Olen esittänyt tätä ennenkin, mutta esitän taas.
Jätettäköön kysymys sunnuntailisästä paikallisesti sovittavaksi mutta niin, että palkkasumma (nykyisillä työtunneilla) jää ennalleen. Jos sunnuntai lisä nousee nykyisestään, alenee arkipäivän palkka ja jos sunnuntailisä laskee, nousee arkipäivän palkka. Ideaalisinta olisi, jos sunnuntailisän suuruus perustuisi eräänlaiseen huutokauppaan. Sunnuntailisä on liian korkea, jos sunnuntaivuoroista kilpaillaan ja liian matala, jos työntekijöitä pitää käskeä sunnuntaityöhön. Olen ymmärtänyt, että molempia tapauksia esiintyy.
Sunnuntaityö on useimpien mielestä ikävämpää kuin työ arkisin, mutta toisten kannalta se on vielä paljon ikävämpää kuin toisten. Jos sunnuntaivuorot ovat niin alihinnoiteltuja, että niihin pitää määrätä kaikki tasapuolisesti, syntyy hyvinvointitappioita, koska sunnuntaityöhön määrätään nekin, joille se on erityisen hankalaa. Sanoin käy, jos sunnuntaivuorot ovat ylihinnoiteltuja niin, että niitä tavoittelee useampi kuin voi saada. Silloinkin niitä tulee tekemään sellaisiakin, joille tästä on enemmän haittaa kuin toisille.
Laitettakoon sunnuntaivuorot työpaikkakohtaisesti ”pörssiin”. Oletetaan laskemisen helpottamiseksi, että sunnuntaitunteja on kaikista tunneista 1/11. Merkitään tavallisten tuntien palkkaa alkutilanteessa 100:lla, jolloin sunnuntaivuorojen palkka on 200. Oletetaan, että ensimmäisellä kierroksella sunnuntaityön tekijöitä on enemmän kuin tunteja on tarjolla. Lasketaan sunnuntai tunnin palkkaa 190:een ja nostetaan arkituntien palkkaa 101:een. (Palkkasumma pysyy ennallaan) Jos sunnuntaityöhön on edelleen ylikysyntää, lasketaan sunnuntaityön palkkaa ja nostetaan arkityön palkkaa, kunnes tasapaino syntyy.
Jos alkutilanteessa sunnuntaityöhön ei halukkaita löydy tarpeeksi, nostetaan sunnuntaityön palkkaa ja lasketaan arkityön palkkaa pitäen edelleen palkkasumma ennallaan. (Jos sunnuntaityöt jaetaan edelleen tasan, kenenkään kuukausipakka ei muutu.)
Minulle helsinkiläiset nuoret ovat kertoneet, että he eivät kesätöissä pääse tekemään rahakkaita sunnuntaivuoroja, koska vakituinen kahmii ne itselleen. Näissä työpaikoissa siis päädyttäisiin laskemaan sunnuntaityön palkkaa ja nostamaan arkityön palkkaa.
Jos tämä johtaisi siihen, että ravintoloissa sunnuntailisä pienenee, työtunteja tulisi enemmän, kun ravintolat olisivat nykyistä useammin auki sunnuntaisin ja sunnuntain järkyttävän korkeat ruuan hinnat laskisivat niin, että useampi perhe söisi sunnuntailounasta ravintolassa.
Palvelualat ovat naisvaltaisia ja jos halutaan suosia viikonloppu-sunnuntai-yötyötä niin pitsäsi myös pistää päivähoito ja julkinen liikennekin toimimaan 24/7 periaatteella.
Yksinhuoltajuus on yleisempää pienipalkkaisissa töissä eikä hoitoapua ole saatavissa samalla tavalla kuin ydinperheessä .
Eikä noista sunnuntavuoroista käydä kisaa kuten esitetään, poikani tekee viikonlopputöitä ja sunnuntai on ollut aina tarjolla koko talven vaikka ala on miesvaltainen
Suomi on muutenkin EU-maista se, jossa tehdään eniten epätyypillisiä työaikoja ja se heijastuu myös kansanterveyteen , vuorotyö on myös terveysriski.
Kaikissa työpaikoissa ei sunnuntaivuoroista kilpailla, tai siis ainakaan yhdessä si siis kilpailla, mutta entä sitten. Joissakin kilpaillaan.
Todella hyvä idea, mutta miten tähän yhtälöön istuu opiskelijat, jotka tekevät mielellään viikonloppuvuoroja tai pelkästään niitä.
Jos sunnuntailisät poistetaan, niin silloin opiskelijat ovat ainoita, jotka niitä tekisivät. Ehkä se on tarkoituskin?
Ei tässä mallissa suunnuntailisiä poisteta, sillä kyllä edelleen selvä enemmist5ö tekee työtö mieluummin arkisin kuin sunnuntaisin vaikka julkisuudessa esitetty kirkossa käyminen koskee kyllä marginaalista vähemmistöä. (Perhe, koulut jne)
En tarkoita blogi-isäntää mutta hallituspoliitikkojen pitäisi pysyä kaukana työmarkkinasopimuksin sovittavista asioista. Ay-liikettä ei kannata turhaan ärsyttää, koska ay-johtajat eivät voi tehdä enää lähes nollasopimuksia. Myös työajan pitennys on poissuljettu. Kentän päättäjät eivät hyväksy sitä.
Markkinatalous vapaaksi päästettynä huutokauppaa lopulta kaiken. Yksillä on millä huutaa ja toisilla ei.
Hyvä, työntekijät voittavat, kun sunnuntaityöt ja niistä saatavat lisät jaetaan tehokkaammin ja reilummin. Entäs työnantajan näkökulma? Pitää maksaa uuden työtuntipörssiin perustamis- ja ylläpitokustannukset, mutta hyötyjä ei tule, jäähän palkkasumma yhteensä ennalleen.
Oikean suuntainen ajatus MaRa-alalle, mutta turhan monimutkainen (tilastotieteilevä poliitikko, ihmekös tuo..). Kaikki päivät suoraan samalle viivalle kustannusneutraalisti: ansiot eivät muutu, yrittäjä pitää puotinsa auki silloin kun asiakkaita riittää. Bisnes luultavasti piristyy kun sunnuntain sijaan ollaankin maanantai suljettuna.
Kyllä — ja jotkut (useimmat) eivät sunnuntaivuoroja halua, mutta jotku haluavat (sama kuin ylitöissä ja yövuoroissa).
Mikä siis on tasapuolista?
Sunnuntailisät ovat hankala ongelma pienille kahvila‑, kauppa- ja ravintolatyöpaikoille. Jos kahvilassa on yrittäjä ja 2–3 työntekijää, menee kuvio tänä päivänä niin, että yrittäjä pyrkii tekemään sunnuntait. Jos ei pyöri yhden tekijän voimin, sitten ei avata välttämättä lainkaan.
Kaveri on maakuntakaupungissa kahvilanpitäjänä ja avasi pääsiäisenä FB:ssä laskelmaansa, miten paljon lisämyyntiä pitäisi saada, että kahvilan aukipito pitkinä pyhinä olisi kannattanut. Aika kova oli myyntitarve — kahvila oli kiinni pyhät.
Tuloksena on, että merkittävä osa liikkeistä on sunnuntait kiinni. Siis juuri silloin, kun asiakkailla olisi aikaa.
Sinänsä hassua, että toisaalta meillä on matkailuelinkeinossa työaikapankkia käytössä jolla joulu‑, hanki‑, kesä- ja ruskakaudet tehdään töitä pitkää päivää ja väliajat ollaan lomilla. Onko heillä muuten sunnuntailisät?
Lisäksi merkittävä osa työvoimasta työskentelee tehtävissä, joissa ei makseta ylityö‑, eikä sunnuntaikorvauksia lainkaan. Ainoa etu, mitä yliopiston tutkija tai firman tutkimusinsinööri saa paluumatkasta työmatkalta viikonlopun aikana, on päivärahat. Töitä nyt yleensäkin tehdään deadlinejen mukaan iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja lomillakin. Kokemusta on itsellänkin runsaasti niin yksityiseltä kuin julkiseltakin tutkimuspuolelta. Monen tieteellisen konferenssin julkaisujen deadline on heinäkuussa (irvileuoille tiedoksi, että ei niitä etukäteen valmiiksi saa kun julkaisua on kirjoittamassa isompi joukko tutkijoita, joista osa pitkin Eurooppaa — eivät lomaile heinäkuussa).
Mitenkähän tuo toimii firmassa, jossa on vain yksi, kaksi työntekijää tai vain omistaja ?
Ehkäpä tavoite on päästä takaisin huutolaisyhteiskuntaan ? Joku nokkela yrittäjä varmasti laajentaa huutolaisuuden muihinkin palkkoihin.
Yksi nuori yrittäjä oli keksinyt ostaa ja myydä kaupunkien työllistämisseteleitä ja teki sillä kymmpitonnien tilin.Tuskin oli ainoa, mutta jäi sattumalta kiinni
Aina kun sääntelyä ja valvontaa puretaan niin se johtaa väärinkäytösten kasvuun.Hyvä esimerkki on Espoo , jossa on 10000 tietokonetta hukassa.Voi olla pelkkä kirjanpitovirhe, mutta perustuu kuitenkin aukkoon valvonnassa.
Nykyaikana yrityksissä on sisäinen byrokratia ja valvonta paljon tarkempaa ja ankarampaa kuin julkisella puolella .
Viimeisinä työuosina ilmestyivät firmaan amerikkalaiset pörssitarkastajat, jotka häiritsivät työtä kolme-neljä kuukautta .Huvittavinta oli, että viimeksi tarkastaman tulivat kazaktanilaiset , joille homma oli ulkoistettu. He nyysivät erityisesti korruptiota, ilmeisesti ammattilaisia ??
Taiteilu byrokratian ja vapauden välissä on taitolaji
Voitko jatkaa tätä pohdintaa? Olisi hienoa jos markkinatalous olisi rukkanen joka sopii kaikkiin käsiin ja käden tarpeisiin. Mutta mikä on se olennaisin vaaratekijä? Kaikilla on kuitenkin ainakin lähtökohtaisesti tarjota markkinoille sama määrä aikaa. Voiko siitä lähteä johtamaan…
Ja tietenkin mitkä ongelmat ovat suurempia kuin sekasääntömarkkinataloudessa.
Osmo osaa kyllä soveltaa.
(Itse ole melkoinen tuuliviiri tässä suhteessa. Joskus ajatellut, että se joka selviää yhdellä näkkileivällä kahden sijaan voittaa. Välillä taasen en.)
On varmasti aloja, joissa osa väestä kahmii sellaiset vuorot, joita nuoremmat haluaisivat — vähän kuten joillain aloilla rahakkaimmat reitit lankeavat niille, joilta löytyy virkaikää eniten.
Toisaalta esim. yksittäisissä ravintoloissa on niin vähän henkilökuntaa töissä, että jo pelkästään tämän takia monet pyörittävät toimintaansa tiistaista lauantaihin. Ketjut toki voivat puuhastella tuntipörssejänsä, mutta pienepi porukkaa sopii paikallisesti olevansa edes joskus vapaalla.
Tähän liittyy myös tuo nuorten kokema syrjintä — jos sunnuntaille lähtökohtaisesti palkataan vähemmän väkeä kuin arkeen, on syytä katsoa, että paikalla on riittävän kyvykästä henkilökuntaa.
Eikös tuo vaatisi aika ison työntekijäpoolin ennnen kuin toimisi kovin kulmattomasti? Kahden tarjoilijan välinen huutokauppa ei oikein löytäisi niitä nyansseja sieltä välistä.
> Sunnuntailisä on liian korkea, jos
> sunnuntaivuoroista kilpaillaan ja liian
> matala, jos työntekijöitä pitää käskeä
> sunnuntaityöhön. Olen ymmärtänyt, että
> molempia tapauksia esiintyy.
Konkreettisesti tämä tilanne toteutui vuoden [2010] bussilakossa.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/237746-bussilakko-torstaina-syvissa-poteroissa
Lakkoon mentiin, koska liiton jäsenet saivat liian vähän pyhävuoroja.
> > kiistassa ei ole kyse rahasta, vaan siitä, miten
> > työvuorojärjestelmää toteutetaan
> > Työnseisaukseen on osallistunut noin 400
> > bussinkuljettajaa, joista noin puolet on
> > ulkomaalaistaustaisia
Mielestäni pyhätyön korvaus on poistettava lainsäädännöstä kokonaan. Kyllä liitoilla on voimaa pakottaa jäsenensä hyväksymään mikä tahansa korvaus. Ei siinä valtiota tarvita.
Nyky yhteiskunnassa pyhä on ihmiselle pyhä harvoin enään kirkon takia, mutta viikonlopun vapaita arvostetaan ja se aikaa nähdä ystäviä viettää aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa. Viikonloppu työt kuitenkin sulkevat ulos näistä ja siitä itse ainakin koin sopivaksi korvauksen. Kuitenkin korvauksen ero tupla palkan sunnuntailta ja muutaman euro lauantailta oli itsestä turhan suuri ja sunnuntain tuplapalkasta eroon pääseminen ymmärrettävää.
Soininvaaran ehdotus olisi hyvä, jos se ei vaatisi liikaa monimutkaisuutta ja byrokratiaa. Itse vaalin yksinkertaisuuden nimeen ja siten tavallaan tykkään sunnuntain tuplapalkasta. Se on selkeä, vaikka ehkä aiheuttaakin pientä hyvinvointitappiota. Ihmisen oma idea mikä on hyvästä ei kuitenkaan aina päde ja siten selkeästi kalliinpi työnvoima sunnuntaisin ajaa yrityksiä valttämään sen pitämistä työpäivänä ja ajaa yhdenmukaisiin viikonloppu vapaisiin suurimmalla osalla työväestä.
Mä en ole nyt niin varma miten se sunnuntai- ja pyhäkorvaus menee, mutta eikö se ollut niin että täydet korvaukset tulee vasta jos sekä lauantain että sunnuntain on ollut 8 tuntia töissä eli ei vapaata ollenkaan viikonloppuna?
Mun mielestäni se on työnjohdon ongelma jos ajaudutaan aina sellaiseen tilanteeseen että ihmisiä joudutaan pitämään monta viikkoa töissä putkeen ilman vapaata välissä. Jos pyhäkorvauksista luovutaan, nin silloin pitää sellaisesta työstä yksinkertaisesti maksaa enemmän.
Sitten voisi kanssa ajatella miten yhteiskunta toimisi jos ihmisiä ei saada töihin joissa on oltava myös viikonloppuisin. Nyt en puhu kaupan kassoista vaan sairaanhoidosta, julkisesta liikenteestä, poliiseista jne.
Sunnuntaina on kaksinkertainen palkka ihan siitä riippumatta, mitä lauantaina tekee. Siksi suurin osa ravintoloista on sunnuntaisin kiinni.
Vuodessa pitäisi olla 365 arkipäivää, eikä yhtään hihhulipäiviä.
Jokaisella on työsopimuksen mukainen työtyöntimäärä ja siten myös aivan varmasti vapaapäivä jokaisella viikolla.
Samoin kouluilla ja opiskelijoilla olisi viisipäiväinen kouluviikko ja vapaapäivät osuisivat lukujärjestyksen mukaan joillekkin viikonpäiville.
Viikonloput ovat turhia.
Hyvä ehdotus, mutta nopeasti ajatellen käytännön toteutus saattaisi olla kankeaa ja byrokraattista.
Voi olla että juuri työnantaja ei olisi niin kovin innostunut paikallisesta sopimisesta mara-aloilla pääkaupunkiseudulla. Ala kärsii Helsingissä työvoimapulasta, joten palkoilla on lähinnä nousupaineita. Toki AY-liike on defaultina kaikkea paikallisuutta vastaan. Ja tämä jäädyttää työn hintaa Helsingissä työnantajan hyväksi.
Jep jep, ja kun perheenjäsenten vapaapäivät sattuu kaikki eri päiville, niin yhdessäolo on tosi antoisaa?
Tuosta sisäisestä häiritsemisestä on tullut itseisarvo, joka vie aikaa ja rahaa oikeasti tuottavalta työltä. Ei voi olla liiketaloudellisesti kannattavaa tehdä 5 minuuttia jotain toimeksiantoa ja käyttää sen kirjaamiseen 10 minuuttia.
No sitä sitten, ettei keskiarvo kaikesta oikeuta polkemaan jotain vähemmistöä. Vähän niinkuin viime vuoden asumistukiuudistuksessa, 72% voitti, mutta helsinkiläiset hävisivät.
Mitäs tehdään niillä “työpaikoilla”, joissa työaikapörssiä ei ole käytettävissä?
Meillä on kokonaisia ammattiryhmiä, jotka ovat ajautuneet tilanteeseen, että ylikoulutuksen ja työmotivaation takia jokainen höllennys työehdoista johtaa vain ja ainoastaan työstä saatavan toimeentulon heikkenemiseen. Epätyypilliset työajat ja ‑suhteet johtavat siihen, ettei perheet pysty toimimaan, jos ei ole jotain hetkeä viikossa, jolloin töitä olisi pienemmällä todennäköisyydellä kuin muulloin.
Paitsi lääkäreillä, koska päivystys ei ole työtä.
Lääkäripäivystyksissähän kävi niin, että sunnuntain päivystyskorvausta laskettiin ja lauantain nostettiin vastaavasti noin vuosi sitten. Nyt ne on muistaakseni yhtä suuret tai ainakin hyvin lähellä toisiaan. Minusta se oli ihan hyvä ratkaisu, koska sunnuntai vuorot ovat olleet selvästi lauantai vuoroja halutumpia. Sunnuntai vuorojen palkan epäsuhtaa on korostanut hiukan sekin, että vanhempainvapaalla olevat ovat voineet tehdä niitä menettämättä päivärahaansa, toisin kuin lauantaissa.
Kun näitä päivystyksiä sai valita vapaasti eikä niihin t6ylystiu määrätty, ainakin HYKS:iin syntyi tällainen elämäntapaintiaanilääkärien joukko, jotka tekivät vain viikonloppupäivystyksiä ja pelasivat viikot golfia tai purjehtivat.
Virkistävää pohdintaa. Jotenkin nämä ylityö- ja viikonloppukorvaukset tuntuvat vähän menneen maailman jutuilta, joten hyvä kun niiden päivittämistä mietitään.
Ei Osmo Soininvaaran ehdotus ongelmaton olisi, kuten keskustelussa on tullut esille, mutta eihän nykyinenkään järjestelmä sitä ole.
Jostain syystä eräät kommentoijat (Niemi Vatanen, Liian vanha) näkevät ehdotuksessa salattuja, juonikkaita tarkoituksia, sen sijaan että kyse olisi vain nykykäytännön parantamisesta. Miksiköhän?
Toisin kuin Lauri Kumpulainen en koe viikonloppuja turhina. On hienoa kun viikko rytmittyy arkeen ja viikonloppuun. Ei elämän pidä olla rytmitöntä ajan kulumista.
Lisäksi luulen, että tarvitsemme jonkinlaista pyhän käsitettä (puhun siitä laajemmin kuin uskonnollisesti). Pidän tärkeänä, että yhteiskunnan arkirytmissä olisi myös jonkinlainen pyhän ja hiljentymisen vaihe, vaikka jotkut sellaisen kokisivatkin tarpeettomana.
Se on arkipäivää duunareille, jotka tekevät vuorotyötä. Niin, tiedäthän, ne tyypit jotka täyttävät tuoppisi ja tuovat sen ruokasi pöytään viikonloppuiltana.
Niin, vähintään kaksinkertainen. Mutta voi olla myös kolminkertainen, jos riittävän pitkää yhtäjaksoista viikkolepoa ei ole ollut. Kts. viikkolepokorvaus.
Osmo, eikö tuo viikonloppuahkerointi — viikolla harrastaminen ole nyt juuri sitä toivomaasi leppoistamista?
Huonoa palkkarakenteiden tekemistä on, jos palkka tulee lisistä kovin isolta osalta. Silloin päivystyksestä ha viikonlopusta luopuminen on iso asia.
Palkkaa on helppo nostaa lisillä. Ei näytä pahalta ja käteen tulee jotain.
AKAVA/YTN on heittänyt pyyhkeen kehiin viikonloppuhommista. Se onnistuu kun peruspalkka on tarpeeksi iso.
Jos EK todella haluaa muuttaa palkkarakenteiden sisällön pois pyhäpäivien lisistä, siellä johto vaihtuu. Se olisi kallista. Silti ehkä niin pitäisi tehdä. Silloin löytyisi se oikea lisätaso viikonlopun vapaalle.
Palvelualoilla on omia ongelmia, jotka vaatisivat liittosopimuksen. Kuntien taas pitäisi lisätä viikonlopun päivähoitoa roimasti. Ei sekään ole hyvä tai halpaa.
Ei kukaan tuntemani henkilö tee vuorotyötä tai ansaitse alle 50 000 euroa per vuosi bruttona…
Parhaimmillaan nelinkertainen, koska tulee peruspalkka, 100% sunnuntailisä, 100% viikkolepokorvaus ja 100% viikkoylityö.
Olihan se juhlaa, kun terästehtaalla sunnuntaina sai yhtä paljon kuin maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina yhteensä! 😀
Byrokratian määrä on lisääntynyt tähän päivään asti ja sama trendi taitaa vain jatkua …
Jokaikisen muutoksen osalta, jota organisaatiossa tai valtiovallan taholta harkitaan, pitäisi myös miettiä siltä kantilta, miten monin eri tavoin se vaikuttaisi ei-tuottavan, byrokraattisen toiminnan lisääjänä/vähentäjänä. Suuri ongelma on myös siinä, kun kukaan ei seuraa yksittäisen ihmisen/työntekijän työn määrää (ja nääntymistä?) eri tahoilta tulevien byrokraattisten lisätöiden hoitamisessa. Miksei byrokraatteja aseteta koskaan kustannusvastuuseen lisätöitä teettävien muutosten ja uudistusten kustannusvaikutuksista?
Myös ihmisten oikeudenmukainen kohtelu (kunkin lähtökohdat huomioonottaen) on tärkeää, vaikka se voi joskus aika vaikeaa ollakin. Lepopäiviä ja ‑hetkiä tarvitsee silti jokainen ihminen, sillä ihminen ei ole kone.
Projektityöt määräaikoineen, yhdistettynä joskus (/usein?) olemattomaan työajan ylärajojen seurantaan, voivat olla joskus suorastaan helvetillinen, “tappava” yhdistelmä, johon pitäisi ilmiönä kiinnittää nykyistä paljon enemmän huomiota mm. työsuojelun taholta. Toisaalta, pidemmissä yhtäjaksoisissa työrupeamissa, vain yhteen tehtävään keskittyen, on usein mahdollista saada aikaan esim. viikonloppuisin enemmän kuin koko edeltävällä arkiviikolla, jolloin se keskittyminen ei ole mahdollista.
Valkokaulustyöntekijäkin tarvitsee lepopäivänsä, mutta ylityötähän on työ kaiketi vain silloin, kun esimies siihen erikseen määrää. Tämä kuvio ei toimi useinkaan tyydyttävästi työn tekijän kannalta esim. sellaisessa projektityössä, jossa työntekijälle annetaan toisinaan vain melko karkeasti määritelty tehtävä ja kiinteä deadline. Miten tähän saisi aikaan jotain tolkkua? Pitäisikö vaatia kaikille kellokorttia?
Työ tekijäänsä silti usein kiittää, vaikka esimies ei sitä koskaan tekisi!
Monella alalla vain sunnuntailta saa kunnollisen korvauksen, esim ilta-ja yölisät ovat lähinnä roposia vaikka vuorot ovat työntekijälle yhtä hankalia.
Lisät on tarkoitettu hyvittämään hankalia työaikoja, mutta nyt monella alalla pyhäpäivän hinta suhteessa muihin on ehkä liian iso. Esim ex-hoitsuna tilipussissa näkyi iso ero riippuen siitä sattuiko viikonlopun työtunnit lauantaille vai sunnuntaille.
Työnantajan puolelta tämä johtaa tietenkin siihen että su mitoitus minimoidaan, viikonlopun tunnit yritetään kohdistaa lauantaille. Suomeksi sanottuna duunarin viikonloppu on pilalla muttei saa korvausta.
Jos sunnuntain 100%:sta siirrettäisiin vaikka la 40% ja su 40% korotukseen niin isolla osalla duunareita näppiin tulisi sama summa koska maksajan ei tarvitsi kohdistaa tunteja halvempaan päivään.
Oskun ehdotus voisi periaatteessa olla toimiva. jos sunnuntai/lauantai/ilta/yö ‑lisien taso määräytyisi kysynnän ja tarjonnan mukaan niin ne tasapainottuisivat paremmin kuin nyt. Ideassa on ongelmiakin, esim kaikki eivät voi/saa tehdä kaikkia vuoroja. Ja idea kaatuu viimeistään niihin konkarityöntekijöihin jotka pitävät rahakkaita pyhävuoroja saavutettuna etuna.
Miten ylityökorvaus on menneen maailman juttu? Ymmärrän pointit sunnuntaikorvauksesta luopumisesta tai uudelleenjärjestämisestä, mutta ei kai tässä samalla olla ylityökorvauksiin kajoamassa?
Tarjoitatko elämäntapaintiaaneilla lääkäriporukkaa, jotka eivät ole varsinaisesti töissä missään, mutta tekevät päivystysvuoroja yhdessä tai useammassa paikassa.
Minun nähdäkseni sitä porukkaa asuu kaikkien yliopistosairaalakaupunkien tuntumassa, mutta muualla hyvin vähän.
Tuollaisessa kuviossa ei varsinaista lomaa kerrykään ja jos viikonloppuna ja joskus arkisinkin ollaan töissä vielä öitäkin valvoen on aika luonnollista, että noiden vuorojen välillä tehdään niitä asioita, mitä muut ihmiset tekee lomillaan ja viikonloppuisin.
https://www.laakariliitto.fi/uutiset/jasenuutiset/uuden-laakarisopimuksen-paivystyskertoimet-koottu-taulukkoon/
Tuohon viitannet. Mielestäni sunnuntaina on paljon mukavampi olla töissä kun lauantaina. Silloin on muutenkin jo viikon työt mielessä niin voi yhtähyvin tehdä niitä.
Tyhmä johto firmassa, viisaampi olisi pistänyt porukan viikkovapaalle to-pe.
Tietysti, jos on tiukkaa tuotannossa ja varaa hinnoitella kulut tuotteisiin niin noinkin voi tehdä.
Eikä sunnuntailisä lain poistaminen sunnuntailisiä poista, ne ovat monessa työehtosopimuksessa ja laki ei niitä poista
Olin aikoja sitten vakuutusyhtiössä töissä. Siellä systeemi oli se, että jos kävit lauantaina minuutinkin töissä, niin sunnuntaista tuli 4 kertainen palkka.
Jokainen arvaa, paloivatko toimiston valot sunnuntaisin…
Ei tässä kukaan, tai minä ainakaan, ole kajoamassa ylityökorvauksiin, sen enempää kuin sunnuntai- tai päivystys- tai mihinkään muihinkaan korvauksiin. Kaikki tällaiset normaalin palkan päälle tulevat korvaukset ovat tietysti perusteltuja ja jollain lailla työ tai päivystys on syytä työntekijöille korvata.
Nyt kysymys on vain siitä onko nykyinen tapa paras ja oikeudenmukaisin? Vai voisiko sitä jotenkin kehittää kokonaisuuden kannalta entistä paremmaksi? Nykyaikaisemmaksi?
Miten Oden malli auttaa niitä yrittäjiä, joiden kysyntähuippu on viikonlopuissa ja jolloin työvoiman tarve on suurin? Entä taas voisiko ajatella niin, että pyhätyölle myönnettäisiin verohuojennuksia ( työntekijän hyväksi) jos lisiä leikataan yritysten / yhteisöjen eduksi? Voiko sellaista edes ajatella?
Miksi pitäisi tukea yrittäjiä, joiden kysyntähuippu osuu viikonlopoulle. Jos viikonlopputyö on haitake, sen tulee näkyä kustannuksissa — mutta vain siinä suhteessa kuin se on haitake. Jos bvussikuskit menevät lakkoon, koska saavat liian vähän sunnuntaivuoroja, tuntuu siltä, että sunnuntaikorvaus oli ylimitoitettu.
No tuskinpa terästehdasta siksi ajetaan alas, että kesäloma-aikana yksi hyppyvuoron kesätyöntekijä tekee pari viikkoa putkeen töitä siinä kohtaa, kun yhden vuoron loma alkaa ja toisen loppuu ja vuorot hyppäävät siksi normaalipaikoiltaan.
Eihän tätä ole ollenkaan vaikea tai byrokraattinen toteuttaa. Annetaan työntekijöiden päättää keskenään kuka ottaa mitkäkin vuorot ja käydä vuoroillaan kauppaa. Tällöin jos joku ei halua tehdä sunnuntaita, niin hän varmaan ottaa mieluummin enemmän tunteja muina aikoina. Sunnuntain tai lauantain vuoroja tekevät tekevät sitten keskimäärin lyhyempää työviikkoa samalla palkalla.
Ei tässä ole mitään sen kummempaa byrokratiaa. hyvinvointiteoreema takaa, että riippumatta siitä miten työvuorot alunperin jaetaan, jos työntekijät saavat niitä vapaasti vaihtaa, lopputulos on tehokas.
Paikallinen sopiminen vaatii myös ammattitaitoa laki-ja sopimusasioissa.
Ja se vaatii resursseja, eivät sopimukset synny käytävällä huutelemalla ja tekstareita vaihtamalla
Erityisesti, jos halutaan pitäviä sopimuksia ja pyritään välttämään ristiriitoja niin sopimusten pitää olla kattavia.
Niinpä Rutsissa ja Saksassa neuvottelijoita on molemmilla puolilla useita
Niinpä paikallinen sopiminen on myös kallista.
Paikallisen sopimuksen keskeinen ongelma on, ettei niistä sopimuksista le oikeuskäytäntöä, joten oikeuteen päästään helposti tai ajaudutaan lakkoihin .
Työrauhahan ei voi koskea alueita, joista vasta neuvotellaan
Nollatuntisopimuksilla tullaan työhön aina, olis viikonpäivä mikä tahansa. Kyse on hengissä pysymisestä ja perustoimeentulosta. Työnantajalla on reserviä niin paljon, että aina löytyy halukkaita myös sunnuntaisin arkipäivän minimipalkalla. Siksi ehdotus on huonoin pitkiin aikoihin blogistilta ja taas jälleen kerran, kuinka vanhempi polvi on vieraantunut modernista, nykyajan työelämästä.
Jos sunnuntailisä ei perustuisi lakiin, PAM ja eräät muut vähän kyseenalaisella tavalla työntekijää edustavat liitot olisivat tietenkin myyneet sen pois ajat sitten, osin pakon sanelemana, ja sitä vastaava peruspalkkoihin tehty korotus olisi tietenkin syöty seuraavilla neuvottelukierroksilla, kuten tapahtuu aivan takuulla, jos lakiin perustuva sunnuntailisä poistetaan.
Pekka T, joo kaikki voidaan varmasti tehdä paremmin ja oikeudenmukaisemmin. Ajattelin vaan, että oliko tähän jotain konkreettista ideaa valmiina.
Mistä johtunee, että lähikaupassa kauppias on itse kassalla melkein joka sunnuntai, vaikka arkena hyvin harvoin? Sunnuntain työvuoroja haluavia työntekijöitä todennäköisesti olisi, mutta kauppiaalle työntekijäkustannus on liian korkea — työntekijälle työ luultavasti kelpaisi pienemmälläkin korotuksella…
Eipä oo viime aikoina ollu paljoa pakottavaa sosiaalista tarvetta käydä tarkistamassa miten juoman hinta viisinkertaistuu, kun sen siirtää astiasta toiseen.
Mutta kun itse elän työmaailmassa, jossa valtaosa ansainnasta tapahtuu alle viikon varotusajalla, eikä useasta eri syystä alalla ole ollut täystyöllisyyttä viime vuosina, niin sunnuntailisä toimii luonnollisena “todennäköisin vapaapäivä”.
Mielelläni ottaisin vuorotyön varmistetut vuorolistat muutama viikkoa eteenpäin, jolloin vapaat voisi oikeasti suunnitella varmuudella, sekä ajan että talouden suhteen. Kun sitten tässä freelancer/vuokranyrkki-patriarkaatissa näitä vuorotyön etuja ei ole, niin sunnuntailisä poisto olis sit se vika niitti.
Ylityölisien poisto on muuten näppärästi hoidettu useissa tialnteissa jo aikoja sitten. Laitetaan siihen nollatuntisoppariin tai freelance/vuokratyösoppariin, et työajat tasataan 26 viikon ajalta. Ei varmasti näy mitään lisiä ikinä, vaikka vetäisit 300 tuntii joku kuukausi…
Enpää usko, että tuosta on kysymys. Sunnuntaivuoroja on rajallinen määrä enkä ole koskaan kuullut, että niitä pyrittäisiin lisäämään lakoilla ??
Epäoikeudenmukainen jako voi olla takana eli työnantaja suosii jotain pientä ryhmää
Et lukenut aiempia kommentteja. Bussikuskit56 menivät lakkoon, koska rahakkaita sunnuntaivuoroja oli annettu nuoremmille kuljettajille, vaikka ne olivat vanhastaan olleet vanhempien etuoikeus.
Matkailuelinkeinollehan tämä on hankalaa. Sunnuntainakin pitäisi olla palveluja (Kauppalehti).
Seuraava ongelma matkailuelinkeinolle on elokuu. Koska Suomen koulujen loma-ajat päättyvät elokuun puolivälissä, poistuu matkailukohteiden käyttäjistä merkittävä osa kesken muiden eurooppalaisten lomakauden. Pelkästään ulkomaalaisten turistien vuoksi on kuulemma hankalaa pitää kohteita auki. Mene ja tiedä miten paljon vaikuttavat koulujen loma-ajat, vanhempien lomat kun kuitenkin kestävät merkittävästi lyhyemmän ajan.
Pitää muistaa sekin, että jos vanhemmat kuskit ovat saaneet sunnuntaivuorot ja tilanne on jatkunut pitkään niin on syntynyt sopimus.
Sopimusjuridiikan mukaan papetilla voi lukea mitä tahansa niin jos työmaalla on vakiintuneesti toimittu jollain muulla tavalla niin tästä muusta tavasta on syntynyt sopimus, joka kumoaa paperilla olevan ehdon.
Jos työnanatja muuttaa käytäntöä niin kysymys on sopimusrikkomuksesta
Oikeudessa tämä on tietysti näyttöongelma ja Suomen oikeuslitoksen hitaus johtaa lakkoon.Kukapa tällaisen asian ratkaisua odottaa 10 vuotta, silloin uusi tapa on jo uusi sopimus ?
Juristeriaa ajetaan työelämään kovalla vauhdilla
Liian vanha.
Vaihdat maalöia koko ajan. Ensin sanoit, etteivät sunnuntaikorotukset ole sillä tavalla ylimitoitettuja, että syntyy kilpailua sunnuntaivuoroista ja nyt sanot, että sunnuntaivuorojen antaminen etuoikeut6etna on ollut sopimukseen verrattavissa oleva asia. Koeta päättää, mitä mieltä olet alkuperäisestä väittestäsi, ettei sunnuntaivuorojen saaminen ole mikään etuoikeus, koska siinä ei ole mitään ylihinnoittelua.
Onko siinä joku ongelma, et kauppias haluaa pitää sunnuntaikorvauksen itellään? Senkö takia pitäisi laki muuttaa, että kauppias saisi pitää sunnuntaikorvauksen itellään tekemättä työvuoroa?
Kyllä palkkoja saa nostaa miten halutaan, esim. meillä työantaja maksaa vähintään 2.5€/h ylimääräistä tuotantopalkkiota ja meillä on noin kahden viikon ylimääräiset lomat vuosittain.
Pääkaupunkiseudun bussikuskien käyttö yleisenä esimerkkinä on kuitenkin hieman harhaanjohtavaa. Huomattava osa kuskeista on maahanmuuttajataustaisia ja useille heistä sunnuntai merkitsee samaa kuin kantasuomalaisille tiistai.
Jos en nyt ihan väärin muista, niin useissa kulttuureissa perjantai on merkitykseltään meidän sunnuntaita lähinnä vastaava viikonpäivä. Se asettaa kiistan vähän ymmärrettävämpään valoon. Jos nuoret kuskit joutuvat tekemään viikosta toiseen oman kulttuurinsa pyhäpäivänä töitä ilman korvausta ja vanhemmat kuskit pitävät saman pyhän vapaana, saaden kuitenkin pyhälisät päivästä joka on käytännössä arkipäivä, tilanne on omiaan aiheuttamaan närää. Vastaisi suomalaiselle sitä, että tekee töitä keskiviikosta sunnuntaihin, mutta saa vähemmän palkkaa kuin työkaveri joka tekee töitä vain arkisin. Ei oikein kuulosta reilulta.
Ongelma ei siten välttämättä ole se, että pyhäkorvaus olisi ylimitoitettu vaan se, että se ei kyseisessä tapauksessa kohdistu oikealle viikonpäivälle. Tämän näkökulman voisi ainakin ottaa huomioon, ennen kuin nostaa yhden havainnon yhdeltä alalta kertomaan yhtään mitään pyhätyön kysynnästä ja tarjonnasta yleisesti. Varsinkin kun on selvää että kyseissä esimerkissä otos ei todellakaan mitenkään itsestään selvästi edusta työntekijöitä Suomessa keskimäärin (esimerkiksi uskonnon ja pyhien osalta).
Lakkoon eivät kyllä menneet maahanmuuttajakuskit vaan ihan kantasuomalaiset.
Jutussa kerrotaan :
“Työnseisaukseen on osallistunut noin 400 bussinkuljettajaa, joista noin puolet on ulkomaalaistaustaisia.”
Jutussa ei myöskään lue, että kyse olisi sunnuntaivuorojen houkuttelevuudesta vaan:
“Kuljettajien mielestä työnantaja on halunnut muuttaa työaikakiertoa epäinhimillisempään suuntaan, mistä kärsii työntekijöiden sosiaalinen elämä ja perhe.”
Olin valmis luottamaan keskustelijoiden sanaan siitä, että kyseessä oli ainakin osittain myös kiista sunnuntailisistä, mutta en nyt ihan jaksa uskoa että Vantaan Sanomat valehtelisi työnseisaukseen osallistuneiden maahanmuuttajataustasta.
Joten vaikuttaa siltä, että argumenttinne on todella heikolla pohjalla jos sitä täytyy puolustaa muuntelemalla faktoja.
Lieneeköhän kiistassa ollut lainkaan kyse sunnuntailisien liiallisesta houkuttelevuudesta? Olisi mukava nähdä jotain lähdettä kyseiselle väitteelle. Vai oliko sekin hieman muunneltua totuutta?
Luin tämän vasta nyt, kun on taas ajakohtainen. Ihan mielenkiintoinen ajatus. Eipä vain taida olla työvuoron piirtäjillä aikaa ruveta huutokauppaamaan.
Tuo oli jännä, että “vakituiset kahmivat sunnuntaivuorot itselleen”. Oikeastiko jossain on työpaikka, jossa työntekijät itse päättävät työvuoronsa? Ei ainakaan pamilaisilla aloilla, kyllä me tullaan töihin ihan silloin kun on piirretty!
Melko moni kommentoi FB:ssa myös, etteivät enää tekisi pyhätöitä, jos sunnuntailisä menisi. Jälleen kysyn, millä aloilla sen saa itse päättää, minä päivinä tehdään töitä?
Ja tämähän oli niin ennalta-arvattavaa tämä Kokoomuksen “Työ- ja yrittäjyyspaketin” sunnunntailisän poisto: huokasin jo heti kaupan aukioloaikojen vapauduttua, että joo, ja seuraavaksi porataan, että sehän tulee liian kalliiksi, lisät pois. Joskus on niin kurja olla oikeassa.
Sunnuntailisiä saavat yleensä hyvin pienipalkkaiset: myyjät, vartijat, ravintola-alan ihmiset, lisäänpä tähän myös hoitoalan, palomiehet ja poliisit. Eli pienipalkkaisia kuritettaisiin jälleen. (Siinä teille aito “työväen puolue!!)
MIKSI Kokoomus vihaa pienipalkkaisia naisia?
Voin muuten ihan tosissaan sanoa, että sunnuntailisiin ei kosketa niin kauan kuin mussa henki pihisee. Jos yritetään, niin tuutte näkeen semmoisen lakkoaallon, ettei koskaan aikaisemmin. Ja minä oon barrikadeilla ensimmäisenä.
Ajatukseni tuossa kirjoituksessa oli, että työntekijä saisi itse valit5a, haluaako tehdä sunnuntaityötä vai ei. Se joht5aa paljon pare3mpaanb tulokseen kuin jäykkä hinnoittelu ja työnantajan oikeus määrätä töihin se, jolle sunnuntaityö o0n kaikkein hankalin.
En tiedä kaikista kaupoista, mutta terveessä yrityksessä tällaisista asioista neuvotellaan työnantajan ja tekijöiden kesken.
Kaupan alan työsopimusmallissa (kaupan alan TES 2014–2017, s. 107) on valmiina ruksin paikat vaihtoehdoille “työntekijä suostuu tarvittaessa tekemään sunnuntaityötä” ja “työntekijä ei suostu tekemään sunnuntaityötä”. Jatkotekstinä “sunnuntaityöstä maksetaan työehtosopimuksen mukainen korvaus.” Jokainen voi mielessään arvioida, miten haluttua työvoimaa sunnuntaisin auki oleviin liikkeisiin ovat henkilöt, jotka vaativat omaan työsopimukseensa ruksin kohtaan: “työntekijä ei suostu tekemään sunnuntaityötä”.
Ja tällainen jäykkyys — niin järjestelmässä kuin asenteissakin — on yksi niistä ongelmista, joiden takia työmarkkinajärjestelmämme toimii nykyisin enemmän yhteiskuntaa jarruttavana kuin kehittävänä voimana.
Käytännössähän tuolla ruksituksella nimenomaan poistetaan jäykkyydet. Työpaikkaa ei saa, ellei suostu allekirjoittamaan: “työntekijä suostuu tarvittaessa tekemään sunnuntaityötä.” Ja kun nimi on paperissa, niin sunnuntaityövuorojen määrärääminen on työnantajan direktiovallassa.
Mutta eikö tämä ole nimenomaan käytännön jäykkyyttä? Teoriassa, vaan ei siis käytännössä, työntekijällä on Martikaisen mukaan mahdollisuus valita vapaa sunnuntai.
Jotta työntekijällä olisi aito mahdollisuus valita, ei ruksin laittamisen “väärään” kohtaan pitäisi normaalissa tilanteessa viedä työntekijältä mahdollisuutta saada työpaikkaa.
Tätä tarkoitin asenteilla. Tarvitsisimme uudenlaista ja joustavampaa suhtautumista työhön, uudenlaista arvomaailmaa.
Blogeissa on valiteltu sitä, että Helsingin keskustassa ei ole ravintoloita auki sunnuntaisin
Selityskin on yksinkertainen: Helsingistä puuttuu 100000 asiakasta sunnuntaisin.
Helsingin työpaikkaylijäämä on suuri ja useimmat noista muualta tulevista on valkokaulisköyhiä, joiden ruokailua ravintoloissa työnantaja tukee
Työnantaja ei tue viikonloppusyömistä ja harva lähtisi muutenkaan jostain Klaukkalasta tai Riihimäeltä syömään Helsingin keskustaan
Siihen nähden risteilyaluksen 2000 asiakkaan satunnainen lisäys ei yrityksiä kiinnosta.
Ja kun katsoo eat.fi mitkä ravintolat pitävät keittiönsä auki viikonloppuma niin ne ovat hotelliravintolat ja palkkatyöllä pyörivät ketjut
Yrittäjävetoiset ovat kiinni, varmaan yrittäjäkin haluaa viettää sunnuntaita perheen kanssa
Eliitille ei ole tullut mieleen esittää virkamiehille ja valkokaulusköyhille seitsemänpäiväistä työviikkoa.Silloin asikkaita riittäisi joka päivälle.
Mutta ei, eliitti ajaa Kreikan mallia, jossa virkamies-toimihenkilö
rälssi nauttii ylimitoitetuista eduista ja köyhät ovat orjia
Väittäisin suoralta kädeltä, että yrittäjävetoiset ravintolat ovat auki ja palkkatyönä syöttävät kiinni Helsingin kantakaupungissa. Erityisesti etniset ravintolat ovat auki.