Lamasta ylös

Suomen surkea taloudelli­nen tilanne on jatkunut nyt kahdek­san vuot­ta. Mikään suh­dan­nevai­he ei kestä näin kauan. Meil­lä on isom­pi ongelma.

Mon­ta ikävää asi­aa on tapah­tunut samanaikaises­ti: Puun­jalostus­te­ol­lisu­u­den menete­tyt ase­mat, Nokian kän­nyköi­den rom­ah­dus ja Venäjän kau­pan tyre­hdyt­täneet Ukraina-sank­tiot. Nämä selit­tävät kuopan, mut­ta eivät hidas­ta toipumista.

Olemme syys­täkin ylpeilleet hyväl­lä koulu­tuk­sel­la. Huip­puyliopis­to­ja meil­lä ei ole, mut­ta meil­lä on ollut hyvin koulutet­tu keskilu­ok­ka. Valitet­tavasti teknolo­gian kumous on iskenyt juuri tähän joukkoon. Ei hyödytä olla hyvä sel­l­aises­sa, jos­sa robot­it ja tietokoneet ovat vielä parempia.

Monel­la uuden talouden alal­la val­lit­see voit­ta­ja vie kaiken ‑tilanne. On olta­va paras. On outo lääke ajan ongelmi­in leika­ta koulu­tuk­ses­ta ja kohdis­taa vielä rankim­mat leikkauk­set Helsin­gin Yliopis­toon, joka on yliopis­to­jemme joukos­sa ylivoimainen. Kateus vie kalatkin vedestä. Jat­ka lukemista “Lamas­ta ylös”