Olen seurannut muutaman vuoden syntyvyyden laskua Suomessa lähinnä miettien, miltä huoltosuhde näyttää 2050-luvulla. Pidin aluksi todennäköisenä, että kyse olisi tilapäisestä laskusta vähän niin kuin vuosina 1972 ja 1973, jolloin jostain syystä johtuen lasten tekoa lykättiin. Nyt syntyvyyden laskua on kuitenkin jatkunut niin pitkään, että pelkästä lapsenteon myöhentämisestä ei voi enää olla kyse.
Kirjoitin tällä blogilla, että syntyvyyden romahtaminen on paljon valtion velkaa suurempi ongelma Suomelle.
Eräs tuttuni vinkkasi Anna Rotkirchin X-viestiin eri maiden syntyvyystilastoista. Kiitos siitä molemmille. Tätä tietoa olin yrittänyt etsiä, mutta olin löytänyt vain vanhentuneita lukuja. Rotkirchin tilastot osoittivat, että vuodesta 2015 vuoteen 2023 – siis kahdeksan vuoden aikana – syntyvyys on laskenut voimakkaasti jokseenkin kaikkialla maailmassa. Kun ilmiö on yleismaailmallinen, kotimaiset syyt kannattaa panna syrjemmälle.
Jotain on muuttunut perusteellisesti eikä vain Suomessa. Olin katsonut asiaa liian Suomi-keskeisesti, ja olisin siksi yrittänyt löytää kotimaisia syitä syntyvyyden laskulle.
Suomessa sataa naista kohden syntyy nyt noin 62 tyttöä. Koska lapsia ja nuoria myös kuolee, niin sanottu nettouusiutumisluku on noin 0,6. Jos kaikki jatkuu ennallaan, jokainen syntyvä sukupolvi on 60 % vanhempiensa sukupolvesta ja 36 % isovanhempiensa sukupolvesta. Ilman maahanmuuttoa Suomen asukasluku putoaisi sadassa vuodessa jonnekin alle kahden miljoonan. En jaksa laskea tätä tarkasti, koska oletus tasan samanlaisena pysyvästä syntyvyydestä ei ole realistinen. Jatka lukemista ”Syntyvyyden romahdus (1): ilmiö on yleismaailmallinen ja näyttää pysyvältä”