Jo tuhansia vuosia sitten kauppiaat ja käsityöläiset muodostivat suuria kaupunkeja. Työnjako ja erikoistuminen loivat niissä ylellisyyttä, johon ympäröivällä maaseudulla ei ole ylletty. Vauraus syntyi kasautumiseduista – siitä, että pienellä alueella oli paljon eri alojen osaajia, joiden taidot täydensivät toisiaan ja jotka muodostivat toisilleen asiakaskunnan.
Teollisuuskaupungit olivat luonteeltaan erilaisia. Tehdas on riippuvainen kaupungista vain työvoimareservinä mutta ei vuorovaikutuskenttänä. Tehtaan kannalta kasautumisedut eivät ole järin suuria. Siksi tehtaita nousi maaseudulle ja kaupunki muodostui tehtaan ympärille.
Teollisuuskaupunki on pulassa, jos tehdas katoaa. Vaikka suurin osa asukkaista ei olekaan ollut tehtaan palveluksessa, he ovat myyneet palveluja tehtaan työläisille – ja tietysti toisilleen.
Jälkiteollinen kaupunki, city, merkitsee paluuta vuorovaikutuskaupunkiin. Tehtaan paikan rahan tuojana ovat ottaneet luovan luokan elinkeinot. Ne ovat riippuvaisia ympäröivästä kaupungista ja toisistaan. Kasautumisedut ovat merkittäviä eikä kaupungin kannattavalle koolle näytä olevan ylärajaa. Kaikkialla maailmassa on meneillään valtava muutto suuriin kaupunkeihin.
Teollisuuskaupungin muuntuminen cityksi ei ole aivan yksinkertaista. New Yorkin kohdalla se on mennyt loistavasti, vaikka aluksi olikin vaikeaa. Detroitissa muutos on epäonnistunut ehkä peruuttamattomasti.
Suomessa Helsinki ympäristöineen on onnistunut muutoksessa teollisuuskaupungista cityksi. Raskas teollisuus on käytännössä loppunut, mutta osaamisammatit ovat korvanneet menetetyt työpaikat enemmän kuin kokonaan. Ehdottomiin onnistujiin kuuluu myös Tampere, vaikka muutos onkin vielä pahasti kesken. Siitä kertoo korkea lähes kahdenkymmen prosentin työttömyys. Tehtaasta ei niin vain siirrytä toimistoon.
= = = =
Tehdasteollisuus työllistäjänä hiipuu väistämättä. Teollisuusautomaatio mitä ilmeisimmin kiihtyy. Vaikka tehdas säilyisi, työpaikat eivät säily.
Teollisuuskaupunkien kohtalon kysymys on, pystyvätkö ne muuntumaan cityiksi. Toisilla on siihen paremmat lähtökohdat kuin toisilla. Yliopistosta on valtavasti hyötyä, koska osaamisammattien kannattaa keräytyä yliopistojen ja tutkimuslaitosten läheisyyteen. Päätöksenteolla ja herraonnella on suurta vaikutusta. Hyvä herraonni nosti New Yorkin tuhon tieltä kukoistukseen ja huono herraonni ainakin joudutti Detroitin rappiota.
Pekka Kettunen johti näkemyksellisesti ja voimakastahtoisesti Jyväskylää teollisuuskaupungista kohti cityä ja tehden tilaa korkean osaamisen työpaikoille. Tämä merkitsi kunnallistaloudellista riskinottoa. On aikaista sanoa, miten uhkapeli päättyy. Omiltaan Kettunen ei ainakaan saanut tukea. Demarivaltuutetut syyttivät häntä väärien työpaikkojen tuomisesta kaupunkiin. Jyväskylää olisi pitänyt kehittää teollisuuskaupunkina. Se nyt ainakin olisi ollut hiipuvan tuhon tie. Kettunen palkittiin potkuilla vuonna 2004.
Muutoksen alkaessa Turulla oli käsissään todella parhaat kortit Helsingin jälkeen, mutta jotenkin se on onnistunut pelaamaan ne huonosti. Kilpailusta Tampereen ja Turun välillä ei kannata enää puhua.
= = =
Kansainvälisessä kirjallisuudessa vallitsevana käsityksenä on, että tulevaisuus on Helsinkiäkin suurempien kaupunkien. Onko meillä tulevaisuudessa Suomessa vain yksi menestyvä kaupunki, vai onko pienemmillä suomalaisilla kaupungeilla elinmahdollisuuksia? On pakko olla, koska meillä ei ole varaa menettää kaupunkeihin investoituja pääomia.
Kasautumishyödyissä on kyse laajojen työmarkkinoiden hyödyistä ja vuorovaikutteisuudesta.
Mitä erikoistuneemmat ovat työmarkkinat sitä enemmän on hyötyä isosta työssäkäyntialueesta. Sekä yrityksillä että työntekijöillä on mistä valita, joten molempien asema on turvatumpi.
Fimean räpiköivä siirtyminen Helsingistä Kuopioon on törmännyt Kuopion työmarkkinoiden pienuuteen ja yksipuolisuuteen. Puolisoille ei löydy osaamista vastaavaa työtä. Osa on myös haluton luopumaan Helsingin urbaaneista palveluista.
Pienemmät kaupungit menestyvät paremmin, jos ne verkostoituvat keskenään. Sveitsissä ajatellaan maan kaupunkeja yhtenä kaupunkina, jonka osat on sidottu toisiinsa nopeilla ja tiheään kulkevilla junilla.
Suomessa on vain 20 väestöltään kasvavaa kaupunkiseutua. Porvoota ja Lohjaa lukuun ottamatta ne ovat rautatiepaikkakuntia. Kuopiota olisi ehkä auttanut enemmän, jos Fimean siirtoon käytetyt rahat olisi käytetty ratayhteyden nopeuttamiseen.
Vuorovaikutteisuus on eri asia kuin iso työssäkäyntialue. Vuorovaikutteisuus jopa kärsii kaupungin koon kasvaessa ainakin, jos asuntomarkkinat eivät toimi. Hyvä keskusta ja kävely-ympäristö ovat avainasemassa. Moottoriteiden ruuhkissa ja Prisman parkkikentillä ei hedelmällisiä juttutuokiota synny. Tarvitaan kävelykatuja, mukavia toreja ja ratikoita. Jyväskylän paras investointi on ollut toimiva kävelykatu. Valitettavasti pari ostosparatiisia ehdittiin rakentaa kaupungin ulkopuolelle kaupungin elinvoimaa näivettämään.
Pienen kaupungin etu on tai voisi olla kaiken olennaisen keskittyminen kävelyetäisyydelle.
Kaupungeissa tarvitaan nyt hyviä päättäjiä.
Elinympäristön miellyttävyydellä on valtava merkitys kaupunkien tulevaisuudelle, koska uudet yritykset perustetaan sinne, missä yrittäjä perheineen haluaa asua.
Mukavat kaupungit menestyvät.
= = = =
(Kirjoitus on julkaistu Suomen kuvalehdessä Näkökulma-artikkelina)
Osmo Soininvaara:
”Elinympäristön miellyttävyydellä on valtava merkitys kaupunkien tulevaisuudelle”
Samaa mieltä ylläolevasta, mutta ruutukaavakaupungin autuullisuudesta en ole vakuuttunut. Itse tykkään siitä, kun kotiparvekkeelta kaupungissa näkyy paljon vihreää, puita: https://farm3.staticflickr.com/2911/14325760181_389f1ba79c_b.jpg
Ruutukaavafanaatikkojen mielestä kuvan näkymä on varmaankin epäkaupunkia, jonka tehokkuus on aivan alimitoitettua, mutta itseäni eivät kiehdo näkymät, joissa ikkunasta näkyy vain vastapäisen talon seinä.
Koska kaikki eivät mahdu ratikkakaupunkiin, on vain hyvä, että joku asuu mielellään lähiössä.
NY:ssa on kuitenkin paikoitellen nykyäänkin suuria toimitilakeskittymiä. Asutus, kauppa ja toimitilat ovat sulassa sovussa. Eivätkä läheskään kaikki toimitilat ole siistiä valkokaulusduunia.
Ainoa suuri näkyvä muutos, joka on tällä hetkellä menossa, on telakka-alueiden muuttaminen muuhun käyttöön. Käsittääkseni sitäkään ei tehdä kaupunkivetoisesti, vaan kaupunki vain luo mahdollisuuksia.
Helsingin ongelma on, että pyritään erottelemaan toiminnot väkisin, tehdään se liian harvaan rakentaen ja kaavoitukselta puuttuu yhtenäisyys. Tässä vaiheessa pitäisi koko Kehä I:n sisäpuoli olla jo kaavoitettu kaupunkimaisesti. Nyt kaupunkikaava loppuu Töölöön ja sekin on jo pohjoisosiltaan aika hajanainen.
Soininvaara kirjoittaa: ”Tehtaan paikan rahan tuojana ovat ottaneet luovan luokan elinkeinot. Ne ovat riippuvaisia ympäröivästä kaupungista ja toisistaan. Kasautumisedut ovat merkittäviä eikä kaupungin kannattavalle koolle näytä olevan ylärajaa.”
Olen tästä eri mieltä ja samaa mieltä. Vernon Henderson on tiivistänyt kaupunkikoko riippuvuuden seuraavasti:
(1) cities are limited in size with inverted-U shape real income per capita curves against city sizes and (2) in an urban hierarchy the share of manufacturing declines as city size increases.
Suurin osa kaupungeista maailmalla on jäänyt merkittävästi alle 2-3 miljoonan kokoon eivätkä enää kasva. On jokunen määrä suurkaupunkeja, joissa väestökoko on huomattavasti isompi, mutta joissa korkeampi tuottavuus perustuu kokonaan segregaatioon (Tokio, New York, Lontoo, Pariisi, etc), ei kasautumisetuun, tai joissa tuottavuutta ei ole saatu nostettua.
Muinaisten kaupunkien ylellisyys muodostui lähinnä palatsin ja temppelin ylellisyydestä. Varat ylellisyyden hankkimiseen verotettiin/ryöstettiin pääelinkeinon harrastajilta eli viljelijöiltä tai sotaretkiltä. Käsityöläisten ja kauppiaiden tehtävä oli valmistaa ja hankkia ylellisyyttä ruhtinaille ja papeille. He olivat usein orjia. Valtaa potentiaalisesti uhkaavat rikkauden kasaumat tuhottiin. Kai siellä joku kasautumishyödyn poikanen jossain saattoi vilahtaa myös. (Käsityöläisten ja kauppiaiden kaupunkeja alkoi tietääkseni muodostua vasta keskiaikaiseen Italiaan ja Itämeren rannoille.)
Voi tosiaan olla, että Helsinki on ollut menossa muinaisten kaupunkien suuntaan jo pari sataa vuotta. Ruhtinaan käskyllä perustetusta kaupungista tulee ruhtinaan käskyllä pääkaupunki, johon aletaan kerätä ylellisyyttä verovaroilla (monumentaalirakentamista, kaikki keskeiset valtiolliset instituutiot). Yksityinen varallisuus (pankit, aateliston asunnot jne.) seuraavat vallanpitäjiä. Pari sataa vuotta myöhemmin Helsinkiin, tuolle aiemmin lähes autiolle niemelle, on keskitetty niin paljon, että muu maa alkaa näyttää pääkaupungin asukkaista takapajuiselta maaseudulta – paitsi Turku, joka on ilmeisesti savusumun verhoama teollisuuskaupunki, jossa työttömät duunarit laahustavat rääsyissään roskiksia tonkien. 🙂
Soininvaara kirjoittaa: ”Tehdasteollisuus työllistäjänä hiipuu väistämättä. Teollisuusautomaatio mitä ilmeisimmin kiihtyy. Vaikka tehdas säilyisi, työpaikat eivät säily.”
Brookings Instituten tammikuisen Global MetroMonitor raportin mukaan nimenomaan teollisuusmetropolit ovat menestyneet 2008 velkakriisin jälkeen niin työllisyyden kuin tuottavuuden kasvussa. ”Cityiksi” kutsumasi palvelumetropolit ovat hiipuneet ja niiden tuottavuus ja/tai työllisyys on ollut jatkuvassa laskussa. Kolme neljäsosaa nopeimmin kasvavista metropoleista oli kehittyvissä maissa ja 83 % hitaimmin kasvavista oli Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa: ”Metropolitan areas specializing in commodities registered the highest rates of GDP per capita and employment growth in 2014. Utilities, trade and tourism, and manufacturing specializations were also associated with higher growth rates. By contrast, metro areas with high concentrations of business, financial, and professional services grew more slowly.
MetroMonitor vertaili 300 suurinta metropolia työllisyyden ja tuottavuuden kehityksen suhteen. Tässä rankingissa Helsinki oli sijalla 282.
Eipä tuosta Helsingistä oikein ole esimerkiksi muulle Suomelle.
Nyt mennään Soininvaaran päättelyssä metsään oikein kunnolla, suuret kaupunkirakenteet eivät luo taloudellista menestystä.
Jos yritykset ja valtio sijoittaisivat toimintojaan laajemmalle alueelle, niin huomattaisiinkin että suuret kaupungit olisivat hirveitä slummeja. Ja monet niistä ovat.
Suuret kaupungit pärjäävät vain sen vuoksi että ne saavat valtion ja yritysten pääkonttoreita sekä muiden globaalien toimitsijoiden organisaatioita, osa näistä haluaa omista syistään keskittää ne suurempien kaupunkien alueelle, syitä siihen on lähinnä valtion suuret panostukset alueen infraan(lentokentät, liikenneyhteydet jne.) sekä siksi että muutkin keskittävät sinne.
Jos maassa toimivat yritykset ryhtyvät joukolla keskittämään toimintoja yhteen kaupunkiin niin näkyyhän se kaupungin taloudellisena kasvuna mutta syy siihen on nimenomaan lukuisten taloudellisten toimintojen keskittäminen, eikä se että suuresta kaupunkirakenteesta olisi hyötyjä.
Kyllä, mutta lähiöiden pitää olla tasoltaan eurooppalaisia tai amerikkalisia, ei neuvostoliittolaisia. Suomen neukkukuutiolähiöt eivät ole sillä tasolla, jolla lähiöasumisen pitää olla. Niissä ei ole palveluita, ei liikenneyhteyksiä mutta ihmiset on ahdettu kerrostaloihin.
Oikeassa eurooppalaisessa lähiössä 10 000 ihmistä asuu omakoti- ja rivitaloissa, radan varressa ja asemalla on kaikki tarvittavat palvelut alakoulusta apteekkiin ja pubiin, unohtamatta elintarvikeliikeitä ja kunnantaloa. Lähin motari on noin 5 – 10 km päässä. Se ei häiritse, mutta sinne pääsee nopeasti.
Lisäksi Osmo on paljon ihmisiä, jotka arvostavat haja-asutusalueella asumista. Siinä on omat hyvät puolensa.
Lähiörakentamista ei Suomessa osata. Vain täydellinen idiootti linjaa radan ja motarin samaan käytävään, kuten Lahden oikoradan ja moottoritien kanssa tehtiin. En ole koskaan ymmärtänyt, kenen älynväläys tuo oli. Nyt esimerkiksi Haarajoki jakaantuu kahtia, pääosan ollessa motarin itäpuolella, mutta asema on motarin länsipuolella. Missä tahansa maassa, jossa ymmärretään kaavoituksen alkeet, radan ja motarin väli olisi 5 – 10 km, Haarajoki olisi itsenäinen kunta ja sen keskusta palveluineen olisi asemalla.
Tämähän haiskahtaa ihan Matti Vanhasen hallitusten aikaisilta ajatuksilta, joista onneksi on jo luovuttu. Eikö Richard Florida ja luova luokka / luovat kaupungit globaalin innovaatiotalouden vetureina ollutkaan jo pois muodista? Tällä hetkellä länsimaat pyrkivät tuomaan teollista tuotantoa takaisin ihan jo pelkästään työttömyyden kustannusten vuoksi.
”Jälkiteollinen kaupunki, city, merkitsee paluuta vuorovaikutuskaupunkiin.”
Hajanaisia ajatelmia seuraa…
Osa vuorovaikutuskaupungin elinvoimasta tulee jonkinlaisesta kytköksestä teollisuuskaupunkiin. Tuolla kytkökselle on erilaisia reunaehtoja. Kieli ja kulttuuri?
Jokin kuntamuoto hyötyy luottoekspansiosta enemmän kuin toiset? Luottoekspansio ennustaa epävakaampaa taloutta lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä ei ole osoitettu että olisi kuitenkaan haitallinen, tod.näk. päinvastoin.
Yliopiston ja keskussairaalan sijainti ovat suuria menestystekijöitä, eivät toki takaajia, voisiko ajatella ulkoistuskulttuurin mukaisesti, että tällaiset seudut ulkoistaisivat muualle joitakin toimintoja. Vai onko hyvä, että kaupungit pyrkivät tekemään kaiken itse jos vain suinkin siihen kykenevät? Onko se itseisarvo? Omnipotentin tavoittelu.
Pikkukaupungeille näen kaksi elinehtoa, juurikin Osmon mainitsema yhteistyö ja verkostoituminen sekä toisena luontaisista vetovoimatekijöistä huolehtiminen. Suurkaupungeissa ei ole kaikkia harrastusmahdollisuuksia eikä luontoarvoja. Aina tulee olemaan ihmisiä joilla on erilaiset arvostukset. Pikkukaupungeissa on kuitenkin ilmeinen vaara todelliseen pudotuspeliin koska ne ovat runsaushyödyke. Se on markkina- (ja seka-) taloudessa anomalia.
Käyppä tämä teesiluettelosi läpi vertailemalla teesejäsi USA:n todellisuuteen.
Historiallisesti kaupungit olivat hallinnosta seuranneen kulutuksen keskittymiä. Aristokratia keräsi verot tai vuokrat ympäristön maanviljelijöiltä ja kulutti tämän ylijäämän käsityöläisten ja kauppiaiden hyödykkeisiin.
Tällaisen hallinnollisen kulutuskeskittymän olemassaolon mahdollistaa ylijäämää tuottava vähemmän keskittynyt maaseutu.
Kaksi kommenttia:
Kohta 1: Mitä tekemistä suurkaupunkilaisen tulo per capita -suhteella on muun maan hyvinvointiin?
Kohta 2: Trivialiteetti.
Elinkeinojen monipuolisuus luo kaupungin vaurauden. Hallinnon läsnäolo tuo jatkuvuutta. Satamat, kadut ja rautatiet ovat välttämättömiä jatkuvuuden kannalta. Kauppa ja kaupan esteet vaikuttavat kaupunkeihin. Turku on jäänyt sisämaan vangiksi. Viipuria voi vain muistella. Helsinki on tsaarien luomus ja Tampere itsenäinen kukkanen eläen työn varassa.
Periaatteessa noin, mutta kaikialla muualla Euroopassa tuo toteutetaan omakotitaloina ja rivareina. Vain Neuvostoliitossa ja siihen jotenkin kytköksissä olleissa maisa on rakennettu kerrostalolähiöitä.
Unohda ne länsimaat, katso Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan…
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cities_proper_by_population
Tässä listassa on 86 kaupunkia, joista kaikki on yli 3 miljoonan asukkaan kaupunkeja ja valtaosa näistä kasvaa. Todellinen lista yli 3 miljoonan asukkaan kaupungeista käsittää taatusti yli 100 kaupunkia, koska laittomia siirtolaisia ei näissä luvuissa ole.
Kaupungeissa on vasta reilut 50 prosenttia ihmiskunnasta ja muuttoliike maalta kaupunkiin on hyvin voimakas.
Yli 3 miljoonan asukkaan kaupunkien lukumäärä kasvaa vuodesta toiseen ainakin 2040-luvulle saakka, jolloin väestönkasvun oletetaan taittuvan.
Vuonna 2010 maailmassa oli yli 400 kappaletta miljoonan asukkaan kaupunkia, 78 yli 3 miljoonan asukkaan kaupunkia.
Muutos vuodesta 2010 vuoteen 2014 on dramaattinen. Esimerkiksi Sanghain väkiluku on kasvanut melkein 10 miljoonalla tuona aikana.
Kun jatketaan tätä kasvua 7 miljardille ihmiselle, niin 3 miljoonan asukkaan kaupunkeja on vuonna 2040 ~200. Kaupungistumisasteen ennustetaan nousevan 80-90 prosenttiin 2040-luvulle tultaessa koko ihmiskunnan mittakaavassa.
Saa aikamoisia alkiolaissaarnaajia olla, että tämä kehityskulku pysähtyy…
Teollisuusmaissa kaupungit eivät kasva yhtä paljon, koska maaseudun liikaväestö on jo tyhjennetty eikä väkiluku sanottavasti kasva syntyvyyden kautta. Muutto suuriin kaupunkeihin tapahtuu pienistä kaupungeista ja se on hitaampaa. Kun kaupungin koko kasvaa, sen kannattaa synnyttää tytärkaupunkeja. ON maku asia, lasketaanko ne erillisiksi kaupungeiksi. Yhdysvaltain Itärannikko on yhtä kaupunkia.
Oi jospa OIKOrata olisi toteutettu KOKO itäsuuntaa ajatellen:
Suomen 2.vanhin kaupunki,Porvoo,rataverkkoon liittäen, suoraan Kouvolaan, jonka kautta myös Pietarin, Joensuun ja Kuopionkin yhteys olisi nopeampi kuin tänään.
Lahden kautta kaavailtu (nyt torso)yhteys via Heinola Kuopioon toistaiseksi vain Lahden etu…Kenties vielä joskus?!
Pitääkö suhteellisen edun periaate heittää romukoppaan. Oman aikansa lapsena. Aikana jolloin:
-Työttömyys oli lähellä NAIRU:a.
-Sen tuottavimmankin tuotteen tuottavuus oli vain murto-osa nykyisistä.
-Toisaalta koko tuottamattoman työn käsitettä ei ollut vielä edes keksitty.
-”Kaikki” olivat vain raaka-aineksien tuottajia.
-Sota oli ”vain” politiikan jatke.
-Ihmisoikeudet olivat vasta agendalla ja käsitys ihmisarvosta jalostumassa.
”Onko meillä tulevaisuudessa Suomessa vain yksi menestyvä kaupunki, vai onko pienemmillä suomalaisilla kaupungeilla elinmahdollisuuksia?”
Koko Suomen tulevaisuuden kannalta tätäkin painavampi kysymys on se, onko meillä tulevaisuudessa yhtään kansainvälisessä kilpailussa menestyvää kaupunkia? Kysymys voi vaikuttaa tässä hetkessä yliampuvalta, mutta asia on syytä pitää mielessä käsitellessä Helsingin kasvuun ja elinvoimaisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Kun se keskisuuren kaupungin keskusta ja vetovoima on jo näivetetty ohitustienvarren kauppakeskusten ym. myötävaikutuksella, on tilannetta hurjan vaikeaa enää korjata. Vastaavasti siinä vaiheessa kun ensimmäiset merkit Helsingin elinvoimaisuuden hiipumisesta tulevat esiin, on peli jo pitkälti menetetty, koko Suomen osalta.
Silloin kun alettiin puhua etätyöstä ja tietoverkoista ja virtuaalitodellisuudesta, Suomen piti olla onnela koska täällä olisi mahdollista asua Kuusamossa lammen rannalla, tehdä työt kotoa käsin Helsinkiin tai Tokioon ja nauttia sitten illalla vaikka moskovalaisesta balettiesityksestä lasit silmillä ennen rantasaunaa ja iltauintia. Nyt jopa Vihreiden edustaja maalailee kuvaa tulevaisuudesta sidottuna alati kasvavaan ja tiivistyvään metropoliin pahimpien scifi-dystopioiden tapaan. Mitähän se on sitten kun vähemmän luontoarvoja kunnioittavat puolueet pääsevät suunnittelemaan omaa tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaansa. Ei kuulosta hyvältä.
Tulo per capita seuraa tuottavuus per capitaa. Jos jälkimmäinen sakkaa, ei ole mieltä, että suuri osa talousalueen väestöstä pakkautuu heikon kasvun alueelle. Tässä yhteydessä ja vastauksena myös kommenttiisi koskien nimimerkki Jaassun tekstiä, lue Yhdysvaltain alueen TFP tutkimuksesta B R Domazlicky W L Weber, Determinants of Total Factor Productivity,
Technological Change, and Efficiency
Differentials Among States, 1977-86;
…Results from the study indicate that policies
to attract manufacturing industries and private capital will increase TFP growth, primarily by increasing technological change. States with lower levels of production efficiency can move closer to their production frontiers by improving the quality of the labor force (education, for example), attracting private capital and, in the case of states with very large metropolitan areas, By encouraging the decentralization of economic activity.
Tässä TFP tutkimuksessa ei edes huomioitu maan hintaa eikä segregaation (sorting) osuutta. Tuoreemmissa tutkimuksissa niiden huomiointi on luhistanut suurten palvelumetropolien agglomeraatioedut olemattomiin.
Ihan hyviä pointteja, mutta tuo jyväskylän kaupunginjohtajaa ei kyllä moitittu ”citylinjauksesta”, siihen olivat omatkin täällä tyytyväisiä. Ongelma omien kanssa oli se että hän halusi myydä kaupungin omaisuutta alihintaan ja käyttäytyi käsittämättömän huonosti, syyksi paljastui myöhemmin unettomuus ja burnout, vakava sellainen. Tämä johti eroon. Valitettavasti Nokiakln lähti. Mutta syyhän on ”demarien”. Huhhuh.
Eikös Lohjalla ja Porvoossakin ole rautatieasemat? Miksei niitä ja olemassaolevaa osata hyödyntää, tai kehittää edelleen fiksummin toimivaksi?
Mielestäni olisi järkevää, jos mainituillekin paikkakunnille saataisiin nykyistä sujuvammat ja nopeammat yhteydet. Ei kuitenkaan niin, että toimitaan entisaikojen postibussin tavoin, jokaikiselle ”maitolaiturille” pysähtyen. Tuolla tavalla saadaan aikaan vain äärimmäisen hidasta matkantekoa ja tehottomuutta. Aluekeskusten välisten matkojen tulee tapahtua nopeasti!
Postibussimainen meno hidastaa liikaa mm. raitiovaunujenkin matkantekoa, kuten Helsingin tai pääkaupunkiseudun tietyillä linjoilla punaisissa liikennevaloissa paljon seisomaan joutuvan bussin, joka turhan usein heti seuraavaksi joutuu pysähtymään pysäkille, päätyäkseen heti sen jälkeen taas liikennevaloihin seisomaan. Tuollainen on aivan järjetöntä!
Liikennejärjestelmässä pitää olla useampia hierarkioita, eikä pitkänmatkan liikennevälineen, esim.junan tai kaukoliikenteen bussin tule joutua pysähtelemään liian usein. Jotta riittävä palvelutaso kuitenkin saavutetaan, tarvitaan myös suppeampia alueita palvelevia lähiliikennevälineitä.
Porvooseen ja Lohjalle pitäisi vielä mennä rata, sitten voisi mennä juniakin. Hyvinkää – Lohja -yhteydellä tuskun on paljon käyttäjiä. Porvooseen juna teoriassa voi mennä, mutta nopeusrajoitus taitaisi olla jotain 30 km/h.
Ai hitsi! Olenko mennyt pitämään väärälaisesta asumisesta? Päästääköhän NATOonkaan, kun maasta löytyy näin neukkuhenkisiä? Linkkaan tähän vielä kuvan parvekenäkymästä uudestaan: https://farm3.staticflickr.com/2911/14325760181_389f1ba79c_b.jpg
Itse olen arvostanut kerrostaloasumisen vaivattomuutta. Eli kommentissani oli mielestäni hyvää myös se, että kyse on parvekenäkymästä.
Kuvan parvekkeelta on 70 m lähimpään kahvilaan. Siis ihan sellaiseen oikeaan kahvilaan. Pitseriaan 50 m. Se tosin on ihan vaan sellainen tavallinen.
Lähimpään varsinaiseen ravintolaan onkin jo 70 m. Sen tyylisuunta on klo 04:ään asti aukioleva. En ole käynyt siellä nykyisen konseptin aikana kertaakaan, mutta jos innostaisi, niin kahdelta iltapäivällä aukeaisi.
Ruokaravintolaan onkin jo 250 m, toiseen 270 m. Kumpikaan ei kyllä ole ihan lähellä Michelintähteä, mutta tällainen lähiötavis onkin tyytynyt vähään.
Palveluita ei siis tosiaan ole. Suutari, eläinlääkäriasema, kirkko, fysioterapia, kuntosali, hautaustoimisto, pari etnistä kauppaa, polkupyöräliike, lelukauppa, kiinteistönvälittäjä, pari pesulaa ja jotain muuta pientä on toki vähän lähintä ruokaravintolaa lähempänä.
Ja kyllä täällä lähiössä liikenneyhteydetkin ovat onnettomat.
Aika paljon tuleekin käytettyä henkilöautoa. Luojan kiitos edes se on täällä kehä I:n ulkopuolisessa lähiöhelvetissä vielä jotenkuten mahdollista. Työmatkaa varten olen pudottautunut autollani kehä I:lle ja siitä edelleen motarille.
Lähimmälle bussipysäkille olisikin 120 m ja rautatieaseman lähiliikennelaiturille 400 m. Keskiviikkona käytiin RSO:n konsertissa musiikkitalossa. Mentiin junalla. Reittioppaan mukainen aika oli 32 min ovelta ovelle julkisilla ja kävellen.
Niin että kyllä täällä neukkulähiössä onkin inhottavaa elää. Anteeksi, että olin aluksi väärää mieltä.
Maaseutukunnat pärjäävät vain sen vuoksi, että niiden alueelta sattuu löytymään mineraaleja, metsää tai maatalouskäyttöön soveltuvaa maata.
Osa yrityksistä haluaa omista syistään keskittää tehtaansa metsien keskelle ja syitä siihen on lähinnä valtion suuret panostukset infraan (malmiradat, liikenneyhteydet, metsäautotiet jne) sekä siksi, että siellä on muutakin vastaavaa toimintaa.
————————
Niin. No mietitäänpä nyt taas hieman.
Mitähän järkeä olisi sijoittaa kaivos (pääkonttori) alueelle, jossa ei ole malmia (asiantuntijoita)? Ja jos jossakin on kaivos (pääkonttori) niin siihen viereen saattaa olla viisasta sijoittaa vaikkapa rikastamo (asianajotoimisto) tai ehkä tehdas (ravintola), joka käyttää kyseistä hyödykettä.
Tuo pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä, paitsi että ei tarvitse olla edes keskittymä, vaan kysehän on siitä että ruoantuottajien pitää saadaa niin paljon ylijäämää aikaiseksi, että voidaan ylläpitää ei-ruoantuottajia. Sinänsä on yhdentekevää, asuvatko ne ei-ruoantuottajat kaupungeissa vai eivät. Ihan samalla tavalla se maalaiskylän pappi tai parturi syö, kuin pääkaupungin kardinaali tai ministerikin.
Minkä tahansa keskittymän, tai tarkemmin siis ammattiryhmien, jotka eivät työskentele ruoantuotannossa, olemassaolon mahdollistaa vain ruoantuottajien aikaansaama ylijäämä.
Ruokaa taas taas ei voi tuottaa kaupungeissa, koska se vaatii niin paljon maa-alaa.
Menestyviä kaupunkiseutuja näyttäisi yhdistävän se, että ne ovat riittävän suuria alueellisia keskustoja JA niistä löytyy teknillinen yliopisto. Tampereeseen verrattuna Lappeenranta on liian pieni ja Turusta on puuttunut riittävän laaja tekninen pöhinä synnyttämään yrityksiä.
Päivän hesarissa Luulaja hehkuttaa Facebookin datakeskusta ja positiivista kierrettä. Haminan datakeskus valittaa lähinnä työntekijäpulaa kasvun esteenä. Valtion olisi minusta kannattanut laittaa vaikka 100 miljoonaa euroa siihen että Googlen datakeskus olisi saatu Turkuun, Ouluun tai edes Lappeenrantaan.
Kuten totesin teollisuusmetropolit ovat kehitysmaissa menestyneet. Mutta Vernon Henderson toteaa julkaisussaan Cities and Development kehityksestö 1960 – 2000 (jossa asia on myös kuvana):
The relative size distribution of cities—the share of cities which are relatively large versus small— within large countries and across countries has remained rock stable.
Vaikka siis suurten metropolien määrä kasvaisikin, kasvaa myös pienten kaupunkien määrä. Kyse on Zipfin laista ja Pareto jakaumasta.
Nämä kaupunkien kehityksetg vuodesta 1960-2000 ovat ajallisesti täysin vanhentuneita.
Aivan samaa mieltä. Kysymys on vain siitä, että onko Helsingin seutu tässä mielessä jo suuri palvelumetropoli.
Yritykset osaavat kohtalaisen hyvin optimoida sijoittumisensa. Jos nykyinen sijaintipaikka käy niille liian kalliiksi paikan tarjoamiin etuihin nähden, ne muuttavat tai ainakin laajentavat muualle. Näin on tapahtunut Helsingissäkin ainakin viimeisen 50 vuoden ajan.
Helsingin seudun kasvun keinotekoinen rajoittamiseen sisältyy Suomen kannalta melkoisia riskejä, sillä yrityksillä on nyt enemmän sijoittumisvaihtoetoja vaikkapa heti lahden takana.
Myönnän, että tarkastelen asiaa pelkästään tuotannollisen (tavara- ja/tai palvelutuotanto) toiminnan näkökulmasta.
Tämä ei selitä kehittyneiden maiden palvelumetropolien hitaampaa tuottavuuden kasvua kehittyvien maiden teollisuusmetropoleihin nähden, koska kyse on tuottavuudesta asukasta kohden. Teollisuusmetropolit hyödyntävät mittakaavaetuja (myös resurssietuja) sijainnin ja vähäisemmän asukastiheyden ansiosta. Kehittyneiden maiden palvelumetropolit kärsivät kasautumishaitoista liiallisen tiiveytensä takia.
Jos nyt vielä kertoisit, mitä nämä kasautumishaitat ovat, niin voitaisiin arvioida vähän paremmin mitä asialle pitäisi tehdä.
Soininvaara kirjoittaa: ”Teollisuuskaupungin muuntuminen cityksi ei ole aivan yksinkertaista. New Yorkin kohdalla se on mennyt loistavasti, vaikka aluksi olikin vaikeaa.”
New York on maailman finanssikeskus ja siten huono esimerkki, koska on järjetöntä yrittää kopioida mallia kaikille. Manhattanilla on pankki-ja sijoitustoiminnassa 12 %, arvopaperienvälityksessä 25 %, laki- ja tilipalveluissa 7.5 %, ja mainonnassa 15 % USA:n työllisistä vastaavilla toimialoilla.
Tämäkö on sitä ”loistavaa menoa”? En malta olla mainitsematta Barack Obaman äskettäisessä puheessaan tekemää toteamusta, että USA:n 25 suuripalkkaisinta hedge johtajaa ansaitsivat enemmän kuin kaikki USA:n 158000 päiväkotihoitajaa yhteensä. Näiden brokerien keskitulo oli viime vuonna noin 400 miljoonaa dollaria. Näitä kansantalouden loisia en halua Helsinkiin tuottavuutta nostamaan. Jos kuitenkin haluavat tulla, Hotel Katajanokka voidaan palauttaa heitä varten alkuperäiseen käyttöön.
Datakeskus on teollisuuskaupungin ilmiö. Aikaan ja paikkaan sidottua läsnäoloa, mutta ei vuorovaikutusläsnäoloa kuten Osmo sen City-kaupungin ominaisuutena määrittelee. Tarve sijaita parhaimman osaamisen luona ei ole kriittinen menestystekijä. Datakeskuksen elottomat tarpeet dominoivat vrt. paperitehdas tai vesivoimala.
Onko datakeskus juurikin aikamme sellainen tuotannonala joka muutoin kaikkivoipaisuuteen pyrkivän suurkaupungin kannattaakin ulkoistaa.
Syltty,
toki näin on mutta silloin kaupungit eivät olleet myöskään tuotannon keskittymiä. Hyödykkeet tuotiin kaupunkiin siellä kulutettaviksi.
Suuri kaupunki on toki merkki edistyksestä koska ainoastaan tuottavuuden nousu mahdollistaa sellaisen olemassaolon. Tai vaihtoehtoisesti erittäin laaja ympäröivän seudun taloudellisnen hyväksikäyttö.
Usealla kommentoijalla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää kauppapaikan (sellaisten joihin on aikojen saatossa syntynyt kaupunkeja) käsitettä, tai kaupan ylipäänsä. Kauppahan ei siis ole hyödykkeiden nollasummaista vaihtamista.
Tosin voi olla, että tämä ymmärtämättömyys on suomalainen ilmiö. Jos käy Tallinnassa ja koettaa aboimin silmin katsoa kaupunkia ja sen satavuotista historiaa, on helppo ymmärtää kuinka Tallinna on kaupalla rakennettu kauan ennen kuin Suomessa oli ensimmäisiä yritelmiä kaupungeiksi ja kauppapaikoiksi – Suomi on rakennettu hallinnoimalla, maata ja metsää hoitamalla.
Toinen pointti on tämä – Kuinka moni tai kuinka suuri osa Euroopan kriisiytyneestä taloudesta on kriisiytynyt tulonsiirtojen myötä? Nimenomaisesti haja-asutusalueille suunnattujen tulonsiirtojen tähden?
”Vain Neuvostoliitossa ja siihen jotenkin kytköksissä olleissa maissa on rakennettu kerrostalolähiöitä.”
https://www.google.com/lochp?ll=48.226331,11.690569&spn=0.051233,0.132093&t=h&z=14
Mutta ei se mitään, koska Münchenistanin kansatasavaltahan _on_ kyllä aina ollut tunnettu erityisen läheisistä suhteistaan Neuvostoliittoon.
Hei J. Heikkinen.
Jotenkin on hassua, että käyttämällä yhtä tai kahta julkaistua (lisäksi artikkelit julkaistu suht. huonossa lehdessä) teet pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Miksi et puhu niistä julkaisuista jotka puhuvat että kaupungistuminen on erittäin hyvä asia tuottavuuden kehityksen/innovaatioiden kannalta? Kirjallisuutta on paljon.(!)
Hyvä paikka olisi aloittaa esim. lukemalla
Fujitan ja Thissen kirja: Economics of agglomeration: Cities, industrial location, and globalization
ja lukemalla artikkeleita kuten:
-The Productivity Advantages of Large Cities: Distinguishing Agglomeration From Firm Selection (Econometrica)
-Macroeconomic Implications of Agglomeration (Econometrica)
-Why Do Cities Matter? Local Growth and Aggregate Growth (NBER,Hsieh&Moretti)
Toki löytyy myös tuoreita tutkimuksia joissa puhutaan että miksi kaupungistuminen on paikoin hidastunut, mutta aina pitää muistaa tutkimuksien konteksti. (Esimerkiksi The Economic Performance of European Cities and City Regions: Myths and Realities).
Muutenkin tuntuu, että useat kommentoijat eivät tajua, että kuinka paljon olemme jäljessä urbanisaatiossa muuta Eurooppaa. Tämä saattaisi tarkoittaa, että tuottavuushyötyjä voitaisiin saavuttaa helposti..
Jäljessä kyllä. Edellä kuitenkin Saksaa, Sveitsiä, Itävaltaa ja Italiaa + siitä itään sekä Irlantia ja Portugalia. kts. Wikipedia Urbanisation-degree. Se voi olla harhaanjohtavaa, mutta pitäisi kyllä 100 % kutinsa sen arkijärjen perusteella että juurikin Suomessa käytännössä kukaan ei enää asu haja-asutusalueilla. Fantastista!
Suomessa voi olla se poikkeus, että pikkukaupungit ovat harvinaisen iäkkäitä ja täten luonnollisesti on suuria alueellisia tulonsiirtoja jotka eivät ole maantieteeseen perustuvia vaan elinkeinohistoriaan ja etenkin hevosten korvaamiseen fossiilisilla polttoaineilla. Mikä toki on ollut lyhytnäköistä mutta hemmetin älykästä ja mukavaa, vähähikistä.
Hassua että joku kommentoija mainitsi Helsingin kasvun keinotekoisesta rajoittamisesta kun aluetta on keinotekoisesti kasvatettu vuosikymmenien ajan.
Ehdotan seuraavaa viedään kaikki valtion rahoittamat toiminnot pois Helsingistä ja katsotaan miten menestyvä metropolimme olisi ilman niitä.
Siirretään lisäksi Suomen ulkomaanlentojen päälentokenttä Lahteen ja Satama vaikkapa takaisin Haminaan.
Useimmat kommentoijat jotka puhuvat kaupungistumisen eduista taitaisivat vasta sitten ymmärtää että metropolimme ei kykenisi elättämään edes itseään.
Haminaan ei tarvitse viedä satamaa, siellä ymmärtääkseni on sellainen, Eikä Helsinki kiellä mitenkään Haminaa laajentamasta sitä. Ainoata lentokenttäänsä Helsinki on yrittänyt häätää, mutta kukaan ei halua sitä riesakseen. Nyt siitä on onneksi sitovasti sovittu ja valtio on luopunut vuokraoikeudesta ja myynyt kiinteistöt.
O.S. kirjoitti: ”Vauraus syntyi kasautumiseduista – siitä, että pienellä alueella oli paljon eri alojen osaajia, joiden taidot täydensivät toisiaan ja jotka muodostivat toisilleen asiakaskunnan.”
Asiakaskunnan tulee olla riittävän suuri, mieluiten kasvava!
Tuo pätee erityisesti asiantuntija-ammattien edustajiin (sekä innovaatioita tekevän ns. luovan luokkaan), ja heidän firmojen ja työnantajien osalta. Mitä monipuolisempaa osaamista tarvitaan, sitä helpompaa heidän tarjoamiensa palvelujen käyttö tai palkkaaminen, sekä kilpailuttaminen on. Näin on, jos kyseessä on riittävän suuri kaupunki. Luottamus syntyy paljolti mm. ’face-to-face’-kohtaamisissa. Netti ei sitä koskaan kokonaan korvanne.
Vastaavasti, jos firma menee nurin, on uuden työpaikan löytyminen helpompaa, jos niitä on paikkakunnalla useampia kuin yksi (, se nurin mennyt).
En silti ihan kaikkea teollisuutta lähtisi väheksymään Helsingissäkään. Tuotteet, laitteet ja tavarat eivät ole ikuisia, koska ne a) kuluvat, b) kehittyvät usein tehokkaammiksi, c) saattavat joskus rikkoutua myös korjauskelvottomiksi. Tuotekehitys, suunnittelu, valmistus, myynti sekä ns. after-sales-service muodostavat tiimin, jonka jäsenten välillä pitää
informaation kulkea ongelmitta. Jos noista osista jokin puuttuu, menetetään helposti kehityskykyä ja kilpailuetua.
O.S. kirjoitti: ”Teollisuuskaupunki on pulassa, jos tehdas katoaa. Vaikka suurin osa asukkaista ei olekaan ollut tehtaan palveluksessa, he ovat myyneet palveluja tehtaan työläisille – ja tietysti toisilleen.”
Pitänee paikkansa hyvinkin suuressa määrin. Vaihtoehtoisia työpaikkoja pitää olla, kaikki ei saa olla yhden ison työnantajan varassa.
O.S. kirjoitti: ”Pienen kaupungin etu on tai voisi olla kaiken olennaisen keskittyminen kävelyetäisyydelle.”
Tuosta voisi ehkä jättää pois sanan ”pienen”, ja käyttää kävelyetäisyyden rinnalla esim. alle vartin – enimmillään noin puolen tunnin matka-aikaa. Nopeaa liikkumista varten tarvitaan isossa kaupungissa tehokas liikennejärjestelmä, joka tuohon (tai edes sen lähelle) pystyy. Ilmaista se ei tietenkään ole, mutta ne maksavat, jotka eivät halua liikennevälineissä aikaansa liikaa käyttää. Harmistuminen saattaa myös joskus syödä luovuutta, vaikka päinvastaisiakin esimerkkejä voi löytyä.
Liikennejärjestelmä ei saa olla mikään ’kaikki mahdolliset maitolaiturit ja mutkat koluava postibussi’, tai ennen pysäkkiä ja heti sen jälkeen punaisiin liikennevaloihin pysähtymään joutuva, ja seisoessaan matkustajiensa aikaa täysin turhaan kuluttava julkinen liikenneväline. Se ei ole nopea eikä tehokas!
O.S. kirjoitti: ”Elinympäristön miellyttävyydellä on valtava merkitys kaupunkien tulevaisuudelle, koska uudet yritykset perustetaan sinne, missä yrittäjä perheineen haluaa asua.”
Tämä pitää taatusti paikkansa.
Katselin tänään Eiraa ja Kaivopuistoa jälleen kerran paikan päällä, omin silmin, enkä voi kuin ihmetellä, miksei tuollaisia, inhimilliseen mittakaavaan rakennettuja, moni-ilmeisiä, mutta kauniita kaupunginosia enää osata rakentaa? Ainoa mitä nykyään osataan, taitaa nykyisin olla rahastamisen taito, liitettynä tylsän näköisiin tai rumiin, uusiin alueisiin ja rakennuksiin!
Minne on kadonnut kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien ammattitaito? Vievätkö rahoittajat heitä nykyisin kuin pässiä narussa?
”Mukavat kaupungit menestyvät.”
Juuri tuosta syystä en voi varauksettomasti kannattaa tiivistäjien ja ’lisää betonia kaupunkiin’-poppoon ajatuksia.
Osaako esimerkiksi joku tiivistäjä tai Osmokaan kertoa, miten vaikkapa Eiraan saisi noin 40-64% lisäasukasta tiivistämällä, siten että alue säilyisi edelleen mukavana alueen NYKYISILLE asukkaille ja heidän naapureilleen, sekä satunnaisille kulkijoille, jollaisia minä sillä suunnalla tänään kolmella eri risteilylaivalla tulleiden turistien ohella edustin?
(64% = 100% x 400 000 lisäasukasta/ 624 427 asukasta)
Kiinnostavinta on ollut kuulla erilaisia keskustan hajautuspolitiikkaa tukevia perusteluita, jotka ovat aika haetun oloisia. Sama tunne tuli, kun ruotsin koulutuksen pakollisuutta ihan kaikille kaikkialla puolusteltiin. – Preusteluilla ei niin väliä, kun on tavoite tiedossa. Se on toki todella huonoa politiikkaa.
Toivottavasti ihmiset käyvät muuallakin kuin aluesairaalassa katsomassa maailmaa. Muutama päivä Ruotsissa voisi avata mieltä, kun kerran ruotsiakin osataan.
Tukholöma, Göteborg, Malmö – siinä talouden keskittymät ja veturit monella tapaa. Saksassa on Berliinin lisäksi useampi menestyvä keskus.
Ymmärrys paranisi heti kun oivalletaan, ettei Seinäjoen va Vaasan välinen kisa ole kiin oleellista vaan miten Helsinki ja pääkaupunkiseutu pärjää Tukholmalle, Kööpenhaminalle, Tallinnalle ja Berliinille, siis onko ero repeämässä liian suureksi.
Tämän pitäisi herätellä todella paljon päättäjiä!
Maaseudulle se merkitisi erilasia plaveluita, kutsu/tilaustaksi järjestelmät älyliikenteen sovelluksina, perustason koulutuksen etäoppiminen ja tavaravirtojen hoitaminen nettikauppojen kautta. Se tarkoittaa kovin erilaista maaseutua, jossa on todella paljon nykyistä vähemmän asukkaita, jotka toimivat maa- ja metsätaloudessa nykyistä ammattimaisemmin ja isommiilla yksiköillä. Matkailuelinkeino voi toimia myös joissakin paikoissa, jos mitään näkemsien arvoista luontoa jätetään jäljelle. Keskustan polittiikkaa on lähinnä haitallista tälle tapahtumassa olevalle muutokselle.
Pohjoisessa kysymys ei ole Inari vai Kittilä vaan onko koko Lapilla vetovoimaa turismissa verrattuna Skotlantiin, Islantiin tai Norjaan.. Jostain syystä Keskusta on kovin huonosti arvostanut matkailun tuomia euroja.
Yhden ison piipun kaupungit, monokaupungit, ovat ongelmissa. Syyt sen yhden tehtaan tulon kun katoavat ja tekeminen menee ervoketjun ja markkinoiden mukana suotuisampaan paikkaan.
Suur-Kouvolassa on aineksia muuhunkin, silti muutos ottaa koville.Salon seutu ymmärsi myös tehdä kuntaliitoksen, etuna on nopea yhteys käyttämään Turun tai Helsingin palvelutarjontaa. Ilman kuntarkenteen uudistusta kyyti olisi vieläkin kylmempää.
Juurikin näin. Heikkisen viestit sisältävät hirvittävän sekalaista sitaattisalaattia, jossa on minun silmiini poimittu yksittäisiä kappaleita sieltä täältä, ilman ajatusta siitä, miten ne mahdollisesti pitäisi liittää laajempaan asiayhteyteen.
Henkilöliikenne ei ole VR:lle kovin kannattavaa ja se ajaa mielummin noilla yksiraiteisilla radoilla tavarajunia päivisin, jolloin henkilöstökustanukset ovat pienemmät kuin yöliikenteessä. Eli toisin sanoen radat ovat tyhjänpanttina nykyään öisin. Osa ongelmasta on syrjäseutujen liikenteen kompensoiminen etelän tuloilla, kuten Osmo on usein todennut.
Vastaavia yksiraiteisia rataosuuksia on myös muualla Etelä-Suomessa, joilla voidaan ajaa kannattavaa taajamaliikennettä, jos tavaraliikenne ajetaan öisin. Ainakin Turku – Uuiskaupunki ja Lahti – Hollola ovat tuollaisia. Porvoossa muuten joudutaan rakentamaan nyt purettu radan loppuosuus uudestaan, kun henkilöliikenne aloitetaan.
Osana ongelmaa on bussiliikenteen linjaston väärä rooli. Niissä maissa, joissa on toimiva lähiliikenne, bussit hoitavat ennen kaikkea syöttöä.
Eivät ihmiset osaa itse pysäyttää. Taudinaiheuttajat hoitavat sen puolen, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin.
Poikkeuksia löytyy Ranskasta, jossa kerrostalolähiöitä on rakennettu laittomille maahanmuuttajille.
Katsoppa saksankielisistä lähteistä, niin Ismaning ei siinä mielessä ole lähiö, kuin joku Kontula tai Jakomäki. Kyseessä on vanha kaupunki, joka on laajentunut. Muutama kerrostalo keskustassa ja sitten omakoti- ja rivitaloja.
Sinänsä esimerkkisi on mielenkiintoinen. Se on oleellisesti tiiviimpi kuin suomalaiset lähiöt. Siinä on kaupunkimainen kaava, keskellä asemarakennus ja Ismaning on oma kuntayksikkönsä. Eli kyseessä on saksalainen pikkukaupunki, joka sattuu olemaan Mynchenin työssakäyntialueella. Karjaata voisi verrata siihen, jos kehitys Karjaalla olisi ollut vähän toisenlaista.
Haminalla oli muutama ylivoimainen etu, joita olisi ollut vaikea tasoittaa edes riihikuivalla valtion rahalla: paljon tyhjää avaraa tilaa, valmis infra jäähdysveden kierolle ja järeä teollisuusluokan sähköliittymä.
Jälkimmäisen suhteen luin juuri hämmästystykseni, että Suomessa(kin) isojen datakeskusten sähköliittymien (>100MW) rakentamisessa vuosi voi olla hyvin lyhyt aika ja siksi kaikki tyhjentyneet (paperi)teollisuuskiinteistöt ovat aikamoisessa etulyöntiasemassa vrt. aivan puhtaalta pyödältä rakennettaviin laitoksiin.
On hyvä, että tuot esille tutkimuksia, jotka tukevat kasautumisetujen esiintymistä (osan niistä tunsinkin). Ongelmana näissä on se, että tuottavuutta on pääasiassa tutkittu vain työ- ja pääomapanoksen suhteen. Kasautumisetuja on kunnolla vasta 2000-luvulla ryhdytty tutkimaan yhdessä haittojen (kustannukset kuten työtilan hinta) kanssa tuotannontekijöiden kokonaistuottavuudelle alueittain. Ja etuihin kuten tiedon siirtymiseen ja vuorovaikutukseen on vasta viime aikoina osattu liittää niiden kustannukset. Syynä lienee se, että kustannustietoa on kyetty vasta viime aikoina kunnollisesti tilastoimaan alueittain.
En kykene tässä vastauksessa kommentoimaan vielä kuin tuota Combesin paperia Ranskan talousalueelta. Hän pyrkii ainoastaan erottamaan ns ”firm selection” efektin agglomeraatioeduista eikä tarkastele kasautumishaittoja samassa yhteydessä. Hän huomioi jälkimmäisiä erillisessä ”Supplementary material” julkaisussa, mutta tyytyy vain osoittamaan, että ”firm selection” efektin erotukseen se ei vaikuta. Combes on jo aiemmin julkaisussaan Spatial wage disparities: Sorting matters! näyttänyt, että Ranskassa korkean ja matalan tuottavuuden segregaatio (yritykset ja osaajat) sen sijaan on merkittävä selittäjä tuottavuuden kasvulle (siis työpanoksen ja pääomapanoksen suhteen ainoastaan) tiheämmin asutuilla alueilla. Olen näillä Soininvaaran keskustelusivuilla painottanut segregaation vaikutusta, joka ei ole kasautumisetua, ja Combesin tutkimukset tukevat väitteitäni. ”Firm selection” efektiä en ole kommentoinut eikä se nyt olekaan oleellinen.
Kustannukset työn hinnastahan johtuvat siitä, että tuotavammilla alueilla ei asu tarpeeksi ihmisiä ja iksi niistä kilpaillaan. Jos toiminta olisi tuottavampaa muualla, jossa vielä palkatkin ovat alempia,. tiertysti yrittäjä siirtäisi toimintansa sinne. Argumentoit itseäsi vastaan.
Mutta tie4tysti on niin, että kun kasautusmisedut nostavat tuottavuutta ja siksi sekä työvoiman, maan että ausntojen hintaa, sellaisen toiminnan, joka ei hyödy kasautumiseduista, kannattaa siirtyä pois. Sokeritehdas Helsingistä, satama HJätkäsaaresta ja niin edlleen.
Ei nyt noinkaan, Malmössä on ongelmia budjetin alijäämän kanssa, monien muiden ongelmien lisäksi.
Göteborgissa pohditaan kuumeisesti säästökohteita.
http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=104&artikel=6164232
OS: ”siksi sekä työvoiman, maan että ausntojen hintaa, sellaisen toiminnan, joka ei hyödy kasautumiseduista, kannattaa siirtyä pois. Sokeritehdas Helsingistä, satama HJätkäsaaresta ja niin edlleen.”
Ihmettelen taas kerran tätä liturgiaa. Helsingin päättäjät selittelevät joka paikassa, miten hienoa on, kun saatiin satama pois asuntojen tieltä Jätkäsaaresta.
Eihän se sieltä mihinkään ole lähtenyt. Rahtiliikennettä kyllä poistettiin, mutta Helsingin Satama yrittää koko ajan raivokkaasti kasvattaa Länsisatamaa tulojen lisäämiseksi ja saa samalla aikaiseksi mahtavat liikenneongelmat. Siellä ne rekat edelleen tukkivat tiet, ja sen lisäksi riesana on tolkuton ja päättymätön bussien letka plus vielä kaikki henkilöautot.
Helsinki hyötyy hallinnosta
Helsinki on valatva paperiethas, joka syytää erilaista byrokraattista turhuutta ympäriinsä
Ja tästä paperintuotannosta maksetaan huimia palkkoja vaikka tuotoksen lisäarvo on negatiivinen
Aluetaloustieteen perusteoriakin tunnustaa (yliopiston ensimmäisen vuoden kurssi), että alueellisesta kasautumisesta seurautuu negatiivisia ulkoishaittoja. Yleensä tällöin käytetään esimerkkeinä suuria Aasialaisia/Afrikkalaisia kaupunkeja. Syy tähän on se että negatiivisien ulkoisvaikutuksien arvioidaan olevan sitä suurempia kuin mitä huonompi ko. maan instituutioiden taso on.
Onkin käsittääksini todella yllättävää väittää, että Suomessa – missä asutaan edelleen erittäin harvakseltaan – keskittymisen negatiiviset ulkoishyödyt ylittävät positiiviset suorat ja epäsuorat hyödyt. Suomella kun sattuu olevan varsin toimivat instituutiot(mitä nyt jotain ongelmaa kuntien toiminnassa).
Itseasiassa en ymmärrä mitä tarkoitat taloudellisen keskittymisen negatiivisilla vaikutuksilla Suomessa? Voisitko selittää ja ehkä antaa pari viitettä? (mielellään tilastollisia tutkimuksia, ei mielipidekirjoituksia).
Yritysten valikoitumisesta alueittain: Niin siis kuinka ”korkeampi työtilan hinta” on alueellisen kasautumisen negatiivinen tulema? En ymmärrä tämmöistä väitettä? Mikä olisi ”vaihtoehtoinen ulottuvuus” yritysten työtilojen hinnoille?
Ja niin, olen kotoisin maalta, mutta yritän lukea ja ajatella.
Onko tuossa nyt oletuksena, että Helsinki-Vantaan lentokentän kasvu johtuisi keinotekoisista toimista, eikä siitä että riittävän monet matkustajat ja lentoyhtiöt oikeasti haluavat lentää sitä kautta? Maksavat lisäksi lentokentän käytöstä.
Finnairia voi tietysti yrittää käskyttää valtion omistajaohjaus-politiikan rajoissa. Mutta ulkomaiset lentoyhtiöt päättävät ihan itse, mille Suomen lentokentille lentävät – jos ylipäätänsä lentävät.
Vastaavasti yksityiset laivayhtiöt voivat valita vapaasti, seilaavatko Hangon, Helsingin vai Haminan sataman kautta. Helsingin Satama on muuten Helsingin kaupungin omistuksessa, eikä valtion (toisin kuin Helsinki-Vantaan lentokenttä). Ja satamatoimintoja Helsingissä on ollut eri muodoissaan 1500-luvulta lähtien.
TL;DR: lentokoneet ja laivat kulkevat lähtökohtaisesti niille kentille/satamiin, joissa niille on riittävästi kysyntää.
Jos Euroopassa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana on ollut jokin yksittäinen maa, joka tunnetaan nimenomaan kerrostalolähiöpainotteisesta asumisesta, niin se on kylläkin silloinen ja nykyinen Nato-maa Ranska.
Kukaan, joka lainkaan tuntee Ranskaa, voi tuskin väittää, ettei siellä olisi kerrostalolähiöitä. Mutta havaintoesimerkkejä löytyy tarvittaessa helposti esimerkiksi Googlen kuvahausta hakusanalla banlieue tai grand ensemble.
Eikä siinä kaikki. Kerrostalolähiöt tulivat myös Neuvostoliittoon nimenomaan Ranskasta eikä toisin päin. Elementtitalojen laajamittainen leviäminen Itä-Eurooppaan sai alkunsa siitä, kun Neuvostoliitto osti vuonna 1959 ranskalaiselta Raymond Camus et Compagnie -yhtiöltä 380 talotehdasta. Niiden valmistamat talot eivät ole neuvostoliittolaisperäistä arkkitehtuuria sen enempää kuin italialaisesta Fiatista tekee neuvostoliittolaisen auton se, että sitä valmistettiin Neuvostoliitossa nimellä Lada.
Itsenäisillä mailla on yleensä pääkaupunki jossa tapahtuu mm tällaisia asioita, monen muun asian lisäksi.
Jos Helsinki ei olisi Suomen pääkaupunki niin se olisi joku muu, varmaan Turku. Tai sitten Suomella ei ole omaa pääkaupunkia vaan siinä asemassa toimisi Tukholma, Moskova, Tallinna, Berliini, Bryssel, Lontoo tai Washington. Mikä niistä olisi mieluisin? Olettaen että niissä ei saisi hoidettua mitään asiaa suomen kielellä saatikka kukaan maksaisi kansalaisten matkoja sinne hoitamaan asioitaan.
Mainitkaa edes yksi kansallisvaltio maailmassa jossa ei ole pääkaupunkia jossa istuu byrokraatteja hoitamassa kansalaisten asioita?
Tavallaan sekä Soininvaara että sinä olette väärässä. New York ei ole ollut mikään merkittävä teollisuuskaupunki koskaan eikä sen rooli Amerikan mantereen finanssikeskuksena ole sen ainoa rooli.
New York on ennenkaikkea modernin kulttuurin ja taiteen pääkaupunki.
Ei tämä otsikon ajatus ihan väärää ajattelua ole. Ruotsissakin on joissain kaupungeissa nähty että yliopisto ja keskussairaala voivat tuoda vaurautta ja kasvua kaupungille toisella tavalla kuin vanhat ja kuoliaaksi kilpaillut teollisuudenalat, joissa tuotanto vielä siirtyy halpismaihin ja Ruotsin tehtaat suljetaan.
Mutta yksi asia alkuperäisessä artikkelissa silti on pielessä. Mistä tämä city kehittää maalle vientitulot? Suomen kaltainen voimakkaasti viennistä riippuva talous köyhtyy ilman vientituloja. Ja vientitulot taas Suomessa edelleen tulevat näiltä pieniltä teollisuuspaikkakunnilta, ei citystä. Ei ainakaan jos vientitulot kirjataan sinne missä ne tavarat on tuotettu eikä pääkonttorin sijantikaupunkiinö
Yksi peliyhtiö näyttää tuovan vientituloja enemmän kuin iso sellutehdas. Aikanaan Espossa sijaitseva Nokia toi ihan mukavasti tujloja Suomeen. Arvonlisäytksestä kännyköiden valmistus tuotti niitä aika vähän, suunnittelu ja globaalin yhtiön haqllinto sitä enemmän.
Tommi U,
neukuilla ei ainakaan ollut not invented here – ongelmaa, joka usein on organisaatioiden synti… 🙂
”Kerrostalolähiöt tulivat myös Neuvostoliittoon nimenomaan Ranskasta eikä toisin päin. Elementtitalojen laajamittainen leviäminen Itä-Eurooppaan sai alkunsa siitä, kun Neuvostoliitto osti vuonna 1959 ranskalaiselta Raymond Camus et Compagnie -yhtiöltä 380 talotehdasta.”
Elementtitalojen rakennustekniikka Neuvostoliittoon tuli tosiaan Ranskasta ja arkkitehtuuri Suomesta ja Ruotsista. (Eli aivan väärinpäin ottivat vaikutteensa) Kannattaa joskus käydä katsomassa miten ranskiksien kylmäsillat tulee esiin ikkunoiden yläreunoissa ja saumoissa tuolla Siperian oloissa.
En tiedä mitä Mäntsälässä oli valmiina yandexille, mutta se ei varmaan ketään kiinnosta. Kyse on tässä suuren amerikkalaisen menestyjän läsnäolosta ja imagosta. Ruotsalaiset näköjään senkin osasivat hyödyntää. Lisäksi siellä Luulajassa on teknisen yliopiston ohella muitakin konesaleja ja paikallisia innovaatioita:
http://www.datacenterknowledge.com/archives/2014/02/06/bitcoin-miners-building-10-megawatt-data-center-sweden/
Teen löyhästi näihin liittyviä asioita ja vientituotteita työkseni. Suomi on ollut vuosia kehityksestä jäljessä Ruotsia. Nyt tuntuu että moni muukin Euroopan maa on menossa kovaa ohi IT-alalla. Suomessa edelleen itketään Nokiaa ja toivotaan amerikkalaisia alihankintakonttoreita joka pikkukylään teettämään halvalla rutiinihommia, joita ei 2-3x suuremmilla palkoilla viitsitä länsimaissa teettää.
Väärin meni. Oletuksena on se että jos suomen ulkomaanlennot hoidettaisiin Lahden kautta, aikaa myöten Lahdestä tulisi suomen talouden keskus, tällaisten toimintojen läsnäolo synnyttää tarpeita muille palveluilla ja syntyy itseään ruokkiva kehä joka aikaa myöten kasvattaisi Lahdesta suomen talouden keskuksen, bisnes siirtyy lähemmäs aluetta joka tarjoaa sille mitä ne tarvitsevat.
Tuotteet kulkivat aikaisemmin sujuvasti mm. Kotkan ja Haminan satamien kautta vuosikymmenien ajan, ja vuosaaren satamalle ei ollut todellista tarvetta, mutta helsinki ilmeisesti haluaa kahmia kaikki talouden toiminnot itselleen.
pelottaa Suomen puolesta. Soininvaaralaiset halusivat viime vuosikymmenellä tehdä yksityisestä sektorista ja tekniikan alasta mahdollisimman vähän houkuttelevan. Jukka Heikkiäiset taas haluavat pakottaa ihmiset maalle. Ei ole hyvä suunta tämä ollenkaan.
Helsinki ei ole harvaan asuttu keskustasta lähtien verrattuna tyyppikaupunkiin länsimaissa (vrt Rotterdam). Kasautumishaittojen osuutta tuotannontekijöiden kokonaistuottavuudelle (TFP) tulisikin tutkia Helsingille, sen seudulle ja Uudellemaalle, mihin esimerkiksi HY valitettavasti ei ole oikein ryhtynyt.
Helsingissä kuten muuallakin kasautumishaittoja ovat kallis työtila, elinkulut, informaatiovirran kallistuminen, sekä ruuhkautuminen rajoittaen ja kallistaen investointeja ja nostaen työpanoksen hintaa (S. Somerpalo, Saavutettavuuden mittarit, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 13/2006). Maahanmuutto ja väestönkasvu itsessään ovat latistaneet työllisyyttä ja lisänneet julkisia kustannuksia.
Kasautuminen on johtanut endogeenisesti rahoitus-, kiinteistö-, vuokraus- ja liike-elämää palvelevan toiminnan kasvuun, jossa työn tuottavuus on pienentynyt 2000-luvulla, kun keskimäärin kasvu on ollut -0,4 prosenttia vuodessa. Myös Muut palvelut-toimialan keskikasvu 2000-luvulla on ollut muita toimialoja huomattavasti vähäisempää 0,5 prosentin keskikasvulla (J. Käpylä et al. Tuottavuuden kehittäminen Suomessa, 2009, Työsuojelurahasto)
Rattso & Stokken tutkimus ”Migration and dynamic agglomeration economies; Time series evidence from Norway” ei osoita agglomeraatioetuja Norjan kaupungistumisesta (viitteitä vastaavasta on ruotsalaisissa tutkimuksissa Ruotsista). Vahva signaali, että pitäisi tehdä vastaava tutkimus Suomeen kunnille. C. Antonelli et al. tutkimuksessaan Productivity growth and pecuniary knowledge externalities: An empirical analysis of agglomeration economies in European regions on osoittanut, että informaation kallistuminen on tehnyt tyhjäksi vastaavan kasautumisedun kyseisten toimialojen TFP:n kannalta Euroopan kehittyneimmillä alueilla kuten Suomessa. Enemmänkin olisi listata, mutta rajataan tähän.
TFP:ssä inputteja ovat inputit tuotantoon kuten työpanos ja pääomapanos. Maan hinta ja välituotteiden hinnat ovat muun muassa sellaisia ja ne vähentävät kasautumiseduille jäävää tuottavuuden osaa. Se koskee kaikkia toimialoja, niin segregaatiossa voittavia kuin häviäjiä. Kasautuessa maan hinta nousee ja se kallistaa työtilan hintaa. Toimialojen on kuristettava työtilaa, mikä myös rajaa investointimahdollisuuksia. Huomaa tässä, että tarkastelen kannattavuutta ja tuottavuutta samassa yhteydessä. Työtilavuokrat toki näkyvät kansantaloudessa bkt:ssa joidenkin saamina vuokratuloina. En käsittänyt, mitä tarkoitit ”vaihtoehtoisella ulottuvuudella”.
Ns. lähiorakentamista tehtiin 60-70-luvuilla vähän jokapuolella Eurooppaa. Ero Suomen ja jotakuinkin kaikkien muiden maiden välillä on se, että Suomen kaupunkialueiden kokonaisrakennuskannasta poikkeuksellisen suuri osa rakennettiin noina vuosina. Myöhäinen kaupunginstuminen johti siihen, että ”Suomi kaupungistui lähiöistymällä eikä urbanisoitunut perinteisessä mielessä” (muistinvarainen sitaatti Johanna Hankosen väitöskirjasta).
Luulen että tämä ero on yksi tekijä, joka osaltaan hankaloittaa ”kaupunkimaisuudesta” keskustelua Suomessa. Ihmisten mielikuvissa kaupunkimaisuus kytkeytyy liian vahvasti korkeaan rakentamiseen eikä tiiviyteen.
Nokian suuruuden aikoina kaikki suurimmat tuotekehitysyksiköt sijaitsivat yliopistokaupungeissä kuten Oulu, pk-seutu, Jyväskylä.
Kasvavan väestön palkkakilpailun ohella myös kasvavan yritysjoukon kilpailu väestä kasvaa samassa suhteessa.
Työkustannukset nousevat kasautumisen aiheuttamasta alueellisen hintatason noususta ja ajan kallistumisesta, joka johtaa korkeampiin palkkavaatimuksiin. Työn tuottavuuden nousu itsessään myös vetää tuotannontekijöiden kustannuksia ylös.
Kasvavista tuotantokustannuksista kärsivät kaikki toimialat. Segregaatio kalliisiin osaajiin ei ole ratkaisu, koska eniten työllistävä bulkki toimialasto (hoitajat, myyjät, kuljettajat, etc) on välttämätön eikä voi siirtyä minnekään.
Jukka heikkenee. Miksi murehdita kasautumishaitoista? Jos ne ovat todellisia, silloinhan yritykset pyrkisivät välttämään isoja kaupunkeja ja menisivät muualle. Jos eivät, teoriasi on väärä.
Laitan tähän viitteeseesi liittyen kommentin NEP-DGE blogista kyseiseen paperiin, joka ehkä on riittävä kommentti omastakin puolestani aiempien vastauksieni ohella:
This paper fits in a new line of research that tries to understand cities and agglomeration effects using dynamic general equilibrium models. The basis here is the good old Lucas-Prescott island model, the model is used to study the impact of agglomeration on prices (land, labor, goods). Would this explain why Tokyo and New York City are so expensive?
Tässä työssä tuottavuutta tutkittiin USA:n halki 220 kaupungin palkkadispersion kautta yhdessä työntekijöiden kaupunkiin muuttamisen kokeman hyvinvoinnin (esimerkiksi asumisen kalleuden vaikutus palkkoihin) kanssa. Tuottavuus parametrisoitiin kuitenkin Rosen Roback mallilla vain työpanoksen ja kapitaalipanoksen suhteen. Muita tuotannontekijöiden kustannuksia ei huomioitu TFP:ssä eli varsinaisia toimialojen kannattavuuden kannalta olennaisia kasautumishaittoja kalliin työvoiman ja kapitaalin ohella ei tutkittu. Segregaation osuutta ei myöskään huomioitu.
Vaikka Rosen Roback tuottavuus nousisikin työpanoksen suhteen kasautumassa, se ei kerro onko kokonaistuottavuus kaikkine tuotannontekijöineen kasvanut.
Muistaakseni joku kantaverkon kytkin- tai muuntamoasema, josta oli helppo rakentaa riittävän jykevä sähköliittymä konesalille – ja tietysti luokkaa nolla nimbyä valittamassa uudesta sähkölinjasta.
Mjooo… ehkä Suomessa pitäisi pikkuhiljaa ruveta miettimään, että onko järkevä valjastaa yliopistot ja tutkimuslaitokset (suur)yritysten ilmaisiksi tuotekehitysosastoiksi – vai toisiko uusien radikaalien ideoiden vapaampi kehittely parempaa tulosta.
Suurta varallisuutta ja ylellisyyttä kertyi monissa yhteisöissä muutamille maaseudun maanomistajille tai feodaaliherroille.
Kaupunkien synnyssä maaseudun maatalous- ja käsityötuotteiden kauppa taisi olla aika keskeistä. Toiselta toiselle kauppaaminen kaupungin sisällä ei tuo vielä ruokaa pöytään. Oletan siis, että kapunkien sisäinen talous kasvoi merkittäväksi vasta maaseutusidonnaisen kaupankäynnin ja tuotteita paikasta toiseen välittävän kaupankäynnin jälkeen.
”Pakkosiirto” taisi olla keskeisempi syy ongelmiin. Jos Fimea olisi ollut Kuopiossa aina, ongelmia ei varmaankaan olisi ollut.
Valitettavasti nykyään rahan liikettä mittaamalla määritelty elinvoima keskittyy vahvasti juuri automarketteihin. Suomen kunnista suurimmassa osassa kauppa on siirtynyt juuri niihin.
Perinteisissä kivikaupungeissa tilanne on toinen, sillä niiden ydinkeskustassa on paljon houkuttimia, jotka eivät katoa, ja toisaalta sinne ei voi rakentaa aitoja automarketteja (parkkihallit vähän korvaavat). Eikä tietenkään aina halutakaan. Moni keskikaupunkilainen haluaa asioida kaupoissa ilman autoa.
Nurmijärveläisiä ja vantaalaisia ei saa enää Helsingin keskustan päivittäisasiakkaiksi, vaan siellä kilpa käydään paikallisten keskustojen ja automarkettien välillä. Automarketit taitavat useimmiten voittaa.
Helsingin kantakaupungissa tehokkain asiakkaitten mielenkiintoa säilyttävä strategia on kai parantaa asioinnin helppoutta (joukkoliikenneyhteyksiä, kävelykatuja, erillisten kauppojen yhdistämistä ostoskeskuksiksi, kävelytunneleita ja siltoja, aukoioloaikoja). Tuolla kaupunkimallilla on oma kannattajakuntansa. Kannattaa erikoistua siihen hyvään, mitä muilla ei ole tarjota.
Kyllä. Tosin näin rohkeata pijjukaupunkia Suomessa ei taida olla – ei tule ainakaan mieleen. Jyväskylää pienemmät taitavat lähes kaikki olla automarkettilinjoilla. Tampereellakin mietiskellään, miten Hämeenkatu pidettäisiin kilpailukykyisenä.
Yksi suuri ongelma on se, että enää töissä ei käydä omassa kaupungissa, vaan ympäri seutua. Auto vie automarketteihin. Pitkillä joukkoliikennematkoillakaan harva viitsii isoa kassia raahata. Joukkoliikennesolmujen marketit lienevät heille toimivin ratkaisu.
Kannattaisin kyllä tuollaista kävelykeskustakokeilua. Mutta kuka uskaltaa, ja missä saadaan kasaan kriittinen massa? Itse asiassa Helsingin keskusta saattaa olla ainoa Suomen kohde, jossa kriittinen massa varmasti riittää.
Helsingin kohdalla voi ajatella kahta vaihtoehtoista kehityssuuntaa. Nykyinen malli näyttää tähtäävän maksimaaliseen liikenteeseen Helsingin keskustan ja pääkaupunkiseudun laita-alueiden välille niin, että koko seutu kävisi mahdollisimman paljon töissä kivikeskustassa ja käyttäisi mahdollisimman paljon sen palveluita.
Vaihtoehtoinen malli (”pienen kaupungin kaiken oleellisen sisältävä kävelyetäisyysmalli”) olisi sellainen, jossa pendelöintiliikenteen korostamisesta siirryttäisiin enemmän keskustan paikallisuuteen. Osa toimistoista kaavoitettaisiin asunnoiksi. Autoilun ja pendelöinnin tarve vähenisi. Ihmisiä olisi keskustan palveluissa entistä enemmän ja kodinomaisemmin, kun ihmiset eivät olisi enää keskustassa ”vain töissä”. Helsingin keskustan vetovoima lisääntyisi sen ainutlaatuisen luonteen vuoksi.
Ratikkakaupunkeja voi rakentaa lisää siinä missä lähiöitäkin. Jos kysyntää on, niin varmaankin rakennetaankin, ja sitten kaikki halukkaat mahtuvat.
Pitäisi tarkastella vähän syvällisemmin, miksi ratkiiakaupunkeja ei rakenneta. Varmaankin moni pitäisi niistä. Mutta talouden lait ilmeisesti ajavat toiseen suuntaan, eli lähiöihin ja automarketteihin.
Kysymys kuuluu siis: miksi ratikkakaupunkeja ei enää rakenneta, ja miksi lähiöt ja automarketit ovat suosituin rakentamistapa? (muuallakin kuin Helsingissä)
Voisitko ystävällisesti muistaa tämän mielipiteesi seuraavassa tiivistämisjulistuksessasi?
Vaan tuottaako peliyhtiö mitään muuta? Sellutehdas tuottaa työpaikkoja ja ympärilleen tuotekehitystä ja tutkimusta.
Suurin ongelma jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan siirtymisessä Suomen verotustasavallassa: miten se oikein toimii, että kympin tai kaksi tunnissa nettona tienaavat ihmiset myyvät toisilleen palvelua, joka maksaa 50-100 euroa per tunti?
Eihän se toimi kovin hyvin. Osaat Osmo varmasti laskea kuinka paljon valtio ottaa 50 euroa tunti asiakkaalle maksavasta palvelusta. Onko se osuus mielestäsi kohtuullinen?
Eikä se ole pelkästään palvelukset. Onhan se myös teollisuus ja tuotteet. Ei olisi lainkaan hassumpaa elää Suomessa jossa yhden elämän voisi helposti hukuttaa uppoutumalla helsinki-metropolin olutlajikkeisiin.
Helsingin merkitystä pikkukaupunkilaisellekaan ei pidä väheksyä. Helsingillä on merkittävä vaikutus kulttuuriin ja kulttuuri-ilmastoon. Nähdäkseni se pakottaa Suomea pelkällä olemassaolollaan ja voimallaan. Ja hyvään suuntaan, lopulta. Halusin lisätä.
http://www.sitra.fi/artikkelit/sitran-trendit-megakaupungit
”Aasiassa nopea kaupungistuminen johtaa megakaupunkeihin, kun taas Euroopassa viihdytään pienissä (alle 500 000 as.) kaupungeissa. Pohjois-Amerikassa kaupungit ovat miljoonakaupunkeja, mutta rakenteeltaan hajautuneita laajoine autoilukaupunkeja.”
”Vuoden 2005 lopussa Helsingissä oli 373 000 työpaikkaa, joista noin 118 500 oli julkisen sektorin työpaikkoja.”
Tämä on lainaus Wikipediasta, mutta varmaan lähellä oikeaa.Ainakin oikeampi kuin nykyinen, kun ulkoistusten kautta on saatu väkimäärä näennäisesti vähenemään julkisella sektorilla.
Ja jos mukaan lasketaan valtion ja kunnan avustuksilla toimivat organisaatiot niin luku vain nousee
Eli Helsingin työpaikoista 40 % luokkaa on julkisen sektorin työpaikkoja
Kun suuri osa on korkeakouluettuja ja voivat hyvä-veli-systeemissä määritellä itselle korkeita palkkoja. Näin saadaan näyttämään , että tuottavuus kasaantuu cityyn
Mutta onko se todellista ??
Sellutehtaat toimivat vuosikymmeniä, yleensä voitollisesti. Kemijärven sulkeminen nyt vain oli tyhmää ja koneet tuottavat nyt kanadalaista hyvinvointia. Peliyhtiöt hmmm… ei ole Roviosta hirveästi viime aikoina kuulunut.
Suomessa on muitakin peliyhtiöitä, kuten esimerkiksi Supercell, jonka liikevaihto vuonna 2014 oli 1,5 miljardia ja liiketulos reilut 0,5 miljardia. Osinkoja 7 euroa per osake.
Tamperelainen peliyhtiö Colossal Order onnistui saamaan pelinsä pelialusta Steamin ladatuimmaksi peliksi (125 miljoonaa käyttäjää). Peliä on jo myyty miljoonia kopioita ja kyseessä ei ole mobiilipeli, joten sitä voidaan pitää hurjana tuloksena. En tiedä millainen sopimus heillä on julkaisijan kanssa, mutta kyllä sieltä vähän tulostakin pitäisi tulla.
Yksi peliyhtiö peittosi esimerkiksi koko turkisalan.
Ei vienti ole pelkästään tavaroita. Suomen palveluviennin arvo oli viime vuonna 23 miljardia euroa ja siinä on varmasti kasvunkin varaa. (Tiedän myös, että palveluvientiä on muualtakin kuin kaupungeista.)
Tilastokeskuksen tilastosta ”Alueella työssäkäyvät (työpaikat) muuttujina Alue, Työnantajasektori, Sukupuoli ja Vuosi” voi helposti laskeskella esim. yksityisen sektorin työpaikkojen osuuden valitsemalla ”Alueella työssäkäyvät yhteensä” ja ”Yksityinen sektori”.
Vuodelle 2012 saa tällaiset luvut yksityisen sektorin työpaikkojen osuudesta:
Espoo 68%
Helsinki 63%
Vantaa 69%
Kuopio 53%
Lahti 60%
Oulu 57%
Rovaniemi 48%
Joo’o… eikös jokun Lahdenkin pitänyt olla joku oikein teollisuuskeskittymä ja Oulun taas teknoyrityksiä pursuava Suomen piilaakso?
Sanoin: Itseasiassa en ymmärrä mitä tarkoitat taloudellisen keskittymisen negatiivisilla vaikutuksilla Suomessa? Voisitko selittää ja ehkä antaa pari viitettä? (mielellään tilastollisia tutkimuksia, ei mielipidekirjoituksia).
Jussi Heikkinen:
Helsinki ei ole harvaan asuttu keskustasta lähtien verrattuna tyyppikaupunkiin länsimaissa (vrt Rotterdam). Kasautumishaittojen osuutta tuotannontekijöiden kokonaistuottavuudelle (TFP) tulisikin tutkia Helsingille, sen seudulle ja Uudellemaalle, mihin esimerkiksi HY valitettavasti ei ole oikein ryhtynyt.
Vastaus#1: Esim. Rotterdamin ja Helsingin vertaamisessa ei ole mielestäni mitään mieltä, kun ajattelee suomalaisia etäisyyksiä. Siis mistä olet päätellyt (todisteita?) että väestön keskittymisestä Helsinkiin ja sen kehyskuntiin on ollut merkittäviä negatiivisia vaikutuksia? Ainakin kun katsoo Suomen eri alueiden kehitystä viimeisen 20 vuoden ajalta niin Uudellamaalla menee tosi hyvin kaikilla mittareilla.
Vastaus#2: TFP analyysi ei ole mikään ”ihmemenetelmä” suuntaan tai toiseen. Se on erittäin karkea menetelmä – ja totta kuten itse sanot – sen tulokset riippu mitä laitetaan yhtälöön.
Jussi Heikkinen:
Helsingissä kuten muuallakin kasautumishaittoja ovat kallis työtila, elinkulut, informaatiovirran kallistuminen, sekä ruuhkautuminen rajoittaen ja kallistaen investointeja ja nostaen työpanoksen hintaa (S. Somerpalo, Saavutettavuuden mittarit, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 13/2006). Maahanmuutto ja väestönkasvu itsessään ovat latistaneet työllisyyttä ja lisänneet julkisia kustannuksia.
Vastaus1: Tämä kommentti sai minut suuresti ihmettelemään että elämmekö samassa maailmassa. Ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta ajatuksellisesta ristiriidasta (aika suuri sellainen).
Vastaus2: Mikäli jonkin tuotteen/palvelun hinta nousee alueellisen agglemeraation myötä, niin ei minusta voida sanoa että näin on koska tapahtuu keskittymistä.
Kysymys 1: Voisiko olla että esimerkiksi työn hinta nousee koska Suomessa ei ole tarpeeksi ihmisiä Helsingin pendelöintialueella?
Kysymys 2: Voisiko olla että esimerkiksi asuntojen/kiinteistöjen hinta on korkealla koska Suomessa ei osata kaavoittaa tarpeeksi niille alueille mihin firmat haluaisivat sijoittua?
Kysymys 3: Kuinka on mahdollista että ”maahanmuutto ja väestönkasvu itsessään ovat latistaneet työllisyyttä ja lisänneet julkisia kustannuksia”??? Eikös tämä nyt ole jo aika väärin sanottu oli sitten kysyntä- tai tarjontapuolen miehiä??? Huh huh.
Kysymys 4: Miksi viittaat liikenneviraston konsultilta tilaamaan raporttiin etkä mihinkään oikeaan tieteelliseen julkaisuun?(tämä taitaa olla opinnäytetyö eli gradu tai vastaava?)
Kysymys 5: Olet kopioinut vain yhden pienen osan raportista (sen ainoan osan missä puhutaan mitään neg.vaikutuksista). Eikös raportissa puhuta sivukaupalla keskittymisen positiivisista vaikutuksista?
Jussi Heikkinen:
Kasautuminen on johtanut endogeenisesti rahoitus-, kiinteistö-, vuokraus- ja liike-elämää palvelevan toiminnan kasvuun, jossa työn tuottavuus on pienentynyt 2000-luvulla, kun keskimäärin kasvu on ollut -0,4 prosenttia vuodessa. Myös Muut palvelut-toimialan keskikasvu 2000-luvulla on ollut muita toimialoja huomattavasti vähäisempää 0,5 prosentin keskikasvulla (J. Käpylä et al. Tuottavuuden kehittäminen Suomessa, 2009, Työsuojelurahasto)
Vastaus1: Niin siis olet kopioinut hienon lauseen ko. raportista lisäten lauseen alkuun oman kommentin (veditkö tämän ihan omasta hatusta?). Mitä yrität tällä selvällä vääristelyllä?
Alkuperäinen kappale on:
”Työn tuottavuuden kasvu Rahoitus-, kiinteistö-, vuokraus- ja liike-elämää palveleva toiminta toimialalla (J+K) sekä Muut palvelut (L-P) -toimialalla on ollut vuosien 1970 ja 2006 välisenä aikana vähäistä, kun työn tuottavuus on kasvanut 1,4 kertaiseksi. Rahoitus-, kiinteistö-, vuokraus- ja liike-elämää palvelevan toiminnan työn tuottavuus on pienentynyt 2000-luvulla, kun keskimäärin kasvu on ollut -0,4 prosenttia vuodessa. Myös Muut palvelut toimialan keskikasvu 2000-luvulla on ollut muita toimialoja huomattavasti vähäisempää 0,5 prosentin keskikasvulla.( J. Käpylä et al. Tuottavuuden kehittäminen Suomessa, 2009, s.19).”
Kysymys1: Kai tajusit että yllä olevassa lainauksessa puhutaan koko maan tasosta?
Kysymys2: Voitko kuvitella mikä tuotttavuuden kehitys olisi ollut mikäli Helsingin aluetta ei olisi otettu mukaan laskelmiin?
Kysymys3: Miksi poimit tarkoituksen mukaisesti irtonaisia lauseita, niin että ne palvelevat omia tavoitteitasi?
Jussi Heikkinen:
Rattso & Stokken tutkimus “Migration and dynamic agglomeration economies; Time series evidence from Norway” ei osoita agglomeraatioetuja Norjan kaupungistumisesta (viitteitä vastaavasta on ruotsalaisissa tutkimuksissa Ruotsista). Vahva signaali, että pitäisi tehdä vastaava tutkimus Suomeen kunnille.
Vastaus: Niin Norjassa voisin kuvitellakin näin Öljyn takia, mutta onko sinulla muita viitteitä? Ko. paperi on julkaisematon työpaperi (ilmeisesti koska kukaan ei usko sen tuloksiin). Lähdekritiikkiä!
Jussi Heikkinen:
C. Antonelli et al. tutkimuksessaan Productivity growth and pecuniary knowledge externalities: An empirical analysis of agglomeration economies in European regions on osoittanut, että informaation kallistuminen on tehnyt tyhjäksi vastaavan kasautumisedun kyseisten toimialojen TFP:n kannalta-Euroopan kehittyneimmillä alueilla kuten Suomessa. Enemmänkin olisi listata, mutta rajataan tähän.
Vastaus: Ei minun lukemassa paperissa puhuta mitään Suomesta? Ja analyysi on tehty Euroopan tasolla käyttäen erimaiden vanhalla NUTS2 tasolla (5kpl Suomessa) ja erittäin karkeaa korrelaatiota kuvaavaa menetelmää. Ja jos luin paperin äkkiseltään oikein niin eikö voitaisi myös sanoa juuri päin vastoin kuin yllä väitit? Ei ole todellakaan vakuuttavaa. Ainakin ne minun viitteet oli parempia. Lisää viitteitä kiitos!
Jussi Heikkinen:
TFP:ssä inputteja ovat inputit tuotantoon kuten työpanos ja pääomapanos. Maan hinta ja välituotteiden hinnat ovat muun muassa sellaisia ja ne vähentävät kasautumiseduille jäävää tuottavuuden osaa. Se koskee kaikkia toimialoja, niin segregaatiossa voittavia kuin häviäjiä. Kasautuessa maan hinta nousee ja se kallistaa työtilan hintaa. Toimialojen on kuristettava työtilaa, mikä myös rajaa investointimahdollisuuksia. Huomaa tässä, että tarkastelen kannattavuutta ja tuottavuutta samassa yhteydessä. Työtilavuokrat toki näkyvät kansantaloudessa bkt:ssa joidenkin saamina vuokratuloina. En käsittänyt, mitä tarkoitit “vaihtoehtoisella ulottuvuudella”.
Vastaus1: En saa tekstistäsi mitään selvää.
Vastaus2: Työtilan kallistuminen ei ole suoraan
keskittymisen negatiivinen ulkoisvaikutus.
Vastaus3: Kannattavuus ei ole tuottavuus!!!!!
Vastaus4: Mikä olisi vaihtoehtoinen ulottuvuus eli niin sanottu kontrafaktuaali? Eli pyritään rajoittamaan asunto/toimistotilan rakentamista pk-seudulle? Tämäkö laskisi hintoja?
Kommentti: alan ehkä pikkuhiljaa ymmärtää, että mitä tarkoitat ” informaatiovirran kallistumisella”. Huoh.
Ylipäänsä ei pidä sekoittaa yritysten kannattavuutta ja tuottavuutta. Vaikka tuottavuuden nousu menisikin palkkoihin eikä yritysten voittoihin, se on silti tuottavuuden nousua. Tämän keskustalaisen ajattelutavan mukaan koko Suomen sadan vuoden talouskasvu on ollut suurimmalta osalta turhaa, koska se onkin nostanut palkkoja eikä voittoja.
Supercellillä on töissä 150 ihmistä, turkisalalla 20000. Verotuloja Supercell voi tuottaa enemmän kuin turkisala.
Viidepelimaailmassa isot jyräävät, koska mainostaminen vie rahaa. Supecellkin käytti mainostamiseen 400milj.€. Hyötypelien kehitys ja käyttöliittymien pelillistäminen tullee tulevaisuudessa olemaan tärkeämpi työllisyyden kannalta.
Isoissa kaupungeissa on usein paljon houkutuksia, niin hyviä kuin myöskin paheiksi mainittuja. (On niitä toki muuallakin, mutta ei ehkä yhtä tiheässä!) Internet ja peliala on tuonut osan paheista jokaisen ulottuville. Miten paljon koukuttavuutta löytyy pelialan mitalin kääntöpuolelta? Yksinkertaistaen voisi ajatella, että mitä koukuttavampi peli, sen tuottoisampi se myös on.
Mahdolliset ongelmat liittynevät pelaamisessa ainakin ajan ja rahan käytön allokointiin yksilökohtaisesti. Missä mahtaa mennä niiden osalta sopiva (yksilökohtainen?) raja, jota ei pitäisi ylittää? Hankalaksi asian tekee varmaankin se, että niitä, jotka jäävät koukkuun pahasti, lienee suhteellisesti ottaen vain aika pieni osa väestöstä. Ongelman olemassaoloa se ei kuitenkaan poista.
Rahoittaako kukaan (TEKES?) pelialaan liittyvien, vähän ikävänpuoleistenkin asioiden tutkimusta?
Tutkitusti kasautumishaittojen takia TFP alenee ja toimialojen kustannukset kasvavat. Elinkeinojen ja asukkaiden tiivistymiselle kohti keskustaa onkin optimijyrkkyys ja optimaalinen maksimi tiíveys, jonka takia useimmat kaupungit jäävät pieniksi tai kehittyvät laajemmiksi. Gunnar Myrdalin alueellisen epätasapainon malli selittää omalta osaltaan ja soveltuvin osin, miten tiiveyden optimi kuitenkin toisinaan ylittyy. Segregaation jatkuminen tuottavuuspyramidin huipulla selittää osan. Suuret gdp:n tuottajat kuten tukku- ja vähittäiskauppa, sosiaali- ja terveyshuolto, koulutus, kiinteistö- ja vuokraustoiminta, kuljetus ja osin viestintä ovat siellä missä ihmiset eivätkä voi poistua, jolloin toimintaympäristön ja kustannusten nousua korjataan työllisyyden ja palvelun tason kustannuksella (vrt. HUS). Ihmiset taas pyrkivät sinne, missä on elinkeinoja. Kyseessä on noidankehä, jossa yksilö tai yritys ei näe kokonaisuutta ja kykenee toimimaan oman etunsa mukaisesti vain rajoitetusti sekä toimii kokonaisedun vastaisesti, kun tiivistymistä optimin yli tietoisesti edistetään julkisvallan proaktiivisilla asuttamispäätöksillä.
Yritykset usein suunnittelevat sijoittumisstrategiansa odotteiden ja uskomusten sekä pääomaintressien mukaisesti, eivät hetkellisten ja vertailevien TFP indikaatioiden perusteella. Ennuste 250000 uudesta asukkaasta Helsinkiin voi arkkitehti-, akustiikka- tai taksifirmalle merkitä riskiperusteista sijoittumispäätöstä Helsinkiin, jossa kilpailun ja kasautumishaittojen takia jääminen Jyväskylään tai Joensuuhun olisi sittenkin ollut tuottavampi vaihtoehto.
Suomi on alueellisesti suuri maa, jossa on voimakkaita paikallisidentiteettejä. Pohjalaisena karpaasina minua ei kiinnosta pääkaupunkiseuduksi kutistetun tai keskitetyn Suomen menestys globaalissa talouskilpailussa. Miksi kiinnostaisi – onko ”Suomi” tai ”suomalaisuus” itseisarvo?
Minua kiinnostaa kotiseutuni Keski-Pohjanmaa, sen talous, luonto ja kulttuuri. Jo nyt olen usein kuin vieras kodissani, kun Helsinkiin keskitetty kulttuurielämä syytää televisiosta yksipuolisen postmodernistista tuubaansa. Kasautusmishyötyjä?
Tätä sekoitusta ei kukaan ole tehnyt. Palkkojen ja muun yritysten toimintaympäristön hinnan nousun päivittely kannattavuuden ja kilpailukyvyn osalta, joka on kai enneminkin kokoomuslaista ajattelutapaa, on toki aiheellista ja eräs motiivi TFP laskennalle. Jos toisaalta kokonaistuottavuus (meni sitten palkkoihin, investointeihin etc ) ei Helsingissä kasva kuten muualla Helsingin tiivistymisestä johtuen, on aluepolitiikassa vikaa.
Maailmassa on tuhansia kanavia, valitse sieltä omasi. Ehkäpä TV7 sopisi sinulle?
Mä en allekirjoita että kasautumishaittoja Helsingin (+naapureiden) kaltaisesta n 1 miljooonan asukkaan pääkaupungista olisi muuta kuin liikentestä aiheutuvat, mutta nekin ovat ehkäistätävissä. Muut haitat ovat sitten kaupungistumisvastustajan omassa pääkopassa. Mutta hyötyjä on sitten vaikka huru mycket.
Suomessa on vapaaehtoista muuttaa pois synnynseuduiltaan. Mutta jos töitä tai koulutautumismahdollisuuksia ei ole, niin vaihtoehtona on elää kokonaan töitä vailla esim vanhempiensa rahoilla tai yrittää elättää itsensä jonkinlaisena yrittäjänä tai luontaistaloudesta.
Nykyisin hehkutetaan yrittäjyyden merkitystä. Se on ihan hyvä asia että ihmiset yrittävät, ainakin jossain vaiheessa elämäänsä, mutta jos ”yrittäjyys” olisi Suomessa pakollista, niin meillä olisi hyvin pärjäävien lisäksi helkkaristi paljon enemmän heikosti pärjääviä konkurssin partaalla olevia yrittäjiä. Siksi on paras että osa väestöstä työllistää itsensä isojen työnantajien palveluksessa, jotka generoivat töitä suurelle joukolle eikä tarvitse ottaa riskejä siitä että homma menee pieleen.
Yrittäjähenkiset ovat sitä mieltä että heidän vastakohtansa ovat ”byrokraatit”. Eli virkamiehet kaupungeissa jotka eivät heidän mielesstään tee mitään. Fakta on että he valvovat että ihmiset noudattavat lakeja. Että yrittäjä maksaa palkkaa työntekijöilleen eikä pidä heitä orjina esim, tai että yrittäjä noudattaa nopeusrajoituksia kun ajaa autoa. Ristiriitaisuuksia syntyy siksi että järjestetyn demokraattisen yhteiskunnan edut ja joidenkin yksittäisten kansalaisten edut eivät aina ole samat, mutta niillä säännöillä mennään.
Joka tapauksessa muuttoliikettä on kaupunkeihin päin, yleensä ensimmäisenä lähtevät ne nuoret jortka kokevat että heidän enemmän kirjaviisauteen perustuvaa osaamistaan ja työtaitojaan ei pienellä paikkakunnilla arvosteta. Tämä joukko on naisvaltainen, ja siksi pienille paikkakunnille syntyy ylijäämämiesten joukko joka joutuu elämään osan parhaista vuosistaan ilman naispuolista kumppania. Jossain vaiheessa osa niistäkin miehistä lähtee kaupunkeihin, siinä vaiheessa kun on hankittu sellainen koulutus ja varallisuus että pärjää siellä.
Se joka keksii ratkaisun sille miksi nuoret naiset muuttavat kaupunkeihin, on keksinyt ratkaisun koko ongelmaan. Onko Keskustan talousmaantieteellisen työryhmän tavoite että eläminen kaupungissa tehdään niin helvetilliseksi että naiset eivät muuttaisi niihin? Tai säätää joku Sharia-laki estämään naisten kouluttautumista, että suurin osa heistä jäisi emäntä- ja piikahommiiin maatiloille ja maaseudun pikkuyrityksiin?
Helsinki on ennen vuotta 1990 itsenäistyneiden Eurooppalaisten valtioiden pienin pääkaupunki jos ihan pienimpiä lilliputtivaltioita ei lasketa luukuun. Keskustalaisten huoli että Helsinki kasvaa liian suureksi on silkkaa liioittelua.
Hollannin talousalueen kasautumishaittojen TFP tutkimuksesta olen jo antanut viitteen M. Rizov et al., Is there a limit to agglomeration? Evidence from productivity of Dutch firms. Kasautumishaitat alkavat näkyä ja dominoida siellä relevantilla asukastiheydellä verrattuna Helsingin kaupunkitaajamaan tai pääkaupunkiseutuun. On turhaa väittää, että käytetty aluejaottelu tai koko Hollannin tiiviimpi keskimääräinen asukastiheys estäisi soveltamasta tulosta indikatiivisesti Helsinkiin, joka voisi korvata Rotterdamin, ja siitä laajemmalle alueelle Helsingin seutukunnassa.
Suosittelen Helsingin tarkastelua vuodesta 2000, josta alkaen annoin tuottavuuden ja työllisyysasteen sekä työpaikkojen määrien per asukas kehityksen Helsingille, sen seutukunnalle ja koko maalle aiemmin täällä toisessa keskustelussa tukemaan sanomaani. Poikkeuksellinen taloutemme romahduspiste ei ole hyvä vertailukohta.
Vastaukseni 1; Kasautumisessa työn hinta nousee alueen hintatason ja ruuhkan kasvaessa. Kausaliteetti on mainittu yleensä kaikissa agglomeraation julkaisuissa. ”On the diseconomy side, United Nations data (UNCHS) suggests that, typically around the world, moving from a city of 250,000 to one of 2.5 million is associated empirically with a 80% increase in commuting times and housing rental prices” (Henderson, 2002). Juttelin helsinkiläisen taksifirman pomon kanssa. Kuljettajia olisi tungokseen, mutta kannattavalle toiminnalle sopivalla palkalla ei juuri hänen mukaansa, koska kallis asuminen alueella nostaa palkkapyyntöjä.
Vastaukseni 2: Kasautuminen nostaa geneerisesti ja tutkitusti maan, asuntojen ja kiinteistöjen hintaa. Tämäkin kausaliteetti mainitaan järjestään agglomeraatiokirjallisuudessa. Rakentaminen olisi ratkaisu, jos kasautuminen lakkaisi tai rakennettaisiin kysyntää enemmän. Kuten Oikarainenkin totesi, vapailla markkinoilla tarjonnan kasvu ei hintatason noustessa ole niin suuri, etteivät hinnat nousisi edelleen (kaavoituksesta riippumatta; oma kommenttini). Jos proaktiivisesti halutaan kasauttaa (vaikka kaavoittamalla), tarjonta luo lisää kysyntää (lisää väkeä ja lisää ekonomisen aktiviteetin tiheyttä) ja oravanpyörä hintojen nousulle ja palkkojen nousulle on valmis (olen kuvannut tämän päättelyketjun jo aikaisemmin täällä toisessa keskusteluketjussa).
Vastaukseni 3: Tiedät itsekin, että siirtolaisten työllistyminen ja työllisyysaste on kantaväestöä heikompi useista syistä. Siirtolaisten työurat jäävät lyhyemmiksi kuin kantaväestöllä (Pellervo tutkii parhaillaan kuinka paljon), mutta he jäävät eläkkeelle ja hoidettaviksi Suomeen ja rasittavat siten julkisen sektorin kestävyyttä. Helsingin kaupungin väestönkasvusta on vuoden 2000 jälkeen 60 % ollut siirtolaisuutta.
Vastaukseni 4; Lue sitten J.V Henderson, ”Cities and Development”, 2010 tai X.-P. Zheng, ” Determinants of agglomeration economies and diseconomies: empirical evidence from Tokyo”, 2001; Agglomeraatiohaittoja on lueteltu järjestään kaikissa agglomeraatiopapereissa ja olen tainnut listata niitä täällä keskusteluketjuissa jo toistakymmentä.
Vastaukseni 5; Helsingin seudun ja suurimpien muiden kaupunkikeskittymien tuottavuuden kehitys Käpylän mainitsemilla tuotannonalueilla dominoi koko maan vastaavia. Tarkistele vaikka tilastokeskuksen aluetilinpidon tiedoista.
Huom: kun käytän suoraa viittausta muualla sanottuun tekstiin, käytän lainausmerkkejä keskustelupalstoilla. Muutoin viittaukseni on vain jotain tiettyä tarkoitusta varten, kuten nyt noihin huonoihin Helsingin kehityslukuarvoihin.
Vastaukseni 1: Tarkistin Rattson ja Stokken työn metodin ja sen matemaattisen taustan, enkä havainnut virhettä. Annoin ylempänä M. Rizov et al TFP tutkimuspaperin Hollannin talousalueelta, johon voit myös tutustua agglomeraatiohaittojen dominanssin osalta. Musta öljy sen koommin kuin kalaöljy ei ole oleellinen näissä töissä agglomeraatioetujen kompensoitumisessa.
Vastaukseni 2: Antonellin paperissa tutkittiin kasautumisessa syntyvän lisätiedon (innovaatioaktiviteettien), jota tänään esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoitus taas kerran hehkuttaa, kokonaisvaikutusta tuottavuuteen. Karkea tai ei, annetussa taulukossa
Suomen osalta (luokka 2) TFP tältä osin oli negatiivinen.
Vastaukseni 3: Jos rakentamista rajoitetaan kasautumisalueella, väestönkasvu ja ekonomisen aktiviteetin lisäys ohjautuu muualle ja alueen asuntokysyntää jää nostamaan paine asumisväljyyteen ja mahdollinen korkean ja matalan tuottavuuden segregaation eteneminen. Edellinen on etenkin lisätarjonnan luomaa ja jälkimmäinen jää siten pääasialliseksi. Hintatason nousun hidastumisen voi osoittaa tällaisessa tapauksessa simuloimalla.
Vastauksení 4; Oman työurani aikana en havainnut mitään etua tiedon siirtymisessä tutkimusprojektien ja ryhmien vetäjänä siitä, että Otaniemeen oli keskittynyt paljon osaajia. Jos olet ollut tutkimusmaailmassa, tiedät, että tärkein tieto on ulkomailla, kirjoissa, artikkeleissa ja internetissä ja kansainvälisissä konferensseissa, eikä se Helsinkiä tiivistämällä tule lähemmäksi. Sitä paitsi Otaniemessäkin tutkijoiden spesiaalialat ovat samankin käytävän sisällä niin erilaiset, etteivät ne hyödytä toisiaan, vaikka kuinka törmäiltäisiin käytävillä tai lounaspaikoissa. Tuoreessa Helsingin kaupungin tutkimuksessa Viikin työssäkäyntialueella firmoilla ei ollut toistensa kanssa mitään tekemistä (sijoittuminen oli sattuman varaista). Voin kyllä ymmärtää viihdealan ja sanomalehtimiesten toimialoja. Siellä tiedon lähileviäminen lisännee tuottavuutta. Mutta rahoitusalalla tämä juttu alkaa olla jo enemmänkin klisee. Yleensä tutkittu seikka on työntekijän siirtyminen työpaikasta toiseen ja tiedon siirtyminen tätä kautta. Tämäkin on kovin toimialakohtainen eikä juuri ole oleellinen tuottavuutta nouseva tekijä kaupunkitaajaman sisällä. Rekrytoinnit ulkomailta ovat joskus hyödyllisiä osaamisammateissa.
Jos kasautuminen lisää kiinteistöjen arvoa ja mnostaa palkkoja, se taityaa silloin merkitä, että on kasautumishyötyjä eikä -haittoja.
Mutta miksi ihmeessä vertaan Helsinkiä Rotterdamiin, joka on elinkeinorakebteeltaan aivan toisenlainen. Vertaa Amsterdamiin. Kasautumishyödyt eivät koske teollisuutta eivätkä satamaa, vaan jälkiteollisia ammatteja.
Matti Vanhasen ”asuntopoliittinen työryhmä” sorvaa parhaillaan sitä, että miten voidaan kasvattaa asuntorakentamista kasvukeskusten ulkopuolella.
Siis, halutaan rakentaa lisää tyhjiä asuntoja alueille, joissa edes olemassaolevat asunnot eivät kiinnosta ketään ja ovat lähes arvottomia.
Kuvitteleeko kepulaiset ihan oikeasti, että jos rakennetaan Utsjoelle 10 000 asuntoa, niin sitten Utsjoelle muuttaa 10 000 ihmistä?
Miten idiootteja ihmisten täytyy olla, että suostuvat edes keskustelemaan asuntotuotannon lisäämisestä _kasvukeskusten ulkopuolella_?
Jos esittämäsi pitäisi paikkansa, niin kerroppa minkä ihmeen takia maakuntien tehokkaammat firmat halvempine työntekijöineen eivät yksinkertaisesti kilpaile ruuhkautumisen ja palkkakustanusten kanssa taistelevien pk-seudun firmoja suohon?
Miten on mahdollista, että kalliimmalla kulurakenteella ja tehottomammin toimivat yritykset pärjäävät ollenkaan? Miksei asiantuntijatyö karkaa maakuntiin?
Vanhanen, muistaakseni, kannatti rakentamista nurmijärviin, ei utsjokiin. Kehyskuntien ulkosyrjällä olevan savipellon hinta saattaa kohota kummasti, jos saadaan suunnattua kasvu sinne eikä Helsinkiin. Että kyllä tästäkin versiosta olisi hyötyä, jollekulle.
Vastasin tähän kysymykseen yllä (tänään klo 8.34 kirjatulla) yleisellä tasolla.
Kasautumistaloutta voi tutkia tuotannontekijöiden kokonaistuottavuudesta A vaikka muodossa A=O/LK, jossa O on tuotos, ja L on työpanos ja K pääomapanos. Voit tutkia A:n logaritmin muutoksista, onko O kasvanut panoksiin nähden enemmän vai vähemmän kaupungin tiivistyessä (kuuluisa työ superlineaarisesta havainnosta kaupunkien koon suhteen on Bettencourtin ja Westin Naturessa julkaisema ”A unified theory of urban living”, jota minä nyt olen oikeastaan kritisoinut epäsuorasti).
Tuottavuuden super- tai supralineaarisuus voi aiheutua myös muista syistä kuin kasautumistaloudesta (esimerkiksi teknologian kehityksestä tai huonoista ilmoista), mutta kasautumisvaikutus sisältyy joka tapauksessa joko negatiivisena tai positiivisena suureeseen A. On oleellista, minkä input suureiden suhteen A edellä kirjoitetaan (ei siis pelkästään L ja K), jotta saamme kaikista kasautumisvaikutuksista tietoa. Input suureissa pitäisi siis olla moninaisia mittakaavavaikutuksia markkinapotentiaalista työmarkkinoihin ja tiedon saantiin ja ruuhkista poissaoloihin ja työtilan ahtauteen, jotta ymmärrämme kasautumista. Yksi tapa on lisätä kaikki tai tärkeimmät kasautumishaitat inputeiksi ja katsoa, jääkö superlineaarisuutta jäljelle lainkaan, jolloin tiedetään, että kaikki kasautumisetu on kompensoitunut haitoilla.
Ja vastauksena kysymykseesi, siellä pitää olla inputtina myös kasautumisesta aiheutuvan hintatason nousun aiheuttama kohonnut työpalkkakustannus ja työtilan vuokrakustannus, koska nekin sitten vähentävät tuottavuuden superlineaarisuutta. Jos tuottavuuden nousu tai arvonlisäyksen muutos muutoin siirtyy työpalkkaan tai vuokraan ilman erityistä yhteyttä kasautumiseen, niin silloin niiden lisääminen inputeiksi ei ole oleellista.
On sama, mitä osaa korkean asukastiheyden alueesta Helsinki kuvitellaan osaksi Hollannin tutkimuksessa. Pääasia on se, että asukastiheydet ja niiden spatiaalinen hajonta keskuksesta ovat suuruusluokassa saman tyyppiset kuin keskimäärin tutkimuksessa jossain alueessa.
Kävin laskemassa Tilastokeskuksen aluetilinpidosta Helsingin seutukunnan arvonlisäykset per työläinen kyseisille toimialoille 2000-2012. Seuraavassa luvut (M€/työläinen)
Rahoitus ja vakuutus
2000: 0.09
2012 0.108
Kiinteistöt, ammatillinen, tieteellinen ja teknillinen toiminta
2000: 0.06
2012: 0.073
Asuntojen vuokraus ja hallinta
2000: 1.52
2012: 1.77
Nämä ovat käypiin hintoihin, joten hintaindeksillä korjattuna reaalimuutoksista tulee nähtävästi negatiivisia kuten Käpylän antamista koko Suomen luvuista. Lausumani oli siten oikea.
Vertailun vuoksi ns. suurissa gdp toimialoissa (edellä kiinteistötoiminta etc on myös suuri) suhteellinen kasvu on isompi:
Tukku- ja vähittäiskauppa
2000: 0.051
2012: 0.076
Terveys ja sosiaalipalvelut
2000: 0.03
2012: 0.045
Ei se kyllä ollut mikään vastaus. Miksi suurin osa yrityksistä ei löhde kalliklta alueelta? On se ihme hommaa, kjn firmat eivät voi poistua vaikkapa 100 tai 200 km johonkin suuntaan, kun ne kumminkin voivat helpostikin siirtää toimintoja Viroon, Puolaan tai jopa Intiaan ja Kiinaan saakka.
Toisin sanoen selityksesi, ettei ne nyt vaan voi, on ihan tuulesta temmarru.
Taitaa olla jotain outoa tilastossa esim Rovanimen kohdalla se antaa kunnan työntekijöiden määräksi yli 7000 henkeä.Rovaniemen kaupungin sivuilta näkee, että Rovaniemen kaupungin henkilöstön määrä on n 3200 .Vaikka mukaan lasketaaan yhtiöt niin henkilökunnaksi jää 3500 eli puolet Tilastokeskuksen luvusta ????
Pari kommenttia:
1. Korrelaatio ei ole todiste kausaliteetistä eli syy-seuraussuhteesta.Kun TFP papereissa (jotka olet luetellut aikaisemmin) puhutaan muuttujien välisestä yhteydestä (”relationship” tai ”association between variables” englanniksi) niin puhutaan muuttujien välisestä korrelaatiosta. Tällöin ei voi sanoa että mitään tarkkaa syy-seuraus-suhteesta.Tähän pystytän hyvin harvoin.
2. Jos yhdistät mielessäsi maahanmuuton ongelmat, väestön kasvun ja agglomeraation negatiivisuuden pk-seudulla niin anna mennä vaan. Voit kirjoittaa aiheesta vaikka nokkealan pamfletin, jossa ehdotat väestön siirrettämistä maakuntiin. Muista myös erotella tarkkaan eri väestönryhmät.
3.Hyvä että tarkistit Rattson ja Stokken työn henkilökohtaisesti. Itse tein saman ja päädyin päinvastaiseen lopputulemaan. Ken tietää kuka on oikeassa…
4.Antonellin paperi (Productivity Growth and Pecuniary Knowledge Externalities:An Empirical
Analysis of Agglomeration Economies in European Regions, Economic geography, 2010) menee samaan kategoriaan, eli olen kanssasi eri mieltä.Paperissahan esitellään teoreettinen malli ja sitä seuraava empiirinen osuus ei ole kovin kunnianhimoinen (koska se ei ole paperin pääasia).
Minun lukemassa versiossa (journalin sivuilta) ei ole mitään taulukkoa jossa olisi Suomi jotenkin eriteltynä. En edes tiedä kuinka se voisi olla mahdollista kun N (”otoskoko”) on niin pieni. Ja vielä kerran tämä paperi näyttää korrelaation, ei muuta.
5. Minä kun en pääse juttelemaan taksimiesten kanssa niin en osaa sanoa muuta kuin että jos pk-seudulla olisi vähemmän populaa, niin eikös kyydittäviäkin olisi vähemmän? En vain ymmärrä sinun logiikkaa kun se menee juuri vastoin omaani.
6. Ymmärränkö nyt varmasti oikein…Ehdotat siis että rakentamista pitäisi rajoittaa alueilla joissa tapahtuu kasautumista? (kuten pk-seudulla) Ja uskot että tämä lopulta laskisi asuntojen/kiinteistöjen/palkkojen hintoja ja samalla tuottavuus kasvaisi Suomessa nopeammin kun päästäisiin eroon keskittymisen negatiivisista vaikutuksista? Yrittäisitkö vielä kertaalleen selittää yksinkertaisesti että kuinka se menee? Minne siirtäisit väistöä pk-seudulta?
Lopuksi, ethän puhu asioista kuin ne ovat itsestään selviä. Itse olen oppinut että mitä enemmän opin, niin sitä kriittisemmäksi tulen. Voisitko mitenkään nähdä, että olisi mahdollista jos olisitkin väärässä? Esim. että mikäli pk-seudulle rakennettaisiin paljon lisää asuntoja niin se olisi pos. asia kokonaistuottavuuden kannalta? (ja hyvinvoinnin)
Turkisalan luvut 20000 työllisestä on ihan fuulaa, samanlainen kuin telakka-alan työllistämisluvut. Siinä on laskettu kaikki vähänkin alalta töitä saavat mm. koko rehuteollisuus ja sille kalastavat. Todellinen luku on 2950 henkilöä. ((Lähde: PTT / Turkissalan kokonaistaloudellinen merkitys. Julkaistu Turkistalous-lehdessä 7/2013)
Entäs kuntayhtymät? Keskussairaalasta pärähtää jo joku 1600 naamaa lisää ja sitten vielä pitäisi laskea mukaan mm. amitsu, amk jne.
Sellainen haitta Helsingin seudun kasautumisesta syntyy, että eri alueille ja toimijoille kehittyy varaa nimbyilyyn. Jos esim. kaupunginosat joutuisivat kilpailemaan keskenään ja rahoittamaan omaa toimintaansa, tonttitarjontaan voisi syntyä uudenlaista dynamiikkaa. O.S. on maininnut esimerkkinä Talin golfkentän, jonka haltija voisi mielellään rakentaa sinne taloja, jos saisi kaavoitushyödyn itselleen… Keskusjohtoinen ja mahdollisimman suuri kiinteistökunta voi olla hyvä laajemman maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, mutta enemmän rakennusoikeutta ja halvempia tontteja voitaisiin saada, jos olisi enemmän kilpailua.
Jos väitteesi on totta, niin minkä takia yritykset, tutkimuslaitokset, jopa yliopistot käyttävät paljon vaivaa ja rahaa osaajien rekrytointiin myös Suomesta? Tällainen rekrytointi on paljon helpompaa isojen kaupunkiseutujen sisällä, jolloin puolison ei tarvitse vaihtaa työpaikkaa.
Rekrytointi ei ole ainoa keino hyödyntää toisten osaamista. Sitä voi myös yksinkertaisesti ostaa, jos sitä on tarjolla. Helsingin seudun erityinen etu on, että siellä on hyvin monipuolinen ja runsas kaupallinen osaamistarjonta, esim. korkeakouluja, tutkimusyksikköjä, laki-, patentti-,konsultti-, suunnittelu-, mainos- jne. toimistoja.
Kaupunkien päättäjiä pitää tukea valtion taholta niin, että yliopisto- ja korkeakouluverkkoja ei harvenneta. Jokaisen kaupunkialueen olisi löydettävä omat vahvuusalueensa ja keskityttävä niihin ja tukea uusien korkean osaamisen työpaikkojen syntyä. Yhteistyö muiden kaupunkien kanssa tietysti suotavaa ja internetin avulla myös helppoa ja mahdollista. Suomen megakaupunki voidaan synnyttää netissä.
Listaamani selitykset 1) alueellinen epätasapainon malli, 2) segregaatio, ja 3) asiakaspintoihin kiinnittyminen ovat kyllä relevantteja vastauksia kysymykseesi, kun niitä aikansa pohtii. Ehkä on kuitenkin syytä lisätä, että Helsingissä useiden yritysten osalla on ongelmana tuottavuuden kasvun hiipuminen tai jopa muuttuminen negatiiviseksi. Tuottavuus voi olla kuitenkin yhä suurempi kuin muualla, jonka takia ne eivät toistaiseksi näe siirtymistä aiheelliseksi. Tai, jos ollaan kannattavuuden rajoilla, liikkeen strategia uskoo kasvavaan markkinaosuuteen kaupungin suunnitellessa kasvua. Markkinapotentiaalin arvioiden ohella harvemmin huomioidaan kasautumishaittojen merkitystä. Monilla toimialoilla myös liikkeen siirtäminen on niin iso ja riskaabeli päätös, että siihen ei ryhdytä edes konkurssin häämöttäessä.
Ja julkinen taloushan pysyy asiakaspinnassa aina.
Yritysten strategisessa suunnittelussa kyllä osataan olla käsi pulssilla ja ennakoida sitä, mihin suuntaan ihmiset kerääntyvät ja markkinat kehittyvät tulevaisuudessa. Se, minkä edessä yritykset ovat suojattomampia, ovat ideologiset täyskäännökset politiikassa. Nyt kun meillä on yksi täysin ja toinen melkein kaupunkivastainen puole hallituksessa, niin täytyy toivoa, etteivät ne voimiensa tunnossa saa tehtyä mitään hätiköityä. Heikkinenkin näyttää ajattelevan, että yritysstrategialla on joku yläraja, jonka yläpuolelle kallispalkkaisten johtajien kyvyt eivät enää ulotu, vaan niitä pitää auttaa suoriutumaan omista tehtävistään.
Mitä mahtavat olla nämä ’julkisvallan proaktiiviset asuttamispäätökset’? (Vastaavaa kysyin jo aikaisemmin). Pitäisikö asuntojen kaavoittaminen lopettaa, kun asukastiheys ylittää x as/km2?
Useimmiten työhön koulutetaan kuin saadaan rekrytoinnilla yritykselle aiemmin tuntematonta kokemusta. Toimialakohtaistahan tämä toki kuitenkin (vrt viihde; teatterit, elokuvat etc) on. Helsingin suurilla gdp toimialoilla kuten tukku- ja vähittäiskaupassa, terveys- ja sosiaalipalveluissa, viestinnässä ja kiinteistöpalveluissa ja kuljetuksessa ei kilpailijoilla kaupungin sisällä nykypäivänä voi olla enää sellaisia tuottavuuteen merkittävästi vaikuttavia osaamiskomponentteja, että työpaikan vaihdot lisäisivät kollektiivisesti yritysten tuottavuutta. Tuottavuusideat tulevat ja haetaan yleensä ulkomailta, tuotekehityksessä ja tutkimuksessa erityisesti ja sitä enemmän, mitä erikoistuneempi ala on.
Osaamisen ostaminen liittyy sitten enemmänkin erikoistumisen kasautumisetuun, jota tietysti kaupungistuminen edistää. Toisaalta kommenttini liittyi Antonellin paperiin, jossa osoitettiin ettei tiivistämisen edistämä ostettu osaaminen kehittyneillä Euroopan alueilla kuten Suomessa lisää tuottavuutta rahassa (vrt. patentit).
Kasautumisen etenemistä tulisi rajoittaa alueilla, joissa tuotannontekijöiden kokonaistuottavuuden laskenta osoittaa tuottavuuden kasvun hiipumista tiivistämisen seurauksena harvemmin asuttuun talousalueeseen nähden. Kasautumisen rajoittamiselle on välttämätöntä, että yleiskaava ei tiivistä huomattavien uudisrakennusalueiden suunnitelmilla.
Suuret gdp toimialat (tukku- ja vähittäiskauppa, terveys- ja sosiaalipalvelut, viestintä, kuljetus, koulutus etc) seuraavat asiakaspintaa, joten asukas- ja elinkeinotiheys asettunevat optimaaliseen spatiaaliseen profiiliin CBD alueelta ulospäin kokonaistuottavuuden kasvun kannalta.
Kasautumisen rajoittaminen ei estä välttämättä segregaation jatkumista, joka voi johtaa CBD (central business district) keskuksen edelleen kallistumiseen.
Korkeaa tuottavuutta on aiheellista ohjata ulos CBD:stä aluepolitiikalla havaittaviin kasvualueisiin. Väestöä ei siirretä, se siirtyy, jos on siirtyäkseen. Anekdootiksi asiaan liittyen: S. Ke on tutkimuksessaan ”The pathways from industrial agglomeration to TFP growth – the experience of chinese cities for 2001-2010” antanut seuraavat aluepoliittiset ohjeistukset Kiinalle
”Important policy implications are derived from the empirical findings. Smaller cities should develop an industrial base that passes a critical mass. Larger cities should continue to direct new development and relocate existing firms to planned, less congested industrial districts. Provincial and sub-provincial level cities should specialize and diversify in advanced producer services and headquarters economies, rather than manufacturing.”
Yksinkertaistettu ”vain umpikorttelia Helsinkiin” -agenda ei uskalla sanoa sitä, että toimiva kantakaupungin laajentaminen edellyttäisi Taka-Töölön, Vallilan ja Kumpulan avokortteleiden merkittävää täydennysrakentamista. Kauempana ollaan yhä kaukana keskustasta ja sen palveluista, muualla lähiasukaspohja ei silti riitä kantakaupunkimaisiin palveluihin.
Nyt en ymmärrä yhtään.
Jos yrityksen hallitus/johto haluaa hankkia aiemmin tuntematonta kokemusta yritykseen, se tapahtuu nimenomaan joko ostamalla a.o. palvelu ulkopuolelta (joka on rutiini johdon päätös) tai rekrytoimalla kokonainen tarvittava tiimi esimerkiksi ostamalla halutun alan yritys.
Yksi pääskynen ei kesää tee, ja koulutus on aivan liian hidas tie.
Yksilöjen rekrytoinnit tapahtuvat nimenomaan enemmän tai vähemmän käynnissä oleviin hankkeisiin ja busineksiin.
Kiitoksia mielenkiintoisista artikkeliviitteistä, itse ehdottaisin sinulle tutustumista esim. knowledge spillover-tutkimukseen. Minun osaltani tässäpä tämä.
En nyt vielä lopeta, kun luin tämän kommenttisi.
Ehkä alan ymmärtää näkökulmaasi, mutta se perustuu vääriin premisseihin ja mittareihin.
Suomi tarvitsee joko vientiä tai jatkuvaa ulkomaista sijoitusvirtaa rahoittaakseen asukkaittensa nykyisen tasoista hyvinvoinnitia.
Synnyttävätkö nuo mainitsemasi Helsingin suuret GDP-toimialat tuota tarvittua vientiä tai jatkuvaa sijoitusvirtaa, vai ovatko ne enemmänkin niiden mahdollistajia ja mahdollistamia?
Sinun korostamasi toimialat eivät ole Suomen vaurauden vetureita, ja asikaspintaa on myös Suomen ulkopuolella.
Vienti on tärkeä kuten sanot. Esille nostamillani toimialoilla halusin vain kuvata populaation ja eniten gdp:tä tekevien toimialojen sijoittumisen keskinäisriippuvuutta kaupunkikeskuksesta lähtien vastineeksi provosoivalle kysymykselle, miksi yrityksiä sitten on Helsingissä, kun kasautumishaitat ovat siellä.
Vientiyritysten ja sen osien (myynti, tuotanto)sijoittuminen on oma kysymyksensä. Käsittääkseni valtaosa vientituotannosta ja myös myyntityöstä tehdään Helsingin ulkopuolella.
90% ihmisistä asuu Helsingin ulkopuolella.
Mielestäni ei ole kohtuutonta odottaa, että 90% osuus väestöstä saa aikaan vientiä ja tekee ehkäpä jopa vientimarkkinointia.
Jos ajatellaan Vanhan Testamentin mukaan eli vienti on vain valmistava teollisuus, niin varmaan on niin, mutta tietotyöstä suurin osa tehdään suurimmissa kaupungeissamme.
Kansainväliset korkean teknologian suuryritykset halavat toimia nimenomaan pääkaupunkiseudulla koska siellä on eniten heidän osaamistarpeitaan vastaava työvoimaa tarjolla ja parhaimmat liikenneyhteydet, on Suomen ainoa kunnollinen kansainväline lentokenttä esim. Lisäksi vapaa-ajan harrastusten puitteiltaan pk-seutu vastaa eniten muita maailman metropoleja oli sitten kasautumishaittoja tai ei.
Olin eräällä kurssila jota veti englantilaissyntyinen nainen jolla on konsulttifirma joka toimii käytännössä koko maailmassa. Hän kertoi asuneensa töiden vuoksi muutaman kuukauden Kajaanissa. Muut työtoverit siellä eivät kutsuneet häntä kertaakaan vapaa-aikaa viettämään, eikä Kajaanissa ollut paikkoja joissa tavata muita ihmisiä työajan ulkopuolella. Nykyään ei ole kunnollista ravintolaa edes, tai sitten se joka on, on ”kielletty yli 30-vuotiailta”. Houkuttele nyt kansainvälisten suuryhtiöiden työntekijöitä sinne, tai ne tulevat vain jos heille maketaan enemmän palkkaa.
Kyse on lähinnä sopeutumisesta. Mä myönnän että kaikki suomalaiset eivät halua asua Helsingissä mutta toisaalta Helsingissä tai pk-seudulla on paljon ihmisiä jotka eivät haluaisi asua missään muualla Suomessa. Kun menet kehäkolmosen ulkopuolelle menet eri maailmaan. Siellä on erilaiset sääännöt jonka mukaan pitää elää, eikä netti tai muut viestintävehkeet lievennä niitä tosiasioita. Ihminen joka on syntynyt maalla viihtyy paremmin maalla kuin kaupunkilainen, niin se vaan on.
Sekin väite jolla maaseudun väki yrittää todistaa maaseudun paremmuusudesta että helsinkiläiset ajavat joka viikonloppu maalle, ei pidä paikkansa läheskään jokaisen kohdalla. Se koskee enimmäkseen ns suuria ikäluokkia jotka ovat muttaneet maalta. Helsinki ei tyhjene nykyisin heinäkuussakaan, vaan porukkaa on kuin pipoo, enemmänkin nuoremmasta päästä, ja ulkomaalaisia. Lisäksi helsinkiläisiä kesävieraita on aina maaseudulla katsottu vähän vinoon, eivät osaa käyttäytyä jne, ja motivaatio sammuu jo muutaman vietetyn kesän jälkeen. Paljon helpompi kuin ruveta rakentaa jotain mökkiä itselleen on nykyisin lähteä kesälomien ajaksi esim ulkomaille.
Käsittäkseni tähän nyt jää silti vielä 2800 työtöntä, mikä ei ole kauhean positiivinen asia. Maksaako Supercell veroja sen edestä, että tuo reikä tulee täytettyä – puhumattakaan siitä, että työttömänä on aika ikävä olla eikä eläkekään kartu?
Itse väitän, että alkuperäisen kappaleen ajatus on oikea, jos kaupungissa on vahva pankkilaitos ja pörssi. Tällöin kaupunki houkuttelee rahaa ja sijoittajia. Ja tällöin firman kannattaa sijaita kaupunigssa lähellä rahoittajia ja sijoittjia.
Jos taas kaupungissa on lähinna pesuloita ja vastaavia palveluja, niin firmalle on ihan yhdentekevää sijaita jossain maaseudulla.
Siis: kaupungin tarjoamien palvelujen laatu ratkaisee. Ja tässä suhteessa on kyseenalaista kutsua Hlesinkiä palvelu cityksi. Ainakaan menestyksekkääksi sellaiseksi. Esim. Tukholma on pörssin, pankkien ja turismin suhteen selvästi edellä Helsinkiä.
No mitä pitäisi sitten tehdä? Antaa pääomien karata vaan täältä ja antaa Suomen luisua banaanivaltioksi vai annetaanko Helsingin edes jollain tavalla yrittää parantaa palvelujen laatua? Kaikki ehdotukset on tähän assti tyrmätty: Pisara-rata, Guggenheim museo, pilvenpiirtäjähotellit….
Naurettavinta on etä USA:n suurlähettiläskin on alkanut jakaa ohjeista millaisen Helsingin Kaoppatorin pitäsi olla!
Sen minä sanon että sitten kun Suomi ON köyhä niin ei maaseudun aatelisillakaan mene erityisen hyvin. Ruosteiset leikkuupuimurit ja Motot kelpaavat vain Bolideniin raaka-aineeksi.
Maapallolla ei ole vientiä. Miten maailmantalous voi toimia?
Jos suomalaiset olisivat oikeasti viisaita, niin suomalaiset rakentaisivat pääkaupungin Ahvenanmaalle.
1500 neliökilometriä pinta-alaa suurkaupungille ja Tukholmaan lyhyt matka. Meren ali voisi rakentaa junayhteyden, joka olisi puolet HKI-Tallinna yhteydestä. Huoltoreitti etelään olisi avoinna melkolailla aina riippumatta jäätalvesta. Ilmasto olisi lämpimämpi kuin Helsingissä.
Ahvenanmaan pinta-alaa voisi helposti kasvattaa patoamalla ja täyttämällä lahtia.
Saaristomeri tarjoaisi upeat virkistysmahdollisuudet, ilman autorallia.
Ahvenanmaa on muuten harvinaisen tehottomassa käytössä.
Uuden kaupungin rakentamista voisi rahoittaa esimerkiksi myymällä maa-alueita muu-Suomesta kiinalaisille.
Kaupungin kansainvälisen lentokentän voisi rakentaa Föglöön, johon rakennettaisiin salmen alitse nopea junayhteys. Sopivasti sijoittamalla saisi 4 km pitkiä kiitoratoja pari kolme, tulevaisuuden lentokoneita ajatellen.
Noh, ahvenanmaalaisetkin ovat aika nimby sakkia, joten tuskinpa Ahvenanmaan asukasluvussa tapahtuu kummempia muutoksia.
Sijainti olisi kyllä edullinen monesta näkökulmasta tarkasteltuna.
Suomalaisen eläkeläisen kannattaisi muuten harkita eläkepäiviä Maarianhaminassa. 😉
Guggenheimin tyrmäys jollain päivähoito-argumentilla vai mikä se oli on kyllä harvinaisen hyvä esimerkki omaan jalkaan ampumisesta.
Olen nähnyt Bilbaossa sen Guggenheim-museon. Turistit tykkää katella sellaista. Kyllä Helsinkikin ansaitsisi jotain mikä jää mieleen.
Tehtaat nousivat sinne minne ne nousivat siksi koska ne tarvitsivat toimintansa pyörittämiseksi käyttövoimaa. Yleensä tämä tarkoitti koskia.
Vesiyhteyden vuoksi myös sekä raakamateriaalin että jalosteen kuljetus oli edullisempaa aikana jolloin ei ollut sen enempää kunnollisia teitä joita rekkojen edeltäjät eli hevoskärryt ajureineen olisivat edes voineet hyödyntää.
Eli tehtaat nousivat sinne minne niiden oli tarkoituksenmukaistakin nousta. Työväki tuli sitten perässä, ja jos ei itse ymmärtänyt tulla, niin sitten tuotiin.
***
Sveitsin tien pitäisi olla Suomenkin tie.
Se nyt vaan on tyhmää tuhlata jo olemassa olevaa infraa ja valmista – tai pienellä lisäpanostuksella valmista – kaupunkirakennetta.
Välille HKI-TRE ja HKI-TKU pitäisi duunata supernopea (~30min) maglev -junayhteys (välipysäkit Hämeenlinnassa ja Salossa tai Lohjalla). Teräsbetonitolppaa vaan motarille pystyyn, ei asiasta tarvitsisi sen vaikeampaa tehdä.
Lisäksi pitäisi luoda pikaratikkaverkosto aina Haminasta Poriin asti rannikkokaupunkeja myötäillen. Sitten x-määrä pistoraiteita tälle pääreitille. Näin aluksi.
Tämä jo hillitsisi PK-seudun asuntojen hintojen kallistumista mukavasti.
Toki vieläkin parempi olisi myös ajaa määrätietoisesti Talsingin/Hellinnan syntymistä.
Raskaan raideliikenteen vieminen tunneliin voi osoittautua ylimitoitetuksi tarpeeksi. Puu, paperi ym. puujalosteet, malmi sekä raskaat koneet kulkevat kätsysti meriteitse kuten tähänkin asti.
Eli saattaisi olla paljon parempaa rahan käyttö duunata oikeasti nopea (~15min) maglev -junayhteys myös Suomenlahden ali.
Vanhakaupunkihan Helsingiltä puuttuikin. 🙂
PS. Porvooseenhan menee junarata. Emme vain halua sitä käyttää (kuten emme montaa muutakaan linjaa). Tokihan siinä olisi paljonkin järkeä nykyinen ratayhteys oikaista, mutta pikaratikkalinjaus hoitaisi tämänkin asian pois päiväjärjestyksestä. Myös Lohja olisi varsin helppo muuttaa junanratakaupungiksi, rantarata pitää vain oikaista – josta suunnitelmat ovatkin jo valmiina.
***
Yhdyn Jyväskylän kehumiseen.
Heillä luultavasti ainoa kävelykatu joka oikeasti toimii siten kuin sen pitäisi. Ja varmaankin juuri siksi, että on ainoa sellainen lajissaan ko. kaupungissa. Toki myös siksi, että Jyväskylä on ainoa suomalainen kaupunki jota voi aidosti haukkua opiskelijakaupungiksi.
Jyväskylä on hämmentävän monella tavalla kuin pienempi versio Tampereesta, eli oikein mainio paikka asua vaikka pysyvästikin.
Keskustassa asumisen vetovoima hyppää monta pykälää eteenpäin kun Tourujoen kupeessa sijainnut entinen tehdasalue muuttuu uusien kaupunkilaisten kodeiksi. Sama transformaatio toistunee keskustan tuntumassa sijaitsevan yhä toiminnassa olevan tehdasalueen kohdalla.
Vielä kun löytyisi rahoitusmalli jolla junanrata ja motarihirviö saataisiin kuoppaan ja päälle helevetisti asuntoja, niin ei montaa mukavampaa mestaa Suomenmaasta löydy. Näin väitän.
Noi kaupungin rajamailla sijaitsevat laatikkomarketit ovat toki esteettisesti epämiellyttäviä paikkoja ja toiminnallisesti niin epäkaupunkia kuin olla voi, mutta en silti ole ihan varma, että olisiko kävelykadun pari isompaa kauppaa oikeasti kyennyt ruokkimaan 100K jyväskyläläistä. Ehkä, ehkä ei.
Ja saahan noi aina lanattua ja tehdä viksummin.
***
Itse uskon, että Detroitin kohtalona on aivan jotain muuta kuin haamukaupungiksi jääminen. Clevelandin uusi tuleminen on rohkaiseva esimerkki amerikkalaisten kaupunkien – ja amerikkalaisen elämän ylipäänsä – dynaamisuudesta. Se nousu ei vaan tapahdu hetkessä.
Detroitilla on joki ja järvi omasta takaa, ja kolmessa vartissa Ann Arborin vetovoimainen yliopistokaupunki. 40 minuutissa voi lentää Traverse Cityyn ja uppoutua totaalisesti Michiganin mettiin sekä Michiganin ja Huronin loppumattomiin rantoihin hiekkarantoineen ja dyyneineen sekä söpöinen pikkukylineen paikallisherkkuineen.
Ja valmistavathan ne fordin ja kumppaneiden perkeleet vieläkin Detroitissa niitä autoja ja autojen osia. Kyllä mä näkisin, että tulevaisuudessakin duunaavat pirssejä – vaikka sitten sähköisiä ja robotisoituja sellaisia.
Yksin Fordin museoalue on ainutlaatuinen maailmankin mittakaavassa. Motownin kotimuseota unohtamatta. Näissä vanhoissa teollisuuskaupungeissa on luotu ja luodaan edelleenkin ihan omanlaista musiikkia.
Joten ei, emmä jaksaisi olla hirveän huolestunut D-townin tulevaisuudessa.
Kaupunki joutuu skaalautumaan totuttua pienemmäksi, mutta sehän on vain positiivinen juttu. Se voi – ja sen pitää – tarjota jengille jotain mitä New York, San Francisco, LA sekä etelän huimaa vauhtia nousevat suurkaupungit eivät voi tarjota. Kuten nyt vaikka neljä vuodenaikaa.
Mainituissa Kalifornian kaupungeissa harvalla on varaa asua keskustassa, ja jälkimmäisissä kaupungeissa puolestaan ei voi elää ilman, että joka paikka – plus oma auto – olisi tehokkaasti ilmastoitu.
Ja vettähän noissa kaikissa kaupungeissa ei pian saa käyttää enää kukaan mihinkään muuhun kuin juomiseen.
Coloradojoki ja sen patoaltaat tulevat kuivumaan. Jokihan ei enää käytännössä edes laske Meksikonlahteen kun farmarin pitää saada viljellä mitä tahansa autiomaassa – sekä yhä useamman ihmisen asua autiomaassa jossa ilman teknologiaa ei olisi kenenkään mahdollista asua. Muutaman intiaanin toki sekä tough-as-nail cowboyn joka syö aamiaiseksi kourallisen rautanauloja. Hipsterit kuolisivat noilla latityydeillä alta nanosekunnin.
***
Mukavat kaupungit menestyvät, toki, mutta mukavuus on suhteellinen käsite. Ja jos noissa kaupungeissa ei ole työpaikkoja ja kohtuullista asumista jokaiselle tyypille ja lompakolle niin ei ne kovin kauaa ole enää mukavia paikkoja asua…
Esim. Manhattanin ”rosoisuus” on lähinnä harhaa, muisto menneisyydestä. Siellä ei asu muita kuin hyvätuloisia keski-ikäisiä valkoisia. Siellä ei asu lapsia eikä vanhuksia. Minkälainen kaupunki sellainen on jossa asuu vain rikkaita – ja rikkaita turisteja?
Yksi diggaa tiiviistä tornikaupungista (New York), toinen helsinkimäisestä piensuurkaupungista joka on keskellä uskomattoman hienoa luontoa , ja kolmas taas saattaisi diggailla ihan pirusti asua kylämäisessä yhteisössä – kuten Kellokoskella – josta on kuitenkin hyvät yhteydet sivilisaatioon.
Viimeksi mainitustakin pääsee fillarilla vartissa junan kyytiin, jossa voi puoli tuntia syventyä vaikkapa hyvään kirjaan, ja suunnata siitä sitten kävellen esim. Musiikkitaloon, Oopperaan tai Keskustakirjastoon. Tai jonnekin keskustan sadoista kaupoista, rafloista ja kapakoista. Yöksi ennättää vielä takaisin landelle koisimaan ja heräämään linnun laulun viserrykseen. 😉
Tai jos haluaisikin asua landemaisesti, mutta kuitenkin kehä ykkösen sisäpuolella, niin sekin onnistuu. Esim. Pirkkolan/Maunulan Keskuspuistoon rajautuvasta puutaloidyllistä voi kävellä muutama sata metriä jokeribussin – tulevaisuudessa ratikan – pysäkille, josta pääsee 5 minuutissa Huopalahteen, josta alle 10 minsaa keskustaan – tai vain 5 minsaa tulevan Keski-Pasilan työpaikkakeskittymään. Lisäksi himasta suora poikittainen yhteys sekä Viikin että Otaniemen kampuksille. Väittäisin, että aika harva Helsingissä asuva on logistisesti yhtä hyvin connected.
Mä en ymmärrä tätä teollisuuden vastaista perusvirettä kirjoituksessa. Siinäkin tapauksessa, että teollisuuden suora merkitys työllistäjänä pienenee, tämä ei tarkoita sitä, ettei sitä tarvittaisi. Tämän näköalattomuuden takia koko Eurooppa on joutunut stagnaation kouriin. Hyvä, että tuli keskustelussa paljon poikkipuolista tälle vihreälle defaitismille, joka myös viisasteluna tunnetaan. USAssa teollisuus on palaamassa takaisin Kiinasta liuskekaasuvallankumouksen myötä, eikä tämä tapahdu missään tuppukylissä vaan cityissä.
Manhattan on eri asia kuin Upper East Side: (Wikipediasta:) keski-ikäisiä (45-64) on 22,6%, valkoisia 54,36 %, englantia puhuu äidinkielenä 60%, köyhyysrajan alapuolella 20%, keskitulo $47,030 / talous, lapsiperheitä 17,1%.
New York oli aikoinaan myös merkittävä teollisuuskaupunki (mm. tektiiliteollisuutta). Ja tietenkin satamakupunki. (kts. esim. On the Waterfront, Alaston satama)