Valtio edellyttää kasvukeskuksissa ja niiden läheisyydessä toteutettavien suurten infrahankkeiden ehtona tontti- ja asuntotuotannon olennaista lisäämistä kumppanuusperiaatetta noudattaen valtion ja kuntien sekä kuntien keskinäisessä yhteistyössä.
Kannatettava asia, mutta edellyttää tietysti, että niitä suuria infrahankkeita tulisi. Entä jos valtio luopuisi infrahankkeiden tukemisesta kokonaan pääkaupunkiseudulla ja antaisi kunnille avustusta niiden toteuttamiseen asuntotuotannon suhteessa, vaikka 20 000 €/asunto. Toimisi sopimuksia tehokkaammin ja ohjaisi infrainvestoinnit tehokkaasti asuntotuotantoa tukemaan.
Etätyömahdollisuuksien parantuminen, liikenteen päästöjen väheneminen ja älykkäiden sähköverkkojen kehittäminen mahdollistaa työn tekemisen ja asumisen koko maassa. Hallituskaudella etsitään ratkaisuja väestön vähenemisestä aiheutuvien tyhjien asuntojen ongelmaan.
Väite, että työtä voisi tehdä kokonaan etänä on kiistanalainen, halu pidentää työmatkoja jopa edesvastuuton. Töitä voi tehdä kesämökiltä käsin ajoittain, mutta muuten netti näyttää pikemminkin suosivat keskittymistä. Tyhjilleen jäävien asuntojen ongelma on todellinen.
Mitä kiistanalaista etätyössä on? Ainoa mikä sitä hidastaa on asenteet. Niin työnantajien kuin työntekijöidenkin taholta. Etätyötä se on intialaisten ja itä-eurooppalaistenkin Suomeen päivittäin tekemä työ. Ja tekevät sitä etätyötä kaupunkilaisetkin, varsinkin silloin kun haluavat saada jotakin aikaiseksi.
Jotkut ”asiantuntijat” ja konsultit ovat keksineet, että 1-2 etäpäivää viikossa on paras tapa toimia. Mitään pätevää perustelua en siihen ole kuullut. Eikä se väite mihinkään perustukaan. Toisaalta millä sitä konsulttityötä yrityksille myy, jos ei ole mitään myytävää
Minmulla on työhuone VATT:ssa. Se on välttämätön kontaktien ja ajatusten vaihtamisen kannalta. Noin joka toisen työpäivän teen kotoani käsi, esimerkiksi juuri nyt, mutta jos linnoittautuisin ikiajoksi työhuoneeseeni ketään tapaamatta, pian alkaisivat jutut kiertää kehää.
Avokonttorit, ne hiljaisen tiedon siirtymisen tyyssijat.
http://www.hs.fi/ura/a1305958510367
Kannattaisi selvittää, mitä kaikkea ihmellistä nykytekniikalla voidaan saada aikaan. Yhteydenpito eri ihmisiin on helpompaa kuin avokonttorissa, eikä häiritse muita.
Avokonttoreita on sekä hyviä että kauheita. Hyvässä avokonttorissa on tarpeeksi korkeat ja kattavat sermit eikä liikaa porukkaa yhdessä nipussa. On silläkin merkitystä, onko se avokonttori kuuden vai kuudenkymmenen työtenkijän tila ja kuinka konttoria on järjestelty. Esimerkiksi meillä on kahdeksan hengen avokonttori, jonka keskellä on ruokailutila. Käytännössä se jakaa avokonttorin kahdeksi eri avokonttoriksi, koska ruokailutilan takia toisessa päässä puhuminen ei kuulu konttorin toiselle puolelle.
Olen myös itse tehdnyt kolme vuotta etätöitä kotoa, kunnes siirryin takaisin konttorille. Kyllä se vaan niin on, että konttorille siirtyessä työteho nousi. Erityisesti kokemattomien työntekijöiden tehot nousevat sillä, että minä olen paikan päällä neuvomassa. Etätyö on myös kaksiteräinen miekka, sillä jos jonkun homman pystyy tekemään helposti täysin etänä, niin kyllä ne työt siirtyvät todellakin sinne Kiinaan/Intiaan. Esimerkiksi nämä Suomeen sijoitettavia palvelinkeskuksiahan hoidetaan yleisesti etänä jostain muualta, Ruotsista tai ties miestä.
Lisäksi kotona tehtävä työ laiskistaa, koska kotona on niin helppo rötvätä. Pitää olla hyvin motivoitunut hekilö, esimerkiksi yrittäjä, jotta etätyö ei aiheuttaisi laiskistumista. Omakin työteho nousi konttorille tullessa, koska tultiin oikeasti töihin. Tosin kotikonttorilla yleensä korvataan sitä rötväilyä tekemällä vastaavasti vähän enemmän tunteja, koska se on niin helppoa.
Mutta summa summarum: kotona tehtävä etätyö ei todellakaan sovi monelle, vaikka töiden puolesta se onnistuisikin.
Ode: tulee resource limit reached-herjaa.