Samasta sähköstä sama hinta

Mil­tä kuu­los­tai­si, jos säh­köyh­tiöt veloit­tai­si­vat säh­kös­tä enem­män niil­tä, jot­ka käyt­tä­vät sitä sääs­te­li­ääs­ti? Tämä vei­si kan­nat­ta­vuut­ta säh­köä sääs­tä­vil­tä inves­toin­neil­ta. Osta­jat nousi­si­vat vaa­ti­maan samaa hin­taa samas­ta sähköstä.

Juha­na Var­tiai­nen on varoit­ta­nut yri­tys­koh­tai­sis­ta työ­so­pi­muk­sis­ta. Rans­kas­sa ay-liik­keen voi­ma ulos­mi­ta­ta yri­tyk­sen tuot­ta­vuu­den nousu pal­kan­ko­ro­tuk­si­na on joh­ta­nut halut­to­muu­teen inves­toi­da. Pai­kal­li­nen sopi­mi­nen voi vaa­ran­taa talou­den kehityksen.

Samas­ta syys­tä kuin säh­kön pitää mak­saa kai­kil­le yhtä pal­jon, pitäi­si työn hin­nan­kin olla kil­pai­le­vil­le yri­tyk­sil­le sama – myös Suo­mes­sa toi­mi­vis­sa len­to­yh­tiöis­sä. Jos jokin yri­tys ei näil­lä ehdoil­la pär­jää, sen on syy­tä­kin vapaut­taa työ­voi­man­sa tuot­ta­vam­pien yri­tys­ten käyt­töön: luo­va tuho.

Vai onko­han sit­ten­kään näin? Vii­me aikoi­na luo­va tuho on ollut mel­kein pelk­kää tuhoa. Uusia työ­paik­ko­ja on syn­ty­nyt hitaam­min kuin van­ho­ja on kuol­lut pois. Voi­si­ko kan­nat­ta­mat­to­mis­sa yri­tyk­sis­sä tin­kiä yhtei­ses­tä palk­ka­ta­sos­ta edes las­kusuh­dan­teen aika­na työ­paik­ko­jen turvaamiseksi?

Sak­sas­sa työ­eh­to­so­pi­muk­set jous­ta­vat huo­noi­na aikoi­na alas­päin. Yri­tys ja sen työn­te­ki­jät voi­vat sopia val­ta­kun­nal­lis­ta tasoa mata­lam­mis­ta pal­kois­ta. Samal­la työ­nan­ta­ja jou­tuu sitou­tu­maan säi­lyt­tä­mään työ­pai­kat, mikä ei aina yri­tyk­sen tilan­net­ta helpota.

Sak­sas­sa työt­tö­myys on vähäis­tä, mut­ta työn tuot­ta­vuus on kehit­ty­nyt hei­kos­ti. Työ­paik­ko­jen suo­je­le­mi­nen luo­val­ta tuhol­ta hidas­taa kas­vua pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Sak­san mal­li on hyvä, jos arvos­taa enem­män talou­del­lis­ta tur­val­li­suut­ta kuin elin­ta­son nousua.

= = = =

Tekee­kö­hän EK vii­saas­ti pakot­taes­saan liit­to­koh­tai­siin sopi­muk­siin? Työ­eh­to­so­pi­mus­ten ongel­ma on sopi­mus­ten sisäi­sis­sä jäyk­kyyk­sis­sä, ei eri alo­jen väli­ses­sä palk­ka­ra­ken­tees­sa. Liit­to­kier­rok­set voi­vat joh­taa nousu­kau­te­na palk­kain­flaa­tioon ja sitä kaut­ta nousun tait­tu­mi­seen, kuten kävi vuon­na 2007.

Työ­olo­jen yksi­tyis­koh­tai­nen sään­te­ly sopi enti­sai­ko­jen pape­ri­teh­tai­siin, mut­ta huo­nos­ti moder­niin talou­teen, jos­sa työ­teh­tä­vät ovat kaik­ki eri­lai­sia. Liit­to­koh­tai­set neu­vot­te­lut eivät takaa jous­ta­vam­pia sopimuksia.

Nyt sopi­muk­sis­sa on pal­jon työn­te­ki­jöi­den eduk­si teh­ty­jä jäyk­kiä mää­räyk­siä, jot­ka mak­sa­vat työ­nan­ta­jal­le pal­jon enem­män kuin hyö­dyt­tä­vät työn­te­ki­jöi­tä. Pai­kal­li­ses­ti oli­si mah­dol­lis­ta sopia niis­tä toi­sin niin, että kaik­ki voittavat.

Tar­vit­tai­siin myös jous­toa yksi­lö­ta­sol­la, kos­ka luo­vil­la aloil­la yksi­löi­den tuot­ta­vuuse­rot ovat todel­la suu­ria. Mata­la inflaa­tio ei jätä varaa palk­ka­liu­ku­mil­le yleis­ko­ro­tus­ten ja inflaa­tion väliin. Työ­mark­ki­nat toi­mi­si­vat parem­min, jos inflaa­tio oli­si nel­jä prosenttia.

= = = =

Yksi hai­tal­li­sis­ta mää­räyk­sis­tä on sun­nun­tai­työn kak­sin­ker­tai­nen palk­ka. Sen ansiois­ta Suo­mes­sa per­hei­den ei ole tapa­na syö­dä sun­nun­tai­lou­nai­ta ravin­to­lois­sa. Mel­kein kaik­ki ravin­to­lat ovat kiin­ni ja auki ole­vis­sa annok­set ovat jär­kyt­tä­vän kal­lii­ta arki­lou­nai­siin verrattuna.

Työn­te­ki­jä­jär­jes­tö­jen mukaan sun­nun­tai­palk­ka on osa koko­nais­palk­kaa. Sitä ei voi alen­taa, kos­ka palk­ka on muu­ten­kin niin pie­ni. Sun­nun­tai­palk­ka ei voi olla osa koko­nai­san­sioi­ta, jos ravin­to­la on sun­nun­tai­sin kiin­ni. Kaik­kia hyö­dyt­tä­vä rat­kai­su oli­si alen­taa sun­nun­tai­palk­kaa ja nos­taa mui­den päi­vien palk­kaa pitäen koko­nai­san­siot ennal­laan. Täs­tä pitäi­si voi­da sopia työ­paik­ka­koh­tai­ses­ti, jot­ta pai­kal­li­ses­ti löy­det­täi­siin oikea kor­vaus sun­nun­tai­työs­tä. Ide­aa­lia oli­si mak­saa sun­nun­tais­ta ja myös lau­an­tais­ta juu­ri sen ver­ran parem­paa palk­kaa, että vapaa­eh­toi­sia löytyisi.

Kaik­ki voit­tai­si­vat. Ravin­to­la­hen­ki­lö­kun­nan työl­li­syys para­ni­si, ravin­to­loi­den kan­nat­ta­vuus para­ni­si ja per­hei­den valin­nan­va­paus paranisi.

Sun­nun­tain kak­sin­ker­tai­nen palk­ka on kir­jat­tu työ­ai­ka­la­kiin. Työ­mark­ki­na­jär­jes­töt saa­vat sen kyl­lä muu­te­tuk­si, jos haluavat.

PAM:n kai­vau­tu­mi­nen juok­su­hau­toi­hin ravin­to­loi­den sun­nun­tain pal­kois­sa osoit­taa luot­ta­muk­sen puu­tet­ta omaan neu­vot­te­lu­voi­maan. Se voi olla rea­lis­tis­ta, mut­ta tar­koit­taa samal­la, että kaik­ki häviävät

Juha Sipi­län hal­li­tus teki suur­ta hait­taa yrit­tä­mäl­lä yksi­puo­li­ses­ti pois­taa sun­nun­tain­työn kor­vauk­sen ilman, että palk­kaa muil­ta päi­vil­tä oli­si vas­taa­vas­ti koro­tet­tu. Se ruok­kii epäluuloja.

===

Talous voi­si parem­min, jos mitään työ­eh­to­so­pi­muk­sia ei oli­si, vaan pal­kat mää­räy­tyi­si­vät mark­ki­noil­la, mut­ta työ­elä­män hei­koim­pien kävi­si perin ohrai­ses­ti, jos he jou­tui­si­vat yksin pär­jää­mään työmarkkinoilla.

Työ­eh­to­so­pi­muk­sis­ta on talou­del­le hait­taa, mut­ta ne ovat vält­tä­mät­tö­miä hei­kos­sa ase­mas­sa ole­vien suo­je­le­mi­sek­si. Eikö nii­tä siis voi­si pois­taa ammat­ti­ryh­mil­tä, joi­den ase­ma on niin vah­va, ettei­vät suo­je­lua tarvitse?

Mitä Aka­va tekee tupo-pöydässä?

= = = =

Pie­ni­palk­kai­sim­piin Suo­mes­sa kuu­lu­vat kau­pan osa-aika­työ­tä teke­vät. He sai­vat pari vuot­ta sit­ten hal­li­tuk­sen bud­jet­ti­neu­vot­te­luis­sa noin 200 euron koro­tuk­sen net­toan­sioi­hin­sa, kun sovi­tel­tuun päi­vä­ra­haan ja asu­mis­tu­keen tuli 300 euron suo­jao­suus. Onko PAM saa­nut iki­nä tupo-pöy­däs­sä näin suur­ta voittoa?

Pie­ni­palk­kais­ten etu­jen puo­lus­ta­jan roo­li on siir­ty­mäs­sä val­tiol­le. Jos huo­nos­ti tuot­ta­vas­ta työs­tä yri­te­tään sopi­mal­la saa­da parem­paa palk­kaa, työt­tö­myys nousee.

Mata­la­palk­kai­sia aut­tai­si pie­ni perus­tu­lo. Sel­lai­nen ei kor­vai­si sosi­aa­li­tur­vaa, mut­ta lisäi­si oikeu­den­mu­kai­suut­ta työ­mark­ki­noil­la ja vähen­täi­si työttömyyttä.

[Kir­joi­tus on jul­kais­tu Suo­men Kuva­leh­des­sä näkökulma-artikkelina]

 

53 vastausta artikkeliin “Samasta sähköstä sama hinta”

  1. Työ­eh­to­so­pi­muk­sis­ta on talou­del­le hait­taa, mut­ta ne ovat vält­tä­mät­tö­miä hei­kos­sa ase­mas­sa ole­vien suojelemiseksi.”

    En usko. Sosi­aa­li­po­li­tii­kal­la (=pie­nel­lä mini­mi­pal­kal­la) voi­daan rat­kais­ta hei­kos­sa ase­mas­sa ole­vien tilan­net­ta parem­min kuin työ­eh­to­so­pi­muk­sil­la. Luulisin.

    Työ­eh­to­so­pi­muk­sil­la juu­ri este­tään työ­paik­ko­jen syn­ty­mis­tä ja luo­daan syr­jäy­ty­mis­tä. Joku 300 euron mini­mi­palk­ka yhdis­tet­ty­nä täy­sin vapai­siin työ­mark­ki­noi­hin oli­si hyvä ensias­kel. Samaan aikaan toi­meen­tu­lo­tu­kea, eläk­kei­tä ja/tai työt­tö­myys­kor­vaus­ta alennettaisiin.

  2. Nol­la­so­pi­muk­sien ongel­ma on se, että nii­tä tar­jo­taan lii­an pie­nel­lä aika­mar­gi­naa­lil­la. On ymmär­ret­tä­vää, että kysyn­tä työ­voi­mal­le voi hei­tel­lä, mut­ta kyl­lä pit­käs­sä juok­sus­sa saa­daan riit­tä­väs­ti dataa, jot­ta voi­daan enna­koi­da työ­voi­man tarvetta.

    Mitä siis ajan takaa? No sitä, että nämä yhden työ­vuo­ron ajak­si sol­mit­ta­vat työ­so­pi­muk­set, jot­ka saa­daan jos vas­taat teks­ta­riin alle minuu­tin sisäl­lä sen saa­pu­mi­ses­ta, pitäi­si kieltää.

    Nol­la­so­pi­muk­sia ei pitäi­si kieltää. 

    On täy­sin type­rää pitää 20 työn­te­ki­jää hereil­lä klo 4 aikaan aamu­yöl­lä ja kil­pai­lut­taa hei­dän sor­mi­näp­pä­ryyt­tään äly­pu­he­li­men­sa kans­sa. Siis, nopei­ten vas­tauk­sen lähet­tä­vä saa työ­vuo­ron. Loput 16 räkii kat­toon loppupäivän. 

    Jot­kut saat­ta­vat olla yli vii­den yri­tyk­sen “poo­lis­sa” odot­ta­mas­sa ihmet­tä nimel­tä työvuoro.

    Työ­vuo­ro pitäi­si olla tie­dos­sa vii­meis­tään edel­li­se­nä päi­vä­nä ja työ­so­pi­mus pitäi­si sol­mia pysy­väk­si, eikä vain yhden työ­vuo­ron mittaiseksi. 

    Työ­mark­ki­nat pitäi­si noin ylei­ses­ti saa­da tehok­kaam­mik­si, kos­ka Suo­mes­sa työ­voi­ma ja työ­nan­ta­jat eivät todel­la­kaan kohtaa!

    En usko, että suo­ma­lai­sis­ta tuli­si euroop­pa­lai­sia vain sun­nun­tai­li­sät leik­kaa­mal­la (ne pitäi­si lei­ka­ta joka tapauk­ses­sa). Sun­nun­tai on hyvä päi­vä suun­ni­tel­la seu­raa­vaa viik­koa, lenk­keil­lä, puu­has­tel­la ja nik­ka­roi­da, ottaa löysästi.

    Suu­rin osa suo­ma­lai­sis­ta syö ja juo hyvin lau­an­tai­na. Täs­tä on ihan tut­ki­mus­tie­toa­kin. Sun­nun­tai­na ravin­to­laan? Eihän sil­loin enää, kos­ka maa­nan­tai­na on jo työpäivä.

  3. Mua ärsyt­tää, kun ammat­ti­lii­to­jen ja työ­an­ta­ja­liit­to­jen anne­taan mää­ri­tel­lä työ­mark­ki­noi­den ja mil­tei koko poli­tii­kan agen­da, se mis­tä kuu­luu puhua. Oden teks­tis­sä on samaa vikaa.

    Miten eri­lai­nen agen­da oli­si­kaan, jos sii­hen pää­si­si­vät vai­kut­ta­maan edes hiu­kan työt­tö­mät, itsen­sä työl­lis­tä­vät, pik­ku­rui­set per­hey­ri­tyk­set ja ns. vil­lit työnantajat. 

    Mut­ta kun ei saa, hei­dän koh­ta­lok­seen tulee sopeutua 

    -työt­tö­myy­teen tai har­mai­siin työmarkkinoihin,
    ‑yksin tai puo­li­son kans­sa työn pais­ki­mi­seen, kun apua ei uskal­la pal­ka­ta, ja
    ‑mui­den teke­mien sopi­mus­ten pakkonoudattamiseen.

    Mihin tämä johtaa?

    Työt­tö­myys tie­ten­kin kas­vaa hamaan tule­vai­suu­teen. Mitään merk­ke­jä talou­den piris­ty­mi­ses­tä ei ole näkö­pii­ris­sä, pikem­min päin­vas­toin. Eikä työt­tö­myys siis ole agen­dal­la sil­lä pai­noar­vol­la kuin vaik­ka­pa ahtaa­jan palkka

    Itsen­sä työl­lis­tä­vien mää­rä jat­kaa hur­jaa kas­vu­aan. Mut­ta laa­jen­tues­saan he palk­kaa­vat­kin apua Intias­ta tai mis­tä nyt työ­voi­maa tai mui­ta tuo­tan­non­te­ki­jöi­tä saa­kaan mur­to-osal­la täkä­läi­ses­tä palk­ka­ta­sos­ta — ja riskistä.

    Vil­leil­lä yrit­tä­jil­lä taas on kai­ken muun lisäk­si kovat kan­nus­ti­met hoi­taa apu har­mail­ta mark­ki­noil­ta tai — jos pelot­taa — vuo­kra­työ­nä. Mik­si pitäi­si nou­dat­taa mui­den teke­män sopi­muk­sen hen­keä tai kirjainta?

    Pai­kal­li­nen sopi­mi­nen voi­si peri­aat­tees­sa tuo­da hel­po­tus­ta kai­kil­le noil­le “hil­jai­sil­le yhtiö­mie­hil­le” — jos todel­la sai­si sopia vapaas­ti myös huo­nom­mis­ta ehdois­ta. Mut­ta niin ei tule tapah­tu­maan. Lii­tois­sa neu­vo­tel­laan mini­mi­palk­ka ja muu­ten­kin oleel­li­sik­si kat­so­tut mini­mit ja sii­tä saa lip­sua vain ylös­päin kuten aina ennen­kin. Ammat­ti­liit­to­jen lin­noi­tuk­set ovat val­loit­ta­mat­to­mia Suomessa.

    Meis­tä näyt­tää ole­van tulos­sa yksi­tyis­yrit­tä­jien maa. Jot­kut pitä­vät kehi­tys­tä hyvin­kin myön­tei­se­nä. Ehkä niin saa­daan lii­tot jos­kus kuriin ja agen­dal­le kas­vu, ei saa­vu­te­tut edut. Toi­saal­ta yksi­tyis­yrit­tä­jien maa ei sit­ten ole poh­jois­mai­nen hyvinvointiyhteiskunta. 

    Jokai­nen päät­tää itse mitä sii­tä ajat­te­lee. Yhä useam­pi ei kau­heas­ti edes väli­tä, kos­ka suun­nit­te­lee tule­vai­suut­taan ulkomailla.

    PS. Ei Suo­mi tie­ten­kään mikään sur­ki­mus­maa ole, ikä­viä tren­de­jä vain on ennen­kuu­lu­mat­to­man paljon.

  4. Par­haim­mil­laan luo­va tuho on teho­kas kon­sep­ti, mut­ta osal­le ihmi­sis­tä se on lii­an rank­ka jut­tu. Joil­le­kin perus­tu­lo voi mah­dol­lis­taa luo­van tuhon, mut­ta joi­den­kin koh­dal­la se voi olla este täl­le. Taval­laan tar­vit­tai­siin kah­det työ­mark­ki­nat: toi­set niil­le, jot­ka halua­vat tasais­ta tur­val­li­suut­ta; toi­set niil­le, jot­ka halua­vat ottaa ris­kiä. Mut­ta voi­ko saman maan sisäl­lä olla sekä Sak­sa että Irlanti?

  5. Taas vii­sas kir­joi­tus, joka osoit­taa miten yksioi­kois­ta tavan­omai­nen kes­kus­te­lu näis­tä asiois­ta on (esi­mer­kik­si ehdo­ton ei liit­to­kier­rok­sil­le, tai vas­taa­vas­ti ehdo­ton kyl­lä). Asiat nyt vain ovat nyky-yhteis­kun­nas­sa moni­muo­toi­sia, eivät mustavalkoisia.

    Ja itse asias­sa tämä­kin kir­joi­tus on yksin­ker­tais­tus ja ottaa käsit­te­lyyn vain joi­tain tämän suu­ren vyyh­den ulot­tu­vuuk­sis­ta. Sil­ti nämä asiat oli­si­vat yhteis­kun­nan koko­nai­suu­den kan­nal­ta parem­mas­sa jamas­sa kuin mitä ne nyt ovat, jos teki­sim­me kuten Osmo Soi­nin­vaa­ra ehdottaa.

    Miten todel­la­kin tasa­pai­not­taa talou­del­li­nen hyvin­voin­ti ja työn­te­ki­jän turvallisuus?

  6. Suo­men työ­mark­ki­nat läh­te­vät koko­päi­vä­työn ole­tuk­ses­ta. Läh­tö­koh­ta on pie­les­sä ja neu­vot­te­li­jat van­han lii­ton jää­riä. Teki­si hyvää, jos molem­mil­la puo­lil­la neu­vot­te­lui­ta vetäi­si osa-aika-yrittäjä.

  7. Sama säh­kö ver­taus ei ole rele­vant­ti työ­voi­man osal­ta, kos­ka ei ole kah­ta saman­lais­ta työn­te­ki­jää. On hyviä, huo­no­ja ja hyvin huo­no­ja työn­te­ki­jöi­tä. Avoi­mel­la sek­to­ril­la, aina­kin tuo­tan­nos­sa, on hel­poh­koa mää­ri­tel­lä oikea palk­ka. Hel­poim­mil­laan on kilo­ja ja kap­pa­lei­ta. Jul­ki­sel­la sek­to­ril­la taas tun­te­ma­ni mää­rit­te­ly-yri­tyk­set ovat lähin­nä nau­ret­ta­via, jos­kus jopa itkettäviä.

    Eli avoi­mel­la- ja jul­ki­sel­la sek­to­ril­la ei voi olla saman­kal­tai­nen työ­eh­to­rat­kai­su ollak­seen teho­kas. Jul­ki­sel­la sek­to­ril­la pitäi­si olla alhai­sem­mat pal­kat tämän logii­kan mukaan. Näin onkin joh­ta­jil­la ja asian­tun­ti­joil­la. Alhai­sem­mat pal­kat taas on perin­tei­ses­ti kor­vat­tu jol­lain muul­la: lomil­la, elä­ke-eduil­la ja var­mal­la työpaikalla. 

    Työ­pai­kat eivät pit­kään aikaan ole olleet var­mo­ja, elä­ke-edut men­neet ja lomat­kin on kysee­na­lais­tet­tu, niin ollaan tilan­tees­sa jos­sa joh­ta­jien ja asian­tun­ti­jio­den palk­ko­jen jul­ki­sel­la sek­to­ril­la on jous­tet­ta­va rei­lus­ti ylös­päin lähivuosina.

    Minus­ta kehi­tys osoit­taa lähin­nä heik­koa las­ken­ta­tai­toa. Työ­nan­ta­ja­na val­tio ei ole kyen­nyt arvot­ta­maan etu­ja ja on teh­nyt vain huo­no­ja ratkaisuja.

  8. Ter­ve,

    Taas nakee miten kau­ka­na tuo Suo­men maa­il­ma on sii­ta todel­li­ses­ta maa­il­mas­ta mita tas­sa ympa­ril­la on. Ota ris­kia, halua tur­val­li­suut­ta. Ma enaa tie­da mita tuo­hon pitais sanoa. Vai etta luo­va tuho on tur­val­li­nen kon­sep­ti. No joo, niin kai.

    Ja sina Tom­pe­lo, ja sinun itse­nai­set tyol­lis­ta­jat, pik­ku­rui­set yrit­ta­jat ja per­hey­rit­ta­jat. Voi olla etta niil­la tama maa pelas­te­taan, mina en sita usko.

    t. Mikk­po

  9. Maan rajo­jen yli on juu­ri tul­lut kym­me­niä­tu­han­sia ihmi­siä joil­le sun­nun­tai vas­taa mei­kä­läi­sel­lä käsi­tyk­sel­lä joko tiis­tai­ta tai maa­nan­tai­ta vähän alku­pe­räi­ses­tä koti­maas­ta riippuen.

    Oli­si­ko kama­laa jos lau­an­tai­li­sän nimi vaih­det­tai­siin semi­py­hä­li­säk­si ja sun­nun­tai­li­sä pyhä­li­säk­si ja työn­te­ki­jä sai­si itse vapaas­ti vali­ta mil­tä vii­kon­päi­väl­tä hän nos­taa semi­py­hä­li­sää ja mil­tä päi­väl­tä pyhälisää?

    Näin työ­läi­se­nä kuvit­te­li­sin, että luo­va tuho on kovas­ti hai­tal­lis­ta yhteis­kun­nal­le vain jos se joh­taa hel­pos­ti pitkäaikaistyöttömyyteen.

  10. Tom­pe­lo: Meis­tä näyt­tää ole­van tulos­sa yksi­tyis­yrit­tä­jien maa. Jot­kut pitä­vät kehi­tys­tä hyvin­kin myön­tei­se­nä. Ehkä niin saa­daan lii­tot jos­kus kuriin ja agen­dal­le kas­vu, ei saa­vu­te­tut edut. Toi­saal­ta yksi­tyis­yrit­tä­jien maa ei sit­ten ole poh­jois­mai­nen hyvinvointiyhteiskunta. 

    Yksi­tyis­yrit­tä­jyys rin­nas­te­taan jo nyt jois­sain tapauk­sis­sa työ­suh­tee­seen, ja tul­kin­taa voi­daan var­mas­ti laa­jen­taa niin, että yrit­tä­jät­kin saa­daan työ­eh­to­so­pi­mus­ten piiriin 😉

  11. mik­ko kale­vi sii­to­nen:
    Terve,

    Taas nakee miten kau­ka­na tuo Suo­men maa­il­ma on sii­ta todel­li­ses­ta maa­il­mas­ta mita tas­sa ympa­ril­la on. Ota ris­kia, halua tur­val­li­suut­ta. Ma enaa tie­da mita tuo­hon pitais sanoa. Vai etta luo­va tuho on tur­val­li­nen kon­sep­ti. No joo, niin kai.

    Ja sina Tom­pe­lo, ja sinun itse­nai­set tyol­lis­ta­jat, pik­ku­rui­set yrit­ta­jat ja per­hey­rit­ta­jat. Voi olla etta niil­la tama maa pelas­te­taan, mina en sita usko.

    t. Mikk­po

    Pie­ny­rit­tä­jät ovat usein vähän kou­lu­tet­tu­ja ja tuot­ta­vat aika mata­lan tek­no­lo­gian tuot­tei­ta ja palveluita.

    Suo­mi ei todel­la­kaan nouse suos­ta näil­lä, vaan äärim­mäi­sen kor­kea­ta­soi­sel­la tek­no­lo­gial­la ja laa­dul­la, jota vie­dään maailmalle.

    Sii­hen pääs­tään vain siten, että yli­opis­to­jen rahoi­tus tur­va­taan ja maa­han hou­ku­tel­laan myös maa­il­man lah­jak­kaim­pia nuo­ria näi­hin yliopistoihin.

    Suo­men yli­opis­tois­ta pitäi­si supis­taa sisään­ot­to­mää­riä rajus­ti, muut­taa opin­to­tu­ki sti­pen­dik­si ja lai­nak­si. Sisään ei pää­si­si kuin läpäi­se­mäl­lä valin­ta­ko­keen. Ei ikä­ra­jo­ja, ei mitään ensim­mäi­sen haku­ker­ran etuiluja.

    Loput nuo­ret voi­daan kou­lut­taa ammat­ti­kor­kea­kou­luis­sa, joi­den kou­lu­tus­jär­jes­tel­mää voi­daan muun­taa entis­tä enem­män oppi­so­pi­mus­kou­lu­tus­ta kohden.

    Eli, he jot­ka halua­vat yksi­tyi­sel­le sek­to­ril­le töi­hin, meni­si­vät ammat­ti­kor­kea­kou­luun ja he, jot­ka halua­vat aka­tee­mi­sik­si tut­ki­joik­si, teke­mään aka­tee­mis­ta tut­ki­mus­ta ja hank­kei­ta yhdes­sä yri­tyk­sien tuo­te­ke­hi­tyk­syk­si­köi­den kans­sa, meni­si­vät yliopistoihin.

    Lukioon lisää luon­non­tie­tei­tä, talous­tie­det­tä ja elä­män­kat­so­mus­kurs­si, johon kuu­lui­si elä­män perus­hal­lin­taa aina empa­tias­ta, astioi­den tis­kaa­mi­sen kaut­ta suruun. Vähen­täi­sin esi­me­rik­si uskon­toa ja his­to­ri­aa. Lisäi­sin kiel­ten opis­ke­lua, myös äidinkieleltä.

    Kas­vat­tai­sin lukion kurs­si­mää­rää sataan kurs­siin ja teki­sin lukios­ta nelivuotisen. 

    Lukiot ja ammat­ti­kou­lut pitäi­si yhdis­tää, ja tuon nel­jän vuo­den aika­na opis­ke­li­ja valit­si­si joko yli­opis­toon täh­tää­vän teo­reet­ti­sem­man lin­jan tai ammat­ti­kor­kea­kou­luun täh­tää­vän käy­tän­nöl­li­sem­män linjan.

    Lisäk­si oppi­lai­ta ei jaet­tai­si suku­ni­men­sä tai asuin­paik­kan­sa perus­teel­la ryh­miin, vaan osaa­mi­sen ja tavoit­tei­den­sa perusteella.

    Tähän uuteen lukion ja ammat­ti­kou­lun yhdis­tel­mään tuo­tai­siin myös usean kurs­sin mit­tai­nen yrit­tä­jä­kurs­sien koko­nai­suus. Perus­kurs­si, talou­den­pi­to, lii­kei­dea ja ope­ra­tii­vi­nen toiminta.

    En todel­la­kaan tar­koi­ta, että tule­vai­suu­den rau­ta­kou­ran pitäi­si lukea uudes­sa ammat­ti­kou­lun ja lukion yhdis­tel­mäs­sä filo­so­fi­aa. Vaan tar­koi­tan sitä, että hän voi­si halu­tes­saan kohen­taa vaik­ka­pa kie­li­tai­to­aan ja ehkä­pä ottaa yrit­tä­jä­kurs­se­ja. Tai jopa lukea sen yhden filo­so­fian kurs­sin, jos sil­tä tuntuu.

    Lisäk­si täs­sä ammat­ti­kou­lun ja lukion yhdis­tel­mäs­sä pitäi­si olla ehdot­to­mas­ti val­mius oppisopimuskoulutukseen.

    Lopuk­si vie­lä, että aivan kaik­ki siir­tyi­si­vät suo­raan tähän uuteen kou­luun ylä­kou­lus­ta ilman mitään vaatimuksia. 

    Siis laa­jen­tai­sin oppi­vel­vol­li­suu­den ylä­kou­lus­ta tähän uuteen ammat­ti­kou­lun ja lukion yhdistelmään.

    Suo­ma­lai­set nuo­ret pää­se­vät lii­an hel­pol­la niin ammat­ti­kou­lus­ta kuin lukios­ta­kin, ja nii­den sisäl­lön koe­taan ole­van lii­an irral­laan reaa­li­maa­il­man tarpeista.

    On täy­sin type­rää yllä­pi­tää duaa­li­mal­lia toi­sen asteen tasol­la, kun seu­raa­val­la tasol­la on toi­nen duaa­li­mal­li. Toi­sen asteen kou­luk­seen riit­tää yksi opis­to, jos­ta siir­ry­tään jom­paan kum­paan kor­keam­man asteen opistoista.

    16–20 vuo­den ikä on vaa­ral­li­sin ikä syr­jäy­ty­mi­sen kan­nal­ta. Sil­loin nuo­ret on pidet­tä­vä kou­luis­sa vaik­ka väki­sin. Vaik­ka miten nuo­ri ret­te­löi­si ja rie­hui­si, niin hän­tä ei pidä pääs­tää vapaak­si, vaan hänet pitää hakea vaik­ka väkisin.

    Päih­deon­gel­miin ja masen­nuk­siin on ole­mas­sa kei­not, enkä tar­koi­ta pilleripurkkia.

    Jokai­nen syr­jäy­ty­nyt tapa­ri­kol­li­nen mak­saa yhteis­kun­nal­le lii­an pal­jon, että sel­lais­ta pitäi­si sallia.

    Kai­kis­ta ei todel­la­kaan saa mitään kym­pin oppi­las­ta, mut­ta aivan taa­tus­ti kai­kis­ta on johon­kin työhön. 

    Jokai­sen yhteis­kun­nan jäse­nen pitäi­si ottaa osaa yhteis­kun­nan raken­ta­mi­seen edes jol­lain tavoin.

  12. Kan­nat­taa muis­taa, että TES on jon­kin­lai­nen tas­saa­va mini­mi­palk­ka. Palk­ka­ra­ken­tees­sa on hen­ki­lö­koh­tai­sia jous­to­ja, jos halu­aa parem­pia teki­jöi­tä heil­le on mak­set­ta­va enemmän.

    Nyky­mal­lis­sa kaik­ki fir­mat saa­vat hyviä työn­te­ki­jöi­tä. Jos sovi­taan kovin pai­kal­li­ses­ti, joku yri­tys saa­nee pää­hän­sä teh­dä hom­mia hin­ta edel­lä ja mak­saa mah­dol­li­sim­man vähn. Jokai­nen vähää­kää osaa­va­mo­pi alkaa etsiä parem­paa palk­kaa tar­joa­vaa työnantajaa.

    Jos pysy­vyy­del­lä ja ammat­ti­tai­dol­la ei ole väliä ja jos työ­voi­ma on kar­jaa ja mas­saa, sil­loin var­maan EK:n joh­don ideat toi­mi­vat. Pal­ka­taan­ko yhtään asian­tun­ti­jaa tai edes hit­sa­ria tuol­la ideal­la min­ne­kään? En oikein usko.

  13. Työ­voi­man hin­nan pitäi­si lähi­vuo­si­kym­me­ni­nä las­kea käy­tän­nös­sä nol­laan esi­mer­kik­si kau­pan alal­la ja kul­je­tusa­lal­la mikä­li on tar­koi­tus kil­pail­la auto­maa­tion kans­sa. Työ­voi­maan osal­lis­tu­mi­sen kog­ni­tii­vi­set reu­naeh­dot kiris­ty­vät jatkuvasti.

    Kehi­tys on luon­nol­lis­ta. Eihän pien­ten las­ten tai elä­ke­läis­ten­kään tar­vit­se enää työskennellä.

    Eikö­hän pitäi­si alkaa poh­ti­maan sitä mil­lai­nen yhteis­kun­ta meil­lä tule­vai­suu­des­sa pitäi­si olla jot­ta niil­lä­kin ihmi­sil­lä joi­den työ­pa­nos­ta ei tar­vi­ta on ihmi­sar­voi­nen elämä?

  14. Suo­men laki pitäi­si muut­taa niin että ala­koh­tai­set ay-lii­tot lak­kau­te­taan ja sal­li­taan vain liit­to­ja jot­ka sit­ten kat­ta­vat koko pal­kan­saa­ja­ken­tän. Niin kuin vaik­ka­pa tuo sun­nun­tai­työ ravin­to­la-alal­la, se sun­nun­tai­työ­py­kä­lä sit­ten kos­kee kaik­kia pal­kan­saa­jia yhtä­lail­la eikä amma­tin­va­lin­ta enää mää­rit­te­le jon­kun sun­nun­tai­va­paa­ta vähem­män tär­keäk­si.. Tai ravin­to­la­työ­tä “kut­su­musam­ma­tik­si” kos­ka sunnuntailounas.. 

    Ay-lii­ke sit­ten neu­vot­te­lee koko­nais­val­tai­ses­ti minimipalkasta,työntekijänmääreestä — eli mini­mi- ja mak­si­mi­tun­neis­ta, indek­si­ko­ro­tuk­sis­ta ja nois­ta vapais­ta. Ala­koh­tai­set neu­vot­te­lut palk­ka­ta­sos­ta tapah­tu­vat työ­nan­ta­jan ja pal­kan­saa­jan välil­lä. Tätä sano­taan mark­ki­na­ta­lou­dek­si, olen uskos­sa että Suo­mi on mark­ki­na­ta­lous. Ammat­ti­liit­to­ja kui­ten­kin tar­vi­taan kos­ka yri­tys on lail­lis­tet­tu dik­ta­tuu­ri ja jon­kin­lai­nen vas­ta­voi­ma on tarpeellinen.

    Mini­mi­palk­ko­ja tar­vi­taan kos­ka ei ole jär­ke­vää teet­tää töi­tä joil­le ei ole oikeas­ti tilaus­ta ja mark­ki­nan mää­rää­mää jär­ke­vää hintatasoa. 

    Tur­ha kai sanoa­kaan että 9 euron päi­vät pitäi­si lopet­taa kos­ka ete­lä­val­tiois­sa­kaan ei ole enää orja­työ­voi­maa, joten mik­si Suo­mes­sa on?

    Suo­mes­sa on “mini­mi­palk­ka” ihmi­sil­le, mut­ta se ei kos­ke 9 euron duu­na­rei­ta kos­ka heil­lä ei ole ihmisarvoa.

    1. Sun­nun­tai­li­sä kos­kee kaik­kia pal­kan­saa­jia. Se on työ­ai­ka­lais­sa. Tosin kai­kil­la ei ole sään­nöl­lis­tä työaikaa.

  15. mik­ko kale­vi sii­to­nen: Ja sina Tom­pe­lo, ja sinun itse­nai­set tyol­lis­ta­jat, pik­ku­rui­set yrit­ta­jat ja per­hey­rit­ta­jat. Voi olla etta niil­la tama maa pelas­te­taan, mina en sita usko.

    Ehkä ei tämä maa mut­ta aika monen suo­ma­lai­sen ja per­heen talous.

  16. Nyky­ään puo­lik­si eläk­keel­lä jo…:
    Suo­men laki pitäi­si muut­taa niin että ala­koh­tai­set ay-lii­tot lak­kau­te­taan ja sal­li­taan vain liit­to­ja jot­ka sit­ten kat­ta­vat koko pal­kan­saa­ja­ken­tän. Niin kuin vaik­ka­pa tuo sun­nun­tai­työ ravin­to­la-alal­la, se sun­nun­tai­työ­py­kä­lä sit­ten kos­kee kaik­kia pal­kan­saa­jia yhtä­lail­la eikä amma­tin­va­lin­ta enää mää­rit­te­le jon­kun sun­nun­tai­va­paa­ta vähem­män tär­keäk­si.. Tai ravin­to­la­työ­tä “kut­su­musam­ma­tik­si” kos­ka sunnuntailounas.. 

    Poh­ti­mi­sen arvoi­nen idea mut­ta tus­kin auto- ja kul­je­tus­työn­te­ki­jät tai toi­se­na ääri­pää­nä lää­kä­rit suos­tuu saman lii­ton jäse­nek­si, kos­ka edun­val­von­ta­ken­täs­sä on nii suu­ria painopiste-eroja.

    Nyky­ään puo­lik­si eläk­keel­lä jo…:

    Ay-lii­ke sit­ten neu­vot­te­lee koko­nais­val­tai­ses­ti minimipalkasta,työntekijänmääreestä – eli mini­mi- ja mak­si­mi­tun­neis­ta, indek­si­ko­ro­tuk­sis­ta ja nois­ta vapais­ta. Ala­koh­tai­set neu­vot­te­lut palk­ka­ta­sos­ta tapah­tu­vat työ­nan­ta­jan ja pal­kan­saa­jan välil­lä. Tätä sano­taan mark­ki­na­ta­lou­dek­si, olen uskos­sa että Suo­mi on mark­ki­na­ta­lous. Ammat­ti­liit­to­ja kui­ten­kin tar­vi­taan kos­ka yri­tys on lail­lis­tet­tu dik­ta­tuu­ri ja jon­kin­lai­nen vas­ta­voi­ma on tarpeellinen. 

    Sen lail­lis­te­tun dik­ta­tuu­rin ole­mas­sao­lon huo­maa kyl­lä sii­tä että työ­pai­koil­la ei äänes­te­tä yleen­sä mis­tään vaan joh­to päät­tää. Ja nyt en tar­koi­ta pal­kas­ta vaan sel­lai­sis­ta ulkoi­sis­ta asiois­ta kuten mis­sä työ­paik­ka on, miten sen työ­pis­teet ja muut tilat on järjestetty,saako kaik­ki edes oman työ­pis­teen, pää­see­kö työ­pai­kal­le mil­lään muul­la kuin autol­la, miten ruo­kai­lu on jär­jes­tet­ty jne. Työn­te­ki­jä on taval­laan 8 tun­tia päi­väs­sä jon­kun muun val­ta­kun­nan kan­sa­lai­nen kuin Suomen.

  17. Mut­ta onko työ­pa­nos eri amma­teis­sa niin homo­gee­ni­nen että yksi hin­ta työ­tun­nil­le on jär­ke­vä olet­ta­ma? Entä jos eri yri­tyk­sis­sä työs­ken­te­le­vät omak­su­vat joi­tain yri­tys­koh­tai­seen tuo­tan­to­funk­tioon liit­ty­viä asioi­ta, jot­ka teke­vät työ­pa­nok­sen arvon pie­nem­mäk­si eri ympäristössä?

  18. Poh­jois­mai­nen säh­kö­pörs­si on har­vo­ja mark­ki­noi­ta, joi­den­kin kes­ki­tet­ty­jen finans­si­mark­ki­noi­den ohel­la, jos­sa kaik­ki kau­pan­käyn­ti tapah­tuu tuk­ku­mark­ki­noil­la tasa­pai­no­hin­taan. Ei ole mah­dol­lis­ta sil­lä mark­ki­nal­la teh­dä kaup­paa sii­tä hin­nas­ta poik­kea­val­la hinnalla.

    Vähit­täis­mark­ki­noil­la on toki eri­lai­sia hin­to­ja, var­sin­kin eri kana­vis­sa ole­via hin­to­ja voi varioi­da vapaammin.

    Mut­ta säh­köyh­tiöt tai vähit­täis­kaup­pa eivät yleen­sä pys­ty hin­noit­te­le­maan tuot­tei­taan asiak­kaan mak­su­ky­vyn mukaan.

  19. > aut­tai­si pie­ni perus­tu­lo. Sel­lai­nen ei korvaisi
    > sosi­aa­li­tur­vaa, mut­ta lisäi­si oikeudenmukaisuutta
    > työ­mark­ki­noil­la ja vähen­täi­si työttömyyttä

    Perus­tu­lon kan­nat­ta­jat usein ajat­te­le­vat, että perus­tu­lo on erään­lai­nen pal­kan­ko­ro­tus perus­tur­vaan, että sosi­aa­lie­tuu­det säly­vät enti­sel­lään ja sen pääl­le vie­lä mak­se­taan perustulo.

    Perus­tu­lo voi toi­mia vain, jos samal­la vas­tuu itsen­sä elät­tä­mi­ses­tä siir­tyy vas­taa­vas­sa mää­rin kun­nal­ta kan­sa­lai­sel­le. Tämä käy­tän­nös­sä tar­koit­taa, että perus­tur­vas­ta tulee mak­sul­li­nen pal­ve­lu: Perus­tur­van haki­ja mak­saa kun­nal­le perus­tu­lon­sa, jot­ta täs­sä kau­pas­sa sai­si perus­tur­van itselleen.

  20. Kol­me koh­taa nousi esiin Oden hyväs­tä kirjoituksesta:

    Sak­sas­sa työ­eh­to­so­pi­muk­set jous­ta­vat huo­noi­na aikoi­na alas­päin. Yri­tys ja sen työn­te­ki­jät voi­vat sopia val­ta­kun­nal­lis­ta tasoa mata­lam­mis­ta pal­kois­ta. Samal­la työ­nan­ta­ja jou­tuu sitou­tu­maan säi­lyt­tä­mään työ­pai­kat, mikä ei aina yri­tyk­sen tilan­net­ta helpota.

    Samal­la työ­nan­ta­ja jou­tuu sitou­tu­maan säi­lyt­tä­mään työpaikat… 

    Meil­lä on ohi­me­ne­vi­nä sivu­lausei­na vilah­del­lut mai­nin­to­ja sii­tä, että jous­to­vaa­ti­muk­sis­sa työ­nan­ta­jat eivät ole esit­tä­neet mitään vas­ti­net­ta työn­te­ki­jöi­den joustoille.

    Ode jat­kaa:

    Sak­sas­sa työt­tö­myys on vähäis­tä, mut­ta työn tuot­ta­vuus on kehit­ty­nyt hei­kos­ti. Työ­paik­ko­jen suo­je­le­mi­nen luo­val­ta tuhol­ta hidas­taa kas­vua pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Sak­san mal­li on hyvä, jos arvos­taa enem­män talou­del­lis­ta tur­val­li­suut­ta kuin elin­ta­son nousua.

    Vas­taus on sel­vä: talou­del­li­nen tur­val­li­suus on tär­ke­ää, haas­kaa­van ylel­li­syys­ta­son nos­ta­mi­nen huip­puun on tuhoi­saa. En sikä­li oikein ymmär­rä edes Oden kysy­myk­se­na­set­te­lua, että eihän Sak­sas­sa ole alhai­nen elin­ta­so! Suo­mes­sa on huo­no taso vaik­ka mis­sä asias­sa, vaik­ka ruo­ka­kau­pas­sa onkin 1572 eri­lais­ta kark­ki­jo­gurt­tia tarjolla.

    Vii­saas­ti sanot­tua tämäkin:

    Kaik­kia hyö­dyt­tä­vä rat­kai­su oli­si alen­taa sun­nun­tai­palk­kaa ja nos­taa mui­den päi­vien palk­kaa pitäen koko­nai­san­siot ennal­laan. Täs­tä pitäi­si voi­da sopia työ­paik­ka­koh­tai­ses­ti, jot­ta pai­kal­li­ses­ti löy­det­täi­siin oikea kor­vaus sun­nun­tai­työs­tä. Ide­aa­lia oli­si mak­saa sun­nun­tais­ta ja myös lau­an­tais­ta juu­ri sen ver­ran parem­paa palk­kaa, että vapaa­eh­toi­sia löytyisi.

    Juha Sipi­län hal­li­tus teki suur­ta hait­taa yrit­tä­mäl­lä yksi­puo­li­ses­ti pois­taa sun­nun­tain­työn kor­vauk­sen ilman, että palk­kaa muil­ta päi­vil­tä oli­si vas­taa­vas­ti korotettu.

  21. R.Silfverberg: jär­jes­tet­ty jne. Työn­te­ki­jä on taval­laan 8 tun­tia päi­väs­sä jon­kun muun val­ta­kun­nan kan­sa­lai­nen kuin Suomen. 

    (Pahoit­te­len kom­men­tin tois­toa toisaalta)

    …ja tämä ei ole ide­aa­li­ti­lan­ne meil­le monil­le kos­ka työ­nan­ta­ja on yleen­sä kon­ser­va­tii­vi­sem­pi kuin työn­te­ki­jän­sä. (huom. täl­lä ei ole mitään kor­re­laa­tio­ta tuot­ta­vuu­den kans­sa). Yritystä(kin) vie­vät eteen­päin sen libe­raa­lit luo­vat? Kon­ser­va­tii­vi­sen val­tion kan­nat­taa jopa hävi­tä sota totaa­li­ses­ti jos se mah­dol­lis­taa libe­raa­lin hal­lin­non, Sak­sa. Suo­men koh­dal­la Sipi­lä voi­si pitää sere­mo­nial­li­sen paik­kan­sa mut­ta teki­jä­nä hänet kan­nat­tai­si vaih­taa elon muskiin.

  22. K‑Veikko:
    > aut­tai­si pie­ni perus­tu­lo. Sel­lai­nen ei korvaisi
    > sosi­aa­li­tur­vaa, mut­ta lisäi­si oikeudenmukaisuutta
    > työ­mark­ki­noil­la ja vähen­täi­si työttömyyttä

    Perus­tu­lon kan­nat­ta­jat usein ajat­te­le­vat, että perus­tu­lo on erään­lai­nen pal­kan­ko­ro­tus perus­tur­vaan, että sosi­aa­lie­tuu­det säly­vät enti­sel­lään ja sen pääl­le vie­lä mak­se­taan perustulo.

    Perus­tu­lo voi toi­mia vain, jos samal­la vas­tuu itsen­sä elät­tä­mi­ses­tä siir­tyy vas­taa­vas­sa mää­rin kun­nal­ta kan­sa­lai­sel­le. Tämä käy­tän­nös­sä tar­koit­taa, että perus­tur­vas­ta tulee mak­sul­li­nen pal­ve­lu: Perus­tur­van haki­ja mak­saa kun­nal­le perus­tu­lon­sa, jot­ta täs­sä kau­pas­sa sai­si perus­tur­van itselleen. 

    Ei tar­koi­ta. Perus­tu­lo­yh­teis­kun­nas­sa ei ole mitään mak­sul­li­sek­si ase­tet­ta­vaa kun­nan perus­tur­vao­sas­toa. Päh­kä­hul­lu aja­tus­kin. Ne teke­vät jos­sa­kin toi­saal­la tuot­ta­vaa työ­tä. Tai siis pitäi­si teh­dä jo.

    Ja siis nime­no­maan perus­tu­lon aja­tus on oman vas­tuun koros­ta­mi­nen ja pie­nen­kin työn kan­nus­ta­vuus. Tai siis pitäi­si olla jo.

  23. perus­tu­lon aja­tus on oman vas­tuun korostaminen”

    Tätä on vie­lä tar­ken­net­ta­va. Jos oli­kin ennen niin, että perus­tur­van asia­kas oli vii­naan mene­vä ja sik­si eri­tyi­sen huo­len­pi­don tar­pees­sa(?). Niin tänään ja tule­vai­suu­des­sa ali­työl­lis­ty­vä on kaik­kia kuvi­tel­ta­vis­sa ole­via enti­siä suku­pol­via fik­sum­pi eikä min­kään­lai­sen huo­len­pi­don tar­pees­sa. Ja täy­sin kyke­ne­vä kyl­lä kan­ta­maan vas­tuun­sa. Se pitää vain antaa. Tai siis pitäi­si olla jo. Sipi­lä? Van­ha­nen? edes Pik­ku­van­ha­nen? Jot­kut asiat vain tapah­tu­vat niin hiiii­taas­ti. Maa­il­ma­han de fac­to hidas­tuu ei reipastu.

  24. Pari­kym­men­tä vuot­ta teol­li­suu­des­sa työs­ken­nel­lee­nä koke­muk­set pai­kal­li­ses­ta sopi­mi­ses­ta ovat vähän niin ja näin: Ilman liit­toa ei oli­si tul­lut ainut­ta­kaan pal­kan­ko­ro­tus­ta työ­pai­kal­le, kos­ka aina meni “huo­nos­ti”.

    Toi­saal­ta taas pai­kal­li­nen sopi­mi­nen oli­si nyky­ai­ka­na ihan pai­kal­laan jos se oli­si aitoa vuo­ro­pu­he­lua, mut­ta kun työ­nan­ta­jal­la on direk­tio-oikeus (aihees­ta) niin osa (kuin­ka suu­ri osa?) työ­nan­ta­jis­ta käyt­täi­si häi­käi­le­mät­tö­mäs­ti hyväk­seen pai­kal­li­ses­ta “sopi­mis­ta” pelon ilma­pii­rin kautta.

    Jos ja kun sit­ten tämä pai­kal­li­nen sopi­mi­nen hal­li­tus­oh­jel­man mukaan run­no­taan joten­kin väki­sin mukaan ja jul­ki­suu­des­sa ollei­den tie­to­jen mukaan ns. krii­si­ti­lan­ne voi­si joh­taa esim. palk­ko­jen alen­ta­mi­seen yri­tyk­sen kan­nal­ta, niin miten se sit­ten vai­kut­tai­si vapaa­seen kilpailuun?

    Ei se var­mas­ti kil­pai­le­vas­ta yri­tyk­ses­tä näh­ty­nä oli­si kau­hean mukavaa.…

    Suo siel­lä, vete­lä täällä.

  25. OS:“Työehtosopimuksista on talou­del­le hait­taa, mut­ta ne ovat vält­tä­mät­tö­miä hei­kos­sa ase­mas­sa ole­vien suo­je­le­mi­sek­si. Eikö nii­tä siis voi­si pois­taa ammat­ti­ryh­mil­tä, joi­den ase­ma on niin vah­va, ettei­vät suo­je­lua tarvitse?”

    Yksi­tyi­sel­lä puo­lel­la työs­ken­te­le­vien kor­kea­kou­lu­tet­tu­jen pal­kat ja edut mää­räy­ty­vät taval­li­ses­ti kah­den­kes­keis­ten kes­kus­te­lu­jen tulok­se­na, taus­tal­la tie­tys­ti joh­don anta­mat reu­naeh­dot. Työt­tö­myy­sas­te ei ole kovin kor­kea ja ihmi­set näyt­tä­vät tule­van toimeen.

    En osaa kuvi­tel­la, että pai­kal­li­nen sopi­mi­nen joh­tai­si ylei­seen kur­jis­tu­mi­seen. Jär­jes­tö­jen toki pitäi­si sopia jon­kin­lai­sis­ta reu­naeh­dois­ta, mut­ta nii­den pitäi­si olla huo­mat­ta­vas­ti nykyis­tä väl­jem­piä, enem­män­kin peri­aat­teel­li­sia “yhden sivun” sopimuksia.

  26. Sak­sas­sa työ­eh­to­so­pi­muk­set jous­ta­vat huo­noi­na aikoi­na alas­päin. Yri­tys ja sen työn­te­ki­jät voi­vat sopia val­ta­kun­nal­lis­ta tasoa mata­lam­mis­ta pal­kois­ta. Samal­la työ­nan­ta­ja jou­tuu sitou­tu­maan säi­lyt­tä­mään työ­pai­kat, mikä ei aina yri­tyk­sen tilan­net­ta helpota.”

    Työ­eh­to­so­pi­muk­set eivät jous­ta alas­päin, mut­ta työn­te­ki­jät voi­vat jous­taa . Pää­tös on yri­tys­ten työn­te­ki­jöi­den, työ­nan­ta­ja ei voi pakot­taa sii­hen , kuten Suo­mes­sa kaavaillaan

    Sak­sas­sa jo pie­nis­sä­kin yri­tyk­sis­sä työn­te­ki­jöi­tä edus­taa neu­vos­to, johon kuu­luu usei­ta työn­te­ki­jöi­den edustajia.

    Suo­mes­sa orpo luot­ta­mus­mies , jota voi­daan pai­nos­taa ja lahjoa

    Ja työn­te­ki­jöil­lä on laa­ja oikeus sel­vit­tää yri­tyk­sen talous­ti­lan­net­ta esim tilintarkastuksella

    Ja kun val­tio mak­saa 60–70 % ansion­me­ne­tyk­ses­tä niin työn­te­ki­jöi­den on help­po suos­tua palkanalennuksiin

  27. Sak­san, samoin kuin Ruot­sin ja monen muun maan hyvä työl­li­syys perus­tuu työn jaka­mi­seen eli osa-aika­työn yleisyyteen

    Tyy­pil­li­ses­ti 25 % työl­li­sis­tä on osa-aikai­sia ‚kun Suo­mes­sa hei­tä on vain 16 %.Hol­lan­nis­sa liki 50 % työl­li­sis­tä on osa-aikaisia

    Jos Suo­mes­sa­kin oli­si yhtä­pal­jon osa-aikai­sia niin Suo­men­kin työl­li­syy­sas­te oli­si liki 80 % ja työttömyys(virallinen) 5 % luokkaa

    Ruot­si ja moni muu maa tukee osa-aikais­ta työ­tä, mikä estää köy­hien mää­rän kas­vun, mut­ta esim Sak­sa ei tue kuin noi­ta hyvä­osai­sia jous­ta­jia ja niin­pä köy­hien mää­rä on lähes USAn tasolla

  28. Lii­an van­ha:
    Sak­san, samoin kuin Ruot­sin ja monen muun maan hyvä työl­li­syys perus­tuu työn jaka­mi­seen eli osa-aika­työn yleisyyteen.

    Ruot­si ja moni muu maa tukee osa-aikais­ta työ­tä, mikä estää köy­hien mää­rän kas­vun, mut­ta esim Sak­sa ei tue kuin noi­ta hyvä­osai­sia jous­ta­jia ja niin­pä köy­hien mää­rä on lähes USAn tasolla 

    Usein tör­mää väit­tee­seen, jon­ka mukaan Suo­mes­sa teh­ty­jen työ­tun­tien mää­rä on las­ke­nut 1950-luvul­ta läh­tien huo­li­mat­ta val­ta­vas­ta työ­voi­man kas­vus­ta ja elin­ta­son kohoa­mi­ses­ta. Mis­tä­hän asias­ta löy­tyi­si tilas­to­tie­toa? Miten voi­si ver­ra­ta työi­käis­ten teke­mien työ­tun­tien mää­rää eri val­tioi­sen välillä?

    Joka tapauk­ses­sa, töi­tä ei rii­tä kai­kil­le ja tule­vai­suu­des­sa yhä harvemmille.

  29. Lii­an van­ha: Sak­san, samoin kuin Ruot­sin ja monen muun maan hyvä työl­li­syys perus­tuu työn jaka­mi­seen eli osa-aika­työn yleisyyteen

    Juu, monis­sa vau­rais­sa ja vau­ras­tu­vis­sa mais­sa yhä useam­pi nai­nen on jät­tä­mäs­sä palk­ka­työn mie­hil­le. Tämä on var­maan noi­den nais­ten kan­nal­ta muka­vaa mut­ta se on talous­kas­vun kan­nal­ta ikävää. 

    Ensin tytöt kou­lu­te­taan hei­tä suo­si­vas­sa jär­jes­tel­mäs­sä pal­jon mie­hiä kor­keam­mal­le ja sit­ten he eivät kui­ten­kaan halua astua mies­ten saap­pai­siin sii­nä mie­les­sä, että omis­tau­tui­si­vat työl­le. Muis­taak­se­ni lää­kä­rei­tä pitää kou­lut­taa nyky­ään noin 1,5 ker­taa enem­män, kos­ka ala on naisistettu. 

    (Siis sii­nä mie­les­sä “nai­sis­tet­tu”, että suu­rin osa pojis­ta ei edes viit­si yrit­tää aloil­le, jois­ta tytöt ovat kiin­nos­tu­nei­ta. Kil­pai­lu on hei­dän kan­nal­ta toi­vot­to­man kovaa var­sin­kin, kun opet­ta­jat ovat syr­ji­neet hei­tä jne. Luot­ta­mus­ta omiin kykyi­hin on rapau­tet­tu päi­vä­ko­dis­ta läh­tien. Ja, joo, tut­ki­muk­sia aihees­ta löy­tyy jopa Suomesta.)

  30. Lii­an van­ha: Suo­mes­sa orpo luot­ta­mus­mies , jota voi­daan pai­nos­taa ja lahjoa

    Ai, että ei ei ole Suo­mes­sa luot­ta­mus­mie­hil­lä ammat­ti­liit­to­jen lak­kou­hat, mil­jar­dit eurot ja tuhan­net työn­te­ki­jät taka­naan? Heh. Oikeas­ti pai­kal­li­sen sopi­mi­sen ris­ki on, että pie­net työ­nan­ta­jat jou­tu­vat ammat­ti­liit­to­jen uhreiksi

  31. Lii­an van­ha: Työ­eh­to­so­pi­muk­set eivät jous­ta alas­päin, mut­ta työn­te­ki­jät voi­vat jous­taa . Pää­tös on yri­tys­ten työn­te­ki­jöi­den, työ­nan­ta­ja ei voi pakot­taa sii­hen , kuten Suo­mes­sa kaavaillaan

    Odo­tel­laan nyt, mihin nuo kaa­vai­lut johtavat.

    Työn­te­ki­jät todel­la­kin jous­tai­si­vat usein enem­män kuin liitot. 

    Tämän takia mini­mi­vaa­ti­muk­se­na pitää jat­kos­sa olla, ettei­vät lii­tot saa puut­tua pai­kal­li­seen sopi­mi­seen laki- ja sopi­mus­neu­von­taa enem­pää. Vii­me vuo­si­na on mones­ti käy­nyt niin, että saa­tu­aan kuul­la lähes lop­puun neu­vo­tel­lus­ta pai­kal­li­ses­ta jous­tos­ta, liit­to lähet­tää pää­tös­ko­kouk­seen kuo­le­ma­nen­ke­lin, joka povaa tuhoa koko hank­keel­le ja eri­tyi­ses­ti aktiivitoimijoille. 

    Kriit­ti­syy­des­tä­ni huo­li­mat­ta arvos­tan ammat­tiyh­dis­tys­lii­ket­tä. Taka­vuo­si­na liit­to saat­toi esim. lähet­tää työ­huo­ne­ko­kouk­seen pelas­tusen­ke­lin, kun pai­kal­li­set tais­to­lai­set puu­ha­si­vat lak­koa tul­kit­se­mal­la voi­mas­sao­le­via sopi­muk­sia omin­ta­kei­sel­la tavallaan.

    EK toi­mi käsit­tä­mät­tö­män tai­ta­mat­to­mas­ti antaes­saan AKT:lle teko­syyn astua ulos ruo­dus­ta. Myös EK:n kam­mo ottaa työn­te­ki­jöi­den ja toi­mi­hen­ki­löi­den edus­ta­jat mukaan yksi­köi­den joh­to­ryh­miin vähin­tään­kin kuu­le­maan ja kes­kus­te­le­maan, on outoa. 

    Tämä­kin pitäi­si saa­da pai­kal­li­ses­ti pää­tet­tä­väk­si. Tie­to lisää tus­kaa, mut­ta vähen­tää väärinkäsityksiä.

  32. Veli­poi­ka on ollut n. 30 vuot­ta pie­nes­sä metal­li­fir­mas­sa päte­vä­nä ammat­ti­lai­se­na — vii­mei­set seit­se­män vuot­ta osao­mis­ta­ja­na suku­pol­ven­vaih­dok­sen seu­rauk­se­na. Aina ovat pai­kal­li­ses­ti sopi­neet ja sen tie­dän, että lain mää­rää­mää mini­mi­ke­sä­lo­maa veli­poi­ka ei ole kos­kaan pitä­nyt. Usein on jää­nyt alle puo­leen. Jos oli­si­vat lii­ton ehdoil­la toi­mi­neet, oli­si fir­ma ollut kant­tu­vei jo aiko­ja sit­ten. Ovat­ko sit­ten aiheut­ta­neet saman jol­le­kin toi­sel­le fir­mal­le, on tie­ten­kin hyvä kysymys.

    Läh­tö­koh­ta on kuitn­kin ollut se, että KAIKKI fir­mas­sa ovat koko ajan tien­neet, mis­sä men­nään ja myös työn­te­ki­jät ovat otta­neet kan­taak­seen yrit­tä­jän ris­kiä, kos­ka ovat näh­neet, mikä on vaihtoehto.

    Tou­ko Mettinen

  33. Hyvä tee­ma.

    Kuten tie­däm­me, uusis­ta työ­pai­kois­ta 90% syn­tyy PK-sekstorille.

    Täs­tä joh­tuen minua häm­mäs­tyt­tää se, että tämä ei ole kes­kus­te­lun yti­mes­sä, vaik­ka sen pitäi­si olla.

    PK-sek­to­rin työ­pai­kat ovat hyvin monen­lai­sia. Myös­kin työn­te­ki­joi­den tilan­ne voi olla hyvin moninainen.

    Täs­tä joh­tuen yleis­si­to­vuus / jäy­kät pal­kat ja työ­eh­dot ovat nyt myrk­kyä, joka vie Suo­men talou­den tuhoon.

    Yleis­si­to­vuut­ta voi ver­ra­ta sii­hen, että ken­kä­kaup­pa mää­rä­tään myy­mään vain yhden koon kenkiä!

    Kukin yrit­tä­jä tie­tää par­hai­ten oman ja asiak­kaan­sa tilan­teen, sekä kan­sain­vä­li­sen kil­pai­lun rajun paineen. 

    Kyl­lä kai­kil­le pitää olla nyt sel­vää, että yrit­tä­jän pitää saa­da laa­jat pai­kal­li­set oikeu­det jär­jes­tää tuo­tan­ton­sa ja työ­eh­ton­sa tilan­teen­sa mukaiseksi.

    Jos tätä asi­aa ei saa­da nyt kun­toon, on tur­ha toi­voa, että syn­tyy pal­joa­kaan uusia työ­paik­ko­ja ja investointeja.

    Oli­si­ko­han kenel­lä­kään var­tee­no­tet­ta­vaa kom­ment­tia tähän kaik­kein tär­keim­pään teemaan?

    Sep­po Korppoo
    25 vuot­ta PK-vientiyrittäjänä

  34. Peri­aat­tees­sa­han yleis­si­to­vuus vain toteut­taa saman­lais­ta taton­ne­ment peri­aa­tet­ta kuin pörs­seis­sä nou­da­te­taan eli on vain yksi tasa­pai­no­hin­ta. Tasa­pai­no vain seu­raa moni­mut­kais­ten stra­te­gis­ten pelien tulok­sien seu­rauk­se­na eikä pel­käs­tään yksit­täis­ten tar­jon­ta tai kysyn­tä­funk­tioi­den kokonaissuureena.

    Työ­mark­ki­noi­den kar­tel­lit siis muut­ta­vat tilan­teen suh­tees­sa esi­mer­kik­si hyö­dy­ke­mark­ki­noi­hin jos­sain pörssissä.

  35. Tapio: EK toi­mi käsit­tä­mät­tö­män tai­ta­mat­to­mas­ti antaes­saan AKT:lle teko­syyn astua ulos ruo­dus­ta. Myös EK:n kam­mo ottaa työn­te­ki­jöi­den ja toi­mi­hen­ki­löi­den edus­ta­jat mukaan yksi­köi­den joh­to­ryh­miin vähin­tään­kin kuu­le­maan ja kes­kus­te­le­maan, on outoa. 

    Öh, AKT ilmoit­ti jo jos­kus kesäl­lä, että ei ole muka­na mis­sään sel­lai­ses­sa, mikä alen­taa palk­ko­ja. EK läh­ti sii­tä huo­li­mat­ta neu­vot­te­le­maan sopi­muk­ses­ta. Onnek­si jär­ki tuli käteen, kun kävi ilmi, että SAK ei saa tai halua AKT:ta mukaan: sopi­muk­sel­la ei oli­si pal­joa­kaan arvoa, jos AKT jäi­si sen ulko­puo­lel­le ret­te­löi­mään, pis­tä­mään sata­mia kiin­ni jne. 

    Työn­te­ki­jäin edus­tus iso­jen fir­mo­jen joh­dos­sa on myös ongel­mal­lis­ta — pie­niin sitä kai sen­tään kukaan vaa­di — kun osa ammat­ti­liit­to­lai­sis­ta käy luok­ka­so­taa. Yrit­tä­jä: “Nyt puhu­taan huip­pusa­lai­ses­ta stra­te­gias­ta, jol­la selä­täm­me kil­pai­li­jan ja saam­me kus­tan­nuk­sia alas työ­voi­maa vähen­tä­mäl­lä.” Luok­ka­so­taa käy­vä akt:lainen miet­tii itsek­seen: “Hmm, tämä on estet­tä­vä, tai­dan­pa ilmoit­taa suun­ni­tel­mis­ta kai­kil­le kilpailijoille”.

    Jos Suo­mes­sa on lak­ko­ja vuo­des­sa tois­ta­sa­taa — “vakaut­ta luo­van” kes­ki­te­tyn sopi­muk­sen aika­na! — ja Ruot­sis­sa alle kym­me­nen … ei ole ihme, jos työ­an­ta­jat pelkäävät.

    No, voi­si­han sitä aja­tel­la, että fir­moil­la oli­si kak­si hal­li­tus­ta ja joh­to­ryh­mää: sel­lai­set, jois­sa ammat­ti­lii­tot ovat muka­na, ja sel­lai­set. jois­sa teh­täi­siin päätökset.

  36. uusi kas­vo tääl­lä: Ilman liit­toa ei oli­si tul­lut ainut­ta­kaan pal­kan­ko­ro­tus­ta työ­pai­kal­le, kos­ka aina meni “huo­nos­ti”.

    Kai tol­lai­sia­kin fir­mo­ja on. Suu­rin osa kui­ten­kin kil­pai­lee hyväs­tä eli mah­dol­li­sim­man tuot­ta­vas­ta työ­voi­mas­ta mui­den fir­mo­jen kans­sa. Ammat­ti­liit­to­jen osuus palk­ko­jen mää­rää­jä­nä on siten pit­käl­ti näköharha.

  37. lai­naus: Lii­an van­ha: Suo­mes­sa orpo luot­ta­mus­mies , jota voi­daan pai­nos­taa ja lahjoa

    Tom­pe­lo: Ai, että ei ei ole Suo­mes­sa luot­ta­mus­mie­hil­lä ammat­ti­liit­to­jen lak­kou­hat, mil­jar­dit eurot ja tuhan­net työn­te­ki­jät taka­naan? Heh. Oikeas­ti pai­kal­li­sen sopi­mi­sen ris­ki on, että pie­net työ­nan­ta­jat jou­tu­vat ammat­ti­liit­to­jen uhreiksi

    Aikas mones­sa yri­tyk­ses­sä luot­ta­mus­mies on muu­ten kova­palk­kai­sin “duu­na­ri”. Vetä­köön sii­tä jokai­nen omat johtopäätökset.

    Toi­saal­ta taas pk- ja suu­rem­mis­sa yri­tyk­sis­sä “han­ka­lan” luot­ta­mus­mie­hen pot­ki­mi­nen pois työ­pai­kal­ta ei mak­sa kuin max 2v:n pal­kan, joka on pik­ku­ra­ha ko. koko­luo­kan fir­moil­le (ja pik­ku­pa­hen­nuk­sen medias­sa kor­kein­taan, joka haih­tuu nopeas­ti pois)

    Ruot­sin mal­lin mukais­ta takai­sin­ot­to­vel­voi­tet­ta­han Suo­mes­sa ei ole ns. lait­to­mis­sa potkuissa.

    Jotain hyvää opit­ta­vaa Ruot­sin tes-mal­lis­sa kui­ten­kin on kopioi­ta­vis­sa tän­ne­kin, siis puo­lin ja toisin.

  38. Juk­ka R: Usein tör­mää väit­tee­seen, jon­ka mukaan Suo­mes­sa teh­ty­jen työ­tun­tien mää­rä on las­ke­nut 1950-luvul­ta läh­tien huo­li­mat­ta val­ta­vas­ta työ­voi­man kas­vus­ta ja elin­ta­son kohoa­mi­ses­ta. Mis­tä­hän asias­ta löy­tyi­si tilas­to­tie­toa? Miten voi­si ver­ra­ta työi­käis­ten teke­mien työ­tun­tien mää­rää eri val­tioi­sen välillä?
    Joka tapauk­ses­sa, töi­tä ei rii­tä kai­kil­le ja tule­vai­suu­des­sa yhä harvemmille.

    Tuos­ta löy­tyy link­ki OECD työ­tun­ti­ti­las­toi­hin. Tilas­to ker­too työ­tun­tia per työl­lin­ne per vuosi.Mukana ovat kaik­ki mak­se­tut tun­nit , non osa-aikai­set kuin­ko­koai­kai­set + ylitunnit

    Suom­men luvut alka­vat 1960 alus­ta ja eni­ten tun­te­ja teh­tiin 1964–5 n 2075 tun­tia vuodessa.Nyt teh­dään n 1650 tuntia

    Esim Sak­sas­sa on teh­ty aina vähän tun­te­ja per työl­li­nen , nyky­ään alle 1400 tuntia

    Yleis­ha­vain­to on, että teh­dyt työ­tun­nit per työl­li­nen vähe­ne­vät lähes kai­kis­sa OECD maissa

    http://stats.oecd.org/index.aspx?DataSetCode=ANHRS#

  39. Tapio: En osaa kuvi­tel­la, että pai­kal­li­nen sopi­mi­nen joh­tai­si ylei­seen kur­jis­tu­mi­seen. Jär­jes­tö­jen toki pitäi­si sopia jon­kin­lai­sis­ta reu­naeh­dois­ta, mut­ta nii­den pitäi­si olla huo­mat­ta­vas­ti nykyis­tä väl­jem­piä, enem­män­kin peri­aat­teel­li­sia “yhden sivun” sopimuksia.

    Työn­te­ki­jän näkö­kul­mas­ta työ­so­pi­mus on yhtä arvo­kas sop­pa­ri kuin esim asun­non tai auton osto­so­pi­mus. Eivät nekään ole yhden sivun ´jut­tu­ja vaan aika­moi­sen pumas­kan saa täyt­tää, jot­ta ase­ma on turvattu

    Aka­tee­mi­nen on tänä päi­vä­nä nor­maa­li työntekijä.
    Ylem­piin toi­mi­hen­ki­löi­hin kuu­lu­vil­la sop­pa­ri voi lla hen­ki­lö­koh­tai­nen, mut­ta hei­tä on vain muu­ta­ma pro­sent­ti hen­ki­lös­tön mää­räs­tä, eivät kaik­ki aka­tee­mi­set kuu­lu ryhmään

    Itse olen ollut useas­ti töis­sä ulko­mail­la sin­ne ei työ­so­pi­mus­la­ki ja työ­eh­to­so­pi­mus yll­lä .Niin­pä olen laa­ti­nut yksi­lö­koh­tai­sen sop­pa­rin, jos­sa ase­ma­ni on tur­vat­tu monen­lais­ten sat­tu­mus­ten varalta 

    Näis­tä sop­pa­reis­ta tulee aika mit­ta­via, kym­me­niä sivuja.

    Mones­ti työ­nan­ta­ja on halun­nut soppariin,että komen­nus voi­daan päät­tää syy­tä ilmoittamatta.

    Vas­ta­pai­nok­si olen vaa­ti­nut , että työ voi lop­pua ‚mut­ta voin jat­kaa koh­de­maas­sa oles­ke­lua kom­men­nuk­sen lop­puun tai aina­kin sopi­van määräajan.
    Eli jos kom­men­nus oli­si lop­pu­nut oli­sin siir­ty­nyt ran­nal­le otta­man aurin­koa aina­kin jok­si­kin aikaa. 

    Tosin mai­to­ju­na ei ole minua kohdannut,mutta mon­taa kol­le­gaa kyllä

    Pisin tun­te­ma­ni kol­le­ga viet­ti ran­ta­lei­jo­na­na aikaa vuo­den ver­ran täy­del­lä palkalla.

    Yhden sivun kol­le­gat ovat taas jou­tu­neet palaa­maan oitis ja suo­raan kortistoon

    Lisäk­si olen vaa­ti­nut sop­pa­riin, että kotiin pala­tes­sa minul­le tar­jo­taan läh­tö­ti­lan­net­ta vas­taa­va teh­tä­vä ja palkka.

    Ja tätä sop­pa­rin koh­taa olen jou­tu­nut käyttämään

    Yhden sivun kol­le­gat on talu­tet­tu suo­raan oves­ta ulos.

    Sop­pa­ril­la on mer­ki­tys­tä oli se kol­lek­tii­vi­nen tai henkilökohtainen.

    Kave­ria voi­daan leik­kiä alus­sa, mut­ta kun ongel­mia ilme­nee niin ilman kun­non sop­pa­ria sinua vie­dään kuin päs­siä teuraaksi.

    Jos asiat suju­vat kuin Ström­sös­sä niin sop­pa­ria ei lue­ta, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti emme elä Ström­sös­sä kuin yhden päi­vän eli sop­pa­rin alle­kir­joi­tus­päi­vän, sen jäl­keen eläm­me reaa­li­maa­ilams­sa ja reaa­li­maa­il­mas­sa luot­ta­muk­sen varas­sa toi­mi­vat vain tyhmät

  40. Mut­ta minus­ta Soi­nin­vaa­ra on erit­täin oikeas­sa sii­nä, että pai­kal­li­nen sopi­mi­nen on parem­pi kuin liittokohtainen.

    Yri­tyk­set eivät kil­pai­le työn­te­ki­jöis­tä vain sil­lä mil­lais­ta palk­kaa kyke­ne­vät mak­sa­maan vaan myös työ­viih­ty­vyy­del­lä ja luot­ta­muk­sel­la. Lisäk­si yri­tys jos­sa val­lit­see luot­ta­muk­sen ilma­pii­ri (Nokia 1990 niin kuin minä sen muis­tan) toi­mii tehok­kaam­min kuin yri­tys jos­sa sel­lais­ta ei ole (Nokia 2007 Olli­lan mukaan). Luot­ta­muk­sen ilma­pii­ris­sä yri­tyk­sen joh­to voi alen­taa työn­te­ki­jöi­den palk­kaa hädän het­kel­lä kos­ka yri­tyk­sen työn­te­ki­jät luot­ta­vat yri­tyk­sen joh­don perus­te­lui­hin. Pai­kal­li­nen sopi­mi­nen toi­mii täl­lai­sis­sa yri­tyk­sis­sä. Luo­va tuho tuho­aa täs­sä tapauk­ses­sa hei­kon luot­ta­muk­sen yri­tyk­sen kuten se tuho­si Nokian puhe­lin busineksen. 

    Pai­kal­li­nen sopi­mi­nen luo luot­ta­muk­sen ilma­pii­riä, kos­ka ne yri­tyk­set, jos­sa sel­lais­ta ei ole kuo­le­vat ole­mas­sao­lon taistelussa.

    Ps. Nämä aja­tuk­set eivät ole omia­ni vaan viit­taan esi­mer­kik­si yhden tämän het­ken mer­kit­tä­vim­män ant­ro­po­lo­lo­gin Pete Ric­her­so­nin työhön.

  41. Juk­ka Aaku­la: Yri­tyk­set eivät kil­pai­le työn­te­ki­jöis­tä vain sil­lä mil­lais­ta palk­kaa kyke­ne­vät mak­sa­maan vaan myös työ­viih­ty­vyy­del­lä ja luottamuksella.

    Luot­ta­mus syn­tyy vain kun sopi­muk­set ovat kunnossa. 

    Yri­tys­ten väli­nen kaup­pa perus­tuu samaan kuin työ­nan­ta­jien ja työn­te­ki­jöi­den väli­nen sopiminen.

    Eli taus­tal­la on sop­pa­ri, joka kat­taa 99 % ongel­mil­lis­ta ja ratkaisun

    Ei tuo­ta sopi­mus­ta tar­vit­se tui­jot­taa 24/7/365 vaan se kai­ve­taan esiin kun syn­tyy ongel­mia. Jos sopi­muk­ses­sa ei ole sel­kei­tä sään­tö­jä tilan­teen varal­ta niin syn­tyy rii­ta, jota voi­daan rat­koa pit­kään­kin oikeudessa.

    Jos sopi­mus on huo­no, epä­tark­ka niin ei se oikeus­kaan kun­nol­lis­ta rat­kai­sua kyke­ne tuot­ta­maan vaan jou­tuu teke­mään sen mui­den vas­taa­vien sopi­mus­ten /alan käy­tän­nön mukaan tai vain suo­sii toista

    Luot­ta­mus toi­mii vain kun molem­mat osa­puo­let tie­tä­vät seu­rauk­set eli sopi­mus on aika aukoton

    Ja suo­ma­lai­nen työ­so­pi­mus­la­ki poik­ke­aa olen­nai­ses­ti sak­sa­lai­ses­ta ja ruot­sa­lai­ses­ta .Molem­mis­sa mais­sa työn­te­ki­jöil­lä on laa­ja myö­tä­mää­rää­mi­soi­keus , Suo­mes­sa ei

    Se on suu­ri peri­aat­teel­li­nen ero

    Ellei työ­nan­ta­jan direk­tio-oikeut­ta rajoi­te­ta ja työn­te­ki­jöi­den vai­ku­tus­val­taa lisä­tä niin mikään ei muutu

    Tai muut­tuu­han se, työ­nan­ta­ja voi sanel­la pal­kan­alen­nuk­set , riit­tää, että työ­nan­ta­ja on kuun­nel­lut työn­te­ki­jöi­den valitukset.

    Nyt ollaan menos­sa täl­lä lin­jal­la, jos­sa lisä­tään työ­na­na­ta­jan oikeuk­sia alen­taa palk­kaa yksi­puo­li­ses­ti ja työn­te­ki­jät voi­vat vain vikistä.

    Se, että työn­te­ki­jät saa­vat edus­ta­jan hal­li­tuk­seen on oikeas­taan aika huono,sillä se huo­non­taa tie­don kulkua.Hallituksen jäsen kun ei voi vapaas­ti ker­toa kuulemaansa.

    Työn­te­ki­jöi­den edus­ta­ja hal­li­tuk­ses­sa on työ­nan­ta­jan panttivanki

    Parem­pi on sak­sa­lai­nen mal­li eli työ­neu­vos­to, jos­sa käsi­tel­lään hen­ki­lös­tön ase­maan liit­ty­viä asioi­ta. Sii­nä käsi­tel­lyt asiat voi­daan tie­dot­taa eikä saman­lai­nen vai­tio­lo­vel­vol­li­suus kuin on hal­li­tuk­sen jäse­nil­lä ja lop­pu­tu­le­ma on itse asias­sa pare­mi, kos­ka työ­nan­ta­ja ei saa tah­to­aan läpi kuin neu­vos­ton enemmistöllä

  42. En ymmär­rä EK:n hin­kua liit­to­koh­tai­seen sopi­muk­seen. Sii­nä­hän tulou­tuu ilmi­sel­vät yhteis­maan ja van­gin dilemmat.

    Ensin yhteis­maan ongelma:
    Ensin­nä­kin pal­kan­ko­ro­tuk­set tule­vat suo­raan lii­ton jäsen­ten tas­kuun, mut­ta niis­tä joh­tu­va työt­tö­myy­den mak­sa­vat kaik­ki. Jot­ta lii­toil­le saa­tai­siin edes teo­rias­sa yhtään jär­ke­vät kan­nus­teet, toi­mia­lan työt­tö­myys­kor­vauk­set pitäi­si men­nä lyhen­tä­mät­tö­mi­nä kysei­sel­lä toi­mia­lal­la työs­ken­te­le­vil­tä. Eli työt­tö­myys­va­kuu­tus­mak­sun (taik­ka kas­san jäsen­mak­sun, jos raho­ja ei kerät­täi­si veroi­na) pitäi­si mää­räy­tyä suo­raan sovel­let­ta­van työ­eh­to­so­pi­muk­sen mukaan.

    Ja sit­ten tulee vie­lä van­gin dilemma:
    Jos met­sä­teol­li­suu­des­sa teh­dään kil­pai­lu­ky­ky­loik­ka mata­lil­la pal­kan­alen­nuk­sil­la, AKT voi ulos­mi­ta­ta met­sä­teol­li­suu­den pal­kan­alen­nuk­set kul­je­tus­mies­ten palk­koi­hin. Lop­pu­tu­los on nol­la. Niin­pä met­sä­teol­li­suu­des­sa­kaan ei kan­na­ta yksin maltillistaa.

    Jos liit­to mal­til­lis­taa, mut­ta muut ei, sen jäse­net kär­sii. Jos liit­to ei mal­til­lis­ta ja muut mal­til­lis­taa, sen jäse­net hyö­ty­vät pal­jon. Jos liit­to mal­til­lis­taa kun muut­kin mal­til­lis­ta­vat, ne saa­vat vähäsen.

    Ilmi­sel­väs­ti joh­taa “ei maltillisteta”-politiikkaan, kun mitään kor­di­naa­tio­ta ei oikeas­ti voi har­ras­taa, kos­ka aina löy­tyy joku, joka AKT ei kum­min­kaan sii­hen suos­tu ja ulos­mit­taa kyl­lä aivan kai­ken, mitä metal­li ja paper maltillistaa.

  43. Lii­an van­ha: Tuos­ta löy­tyy link­ki OECD työ­tun­ti­ti­las­toi­hin. Tilas­to ker­too työ­tun­tia per työl­lin­ne per vuosi.Mukana ovat kaik­ki mak­se­tut tun­nit , non osa-aikai­set kuin­ko­koai­kai­set + ylitunnit

    Suom­men luvut alka­vat 1960 alus­ta ja eni­ten tun­te­ja teh­tiin 1964–5n 2075 tun­tia vuodessa.Nyt teh­dään n 1650 tuntia

    Esim Sak­sas­sa on teh­ty aina vähän tun­te­ja per työl­li­nen , nyky­ään alle 1400 tuntia

    Yleis­ha­vain­to on, että teh­dyt työ­tun­nit per työl­li­nen vähe­ne­vät lähes kai­kis­sa OECD maissa

    http://stats.oecd.org/index.aspx?DataSetCode=ANHRS#

    Kiin­toi­saa. Las­kin tilas­tos­ta kaik­ki teh­dyt työ­tun­nit, joi­den mää­rä kävi hui­pus­saan 1990 tie­noil­la ja on sit­tem­min las­ke­nut. Meil­lä on työnantajapula.

    Vuo­si: Kes­ki­mää­räi­set työ­tun­nit per työntekijä:
    Työl­lis­ten koko­nais­mää­rä tuhan­si­na: Työ­tun­nit miljardeina:
    2014 1645 2356 3875620
    2010 1668 2466 4113288
    2005 1697 2421 4108437
    2000 1742 2317 4036214
    1990 1769 2525 4466725
    1980 1849 2359 4361791
    1970 1982 2156 4273192
    1960 2061 2121 4371381

  44. Lii­an van­ha: Työn­te­ki­jän näkö­kul­mas­ta työ­so­pi­mus on yhtä arvo­kas sop­pa­ri kuin esim asun­non tai auton ostosopimus.Eivät nekään ole yhden sivun ´jut­tu­ja vaan aika­moi­sen pumas­kan saa täyt­tää, jot­ta ase­ma on turvattu

    Aka­tee­mi­nen on tänä päi­vä­nä nor­maa­li työntekijä.
    Ylem­piin toi­mi­hen­ki­löi­hin kuu­lu­vil­la sop­pa­ri voi lla hen­ki­lö­koh­tai­nen, mut­ta hei­tä on vain muu­ta­ma pro­sent­ti hen­ki­lös­tön mää­räs­tä, eivät kaik­ki aka­tee­mi­set kuu­lu ryhmään

    Itse olen ollut useas­ti töis­sä ulko­mail­la sin­ne ei työ­so­pi­mus­la­ki ja työ­eh­to­so­pi­mus yll­lä .Niin­pä olen­laa­ti­nut yksi­lö­koh­tai­sen sop­pa­rin, jos­sa ase­ma­ni on tur­vat­tu monen­lais­ten sat­tu­mus­ten varalta 

    Näis­tä sop­pa­reis­ta tulee aika mit­ta­via, kym­me­niä sivuja.

    Mones­ti työ­nan­ta­ja on halun­nut soppariin,että komen­nus voi­daan päät­tää syy­tä ilmoittamatta.

    Vas­ta­pai­nok­si olen vaa­ti­nut , että työ­voi lop­pua ‚mut­ta voin jat­kaa koh­de­maas­sa oles­ke­lua kom­men­nuk­sen lop­puun tai aina­kin sopi­van määräajan.Eli jos kom­men­nus oli­si lop­pu­nut oli­sin siir­ty­nyt ran­nal­le otta­man aurin­koa aina­kin jok­si­kin aikaa. 

    Tosin mai­to­ju­na ei ole minua kohdannut,mutta mon­taa kol­le­gaa kyllä

    Pisin tun­te­ma­ni kol­le­ga viet­ti ran­ta­lei­jo­na­naa­ikaa vuo­den ver­ran täy­del­lä palkalla.

    Yhden sivun kol­le­gat ovat taas jou­tu­neet palaa­maan oitis ja suo­raan kortistoon

    Lisäk­si olen vaa­ti­nut sop­pa­riin, että kotiin pala­tes­sa minul­le tar­jo­taan läh­tö­ti­lan­net­ta vas­taa­va teh­tä­vä ja palkka.

    Ja tätä sop­pa­rin koh­taa olen jou­tu­nut käyttämään

    Yhden sivun kol­le­gat on talu­tet­tu suo­raan oves­ta ulos.

    Sop­pa­ril­la on mer­ki­tys­tä oli se kol­lek­tii­vi­nen tai henkilökohtainen.

    Kave­ria voi­daan leik­kiä alus­sa, mut­ta kun ongel­mia ilme­nee niin ilman kun­non sop­pa­ria sinua vie­dään kuin pässiäteuraaksi.

    Jos asiat suju­vat kuin Ström­sös­sä niin sop­pa­ria ei lue­ta, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti emme elä Ström­sös­sä kuin yhden päi­vän eli sop­pa­rin alle­kir­joi­tus­päi­vän, sen jäl­keen eläm­me reaa­li­maa­ilams­sa ja reaa­li­maa­il­mas­sa luot­ta­muk­sen varas­sa toi­mi­vat vain tyhmät

    Tar­koi­tin yhden sivun sopi­muk­sel­la liit­to­jen välis­tä sopimusta. 

    Hen­ki­lo­koh­tai­sen sopi­muk­sen pitää olla yksi­tyis­koh­tai­nen aina­kin, jos tekee töi­tä ulko­mail­la tai on töis­sä ulko­maa­lai­ses­sa yri­tyk­ses­sä. Eri­lai­sia mal­le­ja on riittämiin.

  45. Tom­pe­lo: Työn­te­ki­jäin edus­tus iso­jen fir­mo­jen joh­dos­sa on myös ongel­mal­lis­ta – pie­niin sitä kai sen­tään kukaan vaa­di – kun osa ammat­ti­liit­to­lai­sis­ta käy luok­ka­so­taa. Yrit­tä­jä: “Nyt puhu­taan huip­pusa­lai­ses­ta stra­te­gias­ta, jol­la selä­täm­me kil­pai­li­jan ja saam­me kus­tan­nuk­sia alas työ­voi­maa vähen­tä­mäl­lä.” Luok­ka­so­taa käy­vä akt:lainen miet­tii itsek­seen: “Hmm, tämä on estet­tä­vä, tai­dan­pa ilmoit­taa suun­ni­tel­mis­ta kai­kil­le kilpailijoille”.

    Työn­te­ki­jöi­den ja toi­mi­hen­ki­löi­den edus­ta­jien läs­nä­olo- ja puheoi­keu­des­ta on koke­muk­se­ni mukaan eni­ten etua nime­no­maan yksi­köi­den joh­to­ryh­mis­sä, ei niin­kään koko “kon­ser­nin” joh­to­ryh­mäs­sä. Jos he näke­vät sään­nöl­li­ses­ti saman infor­maa­tion kuin muu joh­to, uudis­tuk­sien ja muu­tok­sien teko on pal­jon suju­vam­paa. Tou­ko Met­ti­sel­lä näyt­tää olleen saman­lai­sia kokemuksia.

    Joh­to­ryh­män jäsen­ten pitää tie­ten­kin sitou­tua luot­ta­muk­sel­lis­ten tie­don salas­sa­pi­toon. Sekin on toiminut.

  46. Tapio: Tar­koi­tin yhden sivun sopi­muk­sel­la liit­to­jen välis­tä sopimusta.
    Hen­ki­lo­koh­tai­sen sopi­muk­sen pitää olla yksi­tyis­koh­tai­nen aina­kin, jos tekee töi­tä ulko­mail­la tai on töis­sä ulko­maa­lai­ses­sa yri­tyk­ses­sä. Eri­lai­sia mal­le­ja on riittämiin.

    Ei sopi­muk­sen osa­puo­len sta­tus juu­ri­kaan rat­kai­se sopi­muk­sen sivumäärää.

    Yhden sivun sop­pa­ri on toden­nä­köi­ses­ti sen ver­ran epä­mää­räi­nen, että sen juri­di­nen arvoa on nol­la tai se kat­taa hyvin sup­pean alueen.

  47. Lii­an van­ha: Luot­ta­mus syn­tyy vain kun sopi­muk­set ovat kunnossa.
    Luot­ta­mus toi­mii vain kun molem­mat osa­puo­let tie­tä­vät seu­rauk­set eli sopi­mus on aika aukoton 

    Olen aika eri miel­tä. Tie­tys­ti riip­puu työ­pai­kas­ta­kin mut­ta yksi­tyi­sel­lä puo­lel­la luot­ta­mus­ta tukee pal­jon enem­män kuin sopi­muk­set yrit­tä­jän ja työn­te­ki­jän kohtalonyhteys.

    Yri­tys jos­sa ei ole luot­ta­mus­ta, menee nyky­ai­ka­na kon­kurs­siin. Yrit­tä­jäl­lä ja työn­te­ki­jöil­lä on sik­si voi­ma­kas insen­tii­vi toi­mia yhteis­työs­sä ja luo­da puit­teet yhteistyölle.

  48. Juk­ka Aaku­la: Yri­tys jos­sa ei ole luot­ta­mus­ta, menee nyky­ai­ka­na kon­kurs­siin. Yrit­tä­jäl­lä ja työn­te­ki­jöil­lä on sik­si voi­ma­kas insen­tii­vi toi­mia yhteis­työs­sä ja luo­da puit­teet yhteistyölle. 

    Ole­tat nyt täys­työl­li­syy­den. Tilan­ne­han ei ole tämä vaan työn­te­ki­jää voi nyt lyö­dä kuin vie­ras­ta sikaa. Hän ei halua jät­täy­tyä kor­tis­toon, kos­ka siel­tä ei työllisty.

  49. Kun meil­lä alkaa olla pre­ka­ri­aa­tis­sa per­hei­tä, jot­ka elä­vät pysy­väs­sä vajaa­työl­li­syy­des­sä, jol­loin kaik­ki työ on pak­ko ottaa vas­taan, hei­dän ainoa toden­nä­köi­nen yhdes­sä­oloai­ka on sun­nun­tai, kii­tos sun­nun­tai­li­sän. Nyt kun sit­ten halu­taan tämä vie­dä pois, niin ois­ko­han sosi­aa­li­nen tuho hie­man voi­mak­kaam­pi, kuin hyö­ty sii­tä, että sun­nun­tai­na jot­kut saa­vat syö­dä ulko­na edullisesti?

    Vii­me aikoi­na “sito­vas­ta TES­sis­tä” on tul­lut suu­ri mör­kö, joka estää “jous­ton”. Eikö sen tar­koi­tus kui­ten­kin ole olla ikään­kuin “mini­mi­palk­ka”, joka vaik­ka Jen­keis­sä ei käsit­tääk­se­ni pahas­ti talout­ta hait­taa? Jos TES­sis­tä on joten­kin tul­lut sel­viy­ty­mis­tä hait­taa­va “mak­si­mi­palk­ka”, niin eikö vika ole yhtä pal­jon työ­nan­ta­ja­puo­les­sa, joka kai­kis­sa tilan­teis­sa mak­saa vain sen TES­sin ja sik­si työn­te­ki­jä­jär­jes­töt hilaa­vat tätä “mini­mi­palk­kaa” ylös­päin, kos­ka se on ainoa tapa saa­da lisää lik­sas edes menes­ty­väs­sä firmassa?

    Kun tar­vi­taan sitä jous­toa, niin eikö rii­tä, että jous­te­taan sii­tä TES­sis­tä ylös­päin, sil­loin kun mah­dol­lis­ta ja sit­ten tul­laan alas­päin, kun tarvii?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.