Hallitus harkitsee varainsiirtoveron poistamista tai alentamista, jotta muutto työn ääreen helpottuisi. Asuntoihin kohdistuva varainsiirtoverohan on eräänlainen muuttovero.
Varainsiirtoveron huonoihin puoliin kuuluu, että se lukitsee ihmisiä asumaan väärin sijaitseviin ja väärän kokoisiin asuntoihin. Vaikka vero on omakotitaloissa (kiinteistö) korkeampi kuin asunto-osakkeissa, se syrjii erityisesti kaupunkien kerrostaloasunnoissa asuvia, koska nämä muuttavat huomattavan tiheästi omakotiasuiin verrattuna. Asunto-osakkeissa varainsiirtovero on kaksi prosenttia myyntihinnasta.
Suomessa on edullisempaa asua omassa asunnossa kuin vuokra-asunnossa, koska vuokra-asumista rasittaa vuokravero, joka on tapauksesta riippuen vähän yli 30 % vuokran määrästä siltä osin kuin se ylittää yhtiövastikkeen ja muut vuokranantajan hyväksyttävät kulut. Sillä kumman rahaksi kutsutaan sitä osaa vuokrasta, joka tilitetään valtiolle, ei ole mitään merkitystä. Muodollisesti tämä on vuokranantajan rahaa, mutta mikään ei muuttuisi, jos vuokratulo olisi verotonta ja vuokralaista verotettaisiin vuokranmaksusta yhtä paljon kuin nyt verotetaan vuokranantajaa. Tässä laskelmassa tätä vuokraa rasittavaa veroa pidetään vuokran maksajan menona, koska hänen tililtään sekin raha menee korkeampana vuokrana.
(Joka ei hyväksy tätä, että vuokraveron maksaa vuokralainen eikä vuokranantaja, voi miettiä, miksi hän kuitenkin on sitä mieltä, että arvonlisäveron maksaa asiakas eikä kauppias)
Oletetaan, että sijoitusasunnon veroton tuotto on kaksi prosenttia ja vuokravero prosentti asunnon arvosta. Markkinoiden ollessa tasapainossa voidaan ajatella, että omistusasunnossa asuminen on tuon veron verran edullisempaa eli vuotuinen asumismeno omistusasunnosta on prosentin alempi kuin vuokra-asunnossa asuvalla.
Varainsiirtoveron takia nuoren kannattaa aloittaa asumisuransa vuokra-asunnossa, jos asunnon vaihto on todennäköisesti edessä kahden vuoden sisällä. Siksi pienistä vuokrattavasta huoneistoista on niin kova kysyntä. Joidenkin on myös pakko valita epäedullisempi vuokravaihtoehto, koska edellytyksiä asuntolainan saamiselle ei ole.
Se, että ensiasunnon hankkimisesta ei peritä varainsiirtoveroa, kannustaa myös lykkäämään asunnon ostoa niin, että ensimmäinen asunto on riittävän suuri.
Olisi hyvin kätevää, että vuokralla asuva nuori voisi ostaa vuokra-asunnon sen omistajalta, kun taloudellinen tilanne sen sallii sen sijaan, että joutuu ostamaan jonkin toisen asunnon ja muuttamaan. Jos varainsiirtoveroa ei olisi, vuokranantaja voisi hyvinkin suostua tähän ja ostaa tilalle toisen sijoitusasunnon. Nyt hän menettäisi varainsiirtoveroon kahdeksan kuukauden tuoton asunnosta, joten vuokralainen joutuu etsimään jonkin toisen asunnon omistusasujaksi ryhtyessään.
Vuokravero koskee vain yksityiseltä vuokrattuja asuntoja. “AY liikkeen” vuokralaisien ei ko. veroa tarvitse maksaa.
Pirjo,
Ne AY-liikkeen verovapaat asunnot ovat kuitenkin markkinahintaisia ja markkinahinta määräytyy suurimmalta osalta noiden tavallisten sijoitusasuntojen perusteella, koska se on sopeutuva osa tarjontaa.
“Se, että ensiasunnon hankkimisesta ei peritä varainsiirtoveroa, kannustaa myös lykkäämään asunnon ostoa niin, että ensimmäinen asunto on riittävän suuri.”
Kyllä peritään jos asunnon ostaja on yli 40-vuotias. Tuota ei nykyaikana voi ymmäörtää kun kansalaisia pitäisi kohdella yhdenvertaisesti ja kysymyksessä on oiekasti perustuslainvastainen tilanne. Edsuskunta on kuitenkin tehnyt laittoman päätöksen ja ilmeiesesti peruststuslakivaliokuntaon syrjinnän hyväksynyt. Asuntoejen hinta on Hlesingissä kohonnut niin suureksi, että tarvittavan alkupääoman säästäömiseksi menee vuosia.
Mutta jos varainsiirtoveron sijasta ehdotetaan aivan samoilla perusteilla HITAS sääntelyn poistoa niin vihreiden kanta on Ei Ei Ei. Mitä v… tekisi mieli kysyä.
Jos vertaat tarkemmin, havaitset että isot määrittävät esim. Helsingin uusilla alueilla yksityisten vuokratason.
Minun mielestäni ei ole kovin mielekästä analysoida kvalitatiivisesti yksittäisen veron haittoja. Sen Sijaan pitäisi analysoida haittoja/hyötyjä kvantitatiivisesti muihin haitallisiin veroihin verrattuna.
Siis kumpi on hyödyllisempää, varainsiirron poistaminen vai kotitalouksien tuloverojen pienentäminen kolmella prosentilla?[1] En pysty ainakaan itsestänselvästi pitämään varainsiitoveron poistoa parempana. Myönnettäköön kyllä, että en oikein ymmärrä sitä, että varainsiirtovero jarruttaisi omistusasunnon vaihtoa suuresti, muuttaminen kun on monella muullakin merkittävällä tavalla hankalaa. Jollei siis kysymyksessä ole perisuomalainen ilmiö, jossa kärsitään sadan euron tappio säästääksen euron veron.
[1] https://www.veronmaksajat.fi/luvut/tilastot/verotuotot/
Helsingin kantakaupungin yksiöissä vallitsee lähes kysynnän ja tarjonnan laki, joten “vuokraveron” poisto valuisi isolta osin vuokranantajan taskuun.
Vuokrataso riippuu kysynnän ja TARJONNAN suhteesta. Jos vuokra-asumista ei rasittaisi vero, jota omistusdasumisesta ei enää 1990-luvun jälkeen ole peritty, vuokralla antajien tulot noujsisivat, mikä saisi yhä useamman piensijoittajan kiinnostumaan tästä ja vuokra-asuntojen tarjonta lisääntyisi. Samalla tietysti omistusasuntojen hinnat vähän nousisivat, koska niitä ostettaisiin sijoitusasunnoiksi. Markkinat löytäisivät uuden tasapaninon, jossa asuminen omistus- ja vuokra-asunnossa olisi suunnilleen yhtä kallista, kun nyt vuokra-asuminen on veron verran kalliimpaa.
Vaikka viimeaikoina on tehty tutkimuksia siitä, että vuokra-asuminen on hyödyllistä alueiden työllisyyden kannalta, lähinnä siksi että työvoiman liikkuminen on vain niin paljon helpompaa, jos asuu vuokralla, miksi asunnon omistamisen helpottaminen yhtäkkiä nähdäänkin työvoiman liikkuvuutta lisäävänä tekijänä?
https://helda.helsinki.fi/bof/handle/123456789/7572
http://yle.fi/uutiset/home_ownership_may_boost_unemployment/7755919
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/68116/wp89-2013.pdf?sequence=1
Kuntien välinen muuttoliike oli vuonna 1990 174000 ihmistä, mutta vuonna 2015 jo 280000
Tämä on taas näitä teoreettisia esteitä, todellinen on asuntojen puute ja kalleus
Mikä estää sen että näiden AY-liikkeiden “verovapaiden” vuokra-asuntojen hinta määrättäisiin noin 20–30% markkinahintaa alhaisemmaksi?
Näin näiden “yleishyödyllisten” yhtiöiden vuokrakämpät tulisi oikeasti kohtuuhintaisiksi, tyyliin kaupungin asunnot. Eikö se ole vähän epäreilua kun samoista tuloista yksityinen maksaa 30% verot ja AY-liikkeillä kiinteistötulojen veroprosentti taitaa olla alle 8%.
Rahanhimo.
Mitenkähän tosiaan tuo hinnoittelu Helsingin seudun vuokramarkkinoilla menee? Tuntuisi, että pienten asuntojen vuokran määrää toimeentulotuen sallittujen asumismenojen taso eikä päinvastoin (niin surkeata loukkoa ei juuri löydy, josta tuota ei vuokranantaja pyytäisi) ja sitten taasen “tavalliset sijoitusasunnot” lähinnä ovat niitä pieniä, koska pitkäänhän on toldellakin ollut, että jos suuremmassa asunnossa asuu omilla rahoilla (tavalla tai toisella “markkinahintaan”) niin on ollut järkevää, että se asunto on oma.
Tämä tosiasianomaisesti puolihuolimattomasti heitetty väite jäi vähän vaivaamaan. Voisitko avata tähän johtavaa laskelmaa ja sen oletuksia. Erityisesti miten on otettu huomioon omistusasumiseen kohdistuvat muut verohelpotukset, ja mitä on oletettu asuntojen hintakehityksestä?
Jos annetaan verovapaus, voihan sen antaa jos on vaikka asunut itse 3–5 vuotta asunnossa ja tiettyyn rahamäärään saakka, vaikka 300.000 euroa. Silloin kaikkein rikkaimmat jää vähemmälle ja tavallinen kansa voi myydä ja ostaa omia asuntoja.
Varainsiirtovero on mielivaltainen pistevero jonka olemassaololle ei ole mitään oikeaa syytä. Kannatan.
Jos sama raha pitää kerätä jostain muualta, ehdotan eri haittaverojen nostamista. Yleensäkin olisi kiva jos politiikassa muistettaisiin se periaate, että verotus vähentää verotuksen kohteena olevaa toimintaa. Kannattaisi siis kerätä kaikki verot asioista joita halutaan vähentää (saastuttaminen, yms.) ja olla verottamatta asioita jotka ovat suotavia (työnteko, tämä varainsiirtovero, yms.)
Tiedän olevani ajatukseni kanssa aika yksin tai oikeastaan perusteluni kanssa. Mutta mielestäni kaikki jotka haaveilevat vuokra-asumisen ja omistusasumisen verokohtelun harmonisoimisesta unohtavat talouden täysin perustavanlaatuisen tekijän — eli riskin.
Toisin sanoen vuokra-asumiseen liittyy riski. (Jotka uutisista luettuna joskus toteutuvat sanoinkuvaamattomin tavoin.) Tätä riskiä vastaan syntyy tietenkin laskennallista tuottoa. Ja tätä tuottoa voidaan verottaa. On ihan se ja sama kumpi osapuoli sen veron maksaa. Sen sijaan omistusasumiseen ei liity samankaltaista riskiä. Tällöin ei myöskään synny tuottoa jota voitaisiin verottaa.
Tämä ajatus pätee myös siihen tapaukseen jossa omistusasujat päättävät vuokrata päittäin. Eikö vain? Kyllähän siinä alkaa hiki kuitenkin virrata että meneeköhän tämä nyt ihan nappiin tämä päittäin vuokraus. Eli syntyy riski ja tuotto-odotus siinä samassa silmänräpäyksessä. Ja jos elämme sivistyneessä yhteisössä niin tuolla yhteisöllä on oikeus kantaa tuosta ilmiöstä veroja.
Huolto- ja ylläpitokuluja ei tarvitse tarkastella. Ne ovat tietenkin harmonisia.
Yksityisillä vakuutuksilla turvattuja haittoja ei tarvitse tarkastella. Ne ovat tietenkin harmonisia.
Pitää ajatella vain omaisuuden hallinnan luovutuksen aiheuttamaa riskiä.
Kysymykseen “mistä rahat” yksi ehdotus: Kiinteistöveron nosto.
Kiinteistövero on hyvä fiskaalinen vero, kohdentuu suhteellisen oikeudenmukaisesti maksukyvyn mukaan, kohdistuu suurelta osin asumiseen ja rasittaa omistusasumista ja vuokra-asumista pääosin samassa suhteessa.
Kiinteistöveron tulisi perustua mahdollisuuksien mukaan maapohjan arvoon lisättynä rakennusoikeuden markkina-arvolla, ts. jonkinlaiseen mahdollisimman lähellä todellista olevaan laskennalliseen tontin markkinavuokraan.
Eli, poistetaan varainsiirtovero ja asuntojen vuokratulon pääomatulovero. Nostetaan kiinteistöveroja ja päivitetään veroperustetta siihen suuntaan, että rakennusoikeuden arvo ratkaisee.
Maksoin 10 000e varainsiirtoveroa, mikä on 100x enemmän kuin sadan euron vero.
Lienee aika selvää ettei kovinkaan moni ole valmis maksamaan esimerkiksi 5000e tai 10 000e veroa parin-kolmen vuoden välein, jos sen voi välttää pysymällä paikoillaan.
Täsmälleen näin. Minulla on paritalon puolikkaan osto harkinnassa itselleni hieman oudolla alueella. On todella kova kynnys tehdä muuttopäätös, kun tietää, että virheliikkeestä peritään tässä tapauksessa 20 000 euron ‘sakko’. Eli jos muutaman vuoden päästä joudun toteamaan, että en ole kotiutunut uudelle alueelle ja masennus painaa päälle ja päätän muuttaa takaisin tutulle alueelle, on hurjaa menettää 20 000 valtiolle saamatta yhtikäs mitään vastineeksi. Varainsiirtovero todella hillitsee ihmisen muuttohaluja oli se sitten työpaikan perässä tai muista syistä.
Varainsiirtoverossa on epäreilua se, että kiinteistöissä se on peräti 4 % ja asunto-osakkeissa vain 2 %. Jos paritalo on As Oy, varainsiirtovero on vain puolet siitä, mitä peritään, jos se on kiinteistö. Verokannat olisi perusteltua yhtenäistää. Käytännössähän jotkut kikkailevat varainsiirtoverolla esim. niin, että ostavat kohteet firman nimiin, ja kun firma sitten myy kohteen, kauppa tehdäänkin sen omistamasta firmasta, joka on esim. normaali Oy. Kun omaisuuden vastineeksi kauppaan liittää sopivasti velkaa, kauppahinta menee lähelle nollaa, ja varainsiirtoverot saa vältettyä. Kuluttajista harva taitaa verosuunnittelua, ja nämä maksavat sitten verot täysimääräisesti, ja ammattisijoittajat osaavat välttää niitä tehokkaasti. Toki varainsiirtoverojen välttely onnistuu esim. rahastorakenteita hyödyntäenkin.
Tällä hetkellä kaikki asuntopolitiikan tot ovat lähinnä näpertelyä.
Se työllistää hyvin teoreetikkoja ja muita napertelijöitä ja tarjoaa heille hyväpalkkaisia suojatyöpaikkoja
Kansalaiset elävät aivan toista todellisuutta
http://www.hs.fi/kaupunki/a1471398469196
Kun asumiskuluihin kuluu n60 % tuloista niin muuttokynnys on korkea
Millä perusteella? Omistusasumiseen liittyy riski, esim. syystä tai toisesta asunnon arvo voi laskea dramaattisesti. Olen itse joutunut maksamaan kymmeniä tuhansia euroja ylimääräistä erinäisistä taloyhtiön ja/tai kiinteistön yllättävistä remonteista johtuen.
Vuokraamiseen ei liity mitään riskiä, kun et edes voi menettää mitään.
Omakotitalojen 4% varainsiirtovero on järjetön ja jumittaa asuntokauppaa. Verottakaa ennemmin tasaisesti kiinteistöjä.
Minulla on kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää tätä. Yritätkö sanoa, että muuten puolen miljoonan arvoisen asunnon omistajat kyllä kovin mielellään muutaman vuoden välein maksaisivat kiinteistönvälitysmaksun, hoitaisivat muuttopakkauksen ja osoitteen muutokset joka paikkaan ja selittäisivät lapsilleen miten vanhat kaverit pitää jättää taakse, mutta koska joutuvat maksamaan variansiirtoveron, eivät tuota tee?
Vai ehkä että kun työpaikka vaihtuu helsingistä hyvnkäälle, niin ei muuteta perässä, koska varainsiirtovero, vaan ennemmin ajetaan autolla sata kilometriä päivässä? (Ks. satasen kustannus euron veron välttämiseksi)
Minä en yksinkertaisesti pysty keksimään minkäänlaista millään tavalla tyypillistä todellista muuttotilannetta, missä varainsiirtoveor olisi millään tavalla relevantti päätösmuuttuja.
(Vielä. On aika laaja yhteisymmärrys asiasta jotain ymmärtävien kesken, että kiinteistövero kapitalisoituu kiinteistojen hintoihin. Miksi varainsiirtovero ei kapitalisoidu?)
Voin tarjota yhden data pisteen: itseni. Kun silloisen tyttöystävän kanssa aiottiin muuttamaan yhteen, siirsimme päätöstä parilla vuodella, kunnes meillä oli suoraan varaa isompaan. Välin sitkeilimme toistemme pikkuasunnoissa. Ilman varsinsiirtoveroa olisimme aivan varmasti muuttaneet ensiksi vähän isompaan yhteisasuntoon, ja sieltä mahdollisesti sitten nykyiseen kotiini. Siinä elämänvaiheessa yks tai pari ekstramuuttoa vuodessa ei tunnu missään.
Olen samaa mieltä. Asuntojen hinnat ovat jo muutaman kymmenen kilometrin päässä pääkaupunkiseudusta niin paljon korkeammat, että varainsiirtoveron vaikutus kokonaishintaan on marginaalinen. Miksei muuten valiteta kiintestövälittäjän palkkion turmiollisesta vaikutuksesta? Its en tosin ole koskaan käyttänyt kiinteistönvälittäjää. Näin olen kuitannut varainsiirtoveron, mutta ei ole kyllä koskaan tullut mieleeni lukita itseäni pienempään asuntoon veronmaksun pelossa, jos tulotaso on sallinut suuremman ja kalliimman asunnon.
Eiköhän tässä ole hiukan samanlaisesta ilmiöstä kysymys kuin tuloverotuksen progressiossa. Aina valitetaan sitä, että mitään ei jää lisäpalkasta käteen, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään kieltäytyneen bruttopalkkansa korotuksesta.
Onko jollain vastaväitettä sitä kohtaan, että olisi sympaattista, jos vuokra-asunnosta omistusdasuntoon halajava voisi ostaa sen vuokra-asunnon omakseen ja vuokranantaja ostaisi tilalle itselleen uuden sijoitusasunnon? Tämän nyt ainakin varainsiirtovero estää, koska vuokranantaja menettäisi siinä lähes vuoden vuokratuoton.
Miettikääpä maalaisjärjellä. Me haluaisimme, että taantuvilta alueilta muutettaisiin työn perässä muualle. Vanhasta kämpästä saa verraten vähän rahaa ja uusi maksaa todennäköisesti paljon enemmän. Siihen vielä päälle 2 tai 4 % ylimääräinen vero muuton takia — totta kai sillä on vaikutusta muuttohaluihin.
Mitä kiinteistönvälittäjän kuluun tulee niin sen voi välttää helposti myymällä itse.
Vielä yksi esimerkki elävästä elämästä. Ostimme ensimmäisen asuntomme vaimoni kanssa kun tulomme olivat suht pienet. Lapsia tuli vuosien varrella muutama, mutta pääsimme vain pienin askelin kohti suurempia asuntoja. Meidän kaltaisemme vähitellen säästänyt perhe on maksanut ylimääräisiä veroja muun lystin lisäksi noin 20 000 euroa viimeisten 5 vuoden aikana, koska perhe on kasvanut. Enää ei kiinnosta muuttaa, vaikka löytyisi sopivampi asunto.
Onko jollain vastaväitettä sitä kohtaan, että olisi sympaattista, jos HITAS vuokra-asunnosta omistusasuntoon halajava voisi ostaa sen HITAS vuokra-asunnon omakseen ja vuokranantaja ostaisi tilalle itselleen uuden sijoitusasunnon? Tämän nyt ainakin HITAS sääntely estää, koska vuokranantaja menettäisi siinä lähes 20 vuoden vuokratuoton.
Vielä konkreettinen ehdotus: Varainsiirtovero pois, kiinteistöveroa ylös ja pois myös tarpeeton ja kummallinen oman asunnon veroton myynti 2v jälkeen. Viimeksi mainittu on hassu koko kansan verokikka, joka saa ihmiset luulemaan, että pääomavero koskee vain rikkaita.
Jokainen, joka tarvitsee lainaa pankista asunnon ostoon, joutuu kattamaan varainsiirtoveron lainarahalla ja teoreettisesti joudut maksamaan veron x2 tai x3 seuraavien lainanlyhennysvuosien aikana. Tulonsiirtoa pankeille siis. Olisi hyvä alku harmonisoida ensiksi kiinteistöjen verokanta kahteen prosenttiin.
Tuo oli huono sanavalinta tuossa kohtaa. Tarkoitin toki vuokra-asunnon omistajaa.
Sulla on tuossa puolet liikaa, kiinteistössä menee kymppitonni jo 250 000 e kohdalla.
Se on muuten täysin vapaaehtoinen. Asunnon voi aina myydä itse, jos ei tunne saavansa sellaista palvelua, mistä kannattaisi maksaa.
Ainakin minulle 10 000 e vastaa aika montaa tuntia muuttopakkausta. Sillä veroon menevällä rahallahan saisi vaikkapa jonkun muuttopalvelun tekemään muuton alusta loppuun eikä tarvitse itse enää pakata ollenkaan.
Ja jos on saanut vasaran päähänsä, ei haittaa vaikka astuu naulaan. Näinhän sen on oltava.
Itse olen muuttanut kerrostalossa mm. yhden kerroksen ylemmäs ja okt-alueella 1,5 km päähän siitä mistä asuin. Yleensä kukaan ei muuta näin lyhyit matkoja, koska kannattaa aina minimoida muutot ja todellakin kerralla pamauttaa siihen lopulliseen asuntoon.
“On aika laaja yhteisymmärrys asiasta jotain ymmärtävien kesken, että kiinteistövero kapitalisoituu kiinteistojen hintoihin. Miksi varainsiirtovero ei kapitalisoidu?”
Varmasti kapitalisoituu, mutta kiinteistöveroa ei voi välttää välttämällä muuttamista. Siksi sen aiheuttama käytösvaikutukset eivät ole niin tuhoisia.
Olen muuttanut viimeisen 10 vuoden aikan viisi kertaa. Ei se oikeasti ole yhtään vaikeaa. Mieti, jos joka välissä olisi pitänyt maksaa se 5000–10 000e valtiolle? Ei tuo onnistu mitnekään omistusasujalta. Noh, kun alettiin ostamaan omaksi, niin mentiinkin sitten nopeasti “lopulliseen ratkaisuun”.
Kaikilla ei ole lapsia ja muuttopakkaaminen ja osoitteenmuunnos on aika paljon pienempi asia kuin kymmenien tuhansien varainsiirtovero (vai pidätkö itse sitä muutaman päivän työtä joka muuttoon kuluu vaikkapa 10000 euron arvoisena?). Kiinteistönvälitysmaksuakaan ei maksa ne jotka hoitavat asuntokauppansa itse.
Kuten kaikkien pienehköjen verojen, myös varainsiirtoveron vaikutukset näkyvät marginaaleissa. Ehkä jopa suurin osa ihmisistä ei välitä varainsiirtoverosta mitään, mutta pieni osa ihmisistä — ihminen joka kiikun kaakun päätöksessään muuttaako vai ei — muuttaa käytöstään sen vuoksi. Ja ainakin mikäli Osmoa on uskominen, tuon käytöksen aiheuttamat haitat ovat suurempia kuin varainsiirtoverosta saatava hyöty.
Kukaan ei ole väittänyt että varainsiirtoveron poisto pelastaisi koko Suomen talouden tai vastaavaa. Kyse on lähinnä siitä että pienellä verolla saadaan aikaan pieni haitta, joka on kuitenkin vähän suurempi kuin verosta saatava pieni hyöty.
Hyökkäät olkiukkoja vastaan. Sadan kilometrin muuton takia varmasti muutetaankin, mutta kymmenen tai kahdenkymmenen kilometrin muutoissa varainsiirtovero saattaa muuttua merkittäväksi tekijäksi.
Ehkä se kapitalisoituukin. Ensiasunnon ostajahan ei varainsiirtoveroa maksa, mistä seurauksena vero ei kapitalisoidu hintoihin ainakaan täysmääräisenä.
Ensinnäkin, millä perusteella olet noin varma, että sijoitusasunnon omistaja ei saa nyhdettyä vuokralaiseltaan kahden prosentin ylihintaa? Jo lähtökohtaisesti tuollaisessa tilanteessa vuokralaisen täytyy olla aloitteentekijä, joten on neuvottelussa altavastaajana. Lisäksi hinnankorotusvaraa tulee kiinteistövälittäjän puuttumisesta, muuttokustannuksista (henkisistä ja taloudellisista)ja yleisestä epävarmuudesta, mikä uuden asunnon ostoon liittyy.
Toiseksi, onko tämä todella niin yleistä, että tästä aiheutuvat hyvinvointitappiot ylittävät kolmen prosentin korotuksen kotitalouksien tuloveroihin aiheuttamat hyvinvointitappiot?
Pahoittelut jos tongin liian henkilökohtaisia asioita, mutta minua vähän kiinnostaa tämä ajatuksenjuoksu.
Vähän riippuen siitä minkälaiset nuo ensimmäiset asuntonne olivat, olivatko ne vuokralla vai omistuksessa, minkälaisen asunnon ostitte, ja miten asuntojen hinnat kehittyivät, tuolla lykkäämisellä olette voineet tehdä joko voittoa tai tappiota. Oletko arvioinut kuinka suuri tämä voitto/tappio oli, ja eikö se(n odotusarvo) ollut mitenkään mukana päätöksenteossa? Entä olisitteko tehneet kaupat itse vai kiinteistönvälittäjän avulla, ja tähän sama kysymys, eikö nämä kustannukset olleet keskusteluissa ollenkaan mukana?
Osmo: mikä olisi vuokranantajaan insentiivi suostua moiseen järjestelyyn? Jos hyvä insentiivi löytyy, niin eikötällä voisi kiertää varainsiirtoveroa myymällä esim. aluksi sovittajan määräaikaisen vuokrasopimuksen kautta?
Työttömistäkin 70 % asuu viidessä kasvukeskuksessa tai niiden lähialueilla
Ei työpaikkojen täyttyminen ola tarjonnasta kiinni
Tuskinpa ne Kainuun 5000 työtöntä sisältävät mitään mitä ei Uudenmaan 100000 työttömästä löydy
Tuskinpa pääkaupunkiseudulta löytyy töitä kaivosmiehille tai kaivosmiehille.
Jotain hakkaraista tuskin kukaan haluaa palkata puhelinmyyjäksi
Lääkäreille ja sairaanhoitajille löytyisi, mutta se vain siirtäisi kurjuutta Kainuuseen
Esimerkiksi tarjottujen töiden luonnetta ei ole haluttu avata
Suurimpia ongelmia paikkojen täyttämisessä on huijarifirmojen avoinna olevat palkat. Meille on muodostunut laaja huijarifirmojen joukko , joka jättää palkat ja sotut maksamatta.
Hallitus taas kisritää työntekijän painostusta ja niinpä kieltäytyminen huijarifirman työstä johtaa karensiissn, samoin irtisanoutuminen tällaisen firman palveluksesta
Osmon paljon mainostama “työntekijä voi aina lähteä ” ei tapahdu ilman yhteiskunnan rangaistusta
Kyllä tässä kävi niin, että tcrownilta loppui usko tieteeseen heti, kun oma mutu tuntui mukavammalta.
?
Ok, mietitään.
Ensimmäinen mietintä: Äkkiä mietittynä löydän itseltäni kymmenen vuoden ajanjakson, jossa olen asunut neljässä omistusasunnossa. Varainsiirtovero ei ollut yhdessäkään muuttopäätöksessä minkäänlainen päätöstekijä. Ei käynyt mielessäkään että se olisi vaikuttanut muuttohalukkuuteen.
Toinen mietintä: Yritetään nyt tutkia tapausta, jossa varainsiirtoverolla on mahdollisimman suuri paino. Esimerkkikotitaloutemme siis tekee muutot harrastuksekseen ja ilokseen polkupyörällä, samoin pitää viihdyttävänä ja riskittömänä harrastuksena sekä vanhan kiinteistön myyntiä että uuden ostoa, joten ei käytä kiinteostönvälittäjää eikä laske käytetylle ajalle mitään kustannusta. Uusissa kodeissa ei ole koskaan remontointitarvetta eikä tarvetta uudelle sisustukselle. Tämä tyypillinen kotitaloutemme edellisten lisäksi muuttaa neljännesmiljoonan kiinteistöstä toiseen kahden vuoden välein. Eli ainoa kitkatekijä asunnon vaihdossa on varainsiirtovero, kun vielä oletetaan velkojen korot ja asuntojen hintakehityskin nollaksi. Mitä tapahtuu?
Ensin kotitaloutemme ottaa 250 000 velkaa vaikkapa 25 vuoden takaisinmaksuajalla, eli lyhentää velkaa 10 000 euroa per vuosi.
Kahden vuoden kuluttua asunto myydään, velkojen maksun jälkeen kädessä on 20 000 euroa ja aletaan etsimään uutta asuntoa. Ja nyt sitten tälle kotitaloudellemme on mahdotonta ostaa uusi 250 000 euron asunto koska varainsiirtovero? Ei tuo vain tee mitään suhteellisuudentajuista järkeä. Ei tuo kotitalous sitten kyllä mitenkään voi muuttaa “isompaankaan” 260 000 euron asuntoon.
Jos tämä kotitaloutemme kuitenkin päättää kymmenvuotisrumban vetää loppuun asti, niin tilanne on se, että kymmenen vuoden kohdalla varainsiirtoverollisessa maailmassa velkaa on 200 000 euroa, kun ilman varainsiirtoveroa velkaa olisi vain 150 000 euroa. Toki ero on merkittävä, mutta jos sillä nyt on vaikka vältetty yhden uudehkon paremman auton ylläpito, niin aika nopeasti se on ollut kannattavaa. Enkä kyllä mitenkään pysty pitämään tätä kotitaloutta tyypillisenä esimerkkinä.
Kolmas pohdiskelu: Jos on viimeisen neljännesvuosisadan aikana asunut pääkaupunkiseudulla kymmenen vuotta vuokralla varainsiirtoveroja vältelläkseen, on aivan varmasti tehnyt massiviset tappiot asuntojen hintakehityksen seurauksena. Muuhun maahan en osaa ottaa kantaa.
En tiedä sanotaanko sitä olkiukoksi, kun yritän rakentaa jotakin koherenttia mallia, missä samanaikaisesti olisi jotakin järkeä ja osoittaisi varainsiirtoveron aiheuttavan kerkittäviä hyvinvointitappioita. Ja epäonnistun surkeasti. Mikä taas olikaan se suuri yhteiskunnallinen ongelma, joka syntyy siitä, että joku ei suostu muuttamaan leppävaarasta espoon keskukseen tai toisinpäin?
Jotenkin tästä keskustelusta tulee vahva deja-vu yritysten perintöverokeskusteluun. Monille tuntuu olevan täysin itsestäänselvää, että perintövero aiheuttaa sietämättömiä ongelmia pk-yritysten sukupolvenvaihdoksille, ja asuntojen varainsiirtovero aiheuttaa sietämättömiä hyvinvointitappioita. Jonkunlaisen yksinkertaisen jollain tavalla edustavan numeroihin perustuvan esimerkin, jota voisi analysoida kvantitatiivisesti, pyytäminen aiheuttaa kuitenkin kummassakin jostain syystä lähes vihamielisen pilkallisen reaktion. Luonnollisesti ilman minkäänlaista läpi laskettua esimerkkiä oletuksineen, joka nämä ongelmat osoittaisi.
http://www.tttlehti.fi/siivousalan-ongelmien-kimppuun-tehovalvonnalla/
Kyllä nämä kaikki oli päätöksenteossa mukana, kuin myös kaikkea muutakin kuten väliasunnon sijainti jostain halvemmalta alueelta, siirtyminen vielä ahtaammin vain toiseen asuntoon, väliajaksi vuokralle isompaan jne.
Näin jälkiviisaana olisi varmasti voinut tehdä kaikkea paremmin, mutta sen hetken asuntojen hintakehitysnäkymät oli Tampereella korkeintaan nollakasvu, eli siitä väliasunnosta olisi todennäköisesti saanut suunnilleen sen saman millä sen osti.
Mitä tulee kiinteistövälittäjään, olisimme todennäköisesti sellaista käyttäneet, siltä kun saa muutakin kuin pelkän laskun.
Sympaattista kyllä, mutta miksi joku rupeisi myymään kämppäänsä jos tavoitteena on saada jatkuva vuokratulo?
Mitä ajatuksia herättäisi taidelainaamojen suosima vuokramalli, jossa tekeleen saa omakseen kun arvon verran kuukausivuoksia on maksettu. Monet jotka myöhemmässä elämässään saavat lainaa ja ostavat oman, kokeilevat erilaisia asuntoja ja ihmissuhteita alkuun lyhytjaksoisemmin.
Ensimmäisenä poistaisin kahden vuoden (verottomuuden) myyntirajoitteen; tämä luo hyvin hassuja tilanteita joissa odotellaan ihan suotta. Miksi uudiskohteiden gryndaajille annetaan veroetu, eikä varainsiirtoveroa makseta ensimerkinnöistä?
Myyntihinta voi olla normaalia markkina-arvoa korkeampi jos vuokralainen kerran on niin rakastunut asuntoonsa.
Kaupan jälkeen kun ostaa normaalilla hinnalla uuden sijoitusasunnon jää erotus voitoksi.
Jos varainsiirtovero ei vaikuta mihinkään, niin ei voi kyllä muuttovaivakaan vaikuttaa, se kun on pienempi kuin varainsiirtovero (ja sitäpaitsi yhtä suuri kuin vuokra-asujalla) Eikö kiinteistövälityspalkkiokaan, kun se on kiinteistöissä ihan samaa kertaluokkaa (ja kiinteistön voi myydä itse).
Omistusasujan pitäisi siis olla yhtä innokkaita muuttamaan kuin vuokralla-asujen.
Näin ei kuitenkaan ole. Miksei?
“Vaikka vero on omakotitaloissa (kiinteistö) korkeampi kuin asunto-osakkeissa, se syrjii erityisesti kaupunkien kerrostaloasunnoissa asuvia, koska nämä muuttavat huomattavan tiheästi omakotiasuiin verrattuna.”
Ei ole sitten käynyt mielessä että omakotitaloasujat muuttavat harvemmin osaltaan siksi että varainsiirtovero on kovempi?
Aikaisemmin kerrostaloasujat saivat myös huojennusta kun yhtiölainan osuus ei ollut varainsiirtoveron piirissä, mutta nyt tuo on sentään korjattu.
En ole koskaan harkinnut muuttavani pk-seudulle, koska se on mielestäni järjetöntä. Lisäksi viimeisen 10v aikana olen koko ajan muuttanut kauemmaksi kaupungin keskustasta, aina muutaman km kerrallaan.
Joten arvelenpa, näin omiin kokemuksiini nojautuen, ettei muuttovoitto suuntautu Suomessa pk-seudulle, vaan nimenomaisesti kasvukeskusten ydinkeskustasta ulospäin ja maantieteellisesti etelästä pohjoiseen. Eli väki Suomessa tulee tulevaisuudessa varmastikin pakkautumaan syvimmille kepun kannatusalueille.
😉
Syltty, mutun lisäksi voisi katsoa tilastoja
Vuokralaisen etsimisestä tulee kuluja ja usein vuokrattomia kuukausia. Kaiken lisäksi luotettavan, hyvän vuokralaisen löytäminen on aika lottoa. Järkevän sijoitusasunnon löytäminen on työlästä ja sisältää monia sudenkuoppia. Mikä on normaali hinta?
Tähäj on lisättävä myöä se, että vuokranantajalle tulee yleensä myyntivoiton veroa. Sen lisäksi uudne hankkimisesta on oma vaivansa ja haluaa usein pysyä mukana asuntoyhtiön osakkaana .Näissä kiineistöasioissa kun 25 vuotta on pelkka kvartaali.
Täsä asiasta olisi hyödyllisempää keksutella, jos joku vaivatuisi kertomaan (asuntojen) varaisnsiirtoveron fiskaalisen merkityksen.
Tuota ensiasunnon varaisniirotveroa voiis ehkä jollain tavalla modifioida. Se nyt suosii varakkaampien perheiden penskoja, kutia omia lapsiani.
Hyvä vuokralainenhan on jo menetetty tässä tilanteessa, jossa hän on ostamassa asuntoa. Näitä kuluja ja vaivoja et siis vältä.
Normaali hinta on hinta jossa ei ole vuokralaisen omaan asuntoonsa tunteman rakkauden lisää.
Kaikesta saa vaikeaa jos sitä niin haluaa ajatella. Sinä et haluaisi tehdä tälläista kauppaa, joku muu saattaisi.
Ensi vuoden valtion talousarvioesityksessä on varainsiirtoveron kokonaistuotoksi arvioitu 788 miljoonaa euroa. Ensiasunnon verovapauden merkitykseksi on arvioitu 95 miljoonaa euroa.
Ei se vuokralla-asujakaan ole innokas muuttaj
Kun tarjolla on pätkäsoppareita tai nollatuntisoppareita provikkapalkallaniin ei kukaan järkevä ota riskiä ja lähde olemattoman tulon perässä.
Yrittäjää pidetään tyhmänä jos ottaa tällaisen riskin, palkansaajaa laiskana ja työnvälttelijänä
Pointtini oli se, että esitit entisestä asunnosta saadun ylihinnan ja uuden asunnon normihinnan erotuksen olevan voittoa. Eihän se näin ole vaikka unohdettaisiin varainsiirtovero ja uuden vuokralaisen etsinnän kulut ja vaiva.
Myyntivoittoveron lisäksi uuden sijoitusasunnon etsimisestä aiheutuu kuluja, vaivaa ja tuottamattomia kuukausia. Lisäksi asunnon hankkimisessa on aina riskinsä tuntemattomien tekijöiden (piilevät viat, hankalat naapurit…) vuoksi.
Ainakin täällä Helsingissä on sen verran vaikea löytää vuokratuotoltaan järkeviä sijoitusasuntoja, että saadun ylihinnan pitäisi olla melkoinen, jotta luopuisin jostakin sijoitusasunnostani ostaakseni saaduilla rahoilla toisen.
Olen siis tästä hinta-ajattelusta eri mieltä. Asumisen “arvo” tai “hinta” miten sen haluaakaan ajatella on korkeampi silloin kun asuja on joku muu kuin asunnon omistaja. Silloin kun asuja ja omistaja ovat yhtä on “arvo/hinta” täsmälleen sama kuin kaiken aikaa realisoituvat kustannukset, pääomakustannukset mukaanlukien. Silloin kun ne ovat eri on “arvo/hinta” Jouko Ollilan kuvaamia, sanotaan niitä vaikka transaktiokustannuksiksi, vaivannäöksi tai riskiksi yksinkertaisemmin, korkeampi.
Tämä tarkoittaisi sitä, että vuokranantajan tulisi luopua asunnosta “halvemmalla”. Euromäärä on em. vaivannäön johdannainen. Ei varmasti näy yksittäisissä kaupoissa mutta tulisi näkyä kun tarkastellaan satatuhatta kauppaa.
Väitän siis, A ja B ostavat kumpikin kodin hinnalla X. He päättävät vuokrata ne päittäin toisilleen. Väitän, että vuokran tasoksi muodostuu ikäänkuin hinta olisi ollut X+Y. Y riippuu vahvasti yhteiskunnan tilasta (kun tarkastellaan satatuhatta tapausta ja A ja B henkilökohtaiset ominaisuudet liudentuvat pois). Mitä sivistyneempi ja vakaampi yhteiskunta sitä pienempi Y ja sitä pienempi siitä maksettava vero voisi olla. En ota kantaa Suomen tilanteeseen. Ilmeisesti sopiva koska asumisesta hiukan naristaan mutta yhteiskunta ei ole kaaoksen partaalla. Hyvä! Lopulta päätyvät myymään toisillee päittäin. Väitän että hinnan tulisi palautua X. Kun poissuljetaan kaikki muut tekijät jotka ovat yhteismitallisia kummallekin. Vakuutukset ja huoltokulut, kiinteistöverot, pääomakustannukset yms. (taas poissuljetaan yksittäiset paremmin/huonommin sopimuksin toimivat kun tarkastellaan lukemattomia tapauksia).
Tästä taas eri mieltä. Tai näitä on vähän vaikea muotoilla täsmällisiksi ajatuksiksi koska pitäisi tarkastella asuntosijoittajan koko urakaarta ja kaiken aikaa mahdollisia vaihtoehtoisia sijoituskohteita. Mutta olen siis sitä mieltä että tosiaikaisen vuokran tulee kattaa tuo vaivannäkö. Jos asuntosijoittaja päättää luopua sijoitusasunnosta kohteestaan mieltämän hinnan ja arvon tulisi vastaavasti pienentyä. Ja kaikki vaivannäkö rasittaa vasta asuntosijoittamisen jatkuessa. Voihan asuntosijoittaja ryhtyäkin osakesijoittajaksi. Tuohan olisi muuten ilmainen lounas. Varmasti onnistuu yksittäisissä tapauksissa mutta ei pitäisi onnistua kun tarkastellaan lukuisia tapauksia.
Tässä varainsiirtoverokeskustelussa oudoksuttaa varainsiirtoveron lukitusvaikutuksen korostuminen ja luovutusvoittoverotuksen lukitusvaikutuksen vaimea pohdinta. Esim. kokoomuksen raportissa heitetään kevyesti, että luovutusvoittoverovapaus pois. Tuntuu vaikealta uskoa, etteikö siitä tulisi paljon varainsiirtoveroa pahempi asuntokaupan hyydyke.
Varmaan asunnon vuokralaiselle myyminenkin usein estyy varainsiirtoverosta riippumatta, kun vuokranantaja joutuisi maksamaan koko omistusajan arvonnoususta (usein paljolti inflaatiosta) luovutusvoittoveron. Vähintään asunto-osakkeen ostohinnan jaksottamista vuokratulosta vähennettäväksi pitäisi jotenkin ratkoa.
Josta voidaan päätellä, että katteet ovat AY-liikkeellä kohdallaan. On täysin käsittämätöntä, että tuollaisen markkinahäiriön annetaan jatkua. Kuluttajan kannalta toimivat markkinat tuovat lopulta edullisimman vaihtoehdon. Suomessa sen sijaan pyritään asumisessa juuri päinvastaiseen. Kuluttaja lopulta maksaa AY-liikkeenkin rahasammon.
No, voihan ajatella että vuokralla asuvan oikeus asua asunnossa heikentyy jos omistaja voi myydä helpommin asunnon alta pois. Ostaja voi olla kuka tahansa, ei välttämättä itse vuokralainen.
Asumisen verotuksessa on historiassa ollut monta konstia käytössä. Näistä nykyään hilpeiltä tuntuvia löytyy netistä:
http://www.helsinki.fi/oikeustiede/tutkimus_ja_julkaisut/julkaisut/forum_iuris/sahkoiset_julkaisut/Linnakangas_Historiallinen_verokirja.pdf
Tässä poimintoja:Englannissa oli savupiippuvero ja ikkunavero. Kierrettiin pistämällä piippu umpeen. Ruotsi-Suomessa ikkuna- ja ovivero. Kierrettiin rakentamalla salaovia.
Itävälta ja Irlanti: kattovero pinta-alan mukaan. Aiheutti kattojen purkamista, jolloin talo tuhotui sen seurauksena.
Tapettivero kuviollisesta tapetista. Kierrettiin hankkimalla tyhjää paperia ja tekemällä itse kuviot.
Muistan kun tuli ns. katumaksu. Perusteluna kiinteistön kohdalla olevan katuosuuden kunnossapitokulut. Eipä muuttunut kunnossapito mihinkään. Edelleen kiinteistö hoitaa jalkakäytävän .
Vaikka 2% ei kuulosta paljolta, on sen pakko olla päätöstekijä ainakin joissain asunnonostopäätöksissä. Jos se ei kirjaimellisesti olisi sitä ikinä, voisi myyjä korottaa hintaa 2% ja sitten uudestaan 2% jne. Lienee selvää joku näistä 2%:n korotuksista estää joitain ostopäätöksiä, koska muutenhan myyntihinnan voisi korottaa 2% askelmissa mielivaltaisen korkealla ja silti samat ostajat ostaisivat asunnot.
Varainsiirtovero ei ole mikään suuri ongelma.
Nyt ihmiset muuttavat enemmän kuin koko Suomen historian aikana ja muuttoliike on viiteen keskittymään eli se mihin pyritään .Liki 300000 ihmistä muuttaa vuoden aikana
Ongelma on asuntojen puute näillä keskittymisalueilla. Eikä porvarihallituksella ole mitään aikomusta ratkaista ongelmaa, sillä asuminen on hyvää businessta , mikis pilata business lisäämällä rakentamista niin, että hintojen nousu pysähtyy ?
Suurin ja todellisin kannustinloukku on ulosotto. Sen ehdot ja perintäyhtiöiden ylilaskutus takaavat, että pidempään ulosotossa olleen ei kannata enää koskaan tehdä töitä
Kun meillä on n 550000 ihmistä ulosotossa vuodessa niin pysyvästi syrjäytettyjä on varmaan satoja tuhansia
http://www.taloussanomat.fi/oma-raha/2016/02/18/suomi-nyt-yli-puoli-miljoonaa-velallista-ulosotossa/20161920/139
Luulisi, että ‘vuokraveron’ poistaminen ei (lyhyellä aikavälillä) lasksi vuokria vaan koituisi vain vuokranantajien hyödyksi, näin ainakin asuntopulan vaivaamilla alueilla. (Pidemmällä aikavälillä varmaankin tarjonta lisääntyisi (jos rakentaminen tästä lisääntyisi, mutta miten lienee, jos pullonkaulat ovat kaavoituksessa tms.) ja vuokrat voisivat laskea tai ainakin nousupaineet pienentyä.)
Taloustieteilijät ovat yksimielisiä, että varainsiirtovero ja yleensä muutkin transaktioverot pitäisi poistaa ja korvata vaikka kiinteistöverolla. Ette te blogijankkaajat voi tosiasioita muuttaa.
“Joka ei hyväksy tätä, että vuokraveron maksaa vuokralainen eikä vuokranantaja, voi miettiä, miksi hän kuitenkin on sitä mieltä, että arvonlisäveron maksaa asiakas eikä kauppias.”
Varsinaisestihan kysymys ei ole joko-tai. Sekä ostaja että myyjä maksavat osan verosta, olipa kyseessä mikä tahansa kaupankäyntivero. Hintajoustot määräävät, kuinka suuren osuuden kumpikin osapuoli maksaa. Joustamattomampi osapuoli joutuu maksamaan enemmän. Vuokramarkkinoilla taitaa toki vuokralaiselle langeta suurempi osuus, joskin tiedän hyvin vähän vuokramarkkinoiden hintajoustoista.
Minä en ainakaan yllättyisi, jos noin olisi.
3% pienempi tuloverohan ei olisi kovinkaan iso ero. Kysehän ei olisi 3%-yks. pienempi vero vaan ainoastaan 3% pienempi. Eli siis, jos veroprosenttisi olisi vaikka 33%, niin se pienenisi 32%:een, koska 3% 33%:sta on noin 1%-yks.
Jos et silti ole vakuuttunut, voihan tuloveron sijaan ajatella varainsiirtoveroa vaihtoehtona kiinteistöverolle. Molemmat verottavat taloja, mutta toinen verottaa ankarammin taloja, jotka vaihtavat omistajaa useammin. Mitä järkeä siinä on?
Nostaisin esille aineettoman hyvän, jonka omistusasuminen tuo mukanaan: omistusasuja kiinnittyy varsin tiukoin sitein yhteiskuntaan. Erityisesti omakotiasuja käyttää talonsa ja puutarhansa kunnossapitoon suhteettomasti omaa aikaansa ja oppii rakastamaan maata, johon hän on vuodattanut hikeään. Taloudellisesti tässä ei välttämättä ole mitään järkeä, mutta ihminen ei ole rationaalinen olento.
Kerrostaloasukaskin sitoutuu ihan eri tavalla omaan asuntoonsa kuin vuokralainen. Seurauksena on se, että kansalaiset ovat valmiita suurempiin uhrauksiin oman maansa ja yhteisönsä hyväksi kriisitilanteessa kuin mitään omistamattomat. Samoin he ovat vuokralla asujia parempi tuki lailliselle yhteiskuntajärjestykselle. Tämä on suurehko yhteiskunnallinen hyöty.
Vaikka on varmasti totta, että mahdollisimman liikkuvainen, mitään kotiseuturakkautta tuntematon proletariaatti olisi kansantaloudellisesti katsoen kaikkein tehokkainta työvoimaa, eikö ole itsessään arvokasta, että ihmisillä on mahdollisuus kiintyä kotiinsa ja tuntea sen omistamiseen liittyvää turvallisuudentunnetta?
Toki. Tuo oli vähän huonoa retoriikkaa, myönnän. Mutta kun mietin, onko minulla varaa ostaa joku asunto vai ei, niin transaktiokulu, joka mahtuu tyypillisen tinkivaran aiheuttaman kohinan sisään, ei voi kovin merkittävässä päätöksenteon roolissa olla.
(Ehkä on muutenkin syytä korostaa, että on selvää, että varainsiirtovero on haitallinen vero, kuten lähes kaikki muutkin verot. Kysymys on siitä, kuinka haitallinen vero se on muihin veroihin verrattuna, ja minun on äärimmäisen vaikea uskoa, että tuon haitat olisivat edes lähellä kolmen prosentin muutosta kotitalouksien maksamissa tuloveroissa ‚varainsiirtovero on vajaa miljardi ja tuloverot vajaa 30 miljardia. Tarkemmat luvut valtion budjetista)
Epäilisin, että Syltty viittasi siihen, että minun neljä omistusasuntoa kymmenessä vuodessa ei ole tilastollisesti kovin harhaton otos. Mikä sinänsä on vähän hassua, että kommenttini oli vastaus Syltyn kommenttiin, jossa hän kertoi muuttaneensa kymmenen vuoden aikana viisi kertaa, joka olisi ollut omistusasujalle mahdotonta, koska varainsiirtovero. Joka siis ilmeisesti sitten on tulkittava Syltyn mielestä harhattomaksi otokseksi.
Vakavammin, en odota, että Syltty tekisi arviota kuinka paljon teki tappiota asuntojen hintakehityksen vuoksi kun vältteli varainsiirtoveroa kymmenen vuotta asuen vuokralla, joten suuruusluokkia hahmotellakseni katson viimeisen kymmenen vuoden neliöhintatilastoja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta[1]. 2006 Q2: 1430 EUR, 2016 Q2 1853 EUR. Eli asuntojen hinnat ovat nousseet 30%. Vaikka Syltty olisi muuttanut joka kerta kiinteistöstä toiseen, on asuntojen arvon noususta aiheutunut tappio selvästi varainsiirtoveroja suurempi. Enkä ottanut vielä edes huomioon sitä, että Syltty joutui maksamaan 10 vuotta korvausta vuokranantajan pääomasta.
Itse pitäisin väitettä, että Syltyllä ei ollut mahdollisuuksia maksaa varainsiirtoveroa näiden lukujen valossa vähän omituisena. Sen sijaan tämä kelpaa kyllä malliesimerkiksi heti aluksi mainitsemaani tyypilliseen ilmiöön, jossa suomalainen maksaa mielellään satasen säästääkseen euron veroissa. Toki on myös mahdollista, että Syltyn asuinmuodon päätöksiin vaikutti jokin muukin asia kun varainsiirtovero, minun kokemuksieni mukaan kun omistusasunnon vaihtamisessa on muitakin kitkatekijöitä.
[1] http://www.asuntojenhinnat.fi/myytyjen-asuntojen-tilastot
tcrown,
Päättelyssäsi on se vika, että tuossa mallissa asuntojen hinnat nousevat kaikkialla ja ikuisesti. Suurimmassa osassa Suomea asuntojen hinnat laskevat.
Ei, vaan kommentin kärki oli perustelusi, ettei varainsiirtovero vaikuttanut sinulla ollenkaan ostopäätökseen.
Ihan samalla tavalla pk-seudun vetovoima ei ole vaikuttanut tippaakaan minun muuttopäätöksiini, pikemminkin täysin päinvastoin, koska työni tulee minun mukana sinne minne minä menen, korkeat asuntojen hinnat työntävät minua **pois** pk-seudulta. Yleistä tietoa on, että Suomessa muuttoliike kulkee täysin päinvastaiseen suuntaan.
Esimerkkini tarkoitus oli osoittaa, ettei tällaisessa asiassa voi vetää yleistettäviä johtopäätöksiä omasta käyttäytymisestä. Sinun “ei vaikutusta” kokemustasi kohden minulla on täysin vastakkainen oma kokemus (“vaikuttaa niin paljon, ettei kannata”).
“teki tappiota asuntojen hintakehityksen vuoksi ”
Luitko ollenkaan, että muutin väärään suuntaan, en pks? Esimerkiksi Oulussa hinnat ovat laskeneet vuodesta 2010. On hyvin vaikeata tehdä voittoa asumisellaan, jos joka toinen vuosi joutuu maksamaan 5 000–10 000 e valtiolle “muuttoveroa”.
http://www.stat.fi/til/ashi/2016/06/ashi_2016_06_2016-07–28_tau_001_fi.html
http://www.stat.fi/til/ashi/2016/06/ashi_2016_06_2016-07–28_tie_001_fi.html
PS. Ostopäätös nykyisestä asunnostani syntyi, kun myyjät tiputtivat hintapyyntöään 20 000 eurolla ja teimme siitä tarjouksen. Sitä aikaisemmin myyntihinta oli yksinkertaisesti liian kallis meille. Varainsiirtovero tästä asunnosta oli noin 10 000e. Ilman varainsiirtoveroa olisimme tarjonneet muutama kk aikaisemmin varmaan sen 10 000 e enemmän ja toivoneet, että myyjät tarttuvat tähän tarjoukseen.
PPS. taloustieteilijät ovat yhtenä miehenä sitä mieltä, että varainsiirtovero on yksi typerimmistä mahdollisista veroista.
Kyllä tuo on huomioitu. Pankit tekevät sitä kaiken aikaa. Vieraan pääoman ehdot ovat (tarkasteltaessa miljoona tapausta) huomattavasti edullisempia kun on omistaja-asuja.
Kun koti muuttuu omistaja-asujasta vieras-asujaksi sen arvo laskee (kun tarkastellaan taas miljoona tapausta). Vastineeksi tästä kaikkien jo aiemmin toteutuneiden ylläpitokulujen ja velvoitteiden päälle tulee alkaa laskea kassavirtaa. Sitä sanotaan vuokraksi. Tai vuokran osuudeksi joka on aitoa, verotettavaa tuottoa. Muutoin koti menee nopeasti vielä yhdeksi kiinteistönvälittäjien myydään-listoille.
Minun taas ei ole ollenkaan vaikea uskoa sitä. Päin vastoin, veikkaisin varainsiirtoverojen haittojen olevan suuremmat.
Tuollainen 3%:n muutos tuloveroonhan olisi hyvin pieni. Minulle se olisi 300 €:n ja 400 €:n välimaastossa per vuosi.
Tietenkin tässä on kyseessä minun mutuni vs. sinun mutusi, mutta kannattaa toki ottaa huomioon se, että varainsiirtovero ei ole suosittu taloustieteilijöiden keskuudessa.
Ja tietenkään ei ole pakko verrata varainsiirtoveroa juuri 3%:n muutokseen tuloveroissa vaan sen sijaan voisi verrata sitä esim vähän alle 50%:n muutokseen kiinteistöverossa. Kumman niistä luulet aiheuttavan pienemmät hyvinvointitappiot?
No, huonoimmillaan (ei minkäänlaisia kerroinvaikutuksia kulutuksesta eikä verokiilan pienentymisestä aiheutuvia vaikutuksia), tuloveron pienentäminen jättää kotitalouksille tässä tapauksessa vajaan miljardin lisätulot käytettäväksi.
Parhaimmillaan (Varainsiirtovero ei jostain minulle tuntemattomasta syystä kapitalisoidu asuntojen hintaan lainkaan) varainsiirtoveron poiston seurauksena kotitaloudet ottavat vajaan miljardin vähemmän asuntolainaa. (plus se kourallinen kotitalouksia, joka muuttaa tämän vuoksi parempaan asuntoon.)
Maalaisjärjellä ensimmäinen lisää kulutuskysyntää (minun mielestäni taloutemme tämän hetken pääasiallien ongelma) selvästi enemmän kuin jälkimmäinen. Ehkä joku taloustieteilijä osaa selittää miksi näin ei ole.
Toki on. Verokiila on selvästi haitallisin verotuksen tuotos tällä hetkellä.
Tämä nyt on aika helppo. Kiinteistöveron alentaminen aiheuttaa hyvinvointitappioita, joten jos noista kahdesta pitää valita, kannattaa verottaa kiinteistöverolla. Mutta kuten yllä totesin, vertailu pitää tehdä haitallisimpaan, ei parhaaseen veroon.
Luin. Sen vuoksi käytin pääkaupunkiseudun ulkopuolisia tilastoja, kun minulla ei tarkempaakaan tietoa sinun muuttamisestasi ollut. Keskimäärin pääkaupunkiseudun ulkopuolella viimeisen kymmenen vuoden aikana hinnat ovat nousseet sen 30%. Se, että siirtyy ajan myötä itse halvemmille alueille ei poista sitä tappiota mikä syntyy vuokrallaoloon verrattuna.
Toki, jos asuntojen hinnat kehittyvät negatiivisesti sillä alueella missä asuu, omistusasuminen voi monestakin syystä olla kalliimpaa kuin vuokra-asuminen. Ja suoraan sanottuna, jos minulla olisi tarve vaihtaa neljännesmiljoonan kiinteistöstä toiseen viisi kertaa kymmenessä vuodessa tyypillisellä suomalaisessa muuttotappioalueella, en kyllä oikein osaisi pitää tuossakaan tapauksessa varainsiirtoveroa merkittävimpänä taloudellisena murheena.
Jos haluaa selvittää, jarruttaako varainsiirtovero muuttamiksta — siis aiheuttaako se lukitsemista paikalleen — kannattaa verrata keskenään sitä, kuinka usien samalla paikkakunnalla vuokra-asunnoissa asuvat muuttavat ja kuinka usein omistusasunnoissa asuvat muuttavat. Toki tyulee tehdä ikävakiointi ja poistaa molemmista joukoista hinta- tai vuokrasäännöstelyasunnot, (Hitas ja ARA) jotka aiheuttavat lukitusvaikutusta taas ihan muusta syystä.
Olettaisin varainsiirtoveron kapitalisoituvan osittain hintaan, eli veron todellinen taakka on luullakseni osittain ostajalla ja osittain myyjällä.
En toisaalta usko myöskään väitettä, että varainsiirtoveron poistosta menisi vähänkään pidemmällä aikavälillä suurempi osa säästöön (vähemmän asuntolainaa) ja tuloveron alennuksesta. Voihan pienemmän lainan myötä sitten vaikka lyhentää lainaa pienemmissä erissä. Oletettavasti laina-aika ei tästä lyhenisi.
En myöskään usko, että pienempien asuntolainojen tapaus olisi huonompi. Miksi tarvittaisiin nimenomaan kulutuskysyntää? Onko investointikysyntä jotenkin huonompaa kysyntää?
Verotuksen rakenne on myöskin vähän pidemmän aikavälin kysymys, eikä sitä pitäisi ajatella lyhyemmän ajan kysyntä-/suhdannepoliiikan kautta.
Lisäisin vielä, että tuo parhaimmillaan-skenaariosi on aika mieto. Parhaimmillaan varainsiirtoveron poiston seurauksena ihmiset muuttavat herkemmin työn perässä muualle ja työttömyys vähenee.
Vertailun voi tehdä parhaaseen veroon, koska sen korottamisella voi rahoittaa varainsiirtoveron poiston. Poistoa ei tarvitse rahoittaa haitallisimmalla verolla. Mielestäni haitallisin vero sitäpaitsi on varainsiirtovero itse!
Oli miten ooli, todellinen taakka on asunnon vaihtajalla.
Kysyn, kun en tiedä:
Omistusasuja joutuu säästämään asuntoaan varten osan asunnon hinnasta ennen kuin saa edes lainaa. Lainasta maksetaan korkoja. Omistusasuja joutuu maksamaan putkiremontit, julkisivuremontit ja suuren määrän muita taloyhtiön remontteja. Nämä kustannukset ovat alkuun paljon suuremmat kuin vuokralla asuminen. Entäpä, jos vaitoehtona on, että asuu vuokralla ja sijoittaa nämä säästyneet kustannukset vaikkapa osakkeisiin? Eli onko onko omistusasuminen parempi sijoituskohde kuin osakesijoittaminen tai jokin muu vaihtoehtoinen sijoittamisen muoto?
Aina silloin tällöin on mediassa kerrottu sijoittajista, jotka itse asuvat vuokralla, mutta omistavat vuokra-asuntoja. Ovat usein vieläpä hankkineet ne ainakin osittain lainarahalla. Onko tämä järjenvastaista toimintaa?
Jos verotus olisi neutraalia, olisi yhtä järkeää säästää osakkeisiin kuin asuntoon. Kun ei ole, kannattaa säästää asuntoon.
1) En ole varma, ovatjoi talosutieteilijät yksimielsiä täst’ asiasta.
2) Vaikka jokin asiantuntijaryhmä olisikn yksimielinen. se ei välttämätä tee heidän mileipiteestään oikeaa.
Ei kai sijoituksen tuotto ole kiinni pelkästään verotuksesta? Voisin kuvitella, että olisi kannattavampaa harkita omistusasumisen sijaan vaihtoehtoisia sijoituskohteita ainakin alueilla, missä (tai aikana, jolloin) asuntojen hinnat ovat laskemassa.
Ei välttämättä, mutta asiantuntijat ovat todennäköisemmin oikeassa kuin maallikot.
Ei ole, varainsiirtovero hillitsee tehokkaasti ihmisten muuttohaluja uuden elämäntilnateen kannalta sopivampaan kämppään ja siten kaventaa tarjontaa. Siis viisikymmpiset, joiden mukulat ovat jo lähteneet maailmalle eivät pane turhan suureksi jäänyttä omakotitaloaan niin herkästi kiertoon.
En ole ihan vakuuttunut näistä väitteistä. Ainakin viime vuosina on ollut usein järkevämpää sijoittaa osakkeisiin kuin suoraan asuntoon. Vuokra-asuntoja omistetaan Suomessa kasvavassa määrin jonkun muun sijoitusinstrumentin kautta kuin suoraan (esim. osakemarkkinoiden tai rahastojen kautta), osin siksi, että siihen liittyy etuuksia suoraan omistamiseen nähden.
Varainsiirtoverokin on yksi niistä veroista, jonka isommat kiinteistönomistajat pystyvät kiertämään. Ei tarvitse kuin yhtiöittää kiinteistönomistus, ja luoda omistusketju, jonka ainakin jokin palanen on sellaisen yhtiön omistuksessa, joka on kirjattu sellaiseen maahan, jossa varainsiirtoveroa ei peritä. Kaupat voi sitten tehdä niillä osakkeilla alkuperäisten asuntoosakkeiden tai suorien kiinteistöomistusten sijaan, jolloin kaupoista tulee varainsiirtoverottomia. Luxemburgiinhan Suomessa moni näitä holding-yhtiöitä on perustellut. Samalla järjestelyllä pystyy välttämään myös ne jutussa mainitut 30 % verot, joita maksavat muutenkin lähinnä piensijoittajat. Suurista asunnonomistajista myös eläkesijoittajat ja kunnat on niistä veroista virallisestikin vapautettu, ja verosuunnittelulla pystyvät muutkin niitä veroja välttelemään, jos vain haluavat.
Suorassa vuokra-asunnon suorassa omistamisessakin on toki omat etunsa, kuten täysimittainen menojen vähennysoikeus (jota omistusasunnoissa ei ole) ja matkavähennysoikeudet vuokra-asuntoa katsomaan muutamia kertoja vuodessa (ostamalla vuokrakohteen tyypillisestä lomakohteestaan, saa oikeuden tehdä verovähennyksiä lomamatkakuluistaan, mitä oikeutta moni on hyödyntänytkin).
Merkittävin omistusasuntojen veroetu on myyntivoittoverottomuus, mikä muodostaa kuitenkin veroedun vain niissä paikoissa, joissa asuntojen arvot kasvavat. Niiden asuntojen kohdalla, joiden arvo laskee, kyseinen myyntivoiton verottomuus on jopa omistajalle haitallinen, koska muutoin tämä voisi tehdä verovähennykset myyntitappiosta.
Lukitsemisvaikutuksia on tutkittu monin tavoin, mutta noin sitä asiaa ei taida voida silti selvittää. Ikävakiointi ei vielä tee vertailujoukoista samanlaisia, vaan sinne jää valikoitumisilmiötä. Esim. Suomessa omistusasujat ovat keskimäärin huomattavasti kouluttautuneempia ja parempituloisia kuin vuokra-asujat. Vaikka tekisi ikävakioinnin, vertaisi käytännössä sitä, miten kouluttautuneemmat ja parempituloiset muuttavat verrattuna pienempituloisiin. Tarkastelua sotkisi myös se, että vuokra-asunnon tapauksessa muutolle voi olla syynä sekä se, että asukas haluaa muuttaa että se, että vuokranantaja määrää muuttamaan, kun taas omistusasuntojen kohdalla jälkimmäistä vaihtoehtoa ei samalla tavoin ole. Lisäksi tarkastelua sotkee se, että tuollainen vertailutapa ei kerro mitään siitä, mikä osuus juuri varainsiirtoverolla on käyttäytymiseen. Kaikissa maissa varainsiirtoveroa ei oile, mutta varainsiirtoverottomissakin maissa omistusasujat muuttavat vuokra-asujia vähemmän. Yksi vuokra-asuntojen vuokraamisen motiiveista osalla asuntojen vuokraajista on asumisen väliaikaisuus jollain paikalla. Lyhyttä asumista varten asuntoa ei yleensä kannata ostaa, on varainsiirtoveroja tai ei, koska ostoon ja myyntiin liittyy ilman varainsiirtoverojakin omistajalle monenlaisia riskejä ja vastuita, joista aiheutuu myös transaktiokustannuksia.
Varainsiirtoveron lukitsemisvaikutuksia on mahdollista tutkia, mutta esitetty tutkimustapa ei erittelisi varainsiirtoveron osuutta lukitsemisvaikutuksesta, vaan kertoisi jostain muusta kuin pelkän varainsiirtoveron ulkoisvaikutuksesta.
Hallituksia on vaihtuillut tuon blogin julkaisun jälkeen, mutta nyt varainsiirtovero sitten alenee, paitsi ensiasunnon ostajilla, joiden varainsiirtovapaus poistuu:
https://vm.fi/-/varainsiirtovero