Kuten jo tämän sarjan osassa 4 sanoin, Suomen talouden toivo on erittäin lahjakkaissa nuorissa yrittäjissä. Aiemmin akateemisesti koulutetut nuoret tähtäsivät suurelta osin töihin julkiselle sektorille, yritysmaailmassakin lähinnä palkansaajiksi. Nyt ura yrittäjänä on monen unelma.
Tämä on hyvä merkki. Kun vanhasta taloudesta on niin paljon menetetty, on luotava toimeliaisuutta uusilla aloilla. Huippukyvyt tekevät huippuyrityksiä.
Startup-yrittäjien välillä tuloerot ovat valtavia. Monen yritys epäonnistuu. Jotkut eivät tienaa mitään ja pahimmillaan jotkut joutuvat elämänmittaisiin velkoihin. Pieni joukko tienaa satumaisia summia — summia, joita palkansaaja ei voi saada kuin lottoamalla.
Paul Krugman on kutsunut tätä Klondyke-tulonjaoksi. Kevään koittaessa tuhat kullanetsijää lähtee hakku olallaan Klondykeen kultasuonta etsimään. Syksyllä satamaan palaa 950 miestä, jotka eivät ole löytäneet mitään ja kourallinen miehiä, joista on tullut jättimäisen rikkaita.
Kauan sitten lottovoitot säädettiin verovapaiksi, koska mitä ideaa on suuressa lottovoitossa, jos yli puolet siitä menee tuloveroihin? [i]
Voisiko potentiaalisten yrittäjien keskuudessa olla yhtä sydämettömiä ja itsekkäitä ihmisiä kuin lottokansassa?
Supercellin miljonäärit ilmoittivat maksavansa verot mielellään. Kunnioitettavaa, mutta kuinka suurta osaa potentiaalisista yrittäjistä he edustavat?
Suomalaiset suhtautuvat ymmärryksellä siihen, että urheilussa rikastuneet jääkiekkoilijat ja Formula-kuljettajat hoitavat verotuksensa Monacon kautta, koska hehän ovat rahansa itse ansainneet. Vähän niin kuin lottomiljonäärit. On vaikea ymmärtää, miksi nerokkaan idean toteuttaneet yrittäjät eivät ole ansainneet rahojaan siinä missä Mika Häkkinen tai lottovoittajat?
Selitys on varmaankin siinä, että Mika Häkkinen tai Teemu Selänne ovat kuin joku meistä tai ainakin me kaikki voisimme haaveilla samanlaisesta onnistumisesta omalla tai lastemme kohalla, mutta yritystoiminnalla rikastuneet ovat jotenkin etuoikeutettua väkeä.
On huono kannustin, jos epäonnistumisen joutuu maksamaan itse, mutta onnistumisen hedelmät jaetaan.
En kuitenkaan lähtisi korjaamaan tätä ristiriitaa parantamalla onnistujien asemaa. On typerää, että Suomessa ei saa epäonnistua. Niinpä henkilökohtainen konkurssi nyt ainakin pitäisi olla mahdollinen. Parempi kuitenkin olisi, jos yrittäjä voisi yrittää osakeyhtiön muodossa ilman velvoitetta pantata asuntoaan ja koko suvun omaisuutta velkojen vakuudeksi. (Asunnon panttaaminen yrityksen velkojen vakuudeksi pitäisi kieltää.)
Kuvitelkaa itseänne nuorena alkavana yrittäjä loisteliaan mutta riskaabelin yritysidean kanssa. Yksinkertaistetaan asetelma vastaamaan nopan heittoa: Jos tulee kutonen, saat sata miljoonaa. Jos tulee 2–5 et saa mitään ja olet tehnyt pari vuotta työtä palkatta. Jos tulee ykkönen, koko omaisuutesi menee ja olet velkojesi vanki loppuelämäsi niin, ettei sinun ole järkevää tehdä työtä lainkaan, koska tienaatpa kuinka paljon tahansa tulosi jäävät toimeentulotuen tasolle.
Minä ainakin hyväksyisin, että tuosta sadasta miljoonasta minulle jäisi vain 40 miljoonaa (silläkin elää ihan tyydyttävästi), jos ykkösen tuottama tulos mitätöityisi ja vaihtoehdoissa 2–5 saisin yrityksestä edes pienen palkan itselleni.
Nykyisin yksityishenkilö voi päästä velkasaneerauksen ansioista veloistaan kolmessa vuodessa, mutta tämä ei koske hänen takaajiaan. Tässä on kuitenkin yritystoiminnassa velkaantuneiden kohdalla ongelmia, joiden luonne ei ole minulle oikein valjennut. 1990-luvun lama ja devalvaatiot tuottivat suuren määrän toimintamahdollisuutensa menettäneitä yrittäjiä, joiden velkavankeus jatkui parikymmentä vuotta.
Se, että yrittäjä ei Suomessa saa epäonnistua, merkitsee meille myös valtavaa henkisen pääoman haaskausta. Yrittelijähenkisiä ihmisiä on meillä aivan liian vähän.
Tarvitsemme henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuuden (sitä ei pidä antaa kevein perustein, jos on itse aiheuttanut tilanteensa tahallaan). Vielä tärkeämpää olisi saada pääomamarkkinat toimimaan niin, että yrittäjä ei joudu kanittamaan koko suvun omaisuutta. Viitisentoista vuotta sitten henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta harkittiin, mutta virkamiespuolue kokoomus kaatoi sen, koska se heikentäisi velkamoraalia.
Jotta minä olisin halukas lainaamaan omalla riskilläni alkavalle yritykselle, haluaisin vastineeksi riskistä osuuden yrityksen menestyksestä, jos hakku osuu siihen kultasuoneen. Osakesijoituksena tämä toki onnistuu, mutta vielä parempi voisi olla laina, jonka tuotto olisi sidottu yrityksen menestykseen. (Joskus oli kommandiittiyhtiöitä ja niissä äänettömiä yhtiömiehiä. Sillä tavoiteltiin kai jotain tällaista, mutta vastuullinen yhtiömies oli kuitenkin vastuussa yrityksestä koko omaisuudellaan.)
Kun kirjoitin, että voisin tyytyä siihen, että saan 100 miljoonan tuloksesta itselleni 40 miljoonaa, en ajatellut antaa puuttuvaa 60 miljoonaa kokonaan yhteiskunnalle. Osa siitä kuuluisi rahoittajille, jotka jakoivat riskiä kanssani.
Suomessa on sata miljardia rahaa mätänemässä pankkitileillä. Pankit eivät niitä tarvitse. Nalle Wahlroosin mielestä Nordea ainakin olisi mieluummin kokonaan ilman henkilöasiakkaita. Pankki saa rahaa EKP:sta niin paljon kuin haluaa. Moni varmaankin voisi ohjata osan omistaan pankkitalletuksistaan yritystoiminnan riskirahoitukseen, jos tähän olisi puitteet.
= = =
Ongelmaksi kuitenkin jää, että onnistuminen vaikka Virossa on paljon houkuttelevampaa. Yritystä ei veroteta lainkaan yritykseen jätetystä voitosta ja jaettua voittoakin verotetaan todella lievästi. Paperitehdasta on vähän hankala siirtää Viroon, mutta nuoren yrittäjän on perin yksinkertaista pakata läppärinsä ja muuttaa Tallinnaan.
= = = = =
Kaksitoistaosainen synkistely päättyy tähän kirjoitukseen. Päivä on tänään 54 minuuttia pidempi kuin pahimmillaan.
i] Tämä hoidettiin siistin näköiseksi sillä, että Veikkauksen tuloutuksesta valtiolle osaa kutsutaan lähdeveroksi.
“Asunnon panttaaminen yrityksen velkojen vakuudeksi pitäisi kieltää.”
Siinä jää firmalta laina kokonaan nostamatta, kun ei pankki anna sitä ilman vakuuksia. Suomalaisella ei paljoa muita vakuuksia ole, kuin oma asunto.
Ohimennen haluan korjata, että läheskään aina kasvuyritykset eivät perustu nerokkaaseen ideaan. Google perustuu hienoon ja omaperäiseen hakukoneideaan, Facebook, Microsoft tai Apple taas eivät paljon mihinkään omaperäiseen saati nerokkaaseen. Muutaman esimerkin mainitakseni.
Tyypillinen startup alkaa usein omaperäisestä ideasta, joka lähes aina osoittautuu sudeksi sellaisenaan. Sitten ideoidaan ja iteroidaan, kuten Sipilä sanoisi, usein sijoittajien kanssa, kunnes homma alkaa toimia — tai rahoitus loppuu.
Tämä on hyvä tietää, ettei tuhlaa aikaa liikaa loistoidean keksimiseen ja sen hiomiseen etukäteen. Silloin voi muut, ehkä tärkeämmät osa-alueet (tiimin kokoaminen, esiintymistaidot, kontaktit jne) jäädä tuuliajolle.
Ja vaatihan Googlekin vuosien pohtimiset ja kokeilut, kunnes keksittiin toimiva polku hakukoneesta rahakoneeksi.
—-
Muuten olen sitä mieltä, että maailmalla rakettimaisessa nousukiidossa oleva joukkorahoituslaki pitää saada aikaan mahdollisimman pian. Luvattu on täksi vuodeksi, mutta kun tietää tämän hallituksen … ja mitähän EU, tuo pankkilobbauksen hornankattila, sanoo?
Eikä pitäisi olemassa olevaa yritystäkään.
Mutta Suomen viisaat päättäjät tappoivat erään hyvin tuottaneen ja velattoman(!) vanhainkodin uusilla määräyksillään. Olisi pitänyt laajentaa (rakentaa uusi rakennus), omistajat eivät halunneet, eivätkä asukkaat. Sijainti rauhallisella paikalla luonnon rauhassa, järvimaisemissa. Asukkaat arvostivat rauhallista ja pientä yksikköä.
Siis, laajennus olisi varmasti onnistunut ja lainankin olisi saanut, mutta se ei sopinut yrittäjien visioon. Huvittavinta on se, että kyseinen rakennus oli rakennettu 2000-luvun alussa ja on aivan täysin parhaassa iässään.
Lopputuloksena vanhukset suurempiin yksiköihin ja yritys lopettaa ensi kuussa. Omaisille kiva ruljanssi.
“Asunnon panttaaminen yrityksen velkojen vakuudeksi pitäisi kieltää.”
Tämän ehdotuksen järkevyydestä en ole vakuuttunut. Jos asun vuokralla ja minulla on puoli miljoonaa pankissa, voin rahoittaa yritystäni, mutta jos olen ostanut rahoillani kaksion Töölöstä, yrittäminen ei ole mahdollista.
Se kyllä pitää paikkansa, että Suomessa yrittäjän tekemään konkurssiin suhtaudutaan kohtuuttoman dramaattisesti. Jos yrittäjällä on historiassaan konkurssi, se voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Konkurssi voi olla seurausta siitä, että yrittäjän kyvyt eivät ole riittävät, joten hänen uudetkin yrityksensä ovat tuomitut. Toinen vaihtoehto on, että konkurssi on johtunut ainakin osittain ulkoisista tekijöistä, jolloin kokemus on kasvattanut yrittäjästä entistäkin kyvyykkäämmän.
“Suomalaiset suhtautuvat ymmärryksellä siihen, että urheilussa rikastuneet jääkiekkoilijat ja Formula-kuljettajat hoitavat verotuksensa Monacon kautta, koska hehän ovat rahansa itse ansainneet. ”
Asia ei ole noin .Esimerkiksi jääkiekkoilijat maksavat veronsa siihen maahan jossa asuvat/pelaavat.NHL pelaajat voivat kikkailla ehkä Kanadan ja USAn välillä, mutta Monacoon he eivät voi maksaa veroja
Tennispelaajat ja ralli-formulakuskit voivat kyllä olla kirjoilla edullisessa maassa, koska kilpailut tapahtuvat monessa maassa eikä 185 päivän raja ylity´ missään maassa, jotta verotusoikeus siirtyisi jollekin valtiolle.
Mutta hekin maksavat lähdeveroa osakilpailumaihin voittopalkkioistaan.Ne toki saa vähentää asuinmaan veroista.Yhtä kaikki , heidän verotuksensa on todella monimutkainen, joten rahaa kuluu lakimiehiin ja kirjanpitäjiin reippaasti.
Ja kun maksetaan managerien ja huoltohenkilöiden meno niin ei sitä verotettavaa jää kuin osa noista huimista palkkioista.Tosin se jäljelle jäänytkin on huima summa.Mutta huipputuloisia on on kourallinen
Konkurssin tehnyt yrittäjä on samalla viivalla kuin muutkin kansalaiset velkojen saneerauksessa.
Ja kun vakuudet harvemmin kattavat kaikki velat niin jäännösvelka siirtyy rahoittajan tappioksi ja pankin tappiot maksavat tavikset eli käytännössä palkansaajat korkeampina korkoina
Meillä on jo nyt 350000 ihmistä, jotka eivät kykene maksamaan velkojaan.
Nyt halutaan luoda eliittiluokka, joka saa elää kuin sika vatukossa ja jättää vastuut muille eli palkansaajille.
Yrittäjäkin pääsee velkasaneeraukseen samoilla ehdoilla kuin taviksin eli menee töihin ja alkaa maksaa veroja niin pääsee eroon veloista muutamassa vuodessa
Suurin ongelma yrittäjän näkökulmasta on, että rahaa saadakseen hänen on jaettava omistustaan ja sitä nämä start-upit eivät halua ja silloin jää rahakin saamatta.Ja alkaa itku
Mikäli rupelipää suostuu rahoituksen vastineeksi jakamaan firman osuuksia rahoittajile niin toteutuu tuo Osmon ajatus: Yrittäjä saa sijoitusta vastaavan osuuden, ehkä tuon 40 miljoonaa ja sijoittajat oman 60 miljoonaa ja noista summista verottaja vie sitten osansa, kun idea realisoidaan
Meillä on valmis systeemi, mutta jostain syytä sen mukaan ei haluta toimia
Eli ei muuta kuin pörssiin keräämään rahaa tai netissä hakemaan riskirahoittajia
Näin mielenkiinnosta, mistä tuo 100 miljardia tulee? Eikö se ole sitä pääomaa mitä pankit lainaavat ulospäin fractional reserve banking-systemiin mukaisesti? Toki Basel-säännösten jne. puitteissa.
Ja onko tuo 100 miljardia ihan oikeasti vain talletustileillä? Minun on vaikea uskoa moisia summia. Se on 20 000e jaettuna koko väestön yli ja oman ymmärrykseni mukaan köyhillä ei ole tilillä paljon mitään ja varakkaat puolestaan investoivat ylimääräiset varansa.
Tunnen muutamia ihmisiä joilla on tuollaisia summia käyttelytileillä, mutta uskoisin sen kuitenkin olevan merkittävässä vähemmistössä. Mikä taas tarkoittaa, että jossain pitää olla porukkaa jolla on satoja tuhansia käyttötileillä kompensoimassa niitä tuhansia alle parikymppisiä joiden tilit ovat nollilla. Onko noita? Jotenkin vaikea uskoa. Luulisi, että pankit metsästäisivät tuota jengiä pääomasuojatuilla sijoitustuotteilla, jotka tarjoaisivat edes jotain tuottomahiksia vrt. makuuttaminen 0‑korkoisilla käyttötileillä.
En oikein tunne pankkimaailmaa, mutta ilmeisesti liikepankit eiv ät tarvitse tallettajien rahaa mihinkään, koska ne saavat ilmaista rahaa keskuspankista niin paljon kuin haluavat. Nordea on ainakin Nalle Wahlroosin suulla ilmoittanut haluavansa eroon henkilöasiakkaista.
On muuten huono peruste lottovoittoken verottomuudelle… Kuulostaa kovasti veikkauksen lobbaamalta monopoliaseman väärinkäytöltä.
Miksi on hyväksyttävämpää verottaa työtä tai omalla riskillä tehtyjä sijoituksia kuin jotain täysin ansiotonta lottovoittoa?
Epäonnistujien aseman parantaminen on tärkeää. Subjektiivisena ajatuksena Suomessa yrittämisen edellytykset ovat hyvät, mikäli puhe on suuryrityksestä. Kasvu- ja pienyritysten tukemiseen eri tavoin pitäisi keksiä keinoja.
Eräs seikka mikä tulee esille, on kohtelu oikeussubjektina. Lain edessä niin Nokia oyj kuin avoin yritys Niinan Nakki ovat samankaltaisia sopimuskumppaneita. Siinä missä luonnollisia oikeushenkilöitä suojellaan yrityksiä vastaan ovat yritykset keskenään teoreettisesti tasa-arvoisia. Tämä tulee esille niin sopimusriidoissa kuin useimissa raportointivelvollisuuksissa. Realistisesti taas iso yritys voi palkata juristiarmeijan auttamaan sopimusriidoissa ja optimoimaan verotuksensa. Myös tähän ongelmaan pitäisi puuttua.
Odotinkin, milloin otat tämän epäkohdan Suomen ja Viron verotuksen erilaisuudesta esille.
Viron matalampi verotus ja halvempi yleinen hintatason on melkoinen uhka esimerkiksi pääkaupunkiseudun rakennusliikkeille. Aluksi Virosta tuli Suomen rakennustyömaille duunareita ja myöhemmin pomoja. Opittuaan Suomen rakennuskäytäntöjä, terävimmät ja yritteliäimmät heistä perustivat omia yrityksiä ja rupesivat suomalaisille pääurakoitsijoille alaurakoitsijoiksi. Nyt nämä entiset alaurakoitsijat ovat alkaneet kokeilla siipiään pääurakoitsijoina ainakin remonttipuolella.
Mikäli verotuskäytäntö ei Viron ja Suomen välillä lähene toisiaan, rakennusliikkeillä ja monilla mulla yrityksillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin lopettaa tai muuttaa pääkonttorinsa hieman etelämmäksi. Itse aloitin yrittäjän 1986, jos nyt aloittaisin, firma olisi valitettavasti pakko perustaa Viroon.
Vielä Suomen ja Viron verotuksen eroista: Kun Virolainen firma voi käyttää verottamattomia voittojaan investointeihin, Suomalainen kilpailija maksaa näistä mahdollisista voitoista verot ennakkoon! Tällaiseen tasoituksen antoon meillä ei ole varaa.
Kuka suomalainen jääkiekkoilija on muuttanut kirjansa Monacoon? Eiköhän Selänne maksa veronsa USA:han — niin kuin oikein onkin. Siellähän hän on asunut noin puolet elämästään ja ilmeisesti tulee asumaankin. Lapsensa ovat käyneet koulunsa USA:ssa ja useimmat ovat ilmeisesti syntyneetkin USA:ssa.
Monacoon on kirjojaan siirrelleet autonkuljettajan ja alppihiihtäjät. Joistakin NHL pelaajista kiistellään, kumpaan maahan heidän pitäisi veronsa maksaa, koska ovat saattaneet viettää Suomessa yli 180 päivää.
Ei ne talletukset “mätäne” tileillä. https://www.fkl.fi/ajankohtaista/tiedotteet/Sivut/Pankkitalletukset_eivat_makaa_toimettomina.aspx
Asunnon panttaamista ei tule kieltää. Kyllä yrittäjälle pitää sallia oman asunnon riskeeraaminen. Tarvitaan vain laki henkilökohtaisesta konkurssista.
Talletuksilla ei tosiaan ole merkitystä.
EKP:n vähimmäisvarantojärjestelmän mukaan pankilla pitää olla 1% luottokannasta talletusreservejä (briteissä 0%).
Liikepankki voi teoriassa siis välittää 100 kertaa talletuksen verran lainaa. Tämän lainaraha on lainaa keskuspankilta, jolloin lopullinen lainansaaja on todellisuudessa velkaa sen pankin kautta keskuspankille. Tosin vähimmäisvarantovaatimus on nykyään niin pieni, ettei sillä ole enää merkitystä lainakannan suuruuteen. Eli talletuksia pankit eivät siinä mielessä tarvitse kuin aikaisemmin.
Sillä ei ole merkitystä paljonko tileillä on ns. laiskaa rahaa, vaan sillä paljonko rahaa on markkinoilla liikenteessä ja kuinka nopeasti se kiertää. Keskuspankki voi laskea aina enemmän lainaa markkinoille korkotasoa laskemalla. Eli tileillä seisovan rahan määrällä ei ole mitään merkitystä, koska sen voi keskuspankin rahapolitiikalla korvata.
siis voisi… jos meillä olisi oma itsenäinen keskuspankki ja oma raha.
OSn kommentti :“En kuitenkaan lähtisi korjaamaan tätä ristiriitaa parantamalla onnistujien asemaa” on Suomen nykyisissä globaalin kilpailun oloissa väärä ja todellisuudelle vieras.
Onnistuminen ja riskinotosta saatava oikeudenmukainen korvaus ovat juuri se kannustin, jonka perusteella ihmiset yleensä edes rupeavat yrittäjiksi!
Eivät ihmiset sen takia yritä, että tulisivat onnistuessaan verottajan ja ammattiyhdistys-juristien ryöstämiksi.
Olen siis järkähtämättömän vakuuttunut siitä, että vasinkin PK-riskiyrittäjän asemaa, erityisesti kansainvälisesti ottaen hirmuista verotusta, on nyt PAKKO KORJATA.
Entä sitten OSn kommenti: “Kun kirjoitin, että voisin tyytyä siihen, että saan 100 miljoonan tuloksesta itselleni 40 miljoonaa, en ajatellut antaa puuttuvaa 60 miljoonaa kokonaan yhteiskunnalle. Osa siitä kuuluisi rahoittajille”?
Tämä kommentti on minulle täysin käsittämätön, vaikka minulla on yli 40-vuotinen kokemus yritystoiminnassa.
On varmaan parasta taivuttaa tämä rautalangasta:
Yrittämisriskiä, siitä saatuja “lottovoittoja” ja tappioita varten on vuosisatojen varrella kehitetty aivan erinomainen systeemi.
Se on osakeyhtiö.
Osakeytiön toimintaa säätelevät varsin tarkasti lait ja asetukset, varsinkin kirjanpito- ja verolait sekä kaikenlaiset ennäkkopäätökset, yms.
Osakeyhtiö on kansainvälisessä markkinataloudessa toimiva, kaikille ymmättettävä yksikkö, joka voi myydä ja ostaa palveluita ja tavatoita, saada ja ottaa luottoja, jne.
Sama pätee myös osakeyhtiön erilaiseen voiton- ja riskinjaḱoon ja siitä maksettavaan korvaukseen.
Jos kerran erinomaisesti toimiva polkupyötä on jo keksitty, on riskittömintä ajella sillä…
OSn argumentit ja ideat ovat yleensä hienoja ja kiinnostavia, mutta kannattaisi kuunnella niitäkin, jotka täällä eturintamalla nyrkit savessa ja turpa veressä taistelevat seuraavasta kaupasta!
Seppo Korppoo, joka taas tällä viikolla hyökkää Pietariin, ruplankiilto silmissään
Meillä on samaan aikaan kaksi ongelmaa: ne työt, jotka voidaan tehdä kaukana, siirtyvät kehittyviin maihin; virolaiset ja tulevaisuudessa ehkä enenevässä määrin myös muut baltit tulevat tekemään niitä töitä, jotka pitää tehdä paikan päällä. Onko mitään muuta tehtävissä, kuin odottaa, että palkat ja verotus harmonisoituvat EU:ssa ja globaalisti, että Suomen ongelmat helpottavat…
Liikepankit voivat tosiaan saada keskuspankista niin paljon rahaa kuin haluavat ehdolla että niillä on näitä velkoja vastaavien saamisten osalta hyvät vakuudet sekä rahapolitiikka ei yhtäkkiä kiristy.
Jos keskuspankki kiinnittää korkotason niin M‑aggregaattien kasvu on endogeenistä ja toisaalta jos kiinnitetään M0 ja M1 aggregaatit, niin korkotaso muodostuu endogeenisesti.
Oman asunnon vakuutena käyttäminen on ainoa vaihtoehto monessa tapauksessa. Nettovarallisuuden suhteen köyhälle yhtiölle tuskin myönnetään lainoja eivätkä pankit ole oman pääoman ehtoisia sijoittajia.
Melko tyypillisesti kilpa-autoilijat ja jääkiekkopelaajat ja yleensä huippu-urheilijat ulkomailla ovat käyttäneet yhteiskunnassa vain perustason palvelut: neuvola, päiväkoti ja peruskoulu. Korkeampaa koulutusta harvemmin on ja nuo yhteiskunnalle aiheutuneet menot tulee kuitattua varusmiespalvelun ajalla, koska ilmaistyö ja saamatta jäänyt palkka.
En mitenkään halua puolustaa urheilijoita enkä edes pidä urheilusta, mutta ne jotka rahaliigassa ovat, saavat palkkaa markkina-arvonsa mukaan lähinnä yksityiseltä taholta.
Tuen maksaja, Kai ne yrittäjätkin yleensä saavat tulonsa lähinnä yksityiseltä puolelta
On paljon ihmisiä, jotka haluaisivat vaikuttaa yrittäjinä. Tehdä asioita, joiden on todettu toimivan. Valitettavasti meidän yhteiskunnassamme kysymys on melkein aina “miksi tämä ei toimi” vaikka sen kuuluisi olla “miten saisimme tämän toimimaan”! Suomessa ei ole pelkästään kerrottu miten ei tule toimia vaan myös määritellään kuinka meidän tulee toimia. Tämä tappaa luovuuden ja hyviäkin innovaatioita! http://www.teamplanet.fi/hikea-ja-kyyneleita-teamplanetin-matkaa
OS:“Jotta minä olisin halukas lainaamaan omalla riskilläni alkavalle yritykselle, haluaisin vastineeksi riskistä osuuden yrityksen menestyksestä, jos hakku osuu siihen kultasuoneen. Osakesijoituksena tämä toki onnistuu, mutta vielä parempi voisi olla laina, jonka tuotto olisi sidottu yrityksen menestykseen.”
Vaihtovelkakirjalaina on vähän sinne päin. Se sopii erityisesti kasvuyrityksille tilanteissa, joissa riskilisät ovat korkeita.
Niin miten sen nyt ottaa. Eikös joku tutkimus kertonut, että Suomessa on erilaisia perimättömiä veroja n. 28 miljaardia eli kammottavan suuri verotuki. Ja kuinka moni yritys ei ota vastaan julkisen sektorin tarjouspyyntöjä eli julkista rahaa? Suurimmat tietotekniikan yrittäjät saavat rahakkaimmat toimeksiannot valtiolta tai kunnilta. On investointitukia, vientitukia, palkkatukia ym. Suomalainen sekatalousjärjestelmä ei todellakaan sisällä kovin monta aidosti yksityistä yritystä.
Paitsi että se ei ihan taida olla niin. Googlea ennen oli Altavista ja Lycos, mutta Google kehitti paljon paremmin toimivan algoritmin. Facebookia ennen taisi olla joitain vastaavia sovelluksia (mm. Suomessa kehitetty IRC), mutta Zuckerberg oivalsi miten homma toimii niin, että ihmiset innostuvat laajemmin. Listastasi nimenomaan Microsoft perustuu hyvinkin omaperäiseen ideaan. 1980-luvulla PC-koneita kehittänyt suuryhtiö IBM kehitti omaa käyttöjärjestelmäänsä, mutta Bill Gates keksi autotallissaan lähes yksin pystyvänsä parempaan, aikana jona uskottiin juuri suuryhtiöihin. Applekin on tehnyt vuosien mittaan hyvin omaperäisiä ratkaisuja: kun PC-maailmassa mentiin “IBM-yhteensopivia” suuntaan, Apple halusi määrittää itse kaiken. Jostain syystä idea on tullut suuren yleisön suosimaksi vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Kannatan Soininvaaran ideaa juuri siksi, että eri aikoina nuo “voittajat” ovat vaihdelleet. 1980-luvulla oli selvää, että henkilökohtaisten tietokoneiden suunnan määrää IBM. 15 vuotta sitten Microsoft näytti saaneen lopullisen voiton Macistä ja Linuxista (molempien käyttäjiä joitakin prosentteja tietokoneen käyttäjistä), puhumattakaan IBM:n omasta käyttöjärjestelmästä OS/2:sta. Nyt hakukoneiden “lopullinen” voittaja on Google, ja IT-laitteiden käyttöjärjestelmistä yleisin taitaa olla Linux-pohjainen.
Jospa nyt hetekeksi oletetaan, että tarkoitin mitä kirjoitin enkä sitä mitä sinä väität minun tarkoittaneen. Eli sanoin, että startupit usein perustuvat alunperin muuhun kuin nerokkaaseen tai edes omaperäiseen ideaan. Esimerkiksi:
MS-DOS ei ollut omaperäinen saati nerokas idea. Jos muuta luulee, kantsii lukea kyseisen käyttöjärjestelmän historia vaikka Wikipediasta. Taisit sekoittaa BASICin ja DOSin. Oli sitä paitsi koko lailla sattumien summaa, että IBM siihen päätyi ja Microsoft onnistui ostamaan juuri sen yhden CP/M‑variantin, jonka nimesi MS-DOSiksi. Hyvä onni onkin — kuten monet arvelevat — monen startupin paras ominaisuus alussa.
Alkuun Facebook taas, kuten jokainen hiukankin asiaan perehtynyt tietää, oli yksi lukuisista netin henkilöhakemistoista ja ilmoitustauluista. Varmaankin matkan varrella tehtiin nerokkaita oivalluksia, mutta perusta, alkuperäinen Facebook, on niin tylsä, että haukotuttaa. Sitä paitsi Zuckerberg tavallaan varasti tämän tylsänkin idean.
Apple taas alkoi ihan hyvästä, tosin kalliista, kotitietokoneesta, jonka keskeiset ideat — hiiri ja graafinen käyttis — varastettiin. Jostain on syntynyt tosin sellainen käsittämätön väite, että Macintosh oli ensimmäinen massamarkkinoitu henkilökohtainen tietokone. Juu, ja iPod oli ensimmäinen digitallinen musiikkisoitin ja iPhone ensimmäinen kosketusnäytöllinen matkapuhelin (kohta, veikkaan, se alkaa esiintyä ensimmäisenä matkapuhelimena). Kaikkea sitä …
Google sen sijaan perustuu nerokkaaseen ja omaperäiseen hakukoneeseen, joka oli ällistyttävästi parempi kuin aiemmat hakukoneet.
Tietysti kaikki nuo firmat ovat hyvän onnen lisäksi osanneet ideoida ja iteroida erittäin hyvin matkan varrella.
Niin tai näin, en oikein ymmärrä, mitä yrität sanoa väittäessäsi asioiden olleen päinvastoin kuin ne olivat, sori.
Olennaista nimittäin mielestäni on, että pitäisi saada jonkinlainen kannuste yritysten kasvattamiseen ja kasvu tarkoittaa käytännössä voiton tekemistä — mikäli jokaista euroa minkä yritys tekee voittoa verotetaan rankasti, pienellä yrityksellä voiton tasavero on suhteettoman paljon suurempi rasite kuin monikansallisella miljardien liikevaihdon yrityksellä.
Esimerkiksi jos yrityksen liikevaihto on 70.000 ja se tekee voittoa jonain vuonna 20.000 eur niin yritysveron suuruus on yli 5% sen liikevaihdosta, kun taas yrityksellä jonka liikevaihto on 1 miljoona euroa vuodessa vastaavasta 20.000 voitosta maksettava 4000 eur ennakkovero on 0.4% sen liikevaihdosta.
Jotta voitosta saatava ennakkovero olisi jossain suhteessa yritysten väliseen maksukykyyn, pitäisi 10 kertaa pienemmän yrityksen ennakkovero olla 2%.
Vielä isommaksi ero muodostuu, jos vertaillaan miljardiluokan yrityksiä.
Joku voisi sanoa, että tällä ei ole merkitystä, mutta jos katsotaan mikroyritysten merkitystä esim. TEM katsauksesta:
https://www.tem.fi/ajankohtaista/uutiset/uutisarkisto/uutiset_2014/yrityskatsaus_2014_mikroyritysten_merkitys_vahvistunut.116170.news
Monelle pienelle yritykselle helpoin tapa saada rahoitusta on vain myydä enemmän. Kun yritys on toiminut muutaman vuoden ja “oppii” myymään se ei ole niin vaikeaa miltä se kuulostaa.
Sanomattakin on selvää kumpi kasvu on terveemmällä pohjalla, kasvu joka perustuu lainaan joka on saatu panttaamalla vaikkapa asunto-osake vai kasvu, joka perustuu kasvaneeseen myyntiin.
Tyhmintä tietysti on se, että meilläkin oli aiemmin tällainen järjestely: oli mahdollista siirtää voittoja varauksina tuleville vuosille niin, ettei niitä verotettu. Jostain syystä demarit halusivat tämän poistaa. Varausten palauttaminen 90-luvun tasolle toisi yritysverotuksen veroastetta lukuunottamatta samalle tasolle Viron kanssa.
“Kauan sitten lottovoitot säädettiin verovapaiksi, koska mitä ideaa on suuressa lottovoitossa, jos yli puolet siitä menee tuloveroihin? [i]”
En tienrekään voi muistaa yksityiskhtia. Alinperin lottovoitto verotettetiin satunnaisena voittona tai tulona, jolla oli kiinteä n. 30 % verokanta. Oiko se vero arpajaisvoitosta, ja se perittiin ennkkoverona, jolloin voittjaa sai voittonsa puhtaan käteen? — Verovapaata tuloa lottovoito ei käsittäkseni ole ollut koskaan-
Alunperin lottovoittoa verotettiin kuten mitä tuloa rahansa, siis kuin palkkaa paitsi, että sosiaaliturvamaksuja siitä ei tietenkään tarvitnnut maksaa.
Erinomainen kirjoitus joka osuu naulan kantaan. Alyllisesti rehellisen henkilon suoraa puhetta.
Ei tahan juuri mitaan ole lisattavaa paitsi etta… ei kommandiittiyhtio ole mihinkaan kadonnut.
Ei se ole kadonnut mihinkään. Se on vain tehty verotuksessa kannattamattomaksi. Lisäksi tähän epäonnikstumisen ongelmaan se tarjoaa perin huonon ratkaisun, koska vastuullisen yhtiömiehen vastuu on rajaton.
Kyllä jaettua voittoa verotetaan täällä Virossa yrityksissä ihan samalla tasolla (taisi olla itseassa kovemminkin) kuin Suomessa. Eli yritysvero ei ole sen kevyempi, mutta mahdollista säästämisen kautta yrityksen kasvattamisen velkarahan sijaan. Suomessa yrityksen halvempi ottaa lainaa kuin säästää rahaa, joka sitten taantumassa näkyy selkeästi kun ajetaan tarkoituksella(?) poliittisilla päätöksille yritysten taseet mataliksi ja velat suuriksi.
Suomessa voitosta menee ensin 20 % yritysveroa ja sen päälle osingonsaajan vero, josta pieni osa on matalasti verotettua pääomatuloa ja loput ansiotuloa, tosin vain 75% osingosta. Tältä osin jaetun voiton kokonaisveroksi muodostuu herkästi yli 50 %.
Jos konkurssipesä on varaton niin konkurssi raukeaa eli konkurssin syytä ei juuri tutkita ellei poliisi kiinnostu asiasta.
Useimmiten ei
Sen vuoksi aukeaa todellinen taivas huijareille , kun velat saa anteeksi konkurssin tekemällä.
Kiinnijäämisriski on äärimmäisen pieni
Baltit eivät voi tehdä töitä Suomessa muilla kuin Suomen palkkatasolla ja työehdoilla.
Ja Baltian kasvun ongelma on työvoiman supistuminen. Baltion syntyvyys on on alhainen ja maastamuutto on vienyt työikäisen väen ulkomaille.
Niinpä Baltian uhka on näivettyminen elleivät ala tuoda irakilaisia maahan
Niin kuin Liian Vanha on moneen kertaan täällä korowstanut, työehtosopim,ukset ovat vain minimitaso, jonka saa ylittää. Baltit tekevät työtä tulla minimitasolla, jolla suomalaista työvoimaa ei saa ainakaan rakennuksille.
Haet yrittäjälle pienempää riskiä ja vastaavasti hieman rajoitettua voittomahdollisuutta. Tätä varmaan tarvitsisi se yksityissijoittajakin yritystoiminnan riskirahoitukseen lähteäkseen. Tarvitsisimme siis joko (1) hajauttavan riskisijoitusrahaston, (2) sijoittajan itsensä tekemän hajautuksen esim. joukkorahoituksen kautta tai (3) sitten jonkunlaisen “1+1” valtion riskirahoituksen, jossa valtio sitoutuisi lähtemään yksityisten kanssa samoilla ehdoilla mukaan samalla summalla kuin yksityisetkin sijoittajat. Israelin malli on variantti jälkimmäisestä.
Kaikissa näissä on ongelmana tavallisen pankkisäästäjän kannalta likviditeetin puute. Miten saada rahat ulos sijoituskohteista sitten kun asuntoa ollaan ostamassa. Jälkimarkkinat ovat tarjolla lähinnä pörssiyhtiöillä, ei aloittavilla yrityksillä.
(1) Ongelmana kulut, joita rahastoyhtiö ottaa tällaisessa ratkaisussa raskaimman jälkeen — koska se joutuu tekemään paljon kallispalkkaista työtä yritysten valikoimiseen, sijoitusneuvotteluihin ja yritysten seuraamiseen. Koska osakkeet eivät ole likvidejä, rahastosta irtautumista joudutaan rajoittamaan.
(2) Julkisuutta riittävästi keräävät joukkorahoitushankkeet voivat toimiakin, vaativat aika paljon työtä sijoittajalta (hajautusta ei ole ilman useita sijoituskohteita). Likviditeettiongelma ellei toimivia jälkimarkkinoita saada aikaan.
(3) Ei ratkaisisi likviditeettiongelmaa tämäkään, mutta poistaisi nykyisen valtionrahoituksen byrokraattisuuden ja epäennustettavuuden. Start-upin perustaminen ja rahoituksen kerääminen olisi hyvin paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi jännittää (ja odottaa) Tekesin ym. päätöstä. On vaikea kuvitella, että virkamies osaa valita valtiolle sijoituskohteet paremmin kuin pääomasijoittajat.
Näistä varauksista n.s. varastovaraus johti epäterveeseen vaihto-omaisuudella keinotteluun. Saatettiin ostaaa suurilla summilla tavaraa, joka sitten jäi epäkurantiksi.
Käyttöomaisuuden kiihdytetyt poistot olivat paljon terveempiä, synnyttivät jopa painetta kasvuun. Toki vain jotkut sitäkin käyttivät tehottomasti, osteltiin osakkeita ja kesämökkejä.
Softafirmoille kummastakaan näistä ei liene paljoa hyötyä.
Kannattaa lukea:
Kauppalehden haastattelema Hesburgerin perustaja Heikki Salmela sanoo kysyvänsä jokaiselta vastaantulevalta nuorelta, miksei tämä ryhtyisi yrittäjäksi. Hän on itse nykyisin yli 200 yrityksen hallituksen puheenjohtaja.
– Olen työläisperheen lapsi, isäni ja äitini olivat demareita. Ei minulla ollut mitään näkymää siitä, että olisin saanut kodista kannustusta yrittäjyyteen, Salmela kertoo.
Hän ei sanojensa mukaan osannut mitään, kun perusti ensimmäisen yrityksensä.
– Mutta minä tein vain töitä, kyllä siinä oppi. Osasin tehdä ruokaa, mutta en minä mitään muuta osannut. Minulla oli halu oppia ja tehdä. Ilman vaimoani emme tosin olisi selvinneet.
1960-luvulla yrittäjyys oli Salmelan sanojen mukaan ”rikollista”. Vielä nytkin on hänen mukaansa kupla.
– Ymmärrämme, että yrittäjät luovat työpaikat. Mutta yhteiskunnassa on valloillaan hierarkia, jossa yrittäjä on orjan asemassa. Monet ihmiset puhuvat siitä hyvänä asiana, mutta eivät viitsi itse sitä tehdä. Riski ja vastuu ovat aivan kohtuuttomia tämän päivän Suomessa.
– Suomessa ei ole montakaan ravintolaa, jotka maksavat kaikki maksut ja olisivat kannattavia. Se on tehty mahdottomaksi. Yhteiskuntamme päättäjät ovat ymmärtämättömiä, Heikki Salmela väittää.
Niin, pohdin tuossa aikaisemmassa kommentissa yrityspankkia, jonka kautta rahoja pyörittävät yritykset tallettaisivat kassavirtansa yrityspankkiin, josta voisi myös nostaa rahaa yritystoimintaa varten.
Katselin, että valtion tuloista ALV:n osuus on noin puolet, joten kertomalla se neljällä voisi arvella että yritysten kassavirrassa olisi sen verran paljon valuuttaa että sillä saisi aikaan yrityspankin, joka keskittyisi lainaamaan rahaa omille asiakkailleen.
Kuten pankkipalveluiden henkeen kuuluu, mukana voisi olla muitakin palveluita, kuten vakuutuksia, perintäpalveluita, kirjanpitoa, yritystukipalveluita ja niin edelleen.
Nyt menit kyllä pilaamaan vasemmiston hyvän valitusaiheen verottomista osingoista. Niistä, joita kaikki yrittäjät saavat kymmeniä tuhansia euroja vuodessa ja joihin ahnaan verottajan pitää saada iskeä kyntensä.
Lidl Suomi Ky on kommandiittiyhtiö. Kaipa siihen joku syy on.
Nyt kuule taisi mennä sekaisin omat ja yrityksen verot.
Jos omistaa yrityksen, omat ja yrityksen verot ovat vähän sama asia.
Parturi-indeksi romahti.
Ystäväni kotona on vuosikausia käynyt pari kertaa kuukaudessa parturi, joka ottaa 25 euroa/leikkaus.
Viime alkusyksyn aikana hänen vaki-asiakkaistansa noin 30% ei ole enää tilannut parturointia. Sanovat, että ei ole enää varaa…
Taksi-tuttu sanoo samaa…
Vähän joka puolella pikkulinnut laulavat samaa virttä…
Onko Suomen kotimarkkinat nyt vapaassa syöksyssä? Yritetäänkö tätä nyt salata?
Mitä muitten puskaradio nyt kertoo?
Huolestunut Seppo Korppoo, jolla onneksi vienti pikkuisen vetää…
Vastineeksi riski on rajattu yhtiöön sijoitteuun pääomaan.Mutta jos takaa tai pistää omistusta pantiksi.
Mutta olen nähnyt kyllä yrittäjiä, jotka eivät pistä itseään paskarakoon ja tuhoa tulevaisuuttaan
Jso haluaa tulla yhteen kettaan verotetuksi niin voi valita henkilöyhtiön.
Tuplavero on yrittäjän oma valinta.
Onneksi suurin osa yrittäjistä on järkeviä ja valitsevat yksinkertaisesti verotetun yhtiömuodon ja välttävät pistämästä kaikkea omaisuutta yhteen koriin
Pienyrittäminen on vain palkkatyön toinen muoto
Osakeyhtiöitä oli n 261000, elinkeinonharjoittajia n 215000, kommandiittiyhtiöitä n 34000 ja avoimia yhtiöitä 12000
Osingoista peräti 70 % maksetaan ulkomaille verottomana suurista yrityksistä
Kotimaahan jää siis vain rippeet ja kun jakajia on satoja tuhansia niin eipä se paljon tee per yritys
Baltit eivät tee edes minimitasolla, sillä Suomessa näytetään palkkakuittia, jossa on maksettu TES-mukainen palkka ja Virossa peritään osa palksta takaisin
Ja jos ei maks aniin katkeaa käsi tai jalka ja Viron poliisi katsoo muualle pientä korvausta vastaan
Viron sijalla 28 korruptiojärjestyksessä eli vaikka tilanne on parantunut niin se on kaukana EU keskitasosta eli siellä voi ostaa monelaisia palveluita
Sen vuoksi se on suosittu vilunki-ihmisten keskuudessa
Yrityksen verot on yrityksen maksamia ja henkilöiden verot on henkilöiden. Osinkoverotus menee asuinmaan mukaan ja sen prosenttimäärä vaihtelee samalla tavalla maittain kuin ansiotulojenkin.
Jorma Tuomainen.
Minä voin tehdä luentokeikan joko yrityksen nimissä tai palkkaperusteisesti. Kyllä minä silloin lasken yrityksen ja omat veroni yhteen.
Virolaisesta henkilöstövuokrausfirmasta saa ammattimiehen siihen hintaan kuin suomalaisen työehtosopimuksen mukainen palkka on. Siis virolaisfirman tuntiveloitus pitää sisällään palkan sivukuluineen, mahdolliset matkakustannukset sekä firman kiinteät kulut ja katteen. Palkka ei voi olla puoltakaan suomalaisen työehtosopimuksen mukaisesta palkasta. Kilpaile sitten tuollaisia vastaan rehellisin konstein.
Edellä Liian vanha kirjoittaa:
Kommentti 1. “Pienyrittäminen on vain palkkatyön toinen muoto”.
Tuossa se taas tuli. Näinhän se verottajan mielestä ja monen osakeyhtiön perustaneen kokemuksen mukaan juuri onkin.
Kommentti 2. “Vastineeksi riski on rajattu yhtiöön sijoitteuun pääomaan.”
Tämä on teoriassa totta, mutta käytännössä tietojeni mukaan varsin harvoin tämä pätee.
Konkurssitilanteessa osakeyhtiön toimitusjohtaja ja hallitus joutuvat tavallisesti monitahoiseen kuseen, samoinkuin lainojen takaajat.
Kommentti 3. “Tuplavero on yrittäjän oma valinta.”
Tämä on varmaankin totta.
Vaikka en noita muita Liian vanhan mainitsemia yritys-vaihtoehtojen etuja / haittoja tarkemmin tunnekaan, epäilen vahvasti, etteivät nekään mitää paratiisia tuo tullessaan.
Yhteenvetona totean seuraavaa:
Minkä tahansa yrittämismuodon valitseekin, kannattaa suunnitella exit Suomesta jo heti alussa.
Tämä maa ei todellakaan suosi minkäänsortin yksityisyrittäjyyttä.
Kaikille on varmaan jo käynyt selväksi sekin, että Suomea hallitsee nyt isänmaan edusta piittaamaton, ulkoparlamentaarinen työvoimakartelli.
Asia on traaginen ajatellen puolta miljoonaa suomalaista työtöntä, sekä heidän yli miljoonaa läheistään.
Seppo Korppoo, jolle käy isänmaataan surku
Voin kertoa pääpiirteittäin yhden yritykseni tarinan.
Kesällä 1997 tehtiin aiesopimus yrityksen perustamisesta.
-> Yhteys työkkäriin. Väännettiin työkkärin kanssa starttiraha kuviosta niin kauan, että jos lopulta oltaisiin haettu starttirahaa se ei olisi ollut taloudellisesti kannattavaa. Siinä vaiheessa, kun kaikki oli selvää kävi ilmi, että yrityskurssi vuodelta 1994 ei kelpaa starttirahaa varten, vaan on käytävä uusi kurssi, joka järjestetään “joskus”. Työvoimatoimisto kehoitti olemaan perustamatta yritystä, sillä starttirahaa ei voi saada. Heidän mielestä se olisi ollut hyvä peruste olla tekemättä mitään. Työkkärin kanssa jahkailu maksoi enemmän, mitä starttiraha olisi ollut. Siis jos sitä olisi saanut.
Rahoituksen vääntäminen vuonna 1997 oli hankalaa. Yksikään pankki ei edes keskustellut asiasta. Rahoituksen sai finveralta kalliilla ja yritys perustettiin tammikuussa 1998.
Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen pankinjohtaja soitti ja rahoitti finveran kalliin lainan ulos. Ensiasunnon ostin myös 1999 ja tuolloin lainaneuvottelut oli jo paljon helpommat. Pankista sai lainan 100% pelkkää asuntoa vastaan ilman muita vakuuksia tai takauksia.
Työvoimatoimiston kautta työvoiman palkkaaminen osoittautui mahdottomaksi. Myös työnantajana jokainen työkkärin kanssa käytetty hetki on tuhoisaa. Oletko palkkaamassa? Älä kerro siitä työkkärille.
2001 aloin suunnittelemaan yrityskauppaa. Oli tullut perhettä ja reilu 70 tuntiset viikot ilman lomaa sopivat tähän yhtälöön huonosti. Sain sovittua kaupat toukokuun alkuun. Otin määräaikaisen työpaikan teollisuudesta, jossa olin lokakuuhun 2002 saakka.
Lokaluussa 2002 ajattelin pitää elämäni ensimmäisen loman ja olla hetken työttömänä. Liiton rahoilla. Työvoimatoimistolle ei riittänyt määräaikaisen työsuhteen päättyminen, sillä olin aiemmin ollut yrittäjänä. Yrityksen lakkaaminen toukokuussa 2001 ei mahdollistanut työttömyyttä. Kauppakirjat ym. eivät riittäneet työkkärille vakuutuksena siitä, että yritystoiminta on lakannut. Olet ollut yrittäjänä vielä reilut vuosi sitten, joten et voi olla työtön. 5 kk 4 vrk jäi saamatta rahaa noin 3000 euroa kuukaudessa, koska työvoimatoimisto ei hyväksynyt työttömäksi työnhakijaksi. Jälkikäteen kun työkkäri sai kaikki selvittelyt tehtyä asiasta ja olinkin ollut oikeasti työtön en saanut rahoja takautuvasti, sillä takautuvasti niitä ei makseta.
Se, että virkamies ei tee työtään ajallaan maksoi minulle noin 15 000 euroa. Se oli tiukkaa aikaa, sillä minulla oli kolme huollettavaa, uuden asunnon velat ja olin sitoutunut rahoittamaan puolisoni opinnot. Meillä oli sinä talvena teltta olohuoneessa, sillä taloa ei ollut vara lämmittää kunnolla. Lapset laitoin hoitoon, jotta ne sai lämpimän ruoan.
Olen periaatteessa tehnyt asiasta sovinnon suomen kanssa. Poltin symboolisesti 15 000 euroa takassa kuvatakseni riidan vähäpätöisyyttä. Eniten vihaan asiassa sitä, miten riita muutti minua.
Kaikkien kannalta olisi ollut parempi, että Supercellin entiset omistajat olisivat pyörittäneet myyntivoiton verottomaksi EU:n puitteissa. Se on mahdollista laillisesti. Suomeen olisi jäänyt enemmän yksityistä riskipääomaa, joka on tulevaisuuden kannalta elintärkeää. Nyt rahat tuhlataan hyödyttömään, osin jopa vahingolliseen sosiaalihumppaan.
Asiaaa. Siis siitä ja vähän sen vierestä: http://blogit.image.fi/anzionmukaan/yrittanytta-laitetaan/
Moni 90-luvulla velkavankeuteen joutunut yrittäjä ei vieläkään ole vapautunut veloistaan.
Juuri yksinkertaisesti verotetuissa yhtiömuodoissa (henkilöyhtiöissä) yrittäjällä kaikki on samassa korissa, sillä silloin yrittäjä vastaa firman veloista kuin omistaan.
Henkilöyhtiössä lähinnä hallinta hieman simppelimpää. Oy:stä voit maksaa itsellesi palkkaa jolloin se ei juurikaan eroa verotuksellisesti toiminimellä ammatinharjoittamisesta.
Ei ole mitään esteitä menestyä Suomessa yrittäjänä, jos menee huonosti niin yhteiskunta eikä verotus siinä pelasta. Tarpeetonta pessimismiä joillakin kirjoittajilla.
Tämä ei kyllä varsinaisesti asiaan kuulu, mutta se on jotenkin sympaattista, että osakeyhtiön omistaja halutaan nähdä täysin erillisenä toimijana osakeyhtiöstä lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla. Nalle on sitä mieltä, että omistajilla ei saisi olla sananvaltaa edes johdon palkoista. Mutta annapa olla kun aletaan puhumaan verotuksesta. Yhtäkkiä yritys ja omistaja onkin yksi ja sama asia, ja jos yritystä verotetaan omana oikeushenkilönään, aletaan rustaamaan laskelmia “todellisesta” yrityksen tuloksen verotuksesta ja valutetaan krokotiilin kyyneleitä kaksinkertaisesta verotuksesta.
Omistaja-yrittäjä on eri asia kuin vain omistaja tai johtaja. Lähinnä omistajien tehtävä on valita hallitus ja sen tehtävä on palkata johtajat ja määrätä niiden palkat. Toki yhtiökokouskin voi sen tehdä (tai ainakin täällä voi). Kaksinkertainen verotus on kyllä väärin silti. Itseäni se ei enää haittaa kun en asu tai yritä enää Suomessa, Virossa tuo on korjattu ja osinkoja ei veroteta. Sekä verotus että kaikilla muillakin tavoilla on osakeyhtiö erillinen oikeushenkilö. Silti kokonaisverotus on asiallista ottaa huomioon sillä osinko ei ole kulu kuten palkka (joten tuplaverotus).
Tcrown, en ole nöhnyt Oden itkevän kaksinkertaisesta verotuksesta. Hän noita ihmekäsityksiä oiko.
Ja jos puhutaan veroista, niin kyllä silloin pitää kaikki verot laskea. Vai oletko sitä mieltä, että kuluttaja ei alvia maksa, kun sehän ei sitä edes verottajalle tilitä. Näin ollen alv ei myöskään kuulu ollenkaan verokiilaan.
Sitäpaitsi osakkaan vatuu ei liity mitenkään siihen, paljonko verottaja vetää välistä ennenkuin tulos on osakkaan pankkitilillä. Vastuu on juridinen, taloudellinen ja oikeusmukaisuuskysymys eli paljknko sen pitäisi olla, ei siihen ole mitään tyhjentävää tai objektiivista vastausta.
Paljonko verottaja taas vetää välistä, on mekaanisesti laskettavissa oleva fakta. Paljonko pitäisi, on taas eri juttj. Täällä on lähinnä puhutt siitä, meneekö välistä enemön kuin palkansaajalla vai ei.
Ei pidä sekoittaa faktoja (menee helposti enemmän veroja kuin palkansaajalla) siitä, miten asioiden pitäisi olla (ilmeisesti mieluiten vähintään 80% veroa).
Kyllä sen on tunnustanut jo kapitalistinenkin tiedemies, että yritysverotus on eri asia kuin luonnollisen henkilön tuloverotus. Alv taas ei kuulu asiaan lainkaan, ei myöskään muut kulutusverot. Veroviranomainen on se, joka verolakeja tulkitsee eli soveltaa.
Suomen suuri ongelma on yrityskulttuuri, jossa menee sekaisin omat ja yrityksen rahat. Sitten kikkaillaan ja kun verottaja vaatii selvityksiä, niin heti ollaan vinkumassa miten hirveetä ja kauheeta elämä on.
Kyllä pienten (ei pörssi) osakeyhtiiden verotusta määrättäessä on yritetty laskea, että osingon verotus ja palkan verotus ovat suunnilleen samalla tasolla, kun yrittäjä ottaa huomioon molemmat verotasot. Ansiotulona verotwetusta osingosta on veronalaista 75 % juuri sen vuoksi, että tulosta on maksettu jo yhteisöveroa. Näin se ainakin verojaostolle esiteltiin.
Lainaan itseäni: “Tämä ei kyllä varsinaisesti asiaan kuulu”. Tarkoitus ei ollut esittää kommenttia varsinaisesti kenellekään, vaan tehdä pieni sivuhuomio.
Kuka minkäkin veron oikeasti maksaa on yllättävän monimutkainen kysymys. Mutta noin lähtökohtaisesti en ymmärrä miksi juridisen henkilön maksamat verot laskettaisiin myös ko. juridisen henkilön yhden (ja vain tämän yhden) erityisen sidosryhmän (sen, joka saa rahansa viimeisenä ko. henkilöltä) maksamiksi veroiksi.
En suoraan sanottuna ymmärrä edes sitä, miksi omaa pääomaa kutsutaan “omaksi” pääomaksi ja miksi osakeyhtiön rahoittamisesta oman pääoman ehtoisella rahoituksella on annettu “omistusoikeus” osakeyhtiöön. (omistusoikeus sitaateissa, koska tuo omistusoikeus on aika kaukana siitä mitä omistusoikeudella yleisesti tarkoitetaan. Tämä “omistusoikeus” kun ei anna mitään muita oikeuksia kuin hallituksen nimittämisoikeuden. Josta varsinkin isompien yritysten kohdalla seuraa todellisen omistuksen lähes homeopaattinen liudentuminen)
Aivan kuten on hirmuisen väärin, että palkkaverotuksen jälkeen minun pitää maksaa vielä arvonlisävero ostoksistani i.e. kasinkertainen verotus. Minun alkuperäinen ihmetykseni oli, että miten kukaan kehtaa vakavissaan pitää verotuksessa yrityksen omistajaa ja yritystä samana toimijana, kun niin ei tehdä missään muussa yritykseen liittyvässä asiassa.
Tämä keskustelu näyttää paljolti lähtevän siitä, että yrittäjä on jotenkin jumissa täällä Suomessa.
Sen vuoksi on ihan OK verottaa suomalaista riski-yrittäjää ja toisten työllistäjää aivan tolkuttomasti verrattuna kilpailijamaihin.
Sen sijaan, että keskusteltaisiin siitä miten asian voisi pikaisesti korjata, väännetään stooria siitä kuinka suomalaiset yrittäjät on surkeita ruikkareita, joiden on parasta pitää turpansa kiinni ja maksaa kiltisti kaikki määtätyt verot.
Tässä kannattaa muistaa myös se, että suomalainen nakkikioskin on suorassa kilpailussa kansainvälisten veroparatiisifirmojen kanssa (Vrt. McDonalds, Burger King, etc.)
Arvokkaimmat yrittäjämme ovat tavallisesti kovatasoista kansainvälistä porukkaa, jotka kokevat olevansa vapaita suomalaisia miehiä ja naisia.
Useimmiten heillä on jo firmansa perustamisvaiheessa laajat kontaktit monessa maassa. Tästä johtuen heile ei ole mikään ongelma siirtää liiketoimintaansa muualle.
Asian ydin onkin siten ihan toisaalla:
Suomessa on nyt puoli miljoonaa työtöntä. Tämä on traagisen suuri luku! Pitäisikö nämä ihmiset nyt julmasti unohtaa?
Koskapa PK-sektori luo 90% uusista työpaikoista, juuri tämän sektorin olosuhteet pitäisi panna kiireesti kuntoon! Eihän se muutoin voi tarvittavia määriä työttömiä työllistää.
Muuten voi unohtaa puheet Suomen uudesta noususta.
Jos jollakulla on tähän argumenttiin jotain rakentavaa kommenttia, olisin kiinnostunut siitä kuulemaan.
Seppo Korppoo, jolla ei ole varaa väntää juttua asian vierestä. Silloin nimittäin asiakas näyttää ovea…
Tiewtääkseni kommandiittyhtiön tilinpäätös ei ole julkinen asiakirja,toisin kuin osakeyhtiön. En teiedä, mite asia on Lidlin suhteen.
Joka tapauksessa sillä on vähemmän tiettyä byrokratiaa, esim. yhtiökokouksen pitäminen. Vaikka se olisikin ½ tunnin neuvottelu yhtiön konttorissa.
Hyvä vero ( ja eläke- ) järjestelmä olisi sellainen, jossa ei tarvitse miettiä paljonko maksaa itselleen palkkaa ja paljonko maksaa osinkoina. Osakeyhtiössä pitäisi olla vain työntekijöitä, eikä erikseen yrittäjiksi laskettavia osakkaita.
Ei pidä paikkaansa. Omistajat saavat tehdä omassa yrityksessään ihan mitä lystäävät, jos ovat yksimielisiä.
Se on tietenkin ongelma pörssifirmassa, koska hajautunutta omistusta ei saa koskaan yksimieliseksi. Mutta suuri osa yrityksistä on pörssiyrityksiä tuhansin osakkain? 99% on varmasti niin pieniä, että osakkaiden määräysvallalle ei ole mitään teknisiä esteitä paitsi se, että osakkaat eivät ole yksimilisiä.
Kuka minkäkin veron oikeasti maksaa on yllättävän monimutkainen kysymys.
Niin on, mutta aivan varmasti henkilön+yrityksen vero yhteenlaskemalla on lähempänä lopullista totuutta kuin pelkät henkilön verot laskemalla.
Pelkästään henkilökohtaisen veron laskenta onkin vain yleensä vasemmiston tapa sumuttaa ja kusettaa äänestäjiä, ei mitään muuta.
“Aivan kuten on hirmuisen väärin, että palkkaverotuksen jälkeen minun pitää maksaa vielä arvonlisävero ostoksistani i.e. kasinkertainen verotus”
Siksipä se arvonlisävero lasketaankin mukaan verokiilaan.
Mitä sitten? Se kuka veron de jure maksaa, on eri asia kuka kustannuksen kantaa ja kuinka se pitäisi laskea, jos halutaan laskea paljonko valtio vetää jostain tulosta väliä. Jos haluat selvittää paljonko valtio vetää satasesta väliä, niin kyllä siihen pitää laskea sekä yhteisövert ja osinkoverot kun vaihtoehtona on maksaa se sama palkkana. On laskuvirhe jättää yhteisövero huomioimatta.
Eikö jo yhteiskuntasopimusneuvotteluista näe, että vaikka hallitus määrää jotain jollekin, niin se lopullinen maksaja saattaakin löytyä muualta mitä itse laissa lukee?
Ihan samalla tavalla vaikkapa työttömän kannusteloukkuja laskettaessa pitää ottaa huomioon verot, tuet & vaikkapa päivähoitomaksut, mutta sinä varmaan laskisit varmaan pelkät verot kun eihän ne päivähoitomaksut palkkaan kuulu.
Ja näin täällä Suomessa käydään taloduellista keskustelua, ihan päin honkia.
Nyt alkaa näyttää siltä, että tähän teemaan liittyy laajempaakin ymmärtämättömyyttä.
1. Ymmärtämättömyys verojaostossa
OS kirjoittaa: “Ansiotulona verotwetusta osingosta on veronalaista 75 % juuri sen vuoksi, että tulosta on maksettu jo yhteisöveroa. Näin se ainakin verojaostolle esiteltiin.”
Onkohan verojaostossa mukana yhtään ihmistä, joka on ollut miekkailemassa seuraavaa kauppaa kotiin julmassa kansainvälisessä kilpailussa?
Onko siellä vain sellaisia, jotka ovat vaarallisella tavalla irtautuneet todellisuudesta, eivätkä ymmärrä sitä, että seuraavan kaupan kotiintuonti on juuri se asia, jolla Suomen hyvinvointi syntyy. Riski-yrittäjien kädet ovat niitä, jotka ruokkivat kaikkia muita!
Yrittäjän ansiotuloveron ja osinkotulojen koplaus on jo lähtökohtaisesti väärä: Ansiotulovero on korvaus tehdystä työstä ja osinkotulo puolestaan korvausta otetusta riskistä.
Ymmärrän hyvin, että verojaostossa koetetaan pitää silmällä sitä, että yrittäjä voikin ottaa suuren osan saamastaan voitoista osinkotuloina, jolloin hän saa näin ”kohtuutonta” veroetua.
Tässä kohdassa kannattaa pitää mielessä se, että ennekuin yrittäjä saa kassaan ”kohtuuttomia voittoja”, hän on rajun riskinoton lisäksi tavallisesti tehnyt vuosikausia 24/7 töitä mitättömällä palkalla.
Verojaosto onkin nyt ymmärtämättömyyttään tehnyt tässä sellaisen virhe-koplauksen, joka ajaa Suomen talouden perikatoon ja parhaat yrittäjä maanpakoon!
2. Yleinen ymmärtämättömyys
Ville tuossa edellä kommentoi: ”Hyvä vero ( ja eläke- ) järjestelmä olisi sellainen, jossa ei tarvitse miettiä paljonko maksaa itselleen palkkaa ja paljonko maksaa osinkoina. Osakeyhtiössä pitäisi olla vain työntekijöitä, eikä erikseen yrittäjiksi laskettavia osakkaita”
Olen aivan sanaton.
Seppo Korppoo, suomalainen 24/7 miekkailija
Seppo, Kiitän anteliaisuudesta, jota esität esimerkiksi minulle.
Minulla on osakeyhtiö ja myyn sen puitteissa pääasiassa luentoja ja lehtikirjoituksia. Esityksesi mukaan saisin nostaa nuo tulot kevyesti pääomatuloina verotettuna gvain koska teen sen yrityksen kautta. WEn ymmärrä, miksi. Nykytilanteessa verotukseni on jokseenkin sama kuin olisi, jos toimisin verokirjalla. Minusta se on oikein.
Kiitos tästä! Olin ensimmäisen dot-com ‑kuplan puhkeamisen aiheuttaman aallokon kaataman startupin perustajaosakas. Koti meni, mutta velkaa ei jäänyt, joten pahemminkin olisi voinut käydä. Ikävintä on ollut epäonnistumisen leima ja sen aiheuttamat vaikeudet työllistyä. Olen sittemmin saanut keikkoja lähinnä minut hyvin tunteneilta samoissa liemissä keitetyiltä.
Jälkeenpäin ajatellen: täytyy olla aika nuori ja ymmärtämätön ryhtyäkseen startup-yrittäjäksi. Vanhempana ymmärtää paremmin, kuinka harvassa oikeasti täysin vedenpitävät liikeideat ovat, ja kuinka moni asia voi mennä pieleen, vaikka liikeidea olisi periaatteessa hyvä. Ja ymmärtää sen, että epäonnistuminen leimaa — joudut lähtemään liikkeelle paljon huonommasta tilanteesta kuin ennen yrittäjyyttä.
OS, kiitos kiitoksestasi.
Sanot “Nykytilanteessa verotukseni on jokseenkin sama kuin olisi, jos toimisin verokirjalla. Minusta se on oikein.”
Arvostan mielipidettäsi ja luulen, että tästä maasta löytyy paljonkin ihmisiä (ehkäpä jopa enemmistö?), jotka ovat samaa mieltä kanssasi.
Siis ollaan yleisesti sitä mieltä, että suomalaisen riski-yrittäjän verotuksen perusteena / vertailukohtana pidetään ansiotuloverotusta, riippumatta siitä miten hän ottaa rahat ulos firmastaan.
Tähän “sosialistis-utopiseen” suuntaan verotustamme onkin viety jo vuosikaudet. On ilmeisesti varauduttava siihen, että tämä trendi vain jatkuu, jopa kiristyykin.
Suomalaisilla ihmisillä tehdään siis nyt verotuksen osalta kokonaan uudenlaisen verotus-järjestelmän rottakokeita!
Edellä mainitunlaista verotuskonseptia en nimittäin muista nähneeni aikaisemmin missään muualla.
Tällainen konsepti perustuu sellaiseen illuusioon, että Suomi voisi jotenkin suojautua kansainväliseltä kilpailulta ja siten voidaan ryöstö-verottaa omat yritykset kuralle.
Yli 40-vuotta käytännön liiketoiminnassa mukana olleena olen varma, että tällainen verotus-systeemi johtaa täyteen talous-katastrofiin.
Kuinka pitkälle Suomen ihmis-rottakokeilla on tarkoitus mennä? Onko rajana esim. yhden tai kahden miljoonan työttömyys?
Vai onko raja siinä kun EUn ja IMFn komissio ottaa maan holhoukseen?
Arvostetaanko vastakkaista mielipidettä?
Minusta nimittäin on oikein, että kehitettään verotustamme vapaan kansainvälisen markkinatalouden suuntaan.
Se perustuu yrityksen onnistuneeseen riskinottoon ja siitä saadun tuloksen oikeudenmukaiseen jakoon.
Tämä on turvallinen, vuosisatojen saatossa pääosin hyväksi koettu ja valtavaa hyvinvointia tuottanut vaihtoehto.
Saas nähdä kuinka Suomelle käy!
Seppo Korppoo, joka uskoo kansainvälisen kilpailun ja onnistuneen riskinoton kautta saatuun hyvinvointiin
Seppo.
Oletko sitä mieltä, että olisi ihan OK jos jokainen suomalainen perustaisi työnvuokrausyhtiön ja vuokraisi omaa työpanostaan ja pääsisi näin eroon veroista?
Kyllä kyllä.
Mutta tiedätkö Seppo mitä eräs näistä kovatasoisista yrittäjistä kertoi meille nuorille yrittäjille?
Hän sanoi, että ihmisiä ei oikeasti motivoi raha.
Olin silloin jotain 22-vuotias teekkari ja ihmettelin kovasti että miksi muka ei raha motivoisi?
Se on mielenkiintoista, kun kuuntelee noiden menestyneiden yrittäjien kertomuksia, hyvin harvoin niissä nousee nimenomaan raha keskeiseksi tekijäksi. Sen sijaan esiin nousee seuraavia tekijöitä:
1. Tee paljon töitä
2. Älä välitä niistä jotka sanovat että idea on typerä
3. Keskity asiakkaisiin
4. Ole tarkka rekrytöinnissä
5. Valitse ala, joka aidosti kiinnostaa sinua
6. Älä valita, vaan keskity mahdollisuuksiin
Nuo asiat nousivat esiin maaiman johtavien yrittäjien luennoista, joita voi kuka tahansa katsoa YouTubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=9e_mqibZc‑Q&t=4m40s
Kyllä, olen sitä mieltä että yritysverotusta voitaisiin muuttaa oikeudenmukaisemmaksi etenkin pienille yrityksille, mutta se ei tule pelastamaan Suomen taloutta yksinään. Ilmainen raha ei koskaan tee niin.
Ongelma on siinä, että jos raha vain motivoi, keskittyminen menee vääriin asioihin.
Ongelmana on myös, että jos vain raha motivoi, välttämättä yrittäminen ei ole järkevin uravalinta. Kuten eräs tuttu ansioitunut ohjelmoija sanoi joskus “kuka tahansa meistä tienaisi varmaan Nokialla tällä hetkellä paljon parempaa palkkaa kuin täällä omass firmassa, mutta tämä on meidän valintamme”
Ongelmana on, että jos vain raha motivoi, kun meno käy kovaksi ne ihmiset joiden ainoa motivaatio on raha luovuttavat.
Ongelmana vaan on löytää ne ihmiset, joka a) uskoo siihen ideaan ja b) haluaa tehdä sitä vaikka firma tekee tappiota pitkän aikaa. Se ei ole helppoa edes menestyville kavereille, jolla on kaikki potentiaali olemassa.
Eräskin menestynyt liikemies kiersi läpi kaikki mahdolliset sijoittajat, kunnes lopulta äiti suostui rahoittamaan. Vanha tuttu slogan onkin, että rahoituksen lähteet ovat kolme F kirjainta: Friends, Family & Fools.
Niin kauan kuin yritys tekee tappiota, verotuksen merkitys on minimaalinen. Kun menee hyvin, sillä ei ole paljoa merkitystä.
OS kysyy: “Oletko sitä mieltä, että olisi ihan OK jos jokainen suomalainen perustaisi työnvuokrausyhtiön ja vuokraisi omaa työpanostaan ja pääsisi näin eroon veroista?”
Mitenkähän tämän viestin saisi niin läpi, että kaikki ymmärtäisivät?
Koetan vielä kerran:
Mielestäni liiketoiminnan perus-idea ei ole verojen välttäminen tai voittojen välitön ulosmittaaminen firmasta.
Sen sijaan se on jonkin tuotteen tai palvelun kannattava myyminen asiakkaille ja siitä saatujen tulojen käyttäminen firman liiketoiminnan kehittämiseen, palkkojen, osinkojen, verojen, jne. maksamiseen.
Tämän toiminnan ytimessä on riskin ottaminen ja sen hallitseminen. Ilman riskin ottamista ei voi odottaa voittoa, vaan tulee tappioita.
Tämän riskin ottaa yrittäjä, eikä sitä voi sysätä muille, esimerkiksi valtiolle. Jos näin tehdään, ei ole kyse enää liiketoiminnasta vaan toisten piikkiin elämisestä.
Jotta saisi tuotteen myytyä voitolla asiakkaalle, joutuu koko ajan kilpailupaineeseen, useimmiten suoraan tai epäsuoraan kansainväliseen sellaiseen.
Jotta saisi liiketoiminnan jatkuvasti muuttuvilla markkinoilla pyörimään voitollisesti, joutuu ottamaan usein rajuakin riskiä ja käyttämään kansainvälisen tason taitoja, tuotekehitystä, kokemusta, kontakteja, jne.
Tätä taustaa vasten en ymmärrä ollenkaan kysymystäsi, “…jos jokainen suomalainen perustaisi työnvuokrausyhtiön”.
Onhan ihan älytön ajatus, että jokainen osaisi pyörittää yhtiötä kannattavasti!
Vastaavasti voisi ajatella, että jokainen rupeasi sydänkirurgiksi. Siitä tulisi kyllä pahaa jälkeä.
Jos Pekka Virtasella on tarvittavat taidot pyörittämään kannattavasti esim. työnvuokrausyhtiötä, niin hän joutuu samalla ottamaan yrittämisriskin, ja hänen pitää saada siitä oikeudenmukainen korvaus.
Jos Virtanen itsensä lisäksi vieläpä työllistää sata muuta, kyllä hänen silloin pitää saada vastaavasti oikein rutkasti rahaa kouraansa, sen sijaan että hänet verotetaan ylisuuren julkisen sektorin vuoksi kuralle tai konkurssiin.
Tulikohan tämä nyt selväksi?
Seppo Korppoo, riskiyrittäjä jo 26 vuotta.
Jokainen voi työantajan juridisn neuvon mukaisesti muuttaa iktsensä osakeyhtiöksi jos sillä välttää verot.
Olet ymmärtänyt nyt jotain väärin.
1. Osakeyhtiössä on (yleensä) toimitusjohtaja, joka ei ole työsopimuslain tarkoittama työntekijä
2. Työntekijä/yrittäjä-rajanveto vaikuttaa vain työeläkemaksuihin ja siihen noudatetaanko henkilön kohdalla työsopimuslakia (ehkä johonkin muuhunkin, mutta ei tule nyt mieleen).
3. Yrittäjyys ei vaikuta firmasta nostettavan palkan taikka osingon verotukseen. Samat verot tulee samoista tuloista maksuun, olipa pelkkä osakas tai osakas,jolla on merkittävä osuus ja joka työskentelee firmassa (eli yrittäjä)
On ihan sama, saako yrittäjä palkka/pääomatulot omasta tai jostain muusta firmasta, verot ovat samat kunhan firma (pörssiyritys ja tavallinen osakeyhtiö, eri osinkoverokohtelu) on samanlainen.
Eli tulovero on sama, jos palkka on sama. Osingoista menevät verot kvat myös ihan samat, jos firmojen taseet ovat samanlaiset. Ei väliä vaikka omistajat työskentelisivät ristiin toistensa firmoissa, lopputulema on sama.
Eroja tulee perintöverotuksessa ja ne ovatkin sitten aivan kohtuuttomia. Maksettava veromäärä voi olla monikymmenkertanen, jos on pelkkä omistaja.
Välttää? Tällä hetkellä duunari saa vaihdettua alle 20% veroprosenttinsa kätevästi ~40+% ja samalla tiputettua itsensä pois sosiaaliturvan piiristä 🙂
LAhjakkaan startup-yrittäjän paikka on yleisessä asevelvollisuudessa ksarmilla.
“Kuten jo tämän sarjan osassa 4 sanoin, Suomen talouden toivo on erittäin lahjakkaissa nuorissa yrittäjissä”
Puhuit aiemmin paljon “tasa-arvotupon” puolesta. Olit sitä mieltä, että yksityisen sektorin DIn tulee saada saman verran palkkaa kuin julkisen sektorin maisterin. Nyt näemme, että yksityisen sektorin miehillä on ollut todella kova irtisanomisuhka. Jos ei tule tulotsa, tulee kenkää. Julkisen sektorin joutuessa ongelmiin nostetaan veroa ja irtisanomisuhka on pienempi.
Itse tiedän useita, jotka ovat vaihtaneet DIstä julkiselle puolelle, esim. hammaslääärikoulutukseen. Miksi kukaan menisi yksityiselle sektorille, jos siellä on suuri irtisanmoisuhka, mutta palkka sama?
Uksotko, että nuoria saadaan houkuteltua riskiammateihin, jos saaan aikaan tavoitellaan “palkkatasa-arvoa”?
Olenko puhunut tasa-arvotuposta noin? Missä
Vuonna 2007 kannatit tasa-arvotupon ideaa blogissasi.
tässä(http://www.soininvaara.fi/2009/01/07/miesten-ja-naisten-palkkaerot/) taas sanot:
“Yllä olen yrittänyt hahmotella asiaa analyyttisesti ilman arvoasetelmia. Jotta oma kantani tulisi selväksi, pidän epäkohtana, että alat, joille naisilla näyttää olevan taipumusta, ovat vaativuudestaan huolimatta niin huonosti palkattuja. Samanlainen epäkohta on myös miesten kesken: humanistiset alat ovat huonommin palkattuja kuin insinöörialat.”
Näin minä sen ymmärrän.
Tuo kuulosti tutulta, mutta en ymmärrä, miten kaupungininsinöörin työsuhde on epävarmempi kuin osastonhoitajan.
naisen eurossa-vertailussa ei tulisi huomoida miesten yksityisen sektorin ammatteja?