Helsingin tulee kaksinkertaistaa asuntotuotanto kymmeneen tuhanteen asuntoon vuodessa. Jotta tämä olisi taloudellisesti toteutettavissa, uudessa MAL-ohjelmassa sosiaalisen asuntotuotannon tavoite (20 %) tulee muuttaa määrälliseksi (1 000 asuntoa) ja toteuttaa asuntotuotannon kasvu kovan rahan asuntoina. Näin Helsinki pystyisi rahoittamaan tarvittavat investoinnit tontinluovutustuloilla.
Asuntopula ja sitä kuvastavat asuntojen korkeat hinnat ja vuokrat suorastaan velvoittavat Helsingin lisäämään merkittävästi asuntotuotantoa. Asuntotuotanto onkin lisääntynyt niin, että aloitettujen rakennuskohteiden perusteella arvioituna valmistuvien asuntojen määrä saattaa nousta 6000:een vuodessa. Tämäkin on aivan liian vähän. Helsinkiin pitäisi tulevina vuosina rakentaa ainakin kymmenentuhatta asuntoa vuodessa. Jossain vaiheessa pula varmaankin helpottuu. Silloin voi tahtia taas vähän löysätä.
Asuntotuotannon nopeuttaminen on myös hyvää talouspolitiikkaa. Asuntojen rakentaminen itsessään tuottaa paljon työpaikkoja – ei vain rakennusmiehille Helsingissä vaan myös rakennustarviketeollisuuteen ympäri maata.
Uudet asunnot helpottavat muuttamista työn perässä. Lisäksi kaikkialla teollisissa maissa uudet työpaikat syntyvät kaupunkimaisiin elinkeinoihin ja voittopuolisesti suurissa kaupungeissa. Mitä enemmän kaupunkia, sitä enemmän työpaikkoja.
Asuntotuotantoa pitää lisätä nimenomaan Helsingissä, koska suurin ylikysyntä kohdistuu Helsinkiin. Tästä olen kirjoittanut jo vuonna 2014 artikkelissa Helsingin seudun asuntopula ei ole määrällinen vaan laadullinen.
Kaupunkitaloustieteilijöiden mukaan tehokkaimmin kaikkien asuntojen hintoja ja vuokria kaupungissa alentaa asuntotuotanto, joka kohdistuu halutuimmille alueille. Halutuille paikoille rakentaminen alentaa asuntojen hintaa koko kaupungin alueella, huonoille paikoille rakentaminen lähinnä vain huonoilla paikoilla. Siksi ennen kaikkea Helsingin on kiihdytettävä asuntotuotantoa.
Myös Espoolla ja Vantaalla on nyt paljon aiempaa paremmat mahdollisuudet tarjota haluttua asumista metron ja Kehäradan ansioista. Tämä helpottaa painetta Helsinkiin, mutta ei poista sitä. Mitään vikaa ei olisi siinäkään, että pääkaupunkiseudulla nousisi yhteensä 20 000 asuntoa vuodessa. Tulijoita kyllä riittää.
Mitään fyysisiä esteitä asuntotuotannon kiihdyttämiselle ei ole. Kaavoitusta voidaan nopeuttaa ja aloittaa vaikka Kalasataman ja Jätkäsaaren suunniteltua nopeammasta toteuttamisesta. Esteet liittyvät kunnallistalouteen.
Jokainen uusi asukas tuottaa kaupungille investointimenoja 30 000 euroa – ehkä jopa 50 000 euroa, koska edessä on voimakas panostaminen pikaraitioteihin ja koska kaupunkibulevardien toteuttaminen maksaa. Kymmenen tuhatta asuntoa tarkoittaa 18 000 asukasta. Rahaa menisi vuodessa liki miljardi. Tämän takia rakentamista jarrutellaan.
Ilmeinen rahanlähde on kuitenkin olemassa. Uudet asunnot maksavat Helsingissä lähes 6000 € neliöltä. Betoni on kuitenkin koko maassa saman hintaista. Mitään ongelmaa rahoittaa kaupungin investointeja ei olisi, jos tuosta 6 000 eurosta saisi vaikkapa vain tuhat euroa kaupungille sen sijaan, että se valuu aivan vääriin taskuihin.
Kaupunki saa rahaa tontinluovutustuloina joko myymällä tai vuokraamalla maata. Myymistä ei tarvitse laittaa etusijalle. Maanvuokratulot voidaan kirjata nykyarvostaan ”tuloksi” summasta, joka saadaan kertomalla vuosivuokra suunnilleen kolmellakymmenellä. Varmaa, indeksiin sidottua vuokratuloa vastaan voi hyvin ottaa lainaa.
Helsinki toteuttaa kovan rahan kohteina vain 40 % asuntotuotannosta. Lopusta se ei saa tontinluovutustuloja läheskään samaa määrää.
Ehdotan tämän takia, että koko asuntotuotannon lisäys toteutetaan kovan rahan tuotantona.
Nykyisessä MAL-ohjelmassa sosiaalisen asuntotuotannon määrä on 20 % tuotannosta eli tuhat asuntoa vuodessa, kun tuotannon tavoite on 5 000 asunnossa. Välimuodon tuotantoa on 24 % (2 000 asuntoa) ja loput 40 % on kovanrahan tuotantoa. Kiinnitetään sosiaalisen asuntotuotannon määrä nykyiseen tuhanteen asuntoon vuodessa ja tuo välimuoto 2 000 asuntoon. Jos asuntotuotannon määrää nostetaan, toteutetaan koko lisäys kovan rahan tuotantona, jolloin kaupunki voi rahoittaa investoinnit tonttien myynnillä tai vuokrauksella. Hitas-politiikkaa pitäisi sinänsä miettiä uudestaan, mutta ei sotketa sitä nyt tähän.
Muuttuisiko asuntopolitiikka epäsosiaalisemmaksi, kun sosiaalisen asuntotuotannon osuus alenisi ehkä jopa kymmeneen prosenttiin?
Ihmiset eivät asu prosenteissa vaan asunnoissa. Sosiaalisen asuntotuotannon määrä ei laske. Kovanrahan tuotanto nousisi 5 000 asunnolla. Siis lisää asuntoja rikkaille?
Rikkailla ei ole ollut mitään vaikeuksia saada asuntoa Helsingistä, eikä rikkaiden määrä tämän seurauksena kasva. Asuntopula kohtelee epäoikeudenmukaisemmin niitä pienipalkkaisia, jotka eivät onnistu pääsemään sosiaaliseen asuntotuotantoon. He ovat asuntopulan maksajia. Pienituloisille olisi tietysti vielä parempi, jos asuntotuotantoa voitaisiin nopeuttaa säilyttäen MAL-ohjelman tuotantojakauma, mutta tämä ei ole kunnallistalouden kannalta mahdollista, joten vaihtoehtoa ei ole.
Ehdotukseni tarkoituksena on alentaa asuntojen hintoja ja vuokria. Siitä hyötyvät erityisesti ne, joilla nyt on asuntomarkkinoilla vaikeinta.
Siitä hyötyy koko aluetalous. Kun asuminen on halvempaa, rahaa riittää muuhun kulutukseen. Aluetalous alkaa kukoistaa ja vaikuttaapa se talouden piristymiseen koko kansantalouden puitteissakin.
= = = =
Tämä ehdotus on yksityisajatteluani. Siitä ei pidä vihreitä syyttää eikä kiittää.
Voisiko kuitenkin sosiaalisesti tasapainoisempi ja silti vielä mahdollisen rajoissa oleva malli olla sellainen, jossa tuo ”varsinainen” sosiaalinen asuntotuotanto kiinnitettäisiin tuohon tuhanteen per vuosi, mutta tähdättäisiin kuitenkin tuon vain pelkästään kovan rahan tuotannon kasvattamisen tasapainottamiseksi välimallin tuotannon SISÄLLÄ kaupungin oman HASO:n muita ASO-toimijoita paljonkin edullisempien asumisoikeuasuntojen OSUUDEN kasvattamiseen?
Toisin kuin muita ASO-toimijoita, niin HASO:ahan voidaan pitää ”semisosiaalisena” asuntotuotantona – josta kertoo jo sekin, että HASO:lle tulee uusia asukkaita ymmärtääkseni hyvinkin merkittävässä määrin Hekaltakin (vapauttaen näin näitä ”kaikkein sosiaalisimpia” asuntoja kipeämmin tarvitseville).
Entä miten sitten HASO:n tuotantoa voitaisiin noin vain lisätä? No ainakin niin, että korvattaisiin kantakaupungin ulkopuolella aiemmin Hitas-taloiksi kaavaillut ATT:n uudiskohteet HASO:n kohteilla. Tämä olisi perusteltua siksikin, että koko ajan laajenevilla alueilla lähiöissä erinäisiin asuinympäristöön ja demografiseen kehitykseen liittyvät riskit koetaan enenevästi niin suuriksi, että aina vain harvempi tohtii ottaa niillä edes Hitas-asunnon jälleenmyyntiriskiä – vaikka itse sinänsä ihan hyvin viihtyisikin ko. alueillakin.
Oikein ääriesimerkki ATT:n Hitas-kohteesta, joka olisi pitänyt ymmärtää suunnitteluvaiheessa korvata HASO:n kohteella on Itä-Helsingissä As. Oy Lallukankulma – joka rivarikohde rakennettiin ”puristuksiin” Hekan ison vuokrakohteen ja korkeajännitelinjan väliin. Kauppa ei ole ko yhtiön asunnoista oikein käynyt, mitä selittää tietenkin paitsi ”rupusakki-/monikulttuuripelko” ja/tai sähköpelko sinänsä, niin sekin, että nekin rivitaloasunnon ostoa harkitsevat, jotka eivät itse ole moksiskaan sen enempää viereisestä isosta Hekan talosta kuin tuosta sähkölinjastakaan, toki tajuavat hyvinkin monien jompaa kumpaa tai molempiakin noista naapureista karsastavan – joten kaikki tajuavat, että jälleenmyyntiriski on näiden kämppien kohdalla aivan ilmeisen merkittävä. Ks:
http://www.att.hel.fi/fi/omistusasunnot/asunto-oy-helsingin-lallukankulma
Esitetynlainen Helsingin (nimenomaan Helsingin, ei seudun) asuntotuotannon kasvattaminen on varsin ilmeinen ja verraten yksinkertainen tapa vähentää huomattavasti kaupunkimme ja maamme taloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiaalisia ongelmia. Onkin hämmästyttävää, ettei kaikkia ratkaisun avaimia käsissään pitelevä kaupunginvaltuusto ole saanut tehtyä asian eteen juuri mitään merkittäviä päätöksiä, ja ettei maan hallitus ole tähän mitenkään puuttunut.
Asumisoikeusasuntoja parempi ratkaisu olisi jatkaa Osmon viitoittamalla tiellä.
Näin toimii logiikka:
Jokainen kovan rahan asunto tuo Helsinkiin hyvätuloisen veronmaksajan muualta Suomesta tai vaihtoehtoisesti jossain päin Helsinkiä vapautuu asunto myös pienituloisille (välissä voi olla ketju jossa erittäin hyvätuloinen muuttaa uuteen asuntoon, hyvätuloinen muuttaa vapautuneeseen asuntoon, keskituloinen tältä vapautuneeseen asuntoon jne. lopulta vapautuu halpa asunto jossain)
Kun rakennetaan 5000 uutta kovan rahan asuntoa vuodessa, Helsinkiin täytyisi muuttaa 5000 hyvätuloista veronmaksajaa vuodessa, jotta pienituloisten asuntotilanne ei paranisi. Pienituloisten asumistilanne paranee väkisinkin koko maan tasolla. Jos 5000 asuntoa ei paranna pienituloisten vuokralaisten tilannetta Helsingissä, tuplataan kovan rahan asuntojen tuotanto 10 000 asuntoon vuodessa ja kaavoitetaan pieniä asuntoja.
Ei lainkaan huonoa ehdotus. Mutta mitä kaupungin konkreettisia päätöksiä tuo tarkoittaa? Vähemmän sosiaalista tuotantoa Jätkäsaareen ja Kalasatamaan?
Vähemmän sosiaalista tontinluovutusta Jätkäsaareen ja Kalasatamaan? Onko seurauksena alueiden toteutumisen nopeutuminen? Vai voiko käydä päinvastoin?
Nouseva trendi maailmalla kuitenkin on liiketoiminnan, erityisesti erilaisten aputoimintojen siirtyminen halvemmille alueille. Moottorina toimii teknologinen kehitys, joka ”murtaa välimatkan tyrannian” Forbesia lainatakseni. Erityisesti uusi keskiluokka muuttaa mielellään alueelle, josta saa perheasunnon kohtuuhinnalla ja hyvällä alueella. Se ei onnistu San Franciscossa eikä Helsingissä.
Kansakunnan edun kannalta pitäisi tätä kehitystä jouduttaa Suomessakin. Jos siinä onnistuttaisiin, Helsinkikin pääsisi ylikansoittumisongelmistaan tai ainakin ne helpottuisivat. Samalla kansalaisten omaisuuksien arvot eivät romahtaisi ”kaiken” keskittyessä pääkaupunkiseudulle.
Jos taas valitaan Ruotsin tie ja vahvistetaan keskittymistä 150-vuotisilla asuntolainoilla, edessä on mittava lisärakentaminen, keskuksien asuntojen hintojen roima nousu ja keskuksien ulkopuolisten omaisuusarvojen romahtaminen. Pahimman laatuinen asuntokupla siis. Mutta jos velkavivutusta ei valita, mistä rahat Hesan asuntoihin? Juuri nyt pankit saavat rahaa jopa miinuskorolla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kelle tahansa pihtiputaalaiselle annettaisiin halpa asuntolaina. Luultavasti hän ei vakuudettomana saisi lainaa ollenkaan.
Kepuvetoinen hallitus tuskin tulee edistämään tällaista ”virheellistä” asuntopolitiikkaa.
http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/23/73900/62eaf29204&t=Ois_oma_piha_et_vois_rakentaa_puutarhan
Helsingissä ei todellakaan ole asuntopulaa. Helsinginniemellä löytyy 3000 neliöeuron asuntoja. Missä vika siis? No niiden halpojen asuntojen naapurit ovat myös halpoja, usein ilmaisia, eli asuvat ilmaisasunnoissa. Ihmiset maksavat ainoastaan ja vain arvokkaista naapureista sen 10.000 euroa neliö. Täysin samanlainen 30-luvulla rakennettu talo on kyseessä. Juu ja saman kadun varrella, jos Runeberginkatu todetaan Helsinginkadun jatkeeksi.
Soininvaara ajaa tuttuun tapaan Helsingin kehitysmaalaistumista. Onnea Helsinki!
Hui Osmo!
Eihän tollaista saa tehdä!
Eläkeyhtiöt ja isot herrat tosta hermostuu. Ajatteles vähän.
Ensinnäkin eläkeyhtiöiden tulot pienenisivät, kun asuntojen tarjonta lisääntyy. Vuokrat alenevat. Sitten eläkeyhtiöt joutuvat investoimaan ja siis rakentamaan lisää taloja, jotta saisivat lisää vuokratuloja. Eläkeyhtiöillä on tietyt tuottovaatimukset, joilla eläkkeitä pitäisi rahoittaa.
Niiden hallituksissa istuu AY-väki, poliitikot ja yritysjohtajat.
Näin eläkeyhtiöiden avulla on aika tehokkaasti asumisen hinta sementoitu korkealle tasolle.
Kirjoitus on mielestäni sekava. Tavoitteena kerrotaan asuntotuotannon lisääminen 10.000:en vuodessa, hyvä niin, mutta mitään keinoja tuon tavoitteen toteuttamiseksi ei kerrota. Miten tontinluovutustulojen lisääminen liittyy tuon tavoitteen saavuttamiseen?
Sosiaalinen asuntotuotanto pitää lopettaa kokonaan, koska se on markkinahäiriö, jonka kuluttajat maksavat. Myös ne kuluttajat, joita varten se on alun perin luotu.
Sinänsä Tavoite asuntotuotannon lisäämiseksi on kyseenalainen, koska kaupungin ei pidä sotkeutua siihen, mitä rakennetaan vaan luoda edellytykset rakentamiselle. Edellytykset luodaan kaavoittamalla. Helsingin pitäisi olla kaupunki, joten täällä pitää kaavoittaa kaupunkimaisesti.
Jos oikeasti on pulaa kaavoitusvoimavarasta, niin kaikki haihattelut Kehä I:n ulkopuolella pitää lopettaa välittömästi. Isot alueet, kuten Haaga, Herttoniemen pohjoisosat, Munkkivuori jne. tulee kaavoittaa kaupunkimaisesti. Helsinki joko nousee tai kuolee kaupunkimaisen rakentamisen mukana, eikä 40-luvun jälkeen ei ole tehty mitään käyttökelpoista, kypsää kaupunkimaista kaavaa.
Ode: ”Ehdotukseni tarkoituksena on alentaa asuntojen hintoja”
Maltan tuskin odottaa Helsingin valtuuston kolminkertaisia ”eläköön”-huutoja, kun tuo tavoite julkilausutaan siellä. Ah, kuinka upealta juuri 400.000 € asuntolainan loppuun maksaneesta tuntuisikin, kun sen asunnon markkinahinnan odotusarvoksi saataisiinkin 300.000 €!
Keskustan Suomenmaassa kysytään miksi työpaikat eivät voi muuttaa ihmisten luokse? 🙂
Paljonkos uudiskohteessa olikaan veroja ja veronluonteisia maksuja?
https://www.rakennusteollisuus.fi/Ajankohtaista/Tiedotteet1/2014/Uuden-asunnon-hinnasta-liki-puolet-veroja/
Suomessa veroaste on noin 45 % eli keskimäärtin kaikissa tuotteissa on lähes puolet veroa.
Niiden pitäisi jo tietää mitä tarkoittaa lisättytodellisuus. Se kuitenkin mahdollistaa sen. Hololens laseilla pomo voi tulla hologrammina kotiisi tai kotisi työhuone voi siirtyä hologrammina osaksi konttoria toiselle paikkakunnalle.
Voisitko Osmo selvittää tämän väistämä-tömän(?)muutoksen (= Helsingin nopeaa kasvamista/kasvattamista) tilastollista taustaa:
”Suomi on kaupungistumisessa selvästi jäljessä muita Pohjoismaita ja jokseenkin kaikkia yhtä vauraita maita.” (blogissasi 10.10.2015)
Mitkä tilastolliset faktat osoittavat tämän? Esim. verrattuna Ruotsiin?
Päivän lehdessä Mauri Pekkarinen kirjoittaa, että EU:n pitäisi jakaa Suomelle enemmän aluetukia, koska täällä on niin surkeata maan harvan asutuksen takia.
Ihmeellinen näkökulma, kun ainakin tämän blogin peruskepulaisten näkemys on, että nimenomaisesti harvan asutuksen alueilla syntyy kaikki hyvä ja jaettava ja nämä harvaan asutut alueet sitten maksavat tiheiden kasvukeskusten menot, aivan erityiseti pk-seudun. Meillehän on moneen kertaan kerrottu, että kasvukeskuksissa ei synnny mitään, poltetaan vain verorahoja byrokratiaan ja kaikenlaiseen höpönlöpön-maisterismiesten palkkoihin.
Olisi mielenkiintoista tietää mitä Ode ajattelisi, jos tuota Helsingin ulkorajaa ei esiintyisi lainkaan kartalla, vaan kaavoitus tapahtuisi vaikka koko Uudenmaan alueen tasolla. Silloin ei varmaan syntyisi näitä Malmin lentokentän ja kaupungin sisääntuloväylien tuhoamiseen tähtääviä huonoja ideoita. Tai jotain pisararataa, joka lienee vielä uutta ydinvoimalaa huonompi investointikohde.
Jos työmatkapendelöinti ympäryskunnista ahdistaa, niin luontevampaa ja paljon halvempaa on tuoda työpaikat lähemmäs asuinalueita. Ahtaassa ydinkeskustassa toimimisesta ei yritys nykyaikana saa mitään merkittävää etua kunhan duunarit vain pääsevät sujuvasti paikalle.
Vaihdetaan asukkaita
Pannaan pystyyn kunnon kampanja, jolla houkutellaan pääkaupunkiseudulta eläkkeelle pääseviä muuttamaan sisä-Suomen pikkukaupunkeihin, missä asunnot sen kun halpenevat, mutta vielä on kohtuulliset palvelut. Näin vapautuisi pääkaupunkialueelta asuntoja sinne töihin pyrkiville.
Tällaista kampanjaa ylläpitävät ainakin eräät rakennusyhtiöt ainakin Heinolassa, vaikka monet kaupungin päättäjistä sellaista vierastavat pelätessään sote-kulujen lopulta kasvavan suuremmiksi kuin eläkkeistä paikkakunnalle koituvat hyödyt.
Mutta onko Osmo valmis kanpanjoimaan, että hyvätuloisimmat muuttavat oikein joukolla pois pääkaupungista vieden eläkkeensä mukanaan, jotta asuntoja vapautuisi?
Jonkin verran sitä tapahtuu, että eläkeläiset muuttavat takaisin ”kotiseudulleen” mutta on päinvastaistakin muuttoa: eläkepäiviksi Helsinkiin kulttuuripalvelujen äärelle. Kansantalouden kannalta olisi hyvåä, jos eläkeläiset muuttaisivat tyhjeneville alueille, mutta jos lapset ja lapsenlapset ovat täällä niin. Patomäen ajatusta edesauttaisi, jos meillä voisi tehdä niin, että myys asuntonsa, opstaa halvemman ja muuttaa erotuksen ostetuksi eläkkeeksi- Ostoeläke eroaa pankkitalletuksesta siinä, että riski pitkästä iästä on eläkeyhtiöllä. Nyt se eroaa siitä m,yös siten,. että eläke on verotettavaa tuloa kun taas pankkitililtä saa nostaa rahaa ilman veroseuraamuksia. Tämä virhe piti korjata, mutta silmiini ei ole osunut, että se olisi korjattu.
Pankkitalletusten korkojen verovapaudella on kaiketi jokin historiallinen syynsä, mutta nykyisten alhaisten korkojen aikana tämä olisi helppo muuttaa.
Ville. Kyse ei ollut korkojen verovapaudesta vaan omalta tililtään nostamisen verovapaudesta niin, ettei nostoa pidetä tulona. Jos jos talletusta kutsutaan elävakuutukseksi, pääoman nostaminen on verotettavaa tuloa. Siksi asuntovarallisuuden muuttamisessa lisäeläkkleeksi ei ole järjen hitustakaan eikä sellaista tuotetta markkinoida. TÄMÄ PITÄISI KORJATA.
Millä Heinola pystyy kilpailemaan Espanjan ja Portugalin kanssa? Tai Thaimaan?
Onko tämä väitteesi harhaanjohtava?: “Suomi on kaupungistumisessa selvästi jäljessä muita Pohjoismaita ja jokseenkin kaikkia yhtä vauraita maita.” (blogissasi 10.10.2015)
Nimittäin urbaanin väestön osuus Ruotsissa on 85,2 % ja Suomessa vain hiukan vähemmän 83,7%.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaupungistuminen
Aika väljä on kaupunkiasumisen määritelmä, jos viisi kuudesta asuu kaupunkimaisesti. Laske huviksesi, kuinka moni asuu yli sadantuhannen asukkaan kaupungeissa tai tiheydellä yli 2000 asukasta neliökilometrillä, niin huomaat Eeron.
Eiköhän useimmilla kehyskunnassa asuvalla pendelöijällä ole jo työpaikka muualla kuin Helsingin keskustassa. Pisararataa, kaupunkibulevardeja ja pikaraitioteitä ei tarvita työmatkoja vaan huvittelumatkoja varten, koska muualla kuin Helsingin keskustassa ei ole elämää iltaisin eikä mahdollisuutta tutustua nuoriin kauniisiin naissukupuolen edustajiin. Isännät kun haluavat joskus päästä huvittelemaan kun kotona odottaa vain pirttihirmuvaimo joka on monopolisoinut kaiken vapaa-ajanvieton omakoti-onnelassa.
Samansuuntainen ongelma on vähän kaikessa omaisuuden muuttamisessa toiseksi omaisuudeksi – esim. asunnon vaihtaminen pienempään ei välttämättä tuota taloudellisesti suurtakaan hyötyä. Eläkevakuutuksen ei pitäisi erota muusta sijoituksesta, koska pohjimmiltaan sellainen se on: eläkeyhtiö sijoittaa rahat ja yrittää saada niille hyvän tuoton, jolloin voi maksaa eläkkeenä enemmänkin kuin sijoitetun pääoman ja saa silti voittoa. Toinen asia on, että eläkeyhtiöt eivät ole aina olleet kovin hyviä sijoittajina.
Tämä onkin yksi keskeinen syy Suomen nykyiseen surkeaan taloustilanteeseen. Taloudellinen toimeliaisuus halvaantuu, työpaikat karkaavat, työttömyys- ja sosiaalimenot nousee ja tarve verojen nostoon taas lisääntyy. Olemme itseaiheutetussa kuolemansyöksyssä. Fiksuimmat lähtivät jo pakoon ulkomaille, tilalle tulee lisää verovaroilla eläviä.
Kannattaa muistaa, että muun muassa Espanja, Portugali, Turkki ja Thaimaa taitavat myös olla aika suosittuja eläkelaisten muuttokohteina. Kun katsoo tänään ikkunasta ulos, ei tuota yhtään ihmettele.
Vaikka tilastojen mukaan yli 64 vuotiaiden muuttoliike on kyllä aika pientä.
Siis teemme lähes puolet vuoden työpanoksesta taksvärkkiä yhteiskunnalle, eikä mikään toimi ja yhteiskunnan talous on aivan kuralla. Mitään ei opittu 90-luvun lamasta. Tätä järjettömyyttä ei korjaa mikään muu, kuin täydellinen taloudellinen katastrofi, jonka jälkeen rakennetaan raunioille.
Maa on ollut taantumassa jo noin 8-vuotta.
Ostoeläke eroaa pankkitalletuksesta siinä, että riski pitkästä iästä on eläkeyhtiöllä.
Tämä Osmon idea on hyvä, mutta EU-parlamentti on torpannut sen. Sukupuolia pitää kohdella ’tasapuolisesti’, eli naisten pidempää ikää ei saa ottaa yhtälöön mukaan. Miesten ei kannata ottaa ostoeläkettä, naisille ei kannata myydä.
Soininvaara ehdottaa kahta asiaa, jotka molemmat ovat ehkä hyviä, mutta toisiinsa liitettyinä ongelmallisia:
A Asuntotuotannon lisääminen 5000:sta 10.000:en vuodessa
B Asuntotonttien myynti- ja vuokratulojen lisääminen alueilla, joilla se on mahdollista
A
Asuntotuotannon lisäämisen tarpeellisuutta Soininvaara perustelee pitkään ja, se on pakko myöntää, onnistuneesti. Jään kuitenkin miettimään, miksi asuntotuotanto ei ole jo nyt selvästi korkeammalla tasolla. Eiköhän kysynnän puute ole tärkein syy, ja tarkoitan tietysti maksukykyistä kysyntää, joka koh-distuu yli 6000 euroa/m2 hintaiseen uudistuotantoon.
Sen sijaan Soininvaara antaa ymmärtää, että rahoituksen puute olisi ollut esteenä massiiviselle asuntotuotannolle. Soininvaara suosittelee massiivisia julkisia investointeja infraan ja erityisesti kaupunkibulevardien tuottamiseen. Käsittääkseni tuottaviin kohteisiin olisi jo nyt saatavissa halpaa lainarahaa, ja Hel-sinki on velkaantunut varsin maltillisesti, vain kolmanneksen Vantaan tasosta per capita.
B
Soininvaaran ajatus infran ja kunnallisten palvelujen rahoittamisesta maan arvonnousulla on kannatettava. Hämmentävää sen sijaan on ajatus, että kaupunkibulevardit rahoitettaisiin maan arvonnousulla Helsingin parhailla paikoilla, mikä lähitulevaisuuden tonttitarjontaa ajatellen tarkoittaa erityisesti Jätkä-saarta ja Kalasatamaa.
Luovutustulojen maksimointi parhailla paikoilla voi olla järkevää (tai sitten ei), mutta miksi tuo luovutustulojen lisäys tulisi käyttää kaupunkibulevardeihin? Miksi sitä ei käytetä kunnalliseen palvelutuotantoon, tai kunnallisveron alentamiseen?
Kaupunkibulevardien rahoittaminen bulevardeihin välittömästi rajoittuvan maan arvonnousulla sen sijaan on järkevä ajatus. Soininvaara kirjoituksessa hämmentää se, että hän ikään kuin ehdottaa bulevardien asuntotuotannon (ja rakennusliikkeiden) subventoimista parhaiden alueiden tontinmyyntituloilla. Onko niin, että Bulevardeilla asunnoista saadaan vähemmän kuin 6000 euroa/m2, ja asuntojen tuottaminen infra mukaan lukien maksaa enemmän kuin tuon verran?
Luit nyt esityksessäni jotain sellaista, jota siinä ei ole. En esittänyt tulonsiirtoa hyviltä alueilta huonoille. Ennen kaikkea olen pohtinut, miten bulevardialueiden rahoitus saataisiin toimimaan. Jätkäsaari on suurelta osin kai jo myyty.
Ne väärät taskut ovat välillä tontin asuntojen myyntihinta – normaali rakentamisen hinta – tontin hinta. Betoni ei kai ole Helngissä kalliimpaa kuin Hyvinkäällä, mutta jotenkin rakentasminen vain on Hyvinkäällä halvempaa.
Ja ne Eiranrannan tontit. Vähän yli 2000 €/neliä ja asuntojen myyntihinta jopa 9000 €/neliö. Mutta tästähän olen kirjoittanut ennenkin: http://www.soininvaara.fi/2011/10/23/toimiiko-kilpailu-helsingin-rakentamisessa/
Soininvaara: ” Ilmeinen rahanlähde on kuitenkin olemassa. Uudet asunnot maksavat Helsingissä lä-hes 6000 € neliöltä. Betoni on kuitenkin koko maassa samanhintaista. Mitään ongelmaa rahoittaa kaupungin investointeja ei olisi, jos tuosta 6 000 eurosta saisi vaikkapa vain tuhat euroa kaupungille sen sijaan, että se valuu aivan vääriin taskuihin.
Kaupunki saa rahaa tontinluovutustuloina joko myymällä tai vuokraamalla maata. Myymistä ei tar-vitse laittaa etusijalle. Maanvuokratulot voidaan kirjata nykyarvostaan ”tuloksi” summasta, joka saadaan kertomalla vuosivuokra suunnilleen kolmellakymmenellä. Varmaa, indeksiin sidottua vuokratuloa vastaan voi hyvin ottaa lainaa.
Helsinki toteuttaa kovan rahan kohteina vain 40 % asuntotuotannosta. Lopusta se ei saa tontin-luovutustuloja läheskään samaa määrää.”
Kuinka paljon kaupunki voisi lisätä maanluovutustuloja, jos kaupunki ulosmittaisi kaiken mahdollisen viimeistä senttiä myöten. Tästä olisi hyvä nähdä laskelmia. Eiranrannassahan neljästä tontista tuli kaupungille 50 miljoonaa euroa, yli 2000 euroa/htm2. Voisiko sama onnistua Jätkäsaaressa monikymmenkertaisessa mittakaavassa?
Kaupungin isoista, saamatta jäävistä tontinmyyntituloista nähdään monella taholla märkiä päiväunia. Useimmilla niistä alueista, joilla uudet asunnot maksavat yli 6000 euroa/m2, kaupunki saa jo nyt tonteista keskimäärin yli 1000 euroa/m2, taikka suunnilleen tuon verran. Esim. hitas-asunnon tontinvuokra 2,5 euroa/m2/kk vastaa tuota summaa noin 3 %:n korolla pääomitettuna ja ottaen huomioon tontinvuokran tasokorotus 30 vuoden päästä.
Eniten pelivaraa olisi ARA -vuokra-asuntotuotannossa, jossa tontinvuokrat ovat ymmärtääkseni kolmanneksen pienempiä kuin Hitas-tontinvuokrat. Voi olla, että Jätkäsaaresta ja Hernesaaresta voisi ulosmitata 100-300 miljoonaa euroa nykyistä enemmän, asuntojen nykyhintatasolla laskien, jos sosiaalisesta asuntotuotannosta luovuttaisiin kokonaan.
” Mitään ongelmaa rahoittaa kaupungin investointeja ei olisi, jos tuosta 6 000 eurosta saisi vaikkapa vain tuhat euroa kaupungille sen sijaan, että se valuu aivan vääriin taskuihin.”
Siteeraan tämän kohdan vielä uudelleen.
– Mikä rahoitusongelma kaupungin investoinneissa on tarkkaan ottaen?
– Mihin vääriin taskuihin tarkkaan ottaen?
– Eikö ole vaaraa, että jos sosiaalisesta tontinluovutuksesta säästyneillä rahoilla tuetaan bulevardien asuntuotantoa, raha ei mene vääriin taskuihin?
Osmo: liittyykö muuten investointikatto tähän jotenkin, miten? Jos maanvuokratulojen nykyarvo kirjataan jonnekin, mitä korkoprosenttia tulisi käyttää? Ja toisinpäin, mitä tuottovaatimusta kaupungin tulisi käyttää, kun tontin käyvästä arvosta johdetaan vuotuinen tontinvuokra?
Tuottoprosentti on vähän makuasia. Sanoin yllä, että tontinvuokra pitäisi kertoa ainakin kolmellakymmenellä, eli reaalikorkokantana olisi 3,3 %. Nykytilanteessa tuo on turhan korkea korko, mutta ainahan suhdanteet voivat joskus elpyä.
Nykymuodossaan investointikatto rajoittaa kaupungin kasvun noin 7000 asukkaaseen vuodessa, koska katto on bruttomääräinen niin, että se rajoittaa myös kannattavia investointeja.
Mikä tuossa yhtälössä muuttuu, kun siirrytään kovan rahan tuotantoon?
Se, että asukas maksaa uudesta asunnosta markkinahinnan (kuten valtaosa helsinkiläisistä maksaa, koska isot markkimnat ovat vanhassa kannassa) ja kaupunki rahastaa (periaatteessa) tontin hinnassa isomman osan itselleen.
Makuasia… tuota pelkäsinkin. Ehdotan, että kaupunki alkaa käyttää vuokratonttien luovutuksessa reaalisena tuottovaatimuksena kansantuotteen kasvuennustetta (%/v seuraavien 30 vuoden aikana. Se jäänee alle 3 %/v.
Ks myös Kansantaloustieteellinen Aikakauskirja 3/2014.
Kyllä, juuri noin. Jos saisin itse päättää tekiksin juuri noin, mutta laki Oden julistamisesta diktaattoriksi ei ole ihmeekseni edennyt.
Valtuuston suurin puolue påuoltaa intohimoisesti tonttien myymistä, vaikka niistä saa siis vuokrattuna myyntihinaan nähden neljän prosentin reaalikoron.
Suomen 45% veroasteesta:
Tarkoitatko, että tuolla 45%:lla aikaansaatu toiminta ei edusta ”taloudellista toimeliaisuutta”, tai työllistä?
Mitä tehtäviä siirretään yhteiskunnalta yrityksille eli poistetaan niiden rahoitus yhteiseen kassaan kerätyistä verorahoista: poliisi, perusopetus, yrityksiä tukeva toiminta, aluetuet, armeija, terveydenhoito, vanhustenhoito, lastenhoito, kaavoitus, liikenneinfran rakentaminen ja ylläpito, hallinto,… Vai käytetäänkö kautta linjan juustohöylää.
Nykyinen tasapuolien mahdollisuus asua suuren ja harvaan asutun perussuomen jokaisessa kolkassa vie osaltaan paljon resursseja. Joiden käyttöä halutaan ja on pakkokin rajoittaa.
Jos vuokratonteista oikeasti saa neljän prosentin reaalikoron, niin silloinhan tontinvuokraajat tukevat kaupunkia eikä toisinpäin. Mutta ei se noinkaan mene. Efektiivinen tontinvuokra uusissa hitaksissa on jotain 2,5-3 %. Tuokin on niin paljon, että ei tuossa ole mielestäni mitään merkittävää tukea, jos tukea lainkaan.
Miksi sitten Hitas-arpajaiset? Jos tuo on markkinahintaista, silloinhan ei pitäisi olla mitään jonoa?
San Francisco on nimbyilty järjettömän kalliiksi estämällä kaikki uusi rakentaminen:
http://www.theatlantic.com/politics/archive/2015/12/san-francisco-is-confused-about-the-villain-thats-making-it-unaffordable/422091/
Kuten jo todettiinkin, kaupungistumisen määritelmä mittaa tosiaan eri asiaa kuin mistä etenevässä kantakaupungistumisessa on kyse. Tilastokeskushan laskee ”kaupunkimaisiksi” mm. Tuusulan ja Nurmijärven, joista ei yhtään kantakaupunkimaisen asumisen kysyntään vastaavaa tiivistä aluetta löydy, ja jotka eivät edes kykene tällaisia tarjoamaan, kun olemassaolevaa kantakaupunkia johon kytkeytyä ei ole. Tätä asiaa selventää hyvin Osmon linkkaama kirjoitus ”Helsingin seudun asuntopula ei ole määrällinen vaan laadullinen”.
Hyvän Suomi-Ruotsi -vertailun kantakaupungistumisesta ja käsityksen Suomen takamatkasta naapuriin antaa tämä Helsinkiä ja Tukholmaa vertaava graafi: Tukholmassa yli 30% väestöstä asuu alueella joiden tiheys on yli 10000 as/km2, kun Helsingissä vastaava osuus on vajaat 15%, siis alle puolet siitä mitä Tukholmassa!
Kantakaupunkimaisuus on vielä oma asiansa. Mutta kaupungistumisessa on kyse kasautusmiseduista ja niitä ei synny sillä, että jotain aluetta kutsutaan kaupungiksi. kasautumisedut syntyvät suurssa kauungeissa, joita meillä Suomessa on Helsingin ohella ehkä Turku ja Tampere. Ruotsissa paljon suurempi osa väerstöstä asuu yli sadantuhannen asukkaan kaupungeissa.
Arpajaisiin vakavissaan osallistuvat ovat vain pieni osa kaikista. Kaikilla perheillä budjetti ei riitä omatonttisiin kohteisiin ja pankista ei saa lainaa. ATT:lla on valmiita kohteita myynnissä paitsi Myllypurossa ja Viikinmäessä, myös Kalasatamassa (Polariksessa pari isompaa asuntoa melkein valmiissa talossa). Mutta myönnetään, Jätkäsaaren ja Kalasataman hitas-kohteet ovat kiinnostavia. Kovin paljoa ei olisi kuitenkaan varaa nostaa niiden hintaa, muuten jäävät myyjän käteen. ”Ilmeinen rahanlähde on kuitenkin olemassa”… Hitas -tontinluovutuksista sitä pitää etsiä suurennuslasilla.
Suomen 5,4 miljoonan ihmisen väestöstä enintään 300 000 asuu kaupunkimaisesti, eli 5 miljoonaa ei asu. Helsingin seudulla on yli miljoona ihmistä ja siitä miljoona + rapiat -määrästä 10% asuu kaupunkimaisesti ja 90% asuu väljissä lähiöissä ja pientaloalueilla. Helsingin kantakaupungin lisäksi Suomessa on kaupunkia oikeastaan vain Tampereen ja Turun keskustoissa.
Tämä väitteesi on ainakin virheellinen:
”Ruotsissa paljon suurempi osa väerstöstä asuu yli sadantuhannen asukkaan kaupungeissa.”
Ruotsissa yli 100t kaupungeissa asuu 3,25 miljoonaan ihmistä eli 34% koko väestöstä.
https://sv.wikibooks.org/wiki/Geografi/Sveriges_st%C3%B6rsta_st%C3%A4der
Suomessa 2,05 miljoonaan eli 38% väestöstä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kunnista_v%C3%A4kiluvun_mukaan
Kahdessa kymmenessä suurimmassa kaupungissa asuu Suomessa 50% väestöstä, Ruotsissa vain 40%.
Nopeasti tehtyjen ”laskuharjoitusten” perusteella näyttäisi Suomessa asuminen olevan enemmän keskittynyttä kaupungeissa kuin Ruotsissa.
ripa.
Olet listannut suurimmat KUNNAT, nyt puhutaan kaupungeista. Esimerkiksi Suur-Tukholman alueella asuu pari miljoonaa ihmistä, hyvin moneen kuntaan jakautuneena. Pitäiksi laskea kaupunkiseutujen asukasluvut vaikka siten, että kaupunki lakkaa siinä kohdassa, kun asukastiheys laskee alle 500 asukkaan neliökilometrillä. Laskutoimitus ei ole ihan helppo.
Koska Ruotsin asukasluku on suurempi, sinun pitäisi ottaa mukaan 18 suurinta kaupunkia,. jos otat mukaan Suomesta kymmenen suurista. Mutta siis kaupunki ei ole kunta.
OS: ”Ilmeinen rahanlähde on kuitenkin olemassa. Uudet asunnot maksavat Helsingissä lähes 6000 € neliöltä. Betoni on kuitenkin koko maassa saman hintaista. Mitään ongelmaa rahoittaa kaupungin investointeja ei olisi, jos tuosta 6 000 eurosta saisi vaikkapa vain tuhat euroa kaupungille sen sijaan, että se valuu aivan vääriin taskuihin.
Kaupunki saa rahaa tontinluovutustuloina joko myymällä tai vuokraamalla maata.”
Vanha konsti toimii tässäkin. Kaupunki perustaa oman asuntotuotantoyhtiön, joka ryhtyy rakentamaan kohtuuhintaisia asuntoja. Ai niin, sellainen on jo olemassa: ATT – Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto.
Miksi ATT ei rakenna vapaarahoitteisia, omalla tontilla olevia omistusasuntoja? Onko rakennusliikkeiden munaote poliitikoista niin tiukka, että kaupungin omistamaa yhtiötä ei päästetä pilaamaan yksityisten bisneksiä?
Kokoomus on perinteisesti vastustanut sitä, että ATT tekisi vapaarahoitteisia kohteita.
Hyvillä pilkkipaikoilla Ruotsalaisen jäällä! Suht’ siedettävällä asukastiheydellä, joka on ilmeisesti matalampi kuin yhdessäkään mainitsemassasi maassa!
Onhan siellä kauniiden järvinäkymien lisäksi myös Suomen urheiluopisto sekä Vikin baari. Niitä et taida löytää ulkomailta!
Niin. Tukholmassa on monta kuntaan kuuluvaa lähiöaluetta, joissa väestöntiheys on ihan omaa luokkaansa. Ns. miljonprogrammet teki sen, että Tensta, Rinkeby ja muut huomattavan korkeita rakennuksia rakennettiin lähiöiksi ABC-ohjeen mukaisesti. Ei noista kyllä hirveästi kantakaupunkimaisuutta löydy ja Tukholman keskustaan ei enää voi rakentaa.
Hitasissahan on rakennusliikkeen voittoa rajoitettu, eli voittoa saa ottaa usein vain noin 30% rakennuskustannusten päälle (tosin virallisesti 10%). Tämän takia Hitasissa on Jätkäsaaressa noin 500 – 1000 /m2 euroa edullisempi hinta kuin markkinaehtoisessa rakentamisessa, jossa voitot ovat noin 40% – 50%. Loput hintaerosta tulee Hitasin huonompana laatu- ja varustetasona.
Tuo hintaero ei siis ole kaupungilta pois, vaan Hitasin ostajalta huonompana verustelu- ja laatutasona sekä osin myös grynderiltä. Tosin arpajaisiin osallistujia riittää koska markkinaehtoisiin asuntoihin ei saada tarpeeksi lainaa.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/263861-hitas-asunnoista-miljoonavoittoja-rakennuttajille
Touche. MOT.
Mutta ei Kokoomuksella ole eikä tule olemaan enemmistöä Helsingin valtuustossa. Kun markkina ei toimi niin on korjattava ja tässä on julkisella sektorilla suorastaan velvollisuus toimia.
Poliisia ja armeijaa lukuunottamatta kaikista mainitsemistasi.
Jos nyt konkretiaa halutaan, niin pari esimerkkiä:
– kotona makaamisesta ei makseta työttömyyskorvausta. Eli fyrkkaa työtä vastaan.
– pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle ei ketään alle 55 vuotiasta. Määräaikaisia tapauskohtaisesti, kuntoutusta, ammatinvaihtoa jne.
Työkyvyttömyys- ja työttömyysmenot nykyään yhteensä yli 10 miljardia vuodessa ja nousu jatkuu…
Neliraajahalvaus, vaikea synnynnäinen kehitysvamma jne?
Ruotsalaisten termit ja todellisuus ei todellakaan ole yksi-yhteen Suomen kanssa.
Ensi asiat jotka on helposti tarkistettavissa:
”Esimerkiksi Suur-Tukholman alueella asuu pari miljoonaa ihmistä, hyvin moneen kuntaan jakautuneena.”
Tukholman läänissä on 2,2 miljoonaa, Suur-Tukholmassa n. 1,3 miljoonaa.
https://sv.wikipedia.org/wiki/Stockholms_l%C3%A4n
https://sv.wikipedia.org/wiki/Stockholm_%28t%C3%A4tort%29
”Olet listannut suurimmat KUNNAT, nyt puhutaan kaupungeista”
Ruotsissa kaupunkeja on vain pieni määrä, ”kaupungitkin” ovat yleensä kuntia.
https://sv.wikipedia.org/wiki/Lista_%C3%B6ver_kommuner_i_Sverige_som_kallar_sig_stad
Sitten mennään kyllä aikamoiseen hetteikköön:
”Pitäiksi laskea kaupunkiseutujen asukasluvut vaikka siten, että kaupunki lakkaa siinä kohdassa, kun asukastiheys laskee alle 500 asukkaan neliökilometrillä. Laskutoimitus ei ole ihan helppo.”
Ymmärrän miksi korostat asukastiheyttä (tärkeä näkökulma), mutta jos rupeat määrittelemään ”idiosynkraattisesti” sen perusteella kaupunkeja/kuntia tavalla joka eroaa siitä miten ne virallisesti määritellään, keskustelusta tulee todella vaikeaa.
Toisaalta ei liene kohtuutonta esittää sinulle tämä kysymys: etkö ole laskenut kyseisen asian, koska esität väitteitä, joille virallisista tilastoista ei tunnu löytyvän vahvistusta? Todistamistaakka on sinulla.
”Koska Ruotsin asukasluku on suurempi, sinun pitäisi ottaa mukaan 18 suurinta kaupunkia, jos otat mukaan Suomesta kymmenen suurista.”
Tämän vaatimuksen logiikkaa en ymmärrä!
Relevantimpaa kaupungistumista/keskittymistä on verrata ottamalla vertailuun kummastakin maasta yhtä monta kaupunkia. Sitävastoin itse esittämäsi heitto 100t kaupunkien yhteisen väestön vertailusta on epäsuhtainen. Tästä huolimatta ko. vertailu kyseenalaisti väitteitäsi!
Mieti vaikkapa, että olet laskemassa kaupungistumisastetta EU:ssa. Saat ottaa mukaan vain kymmenen suurinta kaupunkia. Huomaat, että EU on näin määritellen vähemmän kaupungistunut kuin yksikään sen jäsenvaltio. Myös Yhdysvalloista tulee aika vähän kaupungistunut, jos sen kaupungistumisasteeseen saa laskea vain kymmenen kaupunkia.
Vastaavasti Kainuusta tulee hyvinkin kaupungistunut, jos mukaan saa laskea kymmenen suurinta taajamaa.
Jos puhutaan kasautumiseduista, pitäisi tarkkaan tietää, mitä kaikkea käsite sisältää. Mistä ihmeestä me voimme oikein tietää, mitä ne edut oikein täällä olisivat ja miten ne vaikuttaisivat?
Ovatko tarkoittamasi ”edut”, tai niiden vaikutukset samanlaisia kuin aisteinemme voimme havaita esimerkiksi oheisen uutislinkin kuvan kaltaisilla paikoilla: ”http://www.taloussanomat.fi/autot/2015/06/11/fortum-kehittaa-uutta-polttoainetta-hevosen-lannasta/20157515/304”?
Osmo, osaatko sanoa, kuinka iso yksi tuosta polttoaineesta kasattu keko, tai montako ja minkä kokoista kekoa, tarvitaan Helsinkiin kaipaamiesi 400.000 lisäasukkaan asuntojen lämmittämiseksi?
Lämpöarvosta tuo kaiketi riippuu. Keväällä ja kesän koittaessa niistä kasoista voisi löytyä melkoista pöhinää, jopa Kallion kuplan asukkaiden iloksi. Riittäisikö tarvittavia kasoja varten edes hevosia (elleivät myös kaikki espoolaiset vaihda autojaan hevosiin, tai tämän bio-polttoaineen varastointiin kaikki pinta-ala Helsingin Hanasaaressa, Kalasataman vieressä?
Uusille tulokkaille, uusien kaupunkibulevardien varsilla, tuollainen tuoksu Helsingissä voisi herättää kauniita muistoja kotikonnuilta, mutta turistit se voisi kyllä karkottaa. Toisaalta, eikö hallitusohjelma kannattanut uusia bio-tekniikan ja -voiman käytön edistämiseen tähtääviä hankkeita?
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!
Pelkään kyllä, että tämmöisen skenaarion myötä kesäisin joutuisimme lätkimään niitä tuhkatiheään. Se tietää töitä, kuten myös lannan kerääminen bulevardeilta, ellei sitä automatisoida. Oliko Kalliossa joku kokki joka halusi tarjota ravintolassaan asiakkaille hyönteisruokaa?
Monta kärpästä yhdellä iskulla! Tuostahan ei enää puutu, kuin että Vihreät ajaisivat Helsingin kouluihin pakollisen kärpäsruokapäivän. Nyt alan ymmärtää Osmon kaikkia tavoitteita. Mahtavat synergiaedut! Ahkerimmat lannankerääjät, kärpästenlätkijät ja hyönteisruoan myyjät saisivat ehkä jopa sievoiset voitot ja pääsisivät muuttamaan vaikka Monacoon!
Osmosta voisi tulla näillä eväillä kaiketi kaikkien ’Kärpästen herra’.
Onko näkemyksessäni perää? Onko visio oikea, vai onko se kuin aavikon kangastus, näköharha?
Sakke, oliko kirjoituksesi hevosenlannalla lämmitettävästä Suomesta mielestäsi asiallinen?
Tässä lista Tukholman yli 10000 as/km2 alueista*:
Östra Kungsholmen 22000 as/km2, yht. 35000 as.
Västra Kungsholmen 10100 as/km2, yht. 33000 as.
Vasastan-Roslagstull 18600 as/km2, yht. 32000 as.
Matteus 21300 as/km2, yht. 29000 as.
Centrala Östermalm 14900 as/km2, yht. 36000 as.
Storkyrkan-Mariatorget 17200 as/km2, yht. 18000 as.
Centrala Högalid 15800 as/km2, yht. 27000 as.
Södra Station-Västra Katarina 12700 as/km2, yht. 23000 as.
Östra Katarina 24500 as/km2, yht. 21000 as.
Sofia 14700 as/km2, yht. 38000 as.
Kantakaupunki, yli 10000 as/km2 alueiden asukkaat yhteensä: 292000 as.
Rinkeby 12300 as/km2, yht. 16000 as.
Lähiöt, yli 10000 as/km2 alueiden asukkaat yhteensä: 16000 as.
Olet oikeassa sikäli, että Tukholmasta löytyy yksi lähiö, jonka asukastiheys on yli 10000 as/km2, Rinkeby. Pahoittelut virheestäni. Sen 16000 asukasta muodostavat kaikista Tukholman yli 10000 as/km2 alueilla asuvista 308000 henkilöstä 5 prosenttia. Jättäkäämme siis Rinkeby pois laskuista. Yli 10000 as/km2 -alueilla kantakaupungissa asuukin Tukholman väestöstä 34 %:n (308000 as.) sijaan täten vain 32 % (292000 as.).
Vertailun vuoksi Helsingissä vastaavilla alueilla (yli 10000 as/km2) asuu 91000 ihmistä eli 15 % kaupungin väestöstä. Nämä alueet ovat**:
Kruununhaka 12600 as/km2, yhteensä 7000 as.
Kamppi 12100 as/km2, yhteensä 12000 as.
Punavuori 20100 as/km2, yhteensä 9000 as.
Ullanlinna 15100 as/km2, yhteensä 11000 as.
Etu-Töölö 12600 as/km2, yhteensä 14000 as.
Vilhonvuori 19500 as/km2, yhteensä 7000 as.
Kallio 18300 as/km2, yhteensä 19000 as.
Alppiharju 13200 as/km2, yhteensä 12000 as.
Ja jotta kuntarajojen vaikutus saadaan häivytettyä, tässä metropolialuetta koskevat lukemat: Tukholman metropolialueen 2,2-miljoonaisesta väestöstä kantakaupungissa yli 10000 as/km2 alueilla asuu 13,3 %. Vastaava luku 1,4 miljoonan asukkaan Helsingin metropolialueella on 6,5 %.
Siis: Mikäli Helsingissä olisi metropolialueen väkilukuun suhteutettuna yhtä suuri tiiviisti rakennettu kantakaupunki kuin Tukholmassa, olisi siellä asukkaita liki 200 tuhatta, kun nyt ei päästä edes sataan tuhanteen!
*) Tukholman tilastollinen vuosikirja 2016, http://statistikomstockholm.se/attachments/article/38/arsbok_2016.pdf
**) Helsinki alueittain 2014, http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/15_02_23_Hki_alueittain2014_verkko.pdf
Eikö Eurostatin uudehko (2012) DEGURBA luokittelu NUTS 2 tasolla tarjoa kaiken tuon tiedon kun vähän hakee?
Eurostat luokittelee NUTS2 alueet kolmeen luokkaan urbanisaation perustella (kaupungit, lähiöt, maaseutu). Densely populated area (Code 1, DEG 1 ,Cities) määritellään seuraavasti: ”≥ 50 % of the population lives in high-density clusters (urban centres) High density clusters = contiguous grid cells of 1 km² with: ≥ 1500 inhabitants per km²; population ≥ 50000 inhabitants”
Suomessa luokkaan yksi kuuluu vain 9 kuntaa: Espoo, Helsinki, Vantaa, Jyväskylä, Kauniainen, Kuopio, Lahti, Oulu, Tampere. Kaikki muut ovat lähiötä tai maaseutua.
Ruotsissa 24 kuntaa, mukaanlukien monet Tukholman ympäryskunnat, jotka merkitsin tähdellä:
Järfälla *
Huddinge *
Botkyrka *
Haninge *
Tyresö *
Danderyd *
Sollentuna *
Stockholm *
Nacka *
Sundbyberg *
Solna *
Lidingö *
Uppsala
Linköping
Norrköping
Jönköping
Malmö
Lund
Helsingborg
Göteborg
Borås
Örebro
Västerås
Umeå
(sain listan ruotsin ja suomen urbaaneista kunnista EU-27_2012_March.xlsx tiedostosta jostain eurostation sivuilta)
Eurostatin viimeisin tilasto: Number of households by degree of urbanisation and NUTS 2 regions (1 000) DEG 1 (Cities) Tässä: SUORA LINKKI HAKUUN
Kotitalouksien määrä Ruotsi (2012): 4 176 313
Kotitalouksien määrä Suomi (2012): 2 594 999
Kotitalouksia kaupungissa Ruotsi (2012) : 1228300
Kotitalouksia kaupungissa Suomi (2012): 822700
tulos: Suomessa urbaaneja kotitalouksia 31.7%, Ruotsissa 29.4% (2012 tilanne). Yllättävää… vai onko tässä jokin virhe?
Mikä on kerrostaloissa rakennusoikeusneliöiden ja asuinpinta-alan tavallinen suhde? Jostain Kalasataman kohteesta lunttasin että 3 rakennusoikeusneliötä kohden saadaan myyntiin keskimäärin 2 asuinpinta-alaan laskettava neliötä. Jos Eiranrannassa maksetaan asuinneliöstä 9000 €, kerrosneliötä kohden rahaa tulee 6000 € ja tontista on maksettu kaupungille 2600 €, rakentajalle ja rakennuttajalle jää 3400 €.
En myista ulkoa kerrosneliön ja asuinheliön suhdetta, mutta jotain osviittaa saa siitåä, että asumisväljyyhs on noin 34 asuinneliötä ja noin 40 kerrosneliötä. Tuio 2:3 ei varmaankaan ole normaali asuintalo vaan jokiun sellainen, jossa on yhteistiloja tavallista enemmän.
Laskelmassasi päädyt, että rakentajalle jäisi 3400 euroa kerrosneliötä kohden. Se olisi siis 5100 euroa asuinneliötä kohden.
Vielä yksi kysymys Osmolle:
Jos arvioidaat asian edut ja haitat objektiivisesti ja viileän rauhallisesti, niin mitkä ovat mielestäsi kaiken tiivistämisen merkittävimmät edut ja haitat ison kaupungin kannalta?
Kun olet ilmeisesti käynyt matkoillasi esimerkiksi Berliinissä, mitä esimerkiksi tuo kaupunki (tai moni muu) asiasta sinulle kertoi?
(Lue vaikka sitä ennen historiaa ja William Golding’in kirja. … Nyt jatkan saksaksi, kun ruotsinkieltä ilmeisesti karsastat: Denk noch ein- or zweimal! Mitä kaikkea saatoit Berliinissä nähdä?)
Itse olen sitä mieltä, että liian rajut muutokset johtavat jyrkkään vastakkainasetteluun, mitä nähdään jo jälleen Euroopassa. Siitä on vain huonot kokemukset.
Tiivistymisen hyödyt näkee siitä, että ihmiset kaikkialla teollisuusmaissa haluavat asua keskustoissa. Tiiviys itsessään ei ole koko juttu. Tioiviisti rakennettu nukkumälähiö ei ole mikään ihanne.
Miksi Heinolan pitäisi kilpailla Espanjan, Portugalin tai Thaimaan kanssa? Asunto vapautuu ihan samalla tavalla.
Saa muuten nähdä, kuinka pitkäikäinen nykyinen eläkkeiden verotuspolitiikka on? Ei ole olemassa mitään perustetta, millä Suomi voisi perustella ulkomailla asuvien eläkkeiden verotusta. Sairasvakuutusmaksu on eri asia, kun muuttaja siirtyy toiseen EU-maahan, koska sairaskulut Suomi maksaa EU:ssa. Kyse on puhtaasti kieroutuneesta kateudesta, jota halveksin.
Sopimuksessa korjataan se, että Suomi maksaa muuttaneen sairauskulut. Tietysti se maa, johon verot maksetaan maksaa myös sairauskulut. Nuo vanhat sopimukset kannattaa sanoa irti. Jos n’äillä mailla ei ole vedrorahoitteista sairaanhoitoa, muuttajan on otettava yksityinen vakuutus. Suomen sairaanhoitovakuutus ei ole sellainen, joka on tarkoitettu maksamaan koko terveydenhoito.
Ensinnäkin Tukholma on metropolialue, johon kuuluu monta kuntaa. Osa on isoja ja osa pieniä.
Toiseksi noita miljoonaohjelman aiheuttamia ongelmia puretaan hiljakseen. Ensimmäiset lähiöthän on jo jyrätty.
Kolmanneksi Tukholman kantakaupunkia laajennetaan koko ajan. Mm. kaakon suuntaan on rakennettu laajoja alueita viime aikoina.
Oliko tarkoitus lahjoittaa ne alihintaan ensimmäisille asukkaille (mihin kohtuuhintainen viittaisi) vai tehdä ihan tavanomaista rakennusbisnestä?
Kuten ylempänä kirjoitin, keskustalainen Mauri Pekkarinen kirjoitti lehteen mielipidekirjoituksen siitä kuinka kasautumattomuus (eli harva asutus) on niin suuri haitta, että EU:lta pitäisi sillä perusteeella saada paljon lisää aluetukia ja sassiin.
Joten kaipa kasautumisesta sitten jotain hyötyä on, kun umpikepulaisuuden ilmentymä julkisesti toitottaa harvan asumisen olevan kallista ja aiheuttavan suurta taloduellista kurjuutta.
Osmo
”Tiivistymisen hyödyt näkee siitä, että ihmiset kaikkialla teollisuusmaissa haluavat asua keskustoissa. Tiiviys itsessään ei ole koko juttu. Tioiviisti rakennettu nukkumälähiö ei ole mikään ihanne.”
Tästä myös todistaa keskustalaisten ikiaikainen halu saada tukiaisia harvan asutuksen perusteella. Jos tiivistys olisi taloudellisesti haitallista, aluetukien pitäisi virrata toiseen suuntaan.
Tämä on taas tätä. Kepulaiset eisttävät samaan aikaan että maaseudulla kasvaa paljon taloudellista toimeliaisuutta, mutta sinne nyt vain tarvitaan paljon tukea, kun se on niin surkeata.
Tehty jo: ATT rakensi vajaat 10 v sitten Arabianrantaan taloja ’Puoli-Hitas’ periaatteella. Eli että ensimmäinen saa ostaa säänneltyyn hintaan ja sitten vapaasti myydä. Oli aikaa ennen arvontoja joten ostajat olivat (tietenkin) rakennusliikkeistä, arkkitehtejä (mm talon suunnittelija) jne. Asuntojen arvo tuplaantui saman tien ja siitä jatkoi muiden malliin. Erona Vesan ideaan oli vain että oman tontin sijaan taloissa on vuokratontti (tietenkin ’kohtuullisella’ eli mitättömällä) vuokralla.
Ainakin alueiden haluttavuus nousee, joten nopeampi toteutuminen on todennäköisempää. Sinänsä koko ajatus sosiaalisesta asuntotuotannosta on tuomittavaa. Se on vain yksi markkinahäiriö, jonka asiakkaat maksavat.
Yhdysvalloissa veroista ei pääse edes luopumalla maan kansalaisuudesta: https://en.wikipedia.org/wiki/Expatriation_tax#United_States
Mallia suuresta lännestä?
Diodin analyysin jatkoksi:
Ruotsissa kunnissa (21 kpl) jossa asukastiheys on 400 as/km2 asuu yhteensä 2,862 miljoonaan ihmistä eli 30% koko väestöstä. Suomessa tälläisiä kuntia on vain 11, joissa asuu yhteensä 1,738 miljoonaan ihmistä eli 32 % koko väestöstä.
=> ”Aidosti” kaupunkimaisessa ympäristössä elää Suomessa suhteellisesti enemmän ihmisiä kuin Ruotsissa.
Koska Soininvaaralta ei väitteidensä tueksi tunnu löytyvän kunnollista faktaa alkaa herätä epäily, että hän ei ole asiaa edes kunnolla analysoinut.
Umpikasauttajat luulevat, että kasautuminen tuo etuja koska se tuo etuja, sillä ikiliikkuja se on.
Selittäkää nyt mistä, sinne kasautumaan tulevat ne rahat, joita siellä pyöritetään keskenään ?
Kasautuma tuottaa keskenään palveluita, miten se muka tuottaa talouskasvua ? Viettekö niitä palveluita ulkomaille saaden sieltä tuloja ?
Osmo Soininvaara ihmetteli Seinäjoen kasvua ja elinvoimaa, eikä ymmärtänyt. Siinäpä se juju onkin, että Seinäjoella ei myydä vain palveluita keskenään vaan ympärillä oleva elinvoimainen maakunta syöttää talousjärjestelmään rahaa maatalouden sen liitännäisten ja PK-yrittäjyyden avulla.
Jos ympäröivän maakunnan työllisyys katoaa kuihtuu Seinäjokikin. Ei talouskasvu synny pelkän junanradan vaikutuksesta, pitää tuottaa jotakin , jotta radalla on kuljetettavaa.
eemilin pitäisi tutustua Helsingin elinkeinorakenteeseen. Helsingissä on paljon menestyneitä vientiyryksiä. Rahaa tulee turismista. Satoja miljoonia riittää siirrettäväksi muualle Suomeen esimerkiksi verotulojen tasauksena.
Tarkentaisitko esimerkein millaisia ovat tiiviisti rakennetut nukkumalähiöt, ja mikä tekee niistä vähemmän ihannetta vastaavia?
Keskustassa asumisen suosio johtuu enimmäkseen siitä että se mahdollistaa sosiaalisen arvonnousun, mutta eroa alueiden välissä on.
Kaupunkien keskustat voi karkeasti jakaa kolmeen vyöhykkeeseen:
1) Hienostoalueet joissa on vanhaa rakennuskantaa ja asukkaat sen mukaan, varakasta vanhaa pääomaa ja nuoria pyrkyreitä sekaisin, asunnot yleensä suuria ja talot hyvin hoidettu. Lyhyt matka kaupungin liikekeskustaan, tavarataloihin, laadukkaisiin kahviloihin ja ravintoloihin ym. Helsingissä esimerkiksi Kruununhaka, Töölö, Kaartinkaupunki, Ullanlinna ja Katajanokka kuuluvat tähän ryhmään.
2) Hipsterialueet joissa asuu nuoria keskiluokkaisia, työväenluokkaisia eläkeläisiä ja maahanmuuttajien keskiluokkaa sekaisin. Rakennuskanta vanhaa, asunnot ylensä pienempiä ja suht hyvässä kunnossa. Palveluja on paljon joskin etniset ravintolat ja kaupat alkaneet dominoida. Näissä asuminen jo jonkun verran edullisempaa kuin 1-kategorian alueilla. Kallio, Punavuori, Alppila, Kumpula ja Käpylä kuuluvat tähän ryhmään.
3) Laitakaupunki ja huonommin onnistuneet kantakaupungin laajennukset. Asukkaina pääasiassa opiskelijoita, alempaa keskiluokkaa, työläisä, maahanmuuttajia. Rakennukset uudempia, usein korkeita ja rumia, joissakin tapauksia vanhoja ja huonokuntoisia. Palvelut yksipuoliset. Asuminen näissä halvempaa, usein yhtä halpaa kuin oikeissa lähiöissä/esikaupungeissa, sosiaalisesti tuoutettua asuntojakin on. Vallila, Hermanni, Koskela, Merihaka, Itä- ja Länsi-Pasila, Pikku-Huopalahti ja Ruoholahti kuuluvat tähän ryhmään.
Tämä kolmas kategoria on hintatasoltaan tiiviisti rakennettujen lähiöiden tasolla, pienin vaihteluin, jos vertaa sellaisiin kuin Leppävaara, Malmi, Herttoniemenranta tai Matinkylä, joista on 15-20 minuutin juna- tai metromatka keskustaan.
Lisäksi on kalliita väljiä lähiöitä välittömästi kantakaupungin ulkopuolella kuten Lauttasaari, Tapiola, Munkkiniemi (Munkkivuori Kuusi- ja Lehtisaari ja Tali mukaanlukien), Haaga, Oulunkylä, Kulosaari. Näiden arvostus johtuu aivan eri asioista kuin etäisyydestä keskustaan ja millaista yöelämää niissä on.
Samanlaisia kerrostumisia ja sosiaalisia eroja kantakaupungin asuinalueiden välillä on muissa vanhoissa suurkaupungeissa, monissa jopa enemmän kuin Helsingissä. Tiivis alue ei takaa haluttavuutta.
Jos itse saisin valita Lauttasaaren ja Töölön välillä valitsisin Lauttasaaren. Tai Leppävaaran ja Itä-Pasilan välillä valitsisin Leppävaaran.
Vallilassa asuntojen hintojen nousu on ollut varsin railakasta viime aikoina, kun hibsterit valtaavat aluetta duunareilta. Meri-Haka, Pasilat Pikku-Huopalahti ovat Lähiöitä. Munkkiniemi taas on rakennettu kantakaupunkimaisesti suurelta soin ruutukaavaan.-
Ennenkuin mä nielen tämän väitteen pitäisi tarkistaa kuntien pinta-alat ennenkuin vertaa.
Ruotsissa on toteutettu vielä rajumpia kuntaliitoksia kuin Suomessa ja joidenkin kuntien pinta-ala vastaa kokonaisia läänejä, ja joillakin sattaa olla rajojen sisällä 3-4 entistä itsenäistä kaupunkia. Joitakin hyvin tiiviitä urbaaneja alueita on voinut sen takia tippua pois tästä 400 as/km2 rajauksesta.
Nimim diodin listassa vain Uumaja on pohjois-Ruotsin kaupungeista mukana vaikka Sundsvall ja Luulaja ovat yhtä isoja, mutta niiden ulkorajat menevät kymmenien kilsojen päässä keskustasta.
Lol! Olen käynyt Turussa ja voin vakuuttaa, että se ei ole maaseutua. Nyt pitää kai sitten selvittää selvittää, minkä kaupungin lähiö se on. Raision?
Esimerkiksi Porissakin on tullut vierailtua, eikä sekään näyttänyt maaseudulta. Toisaalta viimeisimpien kuntaliitosten jälkeen on kai aika moni kaupunki muuttunut maaseuduksi. Ja eihän siitä ole kauan, kun uutisoitiin, että nimenomaan Tampere ei ole EU:n mukaan kaupunki. Mitä sen jälkeen on tapahtunut?
Pienellä pelolla sitä uumoilee, mihin EU-tukiin tms. tällaiset hölmöilyt vaikuttavat.
Osmo oli hakemassa nimenomaan kaupunkimaista urbaania asumista, jossa kasautumisedut tulevat näkyviin. Tuo rajaus tiputtaa pienet keskittymät < 50,000 henkeä pois ja se on ainakin näppituntumalta hyvä rajaus. Pienet tiiviin asumisen keskittymät eivät ole oikeita kaupunkeja vaan tiheitä kyliä.
Perinteisen urbanisaatiotilaston mukaan Suomessa urbanisaatio on 83.7% ja Ruotsissa noin 85%, mutta tässä on harvaan asutut lähiöt mukana. Käsittääkseni urbanisaation edut tulevat esiin vasta tiiviimmässä asumisessa ja Osmo on samaa mieltä.
Seinäjoki on ehkä raikas poikkeus teollisuuskaupunkien joukossa.
Toinen juttu on että mä en tiedä yhtään tuotetta jota valmistettaisiin Seinäjoella, kertokaa mulle mitä siellä valmistetaan? Siis kulutustavaraa, ei mitään liimapuupalkkeja tai salaojaputkia.
Siis lähiöitä kantakaupungin sisällä?
Jos raja vedetään Munkkinemen vanhan keskustan ympäri niin kyllä, mutta sen palveluealueeseen kuuluvat myös Munkkivuori ja virkistys ja huvila-alueet sen ympärillä.
Satoja miljoonia pitääkin siirtää , koska ne ovat lähtöisin maakunnista. Seuraavat suuret viejät eivät ole Helsingistä , vaikka niiden pääkonttorit ja pörssipaikka on Helsingissä : Wärtsilä , Metso, Rautaruukki , Outokumpu , UPM , Stora Enso jne.
Mikähän mahtaa olla turismin tuoma raha ? Epäilen, että se ei voi olla kovinkaan merkittävä H:gin kokonaistaloudessa.
Ja niitä Helsingissä tuotantoa harjoittavia vientiyhtiöitä ei ole tungokseen asti, johan tilakin on loppunut jo ajat sitten. Eiköhän totuus ole lähempänä sitä, että maakunnissa tehtävä työ viedään Helsingin kautta maailmalle. Jos maakunnat katoavat, niin eipä jää hesan vientiyrityksille riittävästi ulkomaille viemistä.
Esimerkki Seinäjoen kaupungin ja sen talousalueen symbioosista sopii hyvin myös Helsinkiin ja vielä laajemmassa mittakaavassa. Eikö O.S. mahdu myöntämään, että kaupunkien ja maakuntien tasapainoinen yhteistoiminta takaa Suomen menestymisen ?
Ei ole.
Det är bara tvångsvenska eller obligatorisk svenska för alla finnar som jag ser att Osmo inte tycker om. Inte frivilligt svenska.
När Osmo själv tydliken _kan_ tala svenska, tycker jag att din koppling till det tyska språket är bara en förtvivlad förolämpning.
(Sanan förolämpning katsoin sanakirjasta, muu meni kouluruotsilla)
Jos saisin vaikka autokolarin seurauksena neliraajahalvauksen, niin toivoisin ehdottomasti eutanasiaa.
On tietenkin poikkeuksia, joiden kohdalla pysyvä työkyvyttömyys on todellista. Suomessa kaiketi 20000 ihmistä vuosittain pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle. Määrä on järkyttävän suuri ja kustannukset vielä järkyttävämmät. Aika pieni osa on mainitsemiasi tapauksia.
Ja mikä myös on selittämätöntä on työkyvyttömyyden suuri alueittainen vaihtelu. Työikäisistä (18-64) keskimäärin 7 % on työkyvyttömyyseläkkeellä, kun joissakin kunnissa määrä on yli 20%!!!
Ja syytkin vielä vaihtelevat rajusti. Tela: ”Koko maassa suurin syy työkyvyttömyyseläkkeisiin on masennus ja muut mielenterveydenhäiriöt, keskimäärin 39 % kaikista työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkkeellä olevista. Sairaanhoitopiirien välillä erot ovat isoja. Mielenterveyshäiriöiden osuus on korkein Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella (44 % kaikista työkyvyttömyyseläkkeellä olevista), ja pienin Itä-Savossa (30 %).”
Ei lahjoittaa vaan kaupunki harjoittaisi ihan liiketoimintaa. Ei kuitenkaan ”tavanomaista”, koska siihen liittyy liikaa korruptiota, hyväveli-verkostoja ja välistä vetämistä.
Kannattaa katsoa viime maanantain MOT. Selviää aika moni asia esim. tuetun asuntotuotannon taustalta. Kaavoitus-, tontin luovutus, rakennuslupa- ym. asioissa riittää mätäpaiseita puhkottavaksi.
Vuosittain kiristyvä kiinteistövero syö omistustontin hyötyä imo. Liekö missään laskettu, kuinka paljon omalla tontilla Ruoholahdessa asuvat hävisivät vaikka 10 vuodessa (2005-2015) jos verrataan kaupungin vuokrationtilla olevaa samanlaista yhtiötä, oletuksena että kiinteistöveroon ei olisi tehty tuona aikana kuin indeksikorotuksia.
Kiinteistöveroon on ilmeisesti tulossa roima korotus, koska maapohjan arvo aiotaan arvioida toteutuneiden asuntokauppojen kautta.
Öööh… Yhdysvaltojen kansalainen ja laillinen asukas joutuu toki tekemään joka vuosi veroilmoituksen liittovaltiolle ja osavaltiolleen kaikista tuloistaan, mutta jos on pysyvästi muuttanut USA:n ulkopuolelle, niin veroja tuloista ei tietystikään tarvitse maksaa, koska sopimuksella on suljettu pois kaksinkertainen verotus esimerkiksi Suomen ja USA:n välillä. On kuitenkin siis tehtävä selkoa tuloistaan. Jos ei tee, niin joutuu vankilaan.
Uusimmassa The Economistissa väitettiin, että rakentamisen puute on haitaksi nuorille. Asuntojen omistajat pelkäävät hintojen laskua ja jarruttavat sitä vaikka nuoret haluavat asua keskustassa. Tämä on lehden mukaan jopa tuplannut hinnat joissain keskuksissa. Lehden mukaan tämä on yhteiskunnallinen ongelma, koska nuoret ovat valmiimpia muuttamaan kuin vanhat
Vaikea sanoa. Ei ehkä kaikkien mielestä. Poista ihmeessä tuo kirjoitus, vaikka kokonaan, jos siltä tuntuu, tai niin haluat. Se kirjoitus syntyi jo pitkään liikaa nostetussa (rakennus-)paineessa, siitä perin pohjin jo tarpeeksi saaneen toimesta. Tuon painekattilan alle, sinne tulipesään, olet myös itse ollut lapioimassa hiiliä ehkä turhankin ahkerasti.
Vain siihen ensimmäiseen kysymykseen (edut vs. haitat) olin oikeastaan aluksi kaivannut vastausta. Ajatteluni hyppäsi sitten ns. flow-tilaan. Ajatus kulki ja ns. ”töppäyskynä” naputti iPadia täysin vapaasti. Niin voinee joskus käydä aika monille. Meillä on toki sananvapaus.
Voi olla, että myös moni muu olisi innostunut, kun niitä yllättäen yhteen sattuvia ”synergiahyötyjä” alkoi yllättäen löytyä niin runsaasti. Jos tuo meni mielestäsi överiksi, pahoittelen asiaa, varsinkin nyt, kun yön yli on ehditty nukkua (/ja olla valveilla) kunnolla.
Toisaalta, aikoinaan oli kai jopa monella kuninkaallakin hovinarri, joka roolinsa turvin uskalsi tarpeen vaatiessa myös kyseenalaistaa kuninkaansa ajatuksia, mikä saattoi parantaa paljonkin tuon ajan päätöksentekoa. Nykyaikaisempi keino olisi tietysti avoin keskustelu, aito kuuntelu, ja lähidemokratia.
–
PS. Se William Goldingin kirja vuodelta 1954, pitänee lukea uudelleen. Kirja kuvailee erään näkemyksen siitä, miten helposti voi tapahtua paluu takaisin barbarian aikaan, ja mitä siitä seuraa. Jotenkin tuo kuvaus vain tuntuu sopivan jopa nykyaikaan, ottaen huomioon mm. jotkin uutiset ulkomailta (esim. vuodenvaihteen Kölnistä, jossa rikottiin naisrauhaa, tai tänään ihan tuoreeltaan Tanskasta).
Ei tämä Suomikaan enää mikään lintukoto ole (ks. HS/26.1. 2016/s. A 16/alareunan Lyhyesti-palstan 1. uutinen). Mikä tätä maailmaa oikein vaivaa? Mitä tehdä?
Ehkä painetta pitäisi hieman hellittää ja aiempia näkemyksiä päivittää ajan tasalle … , ettei em. lehden sivun B2 isompi kuva muodostuisi kenellekään uudeksi tavoitteeksi (tai malliksi) isossa tai pienemmässäkään mittakaavassa. Vainojen uhrien muistopäivä on huomenna.
Tosin Itä-Savossa näyttää oleva suhteellisesti kaksinkertainen määrä työkyvyttömyyseläkkeellä olevia työikäisistä, verrattuna Helsinkiin. Tällöinhän myös mielenterveyshäiriöstä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus kaikista työikäisistä on Itä- Savossa paljon suurempi kuin esimerkiksi Helsingissä. Tilastoja kun voi lukea monella tavalla.
On.
Keva: ”Työkyvyttömyyden aiheuttamat kustannukset ovat kunta-alalla noin 2,2 miljardia vuosittain.” Työkyvyttömyyseläkkeiden lisäksi tähän lasketaan mm. sairauspoissaolot, sijaiset, työterveyshuolto sekä välillisiä kustannuksia. Eli laajasti tulkittuna.
Kunnissa on noin 450000 työntekijää eli noin 19 % kaikkiaan 2,4 miljoonasta Suomen työllisestä. Tästä laskien pelkästään työkyvyttömyyden kustannukset olisivat yli 11 mrd vuodessa. Ehkä yksityispuolella on keskimäärin vähän pienemmät menot per hlö, eli suuruusluokka kaikkiaan noin 8-10 mrd.
Lisäksi työttömyysmenot ovat 2015 noin 5 mrd. Yhteensä sanoisin siis noin 13-15 mrd. Jos joku löytää tarkat luvut niin linkki jakoon kiitos.
Miksi muuten tällaisia megaluokan menoja ei vaikkapa vuosittain julkaista? Meillä maksajilla on oikeus tietää.
Edellisestä kirjoituksestani jäi puuttumaan yksi sana, jonka tohdin lisätä vasta nyt.
Hyvä huomio. Suomen listasta puuttui Turku ja Suomessa on 10 tiheää kaupunkimaista kuntaa, ei 9. Muihin numeroihin se ei vaikuta, koska ne tulevat eurostatista.
Sanooko sellaiset firmat kuin Atria tai Valio mitään? Kestokulutushyödykkeitä esim. http://www.janita.fi/ . Ja mitä pahaa on salaojaputkissa tai liimapalkeissa?
Ymmärränkö oikein, että tuo laaja tulkinta laskee työkyvyttömyyden kuluihin työterveyshuollon ja sairauspoissaolojen kulut kokonaisuudessaan?
Nojooo, tuo Atrian (Itikan ) muistan etäisesti koska olen tehnyt ATK-ohjelmia sille, mutta sillä on teurastamoja muuallakin kuin Seinäjoella. Ja eipä taida olla Valionkaan ainoa meijeri siellä.
Tarkoitin että mikä brändi Seinäjoella on jota muilla ei ole? Tangomarkkinat? Suomen suurin (Rinta-Joupin) autokauppa?
Tuo mainittu juttu on luettavissa täältä:
http://www.economist.com/news/leaders/21688856-worlds-young-are-oppressed-minority-unleash-them-young-gifted-and-held-back
Se mistä Soininvaara puhuu on siis globaali ongelma, ei vain Suomea koskeva.
Kainuun korvessa keskellä ”ei mitään” voi syntyä joku todella lahjakas opiskelija, jolla olisi potentiaalia vaikka mihin.
Välttämättä tämmöistä lahjakkuutta ei katsota koulussa hyvällä jossain sulkeutuneessa pikkupaikassa, mutta isommissa kaupungeissa lahjakkuudet voisivat löytää kaltaistaan seuraa ja kehittyä.
Etenkin nuorten näkökulmasta Soininvaaran ehdotuksessa on varmasti paljonkin järkeä. Esimerkiksi musikaalisten huippujen on järkevintä päästä opiskelemaan Sibelius akatemiaan – ei ole mitään järkeä sanoa että ”Helsinkiin” vaan nimenomaan paikkaan jossa on muitakin huippuja. Se voi olla Helsinki tai Karlsruhen musiikkiakatemia – aivan sama – kunhan mahdollisuus voidaan realisoida.
Muuttaminen on mahdollista, mutta riittääkö opintotuki ja asumislisä sitten asumiskuluihin paikkakunnalla – millaiset ovat yhteydet kotiin, esim. pitääkö vaikka Ouluun lentää vanhempien luo ja niin edelleen – kaikki tämmöiset tekijät vaikuttavat muuttohaluihin.
Tämän kustannus ja matkakulun takia moni nuori ei muuta kovin kauaksi omalta kotiseudulta, pohjalainen voi muuttaa Vaasaan, Seinäjoelle tai Tampereelle.
Kiinassahan on investoitu valtavasti nopeisiin junayhteyksiin. Jos hetkeksi kuviteltaisiin, että Suomessa olisi juna, joka kulkisi 312 km/h niin Helsinki – Oulu kuljettaisiin n. 2 tunnissa ja Helsinki – Tampere välin menisi 30 minuuttia, mikä on varmaan vähemmän kuin ajaa Helsingin läpi ruuhka-aikaan autolla.
Jos nyt hetkeksi unohdetaan paljonko tämmöiset junat oikein maksaisivat, niin tuommoisen nopean liikkumisen mahdollisuudet olisivat Suomen kokoisessa maassa merkittävät.
Entä se hinta? Paljonko Kiinassa kustannukset olivat?
https://en.wikipedia.org/wiki/Beijing%E2%80%93Tianjin_Intercity_Railway
Onhan se toki paljon, mutta silti n. 5-10% esim. Tampereen rantaväylän hinnasta – tai Guggenheimin hinnasta (n. 150 miljoonaa) tai puolet vähemmän kuin maataloustuki on vuositasolla (maataloustuki noin 4 miljardia per vuosi)
Ja jos tätä vertaa muihin suunniteltuihin investointihin: http://yle.fi/uutiset/ilmavoimien_tuleva_havittajahankinta_nielee_kymmenia_miljardeja_euroja__ei_tassa_mitaan_vastuuttomia_paatoksia_tehda/8138978
Matkustajamäärät ja tuotto yhteiskunnalle on tietenkin ihan eri luokkaa – hävittäjien hinnalla Suomeen voitaisin rakentaa todennäköisesti suurnopeusjuna, jota voitaisiin operoida murto-osalla hävittäjien hinnasta. Tällä tavalla saataisiin yli puolet Suomesta ikäänkuin yhdeksi talousalueeksi.
Junalla ei ole edes samaa psykologista vaikutusta kuin hävittäjillä. Viimeksimainitun puuttuessa voi bruttokansantuote sattuman (tai jonkin muun seikan oikusta) tipahtaa helposti murto-osaansa ja kaikki investoinnit ainakin isommissa kaupungeissa sekä rautateiden solmukohdissa menettää arvonsa kokonaan, kuin tuhkana tuuleen. Siihen kaikkeen ja vähän muuhunkin nähden hinta on kuitenkin halpa.
Jaa, hallitus on tainnut seurata Soininvaaran blogia. Raide-Jokerille löytyy rahaa, mikä mahdollistaa asuntotuotannon merkittävän lisäyksen, ja Lintilää vihjaa, että valmistelussa on jonkinlainen investointivaraus. Molemmat asiat ovat olleet näissä keskusteluissa esillä.
Niillä junilla voitaisiin myös tarvittaessa esitellä paikkoja vihreille miehille. Vaikka eihän se koske Suomea, turvallusustilanteessa ei ole tapahtunut muutoksia,mitä nyt pari pikkujuttua…
http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/844062/Komentaja+Ruotsi+voi+olla+parin+vuoden+paasta+sodassa
Pointtini tuossa nopeassa rautatieverkossa on lähinnä, että jos halutaan jotain kehitystä, niin pitää tehdä asioita, jotka oikeasti muuttaa dynamiikkaa niin paljon, että sillä on merkitystä.
Jos Saksassa rakennetaan noita jatkuvasti lisää, ja samoin Kiinassa, ideassa on oltava jotain järkeä.
Hintahan olisi jotain 2xLänsimetron luokkaa, mutta sillä saataisiin tuo Suomen kasvukäytävä 30-50 min sisään toisistaan. Saksan verkostoa voi ihailla täällä:
https://en.wikipedia.org/wiki/High-speed_rail_in_Germany
Esim. Mannheim (290 117 asukasta) – (600 000 asukasta) voisi olla hyvä vertailurata Tampere – Helsinki radalle, se on tällä hetkellä työn alla ja junan nopeus olisi 280 km/h.
https://en.wikipedia.org/wiki/Mannheim%E2%80%93Stuttgart_high-speed_railway
Linjan pituus on 99km ja matka-aika tällä hetkellä 35–38 minuuttia.
Niin ja Pisara-radan kustannusarvio on noin miljardi. Jos Pisara-radasta lasketaan olevan miljardien tuottovaikutus niin kuinka iso vaikutus olisi kasvukeskusten välisen matka-ajan puolittamisella?
Tämän takia monet pienet EU maat ovat puolustuusliitto Naton jöseniä, ei tarvitse ostaa valtion omilla rahoilla uusinta ja kalleinta puolustusteknologiaa koska rauhan aikana 30-40 vuotta vanhat hövittäjät kelpaavat. Tositilanteita varten kun löytyy Setä Samulila sittten sellaine arsenaali että oksat pois!
Ja hävittäjien psykologinen vaikutus on täsmälleen niin iso kuin mitä mahdollinen hyökkääjä arvioi niistä tai maanpuolustustahdosta olevan jäljellä sen jälkeen kun ensimmäinen ennaltaehkäisevä isku taktisin asein tai ristelyohjuksin on tehtynä hävittäjien tiedusteltuihin sijaintipaikkoihin.
Riittäisiköhän tuohon psykologiseen vaikutukseen 60 hävittäjän sijaan vaikkapa 30 hävittäjää? Säästettäisiin ehkä 50% menoissa ja 30 konetta varmaan riittäisi vielä tekemään tunnistuslentoja muutaman päivystävän koneen vuoroissa ihan hyvin.
NATO -jäsenyydessä taitaa olla se ikävä piirre, että se pakottaa puolustusbudjetin jollekin tietylle tasolle.
Lisäksi muistelen lukeneeni joskus lehdestä, että EU jäsenyyden mukana tulee Suomelle samantasoinen muiden valtioiden tuki kuin mitä Naton viides artikla on. Loppujen lopuksi kyse on lopulta maiden omasta harkinnasta, joten Suomen paras turva on järkevä ulkopolitiikka.
Mikäli Suomeen hankitaan hävittäjiä, kannattaisin itse sitä että valitaan Ruotsin kanssa yhteensopivat järjestelmät, eli JAS Gripen, jonka kustannukset olisivat kymmeniä prosentteja alle sen mitä viimeisimpien jenkkikoneiden hinnat tulevat olemaan. Ruotsi on Suomelle muutenkin yksi tärkeimmistä kauppakumppaneista ja tämän suhteen tiivistämisestä ei varmasti olisi haittaa. Aseistus on kuitenkin yhteensopiva lännen kanssa, joten ongelmaa ei olisi. Niillä saisi aikaan hyvin nykyistentasoisen ”pelotteen” ja se vahvistaisi Suomen kuvaa itsenäisenä pohjoismaisena valtiona.
Säästyneillä rahoilla voitaisiin sitten invesoida vaikka Suomen infraan, jotta saadaan vietyä asioita oikeasti eteenpäinkin eikä vain pelättyä uhkaa, jota ei välttämättä edes ole olemassa.
Venäjä ei ole Suomelle uhka siksi, että Suomi ei ole uhka Venäjälle – täällä ei ole juuri mitään sitä kiinnostavaa, ei öljyä eikä sellaista meriyhteyttä mitä sillä itselläänkin ei olisi – Suomi on Venäjälle enemmänkin hyvä rauhanajan kumppani.
EU:n tuki olisi lähinnä humanitaarista, ja tulisi sekin tarpeen tositilanteessa, esim asukkaiden evakuointia jne. Teknisellä ylivoimalla minkä Nato pystyy tajoamaan on suurempi pelotevaikutus.
Jäsenmaksu ja puolustusmenot jäsenenä pysyisi kohtuullisena koska selllaisia kipeän kalliita hankintoja ei ole pakko tehdä, jos Suomi hankkii uusia amerilkkalaishöävittäjiä niin puolustusbudjetti on monta vuotta sen jälkeen korkeampi kuin Nato-mailla.
Ainoa huono puoli voi olla se että suurten Nato-maiden sotilaat ovat kaikki ammattisotilaita ja moraali sen mukaista, ja että Suomele tulisi velvoite auttaa Baltian maita joilla on paljon heikompi puolustus, kriisitilanteissa.
Sitova puolustusliitto Ruotsin kanssa olisi kanssa toimiva ratkaisu jos Nato-jäsenyys ei saa riittävää kannatusta. Henk kohtaisesti olen sitä mieltä että sekä Suomen että Ruotsin kannattaa liittyä jäseneksi, mutta jos ei, sopia kahdenkeskeisistä turvatakuista. Jo se että Venäjä vastustaa Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhtesityötä on merkki että Venäjä ottaa tosissaan sen että sillä olisi vaikeampi sotia kahta maata vastaan kuin vain yhtä.
Jos Venäjää johtaa psykopaatit on mikä tahansa naapurivaltio uhka sille. Venäjä toivoisi että Suomi eroaisi EU:sta ja länsimaisesta yhteisöstä ja liittyisi oman valtapiirinsä puskurivaltioksi kuten Suomi oli YYA-aikana. Tavoitteeseensa pääsemiseksi käytetään propagandaa ja hybridisotaa. Strategisesti Suomenlahti ja Pohjois-itämeri on tärkeä Venäjälle, Hankoniemi, Porkkalanniemi, Viron eri niemet ja saaret ja Ahvenanmaan Venäjä haluaisi itselleen. Mutta juuri siksi olisi tärkeä että Venäjää ei päästetä niihin käsiksi.
Millä tavoin Ukraina uhkasi Venäjän turvallisuutta? Entä muut Venäjän jäätyneiden konfliktien kohdemaat?
Tietäähän kaikki, että Suomessa on jo venäläisiä erikoisjoukkoja, joiden tehtävänä on suorittaa ensi iskut maamme lamauttamiseksi (sähkö- ja tietoliikenneverkot, rautatie- ja lentoliikenne, vedenjakelu kaupungeissa jne). Suunnitelmat valmiit, kohteet määritetty, tarvittavat välineet iskujen toteuttamiseen täällä. Vain käsky puuttuu. Kaikki nuo iskut on tehtävissä alle vuorokauden kuluessa käskyn saapumisesta.
Ensinnäkin täytyy sanoa, että tämä Soininvaaran keskustelupalstaosio on siinä mielessä kiinnostava, että jossain muualla näinkin hankalaan aiheeseen voisi odottaa järkeviä vastauksia suhteella 1/10 joista kymmenen olisi vain pakko unohtaa koska niissä ei ole mitään järkevää sisältöä.
Olen nimimerkin R.Silfverberg kanssa aikalailla samaa mielstä kaikista asiakohdista. Kyse on enemmäkin vaihtoehdoista ja niiden punnitsemisesta.
Tarkastin että tuo EU:n tarjoama liitto kulkisi kai Lissabonin sopimuksen nimellä ja joidenkin lähteiden mukaan se olisi teoriassa sitovampi kuin NATO:n viides artikla, jota on kai käytetty vasta kerran, mutta erilaisten liittoutumien merkitys sotatilanteessa on kyseenalainen. Esimerkiksi Venäjä voisi horjuttaa NATO:n asemaa välillisesti Baltian maiden kautta.
Kokonaan toinen kysymys sitten on se, kuinka usein NATO maat ovat olleet mukana jossain sotatoimessa ulkomailla ja miten paljon esimerkiksi Suomen rooli muuttuisi mahdollisen jäsenyyden myötä. Olisiko Suomi jäsenyyden myötä todennäköisemmin jonkun konfliktin osapuoli vai ei – näkisin että vastaus tähän kysymykseen olisi että kyllä olisi.
Joka tapauksessa – tämän keskustelun ajatus oli vain pohtia mahdollisuutta sille, että osa sotilaskuluista käytettäisiin Suomen talouden elvyttämiseen tekemällä strategisia infra-investointeja.
Esimerkkinä käytetty 2 miljardin investointi Tampere – Helsinki talousalueen yhdistämisestä huippunopealla junayhteydellä – joka todennäköisesti maksaisi itsensä takaisin – olisi vain 5-10% suunnitellun hävittäjäinvestoinnin kokonaisarviosta.
Toisaalta esimerkiksi edullisemman JAS -kaluston hankkiminen toisi luultavasti myös Suomeen työpaikkoja, koska osa Ruotsin sotatarviketeollisuudesta voisi tällöin hyvillä mielin investoida tänne. Yhteinen hanke palvelisi siis sekä sotilaallisia että taloudellisia intressejä. Lisäksi käsittääkseni esimerkiksi JAS koneissa käytetyt ohjukset ovat kohtuullisen hyviä:
https://medium.com/war-is-boring/the-best-air-to-air-missile-in-the-world-is-in-sweden-339b2cb6afa8#.uhm43fpri
Toinen hyvä puoli mitä olen kuullut JAS koneista on niiden operointikustannukset ja käyttöaste. Pohdintaa aiheesta mm. täällä:
http://airheadsfly.com/2015/04/06/finnish-hornets-to-be-replaced-by-gripen-or-rafale/
Oli valinta sitten mikä tahansa, niin siinä on varmasti mukana sekä poliittisia että sotilaallisia näkökulmia.
Ainakin aikaisemmin mukana olivat myös taloudelliset seikat. Jos mailmanhistoriasta voi jotain oppia niin taloutta ei voi koskaan täysin kytkeä pois turvallisuuspolitiikasta – näin on ollut jo satojen vuosien ajan. Se mikä on hyväksi taloudelle on myös hyväksi turvallisuudelle.
Ruotsalainen JAS olisi erittäin viisas ratkaisu Suomelle, koska valmistaja on naapurivaltiossa, JAS on nimenomaan torjuntahävittäjä (tulivoimainen sellainen), se kykenee operoimaan alle 1000 metrin kiitoradoilta tai teiltä, ylläpitokustannukset ovat alhaiset ja käyttöaste lienee nykyaikaisista hävittäjistä korkein.
Täytyy sitten ottaa huomioon vielä se, että JAS omaa erittäin hyvän iskukyvyn maa- ja merimaaleja vastaan, joista jälkimmäisellä on eniten merkitystä esimerkiksi Helsingin puolustuksen kannalta. Kyseiset ohjukset ovat jo tuttuja Suomelle.
F-35 ei omaa mitään realistista kykyä iskeä merimaaleja vastaan.
Jatkan aivan ohimennen vielä tätä Tero Tolosen viestiin viittaavaa viestiäni, että olisi ehkä aika käynnistää 55 GH 52 APU:n tuotantolinjat ja valmistaa 100 kappaletta lisää näitä työkaluja puolustusvoimille. Se maksaisi vain 50 miljoonaa euroa, mutta olisi maavoimien kannalta erittäin iso lisäys puolustuskykyyn.
Tämä vain tälläisenä sivuhuutona..
Kaikki myös tietää, että Suomessa on sotilastiedusteluorganisaatio ja saamme myös perinteisesti apua tiedusteluun Lännestä. Yhteistyö on alkanut pian viime sotien jälkeen. Tiedusteluorganisaatiot myös vähät välittävät laista kun pitää salakuunnella. Jos jäävät kiinni, niin kieltävät kaiken, eikä kukaan journalisti tuhoa uraansa uutisoimalla asiaa.
Tietystikään väkivaltakoneisto ei pysty estämään mitään, mutta ennaltaehkäisyn perusteella voidaan kansalaisten perusoikeuksiin puuttua, kuten on tehty koko ajan.
Et ole vieläkään vastannut Osmo kysymykseeni:
Voisitko Osmo selvittää tämän väistämä-tömän(?)muutoksen (= Helsingin nopeaa kasvamista/kasvattamista) tilastollista taustaa:
“Suomi on kaupungistumisessa selvästi jäljessä muita Pohjoismaita ja jokseenkin kaikkia yhtä vauraita maita.” (blogissasi 10.10.2015)
Mitkä tilastolliset faktat osoittavat tämän? Esim. verrattuna Ruotsiin
Lisään vielä tähän: verrattuna Norjaan?
Oletko tehnyt analyyttista vertailua maiden välillä?
Et ole vieläkään vastannut Osmo kysymykseeni:
Voisitko Osmo selvittää tämän väistämä-tömän(?)muutoksen (= Helsingin nopeaa kasvamista/kasvattamista) tilastollista taustaa:
“Suomi on kaupungistumisessa selvästi jäljessä muita Pohjoismaita ja jokseenkin kaikkia yhtä vauraita maita.” (blogissasi 10.10.2015)
Minulla on tässä välissä muutakin tekemistä, mutta aihe on sen verran tärkeä, että jossain vaiheessa selvitän tuon kunnolla. Metsästän koko maasta samanlaista kuvaa, jonka anomuumi esitti Helsingistä ja Tukholmasta http://4.bp.blogspot.com/-nNCRrLwn8SM/UHB3Hca_SkI/AAAAAAAAAUg/Gh9ERYWrYbk/s1600/Helsinki+-+Tukholma.jpg. Muista sellainen joskus nähneeni, ja ero oli huomattavan suuri Ruotsin hyväksi. Vielä parempi olisi tieto siitä, kuinka monta ihmistä asuu itse kustakin viiden kilometrin säteellä. Siis niiden osuus, joilla tämä on 100 000, 200 000 ja niin edelleen.
Norja on ihan helppo nakki, Norjalaiset asuvat tiiviisti, koska vuoret pakottavat siihen.
Jos asuntorakentaminen kaksinkertaistettaisiin, miten huolehditaan rakentamisen laadusta? Rakentamisella on jo nykyään merkittäviä ongelmia laadun kanssa. Jos oletamme, että rakennusala on palkannut parhaat kyvyt töihin, eikö näin radikaali rakentamisen lisäys toisi markkinoille huonommalla ammattitaidolla varustettua työvoimaa, kovempaa kiirettä, enemmän virheitä ja huonompaa laatua?
Voisi myös olettaa, että rakentamisen tuplaaminen kuumentaisi rakennusalaa, nostaisi työvoiman sekä rakennustarvikkeiden hintaa sekä vaikuttaisi näin nostavasti asuntojen hintoihin. Tällöin suurempi tarjonta ei vaikuttaisi koko volyymillaan laskevasti asuntojen hintoihin.
Oletetaan myös, että suuremman rakennusmaan tarjonnan johdosta kaupunki ei voisi olettaa saavansa tonteista yhtä suurta tuottoa kuin nykyisellään.
Kannatan kyllä periaatteessa rakentamisen lisäämistä merkittävästikin, mutta ajattelin kuitenkin tuoda esiin joitakin seikkoja, jotka pitäisi ratkaista tai huomioida…
HAH! Voiko suomalaisen rakentamisen laatu enää tästä huonommaksi mennä?
Tukholmassa rakennetaan 2 kertaa enemmän kuin Helsingissä, eikä sekään auta. Ei vaikka olisi kuinka tiivistä. Keskittymishaittoja.
http://www.tivi.fi/Uutiset/2014-12-16/Liian-kallista-Startup-yritt%C3%A4j%C3%A4t-uhkaavat-karata-Tukholmasta-%E2%80%93-sama-ongelma-Helsingiss%C3%A4-3151530.html
Jos itse antaisin startupille miljoona euroa tuotekehitysrahaa, vaatisin kyllä säästäväisyyttä työtiloissa. Oli se keskustassa touhuaminen kuinka coolia hyvänsä.
JY
Onko osoitus keskittymishaitoista se, wettä Tukjholmaan pyrkii enemmän ihmisiä kuin sinne mahtuu. Haluavat pöäästä osallisiksi haitoista?
Jotenkin arkikokemukseen soveltuva asiain kulku. Jos oletetaan, että ennen (60-70-lukujen lähiöaalto) suuruuden ekonomia toimi niin mikä selittäisi sen että se ei enää toimi siis jos se ei enää toimi. Voihan se toimiakin mutta se ei ole niin kiinnostavaa koska silloin saadaan sitä mitä haettiinkin. Usein ei saada ja jälkikäteen joudutaan perkaamaan syitä. Nyt voitaisiin ennakoida mustan joutsenen mahdollisuutta. Pitääkö volyymia tuottaa markkinoiden ulkopuolisina hätäaputöinä.
Pääkaupunkiseudulla uuden asunnon myyntihinta on tuplasti rakennuskulujen hinta. Hintaa nostaa ensisijaisesti kysynnnän ja tarjonnan valtava ero. Puhutaan 3 000 euron rakennuskuluista ja 6 500 euron myyntihinnoista. Jos tarjontaa saadaan lisää, myyntihinnat eivät ainakaan nouse. Asuntojen hinnat ovat jo nyt kipurajalla.
http://i.imgur.com/R3ozQ7T.png
ps. Asuntojen hintojen lasku ei ole edes ensimmäinen tavoite. Uusien asuntojen rakentaminen vastaamaan kysyntää on ensisjainen ongelma.
Tuskin kuitenkaan urbaaniuteen asti. Eli ei ole helppo nakki. The world factbookin mukaisesti mm. vuoristoiset (?) Sveitsi, Itävalta, Norja ja sellainenkin talousmahti kuin Saksa ovat voimakkaasti jäljessä Ruotsia. Suomi on faktakirjassa Ruotsin tasolla. Jos oletamme että mittarit ovat väärin asetettu/tulkittu voimme siis yhtyä edellämainittujen haja-asutusmaiden joukkoon. Kaikissa konteksteissa olemme se köyhin. Kaupungistumisen ja keskittämisen jatkaminen vaikuttaisi pään hakkaamiselta betoniin olettaen erilainen vaikutus edes jollakin kerralla? Pitäisi testata jotain muuta.
Eikä energiatehokkuusvaatimusten kiristämisestä ole mitään haittaa rakennuksille, kustannukset tippuvat ja laatu paranee!
Mutta niinpä vain venäläiset harjoittelevat Suomesta Venäjälle suuntautuvan tulevan hyökkäyksen lyömistä. Eikä energiankulutuskaan ole laskenut samassa suhteessa, mitä ollaan eristepaksuuksia lisätty. No eipä ne eristeet auta jos talojen nurkat ja saumat ovat väärällään ilmavuotoja, jotka tuo kylmän eristeiden lomitse suoraan sisälle.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/zapad%20raportti-24474
”Raportin mukaan Zapadissa viholliseksi esitettiin Nato-joukkojen tukemat Baltian maiden joukot. ”Mutta varsin jännittävästi Suomen joukot esitettiin hyökkäämässä Venäjän asemiin Karjalan kannaksella. Tämä on erityisen hämmentävää, sillä Suomi on kahden vuosikymmenen aikana jatkuvasti painottanut sotilaallista liittoutumattomuuttaan” ja Suomen johto on vakuuttanut Nato-jäsenyyden olevan pois laskuista, raportissa todetaan.
Järvenpään mukaan Suomi ei kuitenkaan näytä saavan Venäjän sotilassuunnittelussa erityisluokitusta sotilaallisesti liittoutumattomaksi.
”Kaikkiaan näyttää siltä, että Suomi nyt elää pahimmassa mahdollisessa maailmassa: Venäjä kohtelee Suomea uhkana, mutta Naton ulkopuolisena sillä ei ole Pohjois-Atlantin liiton viidennen artiklan turvatakuita”, raportti toteaa.”
—————
Kannattaa muistaa että Venäläiset ovat vainoharhaisia ja ajattelevat muiden toimivan kuin itse toimisivat. Niinpä mikään määrä vakuutteluja ei saa heitä uskomaan, että Suomi ei olisi osa Venäjälle suuntautuvaa hyökkäystä taikka että Suomi tai Suomen alue ei liittyisi sotatoimiin, mikäli Venäjä päättäisi hyökätä Baltiaan taikka Ruotsiin.
Ja tällä hetkellä venäläiset mobilisoivat armeijaansa sotaan. He käyttävät niin paljon rahaa aseisiin, kuin vain talous antaa periksi. Heidän varustelumenonsa ovat niin valtavat, että maan talouden kantokyky ei sitä kestä. Edessä on siis joko talouden romahdus tai aseiden käyttö.
He joko aidosti uskovat, että joku aikoo hyökätä Venäjälle taikka ovat sitten itse ajatelleet käyttää sotavoimia ennakoivasti. Kummassakin tilanteessa meidän tulisi panostaa tällä hetkellä erityisen voimakkaasti puolustusvoimiin, koska Natoon kuulumattomana maana yhdysvaltojen asevoimat eivät suojele meitä, eikä eikä EU:n vetoomukset taikka pitkällisen vitkuttelun jälkeen lätkäistävät puolivillaiset sanktiot auta enää siinä vaiheessa kun on tilanne päällä.
http://www.atlanticcouncil.org/blogs/natosource/commander-of-us-army-in-europe-sees-russia-mobilizing-for-war
’I believe the Russians are mobilizing right now for a war that they think is going to happen in five or six years —not that they’re going to start a war in five or six years, but I think they are anticipating that things are going to happen, and that they will be in a war of some sort, of some scale, with somebody within the next five or six years.”
”Norja on ihan helppo nakki, Norjalaiset asuvat tiiviisti, koska vuoret pakottavat siihen.”
On tietenkin totta, että Norjan kaupungit ovat väestötiheydeltään aivan toista luokkaa kun suomalaiset kaupungit. Siinä suhteessa se on todellakin ”helppo nakki”.
MUTTA toisesta näkökulmasta norjalainen urbanisaatio näyttää hyvin vaatimattomalta. Norjalaiset kaupungit ovat keskimäärin selvästi pienempiä kuin suomalaiset vaikka maat ovat väestömäärältään miltei samankokoiset (5,2 vs. 5,6 milj). Esim. Norjan 20 suurimassa kaupungissa Trondherimissa on vain 20000 asukasta, kun taas Suomessa on 20 yli 50000 asukkaan kaupunkia.
Yli 5000 asukkaan kaupungeissa Norjassa (vain 9 kpl) elää vain 1,82 milj ihmistä eli vain 35 % Norjalaista (Suomessa 2,8 milj. eli puolet väestöstä).
Valtaosa norjalaisista asuu siis pikemminkin tiiviisti asutuissa isoissa kylissä kuin urbaaneisssa kaupungeissa.
korjaus: Yli 50000 (!) asukkaan kaupungeissa Norjassa (vain 9 kpl) elää 1,82 milj ihmistä eli vain 35 % norjalaisista (Suomessa 2,8 milj. eli puolet väestöstä).
Setä Samulin uusin ja kallein hävittäjä häviää amerikkalaisten omissa testeissä heidän omille 30-40 vuotta vanhoille hävittäjilleen…
Jotakin mistä aloittaa:
Urban form in the Helsinki and Stockholm city regions – Development of pedestrian, public transport and car zones, SYKE 2015
Pohjoiset suurkaupungit: Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla, SYKE 2014
Nyt kyllä teet aika kovia johtopäätöksiä. Yli 50000 asukkaan kaupunkiseuduilla (yhteensä 15 kpl) asui Norjassa vuonna 2010 3,7 miljoonaa asukasta eli 76 % vuoden 2010 väestöstä. Norjan kuntarakenne on vaan aika lailla erilainen kuin Suomessa ja kuntaliitoksia on tehty selvästi vähemmän.
https://en.wikipedia.org/wiki/Metropolitan_regions_of_Norway
”Nyt kyllä teet aika kovia johtopäätöksiä. Yli 50000 asukkaan kaupunkiseuduilla (yhteensä 15 kpl) asui Norjassa vuonna 2010 3,7 miljoonaa asukasta eli 76 % vuoden 2010 väestöstä.”
Teeppä nyt selkoa siitä mitä millä perusteella on relevanttia vertailla Norjan ”kaupunkiseutuja” Suomen kaupunkeihin?
Oikea tapa on verrata kaupunkiseutuja kaupunkiseutuihin, koska kuntajako voi olla mitä hyvänsä. Vrt. Lontoo, alle satatuhatta asukasta?
Tässä Suomen ja Ruotsin väestöntiheydet kunnittain samanlaisessa kaaviossa. No, ainakin Suomessa alle ~20 as/km2 kunnissa asuu 20% väestöstä siinä missä Ruotsissa näissä kunnissa asuu 10% väestöstä. Samoin Ruotsissa noin 23% asuu yli 1000 as/km2 kunnissa, Suomessa luku näyttäisi olevan noin 13%.
Tässä on myös Suomelle samat tiedot vertailun vuoksi postinumerokohtaisesti. Valitettavasti en löytänyt mistään Ruotsin postinumeroalueiden pinta-alaa, joten vertailu naapurimaahan ei postinumeroalueiden suhteen onnistu. Jos joku saa jostain käsiinsä nuo pinta-alat, laittakaa linkkiä alle!
Lähinnä tuo postinumerokohtainen tieto näyttäisi kertovan kuntakohtaiseen tietoon verrattuna siitä, että kuntakohtaista väestöntiheyttä laskiessa kuntien harvaan asutut syrjäalueet laskevat merkittävästi kuntien väestöntiheyttä. Varmastikin näin on myös Ruotsissa.
Miksi sitten MEIDÄN pitäisi olla helppo nakki?
En todellakaan osaa sanoa miksi he pyrkivät Tukholmaan. Eivät he kaikki niitä ns. huippuasiantuntijoita tai luovaa luokkaa varmaankaan ole?
Oletko lukenut tämän Elina Eskelän tutkimuksen? http://www.yss.fi/yks2011-3_eskela.pdf
Ainakaan Helsingin ulkomaiset tietointensiivisten alojen asiantuntijat eivät tuon selvityksen mukaan ole keskustahakuisia. Sillä onko perheessä lapsia tai kansainvälisten koulujen sijainnilla on merkitystä. Joka tapauksessa se osoittaa, että ”luova luokka” ei ole yhdestä puusta veistetty.
Olisi mielenkiintoista kuulla oikeat syyt Tukholman muuttoliikkeelle. Selvästi muuttajien mielestä haitat on etuja pienemmät.
Joo luin. Siinä sanotaan näin:
Jos näytteeseen valitaan tietty määrä kantakaupungissa asuvia ja tietty määrä pientalossa asuvia, eti tästä voi päätellä muuta kuin, että näin on näytteeseen valittu.
Ainakin se kertoo sen, että porukka on heterogeenistä. Ja (suurin)osa nörteistä ei piittaa kaupungin kulttuuritarjonnasta, ehkä rock-konsertteja lukuunottamatta, tuon taivaallista. Mikä tukee omaa empiiristä havaintoanikin.
Sitten vielä mietityttää kuinka aitoa vainoharhaisuus on, vai missä määrin valtiojohto on lietsonut sitä muita tarkoitusperiä varten.
Prof. McFaul Stanfordista (USAn entinen Moskovan-suurlähettiläs) arvioi Foreign Affairs -lehdessä
että vilppi vuoden 2011 duuma- ja vuoden 2012 presidentinvaalissa ei jäänytkään pimentoon, vaan uudessa Twitterin ja VKontakten maailmassa uhkasi nousta protesteiksi asti, joten Krim ja Ukraina tarvittiin paremmiksi kohteiksi kansan huomiolle. Ehkä silloin kiihottunut nationalismi uhkaa nyt karata käsistä? Toki Venäjä on himoinnut Krimiä jo aiemmin.
Toinen huolestuttava vaihtoehto nousee mieleen, kun muistaa venäläisen innon piirrellä strategisia linjoja ja voimavaikutusten nuolia – mitä muistelee hauskasti kenraali evp Wesley Clark Atlantic councilin videolla 10:30 eteenpäin. Kun nimittäin katsoo Wikipedian karttaa jäätyneistä konflikteista, ja hahmottaa mukaan Kaliningradin, mieleen nousee oitis mihin kohtaan karttaa vetäisi viivan mereltä merelle joku joka on lukenut kaiken Napoleonista tai Pietari Suuresta ja haluaisi itse olla samanlainen.
Euraasian unionin rakentaminenhan joutui pari vuotta sitten Mustan meren suunnalla vastatuuleen, mutta tuskin ensimmäisiin vastoinkäymisiin pysähtyy joku joka on asettanut tähtäimensä pitkälle ja korkealle. Mainitun unionin pääpiirteet löytää sen keksijän ja pääarkkitehdin Duginin geopolitiikan oppikirjasta. Osan 5 kappaleessa 2.5 on kaavailuja Suomen osalle: suomettaminen, tai jopa autonominen yhdistetty Suomi-Karjala, jonka ruotsinpuoleisella rajalla Euraasian rajajoukot seisoisivat sitten varmistamassa Pohjanlahtea.
Google-kääntäjä on kyllä saman luokan mullistava tekijä kuin Twitter ja VKontakte…
Eli meidän tiemme on Venäjän tie – panostamme aseisiin niin paljon, että edessä on niiden käyttö tai talouden romahdus?
Tämäkö on jotenkin Venäjän itsetuhoisesta strategiasta poikkeavaa ajattelua?
Pärjäisimmekö kenties vähän vähemmälläkin määrällä hävittäjiä? Vertailun vuoksi NATO:n toimintaa:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1397539397218
Huom! Ja korostan että tuo oli siis Baltian alueella. Eli yli kolminkertaistaa, jonka seurauksena alueella on 14 hävittäjää.
Jos Suomi hankkisi esim. 30 hävittäjää se olisi tuplasti sen mitä NATO ajattelee kasvavan uhan aikana olevan riittävästi koko Baltian alueelle.
Puolustyskyvyn ylläpitämien vaatii sitä että talous on kunnossa ja sitä kautta se liittyy myös kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuteen Helsingin seudulla. Asuntojen puute estää talouden kehittymistä.
Siitä olen samaa mieltä että puolustusvoimiin tulisi panostaa. Tuosta toisesta osasta voi sitten olla myös toista mieltä. Eli miksi NATO katsoisi toimettomana sivusta jos Venäjä hyökkää Suomeen tarkoituksenaan valloittaa etelärannikko, jotta sivusta Baltian operaatioon tulisi suojattua ?
Jos NATOssa ajatellaan järkevästi, niin heidän etunsa tuossa tilanteesa on nimenomaan estää Venäjän operaatio Suomen etelärannikolla. Joten ajettelen että NATOn hävittäjiä ilmestyisi aika pian Suomen ilmatilaan. Suomella pitää olla riittävästi puolustuskykyä tähän asti, jotta Venäläisten operaatiota pystytään viivyttämään.
Niin ja kyllä venäläiset tämän hyvin ymmärtävät, siksi yllätyshyökkäys on heidän vastauksensa tähän.
Suomi ei pidemmän päälle pysty yksinään puolustautumaan Venäjän hyökkäystä vastaan, mutta puolustusvoimien pitää olla niin vahva että itärajan takana mietitään ainakin kaksi kertaa ennenkuin sellaiseen operaatioon ryhdytään.
NATOn tulisi vahvistaa Baltian maiden puolustyskykyä. Sillä olisi positiivinen vaikutus myös Suomen asemaan.
Tero Tolosta voi lohduttaa sillä että Suomella ei ole varaa F-35 hävittäjiin. Kanada päätti luopua niiden hankkimisesta liian kalliina hallituksen vaihduttua siellä.
Kanadan oli tarkoitus hankkia suurin piirtein sama määrä F-35 hävittäjiä kuin Suomessa on nykyään Hornetteja eli 65 kappaletta. Arvioitu kokonaiskustannus koko 42-vuoden käyttöiälle oli 42 mrd Kanadan dollaria. Euroissa tuo on luokkaa 29 mrd. Vuosikustannus olisi siten n. 690 miljoonaa euroa. Kun Suomen puolustusbudjetti on luokkaa 2.6 miljardia, lohkaisisivat nuo hävittäjät siitä 26.5%, mikä ei ole realistista.
Hornettien hinta päivityksineen oli n. 4 miljardia josta tulee vuosikustannuksiksi n. 133 miljoona. Tähän tulee lisätä lentotuntien ja huollon kustannus n. 90 miljoonaa. Yhteensä siis luokkaa 223 miljoonaa vuodessa eli alle kolmasosa F-35:n kustannuksista.
Hävittäjien määrän suhteen kannattaa luottaa asiantuntijan sanaan. Kun Hornetteja hankittiin piti Ilmavoivat n. 60 konetta miniminä.
Näillä tiedoilla JAS-39 Gripen vaikuttaa ainoalta realistiselta vaihtoehdolta.
Ilmapuolustusta tulisi parantaa, sillä nyt ei Iskanderien eikä korkealla lentävien kohteiden torjuntaan ole kykyä. Nykyisen NASAMS- järjestelmän ohjuksen AIM-120 AMRAAM kantama on lyhyt sekä etäisyyden että erityisesti korkeuden osalta: etäisyys 15-25 km ja korkeus alle 10 km.
Aiemmin käytetyn venäläisen BUK-järjestelmän ohjuksen kantama oli parempi, yli 40 km ja korkeutta yli 20 km (Ukrainassa juuri tällä ammuttiin alas matkustajalentokone).