Olemme olleet tyytyväisiä, että työllisyysaste on talouden surkeasta kehityksestä huolimatta pysynyt osapuilleen ennallaan toisin kuin 1990-luvun lamassa, jossa se romahti.
Asiasta saa aivan toisenlaisen kuvan, kun katsoo työllisyyden kehitystä ikäluokittain.
Aloitetaan hyvistä uutisista. Ikääntyneiden työllisyys on parantanut suorastaan fantastisen hyvin. esimerkiksi 60-vuotiaiden työllisyysaste on kaksinkertaistunut 35 prosentista yli 60 prosenttiin.
Mutta kun yleinen työllisyysaste ei ole parantunut, on muiden työllisyysasteen pitänyt heikentyä.
35-vuotiailla se on laskenut neljä prosenttiyksikköä. Luvussa ovat mukana molemma sukupuolet. Lasku olisi kuusio prosenttiyksikköä, jos mukana olisivat vain miehet, joilla on vähemmän vanhemmuudesta johtuvaa ei-työllisyyttä.
Vuodesta 1989 työllisyysaste on tässä ikäluokassa laskenut kahdeksan prosenttiyksikköä. 
28-vuotiailla miehillä työllisyysasteen lasku on peräti kymmenen prosenttiyksikköä – naisilla vähemmän, koska äitiyslomat tasoittavat.
Vuodesta 1989 laskua on noin yksitoista prosenttiyksikköä!
Ikääntyneiden työllisyysasteen nousu on tietysti iloinen uutinen, mutta jos saisi valita, pitäisin nuorempien ikäluokkien työttömyyttä pahempaa vaihtoehtona. Työttömyydellä kun on ikävä tapa kroonistua, vaikka suhdanteet paranisivat. Nuorempien ikäluokkien syrjäytymisestä työelämästä maksamme pitkään.
Lähde: Tilastokeskus
Tuo ikääntyneiden työllisyysasteen nousu on harhaa.
Se johtuu siitä, että julkisen sektorin työntekijät ikääntyvät.
Valtio ja kunnat palkkasivat paljon väkeä 1980- luvulla ja työllisten määrä kasvoi n 500000,
Pääasiassa työpaikat syntyivät julkiselle sektorille.
Ennen 80-lukua työpaikkoja oli n 2 miljoonaa ja vuoden 1990 jälkeen n 2,5 miljoonaa.
Kun työmarkkina on ollut varsin staattinen niin ikääntyneiden työllisyysasteen nousu johtuu pääasiassa julkisen sektorin ikääntymisestä
Nyt valtion ja kuntien henkilöstöstä n 50% on yli 50-vuotiaita. Kun mukaan lasketaan julkisin varoon rahoitetut yhteisöt niin julkisen sektorin yli 50-vuotiaita työntekijöitä on jo n 350000,
Työllisyysaste hämää myös toisella tavalla: Pitkäaikaistyöttömistä valtaosa on yli 50-vuotiaita ja työnhausta luopuneita eli eivät kuulu työvoimaan.
Kun nämä syrjään työnnetyt eivät ole mukana niin saadaan Potemkinin lukuja.
Minusta on populismia esittää lukuja,joilla ei ole tekemistä ihmisten reaalimaaiman kanssa.
Jännää että tämä Suomen julkisen sektorin kasvattaminen 1970-luvulla on saanut ikääntyineiden työllisyysasteen nousemaan kaikkialla teollisuusmaissa.
Nuorten miesten syrjäytyminen johtaa jengeihin ja slummeihin. Näin on tapahtunut jo Ruotsissa ja kohta Suomessa. Maahanmuutto lisää ongelmia ekspotentiaalisesti. Kaikkien, naistenkin, turvallisuus ja elämänlaatu ylipäänsä heikkenee.
Syrjäytymisestä johtuvien ongelmien hallintaan vaaditaan resursseja, joita Suomella ei ole eikä tule.
Silti on miltei tabu puhua poikien tilanteen jatkuvasta keskimääräisestä heikkenemisestä. Mediasta kuulee ja lukee noin sata kertaa todennäköisemmin analyysejä tyttöjen ja naisten — usein täysin kuvitellusta – huonosta asemasta.
Jos jotain pystyisin korjaamaan tässä maassa, se olisi poikia rankasti syrjivä koulutus päiväkodista yliopistoihin. Mutta tällaiset hankkeita on kuulemma järjestelmällisesti torpattu sen ideologian toimesta, joka hallitsee tasa-arvodiskurssia suvereenisti vallan kamareissa.
Kuitenkin syrjäytymisen estämiseksi pitäisi asia nähdä myös poikia koskevana sukupuolikysymyksenä.
Totta kai, suurin osa pojista pärjää eikä syrjäydy, koulu ei ole kokonaan rikki — vaikka tärkeällä mittarilla kuuluukin maailman epätasa-arvoisimpiin. Mutta silti syrjäytymisriski on huomattavasti suurempi pojilla.
Ja syrjäytymisen seuraukset ovat myös sukupuolittuneet: syrjäytynyt mies on on naista todennäköisemmin riski myös ympäristölleen. Vangeista yli 90% on miehiä, mikä ei kerro pelkästään oikeuslaitoksen harrastamasta (monin tutkimuksin todistetusta) syrjinnästä.
Yksityiskouluja lisää ja paljon! Vanhemmat vaatimaan lompakoillaan poikien syrjinnän lopettamista! Se on ainoa ratkaisu, jonka olen keksinyt.
Nuo kuvaajat ovat siinä mielessä harhaanjohtavia, että y-akseli on katkaistu, jolloin nuorempien ikäluokkien muutos näyttää paljon rajummalta kuin mitä se todellisuudessa on suhteessa 60-vuotiaiden työllisyyteen.
Voisiko kaikkien kuvaajien y-akselin skaalata nollan ja sadan välille?
Ilmiö on kyllä huolestuttava. Vaarana on 90-luvulla työmarkkinoille tulleen välinputoajasukupolven toisinto.
Oletko koskaan nähnyt säätilastoa, jossa lämpötila olisi skaalattu nollasta Kelvinasteesta alkaen? Työllisyysasteen osoittaminen nollasta alkavalla asteikolla olisi aika epäinformatiivista. Tuota ikääntyneiden kuvaajaa ei saantu mahtumaan samalla tavalla skaalatuuile asteikoille (vaihteluväli 10 prosenttiyksikköä) koska se on noussut niin mahdottoman paljon.
Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Onko mitään käsitystä mistä se oikeasti johtuu?
Muistan jonkun yleisöosastokirjoituksen, jossa sanottiin että vanhat työntekijät ovat joissain töissä todella arvokkaita, koska vain he tietävät vaikka miten jotkut viemäriverkot on aikanaan rakennettu ja kun niitä ei ole vuosiin uudistettu.
Tämä oli joskus Nokian vesikriisin aikoihin, kun ihmeteltiin kun joku oli kääntänyt jonkun vivun väärään asentoon.
Kaupungistuminenkin voi vaikuttaa tähän. Juttelin tuossa joku aika sitten erään opettajan kanssa, joka totesi että osaamisen tasossa on on ihan huima ero jos joku tulee jostain maatalosta tai kaupunkiasunnosta opettelemaan jotain käytännön hommia.
Eli maaseudulla opitaan vaikka koneiden ja ajoneuvojen peruskäsittely, huolto, hitsaus- ja korjaustöiden perusteet paljon ennen kuin koulu alkaa. Kun kaupunkilaispoika menee ammattiopistoon niin ihan kaikki alkaa nollasta.
Jos olisit piirtänyt käppyrät samalla asteikolla, muutokset olisivat paljon maltillisemman näköisiä.
Eivät olisi. Olisin vain joutunut venyttämään tuota 60-vuotiaiden kuviota kovinpystysuuntaiseksi. Kymmenen prosenttiyksikön muutos työllisyysasteikossa on iso muutos. Eihän lämpötilojakaan esitetä asteikolla, joka alkaa nollasta Kelvinasteesta.
Hallitukset korostavat työaikojen ja työurien pidentämisen tärkeyttä, mikä on omiaan jättämään uudet ikäluokat työttömiksi. Puuttuu uskallusta puuttua oleellisimpaan eli palkkaamisen kannattavuuteen, joka toisi työllisyyttä.
No kyllä tuo aikalailla disinformaation puolelle menee noiden kuvaajien kanssa, jos vertaillaan asioita visuaalisesti tulisi asteikkojen olla samat jotta visuaalisesta vertailusta olisi jotain hyötyä.
Esim. katsomatta lukuasteikkoja olisi helppo väittää että 60-vuotiaiden työllisyys on nyt parempi kuin 28-vuotiaiden mutta kun katsoo lukuarvoja niin eihän 60-vuotiaiden työllisyysaste ole vielä edes samalla tasolla kuin nuorempien.
Jotenkin oletin, että ihmiset osaisiat katsoa asteikkoa. Ajatellaan, että olisin tarkastellut eläkkeellä olevien märää ikäluokittain. Kuinka järkevää olisi ollut käyttää 67-vuotiaista samaa asteikkoa kuin 25-vuotiaista. Silloin ei olisi kummankaan kohdalla voitu nähdä, onko osuuksissa tapahtunut muutosta. Olisi tietysti nähty, että 67-vuotiaissa on enemmän eläkeläisiä kuin 25-vuotiaissa, jos se tieto nyt olisi jotain yllättänyt.
Se, että lämpötila on yksi niistä harvoista suureista, jonka kuvaamisessa nolla on järkevää jättää pois, ei tietenkään tarkoita sitä, että nolla olisi järkevää jättää pois aina. Työllisyysasteelle mielekäs väli on 0-100%. Ihmiselle mielekkäiden (ulko)lämpötilojen arvot taas vaihtelevat jostain 220:sta 320:an kelvinasteeseen.
Noilla akselien katkomisilla muutoksista saadaan tietenkin dramaattisemman näköisiä (osakkeiden hintakuvaajissa tämä on ihan arkipäivää), mutta rehellisempiä ovat ne kuvaajat, joissa absoluuttisilla arvoillakin on merkitystä.
Jos ei tarkkaan katso y-akseliesi arvoja, ei huomaa sitä, että noista dramaattisista kehityksistä huolimatta työllisyys yli 60-vuotiailla on edelleen alempi kuin 28-vuotiailla miehillä. Juuri tämän vuoksi reiluinta olisi ollut se, että olisit piirtänyt ne samaan kuvaajaan. Näin, vaikka sitten olisit sitten pannut y-akselin lähtemään alimmasta arvosta eli 35%:sta.
Työttömyyslukuja kuvaavat sarjat voi vielä ajatella piirrettäväksi nollasta, mutta ei työllisyyttä. Samalla tavalla jos piirrät kuvaajan vankilassa istuvasta populaatiosta, voit aloittaa sen nollasta, mutta et kuvaajaa, joka kuvaa niiden osuutta, jotka eivät istu vankilassa tai niiden osuutta, joilla ei ole HIV-infektiota. Suomen työllisyysaste koko väestön osalta on heilunut jossain 66 ja 70 prosentin välillä. Mitä järkeä olisi piirtää kuvaaja, joka alkaa nollasta ja joka siis näyttää vaakasuoralta, vaikka koko valtiontalous on kiinni noista prosenttiyksiköistä?
Miksi työperäinenmaahanmuutto ja muidenkin maahanmuuttajien työllistyminen kohdennetaan aloille, jotka ilman heitäkin on aivan pakko tehdä?
Siivous, julkinenliikenne, ruuanlaitto, sairaanhoito, rakentaminen jne.. Kaikki kohdennetut työt on sellaisia, jotka lisää aina rakenteellista työttömyyttä ja nuorten ahdinkoa. Haetaan sairaanhoitajia filippiineiltä asti jne. Mikä idea on ajaa omat nuoret umpikujaan?
Onko noista kuvaajista ikä- tai vuosiluokkaesitystä? Siis semmoista, jossa otettaisiin ikääntyminen huomioon?
Työlliset henkilöt lienevät pääosin samoja eri vuosina ja heitä siirtyy vuosittain eri ikäluokkiin – etenkin tuollaisella tarkastelujaksolla. Olisi mielenkiintoisempaa nähdä, miten työllisyys on kehittyy ikäluokittain. Siitä voisi saada tiukempaa analyysiakin aikaiseksi.
Anonyymi. Katso sitä lahdedviitettä ja käytä excelliä.
Jostain syystä kuitenkin valitsit 60-v ja 28-v kuvaajiin y-akselin asteikon minimiksi ja maksimiksi suureen ääriarvot, mutta 35-v kuvaajaan et. Eikö olisi ollut johdonmukaisempaa käyttää ääriarvoja myös 35-v kuvaajassa?
Olisit voinut laittaa y-akselille asteikon 35-85 % ja kaikki kolme käyrää samaan kuvaan. Vertailuhan taisi olla artikkelin tarkoitus, joten tämä olisi helpottanut vertailua merkittävästi. Loppusilauksena vielä kuvaajaan 0-35 prosentin ja 85-100 prosentin alueet tiivistettynä kumpikin yhteen 5 prosentin levyiseen katkoviivan pätkään.
Lisäksi sähköisessä viivagrafiikassa resoluutio ole enää mikään rajoite (etenkin jos käyttää vektorigrafiikkaformaattia!), joten pienet vaihteluvälitkin saa näkyviin kuvaa suurentamalla
Yhtenä tekijänä voisi olla että 2000-luvun alussa kuusikymppiset olivat sota-aikana syntyneitä. Aliravitsemus ja jopa suoranainen nälänhätä oli yleiseurooppalainen ilmiö. Nykypäivän kuusikymppiset ovat saaneet paljon paremman alun elämälleen raskausajasta alkaen.
syrjäytyminen on hankala sana. Osa voi olla tyytyväinen työttömyyteen ja pieniin tuloihin. Erityisesti perheetön mies selviää hyvin pienillä tuloilla viihteen ollessa ilmaista kirjastoineen ja ilmaisine digiviihteineen.
En näe mitään ongelmaa siinä, että vanhoja ihmisiä työllistyy julkiselle sektorille. Se on ihan oikeaa työllisyyttä joka tuottaa julkisia palveluita ja täten arvoa meille kansalaisille. Jos enkunmaikka jatkaa töissä 59:n sijaan 64:seksi, niin kyllä se ihan aidosti helpottaa julkisen sektorin rahoituspainetta, OLETTAEN että tämän englannin opettajan ”syrjäyttämä” nuori työllistyy johonkin muualle.
Nyt tämä muualle työllistyminen ei oikein onnistu, mutta ei se silti tarkoita että 60-vuotiaiden työllisyysasteen reipas nousu olisi joten harhaista tai huono asia.
Kun katselen omia isovanhempiani, niin ei heidän ikäisistään kukaan ollut töissä enää 60 vuotiaina muutamaa hassua yliopistoproffaa lukuunottamatta.
Niin yllättävää kuin se onkin, tilastoista voidaan itse asiassa havaita, että sota-ajan tienoilla syntyneet ikäluokat poikkeavat ympäröivistä ikäluokista tasan toiseen suuntaan, eli elävät pidempään kuin luulisi. Yksi syy tälle voisi olla se, että sota-aikana nimenomaan kaikkein heikoimmat lapset ovat jo kuolleet – mitään tietoa tästä minulla ei kylläkään ole.
Tunnen itse ilmiön eläkemaailmasta, jossa ilmiö sekoittuu osin muuhun. Kun kuolevuuksia tarkastellaan eläkerahastoilla painotettuna, ”rahan pitkäikäisyys” vaikuttaa myös tuloksiin (ts. se, että hyvätuloiset elävät keskimäärin pidempään kuin huonotuloiset). Ilmiö on tästäkin huolimatta selvä ja vastaava ilmiö löytyy myös rahastoilla painottamattomasta datasta (kappalekuolevuudet). Halutessaan tätä voi tutkia esim. tilastokeskuksen kuolevuustilastoista.
Maailmanlaajuinen kattava, pitkä ja vapaasti hyödynnettävä aineisto löytyy asiasta kiinnostuneille Human Mortality Databasesta (www.mortality.org).
Ei niitä sotya-ajan lapsia niin paljon kuollut, että se kelpaisi selitykseksi.
Tunnustankin täysin avoimesti, etten tiedä mistä asia johtuu. Joka tapauksessa sota-ajassa oli jotain sellaista, joka sai juuri sitä ennen tai siihen aikaan syntyneet elämään pidempään kuin ympäröivistä ikäluokista voisi päätellä. Keskimääräinen elinikähän kasvaa varsin tasaisesti syntymävuoden mukaan, mutta sota-ajan ikäluokat muodostavat tähän kuvioon ”töyssyn”. Ilmiö on niin selvä ja niin suurella otoksella havaittu, että sen ei pitäisi olla sattumaa. (Ja niin kuin tilastotieteilijänä hyvin tiedät, sattuman mahdollisuutta ei tietenkään voida sulkea pois. Teknisesti puhuttaisiin korkeasta tilastollisesta merkitsevyydestä.)
Jos joku tietää/arvaa tälle ilmiölle oikean selityksen, niin olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan.
Eläkeyhtiöissä pelätään, ettei tämä ole töyssy vaan trendi. Terveempi ruoka, vähemmän tupakointia. Seuraavat polvet polttavat vielä vähemmän, joten eliniän odote on nousussa. Tupakka yksin alentaa eliniän odotetta kymmenellä vuodella.
Mielenkiintoinen tulos… kiinnostavaa olisi nähdä väliin jäävä 45-vuotiaiden kuvaaja, jossa nuorempien ikäluokkien tapaan saattaisi näkyä suhdanneherkkyyttä Suomessa. Ruotsissa irtisanomisissa on käytössä periaate, että viimeksi tulleet saavat lähteä ensiksi… Suomessa taas on käytössä hiukan erilainen periaate: suuret ikäluokat pysyvät töissä viimeiseen asti samoin näiden lapset ikätovereineen (kuka nyt lastensa kavereita irtisanoisi?).
Ensinnäkin on päivänselvää, että joillain ikäryhmillä työllisyysprosentti on todellakin lähellä nollaa. Sanotaan vaikka alle 15-vuotiaat tai yli 90-vuotiaat. Jos siis käsitellään työllisyyslukuja ikäryhmittäin (kuten sinä olet tehnyt) eikä katsota koko väestön työllisyyttä, niin nolla on ihan mielekäs taso ottaa akselille mukaan.
Siinä sinun 60-vuotiaiden käppyrässä alin luku on 35%, joten ei siinä nyt ihan yksittäisten prosenttiyksiköiden sisällä pyöritä.
Tässä linkki toisaalle, jossa työllisyysasteet on piirretty niin, että nolla on mukana y-akselilla: http://www.findikaattori.fi/fi/41
Minusta tuo on kokonaiskuvaa kuvaavampi käyrä kuin nuo sinun ylisuurta muutosta näyttävät käppyräsi. Eniten käyrissäsi johtaa harhaan se, ettei niissä ole edes keskenään yhtä suuret y-akselit, vaan ensimmäisen käyrän asteikko kattaa 25%-yksikköä ja kaksi muuta 10%-yksikköä. Tästä seuraa se, että ne laskua osoittavat käyrät näyttävät dramaattisimmilta siihen nousua osoittavaan käyrään verrattuna.
Nyt kun täällä snobbaillaan kelvineillä, niin muistetaan toki, että yksikkö on kelvin eikä Kelvinaste,Kelvin-aste, kelvinaste tai kelvin-aste. Ja yksikön tunnus on K.
Sotalapsista 15 500 ei koskaan palannut Suomeen … jos se nyt jotain selittää.
Onko superkarttuma ja sen kertyminen vain tietylle ikäluokalle mikään terve tai tasapuolinen periaate?
En minäkään tiedä, mutta ilmiöön saattaisi vaikuttaa sotavauvojen ja -lasten kokema ruuan niukkuus ja kasvispitoisuus. Lihaa ja rasvaa oli todella vähän, luonnonmarjoja ja juureksia paljon.
Ihmisiä pystytään pitämään elossa uusin lääketieteellisin keinoin pidempään. Toisaalta antibiootit menettävät tehoaan ja sairaalabakteerit edesauttavat kuolemia.
Mutta tässäkin asiassa elämme murroskautta, tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Aiheuttaako geenitutkimus vallankumouksen kymmen vai sadan vuoden kuluttua, sitä emme tiedä. Sieltä se kuitenkin tulee. Sen jälkeen mikä vain on mahdollista, jopa satoja tai tuhansia vuosia elävät ihmiset.
Syitä vanhempien ikäluokkien työllisyyden hyvään kehitykseen lienee useita. Naisten työllisyysaste kasvoi selvästi miehiä enemmän, eli kotirouvasukupolvi on väistymässä.
Terveydentilan paraneminen lisää myös työkuntoisten määrää, mistä kertoo esim. se, että 65 vuotta täyttäneiden helsinkiläismiesten eliniänodote on kasvanut vuodesta 2000 kolmella vuodella. Linkki Netta Mäen artikkeliin:
http://www.kvartti.fi/fi/blogit/iakkaiden-elinajanodote-kasvanut-selvasti
Lukujen valtaosa yli 55-vuotiaissa työllisissä suurin osa on julkisen sektorin työntekijöitä ja yksityisen sektorin työntekijät eläköityvät työttömyydestä tai sairaslomalta
Kyllä se tiedetään miten työllisyysaste saadaan nousuun.
Pitää poistaa työllistämis-esteet tietenkin!
Niitä ovat ay-mafian ylläpitämä laiton työvoimakartelli ja siitä johtuvat maailman jäykimmät työmarkkinat, EU-alueen suurin julkinen byrokratia / yli 20 m hyllymetriä vaativa pykäläviidakko, sekä kilpailu-kyvyttömyyden ja työttömyysloukut aiheuttava hirmu-verotus.
Nämä esteet kuristavat koko yhteiskuntamme henkihieveriin.
Seppo Korppoo, joka vastustaa järjettömiä esteitä
Työllisiksi lasketaan henkilöitä hyvin heppoisin perustein. Olettaisin, että viime aikoina työlisiksi laskettujan alityöllistyneiden määrä on kasvanut, kun silpputyö on lisääntynyt. Tämän johdosta tilanne on ilmeisesti selvästi huonompi kuin Osmon käppyröistä voi päätellä.
Julkisen sektorin työntekijöiden osuus kaikiata työllisistä on n 25%
Mutta yli 55-vuotiaista työllisistä julkisen sektorin osoos on jo yli 50%
Tarkkaa lukua ei saa selville kotikonstein, sillä lukuja ei saa selville riittävällä tarkkuudella.
Muissa maissa ikääntyneiden työllisyyden paraneminen voi olla aitoakin, mutta en löytänyt tutkimusta
Mutta Suomen osalta kyse on tilastoharhasta. Sitä tukee sekin, että julkisen sektorin työntekijät eläköityvät työstä, yksityisen sektorin työttömyydestä, sairaslomalta tai työkyvyttömyyaeläkkeeltä
Naisten tilastoja ehkä nostaa pätkätyöt. Se on ikävää koska se kertoo siitä kuinka työmarkkina syrjii naisia kohti pätkätöitä joita toki on enemmän
Tompelo huolestui pojista, toki sekin aiheesta koska pojille on vähemmän identiteettiin sopivaa pätkätyötä ja toisaalta koulutusvaatimukset kasvavat pidemmissä töissä.
Mutta miesten on helpompi päästä hyvin palkattuun tehtävään eli kyse on enemmänkin polarisoitumisesta, osa pärjää osa ei ollenkaan
Muistan lukeneeni tutkimuksesta (tarkempaa lähdettä ei ole), jonka mukaan aliravitsemusjaksot pidensivät ihmisen elämää ja paransivat koko eliniän aikaista terveyttä. Tätä oli tutkittu sotavankien ja ehkä keskitysleirillä käyneidenkin avulla.
Nykyäänhän tätä ajattelua edustavat erilaiset niukan ruokavalion dieetit kuten nk. 5:2-ruokavalio, joka ei siis ole pelkkä laihdutuskeino, vaan ideana on, että veriarvot pysyvät hyvinä kun elimistö kärsii välillä nälkää. Oletettavasti lajimme on kehittynyt ennemmin sellaisia olosuhteita varten, joissa ravinnosta on puutetta kuin nykyaikaista yltäkylläisyyttä varten.
Terveyden paraneminen ja työttömyyseläkeputkien lieventäminen ovat myös parantaneet 60-vuotiaiden työllisyyttä.
Niin. Puhutaanko tässä nyt ns. sotalapsista, joista suurin osa syntyi 1930-luvulla vai sodan aikana syntyneistä lapsista, joita per vuosi on tavanomaista vähemmän?
Alankomaiden vuoden -44 nälkätalven (googleen vaikka: dutch famine 1944 hongerwinter) pohjalta tehtyjen tutkimusten perusteella näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan.
Kurjuus ei aina karaise…
Alankomaissa puuteruoka saattoi olla hyvin erilaista kuin Suomen maaseudulla. Aika vähän niillä oli siellä luonnonmarjoja.
Opiskelijoiden suhteellisen osuuden kasvu ja pitkittyneet opinnot?
Onkohan kokonaan koskaan töissä olemattomien määrä kasvanut? Ehkä ei ole töitä koulussa viihtymättömille, käytännön töistä (tai rahasta) kiinnostuville, nuorille?
Osatotuus: Asunto yhdelle maksaa käytännössä saman kuin kahdelle ja asumisen kustannus on siis melkein tuplat suhteessa palkansaajien määrään.
Sama juttu ruoalla, sähköllä ja lämmityksellä: Kustannusero yhdestä kahteen on marginaalinen.
Viihde voi olla halpaa, mutta siinäkin samoilla kuluilla saa viihteen koko perheelle eikä vain yhdelle.
Ainakin maaseudulla tuo tuo niukka ja terveellinen dieetti jatkui pitkälle 50-luvun puolelle. Kouluruuat syötiin viimeiseen pisaraan, vaikkeivät ne kovin kaksisia olleet. Jatkuva nälkä oli kovin tuttua.
Tilallisten lapset olivat tietysti erilaisessa asemassa, pientilallisten eivät.
En tiedä, onko sitä tehty, mutta Suomessa olisi aineistoa tutkia lapsuuden ravitsemustilan vaikutusta myöhempään kehitykseen. Sotalapset, t.s. Ruotsiin evakuoidut, olisi osaltaan hyvä viiteryhmä.
Mutta työnantajien ylläpitämä hintakartelli on ihan ok?
Sillä fakta on se, että erityisesti akateemisesti koulutetun työvoiman palkat ovat OECD-maiden pohjamudissa suhteessa hintatasoon,_toiseksi alin_.
Siinä ei jeesustelu ”suurista palkoista” auta kun ostovoima on samalla tasolla kuin Romaniassa.
Pannaan ensin hinnat samoiksi kuin Romaniassa niin sitten voidaan tarjota pienempiä palkkojakin. Vai lähteekö kirjoittaja suoraan siitä että pakko- ja orjatyö on se mitä pitäisi tehdä että ei vaan tehtaanomistajan voittoprosentti alene?
Sillä mitään verojahan tämä ei maksa, voitto menee verottomana veroparatiisiin.
Jottei tulisi väärinkäsityksiä, korostan että tarkoitan kommenteissani ravinnon niukkuutta sotavuosina ja sen jälkeen pitkälle 50-luvulle. Yleistä nälänhätää (famine) Suomessa ei ollut, joskin talvella ja keväällä 41…42 käytiin aika syvällä.
Joillakin noin 30-40-vuotiailla naisilla on pätkätyöongelma erityisesti julkisella puolella. Mutta onpa sentään edes pätkätyötä.
On tyypillistä feminististä roskaa väittää, että poikien ja nuorten miesten heikompi asema työmarkkinoilla johtuu heistä itsestään, että esimerkiksi identiteetti on liian hölmö moniin töihin. Todellisuudessa monet työnantajat erityisesti palvelualoilla syrjivät heitä, koska he ovat keskimäärin vähemmän tuottavia (ihmiset ostavat mieluummin naiselta) tai suorastaan pelottavia asiakkaiden mielestä (esim. kotisiivoojat, lastenhoitajat).
On myös feministien edistämä valhe, että paremmat työt menisivät miehille. Monissa maissa nuoret naiset jo tienaavat nuoria miehiä enemmän. He myös hallitsevat monia mukavina pitämiään aloja siihen tyyliin, että joissakin ammateissa ei kohta ole miehiä lähes ollenkaan (esim. monet media-alat ja psykologit).
Juuri tällainen poikien ja nuorten miesten ongelmien vähättely naisten ongelmien keksiminen leventää tasa-arvokuilu vuodesta toiseen ja tulee johtamaan pahaan jälkeen, todella pahaan.
Harva nainen tavoittelee työtöntä miestä. Jos mies haluaisi olla parisuhteessa, täytyy työ olla edes kulissina, vaikka sitä vihaisi. Sinkun ei tarvitse ”keep up with the Jones”.
Voi olla, että naiset tienaavat nuorena 8000 eur enemmän mutta miehet loppuaikana 240.000 euroa enemmän.
Täältä voit katsoa miten se oikeasti menee:
https://www.vero.fi/fi-FI/Tietoa_Verohallinnosta/Medialle/Lehdistotiedotteet/Naisten_tulot_miehia_alhaisemmat_kaikiss(32017)
Rahan jakautuminen sukupuolittain tasoittuu vasta eläkkeellä, jossa naiset ja miehet saavat yhtä ison osan jaettavasti potista – tosin vaikka sukupuolittain jaettuna rahamäärässä ei ole eroa, niin mies saa silti monta tonnia enemmän rahaa eläkkeellä ollessaankin.
Työnantajalta pitäisi ottaa pois vanhojen ihmisten sairauksista ja korkeista eläkkeistä johtuvia vastuita. Sillähän se ikärasismi helpottaisi. Taino, se vanhuuden huonoon brändiin liittyvä rasismi toki jää, mutta ei ainakaan erikseen laitettaisi näennäisiä (ja oikeita) haittoja estämään työllistymistä.
Ylipäätään osa-aikatöiden kannattavuuden ja kustannusten parantamiset kasvattaisivat edes osatyöllistettyjen osuutta ja vähentäisivät kokonaan työmarkkinoilta syrjäytyneiden määrää.
Miten ”oikeasti menee”, riippuu tämän nykyään paremmin koulutetun ja paremmin nuorena tienaavan sukupuolen valinnoista nyt ja lähitulevaisuudessa. Hiukan yksinkertaistaen: jos työorientaatio vahvistuu perheorientaation kustannuksella, nämä naiset tienaavat koko ikänsä miehiä paremmin. Jo pitkään naimattomat naiset ovat tienanneet selvästi kaikkia miehiä paremmin, naimattomista miehistä puhumattakaan. En usko, että sinä tai tilastokeskus osaa ennustaa tulevaisuutta.
”Parempi työ” ei myöskään, ainakaan minulla, tarkoita aina parempaa palkkaa. Erityisesti naiset arvostavat työssä enemmän muita asioita kuin palkkaa. Ihmiskontaktia, lapsia, sosiaalisten ongelmien ratkomista, luovuutta, taiteita yms. sisältävät alat ovatkin siinä määrin naisten suosiossa, että vain hullunrohkea tai muuten poikkeuksellinen mies niille pyrkii. Kai myönnät, että nämä työt ovat naisten mielestä parempia vaikka palkka huonompi olisikin.
Pointti on, että poikien ja nuorten miesten absoluuttinen, suhteellinen ja keskimääräinen huono-osaistuminen on jatkunut nyt jo muutaman vuosikymmenen tärkeillä mittareilla (tosin jollain toisilla kuilu on kaventunut).
Tämä ei olisi niin huolestuttavaa, jos asiasta osattaisiin ja haluttaisiin puhua, jos asia olisi noussut poliittiselle agendalle. Jos nykyään asiasta puhutaan ollenkaan, se kuvataan lähinnä kehitysmaiden ongelmana, joka ei koske Suomea. On siis huolestuttavaa, että ongelmaa ei havaita tai sitä vähätellään. Silloin ei asiaan voi puuttuakaan.
Suomalainen yhteiskunta on rakennettu niin, että parempiosaiseen sukupuolen ongelmia kyllä havaitaan ja niistä puhutaan yliopistoissa, kansalaisjärjestöissä, puolueissa, puolueiden käytännössä pakollisissa naisjärjestöissä, hallituksessa ja vahvasti naisvaltaisessa virkakunnassa. Ikävä kyllä, nämä samat rakenteet ja niiden kaikkialle yltävät lonkerot hylkivät huono-osaisemman sukupuolen ongelmista puhumista.
Siksi uskon, että esimerkiksi tämä koulutusongelma ratkeaa vain markkinoilla, ei politiikassa.
Vielä täytyy sanoa, että en siis usko, että suomalainen järjestelmä estäisi miehiltä unelmien tavoittelun, vaikka sen tekeekin hankalammaksi. Puhun tietyistä vaarallisista trendeistä, jotka, totta kai, sijaitsevat marginaaleissa — vielä toistaiseksi.
Siitä, että 60-luvulla syntyneet naiset tienaavat huonommin kuin 60-luvulla syntyneet miehet ei voi päätellä, että 90-luvulla syntyneet naiset tienaisivat 30 vuoden päästä huonommin kuin 90-luvulla suntyneet miehet.
Tuomas tuossa edellä koettaa sotkea selvää asiaa.
Kaikkein paatuneimmankin ay-fanittajan kannattaa ottaa huomioon seuraavat tosiasiat:
Pk-sektori luo 90% uusista työpaikoista, se vastaa yli puolesta BKTsta ja työllistää yrityspuolen ihmisistä kaksi kolmasosaa.
Kuitenkin pk-sektori on sikamaisesti heitetty ulos yhteiskunta/kilpailukyky-neuvotteluista!
Irwin Goodmankin lauloi Ryysyrannassa: ”Onko millään enää mitään väliä! Pannaan pensselit santaan ja …”
Pääasiassa ay-liikeen mafiatyyliin ylläpitämä yleissitovuus on käytännössä laiton työvoimakartelli, joka on syytä heti purkaa.
Ay-liikkeet väittävät olevansa yleishyödyllisiä organisaatioita, jotka puolustavat vähäosaisten oikeuksia.
Päinvastoin, Ay-liike puolustaa todellisuudessa härskin itsekkäästi juuri hyvä-osasia työssäkäyviä 500 000 työttömän kustannuksella ja tästä kärsivät yli miljoonan työttömien läheisten lisäksi koko yhteiskuntamme.
Ay-kuninkaalla ei siis ole vaatteita!
Tämän härskin toiminnan tuloksena Suomessa on nyt maailman jäykimmät työmarkkinat, EU-maiden suurin julkinen sektori ja kaiken toiminnan kuristava hirvittävä verotus, sekä erittäin korkea yleinen kustannustaso.
Tämä kaiken seurauksena Suomen riski-yrittäjät ovat aivan toivottomassa tilanteessa:
Pk-sektorille äärimmäisen tärkeästä paikallisesta sopimisesta ei näköjään tule mitään, riski-yrittäjän osinkoja kohdellaan verotuksessa käsittämättömästi osittain ansiotuloina ja jopa suomalainen nakkikioski kohtaa kansainvälisten veroparatiisi-yhtiöiden kilpailupaineen, vrt. McDonald’s, Burger King, etc.
Taloustieteen professori Matti Viren äsken totesikin: ”Yrittäjien pitäisi nyt pakata laukkunsa, kun vielä ehtii.”
Seppo Korppoo
Toimitusjohtaja, 28 vuotta pk-vientiyrittäjänä
Rate International Oy
lasketaanko naisen euroon mukaan työttömiä vai verrataanko siinä pelkästään työllisiä toisiinsa?
Ei voi mutta ei tuollaisella väitelauseella voi sanoa oikein mitään muutakaan.
Mikäli haluaa argumentoida 30 vuoden päähän siihenkin olisi löytynyt toki luku:
Jos tuo vuositahti jatkuisi noin 25 vuotta, jos laskin pikaisesti oikein, niin sitten tuo ero tasoittuisi, jos lähtöarvot ovat 22493 ja 29920 jolloin 25 vuoden päästä molemmat sukupuolet tienaavat noin 85.000 euroa vuodessa.
Mutta tasoittuuko se oikeasti, sitä ei vaan voi tietää. Tämänhetkinen tilanne vain osoittaa sen että eroa on ja sitä on todella paljon.
Mutta tilanne voi toki kääntyä päälaelleen ja siksi poikien koulutuksen ongelmiin pitäisi puuttua, koska ainakin itsestäni vaikuttaa siltä että miesten tilanne on todennäköisesti huonompi kuin mitä luvut antavat olettaa – eli naiset ikäänkuin oikeasti ansaitsevat paikkansa tässä yhteiskunnassa paremmin kuin miehet reaalisen työpanoksen perusteella, vaikka miehiä johtajatöissä on perinteisesti arvostettu ja varmaan jatkossakin arvostetaan joillain aloilla enemmän.
Naisen euro on lähinnä propagandaa. Mutta yleensä sillä viitataan kokopäivätyötä tekevien kokonaisansioihin. Varsin uskottavan selityksen mukaan näin mitaten miesten ansiot tosiaan ovat 20% enemmän, koska miehet tekevät noin 20% pitempää päivää (ylityöt, poissaolot, lomat). Palkat samoissa tehtävissä sen sijaan lienevät suurin piirtein samat. Esimerkiksi Turussa juuri valmistuneen tasa-arvoselvityksen mukaan kunnan maksamissa palkoissa ei ole tilastollisesti merkittävää eroa sukupuolten välillä (joten Turku, hämmästyttävää kyllä, päätti käsittääkseni samantien tiputtaa sukupuolten palkkaerojen seuraamisen asialistaltaan).
Voihan sitä olettaa vaikka mitä. Todellisuudessa työmarkkinat kertovat varsin tarkkaan erilaisten ryhmien tuottavuuden.
Siis vaikka naisvaltaiset alat tutkitusti syrjivätkin miehiä rekrytoinnissa (kun taas miesvaltaiset eivät syrji naisia), ainakin yksityisellä puolella syrjivät yhtiö karsiutuvat lopulta kilpailussa, jos syrjintä ei heijasta tuottavuuseroa. Antavathan ne vuodesta toiseen kilpailijoille edun palkkaamalla vähemmän tuottavaa väkeä.
Siksi (erityisesti yksityisillä) työmarkkinoilla saa parhaan likiarvon oikeasta palkasta. Feministisistä sortofantasioista ei tätä tietoa kannata etsiä.
Voisimmeko jo luopua tuosta harhaanjohtavasta ”naisen euro on 80 senttiä”-väitteestä. Asiasta on jo niin paljon keskusteltu, että en rupea tässä sen enempää perustelemaa. Ks. esim. Talouselämä 27.8.2015, Etelä-Suomen Sanomat 8.2.2015 tai Pauli Sumasen US blogi. Naisen euro on siis noin 97 senttiä (missä ei ole otettu huomioon työuran pituuden vaikutusta palkkatasoon ammattinimiketasolla samassa yrityksessä, mikä mahdollisesti tasoittaisi eroa vielä lisää).
Mitähän lakia tuo yleissitovuus rikkoo?
Annan tässä Seppolle vihjeen. Suomessa lait säätää valtioneuvoston esityksestä eduskunta. Valmistelun lakiin ja lausunnot kerää eri tahoilta vastuullinen ministeriö ja laki hyväksytään Tasavallan presidentin esittelyssä.
Seppolle ohje: Otapa yhteyttä äänestämääsi kansanedustajaan tai äänestämäsi puolueen eduskuntaryhmään, jotta saat ehdotetettua uutta lakia yleissitovuun kieltämiseksi.
Tai sitten voit tehdä kansalaisaloitteen tähän tapaan: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1481
Mutta asiastahan on jo kansalaisaloite, joka ei näemmä saavuttanut suurta kannatusta äänestäjien keskuudessa. Voisimmeko tästä päätellä, että asialla ei ole kansalaisten tukea? Ja jos eduskunnassakaan ei aloitetta ole tehty, niin kannattaisiko tuota leukojen louskutusta hieman pienentää?
Toki kaupan kassalla näkee ihmisiä ja se on sosiaalista työtä, mutta voisin kuvitella että filosofian maisteri olisi mieluummin valinnut sen kehitysjohtajan työn johon valittiin hänen miespuolinen kollegansa kuin olisi jatkanut Postissa lajittelijana seuraviin yt-neuvotteluihin saakka.
Tästähän se palkkaero sitten syntyy, nainen tekee sitä kolmea työtä yhtäaikaa, käy kuntosalilla, syö terveellisesti, hoitaa lapset ja kaiken sen mikä on varmaankin ”naisten mielestä mukavaa” kuten ruoanlaittoa, siivoamista, juoksee kiukuttelevien lasten perässä ja koittaa löytää edes tunnin omaa aikaa jostain itselleen
Sillävälin se kehitysjohtajaksi valittu mies tekee raskasta ja vaativaa johtajantyötä, maksaa raskaasti verot ja hiki hatussa jaksaa raahautua kotiin jossa ilmoittaa vaimolle että lähtee neljäksi tunniksi golfkentälle kunnes taas alkaa se raskas raskas johtajan työ, jota on ihan pakko tehdä iltatunneille asti, eikä ehdi tekemään kotona kaikkea sitä kivaa kotityötä, jota vaimo silkkaa hyvyttään joskus miehellekin haluaisi tarjota
Mutta kuten laulussa laulettiin, kaikkihan me samassa venessä ollaan, vaikka järjestys on saatu tähänkin jollaan, toiset soutaa ja toiset vähän melalla avittaa.
siis jos pienipalkkaisia miehiä irtisanotaan, niin tämä sitten pitäisi korvata naisille palkankorotuksian. Mahtava maa. Milloin pääsisi kertausharjoituksiin?
Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell (mies), Apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen (mies) ja Hallintoryhmän johtaja Tuomas Heikkinen (mies) olivat varmasti tyytyväisiä tulokseen.
Yhtä tyytyväisiä varmaan olivat myös talous- ja strategiaryhmää johtaja Jukka Laiho (mies) ja kaupunkikehitysryhmää Pekka Sundman (mies)
Tuloksesta varmaan ovat kiinnostuneita myös Helsigin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (mies), Espoon kaupunginjohtaja Jukka Tapio (mies) ja Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen (mies).
Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto (mies) Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen (mies) ja Rovaniemen kaupunginjohtaja Esko Lotvonen (mies) ovat varmaan myös tyytyväisiä tähän, ehkä myös Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva (mies) ja Kuopion kaupunginjohtaja Petteri Paronen (mies) saattaisivat myhäillä tasa-arvon saavuttamisen puolesta.
Onneksi Tampereella ei ole kaupunginjohtajaa vaan pormestari!
Minulla ei ole aavistustakaan kenestä puhut, en tunne kyseisiä henkilöitä. Mutta jotain ufoja näemmä, jotka ovat jostain syystä muokanneet elämänsä feministifantasioiden mukaisiksi. Toivottavasti et sentään usko esittäneesi mitään objektiivista tietoa sukupuolten työnjaosta ja ajankäytöstä.
Minä olen esimerkiksi läheltä seurannut sukulaispoikia ja -tyttöjä. Kyllä syrjintä rekrytoinnissa, koulutuksessa ja asevelvollisuudessa oikeasti tekee elämästä merkittävästi hankalamman. Ei onneksi niin hankalan kuitenkaan, etteikö poikakin voisi nousta tyttöjen rinnalle ja saada jotain mielekkääksi kokemaansa työtä. Pitää vain jostain löytää usko itseensä ja tuelvaisuuteensa ja sellaisia aikuisia ja polkuja, jotka eivät automaattisesti suosi tyttöjä ja syrji poikia.
Ja vaikka tällaisia poikia vahingoittavia asioita ei pahemmin tutkita, uskallan ihan loogisin perustein väittää, että kokemukseni on yleistettävissä: kyllä se vuosi sivarissa sotkee elämää, kyllä kesätöiden puute ja heikkolaatuisuus haittaa pitkälle tulevaisuuteen, kyllä se, että joutuu kulkemaan pitempi reittejä korkeakoulutukseen, jos siinne koskaan yltää, vaikuttaa työn laatuun, palkkaan ja urakehitykseen vuosikausia.
Kaikilta pojilta ei syrjinnän aiheuttamien esteiden kaato kuitenkaan onnistu (jos ei ihan kaikilta tytöiltäkään). Ei olekaan sattumaa, että naisten elämänlaatu on kai joka ainoalla merkittävällä indikaattorilla parempi kuin miesten: parempi koulutus, enemmän vapaa-aikaa, paremmat sosiaaliset suhteet, parempi terveys, vähemmän syrjäytymistä, paremmat asunnot, parempi turvallisuus, enemmän onnellisuutta jne. jne. Toki ero johtuu myös harjoitetusta politiikasta.
Feministin tunnistaa muun muassa siitä, että naisia kauhiasti sorretaan ja raskautetaan, kun taas miehet pelaa golfia. Ja jos pojilla ja miehillä joskus ei muka mene ihan putkeen, se on heidän oma vikansa. Iskeekö koskaan kognitiivinen dissonanssi, kun maailmankuva on noin täysin vinksallaan, melkein nurinniskoin?
Tuossa edellä ”Tuen maksaja” haluaa tietää miksi kutsun yleissitovuutta laittomaksi.
Suomen perustuslain mukaan tietenkin! Tässä kyseiset kohdat kansalaisen PERUSOIKEUKSISTA:
Suomen perustuslaki, 2 luku, Perusoikeudet
6 § Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
13 § Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen….
Jos rupeaa luettelemaan mitä eroja Suomen kansalaisen oikeuksissa on riippuen siitä, että kuuluuko hän ammattiyhdistykseen vai ei, siitä tulee varmaan käsivarren mittainen paperi.
Olen sitäkin mieltä, että kaikki PERUSOIKEUKSIEN rajoitukset pitää käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Lisäksi Suomeen pitäisi perustaa muitten sivistysvaltioiden tapaan poliitikoista riippumaton Perustuslakituomioistuin.
Silloin lobatut ja korruptoituneet populisti-poliitikot eivät pääsisi muuttamaan Perustuslakivaliokunnassa Suomen perustuslakia tuosta vaan heittämällä, vaikkapa vajaamiehityksellä ja yhden äänen enemmistöllä!
Näitä tapauksiahan valitettavasti on…
Olen vieläpä sitäkin mieltä, että nykyoloissa minunlaiseni leukojen louskuttajat siirtyvät työpaikkoineen ja parhaine ideoineen pois tästä ay-helvetistä.
Silloin Hakaniemen veroparatiisissa suut loksahtavat auki, kun tulee valomerkki ja öky-juhlat loppuvatkin siihen.
Seppo Korppoo, pk-vientiyrittäjä, palvellut isänmaata yli 40 vuotta taloussodan eturintamalla.
No eipä ole kauheasti haitannut tuntemillani korkeakouluopiskelijoilla urakehitystä ja ei tuo poikien rappio ole nähtävissä vielä ainakaan matematiikkakilpailujen tuloksista.
Positiivista että siellä on nyt tyttöjäkin, taisi olla 5 tyttöä 20 parhaan joukossa 2014, joistain nimistä en osannut sanoa oliko tytön vai pojan etunimi.
Vuonna 2013 taisi matematiikkakilpailun kymmenen parasta tosin olla kaikki poikia, ellei sitten yksi tyttö siellä ollut ja ainakin itse pidän matematiikkaa ja luonnontieteinä yhtenä niistä segmenteistä joilla pärjääminen ennustaa jollain tasolla myös pärjäämistä työelämässä.
Mutta siis se, että naisia ei ole kiinnostanut vaikkapa ohjelmointi on ollut melkoinen hukkaan heitetty potentiaali. 1990-luvulla jolloin syntyi hurja määrä menestyviä tietoteknikkayrityksiä – niitä olisi voinut olla paljon enemmän jos parhaat kyvyt molemmista sukupuolista olisi saatu mukaan.
Ensimmäisessä it-alan työpaikassani ei ollut yhtään naista, ei ollut toisessakaan, kolmannessa oli mutta lähinnä asiakaspalvelussa tai hallinnollisissa töissä – ohjelmoinnissa oli yksi nainen mutta se oli jotain vähän kevyempää työtä.
Eli siis it-puolella ainakin miehillä on ollut täydellinen hallinta vaikka ala sopii ihan yhtä hyvin naisillekin.
Esimerkiksi Goforen blogissa oli tämmöinen kirjoitus aiheesta:
https://gofore.com/naisten-aliedustus-alalla-johtuu-ennakkoluuloista/
Vaahtoat koko ajan tuosta feminismistä mutta siinä vaahtoamisen keskellä jää ikäänkuin huomiotta se todellinen ongelma – se ei ole niin että jokin yksittäinen taho tai tekijä määräisi asioita vaan yhteiskunnan rakenne on muovautunut aikojen saatossa tämmöiseksi kuin se nyt on.
Ongelma on että parhaat kyvyt eivät tällöin pääse kykyään vastaaviin tehtäviin ja se on kaikkien ongelma.
Näemmä Goforen tj. Timur Kärkikin oli kirjoittanut aiheesta:
https://gofore.com/ala-muutakin-kuin-hiiri-ja-nappaimisto/
Voit vapaasti, mielestäni se on absurdi väite, samasta työstä pitäisi saada sama palkka ja useimmiten saadaankin.
Mutta väitän, että on tiettyjä töitä joihin joko hakee vain tietyn sukupuolen edustajia tai joko tietoisesti tai alitajuisesti suositaan tietyn sukupuolen edustajia ja sitähän tuo Tompelokin tuossa ajaa.
Eli sama ajatus – sukupuolella ei pitäisi olla väliä, mutta jostain syystä sillä tuntuu olevan. Katso nyt vaikka tuota kaupunginjohtajien listaa, voiko olla sattumaa että melkein kaikkien suurien kaupunkien johtajat ovat miehiä ja jos mukaan laskettaisiin vielä historiasta edeltävät kaupunginjohtajat tulos olisi varmaan vielä musertavampi.
Historian painolasti on siis järkyttävä eikä se ole poistunut mihinkään.
Jos kyse on yhteiskunnan kokonaisedun optimoinnista, miten kukaan järkevä ihminen voi pitää tälläistä keskustelua haitallisena?
Nainen saa sitä eläkettä keskimäärin useita vuosia enemmän kuin mies.
Juurihan oli uutinen tutkimuksesta, jonka mukaan STEM-aloilla suositaan naisia (ekonomit taisivat olla ainoa tasapuolisesti suhtautuva ryhmä) – kuten monilla muillakin aloilla. On se kummallista, jos joku asia sopii jollekin ryhmälle yhtä hyvin kuin toiselle ja suosinnasta huolimatta se ryhmä ei hakeudu alalle. Kuulostaa epäilyttävältä mutta aika näyttää.
Linkkaamassasi blogissakin kerrottiin tästä suosinnasta (eikä suinkaan syrjinnästä vaikka otsikko niin väitti).
IT-ala on poikkeuksellinen lähinnä sen suhteen, että koodaajien joukossa on suosinnasta tai vähintään tasaveroisesta kohtelusta huolimatta todella vähän naisia. Siksi siitä pidetäänkin enemmän meteliä kuin kaikista niistä aloista yhteensä, joissa miehiä on vähän, esim. opettajat, lääkärit ja psykologit. No, ehkä opettajan tai terapeutin hommassa sukupuolten epätasaisesta jakaumasta ei ole niin väliä kuin koodaajilla.
Enkä tietenkään kuvittele feministien järjestäneen maailmaa poikain kannalta epäedulliseksi. Ei heillä sentään sellaiseen ole voimaa vaikka vallan kahvassa kiinni ovatkin. Pikemmin he hyödyntävät jo olemassa olevia ”miesvihamielisiä” stereotypioita ja rakenteita.
Mutta kun ottaa kantaa, ”vaahtoaa” yhteiskunnan epäkohdista, päätyy väkisin ottamaan kantaa myös siihen kenen joukoissa seisoo ja kenen ei. Feminismi on ilman muuta tasa-arvon kannalta vahingollisin yksittäinen tekijä (liike, ideologia) vaikka aikoinaan oli toki mukana edistämässä naisten asemaa. Siinä kiteytyy se, mitä vastustan esimerkiksi koulutuskysymyksessä. Juuri feministit vääristelevät, hyssyttelevät ja estävät tärkeältä osin koulutuksen korjaamisen – vaikka eivät tietenkään he yksinään.
Niin tai näin, naiset haalivat paremmalla koulumenestyksellään itselleen ne ammatit, jotka naisia kiinnostavat, parhaat ammatit heidän kannaltaan. Miehet päätyvät yhä enemmän siihen, mitä jäljelle jää: joidenkin STEM-alojen lisäksi raskaat, vaaralliset ja likaiset hommat plus varmaan myös monet ”ajankäytön kannalta haastavat”, stressaavat ja ”liian” kilpailulliset alat. Yhä useamman kohtalo lienee, jos nykyinen meno jatkuu, työttömyys tai rikollisuus. Tämä johtuu ennen kaikkea syrjivästä koulujärjestelmästä, jos puhutaan asioista, joihin poliittisesti voisi periaatteessa vaikuttaa.
(Puhun siis tässä, kuten yleensäkin, ennen kaikkea todennäköisyyksistä, trendeistä ja poliittisesta enkä niinkään luokista, kausaliteeteista ja Totuudesta. Koska ihmiset eivät usein osaa tehdä tätä eroa, he tulkitsevat väitteeni väärin. En ole siis sitä mieltä, että naiset ja miehet, tytöt ja pojat olisivat yhteiskuntaa selittäviä luokkia. Sen sijaan olen sattunut huomaamaan, että Suomessa vallitsee trendejä, jotka todennäköisesti johtavat ongelmiin ja joltain osin ongelmia voisi luultavasti välttää, jos poikien tai ainakin joidenkin poikien erityiset piirteet otettaisiin koulussa paremmin huomioon. Miksi näin uskon, vaatisi kirjan kirjoittamista mutta toivottavasti noissa viesteissä yllä onnistuin kertomaan tärkeimpiä pointteja.)
Parhailla kyvyillä varustettu voi päättää hakea kykyjään ja ennen kaikkea mieltymyksiään vastaavia tehtäviä jostain muualta, ei sille oikein voi mitään.
Luonnollisesti sukupuolisyrjinnällä kouluissa on paljon merkitystä. Paremmat arvosanat saaneet ja paremmin koulutetut tytöt menivät ennemmin lääkikseen, lakia lukemaan tai vaikka opettajiksi kuin alkoivat vääntämään bittiä työkseen. Nykyisin osa pojista taas jää kouluttamatta ja syrjäytyy, jotkut jo kauan ennen kuin pitäisi hakea edes toisen asteen koulutukseen.
Nykysysteemi haaskaa inhimillistä pääomaa. Tytöt hakeutuvat muualle koska voivat, pojat taas jäävät vajaakoulutetuiksi tai kokonaan kouluttamatta.
Mitä enemmän tyttöjä suositaan, sitä enemmän ammatit segregoituvat. Sen voi hyvin huomata pohjoismaisista työmarkkinoista. Ammattien segregoituminen taas johtaa palkka-eron kasvuun: naiset ovat kiinnostuneita vapaa-ajasta ja mielekkäiksi kokemistaan tehtävistä eivätkä niinkään palkasta. Palkka-eron kasvu taas antaa joillekin aiheen kiristää syrjintää entisestään: jos koulutettuja miehiä ei ole, niin ehkä sitten joku nainen suostuu johtajaksi.
Tuo tavoite,että tehtävään valitaan paras,ei toteudu juuri koskaan.
Ensinnäkään se paras tuskin edes hakee paikkaa. Jos ihminen on tyytyväinen nykyiseen työhön niin hän ei vilkuile muita paikkoja
Maailmassa on 3-4 miljardia työikäistä on työpaikkailmoitus tavoittaa ehkä muutaman tuhat näistä
Ja vain osa hakee paikkaa ja nykyään näistäkin on noita työkkärin pakkohakijoita merkittävä osa
Kun rekrytoija haluaa välttää virheitä niin hän valitsee jonkun tutun tai tuttavan tuttava
Eli lopputulema on ettei paikkaan valita koskaan parasta vaan pienen tuttavapiirin sisältä melkein silmät ummessa sopivalta tuntuva
Useimmat Euroopan maat ovat ratkaisseet työllisyysongelman suosimalla osapäivätyötä
Tyypillisesti osa-aikaisia on matalan työttömyyden maissa n 25%,Hollannissa liki 50%
Harvassa maassa osa-aikatyö johtaa köyhyyteen, Saksa ja Englanti tukevat osa- aikatyötä heikosti ja niinpä köyhien määrä on korkea
Mutra esim Ruotsissa osa- aikaisia on 25% työllisistä,mutta pienituloisten määrä on Suomen tasoa, vaikka Suomessa osa-aikaisia on vain 16%
Jos Suomessakin osa-aikaisia olisi 25% niin työllisyysaste olisi liki 80% ja työttömyys 5% luokkaa
Niin, itse asiassa Suomestahan ei löydy edes opiskelupaikkoja kaikille halukkaille enää tätä nykyä.
Englanti, Ruotsi, Viro tai muut baltian maat ovat nuorisolle ihan varteenotettavia vaihtoehtoja, jos täällä ei pystytä takaamaan edes kiinnostavaa opiskeluvaihtoehtoa.
Osmokin taisi mainita että tämmöistä oli hänenkin lapsensa kai pohtinut ja itse olen tavannut muutaman kuukauden sisään nuoria jotka joko opiskelevat tai aikovat mennä opiskelemaan Ruotsiin tai Baltian maihin. Eikä tämä liike koske vain opiskelijoita
http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2016/02/22/hs-yha-useampi-tyollistyy-ulkomaille-kokkeja-hoitajia-ja-laakareita-jarrutellaan/20162041/12
http://www.studio55.fi/matkailu/article/yha-useampi-suomalaisopiskelija-suorittaa-tutkintonsa-virossa-tassa-syy/132038
Ja sama koskee tietenkin yrityksiäkin. Kuten Seppo Korppoo tuossa on varoitellut.
Nyt kun työelämässä jatkuvasi kasvaa koulutustasovaatimus niin tässä on melkoinen ristiriita sen välillä että tämänhetkinen hallitus näkee järkeväksi leikata koulutuksesta.
http://www.oaj.fi/cs/oaj/Tiedotteet?&contentID=1408912087393&pageName=Hallituksen+koulutusleikkaukset+uhkaavat+vieda+9+500+tyopaikkaa
Perusasiat ovat kateissa, jos businessjulkaisu vääntäisi rautalangasta:
http://www.bloomberg.com/news/articles/2015-10-21/ten-reasons-why-early-childhood-education-pays-off
ajatteleppa asevelvollisia. Melkein kaikki miehiä
Semmoinen pieni korjaus, että kaikki asevelvolliset ovat miehiä. Naisille on _vapaaehtoinen,_kevennetty*_ asepalvelus.
*palveluksen voi syytä ilmoittamatta keskeyttää alkuaikana, naisille on oma majoitustila, naiset saavat enemmän päivärahaa, naisia kohdellaan kantahenkilökunnan ja varusmieskouluttajien taholta positiviivisella syrjinnällä, jotta ei synny negatiivista julkisuutta.
Ainoa mitä naisilta puuttuu armeijassa on psykiatrin lausunto mielenvikaisuudesta, koska ei kukaan järjissään oleva mene opettelemaan tappamista, jos ei ole pakko.
Mitenköhän asianlaita on muualla? Aika harvoin, jos koskaan, olen nähnyt naisia esim. ylitöissä. Tällä, ja muilla mainituilla seikoilla, voi olla tosiaan varsin suuri vaikutus. Miehet tekevät nähdäkseni pääsääntöisesti suuremman osan kaikesta siitä työstä, jota tuntemillani työpaikoilla tehdään työajan ulkopuolella.
Maksettavasta palkkasummasta (per henkilötyövuosi) lienee tässä ”kenen euro”-keskustelussa kaiketi kyse. Mielestäni pitäisi kyllä ottaa myös todellinen käytetty työaika mukaan vertailuihin tunteina. Joillakin aloilla ja joissakin tehtävissä sen voisi ehkä tehdä helposti, toisten osalta taasen valitettavasti ei.
Pitäisikö jokaiselle nuorelle antaa henkilökohtainen työaikamittari, sitten kun sellainen on kehitetty? Viikonloppu-vapaalle, lomille tai eläkkeelle voisi lähteä vasta sitten, kun mittarilukema sen sallii (tai heikentynyt terveys/työkyky siihen pakottaa). Mittariin voisi kytkeä myös hälytyksen, jos joku ei itse (tai esimiehensä!) huomaa hellittää (leppoistaa) ajoissa.
”Karoshi”, joka on käsittääkseni koitunut paljon useammin miesten kuin naisten kohtaloksi, voitaisiin silloin ehkä välttää ilmiönä miestenkin osalta.
Suomen puolustusvoimissa ei opeteta tappamista yhtään sen enempää kuin lääketieteellisessä opetetaan ihmisten viiltelyä.
Eli kyse on organisoidusta joukko-voimasta tilanteessa, jossa joku ulkopuolinen voima yrittää horjuttaa sivistyneen valtion toimintaa. Suurin osa koulutuksesta keskittyy ihan johonkin muuhun, lähinnä kalusteiden oikeaoppiseen käyttöön ja itsensä sekä varusteiden huoltoon poikkeusoloissa.
Maailma on täynnä kahjoja ja olisi typerää, että sivistynyt yhteiskunta ei valmistautuisi siihen että joku päivä kahjot yrittävät hyökätä tänne – jos historiasta voi jotain oppia, se on yllättävän yleistä.
Muuten käy helposti niin kuin sille rauhanomaiselle yhteisölle josta Jared Diamon kertoo kirjassa ”Tykit, taudit ja teräs” – eräällä saarella asunut sivistynyt ja rauhanomainen yhteisö tuhottiin täysin ja kaikki ihmiset tapettiin, kun paikalle osui kilpaileva sotaisa heimo, jonka toiminta perustui muiden ryöstelyyn.
Osa-aikaisuus on mahdollista, kun perheisiin on kertynyt vaurautta. Silloin saa asunnon tai muuta tukea vanhemmilta.
Suomessa tällaista vaurautta on paljon vähemmän kuin aiemmin kaupungistuneissa maissa. Siksi Suomessa on älytöntä neuvoa nuorelle perheelle, että vaimo voisi tehdä osa-aikatyötä. Esimerkiksi Ruotsissa, Belgiassa ja Hollannissa se on kuitenkin täysin mahdollinen vaihtoehto. Naisten, ja nimenomaan naisten, osa-aikatyöt ovatkin lisääntyneet voimakkaasti vuosi vuodelta.
Täältä voi etsiä tuota korrelaatiota: http://www.economist.com/blogs/economist-explains/2015/05/economist-explains-12
Suomessa miesten osa-aikaisuus ei paljon poikkea muista pohjoismaista. Mutta vielä ei köyhässä maassa ole varaa naisten osa-aikaisuuteen vaan se on lähellä miesten osuutta.
Ja mikäs siinä, saavathan sitä aviopuolet sopia työnjaosta niin kuin haluavat, jos varaa on ja aidosti sopivat yhdessä.
Varjopuoleksi voi ehkä lukea sen uutisen, jonka mukaan naisten osa-aikatyön lisääntyessä miesten toinen työ on vastaavasti ollut yleistymään päin (taisi olla Belgiasta kyse).
Hyvä pointti Tompelolta. Nyt elossa oleva sukupolvi on joutunut maksamaan jokseenkin koko asuntokannan rakentamisen. Seuraava joutuu rakentamaan sen puoliksi uudestaan, koska miljoona asuntoa on värässä paikassa. Siksi tarvitaan isommat tulot. Niitä ei yleensä tarvitse, kun on täyttänyt 50 vuotta, koska yhtäkkiä asuntolaina on maksettu.
Tässä on tasa-arvoon liittyen uutinen Kauppalehdestä:
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kasvuyritys-tormasi-ongelmaan-naisosaajien-kanssa-ei-saada-edes-alustavia-keskusteluja-kayntiin/GmQ8vuVv
Kannattaa lukea läpi ja pohtia itse mitä mieltä asiasta on:
Voisin helposti kuvitella, että tuommoiset työt sopivat etenkin nuorille ihmisille hyvin.
Hieno uutinen joka tapauksessa, etenkin tuon viennin osalta siis.
Tämmöisiä ulkomaille tähtääviä Suomalaisia yrityksiä pitäisi olla enemmän, kaikissa kokoluokissa.
Lisäksi julkisuudessa ei juuri puhuta armeijan aiheuttamista terveysongelmista kuten virtsankarkailusta, välilihan repeämistä, liitoskivuista, verenhukasta, univajeesta ja esim. selkäkivuista.
Eikun anteeksi, nyt sekoitin toiseen asiaan, joka hankaloittaa ihmisen työ- ja muuta elämää vähintään vuodeksi per laaki. Kahden ihmisen elämässä asia vaikuttaa selvästi enemmän toiseen osapuoleen, ihan jo fyysisistä syistä.
Ei, mielestäni armeijan ja synnyttämisen vertailussa ei ole järkeä. Kunhan tuli tämän intohimoisen keskustelun keskellä mieleen, että joku mies ilmoitti paljon mieluummin käyvänsä armeijan (oli ainakin kahden lapsen syntymän todistanut).
Jos ohjelmointi ei kiinnosta, ei ole minkäänlaista hukattua potentiaalia. Siinä on kyllä semmoinen homma, jota ei vaan voi mitenkään tehdä kunnolla, ellei se oikeasti kiinnosta.
Kyllä se niin vain menee, että jos miehillä menee huonosti, he ovat vankilassa taikka syrjäytyvät, se johtuu heistä itsestään. Minkä sille mahtaa, ettei mikään kiinnosta, ei ole itsekuria tai muuten vain rötöstelee ja juo viinaa?
Jos taas naiset eivät pärjää jossain, vaikkapa pörssiyhtiöiden hallituksissa, se taas ei johdu siitä ettei naisia kiinnostaisi käyttää koko elämäänsä uran rakentamiseen. Kyllä se johtuu heti välittömästi syrjinnästä.
Kun mies lyö vaimoaan turpaan, mies on sika, hänet pitää laittaa linnaan. Kauhea hirvitys, vika miehessä. Kun nainen pahoinpitelee lastaan, se on hätähuuto, hänhän tarvitsee ilmiselvästi apua, vika on rakenteissa ja ennenkaikkea siinä, ettei yhteiskunta ole tarjonnut riittävästi apua taakan alla musertuvalle äityliiniraukalle.
Suurin huutava maanpäällinen ongelma perheissä on kuulemma naisiaan lyövät miehet, vaikka naiset pahoinpitelevät enemmän lapsia ja arviolta jopa 5000-6000 syntymätöntä lasta kärsii joka ikinen vuosi alkoholista (muutamalla sadalla on niin pahat vammat, että pääsevät tilastoihin saakka). Näitäkään naisia ei tuomita missään, he kun tarvitsevat apua.
Tällainen on tämän päivän sukupuolittunut keskustelu.
Koska Osmo ei ole millään muulla tienannut kuin sillä, että valtio maksaa hänelle hyvän palkan ja erityisen hyvän eläkkeen sekä muut edut, niin siksi on tosi helppoa lähes vittuilla toisille ja muille. Henkseleitään paukutellen. Onpa kovin ikävää, että monet suomalaiset eivät enää jaksa. Saadaan ehkä itsemurhatkin nousuun tämän epätoivon ja syyttelyn keskellä. Kivat tulevaisuudet edessä, eikä Vihreillä, puolueena,ole mitään tekemistä sen kanssa. Pahikset ovat aina ihan muualla.
On se sokeata. Ihmisten meininki.
Saanen kuitenkin huomauttaa, että olen ammatiltani yksityisyrittäjä, tai ehkä paremmin itsensä työllistäjä.
Ruotsissa ovat fiksumpia, koska siellä asuntolainoja ei tarvitse maksaa lyhyessä ajassa takaisin. Se mahdollistaa monille naisille ja ikääntyneillekin olla vapaaehtoisesti osa-aikatyössä.
Herää kysymys, voitaisiinko vuorotteluvapaat ja osa-aikaeläkkeet lopettaa kokonaan?
Jos lahjaveroa ei ole, niin varallisuutta on helppo siirtää jälkipolville. Sitä kautta nuoretkin pääsevät helpommin kiinni omistusasuntoihin ja kaupungistuminen etenee nopeammin.
Osa-aika- ja silpputyön lisääntyminen johtavat tietyissä tilanteissa tuottavuuden kasvuun. Siksi niitä joillakin aloilla suositaan. Tuottavuuden kasvu puolestaan nostaa kilpailukykyä. Työmarkkinat muodostuvat joustavammiksi.
Tilastokeskuksen työssäkäyntitutkimuksissa työlliseksi ei lasketa henkilöitä, jotka työttöminä työnhakijoina ovat tehneet tilapäisiä töitä. Saman laitoksen työvoimatutkimuksissa nämä henkilöt kuitenkin lasketaan työlliseksi. Joten vähän sekavia ovat nämä tilastointitavat.
Mutta joka tapauksessa parantuneet mahdollisuudet tehdä osa-aikatyötä saattavat nostaa tilastoissa työllisten määrää merkittävästi, vaikka tehdyt työtunnit eivät paljon kasvaisikaan.
Suomessa on noin 40 000 tukea saavaa omaishoitajaa, jotka ilmeisesti luetaan työllisiksi (en ole varma). Laajentamalla tukea saavien omaishoitajien joukkoa tilastoihin voitaisiin helposti saada 40 000 uutta työllistä. Tosin sellaisella tempulla työnteon määrä ei juurikaan lisääntyisi. Lisäksi toimenpide kaunistaisi lähinnä eläkeläisten työllisyyslukuja.
Sitten oli se toinen mies — vai oliko se sama — joka sanoi, että mieluummin syö omenoita kuin käyttää lippistä. Mutta, joo, kyllä naisten pitäisi saada itse päättää, synnyttävätkö vai eivät. Nykyäänhän monet pitävät synnytysvelvollisuutta epäreiluna ja etenkin sitä, että joutuu vankilaan jos kieltäytyy kokonaan.
Mutta mikä siihen on syynä ollut?
Eli mikä olisi semmoinen konkreettinen ehdotus jolla miesten asemaa saataisiin parannettua niin että semmoinen sukupolvesta toiseen jatkuva kierre saataisiin katkaistua.
Itse asiassa juuri oli juttu lehdessä lastenpsykiatri Jari Sinkkosesta, joka kiinnostui psykkologiasta, koska hänen isänsä tappoi itsensä kun hän itse oli murrosiässä:
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1459484329490
Nuo ovat semmoisia käännekohtia ihmisen elämässä, eli miten reagoidaan muutokseen tai ulkoiseen paineeseen. Jari Sinkkonen valitsi tuossa sen, että hän rupeaa tutkimaan psykologiaa. Isän tragedia muodosti hänelle riittävän vahvan sisäisen motivaation selvittää mistä oikein on kyse ihmisen mielessä, kun ihminen pystyy tekemään jotain noin hirvittävää itselleen ja läheisilleen.
Niin. Onko se itsensä työllistäminen vapailla markkinoilla vai sellaista ”yrittämistä” että raha tulee julkisista varoista?
Saa sitä huomauttaa mitä tahansa, mutta kun tietää että taustalla on mahdollisuus huippueläkkeeseen eikä mitään taloudellista riskiä ole, niin hyvä sitä on tuuletella ikeniä.
Jaa-a. Kaikilla mittareila mitattuna miehet ja pojat voivat paljon huonommin kuin naiset.
Jostain syystä kaikki efortti laitetaan naisten aseman parantamiseen, koska muutama nainen, jotka ovat työelämässään menestyneet paremmin kuin 99,999% ihmisistä, ei ole päässyt pörssiyrityksen toimitusjohtajaksi.
Hyvä esimerkki sukupuolien eroista on suhtautuminen näihin perhesurmiin. Kun nainen mälläsi autonsa ja lapsensa bussin nokkaan, päällimmäisenä tuntui olevan ihmettely siitä, että miksi kukaan ei auttanut tai että mitähän pahaa se mies oli tehnyt, kun nainen oli näin äärimmmäiseen ratkaisuun päätynyt.
Tästä maasta ei löydy parin höyrypään lisäksi yhtään ymmmärtäjää, jos mies lahtaa perheensä. Jos nainen lahtaa, niin ymmärtäjiä ja isän syyttelijöitä kyllä riittää.
Eikö kuitenkin perusilmiö ole tämä: julkinen sektori työllistää tässäkin tilanteessa hyvin, ja se on erittäin naisvaltainen. Julkisen sektorin huima kasvu osui 1970-ja 1980-luvuille, ja siellä ollaan nyt eläkeiän kynnyksellä, ja ylikin. Eläkeuudistus tehosti tätä pidentämällä työuria.
Sen sijaan enemmän markkinavoimien armoilla olevat miesvaltaiset alat ovat nyt ongelmissa, ja nuorten tilanne on erityisen vaikea.
Eli työllisyyden kehityksessä näiden kahden sektorin erottaminen olisi olennaista. Valitettavasti Tilastokeskuksen avoin data ottaa tähän tilastoon ikämuuttujan vain hyvin karkealla tasolla mukaan.
Näin on ja se on tarkoituksellista, sillä avoimesta datasta kävisi selville, ttä ikääntyneiden työllisyysasteen nousu on pelkkää huijausta
Samoin eläkeiän nousu, sillä yhä harvempi siirtyy yksityisellä sektorilla työstä vanhuuseläkkeelle.
Ja nämä uudet työllistämistoimet vain lisäävät tiedon pimittämistä:Palkattomassa työssä/työharjoittelussa/työkokeilussa oleva ei ole työtön.
Onneksi ei vielä työllinenkään
Suomen tyäöllisyystilastot ovat suoraan NL kopioita
Pitää muistaa, että osa-aikatyön pitäsi näkyä pienituloisuutena vaikka omaisuutta olisikin.
Mutta ei Pohjoismaissa ole merkittävää pienituloisuutta, koska valtio kompensoi osa-aikaisuutta
Usein tuki on liitetty perhetukiin, joita saavat pääasiassa naiset esim Ruotsissa saa osa-aikainen tukea kunnes nuorin lapsi on kouluikäinen.
Ei Ruotsi mikään tasa-arvon kultamaa ole vaan sielläkin perhevapaat keskittyvät naisille.
Tasa-arvoisimpia maita ovat Venäjä ja Baltian maat, näissä maissa naisyritysjohtajien määrä on korkeampi kuin Pohjoismaissa
2007:Lopuksi Soininvaara antoi ohjeensa, eli ”päätä itse elämästäsi”: vaihda tulotaso vapaaseen, luovu autosta, hanki halpoja harrastuksia ja elä niin, ettei eläkeläisenä kaduta.”köyhäily kunniaan”
Olet kirjoittanut paljonkin työajan vähentämisestä. Onko Euroopalla varaa vähentää työtä, jotta se pärjäisi? Vai onko työelämän murroksessa köyhäily entistä ajankohtaisempaa?
Osmo Soininvaara kirjoitti:
”28-vuotiailla miehillä työllisyysasteen lasku on peräti kymmenen prosenttiyksikköä – naisilla vähemmän, koska äitiyslomat tasoittavat”
Kertoisitko, mitä tekstillä naisten osalta tarkoitat?
Siitä olen samaa mieltä, että työllisyysasteluvut antavat ylikorkeaa kuvaa työllisyystilanteesta. Ne tilastot kuvaavat sitä, monellako on työtä, ei sitä, paljonko töitä tehdään. Jälkimmäiset tilastolukemat olisivat alempia. Jos esimerkiksi pitää enintään 3 kuukauden taukoja töistä (vaikkapa perhevapaan tai harrastusten takia tai sen takia, että työnantaja toivoo, että otetaan palkattomia vapaita) aina silloin tällöin, on henkilö työllisyysastetilaston mukaan koko ajan työllinen.
28-vuotiailla miehillä työllisyysasteen lasku on peräti kymmenen prosenttiyksikköä – naisilla vähemmän, koska äitiyslomat tasoittavat”
Kertoisitko, mitä tekstillä naisten osalta tarkoitat?
Siitä olen samaa mieltä, että työllisyysasteluvut antavat ylikorkeaa kuvaa työllisyystilanteesta. Ne tilastot kuvaavat sitä, monellako on työtä, ei sitä, paljonko töitä tehdään. Jälkimmäiset tilastolukemat olisivat alempia. Jos esimerkiksi pitää enintään 3 kuukauden taukoja töistä (vaikkapa perhevapaan tai harrastusten takia tai sen takia, että työnantaja toivoo, että otetaan palkattomia vapaita) aina silloin tällöin, on henkilö työllisyysastetilaston mukaan koko ajan työllinen.
Molempia. Naisten työllisyysaste oli äitiyteen liittyvistä syistä alempi jo ennen taantumaa ja he pysyivät perhevapaiden vuoksi muodollisesti työllisinä, vaikka miehet saivat kenkää.