Hallitusneuvotteluissa 2011 oli vaikeuksia sopia talouskehityksestä, koska kokoomus ei halunnut liikaa velkaantumista eivätkä demarit liian kovia leikkauksia. Ongelma ratkaistiin parantelemalla ohjelman pohjana olevia talousennusteita. Yleensä käytetään VM:n ennustetta, mutta hallitusneuvottelijat tekivät kokonaan omansa.
Sovittiin myös, että jos talouskehitys on ennakoitua parempi, nousukautta joudutetaan alentamalla veroja ja lisäämällä menoja ja jos talous sakkaa, lamaa syvennetään vastaavasti. Suomessa talouspolitiikka on usein myötäsyklistä – erityisesti kokoomus on saanut tuhoa aikaa ylikuumentamalla suhdanteita aivan väärin ajoitetuilla veronalennuksilla. Harvoin tällaista kuitenkaan pannaan paperille.
Suomessa pitäisi tehdä nousukausi mahdolliseksi lisäämällä työn tarjontaa, vaikka se suurtyöttömyyden oloissa tuntuukin kummalliselta. Ruotsi lisäsi työn tarjontaa roimasti eikä se nostanut työttömyysprosenttia vaan tervehdytti taloutta. Ranska taas osoitti päinvastaisen. Vähentämällä työn tarjontaa työaikaa lyhentämällä ei työttömyyttä saatu vähennetyksi lainkaan. Käytän kirjassa paljon sivuja perustellakseni työn tarjonnan lisäämisen välttämättömyyden. Edullisin tapa lisätä työn tarjontaa on poistaa kannustinloukkuja ja kuntouttaa työttömiä.
Ruotsin työmarkkinapolitiikka oli Suomen mittapuun mukaan oikeistolaista, mutta sen ansiosta siellä on voitu harjoittaa paljon vasemmistolaisempaa hyvinvointipolitiikkaa. Meillä taas tehdään erittäin oikeistolaisia säästöjä, koska matalan työllisyyden vuoksi rahat eivät riitä.
Joitain rakenteellisia uudistuksia sentään saatiin aikaan. Työttömyysturvaan tuli 300 euron etuoikeutettu tulo, mikä ymmärrettävällä suomella tarkoittaa, että niin paljon saa kuukaudessa ansaita ilman että työttömyys päiväraha pienenee. Sama etuoikeutettu tulo päätettiin laittaa myös ansiotulojen osalta asumistukeen. Ensimmäi set kokemukset työttömyysturvan suojaosuudesta on jo saatu. Työttömienhaluhakeutuatilapäistöihinonselvästi kasvanut niin, että uudistus tulee julkiselletaloudelletodennäköisestiplusmerkkiseksi.
Jossain vaiheessa Jutta Urpilainen ilmeisesti oivalsi, ettei taloudenpito voi jatkua näin. Tämä herääminen vei häneltä puolueen puheenjohtajuuden.
Kun puolueet eivät voineet luottaa toisiinsa, oudoissa olosuhteissa syntyneestä hallitusohjelmasta tuli pyhä kirja, jota ylitulkittiin. Sen seurauksena talous meni pikkutarkasti saivarteluksi eikä mitään voitu liikuttaa. Syntyi myös kummallinen lapsilisäpäätös, lapsilisää leikattiin (säästö), mutta osa leikkauksesta palautettiin verotuksen lapsivähennyksen kautta (veron alennus).
Hallituksen toimeenpanemista ”säästöistä” suurin osa oli silkkaa filunkia. Kuntien tehtäviä piti karsia miljardilla eurolla. Tuo miljardi otettiin kyllä kuntien valtionosuuksista, mutta tehtäviä ei karsittu vaan lisättiin.
Hallituksen saamattomuuden jäljiltä maan talous oli vaalikauden päättyessä huomattavasti huonommassa jamassa kuin sen alkaessa.
Jotain pitäisi tehdä työmarkkinoilla. Kaksi maata Euroopassa on onnistunut, Saksa ja Ruotsi. En pidä Saksan minijob-järjestelmästä, mutta parempi sekin on kuin tämä meidän hyvinvointiyhteiskunnan hitaan näivettämisen politiikka.
Tässä me olemme tärkeän valinnan edessä. Huonoin vaihtoehto on, ettemme tee taaskaan mitään.
= = =
(Jotka ovat lukeneen kirjan tietävät, ettei tämä referaatti vastaa kirjan sisältöä. Talousluku on niin pitkä ja polveileva, ettei sen lyhentäminen ole oikein mahdollista)
Yksi olennainen asia on se, että tuloraja pitäisi työttömillä nostaa samaan tasoon, kuin se on opiskelijoilla.
Opiskelija voi huoletta ottaa useammankin nollasopimuksen ja tehdä töitä yrityksessä, josta nyt joskus sattuu vuoron saamaan. Lisäksi, jos vuoroa ei tule, niin maailma ei sitten kaadu siihen.
Työtön ei voi näin tehdä. Työtöntä odottaa järjetön byrokratiaruljanssi, joka on kaiken kukkuraksi hyödytön.
Miten voi olla mahdollista, että opiskelijoiden sosiaaliturvaa valvotaan kerran vuodessa, mutta työttömiä valvotaan kerran kuukaudessa? Miten voi olla mahdollista, ettei työttömille voi tehdä samaa tarkistusta kerran vuoteen?
Kun kerran opiskelijoilta voidaan pyytää korkojen kera turhaan maksettu opintotuki, niin miten ihmeessä työttömiltä ei voida sitten periä takaisin turhaan maksetty työmarkkinatuki? Tämä täysin absurdia!
Järjestelmän toimesta työttömiä estetään surutta tarttumasta jokaiseen mahdolliseen työtilanteeseen.
Tehdäänpäs nk. maksimaalinen kusetus. Oletetaan, että on 1.1. ja työtön nostaa työmarkkinatukea ja pääsee töihin. Hän nostaa työmarkkinatukea vuoden ja samalla on töissä. Työmarkkinatuki tarkistetaan seuraavana vuonna 1.1. ja havaitaan, että piru vie, tämä kaverihan on nostanut turhaan 12 kuukautta tukia. Lasku perään. Vahinko on maksimissaan alle 5000 euroa. Jos kyseinen kaveri on ollut töissä, niin hän kyllä kykenee maksamaan sen osissa korkojen kera takaisin.
Tämä on arkipäivää opiskelijoille. Kerran vuodessa tarkistetaan, että paljonko on opintopisteitä kertynyt. Tuki maksetaan automaattisesti ilman kyselyitä, vaikka tekisit töitä opiskelun ohessa. Mutta, sitten kerran vuodessa tarkistetaan, että onko pisteitä tullut ja onko tullut tehtyä ylitulorajan töitä.
On täysin käsittämätöntä, että tätä opiskelijoilla toimivaa järjestelmää ei ole käytössä työttömillä!
Opiskelijan tuloraja on 660 euroa kuukaudessa, joka olisi aivan hyväksyttävä tuloraja työttömille.
Jos nyt vielä saataisiin malliksi tämä:
työmarkkinatuki = vanha työmarkkinatuki + sossutuki + asumistuki,
niin järjestelmä alkaisi olla jo todella hyvä.
Sillä opiskelijoilla opintotuki sisältää lainantakauksen, opintorahan ja asumislisän.
Nykymaailmassa ymmärretään, että yrityksien ei kannata pitää työvoimaa pelaamassa korttia, vaan työvoimaa kutsutaan töihin sen mukaan mitä töitä on.
On paljon keikkaluonteista työtä, joka sopisi työttömälle, paremman puutteessa. Korostan, paremman puutteessa!
Eli työmarkkinatuen sovittelukäytännöstä pitäisi luopua täysin turhana. Kerran vuoteen sama informaatio saadaan sähköisesti verottajalta.
http://www.kela.fi/maara_tyomarkkinatuki-omat-tulot-vaikuttavat
Yritykset palkkaavat vakituista työvoimaa, kun on siihen tarve.
Jos jotain työtehtävää voi tehdä esimerkiksi 5 minuutin perehdytyksellä, niin miksi ihmeessä siihen palkattaisiin vakituiseksi joku, kun aina on kuitenkin saatavilla joku siihen tehtävään?
Ennen perustuloa pitäisi kokeilla sitä, että nykyisen järjestelmän aivopierut korjattaisiin.
Minulle jäi Urpilaisesta kuva, ettei kansakoulun matikalla hallita valtion taloutta. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt leikata rajusti sosiaali- ja terveysmenoista, hän vain puuhasteli. Nyt maksamme hänen hölmöilyjään.
Kallelle ja muille samanmielisille kotiekonomisteille taas pari kysymystä:
1) Mikä on sellainen itse hyödyntämäsi, yhteisin varoin – siis veroin ja veroluonteisin maksuin – kustannettu palvelu tai toiminto, josta olet valmis luopumaan, jotta veroja voitaisiin ”leikata”?
2) Mikä olisi näin saamasi nettohyöty, kun joutuisit maksamaan saman toiminnon tai palvelun kokonaan itse?
Urpilainen on muuten käynyt peruskoulun eikä kansakoulua. Mahdollisesti hän on myös saanut oppia ”uutta matematiikkaa” kansakoulun laskennon sijaan.
En muista miten tämä kirjassa ilmaistaan (saan kirjan uudelleen luettavaksi tällä viikolla), mutta tämä muotoilu sijoittaa Suomen tasan samaan kategoriaan Kreikan kanssa. Päättäjät huijaavat talouden tilan.
Ree-vitamiini kysyy, mikä olisi edusta luopumisesta luopujalle koituva nettohyöty. Eikö kyseessä ole juuri päinvastainen tavoite? Että ihmiset voisivat tulla toimeen ilman jotakin etua?
Se nettohyöty olisi se, että perustarpeet kyettäisiin hiukan kauemmin tyydyttämään kun jostakin luovutaan. Esimerkiksi vuorotteluvapaan väittäminen perustarpeeksi olisi aika, hm, paksua.
Se ennusteen parantaminen meni niin, että kun hallitusneuvotteluissa sovittiin taloutta elvyttävistä toimista, ajateltiin, että tämän seurauksena talous elpyy ja ennustetta paranneltiin. Se tehtiin ihan poliitikkovoimin. Ongelmana oli, että jos sovitut toimet (joita ei toteutettu) todella olisivat vaikuttaneet, ne olisivat vaikuttaneet joka tapauksessa vasta vuosien kuluttua.
Sosiaalinen paine yksinkertaistaa systeemiä alkaa tosiaan olla kova. Kuinkahan kauan demokraattisesti(!) valitut päättäjämme jullikoivat vastaan. Jotain piruahan ne hyötyvät monimutkaisuudesta.
2) Netto hyöty saadaan kun ihmisen joutuu itse maksamaan palvelusta joutuu hän paremmin harkitsemaan tarvitaanko moista palvelua oikeasti
Ilmaiselle hyödykkeelle on rajaton kysyntä ja siksi on pakko laittaa jokin kannuste sinne palvelun kuluttajallekin.
Osmo: ”Sovittiin myös, että jos talouskehitys on ennakoitua parempi, nousukautta joudutetaan alentamalla veroja ja lisäämällä menoja ja jos talous sakkaa, lamaa syvennetään vastaavasti.”
Tällaista Suomen ns. talouspolitiikka on ollut ”aina” ja tuloskin on ollut sama.
Tuloraja pitäisi olla työttömillä ja opiskelijoilla sama: sitä ei pitäisi olla. Myös tuen määrä pitäisi olla sama.
Kun Kokoomus ajaa verojen alentamista kaikissa mahdollisissa suhdannetilanteissa ja SDP vastustaa verojen alentamista kaikissa mahdollisissa suhdannetilanteissa, niin tuo on vain sopiva kompromissi. Alennetaan veroja silloin, kun näyttäisi olevan varaa 😉
10% sakista aiheuttaa 80% sote-menoista.
On päivänselvää että kun rahat uppoavat pääosin sairaisiin ja työttömiin, niin suurin osa yksityisellä sektorilla työssäkäyvistä ei mitenkään voisi joutua maksumieheksi.
Eurot eivät siitä lisäänny, jos ne pyöräytetään julkisen sektorin kautta.
Kuuleman mukaan SAK ei hyväksy ammattikoulun muuttamista kaksivuotiseksi, koska se ei mahdollista opiskelun jatkamista korkeakoulussa. Miten tällä asenteella voidaan tehdä päätöksiä yhtenäisestä työttömyysturvasta, työn ja sosiaaliturvan yhdistämisestä, kansalaispalkasta, paikallisesta sopimisesta jne? Ruotsin malli on yhteistyö työllisyyden parantamiseksi, Saksa lisäsi siihen myös kepin.
Jatkumo, josta pidetään kiinni, tuottaa ihmeellisiä yhdistelmiä. Ranskan työväenliike haluaa säilyttää ”entisen” tilanteen. Ranskan äärioikeisto haluaa säilyttää Ranskan. Nämä kaksi ovat jo osittain löytäneet toisensa, vaikka eivät näyttäydykään yhdessä. Saa nähdä, miten Suomen työväenliike liittoutuu valtataistelussa?
Tämä on helppo.
1) maataloustuet
2) 4 miljardin veroalennuksen jyvitetty osuus
Meinaat olla sairastamatta loppuikäsi ja kuolla terveenä suorilta jaloilta?
Tuo olisikin varsin kummallinen sääntö moderniin maailmaan. Tasohyppelypelien logiikkaa ei välttämättä kannata tuoda yhteiskuntaan. On viisaampaa antaa ovien olla auki ja pistemäisesti tarkastellaan osaamista, kyvykkyyttä, lahjakkuutta ja motivaatiota ja ne ratkaisevat kuka kullakin kierroksella pääsee jatkoon? Sivujuonteena tuo ”vaatisi” romuttamaan erilaiset työelämän ikälisäjärjestelmät jossa lusimalla saa ansiota.
Työn tarjontaa koskeva osuus pitää lukea, mutta Helmet-kirjastossa tekeleellä on pitkä varausjono.
Pitäisi kaiketi tutkia sitä, minkä ehtojen vallitessa työn tarjonnan lisääminen edistää työllisyyttä ja minkä vallitessa ei.
Muinaisessa Egyptissä työn tarjonnan lisääminen edisti rakennusalaa ja ekologisesti kestävän rakennuskannan tuottamista. Nyky-Egyptissä työttömyys kasvaa ja 70,8 työttömistä oli vuonna 2013 nuoria, joita siis on paljon tarjolla väestönkasvun vuoksi:
”The report also mentioned that youth constitutes 70.8% of the total unemployed, with around 10.6% aged between 15 and 19, and 20.9% ranging between 25 and 29 years old. The majority of the unemployed youth were found in the 20 to 24 year-old tranche, of which 39.3% were jobless.”
(“Unemployment rates reach 13.4% in 3Q 2013, Daily News Egypt, November 17, 2013.)
Työllisyyspolitiikkaan liittyen arvostettu lainsäätäjä on parlamentaarisen uransa viimeisenä tekona/lakina hyväksynyt Lain työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (1369/2014, Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2014), joka tuli voimaan 2015 alusta. Lakiin sisältyy
”3 § Kartoitusjakso
Kartoitusjakson aikana työ- ja elinkeinotoimisto, kunta ja Kansaneläkelaitos selvittävät yhdessä työttömän kanssa tämän ammatillisen osaamisen sekä työllistymiseen vaikuttavan sosiaalisen tilanteen, terveydentilan ja työ- ja toimintakyvyn. Kartoitusjaksoon sisältyy ohjausta, jonka tavoitteena on motivoida ja sitouttaa työtön työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaisiin palveluihin.” (Finlex)
Mikähän se on tässä lainsäätäjän tarkoitus ja oma mielentila? Laki vaatii tähän prosessiin joutuvilta ”ammatillisen osaamisen sekä työllistymiseen vaikuttavan sosiaalisen tilanteen” etc. selvittämistä absoluuttisesti, universalistisesti eikä suhteessa johonkin ammattiin jollakin alueella. Erilaiset vähemmistöt eivät voi eivätkä halua tällaisia selvityksiä ja todisteluja uskottavasti esittää, jolloin tuloksena on paitsi työttömyys myös etuuksien menetys.
Eikö ole ilmiselvää että jos vanhuksen hoitokuluihin ulosmitataan talo, niin niitä hoitokuluja ei silloin nuoret ja terveet maksa?
En ymmärrä sitä logiikkaa, jolla perusteella terveet & työssäkäyvät joutuvatkin maksumieheksi, jos mennään siihen että käyttäjä maksaa. Monistuuko rahat kun ne pyöräytetään julkisen kautta?
En ymmärrä miten tälainen koulutuspoliittinen asia edes teoriassa kuuluu SAK:lle.
Mitäpä jos hallitus vaikka välillä vähän hallitsisi?
Xyzzy ja syltty: vastakaa kysymyksiin ja jatketaan sitten.
Vesa ilmeisesti saa maataloustukea. Infopläjäys: sitä pitää erikseen hakea joka vuosi. Mikä on saamasi nettohyöty, jos ensi vuonna et hae maataloustukea?
Eipä se olekaan logiikkaa.
Logiikka on se, että kenenkään ei ole pakko mennä julkisen sektorin hoidettavaksi.
Jos ja kun sinulla on muu vaihtoehto käytettävissäsi, siitä vaan ja teet rahojesi kanssa mitä lystäät!
Ree-vitamiini tivaa edelleen eduista ja tuista luopujilta, mikä olisi heidän nettohyötynsä luopumisesta.
Ree-vitamiinin olisi syytä kertoa, mikä on hänen ajatuksenjuoksunsa siinä oksymoronissa, että luopumisen tarkoituksena olisi tuoda nettohyötyä luopujalle itselleen.
Nettohyöty on tietenkin luopumisesta seuraava yhteinen hyvä.
Tuossa nyt on vieläkin vähemmän logiikkaa.
Miksi menisin mihinkään, jos olen jo oikeutettu lähes ilmaiseen hoitoon?
Vakiologiikka näissä keskusteluissa:
”Pitäisi mennä enemmän asiakas maksaa-systeemiin”
”Käytätkö julkisia palveluita?”
”No en”
”Rikas terve sika, helppohan se on vaatia kun ei tarvitse!!!11. Epäsolidaarinenkin olet ja ahdasmielinen, varmaan kierrät verojakin!”
”Pitäisi mennä enemmän asiakas maksaa-systeemiin”
”Käytätkö julkisia palveluita?”
”Kyllä käytän”
”Rikas sairas sika, lopeta ensin palveluiden käyttäminen, ennenkuin vaadit mitään!!11 Epäsolidaarinenkin olet ja ahdasmielinen, varmaan kierrät verojakin!”
Mielestäni tällaisissa kuka maksaa pohdinnoissa unohtuu monesti ihan yksinkertainen periaate. Annan pari esimerkkiä, joista ensimmäinen toivottavasti kuvaa tarpeeksi selvästi sen yksinkertaisen periaatteen.
Henkilö A kävelee kadulla. Henkilö B kävelee vastaan ja tempaisee A:lta nyrkillä hampaat sisään. Kenen pitää maksaa tekarit / hammasimplantit? Minun mielestäni B:n.
Henkilö C asuu alueella D eikä tupakoi. C saa keuhkosairauden. Tiedetään (prosentit hatusta vetäistyjä esimerkkejä), että alueella D keuhkosairauksista 10% aiheutuu läheisen polttolaitoksen hiukkaspäästöistä, 55% tupakoinnista ja 30% liikenteen pienhiukkaspäästöistä. 5% prosentin osalta ei tiedetä tarkkaan mistä ne aiheutuvat. Kenen pitää maksaa henkilö C:n keuhkosairauden hoito? Millainen mekanismi sairauden hoitamisesta aiheutuvien kulujen kattamiseen olisi oikeudenmukainen? Tämä on mielestäni aika hankala kysymys mutta siitä olen varma, että oikeudenmukaista ei olisi se, että henkilö C:n omaisuus ulosmitattaisiin hoitokulujen kattamiseksi.
Tästä huolimatta en vaan mitenkään ymmärrä, miten tilanne jossa C maksaa itse oman hoitonsa, aiheuttaa samalla sen että henkilöiden A, B, D, ja E rahat kuluvat ihan samalla tavalla kyseiseen hoitoon kuin veropohjaisessa systeemissä.
Ei kulu. On päivänselvää että jos aiheuttaja maksaa, terveet ja työssäkäyvät voittavat ja sairaat ja työssä käymättömät häviävät, koska terveet ja työssäkäyvät maksavat kaikkien kulut. Silti näissä keskusteluissa täysin tavanomaisesti esitetään, että jos mennään enemmän aiheuttaja maksaa suuntaan, niin terveet ja työssäkäyvät maksavat yhtä paljon kuin ennenkin.
Eihän se nyt ainakaan elon laskuopilla ole mahdollista.
Siis keskustelu jumittuu siihen, että tuleeko terveille ja työssäkäyville mitään hyötyä eikä ikinä päästä edes niin pitkälle, että edes päästäisiin pykälää pidemmälle, miettimään niitä asioita joita esität.
Jospa lukisit ne kysymykset uudestaan. Tai oikeastaan se on yksi kysymys jaettuna kahteen osaan.
Laitetaan vielä kiduttaja-Pullisen malliin suolaa ja deodoranttia haavoihin: julkinen palvelu on aina vähintään liikevoittoprosentin halvempi kuin ns. yksityinen (mitä yksityistä on verovaroilla maksetussa ns. yksityisessä palvelutoiminnossa?)
Toistaiseksi tuntemattomasta syystä valtion & kuntien monopolifirmojen liikevoittoprosentit tuppaavat olemaan sellaisia, joista normaalissa liiketoiminnassa voi vain uneksia. Esimerkiksi Veikkaus Oy ja useimmmat velilaitokset.
Jos hoito onkin nyt mielestäsi lähes ilmaista, miksi sitten puhut ulosmittauksesta hoitokustannusten kattamisessa?
Ja missähän mahdat olla ’oikeutettu’ lähes ilmaiseen hoitoon?
Sellaista ei ole, kysymys on siitä kuka maksaa – ja minä veromaksajana en halua maksaa sinun hoitoasi, jos sinulla on varaa maksaa se itse.
On nykyhetki, sitten on mennyt aika ja vielä semmoinen asia kuin tulevaisuuskin.
Viimeksi kun kävin terveyskeskuksessa, niin se maksoi vähemmän mitä hiusteni leikkuu, vaikka vaivasin sekä sairaanhoitajaa että lääkäriä. Kyllä se minusta on silloin ”lähes ilmaista” jos AMK-koulutetun ja yliopistokoulutetun ammattilaisen saa paljon halvemmalla kuin yhden ammattikoululaisen.
Minä olen jo viimeiset 15 v ollut istä mieltä, että käyttäjän on syytä maksaa. On hienoa jos demarileirissä ollaan tästä ihan samaa mieltä. Yleensä siellä puolella aitaa ollaan ajateltu, että veronmaksajien täytyy kustantaa ja holhota kaikkia ihmisiä kehdosta hautaan.
Ehkäpä kaikkien aikojen surkein vaalitulos on kuin onkin saanut jonkinlaista uudelleenarviointia aikaiseksi? Toivon näin.
Syy ei ole mitenkään tuntematon, vaan sisältyy jo väitteeseesi: monopoli.
Tosin kuntien vesi- ja viemärimonopolit ovat yritysten kriteereillä mitattuna lähes tappiollisia – esim. voitto suhteessa sijoitettuun pääomaan.
Voi olla, mutta siihen rahat eivät riitä, jostakin sitä on tultava lisää.
Ja yksityisen terveyssektorin kasvu osoittaa, että asiakkaan taskusta sitä löytyy.
Julkinen hukkaa tuon etunsa moninverroin paljon raskaammalla hallinnolla ja byrokratialla. Jos näin kärjistäen yksityisellä puolella riittää yksi johtaja, mutta julkisella täytyy vastaavassa paikassa olla vähintään johtokunta.
Tulee mm. minun taskustani ja kulut tuntuvat raskaana. Syynä on yksinkertaisesti, että julkiselta en saa hoitoa. Selkävaivoihin saa julkiselta ainoastaan jumppaohjeet ja kehotuksen tulla uudestaan, jos vaivat kovin pahenee.
No, pääsin minä sentään julkisen puolen leikkausjonoon, kun itse omilla rahoillani sain hankittua konkreettisen diagnoosin yksityiseltä puolelta.
Joku tässä ihmetteli sitäkin, että on ostettu pirun kalliit magneettikuvauslaitteet, mutta sitten ei ole varaa käyttää niitä. Kuvittelisi että niitä käytetään 24/7, kun sellaiset on kerran hankittu. Mutta niin vaan potilaita laitetaan röntgenkuviin, joilla ei tee käytännössä yhtään mitään. Niillä näkee korkeintaan, jos selkä on poikki.