
Hallitus on ohjelmansa mukaisesti alkamassa tukea paljon sähköä kuluttavaa teollisuutta kompensaationa sille sähkön hinnan nousulle, jonka päästökauppamekanismi aiheuttaa. Pääasiallinen osoite taitaa olla Outokumpu Oyj.
Aloitetaan nyt tuottamasta sähkön hinnan noususta. Sähkön hinta ei ole ilmastopolitiikan vuoksi noussut vaan laskenut, kun tuuli ja aurinkosähkö ”häiriköivät” sähkömarkkinoilla. Kompensaatio on ongelmasta, jota ei ole.
Erityisen hankala on väite, että tällä yritetään estää energiavaltaisen tuotannon siirtymistä päästökaupan ulkopuolelle, esimerkiksi Kiinaan, halvemman sähkön perässä.
Ensiksikin Kiinassa on päästökauppa ja Kiinassa päästöoikeuden hinta on korkeampi kuin Euroopassa. Muutenkin on vaikea löytää maata, jossa teollisuus saa sähköä halvemmalla kuin Suomessa. Kiinaan ei siirrytä halvan sähkön vaan halvan työvoiman perässä ja siksi, että ollaan lähellä kasvavia markkinoita. Jos kansainvälisesti korkeita palkkoja yritetään kompensoida subventoimalla sähkön hintaa, tuotetaan aika paha rakenteellinen vääristymä.
Tämän sähkön käytön tuen puolustajat selittävät asian niin, että päästöt eivät voi tämän tuen vuoksi nousta Euroopassa, koska kyse on päästökaupan piirissä olevasta tuotannosta, eikä päästöoikeuksien määrä nouse. Jos tuo energiavaltainen teollisuus siirtyy EU:n ulkopuolelle, samasta syystä päästöt eivät EU:ssa laske, koska päästöoikeuksien määrä ei vähene, mutta ne nousevat EU:n ulkopuolella – ei sen takia, että tuotanto EU:n ulkopuolella olisi huonompaa (usein se o parempaa, esimerkiksi Koreassa) vaan koska noissa maissa ei ole päästökauppaa – paitsi siis Kiinassa.
Tämä logiikka olisi oikein, ellei sama teollisuus, joka nyt vannoo päästökaupan nimiin, olisi itse lobannut päästökaupan niin täyteen reikiä, ettei se pitkään aikaan ohjaa päästöjen määrää. Onhan päästöoikeuksia liikkeellä paljon enemmän kuin tarvitaan kaikkiin ajateltavissa oleviin päästöihin. Kaikilta muilta tahoilta olen valmis ottamaan kritiikkiä siitä, että on päällekkäisiä ja siten tehottomia tapoja ohjata päästöjä, kun pelkkä päästökauppa riittäisi, mutta en teollisuudelta, joka on itse tuhonnut päästökauppamekanismin.
Tähän tilanteeseen ovat syyllisiä myös ne poliittiset tahot, jotka ovat lobanneet valtavia subventioita tuuli- ja aurinkoenergialle (jonka vuoksi siis se sähkö on todella halpaa) ilman, että ovat vastaavasti vaatineet vastaavan määrän päästöoikeuksia poistettavaksi markkinoilta. Nyt nuo toimen uusiutuvan energian tukemiseksi menevät pääosin hukkaan päästöjen kokonaismäärää ajatellen.
No onko tämä sähkösyöpön teollisuuden subventio kuitenkin kansallisesti järkevää?
VATT:in tutkijat ovat voimakkaasti protestoineet ja sanoneet, että tämä tuki on hyödytöntä. Se voi olla jopa haitallista, sillä ei tuo raha ilmaista ole. Kaikki valtion menot maksetaan tavalla tai toisella kotimaista työtä ja tuotantoa verottamalla. Raha, joka annetaan sähkösyöpölle teollisuudelle, otetaan pois muusta taloudellisesta toiminnasta. Lopputulos on kaiken järjen mukaan tappiollista – jos ei olisi, meidänhän kannattaisi subventoida kaikkea tuotantoa kaikkea tuotantoa verottamalla.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka suurella määrärahojen leikkauksella hallitus rankaisee VATTia tästä kiusallisesta kannanotosta. Tätä ”politiscs based evidense” ‑ajattelua on nykyisin liikkeellä muutenkin.
Yhden myönnytyksen teen. Ministeri Mykkänen on esittänyt Pohjoismaihin yhteistä hiilidioksidiveroa kompensoimaan päästökaupan heikentynyttä tehoa. Kannatan tätä voimakkaasti. On paljon parempi ja talousteorian mukaista verottaa haittoja kuin subventoida haitattomuutta, koska siinä tulee samalla subventoineeksi energian kulusta.
Jos Mykkänen kaikkien odotusten vastaisesti saa tämän ajatuksen läpi, saattaa syntyä tilanne, jossa energiavaltainen teollisuus joutuu Pohjoismaissa vääristävällä tavalla huonompaan asemaan. Silloin nyt esillä olevan kaltainen kompensaatio on perusteltu eräänlaisena second best ratkaisuna.
Toisaalta sähkölle on olemassa energiavero (teollisuudelle 0,7 snt/kWh eli 7 e /MWh, tosin siinä taitaa olla jokin katto tai leikkuri).
Mitäs järkeä tässä nyt taas on? Miksei samantien laiteta ihan kaikille tavaroille tuollaista valmisteveroa?
Kaikelle tavaroille lisävero, sanotaanko vaikkapa euron kilo. Jo ropisisi valtion kassaan rahaa.
Tuossa kuvassa ovat myös ne verot, niin Suomessa kuin muualla. Nekin ovat Suomessa pieniä muihin maihin verrattuna
Mitä sitten? Ei se siitä fiksua tee. Miksi sähkö on sellaista myrkkyä, että sitä pitää verottaa joka mutkassa? Tuolla energiaverollahan ei ole mitään tekemistä ympäristön kanssa, kosa vero on sama tulipa sähkö turpeesta, hiilestä tai tuulimyllystä.
EU:n päästöt tippuvat sitä tahtia, mitä ollaan päästökauppaa luodessa päätetty, eli 1,75% vuodessa. Mikä vika tässä luvussa on? Jos mennään tuota vauhtia alaspäin, niin eikö ole parempi, että päästöoikeudet ovat halpoja, kuin että ovat kalliita?
Voisitko myös yksilöidä, mitä ovat ne teollisuuden lobbaamat porsaanreiät. Kaikki vain puhuvat porsaanrei’istä, mutta eivät koskaan mainitse, minkälaisia ne ovat. Ilmestyykö niitä päästöoikeuksia jostakin lisää, vai voiko päästöjen laskemista välttää jollakin vippaskonstilla? JOs päästöoikeuksien määrä pysyy samana, niin se on yksi lysti millä perusteella ne jaetaan, lopputuloshan on ilmaston kannalta sama (ei tietenkään tulonjaon taikka oikeudenmukaisuuden!).
Sensijaan ne muualla toteutettavat päästövähennysprojektit, joista myös saa päästöoikeuksia, kuulostavat kyllä enemmän höpöhöpöltä. Mitenkähän niidenkin valvonta onnistuu? En oikein usko että mitenkään järkevästi. Ajatuksena varsin järkevä ja ehdottoman kannattava, mutta epäilen kyllä sitten sitä käytännön toteutusta. Ainakin ulkopuolisilla päästövähennyksien vaikutus pitää olla murto-osa EUn sisäisestä päästövähennyksestä juurikin tuon valvontaongelman takia.
Päästöoikeuksia tulee lisää ns joustavien mekanismien kautta.
Tarvittaisiin kai jokin näkemys siitä, miten päästöjä voisi ihan oiekasti ja toimivasti rajoittaa Suomen, EU:n ja maailman tasolla. Mykkäsen malli näytti sen verran raakileelta, että sen lisääminen muiden päälle tuskin mitään toimivaa ratkaisua tuo. Järjestelmän monimutkaistaminen voi päinvastoin sotkea kuvioita ja jarruttaa kehitystä, kuten sekalaiset viritykset aiemminkin. Mikä siis olisi oikea tyyli?
Kiinassa ei käsittääkseni ole vielä voimassa kattavaa päästökauppaa, mutta tulevaisuudessa se todennäköisesti nostaa maan sähkön hintaa.
Ei ole tosiaan kovin järkevää subventoida sähkön suurkäyttäjiä, eikä myöskään verottaa niitä raskaasti pelkästään sähkön käytön perusteella. Sähkön hinta tuskin tulee nousemaan Olkiluoto 3:n ja jatkuvien tuulitukien takia kovin dramaattisesti vaikka EU:n päästöleikkausmääräykset Suomelle ja Ruotsille olivat kovia.
Määräys näkyy kyllä kuluina muussa teollisuudessa ja logistiikassa. Investointituki päästövähennyksiin olisikin fiksumpi kohde tälle potille.
Saattaa olla knoppologiaa, mutta olisi hauska tietää, mikä on sähköntuotannon CO2-ekvivalentin hinta eri maissa, m.l. Kiina, USA, Japani, Intia, Kanada jne.
Puhumattakaan eri energiantuotantomenetelmien osuudet eri maissa… Samoin Kiinan tapauksessa se, että on päästöoikeudet ei vielä kerro siitä, kuinka hyvin paikalliset päästöoikeusmarkkinat toimii ja paljonko jää päästöistä huomioimatta. Energiaintensiivisen teollisuuden suhteellisesta kilpailukyvystä ja hiilivuodosta kun puhutaan niin nämä ovat varsin oleellisia kysymyksiä.
Asiaan on varmasti useita näkökulmia. Henkilökohtaiset uhat myös riippuvat siitä tuleeko elanto toimisto- vai tuotantotyöstä.
Niin tai näin, jutussa oleva kuva ei ole nähnytkään suurta teollisuutta, niiden kulutus on yli 100 kertaa suurempi. Sähkön markkinahinta on tuolloin oikea mittari. Komission hintaraportin mukaan vuoden 2016 ensimmäisen neljänneksen aikana Saksassa, Nirjassa, Ruotsissa,Tanskassa,Itavällassa, Tsekissä ja Slovakiassa sähkö oli Suomea halvempaa. Millä me otamme hintaeron kiinni?
OS:
Tämän argumentin perustelussa “..koska siinä tulee samalla subventoineeksi energian kulutusta” on minusta ajatusvirhe.
Vähähaittaiselle energiantuotannolle on ominaista stokastisuus. Sähköä tulee välillä yli tarpeen, ja ylijäämäenergian hyödyntäminen huonollakin hyötysuhteella on hyvä asia jos se vähentää käyttöä silloin kun tuotannon haitat ovat suurempia. Kulutuspiikkien siirtäminen lisää väistämättä energiankulutusta. Pätee niin lämmitykseen kuin vaikkapa pumppuvoimaloihin. Ylituotannon aikana lisääntyneellä energiankulutuksella ei ole sellaisia haittoja joita pitäisi jotenkin vältellä.
Lähitulevaisuudessa eli parinkymmenen vuoden päästä nykyisellä aurinkopaneelien hintakehityksellä häämöttää aika jolloin jopa Suomessa käytännössä jokainen omakotirakentaja, teollisuuskiinteistön omistaja, maanviljelijä ja moni muukin asentaa reilusti ylimitoitetut paneelit katolleen ja sähkö muuttuu Suomessa puoli-ilmaiseksi valoisan aikaan suunnilleen toukokuun alusta elokuun loppuun. Kulutus tänä aikana lisääntynee merkittävästi. Tästä ei ole mitään erityistä haittaa, vaikkei toki sellaisia hyötyjäkään mitä kannattaisi subventoida.
Rakentamalla muutama siirtoyhteys lisää Ruotsiin kuten Fingridin hinta-alueiden yhtenäisyydestä voi päätellä. Norja korjaa itse oman hintatasonsa kunhan siirtoyhteydet Brittein saarille ja Saksaan valmistuvat muistaakseni 2020 mennessä.
Taannoin Pekingissä asuessani läheisen Shandongin maakunnan rannikolta löytyi luvattomasti rakennettu öljynjalostamo.
Siis ihan oikea öljynjalostamo oli jäänyt vain huomaamatta ja luvitta. En odota, että päästökauppa hillitsee hiilidumppauskilpailua Suomen kanssa.
Sähkön tukkuhinta ovi olla halvempi, mutta hinta loppukäyttäjille ei voi olla. Erityisesti Saksassa sähkö tuotetaan yksinkertaisesti paljon kalliimmilla systeemeilla kuin täällä (uusiutuvat) ja ne lyödään tariffina suoraan sähkölaskuun hinnan päälle.
https://www.cleanenergywire.org/factsheets/what-german-households-pay-power
https://www.bdew.de/internet.nsf/id/20160122-pi-steuern-und-abgaben-erreichen-neues-rekordhoch-de/$file/160122%20BDEW%20zum%20Strompreis%20der%20Haushalte%20Anhang.pdf
Aina niissä on kuitenkin asennnuskustannukset, jotka ovat jo nykyään merkittävä osa kokonaiskustannuksista.
Tuossa on kyllä ajatusvirhe. Jos sähkö on puoli-ilmaista, ei sillä perustele minkäänlaisia tuotannollisia investointeja. Mitä järkeä on rakentaa aurinkopaneelia, jos se korvaa sähköä, joka maksaa muutenkin 0 snt/kWh?
Huomaa, että investoinnit aurinkosähköön eivät vähennä yhtään verotustarpeita eivätkä myöskään verkkokuluja, koska verkon mitoittaa talven kulutushuippu, ei kesän kulutusminimi. Niinpä arvaan, että mikäli aurinkosähköä tulee paljon, verkkomaksut alkavat muuttumaan joko kiinteiksi tai sitten painottumaan talviaikaan. Sama juttu sähköverojen kanssa.
Jokatapauksessa aurinkovoiman asentaminen vain verkkomaksujen ja verojen välttämiseksi on koko maan osalta jättimäinen hukkainvestointi. Verosuunnitteluun käytetty rahasumma menee täysin hukkaan ja aurinkokennojen käyttö verotuksen välttämiseksi on kyllä aika puhdasta verosuunnittelua. Verkkomaksujen vättely taas on ilmiselvää vapaamatkustusta.
Ai niin, on asiassa sekin puoli että pohjoismaissa sähkön kulutuksen väheneminen tarkoittaa käytännössä Ruotsin ydinvoimaloiden sulkemista yksi kerrallaan, joka tekee tehokkaasti tyhjäksi sen CO2-päästöjen vähenemisen joka pohjoismaisella markkina-alueella on tuulivoimalla saatu aikaan, jos tuotanto siirtyy jonnekin jossa tarvittava lisäsähkö tuotetaan fossiilisesti.
Jos globaaleja CO2-päästöjä haluttaisiin minimoida, kannattaisi raskas sähköä käyttävä teollisuus pitää pohjoismaissa ja turvata markkinat päästöttömälle ruotsalaiselle ydinsähkölle poistamalla siirtopullonkaulat siellä missä niitä esiintyy.
Taloustieteilijä Matti Liski puhuu viisaita YLE:n kova talous ‑ohjelmassa Ruotsin keskeisestä merkityksestä ja siitä kuinka päästökauppa edes silloin kun hinnat olivat korkealla ei tuottanut pohjoismaihin markkinalähtöisiä investointeja uusiutuvaan sähköntuotantoon. Intuitiivisesti tämä on helppo ymmärtää: jos ja kun pohjoisessa halutaan merkittävästi tuuli- tai aurinkovoimaa, on käytännössä tuettava sen ylituotantoa (muilla mekanismeilla) ison osan aikaa tuotannon stokastisuudesta johtuen. Fossiilisen sähkön korkeasta hinnasta ei ole tuuli- ja aurinkovoiman markkinaehtoisille tuottajille mitään iloa kun nämä hintapiikit esiintyvät silloin kun aurinko- ja tuulivoimaa ei ole tuotettavissa.
EU:n alueella uusiutuvan energian tuotantomahdollisuudet korreloivat kysyntäpiikkien kanssa negatiivisesti pohjoisessa ja positiivisesti etelässä. On hassua ajatella että samanlainen päästökauppalogiikka toimisi molemmilla markkinoilla.
Pohjoismaiden yhteinen hiilidioksidivero ei enää vaikuta sähköntuotantomixiin sitä eikä tätä, johtuen fosiilisen tuotannon olemattomasta osuudesta Ruotsissa ja Norjassa, kunhan siirtää talvisaikaan rahaa takaisin Fortumille Suomen hinta-aluesaarekkeessa.
Niin, siinä täydellisessä maailmassa jossa sikasyklejä ei ole. Sitäpaitsi, jo nyt pörssisähkön ostajalle ison osan ajasta sähkön hinta on alle 50% kokonaislaskusta. Toisekseen, stokastisen energian luonteeseen kuuluu ajoittainen ylituotanto silloin kun keskimääräinen tuotanto on optimoitu.
Tämä on aivan oikea johtopäätös. Hyvinvointitappioita syntyy niin pitkään kun kysyntäjoustoa ei ole, eikä kysyntäjoustoa synny jos sähkönsiirto-operaattori pystyy hyödyntämään portinvartija-asemansa tuottajan ja kuluttajan välissä. Miksi investoisin älykkääseen kulutuksen optimointiin (kulutuspiikkien tasoittamiseen ja siirtoon) kun sähkönsiirto-operaattori korjaa hyödyn kokonaisenergiankulutuksen väistämättä kasvaessa?
Jos sähkönjakelukustannukset (loppukäyttäjälle) ja sähkövero säilyvät rakenteeltaan nykyisellään, ne kannustavat tuottamaan energian paikallisesti. Jos siirtokustannukset olisivat vain maksimitehosta riippuvaisia, ja sähkövero osuus sähkön hinnasta eikä määrästä, se toimisi kannustimena kehittää kysyntäjoustoa erilaisilla älykkäillä hilavitkuttimilla.
Sähkön hinta on kuitenkin aika matala, sillä ei kovinkaan kummoisia investointeja perustele. Itsekin olen näpytellyt erinäköisiä säästösysteemeitä, ei niistä oikein mikään kannata. Ilmalämpöpumppu suunnilleen ainoa järkevä toteutettavissa oleva ja kaikkein kovimmilla pakkasilla puun käyttö päälämmitysjärjestelmän apuna.
Jos sähkön hinta menee sellaiseksi, että se kannustaa investoimaan vähän enemmänkin säästöjärjestelmiin, niin kyllä aika nopeasti muuttuu kannatettavaksi kaasulämmittimet (superhalpa investointikustannus, kallis käyttää, mutta rajoittaa lämmön hintaan 15–20 c/kWh) ja syrjäseudulla jopa omat agregaatit (korkeat aloituskustannukset, mutta suojaa myös mahdollisia sähkökatkoja vastaan).
Jos verkkokustannukset keskittyvät lähinnä pakkaspäivien maksimitehoon, niin kaasulämmitin on aivan varmasti monessa maalämpö/ilmalämpöpumpputalossa kannattava investointi, koska nuo siirtyvät paukkupakkasilla suoraan sähkölämmitykseen (maalämpö tietenkin vain siltä osin, kun pumpun tehoraja tulee vastaan, ilp taas muuttuu täysin sähkölämmitykseksi). Se on myös niin helppo toteuttaa.
Ottamatta kantaa itse asiaan huomautan, että tuo Eurostatin graafi kuvaa sähkön hintoja pikemminkin PK-yrityksissä kuin suurissa yrityksissä. Yläraja 2 000 MWh vastaa noin 230 kW:n jatkuvaa tehoa, eikä siihen mitään hirmuista tehdasta tarvita.
Muutamia esimerkkejä suurista yrityksistä: Outokumpu Oyj ilmoitti EMEA-alueen sähkönkäytöksi v. 2013 noin 3500 000 MWh ja Wärtsilä Oyj vuoden 2015 (globaaleiksi?) sähkön ostoiksi noin 130 000 MWh. Nokia Networks (NSN) ei kerro erikseen sähkönkulutusta, mutta ilmoitaa energiankulutuksekseen v. 2013 noin 507 000 MWh.
Mitäs tuo tekee hiilitaseelle vs. sähkölämmitys?