Kategoria: Talouspolitiikka

Lauttasaaren koulutilanne ja negatiivinen reaalikorko

Laut­tasaar­ta vaivaa paha koulu­tilo­jen puute, joka on vain pahen­tu­mas­sa, kos­ka lisää asun­to­tuotan­toa on tulos­sa. Huomises­sa kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan kok­ouk­ses­sa hyväksytään taas yksi asuintalokaava.

En tiedä, mikä on men­nyt suun­nit­telijoil­ta pieleen. Toden­näköis­es­ti per­hei­den käyt­täy­tymi­nen on yllät­tänyt. Enää ei per­heen kas­vaes­sa muute­ta kehyskun­ti­in omakotitaloon.

Oli miten oli. Nyt tarvit­taisi­in uusi koulu ja aika nopeasti. Muuten laut­tasaare­laiset ryhtyvät aivan ratio­naal­isin perustein vas­tus­ta­maan kaavoitus­ta. Yleen­sähän uudet asukkaat merk­it­sevät palve­lu­ta­son paran­tu­mista, mut­ta tässä tapauk­ses­sa ne merk­it­sevät palve­lu­ta­son heikkenemistä.

Koulun tiel­lä on kak­si ongel­maa. Pitäisi löytää tont­ti tai valmis raken­nus ja pitäisi löytää rahaa han­kkeen toteut­tamiseen. Puu­tun tässä vain tuo­hon rahaan. Jat­ka lukemista “Laut­tasaaren koulu­ti­lanne ja negati­ivi­nen reaalikorko”

VR vähentää ristisubventiota

VR on ilmoit­tanut alen­ta­vansa kaukoli­iken­teen lipun­hin­to­ja merkit­tävästi ja kar­si­vansa samal­la kan­nat­ta­mat­to­mia vuoro­ja. VR menee siten lähem­mäs sitä hin­noit­telua, johon päädyt­täisi­in, jos rautatieli­ikenne olisi kil­pail­tua. Nyt kil­pailu on tul­lut bus­sili­iken­teen puolelta.

Ennus­tan, että tämä poli­ti­ik­ka johtaa rautatieli­iken­teen lisään­tymiseen henkilöli­iken­teel­lä mitat­tuna, kos­ka suosi­tum­mil­la reit­eil­lä matkus­ta­jamäärä nousee enem­män kuin on matkus­ta­jia lakkautet­tavis­sa junavuoroissa.

Har­mi, että tämä tulee vas­ta nyt ja näin ryt­inäl­lä. Mas­sair­ti­sanomiset eivät ole koskaan mukana asia. Jat­ka lukemista “VR vähen­tää ristisubventiota”

Kykenevätkö kunnat uudistumaan?

Kuusi Suomen suur­in­ta kaupunkia, kuusikkokun­nat, ovat tutki­neet palve­lu­tuotan­ton­sa kus­tan­nuk­sia ja ver­ran­neet sitä ostopalvelu­jen hin­toi­hin. Ostopalve­lut ovat kaikissa kuudessa kun­nas­sa ja kaikissa tarkastel­luis­sa palveluryh­mis­sä selvästi omaa tuotan­toa halvempia.

Laskelmia voi aina kri­ti­soi­da monel­la tavoin, mut­ta erot ovat niin suuret, ettei niitä saa selite­tyk­si pois. Esimerkik­si tehoste­tus­sa palvelu­a­sumises­sa ostopalve­lut oli­vat keskimäärin 27 % omia palvelu­ja halvem­pia. Ero oli suurin Espoos­sa, 36 %. Ker­mankuorin­nas­ta ei voi olla kysymys, kos­ka kun­ta osoit­taa asukkaat.

Onko yksi­ty­is­ten yri­tys­ten alem­pi kus­tan­nus­ta­so seu­raus­ta työn­tek­i­jöi­den riis­tos­ta? Jos näin olisi, luulisi, että työvoima­pu­lan val­lites­sa yri­tys­ten olisi vaikea han­kkia työvoimaa ja kun­tien help­po, mut­ta tilanne on toisin päin.

Suomen hirveä taloudelli­nen tilanne ajaa kun­tia talousahdinkoon. Ellei mitään ei tehdä, palve­lut tule­vat raho­jen lop­pues­sa siir­tymään väistämät­tä kun­nil­ta yri­tyk­sille. En pidä sitä pelkästään hyvänä asiana. Kun­ta­palvelu­jen ystävä kan­nat­taa niiden uud­is­tu­mista, vas­tus­ta­ja on upot­ta­mas­sa ne säi­lyt­tämäl­lä nykyiset jäykkyy­det. Kun­nal­liset palve­lut pitää pystyä tuot­ta­maan yhtä jous­tavasti ja hal­val­la kuin yksi­tyiset palve­lut. Jat­ka lukemista “Kykenevätkö kun­nat uudistumaan?”

Pitäisikö eurosta erota?

Olen ollut vank­ka yhdis­tyvän Euroopan kan­nat­ta­ja. Euroopan tulee puo­lus­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan perus­tu­vaa talous­mall­i­aan raaem­pia kil­pail­i­joi­ta vas­taan Aasi­as­sa ja Amerikas­sa. Pien­inä keskenään torailevina kansal­lis­val­tioina se ei onnis­tu. Yhteisen val­u­u­tan oli määrä olla osa tätä projektia.

Mon­et talousti­eteil­i­jät varoit­ti­vat aikanaan, että euroalueen val­tioiden kehi­tys­ta­so on niin eri­lainen, ettei se muo­dos­ta opti­maal­ista val­u­ut­ta-aluet­ta. Itse ajat­telin, että aika eri­laisia ovat myös Espoo ja Pohjois-Kar­jala. Koke­muk­set itsenäis­es­tä val­u­u­tas­ta 1990-luvul­la oli­vat huonot. Pienen maan kel­lu­van val­u­u­tan arvo voisi heilahdel­la pahasti, mikä toisi yri­tyk­sille suuria suojauskustannuksia.

Yhteis­val­u­ut­ta näyt­ti toimi­van kymme­nen vuot­ta eri­no­mais­es­ti, vaik­ka juuri sil­loin ongel­mat kehit­tyivät. Nyt amerikkalaiset talousti­eteil­i­jät pitävät euroa syynä Euroopan talouden kehnoon tilaan. Suomea maini­taan esimerkkinä maas­ta, joka on tehnyt kaiken oikein, mut­ta on kuitenkin surke­as­sa tilas­sa, kos­ka ei voi devalvoi­da, vaik­ka pitäisi. Suo­mi on hei­dän mukaansa joutunut sijaiskär­si­jäk­si euron rak­en­teel­li­sista ongelmista ja mak­saa siitä kovaa hintaa.

Wash­ing­ton Postis­sa Matt O’Brien ihmettelee val­tio­varain­min­is­teri Alexan­der Stub­bin käsi­tys­tä, että deval­vaa­tio on kuin dopin­gia. Kir­joit­ta­ja piti kan­taa enem­män moraalise­na kuin talousti­eteel­lisenä ja kysyy, mitä vikaa on hel­pos­sa tiessä ulos ongelmista. Onhan se sekä help­po että ennen kaikkea tie ulos.

Epäsym­metri­nen shok­ki edel­lytäisi deval­vaa­tio­ta Jat­ka lukemista “Pitäisikö eurosta erota?”

Asuntoja kasvukeskuksiin ja yritteliäisyyttä

Sip­ilän hal­li­tuk­sen säästöaikeet kauhis­tut­ta­vat suo­ma­laisia, myös min­ua. Niin huonoon jamaan maamme talous on men­nyt, että tuos­sa haarukas­sa säästö­tarve valitet­tavasti liikkuu. Taloutemme ei enää kan­na­ta sel­l­aista hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, johon olemme tot­tuneet ja joi­hin pohjo­is­maisil­la serkuil­lamme on varaa.

Poli­itikot käyt­tävät eniten val­taa sil­loin, kun joutu­vat tekemään ikäviä päätök­siä. He päät­tävät, mis­tä luovu­taan ja mis­tä pide­tään kiin­ni. Oppo­si­tion ei pitäisi väärin säästämis­es­tä motkot­taa. Oppo­si­tiop­uolueet oli­vat kaik­ki edel­lisessä hal­li­tuk­ses­sa, mut­ta eivät halun­neet tätä val­taa käyttää.

Bio­taloud­estako pelastaja?

Suomen talous pitäisi saa­da nousu­un, tai koh­ta tehdään lisää ikäviä päätök­siä. Mis­tä saisimme uusia työpaikkoja?

Bio­taloud­es­ta toiv­otaan pelas­ta­jaa. Sil­lä tarkoite­taan lähin­nä met­sis­sämme kas­va­van puun laa­ja-alaisem­paa ja fik­sumpaa käyt­töä. Lisää sel­l­ute­htai­ta, puupo­h­jaista polt­toainet­ta sekä auton tankki­in että voimalaitok­si­in. Jotkut näkevät puus­ta valmis­te­tu­ille tek­sti­ilikuiduille val­ta­van tule­vaisu­u­den, sil­lä vesip­u­la uhkaa puuvil­lan tuotan­toa eri puo­lil­la maail­maa. Jat­ka lukemista “Asun­to­ja kasvukeskuk­si­in ja yritteliäisyyttä”

Sovittakoon sunnuntailisistä paikallisesti

Olen esit­tänyt tätä ennenkin, mut­ta esitän taas.

Jätet­täköön kysymys sun­nun­tail­isästä paikallis­es­ti sovit­tavak­si mut­ta niin, että palkka­sum­ma (nyky­isil­lä työ­tun­neil­la) jää ennalleen. Jos sun­nun­tai lisä nousee nykyis­es­tään, ale­nee arkipäivän palk­ka ja jos sun­nun­tail­isä las­kee, nousee arkipäivän palk­ka. Ideaal­is­in­ta olisi, jos sun­nun­tail­isän suu­ru­us perus­tu­isi erään­laiseen huu­tokaup­paan. Sun­nun­tail­isä on liian korkea, jos sun­nun­taivuoroista kil­pail­laan ja liian mata­la, jos työn­tek­i­jöitä pitää käskeä sun­nun­taityöhön. Olen ymmärtänyt, että molem­pia tapauk­sia esiintyy.

Sun­nun­taityö on useimpi­en mielestä ikäväm­pää kuin työ ark­isin, mut­ta tois­t­en kannal­ta se on vielä paljon ikäväm­pää kuin tois­t­en. Jos sun­nun­taivuorot ovat niin ali­hin­noitel­tu­ja, että niihin pitää määrätä kaik­ki tas­a­puolis­es­ti, syn­tyy hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta, kos­ka sun­nun­taityöhön määrätään nekin, joille se on eri­tyisen han­kalaa. Sanoin käy, jos sun­nun­taivuorot ovat yli­hin­noitel­tu­ja niin, että niitä tavoit­telee use­ampi kuin voi saa­da. Sil­loinkin niitä tulee tekemään sel­l­aisi­akin, joille tästä on enem­män hait­taa kuin toisille. Jat­ka lukemista “Sovit­takoon sun­nun­tail­i­sistä paikallisesti”

Hallituksen asuntopoliittiset linjaukset (2) Valtion ja kuntien yhteistyö

Val­tio edel­lyt­tää kasvukeskuk­sis­sa ja niiden läheisyy­dessä toteutet­tavien suurten infra­hankkei­den ehtona tont­ti- ja asun­to­tuotan­non olen­naista lisäämistä kump­panu­us­pe­ri­aatet­ta nou­dat­taen val­tion ja kun­tien sekä kun­tien keskinäisessä yhteistyössä.

Kan­natet­ta­va asia, mut­ta edel­lyt­tää tietysti, että niitä suuria infra­hankkei­ta tulisi. Entä jos val­tio luopuisi infra­hankkei­den tukemis­es­ta kokon­aan pääkaupunkiseudul­la ja antaisi kun­nille avus­tus­ta niiden toteut­tamiseen asun­to­tuotan­non suh­teessa, vaik­ka 20 000 €/asunto. Toimisi sopimuk­sia tehokkaam­min ja ohjaisi infrain­vestoin­nit tehokkaasti asun­to­tuotan­toa tuke­maan. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen asun­topoli­it­tiset lin­jauk­set (2) Val­tion ja kun­tien yhteistyö”

Jäähyväiset eduskunnalle (2): Talouskehitys

Hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa 2011 oli vaikeuk­sia sopia talouske­hi­tyk­ses­tä, kos­ka kokoomus ei halun­nut liikaa velka­an­tu­mista eivätkä demar­it liian kovia leikkauk­sia. Ongel­ma ratkaisti­in paran­tele­mal­la ohjel­man poh­jana ole­via talousen­nustei­ta. Yleen­sä käytetään VM:n ennustet­ta, mut­ta hal­li­tus­neu­vot­teli­jat tekivät kokon­aan omansa.

Sovit­ti­in myös, että jos talouske­hi­tys on ennakoitua parem­pi, nousukaut­ta joudute­taan alen­ta­mal­la vero­ja ja lisäämäl­lä meno­ja ja jos talous sakkaa, lamaa syven­netään vas­taavasti. Suomes­sa talous­poli­ti­ik­ka on usein myötäsyk­listä – eri­tyis­es­ti kokoomus on saanut tuhoa aikaa yliku­umen­ta­mal­la suh­dan­tei­ta aivan väärin ajoite­tu­il­la veronalen­nuk­sil­la. Har­voin täl­laista kuitenkaan pan­naan paperille.

Suomes­sa pitäisi tehdä nousukausi mah­dol­lisek­si lisäämäl­lä työn tar­jon­taa, vaik­ka se suur­työt­tömyy­den olois­sa tun­tuukin kum­malliselta. Ruot­si lisäsi työn tar­jon­taa roimasti eikä se nos­tanut työt­tömyyspros­ent­tia vaan ter­ve­hdyt­ti talout­ta. Ran­s­ka taas osoit­ti päin­vas­taisen. Vähen­tämäl­lä työn tar­jon­taa työaikaa lyhen­tämäl­lä ei työt­tömyyt­tä saatu vähen­netyk­si lainkaan. Käytän kir­jas­sa paljon sivu­ja perustel­lak­seni työn tar­jon­nan lisäämisen vält­tämät­tömyy­den. Edullisin tapa lisätä työn tar­jon­taa on pois­taa kan­nustin­loukku­ja ja kuntout­taa työt­tömiä. Jat­ka lukemista “Jäähyväiset eduskun­nalle (2): Talouskehitys”

Vasemmistolainen strategia?

Otto Köngäs, demari, opiske­li­ja, duu­nari ja jär­jestöjyrä Vallilas­ta, kir­joit­ti vap­puaat­tona blogilleen vap­put­er­veisiä vasem­mis­tolle. Siinä hän surkut­teli vasem­mis­ton tilaa ja ennen kaikkea etsi ulospääsyä.

Minäkin olen sitä mieltä, että suun­taa pitäisi kään­tää mon­ta piirua vasem­malle. Vasem­mis­to­laisu­udel­la tarkoi­tan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan (Big Gov­ern­ment) ja pien­ten tulo­ero­jen puo­lus­tamista sekä kaikkien oikeut­ta meri­it­ti­hyödykkeisi­in (asum­i­nen, koulu­tus, ter­vey­den­hoito ja kult­tuuri). Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta mure­nee, yhteiskun­nal­liset erot kas­va­vat. Ei hyvä asia lainkaan!

Könkään viesti­in voi mon­elta osin yhtyä. ”Tiede” on vasem­mis­to­lais­ten arvo­jen, hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan ja pien­ten tulo­ero­jen puolel­la. Näi­den asioiden puo­lus­ta­jien, demarien, vihrei­den ja vasem­mis­toli­iton ei kan­nat­taisi keskit­tyä kalastele­maan tois­t­en­sa vesil­lä. Ei myöskään liit­toutua yhdek­si vasem­mis­to­blokik­si ja pro­filoitua kukin oma­lle taholleen. Vihreille hän antoi, aivan oikein, tehtäväk­si kil­pail­la kokoomuk­sen ja RKP:n kanssa kaupunkien lib­er­aaleista äänestäjistä.

Demareille hän antoi mie­lenki­in­toisen tehtävän, kun ottaa huomioon, että tek­sti on syn­tynyt Helsin­gin Vallilas­sa: pitää ään­tä ruuh­ka-Suomen ulkop­uolis­ten aluei­den palveluista ja työ­paikoista. Tot­ta, sik­si­hän demar­it ovat menet­täneet kan­na­tus­taan perus­suo­ma­laisille ja osin Keskustallekin. Me sit­ten jaamme kokoomuk­sen ja vasem­mis­toli­iton kanssa Helsingin.

Kovin ove­laa poli­it­tista tak­ti­ik­ka ei luulisi tarvit­ta­van, että yllä luet­telemil­leni ”vasem­mis­to­laisille” tavoit­teille saisi taak­seen äänestäjien enem­mistön. Niin ylivoimainen enem­mistö suo­ma­lai­sista tukee tasa-arvoista yhteiskun­taa. Jat­ka lukemista “Vasem­mis­to­lainen strategia?”

Teollisuuskaupungista cityksi

Jo tuhan­sia vuosia sit­ten kaup­pi­aat ja käsi­työläiset muo­dos­ti­vat suuria kaupunke­ja. Työn­jako ja erikois­tu­mi­nen loi­vat niis­sä ylel­lisyyt­tä, johon ympäröiväl­lä maaseudul­la ei ole yllet­ty. Vau­raus syn­tyi kasautu­mise­duista – siitä, että pienel­lä alueel­la oli paljon eri alo­jen osaa­jia, joiden taidot täy­den­sivät toisi­aan ja jot­ka muo­dos­ti­vat toisilleen asiakaskunnan.

Teol­lisu­uskaupun­git oli­vat luon­teeltaan eri­laisia. Tehdas on riip­pu­vainen kaupungista vain työvoimare­serv­inä mut­ta ei vuorovaiku­tuskent­tänä. Tehtaan kannal­ta kasautu­mise­dut eivät ole järin suuria. Sik­si tehtai­ta nousi maaseudulle ja kaupun­ki muo­dos­tui tehtaan ympärille.

Teol­lisu­uskaupun­ki on pulas­sa, jos tehdas katoaa. Vaik­ka suurin osa asukkaista ei olekaan ollut tehtaan palveluk­ses­sa, he ovat myyneet palvelu­ja tehtaan työläisille – ja tietysti toisilleen.

Jälki­te­olli­nen kaupun­ki, city, merk­it­see palu­u­ta vuorovaiku­tuskaupunki­in. Tehtaan paikan rahan tuo­jana ovat otta­neet luo­van luokan elinkeinot. Ne ovat riip­pu­vaisia ympäröivästä kaupungista ja toi­sis­taan. Kasautu­mise­dut ovat merkit­täviä eikä kaupun­gin kan­nat­tavalle koolle näytä ole­van ylära­jaa. Kaikkial­la maail­mas­sa on meneil­lään val­ta­va muut­to suuri­in kaupunkei­hin. Jat­ka lukemista “Teol­lisu­uskaupungista cityksi”