Tekijä: Osmo Soininvaara

Hoitoalan työvoimapula johtuu palkoista

Päämin­is­teri Orpo perustelee sairaalaverkon karsin­taa sil­lä, ettei nyky­isi­in sairaaloi­hin riitä hoita­jia. Tämä sisältää ole­tuk­sen, että hoita­jat siir­tyvät jäl­jelle jäävi­in sairaaloi­hin, eli siis myyvät asun­ton­sa ja osta­vat uudet ja puolisokin löytää työ­paikan uudelta paikkakunnal­ta. Voi myös olla, että hoita­ja vai­h­taa alaa. Vaik­ka noin tapah­tu­isi, iloa kestäisi vain vuosi tai pari. Pääon­gel­maa se ei poistaisi. 

Kannattaako hoitajien muuttaa työn perässä?

Kos­ka muu­ton tulisi suun­tau­tua pääasi­as­sa muut­to­tap­pioalueelta kasvukeskuk­seen, asun­non vai­h­to on varsin kallis asia. Joutu­uhan siinä myymään hal­val­la ja osta­maan kalli­il­la. Jos työu­raa on jäl­jel­lä 15 vuot­ta, voi olla kan­nat­tavam­paa vaik­ka men­nä vielä huonopalkkaisem­paan työhön kau­pan kassalle.

Pääon­gel­ma on kuitenkin, että hoitoalal­la on liian vähän väkeä. Tilanne ei jatkos­sa parane, kun hoidet­tavia eli ikäih­misiä on enem­män ja suuri määrä hoito­henkilöitä siir­tyy itsekin eläkkeelle.

Se, ettei hoitoala houkut­tele nuo­ria, johtuu siitä, että alal­la mak­se­taan huono­ja palkko­ja suh­teessa vaa­di­tun koulu­tuk­sen pitu­u­teen ja suh­teessa mui­hin euroop­palaisi­in maihin.

Tätä taas ei ole tarkoi­tuskaan kor­ja­ta vaan jäädyt­tää ennalleen. Orpon hal­li­tus kaavaillee jopa lakia, jon­ka mukaan hoita­jien palkko­ja ei saa korot­taa ver­rat­tuna vien­tialo­jen palkkoi­hin. Kos­ka vien­tialoil­la on myös palkkaliuku­maa, jota julkisel­la puolel­la ei yleen­sä ole ollut, suun­nitel­mana on jopa alen­taa hoitoalan palkko­ja suh­teessa mui­hin palkkoi­hin. Jat­ka lukemista “Hoitoalan työvoima­pu­la johtuu palkoista”

Länsimaat tekevät jättimäisen virheen Gazassa

Israel toteut­taa silmiemme edessä jät­timäistä sotarikos­ta. Maa on murhan­nut jo yli 20 000 sivi­il­iä sum­mit­taisil­la pom­mi­tuk­sil­la, joukos­sa tuhan­sia lap­sia. Vähem­mästäkin on saanut syyt­teen kansan­murhas­ta. Etelä-Afrik­ka on oikeassa.

Se, että län­si­maat ja niiden joukos­sa Suo­mi kieltäy­tyvät sisäpoli­it­ti­sista syistä tuomit­se­mas­ta Israelin toimia ja Yhdys­val­lat toimit­taa tähän tarkoituk­seen jopa asei­ta, ei ole vain vas­ten­mielistä vaan myös hyvin tyh­mää. Se johtaa globaalin etelän kään­tymiseen län­si­mai­ta vas­taan. Tämä tulee län­si­maille  todel­la kalli­ik­si. Tämän seu­rauk­sia kan­netaan vuosia ellei vuosikymmeniä.

On vaikea selit­tää köy­hien maid­en ihmisille, mik­si pitäisi tuomi­ta Venäjän toimet Ukrainas­sa, kun Israel saa toisaal­ta tehdä Gazas­sa ihan mitä hyvän­sä. Putin on tyytyväinen.

On tot­ta, että täl­lä ker­taa Hamas aloit­ti. Sil­lä voi jopa perustel­la Hamasin johta­jien murhaamista, mut­ta ei mitenkään sum­mit­taista las­ten tap­pamista. Eivät ne lapset olleet tähän syyllisiä.

On myös niin, että kah­den miljoo­nan ihmisen luk­it­sem­i­nen Gazan avo­vanki­laan – sitä voisi kut­sua myös keski­tysleirik­si – on aivan ja tulee syn­nyt­tämään lisään­tyvää katkeru­ut­ta, joka sataa suo­raan Hamasin laari­in. Ajatelkaa itse elämää pienelle alueelle sul­lot­tuna vail­la mitään toivoa paremmasta.

Olen täysin samaa mieltä 80 ulko­min­is­ter­iön työn­tek­i­jän kanssa.

Miten korjata sähköjärjestelmää perjantain katastrofin jälkeen

Per­jan­tain pörssisähkön huip­puhin­ta ei ollut hyvää main­os­ta sähköjär­jestelmällemme. Olen pari päivää poht­in­ut, miten kor­jaisin sähkö­markki­noi­ta. En ker­ro lop­ullista ratkaisua, kos­ka sitä en keksinyt. Ker­ron, mitä kaikkea mielessäni pohdin ja mik­si sen hylkäsin. Ker­ron myös muista ehdo­tuk­sista, mik­si en niitä edes harkinnut.

Suo­ma­lainen sähköjär­jestelmä on erit­täin hyvä. Sik­si meil­lä sähkön hin­ta on EU-maid­en toisek­si halvin ja hyvin vähäpäästöistä. Vain Ruot­sis­sa sähkö on vielä halvem­paa run­saan vesivoiman ansios­ta. Jos tätä ryhdytään kor­jaa­maan, hel­posti käy niin, että se muut­tuu huonommaksi.

Suo­ras­taan hupaise­na pidän niitä ide­ol­o­gis­es­ti väritet­tyjä puheen­vuoro­ja, joiden mukaan ongel­mana on vihreä siir­tymä, siis siir­tymä fos­si­ilis­es­ta ener­gias­ta uusi­u­tu­vaan.  Sähkö on todel­la kallista siel­lä, mis­sä se tuote­taan maakaa­sua tai kivi­hi­iltä polt­ta­mal­la. Kos­ka olin itsekin lakkaut­ta­mas­sa kivi­hi­ilivoimalaa, ker­ron nyt, että se tapah­tui puh­taasti taloudel­li­sista syitä. Kivi­hi­ilen polt­to ei kan­na­ta, eikä kan­na­ta turpeen polt­tokaan. Todel­la kallista pitää sähkön olla, että sitä kan­nat­taa kivi­hi­ilel­lä tehdä. Toisin kuin usein väitetään, turpeen polt­toa ei ole kiel­let­ty. Sitä saa polt­taa, jos halu­aa haaska­ta rahaa.

Se, että sähkö on Suomes­sa paljon halvem­paa kuin Kes­ki-Euroopas­sa johtuu siitä ja vain siitä, että meil­lä on vai­h­toe­hto kalli­ille fossiilisienergialle.

Kan­nat­taa huo­ma­ta, että per­jan­tain huip­puhin­nat oli­vat virhe. Torstaina puolelta päivin huu­tokaup­paan osal­lis­tuneet ennus­ti­vat sähkön kulu­tuk­sen aivan väärin ja sik­si hin­ta nousi niin korkeak­si. Sähköläm­mit­täjät oli­vat sijaiskär­si­jäitä, mut­ta ei tätä virhet­tä kukaan ilkeyt­tään tehnyt. Väärin ennus­ta­neet tekivät sen omak­si tap­piok­seen. Ensi ker­ral­la ovat viisaampia. Jat­ka lukemista “Miten kor­ja­ta sähköjär­jestelmää per­jan­tain katas­trofin jälkeen”

Max Weber ja Mika Waltari saivat pohtimaan uskonnon roolia

Six­ten Kork­manin ylly­tyk­ses­tä luin Max Weberin klas­sikko­teok­sen Protes­tant­ti­nen eti­ik­ka ja kap­i­tal­is­min hen­ki. Se on ollut lukulistal­la pitkään.

En kuitenkaan lukenut kir­jaa lop­pu­un, mikä on min­ul­ta hyvin harv­inaista. Muu­ta­makym­men­tä sivua on yhä luke­mat­ta, enkä usko, että tar­tun kir­jaan enää. Kir­jan anti on sen alus­sa, jos­sa Weber pohtii uskon­non vaiku­tus­ta kan­so­jen taloudel­liseen men­estyk­seen. Lopus­sa hän sotkeu­tuu teol­o­giseen keskustelu­un eri protes­tant­tis­ten uskon­tokun­tien eroista ja sivuaa vain sat­un­nais­es­ti niiden vaiku­tus­ta kap­i­tal­is­min nousu­un. Se ei imenyt lukemaan.

Weberin ana­lyysi on merkit­tävä, mut­ta perus­sanoma oli min­ulle jo on tut­tu, kos­ka siitä on tul­lut yleis­es­ti hyväksyt­ty. Protes­tant­ti­nen usko tai vapau­tu­mi­nen katolisen kirkon hol­houk­ses­ta oli voimakkaasti myötä­vaikut­ta­mas­sa kap­i­tal­is­min nousun ja teol­lis­tu­miseen sekä siihen, että talouden pain­opiste siir­tyi Etelä-Euroopas­ta Kes­ki- ja Pohjois-Euroop­paan ja Yhdys­val­toi­hin. Jat­ka lukemista “Max Weber ja Mika Wal­tari sai­vat pohti­maan uskon­non roolia”

Autoilun ulkoiset kustannukset

Suomen keskus­ta on esit­tänyt, että sähköau­toille tulisi olla kilo­metripo­h­jainen vero. Uno­htakaamme tämä esi­tys pop­ulis­tise­na katkeruute­na liian fik­su­ja sähköau­ton valin­nei­ta kohtaan ja palatkaamme saman puolueen aiem­pi­in ehdo­tuk­si­in siir­tymiseen polt­toaineen vero­tuk­ses­ta kohti kilo­metripo­h­jaista vero­tus­ta, joka on kaupungeis­sa korkeampi kuin maalla.

Aikanaan autoilun korkea vero­tus tuli Suomeen keinona suo­jel­la val­u­ut­tavaran­toa, mut­ta ne ajat ovat men­neitä. Euroopas­sa autoilua verote­taan olen­nais­es­ti enem­män kuin Yhdys­val­lis­sa, kos­ka auto sopii huonos­ti tiivi­isti asu­tu­ille alueille. Suomea luku­un otta­mat­ta Euroopas­sa asu­taan tiivi­isti ja suurin osa suo­ma­lais­takin asuu tiivi­isti raken­ne­tu­il­la alueilla.

Euroop­palainen liiken­nepoli­ti­ik­ka on ollut amerikkalaista onnis­tuneem­paa. Amerikkalainen käyt­tää enem­män aikaa työ­matkoi­hin ja istuu muutenkin enem­män ruuhkissa, puhu­mat­takaan liiken­teen ilmastovaikutuksista.

Talous­te­o­reet­ti­nen peruste autoilun verot­tamiselle ovat autoilun haitalliset ulkoisvaikutukset

Käyn seu­raavas­sa läpi mielestäni keskeisim­mät autoilun ulkoiset kus­tan­nuk­set. Lista ei edes yritä olla täydellinen.

Nyt puhutaan siis ulkois­vaiku­tuk­sista. Autoilus­ta on autoil­i­jalle itselleen kiistämätön­tä hyö­tyä, mut­ta se ei ole ulkois­vaiku­tus. Autoil­i­ja hyö­tyy itse ja muut kär­sivät haittoja.

Ter­vey­delle vaar­al­liset ilmansaasteet

Autos­ta tulee pakokaa­su­ja niin maal­la kuin kaupungeis­sa, mut­ta kaupungis­sa niiden toden­näköisyys pää­tyä ihmisen keuhkoi­hin on sato­ja, ellei tuhan­sia ker­to­ja suurem­pi kuin haja-asu­tusalueil­la. Ben­si­inis­sä ei ole enää lyi­jyä, mut­ta sil­loin kun oli, ne vaikut­ti­vat keskush­er­mostoon niin, että las­ten kog­ni­ti­iviset kyvyt kehit­tyivät vilkkaiden katu­jen var­rel­la heikom­min kuin puh­taam­mil­la alueil­la. Tämä oli yksin riit­tävä syy muut­taa kaupunkien keskus­toista raikkaan ilman äärelle met­sälähiöi­hin. Mui­ta hyviä syitä oli­vat roskan­polt­tou­u­nit ja taloko­htainen koksilämmitys.

Ilmas­ton­muu­tos Jat­ka lukemista “Autoilun ulkoiset kustannukset”

Kuka maksaa urbaanit mukavuudet?

Puhut­taes­sa kaupunkien kehit­tämis­es­tä englan­nin kielessä tois­tuu yht­enään ter­mi urban ameni­ties. Suomen kielessä sanaa ei ole. Ilman sanaa ei ole aja­tus­takaan, sil­lä ajat­telemme sano­jen avulla.

Ter­mil­lä tarkoite­taan kaikkea sitä mukavaa ja hyödyl­listä, joka tekee asuinalueesta halut­ta­van. Kyse voi olla kau­ni­ista puis­tos­ta, rantab­ule­vardista, teras­sir­av­in­toloista tai ratikkalinjasta.

Mikko Särelä on kään­tänyt ter­min urbaaneik­si mukavuuk­sik­si. Se ei mene ihan maali­in, mut­ta parem­paakaan ei ole. Kon­sult­tikielel­lä puhutaan var­maan vetovoi­matek­i­jöistä, mut­ta se vie ajatuk­set aivan muualle.

Urbaan­it mukavu­udet ovat pehmeitä arvo­ja, jot­ka muut­tuvat rahak­si maan ja asun­to­jen hin­to­jen kautta.

Vero­tuk­sen hait­tavaiku­tusten takia kun­nan raha on kalli­im­paa kuin oma raha. Sik­si tila kodin seinien ulkop­uolel­la on yleen­sä nuhruisem­paa kuin sisäpuolel­la. Tässä meil­lä on markki­navirhe. Jat­ka lukemista “Kuka mak­saa urbaan­it mukavuudet?”

Lukioiden vertaaminen on vaikeata

Vielä kym­menisen vuot­ta sit­ten yliop­pi­laskokei­den tulosten valmis­tut­tua samat eli­it­tilukiot heilui­v­at lukioiden parem­muusver­tailu­jen kär­jessä.  Lukioiden parem­muud­es­ta se ei kuitenkaan ker­tonut mitään. Help­poa­han on koulut­taa lau­datur-yliop­pi­lai­ta, jos oppi­laina on vain yli 9,5 keskiar­vol­la sisään pääs­seitä. Todel­lakin. Ver­tailut eivät ker­toneet mitään koulu­jen hyvyy­destä. Oppi­laat oli­vat hyviä.

STT on alka­nut ranka­ta lukioi­ta ver­taa­mal­la yliop­pi­las­tu­lok­sia lukioon pääs­sei­den keskiar­voon. Nyt suurten lukioiden kisan kär­jessä on kak­si vuot­ta peräkkäin ollut Parais­ten ja Nou­si­ais­ten lukiot Varsi­nais-Suomes­ta. Näitä van­ho­ja eli­it­tilukioi­ta ei kär­jessä näy? Onko niiden anta­ma ope­tus siis huonom­paa kuin vaikka­pa Parais­ten lukion anta­ma? Jat­ka lukemista “Lukioiden ver­taami­nen on vaikeata”

Heini Junkkaala: Pirkko Saisio – sopimaton

Ajat­telin jät­tää väli­in Hei­ni Junkkaalan kir­joit­ta­man Pirkko Sai­sion elämänker­ran. Ajat­telin, ettei ana­lyysi usko­vaisen stal­lar­in elämästä kiin­nos­ta. Kun kir­jaa kuitenkin kehut­ti­in maas­ta taivaaseen, päätin käyt­tää melkein 30 tun­tia sen kuun­telu­un, enkä kadu.

Se oli sukel­lus maail­maan, joka oli min­ulle tyystin vieras. Ennen kaikkea kir­ja oli todel­la hyvin kir­joitet­tu. Olen juuri saanut valmi­ik­si omat  muis­tel­mani. Kir­joitin ne itse, mut­ta taidan hävitä surkeasti Junkkaalalle.

Esipuheessa Junkkaala ker­toi, että kir­joit­ti kir­jan sinä-muo­dos­sa. Ratkaisu tun­tui oudol­ta, mut­ta toi­mi todel­la hyvin.

Eniten pidin kir­jan alus­ta, jos­sa käsitelti­in Sai­sion lap­su­ut­ta Kallios­sa. Jat­ka lukemista “Hei­ni Junkkaala: Pirkko Saisio – sopimaton”

Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa

Näen suo­ma­laiselle hyv­in­voin­ti­val­ti­olle kak­si poli­it­tista uhkaa.

Poli­it­ti­nen vasem­mis­to ei halua pitää suit­sia kireäl­lä vaan jakaa rahaa sym­pa­t­ian perus­teel­la. Sil­loin kun demar­it rak­en­si­vat hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, he oli­vat rahankäytössä tiukko­ja ja johdon­mukaisia. Sään­nöt oli­vat ankaria. Tämä ote on höl­tynyt pahasti viimeisen 20 vuo­den aikana. Jos hyv­in­voin­ti­val­tion raho­ja käytetään tehot­tomasti, kär­si­jöinä eivät ole rikkaat vaan köy­hät. Jos joku saa perus­teet­to­mia tulon­si­ir­to­ja, rahaa riit­tää muille tarpeessa oleville vähemmän.

Toinen ongel­ma ovat oikeis­to­laiset. Hei­dän pahin ongel­mansa ei ole se, että he halu­a­vat kyykyt­tää köy­hiä ja lisätä tulo­ero­ja. Aina tulee uusia vaale­ja ja tästä kansa kostaa vaaleis­sa. Jat­ka lukemista “Toimeen­tu­lotuen vuokrara­jo­ja ei voi toteut­taa kolmes­sa kuukaudessa”

García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Min­un oli tarkoi­tus kir­joit­taa kuun­telemis­tani kir­joista, mut­ta muis­telmieni tekem­i­nen kaap­pasi sen ajan. Nyt muis­tel­mat ovat valmi­it, joten kir­joi­tan jois­takin kuun­telemis­tani, en kaik­ista niis­sä kym­menistä, joi­ta olen kuunnellut.

Sadan vuo­den yksinäisyys kuu­luu klas­sikoin, joka min­ul­ta on vain jostain syys­tä jäänyt luke­mat­ta. Sain sen kuun­nel­tua pari viikkoa sitten.

Ensin varoi­tus: kir­jaa ei kan­na­ta kuun­nel­la vaan lukea, ainakin jos on niin huono nim­imuisti kuin min­ul­la. Kir­jan henkilö­gal­le­ria on jok­seenkin run­sas ja henkilöt ovat hyvin saman nimisiä, kos­ka nimet kulke­vat suvussa.

Hyvän kir­jan tun­tee siitä, että ajas­tus­maail­ma siir­tyy kir­jan kir­jan virit­tämään todel­lisu­u­teen. Näin min­ulle kävi, vaik­ka kir­ja itsessään on täysin epäre­al­isti­nen. En tiedä, mik­si tätä tyylisu­un­taan pitäisi kut­sua, kyse on täysin mieliku­vi­tuk­sel­lis­es­ta ker­ronnas­ta, jos­sa ei ole real­is­mista häivääkään. Taval­laan se on greisiä huumo­ria, mut­ta kuitenkin juoneltaan varsin traagi­nen. Ja hyvin koukut­ta­va. Jat­ka lukemista “Gar­cía Márquez: Sadan vuo­den yksinäisyys”