Ja onhan meillä esim. Genelec ja Suunto, jotka nolosta designista ja markkinoinnista huolimatta ovat nousseet insinöörimäisyytensä avulla arvostetuiksi brändeiksi. Jopa amerikkalainen tech-journalisti ymmärsi pari päivää sitten, ettei kaiken bisneksen tarvitse olla seksikästä http://techcrunch.com/2016/01/01/why-silicon-valley-should-bring-unsexy-back/
Minusta siitä massabrändien naapurikateudesta voitaisi päästä Suomessa eroon, samaten “bulkin” käyttämisestä haukkumasanana. Minulle tuottaisi suomalaisena eniten ylpeyttä se, jos suomalaiset vientiyritykset tuottaisivat jotain oikeasti ihmiskuntaa hyödyttävää, mieluiten eettisesti ja ympäristöystävllisesti. Mutta loppupeleissä minulle on aivan sama mitä vientituotteemme ovat, kunhan ne myyvät hyvin.
Olet esittänyt että vain peruskouluissa ruotsi olisi vapaaehtoista.
Sen voisin (ruotsinkielisenä itse) hyväksyä peruskouluissa 1‑kielisillä alueilla mutta 2‑kielisillä alueilla peruskouluissa ja lukiossa ja yliopistoissa koko maassa pisäisi kyllä toista kotimaista lukea.
Toinen juttu että kielitaito kehittyisi paremmin jos mitä tahansa kieltä alettaisiin lukea jo 1. kouluvuodesta alkaen.
Täysin samaa miltä. Kommarit ja E‑sarjan puhelimet olivat täysin susia! Puhelut yhdistyivät väärille henkilöille ja sen ajan verkoilla niiden ominaisuuksista ei ollut mitään hyötyä. Toinen juttu on että USA ylläpiti omien valmistajiensa suojelemiseksi toista puhelinverkkostandardia kuin Euroopassa joka vaikeutti Nokian ja muiden ei-USAlaisten merkkien myyntiä siellä.
Insinöörien ja muiden “tosimiesten” keskuudessa kielten osaamista on pidetty vain akkojen hommana! Isoille johtajille on aina riittänyt matkakaveriksi kielitaitoisia sihteereitä mutta kun kaikista ei ole isoksi johtajaksi eikä edes myyntimieheksi. Myös keskinäinen kilpailu ja kateus työpaikoilla ja myös ruotsin kielen väheksyminen on ruokkinut asenteita.
Fakta on myös että Putin ja hänen Ukrainan-tempauksensa on tehnyt aika paljon myyntityötä myös Pohjoismaisen yhteistyön hyväksi varsinkin ulko- ja turvallisuuuspolitiikan sektorilla, niin että jopa Perussuomalaisten joukossa ollaan oltu hiljaa siitä että Venäjän kielelle pitäisi antaa mitään virallista asemaa ruotsin kielen vaihtoehdoksi täällä.
Jokaiselle suomalaiselle diplomi-insinööriksi opiskelevalle pitäis olla pakollinen työharjoittelujakso tai opiskelijavaihtoon osallistuminen Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa niin että päästäisiin ruotsinvastaisista asenteista eroon.
Nuo luvut ovat lähes 10-kertaisesti liioiteltuja.
Koulutetulla, englantia äidinkielenään puhuvalla aikuisella on arvioitu olevan n. 20 000 sanan sanavarasto. Sujuva keskustelu luonnistuu jo muutaman tuhannen sanan turvin.
Laajin nykyenglannin lähdeteos lienee Oxford Dictionary of English, joka sisältää kaikkiaan n. 350 000 hakusanaa.
Jaa‑a. Minä en koskaan oppinut ruotsia. Läpäisin toki peruskurssinkin yliopistossa, mikä siis tarkoittaa sitä, että olen täysin pätevä hoitamaan vaikkapa vaikeita veroasioita ruotsinkielisen kanssa ruotsiksi, mutta valitettavasti en osaa tilata edes hampurilaisateriaa kovin vakuuttavasti ko. kielellä. Kertakaikkisen omituinen tilanne, joka tiivistää systeemin järjettömyyden aika hyvin.
Jos haluan oppia vaikkapa ranskaa, opettelen ranskaa. En opettele ensiksi latinaa tai italiaa tai molempia. Miksikö teen näin? Jos asiaa tarvitsee perustella, keskustelu kannattaa lopettaa alkuunsa.
Sivumennen sanottuna pakkoruotsinkin voi lisätä siihen listaan asioita, joiden suhteen hallitusvastuuseen päässyt Perussuomalaiset petti äänestäjänsä.
Tietysti jos ottaa lähtökohdaksi sen, että valtakielien osaamattomuus on vain yksilön laiskuutta, on helppo ajatella noin. Pentti olisi voinut opetella kymmenen kieltä, mutta ei opetellut. Tuo on vain aika lapsellinen lähestymistapa. Kyllähän fakta on se, että ihmisillä on rajoitteita. Ihan aivokapasiteettiin liittyviä ja ajallisiakin. Pentti ei opetellut kymmentä kieltä koska Pentti opetteli kaksi vierasta kieltä ja pelasi jalkapalloa ja jakoi mainoksia.
Pakkoruotsin tunnit ovat pois muista kielitunneista. Se rajoittaa paljon muihin kieliin käytettävää aikaa ja energiaa. Ja sen seurauksena meillä ei osata suuria maailmankieliä kovin hyvin.
Englantia kyllä osataan kiitettävästi, mutta sekään ei ole pelkästään hyvä asia. Kun vain pieni osa ihmisistä osaa lukea uutisia ranskalaisista tai venäläisistä tai kiinalaisista lähteistä, maailmasta tulee aika rajoittunut. Suomalainen lukee New York Timesin uutisen ensin suomennettuna hesarista ja sitten lounastauolla englanniksi netistä. Ja luulee olevansa kovinkin sivistynyt ja monipuolisesti asioihin perehtynyt.
Olen ehdottomasti vapaaehtoisten valintojen kannattaja (ruotsin kielen nk. pakollisuus on 60-luvulta). Vaikka kaksikielisenä olen saanut molemmista kotimaisista erinomaisen hyödyn ja huvin, haluaisin, että kukin voisi valita ne kielet, joita opiskellessa motivoituisi yhä parempaan. Kielitaidosta on hyötyä työelämässä erityisesti silloin, kun osaaminen on todella vankkaa. Ja pakko on aina
huono motivoija.
Pakkoruotsin puolesta ei ole yhtään kestävää argumenttia.
Asenteet muodostuvat pitkän ajan kuluessa. Miten ongelma voitaisiin ratkaista jo aiemmin?
Taidat olla silti ihan oikeilla jäljillä. Pakollinen 6 — 12 kk:n opiskelujakso ulkomailla maamme kaikille yliopisto-opiskelijoille voisi tehdä terää, luoda keskinkertaisuuksista huippuja!
Voisitko ystävällisesti kertoa, mitä ruotsin vastaista on vapaan kielivalinnan toivomisessa?
Vapaa kielivalinta tarkoittaa siis sitä, että valtio antaa oppilaan (tai alaikäisen tapauksessa hänen huoltajansa) valita koulun tarjonnasta vähintään tietyn määrän kieliä, joita opiskelee. Nykyään tätä käytetään kaikkien muiden kielien paitsi ruotsin kohdalla.
Kielipolitiikkamme on suomenkielistä enemmistöä nöyryyttävää ja yksilön etua vahingoittavaa. Elämme Hölmölässä, jossa päättäjät ovat sulkeneet silmänsä ja korvansa enemmistön toiveilta ja vaatimuksilta.
Pakkoruotsi vaatii mittavasti töitä läpi koulutuksen.
Peruskoulu
Esimerkiksi monikielistyvässä Helsingissä ruotsin yläkoulun tuntimäärä on uudessa opsissa nostettu kuuteen (6) vuosiviikkotuntiin kun A1-kielessä (useimmilla englanti) tunteja on seitsemän (7). Yhden tunnin ero!!!
Siis Helsinki nosti kolmanneksella ruotsin oppitunteja tilanteessa, jossa peruskouluissa on lähes viidennes vieraskielisiä oppilaita, joiden kohdalla suomen oppiminen on haaste ja englanti on haaste ja kotikielen säilyttäminen on haaste! Tuki/erityisopetusresursseja palaa pakkoruotsin tukemiseen, sillä vapautuksia ruotsista saa aniharva, vaikka siihe olisi lain mukaan oikeus.
Ammattikoulu
Eräs ruotsinope kuvaa työtään ammattikoulussa näin: “— ryhmän (n. 20 opiskelijaa) yleisin peruskoulun ruotsin arvosana on 5 (joukossa luonnollisesti myös muutama ruotsissa mukautettu) — Käytännössähän ruotsin kielen taito voi olla n. 5–10 sanaa — Motivaatio-ongelmista ja niiden tuomista haasteista opetuksessa en tässä edes viitsi lähteä kirjoittamaan. — kielenopiskeluhan käytännössä tällaisilla ryhmillä on sanatasolla operointia (esim. autonosat, työkalut) ja perusasiakaspalvelutilanteiden lauseiden harjoittelua…”
Olisiko järkevämpää panostaa nämä tunnit esim. englantiin?
Lukio
Lukiossa B‑ruotsia on viisi (5) pakollista kurssia kun A‑kieltä (useimmilla englanti) on kuusi (6) kurssia. A- ja B- kieliä pidetään siis meillä tuntimäärissä lähes samanarvoisina, tosin A‑kieli alkaa varhemmin.
Kielten opiskelu lukiossa on vähentynyt, muttei suinkaan siksi, että pakkoruotsia ei enää tarvitse kirjoittaa, kuten pakon kannattajat väittävät, vaan siksi, että ainereaali vaatii huomattavasti aikaisempaa enemmän ja muu osaaminen on niin tärkeää taisteltaessa jatko-opintopaikoista.
Yliopistot ja korkeakoulu
Kaiken huipuksi yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on suunnilleen sama määrä A‑kielen (yleensä englanti) kuin virkaruotsin opintoja, hiukan alasta riippuen. Virkaruotsi ei ole useimmille läpihuutojuttu, sillä ruotsi unohtuu käyttämättömänä useimmilta ja koko lukion oppimäärä pitää kahlata uudelleen. Erityisesti tekniikan aloilla virkaruotsi karsii opiskelijoita.
Kieltenopettajat useimmiten ruotsinopettajia
Käytännössä lähet kaikki kieltenopettajamme ovat myös ruotsinopettajia, koska pakkoruotsi ja sen tuoma virkarakenne vääristää opettajien koulutusta. Tämä näkyy tavassa, millä kieltenopettajat suhtautuvat pakkoruotsiin, siitä puhutaan “kielitaitona”. Nyt meillä on ryhdytty vaatimaan kaikille kolmea vierasta kieltä ja syytetään nuoria laiskuudesta, kun tämä ei onnistu. Tiedoksi: ei kolme vierasta kieltä kaikille onnistu missään muuallakaan. Kolme pakollista kieltä tulee monin tavoin kalliiksi, haittaa vähemmän kieliin suuntautuneiden opintoja ja syö taas muita resursseja.
Vertailu muualle
Meillä ei muka tiedetä, ettei pakkoruotsin kaltaista pientä vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon ole missään muualla maailmassa. Toistan, ei missään muualla maailmassa. Ei edes siellä, missä puhutaan valmiiksi pääkielenä jotain maailmankieltä.
Milloin kieltenopetuksen lähtökohdaksi meilläkin asetetaan nuorten todelliset tarpeet?
Ahvenanmaalta pakkosuomi poistettiin jo vuosikymmen sitten, koska se kuulemma söi nuorten muun kielitaidon!
Toinen kieli vapaasti valittavaksi, ruotsia ei tarvita edes ruotsissa (varsinkaan yrityspuolella, missä työkieli on lähes poikkeuksetta englanti).
Reissatessa tämä hulluus korostuu entisestään, ranskasta/espanjasta/saksasta olisi ollut paljon enemmän hyötyä maailmalla 🙁
Minun oli pitkään vaikea ymmärtää sitä intohimoa, joilla jotkut vastustavat ruotsin kielen pakollisuutta. Mutta nyt, kun tätä menoa on seurannut jo kymmeniä vuosia, täytyy todeta, että nykyinen systeemi ei kerta kaikkiaan toimi. Pakkoruotsi on johtanut tilanteeseen, jossa merkittävä osa koululaisista käy kuusi vuotta ruotsin tunneilla, mutta ei opi edes sen alkeita. Toisaalta taas ne, jotka oikeasti haluaisivat oppia ruotsia, oppivat sitä selvästi mahdollisuuksiaan heikommin, kun luokissa olevat ei-motivoituneet oppilaat hidastavat ja häiritsevät opetusta.
Tyttäreni kertoi, että kun 7. luokka alkoi, hän ja monet hänen luokkakavereistaan olivat todella innoissaan ruotsin opiskelun alkamisesta. Se into loppui muutamassa viikossa siihen, että tunneilla oli hitaan etenemisen takia niin tylsää. Ero englannin ja saksan tunteihin oli todella suuri. Jos ne ei-motivoituneet oppilaat olisivat voineet opiskella ruotsin sijasta jotain muuta, olisivat luokkaan jäljelle jääneet oppilaat oppineet ruotsia paljon paremmin.
Työssäni yliopistolla olen usein törmännyt tilanteeseen, jossa palkkaamani virkamiesruotsin suorittanut tuntiassistentti ei ole ollut halukas arvostelemaan ruotsinkielisiä palautuksia, koska hän ei ymmärrä tarpeeksi hyvin ruotsia (kysymys ei siis ole yhdestä vaan useammasta eri tuntiassistentista). Monen vuoden ruotsinopinnot eivät siis ole johtaneet sellaiseen kielitaitoon, josta olisi töissä käytännössä hyötyä.
Yksi ongelma ruotsin kielen opiskeluun motivoinnissa on Suomessa se, että ainakin pääkaupunkiseudulla ruotsinkieliset vanhemmat haluavat pitää ruotsinkieliset lapset tiukasti omissa porukoissaan. Taustalla on ilmeisesti osin ymmärrettäväkin huoli siitä, että jos suomen- ja ruotsinkieliset lapset ovat yhdessä, yhteisenä kielenä käytetään suomea, ja ruotsin kielen taito jää kehittymättä. Käytännössä tämä kuitenkin johtaa siihen, että tyypillinen pääkaupunkiseudulla asuva nuori ei lukion loppuun mennessä kohtaa yhtää sellaista tilannetta, jossa hän tarvitsisi ruotsia johonkin. Jos hän on yhtään matkustellut, tietää hän myös kokemuksesta, että Ruotsissakin pärjää loistavasti englannilla. Mikä hänet saisi sitten motivoitumaan opiskelemaan ruotsia?
Mulla ainakin ruotsin osaaminen tukee saksan osaamista, tosin olen kuullut aivan vakuuttavia todistuksia siitä, että se voi päin vastoin haitata (eli menee sekaisin, kumpi kieli oli kumpi).
Muuten olen sitä mieltä, että kielitaito on jopa hitusen yliarvostettua, ja suomalaiset osaavat keskimäärin parempaa englantia kuin kuvittelevat osaavansa. Parantamisen varaa olisi enemmän ääntämisessä kuin oikeakielisyydessä, ja ylipäätään enemmän suullisessa kuin kirjallisessa osaamisessa. Mutta milläs opettelet, kun mun tuntuma on, ettei ne englanninopettajat osaa sitä puhuttua englantia juuri sen paremmin kuin opetettavatkaan. Sama ilmiö kuin Japanissa (japanilaiset englanninopettajat ääntävät lähes kaikki englantia aivan kammottavan voimakkaasti japanilaisittain murtaen).
Teoriassa kyllä, käytännössä useinkaan ei. Jos nykylukiossa haluaa opiskella pitkän matematiikan ja suorittaa kaikki valtakunnalliset kurssit fysiikasta ja kemiasta, vapaaehtoisen kielen ottaminen johtaa siihen, että koulupäivät ovat suunnilleen joka päivä 8 tunnin pituisia. Läheskään kaikki eivät jaksa tätä, kun päivässä pitää kuitenkin käyttää useampi tunti läksyihinkin. Yksi lapsistani luki lukiossa ylimääräisenä pitkän saksan pitkän matematiikan ja fysiikan lisäksi. Loppujen lopuksi hänelle kertyi lukioaikana noin 90 kurssia, kun pakollisten määrä oli 75. Tämä tarkoittaa merkittävää työmäärän lisäystä.
Nykyinen kouluruotsi-farssi on totaalisen järjetön muttei ongelmiemme syypä. Suurin ongelma tällä hetkellä on näköalattomuus ja siitä aiheutuva passiivisuus.
R.Silferbergin ehdotus, että kaksikielisillä alueilla pitäisi kaikkien opiskella pakollista ruotsia, ei ota huomioon, että nuo alueet, esim pääkaupunkiseutu ovat Suomen monikielisimpiä alueita.
Vantaalla vieraita kieliä puhuvia on jo yli 14%, mutta ruotsinkielisiä vain 2.7%. Poliisit, lakimiehet, sotesektorin väki, opettajat, muut virkamiehet kohtaavat vieraskielisen asiakkaan paljon useammin kuin ruotsinkielisen.
Virkamiesten suomi-ruotsi-kielitaitovaatimus ei vastaa arjen kielitaitovaatimuksiin monikielistyneessä EU-Suomessa.
Siksi pitäisi kaikkialla Suomessa sallia valinnaisuus kieliopinnoissa, ruotsin tilalle voisi valita muita opintoja tai muuta kieltä.
Kieliopintoja ei pidä liioitella, kilpailukyvyn nostamiseksi tarvitaan parempaa osaamista, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, taito- ja taideaineita ja lisää resursseja tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, jotta saataisiin innovaatioita ja uusia yrityksiä ja työpaikkoja
Pieniä Not so a Trivial Pursuit tehätäviä (Odelle, suoraan muisista) Mitä tarkoittavat lyhenteet:
- B.P.-D.
— ENS
— ENA
— NZZ
— ETH (joskus virheellisesti ZTH)
Mikäli pieni kielialue olisi valtava haitta, niin Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla pitäisi mennä yhtä huonosti kuin Suomella ja Islannilla suorastaan surkeasti (ja menikin, mutta maan pankkikriisi tuskin johtui islannin kielen puhujien vähyydestä). Teettäähän pieneen kielialueeseen kuuluminen lisätöitä, mutta elämä on ja karavaani kulkee. Kielten suhteen paljon huolestuneempi olisin suomalaisten suomen kielen taidosta ja lukuinnosta.
Hyvä Osmo Soininvaara, en tunne sinua henkilökohtaisesti, mutta ihan esittelysi ja cv:si lukemalla olen aika varma, että lapsena sinulle luettiin ja paljon ja luit myös itse paljon. Aloitit luultavasti Aku Ankasta ja siirryit vähitellen raskaampiin aineisiin. Kirjat tuskin yksin tekivät sinusta tutkijaa ja poliitikkoa, mutta apua niistä oli varmasti paljon.
Mistä meille tulevaisuuden soininvaaroja? Tällä hetkellä moni suomalainen lapsi ei lue lainkaan, pojista varsinkaan. Joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei käytännössä osaa lukea muuten kuin mekaanisesti. Mikäli kehitys jatkuu tätä tahtia, tulee lukemisesta korkeasti koulutettujen naisten yksinoikeus. Tämä jos mikä on surullista, mahdollisuuksien haaskausta ja perusteellisesti vakavampi ongelma kuin suomen kielen puhujamäärä. Mitä hyötyä on kielitaidosta, jos sitä ei osaa käyttää?
Kaikkien suomalaisten ei ole helppo oppia ruotsia. Syitä on kaksi: kielellinen lahjattomuus ja motivaation puute. Motivaatio puuttuu ruotsin kohdalla valtaosalta suomalaisista luontaisesti, koska kyseistä kieltä ei tarvitse mihinkään. Ruotsalaisetkin vaihtavat englantiin puhuessaan suomalaisten kanssa.
Englannille on jatkuva tarve ja sen merkitys kasvaa teknisten aparaattien lisääntyessä. Jopa seitsenkymppinen isäni on joutunut vanhoilla päivillään oppimaan kyseistä kieltä, mutta ruotsista hänellä ei ole aavistustakaan — eikä sille ole ikinä ollut tarvetta.
Ihmisen elämä ja opiskeluun käytössä oleva aika on rajallinen resurssi, jota on järjetöntä tuhlata tätä marginaalikielten opiskeluun. Äidinkieli ja englanti saavat riittää, kunnes ihminen kokee itse tarvetta opiskella jotain muuta. Suomen kielen pakkosyöttö suomenruotsalaisille on siis sekin sama lopettaa.
Ruotsin kieli ei edistä muiden kielten opiskelua yhtään sen paremmin kuin niiden muiden kielien opiskelu. Tämäkin argumentti on siis aivan naurettava.
Suosittelen http://www.pakkoruotsi.net/perustelut.php ‑sivua heille, jotka kuvittelevat, että ruotsin kielellä on jotain merkitystä suomalaisille.
Vapaasti saa olla mutta ei sillä ole mitään totuuspohjaa.
Ensinnäkin Suomella ja Ruotsilla kielenä on yhteistä ei sitten mitään muuta kuin muutama sana sieltä täältä, rakenteellisesti olemme yhtä kaukana kuin kiina ja englanti.
Toisekseen väite että Ruotsin kieli parantaa mahdollisuuksia oppia muita kieliä lienee ehkä huonoin silta mitä voi keksiä — eikö paras tapa oppia Englantia olisi lukea sitä itseään tai Ranskaa, jos nyt siltä tuntuu.
Bottom line; kävin jonkin aikaa sitten opiskelemassa itselleni uuden ammatin. Osana tätä ammattia piti lukea Ruotsia, voin kertoa että luokassamme (jossa oli myös suuri määrä nuoria) kiinnosti sen kielen opiskelu tasan ei laisinkaan.
Voin väittää että n. 30 oppilaasta ehkä yksi tai kaksi pystyvät nyt työssään puhumaan Ruotsia sillä tasolla että he voivat kommunikoida perusasiat ymmärrettävästi.
Todellisuudessa kommunikointi esim. Ruotsalaisen kanssa käydään Englanniksi koska siellä osataan sitä suhteellisen hyvin.
Kävin nopeasti läpi edelliset viestit ja kokosin argumentit puolin ja toisin.
Näin puolustetaan pakkoruotsia:
- Pakon kritiikki on halpahintainen hyökkäys
— Ruotsin kielen pohjalta (muka) helpompi oppia muita kieliä
— Ruotsille ei kannata kääntää selkää, kannattaisi vaikka liittyä Ruotsiin (*huumoria?*)
— Ei kaikesta tarvitse olla hyötyä, ei ruotsistakaan
— Pitäisi aloittaa jo ekalta
— Ei suomenkieliset muutenkaan kieliä opi
— Norden
— Muita kieliä saa vapaasti lukea, vaan eipäs ne lue
— Suomenkieliset laiskoja lukemaan, eivät osaa edes suomea
Ovatko nämä riittäviä perusteita vaadittaessa pakkoa muitten lapsille, vapaaehtoista ruotsiahan näiden kirjoittajien lapsilta ei kukaan ole viemässä?
Vapaaehtoisia kieliopintoja pakkoruotsin sijaan puolletaan näin:
- Pakko on järjetön systeemi
— Ruotsia luetaan muttei opita
— Suomen kielitilanne muuttuu, muunkielisten osuus kasvaa, tarpeet muuttuvat
— Missään muualla ei ole kaikille pakollista pientä vähemmistökieltä alakoulusta yliopistoon
— Ahvenanmaakin poisti pakkosuomen, koska se söi nuorten muun kielitaidon
— Aika ja muut resurssit ovat rajallisia
— Kannattaa lukea sitä kieltä, jota haluaa osata
— Muista kielistä olisi ollut enemmän hyötyä
— Lisäkielet tekevät lukion todella raskaaksi
— Pakolle ei ole perusteita
Eivätkö nämä ole riittäviä perusteita vaadittaessa vapautta valita omille lapsille?
Minusta oleellista olisi nyt kysyä:
Miksi juuri koulutetut ja fiksut, pakkoruotsinsa lukeneet suomenkieliset olisivat kyvyttömiä tekemään järkeviä kielivalintoja lastensa kanssa, kun kaikkialla muualla perheet siihen pystyvät?
Minä olen niitä ikäluokkia jotka aloitti ruotsilla ja jatkoi sitä koko kouluajan (8v). Sitten englanti (7v) ja lopuksi saksa (3v). Eniten olen surrut surkeaa saksaa. Sitä olisi todella tarvinnut — ruotsia ei koskaan, mutta englantia joka päivä.
Kyse on resurssien käytöstä: tällainen tavallinen jamppa oppii kaksi kieltä. Mutta kun pitäisi oppia muutakin (olen DI) jotta olisi jotain puhuttavaakin, on kolmas jo liikaa.
Lapset ovat opiskelleet englannin lisäksi saksaa tai ranskaa ja hyvältä näyttää.
@E.S.10:41
“Mikäli pieni kielialue olisi valtava haitta, niin Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla pitäisi mennä yhtä huonosti kuin Suomella.”
Mikä pakollinen vieras pikkukieli mainitsemissasi maissa on opetussuunnitelmissaan?
Kielitaito on tärkeä asia. Pohjana pitää olla hyvä äidinkielen taito. Siihen on runsas kirjojen lukeminen oiva apu. Sitten voidaan opetella vieraita kieliä, joita nykymaailmassa tarvitaan. Pieni vähemmistökieli ei riitä, eikä voimavaroja saa tuhlata luettamalla koko kansalla sellaista. Halukkaat saavat lukea mitä tahansa, olipa se suomenruotsia, kiinaa tai arabiaa sikäli kun opetusta on tarjolla. Koulussa on opittava paljon muutakin kuin kieliä, joten äidinkieli ja 1–2 vierasta kieltä riittää oppivelvollisuuskouluun. Kielen oppijoissa on monenlaisia, eikä ääritapauksia pidä esittää malleiksi.
Hei Osmo,
Miksi asettaa ruotsinkieli tässä kohtaa heikonpaan valoon. Eikö sillä ole kuitenkin merkittävästi laajempi käyttäjäkunta kuin suomenkielellä? Eikö tämän logiikan mukaan olisi fiksumpaa tiputtaa Suomi kokonaan pois pakollisten opiskeltavien kielten listalta?
Olen käyttänyt paljon aikaa ruotsin opiskeluun. Siitä ei ole hyötyä työelämässä, jossa työkielenä on englanti. Siitä ei ole hyötyä työn saamisessa, parempia ruotsin osaajia on. Siitä ei ole hyötyä Ruotsissa, jossa osataan Suomea paremmin englantia.
Ruotsin kielen osaamisen pelastaa vain sen valinnaisuus. Ensimmäisenä pakollinen virkaruotsi on poistettava. Jos ruotsin taito hyödyttää työnhaussa, sitä luetaan ja osataan.
Kielitaidon teeskentely ei hyödytä ketään.
Valitettavasti keskustelu ei onnistu, osa vastustaa ruotsia ideologiansa takia. Minä en. Osa kannattaa perinteen vuoksi. Minä en.
Ruotsi pakollisena estää toki tehokkaasti Suomen kansainvälistymistä.
Tässä juuri yksi päivä mietin, että pitäisikö jollekkin kertoa totuus suomalaisista ruotsinopettajista ja opetuksesta yleensäkkin. Asun Tukholmassa, muutin 1,5 vuotta sitten 56 vuotiaana mieheni mukana. Kyllä harmittaa ja syvästi. Olen nyt Ruotsin kurssilla ja se on täällä tehokasta. Puolessa vuodessa nuo pakolaiset puhuvat tosi hyvin Ruotsia, vaikka eivät ole koskaan kuulleet sanaakaan. Meikäläinen joka on lukenut Suomessa Ruotsia vain laahaa perässä, jotenkin on jäänyt joku trauma opiskelusta ja ei saa millään asennoitumaan puhumiseen. Loistin kyllä kun aloittiin taivuttamaan verbejä, epämääräisiä verbejä osasin ison liudan, mutta siinäkin menivät kohta ohitse, kun oppivat tällä menetelmällä niitä käyttämäänkin. Kun nyt tältä kantilta katson opetusta Suomessa, niin mieleeni tulee kyllä katkeruus, että mitä kummaa he oikein puuhastelevat ja mikä on päämäärä. Ei se ole ollenkaan niin, että Ruotsia ei tarvita. Ei Ruotsia tarvitse vain insinöörit ja ihan vain siksikin olisi hyvä osata, että mikä mahdollisuus on työskennellä kahdessa maassa, valinnan mukaan. Onhan se niin, että täällä osataan Englantia, niin suomessakin, mutta kaikki tietää kyllä että on Ihan eri asia puhua omaa äidinkieltä. Täällä kun katsoo pikkulapsia, niin panee miettimään, että olisiko parempi aloittaa Ruotsin kieli jo päiväkodissa? Esimerkiksi. Laura 6v. Opiskelee ruotsinsuomalaisessa koulussa ja kertoi, että osaa Suomea, Ruotsia ja Venäjää. Isä on suomalainen äiti venäläinen ja kaverit puhuu Ruotsia. Lauran ei paljon tarvitse enää opiskella muuta, se on jo siinä. Unohtamatta sitä tosiasiaa, että siitä ei ole kuin 200 vuotta kun olimme samaa valtiota. Se tulee ilmi kaikessa täällä ja Ruotsin kurssilla tuli hyvä esimerkki kun Italialainen ja uusiseelantilainen keskusteli ruuasta ja tavoista ja minä siihen, että ei mitään uutta minulle. Puolalainen nainen kommentoi asiaa, että Ruotsin ja Suomen tavat on niin samanlaisia ja tuo sauna yleisissä tiloissa, se on tullut Suomesta tänne. Ehkä asiaa pitää katsoa muualtakin kuin yhdestä ikkunasta, joka on metsään päin.
Pölhöpopulistinen ulostulo. Tuntuu taas siltä, että kirjoittaja ei ole vähään aikaan saanut iltapäivälehtijulkisuutta, niin sitä on revittävä ihan mistä tahansa aiheesta. Ja tälläisella rimanalituksella sitä toki on luvassa, mutta uskottavuuden voi menettää vain muutaman kerran.
Onko tämä muuten puolueen kanta? Ovatko Vihreät lakanneet olemasta liberaali sivistyspuolue? Pitäisikö ruotsinkielinen yliopisto-opetus myös lakkauttaa?
Oman kokemukseni perusteella nk pakkoruotsin vastustus pohjaa lähes poikkeuksetta tietämättömyyteen ja niin näyttää olevan myös tässä tapauksessa. Ruotsin kielen (ja maan kaksikielisen historian) opiskelu ei ole mistään pois vaan kaikille lisää.
And BTW, if you Osmo really think that it’s of no use to learn globally small languages, maybe we could skip finnish altogether?
Soininvaara on älykäs, osaa laskea ja uskaltaa sanoa päätelmänsä suoraan. Olisipa enemmän samanlaisia.
Tapasin brittiläsen keskiasteen opettajan ja kyselin koulutuksesta. Kuulemma Britanniassa hänen alallaan valmistuu opettajaksi 21v iässä. Mihinkähän Suomessa nuorten aikaa tuhlataan, luullakseni Suomen luku on aika paljon suurempi. Eikö Britannia ole ihan sivistysmaa.
Kyllä vain! Ode on tästä ennenkin kirjoittanut, niin että ei tämä mikään “avaus” ollut, jollaiseksi Uusi Suomi tämän blogikirjoituksen luonnehtii.
Tässä haku Oden aiemmista kirjoituksista ao. aiheesta. Näihin en muista median reagoineen.
Olen samaa mieltä siitä, että tämä on vakava ongelma. Oman käsitykseni mukaan suomalaisten PISA-menestyksen putoaminen johtuu lähes yksistään siitä, että kodeissa lapsille ei lueta yhtä paljon kuin ennen ja lapset ja nuoret lukevat itse kirjoja selvästi vähemmän kuin ennen.
Ensimmäiset suomalaiset PISA-menestyjät olivat syntyneet 1980-luvulla. Heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan käytettiin selvästi nykyistä vähemmän aikaa erilaisten elektronisten härpäkkeiden kanssa ja paljon enemmän aikaa lukemiseen. En tarkoita, että elektronisten härpäkkäiden käyttö sinänsä olisi vahingollista, mutta se on vahingollista, jos niiden käyttämisen takia lukeminen jää selvästi vähemmälle.
Hyvä oman äidinkielen hallinta ja lukutaito ovat avaimia kaikkeen muuhun oppimiseen.
Olen “leikilläni” sitä mieltä, että itärajalta pitäisi kaivaa maata ja täyttää sillä Pohjanlahti, jotta tuo Lemmetin ehdotus kävisi paremmin toteen.
Nykyisin lukioissa englannin kielessä keskitytään kuuntelun ymmärtämiseen ilman kuvallista infoa ikään kuin kärpäsenä katossa kuunnellen.. Tuo kaiketi sen takia, että ylioppilaskokeessa kolmannes pisteistä saadaan kuullun ymmärtämisestä. Eli tuokin on vaan sitä varten, että saataisin halutun mukainen jakauma oppilaiden välille syntymään. Moni tuskastuukin teennäisten nauhoituksien kuunteluun kouluissa kun moottoriturvat työntävät kieltä maksimaalisella nopeudella.
Osmo, vaikka ruotsi ei toisi taloudellista etua, se takaa turvallisuuden. Kieliryhmien väliset ennakkoluulot olisivat nykyistä suuremmat, jolleivät useimmat suomenkieliset ymmärtäisi, mitä tai edes mistä ruotsinkieliset puhuvat. Ja sama pätee ruotsinkielisten käsityksiin suomenkielisistä. Pakkoruotsissa ei pitkällä tähtäimellä ole kyse kilpailukyvystä vaan yhteiskunnan vakaudesta.
Suomen koko koululaitos pitäisi muuttaa englannin kieliseksi. Vähän kirpaisi hetken aikaa mutta muutaman vuoden kuluttua kaikki puhuisivat sujuvaa englantia. Sekä suomen että ruotsin kielet voisi jättää kielten harrastajien materiaaliksi.
Yliopistoissa voitaisiin aivan hyvin luopua suomen kielestä, jolloin voitaisiin siirtyä oppikirjoihin hätäisten luentomonisteiden sijaan, jotka ovat englanniksi kirjoitettuja.
Suomeksi niitä ei kukaan ala kääntämään, koska kysyntä on niin vähäistä.
Professorit kuluttavat hirveän määrän resursseja siihen, että vuosittain raapustellaan hätäinen luentomoniste englannin kielisestä valmiista materiaalista.
Tämä on käsittämätöntä, koska voidaan sanoa, että sata prosenttisesti opiskelijat kuitenkin osaavat englantia!
Näin säästyisi professoreiden aikaa tärkeämpiin asioihin, kuten itse opetukseen ja tutkimukseen!
Ruotsin opiskelu alkaa kiinnostaa, kun alkaa näyttää välttämättömältä muuttaa johonkin oikeaan Pohjoismaahan, jotta työtä löytyisi.
http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2016/01/suomi-etaantyy-skandinaviasta.html
Viro ei houkuta Venäjän uhan takia. Saman asian vuoksi Suomi saattaa menettää kansainvälisiä investointeja.
Nato-jäsenyys ja valtioliitto muiden pohjoismaiden kanssa tarvittaisiin.
Argumentointi pakollisen ruotsin puolesta tuppaa olemaan loogisesti melko heikolla pohjalla.
Ei, ruotsi ei ole mikään portti muihin kieliin. Sitä saksaa oppii huomattavasti paremmin ja nopeammin lukemalla saksaa kuin ensin vuosikausia pakolla ruotsia.
Kyllä, pakollinen ruotsi vie resursseja muilta aineilta ja kieliltä.
“Koskaan ei voi tietää jos Vaalimaalta muuttaakin Ahvenanmaalle tai töihin Ruotsiin”. Ei voikkaan, ei sitä voi sen paremmin jos muuttaakin sinne Saksaan, Viroon tai vaikkapa Kiinaan. Miksi siis laittaa yksi pieni kieli muiden edelle?
“Kaksikielisillä alueilla ruotsin on säilyttävä pakollisena”. Suurin osa “kaksikielisistä” alueista on sitä vain paperilla ja juhlapuheissa, aivan kuten koko Suomen kaksikielisyyskin on. Ei esim. Helsinki ole todellisuudessa kaksikielinen vaikka tienviitat löytyvätkin suomeksi ja ruotsiksi. Helsinki on Euroopan mittakaavassa erittäin yksikielinen kaupunki; toisaalta Helsinki on myös monikielinen kaupunki jossa muiden kuin suomen ja ruotsin puhujen osuus kasvaa koko ajan.
Valtaosa ruotsia äidinkielenään puhuvista lienee kaksikielisiä, mutta vain harva suomea solkkaavista. Eivätkä ne valtaväestön edustajat kaksikielisiksi muutu pakottamalla tai juhlapuheilla, varsinkin kun millään lainsäädännöllä ei ole mahdollista tehdä ruotsista todellisuudessa tarpeellista kieltä.
Ruotsi on siitä kummallinen aine, että se on asetettu asemaan, jossa sen voisi kuvitella olevan tärkein koulussa opetettava asia valtaväestön edustajalle. Ruotsi kun on ainoa aine, joka on pakollinen jokaisella kouluasteella.
Ylipäätänsä tällainen lainsäädännöllä luotu tarve, jolla pönkitetään yhtä kieltä ja sen asemaa on kummallinen. Vielä kummallisemmaksi asian tekee se, että kansan vastustustus on aina ollut poikkeuksellisen korkea. Mitään legitimiteettiä nykyisellä järjestelmällä ei siis ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Minkäälainen hyöty/haitta arviointi on myöskin täysin mahdoton toteuttaa, koska hysteerisesti omiin etuoikeuksiinsa suhtautuva vähemmistö huutaa rasismia ja syrjintää heti jos joku kehtaa epäillä, että ruotsi ja sen pakollinen opetus nykymuodossaan saattaisi olla rikkauden sijaan melkoinen rasite.
Pakollinen ruotsi tulee häviämään ajan kanssa. Enää kyse on siitä milloin ja kuinka pahoin tappioin svekomaanikot siitä luopuvat.
PS. On erittäin suuri etu RKP:lle ja pakkoruotsia puolustaville, että valtaväestö ei juuri osaa ruotsia, eikä varsinkaan seuraa ruotsin kielistä mediaa. Se suoranainen rasismin määrä ja vähättely, mitä esim. HBL:n keskusteluissa suvaitaan pakkoruotsia puolustaessa ei menisi läpi missään muussa aiheessa eikä valtaväestön lehdistössä.
Tämän hetken akuutein kieliongelma on virkamiesruotsi, se on turha opintohidaste korkeakouluissa ja sen vaatiminen kaikilta virkamiehiltä on osa turhaa byrokratiaa.
Oletan ja toivon hartaasti, että nykyinen hallitus kykenee tarttumaan tähän epäkohtaan, hallitusohjelmassa olevan kielikokeilun lisäksi.
Heh, pakkoruotsi on varmaan keskeisin syy, miksi juntit eivät pidä suomenruotsalaisista. Järkevätkin ihmiset saattavat ihmetellä, josko pakkoruotsin takana sittenkin on ruotsinkieliset piirit ja niiden intressit — jolloin mieleen juuri tulee halu luoda eripuraa ja siten nostaa RKP:n kannatusta.
Ja miten niin pakkoruotsilla varmistetaan, että ihmiset ymmärtävät, mitä suomenruotsalaiset puhuvat? Täysin absurdi ajatus.
Suomen ongelma on kapea kielivalikoima, meillä on aika vähän sellaiseia, jotka sujuvasti puhuvat muuta kuin Suomea, Ruotsia tai Englantia. Vielä vähemmän on niitä, jotka jollain muulla kielellä puhuisivat sujuvasti tieteestä, taloudesta tai teknologiasta. Tämä jälkimmäinen on se viennin pahin kielimuuri.
Useimmat suomea äidinkielenään puhuvat eivät osaisi ostaa edes snickersiä kaupasta ruotsiksi, puhumattakaan mistään muusta.
Luulo että “useimmat” ymmärtäisivät ruotsista mitään on täysin hatusta vedetty.
Oden mielipidettä voi tarkastella ohittamalla tämän tunteita herättävän pakkoruotsikeskustelun kokonaan. Koulussa voi lukea jo nyt vieraita kieliä. Omasta kokemuksesta tiedän, että 4–5 kieltä ehtii hyvin käydä läpi koulutusputken aikana vaikkei suurempaa kielipäätä olisikaan — tosin jotain arvostusta edes vanhempien suunnalta tulisi olla.
Jotain havaintoja oppimisesta on tullut tehtyä. Ensiksikin englantia oppivat monet teknisesti suuntautuneet pojat todella hyvin jo melko nuorena ja enemmistö muutenkin “kuin itsestään”. Muiden kielien opiskeluun joutuu siis satsaamaan enemmän. Englannin näennäisen sujuva kielitaito ei välttämättä kanna pidemmälle. Yliopistoissa englanti on jo opetuskieli ja tieteellinen englanti jotain ihan muuta kuin koulussa opittu kieli.
Koulussa lisänä luetun ranskan/saksan/venäjän/espanjan taso on yleensä surkea, ei edes ns. turistikieli. Ryhmiä ei ole koska rahatilanne tai _kiinnostuksen_ puute. Tarkoituksena ei yliopistossakaan taida olla se, että pystyttäisiin seuraamaan saksankielistä alan keskustelua.
Olenkin taipuvainen olettamaan että kieliä ei lueta koska niitä ei pidetä arvoikkaina ei kenties ymmärretä miten ne avaavat mahdollisuuksia sillä kaikkihan puhuvat englantia. Tämä on harha ja toisaalta natiivien tasolle on suht vaikeaa päästä. Toisaalta se vääristää esimerkiksi yhteiskunnallista ja taiteellista keskustelua kun vaikutteita saadaan lähinnä englanninkielisistä maista. Rakenteet ovat kuitenkin vankkaa saksalais-ruotsalaista lainaa.
Helppo testi on vaikkapa miettiä koska on itse lukenut jotain espanjan/saksan/ranskan kielellä kirjoitettua artikkelia.
Osmo Soininvaara Suomessa riittää kyllä myyntimiehiä ja ‑naisia joilla on tarvittava kielitaito. Ja näillä on halussaan monta muuta kieltä kuin “ralli-englanti” ja Music-TV ‑englanti. Joten kielitaitoisten ihmisten puute ei ole ongelma. Ei kaikista suomalaisista kuitenkaan koskaan tule ulkomaankaupan myyntimiehiä ja ‑naisia! Se, että sinä soperrat huonoa englantia ei merkitse, että muut eivät osaisi sitä sinua paremmin vaikka ovat lukeneet pakko-ruotsin.
Itse asiassa aika säälittävä yritys viedä Perussuomalaisilta seuraavien Eduskuntavaalien tärkein vaaliase.
Kielellinen hajaannus on koko Euroopalle handicap, jota on vaikea korvata esim. sosiaalisen median puolella. Vaikka uuden Euroopassa keksityn sosiaalisen median sovellutuksen kääntäisikin heti monelle eurooppalaiselle kielelle, ei sovellutus leviä yhtä tehokkaasti kuin USA:ssa. Kielirajat haittaavat tehokkaasti viraalista leviämistä käyttäjältä käyttäjälle. Esimerkki: kuinka moni jaksaa jakaa Facebookissa useammankielisiä päivityksiä?
Siksi amerikkalaiset some-sovellutukset saavat helpommin kasaan kriittisen massan, josta palvelu voi levitä omalla painollaan (vaikka on USA:ssakin toki erikielisiä ryhmiä).
Mikä kulttuuri on se, jonka tunnemme huonosti ja jolla on meille merkitystä? Miten tämä huono tunteminen vaikuttaa vientiimme?
Eikö Soininvaara tiedä, että ohjelmointia ei tehdä englanniksi?
Ja näin Espoossa (ja varmaan monilla suuremmilla paikkakunnilla) opiskellaan ruotsin ja suomen lisäksi useita, ei välttämättä “kovin hyödyllisiä kieliä”:
“Monikieliset oppilaat voivat ilmoittautua oman äidinkielen/ylläpitokielen opetukseen. Opetusta järjestetään muiden oppituntien lisäksi kaksi oppituntia viikossa. Opetus on maksutonta, mutta huoltajat vastaavat matkoista ja mahdollisista matkakustannuksista.
Opetusta annetaan yli 30 eri kielessä.”
Mitä pakkoruotsin kannattajat pelkäävät tapahtuvan, jos pakosta luovutaa?
Olisiko niinkään huono vaihtoehto se, että ammattikoululainen voisi keskittyä kieliopinnoissaan vain vahvistamaan englantia?
Mitä haittoja olisi sillä, että lukiolainen olisi lukenut vain englantia ja saksaa tai vaikka englantia ja espanjaa?
Mitä te pakon puoltajat pelkäätte?
Nykynuorilla on kyllä toi pleikkarienglanti ykkösenglanti. Toisena tulee internet-englanti. Jos on noi hallussa, sujuu englanti hämmästyttävän hyvin.
Pakkoruotsin rampauttama kielitaito on pieni tragedia jokaiselle, joka haluaisi tutustua maailmaan muutenkin kuin tavaamalla ruotsalaisia — tai englanninkielisiä — lehtiä. Ei siinä mistään myymisestä ole pelkästään kysymys.
Mutta jos liiketoiminnasta haluaa puhua kansantalouden tasolla, kyllä monien kielten osaajat on parempi kuin ruotsin “osaajien” monokulttuuri. Ihan samalla tavalla kuin taloa rakentaessa on hyvä jos on monia erilaisia työkaluja eikä vain vasaroita.
Yksilönkin kyky aloittaa tai laajentaa bisneksiä paranee huomattavasti, kun hän osaa kolmantena kielenä muuta kuin ruotsia. Esimerkiksi Saksassa on paljon nettibisnestä vain saksan kielellä ja yli kymmenen kertaa enemmän potentiaalisia asiakkaita kuin ruotsiin verrattuna.
Tässä ei näy perehdytyn monikielisyyttä koskeviin tutkimuksiin. Vaikka nimenomaan ruotsin pakko-opiskelu ei välttämättä ole optimaalista, kannattaisi muistaa tutkimuksissa löydetyt monikielisyyden edut.
Montaa kieltä puhuva ihminen on keskimäärin nopeammin sopeutuva ja älykkäämpi kuin yksikielinen. Eri kielet tarjoavat myös eri viitekehyksen esim. ongelmanratkaisuun: ongelmaa pystyy lähestymään eri kantilta eri kielten kautta. Myöhemmin opitun kielen kautta ajateltaessa on mahdollista ajatella nimenomaan loogisesti.
Kaiken muun lisäksi on myös puhtaasti kielten määrästä johtuva etu: uusien vieraiden kielten omaksuminen nopeutuu osattujen kielten määrän kasvaessa. Täten suomalaisilla on etulyöntiasema esim. amerikkalaisiin ja britteihin verrattuna opiskeltaessa vaikka mandariinia tai japania. Emmekä me ole ainoat useita vieraita kieliä opiskelevat. Benelux-maissa on täysin normaalia puhua neljää kieltä, eikä se näy heidän menestymistään häiritsevän. Maailmassa kaksikielisyys on yleisempää kuin yksikielisyys.
Ne ovat juurikin nämä kirjoituksessa ylistetyt vain englantia puhuvat, jotka ovat alilyöntiasemassa. Jos esim. insinöörien viimeistelykyvyssä on suomessa vajaavaisuutta, kannattaisi sitä lähteä etsimään jostain perustellummasta lähteestä. En myöskään oikein usko tämän olevan Suomea eristävä asia — suomalaisten englanti on eurooppalaisittain sujuvaa.
En tiedä onko kysymys esitetty tosissaan, sen verran se on absurdi. Mutta vastataan nyt vaikka kiinalainen kulttuuri tai venäläinen, japanilainen, saksalainen ja mitäs kaikkia maita ja kulttuureja niitä nyt onkaan, joiden kulttuurin tuntijoita olisi hyvä olla Suomessa nykyistä enemmän.
Vientiin huono kulttuurin tunteminen vaikuttaa — yllätys, yllätys — heikentävästi. Vaikea sanoa kuinka paljon, mutta verrataan vaikka Ruotsiin, jossa siis ei ole kuin pakkoenglanti. Ruotsin vienti toimii paljon laajemmalla rintamalla ja siellä syntyy paljon enemmän kansainvälisillä markkinoilla toimivia startuppeja. Toisena esimerkkinä toimikoon Kiina, jossa vieraita kieliä osataan ja kulttuureja tunnetaan huonosti. Sen vienti perustuukin pitkälti halpaan hintaan ja ideoiden lainailuun tai varastamiseen.
Arvaat varmaan, kumman esimerkkiä Suomen olisi seurattava.
Ohjelmointikielten sanaston on, muuten, englantia.
Millähän vuosisadalla sinä olet menossa? Jo 1980-luvulla, kun itse opiskelin TKK:lla, suurin osa oppikirjoista oli englanninkielisiä, vaikka itse opetus olikin suomeksi. Opiskelijat ihan oikeasti myös ostivat opintolainalla ne englanninkieliset oppikirjat itselleen ja lukivat niitä. Toki tämän seurauksena kehittyivät myös toimivat käytettyjen oppikirjojen markkinat.
Nykyisin vain on se ongelma, että kun kurssin opettaja ilmoittaa oppikirjan, niin 100 opiskelijan kurssilla 1 tai 2 oikeasti hankkii vaaditun kirjan käyttöönsä. Loput olettavat, että luennoija raapustelee sellaisen materiaalin, jonka avulla kurssin pystyy suorittamaan ilman oppikirjaa.
Osalla kursseista luennoijan raapustamaa materiaalia tarvitaan toki siksikin, että sopivaa englanninkielistä oppikirjaa ei ole markkinoilla.
Ruotsinkieliset koulut on valkoisia ja pysyy. Siitä tulee valtava vetotekijä, kun rajat on auki vielä +5 vuotta. Tämä romahduttaa pisa-tulosta entisestään, kun opiskellaan väärällä kielellä.
Datalasit pystyy tarjoamaan kaikki kännykän ominaisuudet ja paljon uusia. Ne on varmasti uusi kännykkä/internet. Kaikesta päätellen ei olla mukana siinä junassa. Herätys Yle, Koulut ja poliitikot.
“Eikö Soininvaara tiedä, että ohjelmointia ei tehdä englanniksi?”
Itse asiassa monet ohjelmointikielet ovat hyvin paljon englantia. Ruotsin kielellä ohjelmointia ei ainakaan tehdä! Tietyssä mielessä ohjelmointi on olennaisesti myös loogista päättelyä, ja sitähän on myös matematiikka toisin kuin jokin ruotsin kieli.
Kyllä on taas ruotsin kannattajilla täysin todellisuudesta vieraantuneita argumentteja.
Itselläni jäi lukiossa saksa pois, koska luin kaikki matematiikat, fysiikat ja kemiat ja näin kolme kieltä siihen päälle liian raskaana.
On ilmiselvää että vapaasti valittavana se olisi ollut saksan sijasta ruotsi, joka olisi tipahtanut. Tähän on kenenkään besserwisserin turha tulla väittämään, että ruotsi ei syönyt saksaa.
On eri asia opetella äidinkielen sukukieliä kuin vieraita kieltä toisen vieraan kielen pohjalta.
Olen aina ollut kateellinen englantia äidinkielenään puhuville, heillä on ohjelmoinnin, tieteen jne oppikirjat valmiiksi avautuvina.
Itse jouduin nuorena tuskaisemmin jankkaamaan konekieliohjelmointia (pelkkä into auttoi mutta helpompaakin olisi saanut olla). Eli vaikean oppikirjan kohdalla pienen kielialueen suomalaisella on 2x opiskelutaakka vs anglikaani.
Pertti A.:
Onko tämä muuten puolueen kanta? Ovatko Vihreät lakanneet olemasta liberaali sivistyspuolue? Pitäisikö ruotsinkielinen yliopisto-opetus myös lakkauttaa?
Oman kokemukseni perusteella nk pakkoruotsin vastustus pohjaa lähes poikkeuksetta tietämättömyyteen ja niin näyttää olevan myös tässä tapauksessa. Ruotsin kielen (ja maan kaksikielisen historian) opiskelu ei ole mistään pois vaan kaikille lisää.
Tämä oli ehkä kaikista kommenteista viihdyttävin, kiitos siitä Pertti!
Liberaalithan jo määritelmällisesti ajavat kaikkea pakollista ja pyrkivät kaventamaan valinnanvapautta, eikö? 😉
Listaa nyt vielä Pertti meidän tietämättömien huviksi ja opiksi ne perusteet vaikka ranskalaisiin viivoin (6 riittää) miksi ruotsin (eikä esim. englannin) tulee olla pakollista eikä valinnaista.
PS. Täälläkin esitetyn näkemyksen ruotsin hyödyllisyydestä joidenkin muiden (norja, tanska, saksa…) kielien opiskelussa allekirjoitan. Mutta pakollisuuttahan sillä ei voi perustella; argumentti olisi sama kuin _pakottaa_ Helsingistä Tampereelle matkustavat kulkemaan Turun kautta, koska Turusta on hieman lyhyempi matka Tampereelle kuin Helsingistä ja sitäpaitsi Turkukin on (ollut) hieno ja arvokas kaupunki.
Tällä blogilla ei esitellä vihreiden kantoja vaan minun kantojani. En ole enää kansanedustaja enkä pidä itseäni valtakunnan tasolla myöskään poliitikkona.
Aki Hyödynmaa kirjoitti 3.1.2016 kello 20:43:
Ruotsin kieli toimii porttina germaanisiin kieliin sellaisilla kansalaisilla, jotka jo osaavat ruotsia ennen toisen germaanisen kielen opiskelun aloittamista. Lähinnä suomenruotsalaisilla on tämä etu, samoin kuin heillä on kaksikielisyysetu. Jos joutuu opettelemaan ruotsin kuin minkä tahansa vieraan kielen, porttiteoria on järjetön. Saksaa oppii parhaiten opiskelemalla saksaa.
Yhtä käsittämätön on ajatus ruotsin helppoudesta suomalaisen oppia – siis suomalaisen, jolla ei ole kontaktia ruotsiin koulun ulkopuolella. Suomessa ja ruotsissa ei ole yhteistä sanastoa, jos ei lasketa suomenruotsalaisten tapaa viljellä puheessaan suomenkielisiä ilmaisuja. Ruotsia on yhtä hankala tai helppo oppia kuin mitä muuta kieltä tahansa. Jos taas kontakteja ruotsiin on, ei kyse olekaan enää ruotsin helppoudesta. Toki ruotsi on vaikkapa maahanmuuttajan helpompi oppia kuin suomi, mutta emme vertaakaan suomea ja ruotsia vaan ruotsia ja muita indoeurooppalaisia kieliä.
Ruotsin vapaaehtoisuuden kannattajat listaavat usein kieliä, joita kansalainen osaisi tai ainakin voisi osata, jos koulussa tätä mahdollisuutta ei otettaisi pois. Hehkutetaan eurooppalaisten kielten lisäksi arabiaa ja kiinaa. Tämä on yltiöpäistä liioittelua. Valintapalettiin – siis pakollisiin kieliopintoihin kuuluvaan palettiin – ei varmasti olisi ruotsin lisäksi mahdollista ottaa muita kieliä kuin saksa ja ranska. Pakollisuus tässä tarkoittaa, että yksi olisi pakko valita. Englanti lienee pakko määritellä pakolliseksi; ei ole järkevää että Suomen koulusta valmistuisi kansalaisia, jotka eivät osaa maailman lingua francaa.
Pitäisin parhaana sitä, että peruskoulussa olisi vain yksi pakollinen vieras kieli – englanti. Toisen ”pitkän kielen” voisi valita vapaaehtoisena. Lukiossa olisi toinen vapaavalintainen vieras kieli pakollinen. Tämä kieltämättä supistaisi kielitaitoa niiden osalta, jotka jättävät koulunkäynnin peruskouluun eivätkä ota vapaaehtoista kieltä. Koska nämä kansalaiset ovat lahjakkaita muissa kuin pitkällistä opiskelua vaativissa asioissa, en pidä tätä kansallisena katastrofina. Päinvastoin: olisi suuri etu saada koulusta onnistumiskokemuksia, kun voisi suuntautua omimmille aloille.
On hupaisaa ajatella, että nykyinen pakkoruotsiminimi riittäisi yhtään mihinkään asioiden hoitoon valtionviraston asiakaspalvelutyössä. Tämä minimi opintonsa peruskouluun jättävällä supisuomenkielisellä oppilaalla — joka kuuluu juuri siihen ryhmään, jonka lahjat ovat muualla kuin pitkällistä opiskelua vaativissa asioissa — tarkoittaa kolmen vuoden aikana muutamaa viikkoa lukukaudessa ruotsia, pitkät tauot välissä jotta kaikki varmasti unohtuisi.
Koulun kielivalintojen vapautta ja vapaaehtoista ruotsia kannattavissa kirjoituksissa esitetyissä väittämissä on yksi heikkous: niissä ei tunnusteta näkökohtia, joissa vastapuoli on oikeassa. Niitäkin on, mutta ne eivät riitä pakkoruotsin oikeutukseen.
Seuraavassa kommentteja muutamaan yleiseen väittämään pakkoruotsin puolesta (porttiteoriaa kommentoin jo aiemmin tässä keskustelussa). Ensin haluan kuitenkin lämpimästi suositella ruotsin hyvää osaamista kaikille riippumatta siitä, tarvitseeko ruotsia työssään vai ei. Se avaa naapurin mediamaailman ja kulttuurin, joka on sillä tavalla meille kiinnostava, että siinä käsitellään samoja asioita kuin meilläkin. Ei ranskalaislehden jutuissa tai uutisissa paljon samoja aihelmia ole kuin ne, mitkä meitä Suomessa kohauttavat.
1. ”Kaksikielisyys on rikkaus.”
On selvää, että on suuri etu olla kaksikielinen. Kaksikielisellä on aina etulyöntiasema siihen lähimmäiseen nähden, joka ei osaa muuta kuin äidinkieltään. Kaksikielisyyttä ei kuitenkaan saavuteta pelkkien kouluopintojen avulla muutaman opintoviikon pohjalta. Siihen tarvitaan runsaasti kielen käyttöä koulun ulkopuolella.
2. ”Jotta taattaisiin kansalaisten tasa-arvoisuus työnhaussa, on jokaisen opeteltava ruotsia julkisen sektorin virkojen hakua varten.”
Ruotsinopiskelun pakollisuus olisikin alettava purkaa virkaruotsivaatimuksista. Jokaisen viraston työntekijän ei tarvitse osata ruotsia, riittää kun työntekijöistä joku/jotkut osaavat. Myös etätulkkaus on mahdollinen. Erityisesti yksikielisillä suomenkielisillä paikkakunnilla tämä riittäisi. Ruotsin vaatimus viroissa tulisi voida määritellä paikkakunnittain. Jos haluaa Iisalmen verovirastossa ruotsinkielistä palvelua, on asiointiaika varattava etukäteen. Ruotsinkielisenkin kansalaisen kannalta tässä olisi se etu, että asiat hoituisivat ammattitaidolla eikä olisi vaaraa virheellisestä ja huonosta asian hoidosta. Viimemainittu riski on huonosti ruotsia osaavan virkailijan kanssa asioidessa olemassa.
3. ”Ruotsinkielisten kansalaisten on saatava palvelut äidinkielellään.”
Ks. kohta 2.
4. ”Ruotsin on oltava pakollinen oppiaine, koska perustuslain mukaan Suomi on kaksikielinen maa.”
Suomi on kaksikielinen maa, mutta perustuslaki ei määrää että kansalaisen on oltava kaksikielinen – ei edes että kunta on kaksikielinen. Laki suo kansalaiselle oikeuden olla osaamatta mitään vierasta kieltä tai osata jotakin muuta muttei ruotsia. Kevennykseksi: Itse asiassa laki ei määrää kansalaisen osattavaksi yhtään mitään. Oppivelvollisuuden voi täyttää ilman, että oppii mitään.
5. ”Kielitaitoa pitäisi lisätä, ei vähentää.”
Miten kansalaisen kielitaito vähenee, jos hän englannin ja ruotsin asemesta osaa englantia ja saksaa? Tai englantia ja ranskaa?
6. ”En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä.”
Tietenkään kukaan ei siitä valita. Miksi sellaista pitäisi valittaa? Valituksen aihe on pikemminkin se, että EI osaa kieltä jota tarvitsisi. Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan tarvitse ruotsin taitoa – eivätkä kaikki saa ylipäätään jonkun vieraan kielen osaamisesta iloa.
7. ”Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme.”
Kyllä. Niin on myöskin Venäjä ja venäjän kieli. Oppivelvollisuuskoulussa on kuitenkin keskityttävä kansalaistaidollisesti tarpeellisiin oppiaineisiin. Tutkijantyössä tarvittavat erityistaidot ja harrastuneisuus tulee hoitaa vapaaehtoisella opiskelulla.
8. ”Ruotsin kieli on osa pohjoismaista identiteettiämme.”
Identiteettimme on olla yksi pohjoismaa. Vaikka suhtautuisi pakkoruotsiin vihamielisesti, Suomi on sittenkin yksi pohjoismaa. Ruotsi on Pohjoismaissa lingua franca heti englannin jälkeen. Suomessa on monessa asiassa käyttöä ruotsin kielelle – ei kuitenkaan aina, kaikkialla ja jokaiselle suomalaiselle. Valtaosassa Suomen paikkakuntia ei ruotsin kieltä tarvitse milloinkaan.
9. ”Koulussa on paljon pakollisia aineita, esimerkiksi matematiikka.”
Oppivelvollisuuskoulussa on keskityttävä kansalaistaidollisesti tarpeellisiin oppiaineisiin. Tutkijantyössä tarvittavat erityistaidot ja harrastuneisuus tulee hoitaa vapaaehtoisella opiskelulla. Matematiikalle ei ole vaihtoehtoja.
Ihmettelen sitä varmuutta, jolla lukuisat täällä mielipiteitään voimakkaasti paasanneet tietävät etukäteen, mitä kieliä joku alle 10-vuotias taapero tulee myöhemmässä elämässään tarvitsemaan. Kun asiaa tarkastelee näin jälkikäteen, voi vain todeta, että ikinä ei olisi voinut ennakkoon arvata, mitä kieliä aikuisiällä tarvitsee ja mihin.
Siksipä ei kannattaisi niin voimallisesti vaahdota jonkun kielen puolesta tai jotakin vastaan. Suomi on helkutin pieni kielialue, jonka asukkaat joutuvat väkisin opettelemaan isompia kieliä pärjätäkseen muiden kanssa. Siksi kannattaa opetella niin montaa, kuin mihin rahkeet suinkin riittävät. Huono englanti, jota melkein kaikki nykyään osaavat, ei todellakaan riitä kuin alkeelliseen kanssakäymiseen. Mikään bonus se ei missään ole.
Voisin pistää kohtuullisen summan vetoa, että näin sanova ihminen ei omaa sivistystä sen vertaa, että osasisi selittää esim. matematiikan peruskäsitteet. Aika vammaista.
Hienoa sinänsä, että kirjottaja näyttää ymmärtäneen astuneen miinaan ja julkaisi nopeasti seuraavan blogikirjoituksensa, mutta nyt kiekkopikkuleijonien menestyksen huumassa en jaksa saivarella, vaan haluan kanssanne yhtyä juhlavaan maammelauluun:
“Vårt land, vårt land, vårt fosterland,
ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand,
ej sänks en dal, ej sköljs en strand,
mer älskad än vår bygd i nord,
än våra fäders jord!”
Suonette anteeksi, että sivistykseni estää minua käyttämästä cover-versioita. Osmo: det är finska som är turha. Alltid varit.
Kuka on juntti ja miksi? Ja kuka niistä pitää? Vem tyckä om junttin?
Vain Suomessa pakotetaan 95 % väestöstä opettelemaan 5 %:n vähemmistön kuolevaa kieltä, joka jo vuonna 2030 on vähemmistökieli omassa maassaankin.
Ruotsin opettelua puolustellaan täysin valheellisin perusteluin, koska kunnollisia argumentteja sen puolesta ei kerta kaikkiaan ole.
Ei ainuttakaan. Pelkkää resurssihaaskausta koko pakkoruotsi.
Ongelma ei ole ruotsinkielen pakollisuudessa kouluissa.
Ongelma on siinä että ruotsinkielen opiskelu ei kiinnosta, eikä muutakaan kielet.
Suomalaiset puhuu suomea, ja vain suomea. Englantia ehkä pakon edessä.
Ulkomaanmatkatkin tehdään suurelta osin paikkoihin missä tiedetään pärjäävän suomeksi tai kangertelevalla englannilla. (Lue Torremolinos)
Suuri osa suomen kansasta osaa ruotsia, mutta eivät suostu puhumaan sitä, syitä on monia.
Poistaako ruotsinkielen “pakkoleiman” poisto tätä puhumattomuutta muitten kielien osalta?
Vastaus on ei!
Pakkoruotsi on nyt vain sopiva maalitaulu meille tuppisuille täällä Suomen Tasavallassa!
Heh, tämä näkökulma on hyvä ottaa huomioon, varsinkin jos tekee kaupaa idässä (ehkä Intiaa lukuunottamatta).
Suomalainen tulee kansainvälisellä kökköenglannilla siellä kohtalaisen hyvin toimeen, jos yksinkertaiset lauserakenteet ovat hallinnassa. Natiivit englantilaiset ovat välillä hukassa, kun väärin äännetty sana sytyttää heidän päässään useita kynttilöitä ja he joutuvat sitten arpomaan mitä niistä puhuja tarkoitti. Näin ainakin natiivi englantilainen ystäväni väitti 🙂
Suomi ei kuulu pakollisten opiskeltavien kielten listalle kuin ruotsin- ja vieraskielisillä (suomenkieliset eivät lue suomea, vaan oppiainetta nimeltä äidinkieli ja kirjallisuus, jossa opiskellaan mm. aakkoset ja se mitä eroa on runolla ja novellilla sekä harjoitellaan lähteiden käyttöä tuotettaessa asiatekstiä). Heiltä poistuisi pakkosuomi oletettavasti siinä samalla kuin suomenkielisiltä poistuisi pakkoruotsi. Tosin Suomessa asuvan ruotsinkielisen motivaatio ja tarve suomen opiskeluun lienee monta kertaluokkaa suurempi kuin Suomessa asuvan suomenkielisen motivaatio ja tarve ruotsin opiskeluun.
Hyvä idea! Kanditaatiksi suomeksi, maisteriksi englanniksi tai kielellä x.
Oppilas: Mihin ruotsia tarvii?
Opettaja: Tarvitset sitä jos menet lukioon.
Oppilas: Missä tarvitsen sitä sen jälkeen?
Opettaja: Jos menet yliopistoon.
Oppilas: Missä minä tarvitsen sitä sen jälkeen?
Opettaja: Jos löydät ruotsinkielisen tyttöystävän.
Ruotsia tulee opiskeltua siis vain paperien takia, käytännössä ruotsilla ei monikaan tavallinen kansalainen tee mitään.
Tiedän monta sellaista ihmistä jotka ovat kirjoittaneet ruotsista hyviä arvosanoja, mutta silti kun alkavat ruotsia puhumaan ruotsalaisen kanssa niin kieli vaihtuu äkkiä englanniksi.
Vaikka pakkoruotsia tietysti vastustankin, tästä täytyy olla eri mieltä. Erinomaisesti ruotsia osaavana — tai osanneena — ruotsi, kun sen oppii, tuntuu jotenkin paljon tutummalta kieleltä kuin vaikka englanti.
Mielestäni suomi on ruotsin läheinen “sukukieli” siinä mielessä, että suomi on kehittynyt kielenä ruotsin rinnalla ja esikuvien mukaan (samalla tavalla kuin ruotsi on pitkälti kehittynyt alasaksasta keskiajalla). Suomen kielen “ruotsalaistajina” ovat toimineet etenkin papit, jotka käänsivät joskus horjuvalla suomellaan valtiovallan käskyjä ja ilmoituksia rahvaalle. Porvareilta opittiin puhumaan kaupasta ja muista “moderneista” asioista.
Muistuu mieleen, miten isoäitini vielä vanhana sotki suomeensa ruotsia, koska oli joskus nuorena ollut kaupungissa kotiapulaisena.
Siksi, väitän, ruotsi on suomalaiselle helpoin kieli oppia. Jos ei sitten eesti keel, jossa on vielä enemmän tuttuja sanoja kuin ruotsissa. Toisaalta orgaaninen yhteys puuttuu tai tarkemmin sanottuna katkesi kauan sitten, kun se ruotsin ja suomen välillä jatkui näihin päiviin.
Suomessa on vapaa kielivalita. Suomessa voi käydä koulua ja opiskella suomeksi, ruotsiksi tai saameksi riipuen mitkä ovat paikkakunnan viralliset kielet, ja lisäksi suurimmissa kaupungeissamme myös englanniksi, ja Helsingissä myös saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi.
Nuoris on äänestänyt — pakollista ruotsia opiksellaan pakolla ja olemalla paikalla, sitä ei opita eikä osata.
Perustelut ovat moraalisesti vähän heikolla pohjalla:
- suomalaiset sivistymättömät barbaarit eivät ymmärrä eivätkä kykene valitsemaan mitä tarvitsevat ja eteenkään sivistys- ja haliintokieli ruotsin opiskelua, joten se on tehtävä näille alempiarvoisille ihmisille pakolliseksi ja samalla heitä kasvatettava sivistyskansaksi.
- koska suomenruotsalainen lapsi opiskelee S2:ta koulussa niin hän joutuisi huonompaan osaan, jos suomenkielinen lapsi saakin käyttää ajan vaikka oman äidinkielensä oppimiseen. Joka tapauksessa tasa-arvoa edistetään kunhan suomenkieliset laiskimukset kertaavat ehtoja ja kursseja sekä täyttävät tukiopetuksen eivätkä vahingossakaan saa mitään etua muihin nähden.
Lukiossa pakollista on uskonto ja ruotsi! 2016!
Suomenruotsalaisilta toivoisin viimeinkin jotain tolkullisia ehdotuksia. Heille palvelut tuottavat joka tapauksessa aivan oikeasti ruotsia osaavat ihmiset, jokaisella alalla on myös ruotsinkielinen koulutus tarjolla. Osan siitä toki voisimme osaa Ruotsista.
Jos tätä nykytouhua jatketaan, se todellakin hävittää ruotisin osaamisen kokonaan. Itse uskon jyrkästi, että valinnaisuus toisisi takaisin sen oppimisen kieleen ja pelastaisi ruotsin osaamisen Suomessa. Jos ruotsin taito on hyödyllinen, sitä varmasti opiskellaan.
Suomenkieli on siinä 150 vuoden aikana saatu kyökkikielestä tieteen ja taiteen kieleksi.
Suomen kielen erilaisuus muista euroopalaisista kielistä haittaa lähinnä siirtolaisten ja pakolaisten kotouttamista ja työllistymistä. Ei suomalaisten pärjäämistä muualla maailmalla jos halua kommunikoida on.
Monet siirtolaiset olisivat halunneet ennemmin ruotsin kuin suomen kielen kurssille mutta mahdollisuutta ei ole annettu kuin Raaseporissa. Tänne tulevat siirtolaiset tietävät että suomen kielellä ei tee yhtään mitään Suomen ulkopuolella mutta ruostin kielellä pärjää 20 miljoonnan asukkaan Skandinaviassa.
Språkmurar finns det runt t.ex. Italien och Frankrike, för att utländska filmer här dubbas till det nationella språket och för att den egna språkgruppen är tillräckligt stor för ett tillfredsställande utbud på Internet. Finländska högstadieelever behärskar bättre engelska än vuxna fransmän och italienare gör av den enkla anledningen att den finska liksom den svenska språkgruppen är så liten. För övrigt är tvåspråkigheten — enligt Soininvaaras logik — ett större problem för svenskspråkiga elever, som i regel “tvingas” läsa finska redan på 3. klassen.
Tällä hetkellä valtio olettaa, että kaikki 10-vuotiaat tarvitsevat tulevaisuudessa ruotsia. Ilmeisesti on vaahtoamista, jos toteaa, että erittäin suurella todennäköisyydellä kaikki eivät sitä tarvitse, sillä eiväthän heidän vanhemmatkaan ole tarvinneet. Tämän takia pakkoruotsista olisikin päästävä eroon, jotta kyseiset lapset voisivat opiskella niitä isoja kieliä, joita heidän vanhempansa eivät ehtineet opiskella tarpeeksi, joten he ovat joutuneet tulemaan toimeen sillä huonolla englannilla. Pakkoruotsia vastaan “vaahdotaan”, koska siinä ei ole mitään järkeä.
Englannin kielen suosiminen on turhaa,sillä nykynuoret oppivat sitä joka käänteessä:
Mediat käyttävät englantia,tietokoneet täyttävät englantia, pelit käyttävät englantia, elokuvat ovat pääasiassa englantilaisia, nuoret lukevat englanninkielisiä lehtiä ja kirjoja
Niinpä pojat osaavat englantia paremmin kuin tytöt. On turha lisätä panostusta kieleen,joka opetellaan joka tapauksessa muista syistä
http://yle.fi/uutiset/pojat_kiilaavat_tyttojen_ohi_englannin_kielessa_tietokonepelien_ansiosta/5450679
Suomen suurimmat kauppakumpanit vat Saksa , Ruotsi ja ennen oli Venäjä, varmana palaa uudestaankin suurten joukkoon
Niinpä satsauksia pitäisi panna saksaan , nyt pitkän saksan kirjoittaa vain n 1200 jalyhyen 4000.
Tarvitsemme myös venäjän osaajia kirjoittajia on vain 350/500
Ruotsi voisi olla valinnainen, nyt sen kirjoittaa lähes kaikki, mutta vähempikin riittäisi , jos panostuksia muihin saadaan lisää
Kielivalintojen supeus rajaa monet suuret markkinat pois kaupankäynnistämme
Englantia äidinkielenään puhuvia on vain n 400 miljoonaa ja toisena kielenä puhuvia n 1000 miljoonaa maailmassa .Mutta monela markkina-alueella sitä ei osata tai osaaminen on niin heikkoa, ettei sillä businessta tehdä .
Englannilla voi kyllä ostaa mutta ei myydä
Toinen kotimainen ei ollut aikaisemmin ongelma, kun ikäluokka jaettiin riittävän aikaisin kansalaiskouluun ja oppikouluun. Oppikouluun ei tullut tyhmiä, joille toinen kotimainen olisi ollut ongelma. Ei se välttämättä mennyt loistavasti, mutta meni kuitenkin.
Todellisuudessa saksa, englanti ja ruotsi tukevat aika hyvin toisiaan. Samalla tavalla kuin ranska, italia ja espanja. Eli suomenkielisillä nuorilla ruotsin opiskelu tukee toista kotimaista, englantia. Suomen opiskelua ruotsinkielisillä lapsilla voikin pitää sitten turhana.
Sinänsä toinen kotimainen voi hyvin olla vapaaehtoinen, mutta rannikolla sekä kuntien että valtion palveluiden pitää olla kaksikielisiä. Olen aina saanut palvelut suomeksi, kun olen halunnut. Ei se voi olla sen vaikeampaa tarjota niitä ruotsiksi, mutta kieliopintojen vapaaehtoisuus suitsisi hieman sudeettisavoilasten virtaa Länsi-Suomeen.
Aikaansa vosi käyttä hyödyllisemminkin kuin kiistelemällä tästä aiheesta ja kieliopinnoista.
Etsikääpä jostakin käsiinne matemaattisten aineiden aikauslehden Dimension numero 6/15 ja lukekaa, mieluiten huolella
ylioppilastutkintolautakunnan pitkäaikaisen puheenjohtjan, matematiikan em. professori Aatos Lahtisen elävästi kirjoitetut muistelut kokemuksistan ensin YTL:n sensorina, sitten jäsenenä ja lopuksi puhenjohtajana. Lahtinen muuten on norssin käynyt ja päntännyt päähänsä latinan kielioppimuodot.
Seikkaperäiset kirjoitukset kevään matematiikan yo-kokeesta ja sen tuloksista sisälsivät usein jonkun sopivan klassikkositaatin. Parhaiten muistan Hannibalin sanat: Löydän tien tai teen sen. Kenraalit epäilivät, miten hän pääsee Alppien yli.
-
On harhaa kuvitella, että olisi tarkoitus luopua toisen kotimaisen opiskelusta. On tarkoitus luopua ylimielisten freudentalistien eli ruotsii-imperialistien suomenkielisiin kohdistuvasta nöyryyttämisestä.
Sivistystä vaille jääneet eivät tiedä, ettei Ruotsissakaan ole pakkosuomea, eikä tarjota edes suomenkielisille kunnollista äidinkielen opetusta. Ovatko ruotsalaiset siis moukkia, jotka pitäisi jotenkin eristää?
En oikein pidä näistä kielikeskusteluista, sillä ns. “pakkoruotsin” takia monen tunteet käyvät aivan liian kuumina. Ja kuten aina, nimenomaan vastustaminen on välillä suorastaan kiihkomielistä. Olen joutunut itsekin tilanteisiin, joissa minulle on esitetty “rationaalisia perusteita pakkoruotsista luopumiseksi”. Ne perusteet on kuitenkin esitetty kovalla äänellä, sylki roiskuen ja vaahto suupielistä tursuten. Enkä ole ollut edes varsinaisesti eri mieltä. Huh huh.
Josko nyt kuitenkin muutama kielikommentti.
Kieliasia on epäilemättä pieni taloudellinen haitta suomalaisille, mutta ei sitä kannata liioitella. Me olemme varsin kielitaitoista väkeä, kun liikumme maailmalla, toisin kuin monet muut vähän isompienkin kielialueiden ihmiset. Ja on siitä kielten opiskelusta, uskon, muutakin hyötyä kuin pelkkä kielen oppiminen.
Kummallinen uskomus on se, että englantia jonkin verran osaamalla olisimme yht’äkkiä kovin kansainvälisiä. Englanninkieli avaa vain yhden siivun maailman monimuotoisuudesta. Kyllä todellinen kansainvälisyys vaatii vielä paljon enemmän.
Lopuksi rohkeasti vielä jokunen sana “pakkoruotsista”, vaikka siitä siis saa yleensä vain sättimistä osakseen. On järjetöntä väittää, että ruotsi olisi turha tai jopa käyttökelvoton kieli. Sitä se ei suinkaan ole, vaan toisen kotimaisen “pakko-opiskelusta” on hyötyä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Tälle ratkaisulle on ollut pätevät perusteet.
Silti: maailma on muuttunut, ja varmaan tänä päivänä on paikallaan uudistaa käytäntöjä myös toisen kotimaisen kielen osalta. “Kognitiivisia resursseja”, kuten olen juuri oppinut, voisi ehkä käyttää hyödyllisemminkin. Lisätä vaihtoehtoja ja vapaaehtoisuutta. Pitäen kiinni siitä mikä nykyjärjestelmässä hyvää on.
Täysin teoreettinen kuvitelma. Jos Venäjän uhka nousee merkittäväksi, minkä kieliperheen maahan pakenet? Vaihdatko äidinkieleksesi mieluummin venäjän? Turhan teoreettinen kuvitelma. Tiedän. Sori. Du gammla, du…
Ja hitostako sinä tiedät, kenen vanhemmat ovat sitä tarvinneet ja kenen ei? Itse olen tarvinnut sitä jokaikisessä hommassa, ihan samoin kuin oma äitini.
Pieniä ovat merkitykseltään Soininvaaran esiin tuomat Suomen kilpailukykyä heinkentävät asiat, kuten tämä pakkoruotsi, verrattuna oikeasti merkittävämpiin kilpailukykyä syöviin tekijöihin eli suomalaisten tyhmyyteen ja maan piilokorruptioon.
Esim. pakkoruotsia puolustavia kommentteja lukiessa ei voi kuin todeta, että niistä ei voisi enempää logiikka puuttua. Ihan itkettää tämä tyhmyyden määrä. Ja asiaa vain pahentaa se, että käsittääkseni pakkoruotsin kannatus on erityisen suurta korkeasti koulutettujen parissa. Jotenkin miellän, että duunarit eivät tällaisiin ylhäältä annettuihin harhoihin yhtä helposti sorru. (Ehkäpä Suomen PISA menestyskin perustuu siihen, että matalasti koulutetut ovat varsin hyviä, eikä kokonaistulos romahda, vaikka korkeasti koulutetut ovat vain hiukan parempia.) Nyt, kun tulevaisuuden tietoyhteiskunta pitäisi rakentaa korkeastikoulutettujen älykkäiden ihmisten varaan, niin niitä ei sitten maasta riittävästi löydykään. Aiemmin menestykseen riitti, kun oli paljon hyviä perustason työntekijöitä. Nyt tarvittaisiinkin ihmisiä, jotka ihan oikeasti osaisivat ajatella itsenäisesti, eivätkä vain seurata ylhäältä annettuja mielipiteitä, käskyjä ja aina aiemminkin noudatettuja toimintatapoja.
Pakkoruotsi on myös hyvä esimerkki toisesta Suomen tulevaisuuden menestystä laskevasta merkittävästä tekijästä. Kustannustaso on karannut taivaisiin, kun pienessä maassa on muodostunut pieni eliitti, joka täyttää taskujaan parhaansa mukaan verovaroilla tai muilla lakisääteisillä kilpailun esteillä. Tällaisia tekijöitä ovat mm. kaavoituksen niukkuus ja asumistuet rakennusfirmojen ja ay-liikkeen vuokrabisneksen hyödyttämiseksi, pakkoruotsi, maataloustuet, ruokakauppojen kilpailun estäminen kaavoituksella sekä suurelta osin yritystuet. Ja nämä vain esimerkkejä.
Etuja nauttivien ei toisten tekemisiin kannata puuttua, jotta hekään eivät puutu omiin etuhin. Isossa maassa ei muodostuisi yhtä helposti vastaavia sopuisia ryhmittymiä. Tältä osin ei tietenkään ole tapahtunut suurta muutosta, mutta nyt nämä aiempina vuosikymmeninä rakennetut tulonsiirrot vain ovat muodostuneet globalisoituneessa maailmassa taakaksi, kun rapautuneella kilpailukyvyllä pitäisi vastata muiden maiden kilpailuun. Ja tähän asiaan ei löydy ratkaisua ennen maan ulkopuolelta tulevaa velkasaneerausta (Kreikkaa siis seurataan).
Ja muut Pohjoismaat elävät sitten “harhakuvitelmassa”?
Ruotsissa opiskellaan moninkertaisesti suuria eurooppalaisia kieliä Suomeen verrattuna — ainoa pakollinen kieli on englanti.
http://www.skolverket.se/statistik-och-utvardering/nyhetsarkiv/2015/nyheter-2015–1.229449/spanska-ar-storst-i-gymnasieskolan‑1.230503
Vinkki: kannataa kirjoittaa suomeksi kommentit. Muuten on tavattoman suuri todennäköisyys, että kommentti ohitetaan lukematta.
Tuossa ylempänä oli kommentti, jossa väitettiin ruotsin kielen opiskelulla olevan merkittävä etu, koska voi kommunikoida 20 miljoonan skandinaavin kanssa. Tähän tietysti voi sitten laittaa kysymyksen: miksi Silta tv-sarjaa kuvattaessa natiivit skandinaavinäyttelijät eivät ymmärrä repliikkejään, joita lausuvat toisella skandinaavisella kielellä?
Kielitaito on osa sivistystä, jota voi kukin pyrkiä lisäämään.
Kirjoittajalta näytti jääneen huomaamatta, on kyse kirjoitussarjasta, jossa tähän mennessä on kerrottu syitä sihen, miksi taloutemme näkymät ovat huonot. Mielenkiintoista sinänsä, ettei saa sanoia, että nykymaailmassa suuresta kielialueesta on apua ja pienestä hgaittaa ja sulkeutumisedsta kahteen pieneen alueeseen fgvielä enemmän haittaa. Sehän ei ole vielä kannanotto siihen, mitä pitäisi tehdä.
Suomalaisaivojen kapasiteetti on yhtä rajallinen kuin kaikkien muidenkin aivojen ja suomalaisella opiskelijalla on vain 24 tuntia vuorokaudessa. Tämä kapasiteetti on muuten pitkälle tutkittu ja jo varhaisella aikuisiällä teini-ikäiseen verrattuna rajoittunut. Kielten opiskelu ei ole joka jannun hommaa ja jotkut (suurin osa nykyään, väittäisin) jaksavat Suomen lisäksi opetella käytettäväksi työkieleksi vain yhden kielen.
Itse opiskelin hyvin englannin, huonosti ruotsin ja näiden päälle yritin saksaa mutta kurssitarjottimilta loppui tila. Ruotsilla ei ole koululaisen mielessä Ranskan, Venäjän taikka jopa Japanin kaltaista kiinnostusta herättävää imagoa jonka päälle kielitietoa lähdettäisiin rakentamaan joten innostus tapaa jäädä pieneksi ja pakolliset tunnit kuiviksi ja hedelmättömiksi.
Kymmenen vuoden päästä töitä hakiessa heikosta ruotsista saattaa olla hyötyä mutta väittäisin että heikosta Saksasta (95mln äidinkielenä, 100mln toisena) olisi enemmän hyötyä kuin heikosta Ruotsista (9mln).
En ikinä ole ymmärtänyt tuota perustelua. Jos tarvitaan saksan osaamista, eikö ole järkevämpää opiskella suoraan saksaa, eikä ensin ruotsia ja sitten muka jotenkin helpommin saksaa. Jos tuo perustelu todella pitäisi paikkansa, sen pitäisi päteä yleisemminkin, mutta eipä kovin moni ole tainnut ehdottaa, että vaikkapa kiinalaisten kannattaisi opiskella ensin ruotsia ja vasta sitten saksaa, jos tavoitteena on oppia saksaa.
Suomenruotsalaisten voi olla helpompi oppia joitakin muita kieliä, mutta syynä ei ole se, että he ovat ensin oppineen ruotsia, vaan se, että ruotsi sattuu olemaan heidän äidinkielensä. Äidinkielen sukukielten oppimista äidinkieli tietysti saattaa helpottaa, mutta en usko, että suomenruotsalaisten on yhtään suomenkielistä helpompaa oppia vaikkapa japania, kiinaa tai arabiaa.
Ei hyvälläkään ruosinkielen taidolla ymmärrä puhuttua tanskaa.
Niin totta. Englannin lisäksi oman urani aikana minulle olisi ollut hyödyllistä osata ranskaa, espanjaa, portugalia, italiaa, saksaa, puolaa ja venäjää. Kreikka, japani ja kiinakin olisivat saattaneet olla hyödyllisiä. Jopa islannin ja norjan osaaminen olisi ollut hyödyllisempää kuin ruotsi. Ja minä sentään olen luonnontieteellisellä alalla, jolla englanti käytännössä työkieli kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä.
Yhden ainoan kerran ruotsin osaamisesta on ollut työasioissa hieman hyötyä. Silloinkin hyöty rajoittui siihen, että vieraillessani ruotsalaisen yhteistyökumppanin luona pystyin seuraamaan kahden ruotsalaisen kollegan keskustelua (toinen heistäkin tosin oli alunperin saksalainen). Työkieli oli silloinkin koko ajan englanti, niin kuin kaikissa muissakin työyhteyksissä, jopa Ranskassa.
eurooppalaisiin arvoihin kuuluu se, että ei saa tyrkyttää omia arvoja muille, esim. seksuaalista suuntautumistaan ei saa tyrkyttää muille. Samoin tulee suhtautua ruotsinkieleen, sitä tulee saada opiskella mutta pakkoa ei saa olla.
Homofoobikkoja ja pakkoruotsin kannattajia ei tule kuunnella liikaa. Antaa hyttysten inistä.
Yksi mielenkiintoinen ilmiö olisi opiskelijoiden käydä pehmeästi ruotsia vastaan. Lukiossahan sitä ei tarvitse kirjoittaa ja vitosen saa ilman lukemista. Periaatteessa lukiossa ei koulun ulkopuolella tarvi ruotsia lukea.Jos lisäksi asuu alueella, jossa lukioon ei ole k.a.-rajoja, niin samaa voisi toteuttaa myös yläasteella. Ruotsiin ei oikeastaan kannata tuhlata lainkaan vapaa-aikaa ja opiskelijoita tulisi kannustaa ruotsin opiskelun välttelyyn.
Ei, vaan logiikkaa olisi se, että saisi opiskella sitä, mitä haluaa. EI ruotsia kiellettäisi, eikä suomeakaan. Jos ei haluaisi opiskella suomea, sen voisi jättää pois. Näin tulisi olla myös ruotsin kohdalla.
Ei, vaan logiikkaa olisi se, että saisi opiskella sitä, mitä haluaa. EI ruotsia kiellettäisi, eikä suomeakaan. Jos ei haluaisi opiskella suomea, sen voisi jättää pois. Näin tulisi olla myös ruotsin kohdalla.
Learning finnish should definitely be voluntary as well as learning swedish. Mandatory swedish should be abolished and same should be applied to finnish. If somebody doesnt want to learn finnish and deliberately feels finnish unneccessary then learning finnish should not be forced. Lets make same thing to learning swedish.
Äidinkielen opiskelussa on kyse aivan eri asiassa kuin vieraiden kielten opiskelussa.
Niin, mitä sitten? Miten tämä liittyy pakkoruotsiin?
Swedish students should not be forced to study finnish. But also finnish people should not be forced to study swedish. Win-Win
Hämmentävä keskustelu, jossa pakon puoltajat esittävät mitä ihmeellisempiä näkemyksiä: Pakkoruotsi on hyvä, koska
— “jos Venäjän uhka nousee merkittäväksi, minkä kieliperheen maahan pakenet?”
— kielivapauden “perusteet on kuitenkin esitetty kovalla äänellä, sylki roiskuen ja vaahto suupielistä tursuten”
— “oppikouluun ei tullut tyhmiä, joille toinen kotimainen olisi ollut ongelma”
— “aikaansa voisi käyttä hyödyllisemminkin kuin kiistelemällä tästä aiheesta”
— “ruotsin kielellä pärjää 20 miljoonnan asukkaan Skandinaviassa” (toki ja toki myös englannilla mutta kaikki eivät suuntaa Skandinaviaan)
— “toisen kotimaisen ‘pakko-opiskelusta’ on hyötyä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta” (mutta yhtään hyötyä ei mainita edes esimerkin vuoksi)
Miten nämä voisi ottaa vakavasti?
Jopa Åbo Akademi sai tulokseksi, että 74% suomalaisista haluaa pakon pois eivätkä kaikki loputkaan ole täysin nykyisenkaltaisen pakon takana. Gallupeissa on todettu, että kaikissa ikäryhmissä, koulutusryhmissä ja molemmissa sukupuolissa enemmistö karsastaa pakkoa.
Eikö nyt voisi olettaa, että näin fiksu ja koulutettu kansa kyllä ymmärtäisi, jos pakkoruotsille olisi sellaiset perusteet, että ne ylipäätään ovat ymmärrettävissä?
Osalle ruotsi on tunnekysymys ja sehän on hyvä peruste vaalia ruotsia mahdollisimman laadukkaan vapaaehtoisen kouluruotsin opetuksen kautta, eikö?
Sekoitat (pääasiallisen) opiskelukielen ja opiskeltavat vieraat kielet. Lisäksi et vastannut kysymykseeni: voisitko ystävällisesti kertoa, mitä ruotsin vastaista on vapaan kielivalinnan toivomisessa?
Argumenttien puute kertoo siitä, että sinäkään et osaa perustella miksi ruotsin opiskelun tulisi olla pakollista.
Toivomus Soininvaaralle:
Tämän hienon ja paljon keskustelua herättäneen kirjoituksen jälkeen olisi toivottavaa saada jatkokirjoitus, jossa käsiteltäisiin Ahvenanmaan pakkosuomen poistoa.
Miten ja millä perustein Ahvenanmaa poisti pakkosuomen kouluistaan? Eikö samoin perustein voitaisi poistaa pakkoruotsi Manner-Suomen kouluista?
Nyt, kun keskustelu pakkoruotsista pyörähti käyntiin vilkkaana, kannattaa jatkaa aiheen parissa.
Ja minä en ole tarvinnut. Enkä tarvitse.
Näetkö?
Pakkoruotsin ongelma on se pakko.
Ei luoja mikä pelle tuo Alf kun katselee sen riehuntaa Soininvaaran Twitterissä.
Ruotsinkielen osaaminen Suomen ruotsinkielisellä rannikolla on toivottavaa mutta suurin osa ruotsia peruskoulutuksessaan opiskelleista suomalaisista ei koskaan opi sitä niin, että suomenruotsalaisen kohdatessaan tuosta vain alkaisi kommunikoida ruotsiksi. — Nykyisin koulussa opiskeltu ruotsinkieli ei ole aktiivista Suomessa ja siksi kysyisinkin onko kielen opetukseen käytetyt resurssit menneet hukkaan?
Ruotsia ei opi puhumaan aktiivisesti, ellei ole ollut kesätöissä ruotsinkielisisessä miljöössä tai syntynyt kaksikieliseen tai suomenruotsalaiseen perheeseen. Näitä ihmisiä on yhä vähemmän. Siksi ruotsinkielen opiskelu pitäisikin sitoa virallisesti kaksikielisten maakuntien työpaikkohin liitettävään intensiiviopetukseen nykyisen koko kansan opetuksen sijaan. Näin saataisiin aktiivisesti ruotsia osaavia ihmisiä sen sijaan, että suomenruotsalaisella rannikolla työpaikan saamisen ensimmäisenä kriteerinä on aktiivinen ruotsinkielen taito eikä ammattitaito. Koska ruotsia aktiivisesti ja ammatillisella tasolla osaavia ihmisiä on koko ajan vähemmän äidinkielenään suomea puhuvien joukossa ja suomenruotsalaisen aktiiviväestön osuus pienenee ikäpyramidin vuoksi samaa vauhtia kuin suomalaistenkin, syntyy tilanne jossa suomenruotsalaiset kunnat jäävät muun Suomen kehityksestä jälkeen, työttömyys kasvaa, veroprosentti nousee ja kunnista tulee kriisikuntia. — Vanhanaikainen kielenopetuspolitiikka on johtanut isoon asukkaita eriarvoistavaan ja taloutta kurjistavaan ongelmaan suomenruotsalaisissa rannikkokunissa.
Viisastelu on sivistymättömyyttä, jota pompaskin voisi koittaa välttää.
Mites OS ne moderointijutut. Tällaiset aiheen vierestä heitot voisi huoletta rankata pois saastuttamasta keskustelua…
Iltasanomien artikkelissa on raflaava otsikko “Professori tyrmää Soininvaaran …”, asian vierestä menevää jorinaa, eikä edes mahdollisuutta kommentointiin.
Professoritasoisen kaverin ainut selkeä peruste näyttää olevan tahallinen tai tahaton väärinymmärrys, jonka mukaan OS haluaisi opettaa kieliä niiden puhujamäärien mukaan. Tämän olkinuken pohjalta hän sitten irvistelee, että ensin lakkautetaan suomen opetus ja sitten aletaan opettamaan kiinaa ja hindiä jne. Toisaalta hyvä, että artikkelissa tuodaan esiin myös OS:n mielipide.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1451880955899.html
Pakkokieli tai kielipakko tarkoittaa sitä että koulu-opetusta saa vain yhdellä, enemmistön kielellä. Manner-Suomessa ei ole pakkoruotsia, mutta Ahvenanmaalla ja Ruotsissa on.
Ruotsin kieli katoaisi Suomesta jos sen opiskelu tulisi kokonaan vapaaehtoiseksi kaikilla kouluasteilla. Suomenruotsalaiset ovat niin pieni porukka että eivät pystyisi yksinään ylläpitää ruotsinkielisiä palveluja. Seuraavaksi lähtisi YLEn ruotsinkieliset palvelut, sitten ruotsinkieliset teatterit ja muut kulttuurilaitokset ja lopulta mahdollisuus käydä koulua ruotsiksi. Emme halua että meidät ajetaan samanlaiseen ahdinkoon kuin Venäjällä karjalaiset.
Argumentin voisi kääntää niinkin päin, että jos tehdään saksasta pakollinen, niin kaikki oppivat isohkon eurooppalaisen kielen ja ne, joilla on kiinnostusta ruotsiin, oppivat sen helposti saksan pohjalta.
On heikolla tolalla sitten kulttuuri, jos sen säilyminen on kiinni kielen pakko-opinnoista.
Todellako kohta ei edes riittäisi lapsia kouluihin? Sehän tarkoittaa, että suomenruotsalaisuus on sukupuuton partaalla, että lähes jokainen ruotsinkielinen muuttaisi pois tai vaihtaisi kieltä … jos suomenkielisiä ei pakoteta opiskelemaan ruotsia!!!
Venäjän karjalaiset ovat tosiaan uhanalainen kansa tai heimo. Se johtuu pitkälti siitä, että porukka on muuttanut Suomeen paremman elintason perässä.
Muuttoliike on todellinen uhka suomenruotsalaisuudellekin, kun elintasoero Suomen ja Ruotsin välillä kasvaa. Teikäläiset ovat aina muuttaneet Ruotsiin enemmän kuin suomenkieliset. Se on pääsyy kielenvaihtamisen ohella sille, että osuutenne on tippunut jostain liki 20% alle viiden. Pakkoruotsi ei kuitenkaan muuttamista estä pikemmin kiihdyttää, koska se kasvattaa eripuraa.
Mutta, mutta … eipä näytä Suomenkaan tulevaisuus hääppöiseltä EU:ssa, joka vielä muuttuu liittovaltion suuntaan. Suomalaisethan ovat vielä selvästi pienempi vähemmistö EU:ssa kuin suomenruotsalaiset Suomessa.
Luuletko, että suomen opiskelun voisi saada pakolliseksi koko EU:ssa? Onhan kai suomalaisuus pelastettava hinnalla millä hyvänsä. Ja pakolliset kieliopinnothan sen tekevät.
Eikö vain?
Kuulostaapi aika lennokkaalta spekulaatiolta — ja kokonaisten ikäluokkien kouluttaminen tähän tarkoitukseen tuntuu tolkuttomalta. Ja kyllä, epäoikeudenmukaiselta.
Pakkokieli tässä yhteydessä, kuten Silfverberg hyvin tietää, tarkoittaa vaihtoehdotonta kielen opiskelua jossa opiskelemaansa kieltä ei ole voinut valita itse. Se taas on täysin virheellinen argumentti että Ahvenanmaalla ja Ruotsissa olisi pakkoruotsi. Kyse on enimmäkseen paikallisen äidinkielen opinnoista. Toki Ruotsissa sitten on pakkoruotsi niille joiden äidinkieli on joku muu kuin ruotsi. Tämä taas johtuu siitä että maa on yksikielisesti ruotsinkielinen ja kaikille halutaan taata menestymisen mahdollisuudet maassa.
Ei ole suomenkielisten asia pitää ruotsin kieltä pystyssä jos ruotsinkieliset eivät siihen pysty. Palveluiden ylläpitoon ruotsiksi tällä ei ole mitään yhteyttä. Palvelut menevät kysynnän mukaan. Ruotsinkielisiä palveluja ei tule ylläpitää suomenkielisiä varten vaan ruotsinkielisiä varten. Koulut loppuvat jos oppilaita ei ole. Näin se menee kaikkialla. Jos ruotsinkielisiä oppilaita ei ole niin ei ruotsikielistä koulua suomenkielisille järjestetä. Ahdinkoon kuten Venäjällä??? Täällä ei ainakaan toistaiseksi ole ketään vainottu tai kielletty tekemästä jotain kieleen perustuen.
En ymmärrä miten suomenruotsalainen kulttuuri voi säilyä Suomessa sillä, että suomalaisille nuorille yritetään opettaa kieltä, jotka he eivät suostu oppimaan.
Pikemminkin päinvastoin, tuolla vastenmielisen kielen opettamisella saadaan yläasteikäiset suorastaan vihaanaan suomenruotsalaisia. Kyllä itselläkin sanavarastoon tulivat svedupetteri ja hurri juurikin kun siinä vaiheessa, kun siirryttiin yläasteeelle ja piti alkaa käyttämään aikaa vastenmielisen kielen opiskeluun.
“Hurrien vika, p***kele” ajattelee moni nuori, eikä ole edes väärässä, kuten tästäkin säikeestä huomataan. Ei suomessa luettaisi ruotsia, elleivät suomenruotsalaiset siitä pitäisi kiinni kynsin hampain.
Ja mistä tämän kielinäytteen oli tarkoitus kertoa? Suomalaisten englannin kielen tasostako?
Viite? Mielestäni tuossa sarjassa jokainen, erityisesti nämä päänäyttelijät, Sofia Helin ja Thure Lindhardt, käyttävät tässä sarjassa nimenomaan omaa kieltään kun keskustelevat toisensa kanssa. Koko sarjan ideahan perustuu siihen, että tanskalaiset puhuvat tanskaa ja ruotsalaiset ruotsia ja silti ne ymmärtävät toisiaan.
Itse asiassa tuo loistava tv-sarja on melkeinpä yksi argumentti pakkoruotsin puolesta.
Tarkistetaan faktat: “Eikö nyt voisi olettaa, että näin fiksu ja koulutettu kansa kyllä ymmärtäisi, jos pakkoruotsille olisi sellaiset perusteet, että ne ylipäätään ovat ymmärrettävissä?”
Tulevaisuuden pudotuspelissä menestyvät vain riittävän ahkerat ja taitavat, jotka vaivautuvat opettelemaan runsaasti sellaisia taitoja, joita muilla on mahdollisimman vähän. Tähän sarjaan kuuluu esimerkiksi monipuolinen kielitaito, jolla on tähänkin asti saanut työpaikan.
Niinpä henkilökohtaisesta (eli itsekkäästä) näkökulmasta katsottuna kannattaakin ajaa sellaista hyvin laajaa valinnan vapauden linjaa, jolla tämä “fiksu ja koulutettu kansa” pudottaa itse itsensä osaamattomuuden montun pohjalle ihan pelkästä mukavuudenhalusta ja laiskuudesta. Onpahan sitten vähemmän porukkaa kilpailemassa vaativista työpaikoista.
Ruotsinkielisten kiintiöt yliopistoissa voidaan kai sitten poistaa, koska pakollinen kouluruotsi takaa ruotsinkielisten palvelut? Entäpä saamelaiset: kuinka niin pienelle joukolle onnistutaan tarjoamaan omakielisiä palveluita ilman, että kaikki suomalaiset opettelevat kaikkia kolmea Suomen alueella puhuttua saamelaiskieltä?
Suomenruotsalaisia on vain hiukan vähemmän kuin Islannissa asukkaita. Samalla logiikalla islannin pitäisi olla pakollinen oppiaine kaikissa Pohjoismaissa, koska islantilaiset eivät yksinään mitenkään riitä ylläpitämään islanninkielisiä palveluja.
On hyvä, että pidät tätäkin asiaa esillä aina silloin tällöin. Eihän ruotsinkielen pakollisuuden poistaminen ota keneltäkään mitään pois. Päinvastoin, antaa lisämahdollisuuksia. Mitä pikemmin vapaaehtoisuuteen päästään, sitä parempi. Siirtymäkausi on joka tapauksessa pitkä.
Olen selaillut noita pakollisuuden perusteluja, mutta mitään kunnollisia perusteluja ei tunnu olevan. Vaihtoehtoisuuteen sen sijaan on näissä kommenteissa paljonkin hyviä perusteluja.
Helsingin sanomat julkaisi muutama vuosi sitten Suomen kartan, jossa oli verrattu ruotsin- ja venäjänkielisten osuutta kunnittain. Rannikkoseutua lukuun ottamatta koko muu Suomi oli “punainen” eli venäjänkielisiä oli enemmän kuin ruotsinkielisiä. Suurimpien 20 kunnan asukkaista 15:ssä oli enemmän venäjänkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Esim. Vantaan väestöstä nyt on suomenkielisten jälkeen kakkosena venäjänkieliset, kolmantena vironkieliset ja vasta neljäntenä ruotsinkieliset.
Kun nyt mietitään tulevien? itsehallintoalueiden tehtäviä, niin koulujen kielivalikoima sopisi hyvin alueiden päätettäväksi. Eiväthän kielitarpeet maan eri osissa ole samanlaisia. Tehdään kuten Ahvenanmaa, jossa suomen kieli ei ole pakollisena. Kuitenkin, Ahvenanmaalla on suomenkielisten osuus suurempi kuin ruotsinkielisten manner-Suomessa.
http://www.hs.fi/radiotelevisio/a1379564027572
En kirjoittanut että koko ikäluokan pitäisi oppia ruotsia vaan että ruotsin opiskelu ei saisi ollla vapaaehtoista kaikilla kouluasteilla.
Peruskouluissa kokonaan suomenkielisissä kunnissa ja ammattikoulujen käden taitoja kehitävillä linjoilla ei tarvitsisi mielestäni opiskella ruotsia jos ei halua. Mutta jos haluaa sivistää itseään käymällä lukiota tai yliopistoa tai kouluttautua palveluammattiin jossa joudutaan tekemisiin ruotsinkielisten kanssa niin pitäisi ainakin perusteet hallita.
Hyvä. Alat lähestyä minun alkuperäistä ehdotustani: Ruotsi pakolliseksi lukiossa.
Tästä näkee selvästi että on jokin iso jääkiekkoturnaus menossa!
Kiitos vastauksesta, en vain oikein ymmärtänyt. Olisivatko ruotsin sijaan saksaa, ranskaa, venäjää tai espanjaa lukeneet laiskoja pudokkaita?
Tätä minä tarkoitin. Ruotsissa ja Ahvenanmaalla on pakkoruotsi, ei juuri mitään palvelua saa millään muulla kun ruotsin kielellä. Venäjällä on pakkovenäjä tietenkin. Ei siellä suomalaisia enää ammuta kadulla mutta vielä 100 vuotta sitten Karjalan enemmistö oli suomen tai karjalankielisiä. Nyt heitä on muutama prosentti. Syy on pakkovenäläistäminen. Sama olisi tapahtunut jos Suomi ei olisi koskaan itsenäistynyt Venäjästä. Siihen verrattuna yksi oppiaine koulussa on pikkujuttu että koko kansa pakotaetaan kaikissa virallisissa yhteyksissä käyttämään vain enemmistön kieltä.
Suomenruotsalaisten ennustettiin vielä 60-luvulla kuolevan sukupuuttoon joskus näinä aikoina mitä nyt elämme. Mutta väheneminen pysähtyi 1970-luvun alussa kun ruotsista tuli pakollinen kouluaine. Sen takia ruotsinkieliset jotka ovat menneet suomenkielisen kanssa naimisiin ovat pytyneet kommunikoinmaan perheensä sisällä ruotsiksi ja opettamaan lapsille sitä. Minulla on omassa ikäluokassani (60-luvulla syntyneet ja vanhemmat) monta tuttua joiden toinen vanhempi on ollut ruotsinkielinen mutta ruotsia ei ole puhuttu perheen sisällä ollenkaan koska toinen vanhempi ei ole osanut sitä. Myöhemmin syntyneiden kohdalla, kun molemmat vanhemmat ovat osaneet ruotsia, on voitu lasten kanssa puhua sitä ja sitä kautta ruotsinkielisten väheneminen on saatu pysäytettyä. On jopa kasvanut mutta prosenteissa osuus on vähentynyt kuten myös suomenkielisten osuus muualta muuttavien siirtolaisten osuuden kasvaessa.
Itse toivoisin että tänne saataisin houkuteltua siirtolaisia muista Pohjoismaista enemmän, mutta kielimuuri on estänyt heidän tuloaan. Monia arvelluttaa pärjääkö Suomessa jos ei osaa Suomea kunnolla vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi. Ne skandinaavit jotka tunnen ovat tulleet tänne pääasiassa vain naimakauppojen kautta ja ainoat paikat missä ovat työllistyneet ovat ruotsinkielinen media ja koulut. On jotenkin kummaa että ruotsalaiset itse jotka ovat aiemmin olleet niin tärkeileviä ovat viime vuosina kehdanneet mennä ihan Norjaankin töihin, jopa lattiatason töitä tekemään. Norja jopa harkitsee vakavasti antaa ruotsin kielelle virallisen kielen aseman kun ruotsalaisia on sinne muuttanut niin paljon! Olisivat voineet jotkut ennemmin muuttaa tänne ja näyttää että täälläkin pystyy elämään ruotsiksi jossa se on virallinen kieli jo ennestään. Mutta ilmeisesti kukaan ei halua heitä tänne?
R.Silfenberg,
Semanttinen kikkailu ei ole kovin hedelmällistä. Tässä kontekstissa pakkouskonnolla tai pakko ruotsilla tarkoitetaan kyseisen aineen pakollista opiskelua. Se, että samalla sanalla voitaisiin tarkoittaa jotain muuta, ei ole kovin mielenkiintoinen argumentti
Siitäpä hyvinkin. Kun lukee ruotsia, ei jää aikaa englannille. Pakkoruotsi pois. NYT. Oppilaaat lakkoon NYT.
Lue vastaukseni edellisesäs viestissä. Toisaalta jotkut kakskikieliset kunnat ovat vaarassa yksikielistyä, Vantaa esimeskiksi, ja se tarkoittaisi että ne pari ruosinkielistä koulua jotka siellä nyt enää toimivat lakkautettaisiin ihan viranomaispäätöksellä koska kunnan ei olisi pakko ylläpitää niitä, vaikka oppilaita olisi.
Nyt pistelet kyllä ihan omia. Tuollaisia tulkintoja Venäjän vähemmistöjen historiasta kehtaavat vain “Putinin trollit” kirjoittaa.
Muuttiko tänne yhtään ketään Venäjän Karjalasta 1920–91 muun kuin laskuvarjon avulla? Kyllä se väheneminen johtuu iham muista syistä.
Ruotsin ja Suomen elintasoissa ei ole enää niin suurta eroa että se ajaisi suomenruotsalaisia Ruotsiin, ainakaan pääkaupunkiseudulta.
Kielenvaihtaminen 1920–60 luvulla johtui pitäkälti siitä että perheissä joissa oli menty naimisiin kielirajan yli, ja jos oli vain kansakoulutausta, puhuttiin vain suomea. Ja tämä johtui siitä että toinen puolisoista ei todellakaan osanut muuta kuin suomea ja siksi lapsetkin pakotettiin suomenkielisiksi. Myös vähän luokkataistelua oli ilmassa, työläispiireissä karsastetiin ruotsinkielisiä.
Ei EU:sta mitään liittovaltiota tule vaan EU voi yhtä hyvin hajota maantieteellisiin ja kultturellisiin ja kielellisiin blokkeihin: Välimerenmaat latinalaiseksi blokiksi, itä-Eurooppa slaavilaiseksi blokiksi, Brittein Saaret omaksi porukakseen, Saksan ja hollanninkeiliset alueet omaksi, jne. Suomella on sen jälkeen mahdollisuus kuulua vain joko skandinaviseen tai slaavilaiseen blokkiin.
Elä nyt viitsi. Pääkaupunkisedulla asuu miljoona ihmistä. Kyllä niistä saa yhden kouluolkan pystyybnvielä vuonna jopa 2040.Kuntarajat eivät ole esteenä
R Silferberg unohtaa, että kaikkia suomalaisia velvoittava ruotsin opiskelu tuli vasta v 1970.
Sitä ennen vain murto-osa suomalaisista opiskeli ruotsia, koska suurin osa kävi vain kansakoulun, jossa ei opiskeltu vieraita kieliä.
Ennen vuotta 1970 ruotsinkieliset eivät pelänneet, että ruotsi häviäisi Suomesta, koska kaikki suomalaiset eivät opiskelleet ruotsia.
Myöskään nyt ei ole aihetta pelkoon, koska monet nuoret valitsisivat vapaavalintaisen ruotsin opiskelun, kun muut keskittyisivät muihin tärkeisiin opintoihin.
Muutos hyödyttäisi molempia osapuolia.
Nyt on etsitty Vihreiden Ruotsissa opiskellut ja sujuvasti ruotsia puhuva varapuheenjohtaja HBL:n haastateltavaksi.
“Ett par kurser svenska bidrar inte till problemet”, sanoo lehtikuvassa suloisesti hymyilevä nuori poliitikko. Muutama kurssi? Totuushan on, että ruotsia on alakoulusta yliopistoon. Yläkoulun, lukion ja korkeakoulun aikana ruotsia luetaan suunnilleen yhtä paljon kuin englantia!
Hän kuulemma haluaa säilyttää ruotsin pakollisena ja kuunnella vain sellaisten kehitysideoita, jotka eivät vaadi pakon poistamista — hon gärna lyssnar till alla goda argument från dem som befinner sig mellan ytterligheterna. Ruotsin opetusta pitäisi kuulemma kehittää tuntumaan vähemmän pakolta, svenskundervisningen borde utvecklas så att den inte skulle kännas som ett tvång — niin kuin sitä ei olisi kehitetty viimeiset neljäkymmentä vuotta. Koko sen ajan on ollut menossa hankkeita, joiden on pitänyt muuttaa ruotsin oppiminen iloksi ja hyödyksi.
Odottaisin tuon tason poliitikon nöyrästi kysyvän äänestäjiltään: Miksi te ette halua lapsillenne pakollista ruotsia alakoulusta yliopistoon? Ja sitten pitäisi kuunnella.
Jolleivät päättäjät halua kuunnella fiksuja ja ajatuksella argumentoivia kansalaisia, mitä väliä on millään?
Ruotsinkielisistä huuteleminen on Itä-Suomessa tällä hetkellä ihan samalla tasolla, mitä oli syrjäkylien rasistien huutelu 1990 luvulla. Kohde puuttuu.
Tänä päivänä syrjäkylille on jo tullut turkkilainen kebabin paistaja, gabonilainen siivooja, virolainen kirvesmies, somali bussikuski, venäläinen lääkäri jne. Aamulla postimies vastaa sujuvasti “Mzuri sana” hyvän huomenen toivottamiseen. Rasismi ulkomaalaisia kohtaan lakkasi tähän.
Hurreja kohtaan viha edelleen on ja pysyy. Kukaan ei ole koskaan tavannut hurria. Tiedetään vain, että se varastaa meidän verorahat, sille järjestetään enemmän koulupaikkoja ja sitä suositaan kaikessa opetuksessa. Jos haluat minkä tahansa viran, niin pitää opiskella kieli, jota on opetettu ainoastaan rannikolla ja länsi-suomessa. Itä-Suomessa ruotsin tunnit opettivat lähinnä sen, että ilman koeputkihedelmöitystä ei olisi ruotsalaisia, kun ne on kaikki homoja.
Suomen akateemisten kuljettaminen opiskelijavaihtoon ei tätä ongelmaa ratkaise. Meidän pitäisi tuoda niitä suomenruotsalaisia vaihto oppilaiksi ympäri suomen, jotta ihmiset ymmärtäisivät, että ruotsia puhuva suomalainen on ihminen siinä, missä muutkin. Kyseessä ei ole sairas paska, jonka hakkaamisesta saa mitalin.
Peruskoulu ja lukio on nimittäin tosiasiallisesti opettanut Itä-Suomen miehelle, että ruotsinkielisen hakkaaminen ei ole ollenkaan huono asia ja se itseasiassa on jokaisen kunnon suomalaisen velvollisuus isänmaata kohtaan toimia näin.
Se on oikeastaan aika erikoista, miten nuorena imetyt opit pysyvät ihmisessä. Minullakin on sukua ruotsissa ja suvussa on muutenkin suomenruotsalaisia. Silti, jos esim. radiosta sattuu kuulumaan ruotsin kieltä, niin sitä on ehdollistettu kuin pavlovin koira. Vaikka tietoa on tullut, niin jokin syvälle juurrutettu asenne on jäänyt.
Elinkeinoelämän keskusliiton tietojen mukaan vuonna 2014 olivat tärkeimmät vientimaamme Saksa (12%), Ruotsi (11.1%) ja Venäjä (8.3%). Vuoden 2015 osalta ei taida tietoja vielä olla saatavilla, mutta ne olisivat toki kiinnostavia.
Mihin maihin meidän on helpointa kasvattaa vientiämme, kenen kanssa kasvattaa kauppaamme? Sitäkin kannattaa ehkä miettiä, kun kielimuureista keskustellaan.
On ehkä myös hyvä arvioida, mitä kieliä on mahdollista opiskella ja (ehkä helpointa) omaksi ja muiden hyödyksi oppia.
Ohessa muutama kielivaihtoehto:
Pienet kielet, lähipiiristä:
— suomi
— ruotsi
— norja
— tanska
— saame
— viro
— unkari
— hollanti
Isommat, enemmän puhutut kielet:
— kiina
— hindi
— englanti
— saksa
— ranska
— espanja
— venäjä
— arabia
— japani
— portugali
Millä kielillä (ja miss maissa) on eniten potentiaalia palveluelinkeinojemme ja ‑vientimme kasvattamiseksi, ilman että konseptit heti kopioidaan ja myydään meitä halvemmalla?
Onko muuten asia niin, että Suomen (äidinkieleltään) saamenkieliset joutuvat lähtemään maailmankielien opiskeluun kolmen kielen takamatkalta. Pitää opiskella saamen lisäksi suomi ja ruotsi pakollisena?
“Voisitko ehkä esittää jonkun hyödyn pohjoismaiseen valinnanvapauteen verrattuna (vrt. Tanska – Ruotsi – Norja)?
Ja voisitko esittää nuo “pätevät perusteet” nykyiselle poliittiselle ruotsille?”, kysyi Hannu Koho.
Koho esitti esitti minulle suoran kysymyksen, johon olisi kai kohteliasta vasta. En vain oikein ymmärrä kysymystä. Mitä on “nykyinen poliittinen ruotsi”?
Pätevillä perusteilla viittasin siis historiallisiin syihin, joiden takia nykyinen kielipolitiikka “pakkoruotseineen” on syntynyt. Niitä ei aina nykyaikana muisteta. Ne liittyvät historiamme kielikysymykseen suomen ja ruotsin kielen suhteista maassamme. Vähemmistökielen asema, toisen kotimaisen kielen merkitys maamme yhtenäisyydelle, ruotsin asema Suomen avautuessa kulttuurisesti ja kaupallisesti kohti muuta maailmaa — kaikki tämä oli aikoinaan merkittävää.
Mutta kuten kirjoitin, tilanne on monilta osin muuttunut ja siksi tätäkin asiaa on syytä harkita uudelleen. En silti ymmärrä ollenkaan sitä yksisilmäistä kiihkeyttä, joilla jotkut “pakkoruotsin” vastustajat asiaansa ajavat.
Oikeammin: ei ymmärretä että käyttäjäystävällisyys ei ole mitään päälleliimattua “viimeistelyä”, vaan aivan olennainen osa tuotteen tai palvelun kokonaisuutta. Kenties olennaisin yksittäinen osa. Usein myös niin erottamaton, että on virhe edes puhua “osasta”, vaikka tässä niin teinkin.
Ja laajemmin: suomalaisessa traditiossa haluttavuus on nähty triviaalina seikkana ja sen huomioiminen/maksimointi suorastaan vahingollisena, tai jopa jollakin tavoin syntisenä. Kuitenkin juuri tämä asia on se, joka maailmaa viime kädessä pyörittää. Esimerkkejä keksinee varmasti jokainen, koska niitä löytää kaikilta elämänalueilta.
Kyllä melkein kaikki muutokset ovat joltain poiskin. Ruotsin kielen pakollisuus on etu esimerkiksi ruotsinkielen opettajille, jotka ovat kuluttaneet elämästään 5–6 vuotta opettajaksi opiskeluun, ja joista monesta tulisi työtön, jos ruotsin pakollisuus lakkaisi. Asiaa hankaloittaa se, että näillä on yleensä toisena opetettavana oppiaineena joko englannin tai saksan kieli, joihin ei hetkessä avaudu niin montaa työpaikkaa, että useampi tuhat nykyistä ruotsin kielen opettajaa niihin työllistyisi.
On ruotsin kielen pakollisuus etu myös esim. Åbo Akademille ja Hankenille, sekä monille muille ruotsinkielisille oppilaitoksille, joihin hakeutuu jonkin myös sellaisia opiskelijoita, jotka eivät ruotsin ollessa vapaaehtoista olisi koskaan ruotsin kieltä opiskelleet. Lisäksi se on etu Ruotsin työmarkkinoille, joille osan ruotsia opiskelleista on helpompi ruotsia opiskeltuaan hakeutua kuin moneen muuhun maahan.
Ilmeisesti sitä, että suomenkielisten perheiden lapset saisivat tilaisuuden opetella useampia oikeasti hyödyllisiä valtakieliä, kun ruotsinkielisten lapset joutuisivat edelleen opettelemaan kaksi pikkukieltä (suomen ja ruotsin).
Tämä on ilkeämielisyydestään huolimatta ainoa edes joten kuten järkiperäinen perustelu pakkoruotsille, jonka itse olen kuullut. Tämä tasapäistämistavoite kun tosiaan on mahdollista saavuttaa pakkoruotsin avulla. Mitään noista usein luetelluista tavoitteista puolestaan ei ole, ja sen ymmärtää vähä-älyisempikin pienen pohdinnan jälkeen.
Onko siis tosiaan niin, että pakkoruotsin todellinen syy on ihan vain siinä, että ei haluta suomenkielisten saavan menestymisen kannalta olennaisissa taidoissa etulyöntiasemaa ruotsinkielisiin nähden? Rampautetaan kaikkien osaamista tasapuolisesti, onhan toki tärkeämpää nokitella täällä pienen maan rajojen sisällä itselle vieraaksi koettua eturyhmää vastaan kuin pyrkiä lisäämään kansantaloutemme kilpailukykyä muita kansantalouksia vastaan? [/sarkasmi]
Suomen kielipoliittisessa keskustelussa “pakko-” sanan käyttö ruotsin kielen yhteydessä loukkaa suomenruotsalaisia joista suurin osa lukee suomea kouluissa vapaaehtoisesti jo 3. luokalta lähtien vaikka missään vaiheessa opetusta se ei ole valinnainen muiden kielten kanssa.
Maailmanlaajuisesssa terminologiassa ymmärretään kielipakkona sitä että kaikki joutuvat viranomaisten kanssa käyttämään vain yhtä kieltä jota viranomaiset määräävät eivätkä muunkieliset saa opetusta omalla äidinkielellään. Manner-Suomesta katosivat viimeiset pakkoruotsin rippeet 1920-luvulla kun suomen kieli hyväksyttiin Helsingin (siihen aikaan Suomen ainoan) yliopiston opetuskieleksi.
Kirkko ja uskonnolliset piirit ärähtäisivät varmasti jos alettaisiin poliittisessa keskustelussa vakavasti vaatia “pakkouskonnosta” luopumista niiltä jotka on kastettu seurakunnan tai uskonnollisen yhteisön jäseneksi ja alle 18-vuotiaita.
Kumma juttu että kun minä opiskelin eräässä itä-suomalaisessa yliopistossa ainoana ruotsinkielisenä, ja oleskelin paikkakunnalla yhtäjaksoisesti 5 vuotta tutustuen paikallisiin ihmisiin, niin kukaan ei tullut haistattelemaan. Tämä tapahtui tosin n 30 vuotta sitten mutta silti ne nuoret ihmiset, sekä mies- että naispuoliset, joiden kanssa olin tekemisissä olivat opetelleet kouluruotsinsa, jotkut osasivat sitä oikein hyvin, jotkut vähän huonommin. Osaa ärsytti virkamisruotsin kurssi mutta he suorittivat sen kumminkin.
Itse Vantaalla asuneena totesin jo 10 vuotta sitten että jos Vantaata ei liitetä (pakolla) Helsinkiin niin sen kaksikielisyydelle voi sanoa adjö. Viimeinen Helsinkiin tai Espooseen muuttanut sammuttaa valon.
Allekirjoitan muuten Ralfin väitteen siitä, että pieni kielialue on etu, ei haitta.
Se, että vieraita kieliä on PAKKO opiskella voidakseen menestyä maansa ulkopuolella (tai edes omassa maassaan kansainvälisissä yhteyksissä), pakottaa myös käsitteellisen ajattelun kehittämiseen korkeammalle tasolle. Ja erityisesti suomalaisilla, jotka joutuvat käsitteellistämään monimutkaisia asioita sekä uralilaisella että indoeurooppalaisella kielellä, mikä kieli tuo jälkimmäinen minäkin historian hetkenä sitten onkin, on väkisinkin oltava parempi ymmärrys itse substanssista.
Vaikkakin ns. vahva versio Sapir-Whorf ‑hypoteesista on melkoisen suurella varmuudella väärä (kieli ei toimi vankilana, jonka ulkopuolelle ajattelu ei voisi murtautua), jonkinlainen heikompi versio siitä on lähes itsestäänselvyys.
Englantia äidinkielenään puhuvat, englanninkielisessä ympäristössä asuvat ovat tässä tällä hetkellä altavastaajina. Heillä ei ole mitään tarvetta edes yrittää käsitteellistää vaikeita asioita muilla kuin omalla äidinkielellään.
Tällä ei kyllä ole enää juuri mitään tekemistä pakkoruotsin oikeutuksen tai oletetun haitallisuuden kanssa.
Yksi vaihtoehto voisi olla myös kotikoulu. Nykymenetelmillä kotikoulussa saisi samat materiaalit kuin koulussa, mutta ei tarvitsisi olla ruotsin tunneilla. Kotikoulumahdollisuutta pitäisi ehdottomasti ajaa eteenpäin.
TÄmän keskustelun ongelma on se että 100 suomenkielistä ovat tietävinään paremmin ruotsinkielisten asiat kuin yksi ruotsinkielinen. Onko joku ruotsinkielinen joka on elänyt ennen 1970-lukua vahvistanut sinulle että eivät silloin pelänneet ruotsin kielen aseman puolesta? Esim minun isäni sanoi kun olin koulupoika että ruotsin kieli tulee katoamaan Suomesta. Monet kouluni opettajatkin vahvistivat saman, että ainoa keino ehkäistä se on yrittää hankkia ruotsinkielinen puoliso ja hankkia mahdollisimman monta lasta.
Jos se muuuttuisi kaikissa kouluasteissa vapaaehtoiseksi niin ei kestäisi kauan ennenkuin mahdollisuus opiskella sitä loppuisi useimmissa Suomen kouluissa Keravalta Utsjoelle.
Minun on kovin vaikea uskoa, että ruotsi olisi oppiaineena niin epäsuosittu, ettei sitä valitsisi vapaaehtoisesti kukaan — tai edes niin moni, että heidän määränsä riittää ruotsinkielisiin palveluihin.Kannattaa myös muistaa, että ennen peruskoulua ruotsia opiskelivat vain oppikouluun menijät. Ainakaan tuolloin ei siis tarvitti sadan prosentin peittoa palvelujen takaamiseksi.
Kun tätä ruotsinkielisten puhetta kuuntelee, niin oikeataan toivoo Suomen romahtamista ja hyvinvointivaltion tuhoa. Jos talouskriisi on keino vapauttaa suomalaiset, niin antaa tulla vain. Suomesta Kreikka!
Eivät ne kuitenkaan taida ymmärtää: http://www.hs.fi/radiotelevisio/a1379564027572 vaan teeskentelevät ymmärtävänsä. Tai siis näyttelevät.
On tämä kyllä paska valtio. Nuoret nollapalkalla pakkointissä ja opiskelijat pakotetaan opiskelemaan kiusaamistarkoituksessa hyödytöntä kieltä. Suomi on romahdutettava ja rakennettava uudelleen.
Tähän sellainen muistelo, että täysin suomenkielisellä paikkakunnalla oppikoulussa jaettiin stipendejä oppilaille, joiden opettajat katsoivat kunakin vuonna oppineen parhaiten kieltä. Jostain kumman syystä stipendin saivat joka vuosi samat oppilaat. Oppilaat, joille oli yhteistä toisen vanhemman vieraskielisyys. Eli nämä parhaat olivat kaksikielisiä. Jotenkin tuli aina mieleen, että miksi paras kieliopinnoissaan menestynyt yksikielinen oppilas ei saanut stipendiä. Stipendi, yleensä 100 tai 50 markkaa ei ollut kovin pieni summa 70-luvulla.
Pitääpä kyllä erota reservistä lähiaikoina protestiksi.
Ei ole mitään mahdollisuutta jättää ruotsia pakolliseksi lukiossa.
Pakkoruotsin pienikin purkaminen johtaa kyllä sen täydelliseen poistamiseen, sillä pakkoruotsi voi ylipäätään jatkua vain silloin, kun sitä ei voi mitenkään kiertää tai laistaa. Tällöin ihmiset alistuvat siihen ja pudokkaat vain vahvistavat muitten ymmärrystä siitä, että tästä on vain pakko selvitä tai ei ikinä saa papereita käteensä.
Jos peruskoulun ruotsin pakollisuudesta luovuttaisiin mutta lukiossa ja korkeakouluissa pakkoruotsi jatkaisi, tämä tarkoittaisi, että kaikkien, jotka eivät jätä opintojaan ammattikoulututkintoon, täytyy opiskella mittavasti ruotsia. Ruotsin kielestä tulisi siis se oppiaine, joka erottaisi ns. kouluttamattomat ja ns. koulutetut.
Kun nytkin useilla aloilla opiskelijoilla on ongelmia saada virkaruotsi suoritettua, jatkossa ruotsista tulisi yhä useamman kompastuskivi ja se veisi jopa nykyistä enemmän aikaa ja voimia ammattitaidon kannalta tarpeellisimmilta opinnoilta.
Ne, jotka tulisivat korkeakouluopintoihin ammattikouluväylää (ja heitä on nykyisin paljon), joutuisivat siis korkeakoulussa aloittamaan ruotsin nollasta ja nostamaan sen virkaruotsin vaatimuksiin. Heillä on harvoin nimenomaan kielilahjakkuutta eli tästä tulisi raskas savotta.
Ne, jotka tulisivat lukioreittiä eivätkä olisi lukeneet ruotsia peruskoulussa vaan vaikkapa venäjää, joutuisivat jatkossa joko lukemaan kolmea vierasta kieltä (tosi raskas paketti, erityisesti matemaattisesti suuntautuneille) tai sitten peruskoulussa aloitettu kieli olisi lopetettava ja vaihdettava se ruotsiin.
Mikä olisi oleellinen parannus tässä kuviossa? Amiksen kävijöiden kielivapaus?
Miten huomioidaan maahanmuuttajien kielelliset haasteet? Miten taataan erityisoppilaille mahdollisuus edetä omien vahvuuksiensa puitteissa niin lukioon kuin ammattikouluun? Jos heille myönnetään virkaruotsista vapautus (mihin jo nyt olisi pykälien mukaan oikeus, mutta tätä ei juurikaan tehdä), syntyisi nopeasti kapina, sillä pakkoruotsi koettaisiin niin suurena rangaistuksena ja haittana muille.
Lukioruotsi ei voi jatkaa, ei liioin virkaruotsi.
Meillähän on jo valmiiksi paljon äidinkielenään ruotsia, venäjää, viroa sekä Lähi-Idän kieliä osaavia Jonkin verran myös muita kieliä kuten kiinaa, vietnamia ja espanjaa puhuvia. Lisäksi suomenkielisten omista joukoista tulee saksan ja ranskan osaajia — ja toki ruotsinkin.
Hyödyllisintä olisi kai yrittää jotenkin saadakirjoa vielä huomattavasti laajemmaksi. Pienet firmat usein muuttavat strategiaansa sen mukaan, millaisia tyyppejä saavat palkattua. Portugalia taitava hyvä tyyppi voi saada kiinnostuksen suuntautumaan Brasiliaan. Rahat vain eivät taida riitä kielten kirjon laajentamiseen — ainakaan niin kauan kun pakkoruotsi syö valtaosan resursseista.
Sama tilanne on kaikilla maahanmuuttajanuorilla. Jos he aikovat työllistyä julkisen sektorin virkoihin, esim pääkaupunkiseudulla lähihoitajiksi, heiltä vaaditaan suomen ja ruotsin taitoa ja lisäksi yleensä myös englannin opiskelua. Se on iso vaatimus, kun monesti heillä on jopa oman äidinkielen taidossa puutteita.
Kuitenkin arkisessa työssään he eivät juurikaan kohtaa ruotsinkielisiä, vaan paljon useammin monia eri vieraita kieliä puhuvia asiakkaita.
Tällä hetkellä kipeästi tarvitaan poliiseja, lakimiehiä, lääkäreitä, hoitajia jne joilla olisi kunnollinen suomi-arabia kaksikielisyys ja englannin taito.
Muistetaan vielä että Ahvenanmaa poisti pakkosuomen lukioista, peruskoulussa sitä ei siellä koskaan ollutkaan.
Hyvä tuoda tätä esiin, ehkä järki vielä voittaa tunteen tässäkin asiassa. Olen täysin samaa mieltä Osmon kanssa. Olen ollut kansainvälisten yhtiöiden johtotehtävissä Suomessa, Ranskassa, Usassa ja johtanut euroopanlaajuisia organisaatioita. Toteamus on aivan oikea- Suomi menettää kilpailukykyvyssä kieltenosalta nykyjärkestelmällä. Eihän ruotsinkielestä haittaa ole ollut, mutta kun siitä ei olekkaan kysymys, vaan siitä että lukiossa ei päivään enää mahdu kuin saksan kieli ja sekin vain kyhyenä koska pakkoruotsi vie tunnit. Muun muassa hollantilaiset ja ruotsalaiset ovat englanninkielentaidossa selvästi edellä keskimäärin. Työ on yhä enemmän kommunikaatiokykyjen varassa ja kansainvälinen liiketoimintakieli on englanti. IS:n paperi versiota luin tänään lentokoneessa kotiin palatessani professoreiden Alf Rehnin ja Esa Stenbergin kommnetit. Aivan järkyttävän ymmärrämättömiä todellisesta liiketoiminnasta. Stenberg oli jopa sitä mieltä että ruotsinkielentaito on tärkempää nyt kun ruotsalaiset firmat ovat ostaneet paljon yhtiöitä Suomesta. Kv liiketoiminnan proffa ei varmaankaan halua tarkoittaa että tytätyhtiötaloutta tulisi näin edistää ? Rehnin kommentit taas ovat niin lapsellisia että jätän ne omaan arvoonsa. Puolalaiset ja hollantilaiset varmastilukisivat ruotsinkieltä jos se nopeuttaisi kokonaisuutena opiskelua. He kysyvät : miksi en voi lukea saksaa suoraan, miksi pitää lukea ensin ruotsi ? Rehn haluaa tahallaan välttää itse asiasta keskustelun. Käytännön kokemus on että jopa ruotsalaiset liikemiehet ihmettelevät miksi ihmeessä täällä vielä opetetaan ruotsia. Ja vasta viime vuonna Google kertoi ettei palkkaa suomalaisia insinöörejä koska heidän englanninkielen taito on heikko. Ja se keskimäärin se on heikko. Slush sukupolvi korjaa asiaa mutta sen hyvä kielitaito onkin tulosta ruotsikielen vapauttamisesta yokirjoittamisesta. Pakko pois vaan nyt rohkeasti ja siltä uskon että n 1/3 sitä edelleen lukee ja kokee saavansa etua, ja varmaan myös saa (esim tähtäämällä ruotsalaisomisteiseen tytäryhtiöön töihin). Samalla sen imago paranee kun pakko poistetaan ja korjataan Virolaisen 1974 tekemän virhe. Ruotsi on meille tärkeä maa sekä liiketaloudellisesti että kulttuurillisesti. Tämä kielikysymys on nyt erotettava niistä ja oltava sen suhteen pragmaattinen: sillä ei haluta heikentään suomenruotsalaisten asemaa ja on järkyttävän narsistista että he joka kerta reagoivat siilipuolustuksella eivätkä suostu keskustelemaan asiasta liiketaloudelliselta pohjalta. Kysymys on Suomen kilpailukyvystä.
Niin, ovathan ne muutkin “argumentit” pakkoruotsin puolesta pelkkää fiktiota.
Hieno juttu, selkaan on saatu.
Tuo kaikki mita ylla luin.
t. Mikko
Miksi tämä, blogikirjoituksen neljäs osa aikaansaa niin yllättävän kiihkeäsävyistä keskustelua? Löytyykö taustalta samoja aineksia, kuin tapahtumissa reilun sadan vuoden takaa?
Tulevaisuuteen katsottassa voi vankoista pohjatiedoista olla hyötyä. Suomen historiasta kannattaa tuntea esim. Toinen sortokausi. Sen tapahtumien ja taustojen perusteella on jopa kieliasioissakin monta erilaista näkökohtaa tukemaan erilaisia, vastakkaisiakin kannanottoja. Kaikki asiat eivät tietysti voikaan olla aina kovin yksinkertaisia.
Vieläkö moni niistä sortokausien kielikysymysten erilaisista taustatekijöistä vaikuttaa tuntoihin v. 2016? Osa kielipoliittisista tekijöistä, sekä puolesta että vastaan, tuntuu ihmeen tutuilta ja aiheellisita vielä edelleenkin.
Monen mielestä voi ‘status quo’ olla tyydyttävämpi ratkaisu, kuin sellainen muutos, jonka kaikista seurauksista ei aina etukäteen tiedä. Tämä lienee perusteena ihan OK. Toisaalta, myös ‘carpe diem’ on mottona monelle suomalaiselle ihan hyvin perusteltu.
Jos joku joutuu olemaan kielimuurin takana, eikö silloin tuota muuria tulisi purkaa, tai vain kiivetä sen yli? Virtaava vesikin löytää tiensä, vaikka se kohtaisi tiellään useita esteitä. Paikallaan liian kauan seisova vesi muuttuu usein huonolaatuiseksi. Tuo on kaikkien myös ihan hyvä pitää mielessä. Ehkä kielitaidon parantamiseen on haettava uusia, parempia keinoja …
Hohhoijaa, et sitten mitään asiaan liittyvää sanottavaa tähänkään keksinyt.
Suomalaisille opetettava pakkoruotsi on siis sekä puolison että seksin korvike suomenruotsalaisille.
Tämä selittääkin oppiaineen fanaattisen ja kaiken järjen ylittävän puolustamisen.
Eiköhän tuossa ollut taustalla vähintään yhtä paljon se, että 1960-luvulla vielä yleisesti uskottiin, että pikkulapselle voi puhua vain yhtä kieltä tai hän ei muuten opi äidinkieltään kunnolla. Nykyisin tiedetään, että tämä ei pidä paikkaansa, ja suositellaan, että kumpikin vanhemmista puhuu lapselle järjestelmällisesti omaa äidinkieltään.
Minun USAssa asuvalla sisarellani ei ole ollut mitään ongelmaa puhua lapsilleen suomea, vaikka hänen miehensä ei sitä ymmärrä. Välissä vain mies on hakenut 4‑vuotiaan lapsen tulkiksi, kun anoppi on soittanut Suomesta eivätkä mies ja anoppi ole kunnolla ymmärtäneet toisiaan puhelimessa. Tiedän monia muitakin vastaavia perheitä, joissa äiti puhuu lapsille omaa kieltään, mies omaansa, vaikka vähintään toinen vanhemmista ei ymmärrä puolisonsa kieltä.
En oikein usko että tämä toimisi hyvin.
Kuulemma kieliä oppii parhaiten nuorena, joten lukion aloittava on juuri sopivassa iässä aloittamaan vaikkapa pitkän matematiikan tai filosofian, mutta liian vanha uuden kielen aloittamiseen.
Sikäli kun lukion ruotsi ei olisi naurettavan helppo eikä kyse ole kielellisesti erityisen lahjakkaasta oppilaasta, luulen että siitä selviäminen edellyttäisi ruotsin lukemista jo peruskoulussa. Eli peruskoulussa olisi käytännössä pakollinen mutta vapaaehtoiseksi kutsuttu ruotsi lukioon haluaville. Samalla saataisiin jo varhaisessa vaiheessa nuoret segregoitua lukioon tähtääviin hyviin oppilaisiin ja niihin muihin.
Kiitos tästä maltillisesta puheenvuorosta. Mikään yllätys keskustelun runsaus ja kiihkeys ei minulle ollut, sillä tämä toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus on yksi niitä aiheita, jotka aina nostavat esiin monen keskustelijan huonoimmat puolet.
Miksi ihmeessä tästä aiheesta on niin vaikea keskustella asiallisesti? Miksei voi hyväksyä, että tästäkin asiasta voi olla perustellusti eri mieltä? Miksei voi kunnioittaa toisten oikeutta omaan mielipiteeseensä?
Tätä kommentointia on ollut ikävä lukea. Ei paljon kiinnosta mitä nuo matalamielisen sättimisen harrastajat yrittävät sanoa. Kaikki kommentoijat eivät toki ole sortuneet moiseen, mutta sättiminen on kuitenkin antanut koko keskustelulle, jos nyt keskustelusta edes kannattaa puhua, sävyn.
Mutta mikä selittää oppiaineen fanaattisen ja kaiken järjen ylittävän vastustamisen?
Äskeisessä kommentissani meni jotenkin sekaisin lainaukset Soininvaaralta ja nimimerkiltä tarkistetaan faktat.
Vantaan todelliselle kaksikielisyydelle on jo yli kymmenen vuotta sitten sanonottu adjö. Kaupungista ei vaan saa kaksikielistä millään 5% osuudella väestöstä. EU:n säännöillä tulkittuna Vantaa ei ole koskaan ollut kaksikielinen. Tällä ei muuten ole mitään tekemistä sen kanssa etteikö ruotsikielisten palvelut edelleenkin toimisi vaikka Vantaa olisikin yksikielisesti suomenkielinen.
Viimeisimmän Åbo Akademin tekemän tutkimuksen mukaan 74% suomenkielisestä valtaenemmistöstä haluaa ruotsin opiskelun olevan vapaaehtoista. Tämän pitäisi demokraattisessa maassa riittää syyksi luopua ruotsin pakollisuudesta.
Miksi muuten suuri enemmistö anoskelee lupaa 5%:n vähemmistöltä? Miksi enemmistö ei ratkaise asiaa kantansa mukaan?
Tämä kummastelu johtuu siitä, että et oikein ymmärtänyt lukemaasi. Itselläni on sama ongelma ruotsinkielisen tekstin kohdalla.
Pari kommenttia näkökohtiin jotka ovat tässä keskustelussa jo tulleet esille:
Oli hyvä että vertailtiin Venäjän suomensukuisten kansojen tilanteeseen. Jos Venäjällä ryhdyttäisiin toden teolla sellaisiin toimenpiteisiin jotka pyrkisivät turvaamaan näiden kansojen (Udmurtit, Marit, y.m.) tulevaisuuden omissa provinsseissaan, niin vääjäämättä se tarkoittaisi että näiden provinssien venäjänkieliset joutuisivat kohtaamaan uuden tilanteen jossa lainsäädännön voimalla suomensukuisille kielille annettaisiin tilaa, ja että se myös joskus vaatisi jotain heiltä. Olisiko silloin suomalaisten myötätunnot isovenäläisten puolella “pakkotoimenpiteitä” vastaan ?
Ruotsin kielen opetuksessa suomenkielisissä kouluissa on varmasti ongelmansa. Monet valittavat sitä että eivät opi aktiivisesti puhumaan ruotsia ja että englannilla kuitenkin pärjää mainiosti. En kuitenkaan ole varma että ovatko kaikki (Ode mukaanlukien) ihan loppuun saakka funtsineet sitä vaihtoehtoa että eivät olisi koskaan oppineet yhtään ruotsia ja jos näin olisi laajasti myös maamme johto- ja keskitason toimihenkilöiden parissa. Monella tasolla Suomen pohjoismainen kuuluvuus jäykistyisi oleellisesti jos pohjoismaiset kielet kuulostaisivat samalta kuin miltä esim. hollannin kieli nyt kuulostaa korvissamme. Uskon että tuosta pohjoismaiden yhteisöstä kannattaa pitää kiinni.
Tie on tilkitty aika vahvasti. Jos tutkinto meinaa jäädä ruotsin kielestä kiinni, niin voit toki siirtyä opiskelijaksi ruotsiin ja ottaa paperit ulos ruotsalaisesta yliopistosta ilman ruotsin kielen vaatimusta. Edelleen se ruotsi on suoritettava ennenkuin sillä paperilla pääsee töihin suomeen.
Joitakin muitakin erikoisuuksia on olemassa. Esim. suomalainen BSc amkista kelpaa sellaisenaan monessa maassa. Suomalainen paperi on käypää valuuttaa jatko-opintoihin esim. ruotsissa. Suomessa se ei kelpaa. Suomalaisen Amk:n BSc joutuu täydentämään samalle tasolle yliopiston BSc:lle, ennekuin voi vääntää ylemmän tason koulutuksen. Tämäkin vaihe pitää sisällään pakkoruotsin.
Tosin sellainen vaihtoehto on, että haet kouluun vaikka ruotsiin, jolloin sinulla on yliopiston BSc ja haet sieltä vaihto-opiskelijana suomeen ja saat vuoden opinnot ilmaiseksi tekemättä yhtään mitään.
Kuka täällä vastustaa mitään oppiainetta?? Yksi aine halutaan vapaan valinnan piiriin. Mitään ei olla kieltämässä vapaata valintaa kannattavien puolelta. Ruotsin pakollista opiskelua kannattavat taas ovat kieltämässä omiin tarpeisiin sopivamman ja motivoimamman valinnan toteutumisen. On aivan eri asia vaatia itselle ja omille lapsilleen vapautta valita kuin vaatia pakkoa toisille ja heidän lapsilleen.
Ihmetyttää Alf Rehnin kaltaiset primitiivireaktiot. Ruotsinkielen asemasta on Suomessa vaikea keskustella asiallisesti niin herkkä se 5% kielivähemmistön asema on. Ruotsinkieli/kaksikielisyys on sinänsä rikkaus ja kannatettava asia. Mutta siihen liittyvä pakko on huono asia. Tämä keskustelu ilmapiiri tuottaa kummallisia lausuntoja. Mm. Jörn Donner aikanaan puolusti ruotsinkielen vahvaa asemaa sillä, että se helpottaa ranskan oppimista (lainasanat). Mutta miksi ihmeessä ei opiskella ranskankieltä !
Kyllä me mielipiteet hyväksymme, mutta katsos, on tyystin eri asia vaatia muitten lapsille pakkoruotsia alakoulusta yliopistoon (kukaan meistä ei ole kieltämässä vapaaehtoista ruotsin opiskelua) kuin vaatia omille lapsilleen oikeutta valita vieras kieli (kaikkialla muuallahan ihmiset voivat tietyn tarjonnan puitteissa valita kielen, johon mahdollisesti jo omaa siteitä, jonka kulttuurialue kiehtoo tai jonka arvelee olevan oman tulevaisuuden kannalta se merkityksellisin). Tämä pitäisi muistaa argumenttien painoarvoa pohtiessa: mutu ei voi perustella toisten pakkoa ja fiksut, koulutetut ihmiset ymmärtäisivät oikeat, pätevät argumentit.
Pakkoruotsin kannattajat ovat unohtavinaan tämän eron. He ohittavat myös täysin sen, että pakkoruotsi aiheuttaa ongelmia monelle kielellisesti vähemmän lahjakkaalle. He ohittavat senkin, ettei pykäliin jo nyt kirjatut vapautusmahdollisuudet ole todellisuudessa käytössä: Maahanmuuttaja tai oppimisvaikeusdiagnoosin omaava ei saa vapautusta ruotsista — ja ainoa pääteltävissä oleva syy tähän on se, että muutamille annettu mahdollisuus kiertää ruotsi aiheuttaisi valtaisan paineen muiden taholta pakkoa vastaan. Pakko pysyy, koska se on saatu näyttämään välttämättömyydeltä, jota ei voi mitenkään kiertää.
Jatkossa kuitenkin yhä useampi suorittaa alemman korkeakoulututkinnon ulkomailla — ilman pakkoruotsia. Moni ystäväni toimii akateemisessa ammatissa ilman ruotsia, koska on opiskellut osin ulkomailla. Jopa Ruotsissa voi opiskella englanniksi ja valmistua ilman ruotsia, vaan ei meillä. — Useimmat ovat pakkoruotsinsa unohtaneet, itse olen pitänyt sitä yllä mutta ei tässä hyödystä ole kyse, ehkä ennemmin omasta viehtymyksestäni kieliin.
Tilanne on järjetön. Sen sanominen ääneen ei osoita ikävää asennetta vaan ihan vain normaalia älykkyyttä.
Miksi pakon puolustajien on niin vaikea tunnustaa, että heidän argumenttinsa riittävät korkeintaan markkinoimaan vapaaehtoista ruotsia, ei kaikkia alakoulusta yliopistoon koskettavaa pakkoa?
Vuosia menee, sukupolvet vaihtuvat — mutta pakolle ei saada tehdyksi mitään. Tai saadaan, nyt pakkoruotsia on aikaistettu ja monissa kunnissa, kuten Helsingissä, myös lisätty. Aikaa, voimia ja tukiopetusresursseja palaa ruotsiin aikana, jolloin kouluissa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla odotetaan joka viidennen oppilaan olevan taustaltaan muun kuin suomen, ruotsin tai saamen kielinen.
Mitä tämä tarkoittaa?
Pojoismaisessa yhteistyössä käytetään virallisena kielenä Englantia.
Suomenkielisistä vain harva osaa ruotsia riittävän hyvin tarjotakseen ruotsinkielisiä palveluita. Tämän tietävät ja myöntävät ruotsinkielisetkin.
Miksi tällaisia näennäispalveluita yleensäkään järjestetään ja rasitetaan suurta enemmistöä sellaisen vähemmistökielen opiskelulla, jonka todellinen tarve on vähäinen.
Ruotsinkieliset palvelut tulee rajoittaa niille alueille, joilla ruotsinkielisten väestöosuus on merkittävä, esim. yli 20%. Noilla alueilla on myös riittävästi äidinkieleltään ruotsinkielisiä palvelutehtäviin.
Siis:
Ruotsinkielisiä palveluita siellä, missä niille on todellista tarvetta ja niitä tuottamaan oikeasti ruotsintaitoiset henkilöt eli äidinkieleltään ruotsinkieliset.
Eräs pakkoruotsin todellisista “perusteista”:
”– –. Jo 70-luvulla eräässä peruskoulukokouksessa, muistaakseni Jyväskylässä Peruskoulu 5 vuotta ‑seminaarissa, uskalsi eräs silloisen kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston edustaja esittää pakollisuuden todellisen syyn, joka paljastaa, että alkujaankaan ei ole ollut kysymys koulujen kielipolitiikasta vaan yleisestä yhteiskuntapolitiikasta. Hän sanoi pakkoruotsista käydyssä keskustelussa jokseenkin sanatarkasti näin: ‘Suomen kaltaisessa maassa pienen vähemmistön on pakko oppia valtaväestön kieli eli suomi, jos haluaa työtä pienen kotipaikkansa ulkopuolelta – varsinkin ruotsinkielisellä rannikolla. Ruotsinkielisiltä lapsilta kuluu siihen valtavasti aikaa ja voimia. Jos suomenkielisillä ei olisi tätä vastaavaa ‘rasitetta’, he voisivat käyttää aikansa ja voimansa hyödyllisemmin esim. englantiin tai matematiikkaan, jolloin ruotsinkieliset lapset joutuisivat epäoikeudenmukaiseen asemaan.’ Tämä oli siis pakollisen ruotsin ajajien filosofia ja todellinen motiivi – –.”
– Asseri Joutsimäki, Opettaja-lehti (Keskustelua-palsta), 10/2004
No en ymmärtänyt. Oliko kirjoituksesi vain “vitsi”? Todellisuudessa ne jotka uhoavat että hurreja pitäisi hakata eivät uskalla tosissaan ryhtyä siihen. Mulle on elämäni aikana vain pari kerta sattunut että joku juoppo on alkanut hurrittelemaan jos olen jonkun toisen kanssa puhunut ruotsia bussissa tai raitiovaunussa täällä pk-seudulla. Yhden kerran yksi hullu juoppo yritti käydä kimppuuni kun puhuin saksaa, siis nimenomaan saksaa enkä ruotsia, Tampereella. Täällä netissä on helppoa ampua puskasta ja haukkua kaikkia jotka ovat vähän erilaisia mutta yleensä ne ovat tyhjät tynnyrit jotka kumisevat.
Koko ajan Suomessa lisääntyy niiden määrä joihin eivät enää nämä pakkoruotsin puolesta esitetyt “perustelut” tehoa, koska he ovat jo oman pakkoruotsinsa lusineet, ja joilla on omakohtainen kokemus sen hyödyttömyydestä.
Ruotsinkielisten määrä Suomessa vähenee tasaista vauhtia.
http://www.stat.fi/til/vaerak/2014/01/vaerak_2014_01_2015-12–10_kuv_001_fi.html
Heitä koulutetaan reilusti yli ryhmän oman tarpeen, ja Ruotsi kiittää. Onko Suomen kansantaloudella todellakin varaa tähän?
On helppo arvata, että muutto houkuttelee varsinkin niitä toisen kotimaisen puhujia, joille maan ensimmäinen kotimainen eli pääkieli on ongelma.
http://www.svd.se/stark-finlandssvensk-flyttvag-till-sverige
Luen silloin tällöin kirjastossa Petroskoissa ilmestyvää “Karjalan Sanomat” suomenkielistä lehteä koska sympatisoin suomensukuisia jotka olosuhteen pakosta joutuneet elämään “rautaesiriipun” toisella puolella. Olen ymmärtänyt että Venäjän Karjalassa on joitakin kouluja joissa opetuskieli on ainakin osittain suomi tai karjala, varsinkin syrjäisissä kylissä joissa kaikki puhuvat karjalaa, se on hyvin tavallista. Lisäksi joissakin venäjänkielisissä kouluissa suomi on pakollinen oppiaine jo alaluokilta asti, mutta ei läheskään kaikissa,monessa venäjänkielisessä koulussa näitä kieliä ei pysty lukemaan ollenkaan. Petroskoin yliopistossa on ymmärtääkseni suomen ja karjalan kieltä opettava tiedekunta. Karjalan Tasavallassa suomen ja karjalan alkuperäiskielillä on puolivirallinen asema. Sitä voi verrata suomen kielen asemaan Ruotsissa tai Norjassa tai saamen kielen asemaa kaikissa Pohjoiskalotin maissa.
Karjalankielisiä on hiukan enemmän kuin suomenkielisiä mutta eri murteista ja maantieteellisestä hajanaisuudesta johtuen puhujia koko tasavallassa vähemmän kuin suomea osaavia. Etnisesti karjalaisiksi luokitellusta joukosta vain n puolet osaa enää karjalan tai suomen kieltä. Lisäksi palettia sotkee kolmas, vielä harvinaisempi alkuperäiskieli, vepsä. Koko väestöstä n 8.5 % osaa jotain näistä eli karjalaa, suomea tai vepsää venäjän lisäksi. Tämä tieto on poimittu Wikipediasta.
Olen ymmärtänyt myös että vielä neuvostoaikana suomea osattiin Karjalassa laajemmin kuin nykyisin, ja että osavaltio oli virallisesti kaksikielinen ja että opetusta annettiin venäläisille enemmän, mutta “resurssipulan” takia sitä on vähennetty niin että nuo pienet kielet ei enää kauan pysy hengissä. Kultuuri- ym vahtoa harrastetaan Suomen ja Karjalan välillä ja harrastettaisiin varmaan enemmänkin jos rajan saisi ylittää ilman viisumia, elintasokuilu olisi matalempi ja liikenneyhteydet sinne paremmat.
Haluan muistuttaa myös että se väärinkäsitys joka joskus vallitsee näissä kielikeskusteluissa, että Venäjän Karjalalla ei tarkoiteta sitä Karjalan Kannasta jonka Suomi joutui luovuttamaan sodan jälkeen Neuvostoliitolle 1944 ja se väestö joka nykyisin asuu Karjalan Kannaksella on kokonaan venäjänkielistä koska suomalaisävestö evakuoitiin sieltä pois.
Se on yksilötasolla musertavaa. Puhut äidinkielenä Englantia, olet opiskellut Saksaksi ja käytät kotikielenä Suomea. Sorry, ruotsi puuttuu. Olet kelvoton, pakkaa laukkusi ja muuta perheesi kanssa Kanadaan. Näin kävi naapurilleni muutama vuosi sitten.
Otetaan toinen esimerkki tästä päivästä. Ei mistään historiasta. Turvapaikkatutkinta työllistää. Eläkkeellä olevia poliiseja on palkattu tekemään tutkintaa. Onnistui todellisuudessa huonosti, sillä homma kaatuu nykyiseen kielivaatimukseen.
Meillä on oikeasti pitkän uran poliisissa tehnyt juuri eläkkeelle siirtynyt virkamies, joka puhuu turvapaikanhakijoiden kanssa samaa kieltä johtuen noin 20 vuoden kv. työskentelystä lähi-idässä ja jolla ei ole paperia virkamiesruotsista. Äijä, jolla olisi osaamista johtaa koko showta. Sorry, olet kelvoton.
Hyvin laaja vapaa valinta tarkoittaisi sitä, että “pakkoruotsin” lisäksi poistettaisiin kouluopetuksesta mm. pakkomatematiikka, pakkoäidinkieli, pakkoenglanti, pakkofysiikka, pakkoliikunta jne., mitä näitä kaikkia nyt onkaan opetusohjelmassa, ja tehtäisiin niistä vapaaehtoisia. Valinnanvapautta voisi sitten täydentää amerikkalaistyylisillä aineilla, esim. ajo-opetuksella tai vaikka skeittauksella, parkourilla ja taistelupeleillä.
Tämä valikoimahan varmaan miellyttäisi laiskoja ja mukavuudenhaluisia, jotka voisivat valita vain itselleen mieluisia oppiaineita. Samalla ahkerat ja kunnianhimoiset voisivat tehdä sellaiset valinnat, joilla pääsee työelämässä eteenpäin.
Tämän ei pitäisi olla ongelma; nämä työttömät ruotsinopettajathan osaavat kielen, joka avaa heille pohjoismaiset työmarkkinat! 🙂
(Oikeasti, Ruotsissa kyllä tullaan tarvitsemaan lähivuosina ennennäkemättömiä määriä ruotsin ja muidenkin aineiden opettajia vieraskielisille. Eikö tätä silmälläpitäen voisi pikaisesti kehittää täydennyskoulutusta suomalaisille työttömille opettajille? Ruotsi varmaan mielellään osallistuisi kustannuksiinkin, kun vaihtoehtona on kouluttaa opiskelija pystymetsästä, eikä opettajankoulutukseen siellä tahdo edes löytyä tarpeeksi halukkaita.)
Suomalaisten tunnot riippuvat varmasti siitä mitä “pakkotoimenpiteet” pitävät sisällään.
Mikäli pakkotoimenpiteenä pakotettaisiin kaikki venäjänkieliset opettelemaan udmurttia ja/tai maria peruskoulusta yliopistoon asti, niin varmasti saisivat runsaasti myötätuntoa.
Jos sen sijaan tyydyttäisiin tarjoamaan kyseisiä kieliä opiskeltaviksi peruskoulusta yliopistoon, sallimaan udmurtin ja/tai marin käyttö, kieltämään näiden käyttäjien syrjiminen, ja mahdollistettaisiin kyseisten kielien käyttö viranomaisissa kääntämällä lomakkeet ja muu materiaali sekä palkkaamalla kyseisten kielien osaajia kysyntää vastaava osuus, niin en usko että kukaan pitäisi tätä pahana.
Itse pitäisin jälkimmäistä hyvin reiluna suuntaan ja toiseen. Pitäisitkö sinä? Minua kiinnostaa myös R.Silfverbergin näkemys asiasta — voisitko kommentoida?
Siis jos Suomessa saisi valita oppiaineen “vieraat kielet” sisällön samalla tapaa laajemmasta tarjonnasta kuin muissakin maissa, tämä tarkoittaisi, että voitaisiin yhtä hyvin lopettaa koko koulu ja luopua oppivelvollisuudesta ja … ihan oikeasti. Eikö voitaisi sentään keskustella ihan tosissaan, voidaanhan?
Niin, tylyjä esimerkkejä. Ne eivät kuitenkaan kerro toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuudesta, vaan vaatimuksesta osata tietyissä viroissa sekä suomea että ruotsia. Se on eri asia.
Ja toisekseen: nämä esimerkit kertovat siitä miksi on perusteltua vastustaa tiettyjä kielivaatimuksia, mutta eivät siitä miksi se tehdään “fanaattisesti ja kaiken järjen ylittävästi”?
Jep, näinhän se on, vaikka kyllä moni keskustelija tuntuu vastustavan tunteenomaisen vimmatusti ihan ruotsin kieltäkin. Kommenttini lainasi aikaisemman puheenvuoron muotoa ja oli siksi asiallisesti hieman epätäsmällinen.
Jäljelle jää kuitenkin kysymykseni ydin: miksi tätä vapautta vaaditaan “fanaattisesti ja kaiken järjen ylittävästi”? Epäasiallisesti, sättivästi, nälvimällä? Meillä on paljon muitakin yhteiskunnallisia pakkoja — miksei niistä vaadita vapautta yhtä raivokkaasti?
Olisitko samaa mieltä, jos maassa olisi vaikka pakollinen kuulantyöntö ja vuosikymmenet olisi asiasta kiistelty.
Puolustajat perustelisivat pakollisuutta tyyliin: olen aina pitänyt kuulantyönnöstä, kuulantyöntö on portti tennikseen ja muihin pallolajeihin, jos kaikkia ei pakoteta työntämään kuulaa, lajia ei kohta harrasta kukaan, minä tapasin tyttöystäväni kuulantyöntöharjoituksissa, kuulantyöntö on osa suomalaista perinnettä, kuulaa pakolla työntämällä olemme osa laajempaa heittolajien harrastajien ryhmää, johon haluamme kuulua, , kuulantyöntäjät pääsevät muuttamaan Valko-Venäjälle, koska siellä kuulantyöntäjät ovat arvossa kyllä kuulantyöntäjä voi harrastaa kaikkia muitakin lajeja, ja jos ei voi on kyse laiskuudesta .…
Vastustajat taas sanoisivat, että kuulantyöntö ei ole paras laji kaikkien kannalta. Siksi olisi hyvä, jos pakollinen kuulantyöntö ei veisi niin paljon sekä koulun resursseja että koululaisen omaa aikaa.
Tätä kiistelyä sitten jatkuisi vuosikymmenet, tehtäisiin kansalaisaloite, osoitettaisiin, että kansa vastustaa kuulantyönnön pakollisuutta jne.
Sitten kysyttäisiin johtavien poliitikkojen mielipidettä ja he sanoisivat melkein yhteen ääneen, että “koulukuulatyönnön” on tietysti jatkuttava pakollisena. Syyksi ilmoitettaisiin, että olen aina pitänyt kuulantyönnöstä, kuulantyöntö on portti tennikseen ja muihin pallolajeihin, jos kaikkia ei pakoteta työntämään kuulaa, lajia ei kohta harrasta kukaan jne. jne.
Hikeentyyhän siinä järkevään ja demokraattiseen päätöksentekoon uskova. Mutta ennen kaikkea alkaa hätääntyä: mitä helvettiä, miten tämän maan asioita voidaan koskaan saada kuntoon, kun näin simppliä, kansan laajalla rintamalla vastustamaa ja selvästi maalle vahingollista asiaa ei saada korjattua!
Et ehkä ole tietoinen, mutta omaa äidinkieltään ei voi vaihtaa, ainakaan enää aikuisena. Mutta sen verran isänmaallinen olen, että kovin helposti en kotimaastani lähtisi, toisin kuin ehkä eräät.
Ja koska sinä ja äitisi ovat ruotsia tarvinneet, niin kaikki muutkin ovat sitä tarvinneet? Eikö äitisi olisi osannut valita ruotsia pikkulapselleen, jos se olisi ollut valinnainen, vaan se oli pakotettava kaikille suomalaisille, jotta arvoisa “Jalankulkija” voisi käyttää sitä työssään, tarvitsivatpa ne muut kieltä tai eivät.
Kun perusteet puuttuvat lyödään homma ihan pelleilyksi. Vapaa valinta ei aiheuttaisi lainkaan sellaisia seurauksia joita kuvailet. Ensinnäkin vapaa kielivalinta EI ole POISTAMASSA kielten opiskelua vaan viemässä kaikkia kieliä samaan kielipalettiin josta sitten voisi valita ne pakolliset opiskeltavat kielet.
Pakkomatematiikaa ei edes ole olemassa sillä tavalla jota kuvailet. On vapaa valinta matematiikassa, äidinkielessä, fysiikassa, liikunnassa,..jne. Mitään näistä ei voi valita pois vaan jokin luettava sisältö on valittava. Käytännössä esim matematiikka on kaikilla sama koska matematiikkoja on vain yksi. Samoin yksilöllä on vain yksi uskonto ja äidinkieli. Liikunnan kursseja on tarjolla vain yksi ja kaikki valitsevat sen. Kielissä sen sijaan on teoriassa yli 6000 eri vaihtoehtoa joista valitsemista rajoittaa vain tarjonnan kapeus. Tilanne on kuitenkin aivan eri kuin vaikka fysiikalla joita on vain yksi ja joka siksi tulee kaikille samansisältöisenä. En ymmärrä miksi vapaata kielivalintaa pietään laiskojen hankkeena kun opiskelun määrää ei olla vähentämässä.
Vapaa valinta ei ole sama kuin vapaaehtoinen. Ei opiskelusta olla tekemässä vapaaehtoista vaan motivoivampaa.
Jos se ei vielä ole avautunut niin tässä lyhyt kertaus siitä mitä Vapaa Kielivalinta ajaa:
Vapaata kielivalintaa siten ettei luettavien kielien määrää yksilötasolla vähennetä mutta äidinkieltä lukuunottamatta oppilas tai hänen vanhempansa voisi valita tarjolla olevasta kielipaletista ne vieraat kielet joita oppilas opiskelee. Kielipaletin tulee maanlaajuisesti sisältää vähintään 5 eri kieltä joista sitten voisi valita.
Tässähän olisi hyvä pointti. Jos olisit työtön alan x osaaja ja ruotsilla saisit töitä, niin varmaan lukijoita olisi.
Hiljattain Hesari kertoi, että Kainuussa työskentelee ulkomaalainen lääkäri, joka tuli ummikkona Suomeen 13 kk sitten. Työn ohessa hän on opetellut suomea, niin että tulee kainuulaisten potilaiden kanssa toimeen.
Hieman kyllä huolestuttaa kainuulaisten puolesta, sujuuko kommunikointi lääkärin kanssa tarpeeksi hyvin.
Nimittäin Vaasan ruotsinkieliset eivät hyväksyneet liittymistä Seinäjoen tai Tampereen sote-alueeseen, koska heidän mielestään siellä lääkärit eivät osaa ruotsia, vaikka ovat opiskelleet sitä vuosikausia, peruskoulussa, lukiossa ja lopuksi vielä lääkärin ammattiruotsin. He ovat siis opiskelleet ruotsinsa turhaan! Paljon aikaa ja resursseja on haaskattu, mutta tulokset eivät kuitenkaan kelpaa
Olisikohan joitakin selityksiä tarjolla esimerkiksi ohjelmassa “Suomi on ruotsalainen, osa 10/10. Ruotsi-trauma ja tulevaisuus”, jonka Yle TV1 lähettää lehtitietojen mukaan uusintana huomenna, 7.1.2016 klo 18:30–19:00?
(Mitä sanoi/kirjoitti aikoinaan Adolf Ivar Arwidsson?)
Itse epäilen, että ongelmana saattaa ehkä olla (asian suhteen) mm. pitemmän ajan kuluessa, tai ehkä myös “herkän iän” kielteisessä ryhmäpaineessa muodostunut ylikorostunut, negatiiviseksi helposti muotoutuva identiteetti.
Kielenopetus voisi ehkä olla otollisempaa aloittaa aina siihen sopivimman herkkyyskauden aikana. Pitäisiköhän koulujärjestelmäämme muuttaa tuohon suuntaan?
Wikipedian tietojen (otsikolla “Toinen kotimainen kieli”) mukaan esim. v. 2004 peruskoulun kielivalintojen A1-kielenä (3. luokalla) valitsi ruotsinkielen 1.2% oppilaista, ja A2-kielenä 8.1% oppilaista (4. tai 5. luokalla). Peräti 85% oppilaista valitsi sen vasta 7. luokalla alkavana (ns. “pakkoruotsina”). Ehkä tuo ei vain ole enää yhtä otollista aikaa aloittaa toisen kotimaisen kielen opintoja, kuin aiemmin alkavien kielten, A1:n tai A2:n aloitusajankohdat.
Suomessa tuo kyllä onnistuu. Suomessa voi vapaasti valita äidinkielekseen suomen tai ruotsin. Näitä tapahtuu jonkin verran, yleensä eniten silloin kun kuntien kaksikielisyyskriteerejä tarkistetaan ja ruotsinkielisten määrä lisääntyy. Ilkeät sanovat, että tähän kuuluu olennaisesti jonkinasteinen lahjonta, mutta se on vihapuhetta. Rasti vain lomakkeeseen. Tai nykyään voi kielen vaihtaa netissä.
Voitaisiinko lähteä siitä, että lasten vanhemmat itse tietävät parhaiten omat kokemuksensa ruotsin tarpeellisuudesta ilman ulkopuolisten sekaantumista?
Pakon puolustajilta tuntuu täysin unohtuneen se seikka, että nykyvanhemmista on valtaosa itse pakkoruotsinsa aikanaan lusinut vaihtelevalla menestyksellä. Heitä ei pysty eksyttämään asiassa, jonka he ovat omakohtaisesti kokeneet.
Tässä ei auta kaunistelu, ei uhkailu, ei pelottelu eikä syyllistäminen.
Jep, kaikki tietävät sen.
Mutta uskon että edes ruotsin alkeiden osaaminen merkitsee paljon. Yksilötasolla voi moni kokea että pärjää hyvin ilman, mutta pointtini oli se, että kansallisella tasolla sillä on paljonkin väliä ymmärretäänkö täällä ruotsia ja muita skandinaavisia kieliä oleellisesti paremmin kuin esim. välimeren maista tulevat.
Ei vähene. Tuo kuvio kertoo osuuden kehityksestä, ei määrästä. Suomenkielistenkin osuus vähenee. Kuviosta näkee kuitenkin että kiihtyminen pysähtyi 1970-luvulla kun peruskoulu aloitti ja ruotsista tuli pakolline aine kaikille. Miksi ei vastaavaa taulukko löydy suomenkielisten osuuden kehityksestä? Löysin vain tämän joka numeroin kertoo suomen, ruotsin, saamen ja muita kieliä puhuvien määrällisen ja prosentuaalisen kehityksen 1980–2013:
http://www.stat.fi/til/vaerak/2013/vaerak_2013_2014-03–21_tau_001_fi.html.
Valitettavasti ei pidemmältä ajalta taaksepäin.
Miksi ei sitten houkuteltaisi ruotsalaisia tänne? Tai ruotsia osaavia kolmansista maista. Niitäkin on. Olen tavannut itä-eurooppalaisia jotka osaavat ruotsia, ja kerran eräs vanha arabimies tuli kaupassa kysymään ruotsiksi mitä kahvimerkkiä kannattaa ostaa. Ruotsiksi koska hän ei luultavasti osanut englantia ja vielä vähemmän suomea. Ja mä en ole kaupan työntekijä eikä mulla ole sinikeltaisia vaatteita ylläni.
Miksi ajatellan aina että Suomen kaksikielisyys aiheuttaa sen että väkeä lähtee täältä pois? Entä jos se onkin toisinpäin? Jos 900 suomenruotsalaista muuttaa Ruotsiin niin montakohan suomenkielistä on muuttanut samaan aikaan pois Suomesta? Ei varmaan yhtään sinun mielestäsi? Tulee Itä-Saksa mieleen sellaisesta ajattelutavasta, että pitäisi estää työvoimaa lähtemästä ulkomaille, tai ainakin Ruotsiin koska se on kaiken pahan lähde! Mitä ajattelet eläkeläisten Espanjaan ja Portugaliin muutosta? Nostetaan vaan kovaa suomalaista eläkettä eikä makseta veroja enää Suomeen, ja kipeinä hoidatetaan itseään Suomen valtion kustanuksella. En ihmettele ollenkaan miksi niin moni haluaisi vaihtaa ruotsin kielen kouluissa juuri espanjaksi!
Mitä tarkoitat “kaikilla venäjänkielisillä” ? Minä puhun tietenkin tilanteesta suomensukuisten omilla ydinalueilla, joista käytin sanaa “provinssi”. En siis tietenkään esim. Moskovan oblastin venäläisiä.
Ja jotta keskustelu olisi mielekäs niin ei tietenkään pidä vetää suoria vertauksia Suomen ja Venäjän tilanteiden kesken. Kuten ei myöskään esim. Suomen ja Kanadan (Quebec) välillä.
Kirjoitin lyhyesti jolloin ilmeisesti aina ilmaan jää väärinkäsityksiä. Kirjoitin näin:
“Jos Venäjällä ryhdyttäisiin toden teolla sellaisiin toimenpiteisiin jotka pyrkisivät turvaamaan näiden kansojen (Udmurtit, Marit, y.m.) tulevaisuuden omissa provinsseissaan ..”
Siis “toden teolla”. Tämä tarkoittaisi että kaikkien virkamiesten kyseisissä provinsseissa tulisi vähintäänkin ymmärtää paikallista kieltä. Ja monia muita esimerkkejä, kuten vaikkapa mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus varuskunnassa jossa puhutaan omaa äidinkieltä. Nuo R.V:n mainitsemat toimet ovat sellaisia jotka käytännössä jäävät kauniiksi lainssädäntötekstiksi ilman merkitystä suomenssukuisten kansojen tulevaisuudennäkymien kannalta.
No niin, Venäjällähän moiset uudistukset ovat täyttä utopiaa, joten tämä keskustelu on vähän niinkuin akateeminen. Mutta minun kysymykseni oli kenen puolella suomalaiset olisivat moisessa hypotettisessä Venäjän sisäisessä debatissa, joka on saanut alkunsa siitä kun isovenäläisen henkilön hakemus johonkin provinsiaaliseen virkaan hylätään kun hän ei ole ollenkaan vaivautunut opiskelemaan jotain paikallista suomensukuista kieltä ?
Vertaus Kanadaan on sikäli läheisempi että siellä ranskankieliset Quebecissä ovat ajaneet läpi sellaista lainsäädäntöä joka aktiivisesti puolustaa ranskan kielen asemaa valtavassa englanninkielisessa kieliympäristössä (muu Kanada + USA). Aivan kuten Suomessakin siellä kielienemmistö jakaantuu ymmärtäjiin ja sitten niihin jotka näkevät lähinnä “epäoikeudenmukaisuudet” ja “järjettömyydet”.
Huono esimerkki. Tosielämässä pakotetaan kaikkia Suomen koululaisia oppimaan pelaamaan jääkiekkoa, pesäpalloa ja hiihtämään murtomaasuksilla, vaikka noilla taidoilla ei kyllä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän ulkopuolella tee yhtään mitään. Se on ihan tosi esimerkki. Silti se ei aiheuta mitään keskustelua. Ne ovat katsokaa kansallislajeja.
Epäasiallisuus tulee asian järjettömyydestä ja siitä, että sille ei voi tehdä yhtään mitään. Kyse on tuuleen huutelusta. Järkevää keskustelua pakkoruotsista ei saada aikaiseksi ja vaikka saataisiin, niin asialle ei tehdä mitään. Asia on hyvin absurdi.
Saat kuitenkin vastata ihan itse heittoosi, että vastaavia yhteiskuntaa rapauttavia pakkoja olisi olemassa muitakin. Ja vielä monikossa. Koitappa ihan rehellisesti löytää edes yksi. Jään odottamaan vastausta.
“Miksi ei sitten houkuteltaisi ruotsalaisia tänne? Tai ruotsia osaavia kolmansista maista. Niitäkin on. Olen tavannut itä-eurooppalaisia jotka osaavat ruotsia, ja kerran eräs vanha arabimies tuli kaupassa kysymään ruotsiksi mitä kahvimerkkiä kannattaa ostaa. Ruotsiksi koska hän ei luultavasti osanut englantia ja vielä vähemmän suomea. Ja mä en ole kaupan työntekijä eikä mulla ole sinikeltaisia vaatteita ylläni.
”
Miksi juuri ruotsalaisia? Pakkoruotsi estää muiden maiden ihmisten tuloa Suomeen. Kun ruotsi on myllynkivenä koulussa, ei vastuullisen vanhemman kannata tuoda lastaan Suomeen, vaan johonkin maahan missä ei opetella kiusaksi turhaa kieltä. Miksi huonontaa oman lapsensa menestysmahdollisuutta? Pakkoruotsi on este osaajien houkuttelemiseksi Suomeen ja se pitää poistaa.
Tarkoitin kaikilla venäjänkielisillä kaikkia alueen/oblastin venäjänkielisiä.
Jos kaikkien virkamiesten tulisi ymmärtää udmurttia ja/tai maria, niin uskon Suomalaisten sympatioiden olevan tästä hyvästä venäjänkielisten puolella. Kyseessähän on täysin perusteeton ja järjetön vaatimus, koska täysin asiallinen palvelutaso udmurtiksi ja/tai mariksi voidaan saada aikaan palkkaamalla viranomaisiksi udmurttia ja/tai maria osaavia vaikkapa kaksi kertaa udmurtin ja/tai marin väestöosuuden verran (tehtävä- ja palvelupaikkakohtaisesti, pyöristäen ylöspäin. Kentällä auttaa tarvittaessa puhelintulkki.). Palkkaaminen ei ole ongelma, koska luonnostaan alueella on jo yhden väestöosuuden osuus natiivisti vähemmistökielisiä viranomaisia ja kyseiset kieliä valitaan koulussa, koska ne nähdään hyödyllisinä haettaessa kyseisiä virkoja.
Jokaisen viranomaisen ei tarvitse osata jotakin tiettyä kieltä, että kyseisellä kielellä voidaan palvella kansalaisia. Ehkä juuri tämä on pakkoruotsikeskustelussakin ongelmana: osa pakkoruotsin kannattajista luulee, että jos on olemassa virkamies, joka ei osaa ruotsia, niin yksikään virkamies ei enää osaa ruotsia. Hyvin hämmentävä näkemys.
Perustele. Kertoisitko vaikka miten ehdottamasi antaa mitenkään paremman tulevaisuudennäkymän suomensukuisille kansoille kuin ehdottamani?
Kaikilla mailla joilla on merkittäviä kansallisia tai kielellisiä vähemmistöjä on jonkinlaisia virkamiesvaatimuksia näiden vähemmistöjen päääasiallisilla esiintymisalueilla, mutta vain virallisesti kaksi- tai monikielisillä mailla on myös maan pääkaupungissa ja suurissa väestökeskittymissä mahdollisuus hoitaa viranomaisasioita omalla äidinkielellään vaikka pääkaupungin ja suurten kaupunkien kielisuhteet muuten eivät sitä vaatisi. Näin ovat asiat ainakin Kanadassa, Belgiassa ja Sveitsissä ja Suomessa paperilla mutta ei aina käytännössä.
Maat joissa on monta kansallisuutta jotka on jaettu osavaltioihin kuten Venäjä, Sveitsi, Kanada ja Iso-Britannia pitäisi osavaltioiden alkuperäisasukkaiden kielten olla virallisia vaikka ne muodostaisivat vähemmistön osavaltion asukkaista, ja enemmistönkin pitäisi oppia siitä ainakin alkeet. Näin on asian laita ainakin Sveitsissä ja Kanadassa mutta ei taida olla Venäjällä eikä Isossa Britanniassa (korjatkaa jos olen väärässä)
Mä olisin valmis hyväksymään Suomen jakoa osavaltioihin jossa mantereen 2‑kielinen osavaltio (suomi ja ruotsi) muodostaisi rannikkokaistaleista Loviisasta Turkuun sekä toinsesta kaistaleesta Siipyystä Kokkolaan. Tämän osalvaltion sisäpuolella olisi osattava ainakin jotenkuten molempia kotimaisia, ulkopuolella riittäisi vain suomi. Ahvenanmaan kohdalla toivoisin sen suhtautuvan myönteisemmin suomen kieleen ja antaavan sille virallisen kielen aseman, mutta sitä suojaa kansainväliset sopimukset jolle me emme oikein voi mitään.
“Äidinkielen opiskelussa on kyse aivan eri asiassa kuin vieraiden kielten opiskelussa.”
Niin on. Mutta miksi äidinkieleltään ei-suomenkielisen pitäisi sitten opiskella niin “hyödytöntä” kieltä kuin suomi?
***
Perusopetuksessa (lapset/nuoret) sellaisten kielien oppiminen ja omaksuminen on helpompaa,joihin saa ympäristöstä, ympäröivästä lähikulttuurista vahvistusta,kuin sellaisten kielien oppiminen joihin ei saa. Perusopetus ei vielä anna täydellistä kielitaitoa vaan vasta pohjan, perustan.
Kieli on kommunikaatiota toisten ihmisten kanssa. Sen avulla me rakennamme yhteyden toiseen ihmiseen. Ruotsin kieltä en näe lainkaan niin turhana ja hyödyttömänä kuin melko monet täällä kommentoineet. Luen säännöllisesti läntisen naapurimaan lehdistöä, seuraan mediaa ja siellä käytävää keskustelua ajankohtaisista ja yhteisistä asioista kuten nyt esim. maahanmuutosta. Olen myös erittäin iloinen, että meillä on YLE Fem (laadukasta ohjelmatarjontaa!).
Jos lopettaa lukion tai peruskoulun jälkeen omatoimisen kielitaitonsa kehittämisen ja ylläpidon, on aivan turha rutista pakkoruotsista tai narista katkerana, kun ei saanut koulussa opiskella sitä taikka tuota kieltä. Kielikurssille vaan! Kyky oppia ei pääty 19-vuotiaana.
P.S Tällä hetkellä Ruotsissa on hyvät työmarkkinat kielitaitoisille suomalaisille mm teknologia-aloilla ja terveydenhoitoaloilla. Sinnepäin onkin jo jonkinlainen muuttovirta syntynyt, saattaa jopa kiihtyä jos tilanne Suomessa pysyy näin huonona. Ruotsin kielen taito ei läntiseen naapurimaahamme muuttaessa ole haitaksi.
Niin, vaaditaan siis sitä, että on paperi ruotsin opiskelusta ja sitä voidaan vaatia, koska suurella osalla suomalaisista sellainen onkin. Tosin koska sillä itse paperilla ei kuitenkaan puhuta, niin suurin osa ei pystyisi työssään ruotsia käyttämään, mutta tällä ei ole oikeasti mitään merkitystä, koska ei sitä myöskään työssä tarvita, kuten esimerkiksi itärajan tullissa. Mutta tällä vaatimuksella voidaankin sitten kätevästi perustella pakkoruotsin opetus kaikille. Tottahan toki kaikki myös osaavat kieltä, jonka opiskelemisesta on kulunut ehkä jo parikymmentä vuotta, eikä sen jälkeen sitä ole ollenkaan käyttänyt, eikä koskaan ole edes työssään tarvittavaa sanastoa oppinut.
Joidenkin mielestä tämä ilmeisesti on järkevää toimintaa, mutta itse pidän sitä resurssien tuhlauksena.
Korjaus:
R.Silfverberg:Suomenkielistenkin osuus vähenee. Miksi ei vastaavaa taulukko löydy suomenkielisten osuuden kehityksestä?
Vastasin
“Jos piirretään kaipaamasi käppyrä tästä, niin ruotsinkielisten laskevaa viivaa vastaa suomenkielisten loivenevasti nouseva. Vai?”
Näin olisi siinä tapauksessa, että kuvattaisiin henkilömääriä. Prosenttiosuuksista en löydä vastaavaa suomenkielisistä.
http://www.stat.fi/til/vaerak/2014/vaerak_2014_2015-03–27_kuv_001_fi.html
Tässä on kuva koko väestön kehityksestä.
Kanadan toiseksi suurimmassa osavaltion Québecin seitsemästä (7) miljoonasta asukkaasta on 80% ranskankielisiä. Siellä, missä Kanadassa opiskellaan ranskaa, opiskelua perustellaan paitsi maan kielivähemmistöllä myös sillä, että ranskaa puhutaan laajasti ympäri maailmaa.
Kanadassa on kielivaatimuksia vain virkamiehille, englanti + ranska. Palveluja on tarjottava molemmilla kielillä kaikissa liittohallituksen keskusvirastoissa ja pääkaupunkiseudulla. Vain 3 prosenttia hallinnonalan koulun (siis virkamiehille on omaa koulutusta) uusista opiskelijoista opiskelee englantia ja loput ranskaa. Vuosittainen käyttökustannusbudjetti on lähes 20 miljoonaa dollaria. Kielitaidon kehittämistä varten Kanadassa on kuusi keskusta. Julkishallinnossa on kolme kielitaidon tasoa. Korkeimman tason saavuttaminen maksaa arvion mukaan hieman yli 20 000 dollaria koulutettavaa kohti ja vaatii lähes 2300 koulutustuntia. (luvut muutaman vuoden takaa)
Olemme lukeneet nyt mielipiteitä pakon puolesta ja sitä vastaan, ties kuinka monetta kertaa.
Pakon kriitikkona minusta taas kerran tuntuu, etteivät pakon puoltajat oikeastaan lue meidän kommenttejamme, sillä he vastaavat kerraten omia kokemuksiaan ja tuntojaan. Se on sinänsä ok, mutta se riittää vain markkinoimaan vapaaehtoista ruotsia. Englannille pakon perusteet riittäisivät, mutta meillä sitä ei ole kuitenkaan otettu pakolliseksi.
Pakon kannattajat myös ohittavat ja mitätöivät pakon tuottamat ongelmat:
— koko väestön sitominen kahteen pieneen kieleen (ainoastaan Islannissa opiskellaan toista pientä kieltä, mutta siellä lähtökohta on se, ettei pieni kansa pysty järjestämään kattavaa koulutusta ja asiantuntijaverkostoja vaan nojaa tässä entiseen emämaahan — verrattavissa lähinnä suomenruotsalaisten tarpeeseen lukea suomea, minkä ei senkään tarvitisi olla pakollista, kuten se ei Ahvenanmaalla olekaan),
— kieltenopettajien kouluttamisen ja kielten opetusresurssien painottuminen ruotsiin,
— kielivarannon kapeus,
— maahanmuuttajien ja muulla tavoin monikielisten onglemat,
— kielen oppimisen vaikeuden omaavien ongelmat,
— ihmisten turhautuminen kun kieltä ei oikeasti tarvita ja se käyttämättömänä unohtuu,
…
Ymmärtävätkö pakon kannattajat, miten tyystin eri asia on vaatia omalle lapselleen oikeutta valita vieraat kielet tietyltä tarjottimelta kuin vaatia muitten lapsille ehdotonta pakkokieltä alakoulusta yliopistoon, vieläpä vedoten omiin näkemyksiin, joita enemmistö ei jaa?
Kuten moni on todennut, pakon puolustajat eivät tutustu vastustajien väitteisiin tai kykene ymmärtämään niitä. Aina samaa turhanaikaista argumentaatiota.
Joku lukee ruotsinkielisiä lehtiä tai katsoo Femmaa ja on tyytyväinen, kun saa tietää suurin piirtein samat asiat kahdella kielellä. Toinen taas tutustuisi mielellään vaikka venäläisten outoon maailmaan ja saisi ehkä ihan uuden näkökulman elämään. Kolmas on rikastunut myymällä hissejä swahiliksi. Mikään kanta ei kuitenkaan tarkoita, että muut saisi pakottaa samaan näkemykseen. Tämä johtuu siitä, että nykyisessä maailmassa kukaan, ei uskonto, puolue, ei edes hallitus voi tietää, mikä osa diversiteetistä kunkin on hyödyllistä valita Miten vaikeaa tämän ymmärtäminen voi olla!?
Ja vaikka jollain on resursseja juosta kieliopinnoissa, ei se tarkoita että kaikilla on. Sitä paitsi — ja nyt kannattaa yrittää ymmärtää, koska tämä on oikeasti hyödyllinen toisasia — aina kun kohdistaa aivokapasiteettinsa yhteen asiaan, on se pois jostain toisesta. Aina. Tämä johtuu siitä, että sekä ajattelu että aika ovat rajallisia resursseja.
Ja entäs tämä Ruotsin talousmenestys. Haloo, oletko kuullut, että on muitakin maita kuin Suomi ja Ruotsi ja muita menestyneitä talouksia kuin Ruotsi? Ei, herran kiesus, Suomen koululaitoksen tarkoitus voi olla kouluttaa työvoimareserviä yhden maan mahdollisiin tarpeisiin, kun maita kaikkiaan on liki 200. Sitä paitsi huonostikin menestyvissä talouksissa voi yksilö menestyä.
Pidät siis sellaista skenaariota että suomensukuisten omilla alueilla kaikkien virkamiesten tulisi ymmärtää alueen paikalliskieltä “täysin perusteettomana ja järjettömänä”.
Olen aivan eri mieltä. [mutta Moskovassa mielipidettäsi kyllä arvostetaan]
Todellisuus taitaa kylläkin olla lähempänä sitä mitä kuvailet eivätkä Venäjän suomensukuisten kansojen tulevaisuus minun ymmärtääkseni näytä kovin hyvältä kun mietitään esim. omaan kieleen perustuvaa elävää kulttuuria.
En ehdi vastata ihan kunnolla kaikkeen sanomaasi ja näen että argumentteihisi vastaaminen vaatisi pitkän debattisession [“Ehkä juuri tämä on pakkoruotsikeskustelussakin ongelmana: osa pakkoruotsin kannattajista luulee, että jos on olemassa virkamies, joka ei osaa ruotsia, niin yksikään virkamies ei enää osaa ruotsia. Hyvin hämmentävä näkemys.”]. Lyhyesti: Käytännössä tuollaiset järjestelyt että virastossa-on-se-joku-joka-osaa-vähemistökieltä tarkoittaa pitkällä tähtäimellä sitä että vähemmistökieli ei pysy elävänä.
Asialliset ihmiset eivät jaksa ajaa asiaa, kun se ei kuitenkaan etene mihinkään eikä se ole heille mikään elämää suurempi kysymys, ja jäljelle jää Suomalaisuuden liitto ja vastaavat.
Tässä lyhyesti: Kanadan tilanteessa on samankaltaisuutta meidän tilanteeseemme mutta kuten sanoin niin suoran vertailun kanssa on oltava varovainen.
Luulenpa kuitenkin että suomen nykyistä kielipolitiikkaa arvostetaan Quebecissä enempi positiivisesti kuin negatiivisesti, juuri johtuen siitä että ongelmat tuntuvat varsin tutuilta. Mutta sanottakoon että en ole itse Kanadassa edes käynyt.
Taas lyhyesti: Suomen kielipolitiikan vastustajat ovat erittäin onnistuneesti saaneet tuon “pakko”-liitteen ujutettua keskusteluun ja monet hirttäytyvat siihen sanaan. Poliittisen demagogian mestarinäyte.
Toki arvostan niitä jotka ovat eri mieltä ja keskustelevat asiallisin perustein. Ehdottaisin ruotsin kieliopetuksen pahimpiin ongelmiin varovaista reformia.
Jätit mainitsematta onko kielitaitovaatimukset tarpeesta kumpuavia vai periaatteellisia. Tarpeesta kumpuavalla vaatimuksella tarkoitan sellaista kielitaitovaatimusta, jotka vaaditaan koska kyseisessä virassa palvellaan sen kielisiä asiakkaita: nämä hyväksyn ilomielin. Periaatteellisella kielitaitovaatimuksella tarkoitan vaatimusta, joka ei perustu tarpeeseen: näitä en hyväksy. Valitettavasti Suomessa enemmistö vaatimuksista on jälkimmäistä tyyppiä.
Oletan, että kyse on mielipiteestäsi, koska et perustele, miksi alkuperäisasukkaiden pitäisi olla virallisia kieliä. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni ongelma: itseäni ei kiinnosta niinkään virallinen asema, vaan miten kieltä voi käytännössä käyttää.
Ongelma on se, että asetat periaatteellisen (etkä tarpeen perustevan) alkuperäis/vähimmistö ‑kielen kielitaitovaatimuksen kaikille kansalaisille. Luulen, että tämä johtuu siitä, että et ymmärrä, että valtion kaksi- tai monikielisyydestä ei millään moraalilla seuraa vaatimus yhdenkään kansalaisen kaksi- tai monikielisyydestä.
No olet. Sveitsissä on neljä kansalliskieltä, eikä koulussa vaadita niiden kaikkien osaamista. Tilanne on myös muuten hyvin erilainen Suomeen verrattuna, koska kaksi neljästä Sveitsin kansalliskielestä on huomattavasti laajemmalle levinneitä kuin ruotsi.
Lisäksi siitä, miten asiat jossakin ovat ei seuraa miten niiden tulisi olla.
Jos nyt oikein tulkitsen sinua, niin mahdollisuus elää viranomaisten suhteen ruotsiksi ei riitä, vaan mahdollisimman monen suomalaisten suuhun on nyt vaan tungettava ruotsia. Tämä täysin riippumatta siitä, että tämä lähestymistapa ei ole tuottanut viranomaisille ruotsinkielisiä tyydyttävää kielitaitoa eikä huomioi sitä, että suomenkielinenkin osaa ihan itse ajatella, päättää mitä kieliä tarvinnee elämässään ja kantaa valintansa seuraukset.
Pystytkö kuvittelemaan sellaisen hyväksyttävän ratkaisun, jossa ruotsia ei tarvitse tuputtaa suomenkielisille? Vai onko tämä mielestäsi mahdottomuus?
Tästä kaipaisin lukuja eikä anekdootteja: onko noita kielellisesti erityislahjattomia kovinkin paljon?
Jakakaa vaan mutta jättäkää Turku suomenkielisenä ulos tuosta yhtälöstä.
Pakkoruotsin kaatamiseen on helppo taktiikka.
Opiskelijoiden täytyy vain suorittaa tutkinnot loppuun sitä ainoata pakollista ruotsin kurssia lukuunottamatta.
Korkeakoulut saavat rahaa tutkinnoista, ja mikäli niitä ei tule, niin rahat jäävät saamatta.
Ja jos sitten työnhaussa tulee ongelmia sen vuoksi, niin sitten sellaista yritystä kannattaakin boikotoida, joka arvostaa paperilappusta enemmän kuin osaamista.
Liittovaltioissa, kuten Sveitsi ja Kanada, kielilainsäädännöstä suurin osa voidaan jättää osavaltiotasolle, esim. Ontario tarjoaa palveluita ranskaksi, jos yli 10% alueen asukkaista tai kaupungissa yli 5000 asukasta on ranskankielisiä: https://en.wikipedia.org/wiki/French_Language_Services_Act
Suomessa on vain yksi valtio, ja siinä kunnat plus Ahvenanmaa. Pitäisikö kielikysymyskin lisätä SOTE-aluehallintoviritelmään?
“Joku lukee ruotsinkielisiä lehtiä tai katsoo Femmaa ja on tyytyväinen, kun saa tietää suurin piirtein samat asiat kahdella kielellä. Toinen taas tutustuisi mielellään vaikka venäläisten outoon maailmaan ja saisi ehkä ihan uuden näkökulman elämään. Kolmas on rikastunut myymällä hissejä swahiliksi. Mikään kanta ei kuitenkaan tarkoita, että muut saisi pakottaa samaan näkemykseen.
Tämä johtuu siitä, että nykyisessä maailmassa kukaan, ei uskonto, puolue, ei edes hallitus voi tietää, mikä osa diversiteetistä kunkin on hyödyllistä valita Miten vaikeaa tämän ymmärtäminen voi olla?”
Olet oikeassa, kukaan ei voi ola sataprosenttisen varma mikä kielivalinta on se “oikea”. Minä valitsin lukiossa aikoinaan, kolmanneksi kieleksi venäjän. Kolmen vuoden opinnoilla pääsi juuri ja juuri alkuun. En ole, ikävä kyllä, jatkanut venäjän kielen taitoni kehittämistä, vaikka siihenkin olisi ollut aikuisiällä hyvät mahdollisuudet.
“Ja entäs tämä Ruotsin talousmenestys. Haloo, oletko kuullut, että on muitakin maita kuin Suomi ja Ruotsi ja muita menestyneitä talouksia kuin Ruotsi? Ei, herran kiesus, Suomen koululaitoksen tarkoitus voi olla kouluttaa työvoimareserviä yhden maan mahdollisiin tarpeisiin, kun maita kaikkiaan on liki 200.”
No olet oikeassa, omalla tavallasi. Suomen tärkeimmät kauppakumppanit ovat lähellä. Ne ovat Saksa, Ruotsi ja Venäjä (vienti on nyt maailmanpoliittisista ikävistä syistä jäissä). Kielten opiskelua ja kielitaitoisuutta ei pitäisi katsoa niin yksipiippuisesti vain talouden kannalta. Kiinnostus kieliin ja innostus oppia erilaisia kieliä, laittamatta niitä paremmuusjärjestykseen, on kaiken a ja o. Me suomalaiset luomme omilla asenteillamme kielivihamielisyyttä, joka ei edistä yhdenkään oppijan kieliin ja kulttuureihin tuntemaa kiinnostusta. Se mihin itsekukin sitten käyttää oppimaansa, on eri asia. Koululaitoksen tärkein tehtävä on yleissivistyksen antaminen, sen päätarkoitus ei ole olla tuotantolaitos elinkeinoelämän tai markkinavoimien tarpeisiin. Koulutus on sivistyspohjan luomista. Minä toivon, ensisijaisesti, että yhteiskunnassamme luodaan koulutukselle/opiskelulle (myös aikuisopinnoille) julkisin varoin mahdollisimman hyvä lähtökohta. Siksipä nyt tehdyt koulutusleikkaukset ovat tekoja, joilla on vakavat seuraukset, koko yhteiskunnan kannalta.
Vielä muutama sana:
Jos oikein muistan, niin Quebecin alueella on tai on ollut yritysten mainontaan kohdistuvia asetuksia jotka määräävät etteivät ne saa olla pelkästään englanninkielisiä. Vastaavaa ei (manner-)Suomessa ole. Ja toisaalta taas Kanadassa kielilainsäädäntö ei ole sama koko maassa. Kanadahan on mantereen kokoinen eikä millään mahdu suurempaankaan provinssikokoon.
Eli pointtini on se jonka jo sanoin ettei Kanadan ja Suomen kielilainsäädäntöä pidä ihan suoraan verrata keskenään. Oleellista on että kummassakin tapauksessa on elinkelpoinen vähemmistö jonka oikeuksia huomioi valistunut kielilainsäädäntö.
Quebecissä on ryhmä kielipoliiseja, jotka puuttuvat mm. liikehuoneistojen nimikyltteihin tai yleensä siihen, että ranskan kieleen ei oteta liikaa englannin kielen sanoja. Suomessa tähän ei ole menty ja suomen kieli rappioituu pikku hiljaa. Ruotsinkielestä pidetään vielä huolta, mm. virheellinen Fiskhamn korjattiin Fiskehamniksi. Suomalainen nimi Kalastussatama saa aivan vapaasti olla rappioitunut Kalasatama.
On toiveajattelua väittää noita alueita suomi-ruotsi ‑kaksikielisiksi, koska juuri nuo alueet ovat Suomen monikielisimpiä seutuja. Niillä asuu kohta jo enemmän väkeä, joilla on muu kaksikielisyys kuin suomi-ruotsi. Onko esim suomi-venäjä-kaksikielinen kansalainen jotenkin epätäydellinen suomalainen?
Luulen, että Ruotsissa nousisi meteli väitteestä, että Ruotsi on yksikielinen maa, vaikka siellä ruotsi on selvä pääkieli.
Samalla tavalla väite kaksikielisestä suomi-ruotsi-Suomesta on suvaitsematon,ahdasmielinen, ja vastenmielinen.
Perustuslaissa mainitaan Suomen kansalliskielet, mutta ei puhuta mitään kaksikielisestä Suomesta!
Pitäisi. Alueet voisivat olla vaikka päällekäisiä suomenkielisten kanssa.
Miksi oikeastaan kukaan suomenkielinen kannattaa pakkoruotsia kun jokainen voi kuitenkin halutessaan opiskella ruotsia vapaaehtoisesti.
Niin sii onhan ihan selvää, että jos ruotsin kielen opiskelusta tehdään pakollista, sitä on loogisesti laajennettava ja tehtävä lopulta koulussakäynnistäkin vapaaehtoista, oppivelvollisuus siis poistuisi kokonaan!
Lisäksi vapaaehtoisuuden laajentaminen tarkoittaa että parin vuoden päästä meillä alkaa lääkiksestä valmistumaan lääkäreitä, jotka ovat käyneet savenvalannan ja hitsaustekniikan kurssit, mutta eivät lukeneet päivääkään lääketiedettä!
Nyt minä ymmärrän perustelut ruotsin pakollisuudelle. Ilman sitä koko yhteiskuntamme koulutuspohja romahtaa!
Tähän voi vielä lisätä sen, että tekemällä jonkun — sinänsä suositeltavankin — asian pakolliseksi me e x d e f i n i t i o n e m estämme ihmistä tekemästä sitä vapaaehtoisesti.
Ranskankieliset eivät ole vähemmistö Quebecissä, ja jos Kanada ei olisi liittovaltiorasolla kaksikielinen, Quebec ei pysyisi Kanadassa. Ahvenanmaalaisesta separatismista ei saa ihan vastaavanlaista uhkaa Suomen kansalliselle olemassaololle.
Tuolla Venäjän karjalassa olen usein kuullut väitettävän, että Suomi imi Suomenkieliset ja karjalaiset Suomeen paluumuuttajina ja Suomalainen kulttuuri romahti siinä, kun etenkin koulutetut suomenkieliset ja karjalaiset jättivät maan.
Kummallista, ettei näin sitten tietääkseni ole Ruotsissa eikä Norjassa. Molemmissa asuu huomattava alueellinen suomalaisvähemmistö, tosin Pohjois-Ruotsissa alkuperäiskansaksi määriteltävä väestö on suurelta osin kielellisesti assimiloitu valtakulttuuriin.
Finnmarkin alueella olen joskus tietämättömyyttäni hämmästellyt mielessäni paikallisten erinomaista suomea. Onneksi Femman joskus lähettämä dokkari valisti kveenien suhteen tietämätöntä. Dokkari oli tekstitetty suomeksi, vaikka nämä kveeneiksi kutsutut puhuivat aivan selvää vaikka hitusen vanhahtavaa suomea, ymmärrettävämpää kuin moni asiakaspalvelussa työskentelevä Helsingissä.
Yhdessäkään ruotsalaisessa koulussa ei ymmärtääkseni ole mahdollista opiskella suomea vieraana kielenä. Suomi äidinkielenä ja jopa opetuskielenä on kyllä mahdollinen.
Tämä toimii myös niin, että ajallaan valmistumassa oleva suorittaa tutkinnon siten, että lykkää valmistumista vuodella ja jättää ruotsin viimeiselle vuodelle. Jos ei valmistu ajallaan, ei yo saa samoja rahoja.
No täysin väärä tulkinta. Ei kukaan ole ehdottanut oppivelvollisuuden poistamista vaan täydellistä valinnanvapautta. Se antaisi fiksuille ja ahkerille mahdollisuuden koota kunnianhimoinen aineyhdistelmä, jolla pääsee vaativiin tehtäviin. Ja tumpelot voisivat sitten puuhailla koulussa mitä nyt sattuvat puuhailemaan. Niinhän he tekevät nytkin.
Juuri näin. Useat viime vuosina tehdyt kyselytutkimukset, joissa on kartoitettu suomalaisten asenteita pakkoruotsia kohtaan, indikoivat, että vähintään 25% suomalaisista lukisi ruotsia silloinkin, jos se olisi vapaaehtoista. Tuo samainen neljäsosa lienee se pakkoruotsin nimeen kaikissa oloissa vannova vähemmistö.
Kun nyt suomenkielisiä koulutetaan turvaamaan ruotsinkieliset palvelut suhteella 19:1 (ikäluokan koko noin 60000, joista ruotsinkielisiä ~3000), tilanteessa jossa “vain” neljäsosa lukisi ruotsia suhde 5:1 olisi edelleen vähintäänkin riittävä palveluiden turvaamiseen.
Äskettäin uutisissa esillä olleessa Turun yliopiston fonetiikan ultraäänilaboratoriossa (miksei muuallakin) voisi ehkä olla myös mahdollista selvittää, mitä eroa on oppilaan/opiskelijan aivotoiminnoissa silloin, kun toista kotimaista kieltä opiskelee sitä helposti oppiva ja toinen jolle se on vaikeaa. Tätäkin kannattaa tutkia!
Olisiko yllättävää, jos kaksia aivoja esittävistä ultraäänikuvista voisi nähdä eron ruotsin ja ns. pakkoruotsin opiskelun välillä?
Jos saamme enemmän tietoa oppimisvaikeuksista ja niihin liittyvistä syistä, voi olla jopa että syntyy innovaatioita, joilla monet, ehkä myös kaikki kielimuurit vielä kaadetaan!
Jokainen voisi siis valita koulun tarjoamista vaihtoehdoista itselleen sopivan äidinkielen, matematiikan, historian, kemian, biologian, fysiikan, liikunnan, maantiedon, vähintään kaksi vierasta kieltä jne. Mikä tässä olisi niin kauheaa?
Haluan ilahduttaa. Jos keskusteluun osallistuneista jokunen haluaa hidastaa omaa vanhenemistaan, niin neurologit suosittelevat aivojen vetreyttämistä kielten opiskelulla. Oppi ei ojaan kaada, ja uutta voi oppia läpi koko elämänsä.
Hyvää elämää itsekullekin säädylle.
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/2014–06-04/Kielten-opiskelu-kannattaa-%E2%80%93-hidastaa-aivojen-ik%C3%A4%C3%A4ntymist%C3%A4-3320038.html
Kolmannen kielen tulee olla luvanvarainen !!!
Mikäli oppilaalta ei suju edes oman äidinkielensä ja englannin opiskelu, lupaa ei muiden kielten opiskeluun saisi edes antaa.
Vähäisiä resursseja pitää käyttää säästäen ja käyttää se ruotsin opiskeluun käytettävä aika englannin opiskeluun.
Suomessa on jo nyt satoja tuhansia englantia, ruotsia ja niiden päälle saksaa, venäjää tai ranskaa koulussa lukeneita, jotka eivät osaa edes auttavasti yhtäkään näistä kielistä.
Yhä enemmän ja enemmän kansainvälistyvässä työelämässä englannin sujuva osaaminen on jopa vältämättömämpi kuin ajokortti.
Lisäksi Ruotsissa usealle käy kuitenkin niin, että ruotsalainen vaihtaa pakkoruotsia tankkaavan suomalaisen kanssa ystävällisyyden osoituksena englantiin. Huomatakseen vain, että suomalaisen englanti on aivan yhtä huonoa kuin hänen pakkoruotsinsa.
Annetaan se vapaus kieliin lahjakkaille ja kielistä kiinnostuneille, mutta pidetään huolta siitä, että jokainen saavuttaa käyvän englannin kielen tason.
Vain hyvin harva suomenkielinen saavuttaa koskaan sellaisen ruotsin taidon, että sillä pystyisi suoriutumaan ruotsinkielisistä palvelutehtävistä.
Kun suomenkieliset eivät todellisuudessa pysty “turvaamaan ruotsinkielisiä palveluita”, niin miksi heidän yleensäkään edellytetään osallistuvan tällaisten näennäispalveluiden tuottamiseen.
Palvelutilanteessa ruotsinkielinen osaa käytännössä aina paremmin suomea kuin palvelua tuottava suomenkielinen ruotsia.
Todellisuudessa ruotsinkieliset palvelut toimivat vain niin, että että niitä tuottavat ruotsinkieliset itse.
Niillä suppeilla rannikkoalueilla, joilla ruotsinkielisten väestöosuus on merkittävä, on sekä tarvetta ruotsinkielisille palveluille että ruotsinkielisiä niitä tuottamaan.
Toisen kotimaisen kielen pakollisuutta voidaan vastustaa myös järkevin argumentein, mutta näitä harvemmin kuulee yhteiskunnallisessa keskustelussa. Useimmat ns. pakkoruotsin äänekkäimmistä vastustajista eivät ole tippaakaan kiinnostuneita nuorten kielitaidosta, pikemminkin heitä innostaa pahanasteinen kauna Suomen kaksikielisyyttä, ruotsinkielistä väestönosaa sekä läntistä naapuria kohtaan. Juuri tästä syystä on järkevää keskustelua aiheesta vaikea, lähes mahdoton käydä.
Itse kannatan toisen kotimaisen kielen pakollisuutta. En suinkaan tarkoita että ruotsi olisi Suomen elinkeinoelämän kannalta tärkein kieli, vaikken myöskään väheksyisi sen merkitystä. Ruotsi on yksi Suomen merkittävimmistä kauppakumppaneista, ja esim. Antti Viitanen korosti kesällä Hesarin haastattelussa ruotsin kielen liiketaloudellista merkitystä. On myös syytä muistaa että useat Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä yritysjohtajista, kuten esim. Wahlroos, von Koskull ja Mickos, puhuvat äidinkielenään ruotsia. En usko että siitä (ruotsin kielen osaamisesta) on heille kauheasti haittaakaan ollut.
Mielestäni ruotsin kielen opiskelua ei kuitenkaan pidä puoltaa taikka vastustaa liiketaloudellisin argumentein. Suomi on kaksikielinen valtio, ja tätä maata on historian saatossa rakennettu sekä suomen että ruotsin kielillä. Ruotsin kieli on myös tärkeä side muihin Pohjoismaihin, eli niihin naapureihin joihin me eniten samastumme. Ruotsin kieltä opiskellaan yleissivistävistä syistä, tuohan se lisäarvoa jokaiselle suomalaiselle. Itse olen pärjännyt suomenruotsilla niin Kööpenhaminassa kuin Oslossakin.
Jos nuorilta puuttuu motivaatio opiskella ruotsia, ei syy ole kielessä vaan heissä ja opetusmenetelmissä. Suomalaisten nuorten laiskuus/välinpitämättömyys/tyhmyys (vain tyhmä ei opi mitään) ei vähennä ruotsin kielen taidon merkitystä.
En ole väittänyt, että yhteiskuntaa RAPAUTTAVIA pakkoja olisi olemassa. Edes ruotsin opiskelun pakollisuus ei ole minusta sellainen, vaikka jotkut haluavat siitä sellaisen tehdä. Miksi?
Tilastoja ei ole, eikä tutkimusta aiheesta. Peruskoulusta kannetaan läpi, mutta ruotsin vaatimat tunnit ja sen tuottamat pettymykset vaikuttavat muuhun kielitaitoon ja jatkoon hakeutumiseen. Ammattikoulussakin kannetaan läpi ruotsista. Lukiossa osa joutuu siirtymään aikuislukioon saadakseen kurssit läpi, mutta mitään kyselyjä ei harrasteta sen suhteen, miksi opinnot venyvät tai kateavat. Ammattikorkeassa ja yliopistolla kurssien läpipääsyistä ja kertausmääristä ei ole tilastoja. Muutama vuosi sitten tosin julkaistiin tutkimus siitä, mitkä tekijät useimmiten venyttävät tai katkaisevat tekniikan alan opiskelijan opinnot: alussa matematiikka, lopussa tutkielmavaihe ja sitten ruotsi — eihän ruotsin pitäisi olla lainkaan tällaisella listalla.
Koska olen arjessani nähnyt tätä niin paljon, olen itse kerännyt talteen siihen liittyviä juttuja. Monilla on vaikeuksia saada ruotsinsa suoritettua. Kaikilla tasoilla:
- Opettajalehdessä peruskoulun erityisopettajan, erityispsykologin ja kielten lehtorin kannanotossa todettiin, että “opetuksen ja oppimisen ammattilaisina tuntuu vääryydeltä sisällyttää ruotsin opiskelu väkisin opinto-ohjelmaan, kun näille tunneille olisi hyödyllisempääkin käyttöä. — Mikä pahinta: nähdä nuoren kamppailevan mahdottoman edessä ja lopulta lyövän hanskat tiskiin koko koulun suhteen.”
- Oppilaat, joilla on kiitettävät numerot matemaattisissa aineissa mutta ongelmia kielissä jättävät yleensä lukion väliin, kielilahjakkaat taas menevät lukioon matikan ongelmista huolimatta. Kuitenkin samalla ruotsinkurssilla sitten istuvat peruskoulusta kutosella tullut ja kympin ruotsinlukijat. Jo lukiossa moni jää lakkia vaille ruotsin takia. Osalle kielellisiä haasteita omaavista viiden kurssin suorittaminen hyväksytysti on mahdotonta. Erityisopetusta ei lukioissa ole vaan opiskelijat patistetaan kallisiin yksityisopintoihin, kun ruotsi ei suju.
- Satakunta-lehdessä oli joitakin vuosia sitten kuvattu paikallisen ammattikorkean tilannetta: “opiskelijoista vain murto-osa selviytyy ruotsin kielen opinnoista ilman tukiopetusta. Heikon lähtötason omaaville opiskelijoille ruotsin kurssi aiheuttaa runsaasti lisätöitä ja vaikeuttaa usein myös valmistumista. Valmentavat kurssit lisäävät myös ammattikorkeakoulujen opetuskustannuksia. — Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista — tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri.”
- Tutkiva amk-ruotsinope kirjoittaa työstään osana kyselytutkimustaan: “Suuri osa opiskelijoista on tyytymätön nykyiseen järjestelyyn. Turhautuminen näkyy opiskelijoiden käytöksessä ja puheissa. Tilanne on usein sietämätön myös ruotsin opettajalle, koska ruotsia vastustavan opiskelijan ajatukset, sanat ja teot näkyvät oppitunnilla selvästi. Hänen on oltava henkisesti vahvempi kuin ne opettajat, joiden aineista yleisesti pidetään, joita ei kyseenalaisteta eikä kritisoida.”
- Turun ylioppilaslehti kuvasi vuosi sitten virkaruotsin ongelmia tapauskertomuksen avulla: Kielikeskuksen ruotsin kielen kertauskursseille on vuosi vuodelta enemmän kysyntää kuin tarjontaa. — ”Ruotsin kielen opetukseen menee nykyisin enemmän resursseja kuin mihinkään muuhun kieleen.” — Toni osallistui kielikeskuksen järjestämälle kertauskurssille. Hän ajoi Helsingistä Turkuun jokaiselle luennolle, teki läksyt ja pyrki olemaan aktiivinen tunnilla. Yrittämisestä huolimatta hän ei päässyt läpi edes kertauskurssista. — Hän otti yhteyttä kielikeskukseen. ”Olin kuin jonkinlainen idiootti, jolle tokaistiin vain, että sori, et päässyt kertauskurssia läpi, ala opiskella vaikka kansanopistolla. Valmistumisellasi ei ole kiire.” — Kielikeskuksen johtaja — sanoo, että kaikkein epätoivoisimmille on järjestetty jopa yksityisopetusta. ”Karu totuus on se, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty saamaan osaamistaan vaadittavalle tasolle. Me emme pysty auttamaan loputtomiin.”
VARMASTI on totta että nyt ja jatkossakin kulttuurinen herkkyys, kielitaito ja kyky dialogiin eri kieli-ja kulttuuritaustaisten kanssa on menestyksen edellytys.
Sisäänpäinkääntyneen nyky-Suomen ongelman juuret ovat kuitenkin jossain ihan muualla kuin kielipolitiikassa. Suomessa poliisi ja media vetävät arjalaista tiedotus- ja kasvatuslinjaa julkaisemalla näitä “jos ulkomaalainen pyrkii lähietäisyydelle, soita yleiseen hätänumeroon” ‑juttuja nykyisin ihan päivittäin.
Jättäisin siis kieleen vetoamisen pois ja kirjoittaisin viimeisen kappaleen näin:
“Eristäytymisemme nimittäin on osasyynä myös siihen, että tunnemme muita kulttuureja huonosti emmekä siksi menesty globaaleilla markkinoilla. emmekä verkostoidu. ”
Eli kysymykseen et vastaa mutta sen sijaan syytät kansankiihotuksesta. Miksiköhän?
Minulle riittäisi sellainen “varovainen reformi”, jossa maahanmuuttajatausta, perheen monikielisyys tai diagnoosi oppimisvaikeudesta riittäisivät vapautukseen ruotsista. Puuttuvat opintoviikot täytettäisiin toisella asteella ja korkeakouluissa muilla kieliin liittyvillä opinnoilla.
Tämä toimisi heti ilman mittavia järjestelyjä. Tämä olisi myös jo nykyisten pykälien mukaan mahdollista. Ilmeinen syy poikkeusten olemattomuuteen on se, että pienikin murtuma pakon ehdottomuudessa (valitettavasti pakolle ei ole mitään miellyttävämpää synonyymiä) murentaisi sen nopeasti kokonaan.
Ja pakkoruotsistahan ei voi luopua, koska ___?
Kiitos blogin pitäjälle kipeän aiheen nostamisesta esille. Useimmat päivälehdet otsikoivat aiheesta, ei toki HS.
IltaSanomissa kutsuttiin Åbo Akademin professori toteamaan, että koko juttu on turha ja ruotsin sijaan voisi sitten “lopettaa suomen”. Lehden yleisögallupin (18 000 ääntä) voitti “ei-pakkoruotsille” 71 prosentin osuudella. Asian korjaamiseksi pääkirjoituksessa palattiin kertaamaan kaksikielisyysliturgiaa, joka näytti niin monelta unohtuneen: “— JOS KIELIÄ opiskeltaisiin vain ”tarpeellisuuden” perusteella, hylättäisiin ne sivistysihanteet, joita moni on kuvitellut vihreiden edustavan. —”
Pitäisikö itkeä vai nauraa?
Aivojen kehitys on mielenkiintoinen asia, samoin ihmisen oppimiskyky. Näissä voi olla niin ikäkauteen kuin geenipohjaankin liityviä eroja. Ken tietää?
Ajatelkaapas, jos Suomessa saataisiin kehitettyä lisää oppimiskykyä ja osaamista kenelle hyvänsä. Menetelmien osalta en tosin osaa sanoa, kauanko tuo kestää, ja olisiko patentointi vai salassapito viisaampi vaihtoehto. Muuallakin asioita tutkitaan, mutta Suomessa säästetään yliopistoista! Tätä on vaikea todeksi uskoa!
Kenen aivot kannattaisi tutkia ensin, jotta tutkimuksen positiivinen vaikuttavuus olisi Suomessa suurin?
Ruotsin ja Suomen välinen kauppa ei varmasti ole riippuvainen suomalaisten ruotsin kielen tasosta.
Miten lienee saksalaiseten ruotsin kielen osaamisen laita? Aika heikkoa arvelisin, mutta kauppa käy…
Mikään tässäkään ei perustele sitä miksi minun tai lasteni pitäisi lukea ruotsia. Ei se että jotkut Suomen ruotsinkieliset ovat menestyneet tai se että menneinä aikoina maata on johdettu ruotsin kielellä tarkoita minulle mitään.
Minun elämässäni ei ruotsin kielellä ollut mitään osaa ennen peruskoulua. En ole tarvinnut ruotsia missään koulun ulkopuolella enkä juurikaan kuule sitä käytettävän elinympäristössäni. Se ei siis merkitse minulle yhtään sen enempää kuin mikään muukaan kieli.
Silti olen joutunut käyttämään aikaani tuon merkityksettömän asian kanssa vaikka kuinka paljon.
Viimeisintä tutkintoa suorittaessani taas vaadittiin uusia ruotsin opintoja virkaruotsin suorittamiseksi. Kaikki perustelut kuulostivat entistä ontommilta kun olin jo ehtinyt käytännössä todeta kielen tarpeettomuuden niinä RUOTSALAISESSA yrityksessä työskentelemieni vuosikymmenten aikana. Jotkut sanovat että vaikka työkieli on englanti niin small talk olisi kuitenkin ruotsiksi. Ei se meillä ainakaan ollut kun läsnä oli ihmisiä Suomesta, Ruotsista, Zambiasta, Venäjältä, Kiinasta, Kolumbiasta,.. Rekrytointi ei edes kysy osaatko ruotsia(ei se kyllä kysy suomeakaan) vaan englannin kielen taito on se joka huonona voi karsia hakijan pois.
Aika poterokeskustelua.
Pragmaattinen näkökulma koulusta: vaikka ruotsi muuttuisi vapaaehtoiseksi (/vaihtoehtoiseksi), on luultavaa, että kielten tuntimäärää ei kuitenkaan laskettaisi: ruotsin sijaan opiskeltaisiin enemmän äidinkieltä, suomi2-kieltä, englantia lisää, tai saksaa, ranskaa, venäjää tai espanjaa. Lisäksi tietysti opiskeltaisiin edelleen myös ruotsia. Tämä kaiketi on riidatonta?
Käytännössä koulussa voidaan kuitenkin opettaa vain niitä aineita, joihin on pätevä opettaja — eli vain suurimmissa kaupungeissa oli tarjolla tuo ylläoleva paletti ja valtaosassa kouluja vaihtoehdot ruotsille jäävät saksaan ja ranskaan. Ja silloinkin pitää vielä syntyä ryhmä: kolmen hengen porukalle ei ranskaa opeteta.
Eli käytännössä vaihtoehtoinen ruotsi ei mitään isoja muutoksia aiheuttaisi: hiukan motivoituneempaa kielenopiskelua ehkä.
Touko Mettinen
http://www.iltasanomat.fi/mmkiekko/art-1452223625529.html
Tämä juttu kertoo lähes kaiken. Edes ruotsalaiset eivät tiedä, että suomalaisista (finländare) osa puhuu äidinkielenään ruotsia. Ja moni suomenruotsalainenkin joutuu selittämään suomalaiselta kuuluvaa ääntämistään Ruotsissa.
Toisaalta Eva Biaudet nolasi itsensä kehumalla ruotsinsuomalaista persupoliitikkoa tämän ruotsin kielen taidosta. Yleensä jossain maassa syntyneet tai lapsuutensa eläneet oppivat maan kielen äidinkielenään. Näin on ainakin ruotsinsuomalaisten tapauksessa. Toinen polvi osaa hyvin ruotsia äidinkielenään.
Åbo Akademin tekemän viimeisimmän tutkimuksen mukaan 74% suomenkielistä haluaa ruotsin opiskelun olevan vapaaehtoista.
Tässä on hallitukselle tarjolla koulutussäästö, jota laajasti kannatetaan.
Ottamatta kantaa pakkoruotsin puolesta ihmettelen, miten valinnaisuuden lisääminen säästää. Tarvitaan kuitenkin vähintään yhtä paljon opettajia, ehkä jopa enemmän, jos neljä 20 oppilaan ruotsin ryhmää jaetaan vaikkapa viiteen 16 oppilaan opetusryhmään, joissa voi opiskella joko ruotsia, lisäenglantia, saksaa, ranskaa tai venäjää. En siis sano, etteivät pienemmät ja motivoituneemmat ryhmät olisi kieltenopetuksen kannalta etu, mutta ei voida puhua pakkoruotsin poistamisen aikaansaamista säästöistä _ja_ paremmista kieltenopiskelumahdollisuuksista. Se on joko tai. Karsitaan kielten opetuksesta ja säästetään tai lisätään valinnaisuutta ja satsataan niihin kieliin.
Olisin itsekin voinut valittaa tarvitsevani töissä ennemmin jopa hepreaa, mutta sitten muistin, että ruotsalaisia kuitteja tulee kuitenkin vastaan huomattavasti useammin kuin israelilaisia. Ne ei vaan niin jää mieleen, kun niiden tiliöinnissä ei ole mitään ongelmaa.
Saksalaiset asiakkaat ottavat onneksi vastaan englanninkielisiä sähköpostiviestejä, mutta on toki kiva edes ymmärtää, jos he vastaavat takaisin saksaksi. Se on se kielitaidon taso, johon pääsee, kun aloittaa yläasteella, jatkaa lukiossa ja suorittaa yhden pakollisen kurssin yliopistossa ja sen jälkeen antaa ruostua käytön puutteessa — passiivinen kirjallinen saksa. Lisäksi saan kesälomareissulla Wienissä kahvilassa tilattua leivoksen ja kahvin saksaksi. Sujuva suullinen missä tahansa kielessä vaatii aina myös vapaa-ajan käyttöä. Saksani ei silti ole ihan turha — se on vain juuri samanlainen kuin useimpien akateemisten pakkoruotsi. Vaikka sen ihan itse valitsin (kahdesta vaihtoehdosta).
Jos joku mieluummin opettelisi sitä saksaa yläasteella kuin ruotsia niin mikäs siinä. Mutta ei se sen helpompaa ole eikä siitä sen sujuvampaa tule. Henkilökohtaisesti on ollut koulun jälkeen helpompi hyödyntää englantia ja ruotsia kuin saksaa: television, elokuvateattereiden ja paikallisten kirjakauppojen laajempi tarjonta, lähikirjaston valikoimat, tapaamieni ihmisten kielitaito, ulkomaanmatkat Britteihin, Irlantiin ja Ruotsiin. Mutta jos joku muuttaa vaikka aikuisena Keski-Eurooppaan, niin tilanne muuttuu täysin. Ja nykyäänhän netistä varmaan saisi tilattua/ladattua kaikkea mahdollista myös saksaksi.
Minusta se ettei jotain ole tarvinnut yli 50 vuoteen perustelee asian tarpeettomuuden minulle. Enkä kokemukseni perusteella ole yksin asiani kanssa. Vapaaehtoisuutta perustelee sekin että mitään kielen opiskelua en ole kieltämässä.
En millään lailla koe ruotsinkielisen historian osan merkityksettömyyttä ongelmana. Miksi se sitä olisi? Eikä totuus tietenkään muutu siitä miten minä tai joku muu siihen suhtautuu.
Tietenkin ruotsin opiskelu on palkitsevaa jos ruotsia haluaa ja saa opiskella. Tämä kai on selviö kaikkien kielien kohdalla. Minkään kielen osaamisesta ei varmasti ole haittaa.
Minustakin tämä keskustelu on kauheaa. Pakolle ei toistaiseksi ole kukaan osannut esittää sellaista perustetta jota ei voisi helposti kumota. Yleensä perustelut sopisivat minkä tahansa kielen opiskelun perusteeksi tai sitten vapaavalintaisen ruotsin perusteluiksi.
Minulla on ruotsinkielisiä suomalaisia ja ruotsalaisia tuttuja jotka tietenkin puhuvat ruotsia äidinkielenään. Kaikki he kuitenkin ymmärtävät pakkoruotsin järjettömyyden. Kenelläkään, minä mukaan lukien, ei ole mitään ruotsia vastaan, päinvastoin. Ajatuskin on kummallinen.
Sitä pakkoa tässä nimenomaan vastustetaan ei ruotsin opiskelua.
Pakkoruotsin pitkittäjät väittävät, että vain laiskuus estää monipuoliset kieliopinnot, joten oppilaat olisi tavalla tai toisella kuitenkin saatava lukemaan myös saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja vähän eksoottisempiakin kieliä.
Miten ihmeessä laajan kielivarannon vaatima kielten opiskelu on muka edullisempi ja helpompi toteuttaa silloin, kun kaikilla on lisäksi pakollinen ruotsi?
Itse asiassa parempi. Olen tavannut monta saksalaista jotka osaavat ruotsia.
Ja jäljelle jäi vaan koulutamattomia köyhiä mökin mummeleita ja ukkeleita. Eikä siis tarvitse siellä enää opettaa lapsille esi-isien kieltä? Kiinnostaako se meitä täällä edes?
Ihan noinko se menee, ja niinkö pitäisi tehdä suomenruotsalaisille täällä, palvelut ruotsiksi veks ja muuttakooot Ruotsiin?
Kun olen käynyt Tsekeissä, Baltian maissa ja Unkarissa olen pannut merkille että joidenkin vanhojen rakennusten julkisivuissa on jäänteet saksankielisistä kylteisä, eli seinän väri poistettujen kirjainten kohdalla on tummempi. Niissä maissa oli ennen 2. maailmansotaa elävä saksalaisvähemmistö, mutta ei enää. Heidät pakotettiin lähtemään, tai Tsekkoslovakian kohdalla ns sudettisaksalaisten pakkomuuttoa käynnistettiin jo ennen sotaa kiihkokansallismielisen hallituksen toimesta. Se oli yksi syy miksi “Aatu” miehitti Tsekkoslovakian 1938. Hänen touhunsa meni tietenkin överiksi ja siksi koko itäisen Euroopan saksalaisväestö on saanut kärsiä ja lähteä synnynsijoiltaan.
Ruotsi ei ole syyllistynyt sellaisiin yliotteisiin kuin Saksa natsivallan aikaan 1930–40 luvulla että se oikeuttaisi ruotsinkielisen väestönosan epätasa-arvoisen kohtelun Suomessa. Väestönosa joka aikoinaan vahvimmin kaikista väestönosista ajoi Suomen itsenäistymistä Venäjän vallan alta 1800–1900-lukujen vaihteessa.
Se “osavaltiojako” jota esitin on teoreettinen, se olis pitänyt toteuttaa 100 vuotta sitten kun Suomi itsenäistyi.
Muiden yksittäisten vieraiden kielten äidinkielenään puhuvia on huomattavasti vähemmän kuin ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvia. Ja he ovat tulleet kaikki 1980-luvun jälkeen eli kovin pitköä historia heillä ei ole. Venäjänkielisiä on n 70.000 ja viron n 40.000 koko maassa. Hyvin monella, varsinkin venäläisistä, on yhä Venäjään kansalaisuus, koska se oikeuttaa ylittää rajan ilman viisumia, eli siinä mielessä ovat epätäydellisiä suomalaisia. Suomen ruotsinkielisillä on vain Suomen kansalaisuus eikä ole edes mahdolllisuutta saada mitään muuta ellei muuta pysyvästi pois Suomesta.
Venäläisten määrän ennustettiin joskus ohittavan ruotsinkielisten mutta en usko että näin tulee käymään. Muutto Venäjältä on käytänössä loppunut ja suuri osa jälkikasvusta tulee suomalaistumaan. Lisäksi ei ole varmuutta jäävätkö venäläiset tai virolaiset tai muut tänne pysyvästi. Jos olosuhteet paranevat heidän synnyinmaassa tai tulee kutsumus lähteä takaisin niin he lähtevät, varsinkin jos on kansalaisuus tallessa.
Mun mielestäni useampikielisillä paikkakunnilla pitäisi voida asioida terveydenhoitopisteissä, käydä koulua ja saada esim poliisin tai veroviranomaisen luona palvelua paikkakunnan virallisilla kielillä, ja että ainakin yhteiskunnan järjestämiä mediapalveluja saisi niillä kielillä.
Ikäihmisillä ja lapsilla on vaikea puhua muuta kuin äidinkieltään.
Mitä kieltä yksityisen sektorin tulee käyttää ei voi määrätä niin tarkkaan.
Virkamiehiltä on oikeutettua vaatia paikkakunnan alkuperäisväestön kielen taitoa jos kieli on virallinen, vaikka enemmistö paikkakunna asukkaista ja virkamies itse puhuisi jotain muuta kieltä äidinkielenään. Kysymys on yksinkertaisesti tasa-arvosta. Pitääkö jotain kieltä, jota on paikkakunnalla kauemmin puhuttu kuin enemmistökieltä, puhuvilla olla vähemmän oikeuksia kuin enemmistön kieltä puhuvilla?
Sveitsiläisen on osattava äk:nsa lisäksi yhden muista kansalliskielistä ja sitä on osattava hyvin. Puhutaan ihan eri tason vaatimuksista kuin mitä suomalaisilta vaaditaan ruotsista. Lisäksi englannin kieli ei ole virallinen kieli Sveitsissäkään mutta sitä luultavasti kaikki nykyään opiskelevat kuitenkin, jos haluavat kunnollisia töitä saada.
Kanadalaisen ja belgialaisen sama juttu, heidän on osattava maan kakkoskieli hyvin. Tiedän että Belgian ransakankieliset ainakin nurisevat siitä että joutuvat oppimaan hollantia koska tietävät ettei sitä puhuta Belgian ja Hollannin ulkopuoella, että vihjeeksi vaan, liittykää heidän vastarintaliikkeen sisarjärjestöksi niin voitte varmaan vaihtaa älykkäitä mielipiteitä!
Olen saanut ihan hyvää palvelua ruotsiksi täällä pk-seudulla ottaen huomioon että aika moni joka palvelee asiakaspalvelutehtävissö tai julkisella sektorilla on muuttanut tänne seudun ulkopuolelta. Ei se ruotsi savoksi äännettynäkään niin hullulta kuulosta. Eli minun mielestäni käytäntö voi jatkua. Kaikki voivat hakeutua myös töihin yksityiselle puolelle jossa ruotin osaamista ei vaadita.
Olen samaa mieltä kuin Soininvaara että lukiossa ja yliopistoissa opiskelevien on suoritettava ruotsin kielen opinnot, tai saamen jos on varma että aikoo hakeutua saamenkieliselle alueelle. Peruskoulua ja ammattikoulua suorittaville en katso että olisi tarpeen nykyään enää opettaa molempia kotimaisia paikakunnilla jotka ovat yksikielisiä tai jos työtehtävät johon opiskelee eivät edellytä kielitaitoa.
Kyllä. Se toinen kieli on silloin joko Ranska tai Saksa. Ne ovat kieliä, joilla on käyttlöä myös Sveitsin ulkopuolella. Tuota ei voi verrata.
Tarkistan nyt vielä, ymmärsinkö oikein tämän aloituksen. Blogissa kirjoitetaan:
- Kun raudan tuottamisesta on siirrytty sisällön tuottamiseen, pienen kielialueen rasitteet korostuvat.
http://www.soininvaara.fi/2016/01/07/suomen-synkka-tulevaisuus-7-sisainen-devalvaatio/
- Olennaista on, että hyvällä insinööriosaamisella pärjäsi ennen, mutta ei pärjää enää. Hyvä insinööriosaaminen on edelleen edellytys menestykselle, mutta yksin se ei enää riitä. — Pieni kielialueemme tarjoaa aika kapoisen pohjan sisällön tuotannolle. Englantia äidinkielenään puhuvilla on tässä valtaisa etumatka. Muilla suuria kansainvälisiä kieliä puhuvilla mailla on etuna se, että opiskeltuaan englantia, he osaavat kahta kansainvälistä kieltä, suomalaiset vasta yhtä. Ovat siis kahta kieltä opiskeltuaan yhtä ummikkoja kuin mitään kieliä opiskelematon englantilainen tai jenkki.
http://www.soininvaara.fi/2016/01/03/suomen-synkka-tulevaisuus-4-kielimuurin-takaa-on-vaikea-menestya/%5B/quote%5D
Siis sisällön tuotantoon kuuluvat niin netti, some-konsultit, elokuvat kuin palveluihin liittyvät käyttöliittymät, vimpaimet, erilaiset robotit ja pelit?
Tähän astiko meillä on ollut varaa panna nuoret opiskelemaan kieliä muista kuin hyötylähtökohdista vrt. IltaSanomien pääkirjoitus, jossa tästä kielten opiskelusta vailla hyötynäkökulmia on tehty jopa “sivistyksen” kulmakivi?
Onko meillä ollut varaa olla osaamatta kieliä (ja pakkoruotsihan on nimenomaan opetuksen järjettömällä kohdentamisella tuotettua kielitaitodottomuutta), koska asiaosaaminen kovissa tieteissä on ollut niin ratkaisevaa?
Vanha osaaminen on oleellista edelleenkin, mutta nimenomaan sisällön tuotanto tulee erottamaan jatkossa menestyjät, joten tarvitaan ensinkin lingua francan eli englannin erittäin hyvää taitoa, jolla voidaan osallistua maailmanlaajuiseen sisällön tuotantoon — ja tarvitaan kulttuurisiltoja erilaisiin kielialueisiin, jolla avarretaan omaa maailmankuvaa ja mahdollisuutta luoda uudenlaista sisältöä, uutta kulttuuria?
Ymmärsinkö oikein?
Kyllähän Suomestakin löytyy monia suomalaisia jotka osaavat ruotsia. Jopa ihan äidinkielen tasolla.
Jos suomenruotsalaisista ei riitä tarpeeksi osaajia hoitamaan markkinointia Ruotsin suuntaan, niin silloin on jotain todella pahasti vialla.
Viesteistäsi saa sen kuvan, että perusteena tälle muille asetetulle ruotsinvaatimuksellesi on oma näkemyksesi siitä, että vain näin voidaan taata ruotsinkieliset palvelut tai laajemmin ruotsinkielisyyden säilyminen ja että tämä on se syy, miksi ruotsin on mielestäsi jatkuttava pakollisena muille (ainakin lukioissa ja korkeakouluissa) riippumatta siitä, millaiseksi nuo muut eli sitä opiskelleet ja heidän lapsensa näkevät ruotsin käyttöarvon tai millaiseksi ruotsinopetus osoittautuu muun kielitaidon ja muiden opintojen sekä valmistumisen kannalta tai miten se vaikuttaa maan kilpailukykyyn tai miten epäoikeudenmukaiseksi se koetaan?
Belgia on selkeästi jakautunut
— hollanninkielinen pohjoisosa
— ranskankielinen eteläosa
— pieni saksankielinen kaistale idässä
Hollanninkielisillä alueilla elää 58 % väestöstä, ranskankielisillä 31 %, kaksikielisen Brysselin asukkaita on 10 % ja saksankielisiä n. 0,7 % asukkaista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Belgia
Folktinget on omassa propagandassaan toistuvasti nostanut Belgian keskusteluun Sveitsin ja Irlannin sekä Luxemburgin ohella. Sveitsissä ja Belgiassa on kuitenkin selkeästi omankieliset alueet, englanninkielisessä Irlannissa elvytetään esivanhempien puhumaa iiriä (ei pakollinen yksityiskouluissa eikä koko koulupolun ajan) eikä Luxemburg oikeastaan ole maa vaan kaupunki, joka on mm. täysin riippuvainen ympäröivien maiden koulutustarjonnasta, oma yliopistokin syntyi vain muutama vuosi sitten eikä siellä voi opiskella kuin kieliä ja oikeustiedettä. Missään näistä maista ei ole edes pakollista virkapakkovähemmistökieltä kaikille korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoille kuten meillä on pakollinen virkaruotsi.
Tarkoittanet tällä esimerkiks sitä
Edellisen kirjoittajan pointti oli, ettei pakkoruotsin poistoa voi kyllä perustella säästönäkökohdilla. Se on aivan totta. Jos joku väittää, että useamman kielenopetuksen järjeestäminen on halvempaa kuin ruotsin, on kyllä aivan totaalisesti väärässä.
Jos pitää opiskella äidinkielen lisäksi kahta kieltä, nin ylivoimaisesti halvin ja helpoin tapa on tämä nykyinen: opiskellaan suomea ja ruotsia. Siinä vain ei ole järkeä, koska ruotsia ei opita.
Mutta perustelu ruotsin vapaaehtoisuudelle onkin muiden kielien hyödyllisyys, ei kustannussäästöt. Kustannussäästöihin vetoaminen on huuhaa-argumentti. Säästöihin päästään ainoastaan jos lakkautetaan kahden kielen pakollisuus niin, että pääsee pelkällä englannilla.
Okei, jatko-opinnoissa virkamiesruotsin kursseista voisi tullakin säästöjä. Ne ovat kuitenkin ihan pisara meressä.
Mitä mahdat nyt tarkoittaa? Eikö oleellista ole se, että viranomaisissa on niitä, jotka oikeasti puhuvat myös arjessaan ja siten täydellisesti sitä kieltä, jolla tärkeää palvelua tulee antaa. Tähän on ihan toimivia ja järkeviä järjestelyjä, pakollinen vähemmistökieli ei ole järkevä eikä toimiva.
Ja keitä ovat “alkuperäiset asukkaat”, esimerkiksi Helsingissä?
Helsingin seudulla on ollut jopa saamelaisasutusta, siitä on jälkiä paikannimistössä.
1200-luvulla Uusimaa oli ensin virolaisten ja sitten hämäläisten nautinta-aluetta. Valtiollistumiskehityksensä alussa olevan Ruotsin vallatessa suomen murteita puhuvien alueita tuotiin rannikolle siirtolaisia:
“Mainitaan, että 240 hengen siirtolaisryhmä muutti 1200-luvun loppupuolella Ruotsin Helsinglandista ja Gestriklandista Suomeen. — kerrotaan heidän muuttaneen kuninkaan käskystä. — Siirtolaisten saapumisen aikoihin myös hämäläiset pystyttivät erämökkejään, joihin ajan kuluessa jäätiin kiinteästi asumaan. — Oletettavasti 1200-luvun loppupuolella alkoivat hämäläisten eränkävijöiden ja pyyntimiesten sekä kiinteästi asuvien ruotsalaisten viljelijöiden väliset ristiriitaisuudet, joita on asiakirjoissa selvitetty 1300-luvulla. — Sota- ja kauppateitä myöten tuli Helsingin seudulle ruotsalaisia, joiden asutuksen juurtuminen lienee tapahtunut siten, että ruotsalaisista tuli valtakansa ja suomalaisista metsäkansa. Suomalainen asutus sulautui vähitellen ruotsalaiseen asutukseen.”
http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/
Seuraavina vuosisatoina harva väestö keskittyi lähinnä Uudenmaan jokivarsille. Ensimmäinen Helsinki perustettiin Kustaa Vaasan käskystä Vantaanjoen suulle 1550 ja kuningas määräsi muiden kaupunkien porvareita muuttamaan sinne. Uudisasukkaat eivät tainneet pysyä Helsingin ikävässä ilmastossa. Pietari Brahe siirrätti kaupungin sitten meren äärelle 1600-luvulla, mutta edelleen Helsinki oli melko vähäpätöinen kaupunki. Vasta Suomenlinnan linnoitustyöt 1700-luvun jälkipuoliskolla kasvattivat asukaslukua.
Hallinnon määräämät siirrot ja hankkeet olivat tuoneet muuten suomenkielisessä maassa lähinnä ruotsinkielisiä pieneen Helsinkiin. Kun Ruotsi sitten menetti Suomen Venäjälle, Helsingissä asui nelisentuhatta henkeä, miltei kaikki ruotsinkielisiä. Turku oli asukasmäärältään lähes kolminkertainen. Myös tsaarin Turusta Helsinkiin 1830-luvulla siirrättämä eliitti puhui ruotsia, sillä suomenkielistä eliittiä ei maassa ollut.
Viimeistään 1828 alkaen Helsinkiä kuitenkin rakennettiin koko maan pääkapungiksi, koko maan ponnistuksilla ja resursseilla. Autonomisen Suomen asukkaista yli 85% puhui rahvaan kieltä, suomea.
Nyt eletään toisenlaisessa Helsingissä, jossa odotetaan, että pian viidennes asukkaista olisi taustaltaan maahanmuuttajia. Kielten kirjo on laaja. Koska tulijat on toivotettu tervetulleiksi ja heidän työvoimaansa ja kulttuurista rikkauttaan on käytetty koko maan hyväksi, lienee kohtuullista, että heillä on myös kielellisiä oikeuksia erityisesti lapsina ja vanhuksina (kun pääkielen taito on heikko) tai tulovaiheessa, lähinnä tulkkien avulla. Myös heistä tulee saada palvelevaa virkamiehistöä (poliisit, terveydenhoitajat, psykologit, perheterapeutit, erityisopettajat,…) ja eri alojen asiantuntijoita ja saada heidän kielitaitonsa paremmin käyttöön.
Ruotsin suojelu ei voi olla sellainen koko kansan projekti, joka ohittaa niin yksilölliset toiveet ja tarpeet, yhteisön kilpailukyvyn tarpeet kuin monikielistyvän kansan todellisuuden. Mutta ruotsi toki on ok ja sen opiskelu jatkossa vapaaehtoisena on ok.
Status quo on helpompi ja edullisempi kuin valinnaisuuden lisääminen. Laaja kielivarantohan sisältää vähintään kolmen vieraan kielen taidon. Ne vaihtoehdothan on käytännössä juuri a) vähennetään kielten opetuksen yhteismäärää poistamalla kokonaan toinen yläasteella alkava kieli ja säästetään, jos samalla vähennetään tuntikehystä eikä vaan vaihdeta tilalle jotain muuta, tai b) satsataan laajaan kielivarantoon eli annetaan ainakin niille ahkerille mahdollisuus opiskella jo yläasteella kolmea vierasta kieltä, mutta “vapaasti valittuja” (käytännössä varmaan muutamasta vaihtoehdosta). Kannatan itse jälkimmäistä, vaikka se maksaa enemmän. Kumman sinä valitsisit?
Åbo Akademin tutkimuksessa kysyttiin ruotsin opetuksen tekemisestä vapaaehtoiseksi, ei sen vaihtamisesta johonkin toiseen kieleen.
Kielikeskusteluissa, niin tässsäkin, rajoitutaan liikaa kielten opetukseen ja ‑valintoihin. Ruotsin pakollisuus on kuitenkin ensisijaisesti kielipolitiikkaa.
Käytännössä vain harva suomenkielinen osaa ruotsia riittävän hyvin suoriutuakseen sillä työtehtävistään, vaikka olisikin läpäissyt ruotsin taidon muodolliset vaatimukset. Tämän tietävät kaikki asiaa seuranneet ja sen myöntävät ruotsinkielisetkin.
Tällaisten näennäispalveluiden järjestäminen kaikkien suomalaisten yhteisillä niukoilla verovaroilla on sekä tarpeetonta, kohtuutonta että järjetöntä.
Kielilakeja tulee muuttaa niin, että ruotsinkielisiä palveluita tarjotaan alueilla, joilla ruotsinkielisten väestöosuus on merkittävä ja niitä tuottavat äidinkieleltään ruotsinkieliset itse.
Ruotsinkielisiä palveluita tarjotaan siis niillä alueilla, joilla niille on todellista tarvetta ja niitä tuottavat oikeasti ruotsintaitoiset.
Tämän kielipolitiikan muutoksen jälkeen ruotsin opiskelun pakollisuudesta luovutaan suomalaisten suuren enemmistön kannan mukaan kaikilla opintojen tasoilla ja ruotsin taidon muodolliset vaatimukset(virkaruotsi) pääsääntöisesti poistetaan.
Tämän jälkeen kielipolitiikka palvelee paremmin kansan suuren enemmistön etua ja säästöä syntyy.
MariaK: “Ottamatta kantaa pakkoruotsin puolesta ihmettelen, miten valinnaisuuden lisääminen säästää. Tarvitaan kuitenkin vähintään yhtä paljon opettajia, ehkä jopa enemmän, jos neljä 20 oppilaan ruotsin ryhmää jaetaan vaikkapa viiteen 16 oppilaan opetusryhmään, joissa voi opiskella joko ruotsia, lisäenglantia, saksaa, ranskaa tai venäjää.”
tarkistetaan faktat: “— oppilaat olisi tavalla tai toisella kuitenkin saatava lukemaan myös saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja vähän eksoottisempiakin kieliä. Miten ihmeessä laajan kielivarannon vaatima kielten opiskelu on muka edullisempi ja helpompi toteuttaa silloin, kun kaikilla on lisäksi pakollinen ruotsi?”
Noin olisi pakkoruotsin vallitessa, silloin laaja kielivaranto tulee kalliiksi, koska kaikkien tai useimpien olisi luettava kolmea vierasta kieltä, joista yksi on ruotsi (pakko) ja yksi todennäköisimmin englanti ja vain yksi valittavissa.
Jos sen sijaan kaikilla on kaksi vierasta kieltä ilman pakkoruotsia(/suomea), laaja kielivaranto toteutuisi kutakuinkin nykyisin resurssein. Juuri tällä mallilla Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi, perusteena että se söi nuorten muun kielitaidon.
En ymmärrä tapaasi kuvata vaihtoehdot.
Meillä on periaatteessa jo nyt mahdollisuus valita neljä vierasta kieltä peruskoulussa:
— A1 (yleensä toinen tai kolmas luokka)
— A2 (vapaaehtoinen, viimeistään ja yleisimmin viides luokka)
— B1 eli ruotsi, joka on kaikille pakollinen, jollei ruotsia ole valittu jo aiemmin (jatkossa alkaa kuudennelta luokalta)
— B2 (vapaaehtoinen, yleensä kahdeksas luokka)
Meillä siis kaikki yläkoululaiset lukevat ruotsia (joko A1/2- tai B1-kielenä) ja toista vierasta kieltä. Yleisin A‑kieli on englanti.
Euroopassa
Yläkoulussa vähintään yhden vieraan kielen opiskelu on pakollista kaikissa EU-maissa. Vuonna 2008 opiskeltiin keskimäärin 1,4 kieltä verrattuna vuoden 2000 1,3 kieleen. Opiskelluin kieli oli kaikilla koulutusasteilla englanti. Toiseksi suosituin oli puolestaan ranska, ja sen jälkeen saksa, venäjä ja espanja.
Kannatan
kielivalintaa, jossa jokaisella on kaksi vierasta kieltä. A‑englanti voi hyvin olla kaikilla, kunhan siitä saa tarvittaessa vapautuksen. Myös toisesta vieraasta kielestä tulisi saada vapautus, mikäli oppilaalla on kielellinen erityisvaikeus tai hänellä on jokin muu kotikieli kuin suomi/ruotsi (näin esimerkiksi Ruotsissa).
Kotikielten opetukseen toivottavasti jatkossa siirretään erityisesti resursseja ja kehitetään esimerkiksi tietokoneavusteisen etäopetuksen menetelmiä — olisi fiksuinta jos tämä kehitystyö tapahtuisi koko EU:n tasolla.
Tarkistetaan faktat: Tarkoitin että joko B1 ja B2 jää molemmat, jolloin ei säästetä tai sitten jompikumpi poistetaan. Jos tilalle tulisi muita aineita ei edelleenkään säästettäisi, mutta muuta hyötyä lisätunneista aineelle x toki voisi olla. A2-kieltä en ottanut huomioon, kun sen suhteen mikään ei välttämättä muuttuisi ja se on tarjolla aika harvassa koulussa. Itse asiassa muuttaisin kaikkein mieluiten sen A2-kielen pakolliseksi ja B1-kielen vapaaehtoiseksi, mutta se vaatisi jo lisäresursseja.
Kaksi vierasta kieltä pakollisena poikkeustapauksia lukuunottamatta (kielellisistä vaikeuksista kärsiville tilalle esim äidinkielen ja ainoan vieraan kielen tukiopetusta ja maahanmuuttajien oman äidinkielen opetus korvaisi toisen pakollisen vieraan kielen) olisi minunkin mielestäni aika hyvin. En vain kutsuisi sitä vielä laajaksi kielitaidoksi vaan siihen tarvittaisiin valinnaisia kieliä lisäksi.
Kyse ei olekaan yksilön tasolla laajasta kielitaidosta vaan nimenomaan yhteisön laajasta kielivarannosta, koska nuoret lukevat eri kieliä. Juuri tätä tavoitellaan!
Eri kielten opettaminen ei olisi olennaisesti kalliimpaa, sillä samoja palkkoja muidenkin kielten opettajat saavat ja ruotsiakin opetetaan useassa eri ryhmässä. Säästöä tulisi kuitenkin siinä, että oppiakseen kahta tai kolmea kieltä ei monen opiskelijan tarvitsisi opiskella kolmea tai neljää. Lisäksi koska ruotsi ei olisi kaikille pakollista korkeakouluissa, ne säästäisivät kertauskursseissa ja resursseja voitaisiin käyttää esimerkiksi muihin kieliin, joista olisi oikeasti hyötyäkin (ja joita tälläkin hetkellä opiskellaan kuitenkin). Myös työelämässä, esimerkiksi ministeriöissä, tulisi säästöjä, kun työntekijät ja virkamiehet olisivat jo opiskelleet eri kieliä, eikä näitä tarvitsisi opiskella työaikaan työnantajan kustannuksella.
Säästöä ei siis varsinaisesti tulisi pakkoruotsin poistamisesta (paitsi korkeakouluissa ja ehkä lukioissakin), vaan siitä, että muihin kieliin ei tarvitsisi panostaa niin paljon “ylimääräistä”, kun niitä ilmeisesti kuitenkin halutaan opiskeltavan.
Kaikki riippuu siitä mihin töihin itse kukin työllistyy. Nykyään ruotsi äidinkielenä tai hyvä ruotsin taito ei automaattisesti takaa töitä joissa ruotsalaisten käydään kauppaa kanssa. Moni firma haluaa mennä aidan yli mistä matalin ja haluaa että kauppaa käydään englanniksi.Ja muut menee ohi niin että kolisee.
Tästä asiasta meillä ei ole erimielisyyttä. Itse menisin jopa niin pitkälle, että en vaatisi kielen virallisuutta, koska en näe mitään syytä rajoittaa palveluja sen perusteella mitä kieliä on satuttu virallisiksi määräämään. Erimielisyyttä meillä on vain siitä miten kyseiset palvelut saadaan hoidettua: sinä haluat työntää ruotsia jokaisen kurkusta alas väkisin.
Et perustele mitenkään miksi olisi oikeutettua vaatia kategorisesti jokaiselta virkamieheltä alkuperäiskielten taitoa. Kysynkin: mitä iloa on siitä, että virkamies x osaa vähemmistökieltä, jos hän ei koskaan palvele kyseisellä kielellä? Eikä olisi järkevämpää, että vain riittävä osuus virkamiehistä osaa kyseistä vähemmistökieltä? (Ei tarvitse vastata: mielestäsi ei — en vain ymmärrä miksi).
Kyseessä ei ole missään nimessä kielellinen tasa-arvokysymys. Tasa-arvokysymys voi olla vain siinä, että miten hyvin palveluja kansalainen saa kyseisellä kielellä, ei siinä miten palvelujen saaminen on järjestetty.
Pidän hyvin harmillisena, että pidät suomenkielisten pakollista ruotsinopetusta ruotsinkielisten oikeutena. Itse pidän sitä henkisenä väkivaltana.
Helsinki oli veden alla kauan ja ensimmäiset jotka muuttivat pysyvästi Helsinginniemeen olivat ruotsalaiset. Suomalaisilla ei ollut varhaiskeskiajalla sellaisia työkaluja joilla olisi voinut kyntää Uudenmaan rannikon savisia peltoja vaan joutuivat pysyttelemään kauempana. Hämäläiset tosin toivat karjansa laidunnettavaksi nykyisen kehäkolmosen paikkeille mutta vain kesäajaksi, ei ympärivuotisesti. Ruotsalaiset olivat valtaväestöä Uudellamaalla aina siihen asti kunnes Helsingistä tuli pääkaupunki. Helsingin enemmistökieleksi tuli suomi vasta 1900-luvun alussa. Espooon ja Vantaan 1950-luvulla.
Tottakai saksasta ja ranskasta on hyötyä sveitsiläisille koska niitä puhutaan Sveitsin naapurimaissa. Kuten ruotsista on hyötyä suomen naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa. Vai missä on herra Soininvaara mahtanut istua maantiedon oppitunneilla? Ruotsista on enemmän hyötyä suomalaisille kuin saksasta tai ranskasta, saksasta on melkein yhtä paljon hyötyä, mutta ranskasta huomattavasti vähemmän. Venäjäkin menee ohi. Mikä estää venäjän kielestä hyötymisen ovat tulehtuneet poliittiset suhteet idän ja lännen välillä, kaupankäynnin hiipuminen, matkailun hiipuminen ja viisumipakko, joka rokottaa myös suomalaisten matkailuintoa ja venäläiseen elämänmenoon tutustumista. Jopa 70-luvun votkaturismiaikaan sinne oli helpompaa mennä kuin nyt. Kun olen jututellut koulujen opettajia niin suurin osa suomalaisista koululaisista haluaa lukea C‑kielenä espanjaa ja korvata sillä ruotsi jos olisi mahdollista, ilmeisesti siksi että se on suosituin matkailumaa ja osa espanjalaisista ei osaa englantia erityisen hyvin. Hyötyajattelu on kaukana.
Et. keskivertosuomalaisten kommunikointitaidot, vaikka Suomella on hyvö maine isnsinööriosaamisesta, eivät parane suosimalla jotain eksoottisia kieliä lähialuelidemme ruotsin, viron, saksan ja venäjän kustannuksella. Viro voidaan noista unohtaa ja venäjä on arvoitus. Se on tärkeä kieli osata mutta sen tarve juuri nyt on aika vähäinen. Saksalaiset ostavat Suomesta bulkkikamaa eli kaupankäyntitapahtumia on vähemmän kuin Ruotsin kaupassa. Mutta kulttuurisiteitä Suomella on pitkältä ajalta Saksaan, vaikka “Aatu” pilasi maineen välillä. Arabiankielen merkitys voisi olla suuri mutta yhteistyöhalu aika matala juuri nyt. Kiinasta ei ole mitään hyötyä, eurooppalaiselle on resurssien tuhlausta opetella heidän kieltään, koska ostovoimaisin joukko siellä osaa englantia.
Jos jotenkin lohduttaa niin ruotsalaisilla on vielä huonompi kielitaito kuin suomalaisilla, he eivät osaa muuta kuin ruotsia ja englantia niin että kuulostaa kuin olisi kuuma peruna suussa. Toinen juttu että Ruotsissa on niin paljon enemmän siirtolaisia kolmasista maista kuin Suomella, ja lisäksi vanhoista kulttuurmaista, kun meillä enimäkseen vain kehitysmaista, että siirtolaiset muodostavat sen kielitaitoisen keihäänkärjen Ruotsissa.
Ruotsissa saksan taito on paljon yleisempää kuin Suomessa.
Opiskelijoilla on yleensä enemmän murheita muista asioita kuin että suorittako ruotsin tentin.
Koko ongelma on liioiteltu, minä vapauttaisin peruskoululaiset valitsemaan sen tilalle jonkun muun kielen jos haluavat tai olemaan kokonaan ilman, ja jos valitsee sellaisen koulutuslinjan jossa ei sitä tarvitse niin sillojn sitä ei tarvitse lukea.
Ai että oikein yksityiskouluissa ei tarvitse iiriä lukea Irlannissa, johan on valtava helpotus! Se mallihan pitää kopioida meille paitsi että se on jo: Suomessakin voi välttyä ruotsin kielen lukemiselta jos menee kansainväliseen kouluun ja suorittaa kansainvälisen IB tutkinnon ylioppilastutkinnon sijaan, ja menee sen jälkeen jonkun yliopiston kansainväliselle kiintiöitetylle linjalle.
Ai että oikein. Kyse on erilaisesta koulujärjestelmästä.
Irlanti
— viralliset kielet englanti ja iiri
— iiri on löytämieni lähteiden mukaan oppilaille pakollista kaikissa valtion rahoitusta saavissa kouluissa, mutta sen asema pakollisena oppiaineena poistettiin 1973
— iiristä annetaaan varsin paljon vapautuksia (esim. maahanmuuttajille), jopa niin että iiristä vapautettu opiskelee jotain muuta kieltä sen sijaan
— englannintaitoiset irlantilaiset eivät juuri tarvitse muita kieliopintoja selvitäkseen maailmalla
— iiri on irlantilaisten esivanhempien alkuperäiskieli, kuten suomi on meillä, ja oli vähällä, ettei suomen käynyt kuin iirin (tästä on puhunut mm. historian professori Meinander)
— Irlannissa ei akateemisilla virkapakkokieltä
Toiseksi kansainvälisten koulujen opetuskieli ei ole suomi, joten ne eivät ole ihan tavallisille oppilaille. Lasten on kyettävä seuraamaan vieraskielistä opetusta.
Koska ruotsi on jatko-opintojen kannalta niin keskeinen meillä, en ole tavannut kuin yhden peruskoulun, jossa ruotsi olisi vapaaehtoinen suomenkielisille. Onko muita ruotsittomia peruskouluja tavallisille lapsille kuin Itäsuomen koulu, joka toimii Lappeenrannassa, Imatralla ja Joensuussa?
Itäsuomen koulun opetuskieli on suomi. Lisäksi osia oppiainesisällöistä opetetaan venäjän kielellä. Vieraskielisen opetuksen osuus vähenee ylemmille luokille siirryttäessä jatko-opintoihin valmistautumista ajatellen. Venäjän kieltä ja kulttuuria opetetaan vieraana kielenä suomenkielisille oppilaille ja äidinkielenä venäjänkielisille oppilaille. Englannin kieltä opiskellaan laajan, kolmannelta luokalta alkavan A‑oppimäärän mukaisesti. Ruotsin kieli on perusopetuksessa valinnainen aine. Kyse on kuitenkin kielikoulusta eli lapsen on oltava kielellisesti lahjakas sopeutuakseen kaksikieliseen opetukseen.
Itäsuomen koulun lukiossa opiskeleva voi vähentää 8 kurssia valtakunnallisista pakollisista kursseista omien tulevaisuudensuunnitelmiensa perusteella — mutta koulun tuntijaon mukaan tämä koskisi vain englannin, lyhyen matematiikan, biologian, maantiedon, historian, yhteiskuntaopin sekä taitoaineiden kursseja, ei pakollista ruotsia.
Tämä on juuri sitä mutua, jolla voi perustella korkeintaan vapaaehtoista ruotsia (“Minusta teidän kannattaa lukea ruotsia, koska ei siitä minusta mitään haittaa ole.”) muttei pakollista ruotsia. Pakollista ruotsia kannattaessasi sinun on pakko ryhtyä kuuntelemaan sitä, mitä fiksut ja koulutetut kanssaeläjät sanovat kokemuksistaan ja siitä, mitä he toivovat lapsilleen ja mitä heidän (mahdollisesti eri tavoin monikieliset) lapsensa toivovat ja tarvitsevat.
Olisiko kannattanut puhua oppilaiden kanssa?
- Espanjan kieli on poikkeuksellisessa asemassa siinä, että sen opiskelijamäärät ovat viime vuosina olleet kasvussa, espanjaa puhuu äidinkielenään yli 300 miljoonaa ihmistä, kertoo iberoromaanisten kielten professori Helsingin yliopiston muutaman vuoden takaisessa julkaisussa.
- Ranskan opiskelijamäärät ovat laskeneet, vaikka ranskan taito on esimerkiksi EU:ssa välttämätön, jos haluaa hoitaa tehtävänsä hyvin, muistuttaa ranskan kielen professori samassa julkaisussa.
- Myös saksan suosio on laskussa, liike-elämän selvitysten mukaan saksa on kuitenkin se kieli, jota rekrytoijat toivovat hakijoiden osaavan, muistuttaa germaanisen filologian professori.
- Venäjää oli opiskellut noin seitsemän prosenttia lukion tänä vuonna päättäneistä, kehityksen suunta on sinänsä ilahduttava, mutta seitsemän prosenttia lukiosta valmistuneista ei riitä vastaamaan tarpeisiin, joita liike-elämän selvityksissä on toistuvasti tuotu esiin, sanoo venäjän kielen professori.
Siis oppilaat olisivat kiinnostuneita nyt espanjasta ja venäjästä, mutta näiden kielten opetusta haittaa myös kieltenopettajien puute.
Tietysti tässä lainatut professorit edustavat omia kieliään, mutta meillä ongelmana onkin se, että yliopistoa myöten kieltenopetuksen kehittämistä suunnitellaan pakollisen ruotsin ehdolla. Meidän kieltenopetuksemme on tehty uskomattoman jähmeäksi, opettajia koulutetaan ruotsiin ja väitetään, että ruotsinopetus on halpaa ja tasa-arvoista, vaikka sitten tarpeellinen muu kielitaito on opiskeltava ruotsin päälle eikä sen sijaan. Vaihtoehdoille ei tehdä edes tilaa.
Tässä tilannekatsauksessa kieltenopiskelusta professorit eivät suinkaan hauku suomalaisnuoria laiskuudesta kieltenopiskelussa, he tietänevät, että Suomessa luetaan kieliä eurooppalaisittain paljon. Syy siihen, että ns. harvinaisempia kieliä luetaan vähemmän, tuli ranskan kielen professorilta: “kurssivalikoima on lukiossa laajentunut, ja pakollinen ruotsi syö tilaa muilta kieliltä”
Noin 3300 vuotta sitten alkoi pronssikausi. Vaikkei asutus olekaan nyky-Helsingin alueella ollut “pysyvää” tuosta asti, asutusta siellä on ollut. Pronssikauden hautoja eli hiidenkiukaita löytyy Lehtisaaresta, Meilahdesta, Herttoniemestä, Mellunkylästä ja Kulosaaresta. Kaikki sijaitsevat paikoilla, jotka hautaamisen aikaan ovat olleet lähellä vedenrajaa — eivät veden alla.
Saa nähdä, mikä kansa tulee vielä vaatimaan ensioikeutta Helsingin rantoihin.
Tietenkään tämä ei liity nyt kielikeskusteluun, mutta kuitenkin…
“Pidän hyvin harmillisena, että pidät suomenkielisten pakollista ruotsinopetusta ruotsinkielisten oikeutena. Itse pidän sitä henkisenä väkivaltana.”
No mutta miksi me suomalaisten suuri enemmistö emme lopeta tätä henkistä väkivaltaa? Mehän voimme ihan normaalissa demokraattisessa järjestyksessä vapauttaa itsemme velvollisuudesta osallistua ruotsinkielisten palveluiden tuottamiseen ja muuttaa ruotsin vapaaehtoiseksi kaikilla opintojen tasoilla.
Hyvä kysymys!
Tässä ei olekaan kyse enemmistön tahdosta, ei ole koskaan ollut.
Juuri nyt on ruotsi varhaistettu alkamaan alakouluun, kuudennelle. Kaikkiin maan alakouluihin joudutaan hankkimaan tai työn ohessa pätevöittämään (tähän on varattu rahaa) ruotsinopettaja. Osassa kouluja, kuten Helsingissä, ruotsin tuntimäärä on noussut tämän takia kolmannekselle, aikana jolloin kaikesta on pulaa ja kaikkea karsitaan. Tämä on muutos, jota ei alkujaan kannattanut edes kieltenopettajien etujärjestö, niin ruotsinopettajavaltainen kuin onkin.
Kertaan tässä seuraamani varhaistuksen vaiheet:
1. Keväällä 2010 folktinget kutsui Ahtisaaren johtamaan ryhmää, johon kutsuttaisiin jäseniä (niitä pakkoruotsimyönteisiä) kustakin folktingetissä istuvasta puolueesta. Folktingetin sivuilla iloittiin vaikutusvaltaisesta tukijasta, jollaista tarvittiin juuri siinä tilanteessa. Ahtisaaren vetämän ryhmän tehtävänä olisi luoda strategia kahdelle kansalliskielelle tulevaa hallitusohjelmaa varten (vaalit olisivat vuoden päästä 2011). Folktingetin asettama Ahtisaariryhmä piti vakavana ongelmana sitä, että ruotsin taidot ovat heikentyneet viime vuosina ja ehdotti siksi useita konkreettisia toimia. Ryhmän mukaan muun muassa ruotsin opinnot tulisi aloittaa viimeistään 6. vuosiluokalla.
2. Lankisen työryhmä 2010: varhaistetaan
Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankisen työryhmä esitti 2010 opetusministeri Virkkuselle peruskoulun tuntijaon, jossa pakkoruotsi oli varhaistettu kuudennelle luokalle. Tähän esitykseen liittyi sellainen hauska episodi, että Lankinen kävi kertomassa ruotsin varhaistamisesta ensin folktingetille (ja samalla pahoitteli, että ilmapiiri ei salli ruotsin varhaistamista viidennelle) ja vasta pari päivää myöhemmin asia kerrottiin suomenkieliselle medialle. Tästä tuli sanomista. Olenkin kirjannut ylös ja kääntänyt suomeksi ruotsinkielisessä mediassa olleen puolustelun: “Mitä väliä sillä on, kelle asia kerrotaan ensimmäiseksi, yhtä hyvin ruotsinkielisille.. Jonkun on kuultava asiasta ensin, onko sillä jotain väliä kuuleeko ensin folktinget vai suomenkieliset? Kaksikielisyys kuuluu “finländska”-identiteettiin, sitä tulisi tarjota kaikille lapisille luontevana ja itsestään selvänä osana arkipäivää niin aikaisin kuin mahdollista.”
Mutta tämä Lankisen ryhmän esitys kuitenkin raukeni, kun se jouduttiin jättämään yli vaalien.
3. Vaalien 2011 jälkeen Jyrki Katainen uutena pääministerinä otti RKP:n vaatimuksesta Ahtisaariryhmän esityksen ruotsin vahvistamiseksi hallitusohjelmansa kielipoliittiseksi osioksi, vaikka vaalikonevastausten mukaan eduskuntaan 2011 valituista yli puolet olisi lähtenyt purkamaan pakkoruotsia.
4. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä 2012: ei varhaisteta
Vaalien jälkeen muodostettiin opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä laatimaan uutta tuntijakoa. Ryhmä luovutti esityksensä perusopetuksen uudeksi tuntijaoksi 24.2.2012 opetusministeri Gustafsonille. Pakkoruotsin tämä tuntijako jätti yläkouluun eli alkamaan seitsemänneltä luokalta kuten aiemminkin.
3: RKP: varhaistetaan
Mikaela Nylander ilmoitti jo saman illan ruotsinkielisissä uutisissa, että ruotsin aikaistamisesta luopuminen on pettymys ja Ahtisaari-paperi jäi nyt vaille vaikutusta, joten tätä suomenkielisten lasten ruotsin varhaistamista ja vahvistamista lähdetään vielä hakemaan hallituksen suljettujen ovien takana. Hän muistutti, että nyt asia ratkaistaan hallituksen sisällä, joten siellä keskustellaan, mitä kieltenopetukselta oikein halutaan.
4. Kataisen hallitus päivää ennen juhannusta 2012: varhaistetaan
Pakkoruotsin lopullinen varhaistaminen tapahtui juhannusta edeltävänä päivänä 2012. Juhannuksen jälkeen hiljentyneessä suomalaisessa mediassa oli muutama pieni uutinen uudesta tuntijaosta. Ruotsin varhaistaminen oli piilotettu muun tekstin sekaan. Esimerkiksi useimmat opettajat kuulivat ruotsin varhaistamisesta vasta, kun alettiin laatia uutta opetussuunnitelmaa vuosi sitten.
5. RKP riemuitsee: menestys RKP:n nykyisille ja aiemmille johtajille
Oli yksi media, jossa pakkoruotsin varhaistaminen nousi ykkösaiheeksi. HBL sanoi suoraan (tässä käännös): “Uutta tuntijakoa voi kuvata RKP entisen ja nykyisen johdon menestykseksi! Wallinin mukaan heidän suurin tavoitteensa oli vahvistaa ja parantaa kieltenopetusta maassamme. Se tapahtuu nyt jopa B1-kielen aikaistamisena —”
Ja tässä episodissa oli siis kyse pakon purkamiselle vastakkaisesta liikkeestä pakon varhaistamiseksi. Enemmistöllä kansasta tai edes eduskunnasta ei ollut mitään merkitystä.
Miksi näin?
Selvityksestä riippuen enemmistö suomalaisista, 60 — 80 %, haluaisi näin tapahtuvan. Viitteet on mainittu ylempänä tässä keskustelussa. Ruotsin vapaavalintaisuuden pitäisi siis olla itsestäänselvyys kansanvallassa.
Näin ei kuitenkaan ole, joten vaikuttaa siltä, että kansan mielipide ei vaikuta asiaan. Kertoisitko siis kuinka kansan tahto muuttuu laiksi, ja miksi näin ei ole käynyt tässä tapauksessa?
Ruotsissa kakkien kielten osaaminen on yleisempää. Minkähän takia? Pakkosuomen puuttumisen lisäksi asiaan vaikuttaa maahanmuutto. Tosin toisen polven ruotsinsuomalaisilla, ainakin, kieli jo tuppaa menemään tönköksi, kolmas polvi on kielen unohtanut jos koskaan oppinutkaan.
Ei samalla tavalla osana korkeakoulututkintoja, mutta esimerkiksi asianajotutkintoon kuuluu pakollisena iirin koe. Iirin taito on pakollinen myös mm. ainakin alakoulun opettajille (tietysti kun sitä opettavatkin).
Koko kouluruotsi on kyllä melkoista symbolipolitiikkaa. Itse olisin taipuvainen kannattamaan vapaaehtoisuutta kautta linjan yhdistettynä vaatimukseen todellisesta molempien kotimaisten taidosta riittävällä osalla virkamieskuntaa.
Satutko tietämään tai saatko selville, kuinka paljon lisää rahaa käytetään pakkoruotsin aikaistamiseen?
Koulutussäästöjä tehdään, mutta pakkoruotsi saa lisää rahaa.
Kun enemmistöhallitus esittää, niin eduskunta hyväksyy. Näinhän ne lait syntyvät, mutta et varmaan tarkoittanut tuota.
Poliittiset päättäjät eivät vielä koskaan ole osallistuneet kielikeskusteluihin. Virallinen totuus on samaa soopaa kuin Ilta-Sanomien pääkirjoitus pari päivää sitten.
Mutta miksi suuren enemmistön tahtoa ei ole kuunneltu kielipoliittisissa päätöksissä?
Rkp on suostunut harmittomaksi hallituskumppaniksi, kunhan sille vain on kerta kerran jälkeen luvattu kielipolitiikan monopoli ja veto-oikeus. Tässä kaupankäynnissä suomalaisten ei enemmistön kanta ole paljon painanut.
Olet ainoita ihailemiani vihreitä, mutta miksi helvetissä olet tätä mieltä vasta emerituksena?
Resurssointi menee niin montaa väylää pitkin, ettei sen seuraaminen ole mahdollista.
Helsingissä siis ruotsin tuntimäärää nostettiin kolmanneksen, joten resursseja vaaditaan ainakin saman verran lisää. Tietysti myös samalla aineessa käytetyt tukiopetustunnit ja materiaalikustannukset kasvavat.
Kansalliskielistrategian (Ahtisaariryhmän tavoitteiden pohjalta) vaatimat tukitoimet maksavat myös, mutta kyse on ensisijaisesti “kaksikielisyyden” vahvistamisesta. Toki tähän liittyy myös koulutusta ja ruotsin osaamisen seurantaa.
Opetusministeri Virkkusen aikanaan perustama työryhmä ruotsin opetuksen kehittämiseksi avasi 2010 portaalin OPM:n sivuille, jossa kansa antoi parannusehdotuksia (= tuomionsa pakkoruotsille). Tästä palautteesta ei näkynyt jälkeäkään työryhmän myöhemmin julkaisemassa esityksessä, jossa päädyttiin esittämään “toiminnallista ruotsia”, tässä poimintoja esityslistalta:
1. Kielikoulutuksen jatkumoa painotetaan paikallisen tason kieliohjelmassa ja mahdollistetaan B1-ruotsin oppimäärää laajemmat opinnot perusopetuksen aikana.
2. Turvataan varhaiset ruotsin kielen valintamahdollisuudet esimerkiksi suuntaamalla vapaaehtoisen A2-ruotsin opetukseen kohdennettua valtion erityisavustusta.
—
4. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus luovat mahdollisuuksia perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden oppiainejakoisuuden loiventamiseksi niin, että ruotsin kielen ja kulttuurin sisältöjä on mahdollista integroida muihin oppiaineisiin perusopetuksen luokilla 1–6.
—
10. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää yhteistyössä Opetushallituksen kanssa ruotsin kielen opetusaineistojen kehittämishankkeen. Siinä luodaan valtakunnallinen jo käytettävissä oleviin oppimisalustoihin soveltuva ruotsin oppimisen ja opetuksen digitaalinen oppimisympäristö kaikille koulutusasteille tukemaan opetuksen pedagogista kehittämistä ja koulujen keskinäistä verkottumista. —
—
12. Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelee kielikylpyopettajien määrällisen tarpeen — luo yhdessä korkeakoulujen kanssa kielikylpyopettajien erikoistumisväylän lastentarhanopettajien, luokanopettajien ja aineenopettajien koulutukseen.
—
15. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus kohdentavat ruotsin opettajien ja luokanopettajien täydennyskoulutukseen resursseja. —
16. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus suuntaavat resursseja varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen kielikylpyopettajien kielikylpydidaktiseen täydennyskoulutukseen.
— (kohtia 20)
Tätä “toiminnallista ruotsia” ‑listaa toteutetaan ja resurssoidaan kaiken aikaa. Tämäkin tulee työllistämään hilpeän joukon pakkoruotsin asiantuntijoita eri tasoilla ja eri tahoilla…
Ja sitten on muita hankkeita ruotsin vahvistamiseksi, vaikka ne usein verhotaan kielitaidon kehittämisen nimikkeellä. Helsinkiläiskouluissa, jossa pakkoruotsin tuntimäärä siis nousi kolmanneksella (vastaavaa lisäpanostusta yhteen oppiaineeseen en muista), kuitattiin asia näin: “Helsinki on strategiansa mukaan kaksikielinen ja kansainvälinen kaupunki, joten tämä ruotsin tuntimäärän korotus on linjassa kaupungin strategian kanssa”. Minusta tässä ns. kaksikielisyys lyö kyllä kansainvälisyyttä korvalle. Ja rahasta ei puhuta.
Nimenomaan näin. Kielitaitovaatimuksissa voisi joustaa myös suomen osalta, jotta maahanmuuttajakieliä saadaan edustetuksi tiettyihin tärkeisiin virkamiesryhmiin.
Totta. Tämän takia englantia onkin hyvä oppia nuorelta iältä koska sitä oppii vain altistumalla sille paljon, jotta idiomit ja kirjoitusasut uppoavat päähän. Sitten kun englantia osaa hyvin jo jossain kuudennella luokalla, ruotsi on helppo nakki — tai ainakin näin oli minulle.
Ja jos tämä oikeasti toimisi näin, niin sitten kannattaisi olla vielä entistä enemmän huolissaan niiden muiden kielten osaamisesta.
Jos jotain puolustetaan fanaattisesti ja kaiken järjen ylittävästi, niin ehkä jotakuta kiinnostaa vastustaa sitä ihan periaatteesta?
Tässä on vielä sekin huomio tehtävänä, että jos meillä olisi vaikka kaksi pakollista kieltä, niin englanti + ruotsi olisi luultavasti se suosituin yhdistelmä…
Vihreiden Ville Niinistön muu puhe HBL:ssä (http://hbl.fi/nyheter/2016–01-11/785156/invandringen-paverkar-svenskans-stallning) oli yhtä paksua ja loukkaavaa propagandaa kuin ennenkin (lapset oppivat mitä vain, historiamme edellyttää ruotsia, pohjoismaista identiteettiä on pönkitettävä pakkoruotsilla) — mutta toivottavasti vain siksi, että hän pääsi siten sanomaan tämän yhden äärimmäisen tärkeän asian: virkapakkoruotsista on monikielistyvässä yhteiskunnassa tingittävä, maahanmuuttajia ilman ruotsia tarvitaan moniin virkoihin ja riittää, että viranomaisen leivissä on myös niitä, jotka pystyvät palvelemaan erinomaisella ruotsilla.
Kiitos!
Olen seurannut kielipolitiikkaa vuosikausia, mutta en ole koskaan saanut yhdeltäkään poliitikolta vastausta siihen, miten RKP on onnistunut luomaan 50 vuotta kestäneen kielipolitiikan monopoliaseman ja muut puolueet ovat alistuneet siihen, vaikka kansan valtaenemmistö on systeemiä vastaan.
Ruotsin ylidimensioituun asemaan kaikki muut puolueet ovat vuosien varrella leimautuneet ja alkaneet toistaa sitä samaa liturgiaa, jota RKP:n ja siihen liityvät edunvalvontaorganisaatiot luovat lukuisissa eri organisaatioissa jatkuvalla syötöllä.
Suomenkielisen enemmistön näkökulman unohtamista kuvaa mainiosti Ville Niinistön tämänpäiväinen kannanotto Soininvaaran blogiin– tuo kannanotto on annettu ruotsinkielislle medialle — ja vain ruotsiksi!
Eli Suomessa suomenkielisen väestön velvollisuuksista keskustellaan suomenkielisen valtaenemmistön (95 %) ohi ja yli ruotsin kielellä- aivan kuten tehtiin 1800-luvulla!
Ville Niinistö voisi kertoa meille suomenkielisille saman viestin, minkä hän Svenska median vaatimuksesta nyt on kertonut 5 %:n medialle: “Ruotsin kieli on suomenkielisen väestön velvollisuus ja Soininvaara edustaa historiattomuutta, kun ei tätä tajua”!
Onneksi virkamiesruotsin pyhyydestä Niinistö sentään on valmis tinkimään eli tunnustaa sen, mitä vihreät nuoret ovat ehdottaneet:
“Korvataan yksittäisen virkamiehen velvollisuus viranomaisen velvollisuudella.”
Tämä tarkoittaisi käytännössä kielitaitolain kumoamista tai kohtuullistamista ja sen korvaamista viranomaisvelvoitteella. Mainittakoon, että kielikeskusten FINELC ehdotti jo vuonna 2012 korkeakoulututkintojen
virkamiesruotsin lakkauttamista.
Samoin kansalaisaloite “ruotsi vapaaehtoiseksi” lähti siitä, että palveluvelvoite on viranomaisella, ei suinkaan jokaisella virkamiehellä ja että virkamiehenä tulee voida toimia myös ilman ruotsin taitoa.
Kielikeskustelua tulisi käydä enemmistön kanssa- ei meidän päidemme yli- Niinistön tapa vahvistaa bättre folk ‑asetelmaa.. jossa me 95 % olemme politiikan objekteja ja ruotsinkieliset subjekteja!
Ei ihme, että tähän on tullut yli 300 kommenttia!
Niinistön tapa vahvistaa bättre folk ‑asetelmaa.. jossa me 95 % olemme politiikan objekteja ja ruotsinkieliset subjekteja!
Ei ihme, että tähän on tullut yli 300 kommenttia!
Niin, tuo 95 % tarkoittaa siis sitä väestönosaa, jonka äidinkieli EI OLE ruotsi.. 90 % suomenkielisiä ja 5 % vieraskielisiä, jotka integroituneet Suomeen suomen kielellä.
95 %:n yli ja ohi keskustellaan ja päätetään!!
Mikä maa tulee ensimmäisenä mieleen ?
Erinomaisella ruotsilla pystyvät palvelemaan käytännössä vain äidinkieleltään ruotsinkieliset.
Suomenkielisiltä ja muita kieliä äidinkielenään puhuvilta ei tule edellyttää osallistumista ruotsinkielisten palveluiden tuottamiseen.
Oma veikkaukseni “poistetaan pakkoruotsi” ‑skenaariosta:
Valitaan helpoin tie, eli pakkoruotsi korvataan pakollisilla kieliopinnoilla. Suurimmalle osalle tämä tarkoittaa vaihtoehtoja saksan, ranskan tai venäjän alkeet, tai “tehostettu englanti”. Ruotsi tulee olemaan tarjolla koko Suomessa kunnes nykyinen ruotsinopettajapolvi eläköityy. Suurin osa oppilaista valitsee “tehostetun englannin”. Koska englanninopettajat ovat ne samat kuin nykyäänkin, eivätkä kuin taikaiskusta ala osata englantia yhtään nykyistä paremmin, käytännössä tuo englannin oppimäärä jää vastaamaan nykyistä ensimmäisen vieraan kielen oppimäärää, mahdollisesti hiukan nykyistä paremmilla keskimääräisillä oppimistuloksilla.
Tilanne on parempi suurissa kaupungeissa, joissa kieltenopettajia on enemmän ja heidän ammattitaitonsa on keskimäärin parempi, ja kouluissa on varaa pitää tarjolla laajempaa kielivalikoimaa. Alueellinen eriytyminen opetuksen tasossa pahenee.
Tämä on muuten ainoa argumentti, joka minulla on pakkoruotsin puolesta. Mielestäni moraalista perustetta pakkoruotsille ei ole, ja ylipäätään kyseessä on jossain määrin kummajainen. Enkä usko keskimääräisten ruotsin oppimistulosten olevan kovin kummoisia ainakaan yksikielisesti suomenkielisillä alueilla. Mutta korupuheet siitä, miten vapautuvat tuntimäärät kohdistettaisiin parempaan vieraiden kielten opetukseen, eivät herätä minussa luottamusta.
Voihan sitä ajatella, että ne tunnit, jotka käytetään ruotsin opintoihin, käytetään matematiikan opintoihin
Soininvaaran kirjoitus on innoittanut Tuomas Enbusken kirjoittamaan samasta aiheesta — pakkoruotsin mielettömyydestä — vapauden hengessä hyvän blogikirjoituksen Apu-lehteen.
http://www.apu.fi/blogit
Lumipalloefekti on alkanut.
Kuka julkisuuden henkilä rohkaistuu seuraavaksi.
Tähän on helppo ratkaisu: laitetaan “tehostettu englanti” luvanvaraiseksi. Sitä ei voisi valita noin vain, vaan vasta opettajan, vanhempien ja oppilaan keskusteluiden jälkeen, jossa katsottaisiin oppilaan tilanne. Oletus olisi, että kaikki oppilaat valitsisivat toisen kielen, ellei siis ole oppimisvaikeuksia, tosin maahanmuuttajat ja kotikielenään toista kieltä puhuvat voisivat opiskella myös suomea/kotikieltään mahdollisuuksien mukaan. Moni tietenkin valitsisi sen helpoimman tien eli ruotsin, vähänkään lahjakkaammat valitsisivat vaikeampia kieliä. Jos joku haluaa parantaa englantiaan, niin siihen voi tarjota lisäkursseja lukiossa. (Mitä lisäoppimäärän lukeneet peruskoululaiset edes opiskelisivat lukiossa?)
En olisi myöskään kovin huolissani alueellisestä eriytymisestä, sillä sehän on jo tapahtunut. Isoissa kaupungeissa voi opiskella A2-kieltä, pienissä kylissä ei. Eli kaupunkilaiset voivat opiskella jo nyt kahta suurta kieltä kahtena ensimmäisenä kielenään, pikkupaikkakuntalaiset joutuvat tyytymään englantiin ja ruotsiin. Tilanne voisi vain parantua pikkupaikkakunnilla varsinkin itä-Suomessa, jossa ruotsin opiskeleminen nyt on yhtä tyhjän kanssa.
Voihan sitä ajatella, että ruotsin opiskelusta vapautuvat verovarat ja resurssit suunnataan vaikkapa kaikille yhteiseen terveydenhoitoon.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että minimimuutos pakkoruotsin poistamiseksi on (1) antaa oppilaiden (tai heidän huoltajiensa) valita opiskelemansa kielet kaikilla koulutusasteilla ilman rajoitusta, että ruotsin tulee olla joukossa ja (2) vaatia ruotsinkielisen palvelun antamismahdollisuutta yksittäisen virkamiehen sijasta viranomaisilta kokonaisuudessaan. Jälkimmäinen vaatii vielä hivenen täsmällisemmin muotoilun.
Kaikki muut toimenpiteet ovat lisämuutoksia minimin päälle, ja niitä kannattaa aina korkeintaan yhtä suuri osa, todennäköisesti pienempi osuus, kansalaisista kuin minimimuutoksia.
“Pohjoismainen identiteetti”-argumentti on minusta moraalisesti todella kyseenalainen. Ensinnäkin pitää nyt hyväksyä että tässä on tosiaan kyseessä identiteettiargumentti jonka Niinistö itse nostaa pöydälle, joten minäkin sitten saan puhua asiasta identiteetin kannalta.
Tässähän siis sanotaan että pohjoismainen identiteetti — kokemus “oikeanlaisesta” pohjoismaalaisuudesta — vaatii siis ruotsin kielen käyttöä. Toisin sanoen me äidinkieltämme suomenkieliset olemme jotenkin jo lähtökohtaisesti väärällä tavalla pohjoismaalaisia, tai sitä pohjoismaista identiteettiä ei oikeasti ole meillä alkujaan olemassa.
Ihmisten muokkaaminen tarkoitushakuisesti omaamaan identiteetti, jota heillä ei siis ole, on kyseenalaista. Eikä toimenpiteitä voi perustella sillä, että identiteettiä pitäisi jotenkin ylläpitää.
On myös ikävää jos suomenkielisten pitää ostaa hyväksyntä Pohjoismaissa ruotsiksi. Tämmöisiä näkemyksiä en ole esimerkiksi skandinaaveilta koskaan kuullut, mutta Suomessa ne toki ovat yleisiä, ymmärrettävistä syistä.
Juuri tämmöisten puheiden takia minulla ei todellakaan ole mitään pohjoismaapatrioottista maailmankuvaa.
Minä itse asiassa olen, en tosin henkilökohtaisesti skandinaaveja tavatessani, vaan vain internetkeskusteluissa. Yhteistä heille on tainnut olla “pohjoismainen yhteistyö”, eli olisivatko siis olleet enemmän tekemisissä suomenruotsalaisten kanssa, jolloin suomenkielisten näkökulma asioihin on ehkä sivuutettu tyystin. Ei siis heidänkään asenteensa ainakaan innostanut ruotsin opiskelun tai minkään “pohjoismaalaisuuden” pariin.
Olen eläkkeellä oleva vihreä akateemisen uran (DI, prof) ammattilainen. Minulla on ollut lukuisia asiantuntijatehtäviä neljässä ruotsalaisessa yliopistossa. Luen sujuvasti ruotsinkielisiä kirjoja, mutta todellakin muuhun en ole kielitaitoani tarvinnut. Lähes kaikki kielitaitoa vaativat tehtävät (opetus, lausunnot, neuvottelu, kokoukset ym.) olen hoitanut englanniksi.
Olen täysin samaa mieltä Oden kanssa valtavasta tuhlatusta resurssista, niin kauan kun ruotsi on pakollinen kieli kouluissa.
Virkamiehen ruotsin taidon vaatimus kuulostaa entistä heikommin perustellulta, kun lukee uutisen, että pätevä poliisi, jonka tutkintoon aikoinaan ei kuulunut pakollista ruotsia, ei voisi nyt toimia turvapaikanhakijan haastattelutyössä, vaikka haastateltava ei puhu sanaakaan ruotsia. Asiaa pähkäilee nyt apulaisoikeusasiamies Pajuoja
Valinnaisten kieliopintojen tarvetta vahvistaa myös uutinen, että kätilöt, lääkärit, hoitajat joutuvat elekielen avulla tulemaan toimeen vieraskielisten asiakkaiden kanssa, kun nettiyhteydenkään kautta tulkkeja ei riittävästi saa avuksi, koska suomi-vieras kieli osaajia ei yksinkertaisesti löydy tarpeeksi.
Se johtuu siitä, että tosiaan pohjoismaiseen yhteistyöhön päätyy suomalaisia jotka omaavat tämän nordisti-identiteetin, jolloin sitten nämä yhteistyössä tekemisissä olevat skandinaavit toistelevat sujuvasti sitä että “no mutta kun teillähän on pohjoismainen identiteetti koska puhutte ruotsia”. Ja sitten ovat ihan monttu auki kun käyttäydyn kuin en ymmärtäisi asiasta mitään, kun enhän minä ole puhunut ruotsia koskaan luokkahuoneen ulkopuolella 🙂
Suomi — Vieras kieli osaajia löytyy kohtuullisen hyvin, mutta niitä ei voi palkata ellei ne ole Suomi- pakkoruotsi — vieras kieli osaajia.
Esimerkki tämän päivän Itä-Suomesta:
http://www.esaimaa.fi/Online/2016/01/15/Lappeenrantalaiset%20kolmasluokkalaiset%20ja%20huoltajat%20päättävät%20toisen%20vieraan%20kielen%20opiskelusta/2016120158028/4
A1 kieli on siis aina englanti. Aina, ellei ole alun perin hakenut venäjänkieliseen eritysopetukseen.
A2 kieli eli toinen vieras kieli voi olla ranska, saksa tai venäjä. Kahdessa koulussa voi valita lisäksi espanjan.
Ruotsi ei ole edes vaihtoehtona. Olisin itsekin valinnut ruotsin lapsilleni, jotta heidän ei olisi tarvinnut käydä läpi sitä paskaa 7–9 luokalla. Pienempänä lapset olisivat oppineetkin kieltä, mutta 7–9 luokalla opitaan ruotsin tunnilla vain rasistista käytöstä ja hurrivihaa. Ruotsinkielen vaajaavuuden paikkaaminen yliopistossa on työlästä etenkin kun tietää, että sillä paskalla ei ole mitään käyttöä.
Soininvaara on aivan oikeassa ja ottanut pakko/haittaruotsin esiin monesti. Peruskoulussa vieraiden kielten opiskelu alkuun englannilla toiselta luokalta. Ensimmäinen vuosi menee äidinkielen taitojen parantamiseen ja sanavaraston kasvattamiseen. Molemmat apuja vieraan kielen — myös hupiruotsin oppimiselle. Joillekin riittäisi englanti koko peruskoulun (vrt. Ruotsin koululaitos) kielipaletiksi. Toinen vieras kieli valinnaisena muiden aineiden esim. matematiikan kanssa sitten 5–6 luokalla tavallisimmista maailmankielistä: saksa, venäjä, ranska, espanja ja naapurisovun vuoksi ruotsikin tai yhtä hyvin norja sillä kun ymmärtää tanskaakin paremmin kuin ruotsilla ja feministeistä ja musulmaaneista ei ole haittaa niin paljon kuin nurkkaan itsensä ajaneella Svedulandialla.
Lukiossa voisi sitten valita myös mandariinikiinaa, japania, italiaa, ehkä myös muita kuten arabiaa etäopetusmahdollisuuksia hyväksi käyttäen.
Heti voidaan asetuksella poistaa virkaruotsi, joka on useimmille valmistumista jarruttava, politrukkien asettama kiusa aivan kuin entisessä neukkulassa 10–45-osainen Leninin kootut teokset. Suomalaisilla on vahva suomalainen identiteetti, ainakin meillä pohjalaisilla. Ruotsinkieliset opiskelkoot suomea, jos aikovat työskennellä täällä ja niinhän he niin Sipoossa kuin Loviisassakin haluavat heti ekaluokasta lähtien. Pakolliseen haittaruotsiin perustuvan Impivaaran aika on ollut ohi jo 200 vuotta.
Olen DI Hietalahden lafkalla aloittanut, Otaniemessä valmistunut. Valmistuttuani toimin vuoden verran tutkijana proffan yrittäessä houkutella jatko-opintoihin mutta markkinamiehen mieli veti maailmalle. Jotkut, varmaan hu.. eiku suomenmaalaiset henkivät täällä ylemmyyden‑, muutamat alemmuudentuntoa. Kuitenkin suomalainen oppii kieliä ja myyntitemput vähintään yhtä hyvin kuin muutkin. Kysymys on motivaatiosta. Ovathan kaikki oppineet äidinkielenkin, jota osin aiheetta moititaan vaikeaksi. Itse kävin saksaksi ja englanniksi kauppaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Nelikymppisenä opiskelin ranskaa, jota olisin tarvinnut konekaupassa jo aikaisemmin, viisikymppisenä venäjää. Pohjoissaamea (sic!) kuuntelin toisinaan kasetilta autoillessani aamuisin kustannuspaikalleni pääkaupunkiseudulle, Italiaa opiskelin hieman omatoimisesti lukioaikanani, kun silloisen tyttöystäväni kassa suunnittelimme Roomaan katsomaan 1962 olymppian kissoja. ;))
Itse en kyllä mitenkään pysty ymmärtämään sitä, että jos pakkoruotsiin suhtaudutaan kielteisesti siksi että sen tiedetään olevan “paskaa”, niin ratkaisu tähän on sitten vaan uudelleenkouluttaa jo lapsetkin, että vanhemmalla iällä ei tulisi vastareaktioita.
Eikö me voitaisi vaikka integroida suomenruotsalaiset jo lapsesta alkaen paremmin, että heille ei syntyisi “rasistista käytöstä” meitä muita kohtaan? Päiväkoteihin vaikka joku leikkimällä ja laulamalla tehtävä kiva assimilaatio-ohjelma.
Tuo ‘integrointi’ olisi minusta hieman samaa kuin pakkoruotsi ehkä jopa jyrkemmällä asenteella. Minusta suomen opiskelun tulisi perustua haluun opiskella sitä ja siihen ajatukseen että sen oppimisesta oikeasti olisi jotain hyötyä. Emme me voi kohdella ruotsinkielistä tavalla josta itse haluamme eroon pakkoruotsin poistamisen kautta. Emme myöskään voi lopettaa kummankaan, suomen tai ruotsin, opiskelun mahdollisuutta niiltä jotka haluavat niitä opiskella. Minusta ainoa tie on äidinkielen opettaminen kaikille mahdollisimman kattavasti. Kaikkein eksoottisimpia kieliä ei todennäköisesti pystytä äidinkielinä opettamaan. Tämän lisäksi tulisi tarjota mahdollisuudet opiskella yhtä tai useampaa vierasta kieltä jotka oppilas vanhempineen tarjonnasta valitsee. Tarjolla tulisi olla vähintään viisi eri kieltä.
Noh, tuohan oli toki sarkasmia. “Leikkiminen ja laulaminen päiväkodissa ruotsiksi” kun on yksi pakkoruotsi-propagandatermejä — heitin tuon ajatuksella, että minkähänlainen meteli ruotsinkielisten puolella syntyisi jos me maalailisimme tuollaista “mahdollisuutta suomen kieleen”.
On oikeasti hienoa että joku jaksaa pitää kirjaa siitä, että miten esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana kielipolitiikassa on edetty. RKP ja kumppanithan yrittävät jatkuvasti luoda uusia itsestäänselviä ns. “facts on the ground” joilla on sitten heidän mielestään perustuslain voima. Sitten vaan pyöritellään silmiä että no mutta kun näin on niin ettehän te nyt voi “heikentää ruotsin asemaa”.
Et ole ajatellut kirjoittaa kirjaa aiheesta, että nämä kehityskulut jäisivät dokumentoiduiksi jälkipolville? En esimerkiksi tiennyt tuota, että Ahtisaaren ryhmässä oli “edustajia Folktinget-puolueista”, eli ts. ei toivoakaan siitä että siellä olisi ollut yhtään kriittistä ääntä läsnä. Ja tämän tuotos on sitten nimeltään “kansalliskielistrategia”…
Eiköhän se sana- ja käsiteleikeillä manipulointi ja muunlainen naruista veteleminen ole nimenomaan pakkoruotsin kannattajien taito — ainakin sen takia itse aikanaan kiinnostuin koko aiheesta. Koko pakkoruotsiliturgiahan on täynnä toisteltavia sloganeita.
Meillä on puolestaan ainoastaan tämä sana “pakkoruotsi” joka on lähinnä vain lyhennys “pakollisesta” ruotsista. Se on täysin kuvaava nimi sille, mistä halutaan puhua, ja on vaikea nähdä että sillä yritettäisiin jotenkin vedättää ihmisten ajattelua johonkin suuntaan — tietysti jos halutaan ajatella että ihmiset eivät lähtökohtaisesti perustele näkemyksiään, niin on helppo väittää että heitä vain johdatellaan pelkällä sanalla. Mutta ehkä tämmöinen motiivi on helppo semmoisen ihmisen ymmärtää, joka itse syyllistyy monin kerroin pahemmin itse samaan.
Toki ajatuksen “pakollinen ruotsi” ilmaisevan sanan kieltäminen on totalitaristinen pyrkimys — jos sinulla ei ole nimeä ilmiölle, et voi puhua siitä, etkä voi siis ilmeisesti edes kiinnittää huomiota siihen pakollisuuteen.
Voisimmehan me aluksi pitää tästä aiheesta sellaisen kansalaismuistiseminaarin netissä, jossa kootaan kokonaiskuvaa.
Kertaan vielä:
Ahtisaariryhmä oli siis se joukko, jolta folktinget (=RKP) tilasi vuotta ennen 2011 vaaleja kielipoliittisen osion tulevan hallituksen hallitusohjelmaan (tietämättä mitään vaalien tuloksesta, mutta uumoiltiin, ettei enemmistö valituista enää kannattaisi pakkoruotsia — kuten kävikin).
Harva meistä kielipolitiikkaa kriittisesti seuranneista uskoi silloin niin vanhakantaisen paperin voivan mitenkään löytää tietään hallitusohjelmaan, mutta mutta — pääministeri Katainen nosti sen neuvotteluissa hallitusohjelman kielipoliittiseksi osioksi ja osa ryhmästä pääsi vielä laatimaan kansalliskielistrategiamme toki virkamiesten seurana.
Samassa neuvottelupöydässä RKP:n Henrikssonista tuli oikeusministeri:
— Vi prioriterade justitieministerposten högt efter som vi får möjligheten att utveckla Ahtisaari-gruppens program, säger svenska riksdagsgruppens ordförande Ulla-Maj Wideroos.
RKP:n oikeusministeri kutsui ensi töikseen Åbo Akademin julkisoikeuden professorin Suksen oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön kehittämispäälliköksi — mikä sanaleikki! Suksi oli haastattelussaan Suomen kuvalehdessä ilmoittanut, että hänen mielestään Suomen perustuslaki velvoittaa meidät suomalaiset
— osaamaan suomea ja ruotsia,
— ymmärtämään, miten nämä kielet ovat kansalliskieliä sekä
— näkemään Suomen pohjoismaisessa kontekstissa!
Melkoinen tulkinta. Tästä näytti tulleen sitten myös virallinen tulkinta.
Ahtisaari-ryhmän vaatimuksista ainoastaan vaatimus kahden vieraan kielen kirjoittamisesta pakollisena yo-kirjoituksissa ei toteutunut (olisi useimpien kohdalla tarkoittanut pakkoruotsin paluuta kirjoituksiin), kaikki muu toteutui. Ja kansalliskielistrategian tekstikin näytti paikoin siltä, että se oli käännetty suomeksi ruotsista.
Kun sivistysvaliokunnassa sitten 2014 käsiteltiin kansalaisaloitetta ruotsin vapaaehtoistamiseksi, niin tuolloinen sivistysvaliokunta otti kielteisen kannan ja perusteli sitä useaan otteeseen viittamalla kansalliskielitrategiaan.
Ei näitä ryhmiä ja papereita laadita huvikseen. Mutta jotain äärettömän epärehellistä ja epämiellyttävää tässä pelissä on. Ne, jotka näitä erilaisina opinnäytteinä myöhemmin taltioivat, ovat usein itse sidottuja tiettyihin ryhmiin ja tulkintoihin. Ehkä on parempikin, että kaikki unohtuu..
Näköjään olisin halunnut kirjoittaa, että viitattiin kansalliskielitragediaan. Tragedialta tämä minusta näyttää.
Soininvaara on oikeassa, pakkoruotsi on säälimätöntä nuorten resurssien tuhlausta. Suomessa on myös edelleen sama käytäntö kuin 1800-luvun lopussa: et pääse opiskelemaan korkeakouluun, jos et osaa ruotsia ( et ole suorittanut ruotsin kursseja lukiossa).On poikia, joilta jää tämän takia yliopisto käymättä.
Suomenruotsalaisilla on tässä jokin käsittämätön sokea piste, he eivät millään voi myöntää, että aika on ajanut pakkoruotsin ohi.
Koko ruotsin kielihän tuli kaiken kansan opiskeluohjelmaan vasta peruskoulun myötä 1970-luvulla, kun äänestyksen vaa’ankieliasemassa oleva RKP junttasi ruotsin läpi peruskoulun opetusohjelmaan, muuten ei olisi tullut koko peruskoulua.
Ruotsinkielisen alueen koululaiset saavat lisäksi puolueellista etua todistustensa keskiarvoihin, koska he asuvat suomenkielisessä maassa ja kuulevat suomen kieltä koko ajan ympärillään: heidän on helppo saada toisesta kotimaisesta eli heille suomen kielestä hyvä numero, toisin kuin suomenkielisten oppilaiden ruotsin kielestä, jota esim. täällä Keski-Suomessa ei kuule koskaan. Kumma, että tähän ei kukaan kiinnitä huomiota, kuten ei siihenkään, että myös ammattikouluun menevät pojat ovat huonossa asemassa, kun ruotsin vitonen laskee keskiarvoa. Moni ei pääse toiveammattiinsa ruotsin kielen alhaisen numeron takia.
Pakollinen kouluruotsi olisi korvattava lyhytkursseilla, joilla tarjottaisiin kielen alkeet, ja kurssit arvioitaisiin “suoritettu”-merkinnällä. Tämä tasa-arvoistaisi tilannetta.