Italialainen naapurini ihmetteli Suomen taloudellista tilaa. Hän kertoi italialaisissa lehdissä puhuttavan Suomesta jo Pohjolan Kreikkana.
Kahdeksan vuotta kestänyt laskukausi on poikkeuksellisen paha. Kyse ei ole enää suhdannevaihteluista vaan jostain pysyvämmästä.
Aina voi kysyä, miksi suomalaisten ylipäänsä pitäisi olla vauraampia kuin vaikka puolalaisten. Historian saatossa Puola on ollut meitä rikkaampi muutamaa viimeistä vuosikymmentä lukuun ottamatta. Onko järjestys palaamassa ennalleen tai sanotaanko vaikka normaaliksi?
Meillä on pysyviä heikkouksia, kuten syrjäinen sijaintimme, harvaan asuttu maa ja kielemme, jolla ei ole käyttöä maamme rajojen ulkopuolella.
Perinteisiä vahvuuksiamme on ollut vihreä kultamme, metsät, jotka antoivat aiemmin töitä jopa sadoille tuhansille suomalaisille ja olivat vientimme perusta. Hyvä yhteiskunnallinen luottamus – sosiaalinen pääoma – on tehnyt maastamme toimivan verrattuna suurien vastakohtaisuuksien ja epäluottamuksen myrkyttämiin yhteiskuntiin.
Suurin vahvuutemme on ollut kuitenkin hyvin koulutettu kansa. Sen turvin elinkeinomme menestyivät erinomaisesti. Huippuyliopistoja maassamme ei ole. Vahvuutemme on ollut keskivertokansalaisten verrattain hyvä osaaminen.
Pessimisti on helppo olla: vahvuutemme ovat heikkenemässä samalla, kun heikkouksiemme merkitys kasvaa.
Aion jatkaa tätä kaamosajan synkistelyä kirjoitussarjalla, joka käsittelee muun muassa bioklusteria, osaamista, pienen kielialueen hintaa ja hyvinvointimallimme tulevaisuutta.
Etu on myös suhteellinen. Koulutustaso on noussut kaikkialla. 25 vuotta on muokannut entistä Itä-Eurooppaa ja kehittyvät taloudet ovat kehittyneet.
Nopea omaksuminen ei enää riitä, verkostoissa on oltava vaihdantaa. Maahanmuuttajat tuovat tullessaan osaamista mikä edistää vientiä.
Jotain syvästi suomalaista on, että Kela valtion virastona itseymmärryksellään ei pystynyt viemään massiivisesti äitiyspakkauksia maailmalle. Koulutuspalveluiden vienti alkoi kiinnostaa vasta kun Pisa-menestys jäi taakse.
Kyse ei ole normeista.
”pienen kielialueen hintaa ”
Tehdään Suomesta 2-kielinen:Englanti ja Suomi. Nuoret tuhlaavat aikaa ja resursseja ruotsin opiskeluun, joka on pois engalnnista, matikasta jne.
Suomi on kiusaajavaltio valtion toimesta, se näkyy mm. pakkoruotsissa.
Jos mieluummin sarja, missä käyt Suomen vahvuuksia läpi, ja sitä miten niistä voisi hyötyä vielä enemmän. Valon määrä kasvaa jo, niin voisi optimismikin.
Valtakunnan virallinen synkistelijä Niinistökin jo ymmärsi tämän, ja piti ehkä uransa positiivisimman puheen 1.1.
Paremmin, tehokkaammin ja fiksummin. Lisää keskustelua, ja vapaampi ympäristö esittää mielipiteitä ja tunnistaa yhteiskuntaa rasittavia haasteita.
Sitä minä ihmettelen vasemmistoanarkisteissa, että he haluavat tuhota yhteiskuntarakenteita, mutta kannattavat hyvinvointivaltioon liitettäviä asioita. Jos Euroopan maat epäonnistuvat, se ei tiedä hyvää hyvinvointimallille. Euroopan epäonnistuminen tietäisi myös nyrkiniskua hyvinvointimallille Aasian kilpailijoita vastaan.
Miksi Kelan valtion virastona pitäisi alkaa vientiyritykseksi? Mikä tai kuka estää yksityistä yritystä kasaamasta ja viemästä äitiyspakkauksia ulkomaille?
Antti, ei kukaan estä. Perusta yritys ja ala toimeen. Kelalla tosin on takanaan brändi. Koeta luoda kilpaileva. Miksi valtio ei saisi tuoda suomeen vientituloja? Valmetkin tuo.
Aihe on tärkeä, ja odotankin mielenkiinnolla jatko-osia. Heti alkuun kuitenkin jo muutama kommentti.
Suomen huono taloudellinen tilanne on tosiasia, vaikka monet sen yhä kiistävät, koska ajatus on niin ikävä. Hallituksen suunnittelemat säästöt ovat silti äärimmäisen tärkeitä tulevaisuutemme kannalta. En ymmärrä heitä, jotka vastustavat säästöjä vain sen takia, että saavutetuista eduista on niin vaikea luopua. Sitä voi toki vastustaa – niin minäkin teen – että hallitus kohdistaa välttämättömät säästöt väärin. Hallitus luonnollisesti toimii oman ideologiansa pohjalta, ja hallituksesta saamme kiittää kansaa, joka äänesti valtaan konservatiivihallituksen.
Yksi syy vaikeaan tilanteeseemme on globaali. Länsimaat menettävät suhteellista asemaansa, ja sitä voi pitää jopa oikeutettuna.
Toinen syy liittyy näihin saavutettuihin etuihin. Toimenpiteet taloudellisen tilanteen helpottamiseksi eivät olisi valtavan suuria, mutta niitäkään ei haluta tehdä kun mieluummin pidetään kynsin hampain kiinni kaikista saavutetuista eduista. Suomalaista jääräpäisyyttä?
Kolmesta vahvuudestamme heikennämme parhaillaan säästöjen nimissä koulutusta, ja säästöjen oheisvaikutuksena heikkenee myös yhteiskunnallinen luottamus. Jäljelle jää vihreä kultamme, mutta senkin kanssa on vaikeaa kun paperin kysyntä maailmassa heikkenee.
Jotain uutta tarttis keksiä, mutta mitä? Onko meillä malttia sopeutua?
Pian joku varmaan ehdottaa, että tehdään Suomesta yksikielinen: englanti.
Vaikka pieni kielemme saattaa olla kansainvälisesssä taloudessa haitta, ovat äidinkielemme meille kuitenkin suuri rikkaus. Kaikkea ei voi eikä pidä mitata talouden mittareilla.
Onneksi sentään Suomessa pakotetaan kaikki opiskelemaan ruotsia. Joku voisi ajatella, että toisen marginaalikielen opiskelu on resurssien tuhlaamista. Onneksi maan äidit ja isät kuitenkin tietävät paremmin. Mahdollistaahan pakkoruotsi töiden kinuamisen naapurimaassa, kuten moni pakon puolustaja on todennut. Se on rikkautta se!
Olisiko suomi tällä erää pelastettu pelkästään sillä, että pakkosuomesta ja pakkoruotsista luovuttaisiin? Kuittaisiko se vajeen kokonaan?
Mitään realismiahan tämän toteuttamiseen ei ole.
Onnea vain yksityisille äitiyspakkausyrittäjille, sillä Suomen ulkopuolella KELA:n brändioikeudet ovat luultavasti olemattomat. Äitiyspakkauksia kopioidaan jo Kanadassa.
Äitiyspakkausbusiness ei kuulu KELA:n toimialaan eikä KELA:n ole syytä uutta Walcoa yrittää. KELA on virasto, ei yritys.
NL:n romahtamisen jälkeisen sekasotkun rauhoituttua valtionyhtiöt (siis enemmistöosuus) eivät kovin suuria vientituloja ole tuoneet, eivät ainakaan kannattavasti. Päinvastoin, leikkiminen vapailla markkinoilla on tuonut noita Finnaviationin tapaisia tappioita.
Jos tämä ala soveltuu niin hyvin yksityisille yrityksille, miksi nämä vätykset eivät ole tehneet mitään? Mitä haittaa siitä on, että kela levittää suomalaista innovaatiota?
Suomi voisi satsata helppoon rahaan, kun tiukassa olevaa ei näytä tänne heruvan: Esim koko planeetan maksullinen ydinjätekaatopaikka Onkaloon.
Miksi puhut Suomesta, kun on selvää, että valtaosa Suomesta muuntuu kehitysmaaksi joka tapauksessa?
Aivan turhaan puhutaan koko Suomesta, kun sen aika on jo ohitse, kuten kaikkien kansallisvaltioiden.
Yhdysvalloissa kytee kapina, josta esimakua on saatu vuosikymmenten aikana. Uusi käänne koitti viime huhtikuussa ja tänään on sille saatu jatkoa.
Kyse on siitä, että Yhdysvallatkin kuolee ja lakkaa olemasta. Sisämaa sortuu ja muuttuu ei kenenkään maaksi, mutta rannikon suurkaupungit kukoistavat.
Näin tulee käymään kaikkialla maailmassa. Kapinaa ja terrorismia riittää maailmalla. Suomessa ei välttämättä ihan sellaiseksi mene vaan jatketaan tätä hiljaista kiduttavaa kuoleman odottelua. Ostetaan mummonmökki, muutetaan sinne katsomaan ikkunasta auringonlaskua.
***
Maatalous on aivan massiivisen murroksen äärellä, kun vertikaaliviljely kehittyy clean techin kehittyessä.
Lisäksi rannikkokaupungeilla on eräs valttikortti, joka on jäänyt vähälle keskusteluissa: meri!
Meri kattaa 3/4 osaa planeettamme pinnasta ja tähän saakka on keskitytty lähinnä kalanviljelyyn ja luonnonkalakantojen hyödyntämiseen. Mutta, meri takaa myös valtavan mahdollisuuden ruuan tuotantoon esimerkiksi levänkasvatuksen kautta. Lisäksi maailman meriin rakentaa keinoriuttoja kalankasvatusta varten.
Meret voidaan mieltää 2-uloitteisina, joiden tuottavimmat alueet ovat rannikoiden läheisyydessä. Joten, mikäli ravinteita riittää, niin keinotekoiset, kelluvat riutat, voivat toimia ”meren peltoina” suurkaupungeille. Myös itämerellä on tähän mahdollisuus ja tietenkin Helsingillä.
***
Suomen politiikassa pitäisi tehdä muutos, jossa koko maan asuttaminen hylättäisiin, ja sen tukemiseen rakennetut mekanismit purettaisiin.
Lisäksi talouspolitiikan pitäisi rajoittua vain asettamaan ne raamit, joiden puitteissa globaalin maailman yritykset voivat toimia Suomessa.
Aivan kaikesta yrityksien tukemisesta pitää päästä kokonaan eroon.
Kansalaisille pitää ottaa käyttöön perustulo ja pääkaupunkiseutua pitää alkaa rakentamaan johdonmukaisesti moderniksi suurkaupungiksi, vaikka se vaatisi vanhan rakennuskannan jyräämistä.
Harkitsisin erityisesti Suomi 2.0 ehdotustani, jossa Suomi myisi maansa ja ostaisi päiväntasaajan tienoilta riittävän suuren saaren kaupunkivaltion perustamista varten.
Lähialueilta Suomen siirtäminen Ahvenanmaan saaristoon olisi viisainta ja loogisinta. Se on jo Suomen hallinnassa ja yhteys maailmalle olisi jäätön lähes poikkeuksetta. Etäisyys Tukholmaan olisi lyhyt, joka toisi etuja kaupankäynnissä. Föglöön voitaisiin rakentaa kansainväliset mitat täyttävä lentokenttä.
***
Kävi miten kävi, mutta on varmaa, että maailma jollaisena me sen näemme nyt, tulee mullistumaan valtavasti aivan lähi vuosikymmeninä!
P.S Joko Koneen tuotekehityspajassa suunnitellaan sitä avaruushissiä?
Kirjoitat jälleen hyvin ja tärkeästä aiheesta, joten sallinet pilkunviilauksen Puola-esimerkin osalta. Historiallisten kansantuloerojen vertailu on useista eri syistä hankalaa. Eräs mittava yritys on ollut Angus Maddisonin aloittama laajojen tilastojen keruu:
http://www.ggdc.net/maddison/maddison-project/home.htm
Puola ei ole ollut koskaan bkt/capita verrattuna varakkaampi kuin Suomi. Ennen ensimmäistä maailmansotaa ero oli pienimmillään, tilaston mukaan Suomen bkt/capita v.1990 int USD:na oli 1910 1906 USD, Puolan 1690.
Ylipäätään tilastosta tarkasteltuna Suomella meni paremmin kuin Itä-Euroopalla jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ruotsin läheisyys haittaa Suomen tarkastelua ja luo maastamme nyt ja tuolloin kohtuuttoman köyhän kuvan. Noin vuodesta 1970 Suomi on ollut Länsi-Euroopan tahdissa.
Ihan mielenkiinnosta, voisitko tarkentaa millä mittarilla oikein on (suuri) rikkaus kuluttaa merkittävä määrä kognitiivisia resursseja kommunikaatiovälineeseen, jota käyttää alle promille maailman asukkaista?
Synkistely sikseen. Nyt tarvitaan SISUA!
O.S.: ”Suurin vahvuutemme on ollut kuitenkin hyvin koulutettu kansa. Sen turvin elinkeinomme menestyivät erinomaisesti. Huippuyliopistoja maassamme ei ole. Vahvuutemme on ollut keskivertokansalaisten verrattain hyvä osaaminen.”
Tästä on hyvä jatkaa … , ja uskon että moni on asiasta samaa mieltä (, vaikka sitten hallituksen kanssa olisikin eri mieltä).
Meillä on omat osaamisen erikoisalat, joista on syytä pitää huolta, niitä mm. ketterästi kehittäen. Ei toisteta vanhoja virheitä.
Tarvittaessa voimme tuottaa myös uutta osaamista. Vaikka huippuosaajia tarvittaisiin globaalissa kilpailussa yhä useammin, on hyvä, reilu yhteispeli koko ketjun kesken, sen heikointa lenkkiä unohtamatta, vähintään yhtä tärkeää. On tehtävä enemmän töitä, ja siihen tarvittaisiin kyllä kaikki kynnelle kykenevät mukaan!
Unohdetaan toistaiseksi saavutetut ja saavuttamatta jääneet edut. Se on nyt paras keino saavuttaa ne jälleen. Ei jätetä kavereita, vaan asetellaan pitkospuut ja vedetään suosta sinne juuttuneet ylös. Saamme kaikki paremman mielentilan, jota myös kaivataan.
Kanada saatiin nurin! Nuoret leijonamme nousi synkästä, kahden maalin tappioasetelmasta, ja vielä senkin jälkeen. Tässä, jos missä, on esimerkkiä koko kansalle!
Nyt tarvitaan vain kaikilta muiltakin oikeaa asennetta, ja reipasta yhteispelin henkeä. Otetaan jokusen aikaa hukkateillä ollut sisu jälleen käyttöön ja näytetään jälleen mallia muille! 🙂
Toki Kelakin saa, kritiikkini kohdistui lähinnä siihen että kommentoija edellytti Kelalta tätä ponnistusta. Kelalla on brändi mutta ei kai se ole ulkomailla tunnettu. Äitiyspakkaus sen sijaan on, mutta ei se varmaan ole rekisteröity tavaramerkki. Tarkoitukseni oli lähinnä yllyttää ketä tahansa tähän bisnekseen. Itseäni se ei kiinnosta.
Mielestäni kyse on diversiteetistä. Jos kaikki linnut olisivat lokkeja, jäisi paljon mahdollisuuksia käyttämättä ja kilpailu yhdestä resurssista kävisi kovemmaksi.
Se, että tämä ei ole ollut agendalla jo aivan viimeistään vuosituhannen alusta kertoo surullista tarinaa siitä minkälaisella kompetenssilla tätä maata viedään eteenpäin.
Suomi taisi valita väärän viiteryhmän Neuvostoromahduksen huumassa. Suomen talous vaatii toimiakseen devalvaation 10 vuoden välein ja toimivan idänkaupan. Ne molemmat on nyt poissuljettuja eikä korvaavia toimia ole vieläkään löydetty.
Kirjoitat Osmo tärkeästä asiasta: ei ole olemassa saavutettua etua tai YK:n papereissa pykälää, joka takaisi suomalaisille kasvavan elintason maailman loppuun asti. Silti suomalainen keskustelu tukehtuu naiiviin oletukseen mitä me haluamme tai emme halua olla. Ikään kuin kyse olisi vain haluamisesta. Jos näin on, miksi Afrikan maat eivät vain halunneet enemmän?
Emme voi olla pelaavinamme eri peliä ja jättäytyä seurauksitta sivuun kilpailusta. Huutelemme arroganttina muille maille ohjeita mitä tulisi tehdä, mutta tarjoamiamme lääkkeitä emme halua itse nauttia. Tiedämme mitä tehdä, mutta näitä toimia viivytetään viimeiseen asti. Eläkeuudistus, sote, rakenneudistukset…lopulta koko lysti maksaa rutostienemmän, kuin ajoissa toimien.
Jos taloutemme ei tuota tarpeeksi lisäarvoa, ei tällaiseen hyvinvointivaltioon ole varaa. Se on ainoa arvokysymys, joka pitää hyvinvointivaltion pystyssä jatkossakin. Muuten velkajuhlan jälkeen koittaa rysäys, joka vie täältä ulkomaille ne loputkin toimijat, jotka maksavat veroillaan suurimman osan tulonsiirroista.
Auts, oli niin hienosti muotoiltu kysymys, että hyvä kun tällainen tavallinen pulliainen sen edes ymmärsi.
Täytyisi varmaan määritellä mitä tarkoitetaan ”rikkaudella”, oli se sitten aineellista tai henkistä rikkautta, mutta siihen ei minun osaamiseni riitä. Ihminen on lajina saanut aikaiseksi paljon kauheuksia, mutta myös yhtä sun toista hienoa ja kaunista. Kulttuurien monipuolisuus, erilaisine kielineen, on minulle yksi niitä hienoja saavutuksia, siis rikkautta.
Meille suomalaisille tietysti omat äidinkielemme ovat osa tätä rikkautta, kansallista kulttuurivarantoa vailla vertaa. Tuntuu jotenkin absurdilta puhua tässä yhteydessä ”kognitiivisten resurssien kuluttamisesta”. Mihin niitä pitäisi käyttää?
En sanonut, että se sopii hyvin yksityisille yrityksille. Päinvastoin, pakkauksen sisältö on niin maakohtainen, että ainoastaan joku franchising-tyyppinen yritys, voisi siitä tiliä tehdä.
Oletko varma, ettei KELA ole torpannut tällaisia yritelmiä? Vai olisiko peräti tarjonnut yhteistyötä?
Ei kela voi torpata yrityksiä, koska sillä ei ole mitään monopolia alalla. Jokainen saa tehdä äitiyspakkauksia ihan kelasta riippumatta.
Typeryyydet:
-maataloustuet
-euro
-poikien syrjiminen
-ammattiliittojen valta
-työmarkkinoiden toimimattomuus
-liiat verot
-julkiset monopolit
-lepsu raja
-brysselismi
-pipottomuus pakkasella
Ennen kuin aletaan jätettä tuoda, niin olemme alan väen keskuudessa alkaneet myydä osaamistamme ulkomaille. Australiassa on kaverit suunnitelleet jopa käytetyn ydinpolttoaineen tuomista maahan, uudelleenkäyttämistä uuden sukupolven laitoksissa ja sitten loppusijoittamista. Varmuuden vuoksi: Suomen laki kieltää ydinjätteen tuonnin ja viennin.
No mutta juuri tuossa yllä olit sitä mieltä että äidinkielemme on ”rikkaus” jollakin muulla mittarilla kuin taloudellisella mittarilla. Minä kun en osaa nähdä kieltä minään muuna kuin kommunikaation välineenä, niin ajattelin, että osaisit vähän tarkemmin tuota rikkautta kuvailla.
Mikä on se suomalaisen kulttuurin erityispiirre mitä ei voi harjoittaa vaikkapa englanniksi? En näe kieltä kovinkaan merkittävänä osana kulttuuria, siis sellaisena osana, jonka vaihtaminen muuttaisi kulttuuria merkittävästi. Ei sauna, vihta, koskenkorva ja kansantanssit mihinkään häviäisi, vaikka täällä vähemmän suomea puhuttaisiinkin.
Mihin nyt niitä itse kukin haluaa käyttää. Salattuihin elämiin, matematiikkaan, liikuntaharrasteisiin, ja joku varmaan kielien opetteluun, mutta luulisin, että aika moni olisi tyytyväinen jos ei tarvitsisi yhtä (kahdesta puhumattakaan) vierasta kieltä opetella että voisi kommunikoida yli kolmen promillea kattavan osan ihmiskunnasta kanssa.
Kotka ja kolibri tekevät ekosysteemissä eri asioita kuin lokki. Mitä erityistä suomen kielellä voi tehdä mitä muilla kielillä ei onnistu (siis kommunikoinnin lisäksi)?
Tuskinpa millään luonnollisella kielellä ei voi kommunikoida siten että se ei onnistuisi toisella luonnollisella kielellä.
Samaan tapaan kuin ei ole ohjelmointikieltä joka olisi ilmaisuvoimaisempi kuin toinen ohjelmointikieli.
Mutta molemmissa tapauksissa jokin kieli soveltuu paremmin toisiin ympäristöihin.
Saamen kieli saattaa soveltua paremmin poron kasvatukseen koska aiheen sanavarasto on laajempi verrattuna afrikkalaiseen kieleen jossa on heikko porosanasto.
Ja samaisesta syystä kukaan ei ohjelmoi fortranilla nettisivuja.
Mutta tehokkuuden näkökulma on tässä tietenkin aika suppea.
Itse arvostan jokaisen kielen aika korkealle mutta sanotaan nyt kuitenkin näin että jos lampun henki kertoisi suomen kielen sammuvan hetken päästä niin en varmaankaan ohjaisi lapsiani enempää suomenkieltä opiskelemaan. Ts. oma geneettinen perimä menee kuolevan kulttuurin ohi.
Venäjän naapuruus on yksi ongelma. Venäjä on usein tarjonnut suomalaisille töitä ja hyvinvointia, esim 1800-luvulla ja 1950-80-luvulla ja myös 2000-luvulla mutta aina kun Venäjä on mokannut omat asiansa on tullut takapakkia ja vienti sinne on romahtanut.
Tässä unohdetaan vanha totuus :Ostaa voi englannila , mutta myynti pitää tehdä ostajan äidinkiellellä.
Silloin meillä pitäsi olla saksan, ruotsin ja venäjän kielen taitoisia
Englantiakin toki tarvitaan,jollain aloilla se on tärkeä mutta yleiseti se on apukieli.
Toinen missä olisi säästämsistä, olisi intti. Intin asiat oppii kyllä yhdessä yliopiston kesälomassa. Jos tämä uudistus tehtäisiin yhdessä pakkoruotsin poiston kanssa, tulisi nuorille helposti toista vuotta ylimääräistä aikaa muihin tarkoituksiin.
Jos vielä intin käymisestä saisi rahallisen korvauksen, vähenisi töissäolon tarve opiskeluaikana, mikä toisi lisää aikaa opinnoille.
Nuorille saataisiin näin jopa 2 vuotta lisäaikaa opiskeluun.
Voidaan siirtyä yhteen kotimaiseen kieleen: englanti.
Kulttuurissa on kyse muustakin kuin esineistä ja tavoista (vihta, kansantanssit). Nuo ovat vain kulttuurin pinnallisia ilmentymiä.
Kulttuuria on myös tai eritysesti ”tapa ajatella” tietyllä tavalla, ja tähän kieli liittyy oleellisesti. Siksi mitä tahansa kulttuuria on vaikea välittää kokonaan toisella kielellä.
Asian huomaa, kun yrittää kääntää jotain merkityksellisempää tekstiä kielestä toiseen. Useille ilmaisuille ei oikein löydy käännöstä, joka sisältäisi niiden kaikki merkitykset.
Eivät vähemmistökansatkaan (esim. saamelaiset) turhaan tappele oman kielensä puolesta. Kun tapat jonkin kulttuurin kielen, tapat oleellisesti kulttuurinkin. Pinnallisia kulttuuritapoja voi toki jatkaa, mutta se ei ole sama asia.
Joku kielitieteilijä tai kulttuuriasiantuntija osaisi varmaan selittää asian paremmin. Itse olen vain pragmaattinen insinööri.
No enpä ollut sitä mieltä. Olen sitä mieltä, että kieli ja kulttuuri ovat rikkauksia, joihin minkäänlainen mittarointi ei oikein luontevasti sovellu. Eikä siis varsinkaan yksioikoinen talousajattelu.
Minulle kieli on paljon enemmän kuin kommunikoinnin väline. Se on myös ajattelun tapa, ja eri kielissä ajatellaan eri tavoin. Kieli ja kaikki sen vivahteet ovat hyvin monimuotoista kulttuuria, ne ovat rikkauksia jo sinällään.
Minulle juuri kieli on hyvin merkittävä osa kulttuuria, ehkä jopa tärkein osa. Tietysti kieli on myös hyvin subjektiivinen asia. Meille suomenkielisille juuri suomen kieli, koko siinä elävä perinne, on tavattoman tärkeä. On yksi asia, jossa olen hyvin isänmaallinen, ja se on äidinkieli!
Osaan itse luontevasti vain yhtä kieltä, suomea. Sen lisäksi osaan jonkin verran kolmea muuta kieltä, ja jo se on opettanut arvostamaan erilaisten kielten suurta rikkautta.
Tulevaisuus, jossa ihmiskunnalla olisi käytössään vain yksi kieli, ei minusta ole tavottelemisen arvoinen, vaikka toki se globalisoituvassa maailmassa saattaa olla totta (kaukaisessa) tulevaisuudessa. Epäilemättä kiinan kielessä on omat kiehtovat ominaisuutensa, ehkä vielä kiehtovammat kuin suomessa, mutta suurin rikkaus löytyy siitä, että ne molemmat ovat olemassa.
Kulttuurit ovat erilaisia ja niitä kuvastavat kielet samoin. Kyse on kai lähinnä siitä, mitä assosiaatioita sanat herättävät.
Jos kaikki suomalaiset pakotettaisiin puhumaan ja ajattelemaan venäjää huomenna, korruptio yleistyisi heti. Totta kai ajan myötä voisi käydä niin, että alkaisimme assosioida korruption uudestaan jyrkän kielteisiin tunteisiin ja ajatuksiin. Silti uusi kielemme ja siten ajattelumme jäisi alttiiksi sille, miten korruptiosta puhutaan venäjäksi muualla, isommissa porukoissa.
Toki suomen kielellä on omat rasitteensa, jotka saattaisivat kadota, jos ryhtyisimme puhumaan venäjää. Diversiteetin idea ei olkaan arvottaa esimerkiksi kieliä vaan todeta, että on ilman diversiteettiä ihmiskunta olisi köyhempi. Emme osaisi ajatella kaikkia niitä ajatuksia joita nyt ajattelemme — ainakaan yhtä helposti.
Kuten moni on jo todennut, joskus on vaikea kääntää suomalaisia ajatuksia vieraille kielille. Oman suppean kokemukseni mukaan, kääntäminen onnistuu helpoiten ruotsiksi. Englanniksi kääntäminen on jo selvästi haasteellisempaa. Arabiaksi — kuulemma — on joitain ajatuksia mahdotonta kääntää ilman ylimääräisiä selostuksia sanojen merkityksestä.
Suomessa on myös paljon muita pieniä nyansseja, jotka estävät vapaan kilpailun ja siten markkinatalouden vaihdantakaupan kehittymistä täällä.
Yksi syy ovat monopolit, joiden olemassaoloa me emme oikein edes tajua. Meillä on oikeastaan kolmenlaisia monopoleja: valtiollisia instituutioita, valtiollisia hankintamekanismeja sekä kuluttajakäyttäytymiseen perustuvia.
Esimerkiksi VR:n raiteet ovat erilaiset Eurooppaan verrattuna, joten tänne on vaikea ostaa käytettyä kalustoa:
http://kauppakamari.fi/2015/04/22/rautatiekilpailu-on-kaikkien-hyvaksi/
Tämänkaltaiset, ei avoimet järjestelmät tekevät Suomesta vähemmän kiinnostavan sijoituskohteen.
Turismin kehittämisessä suomessa on paljon kulttuurieroja Eurooppaan, joten putoamme kartalta vertailuissa – esimerkiksi ulkomailla missä tahansa pienessä putiikissa voi ostaa pullon melko väkevääkin alkoholia, joka on valmistettu paikallisesti. Suomessa pitäisi olla joko Alko tai sitten toimia ravintolana, jolla on A-oikeudet.
Tietotekniikassa menestymme suhteellisen hyvin, mutta siinäkin on omia Suomi-kohtaisia aroja muuhun maailmaan. Esimerkiksi vuodelta 2014 oli tilasto, jossa väitettiin että 55% Suomen yrityskäytössä olevista puhelimista on Windows Phone käyttöjärjestelmällä varustettuja. Tämä on aika järkyttävää, koska se ajaa Suomen tietotekniikan mobiilikehityksessä marginaaliin ja on tietenkin seurausta Suomalaisten kiintymyksestä Nokiaan. Vaikka toki minulla on sympatioita Nokiasta jäljellejääneitä Microsoftin osia kohtaan, se ei ole silti välttämättä hyväksi sekään Suomi-markkinalle.
Apotin hankintaa terveydenhuoltoon olen pitänyt myös virheenä vähän samaan tapaan kuin Venäläistä ydinvoimaa – onko järkevää käyttää rahaa epävarmaan sijoitukseen, joka ei tule koskaan tuomaan tänne mitään aktiivista omaa yritystoimintaa, mutta sitoo meidät vuosikymmeniksi tai jopa vuosisadoiksi johonkin, jonka tiedetään edustavan vanhetunutta tapaa toimia.
Nokian menestymisen syistä ei tunnuta edelleenkään ehkä ymmärrettävän yleisten standardien merkitystä – sama pätee terveydenhuoltoon. Ilman eri maissa käytössä olevia, standardoituja digitaalisia radioverkkoja, ei Nokian puhelimia olisi voitu koskaan alkaa valmistaa ja myymään oman maamme ulkopuolelle.
Monopolien purkamisessa on kyse suureksi osaksi juuri tästä – annetaan joko Suomalaisille yrityksille mahdollisuus kilpailla tai maallemme mahdollisuus ottaa vastaan investointeja. Ei meidän ole järkevää valita Ladaa valtakunnan viralliseksi autoksi eikä ole järkevää tehdä muitakaan kehitystä jarruttavia päätöksiä
Suomen pitäisi olla eturivissä avaamassa latuja yhteiseurooppalaisille käytännöille – tämän ymmärtää hyvin esim. Viron presidentti Ilves.
Vaihdetaan Suomi Malediiveihin?
Tero Tolonen: ”Yksi syy ovat monopolit, joiden olemassaoloa me emme oikein edes tajua. Meillä on oikeastaan kolmenlaisia monopoleja: valtiollisia instituutioita, valtiollisia hankintamekanismeja sekä kuluttajakäyttäytymiseen perustuvia.
Esimerkiksi VR:n raiteet ovat erilaiset Eurooppaan verrattuna, joten tänne on vaikea ostaa käytettyä kalustoa.”
Suomen raideleveydessä ei kylläkään ole kyse mistään valtiollisen instituution monopolista vaan yksinkertaisesta historiallisesta faktasta: Suomen rautatiet saivat alkunsa, kun Suomi oli osa Venäjää. Kas siksi venäläinen raideleveys.
Esimerkiksi laulaa Maamme-laulua, kun Kanada tai Ruotsi on kaadettu jääkiekossa!
Toivottavasti voimme jatkaa samaan malliin myös huomenna. Hienoa työtä, nuoret leijonat!
2011 Suomi raivosi Kreikalle takuista. Näinköhän Kreikka pääsee antamasta ”isän kädestä” Suomelle nyt?
Viimeistään silloin, kun Suomi hakee NATO-jäsenyyttä. Pikkuisia ei saa kiusata!
Ensinnäkin, kieli on minun nähdäkseni suhteellisen mitätön osa ajattelua, ennemmin sitä voisi pitää ajattelun lopputuloksena kuin oleellisena osana ajattelua. (Jos kieli olisi oleellinen osa ajattelua, ajattelun pystyisi oleellisesti kuvaamaan kielellä. Tarkastelemalla suhteellisen yksinkertaistakin ongelmanratkaisua – esimerkiksi ”ehdinkö tuon auton edestä”, huomataan nopeasti, että kielellä ei pysty kuvaamaan ko. ajatusprosessista juuri mitään oleellista)
Toiseksi, voisinko saada esimerkin merkittävästä ajatusprosessista/ilmiöstä, jota ei pysty ymmärtämään ja/tai tuottamaan ellei puhu jotakin vähintään suomen kokoista kieltä?
Näin omituinen väite kaipaisi perusteluja ja/tai lähdeviitteitä.
Toki Maamme voi aivan mainiosti laulaa ruotsiksi. Ehkä jopa paremmin, sehän on alunperin ruotsinkielinen teos.
Väite on omituinen lähinnä sellaisen mielestä, joka ei ole aiheeseen perehtynyt. Käyttäytymistieteistä kuitenkin löytyy lukuisia teorioita ja esimerkkejä siitä, miten kieli vaikuttaa ajatteluun.
Esimerkiksi ”nobelisti” Kahnemanin keskeinen väite on, että ajattelemme maailmaa assosiaatioiden kautta ja vielä niiden assosiaatioiden, jotka tulevat helpoiten mieleen. Esimerkiksi ”availability heuristiikkaa” ohjaa meitä ajattelemaan asioita, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen ja pitämään niitä asioita tärkeinä.
Kun suomalainen kohtaa korruptiota, hän assosioi sen voimakkaasti kielteisiin ajatuksiin. Sen sijaan venäläiselle korruptio on normaali osa yhteiskuntaa, johon törmää vähä väliä.
Ajattelu, assosiointi siinä ohessa, taas tapahtuu yleensä äidinkielellä, jonka merkitykset ja siis myös assosiaatiot pitkälti jaamme toisten samaa äidinkieltä puhuvien kanssa. Ja niin edelleen, tämä kai tuli selväksi.
Kahneman ei siis suinkaan ole ainoa tieteilijä, joka on korostanut ajattelun ja kielen yhteyttä. Wittgensteinin nyt ainakin kaikki tietää. NPL korostaa vahvasti kielen merkitystä käyttäytymiselle. Mainostoimistot, propaganda yms. pyrkivät sijoittamaan aivoihimme uusia assosiaatioita. Listaa voisi jatkaa.
Ihminen ei ole sellainen rationaalinen otus, joka aina järkeilee, vaan meitä ohjaa lukuisat ”automatiikat”. Osa niistä on sidottu kieleen. Jos vain järkeilisimme kuin tietokone, ei ajattelumme kielellä olisi väliä.
Kyllä. Voi myös laulaa Jänis istui maassa nepaliksi, muuten, tai maukua kuin kissa. Mutta onko se ihan sama asia, että tehdäänkö niin kuin perinne sanoo vaiko jotain ihan muuta. (Eikä tarkoitus siis ole dissata suomenruotsalaisia vaan korjata näkökulmaa vähän oleellisempaan suuntaan.)
Siitä, että kaikki ajattelu ei ole kielellistä, ei voi tehdä johtopäätöstä, etteikö mikään (merkittävä) osa ajattelua olisi kielellistä.
Monimutkaisempi ajattelu on tyypillisesti hyvinkin kielellistä. Esimerkiksi ”filosofiset” pohdinnat ja kaikki sen sellainen.
Kyse ei kai ole siitä, etteikö jotain asiaa pystyisi ymmärtämään vaan siitä, että tyypillinen tapa ymmärtää asia on eri kulttuureissa erilainen.
Lisää pohdintaa aiheesta löytyy esim. täältä:
http://www.wsj.com/articles/SB10001424052748703467304575383131592767868
Tässä asiassa olemme selvästi eri mieltä. Katson edelleenkin, että kieli on merkittävä osa ajattelua.
Olemme hyvässä seurassa, sillä käsittääkseni tutkijatkaan eivät ole täysin yksimielisiä kielen suhteesta ajatteluun. Yleinen käsitys kai kuitenkin on, että ne ovat selvästi toisiinsa sidoksissa, mikä minusta maallikkona tuntuukin ilmeiseltä.
Autonväistämisesimerkki kertoo vain tietyntyyppisestä ajattelusta, vaistomaisesta sellaisesta. On myös muunlaista ajattelua, hyvinkin monitahoista ja abstraktia, joka ilman kieltä ei kehittyisi kovin korkealle tasolle.
Haluaisin vielä ihan konkreettisesti vääntää siitä lähtökohdasta, josta Odekin alkaa tätä postaussarjaa tekemään. Onko meillä oikeasti kriisinä valtion velka vai onko se meille markkinoitu ongelma, jolla markkinoidaan meille osin tarvittavia ja osin tarpeettomia rakenteellisia muutoksia?
Kun syksyllä tuli Fitchin luottoluokitus Suomelle, siis paras AAA luokka, niin tuntui, että puoli suomea piti tätä iskuna vasten kasvoja ja se aiheutti osassa ekonomeja itkupotkuraivarin. Esim. Aktian pääekonomisti twitterissä: ”Suomi ei ole vuosikausiin ollut Tripla-A-kunnossa. Sokea Reettakin sen tietää.”
Esitetään kysymyksenä ”Valtion velka on isoin haaste maalle”. Samaa mieltä olevien osuus vastaajista:
1. Suomi 23%
2. Kreikka 23%
3. Portugali 22%
4. Itävalta 14%
5. Belgia 14%
6. Irlanti 11%
7. Italia 10%
8. Ranska 10%
9. Saksa 9%
10. Britit 9%
11. Espanja 8%
12. Tanska 3%
13. Ruotsi 2%
14. Hollanti 2%
Ja paljonko sitä velkaa on /bkt?
1. Kreikka 169%
2. Italia 135%
3. Portugali 130%
4. Belgia 111%
5. Irtlanti 108%
6. Ranska 98%
7. Espanja 98%
8. Britit 88%
9. Itävalta 85%
10. Saksa 69%
11. Hollanti 69 %
12. Suomi 60%
13. Ruotsi 45%
14. Tanska 44%
Valitettavasti kommentteihin ei saa liitettyä taulukkoa. Kopioi data exeliin. (Vertailussa ei ole sitä paria sataa miljardia, jota suomessa EI noteerata omaisuudeksi ja joka ON eläkerahastoissa. Huomioi se, niin luvut ovat enemmän vertailukelpoiset, mutta vielä kauempana meille markkinoidusta totuudesta. Voidaan hyvin polttaa roviolla nuo miljardit ja pärjätään edelleen hyvin kv. vertailussa ilman kriisiä.)
Onko meidän lähtökohdat keskustelulle aivan väärät ja käymmekö keskustelua pelkästään vääristä olettamista ja lähtökohdista? Esim. Sipilän puhe talouden tilasta sisälsi selkeitä virheitä tai tietoisia valheita, jotka kansakunta yhdessä hyväksyy, koska suurta ajatusta valtion tilasta ei kyseenalaisteta. Ketään ei kiinnosta, että esim. teollisuustyö maksaa saksassa teetettynä edelleen enemmän mitä suomessa teetettynä ja Ruotsi on tässä edellisiin verrattuna ihan eri kymmenillä.
Hallitus leikkaa heikoimmilta ja jatkaa tuolojen kasaamista pienelle osalle kansaa. Joskus politikot ovat epätoivoisesti selittäneet, että jonkin asian verottamatta jättäminen on itseasiassa tukea ko. toimintaan [sic.] Vastaavalla tavalla voidaan todeta, että suomen valtio antaa 5,5 miljardia omistavalle luokalle tukea jättämättä verottamatta omaisuutta suomessa. 5,5 miljardia on eu:n keskimääräisen varallisuusveron ja suomen vuosittainen erotus. Varallisuuden verottaminen eu:n keskiarvon mukaan kuittaisi sekin yksistään kokonaan tämän ”kriisin”.
Voitaisiinko palata ongelmassa alkuun?
On ikävä vääntää ongelmasta, josta ei olla yhtä mieltä onko se ongelma ollenkaan. Vai onko ongelma vain väärät, toki vaaleilla valitut päättäjät?
Luultavasti. Tässä vielä lisää tilastoja:
http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=teina225&plugin=1
Vuodesta 2004 vuoteen 2014
———————————
Euroalue, 68.1 -> 92.1 = +24%
Suomi 42.8 -> 59.3 = +16.5%
Koko EU 60.7 -> 86.8 =+26.1%
Tuo tilasto ei ainakaan anna tukea sille, että Euron ulkopuolella menisi automaattsesti paremmin, koska EU alueen velan kasvu on suurempi kuin Euroalueen suhteellinen velan kasvu.
Markkaan haikaleville voisi antaa kohtitehtävän ”Etsi kuvasta Euroalue”
https://en.wikipedia.org/wiki/Financial_crisis_of_2007%E2%80%9308#/media/File:GDP_Real_Growth.svg
(kuvassa on vuoden 2009 talouskasvu finanssikriisin jälkeen)
Entäpä Euroopan ”talousihme” Irlanti? 29.9% -> 120.2 ->100. Hurja velanotto on saatu taittumaan.
Se mistä pääministeri puhuu on tietenkin velan kasvun vauhti, Suomen velkaantuminen on lähtenyt liikkeelle vasta joskus 2008 vuoden tienoilla.
Se mikä jäi sanomatta on, että niin se alkoi kaikilla muillakin, johtuen luultavasti ns. finanssikriisistä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Recession
Suomen velan kasvuvauhti 2010 vuoden jälkeen ollut noin 3% vuodessa ( = (59.3 – 47)/4 ) eli 10 vuoden aikana pääsisimme johonkin 90% kieppeille, mikä on vähemmän kuin tämänhetkinen 19 euromaan keskiarvo.
Akhilleus ei välttämättä ole vielä tuossa vaiheessa saanut kilpikonnaa kiinni, koska on mahdollista että EU:n velkakuorma on sekin keskimäärin jatkanut kasvuaan.
Kannattaisiko nyt kuitenkin keskittyä ensisijaisesti tekemään järkevää politiikkaa ja jättää esimerkiksi koulutusjärjestelmän rampauttamiset ja keinot joilla aikaansaadaan potentiaalisesti vientiyritysten seisahtuminen lakkoilun avulla sikseen
Ainakin minusta näyttää siltä, että Suomella olisi ainakin 10 vuotta aikaa tehdä erilaisia strategisia päätöksiä, jotka kehittävät maata eteenpäin. Yksi asia mikä hämmästyttää on, että rakenteiden kehittäminen ja elvyttäminen investoimalla nähdään jotenkin toisensa poissulkevina tekijöinä. Jorma Ollilan sinänsä ansiokas kirjoitus Helsingin Sanomissa viikko-pari takaperin sisälsi mielestäni tämän ajatusvirheen.
Ollilan näkökulman toki ymmärtää, mutta toisin kuin yritys, valtio voi uudistaa rakenteitaan vain ottamalla velkaa, koska valtio ei voi ”potkia” ketään ulos – jokainen säästö kun pienentää sen tuloja ja muutoksista tulee aina lisää kustannuksia, koska rattailta putoavista on pidettävä huolta ja niin edelleen.
Ei se valtion velka ole toistaiseksi ongelma, velan kasvuvauhti on. Ilman rakenteellisia uudistuksia velan kasvuvauhti vain kiihtyisi, sillä vienti ei vedä ja BKT:n kasvuvauhti on Suomessa Euroalueen toiseksi hitainta.
Saksa oli 90-luvulla Euroopan sairas mies. Siellä tehtiin rajuja rakenteellisia uudistuksia ja se pääsi jaloilleen. Ei tosin Saksakaan mikään terveyden esikuva ole, sillä investointiaste siellä on ollut jo vuosia kovin matala.
Hassua, kun olisin voinut käyttää täsmälleen samaa esimerkkiä osoittamaan, että kieli ei ole merkittävässä roolissa. Monimutkaisempia filosofisia pohdintoja pitää selittää kirjakaupalla kun niitä yritetään selittää kielen keinoin. Ja se, että joku osaa lukea ja ymmärtää sanat joita tuossa filosofisessa pohdinnassa käytetään, on vielä erittäin kaukana siitä, että ymmärtäisi ko. pohdinnan. Hyppy kirjoitetun monimutkaisen filosofisen tekstin lukemisesta sen varsinaiseen ymmärtämiseen on valtava ja tuolla hypyllä ei ole mitään tekemistä kielen kanssa, vaan ainoastaan abstraktimman ajattelun, joka on siis aivan jotain muuta kuin kieleen liittyvää.
Ilmeisesti. Minän en vain näe tuon keisarin vaatteita. Teillä on käytössänne tämä oleellisesti ajattelua esittävä suomen kieli. Voitteko esittää yhden jollain tavalla ei-triviaalin ajatuksen, jota ei voi esittää/ymmärtää ilman suomen kieltä?
Tämä tupsahti mieleen: Ihminen ovat taistelleet luontoa vastaan, kun hän on luonnut ihmiskunnalle turvallista elinympäristöä. Englanniksi: Man has fought nature when he has tried to create a safe environment for the mankind.
Monessa kielessä mies ja ihminen sotkeutuu ihmisten mielessä, koska sana on sama. Koska suomeksi niin ei käy, ajatukset eivät harhaudu — tai sitten nimenomaan suomeksi ne harhautuvat, voisi joku väittää feministisesti.
Näitä esimerkkejä olisi tietysti loputtomasti.
No, saahan sen vähän pitempään selittämällä englanniksikin sanottua, että ”man” viittaa myös womaneihin. Mutta minusta pointti on se, että ihmiset ajattelevat helppoja ajatuksia, koska vaikeiden ajatusten ajatteleminen vie energiaa, mikä taas on evoluution kannalta ollut useimmiten vahingollista ja karsiutunut pois (tää on Kahnemanilta ja Tvesrkyltä taas).
Lukuisista syistä johtuen toiset asiat ovat suomeksi helpompia ajatella suomeksi kuin vaikka englanniksi. Esimerkiksi on helpompi ajatella ihmiskunnan koostuvan sekä miehistä että naisista. Siksi ihmiskuntaa käsittelevät (helpot) ajatukset johdattelevat eri poluille eri kielillä.
Näin ammattikääntäjänä sanon, että höpsis.
Sana man on tässä merkityksessään metonymia joko tietylle ihmisjoukolle tai koko ihmiskunnalle, jolloin se voidaan vastaavasti korvata joko sukupuolineutraalilla sanalla people tai sukupuolineutraalilla sanalla humanity. Ja korvataankin täysin rutiininomaisesti, koska man koetaan nykyään sekä vanhahtavaksi että seksistiseksi.
Miksi sitten itse käytät tähän kommenttiketjuun osallistumiseen juuri kieltä? Ja miksi olet käyttänyt sitä myös kaikissa muissa kommenttiketjuissa, joihin olet koskaan osallistunut?
Jos jonkin asian merkitystä ei voi vähätellä turvautumatta vähättelyssään tähän asiaan itse, niin kyllä tämä on aika vahva merkki siitä, että vähättely on perusteetonta.
Tarkoitatko, Tommi, että kaikki ne englanninkieliset ihmiset, jotka valittavat tästä asiasta ovat väärässä, koska ”man” on metonyymi? Voisitko lähettää heille aiheesta vaikka sähköpostia, että lopettavat? Varmaan myös ne miljoonat ja miljoonat, jotka edelleen käyttävät sanaa kuvaamallani tavalla lopettaisivat, jos vain lähettäisi heille muistion.
Sori, mutta höpsistä vaan sinne takaisin.
Ihan yhtä hölmöä on väittää, että ”man” ei ole seksistinen, koska sen etymologia. Silläkään ei ole väliä, koska ihmisten aivot eivät prosessoi sanoja etymologioiden kautta.
Anyways, ”man” nyt vain oli yksi lukemattomista esimerkeistä. Itse asiassa esimerkkini ”he”:tä käytetään puhekielessä lähes aina kun puhutaan ihmisistä yleensä (tästä tavasta erottautuakseen jotkut kirjoittajat taas sitten kirjoittavat aina ”she”).
Suomenkielisenä on vaikea ymmärtää, miten juuri esimerkiksi ”man” ja ”he” hiertävät joitakin englanninkielisiä. Siellä ajatellaan hyvin yleisesti, että ihminen on oletusarvoisesti — ja monen mielestä epäreilusti — mies. Minusta suomessa ei ole tuollaista konnotaatiota tai vain paljon heikommin. Toki englanti on muuttumassa suomen suuntaan, mutta ei ole vielä muuttunut, toisin kuin väität. Ruotsissa on ”hen”, koska on englannissa?
Tällaiset sanojen kielittäin vaihtelevat merkitysvivahteet ohjaavat siis ajatteluamme joka käänteessä ja johtavat argumentaatiomme eri poluille. Ja jos sanoja puuttuu, se tietysti ohjaa ajatteluamme vielä voimakkaammin.
Eri ihmisillä kipukynnys kulkee tällaisissa asioissa eri paikassa. Itse sanoisin omasta puolestani, että valittaminen on jos nyt ei kokonaan turhaa, niin suurimmaksi osaksi turhaa.
Englannissa on vanha kunnianarvoinen pronomini they, jota on käytetty yksikkömuodossa he– ja she-pronominien sukupuolineutraalina vastineena jo keskiajalta saakka – ja jota ovat käyttäneet lukemattomat englanninkielisen kirjallisuuden klassikot Chaucerista ja Shakespearesta alkaen.
Suurin syy siihen, ettei sitä käytetä yleisemmin, on laajalle levinnyt, mutta lähes mielipuolisen paikkansapitämätön uskomus, että yksikkömuotoinen they on jonkinlainen uusi äskettäinen maailmanparantajien keksintö, joka ei ole luontevaa ja elävää kieltä. (Väite, jonka mukaan se on uusi äskettäinen keksintö, on ironista kylläkin ehtinyt itse olla liikkeellä jo 1800-luvulta asti!)
Kyllä minä sen tiedän todella hyvin. Olen sentään tehnyt gradunikin yllä mainitusta Wittgensteinista. Mutta tämä yksittäinen man-esimerkki, jolla olet yrittänyt kuvittaa tätä asiaa, ei vain valitettavasti toimi ollenkaan.
Humankindissa on kuitenkin toi man (joka siis oikeasti tarkoitti alunperin miestä, mkä on kuitenkin sivuseikka, kun puhutaan arkipäivän ymmärryksestä). Humanityssä samoin.
Manin korvaajan pitäisi toimia myös yksikössä, esim. wan flew to the moon).
”He” on arkikielen perus-hän, she tuskin koskaan, saati they. Eläimetkin ovat pääsääntöisesti he, jos sukupuolta ei tunneta (jos eivät sitten ole ”it”)
Tällaisten syiden takia englanninkieliset tuppaavat näkemän maailman paljon sukupuolittuneemmin kuin suomalaiset. Minusta tämä toimii ihan kohtalaisesti.
Ruotsiksi, muuten, människa on hon. Koskas ne sen aikoo korjata?
Moi Osmo.
Maamme väestö ei asu harvassa vaikka maa onkin harvaan asuttu. Yli 60 % asuu eteläisessä Suomessa, jonka asukastiheys lähentelee 60 per neliö-km. Sen voisi sanoa olevan tyypillistä itäeurooppalaista tasoa. Maa näyttää luvuissa harvaan asutulta, koska etenkin Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa on laajoja asumattomia alueita mutta myös koska varsinkin keskinen Eurooppa on verraten tiheään asuttu. Emmepä etuakaan tiheydestä saa, mutta harvaa asutusta mielestäni liioitellaan.
Koska kieli on kommunikoinin väline. (Aioin aluksi kirjoittaa ”ensisijaisesti kommunikoinnin väline”, mutta yritetään nyt haastaa pitämällä vähän tiukemmasta työhypoteesista kiinni). Yritän siis muuttaa ajatukseni kielen avulla sellaiseen muotoon, että muutkin voisivat niitä ymmärtää. Ja kuten huomataan, se ei ole helppoa. Jos olisi niin, että kielellä voitaisiin kuvata ajatuksia oleellisesti, niin ei voisi olla väärinymmärryksiä, korkeintaan kirjoitusvirheitä ja huonosti kuultuja sanoja. Mutta koska väärinymmärryksiä on paljon kaikkialla muualla paitsi kaikkein triviaaleimmissa ajatuksissa, pitäisi olla selvää, että ajattelu on aivan jotakin muuta kuin kieli.
Mitä eri kieliä puhuvien erilaiseen ajatteluun tulee, niin on selvää, että eri kielissä asioita kuvataan eri tavalla (ne ovat määritelmän mukaan eri kieliä). Suomalaiselle on vaikea muistaa, että englannissa ”hän” on sukupuoliriippuva sana. Ja suomen kielessä ei ole varsinaista futuurin taivutusmuotoa verbille. Mutta ajatus, että suomalainen ei osaisi ajatella mitä tulevaisuudessa tapahtuu tai ei ymmärtäisi ajatuksissaan miehen ja naisen eroa on aivan pähkähullu. Tällaiset kielten erot eivät kerro mitään siitä miten ihmiset oikeasti ajattelevat ja ymmärtävät maailmaa.
(Enkä tiedä vähättelenkö kieltä. Pidän sitä yhtenä yhtenä merkittävimmistä innovaatioista, että komplekseja ajatuksia voidaan edes yrittää kommunikoida toisten kanssa. En vain ymmärrä väitteitä, että kieli olisi oleellinen ajattelun väline tai merkittävä osa kulttuuria. Enkä ole tässä keskustelussa vielä nähnyt mitään mikä olisi saanut ymmärrykseni noita väitteitä kohtaan
lisääntymään. Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä, tuohon ymmärryksen lisääntymiseen tarvitaan esimerkkejä: Ei-triviaali ajatus, jota ei pysty ymmärtämään ilman jonkin valtakielen osaamista. Ei-triviaali ajatus, jonka voi kommunikoida pelkästään kielen avulla niin, että kaikki viestin vastaanottajat ymmärtävät ajatuksen vaivatta. Jollakin tavalla merkittävä suomalainen kulttuuri-ilmiö joka häviäisi suomen kielen hävitessä. Jos näihin ei pysty lonkalta antamaan useita selviä esimerkkejä, en ymmärrä miten voi pitää kieltä kovin merkittävänä ajattelun tai kulttuurin tekijänä. Otan toki mielelläni apua vastaan tämänkin ymmärryksen edistämisessä.)
Säästöt eivät ole sama asia kuin rakenteelliset uudistukset – jos lukee vaikka tätä Soininvaaran blogia säännöllisesti saa kalpean aavistuksen siitä mitä vaadittaisiin. Lännen tilanne on kurja, kyse ei ole vain Suomesta vaan koko EU alueesta, historiallisesta käännekohdasta:
https://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia86.pdf
Rakenteita ei muuteta ilman rahaa ja siksi velan kasvuvauhtia pitäisi päinvastoin kiihdyttää siksi aikaa kunnes muutos saadaan tehtyä. Irlanti on tästä hyvä esimerkki, Saksa toinen – velan kasvu taittuu nopeasti, kun muutos on tehtynä.
Poliittisesti se on ainoa mahdollinen reitti – kaikki muut vievät demokratiassa siihen, että muutoksentekijöiden kannatus laskee, hallitus menettää kannatustaan, toimintakykyään ja rampautuu ja kuten nyt on käynyt, esim. SDP on täysin ilman omaa ansiotaan nyt taas suurin puolue ja tulee päättämään seuraavasta poliittisesta linjauksesta.
Arvioisin, että ilman uutta Nokian kaltaista ihmettä, Suomella on vielä muutama vuosi aikaa, ehkä maksimissaan 20 vuotta alkaa toimia ennenkuin muutumme Kreikaksi – paljon ehtii toki tapahtua siinä ajassa, mutta paljon ehtisimme tehdä jos muutos aloitettaisiin esim. todennäköisesti seuraavat vaalit voittavan SDP:n toimesta.
Kansantaloutemme ei kuitenkaan enää velkaannu ulkomaille, vaan vaihtotase on saatu tasapainoon 12 kk liukuvalla summalla mitattuna: http://www.stat.fi/til/mata/2015/10/mata_2015_10_2015-12-15_tie_001_fi.html
Palkkamalttia on harjoitettu monta vuotta ja se on auttanut tähän. Lisäksi alentunut öljynhinta ja heikentynyt euro ovat tukeneet tasapainottumista.
Suurta paniikkia ei myöskään ole omistamisen ja yrittämisen olosuhteissa Suomessa. Esim. Forbes-talouslehden monipuolisen arvion perusteella Suomi on maailman paras maa omistaa ja 6. paras maa yrittää:
http://www.hs.fi/talous/a1451286684324?jako=07dda233885bde2de46c366fb4aadf80&ref=fb-share
Työttömyys aiheuttaa kuitenkin harmia yksittäisille ihmille, joten mm. työttömyyden alentamiseksi olisi hyvä saada edes pientä talouskasvua aikaiseksi.
Varmaankin oli ihan oikein taantuman iskiessä tukea kysyntää kohtuullisella valtiontalouden ja vaihtotaseen vajeella. 90-luvun lamassa julkisen talouden tasapainottaminen tehtiin pakon sanelemana paljon nopeammin, jolloin työttömyys ja konkurssiaalto nousi paljon nykylamaa nopeammin ja korkeammalle.
Oma kokemukseni on, että rakenteellisiin muutoksiin ryhdytään vasta sitten, kun rahat loppuvat tai uhkaavat loppua, t.s. kun velkaa ei enää saada kohtuullisella korolla.
Suomi on kovassa jamassa. On eri faktioita, jotka näkevät mieluummin Suomen tuhoutuvan kuin sen että heidän vihamiehensä menestyisivät Suomessa.
-Kepu antaa Suomen mieluummin tuhoutua kuin näkisi kaupunkien menedtyvän
-SAK näkee Suomen mieluummin tuhoutua kuin näkisi asiantuntijoiden menestyvän
-RKP näkee Suomen mieluummin tuhoutua kuin näkisi suomenkielisten menestyvän
-upseerit näkevät Suomen mieluummin tuhoutua kuin luopuvat asevelvollisuudesta ja suojatyöpaikoistaan
Luojankiitos nuorten kannalta, että on EU. Nuoret voivat äänestää jaloillaan. On hullua olla nuorilta EU-vastainen.