Olen yrittänyt olla arvostelematta hallitusta sen olojenkurjistamispolitiikasta, koska olin viime vaalikaudella osa hallituskoalitiota, joka ei tehnyt juuri mitään. Hankala sanoa, että väärin säästetty, jos oli itse mukana välttelemässä vastuuta.
Itse asiassa olin aluksi hiljaa tyytyväinen, että meillä on lopultakin hallitus, joka uskaltaa tehdä päätöksiä. Olihan 12 vuotta päättämättömyyttä on tehnyt maallemme suurta tuhoa.
Viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että vaikka meillä on hallitus, jolla edeltäjistään poiketen on uskallusta tehdä isoja ratkaisuja, taitoa soisi olevan enemmän.
Talousongelmistamme merkittävä osa, joskaan ei kaikki, johtuu siitä, että maamme palkkataso on liian korkea yrityksillemme menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Kun ei voi devalvoida, pitää tehdä sisäinen devalvaatio tai verotuksen kautta fiskaalinen devalvaatio (alentaa palkkaveroja ja nostaa arvonlisäveroa)
Hallitus ei halunnut tai voinut alentaa palkkoja mahtikäskyllä. Keksittiin pidentää työaikaa pitäen kuukausipalkka samana (Mitähän olisi tehty tuntipalkkalaisille tai urakkapalkkaa tekeville?) . Kun se ei onnistunut, piti keksiä jotain muuta.
Mahtikäskyllä lomien lyhentäminen, kaksi palkatonta päivää vuodessa ja ylityö- ja sunnuntaikorvausten alentaminen vastaa oikean kokoista palkkojen alentamista keskimäärin, mutta iskee aivan sattumanvaraisesti eri työntekijäryhmiin. Siistiä sisätyötä tekevät eivät saa sunnuntaikorvauksia eivätkä ylityökorvauksia.
Ylisuuret sunnuntaikorvaukset ovat älytön asia, joka pitäisi saada pois, jotta ravintoloista olisivat sunnuntaisin auki muutkin kuin etniset. Mutta ei sunnuntailisä ole mikään ylimääräinen rasite. Totta kai se on osa kokonaispalkkaa. Jos sunnuntailisä olisi alempi, olisivat arkipäivien palkat vastaavasti vähän korkeampia. Sunnuntaityön ylikompensointi on syytä purkaa mutta ei sitä voi eikä pidä tehdä alan palkkoja alentamalla vaan jakamalla palkkapotti tasaisemmin arkipäivien ja sunnuntain välillä.
On aloja, joissa erilaiset lisät ovat historiallisista syistä merkittävä osa palkkaa ja on aloja, joilla ollaan kokonaispalkkauksessa. (Tunnetaan myös lisäpuutelisä niille, jotka joutuisivat muuten peruspalkalle!) Ei ole mitään oikeudenmukaista siinä, että säästövelvoite kohdistuu edellisiin, mutta ei jälkimmäisiin.
Jos tämäkin esitys oli käynyt läpi kunnon virkamiesvalmistelun, ministereille olisi selvinnyt, kuinka epäoikeudenmukaista ja siksi tuhoon tuomittua ratkaisua he ovat tekemässä.
PS.
Vaikka olen sillä kannalla, että työaikaa pitäisi asteittain lyhentää, en oikein osaa vastustaa tätä julkisten alojen lomien lyhentämistä, vaikka se osuu meidänkin perheeseemme. Ei minusta ole perusteltua maksaa samasta työstä suurempaa palkkaa (sitä se pidempi lomaoikeus tarkoittaa) vanhemmille työntekijöille. Erityisesti se ei ole perusteltua aloilla, joilla nuoret ovat osaavampia ja energisempiä. Nämä ikälisät merkitsevät vain sitä, että vanhemmat työntekijät ovat vähemmän haluttuja ja siksi alttiita työttömyydelle.
Kaipa tässä hallitus yritti oikeastikin sopimisen kautta ja näin saada vaikutukset kohdistettua tasapuolisemmin. Nyt joudutaan käyttämään niitä keinoja, jotka käytettävissä.
Vielä olisi mahdollisuus sopia, mutta kun erityisesti SAK:lla ei halua, niin huonolta näyttää.
Mitä hallituksen sitten olisi pitänyt tehdä tuottavuuden lisäämiseksi ja kustannusten laskemiseksi (jos otetaan huomioon, että maatalous- ja aluetukiin tämä hallitus ei voi koskea)? Keinovalikoima on suppea, jopa niin suppea, että nytkin ehkä astuttiin laillisuuden rajojen yli.
Pohjimmiltaan kyse on käsittääkseni SAK:n vallan mittaamisesta: pystyykö SAK vieläkin pomputtamaan parlamentaarista järjestelmää yhden työntekijäryhmän etuja ajaakseen? Toivottavasti ei loputtomiin, mutta pahaa pelkään, että vielä ei ulkoparlamentaarinen painostus murru.
PS. Miten on mahdollista, että naiset erityisesti kärsivät näiden lisien leikkauksista – kuten olemme saaneet kuulla kerta toisensa jälkeen – jos kerran miesten ansioista selvästi suurempi osa koostuu lisistä.
Päälukujen ongelma TAISTOLAISUUDESTA VIHERTÄVIIN. Yliopistoissa ja korkeakouluissa saa opiskella valtiolta tulevilla rahoilla, jotka eivät ole lainan tapaisia velkasuhteita. Tämä pullisposukerho on nyt asialla valtion ruorissa ja reaalimammonainen maailma on kateissa eikä mikään kannata kas, kun virastoissa ahertaa valtavat joukot joutenoloa lopettelevia kohtuullista palkkaa nauttivaa julkisilta aloilta rahaa jemmaavaa pyrkyriä, jotka ei tee ilman johtajuutta mitään kansan eteen. Ja vihdoin johtajuuden koittaessa, eivät osaa tehdä mitään. Muistan sodan jälkeen 1950 kun menin kouluun ja opin lukemaan Koitto lehteä, mitä tapahtuikaan kun uusi aika koitti uusien ydinvoimalaitoksien rakentelun muodossa. Saksan jääkäri, joka asui Loviisassa, sai airosta päähänsä hukkui sekä kuoli. Tasavalta kiitti airoa heiluttanutta jättämättä tämän laivaston miehen tuomiotta tässä asiassa. Näin on Suomessa Historian Airot viuhuvat!
Kerrohan tästä lisäpuutelisästä, Google palauttaa vain kaksi osumaa ja molemmat tänne blogiisi.
No, eipä kaikki hallituksen esitykset tosiaankaan vaikuta mitenkään viimeiseen asti harkituilta, mutta voi hyvin myös kysyä, että mitä vaihtoehtoja ay-liike kieltäytyessään kaikista mahdollisista uudistuksista jätti jäljelle.
Ihmetyttää, että onko koko maa itseasiassa parin SAKlaisen avainliiton panttivankina (Lyly joutui ilmeisesti tylyttämään muita neuvotteluissa, koska ei saanut valtuuksia sopia oikeastaan mistään). Jotenkin tuntuu hämmästyttävältä lukea joidenkin (oletettavasti) metalliliitolaisten kommentteja siitä miten nousukausi olisi jo mukamas alkanut, kun tilauksia tulee ovista ja ikkunoista ja vienti vetää kuin vanhaan hyvään aikaan. Samalla tilastot kuitenkin kertovat, että teollisuustuotanto, vienti ja tilaukset vähenevät entisestään.
Onko ay-mafian tarkoitus ajaa maan tilanne täysin päin seinää? Hallitus nurin ja SAKlaisten järjestöjyrien kaappaama SDP ”valtakunnan pelastajaksi”?
Toinen vaihtoehto on tietysti se, että ay-korporaatiot elävät täysin reaalimaailmasta eristetyssä Hakaniemen kuplassa. Kuplan sisällä ainoaksi ratkaisuksi löytyy varmaankin vain joku paluu vanhoihin ”kultaisiin aikoihin”…
No, nyt kun Akavakin on lähdössä mukaan rettelöintiin, niin tulipa vihdoinkin toteutettua pikään harkinnassa ollut veto ja laskettua omalta pieneltä osaltaan työntekijöiden järjestäytymisastetta (sen verran monta kertaa ”isot pojat” ovat vetäneet akavalaiset kölin ali, että hämmästyttää Akavan hinku kerta toisensa jälkeen liittyä muiden völjyyn tällaisissa tempauksissa – esim. uskookohan kukaan, että jos SAK ja STTK saavat itselleen epämiellyttävimmät muutokset kaadetuksi, heiltä riittäisi vielä solidaarisuutta hyvätuloisten raippaveron poistamiseksi…)
Saatan tiedoksi, että olen asiasta täsmälleen samaa mieltä. Ehdotetut keinot ovat vaikutuksiltaan epäsuhtaisia, osin sattumanvaraisia ja siksi minun mielessäni aivan epäoikeudenmukaisia.
”Siistiä sisätyötä tekevät eivät saa sunnuntaikorvauksia eivätkä ylityökorvauksia.”
En voi muuta kuin ihailla kokoomuksen kykyä (ja härskiyttä) pitää kiinni oman äänestäjäkuntansa eduista.
En ole ikinä pitänyt Sipilää minään suurena visionäärinä, joten olisi kohtuutonta vaatia häneltä ja poppooltaan yli-inhimillisiä suorituksia. Melkoinen houdini tarvittaisiin, mikäli tosissaan nykytahtinen velkaantuminen saataisiin taittumaan ilman, että työntekijät tulevat ottamaan takkiinsa tavalla tai toisella. Kurjuuden ”oikeudenmukainen” ja tasapuolinen jakaminen olisi tietysti suotavaa – siinä mielessä paketti ei ollut ehkä täydellinen, mutta ihan kohtalaisen hyvä ottaen huomioon, kuinka suuri osa tarvittavista työkaluista on piilotettu ay-järjestöjen kassakaappeihin. Mutta jos nämä toimet herätti jo tämmöisen reaktion, alan minäkin uskomaan että Suomella ei ole enää toivoa. Kun ne varsinaiset leikkauksethan ovat vasta tulossa…
Itse ainakin olen valmis lisäämään tehtyjä työtunteja samalla kuukausipalkalla, jos maamme vientimenestys on siitä kiinni. Tuo lisien leikkaaminen osuu tosiaan sattumanvaraisesti eri ihmisiin..
Toisaalta jos mitään uusia, haluttaja ominaisuuksia sisältäviä, tuotteita ei saada kehitettyä niin teemme vain enemmän turhaa työtä…. 🙂
Antero Vartia Vihreistä kirjoitti hyvin Uudessa Suomessa että on periaatteessa samalla kannalla kuin hallitus.
On varsin erikoista, että on vuosikausia kerätty ideoita siihen miten valtio voisi tehdä leikkauksia hallitusti, mutta en ole nähnyt kovin montaa näistä ajatuksista toteutettavan?
Meillä on demokratia – mitäpä jos Hallitus teettäisi ensin alkuun muutamalla tunnetulla riippumattomalla tutkimuslaitoksella selvityksen siitä miten kansa haluaisi säästää näistä vaitoehdoista:
http://yle.fi/uutiset/mista_sina_saastaisit_jos_olisit_ministeri_kokeile_laskurilla/6544401#false
Politiikastahan voi oppia sen, että mitä tahansa asiaa voidaan aina perustella puolesta ja vastaan, mutta nyt pitäisi selvitää se mitä kansa oikeasti haluaa – äänestystulos ei ollut mikään juridinen mandaatti tehdä mitä tahansa, koska hyvin epäselvää oli mitä eri puolueet oikeasti ajavat. Puhutaan ”vanhasta mandaatista”, mutta nykyisten kannatusmittausten valossa se tuskin sitä on. Jos nyt vielä lyhyesti tiivistän: demokratiassa ei välttämättä ole kyse parhaan vaihtoehdon valinnasta vaan yhteiskuntarauhan säilyttämisestä.
Hallituksen iso virhe on ollut, että he ovat onnistuneet tekemään säästöistä monen silmissä moraalisen kysymyksen ja yllättäen ay-liike on tämän kysymyksen moraalinen voittaja. Aika harva varmaan koki sympatioita lakkoilevia ahtaajia kohtaan, mutta poliiseja ja kätilöitä kohtaan tilanne on erilainen.
Voittajat ja häviäjät ovat tietenkin jo selvillä etukäteen – köyhät kärsivät sekä leikkauksista että lakoista eniten, eikä hyvinvoivalle osalle lakkoilulla ole juurikaan merkitystä. Samoin, ratkaisukin on tiedossa jo etukäteen – jollain tavalla asioista pitää päästä sopuun. Veikkaan että Sipilän hallitus on valmis palaamaan neuvottelupöytään, koska ay-liikkeen muodostama ulkoinen ja perussuomalaisten sisäinen paine käy tätä menoa aika valtavalksi.
Tässä ei ole kyse säästöistä vaan kilpailukyvyn parantamisesta, sisäisestä devalvaatiosta.
Hienoa että meillä on viimein hallitus, joka kykenee päätöksiin. Samalla olisi kuitenkin tärkeää kannustaa työntekijöitä ja työnantajia neuvottelemaan nopeasti kompensaatiosta peruspalkkaan niillä aloilla, joilla sunnuntailisien poistaminen yhdessä muiden toimien kanssa pudottaa ansiotasoa yli 5%. Esimerkkejä tällaisista aloista olisivat varmaankin poliisit, kätilöt jne.
Miksi poliitikot ei ole muuttanut työlainsäädäntöä ja esim työlakia vaikka mailma ympärillä on muuttunut enemmän savupiipputeollisuudesta palveluyhteiskuntaan. Onko todella sunnuntai pyhä? Samalla toiselle ihmisryhmälle kaupan työntekijöitä se sitä ei tule enää olemaan kun kauppojen aukiolot vapautetaan ja sitten leikataan vielä palkasta 10% + prosenttia. Tulevaisuudessa kun sunnuntailisä ilmeisesti on 0-75% välillä ja työnantaja voi sen ns naamakohtaisesti päättää. Ollaan sitten tosi tasa-arvoisia lain edessä. Yhdenvertaisuuslaki.
Tälläisen kuvan sai ainakin allekirjoittanut hstv keskustelusta kansanedustaja Lepomäen puheista. http://www.hs.fi/talous/a1441704960094
Reilua eikö.. halpuutusta kerrakseen.
Kyllä minä noita jälkien hangessa askeltaisin.
Voi myös kysyä kumpi on rasittavampaa olla silloin tällöin sunnuntaisin töissä vai joka hemmetin arkipäivä.
Ilta- ja yötyökorvauksia voisi kasvattaa koska niistä on tekijälleen (terveys-)kustannuksia.
Mihin perustuu usein kuultu väite, että Suomen palkkataso on yrityksillemme liian korkea menestymiseen? Jos poistamme tarkastelusta Nokian matkapuhelintoiminnan alasajon, Venäjän-kaupan hiipumisen, maailmankaupan kasvun keskittymisen markkinoille, joissa Suomen osuus on vähäinen, niin mitkä faktat tukevat tätä johtopäätöstä?
Julkisen sektorin pitkät lomat alkavat 15 vuoden palveluksen jälkeen. Monessa tapauksessa nyt tehty päätös ei varsinaisesti säästä työnantajalle kuin 3 pv lomarahan vähenemisen verran. Sijaisia kun ei loman ajaksi palkata läheskään kaikkiin töihin. Sen sijaan ns. kokemuslisä, jota myös maksetaan esim. 15 ja 20 v palveluksen jälkeen prosentuaalisena korotuksena, säästäisi suoraan työnantajan kuluja ja olisi lisäksi säästökohteena paljon mielekkäämpi ja oikeudenmukaisempi. Joka tapauksessahan palkkauksen perusteena on tehtävän vaativuus ja siitä suoriutuminen, joten ikälisäjäänteiden poistaminen olisi perusteltua.
Jos liian korkeita palkkoja halutaan kompensoida yrityksille, miksi tätä ei sitten tehdä verotuksen kautta? Ansiotulojen verotus on laskenut tasaista tahtia. Jos palkkoja on tarve leikata, niin käyhän se sitten tuloveroa nostamalla ja ohjaamalla verokertymä vaikkapa yhteisöveron laskemiseen.
Olen sitä mieltä että meidän ylempien toimihenkilöiden tai valtion asiantuntijoiden kohtuullisen korvauksen takaa vain työpaikkaliikkuvuus. Duunareilla on lakkoaseensa, jolla tehdas voidaan laittaa kiinni.
Pidän aika todennäköisenä ettei esim. AKT:n nimenkirjoittajien puumerkkejä kovin herkästi tule seuraavan työehtosopimuksen alle, jos se tarkoittaisi jäsenten palkkapussin ohentumista. Eli mahdollisille lainsäädännön pakottamille palkanlisien/etuuksien pienemisille mitä todennäköisimmin haetaan täyttä kompensaatiota joko talukkopalkkojen korotuksilla tai uusien/muiden lisien kautta.
Jos näin käy laajasti, niin hallituksen kannalta pakottavan lainsäädönnön tulos oli vain palkansaajien suututtaminen.
Lisää aiheesta täällä:
https://jounimartikainen.wordpress.com/2015/09/10/kaikki-valta-on-tyomarkkinajarjestoilla-edelleen/
Oletko nyt ihan varma tästä? Kun minä en ole. Enkä tarkoita nyt sitä kulmaa, että suomalaiset yksikkökustannukset ei ole sen kummempia kuin Saksassa tai Ruotsissa, vaan sitä että en ole ollenkaan vakuuttunut että meillä on kilpailukykyongelma.
Kyllä, kauppatase on heikentynyt vaikkapa vuoteen 2006 verrattuna. Mutta kun se on kokolailla tasapainossa, ja vertailukohta oli huomattava ylijäämä.
Euroalueen ulkoinen kauppa on tasapainossa, koska Euro kelluu, sekä teoriassa että empiirisesti. Euroalueen sisällä taas yhden maan ylijäämä on toisen alijäämä, siis ihan kirjanpidollisena väistämättömyytenä. Silloin 2006 tilanne oli se että mailla kuten Kreikka tai Espanja oli suuri alijäämä, ja minä en nyt oikein usko että tuohon halutaan palata.
Eli epäilen vahvasti että ajatus siitä että talous kasvaisi vientivetoisesti on yksinkertaisesti talouspoliittisesti mahdoton.
Samaa mieltä monesta asiasta, mutta hallituksen käytössä olevan työkaluvalikoiman heikko laatu on valitettava tosiasia – ellei joku osaa ehdottaa parempia työkaluja.
AY-liikkeemme perusongelma lienee se, että sopimusta ei voi saada aikaan ilman palkankorotuksia (jossain muodossa) – vaikka olisi millainen lama. Ajatuksena on ollut, että ei se pari lamavuotta mitään ennenkään ole haitannut, nousukausi tulee heti sen jälkeen ja korjaa tilit.
Nyt kun on kärsitty seitsemän vuotta, niin taantuman aikaisetkin korotukset ovat kumulatiivisesti todella isoja samaan aikaan kun taloudessa ei ole oikeasti ollut enempää jaettavaa, vaan vähemmän.
Nimim. itsekin ammattiyhdistykseni jäsen, päättävissä elimissä 2005-8.
Mitenköhän tämä on oikein tämä(kään) vaalikauden aikana ilmentynyt?
Kummasti omaan mieleen tulee viimeajoilta vain laskelmia, joissa verotuksen, tulonsiirtojen yms. muutokset satavat mannaa pien- ja keskituloisten syliin, kun taas jostain 5000-6000 €/k rajan jälkeen on näkyvissä ollut pelkää miinusta.
No, voihan se tietysti olla niin, että sekoomus katsoo kannattajakuntansa koostuvan nykyään vain sari sairaanhoitajista ja olli opettajista… Jotenkin tuntuu, että tämä käsitys muuttuu aika pian myös vallitsevaksi todellisuudeksi.
Nim. ”kenenkään verotus ei tällä vaalikaudella kiristy”
On outoa haukkua ay-liikettä haluttomuudesta tehdä vaikeita ratkaisua. On kuitenkin sovittu kaksi nollalinjan raamisopimusta ja eläkepaketti, jonka vuoksi on lakkoiltu ympäri Eurooppaa. Ne jotka ovat tutustuneet työehtosopimusjärjestelmään, ymmärtävät ettei nopeita muutoksia siihen tehdä viikoissa. Kysymys on monesti kuukausia kestävistä valmisteluista ja neuvotteluista. Kumpikin osapuoli kääntää jokaisen kiven polulla ja yrittää saavuttaa mahdollisiman hyvän lopputuloksen.
Yhteiskuntasopimus oli järkevä yritys, mutta sille ei annettu sen tarvitsemaa aikaa. Pitää muistaa ettei yhteiskuntasopimus neuvotteluita puhaltanut poikki työmarkkinajärjestöt vaan hallitus. Se saa syystäkin epäilemään haluttiinko sopimusta, vaikko halttu tulos. Miksi ay-liike heikentäisi olemassa olevaa työehtosopimusta kesken sopimuskauden? Se olisi itse liikkeelle painolasti. Nyt olisi järkevää hallitukselta palata neuvottelupöytään ja aloittaa alusta, muuten osapuolet kaivautuva vain syvemmälle poteroihin.
Tämä ei taida edustaa vihreiden virallista kantaa? Ville Niinistö kun on joka mediassa huutamassa kuinka hallitus ei tee mitään oikein, muttei itselläänkään ole kovin konkreettisia ehdotuksia. Kun luin kirjan ”jäähyväiset eduskunnalle” oli siellä mainittu monia hyviä keinoja uudistaa yhteiskuntaamme. Niitä kannattaisi tuoda rohkeasti esiin.
Häh? Onkohan se nyt ihan noinkaan?
Onko se suurikin ETU, jos esimerkiksi esimiesasemassa (nimellisesti?) oleva kokoomuslainen(?) ei saa ylityökorvauksia tai muitakaan korvauksia joutuessaan jäämään iltaisin tai tulemaan viikonloppuisin töihin siihen ”siistiin toimistoon”? Kukaanhan ei näitä ”esimiesaseman haltijoita” ylitöihin komenna, työt on vain tehtävä määräaikaan mennessä. Näin on vastuuntuntoinen ihminen yleensä tottunut ja pyrkinyt myös tekemään. (Esim. maan ja sen firmojen tilaukset, ”rattaiden liikkeen” ja kuljetukset vaarantavista lakkolaisista ja lakkojen puuhaajista en ehkä menisi takuuseen. Eivätkö he todellakaan ymmärrä maan nykytilaa?).
Eräs tuttuni harmitteli aikoinaan kovasti, kun alaisensa saivat viikonlopputöiden ja ylityökorvausten myötä hänen ansioitaan selvästi isommat tienestit, vaikka työaika ”työmaalla” (toimisto ml.) oli hänellä muita mittavampi. Ylimääräinen työ ei vain hänen kohdallaan ansioissa juuri mitenkään näkynyt.
Jos esim. sunnuntain osalta on ylityökorvaus ollut tähän asti 100%, ei kukaan voine väittää, etteikö 75%:n ylityökorvaus olisi jatkossakin edelleenkin huomattavan suuri lisäkorvaus sunnuntaina tehdystä työstä. Jos tuota pienehköä muutosta joku itkee, pitäisi kai ottaa myös huomioon, että mainittu ylityökorvaus tulee käsittääkseni kuitenkin monille normaalin tuntipalkan lisäksi. Kaikille ei tule! Esimerkiksi itse sain viimeksi ylityökorvauksia muistaakseni joskus aikoinaan viime vuosituhannen puolella. Nyt elämme toista aikaa …
On syytä ottaa huomioon, että Suomessa on myös ihmisiä, jotka eivät saa iltaisin tai viikonloppuisin tehdystä työstä lisä-palkkaa lainkaan. Työt on vain tehtävä, suunnitelmat laadittava, kyselyihin vastattava, tarjoukset lähetettävä ym. jne.. (muutenhan ei firma pysy kauan pystyssä). Tästäkö etu(?)-periaatteesta nyt siis kokoomus pitää mielestäsi niin ”härskisti” kiinni?
Pitäisiköhän ehdottaa hallitukselle, että saattaisivat maassa ihan vain tasa-arvon nimissä kaikki ryhmät tuon saman etu(?)-periaatteen piiriin? Se olisi ehkä nykyistä menoa tai tehtyä linjausta paljon oikeudenmukaisempaa …
Eilen ja tänäänkin oli kuulemma varsin kauniit ja lämpimät viikonlopun säät ja vieläpä auringonpaistettakin!
Koska hallitusohjelmaan oli kirjattu yhdeksi tavoitteeksi, ettei veroastetta nosteta. Alunperin hallituksen ideana oli toteuttaa nimenomaan fiskaalinen devalvaatio laskemalla sosiaaliturvamaksua ja rahoittamalla tuo arvonlisäveron nostolla, mutta tuosta luovuttiin ja päätettiin rahoittaa se noilla julkisen sektorin lomien ja lisien leikkauksilla.
Liian yksinkertaista ja toimivaa – helposti voisi rahvaalle tulla käsitys, että valtion johtaminen onnistuu vähemmälläkin vaivalla.
Väitteet kuuluvat, että suomessa maksetaan liikaa palkkaa ja tehdään liian vähän töitä. Vertaillessa näitä menestyneisiin euroopan maihin käy ilmi, että kumpikaan ei pidä erityisesti pidä paikkaansa.
Vertaillessa suomea muihin maihin käy ilmi lähinnä se, että osinkojen kokonaisverotus on alhainen ja julkinen sektori on suuri. Pitäisikö tappaa hieman byrokratiaa ja nostaa veroja sieltä, missä on varaa?
Miten hemmetissä Suomi voi aina olla kilpailukykymittausten kärjessä, jos kilpailukyky on niin huono? Palkkataso ainakin lienee jotain alle länsieurooppalaisen keskitason. Ovatko johtaminen ja markkinointi siis tosiaan niin heikoissa kantimissa suomalaisissa yrityksissä, ettei myydyksi saada kuin huikealla alihinnalla?
Ja miten hemmetissä sekin on rivityöntekijöiden vika, jos firmat käyttävät investointirahat osinkoihin ja osakkeiden takaisinostoihin? Ainakin toimenpiteiden osalta näin näyttäisi kovasti olevan, koska palkkamalttia noudatettiin laman lisäksi jo sitä edeltävällä nousukaudella juuri investointeja ja työllisyyttä silmälläpitäen.
Ammattiyhdistysten varmaan pitää seuraavaksi ruveta lisäämään TES:iin investointilausekkeita jne., koska työnantajapuoli ei enää osaa yritystoimintaa…
”Sunnuntaityön ylikompensointi on syytä purkaa mutta ei sitä voi eikä pidä tehdä alan palkkoja alentamalla vaan jakamalla palkkapotti tasaisemmin arkipäivien ja sunnuntain välillä.”
Voi hyvinkin olla, että uudet työehtosopimukset siirtyvät tähän suuntaan, koska pakkolaki siihen ohjaa. Hallitus ei tätä asiaa voi päättää.
Ymmärtääkseni tuo sunnuntain 100 %:n korotus on laissa, joten siitä valtiovalta on kyllä päättänyt.
”Kun ei voi devalvoida, pitää tehdä sisäinen devalvaatio tai verotuksen kautta fiskaalinen devalvaatio (alentaa palkkaveroja ja nostaa arvonlisäveroa)”
Mitä arvonlisäveron nostolla saataisiin?
Heinäkuussa teollisuuden arvolisäverojen bruttokertymä vajosi edellisvuodesta 8,6 prosenttia ja kaupan puolella vajoaminen oli 4,9 prosenttia. Nettokertymä putosi huimat 9,4 prosenttia.
Autoveroa nostettiin. Mitä tapahtui? Autokauppa romahti ja autoverojen kertymän on romahtanut sen myötä.
Saksassa ALV on neljänneksen matalampi kuin Suomessa. Mikseivät Saksa-fanittajat vaadi Suomea laskemaan ALV:a 24 prosentista Saksan 19 prosentin tasolle?
Tämä sisäisen devalvaation tie on tuhon tie. Mitäpä jos Sveitsi aloittaisi sisäisen devalvaation. Siinä menisi maan prestiisi ja laatukuva maailman markkinoilla. Suomella taitaa tämä maine jo olla koetuksella.
Suomella on väärä valuutta ja Suomeen ei enää edes investoida. Ruotsi porskuttaa ylisuuresta siirtolaisuudesta huolimatta.
Odekin on kannattanut helikopterirahoitusta, ja ALV:n laskeminen olisi helikopterirahoitusta. Väittäisin, että sen dynaamiset vaikutukset talouteen olisi erittäin piristävät ja ALV-verojen kertymä kasvaisi.
Kyllä, päätöksiä perustellaan sisäisellä devalvaatiolla ja kustannuskilpailukyvyllä. Niille kaipasin tuossa edellä perusteluita.
Nyt yritysten kilpailukykyä pyritään parantamaan alentamalla niiden kustannusrakennetta 1,72 prosenttiyksikön verran. Tämä toteutetaan 850 milj. tulonsiirrolla yrityksille ja siihen tarvittavia säästöjä haetaan mm. julkisen sektorin lomapäivien lyhennyksellä. Tämä ilmenee hallituksen laskelmista. Minä totesin, että tällä tavalla säästöä ei synny monessa tapauksessa kuin marginaalisesti. Sen sijaan kokemuslisiin puuttumalla syntyisi, siksi nostin asian esille.
Pidän valitettavana, että sekä perustelut että valitut ovat niin huonoja kuin ne nyt ovat. Politiikan uskottavuus myös karisee, kun kansalaisille tarjoillaan ratkaisuja ja perusteluita, jotka eivät kestä vähäistäään kriittistä tarkastelua. Tämä heikentää valmiutta mukautua tarpeellisiin ja perusteltuihinkin muutoksiin, joita niitäkin kiistatta on.
Kyllä tämä aika hyvin kohdistuu Sari Sairaanhoitajaan – ja muihinkin hoito- ja hoivatyötä tekeviin.
Kyllä varsin kaukana ollaan kilpailukyvyn parantamisesta… suoranaisia vaikutuksia ei ole lainkaan ja epäsuoriakin minimaalisesti, tuskin kunnat tai valtio verotusta tämän vuoksi keventävät. Makrotasolla näyttää hyvältä, ruohonjuuritasolta ei miltään.
Minulla on yli 15 yksityisellä puolella vietetyn työvuoden jälkeen lomaa 4+1 viikkoa (25 arkipäivää).
Liekö julkisella puolella kenelläkään niin vähän lomaa?
Kyllä tuo ns. yhteiskuntasopimus olisi ollut historian suurin huijaus Suomessa – miljardiluokan tulonsiirto palkansaajilta sijoittajille. Työllisyysvaikutukset samaa luokkaa kuin Kataisen hallituksen yhteisöveron alennus 800 miljoonaa: työllisyysvaikutukset 0, osinkoihin lisää 800 miljoonaa.
Jos ay-liike olisi tuon hyväksynyt, eipä olisi ollut ay-liikettä enää kauaa – ehkä se olikin tarkoituksena.
On muuten huomattava, että ei kaikilla niin kovin huonosti mene, sekä verohallinto että Nordea ennustavat tälle vuodelle ennätyssuuria osinkoja, 10,5 miljardia. Voisi luulla, että siitä riittäisi siivu investointeihinkin, mutta ei siltä näytä.
Eiköhän ”ne pojat” kehittele parhaillaan yhteiskuntasopimus 3.0:a, joka kelpaa Pyhälle Kolmikannalle. Tietoa minulla ei ole mutta iän ja kokemuksen tuomaa vainua.
Minusta Sipilän paketti ei ole oikeasti kenenkään edun mukainen. Jos on todella niin, että kustannukset ovat liian suuret, olisi ilman muuta yksinkertaisinta tehdä esim. keskimäärin 4% leikkaus kaikkiin palkkoihin vaikka niin, että se painottuisi korkeampiin palkkoihin. Sillä saataisiin vähintään sama oletettu hyöty, mutta työehdoista sopimista ei rajoitettaisi. joskus tulevaisuudessa palkat taas nousisivat, ja olisi yhteisellä sopimuksella mahdollista esimerkiksi tehdä vaihtokauppoja työajan ja palkan välillä. Jos työajoista ja muista ehdoista ei voida sopia, kaikki työntekijöiden vaatimukset kohdistuvat palkkoihin, ja se ei millään voi olla työnantajapuolenkaan etu.
Niin – nyt kun se eroilmoitus on jätetty, niin on alkanut mietityttämään, että miksi ihmeessä liittoon on tullut ikinä kuuluttuakaan. Ei meinaan reilun parinkymmen vuoden ajalta tule mieleen ensimmäistäkään parannusta, joita erityisesti asiantuntijoiden työehtojen parantamiseksi olisi tehty (edelleen matkustetaan ihan omalla ajalla vaikka olisi kuinka pyhä tai mikä tahansa – omiin hautajaisiin sentään kai saa osallistua).
Päinvastaisesta ei taas ole kovinkaan vaikea etsiä esimerkkejä – mm. tehtävien vaativuuden mukaisen palkkausjärjestelmän vastustaminen henkeen ja vereen (seurauksena toinen osapuoli on samalla jäädyttänyt meriittikorotukset, joten tehtäviin nähden palkkaus alkaa olemaan monessa tapauksessa aika ”jännä”).
Ehkäpä se ilmainen opiskelijajäsenyys on tosiaankin tehokas täky, joka saa ainakin laiskimmat pysymään jäseninä pitkään valmistumisen jälkeenkin…
Entäpä jos Sipilän tarkoituksena on myös osoittaa, kuinka rajoitettu ja epätasainen keinovalikoima hallituksella on käytettävissään verrattuna siihen, mitä työmarkkinaosapuolilla on. Esimerkiksi pakkaspäiviä hallitus ei voi poistaa, koska niitä ei ole lainsäädännössä.
Kyllä AY-liike kantaa ison vastuun siitä, ettei se hyväksynyt 5% tavoitetta kilpailukyvyn parantamiseksi. Jälkeenjääneisyys oli aika yleisesti todettu, joten hallituksen ”yksipuolinen sanelu” on aika kova väite.
”On muuten huomattava, että ei kaikilla niin kovin huonosti mene, sekä verohallinto että Nordea ennustavat tälle vuodelle ennätyssuuria osinkoja, 10,5 miljardia. Voisi luulla, että siitä riittäisi siivu investointeihinkin, mutta ei siltä näytä.”
Rationaalinen yrityshän investoi jos sen odotettu tuotto on tarpeeksi suuri, nyt suurin osa yrityksistä vaikuttaisivat uskovan että tällaisia investointikohteita ei ole tarpeeksi.
Jotta investointeja olisi enemmän niin pitäisi joko kysyntää tuotteille olla enemmän, tai sitten vaaditun tuoton laskea.
Vaadittu tuottohan riippuu yritysten riskihalukkuudesta (mihin on varmaan vaikea vaikuttaa) ja siitä paljonko investoimatta jättäminen tuottaa (tuon päättää lähinnä EKP, miksiköhän ohjauskorko on vieläkin 0.25% vaikka ruotsissa näyttäisi -0.25% toimivan ongelmitta?).
Kysyntään suomen ulkopuolella nuo hallituksen ehdotukset auttavat, mutta kotimaista kysyntää taitavat laskea entisestään. Tuohonkin auttaisi matalammat korot (pienempi tuotto säästämiselle -> enemmän kulutusta).
Ei se ole Suomen kokoiselle pienelle maalle mikään mahdottomuus, todisteena nyt vaikkapa se valtavan ylijäämän vuosikymmen n. 1998-2007. Toki euroalueen vienti ulospäin on tasapainossa, ja osa toimenpiteistä on semmoisia jotka tapahtuu muiden euromaiden ”kustannuksella”, mutta minkäs teet – jos muut euromaat ovat de facto meidän kilpailijoita, niin sitten me kilpaillaan niiden kanssa eikä anneta luovutusvoittoa vain ”reilun pelin” hengessä.
Tai jos tuota pidetään jotenkin epäeettisenä tai kestämättömänä, ei sitten kilpailla vaan vaihdetaan suosiolla kynsisaksien sijasta puutarhasakset kouraan ja aletaan leikkauksiin. Itse valitsisin kuitenkin tuon kans.väl. kilpailun sääntöihin sopeutumisen sen kaikessa nihilistisyydessäänkin mieluummin kuin talouspoliittis-ideologisen itsemurhan, ja sitä kautta tapahtuvan hyvinvointivaltion romuttamisen.
Keäslukemisenani on ollut Adam Smithin Kansojen varallisuus.
Ehkä ymmärsin väärin. Smith tuntuu pitävän sisäistä kysyntää talouden kannalta ensisijaisena. Viennin suosiminen suosii vain rikkaita kauppiaita.
Nollalinjalla tälläinen leikkaus on tehty vuosittain jo pidemmän aikaa. Seurauksena ei ole ollut lisää työpaikkoja, vaan lisää tuloeroja.
Se, että matka-aika ei ole työaikaa, on muuten eduskunnan säätämässä työaikalaissa – koetapa erota siitä myös!
Osmo: ”Talousongelmistamme merkittävä osa, joskaan ei kaikki, johtuu siitä, että maamme palkkataso on liian korkea yrityksillemme menestyä kansainvälisessä kilpailussa.”
Niinhän sitä väitetään, mutta se on vain osatotuus. Pieni osa.
Ne, jotka osaavat, tekevät (esim. Valmet Automotive, Meyer Werft, Kone, viimeisimpänä Sandvikin Turun tehdas jne.), ne jotka eivät osaa, ruikuttavat ilmaista rahaa – jota Sipilä niin auliisti oli tarjoamassa… ja kuka nyt investoisi, jos ilmaista rahaa on tulossa.
Kukapa pitää palkansa alentamisesta?
Arkipyhtät lienevät pääosin ihan ok, mikä on hyvä alku.
EK:n liittojen lobbaus ei tainnut olla ihan tasapuolinen. Siksi päällimmäisenä nousee se, että _neuvotteleminen_ on tärkeää. Siinä saadaan kulmia hiottua pois. Aikaa on sentään vielä ensi syksyn TES kierrokseen.
AY-liike ei voi julkisesti suostua paljoonkaan, siellä johto muuten vaihtuu. Silti jotain voitaneen hyväksyä vaikka ei kannateta. Jos päivän lakkoilu riittää pahan mielen purkamiseen, oikein hyvä sekin.
Sunnuntailisä satunnaisesta ylityöstä ja osin muutennkin on pientämisen paikka. Niille, jotka tekevät säännöllistä vuorotyötä tämä iskee todella satunnaisesti. Hoitoalalla se on alle pulet hoitajista – neuvottelussa olisi voinut jotain muutakin keksiä.
Pitkt lomat on leikattu valtion yhtiöittämissä firmoissa jo aikaa, uusissa työsopimuksissa. Suraviivinen linaj ei liene ihan se paras.
Ylikopemsoivaa km-korvausta ei leikata. Sekin on joillakin aloilla muuttunut vakiintuneeksi osaksi palkkaa siinä kui sunnuntain vuorot. OAJ jää paitsi näistä talkoista ja ne, joilla on kokonaistyöaika.
Sairaspäivien osalta karenssipäivä on sikäli nurinkurinen, että kaikkinainen etätyö tai muu kiinnostus voinnin puitteissa tehdä yhtään mitään on sitten nolla. Ihan hyvä jos tuota haettiin. Samalla sitä voi olla pois sen kuumeettoman päivänkin, kun kerran siitä maksaa…
Oikeusministerillä on lainsäädännössä varsin haastava kirjoitusurakka. Pahempaa on, se että tuolla tyylillä saadaan aikaan paluu menneisytteen, joka ei ole kansakunnan etu.
Surullista mutta totta:
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2015/09/13/vaikea-myontaa-ilman-euroa-tama-olisi-jo-ohi/201511798/170
Minkähänlaisessa ihmepuljussa olet ollut jäsenenä ?
Yhdistys kuvastaa jäseniään. Kun aikoinaan liityin liitoon niin meni pari vuotta ennen kuin tuli kiinnitettyä huomiota,etä se oli vanhojen herojn kerho,joka ei ollut kiinnostunut työelämän kehitämisestä.
Niinpä muiden nuorten kanssa kaappasimme vallan ja pitimme politiikan uusiksi-
Vaativuuden mukainen palkkaus oli yksi ja se toteutui, samoin lisätyöstä sai korvauksn etc
Kyllä tässä on kysymys myös julkisten menojen säästöistä.
Nuo lisäleikkaukset koskettavat erityisesti julkista sektoria.
Samoin työajan pidennys vähentää henkilöstön määrän tarvetta ehkä jollain 20000 henkilöllä
Summista onvielä vaikea sanoa mitään tarkkaa mutta karkea arvio säästöstä olisi jotain 4 miljardin luokkaa ?? Ja siitä siirtyisi viennin tukemisen n 1 miljardi ?
Esimiesasemassa olevalle kuuluu suurempi palkkaa vastuun ja vallan myötä. Jos palkka on kehno, ei siitä pidä tavallista työntekijää syyttää. Yrittäjällä taas on vapaus hoitaa työnsä miten haluaa, tehdä niin paljon tai vähän töitä kuin haluaa. Hän kanta toki riskit mutta kerää myös voitot. Palkkatyöläinen taas on pakotettu tulemaan töihin silloin kuin työnantaja päättää, ja veemäisistä työajoista, ekstratyöstä ja töihin valuvista viikonlopuista pitää maksaa korvaus. (Näin ainakin pitäisi olla, en nyt lähde väittämään että yrittäminen olisi ruusuilla tanssimista ja pakkoyrittäjyyttä valitettavast on jatkuvasti enemmän.)
Teen paljon sunnuntai- ja iltatyötä ja minusta sunnuntailisä voisi hyvin olla vaikka 50%, jos samalla tasoitettaisiin palkkaeroa sunnuntaihin ja muihin päiviin (nyt sunnuntai on varsinkin monelle nuorelle laihoina aikoina palkatulle merkittävä palkan osa). Viikonlopputyöstä pitää kuitenkin mielestäni maksaa kunnon korvaus, koska se tarkoittaa melkein aina epäsäännöllistä työaikaa joka hankaloittaa vapaa-aikaa. Vapaapäivä maanantaina ja toinen torstaina ei ole sama asia kuin tavallinen vapaa viikonloppu.
Se minkä minä ja moni muu varmasti kokee epäreiluksi on se että nyt samaan aikaan sekä leikataan sunnuntailisiä että lomia ja vieläpä rajusti. Nämä leikkaukset kohdistuvat usein samoihin ihmisiin. Olen yksityisellä sektorilla töissä ja saan juurikin sen 36 lomapäivää, siinä on 6 ekstraa epäsäännöllisen työn vuoksi. Eli nyt minulta ollaan viemässä huomattava määrä vuorotyöläisen rahallista ja lomallista etua kerralla.
Alallaoloon perustuvat lisälomapäivät joutaisivat minustakin unholaan. Lisälomaa voisi olla jatkossakin jos tekee vuorotyötä, menetetyn vapaa-ajan ja työn kuormittavuuden takia. Aika monella alalla on kuitenkin niin, että iän karttuessa vuorotyö vaan vähenee ja tilipussi kasvaa – miksi siis ylimääräinen loma?
Vaihtoehtoisena säästökeinona reilumpi olisi leikata lomarahoista. Nehän maksetaan kaikille palkkatyössä oleville.
Yritysten nykytilaa Suomessa kuvaa se, että toisin kuin 90-luvun lamassa, pankeilla ei ole juurikaan luottotappioita yritystoiminnan rahoittamisesta. Ongelma ei siis ole yritysten kannattavuudessa vaan siinä, että yritykset eivät kasva ja työllistä tarpeeksi.
Jos palkkoja alennettaisiin kaikilta yrityssektorin palkansaajilta, niin monet yritykset eivät lisäisi ollenkaan tuotantoaan eivätkä työllistäisi yhtään työntekijää lisää. Palkanalennukset menisivät näiden yritysten osalta kokonaan yritysten omistajien taskuun.
Jotkut yritykset kärsisivät ostovoiman alenemisesta, vähentäisivät työvoimaansa ja kuittaisivat jäljelle jäävien työntekijöidensä palkanalennukset omistajille.
Toiset lähinnä vientisektorin yritykset kyllä palkkaisivat lisää työntekijöitä, mutta useimmilla niistäkin palkanalennukset menisivät silti suurelta osin voittojen kasvattamiseen.
Vain hyvin pienelle osalle yrityksiä palkanalennukset menisivät kokonaisuudessaan uusien työpaikkojen luomiseen tai vanhojen säilyttämiseen.
Kokonaisuutena palkanalennuket olisivat suuri tulonsiirto palkansaajilta yritysten omistajille.
Tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi vaihtoehto olisi paikallisen sopimisen lisääminen. Silloin palkanalennuksia käytettäisiin lähinnä vain kasvuyrityksiin. Mutta myös paikallisella sopimisella on omat ongelmansa.
Kotimarkkinasektoreilla paikallinen sopiminen johtaisi usein vain siihen, että vastaavasti kalliimmalla palkkaava kotimainen kilpailija joutuisi puolestaan irtisanomaan työväkeään.
Vientialoilla suomalainen yritys voisi kuitenkin viedä markkinoita ulkomaisilta kilpailijoilta ja sitä kautta työllisyystilanne Suomessa parantuisi.
Tätä taustaa vasten hallitus teki tyhmästi, kun se härkäpäisesti piti kiinni 5 prosentin loikan tavoitteestaan eikä antanut järjestöjen sopia keinoista kehittää paikallista sopimista. Nyt tärkeät maltilliset palkkaratkaisut ovat vaarassa.
Nämä mellakat päätettiin siinä vaiheessa, kun liityttiin euroon ja luovuttiin omasta korko- ja valuuttapolitiikasta. Todellista rohkeutta olisi päättäjiltä se, että Suomi lähtisi eurosta pois. Kokoomusta ja keskustaa ymmärrän, koska he tekevät kriisin avulla omaa yhteiskuntamallia, mutta persuja täytyy ihmetellä. Persut menevät samaan eurolankaan, kuin demarit ja vihreät, vaikka ideologia on eri. Ilmeisesti valta on kiva asia.
Kannattaa huomata, että julkinen sektori (valtio, kunnat, seurakunnat, …) ovat liian suuret yksityisen sektorin maksukyvylle. Sitä kautta maksetaan yhteiskunnan verovaroilla työskentelevien palkat. Viennistä saatavat tulot ovat oikeasti uutta rahaa verrattuna veroilla kerätyistä rahoista, jotka siis pyörivät kotimaassa. Sitä lisää, tasapainon saavuttamiseksi supistetaan verorahoilla pyörivää taloutta siihen asti. Sillä velalle laitetaan stoppi. Kun nyt julkisen puolen palkansaajille maksetaan joulukuun ja osin marraskuun palkat velalla, niin eihän sitä mikään yhteiskunta kestä!
Tupo-, tes- jne neuvottelujen lähtökohta on AINA ollut jotain lisää minimin päälle! Ei koskaan mistään tinkien. Paitsi D-vitamiinin kautta! Ei yksityistaloudessakaan pysty elämään velaksi toistaiseksi!
Minkälainen tuottavuushyppy olisi saavutettavissa, jos uudistettaisiin rakenteita? Perustulo, kuntauudistus, sote-uudistus…
Alalla, jolla työt jakautuvat tasaisesti eri viikonpäiville, sunnuntaikorvauksen laskeminen 75 %:iin pienentäisi kokonaispalkkaa näin äkkiseltään laskien 3,57 %:lla. Jo tämä on huomattavan suuri palkanalennus aloilla, jotka jo ennestään ovat palkkahaitarin alapäässä.
Ehkä hallituksella ja Ek:lla on ollut ajatuksena pienentää joidenkin paperityötekijöiden tai vastaavien ansioita. Suurimmaksi osaksi vaikutus taitaa kuitenkin kohdistua aloihin, jotka pitävät Suomea pyörimässä viikonloppuisinkin: poliisit, palomiehet, hoitoala, kauppojen työntekijät, julkisen liikenteen työntekijät, taksikuskit, sanomalehdenjakajat, elokuvateatterit, ravintolat…
Juu, sunnuntaikorvaus on historiallinen jäänne. Vaikka sunnuntaikorvaus poistettaisiin kokonaan ja hyvitettäisiin se palkoissa täysimääräisenä aloilla, joilla sen voi katsoa olevan osa normaalia palkkausta, saataisin tuottavuutta nostettua, koska monia palveluita voitaisiin tuotaa juuri silloin kuin asiakkaat niitä tarvitsevat.
Toisaalta viikonlopputyöstä olisi kohtuullista saadakin jonkinlaista korvausta. Perhe-elämä, parisuhde tai mikä tahansa muu sosiaalinen elämä vaikeutuu kun vapaat ovat eri aikaan kuin muilla.
Kauppatase oli pakkasella 2011, 2012, 2013 ja 2014. Tästä vuodesta näyttäisi tulevan parempi.
Euroalueesta muuten näyttää tuon yksinkertaisen teorian vastaisesti tulleen alue, jolla on positiivinen kauppatase kun meistä on tullut ainakin puolipysyvä riippa maailmantaloudelle.
http://krugman.blogs.nytimes.com/2015/03/11/exporting-europes-stagnation/?_r=0
http://www.tradingeconomics.com/euro-area/balance-of-trade
Meidän pitäisi saada ainakin oma siivumme tuosta ylijäämästä, jos emme hlua köyhtyä muuhun euroalueeseen verrattuna.
(elvyttää Eurroopassa pitäisi, mutta päätäntävalta ja työkalut on siirretty Brysseliin, Berliiniin ja Frankfurtiin)
Olisiko kuitenkin 3,125 %? Muita lisiä ei huomioida.
Komppaan monia muita toteamalla, että hallitus antoi kyllä kahteen kertaan yrittää sopia asioista. Tehtiin myös selväksi, että ellei riittävää sopimusta saada aikaan, niin hallituksen on toimittava niillä keinoilla mitä sillä on käytettävissään.
Nyt ei voida olla vain tekemättä mitään. Tuloverojen kiristäminenkään ei mielestäni ole mahdollista (solidaarisuusveron laajentaminen on näissä olosuhteissa vielä ok), joten hallituksen eväät ovat aika vähissä. Käytännössä valinta pitää tehdä arvonlisäveron korotuksen ja nykyisen kaltaisen esityksen väliltä. Myös alvin korottaminen olisi itsessään huono vaihtoehto, mutta luulenpa minäkin, että hallitus on sittenkin päätynyt nykyiseen esitykseen varsin suurelta osin pakottaakseen myös SAK:n vielä mukaan neuvottelupöytään. Neuvottelujahan varmasti myös käydään kulisseissa, toivottavasti pian myös julkisesti.
Hallituken esitys ei ole tasapuolinen, mutta leikkaa kyllä julkisen puolen vajetta merkittävästi. Jos esitys toteutuu tällaisenaan, (erityisesti) vuorotyötä tekevät julkisen puolen naiset saavat minusta syyttää etupäässä niitä SAK:n jääriä, jotka eivät suostuneet sopimaan oikeudenmukaisemmasta taakanjaosta.
Irvokkainta tässä tilanteessa on mielestäni se, että suhteellisen hyväosaiset ahtaajat ja paperimiehet ovat neuvotteluista kieltäydyttyään vielä etunenässä lakkoilemassa. Ymmärrän hyvin esim. PAM:n ja JHL:n närkästyksen, mutta en sympatisoi vähääkään näitä jo ennestään varsin hyviä etuja itselleen hankkineita liittoja, joiden pitäisi osata luopua myös omastaan siinä missä muidenkin.
SAK:n lakkohalun ymmärrän tässä tilanteessa, myös jossain määrin STTK:n, mutta Akavan en. Akavalle tärkeitä liittoja ovat oikeastaan vain julkisen alan Lääkäriliitto ja OAJ. Ilmeisesti näiden jäsenten pitkiä lomia ollaan puolustamassa.
Yhteiskuntasopimus voidaan mielestäni toteuttaa reilusti vain niin että kaikilta otetaan yhtä suuri prosentti pois: Palkansaajilta, eläkeläisiltä, maajusseilta, opiskelijoilta, työttömiltä, lasten kanssa kotona olevilta jne.
Souomalainen ravintola-ala potee kriisiä ennen kaikkea Viroon suuntautuvan massaturismin takia ja siksi että isot ketjuravintolat väristävät markkinoita ja siksi että ihmiset nykyään mielummin luuhaavat kaupoissa sunnuntaisin koska ne ovat auki.
Kilpailukyvyn ja palkan suhteesta varmaankin voidaan vielä todeta, että Yhdysvalloissa ohjelmoijat tienaavat 90-100.000 dollaria, Länsi-Euroopassa noin 50.000 euroa ja Itä-Euroopassa ohjelmoijien palkka on noin 20.000 euroa.
Varmastikin tästä voidaan vetää johtopäätös, että Itä-Eurooppa edustaa kilpailukyvyltään kehittynytttä aluetta ja Yhdysvallat, etenkin tietotekniikassa, jonkinlaista kuplaa.
Maantieteellisesti katsottuna on kyllä totta, että Suomi on osa Itä-Eurooppaa, mutta haluammeko me olla?
Korjaus: edellisessä kaikki palkat dollareina, lähde: StackOverflow -sivuston käyttäjäkysely. http://stackoverflow.com/research/developer-survey-2015#work-complang
Olen töissä suomalaisessa yrityksessä joka myy ja kehittää vientituotteita. En ole koskaan kuulunut mihinkään ammattiliittoon, en ymmärrä niiden tarkoitusta. Puolentusinaa YT-neuvottelua olen kyllä kokenut, ja niiden kautta Akava, Erto ja OAJ ovat tulleet tutuksi, mutta en silti ymmärrä mitä merkitystä niillä on. Jäänteitä muinaisuudesta.
Palkkani on jonkin verran enemmän kuin suomalaisen miehen keskipalkka. Alihankkijoideni palkat ”EU-halpamaassa” ovat n. 60% omasta palkastani. Ruotsalaisten ja saksalaisten kollegojen palkat ovat n. 20-30% suuremmat kuin minulla, saksalaisten ostovoima on n. 50% suurempi kuin minulla.
Hallituksen palkkapolitiikka on minulle henkilökohtaisesti aivan yhdentekevää, ei kiinnosta. Eikä tunnu kiinnostavan ketään muutakaan täällä pörssiyhtiöiden tuotekehityksessä, muuten kuin muita koskettavana ilmiönä.
Emme osallistu mihinkään lakkoon. Kukaan ei taida kuulua mihinkään liittoon. Ulkomaille muuttoa harkitsee kyllä enemmän kuin joka toinen, se on ollut kestopuheenaihe useamman vuoden.
Yritysten toimintaedellytysten ja palkkojen suhteesta ajateltavaa antaa myös tämä kirjoitus:
http://www.saturdayeveningpost.com/2014/01/03/history/post-perspective/ford-doubles-minimum-wage.html
Ja oli kiristyvässä kilpailutilanteessa mitä mieltä tahansa palkoista, niin kukaan tuskin kiistää sitä, että tuotteeseen keskittyminen ei tarkoita juuri koskaan työntekijöiden palkkatason laskemista tai keskinkertaisen työvoiman palkkaamista – valtioiden välisessä kilpailussa – siis jos todella puhutaan eri valtioiden välisestä kilpailusta, jossa Suomikin on mukana, ne maat joissa palkkataso on korkea usen vetävät töihin asiansa osaavia ihmisiä enemmän kuin ne maat joissa palkkoja poljetaan.
Saksan ylijäämä ja talous on kasvanut euroaikana. Pari vuotta sitten kun Kreikan talouskriisistä oli enemmän juttua, Saksan ylijäämää analysoitiin. Euromaiden kanssa Saksan kauppatase ei ollut paljon muuttunut, ylijäämän kasvu oli tullut euroalueen ulkopuolelta. Saksa on pystynyt kasvattamaan omaa vientiään samalla kun muiden euromaiden vienti euroalueen ulkopuolelle on hyytynyt.
Suomen viennin ja kauppataseen kohentaminen ei ole mahdotonta, Suomen pitäisi vain pystyä valloittamaan markkinoita euroalueen muilta vahvoilta vientimailta, kuten Saksalta. Talouspoliittisesti se voi tosiaan olla mahdotonta, jos palkkakuluja ei pystytä puristamaan Saksan tasolle.
Olisiko lomarahan leikkaus (esim. 50%) ollut oikeudenmukaisempi tapa alentaa palkkoja? Se olisi alentanut kustannuksia kaikilla aloilla. Sitä olisi voitu täydentää esimerkiksi tuolla arkipyhätempulla.
Lomia en olisi leikannut, koska aika monelle vapaapäivät arvokkaampia kuin niitä vastaava palkka. Tosin ehkä julkisen sektorin pisimmät lomat oltaisiin voitu neuvotella 38 päivästä 35 päivään.
Olisin kiinnittänyt huomiota myös harmaan talouden torjuntaan ja yrittänyt löytää keinoja rajata yritysten verosuunnittelua, sillä se loukkaa aika monen ihmisen oikeustajua, että yritysten voitot valuvat veroparatiiseihin, vaikka yritys tekee tuloksensa Suomessa. Olisiko veronkiertomenetelmien rajoittamisella ollut mahdollista kaivaa budjettiin pari miljardia lisää?
Väitetään myös, että Suomi kärsii Venäjän pakotteista enemmän kuin muut EU-maat. Jos se on totta, eikö hallituksen pitäisi vaatia EU:lta kompensaatiota?
Kyllä hallitus tiesi, että tiukka paikka tulee. On vaan niin vaikea lopettaa yli varojensa eläminen. Auttaa tämä ymmärtämään kreikkalaisia. Sitten SAK ei halua sopeutua demokratiaan, siis että valta on eduskunnalla. Katsotaan nyt jos hulinaviikon jälkeen tulee järkiintyminen vai halutaanko vielä keikuttaa venettä.
Ei Euroalueen ole mikään pakko olla, eikä se ole, mitenkään tarkkaan tasapainossa viennin ja tuonnin suhteen. Esimerkiksi Suomen kilpailukyvyn paraneminen ei ole samalla lailla muilta Euroalueen mailta pois kuin vaikka Saksan sisäinen devalvaatio; Saksan sisäinen devalvaatio vahvistaa Euroa, mutta Suomen sisäinen devalvaatio edes Saksan tasolle ei vaikuttaisi juuri mitään, koska Suomi on niin pieni osa Euroaluetta.
Tämä tietysti on kantilaisen etiikan vastaista, koska jos kaikki euroalueen maat tekevät sisäisen devalvaation niin silloin Euron kurssi vaan nousee.
Minä en ymmärrä miksi Sipilän hallitus ei ole tosissaan käärinyt noita hihojaan norminpurkutalkoiden osalta. Esimerkiksi ELY-keskusten YT-neuvotteluissa vähennetään toki jonkin verran väkeä, mutta jäljelle jääneille jää enemmän työtä. Kun ottaa huomioon, että näiden työ on nettoarvoltaan negatiivista (jokainen tehokas työtunti tuhoaa hyvinvointia), niin eikö olisi parempi että karsittaisiin ELY-keskusten tehtäviä poistamalla niitä normeja joita ne vahtaavat?
Esimerkiksi ely-keskukset ja kunnat valittavat kilpaa toistensa päätöksistä. Tämä on niin sairasta kuin vain voi olla. Minusta kaikissa viranomainen vastaan toinen viranomainen- päätösjutuissa hallinto-oikeuden päätöksen pitäisi johtaa toisen virkamiehen viran lakkauttamiseen ja jos toinen osapuoli on ELY-keskus, niin voitaisiin oikeastaan by default lakkauttaa molemmat.
Kova homma! Ei voi nostaa kun hattua vaan – olihan se raskasta aikaa muutenkin, kun piti hiihtää töihin kesät talvet 50 km suuntaansa susien keskellä ja repussa ei ollut eväänä kuin jäätynyttä kaarnaa. Lapsetkin jäivät aamulla itkemään nälkäänsä siihen kodin virkaa toimittaneeseen liejuiseen maakuoppaan, kun aamupalaksi ei ollut tarjota taaskaan muuta kuin pieniä kiviä imeskeltäväksi…
Ei sunnuntailisien pienentäminen todennäköisesti vähennä yksityisten palvelualojen työntekijöiden palkkoja. Halvempi työvoiman hinta johtaa siihen, että useampi ravintola ja kahvila on auki sunnuntaisin ja pidemmän aikaa. Jos esimerkiksi kahvila pidentää sunnuntaiaukiolonsa neljästä kuuteen tuntiin, työntekijöiden saama palkka kasvaa, eikä vähene vaikka sunnuntaikorvaus pieneneekin.
Tämä siis aloilla, joilla asiakkailla on vaihtoehtona olla ostamatta (ravintolat ja kahvilat). Kaupat ovat osittain eri juttu, koska sunnuntaiaukioloaika ei todennäköisesti lisää kysyntää.
Samoin julkisella sektorilla voi vaikutus vaihdella eri alojen välillä. Julkisen liikenteen palvelu voi parantua (lisää vuoroja) työvoiman halventuessa, mikä nostaa sunnuntaista maksettuja palkkoja. Sen sijaan sairaanhoidon, palo- ja pelastusalan sekä poliisin kohdalla ei kompensaatiota tapahdu vaan julkinen sektori vain säästää – mikä lienee velkavetoisen julkisen sektorin tavoitteenakin.
Itse asiassa palkanalennus on 3,125 %. Aiemmin palkka on ollut 8 yksikköä (6 normipalkkaa ja sunnuntain tuplapalkka), jatkossa se on 7,75 yksikköä.
Itsessään sunnuntain tuplapalkka on kohtuuton lisä, itsekin teen innolla sunnuntaina satunnaisesti tunteja näin hyvällä korvauksella. Korvausta sietääkin alentaa, mutta olisi toki oikein, että aloilla joilla palkkaus perustuu osaltaan tähän lähes vakiolisään, muutos kompensoitaisiin korottamalla hieman peruspalkkaa.
Toki hallituskin lienee tiedostanut asian ja on siksi esittänytkin vain näin pientä leikkausta, vaikka vastaavasti ylitöistä ollaan leikkaamassa enemmän. Itse ainakin pidän jatkossa ylityökorvauksia alimitoitettuna, jos ne muuttuvat kaavaillusti, kun taas sunnuntailisä on itsessään ylimitoitettu.
Palkan alennusten rationaali on se, että silloin yritysten voitot kasvavat. Kun voitot kasvavat, ne voivat joko itse pyrkiä kasvattamaan liiketoimintaansa, tai niistä kasvavista voittopoteista lähtee kisaamaan uusia perustettavia yrityksiä.
Samaten, kun kansainväliset toimijat miettivät, että missä rakennetaan seuraavia mersuja tai pyöritetään insinööritoimistoa, niin siinä kohtaa kokonaiskulut yritykselle työllistämisestä suhteessa osaajien laatuun voivat hyvinkin kääntyä Suomen eduksi.
Ei korkeissa palkoissa ole mitään vikaa sinänsä, mutta siinä on että meillä on satoja tuhansia työttömiä jotka eivät nykypalkkatasolla työllisty. Ja siinä, että on osaavaakin työvoimaa joka ei tahdo enää työllistyä. Se vasta potentiaalin hukkaamista onkin.
Palkkaneuvottelut pitäisikin eriyttää liittotasolta yritystasolle, jotta palkat pysyisivät ylhäällä siellä, missä niiden kuuluu pysyä ylhäällä.
Tuohon todennäköisesti vaadittaisiin jotain muutakin lainsäädännön roplausta kuin yleissitovuuden heikennykset. Esim. työntekijöiden edustajalle oikeus johtoryhmäpaikkaan ja mahdollisuus käyttää verovapaasti lakimiespalveluita oman firman työehtosopparin neuvottelussa ja jotain tuollaista.
Samaten miettisin vakavasti tuota ansiosidonnaisen kestoa / suuruutta tai jotain taktista muutosta joka parantaa matalapalkkaisemmankin työn vastaanottamisen kannattavuutta.
Jos kauppatase on kunnossa, miksi sitten jatkuvasti velkaannuttaan ulkomaille?
Ei velkaannuta ulkomaille vaan valtio velkaantuu minne velkaantuukin. Vaihtotase (ei maksutase) on aika hyvi tasapainossa
Viiden-kuuden tonnin palkkoja saavia taitaa olla kuitenkin lopulta niin vähän, että heistä ei ole äänestäjäkunnan selkärangaksi yhdelle maan suurimmista puolueista, joten kokoomuksen kannatus tulee paljon tuota pienempituloisilta. Viiden tonnin palkalla on jo palkansaajien parhaiten tienaavassa desiilissä.
Kts. esim. http://tilastokeskus.fi/til/pra/2013/pra_2013_2014-10-14_tie_001_fi.html
Minkäs puolueen äänestäjiksi muuten uskot sen parhaiten tienaavan desiilin siirtyvän?
Toki osuu hoitotyötä tekeviin, mutta ”Sari Sairaanhoitaja” on kokoomuksen ilmeisen hyvin onnistunut vaalimainos eikä todellinen henkilö.
Vaikka Tehy onkin kaikki seikat huomioiden yllättävän porvarillinen ammattiliitto, reilu kolmasosa sen valtuustosta on silti vasemmiston hallussa, ja demareiden ryhmä on suurempi kuin kokoomuksen.
Ikävä kuulla sinun ja kaverisi murheista, mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että hallituksen ehdottamat muutokset kohdistuvat aivan erityisesti kaikenlaisten suorittavien töiden tekijöihin (palvelualat, hoitoala, kuljetusala, osa teollisuudesta jne.), jotka eivät nykyiselläänkään komeile palkkatilastojen kärjissä. Näillä aloilla lisät muodostavat suuremman osan kokonaispalkasta.
Jos haluat muuttaa mielipiteeni asiassa, perustele minulle miksi on mielestäsi oikeudenmukaista, että ratkaisussa hoitajilta leikataan ainakin suhteellisesti mutta ehkä jopa absoluuttisesti enemmän kuin opettajilta, vaikka jälkimmäiset tienaavat paremmin.
Kannattaa muistaa, että hallituksen keinovalikoima on paljon suppeampi kuin järjestöillä. Suuri osa yksinkertaisista ja tehokkaista keinoista on leivottu työehtosopimuksiin, ei lakiin. Hallitus ei voi esim. puuttua lomarahoihin eikä pakkasiin eikä myöskään leikata palkkoja
Olen eri mieltä. Jos hallitus ei olisi pitänyt kiinni tavoitteesta, lopputuloksena olisi ollut sama kuin sadussa, jossa hiiri ompelee takkia:
ei tullut takkia, ei tullut housuja, eikä edes luvattua tullut liiviä ja lopultahan kävi, että kaikki kangas oli kulunut eikä mitään saatu aikaiseksi.
Näin siinä olisi käynyt, ay-liikkeet olisivat ”neuvotelleet” neliraajajarrutuksella sen parisen vuotta, jonka jälkeen kunnallisvaalit 2017-presidentinvaalit 2018-eduskuntavaalit 2019-kombinaatio varmistaa, että tässä on tämä ja ensi vuosi aikaa tehdä jotain.
Miksi Suomen pitäisi nostaa palkkakulut Saksan tasolle?
Ainakin aikaisemmat Suomen hallitukset ovat pystyneet kiristämään tuloveroja, tarkastin juuri että vuonna 1996 tulovero noin 3200 euron tuloista oli 37,5 ja vuonna 2009 se oli 29,3 – tällä hetkellä se on noin 31, eli sitä on nostettu parisen prosenttiyksikköä viiden vuoden aikana.
Tulovero oli siis matalimmillaan 2009 eli hetkellä jolloin varsinainen lama alkoi, joten tuskinpa korkea tulovero on varsinainen laman syy – toisaalta 1990 -luvun lamasta nousu onnistui suhteellisen korkean tuloverotuksenkin aikana. Kaikista käytettävissä olevista menetelmistä siis tuloverotuksen nostaminen vaikuttaisi käytännöllisimmältä – tällöin kaikki osallistuisivat talkoisiin suhteellisesti samansuuruisella osuudella.
Ihan pieni laskelma vain, 6% nosto, eli paluu vuoden 1996 tasolle olisi 40.000e vuosipalkasta 2400 euroa – nythän on puhuttu että joillan aloilla muutos palkkaan olisi 1000-2000 euroa, mahdollisesti jopa 4000e – toisilla aloilla taas muutos ei olisi mitään.
Miten on siis mahdollista, että tuloverotuksen kiristäminen ei olisi mahdollista, jos kerran Suomessa on ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana pitkään tuloveroaste, joka vastaa suurinpiirtein sitä minkä verran tämä hallituksen linjaus jo nyt tässä muodossaan leikkaa useilta eri ammattiryhmiltä?
http://yle.fi/uutiset/katilo_karsii_lisien_leikkauksista_eniten__yle_selvitti_lisien_leikkausten_vaikutukset_yli_200_ammattiin/8296001?ref=leiki-uu
Itse saan palkkaa matka-ajasta, tuo että se ei ole työaikaa tarkoittaa meillä vaan sitä että laskettaessa ylitöitä matka-aikaa ei oteta huomioon.
Käsittääkseni muutenkin työnantaja saa maksaa mistä haluaa, niin kauan kun maksaa myös lainsäätäjiemme (eduskunnan, virkamiesten ja työmarkkinaliittojen) määräämistä asioista.
Riippuu taas alasta. Ravintoloissa ja varsinkin kahviloissa on pyritty katteen riittämättömyyden vuoksi joko pitämään paikat kiinni sunnuntaisin tai tulemaan toimeen yrittäjän omin voimin (tätä olen nähnyt monessa paikassa). Eli kahviloiden sunnuntain tuplapalkka on vain osin todellinen osa palkkaa.
Alat, joilla sunnuntaiaukiolo on pakollista (palo, pelastus, sairaanhoito ja poliisi) on toki asia hieman toisin, samoin julkisessa liikenteessä.
Niinkuin blogisti toteaa, 12 v. päättämättömyys kostautuu nyt ja päätökset ovat kovempia kun niitä on lykätty liian kauan. Lisälykkäämminen tekee niistä vielä epämieluisampia tulevaisuudessa, kilpailukykyongelma ei päätöksiä lykkäämällä häviä minnekään. Koska SAK:n vientiliitot lyhytnäköisyyttään ja itsekkyyttään torppasivat yhteiskuntasopimuksen, me kaikki, erityisesti matalapalkkaiset, kärsimme siitä. Eli turha syyttää hallitusta, oikeat syylliset löytyvät Hakaniemen bunkkereista. Verovapaa Ay-rälssi ei ole huomannut maailman muutosta, avoimessa taloudessa mikään ei ole helpompaa kuin ulosliputtaa tehtaita. Ilmeisesti Suomessa ei ole tarpeeksi syvä lama vielä kun on varaa moisiin hullutuksiin kuin lakkoihin.
Eräät yhdistykset, eli ammattiyhdistykset ajavat nyt härskisti pelkästään hyväosaisten palkansaajien etua.
Muista ne viis veisaavat. Jos muuta väittävät, valehtelevat.
Tässä mafiatyylisenä työkaluna on mm. yleissitovuus, joka on todellisuudessa työvoimakartelli ja Suomen perustuslain vastainen.
Vrt, Perustuslain 2. Luku Perusoikeudet / 18 § Oikeus työhön ja elinkeinovapaus: Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Ulkoparlamentaarisessa kolmikannassa viritettyä ylessitovuutta sovelletaan sellaisiinkin työnantajiin ja työntekijöihin, joilla ei ole mitään tekemistä ko. työehtosopimusten laatimisen kanssa.
Päinvastoin, suurin osa kansasta, puoli miljoonaa työtöntä, eläkeläiset, syrjäytyneet ja yli 10 kertaisesti suurteollisuutta enemmän uusia työpaikkoja luova PK-sektori, ovat kaikki suljettu kolmikannan ulkopuolelle.
Yhdistysten pääidea on nimitäin se, että niiden hyväosaiset jäsenet vaan porskuttavat tyytyväisinä eteenpäin.
Tämä huolimatta siitä, että työttömien ja syrjäytyneitten massat vaan kasvavat ja heidän hoitoonsa tarvittavat varat häviävät taivaan tuuliin.
Yhdistykset väittävät, että heillä on ratkaisu talouskatastroofiimme.
Kun se pitäisi esittää jotenkin konkreettiseti, näillä bluffareilla meneekin jauhot suuhun. Kuninkaalla ei olekkaan vaatteita!
Meneeköhän yhdistysten bluffi läpi? Ajetaanko maa hyväuskoisten ihmisten harhaanjohtamisella lakko-konkurssiin?
Ja maanpuolustukseenkin pitäisi jäädä muutama kopeekka…
Seppo Korppoo, joka ei tykkää velehtelevista bluffareista.
Luxury!
Mutta sanoppa tuo nykyajan nuorille ja he eivät usko korviaan.
Eipä ei.
Työttömiä oli Suomessa heinäkuun tilaston mukaan 232000,eli 8,4 %.
Vaikeaa on keksiä, mitä työtä nyt jää tekemättä.Toisin sanoen mihin tarvittaisiin edes murto-osaa nykyisistä työttömistä.
Leikittelemällä luvuilla esim 50 000 työttömän työllistäminen lisäisi palkkaveroja luokkaa miljardin. Samalla säästyisi toinen miljardi heidän sosiaalitukirahoista.
Jos tämä työllistäminen olisi pysyvää, voisi muutamia epätoivoisia kuristamispäätöksiä jättää tekemättä.200 000 työllistettyä lisää poistaisi lähes koko kestävyysvajeen.
Kun ei muuta keinoa ole, niin sitten vaan nostetaan verotusta. Kovin tasapuolista siitä ei voi saada. Leikittelemällä lisää luvuilla selviää, että vaikkapa 1 %:n korotus veroasteikkoihin ei lisää verotuloja 1 %:lla. Vaikutusta on nimittäin pakosta muualla taloudessa, jossa katoaa saman verran tai jopa enemmän. Tämähän on ihan alkeellista kirjanpitotaitoa.
Taloustieteilijöistä ei ainakaan tarvitse apua anella. He tietävät vain jälkeenpäin mikä meni vikaan.
Moderaterna? CDU? Conservative Party? Onhan näitä vaihtoehtoja ”liikkuvalle äänestäjälle”…
Hallituksen ehdotus on itse asettamiinsa tavoitteisiin nähden niin tökerö, että epäilen salajuonta. Tarkoituksena on antaa ay-liikkeelle syöttö lapaan ja antaa sille tilaisuus tehdä parempi ehdotus. Tällainen olisi esim. lomarahojen puolitus.
Näin ay-liike itse tulisi ehdottaneeksi palkkojen alentamista. Hallitus pelastaisi omat kasvonsa.
Joka tapauksessa yritysten omistajat täytyy jotenkin saada talkoisiin mukaan eikä pääomaverotuksen mitätön korotus riitä. Palkkakulujen alennus pitää esim. jotenkin kytkeä kotimaisiin investointeihin ja lisätyövoiman palkkaamiseen.
Säästöpaineet ovat varmasti todelliset, mutta on mieletöntä suunnata palkan/etujen leikkauksia aloille, joita riivaa krooninen työvoimapula- hoitajat, poliisit, opettajat, kokit yms.
Etenkin kun nuo – peruspalvelut – ovat välttämättömiä yhteiskunnan toiminnalle. Eivät niinkään viennin tai innovaatioiden veturi, ja viennin kustannuksistahan on tämänkin yhteydessä puhuttu.
Eli voidaanko olettaa mutta kuin päätöksen olleen ideologinen?
Mihin perustuu, että lailla ei voisi puuttua lomarahoihin tai pekkasiin, jos nyt kuitenkin katsotaan, että loman enimmäismäärää voidaan sanella lailla?
Kannattaisiko ehkä verrata kuukausiansioita tehtyyn todellisten työtuntien määrään? Voisin olettaa, että opettajatkin kuuluvat niihin ammattiryhmiin, joiden työnteko jatkuu, kuten minulla, usein myös vielä senkin jälkeen, kun työpaikan ovi sulkeutuu selän takana. Sen jälkeen tehdystä työstä (ja käytetystä ajasta) tuskin kukaan opettajalle mitään maksaa. Tyhjästä on tunnetusti aika vaikea nyhjäistä!!
Voinen myös arvata, että joku katsoo nyt kokonaiskuvaa (maan kannalta), eli tässä tapauksessa kaikkien ammattikuntien yhteenlaskettua palkkakertymää kokonaisuudessaan. Se lienee tällä hetkellä liian suuri, jos velkamäärämme vain kasvaa.
Hoitajien yhteenlaskettu palkkasumma lienee myös opettajien yhteenlaskettua palkkasummaa suurempi, vaikkei tuo seikka ehkä yksittäisen hoitajan kukkarossa näy. Valitettavasti vain maan kokonaisvelan määrässä tuo asia puolestaan jo omalta osaltaan näkyy. Ongelma on kaiketi siinä, että nykyisin maksetaan palkkoja (ja ylityökorvauksia), joihin meillä ei yksinkertaisesti ole enää varaa!
Tällä en tarkoita sitä, etteikö tuokin työ ole arvokasta!
Ei nyt kuitenkaan unohdeta, että koko verokertymän koostumus on siirtynyt *huomattavasti* tasaveron suuntaan, joka suosii absoluuttisesti eniten hyvin toimeentulevia.
ALV-tasavero on rahapulassa kernaasti kaivettu esiin progressiivisten verojen korottamisen sijaan, ja sen suhteellinen osuus valtion verokertymästä on kasvanut huomattavasti.
Hyvätuloiset toki muistuttavat mielellään maksavansa leijonanosan progressiivisista ansiotuloveroista, mutta ovat varsin hiljaa siitä, että niillä katetaan enää reilu kymmenys kaikista valtion menoista. Tasa-Alvin osuus on liki kolminkertainen.
Progressiivisen ansiotuloverokertymän supistumisedellytykset on kikkailtu mahdolliseksi sillä, että valtio on siirtänyt tehtäviä enenevässä määrin kuntien harteille. Nehän puolestaan katetaan tasaverolla nimellä kunnallisvero, jota köyhätkin pääsevät täysimääräisesti rahoittamaan. Sen suuruus Suomessa oli vielä v. 1990 keskimäärin 16,5%, v. 2000 reilua prosenttiyksikköä suurempi, ja 2015 jo lähes 19,9%.
Mitäpä Osmo ajattelet tilastoeksperttinä tästä kuviosta:
http://tilastokeskus.fi/til/vermak/2014/vermak_2014_2015-07-09_kuv_002_fi.html
Löytyykö eläkepommista sittenkin se todellinen julkisen talouden upottaja liikalihavaksi päässeeksi väitetyn virkakoneiston sijaan?
No ei. Jos tässä maassa on jotain tehty tarpeeksi, niin se on selvityksiä.
No koska kilpailukykymittaukset mittaavat joitain asioita joiden on arveltu korreloivan kilpailukyvyn kanssa, mutta ei varsinaista kilpailukykyä siten kuin se markkinoilla ilmenee.
Tosin Suomi ei enää ole kilpailukykymittausten kärjessä, vaan jossain 20. sijan kieppeillä, ja suunta on ollut alaspäin jo vuosia. Tämä kertoo lähinnä siitä, miten paljon kännykkä-Nokia hilasi Suomea ylöspäin näissä mittareissa.
http://www.hs.fi/talous/a1432702171611
Se on muuten ihan helvetin paljon siinä rajapinnassa, missä kauppaa tehdään.
Jotta saataisiin päteviä insinöörejä, suunnittelijoita ja myyntimiehiä?
Heidän palkkansa ovat Suomessa alhaisempia. Teollisuustyöntekijän ynnä muiden suorittavan työn tekijöiden palkat sen sijaan ovat Saksassa Suomea alempana.
Periaatteessa noin, mutta käytännössä valtio näyttää velkaantuneen nimenomaan ulkomaille:
http://www.treasuryfinland.fi/fi-FI/Tilastot/Valtionvelka/Valtionvelka_ja_BKT
Suomen valtion velka on alle 60 % BKT:sta.
Yhdysvaltain valtion velka on 107 % BKT:sta.
Japanin valtion velka on yli 200 % BKT:sta.
Missä yllä olevista valtioista panikoidaan valtion velan vuoksi niin paljon, että ollaan menossa yleislakkoon?
No Suomessa tietenkin! Vaikka Suomi velkaantuisi tätä vauhtia seuraavat 15 vuotta, niin olisimme vasta sitten Japanin kanssa samoilla viivoilla.
Todennäköisyys, että 15 vuoden kuluessa tapahtuu nousukausi, on taloushistorian valossa erittäin suuri.
Vaikka toisimme maaorjuuden takaisin, ei sillä synnytettäisi yhtään uutta innovaatiota vientiteollisuuteen. Eikä sillä saataisi kotimarkkinoita lentoon.
Sori vaan, mutta Suomen BKT:sta puolet muodostuu yksityisestä kulutuksesta ja hallitus aikoo tappaa suomalaisten ostovoiman.
Yhdysvallat elää siitä, että yhdysvaltain asukkaat vinguttavat visaa. Eivät vientiteollisuudesta.
Oikeistolaiset hihhulit painukoot takaisin 1800-luvulle. AY-liike elää sentäs jo 1900-luvulla.
Ja hei, onko kukaan hoksannut, että yhteiskunnassamme vapaa-aika ei ole saman hintaista?
Vapaa-ajasta arvostamme eniten arki-iltoja, lauantaita ja sunnuntaita. Erityisesti pyhäpäiviä.
On erittäin loogista, että palkansaaja pitää korkeampaa hintaa tämän vapaa-ajan menettämisestä.
Ensinnäkin poliittinen realiteetti: Hallitusohjelmassa on sovittu, että kenenkään tuloverotus ei nouse. Solidaarisuusveron laajentaminen rikkoo jo tätä periaatetta, joskin kyse on sinänsä pienehköstä asiasta. Laajamittaninen tuloveroasteikon nosto rikkoisi selvästi hallitusohjelmaa.
Toiseksi työn verottaminen on jo nyt järkyttävän kovaa. Kotitalousvähennyksestä huolimatta moni asia pitää tehdä rahan taksia (huonosti tai ainakin ammattilaista huonommin) itse, vaikka kansantalouden ja ihmisten oman hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä että ammattilaiset tekisivät oman työnsä ja työvoimaa tarvitsevat ostaisivat sen palveluna.
Kolmas ja kaikkein tärkein ikävä fakta on, että tehoton julkinen talous kaipaa tehostamista, ei lisärahan keräämistä verotulointa. Ei ole mieltä ylläpitää keinotekoisesti tehotonta toimintaa ja siinä sivussa heikentää yleistä työllisyystilannetta ylikovalla verotuksella. Samat ongelmat olisivat uudestaan edessä taas entistä pahempina ja mitä sitten tehtäisiin? Veroja ei voi loputtomiin korottaa eikä lainaakaan aina saa.
Juuri tätähän hallitus haluaa rajoittaa – tosin varsin rajoitetusti.
Siis otitko huomioon rahan arvon muutoksen? Virallisilla muuntokertoimilla nykyistä 3200 euroa vastasi 2900 euroa 2009 ja 13900 markkaa eli 2340 euroa vuonna 1999.
Progressiivisiin valtionverotaulukkoihin on monesti tehty inflaatiokorjauksia, jotka ovat olleet veronalennuksia vain nimellisesti.
Kyllä hoito- ja hoivatyötä tekevät ovat ihan oikeita ihmisiä – puoluekannasta riippumatta.
Se, että Sari Sairaanhoitaja oli vaalien alla Kataisen suosiossa ja Tehyn johtaja kokoomuslainen ei estänyt Kataisen hallitusta esittämästä pakkotyölakia Tehyn työtaistelun murtamiseksi.
Ulkomaankaupan taseen lisäksi on myös sen volyymi. Jos tippuva vienti korjataan tippuvalla tuonnilla (eikä sisämatrkkinoilla tapahdu mitään dramaattista kompensoimaan), niin tase on kunnossa, mutta elämme köyhemmin kuin aikaisemmin pienemmällä tuotannolla. Näinhän tässä käytännössä on käynyt.
Suomi on kuitenkin pieni maa, joten ulkomaankaupan on käytännössä pakko olla suurempi osa taloutta kuin suuremmilla mailla. Kilpailukykyiseltä menestyvälle yritykselle kotimarkkinat ovat nopeasti aivan liian pienet. Nokian takavuosien matkapuhelimien kaltainen kansainvälinen menestystarina kuluttajatuotteissa on vaikea saavuttaa, mutta pelkästään kotimarkkinoilla ilman vientiä se olisi jo lähes talousteoreettinen mahdottomuus. Jos se ei kelpaa ulkomaille, ei se menesty edes täällä. Takavuosikymmenien japnilainen tai Etelä-Korealainen protektionistinen (ja niiden suurempien sisämarkkinoiden myös mahdollistama) malli ei ole täällä mahdollinen.
Parempihan se on tehdä kotimarkkinoilla jotakin hyödyllistä kuin olla työttömänä, mutta jos viennillä ei ole volyymia niin sitten samme tottua olemaan köyhempiä. Minusta tämä ei ole hyvä asia.
Tasapainossa? Vaihtotaseen 12 kk:n liukuva summa on ollut miinuksella jostain puolivälistä vuotta 2011 asti, nyt se on toki piristynyt matalan öljyn hinnan vuoksi, mutta kyllähän tuo pitkässä juoksussa rahavirtaa ulos Suomen kansantaloudesta tarkoittaa. Vai mitä olen missannut?
Aika vähäinen se vaihtotaseen vajaus on. Meidän huolemme on valtion talouden alijäämä. Koska se on suurempi kuin vaihtotaseen alijäämä, muut osat kansantaloudesta ovat nettosäästäjiä.
Siihen aikaan , kuten usein nytkin, kuviteltiin, että vienti on hyvästä, tuonti pahasta.
Kansojen varallisuuden oheislukemiseksi tai kokonaan sen sijaan, voi suositella P.J. Rourkin kirjaa Adam Smithin kirjasta. Se on sitä paitsi lyhyempi ja paljon hauskempi. Mutta kannessa ei ole sen suurempia tai ystävällisempiä kirjaimia.
Hyviä teoksia molemmat.
En laskenut itse, vaan käytin lähdettä – tuossa lähteessä siis väitetään että palkan laskennassa Ansiotasoindeksin arvioitu muutos +1,1% vuonna 2015 (VM Taloudellinen katsaus 17.6.2015). En nyt jaksa kaivaa tarkempia tietoja, mutta jos joku viitsii tehdä laskelmia niin tässä ne ovat:
http://www.veronmaksajat.fi/luvut/laskelmat/palkansaajan-tuloveroprosentin-kehitys/
Tuossa on palkkaa korjattu ansiotasoindeksillä.
Voi olla, että verojen nostamiseen liittyy sekin viisaus, että koko kansakuntaa ikäänkuin herää todellisuuteen ja tätä tehostamista oikeasti aletaan tehdä, koska se koskeekin kaikkia, ei vain lapsiperheitä, opiskelijoita tai vanhuksia, vaan myös niitä, joilla on todellista poliittista vaikutusvaltaa tehdä muutoksia ja vaikuttaa siihen, että verojen määrää voitaisiin joskus laskea.
Kiina (ja monet muut Aasian maat) ostavat pää märkänä USAn valtionvelkakirjoa pitääkseen valuuttakurssit itselleen edullisina ja USAn kulutuksen vedossa. Japani taas on lainannut pääasiassa japanilaisten säästötileillä pitämät eläkesäästöt.
…ja Suomella oli käytettävissä näistä mitkä kikat?
Ykkösaamussa esiintyneiden yrittäjien tulkinnan mukaan Sipilän pakottava lainsäädäntö koskee vain liittojen tekemiä työehtosopimuksia. Yritys ja sen työntekijät voivat sitten paikallisesti sopia paremmista ehdoista.
Jos tulkinta on oikea, koko perjantain hulabaloo järjestetään vain liittojen yksinvallan tueksi.
Vuosilomalaissa ei puhuta lomarahoista eikä pekkasista. Ne on määritelty erinäisissä työehtosopimuksissa.
Vuosilomalaissa on määritelty vuosiloman kertymistapa. Siihen hallitus ja eduskunta voivat puuttua.
Pitkässä juoksussa rahavirran kuuluu ollakin negatiivinen, nyt kun kotimaista rahoitusvarallisuutta, siis eläkevaroja, nettomääräisesti likvidoidaan. Vaihtotase oli ennen 2011 vieläkin voimakkaammin ylijäämäinen, eikä tässä merkantilisteja olla oltu pariinsataan vuoteen.
Saksalainen malli voi olla, että tehdään töitä muiden eteen. Taitava teollisuus myy tuotteita ulkomaille velaksi, ja toistaitoiset Landesbankit tuovat tilalle arvopaperistettuja subprime asuntolainoja, välimerenmaiden valtionlainoja ja maagisia papuja. Voin kertoa, ettei ole voittajastrategia, ellei erityisesti pidä työn tekemisestä.
Olet toki oikeassa siinä, että julkinen sektori velkaantuu yksityiselle enemmän kuin koko kansantalous ulkomaan sektorille. Mutta kuitenkin se vaihtotasekin on esim. viimeisen 12 kk:n aikana ollut vielä 1,5 miljardia pakkasella (ja edelleen, öljyn hinnan noustessa tuo vaje kasvaa). Jos tuo summa saataisiin ulkomailta napattua – eli siis käytännössä saataisiin jatkuva alijäämä pidemmälle aikavälille +/- nollaan, kun ei tässä sentään mitään merkantilisteja tarvii olla, sen summan voi verottaa periaatteessa (miinus dynaamiset vaikutukset) vaikka kokonaan valtiolle ja sitä kautta kuroa kestävyysvajetta pienemmin hyvinvointitappioin kuin 1,5 miljardin leikkauksin julkiseen sektoriin.
Lyhyesti siis: en vähättelisi noiden vientikilpailukyvyn parantamistoimenpiteiden merkitystä, vaikka ne ovatkin vain pieni osa talouden tervehdyttämistä.
Vienti on saatava vetämään, jotta valtio voisi vähentää velkaantumistaab. Jos se nyt kiristää veroja tai vähentää omaa rahankäyttöään, Suomi joutuu entistä syvemmälle lamaan, koska kokonaiskysyntä nojaa niin vahvasti kulutuskysyntään. Vaihtotaseen ylijäämä on kuitenkin pääsääntöisesti huono merkki. Se osoittaa, että kotimaassa syntyvälle pääomalle löydy kannattavia investointikohteita vaan rahat lainataan tai investoideen ulkomaille. Jos Suomeen tulisi massiivinen inve3stointiaalto, kääntyisi vaihtotase myös negatiiviseksi, mutta se olisi silti hyvä asia. (Vaihtotase = julkisentaloun, yritystelouden ja kotitalouksien rahoitusylijäämän summa)
Eläkepuolesta jotain ymmärtävänä voin lohduttaa, että tuleva vuoden 2017 eläkeuudistus ja jo aiempi vuoden 2005 eläkeuudistus ovat hillinneet eläkemenon kasvua reippaasti. Itse asiassa yksityisen puolen eläkemaksutason pitäisi ennustelaskelmien mukaan pysyä nykytasollaan seuraavien 40 vuoden ajan, eli siis reilusti pidemmälle kuin kannattaa oikeasti edes yrittää ennustaa.
Julkisella puolella eläkemaksujen taso on monimutkaisempi kysymys, sillä siellä maksupohja on yksityistämisten myötä supistunut olennaisesti. Julkiselle puolelle tulevat kuitenkin voimaan käytännössä samat muutokset kuin yksityiselle puolelle, eli menotason pitäisi pysyä hallinnassa.
Kiinnostuneille löytyy helposti runsaasti lisämateriaalia esimerkiksi Eläketurvakeskuksen julkaisuista.
Taaksepäin katsoen ei voi kuin ihmetellä, että hallituksiemme kokoonpanosta riippumatta yrittäjille ja yritysten omistajille on kylvetty verohelpotuksia, valtiontalouden valtavasta alijäämästä riippumatta. Kela-maksun poisto, nyt tehtävä sotumaksun leikkaus, yhteisöverotuksen raju kevennys, suurten omistajien pörssiosinkojen verovapaus jne.
Eriskummallista on se, että Vasemmisto, Demarit ja Vihreät olivat tekemässä mm. yhteisöverokannan alennusta hallituksessa, tietäen että tämä johtaa tuloerojen kasvuun ja palkansaajien etujen leikkauksiin.
Millä ihmeen puristusotteella EK:n lobbarit ja pankkipiirit ovat nämä päätökset lobanneet? Kysymys on useiden miljardien vuosittaisista siirroista. Onko vakuutusyhtiöiden tai edunvalvojien huippupalkattuja virkoja luvattu muillekin kuin Vasemmistoliiton puheenjohtajille?
Mitä veronkiristys sitten aiheuttaa? Toki, se voi aiheuttaa sen että ihmisten käytettävissä oleva rahanmäärä pienenee, eikä muuta tapahdu.
Mutta toisaalta, jos rahaa on vähän, niin tällöin yleensä ihminen pyrkii löytämään tapoja tienata rahaa enemmän – voi olla että tehdäänkin enemmän ylitöitä jotta pystyttäisiin maksamaan ne velat pois ja voi olla että tämä sitten aikaansaa sen tuottavuuden parantumisen mitä haetaan – ihmisten on pakko tehdä enemmän töitä, ei siksi että joku sanoisi että työehtosopimuksen mukaan teet nyt viikossa 40 minuuttia enemmän töitä, vaan ihmiset aktiivisesti ottavat vastaan ylitöitä ja tekevät asioita, joista maksetaan jotain lisää.
Näistä on aika paha sanoa, mutta itseäni alkoi vähän epäilyttämään, että mitä jos onkin niin että veronalennukset vain tekevät ihmisistä laiskempia – jos riittävän elintason saa tekemättä mitään ylimääräistä, kannustaako se sitten muuttamaan mitään? Eli jos valtio vain lainaa lisää rahaa ja lappaa sitä ihmisille siinä pelossa, että nämä lopettavat kuluttamisen, aikaansaako se jotain todellista muutosta?
”IMF julkaisi tiistaina loppulausuntonsa Suomen taloudesta…
IMF toteaa, että hallituksen kilpailukykytoimet, muun muassa ylityökorvausten madaltaminen ja vapaapäivien vähentäminen, auttavat osaltaan parantamaan kilpailukykyä, mutta ”eivät poista tarvetta kattavampiin työmarkkinauudistuksiin”.
IMF:n Suomessa vieraillut valtuuskunta arvostelee Suomen työehtosopimusneuvottelujärjestelmää, joka rajoittaa yritysten kykyä sopeuttaa palkkoja yrityskohtaisen tuottavuuskehityksen mukaisesti.
Tämä vähentää kannustimia palkata työvoimaa paremman tuottavuuden toimintaan ja vaikeuttaa tarvittavaa sopeutusta. Se myös johtaa suhteellisen suureen minimipalkkaan, joka vähentää matalapalkkaisen työvoiman kysyntää ja lisää rakenteellista työttömyyttä”, raportissa todetaan.”
Näinhän tässä on Suomelle käynyt, kun kolmikannasta on suljettu ulos se kansan suuri enemmistö, jotka kolmikanta-mafian toimista eniten kärsii!
Muuten: Terveiset täältä aurinkoisesta Pietarista, jossa olen taas hakemassa kova-riskisiä kauppoja, joilla osaltani sitten taas finansioin ylisuurta julkista sektoriamme!
Tarkoitukseni on finansioida myös perjantaina, toisin kuin eräät muut.
Jatkan finansiointia myös lauantaina ja sunnuntaina. Ilman ylityökorvauksia, tietenkin.
Ehdotankin nyt, että kaikki isänmaanystävät ilmestyvät kadulla mellakoinnin sijaan vaikkapa tänne taloustaistelun eturintamalle, osallistumaan tähän riski-finansiointiin.
Ai niin, eihän se näin menekään!
Kotirintaman kaduilla hilluroinnin tarkoitushan onkin jatkaa tuhlausta, ottamalla rahat esim. eturintamataistelija-Sepon pussista.
Täytyy tässä varmaan lähteä ottamaan pieni votkapaukku…
Seppo Korppoo, isänmaallinen julkisen sektorin riski-finansioija, joka on suljettu ulos kolmikannasta.
http://img.yle.fi/uutiset/kotimaa/article8307418.ece/ALTERNATES/w960/15_9_ONS_Varallisuuden_koostumus.png
69 prosenttia suomalaisten varallisuudesta on sidottu asuntokuplaan.
Suomalaiset eivät voi liikkua, koska omistusasunto estää sen.
7/10 suomalaisten varallisuudesta rapistuu pikkuhiljaa olemattomiin.
Ei Suomessa ole ostovoimaa, kun suomalaiset käyttävät rahansa asumiseen.
Tähän totaalisen absurdiin tilanteeseen päädyttiin asuntolainan korkojen verovähennyksen avulla.
###
Suomen talous lähtisi välittömästi nousuun, jos suomalaisten ostovoima palautettaisiin oikealle tasolleen.
Verot alas, verotuet pois (ml maataloustuet), ja pääomaveroprosentti 40 prosenttiin.
###
Suomessa varallisuus on kasaantunut asuntoihin ja varallisuuden kasaantuminen hidastaa taloutta. Se piti vielä mainita.
Jos asia olisi näin, ei siinä olisi mitään pakottavaa – ja pakottavaa lainsäädäntöä olisi tulossa.
Saksalla menee hyvin, Suomella ei. Pitäisi siis kokeilla samaa ja ottaa mallia Saksasta.
Ammattiliitot sahaavat oksia, joilla kaikki istumme. Tällä menolla suistetaan Suomi suohon, mutta harveneva joukko ay-jätkiä sen kun vain porskuttaa, vielä jonkin aikaa, vaan ei enää pitkään.
Tulkinta on osittain oikea, mutta kas kummaa: Teknologiateollisuus varoittaa nyt jäsenyrityksiään tekemästä paikallisia sopimuksia vaikka firmalla menisi hyvin nykyisilläkin – tai jopa paremmilla – työehdoilla. Eli paikallinen sopiminen tarkoittaa työnantajaleirissä aina heikennyksiä työehtoihin, ja tässä oikeastaan on koko ongelman ydin: paikallinen sopiminen tarkoittaa käytännössä sanelua ja sen vuoksi yleissitovuudesta ei haluta luopua. EK voi siis etsiä syyllistä jäykkiin työmarkkinoihin omista joukoistaan. (kaikki tämä on tietysti melko turhaa spekulointia, Persujen hajotessa kaatuu myös hallitus)
Lainaus YLE:n uutisista tältä päivältä:
”-– Tämä ei ole totaalinen pakkolaki. Laki rajoittaisi vain työmarkkinajärjestöjen keskinäistä sopimista. Työpaikkatasolla voidaan edelleen sopia työntekijälle edullisemmat ehdot, työoikeuden professori Seppo Koskinen Turun yliopistosta sanoo.”
Tämähän tarkoittaisi, että pakkolait toteutuessaan lisäisivät merkittävästi paikallista sopimista.
Mielenkiintoista nähdä, miten peli etenee.
”http://yle.fi/uutiset/suomalaiset_ovat_koyhaa_sakkia/8306728”
Suomi uppoaa yhtä jalkaa kaupungistumisen eli kalliin asumisen kanssa. Asumiseen on pakko laittaa kaikki eurot plus yksi euroa koska vierustoverikin laittaa. Pari sukupolvea mennee väkisin ennenkuin pääsemme nauttimaan esim. metropolin tuotosta ettei tule pelkkää syömävelkaa. Nyt pitää vain kärvistellä. Voi tietysti tehdä yhteiskuntasopimuksenkaltaisia näpertelytoimia. Mutta ei niillä ole vaikutusta isoon kuvaan.
Kotimarkkinoiden yksityisen kysynnän tulevaisuudenkuva on ankeaakin ankeampi.
Disclaimer. Tyydyn toteamaan tilanteen koska jokainen tekee (asuu, ei yksilöitä voi syyttää) kuinka huvittaa ja ratkaisua ei ole. Olen tietysti kuulolla jos joku pystyy selittämään miksi juuri suomalaiset köyhtyvät yhtä jalkaa kaupungistumisen kanssa kun muualla vaurastutaan?
Julkisen talouden ongelma on se, että rahoitus perustuu isolta osin verotukseen jonka malli kehitettiin teollistumisen ajan tulonjaon mukaisesti.
Urbanisaatio, globalisaatio ja robotisaatio muuttavat tulonjakoa pääoman tuottoosuuden kasvaessa suhteessa BKT:hen ja vastaavasti palkkasummien pienentyessä suhteessa BKT:hen. ALV toki auttaa, mutta ei pysty täysin vastaamaan tähän muutokseen, sillä arvonlisävero ei verota kaikkien pääomalajien tuottamaa arvoa.
Likvidien pääomien verottaminen on osoittaunut vaikeaksi, sillä raha liikkuu liukkaasti sinne missä verotus on sille suotuisaa ja pääoman siirtelyn rajoitukset globaalissa maailmantaloudessa tuntuvat vierailta keinoilta ehkäistä kehitystä. Loppuviimeksi pääoman siirtyminen sinne missä se tuottaa parhaiten on kuitenkin koko pallon ja sen kaikkien asukkaiden etu.
Työn verotustakaan ei voi kiristää loputtomasti ja kun ihmistyön osuus arvoketjusta vähenee, putoaa palkkoihin kohdistuvien verojen kokonaistuotto väkisinkin.
Olin aikaisemmin sitä mieltä, että palkkoja pitäisi voida vähentää ALV:n verotuksessa, mutta ymmärsin sittemmin, että palkka on osa työn tuottamaa arvonlisää ja täten ALV pitää ottaa myös palkoista.
Urbanisaatio on lisännyt kuitenkin yhden pääomalajin tuottoja merkittävästi: Maan tuotto-odotus kasvukeskuksissa on kasvanut massiivisesti. Tärkeimmät hyökkäykset Pikettyn esityksiä vastaan kohdistuvatkin juuri siihen, että Piketty ei erotellut muun pääoman ja maan tuottoja / arvonnousua toisistaan.
Ajatukseni on vielä keskeneräinen, mutta tämänhetkinen johtopäätökseni on se, että niin kauan kuin verotuksen painopistettä ei saada siirrettyä ainakin jossain määrin maan ja luonnonvarojen verotukseen, ei ainakaan nykyisenkaltaista elintasoerojen tasausjärjestelmää pystytä rahoittamaan.
Taino, yksi vaihtoehto on tietysti rahoittaa julkisia talouksia keskuspankista. Se nähdäkseni vaan tuppaa entisestään kasvattamaan kiinteistöjen arvoa ja tuottoja.
Toinen ongelma kiinteistöjen ja maan verotuksessa on se, että ne ovat nykyisin merkittävä väline rahan luomiseen. Nousevat kiinteistöjen arvot lisäävät asuntolainauksen tase-arvoa ja täten paisuttavat kierrossa olevan rahan määrää. Jos kiinteistöveroja aletaan nostaa systemattisesti, niiden arvonnousu lakkaa tai arvot lähtevät jopa laskusuuntaan, joka hyydyttää lainausta ja täten rahan luomista. Tähän tarvittaisiin varmaankin jotain keskuspankkitoimia…
Määritelmällisesti lamassa pitää erottaa rakenne- eli tarjontakomponentti ja suhdanne- eli kysyntäpuoli. Siltä osin kuin nyt on kyse rakenteellisesta sopeutumisesta eli tuotannon
häviämisestä ulkomaille, mikään elvytys maailmassa ei tuo uusia työpaikkoja, vaan lisää ainoastaan ja suoraan valtion velkaa. Menoja pitää sopeuttaa pysyvästi alemmalle tulotasolle. Ja suurinpiirtein viimeiset kuusi vuotta ei ole tehty muuta kuin elvytetty.
Niin ja julkisen velan kasvun lisäksi elvytys myös valuu tuontiin
Pienessä avotaloudessa vientisektorin menestys määrää (muiden talouden lohkojen palkanmaksuvaran, velkaa voidaan toki tilapäisesti ottaa mutta loppupeleissä ei ole ilmaisia lounaita.
Sunnuntaityö on toki ylikompensoitua mutta lauantai- ja yötyö taas vahvasti alikompensoitua. Pyhätöiden osalta jätettäköön suurimmat juhlapyhät, eritoten Joulu, em. rajauksen ulkopuolelle.
Väitteeni perustan niinkin hataraan mutuun kuin 10 vuoden vuorotyö-urani aikana tekemiini vuoronvaihtoihin ja niiden yrityksiin. Toisin sanoen kysynnän ja tarjonnan lakiin sen yksinkertaisimmassa muodossa. Yövuoroa on siis vaikea vaihtaa toiseen vuoroon (pl. toiseen yövuoroon), lauantaita ja Joulua lähes mahdotonta.
Yksinkertaistettuna: yövuoroon lievä korotus ja koko viikonlopuksi yhtäläinen korvaus jonka oikea taso on jossain nykyisen pyhä- ja lauantailisän välillä. Nykyinen pyhälisä jätettäköön erikseen nimetyille pyhille ennalleen.
Ja jos säästötarve tulee kestävyysvajeesta niin jätetään vuorotyöläiset kokonaan talkoiden ulkopuolelle: me aloitamme työelämässä keskivertoa aiemmin ja myös kuolemme eläkettä nauttimasta muita aiemmin.
Siinä määrin kuin kiinteistöjen arvonnousu on pelkkää ilmaa, ei tasearvon kasvussa ole oikeastaan mitään positiivista. Päinvastoin, jos kiinteistöverolla saataisiin kiinteistökuplasta imettyä ilmat pihalle, voitaisiin sama raha saada kohdistettua oikeasti tuottaviin sijoituksiin alentamalla vastaavasti muita veroja. Ei sillä ole rahan kokonaismäärän suhteen mitään väliä, onko tasearvo asuinkiinteistöissä vai immateriaalioikeuksissa. Paitsi että immateriaalioikeudet tuottavat todennäköisemmin todellista uutta hyvää kuin kuplahintainen omistusasunto.
Suomalainen omistusasuntovimma ja asuntojen äärimmäisen korkea osuus kansallisvarallisuudesta on yksi isoimmista rakenteellista ongelmista mitä meillä on.
Ei EK voi juridisesti sanella paikallisen sopimisen kuvioita. Se voi korkeintaan erottaa EK:n linjasta poikkeavan yrityksen EK:n jäsenyydestä ja sen (kovin rajallisista) palveluista.
Teknologiateollisuuden parahdus toi selkeästi esiin EK:n ja AY-järjestöjen viha-rakkaus-suhteen. Suurin molemminpuolinen pelko on asioiden hallinnan katoaminen. Olisi kauheaa, jos jopa PK-yritykset pääsisivät tekemään omasta mielestään järkeviä työsopimuksia.
Veikkaanpa, että nämä meidän norsumme löytävät toisensa ja esittävät Sipilälle jotain rakentavaa.
PS: Ymmärtääkseni paikallinen sopiminen nopeuttaisi, mutta myös pehmentäisi luovaa tuhoa.
Nythän perustason palkat ja työehdot asettuvat niin, että niillä tuskin Helsingissä pärjää, mutta ne ovat liian kalliit syrjemmällä, vaikka siellä heikommillakin ehdoilla tulisi aivan kohtuullisesti toimeen.
Tuo tarkoittaisi merkittävää työehtosopimusten yleissitovuuden murtamista:
https://jounimartikainen.wordpress.com/2015/09/15/bye-bye-yleissitovuus/
Kunnalisvero ei ole tasavero. Todellisuudessa kunnallisveroissa on voimakas progressio pienissä ja keskisuurissa tuloissa.
ALVn vero lasketaan kulutuksen mukaan, todennäköisesti suurempituloiset ostavat enemmän tavaraa ja palveluita. Nämä kohdistuvat todennäköisesti myös isomman ALV-prosentin kohdalle. Ottamatta kantaa siihen, mitä muuta ostamisesta jää käteen, jää siitä verottajalle hyvin todennäköisesti isompi tuloisilta isommat verot. Tässä en puutu siis muuhun kuin verokertymään. Eikö silloin isompi tuloisten maksamat isommat verot tarkoita progressiivista verotusta?
Työpaikkakohtainln sopimus on kollektiivinen työehtosopimus siinä kuin useampaa yritystä koskeva
Eneen oli paljonkin yrityskohtaisia työehtosopimuksia ja ne olivat työehtosopimuksia siinä kuin muutkin.
Jostain syystä yritykset ovat luopuneet yrityskohtaisista sopimuksista eli luopuneet paikallisesta sopimisesta
Eli tässä valossa pidemmistä lomista voisi sopia vain henkilökohtaisissa työsopimuksissa
Eli työnantaja jakaisi työntekijöitä vuohiin ja lampaisiin
Ilmailualan unioni taas vaatii yrityskohtaisia sopimuksia ja työnantaja, Finnair haluaisi valtakunnallista sopimusta.
Tuloveroja ei nostettu edes 1990-luvun lamassa. 1996 veroprosentti näyttää kovalta koska lama-ajasta ja ennätystyöttömyydestä huolimatta bruttopalkkoja oli ollut mahdoton laskea. Silloin tupossa päädyttiin ratkaisuun, josta Hillelkin olisi ollut ylpeä.
Palkkoja alennettiin 3 %:lla niin että osa työnantajan bruttopalkan päälle maksamasta eläkemaksusta siirrettiin maksettavaksi työntekijän nettopalkasta. Seuraavina vuonna palkkoja alennettiin samalla mekanismilla vielä vähän lisää, mutta sovittiin, että eläkemaksu otettaisiin 1996 lähtien bruttopalkasta. Eläkemaksu näkyi tietysti korotuksena bruttopalkasta lasketussa veroasteessa, vaikka todellisuudessa palkkoja oli yksinkertaisesti alennettu.
itseäni häritsee ehkä enemmän se, että politiikan tekemisen tapa on muuttunut sellaiseksi, että velkaa ottamalla tehään ikäänkuin sosiaalipolitiikkaa omalle äänestäjäkunnalle, jotta mitään muutosta ei tapahtuisi – kevennetään sosiaalimaksuja, annetaan yritystukia jne. eli palkitaan siitä että menee huonosti. Tästähän juuri ns. sosiaalipummeja syyllistetään.
Toki yritysten rahoitusta pitää helpottaa, mutta riskin kantajana pitää tällöin olla rahoituslaitos tai yritys tai sen omistajat, eivät esim. ne jotka painavat yötä päivää töitä siksi että muu kansa voi nukkua yönsä rauhassa. Kun rahoituslaitos tarjoaa rahaa, se ei tarjoa vain porkkanaa vaan mukana on myös keppi.
Jos valtio nostaisi verotusta, se aikaansaisi heti välittömästi muutospaineen, koska ihmiset (=yritysten johtohenkilöt, keskijohto, työntekijät kaikilla tasoilla) näkisivät konkreettisesti että hei, tällä työmäärällä ei pystytä enää pitämään tällaista elintasoa, eli tarvitsee joko tehdä enemmän töitä tai keksiä miten saataisiin homma hoidettua fiksummin – nyt tätä muutospainetta ei pääse syntymään kun elintasoa pyritään ylläpitämään keinotekoisesti.
Huomattavaa vielä on se, että ay-liike pyrkii sekin osaltaan ylläpitämään tätä illuusiota, joku väestä tippuu pois, mutta palkka muilla pysyy samana. Verotuksen nostaminen koskettaisi siis myös sitä väkeä joka ehti istumaan jakkaralle.
Kiitos, Pekka Pessi. Tätä yksityiskohtaa en tietänytkään.
Tuo Tero Tolosen aiemmin esittämä havainto siitä, että veroaste on noussut 3200 € kuukausituloilla vuoden 2009 39,3 %:sta tämän vuoden n. 31 %:iin selittyy muuten täysin palkansaajan työeläkemaksulla. Vuonna 2009 keskimääräinen palkansaajan työeläkemaksu oli 4,5 % ja tänä vuonna se on 6,0 % (lähde: Eläketurvakeskuksen Työeläkepalvelu).
Tätä työeläkemaksun nousua on pidetty pitkällä tähtäimellä täysin kestämättömänä, sillä se tuhoaisi tehokkaasti suomalaisen työn kilpailukyvyn. Juuri tämä on viimekädessä syynä edelliseen ja tulevaan eläkeuudistukseen, joissa tulevia eläke-etuja on leikattu (syystäkin) varsin paljon.
Työnantajan ja työntekijän näkökulmasta on pitkällä tähtäimellä käytännössä sama nouseeko veroaste tuloveroa nostamalla vai molempien yhdessä maksamaa työeläkemaksua nostamalla. Jos työeläkemaksun nousua on yhteisesti pidetty mahdottomana, niin saman pitäisi koskea myös tuloveron (pysyvää) nostoa.
Tässä piti tietysti olla vuoden 2009 veroasteena 29,3 % niin kuin Tero Tolosen alkuperäisessä viestissä onkin. Veroaste on siis noussut 29,3 %:sta n. 31 %:iin.
Työskentelen siis enimmäkseen ulkomaalaisten kanssa. Suurin osa EU-alueelta, loput aasiasta. Kukaan ei oikein ymmärrä tätä lakkoa. Muissa EU-maissa (itä-Eurooppa) ei ole murto-osaakaan niistä eduista mitä Suomessa on. Eikä Kiinassa tai Intiassakaan.
Itä-Euroopassa alihankkijoilla on ongelmana maastamuutto, osaajat valuvat saksaan ja Englantiin. Jopa Ruotsiin ja Norjaan. Suomeen on hankala houkutella ketään, koska täällä on huonot palkat ja kalliit hinnat.
Olen siis viimeksi viime kuussa työskennellyt itse ulkomailla, ja meillä olisi työpaikkoja auki suomalaisille tai ulkomaalaisille, jos jostain löytyisi. Ja ulkomaalaiset osaajat eivät siis halua tulla Euroopasta Suomeen. Vaikka palkka tuplaantuisi, niin asuminen ja muut hinnat tekevät sen että ostovoima laskee.
Minua pitävät Suomessa enää lapset. Minusta Suomen kilpailukykyä ei paranneta tasapäisesti lomarahoja puolittamalla, vaan puolittamalla työttömyyskorvaukset, lakkauttamalla sunnutaikorvaukset ja luomalla näin yhtä suuret elintasoerot kuin mitä on keski-Euroopassa.
Julkisen sektorin palkkoja pitäisi leikata 30%. Suorittavan työn palkkoja pitäisi leikata 20%. Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus tulisi lakkauttaa.
Olisivatkohan iskeneet kyntensä ministeriöiden ja laitosten virkamiesjohtoon? Ei myöskään pidä unohtaa talouslehdistön kautta tulevaa mielipiteenmuokkausta talouspiireissä.
Ei ole. Tässä on parikin piilotettua, täysin hatusta vedettyä oletusta: Ensinnäkin tuo tuotto voi olla yleisesti täysin hyödytöntä tai haitallista (esim. finanssikikkailu usein tuottaa paremmin kuin reaalitalous). Toiseksi tuossa oletetaan, että pääomatulot valuvat kaikille. Trickle down ei ole tähänkään asti toiminut. Miksi se alkaisi nyt toimia niin, kun valtasuhde kääntyy yhä enemmän omistavan tahon eduksi? Pikemminkin suorittava työ alkaa saada yhä enemmän palkkaorjuuden muotoja.
Tai sitten pitää ottaa keppi käyttöön ja estää tuotannon valuminen ulkomaille ja tilkitä tähän liittyvät muut raot. Tähän astihan keppi ja porkkana on mennyt niin, että työntekijöille ja vähäosaisille tulee keppiä ja työnantajille ja hyväosaisille vastikkeetonta porkkanaa.
Näin voi olla, jos lasketaan progressiota euromääräisen kulutuksen mukaan. Tai sitten ei, sillä rikkammilla on paremmin varaa käydä ravintoloissa, esityksissä ja tapahtumissa, joissa on yleistä alempi arvonlisäveroprosentti.
Keskustelun kontekstissa (ja muutenkin) progressiota on kuitenkin huomattavasti järkevämpää verojen vertailtavuuden vuoksi ja tasa-arvon vuoksi tarkastella tulojen suhteen, jolloin huomataan, että kyse on todennäköisesti varsin regressiivisestä verosta.
Tuo sinun taikatemppusi vastaa tyypillistä rikkaan ihmisen itkua veroprosentista – aivan kuin kaupassa maksettaisiin prosenteilla eikä euroilla.
Vaikka 4G-verkkopatenttisi arvioitaisiin kuinka arvokkaaksi, niin sen arvostustason ja tuottaman tulovirran varianssi (ja täten riskitaso) ovat ihan älyttömät verrattuna halutuimmalla paikalla sijaitsevan sijoitusasunnon tuotto-odotukseen verrattuna.
Tästä seuraa massiivinen marginaalin kasvu alle yhdestä prosentista moniin prosenttiyksiköihin ja sehän kyllä vähentää jengin halua ottaa lainoja.
Sinänsä olen 100% samaa mieltä, omistusasumisen ihannointi on yhteiskunnan yksi tauti / syöpä, jossa ei ole tolkkua. Mutta näen kyllä pankin kannalta hyvin selvästi sen, että kantakaupungin maapalan arvostus on paljon helpompi arvata, kuin joku sosiaalisen median pyöritykseen käytetty softakoodirivin arvo.
Eipä taida olla niin: autoteollisuus on teollisuutta ja siellä suomalaisen työntekijän palkka oli 75% saksalaisen palkasta (tosin tieto on muutaman vuoden vanha) ja Suomessa autoteollisuus maksaa hyvää palkkaa.
En ole varma miten ovat asian ajatelleet, mutta kukaan ei hyötyisi siitä että työntekijöitä ja antajia kiellettäisiin sopimasta paikallisesti vaikkapa isommista ylityökorvauksista, joten sen takia uskon itse että tarkoituksena on ainoastaan rajata työmarkkinajärjestöjä asiassa. Mutta en tosiaankaan ole varma.
Björn Wahlroosin tämänpäiväisestä puheenvuorosta kerrotaan tällaista: ”Osansa Ruotsiin muuttaneen pankkiirin kritiikistä sai myös Juha Sipilän (kesk) hallitus, jonka puheita tuottavuuden kehittämisestä Wahlroos piti älyttöminä. Hänen mukaansa tuottavuus ei ole asia johon voidaan panostaa vaan seuraus investoinneista ja työssä onnistumisesta.
– On täydellistä hölynpölyä kävellä ympäriinsä sanomassa että meidän pitäisi kohottaa tuottavuutta, Wahlroos jyrisi.”
Niinpä. Jos teollisuudessa työvoimakustannukset ovat noin 16%-18% niin paljonko palkkoja pitäisi alentaa, että saataisiin 5%:n ”tuottavuusloikka”. Joku laskutaitoinen insinööri (vaikka dipl.) voisi laskea.
On hyvä muistaa että tasa-arvo ei ole mikään luonnonlaki vaan ihmisen keksimä poliittinen päämäärä. DDR oli erittäin tasa-arvoinen, kun kaikki olivat yhtä rutiköyhiä. Suomen ykköshaaste on kasvun ja kilpailukyvyn palauttaminen, meille tulee kadotettu vuosikymmen kun olemme vaan ihmetelleet. Ehkä meillä olisi vihdoin se toteuttamishallitus, sen Suomi ansaitsee.
Kylläpä SAKlle tekee kipeää kun oma puolue on oppositiossa, vasemmiston yhteiskannatus lienee historiallisen alhaalla sodanjälkeisenä aikana. Mutta tosiasioiden tunnustaminen on tunnetusti kaiken viisauden alku. Jos Akava ja STTK ovat tosissaan liikkeellä uudella ehdotuksellaan, SAK saa pitää kiirettä ettei jää yksin lakkoilemaan.
Voisiko joku vielä kertoa, miksei firmojen investointeihin ja tuotekehitykseen käytettyjä ylijäämiä voisi verottaa hyvin lievästi tai jättää jopa verottomiksia. Eikö olisi järkevää kiristää ulos omistajille maksettavien voittojen verotusta vastaavasti. Luulisi että erityisesti tutkimukseen ja tuotekehitykseen käytettävät rahat tuottaisivat työpaikkoja tulevaisuudessa.
Olisiko tästä työnanajapuolen vastineeksi yhteisiin talkoisiin?
Suomi on puolittanut velkaantumisensa ja velkaa on alle 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tänä vuonna velkaa otetaan vain viitisen miljardia. Ensi vuonna neljä, tai jopa alle kolme.
Oikeistohallitus vetää koko kansaa nenästä perussuomalaisten johdolla.
Ongelmat ovat jo selätetty, joten on helppoa jatkaa vedätystä.
Tuossa on ihan hyvä alku, en vain ymmärrä miksi julkisen sektorin palkkoja pitäisi tarkastella jotenkin erillään; ihan samaa suorittavaa työtä julkisella sektorilla tehdään.
Palkkojen alentamisen jälkeen pitää alentaa verotusta niin paljon, että ostovoima säilyy. Budjettiin jäävä aukko paikataan lakkauttamalla yritys- ja maataloustuet, ja lopettamalla aluepolitiikka.
Jos taas tarkoituksesi oli leikata suomalaisten työntekijöiden ostovoimaa 20-30%, niin siinä nyt ei ole yhtään mitään järkeä.
Valtionvelka on alle 50 % bkt:sta, mutta paljon relevantimpi julkinen velka on yli 60 % bkt:sta. Laskennallisesti valtionvelka voisi olla vaikka 0 prosenttia, jos kaikki valtion tehtävät ja velat siirrettäisiin esim. kunnille. Tämä ei kuitenkaan poistaisi ongelmia.
Lisäksi Suomessa lasketaan ymmärtääkseni työeläkerahastojen tämän tarkastelun mielessä näennäiset puskurit osaksi julkista taloutta – ainakin niiden ylijäämä lasketaan osaksi julkista taloutta tarkasteltaessa 3 % alijäämärajaa. Tosiasiassa nämä puskurivarat eivät ole (ilman erittäin poikkeuksellisia muutoksia) sosialisoitavissa julkistalouden käyttöön, kysehän on yksityisten työeläkelaitosten varoista. Todellinen velkaantumisaste on siis vielä selvästi pahempi kuin Eurostatin mukainen niukasti yli 60 % bkt:sta.
Tässä on Paul Krugmanin näkemyksiä hieman tähän liittyen:
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2014/08/08/talousnobelisti-rikkaita-ei-kannata-mielistella/201411054/12?ref=ts_float_news
Tuo siis tukisi sitä teoriaa, että verotuksen alentaminen tai vaihtoehtoisesti verojen kiertäminen (kuten Kreikassa tehdään) ei tee ihmisistä tehokkaampia
Wahlroos ja Krugman ovat kiinnostavalla tavalla samaa mieltä siitä, että Sipilän puhe tehostamisesta on hölynpölyä.
Wahlroos on todennäköisesti oikeassa siinä, että paikallinen sopiminen olisi kuitenkin terve muutos – tässä on tietenkin se riski olemassa, että esimerkiksi vähittäiskauppa alkaisi kilpailla työntekijöiden palkoilla tai palkkakuluilla – toistaalta Lidl on kuitenkin osoittanut että menestyäkseen näin ei tarvitse tehdä;
http://www.iltalehti.fi/talous/2014121818938309_ta.shtml
Tuo Lidlin menestyminen Suomessa on vain yksi esimerkki siitä miten kilpailu markkinoilla toimii – yritysten pärjääminen edes noin yksinkertaisessa asiassa kuin miten myydä lähes samaa tavaraa – maitoa ja leipää – ei ole kiinni työntekijöiden palkasta, vaan yrityksen menestymiseen vaikuttaa niin moni asia että yrittäjyyttä pidetään suhteellisen vaikeana asiana 🙂
Mielestäni on siis aika loukkaavaa sekä harhaanjohtavaa sanoa, että Suomalaisten tuotteiden kilpailukyky on mennyt ja sen perään väittää – joku voisi sanoa jopa että valehdella – että työvoimakustannukset ovat tämän laman syy tai ratkaisu.
Toodelliset syyt – kuten aina valtioiden tapauksisa – liittyvät meidän toimintaympäristön muutoksiin ja hitauteen reagoida muutokseen. Kaikkiin ei voida vaikuttaa, esim. Venäjän tilanne on Suomen kannalta todella hankala ja mikäli Venäjä olisi kunnossa niin luultavasi Suomen talouskin olisi paljon paremmalla kasvu-uralla. Kun sanotaan, että meillä on Euroopan huonoin talouskasvu, se johtunee pitkälle näistä talouspakotteista ja Venäjän heikosta taloustilanteesta, mikä vaikuttaa turismiin, investointeihin ja myyntiin.
Osmo totesi, että ”[t]alousongelmistamme merkittävä osa, joskaan ei kaikki, johtuu siitä, että maamme palkkataso on liian korkea yrityksillemme menestyä kansainvälisessä kilpailussa.”
Jäin miettimään, kuinka suuri merkitys tuolla palkkatasolla mahtaa olla. Eikös ongelma ole tällä hetkellä myös siinä, että suomalaisen vientiteollisuuden tuotteilla on ylipäätään aika huonosti kysyntää? Eli vaikka tuotteiden hintoja saataisiinkin palkkoja alentamalla hilatuksi alaspäin, olisiko tällä sittenkään kovin suurta vaikutusta viennin ”vetoon”?
Minun mielestäni ei tarvitse ihmetellä, että valtio velkaantuu, kun veronvälttelijöitä löytyy yhteiskunnan huipulta ihan hallitusta myöten – ja pääministeri tukee 100 %:sesti. Mitä tulee ns. ”Kreikan tiehen” niin samoinhan taidettiin toimia sielläkin. Valtionvelkaa ehti kertyä aika paljon.
Miksi tämä harha edelleen elää? Käytännössä kaikkien yritysten myymien tavaroiden ja palvelujen valmistuskustannuksiin sisältyy myös välituotteiden ja palvelujen ostojen kustannuksia ja niissä on kullakin portaalla puolestaan tuo tyypillisesti parisenkymmentä prosenttia palkkakustannuksia.
Jos hankintaketju on pitkä, siis portaita paljon, ja pääosin kotimainen, Suomen palkkakustannusten muutoksilla on suuri merkitys.
Palkkojen osuus BKT:sta on jotain noin 55 %.
Heh, jätit tuosta haastattelusta mainitsematta, että: ”Sipilän hallitus on Wahlroosin mukaan tekemässä oikeita asioita, mutta hänen mielestään toimet riittävät korkeintaan vähäiseksi aluksi talouden saamiseksi raiteilleen”.
Siinä mielessä Wahlroos ja muut Sipilän ”tuottavuutta” kritisoineet ovat oikeassa, että Sipilän ”tuottavuusloikka” oli onnettoman huonosti valittu sana, koska kansantalouden tasolla tuottavuus määritellään aivan toisin.
Olisi pitänyt puhua ”kilpailukykyloikasta”.
Huonolla sanavalinnallaan Sipilä mahdollisti kaikentasoisen asian vierestä puhumisen ja kritiikin.
Yritysten lattiatasolla tuottavuuskäsite on, tai ainakin oli horjuvampi. Useimmiten se on kappaletta, metriä jne yksikköä tunnissa, mutta monesti myös vastaava yksikkö per kustannus.
Tästä viimemainitusta on aiheutunut järjettömyyksiä. Olen aikonani nähnyt konepajoja, joissa automaattinen työstökeskus seisoi, mutta käsikäyttöiset koneet kävivät punaisena. Kysymykseeni vastattiin, että työstökeskuksen tuntihinta on niin korkea, että työt kannattaa tehdä käsikäyttöisillä koneilla.
Jos katsotaan isoja rakenteellisia muutoksia, pitkälti niihin riittää kolme isoa päätöstä, paljon muita ei tarvita.
1) Poistetaan työehtosopimusten yleissitovuus.
Jatkossa työehtosopimukset koskisivat vain yrityksiä ja työntekijöitä, jotka ovat todellisia sopijaosapuolia. Ei muita.
2) Säädetään maanlaajuinen minimipalkkalaki.
Tämä estää ylilyönnit edellisen päätöksen seurauksena.
3) Säädetään työnantajille vapaa irtisanomisoikeus, jos työnantaja maksaa korvauksena 1-3 kuukauden ylimääräisen palkan työsuhteen päättämisestä riippuen työsuhteen pituudesta.
Tämä poistaa paljon työllistämisen esteitä ja parantaa tuottavuutta kun alisuorittaville työntekijöille voidaan antaa vaivatta kenkää.
Ihan sellainen hölmö kysymys yhtään euroja laskematta.
Riittäisikö se, että pudotetaan maataloustuki eurooppalaisella tasolle eli sille tasolle, jolla se olisi jos ei oltaisi erikseen neuvoteltu kansallisista tuista?
Jos se ei riitä, niin riittäisikö se, että tähän päälle nostettaisiin osinkojen kokonaisverotus eurooppalaiselle tasolle?
Ja jos sekään ei riitä, niin entä jos tähän päälle laskisi teiden kunnossapidon Ruotsin tai jopa Norjan tasolle?
Jospa olisi menetelmä, jolla eri ihmisryhmiin kohdistuvia leikkauksia voisi toteuttaa kiistattoman tasapuolisesti. Oltaisiin sitten kaikki yhtä tyytymättömiä. Hienoa olisi, että tietäisi olevansa naapurin kanssa tasa-arvoinen.Ei olisi kadehtimisen aihetta.
Tähän kylläkin päästiin melko lähelle sodan jälkeen. Juuri kellään ei ollut hienompaa kuin muilla.Näin ainakin muistelen 50-luvun lapsuusvuosia.
Kun VR lopettaa pääradan seisakkeen, on se junan käyttäjille 100 %:n leikkaus. Olisiko siitä saatava jotain hyvitystä, kun se asema sentään on meidän veronmaksajien rahoilla perustettu. Ei taida mitään olla luvassa.
Kun esim Helsingin joku hallintokunta saa määräyksen säästää 5 %, ei ketään kiinnosta se, että ko laitos on edellisenä vuonna erityisesti jo joutunut säästämään. Ei päättäjiä tietenkään kiinnosta jo aikaisemmin tehdyt säästöt. Vedetään mutkat suoriksi juustohöylällä (tämähän kuulostaa ihan Soinin sutkaukselta).
Ei ole myöskään järjestelmää, jossa tätä säästämistä vuoroteltaisiin.Vuorovuosina kukin laitos säästäisi.On taas liian vaikeaa järjestää, ellei perustettaisi sitä varten erityistä säästämisen organisointivirastoa.
Tätä teemaa sivuava palautteeni Erkki Tuomiojan blogi-kirjoitukseen:
Erkki,
Kirjoitat: ”Pitäisi myös löytää oikeat lääkkeet siihen, miksi sekin innovatiivisuus joka näkyy Suomessa startup-yritysten ilahduttavana lisääntymisenä päätyy niin herkästi lopulta ulkomaille, minne sekä voitot että työpaikat valuvat.”
Kyllä oikeat lääkkeet ovat jo tiedossa. Pitää korjata seuraavat epäkohdat:
1) PK-yrittäjillä, joista näissä tapauksissa tavallisesti on kyse, ei ole mitään syytä luottaa valtiovaltaan / poliitikkoihin, ammattiyhdistysliikkeeseen tai suuryrityksiin. Siis kolmikantaan.
On nimittäin vielä hyvässä muistissa se, miten 1990-luvulla ajettiin kannattaviakin yrityksiä tuhansittain konkursseinkin.
Noiden tapahtumien johdosta syntyneet haavat eivät ole umpeutuneet ja suuri määrä ihmisiä elää vieläkin traagisessa velkasyöverissä.
Tätä koskeva surutyö pitää laajamittaisesti tehdä ja epäoikeudenmukaisesti syntyneet velat pitää antaa anteeksi.
2) Vaikka PK-sektori luo valtaosan uusista työpaikoista, se on suljettu kolmikannan ulkopuolelle. Siis sen asioista päätetään muiden toimesta, siltä itseltä juurikaan mitään kysymättä.
Tästä johtuen, päinvastoin kuin palkkatyöläisellä, esim. epäonnistuneen yrittäjän turvaverkot ovat useassa tapauksessa aivan olemattomat.
Yrittäjän pitää siis päästä mukaan päättämään omista asioistaan.
3) Suomen PK-omistajien verotus on tunnetusti huippuluokkaa, kun taas suuryritykset voivat rutiininomaisesti käyttää verosuunnittelua ja pyörittää varojansa veroparatiiseissa.
Siispä suuryrityksiä ja PK-sektoria pitää kohdella verotuksen suhteen yhdenvertaisesti.
4) Suomen talouden tulevaisuus näyttää synkältä ja henkilökohtaista riskiä ottavan ymmärtäminen on vähissä, joten on suuri kiusaus siirtää / myydä yritys ulkomaille, sen sijaan, että sitä kehittäisi edelleen kotimaassa.
Suomesta pitäisi siis tehdä yrityksille kiinnostava, kilpailukykyinen ja yritysystävällinen maa.
5) Yrittäjän riskinoton ja raadannan tulosta pidetään Suomessa jotenkin valtion omaisuutena. Yrittäjän omaisuuden sosialisointi pitää siis lopettaa.
Lähtökohdaksi on otettava Perustuslain Luku 2 Perusoikeudet / 15 § Omaisuuden suoja: Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.
Seppo Korppoo, 20 vuotta vientiä harrastanut suomalainen yrittäjä
Mihin perustuu väite, että suomalaisen PK-yrittäjän verotus on tunnetusti huippuluokkaa? Kansainvälisesti yritysverotuksemme on perin maltillista.
Pakko jatkaa kommentointia tästä Bernerin tapauksesta…asia on Iltalehden mukaan ollut esillä myös eduskunnan kyselytunnilla. Sipilä on kertonut keskustelleensa Bernerin kanssa eikä tällä asialla ole mitään tekemistä veronkierron kanssa. Niinpä niin, eihän Helsingin Poliisikaan omissa tutkimuksissaan löytänyt huumepoliisinsa toiminnasta mitään huomauttamista. Kun tutkimusoikeutta laajennettiin talon ulkopuolelle, on käynyt ilmi ettei nyt ainakaan ihan ohjekirjan mukaan olla menty. Oikeudenkäyntihän on kesken, ja syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan mutta jokainen voi arvioida tähänastisten kertomusten uskottavuutta.
Berner on myös sanonut, ettei ole saanut mitään hyötyä asiassa. Mitä se tarkoittaa? Onko hän kenties tehnyt palkatonta vapaaehtoistyötä?
Sipilän lausunto siitä, että ”kansainvälisissä yrityskaupoissa syntyy usein tilanteita, joissa yritykset saattavat päätyä esimerkiksi Luxemburgilaiseen omistukseen” on myös aika kuvaava. Luxemburgilaiseen liiketoimintaan liittyy näköjään aika jänniä piirteitä. Kun siellä avaa tilin, sinne ”saattaa päätyä” miljoona ihan pyytämättä ja yllätyksenä. Samoin yrityksiä vain jotenkin mystisesti päätyy sinne omistukseen.
Eduskunnassa tästä tapauksesta kysymyksen tehneen Li Anderssonin mukaan Suomi menettää veronkierron seurauksena 6-8 miljardia euroa vuodessa. En tiedä mistä luku on peräisin.
Jospa arvoisa ’harrastaja’ sitten kertoisi, mikä estää pienen yrityksen verosuunnittelun – ko. pykälä, kiitos!
Olen melko varma, että mitään sellaista pykälää ei ole.
Sekä vapaa irtisanomisoikeus (tuotannolliset ja taloudelliset syyt!) että irtisanomiaika on jo keksitty ja käytössä.
Viime vuosikymmeninä harjoitetussa talouspolitiikassa on eräs piirre, jota maalikkon on hieman vaikea ymmärtää. Kyse on verotuksesta. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että suomalaiset suhtautuvat (tulo)verotukseen myönteisesti. Toisin sanoen, kansalaiset ovat valmiit hyväksymään Suomen verrattain korkean veroasteen, koska sen avulla voidaan tuottaa yhteiskuntaan yhteistä hyvää. Verotus on kuitenkin siinä mielessä mielenkiintoinen talouspolitiikan väline, että sen alentaminen tuntuu olevan tarkoituksenmukainen toimenpide melkeinpä kaikissa suhdannetilanteissa. HSTV:n ”Suuressa talouspoliittisessa väittelyssä” kävi ilmi, että tuloverotusta on kevennytty vuodesta 1996 alkaen yhteensä 15 miljardilla euroa. Summa on kaksi kertaa suurempi kuin ns. kestävyysvaje. Maallikon näkökulmasta tämä tuntuu erikoiselta. Mm. väestön ikääntymisestä johtuvan kestävyysvajeen syntyminen on ollut pitkään tiedossa. Niin ikään on ollut tiedossa, että taloustieteellinen näyttö veronalennusten ns. dynaamisista vaikutuksista on vähintäänkin hataraa.
Toissapäivänä pääministerimme vetosi sitten kansalaisiin. Isänmaa on hädässä, ja kaikilta vaaditaan uhrauksia. Puhe oli varmasti fiksu veto pääministeriltä, sillä suomalaisessa mielenmaisemassa ”vaikeilla ajoilla” ja ”kipeillä päätöksillä” on suorastaan itseisarvo. Velasta puhuminen oli sekin varmasti toimiva pointti. Euroopassa oli viime vuonna 14 maata, joiden velan BKT-osuus oli suurempi kuin Suomen. Kahdeksalla maalla se oli pienempi. Velasta on kuitenkin tehty isänmaan kohtalonkysymys. Velka-argumentti toimii kansalaisten suuntaan hyvin, koska siihen voidaan liittää helposti ymmärrettäviä taloustieteellisen ajattelun ulkopuolisia näkökohtia. Suomessa velkaan liitetään usein häpeä. Kansalaisten ajattelussa valtion velka myös samaistetaan kotitalouksien velkaan, vaikka kyse onkin eri asioista. Valtion velkaa ei hoideta samalla tavalla kuin kotitalouden velkaa. Kansalaisten keskuudessa näyttäisikin olevan ihailtavaa uhrivalmiutta, jotta velkaantuminen saataisiin hidastumaan, ja lapsenlapsemme pelastumaan velkakurjuudelta.
Jos ja kun Suomen talous taas jossain vaiheessa lähtee nousuun, tulee se todennäköisesti olemaan seurausta pitkälti meistä riippumattomista syistä. Yksi asia on kuitenkin varma: jälkikäteisarvioissa hallituksen toimenpiteet tullaan näkemään ehdottoman välttämättöminä. Tässä kaikessa on jotain tympeää. Salaliittoteorioihin taipuvainen saattaisi jopa epäillä, että joillakin tahoilla on jo jonkin aikaa ollut tavoitteena julkisen sektorin, jos ei nyt alasajo, niin ainakin sen supistaminen. Nyt sen onnistuminen näyttäisi olevan aika lähellä, ja vieläpä kansalaisten suosiollisella avustuksella isänmaan pelastamisen varjolla.
Se perustuu siihen, että yrittäjä joutuu yleensäkään maksamaan veroja. Sehän on Väärin™, koska yrittäjä tekee kaiken hyvää hyvyyttään ilman palkkaa.
Se, että kaikkien suomalaisten palkkakuluja laskemalla voitaisiin vaikuttaa jotenkin Suomen viennin kilpailukykyyn, on minusta täyttä sontaa.
Suomen vienti paranee pikkuhiljaa kun kysyntä maailmalla elpyy, valtio voisi tukea investointeja Suomeen vaikka Viron veromallilla, poistaa tukia suuryrityksiltä ja keventää yritysverotusta. Ja korjata julkista infraa. Sekä poistaa turhaa byrokratiaa.
Julkisen sektorin velkaantuminen kuitenkin ON ongelma, ja tuo ongelma johtuu pitkälti kasvaneista julkisen sektorin palkkakuluista. Sekä sosiaalimenoista.
Tuohon on paras ratkaisu keventää julkisen sektorin palkkoja. Samoin työttömyyskorvauksia ja sosiaalitukia tulisi laskea. Ansiosidonnaisen kesto tulisi puolittaa, asumistukia tulisi laskea 5% vuodessa seuraavan 5 vuoden ajan. Vastaavasti voisi laskea esimerkiksi päivähoitomaksuja, eli kannustinloukkuja tulisi purkaa. Parin lapsen n. 550€/kk päivähoitomaksut ovat iso kynnys pienituloiselle lähteä yhtään mihinkään.
Lomarahojen puolittaminen koko kansalta on puhdas turha tulonsiirto työnantajille, joka vain laskee kotimaista kulutusta. Tuolla ei olisi mitään merkitystä minkään kannalta, ainakaan työllisyyden suhteen.
Yksityisellä tulisi sallia paikallinen sopiminen työehdoista puhtaasti yrityskohtaisesti.
Ei liity pelkästään tähän Berner-keissiin mutta jo pidemmän aika tai siis aina ihmetellyt tuota samaa, että jollakin asialla joku ei hyödy tai rikastu.
Jos jokin asia tuottaa hyötyjälleen yli (sanotaan nyt luokkaa julkisuudessa esitettyjen) perustulon vertaista tuloa niin onhan se jo ihan valtava hyöty. Pysyy hengissä sillä jollakin. Ei tämä ole mikään itsestäänselvyys maailmassa! Pysyä hengissä.
Päivänpolttavaan teemaan voisi kysyä hyötyvätkö VOK:keja pyörittävät yrittäjät. Varmasti kilvan sanovat ei-hyötyvänsä mikä on hiukan hämmentävää kroonisen alityöllisyyden maassa 🙂
Hallituksen tavoitteena on yritysten kilpailukyvyn nostaminen sekä julkisen sektorin alijäämä.
Palkka-alella pyritään siihen.
Ja vastaavasti lomien leikkauksella 38->30pvää julkisella sektorilla tähtää alijäämän pienemiseen.
Tämä lomien leikkuu on se suurin kynnyskysymys, koska sak: ssa suurinta valtaa pitävät kunta-alan ja valtion työntekijäliitot.
Tuo 38päivän lomaoikeus kai (jos pilkkua viilaa)on perustuslainvastainen, koska siinä asetetaan ihminen iän puolesta syrjivään asemaan, eli täyttä lomaoikeutta ei voi saada ilman 15vuoden työssäoloehtoa.
Siis käytännössä nuori ei saa ikänsä puolesta samoja oikeuksia kuin vanhempi kollega??
Osmo!
On kuulema vähän reippaampia taloustalkoita tiedossa? Tarjotaankohan niissä talkookaljatkin?
Karkeasti laskettuna arvioitu 100 000 – 200 000 turvapaikanhakijaa aiheuttaa menoina 1.5 – 3 miljardia euroa vuositasolla.
Jos yksi maahanmuuttaja saa elämiseen 15000 vuodessa mikä 1250€ kuukaudessa.
Toi 15000€ taitaa olla tällähetkellä Helsingin ylipormestarin kuukausipalkka, mikä on suhteessa monin verroin suurempi kuin Lontoon virkaveljensä, onhan sentään Helsinki paljon monimutkaisempi johdettava, kuin Lontoo, jossa on väkeä enemmän kuin koko Suomessa 😀
OS kysyy: ”Mihin perustuu väite, että suomalaisen PK-yrittäjän verotus on tunnetusti huippuluokkaa? Kansainvälisesti yritysverotuksemme on perin maltillista.”
Ensin muutama Boreniuksen veroasiantuntija Janne Juuselan kommentti:
”Verotus ohjaa yritysten käyttäytymistä haitallisesti. Yrityksen ei kannata kasvaa, investoida ja työllistää, koska tietyn kynnyksen jälkeen on kannattavampaa sijoittaa muualle kuin omaan yritykseen.”
”Verotus suosii investointeja kiinteään omaisuuteen. Osaamiseen ja innovaatioihin investoivia se syrjii, koska tietotaitoa ei lasketa nettovaroihin… niissä listaamattomissa yhtiöissä, jotka eivät tarvitse aineellista varallisuutta, osinkovero voi olla yli 50 prosenttia.”
”Tällainen verotus on monimutkaista ja epävakaata. Kun liikkuvia osia on matkan varrella tullut paljon, hallitus käpälöi niitä joka kevät kehysriihessään”, Juusela sanoo
Tässä se Suomen listaamattoman yrityksen verotus-viidakko on:
Ennen kuin yritys maksaa osinkoja, sen on maksettava tuloksestaan 20,0 % yhteisöveroa. Näin ollen yllämainituista saajalleen verovapaista osinkotuloista on joka tapauksessa maksettu verottajalle jo 20,0 % veroa, eli se on jo kertaalleen verotettu.
Tätä saajalleen verovapaata osuutta kutsutaan poliittisessa retoriikassa ja lehdistössä usein virheellisesti ”verottomaksi osingoksi”, vaikka siitä on jo yhteisövero maksettu.
Se osuus, mikä osinkotuloista on veronalaista pääomatuloa tai ansiotuloa, on verotettu kahteen kertaan.
Verokohtelu määräytyy yhtiön osakkeille lasketun matemaattisen arvon perusteella.
Osakkeen matemaattinen arvo on edellisen kalenterivuoden viimeisen tilinpäätöksen mukaan laskettu yhtiön nettovarallisuus jaettuna ulkona olevien osakkeiden määrällä.
Tätä matemaattista arvoa pääsee yrittäjä ”käyttämään hyväksi” vasta sitten, kun firma on kovalla riskinotolla ja tavallisesti vasta monen vuoden pakertamisen päästä saatu kannattavaksi.
Osingosta on 25 % veronalaista pääomatuloa se osa, joka vastaa enintään 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta. Tällaista osinkoa voi yksi henkilö saada vuodessa enintään 150 000 euroa. (Korppoon kommentti: Tämä summa on melkein kaikille yrittäjille täyttä utopiaa) Sen ylittävästä osingosta veronalaista pääomatuloa on 85 %.
Osingosta on 75-prosenttisesti veronalaista ansiotuloa se osa, joka ylittää 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta.
Listaamaton yhtiö pidättää maksamastaan osingosta 7,5 %:n ennakonpidätyksen 150 000 euroon asti ja sen ylittävästä osingosta 27 %.
Ansiotulo-osingosta maksetaan veroa yhdessä muiden ansiotulojen eli esimerkiksi palkan ja eläketulon kanssa kunnallis- ja kirkollisveroprosentin sekä progressiivisen valtionveroasteikon mukaan. (Korppoon kommentti: Varmaankin jokainen yrittäjä ottaa osan tuloistaan kuukausipalkkana, eli kovalla tupla-verotuksella)
Näinollen, tilanteesta riippuen, yrittäjän kokonaisveroaste on helposti 50 – 60 % luokkaa.
Suomalainen yrittäjä on varsin usein suorassa kilpailutilanteessa ulkomaisen veroparatiisi-yhtiön kanssa, joka ei maksa juuri mitään veroa.
Suomalaisetkin suuryhtiötkin harrastavat tehokasta verosuunnittelua ja veroparatiisi-operaatioita siten, että tutkimusten mukaan ne maksavat tyypillisesti vain 5 – 10 % veroa.
I rest my case.
Seppo Korppoo, tuplaverotettu yrittäjä, joka ei halua kuluttaa kallista aikaansa monimutkaiseen verosuunnitteluun ja veroparatiiseihin.
”Talousongelmistamme merkittävä osa, joskaan ei kaikki, johtuu siitä, että maamme palkkataso on liian korkea yrityksillemme menestyä kansainvälisessä kilpailussa.”
Mutta kuinka paljon sitten palkkatasoa pitäisi laskea, jotta kilpailukyky paranisi oleellisesti? Jos sitä pystyisi pudottamaan rajusti, niin mitä tapahtuisi alkurysäyksen jälkeen? Taisi olla Taloussanomissa julkaistu tilasto, jossa Suomen palkkakustannukset olivat alemmat, kuin EU:n suurmaiden ja Suomea halvemmat ne olivat Britanniassa, Etelä-Euroopan maissa ja entisissä kommunistimaissa. Joten siis pitäisi ilmeisestiä päästä tonne Etelä-Euroopan maiden ja entisten kommunistimaiden kanssa samalle tasolle, jotta olisimme kilpailukykyisiä? Toisaalta tässä on se ongelma, jota ei oikein ymmärretä, eikä siitä sen takia kovin paljon olla kiinnostuttu on robotiikan kehitys, joka pistää koko jutun aivan uuteen asentoon. Tästä on jo arvostetut tutkijat ja yritysjohtajat varoitelleet. Taitaa käydä niin, että robotiikka luo tilanteen, että nykyiset kilpailukykytoimet esim. sisäinen devalvaatio on kuin lämmin ”kusi” housuissa, se lämmittää vaan vähän aikaa. Robotiikan kehitys on ällistyttävä. Seuraan alaa säännöllisesti.
Nykyään irtisanominen on aivan liian vaikeaa. Kyllä työnantajilla pitäisi olla vapaa valintaoikeus, kenet pitää töissä.
Jos jollain henkilöllä ei hommat suju, on parempi korvata hänet toisella paremmin hommat hoitavalla henkilöllä. Nykyään lainsäädännöllä on tehty irtisanominen hyvin vaikeaksi ja se johtaa heikkoon tuottavuuteen je heikentää muutenkin työmarkkinoiden toimivuutta.
Iloisena veronmaksajana innovoin: Entä jos ns. pakkolakien palkanalennusten sijasta täsmälleen sama määrä kerättäisiinkin pois tuloverona? Ja se lisää kerätty tulovero kohdennettaisiin yrityksille helpottamalla yritysten verotusta.
https://jounimartikainen.wordpress.com/2015/09/18/hallitus-on-ideologiansa-vanki/
Ei se nyt ihan noin mene. Täyden lomamääräytymisen saa vuoden työskentelyn jälkeen. Julkisella sektorilla lisäpäiviä saavat kaikki 15 vuotta palvelleet. Jos vain osa saa, niin olisi kysymys jonkinlaisesta eriarvoiseen asemaan asettamisesta.
Asian ydin on se, että samat kriteerit täyttäneitä kohdellaan yhdenvertaisesti.
Saa, kun vain malttaa odottaa, kuten ovat myös nuo vanhemmat kollegat joutuneet aiemmin tekemään. Viimeksimainitut eivät tosin tainneet vielä kuulua ”mulle-kaikki-ja-heti”-sukupolveen.
”Iloisena veronmaksajana innovoin: Entä jos ns. pakkolakien palkanalennusten sijasta täsmälleen sama määrä kerättäisiinkin pois tuloverona? Ja se lisää kerätty tulovero kohdennettaisiin yrityksille helpottamalla yritysten verotusta.”
Tulovero on yksi huonoimmista veroista, kannustaa niin vahvasti olemaan tekemättä töitä. Sen nosto ei myöskään
Nuo hallituksen ehdottamat laithan taas olisivat hyviä vaikka niiden säästöt tulisivat takaisin isompina palkankorotuksina (niinkuin varmaan lähivuosina tulevatkin), sillä enää ei ole yhtä vahvaa kannustinta pyrkiä olemaan työllistämättä sunnuntaisin tai ottaa sairaslomaa. Tällöin maailma paranee vaikka kokonaispalkka pysyisikin samana.
Miten verojen korottaminen lisää yritysten kilpailukykyä?
Pitäisikö myös robotit saattaa jonkinlaisen verotuksen kohteiksi (elleivät ole sitä vielä/jo?), tai tiputtaa kaikki julkiset sote-tuet esim. lähemmäs Albanian tasoa?
Jos yksi robotti tekee esim. kahdentoista ihmisen työt, eikä heistä osa enää jatkossa työllisty, ei taida olla mahdollista edellyttää, että robotti hoitaa jatkossa viimeksimainittujen verojen maksun, elatuksen ja ylläpidon, epäsuorasti verotuksen avulla. Kilpailukykymme on saatava vähintään samalle tasolle kuin parhaissa kilpailijamaissamme, mutta tuo ei taida onnistua kovin hyvin, jos sote-menomme ovat hulppeasti korkeammat kuin niillä muilla.
Tällähetkellä markkinoilla on vähän yli 9000€ maksava kävelevä robotti. Se on ensimmäinen merkittävä ”päänavaus” markkinoilla. Hondan Asimo ei ole vuosien kehitystyöstä huolimatta vielä tullut myyntiin. Aldebaranin Nao on markkinoilla ja niitä on jo päätynyt Suomeenkin. Enää ei kovin montaa vuotta mene, kun kyseiset robotit tekevät palvelutöitä. Noin 9000€ kertainvestointi on aika pieni summa työstä.
Niinkö?
Lainaan paria pätkää omasta blogistani:
https://jounimartikainen.wordpress.com/2015/06/24/tappaako-verotus/
Empiriaa tai tutkimustuloksia kehiin tuollaisista väitteestä? Kuinka moni tietää apulaiskaupunginjohtajan, joka on kieltäytynyt saman kaupungin kaupunginjohtajuudesta, “koska verotus vie osan hyödystä?” Kuinka moni tietää liiketoimintayksikö vetäjän, joka on kieltäytynyt saman yrityksen toimitusjohtajuudesta, “koska verotus vie osan hyödystä?” Kuinka moni tietää siivoojan, joka on kieltäytynyt kohoamasta siivoustyönjohtajaksi, “koska verotus vie osan hyödystä?”
… …
Jotkut ovat sitä mieltä, että verotuksen kiristäminen vain kurjistaa taloutta entistä enemmän. Itse kun en kansantaloustieteestä mitään ymmärrä, niin olen eri mieltä, ja pyytäisin viisaampia kertomaan, missä yleisesti tiedeyhteisössä hyväksytyissä tutkimuksissa osoitetaan vaikkapa palkkaverotuksen vaihteluvälillä 20-40%, että 40% palkkaverotus aikaansaa OSOITETUSTI heikomman talouselämän kehittymisen, kuin 20% palkkaverotus?
Jos korkeampi verotus vähentää haluja tehdä työtä, silloin tietysti korkeampi palkka lisää haluija tehdä työtä. Historiallisesti asia on kuitenkin päin vastoin. Kun tulotaso on noussut, työaika on lyhentynyt, eli osa tuottavuuden noususta otetaan vapaa-aikana. Miksi nettoansioiden noususta osaa ei otettaisi vgapaa-aikana myös, jos se johtuu verojen laskusta?
Verotuksen haittavaikutukset liittyvät työnjaon vähenemiseen, itse palvelu palvelun sijasta. Kyse on siis verokiilasta kuluttajan ja palkansaajan välillä. Toinen haittavaikutus liittyy verokilpailuun maiden välillä.
Siinäpä se, ei mitenkään!
Eräs parhaista keinoista maamme tilanteen parantamiseen on luoda edellytyksiä yritysten kilpailukyvyn parantamiselle.
Julkisella puolella on myös paljon tekemistä. Jostakin kumman syystä on oltu liian pitkään (tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymisen osalta) sokeita mm. sille, miten mm. käyttäjäystävällisyydeltään surkeat IT-järjestelmämme syövät liian usein toimintojen todellista tehokkuutta. Tarvittaisiin enemmän ketteryyttä epäkohtien ja nykyisten pullonkaulojen korjaamiseen.
Pitäisi myös kyetä arvioimaan josko jokin vanha konsti on sittenkin parempi (ja tehokkaampi) kuin pussillinen uusia (mutta huonoja). Huonot IT-järjestelmät ovat eräs nykyajan vitsaus, mutta niille on voitava ja pitääkin tehdä jotakin.
– – – – –
Esimerkiksi sote-menoissa voitaisiin säästää maassamme varmaankin valtavasti, jos sote-avun saamisen edellytykseksi asetettaisiin valtakunnallisesti promilleraja vaikkapa nollatoleranssilla, ja puhalluskokeen (tai muiden päihteitten käytön testin) tulos määräisi esim. paikkasi terveyskeskuksen tai päivystävän poliklinikan jonossa.
Oman riskin osuus olisi päihteitä käyttäville kansalaiselle suurempi, mutta yhteiskunta säästäisi todella paljon, lukuisat kerrannaisvaikutukset mukaan lukien, ja mikä tärkeintä, ihan oikeasta päästä. Tämä auttaisi hillitsemään julkisia kuluja merkittävästi, kuten myös verotuksen tarvetta. Yksityiselle puolelle syntyisi uskoakseni päihteiden käyttäjiä varten erikoistuneita palveluyrityksiä, joissa hinnoittelu asettuisi automaattisesti kohdalleen, muuta yhteiskuntaa ja veronmaksajia enää liiemmin rasittamatta.
Sipilältä puuttuu johtajuus. Suomessa on paljon hyvää tahtoa ja ymmärrystä. Yhteistyössä saataisiin aikaan konsensus, vaikka parempi ratkaisu olisi hoitaa ongelma puuttumalla sen syihin.
Sipilä kuitenkin päätti mennä telkkariin ja pysäyttää maa. Se oli tiedossa oleva seuraus ja siten myös pääministerin tietoinen päätös.
OS on sitä mieltä, että PK-yrittäjän verotus on ”PERIN MALTILLISTA.”
Väännetään tämä nyt sitten rautalangasta.
Otetaanpas esimerkiksi realistinen skenaario:
5 vuoden huonojen tulosten, rajun riski-räpeltämisen ja muitten palkkoja maksamisen jälkeen, yrittäjä on ”alkanut menestyä” ja firman tilille on jäänyt ”vapaata rahaa” 130 000 euroa.
Nettovarallisuutta on vuosien varrella kertynyt 50 000 euroa.
Yrittäjä päättää nyt investoida firman kehittämiseen 30 000 ja ottaa loput 100 000 ulos firmasta osinkoina.
Ensin firma maksaa yhteisöveroa 20% eli 20 000 euroa, jolloin jäljelle jää 80 000.
8% firman 50 000 nettovarallisuudesta on 4 000 euroa, josta osuudesta hän maksaa 25% veroa, eli 1 000.
Lopuista 76 000 menee veroa 75%, eli 57 000.
100 000 voitosta riski-yrittäjälle jää siis käteen 22 000, eli veroja meni yhteensä 78%.
Nytpäs yrittäjä innostuu menemään kauppaan. Siellä hän maksaa vielä 24 % ALVin, eli 4 258 euroa.
Loppujen lopuksi, rajua riskiä ottaneelle ja muita työllistäneelle yrittäjälle jäi 100 000 voitosta ostovoimaa vain 17 742 euroa, eli muualle hävisi 82,3 %.
Seppo Korppoo, PK-yrittäjä, joka MENETTÄÄ MALTTINSA kun ajattelee tätä laskelmaa.
Mistä tällainen potaska on peräisin? Lopusta 75 % lasketaan verotettavaksi tuloksi, eli häntä verotetaan 57 000 euron asniotuloista, mutta ei siitä ansiotulosta mene veroa 100%.
Juuri tästä on kysymys, mutta nyt tarvitaan nimenomaan nopeata vaikutusta. Pysyvää kasvua sillä ei saada aikaan, koska siihen tarvitaan investointeja ja innovaatioita. Ne puolestaan vaativat yrittäjiltä uskoa tulevaisuuteen ja niiden toteuttaminen ja markkinoille saaminen vie aikaa.
Tuo palkkakustannusten 5% alennus mahdollistaisi tyypillisesti parin prosentin alennuksen myyntihintaan. KV-kaupassa se on merkittävä alennus varsinkin perinteisissa tuotteissa. Vuosisopimuksissa tavallisesti kinataan viimeisestä prosentin puolikkaasta.
Sinä et ole yrityksesi (aivan kuten perintöveroja kauhistelevatkaan eivät ole kuolleita omaisiaan).
Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi niin moni tekee tällaisia ”palkkatason” vertailuja niin että yhden kokonaisen valtion kaikkia palkkakustannuksia verrataan könttänä jonkin toisen valtion palkkakustannuksiin, myös könttänä. Tämähän ei kerro oikeastaan mistään mitään olennaista. Vähintään pitäisi verrata henkilöstökustannuksien (johon sisältyy muutakin kuin ne palkat) ja tuottavuuden suhdetta siihen, mikä tämä suhde on vertailumaassa.
Ostin taannoin suomalaiselta alihankkijalta valmistustyötä. Aiemmin olen ostanut vastaavaa lähinnä Virosta. Kävi niin, että saamani lasku oli noin kolminkertainen siihen nähden, mitä se olisi ollut Virossa teetetystä vastaavasta työstä. Lisäksi työn laatu oli keskinkertaista ja ohjeistusta ei ollut noudatettu kaikilta osin. Vika ei voinut olla ohjeistuksen puutteissa, koska samanlaisella ohjeistuksella saan aikaiseksi hyvää laatua muissa maissa. Sain siis kilpailijamaita huonompaa laatua kolminkertaisella hinnalla!
Alihankkijan tarjoama selitys tähän oli se, että heidän henkilöstökulunsa ovat niin korkeat. Luulen, että osittain eroa selittävät myös yritysten korkeampi kokonaisveroaste (tarkoitan nyt kaikkia niitäkin maksuja, joiden nimi ei ole ”vero”, mutta jotka efektiivisesti kuitenkin ovat veroja) ja mahdollisesti työn tehoton organisointi eli haasteet johtajuudessa.
Toisaalta yhtä lailla suomalainen ongelma on, että korkean tuottavuuden työstä (tai työstä joka voisi yltää korkeaan tuottavuuteen oikeissa olosuhteissa) ei makseta riittävästi, jolloin sitä tekemään ei saada korkeaan tuottavuuteen kykeneviä tekijöitä, koska nämä saavat ulkomailla paremman palkan. Tämäkin siis voi monissa tapauksissa olla kilpailukyvyn esteenä. Ja tässäkin tapauksessa on osittain kyse myös heikosta johtajuudesta.
Yhtä yksittäistä taikakeinoa siis tuskin on, jolla maan kilpailukyky saadaan korjattua. Tästä ei kuitenkaan seuraa, etteikö henkilöstökuluja pidä voida alentaa siellä, missä työn tuottavuuskin on matalaa. Tuottavuuden ja kulujen pitää totta kai olla järkevässä suhteessa toisiinsa. Joka tapauksessa on aivan järjetöntä kiistellä siitä, pitääkö koko maan palkkatason olla kilpailukyvyn nimissä matalampi vai korkeampi. Vastaus on sekä että, eikä sekään vielä riitä vaan tämän rinnalla tarvitaan myös monia muita parannuksia. Erityisesti olisi hyvä avata silmät ja ymmärtää, että elämme globaalin kilpailun keskellä. Kannattaisi myöntää, että emme suinkaan ole maailman parhaita kaikessa, ja mennä katsomaan ja oppimaan heiltä, jotka ovat meitä parempia.
Viime aikoina on erilaista potaskaa ollut liikkeellä vähän joka suunnassa. Kätilökin televiso-ohjelmassa väittää menettävänsä 4000€ vuodessa, kun sunnuntailisä alennetaan 100%->75%. Hurjat on tulot tällä ”pienipalkkaisella” naisella, jos näin on.
Onko historiassa yhtään esimerkkiä onnistuneesta sisäisestä devalvaatiosta? Viennillä menee huonosti, koska maailmantalous on taantumassa. Pari prosenttia sinne tai tänne palkkakustannuksissa ei tee kansainväliselle kilpailukyvylle yhtään mitään.
Toisekseen, jos nuo toimenpiteet muka ovat niin tehokkaita, eikö ne kannattaisi tehdä velkarahalla? Valtio saanee edelleen lainaa miinusmerkkisellä reaalikorolla.
Aivan eri asia olisi, jos hallitus perustelisi kurjistamislinjaansa julkisen talouden rakenteellisen vajeen paikkaamisella. Aika suuri osa esitetyistä toimenpiteistä on lähinnä julkisen puolen työntekijöihin kohdistuvia palkanalennuksia.
Ei voi ymmärtää, että miten Suomessa voidaan tehdä valtion velasta (tai julkisesta velasta), niin suuri ongelma.
Jos Suomessa on valtava hätä, niin miksi Fitch ei pudottanut Suomen luokitusta?
Suomen kilpailukyky on (kuulemma) huonompi kuin Ranskan.
Fitch kuitenkin pudotti Ranskan luokitusta!
Suomalaiset ovat niin typerää tuulipukukansaa, että jos televisiossa sanotaan, että Suomella menee huonosti, niin he kuvittelevat, että se tarkoittaa suomalaisia, eli häntä itseään.
Valtion taloudella ei ole mitään tekemistä kansalaisten talouden kanssa. Ei kerta kaikkisesti yhtään mitään!
Suomalaista talouskeskustelua vaivaa sekin, että vaaditaan hallitusta, joka saa Suomen nousuun.
Eihän hallituksella ole mitään tekemistä talouskasvun kanssa!!!
Talouskasvu lähtee siitä, että joku talouden toimija tekee enemmän ostopäätöksiä kuin aiemmin.
Ei mikään hallitus maailmassa voi tehdä tätä päätöstä kenenkään puolesta!
Vientiteollisuus lähtee kasvuun sitten, kun on jotain vietävää, jolla on kysyntää enemmän kuin nyt.
Se ei lähde kasvuun vaikka jokaisen vientiteollisuuden työntekijän palkka lakkautettaisiin ja heistä tehtäisiin orjia.
Suomalaiset idiootit aikovat luoda uusia innovaatioita ja tuotteita LEIKKAAMALLA tuotekehityksestä ja tutkimuksesta!
Biotalous on sellutaloutta, jota ylläpidetään verotuilla.
Ei riitä, että maataloutta ylläpidetään verotuilla. Nyt aiotaan jatkaa samaa metsäteollisuudessakin.
Maa- ja metsätalouden verotuet ovat megalomaaninen tulonsiirto muun Suomen taloudesta keskustalaisten maan- ja metsänomistajien taskuihin.
Varallisuutta kasataan näihin taskuihin ja se on pois kulutuksesta.
Lopettamalla maaseudun tukemisen Suomi säästää välittömästi 8,5 miljardia euroa, joka vuosi.
kun nyt taas keskustelu lainehtii täällä laidasta laitaan, niin sotketaan mukaan vielä kuntien kurjistuva tilanne. Useat kunnat ovat korottamassa kunnallisveroa. Silti vuosittain tehdään muutaman miljoonan leikkauksia ja otetaan siitä huolimatta miljoonia syömävelkaa.
Joku raja tulee vastaan aivan lähiaikoina.Leikataan yhden lomarahan puolikkaan verran ja lainaa otetaan lisää samalla mitalla. Veronkorotus vielä, niin ollaankin jo viety 1,5 lomarahaa. Nämäkin kaikki ovat hätäaputoimia.
Pääomaverotuksen lisäämistä kannattavat lämpimästi erityisesti he, joilla ei ole kyseistä taakkaa kannettavanaan.
Laitetaan vielä haittalistalle päättäjien päättämättömyys. Epävarmuus rassaa niin perheitä kuin yrityksiä. Ei vieläkään ole tietoa ensi vuoden talouskoukeroista.
Jatkuvasti tulee näitä uutisia, joissa yhtiön työntekijät ovat ”täysin yllättyneitä” supistuksista ja lopetuksista.Ehkäpä ovat eläneet toiveunessa, jossa kaikki kohta muuttuu taas hyväksi.Valtiovallan talousennusteet ovat lähes säännöllisesti liian optimistisia. Ei niihin enää kukaan usko.
Tämä HSTV:n väittely on itse asiassa ihan helmi, laitan linkin siihen tänne ihan siksi että sen katsominen voisi luoda hieman perspektiiviä talouspoliittiseen keskusteluun:
http://www.hs.fi/hstv/talouttajapolitiikkaa/HSTVn+suuri+talouspoliittinen+v%C3%A4ittely+Mit%C3%A4+tulevalla+hallituskaudella+pit%C3%A4%C3%A4+tehd%C3%A4/v1427860967757
Onko näin?
Maailmantalous ei ole käsittääkseni ollut taantumassa viime vuosina, päinvastoin. Eivät edes Suomen tärkeimmät vientimaat Venäjää lukuunottamatta ole taantuneet. Anglosaksisessa maailmassa ja Saksassa menee itse asiassa kohtuullisen hyvin. Kasvuvauhti ei ole ollut entisenlaista, mutta kyllä tämä viennin pysähtyminen on meidän ikioma ongelmamme.
Maailmantalous on luultavasti siirtymässä syklin laskevalle osalle. Tämä tarkoittaa sitä, että meiltä jäi yksi positiivinen kierros väliin. Lamasta lamaan paarustetaan.
Eikä arvonlisäveron korotuksellakaan ole mitään merkitystä mihinkään, koska senhän tilittää yritys. Niinpä asiakas maksaa vain verottomia hintoja. Eikun…
Saksa 2000-luvun alussa.
Irlanti ja Portugali muutama vuosi sitten.
Suomen tulisi unohtaa leikkaukset tässä vaiheessa ja keskittyä pelkästää parantamaan bkt:ta. Siten se velan osuuskin painuu.
Paneutumalla eri ongelmien juurisyihin on varmasti mahdollista maksaa duunareille entistä suurempaa palkkaa. Hyvän yhteiskunnan mittarina voi hyvin olla sen minimipalkka. Mitä enemmän pienipalkkainen tienaa, sitä parempi maa on elää ja asua.
Meillä on useita asioita, jotka paremmin hoitamalla on tarjolla sekä rahaa että talouskasvua.
OS, on oikeassa. Kiireessä tekemäni muistinvarainen laskelma oli kunnon potaskaa.
Pyydän anteeksi virhettäni.
Veronmaksajien sivuilta sain tämän laskentakaavan:
”Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun osingon verokohtelu määräytyy yhtiön osakkeille lasketun matemaattisen arvon perusteella.
Osingosta on 25 % veronalaista pääomatuloa se osa, joka vastaa enintään 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta.
Tällaista osinkoa voi yksi henkilö saada vuodessa enintään 150 000 euroa. Sen ylittävästä osingosta veronalaista pääomatuloa on 85 %.
Osingosta on 75-prosenttisesti veronalaista ansiotuloa se osa, joka ylittää 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta.”
Otetaan esimerkki nyt tämän mukaan uudestaan:
Ensin yrittäjä maksaa 100 000 voitosta yhteisöveroa 20% eli 20 000 euroa, jolloin jäljelle jää 80 000.
8% firman 50 000 nettovarallisuudesta on 4 000 euroa, josta hän maksaa 25% osuudesta, eli 1000 eurosta, pääomaveroa 30%, eli 300 euroa.
Lisäksi hän on maksanut tuosta 4000 nettovarallisuudesta aikanaan yhteisöveroa 800 euroa.
Lopuista 76 000 menee ansiotuloveroa 75% osuudesta. Eli 57 000 lasketaan hänen kaikkien muitten ansioittensa päälle.
Oletamme, että omistaja-johtaja ottaa firmastaan vuosipalkkaa kohtuulliset 75 000 euroa.
Hän maksaa valtiolle + kunnalle tuloveroa 57 000 lisätulosta karkeasti laskien 40 000.
Näinollen 100 000 voitosta riski-yrittäjälle jää käteen noin 40 000.
Toivottavasti nyt meni oikein?
Toisaalta, jos yrittäjä myisi firmansa kun tuo 130 000 euroa makaa kassassa, hän maksaisi osakkeidensa myynnistä veroa luokkaa 25% ja saisi kätöseensä suurin piirtein 100 000.
Jos firmalla on lisäksi kovaa kasvupotentiaalia, arvokasta know-howta, yms. immateriaali-arvoa, yrittäjä voi saada joltakin veroparatiisi-yhtiöltä riskittömästi reippaasti enemmänkin.
Tällaiset firmat ovat Suomen tulevaisuudelle kaikein arvokkaimpia ja niitä myydään koko ajan pois maasta.
Jos tämän trendin annetaan jatkua, meiltä kaikilta pääsee kohta potaskat housuun…
Seppo Korppoo, joka harvoin päästelee kaliumkarbonaattia
Vuosi BKT PALKKA
1985 559142 973
1990 1415176 1453
1995 1341993 1717
2000 1255399 2036
2005 2044360 2497
2010 2478146 2994
2014 2706736 3305
Talouskasvu on kyllä valunut enemmän kaikkealle muualle, mitä palkkoihin. Tulokset työstä menevät aina vaan suuremmalta osalta sinne, missä on omistusta.
”aivan kuten perintöveroja kauhistelevatkaan eivät ole kuolleita omaisiaan”
Joo. Mutta vielä aivan helvetisti vähemmän SÄ olet mulle sukua – ja täten kovinkaan paljoa oikeutettu siihen, mitä mä mahdollisesti olisin joskus läheisiltäni saamassa.
Perintövero = kaikkein oksettavin kateusvero ikinä (eli sopii siis täydellisesti suomalaiselle kansanluonteelle)
No hohhoijakkaa, muistutetaanpa mieliin, miksi tätä keskustelua käydään: Koska olemme jäsenenä meille epäedullisessa rahaliitossa, johon päädyimme Lipposen ja Niinistön röyhkeän tempun takia. EMU-vankkureita ovat olleet vetämässä kaikki puolueet, viimeisimpänä takki on viuhahtanut toisinpäin persuilla. Ay-liike on kannattanut euroa lämpimästi, joten mitä nyt sitten itketään? Tilasitte sisäistä devalvaatiota, tässä sitä tulee, iloitkaa nyt!
Mikään asia ei ole näköjään liian pyhä uhrattavaksi euron alttarille. Vasemmisto, vihreät ja ay-liike ovat valmiita unohtamaan kaikki keskeiset osat ideologiostaan, että euro voitaisiin pitää hengissä. Onko liittovaltio, jota tavoitetta varten euro perustettiin, se päämäärä, jonka vuoksi kaikki tuska ja kärsimys on perusteltavissa?
Osmo: Perusta sellainen ”kerro, missä on ilmaisia miljoonia”- ilmiantoketju.
Jos esim. lastensairaalan tai Vaalimaan kasinon tapaisia kupruja nousisi esiin satakunta ja niitä siivottaessa saataisiin kotiutettua muutama kymmen prosenttia kupruun uponneista rahoista, niin suomi olisi kuivilla.
Onko Saksan tie myös Suomen talouskasvun tie?
Saksan talouden voima perustuu paljolti PK / perheyrityksiin.
Seuraavassa webistä poimittua:
Much of Germany’s business, in contrast to that in other industrialized countries, is conducted by the small and medium-sized companies, SME’s.
In Germany there are about 3.7 million SMEs, producing anywhere from 35 to 45 percent of the gross national product, creating up to 50 to 70 percent of the jobs and providing over 80 percent of apprenticeships and other job training opportunities.
Germany boasts an exceptional number of 1 300 ”hidden champions”. This means companies, which rank among the top three on the global market or are European leaders.
These companies are little known to the public, because instead of producing well-known everyday goods, they supply mainly specialized products and services to industry.
SMEs are often family-owned, with a dominant founder or manager. They have a benevolent attitude toward their employees, who, in turn, are exceptionally well qualified and motivated. In the past much of their business was done locally, and relationships with their customers were close.
Their market success is based more on quality than price.
Saksan PK-Verotus:
Profits which are distributed to private stock-holders are liable to 25 percent plus the solidarity surcharge = Total 25,825 %.
Germany currently has very favorable tax laws concerning the transfer of family business assets to the next generation; the tax rate is just 2.85%.
Seppo Korppoo, joka on kateellinen saksalaisille
Kyllä! Ja tuo on mitä mainiointa. Työssäsi olet sidottu haalimaan ansioita vain siitä omasta osaamisestasi. Omistajuudella ovat KAIKKI (puhun vain laillisista) maailman tuotannonalat ja miltei kaikki alueetkin käytettävissä tulojen hankkimiseen. Ja edelleen kukin yhteisö voi miltei yhdessä sopia paljonko osallisilleen jätetään sijoitettavaksi. Tosin Suomi ei tässä pärjää kovin hyvin. Ehkä maailman muutos jäi meiltä huomaamatta enemmän kuin muualla. Vielä 90-luvulla oli kai aika mahdotonta puhua sijoittamisesta duunarien kesken. Taitaa se olla aika mahdotonta vieläkin…
Ja eikös Baltian maat vetäneet myös tuolla linjalla?
Olisipa kiitoisaa nähdä, miten omistajat hankkisivat nuo lailliset’ tulonsa ilman tuota ylimääräistä kulua, joka palkkoihin menee.
http://www.tradingeconomics.com/united-kingdom/government-debt-to-gdp
”The United Kingdom recorded a Government Debt to GDP of 89.40 percent of the country’s Gross Domestic Product in 2014. Government Debt to GDP in the United Kingdom averaged 49.48 percent from 1980 until 2014, reaching an all time high of 89.40 percent in 2014 and a record low of 31.30 percent in 1991. Government Debt to GDP in the United Kingdom is reported by the Eurostat.”
Iso-Britannialla on toki punta käytettävissään, mutta se on euron kanssa tasaväkinen.
Suomen tilanne ei eroa Iso-Britannian tilanteesta. Molemmat tuovat lähes kaiken tarvittavan.
Molemmat elvyttivät, kun oli pakko. Molemmat ovat lopettaneet elvyttämisen liian aikaisin.
EKP:n pitäisi elvyttää isolla kädellä ja tiukan talouskurin typerykset pitäisi lähettää Siperiaan.
Eräs ongelmavyyhdin osatekijä on myös siinä että verotus on niin järkyttävän monimutkaista että asiapohjainen keskusteleminen siitä on jo pelkästään tuon monimutkaisuuden vuoksi lähes mahdotonta.
Ehdotan: koko roska sileäksi ja tilalle järjestelmä, joka jokaisella peruskoulun oppimäärän suorittaneella on kyky sisäistää viidessä minuutissa.
Jos ei tasa-arvo kelpaa, muuta ihmeessä johonkin feodalistiseen yhteiskuntaan..
Missä vaiheessa Suomi muka elvytti?
http://www.economist.com/content/global_debt_clock
Maailman velkakelloa katsottaessa tulee toki mieleen kysymys suomen kohdalla, että mistä velasta täällä kimpoillaan? Esim. Norjassa on lähes kolme kertaa enemmän velkaa ja se on hyvinvointiyhteiskunta.
Mutta miten sitten mahdollistettaisiin monimutkaiset lailliset veronkiertoreiät eri eturyhmille?
Suomihan ’elvyttää’ koko ajan, koska valtion budjetti on reippaasti alijäämäinen.
En edelleenkään purematta niele Sipilän hallituksen tilannekuvaa, saati jaa heidän käsitystään siitä, mitä neuvotteleminen tarkoittaa, mutta Sipilä on kaivannut ehdotuksia siitä, mitä ”tuottavuusloikkapakettiin” voisi sisällyttää. Täältä tulee yksi. Jos ei lasketa mukaan yritystukien karsimista, veronkierron kitkemistä ja haittaverojen nostamista.
Jos nyt kerta kaikkiaan haluaa nähdä kaikille yhteisiä palveluita tuottavan matalapalkkaisen julkisen sektorin vikapääksi öljyteollisuuden heikolle vetävyydelle – sen kyllä sietääkin vetää haitta-alana huonosti – niin sieltä karsimisen voisi lopettaa samasta paikasta kuin sen aloittaakin. Ja sen voisi aloittaa kokemuslisien karsimisesta, ja aloittaa tämä julkisen hallinnon korkeimmista palkkaluokista.
Kokemuslisät perustuvat menneeseen maailmaan, jossa pidettiin moraalisesti ylevänä tehdä yksi kokonainen työura yhdellä alalla ja samalla työnantajalla, ja tästä katsottiin aiheelliseksi palkita. Kuitenkin monilla työnhaku on jatkuvaa, ja varmaankin osaamisen puolesta aiheellisen kokemuslisän korvaa monilla siirtyminen toisiin, paremmin osaamista vastaaviin tehtäviin. Ja jos tämä osaaminen ei olekaan karttunut odotuksia vastaavalla tavalla, sitten ei kai kokemuksesta kuulukaan palkita, jolloin kokemuslisässä on oikeastaan kyse lojaliteettipalkkiosta, ei välttämättä osaamisperusteisesta palkitsemisesta.
Matalapalkka-aloilla kokemuslisä on kompensaatiota siitä, että niska limassa ollaan puurrettu vuosikausia heikolla palkalla, tulevaisuuteen lykätty palkankorotusoptio. Parempi olisi varmaan tehdä matalapalkka-aloille kokemuslisää vastaava rehti kuoppakorotus kuin palkita väärästä asiasta eli lojaliteetista.
Jo myönnettyihin kokemuslisiin koskeminen ei tietenkään tuntuisi reilulta, joten takautuvasti tätä toimenpidettä ei voi tehdä. Sen sijaan uusiin virkasuhteisiin sitä voitaisiin hyvin soveltaa.
Lojaliteetista palkitseminen on mennyttä maailmaa, ja sitäpaitsi palkan kerryttäminen ikävuosien mukaan kohdistuu väärällä tavalla. Suurimmassa rahan tarpeessahan ovat kolmi-nelikymppiset, joilla on yleensä vielä asuntolainoja maksamatta ja lapset kotona kasvamassa, kun taas viisi-kuusikymppinen usein pärjäisi jo vähemmälläkin.
On huomattava, että hallituksen julkilausuttu tavoite muuttuu koko ajan: aluksi oli kysymys 5 prosentin ”tuottavuushypystä”, nyt puhutaan 5 prosentin työvoimakustannusten alentamisesta eli selkokielellä 5 prosentin palkanalennuksesta – sivukulut muuttuvat palkan mukaan.
Ihmettelen suuresti, jos palkansaajajärjestöt tähän noin vaan lähtevät.
Realistisempaa olisi kolminkertaistaa jokaisen ELY:n työntekijän palkka ja nostaa lomaoikeus 12 kuukauteen vuodessa. En usko, että ELY:n pysäyttäminen olisi mitenkään muuten realistista.
6 tien remontissa Luumäellä on ABC, SHELL, TEBOIL ja ST1. Lisää soppaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset ja ELY. Lopputulos: http://www.esaimaa.fi/Online/2015/09/22/Huoltoasemat%20voivat%20ajan%20myötä%20kadota%20kokonaan%20Kuutostieltä%20/2015119606287/4
Tehdään virkamiesvalmistelulla työtä, jolla ei ole tarkoitusta, koska tiedetään jo että ely tekee mitä tykkää. Todennäköisesti ELY tappaa koko kunnan. Jos ei kaadu vapaaehtoisesti saappaat jalassa, niin suuremmat kulut saadaan oikeudesta.
Ja taas on ihan omat määritelmät käytössä!
Keynesin ”Työllisyys, korko ja raha -kirjan pääajatus oli se, että valtion on pystyttävä toimimaan talouden laskukauden aikana tarvittaessa alijäämäisellä budjetilla, jotta ihmiset saataisiin pidettyä töissä. Keynesin mukaan näin on tehtävä, sillä laskukauden aikana yksityinen sektori ei investoi tarpeeksi.” (fi.wikipedia.org)
Kyllä julkisen talouden alijäämä on perinteisen määritelmän mukaan elvytystä.
Niin kauan, kun tämä ”elvytys” pitää sisällään erittäin huonosti perusteltavaa virkamiestyötä, jolla on vain lamaa ylläpitävää, syventävää ja jarruttavaa vaikutusta voinen olla erimieltä.
Esimerkki: TE-keskuksissa on virkamiehiä, jotka surffaa kaiken työajan internetissä ja istuu pitkiä kahvitaukoja. Näin kertoi kahvilla istuva, netissä surffaava virkamies. Syy on selvä, työllisyysmäärärahat ovat loppu, eikä työtä voi tehdä.
Tänä vuonna ei siis tehdä ensimmäistäkään starttirahapäätöstä, palkkatukipäätöstä tai työvoimakoulutuspäätöstä. Kaikki tekeillä olleet raukesivat myös ja rahojen loputtua hanskat lyötiin naulaan. Seuraavat neljä kuukautta juodaan kahvia ja selataan naurunappulasta tyhmiä videoita. Työnkuvassa ei ole mitään työtehtävää jäljellä.
Vaikka kyseessä on yksittäinen työntekijäryhmä, joita on vain noin 400 koko suomessa, niin 4 kk ilman työtä tekee noin 145 miestyövuotta. Vaikka ei noteerattaisi julkisen pitkiä lomia ja laskettaisiin 11 kk vuotuisella työajalla. Siitä 35kE vuosipalkalla ja 1,5x sivukuluilla pelkkään palkkaan n. 7,5 miljoonaa euroa.
Toivottavasti siellä ei keksitä mitään lisäkuluja tuottavaa hölmöilyä oman työn sijaan nyt, kun työtä ei voi tehdä.
Vaikka pyramidien rakentaminen velaksi on elvytystä. Sen ansiosta kansantalouteen virtaa rahaa lisäämään kokonaiskysyntää. Pyramidin rakentajakin käyttää palkkansa johonkin.
Tai sitten se on hölmöläisten veden kantamista kaivoon. Vai oliko Neuvostoliiton hajoamiseen johtanut asevarustelukin elvytystä?
Raha on vaihdon väline ja talouden voiteluainetta. Jos rahasta on pulaa, on pyramidien rakentaminen täyttä hulluutta.
Julkisen sektorin tehottomien rakenteiden ylläpitäminen velkarahalla on hulluutta. Tietyt haitalliset sosiaalitukiautomaatit ovat täyttä tuhlausta.
Mutta usein kuitenkin ”yrityksesi olet sinä”. Jos yrittäminen ei kannata eikä palkitse (tähän kuuluvat sekä rahalliset että muut asiat), sitten ei yritetä.
Ja Suomessa on selvästi pulaa yrittäjistä, palkanmaksajista.
Kyllä yrittäjän osalta on laskettava yhteen se, palojonko hän maksaa työstään veroa yrityksen kautta ja paljonko henkilökohtaisessa tuloverossa. Yrittäjä voi aina maksxaa itselleen palkkaa, jolloin kahteen kertaan verottamista ei tapahdu, koska palkka on yritrykselle vähennyskelpoiunen meno. Ansiotuloksi lasketun osingon vero on yritetty sovittaa sellaiseksi, että se vastaa molemmat verot huomioiden veroa, jonka maksaisi palkastaan.
Eri mieltä voi toki olla, mutta on otettava huomioon, että valtion budjetista valtaosa on erilaisia tulonsiirtoja eli raha ei jää valtion kassaan – eivätkä ne virkamiesten palkatkaan jää heidän kassaansa, vaan tulevat kansantalouteen.
(TE-keskuksista olen kyllä varsin pitkälti samalla linjalla: iso organisaatio paimentaa pieniä rahoja)
Olet väärässä. Velka on se moottori, jolla kapitalistinen markkinatalous pyörii.
Kun velanotto laskee, laskee myös kulutus ja talous hiipuu.
Suomessa on kansalaisten velanottokykyä rajoitettu verotusta kasvattamalla, jolloin työlliset eivät kykene ylläpitämään kotimarkkinoita.
Yhdysvallat on elvyttänyt velaksi aina ja tulee tekemään niin aina. Yli 300 vuoden historian aikana Yhdysvallat on nähnyt kymmeniä taantumia ja lamoja.
Jos vähänkään on korvien välissä, niin ymmärtää, että huonona aikana otetaan velkaa ja hyvänä maksetaan velat pois.
Ajatus siitä, että lapset jotenkin perisivät valtionvelan on absurdi. Ei sitä kukaan peri. Ei ole olemassa sykliä, jossa valtio luovutetaan lapsille. Valtio vain on, mutta ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat. Valtio vain on.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Koplaan tähän vielä mukaan ”myytin”, että Suomesta puuttuu pienten pittoreskien keskieurooppalaisten pienyritysten ekosysteemi.
Ja muistelen, että tämä olisi joskus vuosia sitten todettu epätodeksi. Suomessa oli/(on?) paljon yrityksiä väestömäärään suhteutettuna. Muistankohan oikein vai mistä siinä oli kyse?
Entä miten käy sitten, jos/kun korot lähtevät nousuun? (Viittaan Yellen’iä ja FED:iä koskevaan uunituoreeseen uutiseen.)
Vanhan sanonnan mukaan velka on veli otettaessa, velipuoli sitä takaisin maksettaessa.
Minkälainen mahtaa olla Suomen valtionvelan korkoprofiili tällä hetkellä?
Paljonko kasvaa vuodessa Suomen maksamien lainakorkojen kokonaismäärä, jos valtion maksamat korot nousevat esim. vaivaiset 0.25% ? Joku saattaa yllättyä oikean vastauksen kuullessaan!
Niin kauan kun Suomella on enemmän rahaa maailmalla, mitä omia lainoja tämä koronnousu bain lisää meidän tuloja.
Osinko on korvausta yrityksen käyttöön varatun pääoman käytöstä, palkka tehdystä työstä
Liian vanha.
Juuri siksi yrittäjää verotetaan jaetusta osingosta ansiotuloverotuksessa siltä osin kuin osinko ylittää 8% yrityksen nettovarallisuudesta. Se tulkitaan korvaukseksi tehdystä työstä eikä pääomasijoituksesta.
En puhunut mitään velan ottamisesta, vaan siitä mihin ja miten rahat käytetään. Suomessa ylläpidetään velkarahalla haitallisia kuluautomaatteja ja estetään säädöksillä uuden busineksen syntyä.
Yrityksillä ei ole rahaa tehdä tuotekehitystä. Osaajille ei ole varaa maksaa palkkaa, vaan nämä päästetään ulkomaille töihin (viimeksi eilen lähti yksi tuttu). Mutta ehkä nämä tuhannet irakilaiset Ruotsista tulevat ovat parempia talouden kannalta, kuin kiinalaiset tai intialaiset tohtorit jotka lähtevät pois.
Valtion lainat lasketaan liikkeelle kiinteäkorkoisina, ei niiden korko vaihtele samaan malliin kuin asuntovelan korko.
Toisin sanoen korkojen nousu vaikuttaa vain uutena otettavaan lainaan ja siihen osaan lainakannasta, joka joudutaan uudelleenrahoittamaan. Laina-ajat ovat
http://yle.fi/uutiset/miten_kay_valtionlainoille_kun_markkinakorot_alkavat_nousta/7794625
————–
Äh, ei tilanne ollutkaan ihan niin hyvä. Suomen valtion lainojen maturiteetti on noin neljä vuotta (ainakin oli joskus, mikähän tilanne nyt?) eli neljän vuoden sisällä kaikki laina joudutaan uudelleenrahoittamaan. Ts. neljässä vuodessa uusi korkotaso menee koko lainakantaan.
Vuoden 2015 lainanottotarve on noin 17 miljardia (enemmän kuin nettolainantarve, koska erääntyviä lainoja täytyy uudelleenrahoittaa).
Minä taas muistelen niin, että Suomessa on (tai oli) vähän yrityksiä verrattuna Keski-Euroopan maihin, erityisesti pulaa oli palveluyrityksistä. Ja syykin oli selvä: Suomessa palkat olivat pienet, ei ollut varaa palvelujen ostoon. Tilanne on nyt jonkin verran korjaantunut, mutta palkkataso on edelleen ”maltillinen”.
Tähän muuten eräs ekonomistiprofessori juuri äsken kommentoikin, että ei pidä verrata palkkatasoa vertailumaihin, vaan palkan osuutta lopputuotteen hinnasta – siis tuottavuutta, joka ei ole hääppönen. Ja korjausliike on tietysti 5% palkka-ale kaikilta, ei pelkästään vientiyritysten työntekijöiltä.
Tämä nyt on täyttä puppua.
1) mikä säädös kieltää yrittämästä?
2) jos on varaa maksaa 10,5 miljardia osinkoja, olisi kyllä varaa tuotekehitykseen – ja olisi varaa maksaa osaajillekin.
Mistäpä Suomi saisi kerrankin valtiovarainministerin, joka ymmärtäisi edes perusteet julkisesta taloudesta, makrotaloudesta ja lukiomatematiikasta?
Tuo saattaa kuulostaa hyvältä, mutta liian itsetyytyväisyyden sijaan katsele hetki tätä: ”velkakello.fi/”, ja kerro sitten, onko vieläkin hyvä olo?
Miksi ihmeessä jo sekä Fitch että S&P pitävät Suomen tulevaisuuden näkymiä negatiivisina? Elääkö joku kuplassa?
Tässä pitää muistaa, että moni yrittäjä ei ole yksinyrittäjä. Siihen, miten paljon yrittäjä saa palkkaa yrityksestä ja miten paljon osinkoja, joutuu ottamaan koko yrityksen työ- ja omistustilanteen huomioon, kun osakkaita on monta. Osinkoja saadaan suhteessa alkuperäiseen sijoitukseen (joka voi olla määritelty monellakin tapaa, muttei vaihdu vuosittain) ellei kyse ole laki- ja lääkärifirmojen ”työperäisestä osingosta”. Omistusosuudet taas eivät välttämättä mene samassa suhteessa kuin työpanokset, eiväthän kaikki omistajat edes välttämättä työskentele yrityksessä. Silloin työskentelevä yrittäjäomistaja ei voi jakaa tulojaan vapaasti palkka- ja pääomatuloiksi.
Yritäppäs perustaa liikkuva hot dog- tai jäätelokoju…ei ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella.
Enpä taida… hodareista en tiedä, mutta liikkuvia jäätelökojuja kyllä näkee eli ei liene kiellettyä.
Niinpä – ja tämän pitäisi olla päivänselvää, mutta sitten lakitoimistot keksivät maksaa osinkoja työpanoksen mukaan ja lääkärifirmat seurasivat perässä. Ja kun verottajapuolen juristit eivät juristin silmää nokkaise, sotku oli tehty.
Niinhän sitä luulisi. Esim. paikallislehdessä oli juttu liikkuvasta jäätelökojusta niin kyllä ensimmäinen vastaus lupaviranomaisilta oli ”ei me olla tuollaista edes mietitty” ja se siitä.
Kielloilla tarkoitin pääasiassa esimerkiksi elintarvikkeiden tuotantoon ja suoramyyntiin liittyviä kieltoja. Esim. Kyrö Distilley ei saa myydä maailmalla palkittuja Ginejään tai viskiä matkailijoille. Monet palkitut pienpanimot eivät saa myydä tuotteitaan. Kioskia pitänyttä mummoa kiellettiin myymästä itse leivottua pullaa. Tilateurastamoja on suljettu kun ei saa myydä eikä tehdä jne.
IT/tutkimusalalla taas olen törmännyt kahdesti siihen että yksityisissä yrityksissä menestyneet tohtoritason ihmiset eivät saa riskirahaa tuotekehitykseen, joka tähtäisi alle vuodessa globaaleille markkinoille. Ja nämä ihmiset ovat sitten lähteneet ulkomaille yrittämään. Esim. Shanghaihin tai San Fransiscoon.
Mutta tuollaisista ulkomaalaisista ei tunnu Suomi välittävän.
..ja sen erotus normitilanteeseen on se, että tuo rakentaminen on ylimääräistä rahankäyttöä, jolla paikataan yksityisen puolen kulutusvajetta. Keynes tuskin piti kroonista alijäämää elytyksenä kuin korkeintaan ironisesti.
Suomen rahastoimat varat ovat syynä siihen, että esim. juuri mainitsemasi Fitch pitää suomen luottoluokitusta hyvällä tasolla, vaikka tulevaisuuden näkymät ovatkin mitä on. Fitch on alentanut arviota suomen talousnäkymästä vakaasta negatiiviseksi. Suomessa on valtionvelkaa vajaa 90 ja rahastoitua varallisuutta vajaa 200. Vaikka rahastoitu varallisuus on pääasiassa eläkeyhtiöiden rahaa ja siten se ei ole suomen valtion suoraan käytettävissä, niin todellisuudessa on aika sama, mistä taskusta se euro on.