Otto Köngäs, demari, opiskelija, duunari ja järjestöjyrä Vallilasta, kirjoitti vappuaattona blogilleen vapputerveisiä vasemmistolle. Siinä hän surkutteli vasemmiston tilaa ja ennen kaikkea etsi ulospääsyä.
Minäkin olen sitä mieltä, että suuntaa pitäisi kääntää monta piirua vasemmalle. Vasemmistolaisuudella tarkoitan hyvinvointiyhteiskunnan (Big Government) ja pienten tuloerojen puolustamista sekä kaikkien oikeutta meriittihyödykkeisiin (asuminen, koulutus, terveydenhoito ja kulttuuri). Hyvinvointiyhteiskunta murenee, yhteiskunnalliset erot kasvavat. Ei hyvä asia lainkaan!
Könkään viestiin voi monelta osin yhtyä. ”Tiede” on vasemmistolaisten arvojen, hyvinvointiyhteiskunnan ja pienten tuloerojen puolella. Näiden asioiden puolustajien, demarien, vihreiden ja vasemmistoliiton ei kannattaisi keskittyä kalastelemaan toistensa vesillä. Ei myöskään liittoutua yhdeksi vasemmistoblokiksi ja profiloitua kukin omalle taholleen. Vihreille hän antoi, aivan oikein, tehtäväksi kilpailla kokoomuksen ja RKP:n kanssa kaupunkien liberaaleista äänestäjistä.
Demareille hän antoi mielenkiintoisen tehtävän, kun ottaa huomioon, että teksti on syntynyt Helsingin Vallilassa: pitää ääntä ruuhka-Suomen ulkopuolisten alueiden palveluista ja työpaikoista. Totta, siksihän demarit ovat menettäneet kannatustaan perussuomalaisille ja osin Keskustallekin. Me sitten jaamme kokoomuksen ja vasemmistoliiton kanssa Helsingin.
Kovin ovelaa poliittista taktiikka ei luulisi tarvittavan, että yllä luettelemilleni ”vasemmistolaisille” tavoitteille saisi taakseen äänestäjien enemmistön. Niin ylivoimainen enemmistö suomalaisista tukee tasa-arvoista yhteiskuntaa.
Könkään ajatus on huono, jos hän tarkoitti, että näiden kolmen puolueen, joilla siis on yhteensä 61 paikkaa eduskunnassa, pitäisi erilleen profiloituneina muodostaa vaaleissa vasemmistoblokki samaan tapaan kuin Ruotsissa. Tällä ei nimittäin saada enemmistöä, vaikka tavoitteelle, hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiselle ja pienille tuloeroille on Suomessa niin ylivoimaisen enemmistön kannatus.
Moni on sanonut, että jos Suomessa olisi liberaali puolue, äänestäisin sitä tai jopa liittyisi siihen. Voisin oitis luetella joukon poliitikkoja, jotka kuuluisivat tähän puolueeseen. En tarkoita Nuorsuomalaisten uudelleen perustamista, sillä se puolue oli oikeistoliberaali. Tarkoitan sosiaaliliberaalista puoluetta, joita äänestäisivät ne, joille kokoomus liian oikeistolaisena on jo uhka hyvinvointiyhteiskunnalle, Keskusta liian kaupunkivihamielinen, vihreät ympäristöasioissa liian fundamentalistisia, ruotsalaiset kielensä ympärille käpristyneitä ja demarit liiaksi ay-sidonnaisia eikä vasemmistoliitto tule kysymykseenkään. Tämä joukko on nyt kokoomuksessa tukemassa oikeistolaisempaa politiikkaa kuin mitä itse haluaisi.
Hyvä suhdannepolitiikka ei ole oikeistolaista eikä vasemmistolaista
Köngäs kirjoittaa, että demarien ongelmana oli talouspoliittisen vaihtoehdon puute. Semanttisella tasolla olen samaa mieltä, mutta tulkinnasta en ole. Köngäs tuntuu ajattelevan, että leikkauslistat ovat oikeistolaista politiikkaa ja elvyttävä politiikka vasemmistolaista, ja ihmettelee, miksi tarvitaan Sixten Korkman melkein ainoana puhumaan elvytyksen puolesta.
Korkeaan verotukseen, hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin perustuvan pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen on vasemmistolaisuutta, mutta niin kuin myös Sixten Korkman sanoo, hyvä suhdannepolitiikka on vain hyvää suhdannepolitiikkaa ilman poliittista leimaa.
Päinvastainen näyttää kyllä pitävän paikkansa. Joillekin Kimmo Sasi -tyypin poliitikoille leikkauslistat sopivat kaikkiin suhdannevaiheisiin, koska he kuuluvat niihin harvoihin suomalaisiin, jotka eivät kannata pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Mutta ei elvytyskään kuulu kaikkiin suhdannevaiheisiin eikä erityisesti velaksi eläminen.
(Yltiöoikeistolaisiksi yltyivät eduskunnassa myös monet demarit, kun puhuttiin Etelä-Euroopan taloudesta. Pahempia talouskuristuksen kannattajia ei löytynyt edes kokoomuksesta. En ole koskaan osannut yhdistää kiihkomielistä kansallismielisyyttä vasemmistolaisuuteen.)
Tarvitaan talouspolitiikan koordinaatiota EU:n tasolla
Ongelmien lykkäämisessä tulevaisuuteen ja elämisessä lastemme kustannuksella ei minun silmissäni ole mitään vasemmistolaista. Tässä suhdannetilanteessa olen toki sitä mieltä, että koko Euroopan tasolla pitäisi harjoittaa selvästi elvyttävämpää politiikkaa. Mutta se edellyttäisi vahvempaa ja paremmin päätöksiin pystyvää EU:ta.
Pieneltä avoimelta maalta elvyttäminen yksin on silkkaa taloudellista itsemurhapolitiikkaa, koska Suomessa ei voida rahoittaa sellaista budjettialijäämää, että se riittäisi kääntämään koko Euroopan nousu-uralle. Tarvitaan Euroopan tasolla koordinoitua talouspolitiikkaa mutta silloin ei pidä vastustaa talouspolitiikan koordinointia. Krugman on oikeassa, että eurooppalainen talouspolitiikka tuhoaa maanosan hyvinvointia, mutta toisenlainen talouspolitiikka on mahdollista vain, jos siitä päätetään tai sovitaan EU:n tasolla.
Talouspoliittisen vaihtoehdon puute on paljon vakavampi asia kuin huonosti ajoitettu suhdannepolitiikka.
Työväenliikkeen unelman hajoaminen
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on sosialidemokratian luomus. Teollisuuden kasvu ohjattiin työläisille parempina työoloina ja työsuhdeturvana sekä kasvavina veroina hyvinvointivaltiolle. Sosialidemokratia oli toisaalta ammattijärjestöihin nojaava työväenliike ja toisaalta hyvinvointivaltioprojekti. Nämä olivat kaksi eri asiaa, vaikka ne talouden kasvuvaiheessa tukivat toisiaan. Missä kasvun hedelmiä ei ole jaettu kaikille, ei kasvukaan ole jatkunut, koska kasvu tarvitsee kysyntää (ei voi tehdä autoja, jos autotyöläisillä ei ole varaa ostaa autoa) ja koska kansantalous tarvitsee kaikkien eikä vain yläluokkaisten osaamista. Siksi matalien tuloerojen valtiot pärjäävät paremmin.
Tämä työväenliikkeen ja hyvinvointivaltion liitto toimi niin kauan kuin työllisyys laajeni. Hyvinvoiva työläistaustainen keskiluokka oli sosialidemokratian unelma ja lähelle sitä päästiinkin 1980-luvun lopulla. Sen jälkeen tulojakaumasta on lyhyessä ajassa kadonnut 300 000 keskituloista ammattia. Ne ovat korvautuneet toisaalta hyvin palkatuilla asiantuntijatehtävillä ja toisaalta matalapalkkaisilla palvelualojen työpaikoilla. Demarien unelma on rikki, mutta vaarassa on myös hyvinvointivaltio. Paperityöläinen oli paitsi sosialidemokratian ruumiillistuma, myös erittäin hyvä veronmaksaja. Syynä ahdinkoon on pienessä määrin globalisaatio ja suuressa määrin automaatio. Automaation osalta ”pahin” on vielä edessä. Tuotanto alkaa palata Kiinasta, mutta työpaikoista vain pieni osa.
Hyvinvoivan työväenluokan aseman heikkeneminen on keskeinen syy demarien ahdinkoon; ei vain Suomessa vaan kaikkialla Euroopassa. Kaikkialla Euroopassa demarit ovat menettäneet kannatustaan enemmän tai vähemmän oikeistohenkisille populistipuolueille, koska heidän vankimmat kannattajansa ovat pettyneet oman asemansa heikkenemiseen.
Tämän ongelman edessä olemme kaikki aika avuttomia. Kun vasemmisto on vähäksi aikaa päässyt valtaan, se ei ole pystynyt lunastamaan lupauksiaan. Näin kävi esimerkiksi Ranskassa. Ja oikeistopopulistiset voimat sen kuin vahvistuvat.
Tämä oli kyllä ennustettavissa. Joskus 30 vuotta sitten alkuvihreissä pohdimme vaihtoehtoa vapaakaupalle, jonka ennustimme johtavan kovaan talouspolitiikkaan, mihin se johtikin. Emme oikein osanneet luonnehtia vaihtoehtoa, mutta nimi sille oli olemassa: hallittu albanisoituminen. (Albania oli tuolloin Enver Hoxhan johdolla irrottautunut teollisesta edistyksestä, ja piti alkeellista elämänmuotoa ihanteenaan. Diktatuurin vaihduttua demokratiaan albanialaiset äänestivät aivan toisenlaisen politiikan puolesta.)
Aina välillä miettii, ovatko oikeistolaiset libertaarit onnistuneet kaappaamaan EU:n perussopimuksen avulla koko maanosan kansalaisten tahdon vastaisesti. Niin tehokkaasti EU:n säännöt ajavat eurooppalaisia kansantalouksia eräänlaiseen race to the bottom –kilpailuun keskenään.
Vasemmistolaisuus ja ay-toiminta
Nyt joudumme miettimään, mitä vasemmistolaisuus oikein tarkoittaa työelämässä ja hyvinvointipolitiikassa.
Onko vasemmistolaisuus ahdingossa olevan, kohtalaisen hyväpalkkaisten työntekijöiden, ”työväen aristokratian”, puolustamista muiden alojen kustannuksella? (Ei, älkää sanoko, ettei hyviä asioita saa panna vastakkain. Joskus ne vaan ovat vastakkain.) Vihreitä lähempänä ovat pätkätöitä tekevät nuoret ja järjestäytymättömät – ainakin SAK:hon järjestäytymättömät – luovan luokan alat. Tässä syntyy helposti sisä- ja ulkopuolella olevien välinen ristiriita, eikä minulle ole valjennut, mitä vasemmistolaista on siinä, että on sisäpuolella olevien puolella huono-osaisempia, ulkopuolella olijoita vastaan. Varmaankin näiden kahden ryhmän välillä voidaan löytää molempia tyydyttävä kompromissi, mutta sitä odotellessa edut ovat ainakin osittain vastakkaiset. Erityisesti hyvä irtisanomissuoja hyödyttää sitä, jolla on pysyvä työpaikka ja haittaa sitä, jolla ei ole. Jos sitä yhteistä vasemmistolaista strategiaa halutaan etsiä, tämä olisi nostettava kaikessa hiljaisuudessa pöydälle.
Mutta sitten vielä vaikeampi asia, joka ainakin Juhana Vartiaiselle oli niin vaikea, että tämä vakaumuksellinen demari päätyi kokoomukseen. Jos haluaa edistää työelämän jäykkyyksien kautta työhön päässeiden etua, tulee samalla alentaneeksi työllisyysastetta. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on täysin riippuvainen korkeasta työllisyysasteesta. Työllisyysaste on Suomessa olennaisesti matalampi kuin muissa Pohjoismaissa. Siksi meillä nyt tehdään leikkauslistoja. Tukiessaan erilaisten jäykkyyksien kautta työväestöä demarit ja koko ay-liike ovat samalla jouduttamassa hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa. Kovin jäykkäniskainen ay-politiikka johtaa oikeistolaiseen hyvinvointipolitiikkaan, koska julkisesta taloudesta loppuvat rahat. Minusta politiikka, joka johtaa hyvinvointivaltion alasajoon, ei ole vasemmistolaista.
En ole työelämän asiantuntija. Siitä olen varma, että markkinaehtoinen työelämä (työvoima huutokaupattaisiin pestuupäivinä) johtaisi huonoon tulokseen, joten kollektiivista suojaa työmarkkinoilla tarvitaan. Siitä olen kuitenkin yhtä vakuuttunut, että tämä nykyinen pitkälle normitettu työelämä, vaikka sopiikin ehkä paperitehtaaseen, ei sovi jälkiteollisiin ammatteihin. Suomalainen työmarkkinapolitiikka on niin tulehtunutta, että pareto-optimia ei etsi kukaan. Siitä me kärsimme leikkauslistojen kanssa. Tarvittaisiin luovaa ajattelua työntekijöiden oikeuksien toteuttamiseksi tavalla, joka ei haittaa työllisyyttä ainakaan niin paljon kuin nykykäytännöt. Tässä on kyse myös palkanmuodostuksen periaatteista.
On luovuttava sellaisista jäykkyyksistä, joiden merkitys työntekijöiden asemalle on vähäinen ja työllisyyttä alentava vaikutus suuri, ja pidettävä kiinni niistä, joiden vaikutus työntekijöiden asemaan on suuri ja alentava vaikutus työllisyyteen pieni.
Ruotsissa tämä on tehty paljon paremmin ja siksi siellä menee niin hyvin.
Työmarkkina-asemansa menettäneet
Kaksi maata, Saksa ja Ruotsi, ovat onnistuneet työllisyysasteen pitämisessä korkeana huolimatta globalisaatiosta ja automaatiosta. Saksalaisesta mallista minijobeineen en pidä, vaikka sekin on parempi kuin tämä suomalainen hyvinvointivaltion tuhoon johtava. Ruotsalainen pehmeään pakkotyöllistämisen malli on parempi, mutta toivoisin vielä parempaa.
Mitä tehdä niille, joiden asema työmarkkinoilla on talouden muuttuessa heikentynyt olennaisesti? Heidän mahdollisuutensa on joko matalapalkkainen työ (työn hinta työnantajalle matala, minkä voi saada aikaan myös palkkatuen kautta) tai työttömyys. Yritykset pitää huonotuottoisen työn hintaa sopimuksilla korkeana johtavat ja ovat johtaneet rakenteelliseen työttömyyteen, jonka takia juuri nyt Smolnassa suunnitellaan miljardisäästöjä. Minä kehittäisin perustulon kautta automaattista tulotukea pienipalkkaisille. Nettoansiot pysyisivät siedettävinä eikä työvoimaa hinnoiteltaisi ulos. Jos ei pidä perustulosta, saman asian voi tehdä muutakin kautta. Olennaista on hyväksyä se, että kun työmarkkina-asema käy heikoksi, valittavana ei enää ole korkeapalkkaista työtä.
Mitä siis uusi vasemmistolaisempi talous- ja sosiaalipoliittinen strategia edellyttää?
- On edistettävä talouspolitiikan koordinointia EU:n tasolla, jotta emme joutuisi tuhoamaan eurooppalaisia hyvinvointivaltioita Krugmanin sanoin idioottimaisella säästöpolitiikalla.
- On etsittävä työmarkkinastrategia, joka tukee tasapuolisesti sisäpiiriläisiä ja ulkopiiriläisiä.
- On ennakkoluulottomasti etsittävä työntekijöiden suojelemiseksi nykyaikaisia keinoja, jotka eivät turhien jäykkyyksien kautta aiheuta työttömyyttä.
- Palkanmuodostuksessa on myötäiltävä nykyistä paremmin henkilö- ja alakohtaista tuottavuutta, jotta työvoimaa ei hinnoiteltaisi ulos.
- On tuettava matalapalkkaisen työvoiman ja pätkätöitä tekevien asemaa perustulon tai muun automaattisen matalapalkkatuen muodossa.
Kaikki tämä, erityisesti kohdat 2 ja 3 vaativat perusteellista selvittämistä, koska tehokkaan kompromissin löytäminen vaatii tietoa enemmän kuin meillä nyt on.
Miten työn orjuudesta vapautuminen voi olla ongelma
Huomatkaa, että ongelmamme perimmäinen syy on työtä korvaavan automaation tunkeutuminen kaikkialle, mikä syrjäyttää monia työelämästä tai ainakin heikentää heidän työmarkkina-asemaansa merkittävästi. Kirjoitin, että automaatiossa ”pahin” on vielä edessä. Lainausmerkit johtuivat siitä, että ei automaation pitäisi olla paha asia.
Miten voi olla ongelma, että materiaalinen hyvinvointi syntyy liian helposti?
Ellei kommunismia olisi jo kokeiltu huonoin tuloksin, se keksittäisiin nyt. (Tarkemmin sanoen, kommunismia ei ole kokeiltu, mutta on tullut todistetuksi, ettei sosialismi johda siihen yltäkylläisyyteen, jonka piti olla kommunismin edellytys. )
Kun riittävän hyvää työtä ei riitä kaikille, pitäisi vain tehdä työtä vähemmän ja nauttia elämästä enemmän.
Tässä vain on pieni ongelma pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoittamisen kanssa. Mutta onhan nyt aivan typerää, jos meidän on tuhottava ihmisten vapaa-aikaa ja panna heidät tekemään materiaalisen hyvinvointimme kannalta toisarvoista työtä vain jotta saisimme kootuksi riittävästi veroja hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen.
Jos tämän ristiriidan pystyisimme ratkaisemaan, siis kehittämään tavan yhdistää runsas hyvinvointivaltio ja pieni vuotuinen työmäärä, aukaisisimme tien maanpäälliseen paratiisiin, josta ihmiskunta on unelmoinut vuosituhansia.
Tämä on mielestäni tärkeintä.
Olenpa kerrankin erimieltä kanssasi. Nuorsuomalaiset eivät todellakaan edustaneet oikeistoliberalismia.Entisena Nuorsuomalaisena , V-S piirin hallituksen jäsenenä muistan jäseniä tulleen paitsi Kokoomuksesta, Liberaaleista, RKP:stä ja tietenkin iso osa Demareista kuten Iloniemi ja Kuisma. En heitä ainakaan kovin oikeistoliberaaleina nähnyt, jos tosin en kovin liberaaleinakaan.Yksi ajatus oli kansalaispalkka, jota ajettiin myös silloin. Muistaakseni sitäkään ei nykyisin pidetä mitenkään oikeistoliberaalina ajatuksena.
Tai mitä jos luovuttaisiin ideologisesta tarkastelusta ja vaan pyrittäisiin saamaan yhteiskunta toimivaksi? Vasemmiston ja oikeiston ongelma on, että ei niillä ole mitään oikeita ”arvoja” joita ne puolustavat, vaan kumpikin sotkee arvot ja keinot.
Ei big government ole arvokysymys. Tai siis, on, mutta ei se voi niin päin kenellekään olla että se on itseisarvo. Tai jos on, niin arvomaailma on täysin sekaisin. Valtio on väline.
Olen samaa mieltä kanssasi. Mutta tästähän Keskustan talousmaantieteellisen työryhmän raportissa on kysymys. Sekin on totta että olette miettineet näitä asioita aikaisemmin. Mutta ette näy miettivän enää. Nyt näyttää riittävän Keskustan väittäminen ”kaupunkivihamieliseksi”.
Pohdin, että voimme aika luotettavasti tänään sanoa 1700-luvun lopun luddiittien olleen väärässä. Pohdin edelleen, että olemmeko tänään myöskin yhtä väärässä automaation työttömyyttä ja ihmisen tarpeettomuutta aiheuttavan oletuksen takia. Ja törmäsin NY Timesissa Paul Krugmanin kirjoituksen Sympathy for the Luddites vuodelta 2013. Siinä on paljon samoja pointteja kuin Osmolla. Krugmanin olennaisin perustelu miksi nykyhetken (me) luddiitit olisivat oikeassa on, että (loppu omaa käännöstäni ja tulkintaani…) oppiminen ja koulutus on saavuttanut maksiminsa. Yhtä harvat kuin ennenkin koettelevat tietojemme äärirajoja ja työntävät niitä eteenpäin. Mutta massojen saavuttaman tietotason hyöty on kääntynyt voimakkaasti laskevalle käyrälle. Ratkaisuna Krugman esittää pääomantuottojen verotuksella hoidettua sosiaalista turvaverkkoa. Vaikuttaisi järkevältä strategialta. Ei rikkaita ja tiedollista eliittiä vastaan. Vaan automaatiota ja robotteja. Näen varmasti ensiyönä unta hampurilaisrobotista joka saa ensimmäisen jälkiverolippunsa. Sen ilme!
Automaatio, tekoäly ja robotisaatio ovat valtava mahdollisuus ihmiskunnalle.
Protestanttinen maailmankatsomus ei tosin sovi lainkaan edellä mainittujen aikakaudelle. Siitä tulee hyvin rumaa jälkeä.
Vanhakantaisella vasemmistolla ei ole tulevaisuutta, koska ihmisten koulutustason noustessa ymmärrys taloudesta kasvaa. Pelkkä suunnaton kateus ei riitä enää ohjelman pohjaksi, kun ymmärretään, että ne joilla menee hyvin toimivat vetureina ja luovat edellytykset meille muille. Mutta ymmärsin juttusi niin, että toivot lopullista tuhoa nykyisille vasemmistopuolueille?
Oikeistoliberalismille on varmasti tilausta. Liberalismi on yksi tapa luoda yhteistä hyvää, oli kyse sitten seksuaalisesta hyväksynnästä, uskonnollisesta ymmärtämisestä tai taloudellisesta vapaamielisyydestä jne. Äärimmäinen vapaamielisyys tarvitsee vastavoiman, muuten mopo voi karata. Sitä tarvitaan joka suhteessa.
Huomiosi EU:sta ovat oikean suuntaisia, mutta juuri nyt kehitys ei näytä Suomen ja suomalaisten kannalta oikean suuntaiselta. Johtaminen on tyyppiä ”paniikista paniikkiin”, eikä nyt kyetä juuri siihen pitkäjänteiseen työhön, joka lopulta tuo lopulta parhaan tuloksen.
Nykymallisia pohjoismaisia hyvinvintivaltioita on (jos maailmassa ei tapahdu mitään mulistavaa) viidenkymmenen vuoden päästä jäljellä vain yksi: Norja. Norjalaisista yli puolet on syrjäytyneitä ja suomalaiset sekä ruotsalaiset tekevät työt Norjassa.
Demareista ei tule enää yhtään mitään apua tässä ja vassareita kiinnostaa vain oma puolue ja populistiset temput, joten maailma menee menojaan vasemmistolta karkuun. Vihreissä varmaan olisi nyt eniten osaamista, mutta puolue ei osaa olla puolue, eivätkä poliitikot saa suutaan auki. Pahin virhe on se, että puolue ei edes halua synnyttää omaa äänenkannattajaa minkään median muodossa, joka nostaisi omia asioita ja henkilöitä laajaan tietoisuuteen.
The Spirit Level-kirja varmaankin toimisi eräänlaisena sudenpentujen käsikirjana haluttuun lopputulokseen, mutta vasemmisto katsoo asioita historian painolasti harteillaan, eikä myönnä että samaan lopputulokseen pääsisi montaa eri polkua. Lopputulemana voisi sanoa, että vihreillä on näistä kolmesta ainoana mahdollisuus kasvaa merkittävästi syöden sekä vasemmiston että kokoomuksen kannatusta. Alanko-Kahiluoto ja Vartia varmaankin ovat eri poluilla, mutta kummallakin lienee kuitenkin sama maali, joka näyttää tuolta Spirit Levelin maailmalta. Jos luonnonsuojelu sitten yhdistäisi noita polkuja, kuten kieli RKP:ssa, niin vihreät pystyisi merkittävään kasvuun.
Lisääntyvät vihreät työpaikat mahdollistavat kasvun myös ay-liikkeessä duunaripuolellakin, jos saa asiat näyttämään siltä, että vihreät ovat uusien työpaikkojen tuojia muiden pitäessä kuolevista aloista kiinni estäen uusien syntyä – kuten asia on. Palvelualan pienipalkkaisten elintason ylläpito asiallisena ja niiden työpaikkojen kasvattaminen kaavoituksella, olisi sitten se toinen puoli cleantech-alan korkeapalkkaisten asiantuntijoiden ja duunareiden lisäksi jotka osaltaan pitäisi palvelualaa leivässä omalla kulutuksella.
Stubb, kepu ja persut ovat sellainen yhdistelmä, että vihreiden kasvaminen Helsingin suurimmaksi jo ensi kuntavaaleissa ei ole kuin vihreistä itsestään kiinni.
Minunkin on pakko äänestää seuraavaksi parasta kun ei liberaalia puoluetta ole. Seuraavaksi paras onkin sitten vaihdellut kerrasta toiseen.
Vasemmistoa en ole pystynyt äänestämään koskaan. Kun olen asiaa pohtinut niin olen kokenut että toiminta on ihan yhtä itsekästä ja oman ”sisäpiirin” etujen ajamista siinä missä muillakin puolueilla.
En tiedä onko ihminen sitten niin itsekäs, ettei aito suuren massojen välinen solidarismi voi toimia. Pienemmässä mittakaavassa (100-150 henkeä) se voi toimi paremmin.
Ehkä automaation pitää edetä niin pitkälle ettei enää ole väliä mitä kukin yksilö tekee?
Osmo: ”En ole koskaan osannut yhdistää kiihkomielistä kansallismielisyyttä vasemmistolaisuuteen.” Muut ovat osanneet. Porukka on tai oli NSDAP, Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue.
Demareiden uusi nousu alkaa heti, kun puolue alkaa määritellä ”työväen” laajemmin.
Palvelualoilla ja alemmassa keskiluokassa on satoja tuhansia potentiaalisia äänestäjiä, mutta SDP hassaa heidät puhumalla aina ensisijaisesti teollisuustyöväestöstä.
Loistavaa analyysia. Voisiko Sipilä kutsua Osmon eduskunnan ulkopuolelta ministeriksi tulevaan hallitukseen? Sopivampaa ja pätevämpää henkilöä ei tästä maasta löydy.
Työväenliike ja puolueet saattoi unohtua menneeseen maailmaan. Äänestäjäkuntakin on sieltä suunnalta. Olisi ehkä kannattanut olla ajantasalla ja kehittyä. Pari asiaa joissa on kustu pahasti. Ensinnä työväki jakautui kahteen osaan,paperimiehiin joilla ministeritason palkka ja matalapalkka-aloihin joista työväenliike ei huolehtinut ollenkaan. Ehkä koska ne on naisvaltaisia. Nykyihminen haistaa fiksuna työväenliikkeen sisäisen elitismin ja epätasa-arvon kilometrien päästä.Kuka haluaa olla sellaisessa 1900-luvun alun monumentissa mukana. Toinen asia jonka jo duunaritkin on ymmärtänyt ett se eliittipoppoo(paperiliitto) tappoi Suomesta paperiteollisuuden. Työpaikat on nykyään siellä Kiinassa. Kolmas asia jota järjestöjyrät ei ymmärrä on byrokratia. Vasemmisto on synonyymi vanhan aikaiselle byrokratialle. Nykyihminen haluaa mennä eteenpäin ja kehittyä ilman että koko ajan on viskaalit niskassa. Vasemmisto teki itsestään niitä viskaaleja. Tunkkainen museon haju ajoi puolet äänestäjistä persuihin joiden kuva taas on uusi,kehittyvä,eibyrokraattinen,uudistusmielinen ja dynaaminen uusine ideoineen. Huonokin idea katsokaas kelpaa kunhan se on jotain uutta. Ja vielä semmonen asia että duunari ja yrittäjä on nykyään samassa persoonassa.Kun vasemmisto ei edusta yrittäjää,se ei silloin myöskään edusta duunaria. Yrittämisen kynnys nuorilla on matalampi. 😉
AY-liike on omalta osaltaan vastuussa siitä valtavasta sääntöviidakosta ja byrokratiasta josta taas kansalaiset haluaa eroon.Työväenpuolueet ay-liikkeen tuella ovat osin olleet tukahduttamassa kaikkea kehitystä Suomessa. Rividuunaritkin sen ymmärtää ettei se ole kenenkään etu.Vähiten sen duunarin.Ei siis ihme jos äänestäjät kaikkoo. Sosialismi aatteena on kuollut,ainoa järkevä tie työväenliikkeelle on muuttua kansalaispuolueeksi joka pyrkii viemään kehitystä eteenpäin ja pitää heikompien puolia.Eikä ainoastaan Metallin ja Paperin. 😉
Nyt tuli niin monta asiaa yhteen kirjoitukseen, että postauksen kommentoiminen muutamalla rivillä on mahdotonta. Kirjoitus sanoi asiat erinomaisen selvästi ja oli siis hyvin kirjoitettu, vaikka olinkin vähän eri linjoilla noin joka toisessa lauseessa.
Yksi peruskommentti silti heti tähän. Luulen että vasemmiston ja vihreiden suosima velkaantumis- ja elvytyspolitiikka ei ole saanut vankkaa tukea kansalta, koska moni taviskin kokee, että tuo politiikka on kestämättömällä pohjalla, ja siksi tuhoamassa lähes kaikkien suomalaisten hyväksi kokemaa pohjoismaista yhteiskuntamallia.
Itseltäni on luottanmus hävinnyt maassamme vallitsevaan edustukselliseen demokratiaan. Maamme ongelmat johtuvat huonoista päättäjistä. Rahan ja vallan ahneus ja suojatyöpaikka kohtuuttoman korkealla palkalla ja ylipitkillä lomilla on houkutelleut helppoheikit yhteen samaan osoitteeseen.
Oma näkemykseni on, että Vasemmistoa äänestää ihmiset, jotka haluaisivat rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaiselle ihmiselle taataan riittävät puitteet hyvän arjen elämiseen, kouluttautumiseen ja mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan omien arvojensa kautta. Vasemmistoa äänestävät ajattelevat mielestäni myös laaja-alaisemmin ja syvällisemmin, pyrkimys on globaaliin tasa-arvoon. Maailma on syvissä ja moninaisissa ongelmissa, jotka vain pahenevat päivä päivältä – ja näitä ongelmia ei voida ratkaista tuijottamalla vain omia tarpeita, EU:n tarpeita, EU:n ja USA:n välistä kaupankäyntiä jne.
Em. perusteella vasemmisto on nostanut esiin mm. Kreikan velkaongelman kohtuulistamisen ja veroparatiisien ongelmat.
”Mitä siis uusi vasemmistolaisempi talous- ja sosiaalipoliittinen strategia edellyttää?”
”On edistettävä talouspolitiikan koordinointia EU:n tasolla, jotta emme joutuisi tuhoamaan eurooppalaisia hyvinvointivaltioita Krugmanin sanoin idioottimaisella säästöpolitiikalla.”
Pelkäänpä, että niissä pöydissä missä EU tekee linjauksiaan Kilpailukyky muuta maailmaa vastaan on prioriteetti nro 1, kansalaisten hyvinvointi ei niinkään kiinnosta, yritysten hyvinvointi kylläkin. EU kansalainen on alistettu bisneksen teon raaka-aineeksi.
Suomi määritellään hyvinvointivaltioksi vaikka meilläkään kansalaisten hyvinvointi ei ole tärkein asia vaan yritysten kilpailukyky. Kuitenkin on väistämättä niin, että vain Työhaluisin yhteiskunta voi olla Kilpailukykyisin yhteiskunta – siksi ensin pitäisi lisätä kansalaisten Työhalukkuutta. Työhalukkuus lisääntyy työoloja parantamalla, työn mielekkyyttä lisäämällä, pitäytymällä kohtuullisessa ja oikeudenmukaisessa palkkauksessa ja lomissa, mahdollistamalla kehittyminen itseä kiinostavaan suuntaan, ottamalla yksilötasolla huomioon työtekijöiden perheiden ja vapaa-ajan tarpeet jne. Työhalukkuutta ei lisää henkisesti tyhjä työ, huono palkkaus, epäsäännöllinen ja epävarma työ, heikon aseman ”hyväksikäyttö”, kehno työnjohto jne. jne.
”Jos tämän ristiriidan pystyisimme ratkaisemaan, siis kehittämään tavan yhdistää runsas hyvinvointivaltio ja pieni vuotuinen työmäärä, aukaisisimme tien maanpäälliseen paratiisiin, josta ihmiskunta on unelmoinut vuosituhansia.”
En usko, että on mahdollista saavuttaa ”Runsasta Hyvinvointivaltiota ja Pientä työmäärää” ilman vahvaa valtiota, joka rajoittaa yksityistä rahan ja vallan ahneutta. Toisaalta keskenkasvuinen demokratiamme ei mahdollista viisaasti ja tehokkaasti toimivaa valtiota.
Nähdäkseni on oltava joka tapauksessa niin, että jokaisen kansalaisen arvomaailma ja ymmärrys asioista ja ääni on saatava kuuluville jatkuva-aikaisesti. Vain välittömän ja suoran demokratian keinoin voidaan edetä siten, että jokainen kansalainen voi luottaa päättäjien toimintaan ja hyväksyä ”Runsaan Hyvinvointiyhteiskunnan” vaatimat toimenpiteet. Valtaosa kansalaisista kyllä omaksuu tarvittavat tiedot, joiden perusteella voi oman äänensä ja työpanoksensa kohdentaa tarkoittamallaan tavalla – jotta kansalaiset innostuvat ottamaan asioita selvää tarvitaan ensin Aito Mahdollisuus vaikuttaa. Nykyinen demokratiamme ei mahdollista Aitoa Mahdollisuutta Vaikuttaa.
Rahan ja vallan kasaantuminen, johtaa väistämättä epätasa-arvon lisääntymiseen, terveyserojen kasvamiseen jne. jne. – ja näistä seurauksena on lisäkustannuksia yhteiskunnalle, yhteiskunnan ja yksilön tasolla luottamuksen ja turvallisuuden heikentymistä jne.
Kuvailit juuri Suomen ainoan oikeasti liberaalin puolueen, Piraattipuolueen.
http://piraattipuolue.fi/agenda/
Mitäs erityisesti vasemmistolaista noissa ehdotuksissa on?
Olen hieman eri mieltä lopputulemista.
Yksi vasemmiston kannalta epämiellyttävistä ulottuvuuksista hyvinvointivaltiossa on se, että suuret tulonsiirrot ja valtion kautta toteutetut palvelut vaativat kansalaisilta voimakkaan yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden tunteen, sekä etenkin suuren luottamuksen hallinnon ja kansalaisten välillä. Tämä ilmenee Suomessa vähäisenä korruptiona. Muualla maailmassa yhteiskunnalliset tehtävät nähdään useimmiten mahdollisuutena vetää välistä ja hyötyä itse, jolloin verotuloilla tuotetut palvelut muuttuvat kalliiksi ja tehottomiksi. Suomessa on kehittynyt kansallistunteen ja kansallisen identiteetin, suomalaisen nationalismin (hyi olkoon..) ympärille kultturillinen luottamus hallinnon ja hallittujen välille, mikä mahdollistaa hyvinvointivaltion toimimisen tehokkaasti ja niin, että verotuloille saa konkreettista vastinetta.
On kovin vaikea nähdä, että sosialidemokratia voisi toimia EU:n tasolla, koska tämä historiallinen luottamus hallinnon ja hallittujen välillä puuttuu. Jopa Suomessa se on kovaa vauhtia murenemassa.
Toiseksi sosialidemokratian idea oli verottaa savupiipputeollisuutta ja järjestäytyä sitä vastaan. Savupiipputeollisuus oli sidottu turpeeseen, eikä päässyt karkuun. Nykyajan maailmassa pääoma on vikkelää, ja lakkautus- ja investointipäätökset syntyvät nopeasti. Voi olla turha haave, että tällaista helposti verotettavaa teollisuutta enää syntyisi.
Eihän tuo ole enää totta. Ehkä noin puhuvat vaan eivät haluakaan oikeasti keskustella ”vasemmiston” kanssa tai siis ainakaan eivät kuuntele? Vähättelemättä ns. vas-analyysin virheitä, joita kai eivät ole kokonaan nähneet myöskään vastaanväittäjät.
Vasemmisto on joutunut umpikujaan. Muiden rahat ovat loppuneet ja jaettavaa ei riitäkään kaikille (lue: itselle). On pakko tunnustaa reaaliteetit ja mentävä oikeisiin töihin. Tai jopa perustaa tuottavaa, työllistävää liiketoimintaa!
Tsipras soitti toissaviikolla US valtiovarainminiseri Jack Lew:eelle
ja kysyi josko tyhjennettäisiin Washingtoniin perustetun ja yhä US katseen alla sijaitsevan IMF:n hätätili. Näin tehdään, kuului vastaus ja Kreikka ilmoitti IMF:n kasöörille että siirretään sen tililtä IMF:ssä €750 m itselleen IMF:lle, jolle Kreikka oli velkaa. Velka oli Keikan pelastuslainaa -jota siis kesken pelastusrengaspulikoinnin piti kiireen vilkkaan maksella takaisin -ehtona uuden pelastuserän irrottamiselle € 7200 m vastaanhangoittelevalta ja ehtoja asettelevalta Troikalta. JNE
Alun alkaen velat olivat Saksan ja Ranskan pankeista, joita Kreikka oli nostattanut niiden moottoritierakennusten ja kulttuuripalatsien ja Olympiakenttien rakennustyömaakylttien suojissa, joita jokainen Välimerituristi on kummastellut. Ne eivät olleet peräisin saksalaisten/ranskalaisten pankkeihinsa säästämistä talletuksista, vaan ”tallettaja” olikin hupsheijaa Kreikan valtio. Sitten siis vuonna 2000 rakennustyön edetessä se Kreikan TVH siirsi talletustaan saksalaiselle moottoritieurakoitsijalle ja tämä taas korealaiselle kaivinkonefirmalle ja tämä taas valkovenäläiselle kuskille. JNE
Rahoja vastaavat velkasaamiset -äkkiä epävarmat- oli pelastustien ensiaskelmilla siirretty Saksan ja Ranskan pankeilta EU ”mekanismeille” käteisinä.
Kun sattui niin somasti että Kreikan tilin kerrottiin koostuvan SDR-rahasta, niin sehän vie ajatukset Mauno Koivistoon. Koivisto oli pääjohtaja kun Valuuttarahasto alkoi tehdä tätä uusrahaa. Sitä taas tarvittiin kun dollaria vierastettiin sen vyöryessä länsi-Eurooppaan maksuiksi tointuvan Euroopan vientitoimituksista -ja lunastaisiko USA dollareita kullalla kuten 1944 oltiin sovittu?
Alkoi kellunta ja raharikaat tuottivat taas yksityistä rahaa maailmankaupan tarpeiksi ja ylikin. SDR:t voitiin uhohtaa. Sitten 2008 niitä taas ladattiin tileille kun rikkaat jäädyttivät omiensa käytön panikoiduttuaan toisten rikkaiden huimapäisestä rahan käytöstä. JNE Onko sotkua? On mutta näin maailma menee. Paina vaan pääsi pensaaseen, niin ne Smolnassakin tekivät. Nyt tuoreimmista uutisista kuuluu kuin joku olisi soitanut ja leikkauskirskuna olisi tyyntymässä?
Ai niin. Se Koivisto. Tämä sitten keksi ruveta irrottamaan Työväen Säästöpankkia liikepankkien apurista uutta rahaa valmistavaksi täysveriseksi liikepankiksi Ulf Sundqvistin kanssa. Muistaako kuka TST Pörssiä Kaivotalon katutasosta? Minä muistan.Tein siellä rahaa Tampellalla. Olisiko aika kun kiurukin on palannut ja Kiuru menossa, ruveta vaikkapa kotikoulussa malliin Lohja ja Kalle Kujanpää, niin ruveta käymään läpi yhteiskuntaoppia. Suomeksi ei kirjoituksia ole, paitsi tätä sekamelskaani, mutta englanniksi ja ruotsiksikin eli lunttauslähteissäni sitä ihan kirkaastikin selostetaan.Jukka Sjöstedt
”Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on sosialidemokratian luomus. ”
Ei Suomessa. Täällä oli SKDL mukana luomassa. Niin oli myös ”työläisten” enemmistöä edustanut maalasiliitto/kepu, olihan Suomessa vielä 50-luvulla suurin elinkeino maanviljely. SMP:kin varmaan jotain sai aikaan köyhän kansan puolesta. Kokoomuksella oli isänmaallisista, kansan yhtenäisyyttä korostavista, ja uskonnolliseettisistä syistä köyhän asia lähellä sydäntä. Tästä sopasta syntyi omalaatuinen, oikeistolaisuudella ja konservatiivisuudella maustettu hyvinvointivaltiokeitos.
Kaksi eroa Ruotsiin tulee heti mieleen: maahanmuuttoon on suhtauduttu Suomessa penseästi ja maatalous-/aluetuet ovat aivan tolkuttomat. Näistä virheistä Suomi maksaa nyt todella kovaa hintaa.
No ei se nyt mikään puhtaasti tekninen suorituskaan ole. Esimerkiksi päätös siitä, pitääkö työttömälle maksaa 1000e/2000e/3000e kuukaudessa ei ole puhtaasti tekninen. Vasemmistolainen on sitä mieltä, että mahdollisimman paljon, ihan sama vaikka siitä seuraisikin työttömyyttä. Oikeistolainen taas on sitä mieltä, että jos ei tee mitään, pitää myös elää niukasti vaikka se sitten näkyisi jotenkin muuten negatiivisesti.
Mielestäni SDP ja ay-liike ovat suurimpia yhteiskunnallisen epätasa-arvon aiheuttajia. SDP:n tasa-arvokäsitykseen kuuluu muun muuassa se, että kolmessa vuodessa kiitettävin arvosanoin diplomi-insinööriksi opiskellut kaverini saa henkisen sairastumisen takia eläkettä koko loppuikänsä vain 750 euroa, mutta pari vuotta siivoojana (+viiden vuoden aikaikkunaan mahtuvaa kertymää työttömänä) työskennellyt tulee saamaan sairaseläkettä (nuoruusbonuksien kera) saman verran (noin 1200 €) kuin 40 vuotta työelämässä ollut äitini. Kyseisen siivoojan sairaseläke olisi tippunut 750 euroon, jos en olisi neuvonut häntä hakeutumaan viiden vuoden aikaikkunan aikana kortistosta sairaseläkkeelle.
Miksi kukaan ei puutu SDP:n ja ay-liikkeen harjoittamaan kaikkein heikoimpien eriarvoistamiseen? Ay-liike demarien tuella on jakanut etuja ja romuttanut Suomen kilpailukykyä varsin epäloogisin perustein. Onneksi SDP on pian pienpuolue. Eikö heitä yhtään hävetä?
Soininvaaran mukaan ”Kaikkialla Euroopassa demarit ovat menettäneet kannatustaan enemmän tai vähemmän oikeistohenkisille populistipuolueille…” Todellakin Hampurin maapäivävaaleissa (15. 2. 2015) SPD menetti eurovastaiselle AfD:lle peräti 2,8 % äänistä saaden ainoastaan 45,6 %, kun AfD sai 6,1%. Saksassa suurissa kaupungeissa sosiaalidemokraatit hallitsevat aika vahvasti, ja Vihreät joillakin alueilla.
Suomessa oleellinen syy teollisuustyöpaikkojen katoon on se, että Suomessa asetetaan korkeammat tuottovaatimukset (osingot, osakkeiden arvonnousu) kuin esimerkiksi Saksassa, jossa on toistuvasti todettu, että suomalaiset eivät yhtään ymmärrä miten Saksassa pitää käyttäytyä siirtäessään tuotantoa halvemman työvoiman maihin. Saksassa ei tehdä näin. Angela Merkel nimitti Nokiaa heinäsirkaksi.
Sen jälkeen, kun Saksaan tuli vuoden vaihteessa minipalkka, maasta on kadonnut 230 000 Soininvaaran paheksumaa Minijobia. Tämä kato on huono juttu ja koskettaa erityisesti opiskelijoita, vaihtoehtoväkeä ja eläkeläisiä, jotka ovat hankkineet lisätuloja Minijobeilla. Vähemmistöille saksalainen Minijob-systeemi on parempi kuin ”ruotsalainen pehmeään pakkotyöllistämisen malli”, jossa aika ja hallinnon resurssit kuluvat ikuiseen määrittelyyn ja toivottomaan todisteluun. (Ex-lainsäätäjän kannattaisi vaikka jälkikäteen lukea esimerkiksi Laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta,Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2014.)
Sosiaalidemokraatit estävät ulkopuolisten työllistymistä erilaisten jäykkyyksien ja irtisanomissuojan kautta, kuten Soininvaara kirjoittaa, mutta vihreät ym. estävät työllistymistä normatiivisen sosiaalisen kontrollin ja turhan tiedonhankinnan kautta.
Big Goverment, Nope, Never.
Mitä pienempi hallinto sitä paremmat mahdollisuudet ylläpitää niitä olennaisia peruspalveluja mitkä määrittelevät hyvinvointivaltion.
Jos valtio huolehtisi vain muutamista perusasioista kuten työttömyysturva, peruskoulutus ja sairaanhoito sekä liikenneinfran ylläpito, valtion varat riittäisivät hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.
Big Goverment tarkoittaa valtion varojen tuhlaamista kaikkeen sellaiseen mitä kansalaiset eivät tarvitse, halua tai käytä.
Blogin mukaan suuntaa pitäisi kääntää monta piirua vasemmalle. Haluaisin tietää, tarkoitetaanko kompassipiirua vai tykistön piirua. Mikäli viimeksi mainitusta, jossa täysympyrä on 6000 astetta, ei muutama piiru vasemmalle vielä merkitse oikein mitään.
Natossa ympyrä on 6400 piirua ja Suomen armeijahan on Nato-yhteensopiva, eli ilmeisimmin nyt ei suunnitella mitään kovin suurta suunnanmuutosta.
Mielestäni tässä on kyse samankaltaisesta työmarkkinoiden ja talouden mullistuksesta kuin teollistumisen alkuvaiheessa 1800-luvulla. Silloin suhteellisen hyvin pärjänneet kaupunkien käsityöläiset menettivät asemansa ja raivostuivat (mielestään aiheesta). Mestari-kisälli-oppipoika -järjestelmä vaihtui tehtaan töihin, aluksi nälkäpalkalla. Luddiiteille oli kysyntää.
Teollistumisen edetessä tilanne kuitenkin parani yleisen elintason noustessa huomattavasti 1700-luvun käsityöläisyhteiskuntaa korkeammalle. Jo 1900-luvun alun tehtaantyöläinen oli korkeammassa taloudellisessa asemassa kuin käsityöläiskisälli 1700-luvulla. Kun katsoo sisällissodan hävinneen osapuolen valokuvia, eivät nuo köyhälistöltä näyttäneet. Lopulta oli varaa hyvinvointiyhteiskuntaankin palveluineen, ja ulkomaanlomamatkoihin.
Hyvinvointikuoppa 1700-luvun ja 1900-luvun välissä oli kuitenkin syvä ja leveä. 1800-luvun alkupuolella elintaso laski ja mm. lihan kulutus sen mukana (lähde ”Iron Kingdom” – Preussin historia). Tästä kuopasta oli kyse Karl Marxin kirjoituksissa.
Olemmeko nyt menossa samanlaiseen hyvinvointikuoppaan? Mielestäni näyttäisi siltä, että kuopasta ei ole odotettavissa yhtä syvää eikä leveää, mutta kuoppa kuitenkin. Vanhoja ammatteja tuhoutuu ja uusia tulee tilalle, muttei välttämättä samoille ihmisille eikä välttämättä aluksi samoilla eduilla.
Minusta näyttää siltä, että EU:n ja euroalueen tasolla tyypillisesti vaditaan vaikeuksiin joutuneilta valtioilta nimenomaan vastustamaasi säästöpolitiikkaa. EU:ssa suurilla yrityksillä on paljon lobbausvoimaa, ja talouden kehitys on myös ollut vastaavasti ylikansallisia markkinavoimia suosivaa. Minusta ajatus siitä, että ”EU:n suuressa keskuskomiteassa” olisi paljon kuvailemaasi ”vasemmistolaista” ja pohjoismaista draivia kuulostaa toiveajattelulta. Miksi uskot ”krugmnilaisen” linjan valloittavan alaa EU:ssa? Kehitys näyttäisi minusta kulkevan ennemminkin kovemman talouspolitiikan ja yhteiskuntajärjestyksen suuntaan.
Minä ottaisin työn tulevaisuutta koskevaan analyysiin mukaan muutaman keskeisen trendin, jotka loistavat poissaolollaan yhteiskunnallisessa keskustelussa:
1) jakamistalouden megatrendi (tietoverkot mahdollistava radikaalisti aiempaa paremmin hyödykkeiden jakamisen),
2) alustojen merkityksen valtava kasvu (”alusta” on vaikka Uber tai Amazon, joka ottaa välityspalkkion tarjoamastaan palvelusta yrittäjän ja asiakkaan välillä)
3) kehitysmaihin ulkoistamisen helppous (kuka tahansa voi ulkoistaa melkein minkä tahansa englanninkelisen työn Aasian kehitysmaihin tai vaikkapa Venäjälle usein murto-osalla niistä kustannuksista, joita pitäisi maksaa Suomessa),
4) sisällöntuotannon merkityksen kasvu lähes kaikessa liiketoiminnassa (globaalisti uudet hyödykkeet pääsevät markkinoille usein hakukoneiden ja somen kautta, mikä vaatii hyvää sisältöä),
5) markkinatutkimuksia pystyy tekemään ilmaiseksi (Googlen työkalut),
6) verkkokaupan pystyy perustamaan (lähes) ilmaiseksi (WordPress),
7) dropshipping-systeemien yleistyminen myös pien- ja mikroyrittäjille (kuka tahansa voi myydä vaikkapa kiinalaisten valmistamaa tavaraa minne tahansa koskaan tuota tavaraa edes näkemättä, kun toimitukset kulkevat valmistajalta asiakkaalle välitysfirman kautta),
8) kuka tahansa, jos ei ole rutiköyhä, voi siirtää rahaa melkein minne tahansa muutamalla hiiren klikkauksella (esimerkiksi PayPal).
Kaikenkaikkiaan on pintapuolista keskittyä automaatioon ja robotteihin, kun paljon suurempi vallankumous on tapahtunut yleisemmin digitalisaatiossa ja tietoverkoissa. Toisin kuin automaatio, ne eivät tuhoa vaan pikemmin luovat tai ainakin mahdollistavat työpaikkoja. Palkka ei ole välttämättä häävi, mutta mahdollisuudet kasvuun toisaalta paremmat kuin ”vanhanaikaisessa” työssä.
Kuilun partaalla hoippuva Suomi voisi tsekata, miten lainsäädäntöä ja tukijärjestelmiä pitäisi muuttaa niin, että suomalaiset pääsisivät paremmin mukaan tähän vallankumoukseen.
-Voisiko valtio tukea vaikkapa vapaan lähdekoodin alustoja tai peräti tilata niitä – vain ja ainoastaan suomeksi dokumentoituina (esimerkiksi Uberin tapaisia sovelluksia tai kirjanpito-ohjelma)?
-Voisiko jakamistalouden sääntelyä vähentää? -Voisiko englannin opiskeluun panostaa enemmän? -Voisiko yrittämisen aloittaa työttömänä?
-Voisiko tietoverkkojen mahdollisuuksia opettaa koululaisille ja työttömille?
-Voisiko sisällöntuottamista opettaa tehokkaan viestinnän näkökulmasta?
Asiasta kiinnostuneille suosittelen vaikka kirjoja Kaikki jakoon ja Four Hour Work Week (jotka eivät ole loistavia mutta antavat helppolukuisen yleiskuvan yllä mainituista trendeistä).
Yhdysvallat ja Kiina, siinä ovat kaksi maailman suurinta velkaelvyttäjää.
Ne ovatkin tosi vihervasemmistolaisia maita.
Lopussa haikailtu maanpäällinen paratiisi ei ole mahdollinen. Miksi? Koska pari miljardia kiinalaista ja intialaista ja kohta miljardi afrikkalaista haluvat myös 50 tuuman taulutv:n, tabletin ja oman auton. Tämän takia he ovat valmiita tekemään kovasti töitä. Tämä taas johtaa siihen, että paratiisin tuotteet eivät pärjää kansainvälisessä klpailussa, vienti sakkaa ja rahat eivät riitä paratiisin ylläpitoon.
Minusta poliittisessa kentässä on viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut aika merkittäviä muutoksia.
Jos katsotaan vihreitä, puolueen politiikka on siirtynyt selvästi vasemmalle. Aikaisemmin vihreät oli enemmän kokoomuksen puisto-osasto, mutta hiljalleen se on siirtynyt kilpailemaan enemmän SDP:n ja vasemmistoliiton kanssa.
Muutos on ollut aika raju. Toki vihreiden oikeistosiivessä on vielä jotain konkareita, kuten Osmo Soinivaara, mutta muuten vihreät ovat siirtyneet kauemmas kokoomuksesta.
Itse olen viime vaaleissa kannattanut Kokoomusta, ihan kaikesta en ole oikeistosiiven kanssa samaa mieltä, mutta poliittiset vaihtoehdot ovat vähissä. Vihreissä minulle on ongelmana liian ympäristöfundamentalistinen asenne. Vaikka ohjelmassa on paljon asioita, joita kannatan, vihreät on minulle liian lukkiutunut perinteisiin ympäristösymboleihin kuten liito-oraviin ja ydinvoimaan.
Onko kiina suuri velkaelvyttäjä ?
Niillä on oma valuutta (kuten myös ruotsilla, norjalla, englannilla), ja sekä oma keskuspankki jolla voivat hallita rahapolitiikkaa talouden vaihtelujen mukaan.
Suomella taasen ei ole.
Erinomainen kirjoitus. Perusta sinä Osmo se sosiaaliliberaali puolue ja järjestä liberaali jytky.
Taitaa olla tuo vasemmisto-oikeisto jaottelu varsin perustavanlaatuisesti rikki. Pääomaa se on kartellin suojaama hyväpalkkainen työkin. Osattomien asiaa ei toki aja kukaan, edelleenkään.
”Mitä siis uusi vasemmistolaisempi talous- ja sosiaalipoliittinen strategia edellyttää?
1.On edistettävä talouspolitiikan koordinointia EU:n tasolla, jotta emme joutuisi tuhoamaan eurooppalaisia hyvinvointivaltioita Krugmanin sanoin idioottimaisella säästöpolitiikalla.
2.On etsittävä työmarkkinastrategia, joka tukee tasapuolisesti sisäpiiriläisiä ja ulkopiiriläisiä.
3.On ennakkoluulottomasti etsittävä työntekijöiden suojelemiseksi nykyaikaisia keinoja, jotka eivät turhien jäykkyyksien kautta aiheuta työttömyyttä.
4.Palkanmuodostuksessa on myötäiltävä nykyistä paremmin henkilö- ja alakohtaista tuottavuutta, jotta työvoimaa ei hinnoiteltaisi ulos.
5.On tuettava matalapalkkaisen työvoiman ja pätkätöitä tekevien asemaa perustulon tai muun automaattisen matalapalkkatuen muodossa.
”
Yhtä hyvin listan voisi nimetä oikeistolaiseksi.
Kohdat 2-4 ovat selkeästi oikeistolaisia. Kohtaa 5 kannattaa osa oikeistosta. Kohtia 2-5 perinteinen vasemmisto vastustaa.
Mielestäni lista ei ole vasemmistolainen. Mihin Ode on unohtanut vanhan Vihreiden iskulaiseen ”Ei oikealla eikä vasemmalla, vaan edellä!”.
En ottanut kantaa muiden maiden toimiin, enkä vertaillut Suomea muihin maihin. Totesin että Suomessa vasemmisto ja vihreät näyttävät suosivan velkaantumis- ja elvytyspolitiikkaa. Eikö tuo pidä likimain paikkansa? Mitä johtopäätöksiä haluat vetää tästä ja suhteesta muiden maiden poliitikoihin?
Puhu vain vasemmistosta. Vihreät eivät ole innostuneita nuorempien sukupolvien varoilla elämisestä, koska äänestäjäkunta nuorta.
Ei tuloerojen kaventaminen välttämättä nostaisi kokonaistyytyväisyyttä. Liberaali voi olla kateellinen suurituloiselle,mutta ei tulot ole ainoa hierarkia. Voihan joku olla kateellinen vaikka toisen paremmasta sosiaalisesta statuksesta, sosiaalisesta elämästä tai jostain muusta. Ei tuloerojen nollaaminen vähennä eriarvoisuutta, koska hierarkioita on monia.
Kuinka suuri kysyntä tuolle liberaalipuolueelle sitten olisi? Minusta se kuullostaa aivan samalta kuin nykyvihreät. Enitse ainakaan miellä vihreitä ympäristöpuolueeksi, vaan nimenomaan vasemmistopuolueeksi.
Itse asiassa ratkaisu on hyvinkin selvä. Työn verottamisesta pitää siirtyä tuotannon verottamiseen. Ja kääntää asia niin, että tuotantoa verotetaan sitä vähemmän, mitä enemmän työntekijöitä tuotannon prosessiin osallistuu. Robotit ja muut koneet ovat liian pitkään olleet verovapaa ”rälssi” ja me lihasta ja luusta tehdyt turhaan maksamme veroja.
Eivätkö vihreät (tai sinä) kannata elvyttävää politiikkaa, ja eikö elvyttävä politiikka tarkoita velanottoa, ja eikä se ole ainakin tulevien vuosien varoilla elämistä? Toimiiko tuo järkeilyketju?
Ehkä vielä parempi olisi siirtyä _kuluttamisen_ verottamiseen. Ettei ihan suotta siirretä tuotantoa maihin, jotka eivät verota tuotantoa.
Ööh.. Marxkaan ei ollut tuota mieltä..
Ei erityisemmin mitään, mutta ongelma on siinä, että tätä on lähdetty ”ratkaisemaan” hyökkäämällä ammattiliittoja vastaan. Ei kai nyt AY-liike voi tukea ulkopuolisia tahoja pelkän ideologian vuoksi, jos se samaan aikaan joutuu torjumaan itseensä kohdistuvia hyökkäyksiä. Jos tätä ei tarvitsisi tehdä, voisi siltäkin suunnalta löytyä aivan eri tavalla tukea prekariaatin ahdingolle – varsinkin, jos se saataisiin tuotua AY-liikkeen siipien alle. Jaksaa ihmetyttää, miten ihmiset aina kuvittelevat, ettei kohde asetu siilipuolustukseen vaan aloittaa rakentavan dialogin, kunhan sitä vastaan suoraan hyökätään. Kyllä se rakentavuus aina lähtee sieltä hyökkäävältä taholta.
Kyllä se taisi ihan suunniteltu juttu olla. Ja vapaakauppasopimukset ovat samaa kuraa, kun niiden kautta ei koskaan saada nostettua halpatuotantoa samalle tasolle edes kotimaassa tasa-arvoistavilla tulleilla/veroilla – puhumattakaan globaalista mittakaavasta. Uusliberalismi ja uuskonservatismi ovat olleet ihan toimivia projekteja, vaikka tulokset ovatkin melko puhtaan negatiivisia.
Minua on aina häirinnyt vihervasemmiston naiivi maailmankuva yhdistettynä kovaan ay -politiikkaan. Tarhaikäisten maailmassa kettu ei syö jäniksenpoikia. Tarja Halonen toi tähän satumetsään globaalin vastuun, jossa suomalaiset ratkaisevat (maksavat) kaikkien muiden ongelmat.
Eurooppalaiset ja suomalaiset varmasti jakavat rahattomat arvot: tasa-arvo, uskonnonvapaus järjestäytymisvapaus jne. Mutta rajankäynti tulee vastaan kun raha otetaan mukaan: pitääkö vangeilla olla paremmat olot kuin vanhuksilla, pitääkö työttömän, alkoholistin, huumeidenkäyttäjän
asua keskustassa asumistuella jne? Ihmisillä on käsitys oikeasta ja väärästä ja politiikan tekeminen ei voi paljon tästä erota. Tästä on kysymys vihervasemmiston kuplan rakentelussa.
Pekka Kuusikin oli sitä mieltä, että ensin leivotaan kakku ja sitten se jaetaan. Talouskasvu tuotti hyvinvointiyhteiskunnan ja tasaisen tulonjaon (politiikan tuloksena), mutta kasvua ei enää ole (SP: 1% kasvu seuraavan 15 vuoden aikana), niin ei voi jakaa mitä ei ole. Tätä vihervasemmisto ei ymmärrä eikä nähtävästi pyrikään.
Talvisotaa edeltävä diplomatia osoitti, että kaikki etsivät omaa parastaan, jolloin Suomi jäi yksin. En usko, että EU milloinkaan kehittyy toimivaksi taloudelliseksi yksiköksi, joten tämä haikailu yhteisestä ”järkevästä” talouspolitiikasta on syytä lopettaa. Muutenkin on syytä huomata, että politiikoilla tapana kierrättää ikäviä asioita EU:n kautta tai väittää EU:n vaativan näin tiukkaa tulkintaa. PS: Krugman ei ole pyrkimyksestään huolimatta päässyt ”kovien poikien” joukkoon ja tämä näkyy hän teksteissään: elvytys on ratkaisu kaikkiin ongelmiin.
Perinteisistä ympäristökysymyksistä on minusta tulossa vihreille rasite, kuin näkymätön elefantti puoluetoimistossa.
On myös muita keinoja vaikuttaa kuin urhoollisesti marssia joka hallituksessa keskelle atomimiinakenttää. Jos neljän suuren puolueen järjestelmä tulee Suomen politiikkaan pidemmäksi aikaa, ympäristöfanatistinen perinne voi, ilman massiivista vaalivoittoa, johtaa pitkään oppositiokauteen.
Sinänsä vihreiden siirtyminen vasemmalle kyllä antaa Kokoomukselle kaikki eväät kasvaa, puolue on nykyään yhä selvimmin oikeistoliberaalinen, osin perussuomalaisten nousun vaikutuksesta.
Haasteena on toki herkkä voimatasapaino Kokoomuksen markkinataloussiiven ja maltillisemman Pohjoismaista hyvinvointia arvostavan siiven välillä. Vaikka puolue kyllä tiedostaa, että liian oikealla se ei oikein vedä maltillisia kannattajia, varsinkin kun puolue suhtautuu liberaalisti esimerkiksi maahanmuuttoon ja kannattaa EU:ta.
Realistisesti kyllä Suomessa on jo aika monta puoluetta ja ihan uuden sosiaaliliberaalisen puolueen läpilyönti on vaikeaa ja hidasta vaatien myös erittäin karismaattista johtohahmoa Soinin malliin.
Paperiteollisuuden kapasiteetti on Suomessa likimäärin 9 miljoonaa tonnia / vuosi. Käyttöasteenkin pitäisi olla kohtalaisen hyvä.
Oma näkemykseni vasemmistolaisuudesta – tai vasemmistolaisesta maailmasta ja arvoista – on, että se saadaan äidin maidosta ja sisäistetään perhearvoista. Vasemmistolaisuutta ei voi ”oppia”. Kokuumuslaisessa oikeistoajattelussa on oma tyylikkyytensä, virhreys on cool, persuilu on äijäilyä ja keskusta rehellistä koti-uskonto-isänmaa maalaiselämää. Niihin voi tarttua uusi / epävarma äänestäjä helpommin, kuin vasemmistolaisuuteen (tarkoitan siis kliseisiä työväen oikeudet, AY-liike, korkea progressioverotus tyylisiä arvoja). Ongelmat ovat substanssissa, kuten Osmo osoittaa, mutta vaikka substanssi saataisiin kuntoon, pitäisi koko kuva vasemmistolaisuudesta saada paremmaksi (trendikkääksi?) ja uutta tarttumapintaa uusille kannattajille.
”Nyt joudumme miettimään, mitä vasemmistolaisuus oikein tarkoittaa työelämässä ja hyvinvointipolitiikassa.
Onko vasemmistolaisuus ahdingossa olevan, kohtalaisen hyväpalkkaisten työntekijöiden, ”työväen aristokratian”, puolustamista muiden alojen kustannuksella?”
Aivan alunperin ”vasemmisto” oli Ranskan vallankumouksen jälkeen se puoli, joka pyrki poistamaan epäoikeudenmukaisuutta kyseenalaistamalla ja murtamalla vallitsevia etuoikeuksia. Tähän tavoitteeseen olisi hyvä palata – hieman laatikon ulkopuolisilla näkökulmilla. Nyt se on (Orwellin Eläinten vallankumouksen tyyliin) puolestaan jumahtanut itsekin ”saavutettujen etujen” vartijaksi – puolustamaan niitä ajastaan jälkeenjääneitä keinoja, joilla hallitsevat insitituutiot oikeuttavat asemaansa.
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193020-merilaisen-olennainen-pointti-ay-populistinen-johtopaatos-toimimaton-ratkaisu
Vasemmiston kanattaisi keskittyä karsimaan ansiottomia etuoikeuksia sekä yksityisiä monopoleja. Mm.
– poistaa koulutuspaikkarajoituksia
– ajaa maan arvon verotusta
– luonnollisten monopolitoimialojen (sähköverkot, Euroclear Finland jne.) kansallistamista
– maksimoida yritysten välinen kilpailu ja poistaa esteitä uusien haastajayritysten markkinoilletulolta
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185107-akateeminen-taloustiede-unohtaa-mina-en-%E2%80%93-tulonjakokysymysta-siis
Tuo onkin hyvä kysymys, että pitääkö robotin tekemän työn olla verovapaata?
Jos pitää, niin eikö sitten myöskin ihmisen tekemän työn pitäisi olla verovapaata?
Korkeaan verotukseen, hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin perustuvan pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen on vasemmistolaisuutta, mutta niin kuin myös Sixten Korkman sanoo, hyvä suhdannepolitiikka on vain hyvää suhdannepolitiikkaa ilman poliittista leimaa.
Ei. ”Huono suhdannepolitiikka” on ymmärrettävästi oikeiston intresseissä.
1. Vähäinen työvoiman kysyntä ylläpitää työntekijöiden huonoa neuvottelu asemaa.
2. Laman turvin saadaan helpommin ajettua läpi “vaikeita päätöksiä” rakennemuutoksista (joista valtaosa olisi toki ihan hyviä muutoksia, jos samalla saataisiin kokonaiskysyntä ja –tarjonta tasapainoon).
3. Odottamaton deflaatio ja inflaatio ovat tulonsiirtoja velkojien ja velallisten välillä. Lisäksi esim. odotettu deflaation nostaa reaalikorkotasoa ja siten ylläpitää korkeampia tuottovaatimuksia myös reaalisille investoinneille.
Lisäksi deflaation muodossa tuleva pääomatulo on VEROTONTA!
Moni ei ota huomioon sitä, että vähänkin korkeampi inflaatio nostaa reaalista pääoma- ja yritysverotusta selvästi! Verot maksetaan nominaalisista pääomatuloista, mutta ja inflaatio ”vähennetään vasta verojen jälkeen” (:
Toisaalta epävakaa inflaatio kusee kyllä myös vasemmiston agendan pakkiin nostamalla investointien riskipreemioita.
Ai senkä takia Heinäluoma lanseerasi vuonna 2007 termin ”jakovara”, eikä puhunut mitään siitä että nyt olisi suhdannepoliittisesti kova juttu jos leikattaisiin?
Vihreät on kannattaa ainakin 2 miljardin euron sopeutusta kasvavan työttömyyden ja nollakorkojen oloissa, käytännössä kaikkia muita eduskuntapuolueita myötäillen. Väitteesi on tämän kohdan osalta väärä.
Jopa Krugmanilta oppeja imenyt Soininvaara kannattaa myötäsyklistä politiikkaa jonkun epämääräisen kestävyysvajeen ja oletetun korkean NAIRU-asteen takia. Ei mitään järkeä. Vuonna 2019 työttömyysaste huitelee kaavailllut sopeutukset huomioiden jossain 12-15 prosentissa, ja budjettivajeet ovat tämän vuoksi vuosittain jatkuvasti suunniteltuja suurempia.
Valitettavasti Vasemmistoliitto on ainoa vastuullista finanssipolitiikkaa (”velkaantumis- ja elvytyspolitiikkaa”) laman aikana kannattanut puolue.
Kiitos OSlle valaisevasta vasemmistolaisesta diskurssista, joka kuitenkin on valitettavan vasen-silmäinen, peräpeiliin katsova, ja ennen kaikkea ilman ytimiin käyvää perspektiiviä tulevaisuuteen.
Kokonaiskuvaksi jää se, että mies on sormi suussa, epälooginen ja riidoissa itsensäkin kanssa.
Esimerkki: ”Ellei kommunismia olisi jo kokeiltu huonoin tuloksin, se keksittäisiin nyt.” Miksi kannattaa edes haikailla sellaisen keksimistä, jonka tietää ei-toimivaksi?
Toinen: ”Syynä ahdinkoon on pienessä määrin globalisaatio ja suuressa määrin automaatio.” Todellisuudessa syynä ahdinkoon on juuri globalisaatio ja sen meille tuoma automaatio, jota emme yrityksistämme huolimatta saa pysäytettyä rajoillemme!
Kolmas: ”Saksalaisesta mallista minijobeineen en pidä, vaikka sekin on parempi kuin tämä suomalainen hyvinvointivaltion tuhoon johtava.”
Miksi ei voi pitää paremmasta mallista, varsinkin kun ei pysty esittämään mitään vielä parempaa?
Neljäs: ”Siitä olen varma, että markkinaehtoinen työelämä (työvoima huutokaupattaisiin pestuupäivinä) johtaisi huonoon tulokseen, joten kollektiivista suojaa työmarkkinoilla tarvitaan.”
Pohjoismainen hyvinvointivaltion menestys on perustunut juuri markkina-ehtoisuuteen. Nyt kun markkinat ovat muuttuneet, meidän pitää muuttua niiden mukana. On utopiaa luulla, että kollektiivisuus-idea voisi pitemmän päälle suojata meitä noilta petomaisilta markkinavoimilta!
OSn paradigma on Fenomenologis – hermeneuttinen, joka perustuu inhimilliseen kokemukseen ja elämismaailmaan. Sieltä kumpuavat, Hegelillä höystettynä, myöskin maxilaisuus ja sosialismi, jotka ovat osoittautunet vääriksi opeiksi, kupliksi.
Max ei oppiinsa itsekkään täysin uskonut, vaan joutui sitä ”markkinapaineessa” tuunaamaan koko ajan. Maxin opissa ei esimerkiksi ole ollenkaankaan sellaista käsitettä kuin riskiä ottava yrittäjä.
Tästä syystä OSlla onkin nyt pallo hukassa, kun koettaa löytää perusteet kriisissä olevan sosialidemokratian luoman Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan puolustamiseen.
Mikä sitten on se Suomen, eikä pelkästään vasemmiston, tulevaisuuden oikea perspektiivi?
Oma paradigmanani on aivan toinen kuin OSn. Se on ns. Tieteellinen metodi – Loogis empiirinen maailmankuva, johon kuuluu myös evoluutio:
Ihminen on lauma-eläin, jossa yhdistyvät yksilöllisyys ja kollektiivisuus. Staattisen rauhallisissa olosoissa kollektiiviset hyveet, kuten tasa-arvo ovat dominoivia ja kukin voi rauhassa puhaltaa itselleen pienen turva-kuplansa.
Toisaalta tiedämme, että ympäristön muutoksesta johtuvassa kriisissä ihmisten turva-kuplat puhkeavat ja yksilölliset ominaisuudet korostuvat. Ne ovat usein ratkaisevan tärkeitä, kun on pakko rajusti riskiä ottaen murtautua ongelmatilanteesta ulos.
Nykyisin elämme globaalin talouden jatkuvien kriisien olosuhteissa. Jos haluamme menestyä, on pakko hyväksyttävä se, että turva-kuplia menee koko ajan rikki ja että uusia pitää pystyä puhaltamaan parempiin paikkoihin.
Konkreettisesti: Jokaiselle suomalaiselle maksetaan sellainen perustulo, joka pitää heidät ihmisarvoisen elämän syrjässä kiinni.
Toisaalta pitää antaa oikeudenmukainen korvaus riskinottajille, joiden toiminnan kautta syntyy jatkuvaa talouskasvua hyvinvointimme rahoitukseen.
Seppo Korppoo
Kupliva yrittäjä
Eläimet olivt joutuneet lamakuoppaan ja rahoituseväät loppuivat. Kenet pitäisi syödä?
Kettu ehdotti, että syödään se, jolla on kilpailukykyä haittaava nimi.
Mikä väitteeni on väärä? En tainnut puhua mitään sopeutustarpeista.
En pidä pitkittyneen laman hoitamista ”velkaantumis- ja elvytyspolitiikkalla” kovin toimivana strategiana tai ”vastuullisena finanssipolitiikkana” (mutta politiikassa saa toki olla montaa mieltä asioista).
Voi, voi.
Vasemmistoleiitto (SKDL jne) ja SDP ovat suurten ikäluokkien johtamia ja jäykistämiä. Heidän tehtävänsä on turvata noin yli 60-vuotiaiden ydinkannattajiensa elämänlaatu. Se on iso homma ja ja myös isoin osa heidän äänestäjistään. Siksi SDP:n uudistuminen on mahdottomuus. Vasemmistolliito on uudistumista yrittänyt pari vuosikymmentä, huonolla menestyksellä. Historia on raskas.
SDP:n puoluekoneisto painottaa jatkuvuutta, sieltä löytyy sukupolvien keju luotettuja demarinimiä. Systeemi oli aikoinaan hyvä, nykyisn vain painolasti.
Suomessa ei ole eurooppalaista vasemmistoa. Ei vieläkään. Siihen vaaditanneen vielä yksi sukupolvi, noin 20 vuotta.
Britten vaalien teemoissa näki selvästi eron suomalaisen jähmettyneisyyteen ja ikääntymiseen.
Vihreät voisivat pysyä vihreinä. Haikailu vihervasemmiston, siis Europarlamentinen GUE/NL ja Ruotsin vihreiden, suuntaan on tuhon tie.
Enemmän ymmärrystä yksinyrittäjiä ja peinyrityksiä kohtaan. Vaikka Vihreiden kannatuspohjan ydin löytyykin valtion ja kuntien virkahenkilökunnasta, johonkin suuntaan sieltä on liikuttava.
Myönteisesti yrtän ajatella Soininvaaran näkevän ”vasemmiston” osana eurooppalaista vasemmistoa. Se olisikin se molmepien vasemmistopuoluiden hyvä kehityssuunta. Tuskin toteutuu. Järjestökoneen ikärakenne ja perinteet estävän sen.
Ehkä Vihreillä ja RKP:llä olisi enemmänkin yhteistä? Liberaalit arvot ehkä?
RKP:lla itse asiassa enemmän omia entisiä stallareita mukana homamssa. Sinänsä RKP ei ole oikein puole vaan kokelma kaikkia puolueita äärivasemmistosta äärioikeistoon.
Älä muuta san. Patamustana oikeistolaisena itkisin onnesta, jos SDP kääntyisi Gerhad Scröderin tielle. Enkä suinkaan siksi, että arvioisin sen tuhoavan oman kannatuspohjansa kkuten Scröderin puolueelle kävi, vaan siksi että tietäisin tämän maan johtamisen jäävän järkiporukalle. Nimittäin pidän varmana, että nykyinen hallitus joutuu tarjoilemaan semmoisia lääkkeitä, että neljän vuoden kuluttua oppositio kerää jättivoiton sitä johtaisi Alexander Tsipras.
Ei ole väliä minkävärinen kissa on, kunhan se pyydystää hiiriä. Ihan sama vaikka maassa on vasemmmistojohtoinen hallitus, kunhan se toteuttaa järkevää talouspolitiikkaa. Ikävä kyllä vasemmisto ja järkevä talouspolitiikka eivät mahdu samaan lauseeseen.
Mitä tällä tarkoitat? Sellun markkinahinta lienee jossain 850 $/tonni. Ei se määräävän
Joo, mutta ne ovat maita, joden elvytys elvyttää koko maailmaa ja siinä sivussa ommaa. Suomessa yleisen elvytyksen hyötysuhde on huono. Tarkkaan suunnattu investointielvytys olisi toki toiminut.
Korjaus: Ei sellainen vajaa 8 miljardin liikevaihto määräävän toimijan asemaan riitä.
Ulkopuoliselle myyty (edes välillisesti) robotin tekemä työ ei ole verovapaata: siitä maksetaan ALV. Ihmisen tekemästä työstä maksetaan alvin lisäksi myös tulovero ja eläke ym. maksut.
Pitäisikö siirtyä pelkän arvonlisän verottamiseen ja unohtaa tuloverot?
Hieno kirjoitus Osmolta. Se suurin kysymys on kirjoituksen lopussa:
Osmo: ”Mutta onhan nyt aivan typerää, jos meidän on tuhottava ihmisten vapaa-aikaa ja panna heidät tekemään materiaalisen hyvinvointimme kannalta toisarvoista työtä vain jotta saisimme kootuksi riittävästi veroja hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen.”
Kuten Osmo on toisaalla todennut, merkittävä osa suomalaisten kulutuksesta on jotain muuta kuin tarpeiden tyydyttämistä. Älypuhelimet, etelänlomat yms. ovat kivoja juttuja, mutta ihminen voi hyvin elää ilmankin. Tällaisten hyödykkeiden kulutus on ns. turhaa. Ja jos tällaiset hyödykkeet ovat turhia, niin mitä on se työ, jota tehdään niiden tuottamiseksi? Jep, sekin on turhaa.
Vaikka tämä tuotanto ja kulutus sinänsä on turhaa, niin niistä kerätään verovaroja, joita käytetään johonkin tarpeelliseen: koulutukseen, terveydenhoitoon jne. [Toki osa verovaroista menee turhuuksiin.]
Ihmetyksen aihe on, että miksi meidän pitää tehdä niin paljon turhaa työtä ja kuluttaa niin paljon turhuuksia, että saamme resursseja tehdä jotain tarpeellista? Olisiko mahdollista käyttää niitä resursseja alunperinkin tarpeelliseen tekemiseen, eikä kierrättää niitä turhan työn ja kulutuksen kautta?
Työnväenliike (sdp+sak+jne) toimii nimensä mukaisesti, eli pyrkii suoraviivaisesti ajamaan työväen etua. Samalla unohtuu 272000+132000 työtöntä, joiden asiaa ei aja kukaan. Tämä osaoptimointi johtaa kansantalouden kannalta murheelliseen lopputulokseen.
Kokonaiskysynnän kasvattaminen ja työllisyystilanteen parantaminen melkeinpä keinolla millä hyvänsä (no toki työn pitää olla myös tuottavaa) olisi nyt oikeaa talouspolitiikkaa. Toivottavasti EKP:n aivan liian myöhään aloittama elvytys auttaisi edes vähän.
Kukas ymmärtäisi keskiluokkaa?
Keskiluokka on jokaisen valtion selkäranka, joka kantaa valtaosan maksutaakasta. Suomessa keskiluokka kapenee huolestuttavaa vauhtia ja kuten jo aiemmin totesin, niin Afrikassa on pian enemmän keskiluokkaisia, kuin Suomessa!
Jätän tämän ihan vain tähän http://www.tradingeconomics.com/germany/employment-in-industry-percent-of-total-employment-wb-data.html
Hyvä suhdannepolitiikka ei ole mitenkään erityisen vasemmistolaista, mutta huono tuppaa olemaan oikeaistolaista. Jos taloudessa menee lujaa ja valtion verotulot kasvaa, niin pitää alentaa veroja. Korot on aina liian alhaalla, eikä niitä saisi keskellä syvintä lamaakaan alentaa, koska inflaatio syö pääomaa. Työttömyys johtuu siitä että ihmiset on laiskoja tai jotenkin epäkelpoja, koska rakas tautologia sanoo niin, ja ilmeisesti muutamassa vuodessa laskukaudella kaksinkertaistuva työttömyys sitten johdonmukaisesti siitä että ihmisistä on tullut yhtäkkiä kaksi kertaa laiskempia. Ja niin edelleen.
Sanoit, että vihreät suosisivat velkaantumis- ja elvytyspolitiikkaa. Vihreät ovat todistetusti vaatineet miljardiluokan sopeutustoimia ensi vaalikaudeksi.
Siinä tapauksessa oletan, että pidät kiristävää ja julkisalijäämien vähentämiseen tähtävää politiikkaa toivimana strategiana tai “vastuullisena finanssipolitiikkana” pitkittyneen laman hoitamisessa?
Viimeiset 70 vuotta makrotalouden tutkimusta ja empiiristä todisteaineistoa, ja etenkin viimeiset 6 vuotta euroalueella, osoittavat, että työttömyyden ja yksityisen sektorin säästöhalujen kasvaessa tämä on tuhoisa tie. Kasvu ja verotulot tyrehtyvät niin, että velka-astekin lopulta kasvaa. Kiristävä finanssipolitiikka voi toki näissä oloissa ”toimia”, jos ihmiset muuttavat maasta samalla massoittain (Latvia) tai valtio onnistuu ylläpitämään massiivisia vaihtotaseylijäämiä (Saksa). Vaihtotase ja nettomuutto ovat valitettavasti nollasummapeliä, joten kaikki eivät tähän pysty. Siksi Odekin peräänkuuluttaa elvyttävämpää politiikkaa koko euroalueen tasolla.
Mutta tottakai ekspansiivinen finanssipolitiikka etenkin yksittäisen valtion tasolla pitäisi yhdistää järkeviin rakenneuudistuksiin ja hintakilpailukyvyn ylläpitämiseen. NeKIN on Suomessa onnistuttu mokaamaan, sen kaikki vihdoin tunnustavat.
Mutta se, että rakenneuudistusten epäonnistuminen on oikeuttamassa massiiviset finanssipoliittiset kiristykset, ja se että Osmokin tämän johtopäätöksen hiljaa hyväksyy, on täysin käsittämätöntä ja väärin.
Euroopassa on aika laajsti huoledittu työllisyydestä työaikaa lyhentämällä
Lyhentäminen ei tapahdu yleistä työaikaa lyhentämäll vaan osa-aikaisuuden kautta.
Ja valtiot tukevat tätä leppoistamista.
Suomi kulkee vastaviraan ja pyrkii työajan pidentämiseen ja jakamaan työn työttömyyden kautta eli Suomi haluaa miljoonan eläkeläisen jatkoksi elättää 500000 työtöntä
Hyviä esimerkkejä työajan lyhentämisestä ovat Saksa ja Ruotsi, mutta muitakin löytyy:Hollanti, Ranska, Englanti, Norja, Tanska.
Hollannissa osa-aikaisia on luokkaa 40 % työllisistä ,muissa luokkaa 25 % .
Suomessa osa-aikaisia on n 10 % .Jos Suomessakin työtä olisi jaettu osa-aikaisuuden kautta samalla tavalla ,niin Suomen työllisyysaste olisi luokkaa 80 % ja työttömyys luokkaa 5%
Niinpä vähiten työtunteja per työllinen tehdään niissä maissa, joissa työllisyysaste on korkein ja työttömyys esim Norja 1408 tuntia tai Tanska 1411 tuntia tai Hollanti tai Saksa 1388.Toisenlaisiakin toki löytyy esim Ranska 1489 .
Toisessa päässä tehdään paljon tunteja per työllinen esim Kreikka 2037
Tukimuodot vaihtelvat maittain esim Saksassa tunnetuin on Kurzarbeit.Siinä työantaja sitoutuu olemaan irtisanomatta, jos työntekijät lyhentävät työaikaa. Valtio maksaa ansionmenetyksestä 60-70 %
Työaikaa voidaan myös pidentää
Mutta kumpaankin tarvitaan molempien osapuolen sopimus
Ruotsissa taas tuetaan perhettä eli osa-aikaistava pienten lasten vanhempi saa valtion tukea.
Saksan Minijobikaan ei ole mahdoton , kun siihen perehtyy.Se on houkutellut kotirouvia työelämään, niinpä valtaosa minijobbareista on naisia.
Toienen ryhmä ovat veronkiertäjät, mutta nyt varmaan reikä on tukittu.
Suomeen kopioitiin Saksasta myös tuo 9 euron malli,Saksassa näitä orjia on 170000, mutta Suomessa jo yli 300000
Saksassa ja Ruotsissa ammattiin opiskelevat harjoittelevat palkallisena, Suomessa palkatta
Se taas merkitsee , että ammattiin opiskelevat ovat työllisiä Saksassa ja Ruotsissa, Suomessa taas työvoiman ulkopuolisia.
Alhainen työttämyys on seurausta työajan lyhentämisestä ja lyhentämisen tukemisesta
Mitä tulee joustoihin niin niitä kyllä vaaditaan.
Harva vain osaa yksilöidä mitä haetaan.
Useimmat toistavat sanaa jousto tapaan hauki-on-kal-joka -kutee-puuhun ymmärtämättä mitä se tarkoittaa
Mitä tulee työelämän pelisääntöihin niin Suomessa kaikki perustuu työnantajan dikdatooriseen isännänvaltaan eli työnanatjan päätös astuu aina voimaan , työntekijät eivät pysty sitä estämään.
Periaatteessa oikeuden kautta, mutta kuten Siemens-case osoitti, tie kestää 10-15 vuotta. Yhtiökin ehtii kadota siinä ajassa eikä oikeustie voi olla se keino, jolla asioita ratkotaan
Saksassa ja Ruotsissa työntekijöillä taas on laaja myötämääräämisoikeus ja niinpä työnantaja ei voi tehdä päätöksiä yksipuolisesti vaan tarvitaan työntekijöiden hyväksyminen.
Niinpä asioista joudutaan keskustelemaan niin kauan, että työnantaja luopuu tai päästään yhteisymmärrykseen
Täysin mahdoton tapa suomalaiselle työnantajalle
Eikä vastassa ole orpo luottamusmies, Saksassa työntekijöitä edustaa udean henkilön kollegio , jo 10 hengen yrityksessä voi olla viisi työntekijöiden edustajaa neuvottelukunnassa
Kommenttini koskee Osmo Soininvaaran blogi-kirjoitusta. En ole lukenut yllä olevia kommenttipuheenvuoroja. Kommenttini: erinomainen arvio. Ainoa selkeä kritiikkini koskee seuraavaa lausetta: ”Pieneltä avoimelta maalta elvyttäminen yksin on silkkaa taloudellista itsemurhapolitiikkaa…” Esimerkiksi Pertti Haaparannan laskelmat osoittavat tämän kyseenalaiseksi ja osittain myös valtionvarainministeriön yhteydessä toimiva kansantaloustieteen professoreista koostuva talouspolitiikan arviointineuvosto. Osmon vaatimus EU-tasoisesta elvyttämisestä on ensisijainen vaatimus, mutta kansallisten politiikkavalintojen aliarviointi ei mielestäni ole paikallaan.
Käsitykseni on, että puhuvat molemmista.
Julkisalijäämien vähentämiseen tähtäävää politiikkaa pidän oikeana suuntana, koska ikuinen velkaantuminen ei toimi. (Kiristävällä politiikalla viittasit ehkä samaan julkistalouden kiristämiseen etkä esim. rahapolitiikkaan.)
En tiedä pysyinkö täysin mukana esittämässäsi skenaariossa, mutta ajatteluni menee niin, että julkisen talouden tulee olla tasapainossa, ja yksityisen puolen tulee olla toimiva myös ilman jatkuvia tukitoimenpiteitä.
Kansantalouden tulisi tuottaa rahaa, ei kuluttaa tukiaisia. Pidän esimerkiksi tilapäistä elvytystä toimivana lääkkeenä talouden notkahduksiin, mutta pitkäaikainen tai pysyvä elvytys on taloudellisesti mahdoton ajatus. Monivuotisen laman kohdalla velaksi syöminen ei enää auta (sitä ei voi jatkaa ikuisuuksiin), vaan on myös kiristettävä vyötä / syötävä vähemmän.
Aivan. Ensisijainen tavoite on laittaa talous raiteilleen. Mokattu on sekä Suomessa että EU:ssa, euroalueella ja muissa vaikeuksissa olevissa maissa. Minun käsitykseni on se, että tärkein syy onnettomalle mokailulle on se, että poliitikot eivät ole oppineet elämään uudessa euron muodostamassa maailmassa.
Kaikki eivät muuten mielestäni tunnusta tätä. Poliitikot yrittävät esiintyä kuin lama olisi heistä katsoen ulkopuolisten tapahtumien aiheuttama ongelma.
Velkaantuminen on pakko lopettaa samasta syystä kuin yksityinen ihminen ei voi elää velaksi loputtomiin. Joskus pitäisi myös tienata ne elvytysrahat.
Tai onhan meillä se jo alkuun saatettu mahdollisuus, että eurosta tehdään jatkuvasti inflatoituva valuutta, ja euroja painetaan jatkuvasti uusissa setelipainoissa. Nän voisi kuluttaa aina enemmän ja enemmän yhä pienempiä ja pienempiä euroja. En tosin pidä tätä linjaa kovin houkuttelevana.
Mielestäni keskustelussa on kovin vähälle jäänyt elinkustannukset. Kallis asuminen, kulkeminen ja kallit elintarvikkeet vaativat isoa (nimellis)palkkaa. Miten olisi, jos lähdettäisiin liikkeelle noiden asioiden ”halpuuttamisesta”. Olisi paljon tilaa innovaatioille eli uusille tavalle tehdä asioita.
Tietäisikö blogi-isäntä tai joku kommentoijista (Liian vanha?) verkkosivua, jolle olisi koottu täsmätietoa Saksan ja Ruotsin työelämän joustoista? Koska molemmilla menee hyvin eivätkä kumpainenkaan ole rosvovaltioita, olisi hyvä tietää mitä niiden usein mainitut työelämän joustot tarkoittavat. Olen hakenut HS:n arkistosta Saksan joustoja, mutta en ole oikein hyvää artikkelia juuri tästä näkökulmasta löytänyt esimerkiksi siitä autotehtaasta (Volkswagen?), jonka työntekijät suostuivat palkkojen alentamiseen (?) jotteivät menettäisi työpaikkojaan ja minkä uhrin työnantaja heille korvasi (?), kun ajat paranivat.
Erityisesti se olisi tärkeä tieto, miten työntekijöille on kompensoitu heidän myönnytyksensä ja onko ne kompensoitu. Minusta jo työpaikan säilyminen olisi pienen uhrin arvoinen, jos vaihtoehtona on irtisanominen.
Saksassa on minijobien järjestelmä (nyt sitä kai kyllä ajetaan minimipalkalla alas) ja ennen kaikkea työpaikkakohtianen jousto. Kun yritys on vaikeuksissa, työntekijät sopivat palkkojen alentamisesta mieluummin kuin antavat yrityksen mennä nurin. Tämä on johtanut palkkadeflaatioon, mikä ei toimisi lainkaan, jos Saksassa olisi oma valuutta.
Ruotsissa palkoista sovitaan paljolti henkilökohtaisesti tietyn raamin sisällä. Sen seuruaksena ikäänty7neiden palkat eivät yleensä enää nouse. Meillä palkat ovat kovimmillaan silloin kuin on juri siirtymässä eläkkeelle, vaikka tuottavuus on jo laskenut. Siksi ikääntyneistä kannattaa meillä päästä eroon.
(Liian vanha varmaankin vastaa tähän, että keskipalkat laskevat iän noustessa. Tämä johtuu siitä, että eri kohorteilla on er5ilainen koulutustaso. 45-vuotias insinööri saa todfellakin korkeampaa palkkaa kuin 62 vuotias varastomiers, mutta vähemmän palkkaa kuin 62 vuotias insinööri.)
Ja vasemmistolaisetko eivät sitten ole suhdanteita kiihdyttävästi laajentamassa palveluverkostoa ja panostamassa jakovaraa milloin mihinkin?
On noissa oikeiston ja vasemmiston myötäsyklisissä toimenpiteissä eroakin, nimittäin niiden peruttavuus ja rakenteellisuus:
Veroja on Suomessa aivan erityisen helppoa nostaa, mutta saavutetuista eduista tinkiminen on lähestulkoon mahdotonta. Niinpä vasemmiston myötäsykliset toimenpiteet eivät yleensä ole pelkästään myötäsyklisiä, vaan ne kaiken kukkuraksi vielä pahentavat rakenteellisia ongelmia eikä niitä, toisin kuin oikeiston veronalennuksia, saa enää mitenkään koskaan purettua! Ne jäävät rampauttamaan taloutta lähes ikuisiksi ajoiksi.
Kylläjän finanssipolitiikalla saadaan kokonaiskysyntää ylös ja työttömyyttä alas, mutta mitäs sitten tehdään, kun vajetta on edelleen miljarditolkulla, velkaa ei enää saa eikä kansainvälinen kilpailukyky ole hyvistä puheista huolimatta palautunut? Ei leikata, annetaan IMF:n tehdä se?
VM:n laskelmien perusteella Suomen julkinen velka kasvaa rajatta, jos mitään ei tehdä. On aivan slvää, että vaikka valtioiden ei tarvitse maksella velkoja pois, niin siitä huolimatta valtiot eivät voi velkaantua rajoittamatta.
Luin vielä uudestaan alleviivaten: aivan erinomainen kirjoitus, pohja uuden vasemmiston rakentamiselle!
Kaiken kukkuraksi prosentuaaliset yleiskorotukset nostavat euroissa laskettuina parhaiten ansaitsevien, eli yleensä vanhimpien, niiden joiden tuottavuus on jo laskussa, palkkoja kaikkein eniten.
Nyt meni sinulta vertailut vähän sekaisin. USA:sta voi sanoa näin, muttei Kiinasta. Itse asiassa USA:n velkaraha on paljolti peräisin Kiinasta. Kiina on tietääkseni lähes velaton. Dollarilla on erikoisasema maailman reservivaluuttana. Vain yksi kolmasosa dollareista on Yhdysvalloissa.
Mielenkiintoista, että luokittelet koulutuksen tarpeelliseksi, kun siitä hyvin suuri osa tähtää siihen, että ihmiset saavat ammatin, jossa tekevät noita ”turhia” töitä. Miksi tuollaiseen ammattiin koulutus on tarpeellista, mutta itse siinä ammatissa lisäarvon tuottaminen sitten onkin turhaa?
Mitä ihmeellistä tuossa on? Meillä jo ne kaikki ”tarpeelliset” tarpeet (=elossa pysymisen kannalta välttämättömät asiat) on moneen kertaan tyydytetty, joten on varaa kuluttaa niihin ”turhiin” asioihin. Olisi tietenkin periaatteessa mahdollista ”leppoistaa”, kuten OS asiaa kutsuu niin, että tekisimme merkittävästi vähemmän töitä ja jättäisimme sen kaiken ”turhan” kulutuksen pois, mutta iso osa ihmisistä ottaa ennemmin älypuhelimet ja etelänmatkat kuin juuri ja juuri elossa pitävän elintason, vaikka tämä vaatiikin enemmän työntekoa.
Eläkeikää lähestyvälläon todennäköisesti pienemmät menot kuin keski-ikäisellä (asunto maksettu, lapset aikuisia etc), joten ei ole mitään syytä miksi eläkeikää lähestyvälle olisi tarpeen maksaa yhtä paljon kuin nuoremmille.
Jotain tietoja on mm. Wikipediassa otsikolla Hartz concept.
Oivallinen kirjoitus! Haluaisinpa lukea myös Oden lyhyen ja helppolukuisen tiivistelmän vihreästä puoluepoliittisesta ideologiasta.
Ympäristönsuojelu läpäisee länsimaisten teollisuusvaltioiden nykyajattelussa kaikki suunnat: ihmisen on elettävä säällisesti tuhoamatta omaa elinympäristöään. Ei se ole vihreiden erityisaate – ei ole ikinä ollutkaan.
Poliittiseksi puoluevihreydeksi miellän maailmanpelastus- ja ympäristönsuojelupopulismin, jossa rykästään JEE!-reaktion siivittämänä laeiksi ja määräyksiksi asioita, joiden vaikutusten kokonaiskaarta ei harkita lainkaan. Innostuksen laannuttua huomataan määräysten parhaassa tapauksessa olevan vaikuttamatta yhtään mihinkään itse ympäristönsuojelussa ja vain hankaloittavan tavallisten piruparkojen elämää ja kurittavan kukkaroa, pahemmassa tapauksessa kääntyvän ympäristönsuojelullisesti haitallisiksi.
Hesarin kolumnisti kehotti äskettäin kääntämään puolueiden kampanjaväitteet toisin päin. Jos joku kampanjoi haluavansa estää sosiaaliturvan väärinkäytökset, sen voi ohittaa sanahelinänä ellei voi ajatella, että joku haluaa lisätä sosiaaliturvan väärinkäytöksiä. Vihervasemmistolaiset yleishyvät arvot ovat samanlainen asia – ellei nyt sitten ilmoittaudu jokin taho, joka haluaisi lisätä saastumista, tuhoa, köyhyyttä ja kurjuutta.
Suomen paperiteollisuudessa oltiin 2000-luvun alkupuolella venäläisen tuontipuun varassa. Oma puuntuotanto ei riittänyt tehtaille. Tämä ja tekniikan kehitys kohti suurempia saavutettavia kapasiteetteja/tuotantolinja ovat varmasti vaikuttaneet työvoiman tarpeeseen paperiteollisuudessa. Samoin sanomalehtipaperin kysynnän lasku on vaikuttanut asiaan.
Käsittääkseni myös 2000-luvun alussa oli vielä käynnissä useita tehtaita, joissa tuotanto tuotantolinjaa ja työntekijää kohden oli pieni, johtuen vanhasta teknologiasta. Sellutehdas (en tiedä paljoakaan paperikoneista, joten esimerkki on sellutehtaasta) jossa yksi linja tuottaa 300 000 t/a vaatii suunnilleen saman määrän työntekijöitä kuin sellainen, jossa yksi linja tuottaa 600 000 t/a, ainoa paikka, jossa lisätyöntekijälle voisi olla tarvetta taitaa olla pyöreän puun syöttö. Sitten 1980-luvun tuotantolinjan kokoa rajoittava soodakattilan mahdollinen kapasiteetti on kasvanut 2-3 -kertaiseksi.
Kun näin on, tarvitseeko syyttää Paperiliittoa.
Erinomainen analyysi!
OS:s heitto:
”Joillekin Kimmo Sasi -tyypin poliitikoille leikkauslistat sopivat kaikkiin suhdannevaiheisiin, koska he kuuluvat niihin harvoihin suomalaisiin, jotka eivät kannata pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa.”
on mielestäni turhan yleistävä, sillä suurin osa leikkausten kannattajista haluaa säilyttää hyvinvointivaltion, mutta vaatii rakenteellisia muutoksia.
Julkisella puolella, m.l. julkiset laitokset, on yleensä aivan liian raskas ja jäykkä hallinto. Johtajia, suunnittelijoita, koordinaattoreita jne on aivan liian paljon verrattuna niihin, jotka työskentelevät eturintamassa julkishallinnon ulkopuolisten yksilöityjen asiakkaiden kanssa.
Vasemmistolla (ja Keskustalla) on ollut erityinen rooli julkisen hallinnon paisuttamisessa viimeisen 50 vuoden aikana ja nyt se haraa kaikkia muutoksia vastaan.
Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen pitäisi päästä irti vanhojen johtamis- ja organisaatiomallien haikailusta ja hyväksyä nykyajan mallit. Niiden keskiössähän on (tuloshakuisuuden lisäksi) toisaalta luottamus, toisaalta joustavuus sekä ihmisten että organisaatioyksiköiden välillä.
Miksi näitä populistipuolueita sanotaan oikeistolaisiksi? Persut on tällä hetkellä suomen suurin vasemmistopuolue. Konservatiivinen vasemmistopuolue, mutta kun niiden ohjelmaa lukee selkeä vassari.
Le Pennin porukan marssin muistan nähneeni ja ne oli haalareissa. Ei varsinaisia talousliberaaleja kapitalisteja
Tuosta Kurarbeitin työajan lyhentämisestä aiheutuneesta ansiotason laskusta valtio korvaa 60-70 %
Ja minijobbarit ovat pääosin entisiä kotirouvia, siis niitä, jotka muuten olisivat kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella
Minimipalkka ei koske minijobbareita eikä oppisopimuslaisia.
Ruotsissakin on pitkälti sama tapa kuin Suomessa eli osa pistetään henkilökohtaisiin ja osa yleiskorotuksiin.Näin oli jo 70-luvulla kun tulin vakinaisiin töihin, ei sii mikään uutuus
Ruotsissa on yritety laajentaa siihen suuntaan, että kaikki olisi henkilökohtaista korotusta, mutta kun vilakisee paikallisen työhallinnon sivuja niin vain 30 % työntekijöistä on tuon piirissä ja tyytymättömyys suurta.Korotukset kun kertyvät suosikeille
Ja Tilastokeskuksen sivuilta voit vilkaista että Suomessakin yksityisen sektorin palkat kääntyvät laskuun 45 ikävuoden jälkeen
Yksityinen sektori
ikä keskim.palkka
30 – 34/ 3 161
35 – 39/ 3 532
40 – 44/ 3 653
45 – 49/ 3 616
50 – 54/ 3 595
55 – 59/ 3 503
60 – 69/ 3 491
Julkiset taas pysyvät paikoillaan
Valtio
Ikä palkat
40 – 44/ 3 894
45 – 49/ 3 877
50 – 54/ 3 838
55 – 59/ 3 807
60 – 69/ 4 080
Opettele saksaa ja ruotsia ja lue muutakin kuin EK ja Vartiaisen propagandajuttuja
Etkö lukenut mitä sinua varte ennalta kirjoitin. Ikäryhmittäisistä keskipalkkaista ei voi päätellä mitään, koska koulutustaso on eri kohorteissa aivan erilaista. Sama koskee vertailua valtion ja yksityisten välillä.
Tämä on ollut varmaan ihan totta silloin kun Saksassa ei ollut minimipalkkaa. Nyt minijobbareiden ja oppisopimuksella töissä olevat saavat minimipalkkaa, ellei yleissitova työehtosopimus toisin määrää.
Brittien taannoisissa vaaleissa Työväenpuolue kärsi Skotlannissa rökäletappion Skotlannin kansalliselle puolueelle, mm. siksi, että SNP asemoi itsensä Työväenpuolueen vasemmalle puolelle. Siitä huolimatta SNP on nationalistinen puolue, ei vasemmistolainen. Sen olemassaolon tarkoitus on tehdä Skotlannista itsenäinen; jos päämäärä saavutetaan vasemmistolaisella ohjelmalla, niin otetaan vasemmistolainen ohjelma, mutta ko. ohjelma on väline, joka hylätään heti, jos se lakkaa palvelemasta vars. päämäärää.
Populistiset ja/tai nationalistiset puolueet ottavat mielellään vastaan tyytymättömät äänestäjät vasemmalta, mutta tämä ei muuta näitä puolueita vasemmistolaisiksi.
Minä en äänestä SDP:tä koska puolue ei ole uskottava. En ymmärrä SDP:n visioita enkä suuntaa.
Toisaalta, en tiedä miksi koen esimerkiksi Vihreiden tai Kokoomuksen politiikan uskottavampana ja selkeämpänä.
Asiakysymykset kuitenkin ratkaisevat. Siksi pidän tästä blogista.
Otin vapauden piilottaa koulutuksen ja ammatin. Nyt kysymys näyttää kärjistäen olevan siitä, että miksi töitä tehnyt saa parempaa eläkettä kuin töitä tekemätön. Onko tämä lähtökohtaisesti epätasa-arvoa? Vai oliko tässä kyse nimenomaan teekkariudesta tai siivoojan duunista?
Asia on erittäin yksinkertainen. Ei heikosti menevällä kansalaisella ole mitään kiinnostusta maailmanparantamiseen. Suomen kansalaiset etusijalle, niin ääniä voi tulla muiltakin kuin hyvin toimeentulevilta aatekavereilta.
Maailmanparannus on myytävä taviksille sillä, että on heidän oma etunsa, että maailmasta tehdään vähemmän paska paikka.
Jos puolueen ohjelma on vasemmistolainene on se vasemmistolainen? Persut on vasemmistolainen.
Nationalismi on vasen-oikea akselista aika irrallinen asia, nykyään.
Vasemmiston ongelma on se, että porvaripuolueetkin pääosin kannattavat hyvinvointivaltiota. Jopa kokoomus, joka aikanaan vastusti mm peruskoulua. Hyvinvointivaltio on pääosin sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton aikaansaannos vuosikymmenten aikana. Nyt vain rahat eivät tahdo riittää kaikkeen.
SDP voisi todella parantaa asemaansa kannattamalla hyviä peruspalveluja myös maalle ja koko Suomen kehittämistä. Esimerkiksi se voisi tukea Jäämeren ratahanketta, jota tietääkseni perussuomalaiset ja monet porvarit kannattavat. Rahoitusta tulisi myös helposti Norjasta. Nythän kulkee melkoinen rekkaralli mm. Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan (100 rekkaa päivässä). Rekoista noin 50 suistuu tieltä vaarallisen kapealla ja jyrkällä Skibotnin tiellä,
Oli minulta virhe verrata työelämään osallistumattoman diplomi-insinöörikaverini eläkettä siivoojan (huikea reilun kahden vuoden työura) eläkkeeseen, mutta takuulla minulla on oikeus verrata 40 vuotta työskennelleen ja pari vuotta työskennelleen eläkkeitä, sillä pitkään työskennellyt maksaa lyhyesti työskennelleen eläkkeen.
Kyse on siitä, että nykysäännöillä parin vuoden työura voi oikeuttaa yhtä hyvään eläkkeeseen kuin 40 vuoden työura. Siinä on mielestäni selvää epäoikeudenmukaisuutta, sillä pitkän työuran tehnyt on aidosti ansainnut eli kerryttänyt eläkkeensä, kun taas parin vuoden työuran tehnyt on saanut eläkkeensä suurimmilta osiltaan etuuksien(koulutuskorotus, sairas- ja työttömyysetuudet), olettamien ja nuoruusbonuksien perusteella. Nuorena sairastuneen ansiosidonnaisen sairaseläkkeen määrästä yli 90 % voi perustua muuhun kuin itse työstä saatuun eläkekertymään.
Kiinalla on velkaa yli 5 000 miljardia dollaria.
Kolmasosa jenkkien velasta, noin karkeasti.
Tapiolle suuret kiitokset hakuvihjeestä! Google antoi paitsi Wikipedian artikkelin myös muita. Juuri sitä tietoa mitä olen kaivannut mutten osannut hakea – ja mitä media ei ole tarjoillut.
Se myyntityö on pahasti epäonnistunut. Vaikkapa minä en voi millään ymmärtää, että miten se on minun etuni, että Suomi velkaantuu korviaan myöten, teollisuus näivettyy ja muutenkin ollaan Kreikan tiellä, mutta silti täytyy laitella rahat muiden auttamiseen ja eikä sillä auttamisella ole edes mitään hyötyä.
Lähinnä päinvastoin.
Jaa, että lyödään keskusta sen omilla aseilla? Kuulostaa aika heikolta strategialta, eli en ole samaa mieltä.
Demareiden ongelma on, että vaikka he mitä tarjoavat kenelle, heillä ei ole uskottavaa ohjelmaa sen rahoittamiseksi. Julkisen rahan jakamistahan voi harrastaa kuka tahansa.
Ja jos suurella puolueella ei ole uskottavaa talousohjelmaa, sillä ei ole mitään!
”It’s the economy, stupid!”
Kyllä se niin vain on, että ellei ole talouspuoli kunnossa, ei ole asiaa suurten puolueiden sakkiin. Köyhimän 10% äänillä ei tätä maata hallita, siinä on vasemmiston ongelma pähkinänkuoressa.
Erityisesti SDP:n ongelma on, että he toisaalta profiloituvat ay-liikkeen takia prekariaatin ja todellisten köyhien silmissä eliittityöläisten puolueeksi, jota ei voisi vähempää oikeat köyhät kiinnosta. Toisaalta he taas eivät pysty tarjoamaan uskottavaa ohjelmaa sille, kuinka nämä heidän vaalimat keskiluokkaiset äänestäjät säilyttäisivät työpaikkansa.
Eli SDP ei aja, puheista huolimatta, köyhien asiaa, eikä myöskään osaa ajaa keskiluokan asiaa. Mokataan samaan aikaan siis kaikkien äänestäjäryhmien parissa. Silloin kohtalona on marginaaliin kuihtuminen. Tämmöisessä tilanteessa puheet siitä kuinka ”pitää puhua enemmän köyhien puolesta” (HS:n artikkeli demareiden tappiosta) kuulostaa aivan naurettavalta. Meinaako SDP pärjätä muka rahan jakamisessa vasemmistoliitolle? Ja jos meinaa, niin mitä tapahtuu kun heidän vähiin käyvät keskiluokkaiset äänestäjät huomaavat sen?
Koska kyseessä on muiden puolueiden mustamaalaamiskampanja. Omasta mielestäni persut ovat 90% sitä, mitä vaikkapa demareiden pitäisi olla, jos oikeasti ajaisivat niiden etuja joita väittävät ajavansa.
Se 10% mitä demarit eivät olisi missään tapauksesta tulee lähinnä niiltä uskontohihhuleilta, joita puolueeseen on pesiytynyt sekä entisistä SMP:läisistä.
Ja kuten esittämäni Tilastokeskuksen tilasto koulutustasosta ikäryhmittäin näyttää, koulutus muuttuu hitaasti eikä suuria eroja koulutuksessa ole erityisesti ikääntyneissä
Ikääntyneissä +50-vuotiaissa työllisyysaste laskee voimakkaasti ja erityiseti kouluttamattomat ja vähän koulutetut poistuvat palkkatilastoista.
Erityisesti yksityisellä kato alemman koulutuksen/vähän koulutettujen kohdalla on suuri, joten se kompensoi tehokkaasti eri-ikäisten työssäkäyvien koulutuseroja
Itse perustelit valtion palkkojen nousua sillä, että valtio on ulkoistanut suorittavan työn ja niinpä valtiolla 75 % on korkea-asteen tutkinto tai vastaava ja vain 5 % alempi
Eikä yksityisellä palkka perustu koulutukseen vaan tehtävääneli juoksupoika voi olla tj .Tai ainakin merkonomi
Me ollaan jo jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Teollisuus joutaakin kadota ja siihen liittyvät ammatit. Uusia ammatteja tulee tilalle ja uudenlainen tuotanto kuluttaa vähemmän luonnonvaroja ja ihmishenkiä.
Suhteessa BKT:n tämä on muuten vasta reilun viidesosan verran, joten Kiina voi aivan surutta tekohengittää omaa talouttaan velalla vielä piiitkään.
Siis eihän Kiinaan olisi tuotantoa siirtynyt, jos valtio ei olisi tullut velkarahalla vastaan. Ei Kiinassa ollut infrastruktuuria, vaan se tehtiin länsimaista ulkoistetulle tuotannolle!
”Paljolti” riippuu määritelmästä. Saman verran on velkaa Japanille. USA:n velka on käsittäkseni enimmäkseen nimenomaan kotimaista/julkista velkaa.
Huvittaa aika tavalla monen keskustelijan väite,että ns. maailmanparantaminen ei kiinnosta ihmisiä, joilla menee huonosti.En tiedä mihin tutkimukseen tai vastaavaan näkemys perustuu, mutta oma kokemukseni kertoo ihan päinvastaista. Maailman parantamista kritisoivilla menee itse asiassa aika mukavasti, mutta olennaista on pelko putoamisesta. Vasemmistolla ja perusuomalaisilla on yksi ratkaiseva ero. Vasemmisto pyrkii ns. työläisten aseman parantamiseen siten, että otetaan rikkailta. Perussuomalaisten tavoite on sama, mutta se toteutuu leikkaamalla kaikkein köyhimmiltä eli kehitysavusta ja maahanmuuton kustannuksista. Siinä on olennainen ero.
Suomessa joustoja haetaan hyvin yksipuolisesti.
Kaikissa oikeistopoliitikkojen ja työnanatajien esityksissä vaaditaan yksipuolisesti työnantajan oikeuksien ja neuvotteluaseman vahvistamista.
Ja vastavuoroisesti työntekijän oikeuksien ja neuvotteluaseman heikentämistä.Ainoakis oikeudeksi jää ottaa lopputili ja siinäkin on rajoituksia esim työnantaja voi estää uuden työpaikan vastaanottamisen tai entinen työnantaja voi sosialisoida työntekijän työsuhteen jälkeenkin keksimät ideat ja kieltää työntekijää käyttämästä niitä hyväkseen
Ja ihmetellään miksi tämä ei kelpaa ?
Jos halutaan lisätä vain toisen osapuolen oikeuksia niin ei niitä missään yhteiskunnassa saada vapaaehtoisesti aikaan.
Jonkun on määrättävä asiasta, mutta silloin ei puhuta enää sopimusyhteiskunnasta vaan pakkoyhteiskunnasta.
Niissä on tietty ero ja pakkoyhteiskunnat ovat aina päättyneet romahdukseen.Yhteiskunta pysyy pystyssä vain niin kauan kuin se tuottaa hyvinvointia kaikille.Eikä siihen riitä kuoleman jälkeinen onni taivaassa
Jaan suurimmaksi osaksi tässä jutussa esitetyt huolet, mutta muutamassa asiassa haluan väittää vastaan.
Epäilen ”työn orjuudesta” vapauttamisen siunauksellisuutta. Ihmisillä on valtava tarve rooliin ja paikkaan tässä yhteisessä yhteiskunnassa. Työ ja työpaikka antavat ihmisille identiteettiä ja sosiaalisia verkostoja. Kovin monen asian pitäisi muuttua, jotta suuri osa ihmisistä voisi ilman roolia ja työtä elää hyvää elämää. Enkä usko, että se olisi tavoiteltavaakaan.
Ovatko hyvät työpaikat oikeasti loppumassa? Väitän, että maailmasta ei työ tekemällä lopu. Esim. kasvavan ikääntyneen väestön auttamisessa ja hoivaamisessa tarvittaisiin oikeasti paljon nykyistä enemmän ihmisiä, ja tarjolla olevan tekemisen määrä vain kasvaa sillä saralla. Mutta nykyiset, teollistuvan yhteiskunnan tarpeisiin syntyneet rakenteet kuristavat kaikenlaista palvelemista. Tämä näkyy joka paikassa (…älkää sulkeko puhelinta, olette edelleen jonossa…) Nykyisin esim. isoissa marketeissa ei enää tahdo löytää myyjää, jos tulee kysyttävää, koska väkeä on tehokkuuden nimissä jatkuvasti saneerattu ulos. Tässä ei ole mitään järkeä.
Ihmisarvoisessa yhteiskunnassa talouden täytyy tietenkin toimia hyvin. Sen pitää myös pelata niin, että ihmisten kannattaa palvella ja auttaa toisiaan. Paras argumentti kansalaispalkkan puolesta olisi, jos se voisi viedä asioita tähän suuntaan.
Palvelut täytyy käsittää tässä laajasti, sisältäen mm. kaikenlaisen kulttuurin ja elämysten tarjoamisen. Tekemistä riittää, ja ihmisillä on annettavaa, jos vain rakenteet tukevat sitä kuristamisen sijasta.
Jos maailmasta työ ei tekemällä lopu, täystyöllisyys on vain järjestelykysymys! Mutta olemme nyt valovuosien päässä sellaisesta yhteiskunnasta, joka pystyisi valjastamaan ihmisten aloitekyvyn ja idearikkauden, ja jossa ihmisten olisi helppoa ja kannattavaa auttaa toisiaan.
Käytät tässä jutussa erilaisia leimoja yllättävän suruttomasti. Esim. kokoomuksesta löytyy varmasti monille ajatuksillesi määrällisesti enemmän ymmärtäjiä kuin vihreistä 😉
Eniten vierastan ”oikean vasemmistolaisuuden” käyttämistä jokseenkin kaiken hyvän synonyyminä. Näen tässä historian väärennöksen, josta on tullut osa kulttuuriamme, joten en syytä siitä Sinua. 1800-luvulla suomalaisuusliike koki alusta asti olevansa (suomenkielisen!) tavallisen kansan asialla. Kansan sivistyksen ja elinolosuhteiden parantaminen oli liikkeelle tärkeää. Kansalaissodan jälkeen ståhlbegiläinen porvarillinen edistys ja tannerilais-paasivuorilainen demokraattinen vasemmisto pääsivät kuin ihmeen kaupalla hyviin asemiin, ja ne saivat yhdessä lyhyessä ajassa paljon hyvää aikaan (esim. lex Kallio), ennen kuin asetelmat kärjistyivät ja äärisuunnat pääsivät iloisesti ruokkimaan toisiaan.
Jos kiinnostaa löytää uusia näkökulmia hyvinvointivaltion ajatusten juuriin, kannattaa googlata tietoa esim. edistyspuolueen Einar Böökistä, josta tuli vasta perustetun sosiaalihallituksen ensimmäinen ylijohtaja juuri ennen kansalaissodan puhkeamista.
Toivotan Sinulle voimia näiden tärkeiden asioiden jatkuvaan keskusteluttamiseen!
polttava kysymys on se, paljastaako Suomen kehitys hyvinvointivaltioideologian toimimattomuuden.
Aika moni tuntemani aidosti heikko-osainen on ymmärtänyt, että eri vihreän, sinisen ja punaisen sävyistä koostuva eliitti on unohtanut, toiseuttanut ja dehumanisoidut heidät. Se johtuu heidän käsityksensä mukaan ”hyvien ihmisten” ymmärtämättömyydestä ja siitä, että mediat ja poliitikot eivät pidä suomalaista kurjuutta esillä. Se ei ole muodissa.
Tunnen kantasuomalaisten mielenterveysvammaisten heikko-osaisten lisäksi Lähi-idästä ja Afrikasta Suomeen eri perustein tulleita nk. varsinaisia maahanmuuttajia. Mielestäni olisi kummallista pitää kovista tuskista ja köyhyydestä kärsiviä kantasuomalaisia automaattisesti parempiosaisina kuin psyykkisesti terveitä maahanmuuttajia, vaikka verraten kyseisten maahanmuuttajien lähtömaan elinoloihin. Moni tuntemani hyväosaisuuden kuplassa elävä on siihen sortunut. Kurjia on kaikkialla, mutta mielestäni ainakin kotimaan heikoimmat (taustaan katsomatta) olisi syytä pitää kiinni hyvinvoinnissa.
” Vasemmisto pyrkii ns. työläisten aseman parantamiseen siten, että otetaan rikkailta.”
Kyllä vasemmisto – etenkin SDP – on historiallisesti pyrkinyt pitämään työelämään päässeiden ja kaikkein köyhimpien välillä mahdollisimman suuren hajuraon. Se jos mikä on köyhimmiltä ottamista.
“Perussuomalaisten tavoite on sama, mutta se toteutuu leikkaamalla kaikkein köyhimmiltä eli kehitysavusta ja maahanmuuton kustannuksista.”
Mielestäni kysymys ei ole noin yksinkertainen. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kustannustehokkuuden turvaaminen ei voi olla väärin. Perussuomalaiset kannattavat kustannustehokasta maailmanparannusta. Nykyisessä tilanteessa pääpainon tulisi olla Suomen talouden turvaamisessa. Rajattomassa Suomessa kaikkien heikko-osaisten asema tippuisi kehitysmaatasolle – ilmaston takia jopa alle.
Jollen väärin muista, niin Marxin ajatus oli, että dynaamisen kapitalismin oloissa luodaan se vauraus, joka mahdollistaa siirtymisen korkeampiin yhteiskuntamuotoihin, viime kädessä kommunismiin. Mutta kun Lenin halusi päästä valtaan Venäjällä, hän pyyhki Marxilla jotain likaista.
Siksi onkin ilmeistä, että myös Marx toteaisi, jos eläisi, että nyt on aika siirtyä kommunismiin, ainakin Euroopassa.
Väitätkö sinä ihan tosissasi, että vaikkapa esineiden massatuotanto on katoamassa?
Siihen menee aika pirun monta vuotta, että se uusin kännykkä tulee valmiina siitä pöydänkulmassa olevasta 3d-tulostimesta ja vielä halvemmalla kuin tehtaasta.
Vihreät kuvittelevat elävänsä jossain 100 vuotta tulevaisuudessa ja tappavat innolla kaiken nykyisen teollisuuden, mutta jostain kumman syystä sitä korvaavaa high techiä ei oikein tunnu tulevan tilalle.
Osa ongelmaa on kädettömyys ja ihmettely populistisen huutelun osalta. Soini pystyy esiintymään voittajana luovutettavan kaikista periaatteistaan, kukaan muu ei.
Vasemmiston ohjelmat ovat jääneet perussuomalaisten jalkoihin. Muutokseen ei usko enää kukaan.
Paavo Lipponen tai Pertti Paasio ei uskalla kirjoittaa demareille viittoja uuteen suuntaan. Näin Tony Blair vaalitappion jälkeen. http://www.theguardian.com/commentisfree/2015/may/09/tony-blair-what-labour-must-do-next-election-ed-miliband
Vihreiden ohjautuminen vasemmistoon on sääli ja noloa. Matkan varrella demareiden mustamaalaus ja vasemmiston viha ovat olleet todella suurta.
Minun Vihreiden paikka on keskemmällä ja vapaamielisempänä sekä ihan tosissaan ja tolkullisesti ympäristöä puolustavana liikkeenä.
Persuille Itämeri on paska meri ja saakin olla, kun sinne sitä itseään haluavat ajaa edelleen. Yrittäkää edes taistella populismia vastaan, elitismi siinä ei auta.
Vasemmisto on hylännyt pätkätyöläiset ja yritteliään ihmiset. Se ei vain kuulu heille eikä kiinnosta.
Todellakin, Suomesta puuttuu eurooppalainen vasemmisto.
Kevyet mullat sille.
Mitä ihmettä sinä höpötät?
Ei jälkiteollinen yhteiskunta tarkoita sitä, että tavaroita ei valmisteta, vaan sitä, että ihmiset eivät ole osa tuotantoa!
Esimerkiksi Äänekoskelle rakennettava sellutehdas tarkoittaa käytännössä sitä, että vanha vedetään matalaksi ja rakennetaan uusi automatisoitu tilalle.
Toinen esimerkki on Kiinaan siirretyn tuotannon palaaminen takaisin Suomeen. Tuotanto palaa, mutta työpaikat eivät.
Teollisuuden ajat massatyöllistäjänä ovat ohitse, mutta se ei tarkoita, että teollisuus katoaisi.
Sanotaan, että tulevaisuuden tehtaassa on ihminen ja koira. Ihminen ruokkii koiraa ja koira vahtii, ettei ihminen koske mihinkään.
Ei koulutuksella ole määräävää merkitystä, väitehän on, että ihmisen tuottavuus riippuu iästä, ei koulutuksesta.
Koulutus taas on hitaasti muuttuva suure ja osittain koulutusjärjestelmän itsensä tekemä , joten osa muutoksesta on vain koulutustason uudelleenmäärittelyä,sisällön pysyessä entisenä , tämä vaikeuttaa vertailua ja sitä on tehtävä yleisellä tasolla.
Ja tarkasteltava pätkä on 45-60-ikävuotta eli vain 15 vuotta , joten ei koulutustaso oleellisesti muutu tänä aikana .
Alle 45-vuotiaissa palkka nousee tai pysyy lakipisteessä ja toisaalta +60-vuotiaista pääosa on jo poistunut työelämästä, joten otos on vääristynyt
Suurin muutos näkyy 2010 tilastossa 40-45-ikävuoden välillä alimman korkeasteen koulutuksessa mutta kyseessä on vain määrittelykysmys:Entinen opsitoaste on nykyään pääosin alemman asteen korkeakoulutusta
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/okm12.pdf?lang=fi
http://www2.toimialaonline.fi/ Tuosta saisi paremman kuvan työllisten koulutusasteen muutoksesta , mutta vaatii liikaa työtä
Aikaisemmin korkeampia tehtäviä hoidettiin alemmalla koulutuksella,kun koulutetusta väestä oli pulaa .Mutta koulutuksen vaikutus palkkaan oli vähäinen esim vielä 2000-luvulla johtajana saattoi toimia asentajakoulutuksella, palkka oli kuitenkin johtajan.Nykyään nämä ovat oikkeus
Tänä päivänä palkka on entistä enemmän sidottu tehtävään eikä koulutukseen, tosin ilman koulutusta ei enää pääse etenemään kuin poikkeutapauksissa.
Jatkuvat organsaatiouudistukset takaavat, että työsopimukset tarkastetaan ajan tasalle jopa monta kertaa vuodessa, joten palkka liikkuu ylös ja alas
Koulutustaso muuttui radikaalisti välillä 1955 – 70.
Demarius on hyvä aate monille silloin kun työntekijöille on kysyntää markkinoille. Tällöin voi demarit keskittyä antamaan heille turvallisemmat ehdot työelämässä.
Yhtälö tietysti katkeaa, jos taloudessa menee huonosti ja työvoimalle ei ole kysyntää. Tällöin demarius muuttuu työturvasta pelkäksi jarruttamiseksi.
Ei tähän ongelmaan ole ratkaisua. Demarit tulevat kuihtumaan. Mutta kenties joku päivä täällä on taas kova tarve työvoimalle ja kaikki revitään taas kotoa töihin. Silloin demareille tulee taas mahdollisuuksia. Jos siis puolue ei katoa ennen sitä.
Toinen mahdollisuus demareille on tietysti unohtaa miehet ja yksityinen sektori ja muuttua täysin virkanaisten puolueeksi. Lisää veroja ja julkista sektoria!!! Kyllä sillekin on tilausta, mutta ei varmaan voi mistään 25% kannatuksesta haaveilla.
Otto Köngäs: ”Ilman SDP:n ja/tai vasemmistoliiton tukea vihreillä on hallituksessa hyvin hankala saada omia asioitaan läpi”
Kun puhutaan ympäristöasioista, tuki vihreille tulee nimenomaan vasemmistosta. Vasemmalla vihertää aivan aidosti ja trendi tulee vain vahvistumaan. Vanhat savupiipputeollisuuden jäärät ovat katoava luonnonvara. Tulevassa hallituksessa kokoomus on se puolue, jonka pitäisi kantaa huolta ympäristönsuojelun huomioimisesta. Se kyllä naurattaa. Eikun itkettää. Grahn-Laasonen antoi jo hyvät näytöt edellisen hallituksen aikana. Kokoomuksen ympäristöpolitiikka on käytännössä EK:n ympäristöpolitiikkaa.
Kun puhutaan arvokysymyksistä, tuki vihreille tulee nimenomaan vasemmistosta. Kokoomuksessa osa on arvokysymyksissä liberaaleja, osa konservatiiveja. Vasemmistossa lähes kaikki ovat arvoliberaaleja.
Selvästikin vihreiden luonnolliset liittolaiset löytyvät siis vasemmalta. Tätä taustaa vasten on outoa, että vihreät ovat niinkin paljon flirttailleet kokoomuksen kanssa. (Tosin demarit ja vasemmistoliitto eivät ole jääneet yhtään huonommiksi kun ovat rakennelleet epäpyhiä alliansseja kokoomuksen kanssa.)
Kun vasemmisto on kaiken aikaa liikkunut yhä lähemmäksi vihreitä ympäristöasioissa, tulevatko vihreät vastaan talouspolitiikassa vai jatketaanko kokoomuksen kyljessä? Olisi hyvä harkita vasemmisto+vihreät-blokkia. Sille voi hyvinkin tulla suuri tilaus, kun kansa saa kokea neljän vuoden ajan vanhoillista oikeistokyytiä. Voisi tehdä tarjouksen kansalle, että tätä meidän vaihtoehtoa saa vain tässä koalitiossa, ottakaa tai jättäkää.
Soinivaara: ”Aina välillä miettii ovatko oikeistolaiset libertaarit onnistuneet kaappaamaan EU:n perussopimuksen avulla koko maanosan kansalaisten tahdon vastaisesti.”
No, kyllä ovat. EU voi olla rauhankin projekti ja ympäristöpuolella on saavutettu edistysaskelia, mutta EU on ollut ennen kaikkea suuryritysten luomus suuryritysten tarpeita varten. Siihen on kiinteästi liittynyt uusliberalistinen ideologia. Uusliberalistien karsastama sääntely kelpaa kyllä silloin kun se toimii suurten yritysten eduksi.
Siksi on merkillistä, että miten uhkarohkean sokeasti etenkin Euroopan demarit ja vihreät ovat valmiita luovuttamaan kansallista päätösvaltaa Brysseliin. Joo, me tietenkin tarvittaisiin ylikansallista päätöksentekoa monissa asioissa, mutta kun se EU:n johto on mikä se on: uusliberalistinen, ylikansallisten suuryritysten etujen ajaja, on erittäin edesvastuutonta luovuttaa lisää päätösvaltaa heidän käsiinsä. Viimeisimpänä kauhuesimerkkinä on TTIP:n tapaus. Demarien ja vihreiden pitäisi nyt todella tarkkaan harkita uhkarohkeaa federalisaatiolinjaansa. Onko se niin, että kaikki tai ei mitään vai pitäisikö tapauskohtaisesti harkita, mitä valtaa luovutetaan ja mitä pidetään itsellä? Jotain ehkä takaisin, kuten raha-ja talouspolitiikka. Kauppapolitiikassa myös liinoja enemmän kiinni.
Toistaiseksi automatisoidut tehtaatkaan eivät rakennu itsestään, eikä rakennusten ylläpitokaan ole vielä robottien hommaa. Puhumattakaan kuljetuksista yms. Eli kyllä niitä työpaikkojakin jossain määrin syntyy paluumuutosta.
3D prittauksessa voi käyttää nykyään myös puuta. Siinäpä saumaa suomalaiselle talonrakennukselle, huonekaluteollisuudelle, käyttötavaroiden tuotannolle yms. Ei tarvitsis viedä pelkää liimapalkkia tai kertopuuta.
3D printattu legopalikkatalo olisi hyvinkin helposti siirrttävissä.
Höpötän lähinnä sitä, että ei niitä korvaavia työpaikkoja tunnu kovinkaan nopeasti ilmestyvän ja ennen kuin korvaavia työpaikkoja edes onkaan, niin vanhat työpaikat hävitetään tahallaan vihreiden maailmanparantamisen tieltä ja hoetaan jotain muotisanaa. Tällä hetkellä se on cleantech. Vihreillä itsellään ei ole osaa eikä arpaa kyseiseen teollisuushaaraan ja kun hiukan katsoo mitä firmoja kyseisen asian parissa häärää, niin aika pitkälti ovat vanhoja tuttuja teollisuusyrityksiä.
Tässähän on kyse aivan samasta asiasta kun Elop piti sen palavan öljylauttapuheensa, millä romahduttu kertaheitolla Nokian sen hetkisten (kieltämättä surkeiden) kännyköiden myynnin, mutta kun niiden tilalla ei ollut mitään. Ei sitä noin hoideta. Pitää olla jo uutta tuotantoa ja vanha ajetaan alas hallitusti.
Suomessa on erityisesti julkisella sektorilla länsimaita korkeammat koulutusvaatimukset, jotka ovat paljolti tulosta tehokkaasta edunvalvonnasta. Vaatimusta maisterista tehtävässä, jota kaikkialla muualla maailmassa hoidetaan kandin papereilla, on taannut mm. opettajien palkkakehityksen. Korkeakolutettu poliisi on kallis ja osaa pamputtaa yhtä hyvin kuin korkeakouluttamaton. Hoitoalalla on ihan samat ongelmat. Kehitys on siinä sivussa taannut julkisen sektorin korkeat kustannukset.
Synnynnäisiä johtajia on ikäluokasta noin 3%. Suomessa kuitenkin Puolustusvoimat kouluttaa johtajiksi noin 30% miespuolisesta käyttökelpoisesta ikäluokasta, joten Suomessa on poikkeuksellisen hyvä tilanne johtajien osalta. Se on yksi kilpailuvalteistamme.
Eron näkee mm. verrattaessa Ruotsiin, jossa ei enää muodostu merkittävää johtajareserviä yhteiskunnan käyttöön reservin upseereista ja -aliupseereista. Upseereita värvätään Ruotsissa paljon enemmän yritysmaailmaan ja muualle siviiliyhteiskuntaan, kuin Suomessa. Mm. kolme edellisen hallituksen ministereistä oli aktiiviupseereita.
Ulkopuolinen toimitusjohtaja on usein perustajaa kyvykkäämpi – ero perilliseen on vielä suurempi
Palkatun toimitusjohtajan kyvyt ovat keskimäärin paremmat kuin yrityksen perustajalla tai perillisellä
http://www.hs.fi/talous/a1432436399859
”(Yltiöoikeistolaisiksi yltyivät eduskunnassa myös monet demarit, kun puhuttiin Etelä-Euroopan taloudesta. Pahempia talouskuristuksen kannattajia ei löytynyt edes kokoomuksesta. En ole koskaan osannut yhdistää kiihkomielistä kansallismielisyyttä vasemmistolaisuuteen.)”
Niinpä. Monen takaisin kaipaama J. Urpilainen teki tässä karhunpalveluksen SDP:lle. Muuten olen sitä mieltä, että Osmolta hyvä teksti.