Kaupunkiympäristölautakunnan lista 6.11.2018

Pöy­dälle pan­tu­ja asioita

  • Fil­lar­itun­neli Kansalais­to­ril­ta Kaisaniemen puistoon
  • Lausun­to Otso Kivekkään val­tu­us­toaloit­teesta sata­man parem­mas­ta yhdis­tämis­es­tä kaupunkiin
  • Asun­to­tont­tien varaami­nen Raken­nus­li­ike Reposelle Vuosaaresta

Lausun­to Uusi­maa-kaa­va 2050 ‑luon­nok­ses­ta

Lausun­tolu­on­nok­ses­sa ollaan pääosin samaa mieltä, mut­ta halu­taan muut­taa maakun­takaavaa siltä osin kuin se on Helsin­gin yleiskaa­van vas­tainen. Maakun­takaa­va ei vaiku­ta aiem­min valmis­tuneeseen  yleiskaavaan eikä sen poh­jal­ta tehty­i­hin ase­makaavoihin sitä eikä tätä, kos­ka yleiskaa­va menee maakun­takaa­van edelle. Maakun­takaa­va vaikut­taa vain seu­raavaan yleiskaavaan. Helsin­gin seudul­la tämä moniker­roksi­nen kaavoitus on vähän han­kala jut­tu, kos­ka maakun­tali­iton resurssit maakun­takaa­van tekemiseen ovat varsin vähäiset ver­rat­tuna kun­tien resursseihin.

Keskus­puis­ton luon­non ja maise­man­hoidon yleis­su­un­nitel­ma 2018–2032

Mas­si­ivi­nen tietopaket­ti, johon on todel­la vaikea ottaa kan­taa. Täy­tynee kuun­nel­la esit­te­ly ja pan­na pöydälle.

Köy­den­puo­jankatu 7 asemakaava

Ton­til­la ole­van auto­tallin viemä ala ote­taan hyö­tykäyt­töön rak­en­ta­mal­la sen paikalle asun­to­ja. Kaa­van ehtona on läheisen auto­hallin rahoit­ta­mi­nen varaa­mal­la sieltä autopaikko­ja, tarvit­ti­in niitä tai ei.

Automaat­tisen kam­er­avalvon­nan sijoittamisperiaatteet

Liiken­neon­net­to­muuk­sia tor­ju­taan lisäämäl­lä kam­er­avalvon­taa. On vähän has­sua, että tässä julkises­sa esi­tys­lis­tan kohdas­sa ker­ro­taan, mihin kameroi­ta ei laiteta.

Alueen varaami­nen SRV:lle UrBaana-hankkeelle

Van­han ratakuilun päälle ja molem­mille puo­lille raken­netaan lisää tarkoituk­se­na tehdä alueesta hieno urbaani keskit­tymä. Lop­puti­lanteessa Baana-yhteys var­maankin toimii, mut­ta rak­en­tamis­vai­heessa tuskin.

Kaupunkiympäristölautakunnnan lista 30.10.2018

Edel­lisessä kok­ouk­ses­sa ei paljon ehdit­ty käsit­telemään, kos­ka aika oli rajat­tu puoleen­toista tun­ti­in Kasko (kas­va­tus ja koulu­tus) ‑toimi­alan kanssa pide­tyn yhteis­sem­i­naarin takia. Isoista asioista läpi meni Meilah­den huvi­la-alueen kaa­va. Sitä siivitet­ti­in keho­tuk­sil­la pohtia Humal­lah­den rantaa kiertävään baana-yhtey­teen muu­takin toim­intaa. Onhan tuo ranta vähän vajaakäytössä.

Karhunkaata­jan kaava

(Pöy­dältä)

Tässä oli lau­takun­nas­sa suuria halu­ja palaut­taa asia sen kri­ti­ikin johdo­ta, jota viereisiltä omako­tialueil­ta oli tul­lut liiken­nekysymys­ten vuoksi.

Asukkaat eivät halua luop­ua Viik­in­tien ja Viilar­in tien risteyk­sen kier­toli­it­tymästä, vaik­ka sen säi­lyt­tämi­nen hidas­taisi olen­nais­es­ti jok­eri­ratikoiden kulkua. Tähän ei var­maankaan voi­da suos­tua. He halu­a­vat myös vält­tää läpi­a­joa asuinalueen­sa läpi, mut­ta eivät toisaal­ta halua katkaista yhteyt­tä, kos­ka halu­a­vat itsekin ajaa läpi.

Lau­takun­nas­sa oli halu­ja palaut­taa asia uudelleen valmis­teltavak­si. Se tietäisi pitkää lykkäys­tä koko rak­en­tamiseen, kos­ka koko vuorovaiku­tus pitäisi aloit­taa alus­ta. Kyse on kuitenkin 3 500 asukkaan asuinalueesta.

Toinen kysymys on, tarvit­taisi­inko tuol­la alueel­la kuitenkin tont­ti koul­ulle. Aja­tus, että lapset käveli­sivät sieltä Myl­ly­puron koulu­un suun­taan, johon ei ole joukkoli­iken­ney­hteyt­tä, ei ole oikein hyvä. Myl­ly­puroon voi tul­la myös paljon lap­sia ammat­tiko­rkeak­oulun kam­puk­sen takia. Opiske­li­jat pää­tyvät paljon toden­näköisem­min asumaan Myl­ly­puroon, kun ovat siel­lä muu­ta­man vuo­den opiskelleet.

Jos tarkoi­tus on tehdä niin vähäisiä muu­tok­sia, ettei kaavaa tarvitse lait­taa uudelleen nähtäville, se voitaisi­in tehdä samas­sa yhtey­dessä, kun käsitel­lään kaavae­hdo­tuk­ses­ta saatu­ja lausun­to­ja ja muistutuksia.

Min­ulle kel­paisi­vat jatko­su­un­nit­telu­o­hjeet, joil­la liiken­neon­gelmi­in kiin­nitetään huomio­ta (taval­la, jol­la virkamiehet ovat aikoneetkin kiinnittää).

Honka­suon­tien täydennyskaava

Tämä pan­ti­in pöy­dälle, kos­ka sitä ei ehdit­ty käsitel­lä. Tähän ei tai­da kohdis­tua san­ot­tavia painei­ta. Alueen olisi aika luon­te­vaa kuu­lua Van­taaseen, kos­ka se on Myyr­mäen aluekeskuk­sen vieressä.

Ton­tin varaami­nen Jätkäsaares­ta yksi­tyiselle englan­ninkieliselle päiväkodille

Vasem­mis­toli­it­to esit­tänee, että han­ke pitäisi toteut­taa kaupun­gin päiväkotina.

Bud­jet­ti­tavoit­tei­den toteutuminen

Kiin­teistö­talouden brut­to­tu­lot ovat Helsingis­sä mil­jardin euron luokkaa. Ei ihan nap­pikaup­paa. Maan­myyn­ti­t­u­lot ylit­tyvät bud­jetista, mut­ta ton­tin luovu­tuk­set jäävät reilusti jäl­keen sito­vas­ta tavoit­teesta. Piti luovut­taa 370 000 k‑m2, mut­ta jäädään 300 000 k‑m2:iin. Kaavoitus toimii nyt. Pul­lonkaula on siir­tynyt eteen­päin tont­tien saat­tamisek­si raken­nuskelpoisek­si ja kil­pailu­tuk­si­in. Kun pitää säästää hallinnos­ta, säästetään niin, ettei pystytä luovut­ta­maan tont­te­jakaan. Ei hyvä.

Pasi­lan tor­nialueen kil­pailun voittaja

En ollut lau­takun­nas­sa, kun tämä esitelti­in, enkä tiedä, mik­si asia jäi pöy­dälle. YIT voit­ti kil­pailun ja on nyt sitoutunut myös toteut­ta­maan ehdo­tuk­sen­sa ensim­mäisen osan. Helsin­gin siluet­ti vähän muut­tuu yli 50-ker­roksis­ten tornien myötä. Pasi­lan ase­ma seudun keskuk­se­na vankistuu.

Aloi­tusalueen raken­nu­soikeus on 67 000 k‑m2, jos­ta liiketilo­ja 11 000 k‑m2, toimis­to­ja 8 000 k‑m2, hotel­li 12 000 k‑m2 ja asum­ista 36 000 k‑m2. Tähän tulee siis noin 900 asukas­ta ja 500 – 800 toimis­to­työ­paikkaa ja taas ker­ran hotel­li. Mitenkähän liiketi­lat men­estyvät Tri­plan naapurissa?

Ker­rosta­lo oste­taan purettavaksi

Talo saa väistyä tehokkaam­man rak­en­tamisen tieltä. Asun­noista mak­se­taan val­lit­se­van markki­nan mukainen hin­ta vapaae­htoises­sa kau­pas­sa. Talo on menos­sa sopi­vasti putkire­mont­ti­vai­heeseen, joten tämä on hyvä aika purkaa talo.

Tiivistyskaa­va Orapih­la­jantiel­lä Jok­eri­radan var­res­sa Haagassa

Tämä oli meil­lä 6.3.2018. Siihen on lausun­to­jen joh­dos­ta tehty vähäisiä teknisiä muu­tok­sia. Uusia asukkai­ta tulee 600. Kaa­va-alue on paikas­sa, jos­sa Jok­eri­ra­ta ris­teää Rantaradan var­rel­la. Toron­tossa täl­laiset koh­dat raken­netaan vähän toisin, kuten oheis­es­ta kuvas­ta näkee.

Pikaratikan ja metro­radan risteys Toron­tossa keskel­lä omakotialuetta

Fil­lar­itun­neli ali radan

Viras­to esit­tää uud­estaan tun­neli­v­ai­h­toe­htoa tutkit­tuaan sil­tavai­h­toe­hdot. Sil­tavai­h­toe­hdos­sa on nousua 8,5 metriä eli suun­nilleen yhtä paljon kuin Lin­nun­laulus­sa nyt. Tämä ei minus­ta ole syy puoltaa tun­nelia vaan 170 metriä pitkä ramp­pi, joka pilaisi Makasi­inipuis­ton maise­man ja han­kaloit­taisi pääsyä Ood­i­in. Nuo rampit oli­si­vat kaupunkiku­val­lis­es­ti ja toimin­nal­lis­es­ti niin hirveitä, ettei koko sil­taa kan­nat­taisi toteut­taa. Vai­h­toe­htoina ovat todel­lisu­udessa tun­neli tai ei mitään.

Vähän tuo tun­neli on tietysti kallis. Mut­ta kyl­lä tämä yhteys on fil­larei­den kannal­ta myös aivan olennainen.

VR on tor­pan­nut ajatuk­sen, että fil­lar­it tuli­si­vat nykyiseen jalankulkutunneliin.

Mel­lunkylän ja Var­tiokylän aluesuunnitelma

Komeas­ta nimestään huoli­mat­ta tämä on lähin­nä puis­to­su­un­nitel­ma, joka ei sisäl­lä suun­nitel­maa alueen asun­to­tuotan­nos­ta eikä muus­ta sel­l­ais­es­ta. Pitänee kuun­nel­la esit­te­ly ymmärtääk­seen, mikä tässä on olennaista.

Otso Kivekkään val­tu­us­toaloite sata­man parem­mas­ta yhdis­tämis­es­tä kaupunkiin

Laivali­ikenne ja etenkin aluskoko ovat kas­va­neet roimasti ennuste­tus­ta sen jäl­keen, kun Jätkäsaaren suun­nitelmista päätet­ti­in. Ensin siir­ret­ti­in sata­ma Jätkäsaaret­sa Vuosaa­reen ja nyt sata­ma on siirtänyt liiken­teen takaisin Jätkäsaa­reen. Via Balti­ca pitäisi Suomes­sa lin­ja­ta Vuosaaren (tai Porkkalan) eikä Jätkääsaaren asuinkatu­jen läpi.

Yksi alus kul­jet­taa nyt rekko­ja Muu­gas­ta Vuosaa­reen. Niitä pitäisi olla useampia.

Jotenkin on epä­tyy­dyt­tävä tilanne, että Jätkäsaari pilataan oluenhakuautoilla.

Itse henkilöli­iken­teen on hyvä kulkea Jätkäsaaren ja Kata­janokan kaut­ta, mut­ta kumipyöräli­iken­net­tä pitäisi ohja­ta voimakkain toimin Vuosaareen.

Tont­tikatu­jen pysäköin­ti­jär­jeste­ly­jen periaatteet

Jot­ta pysäköidyt autot eivät estäisi lumen auraus­ta, pyritään siihen, että kapeil­la kaduil­la jalka­käytävä on toisel­la puolel­la kat­ua ja pysäköidyt autot toisel­la puolel­la. Jos pysäköin­tiä on nyt molem­mil­la puo­lil­la, se olisi jatkos­sa vain toisel­la puolel­la tai olisi toiselta puolelta kiel­let­ty työaikaa ja niin edelleen. Tämä vähen­tää vähän pysäköin­tipaikko­jen määrää, mut­ta puh­taanapi­to tehos­tuu huo­mat­tavasti. Ennus­tan urpu­tus­ta autoilijoilta.

Tont­ti Repo­nen oy:lle kump­panu­uskaavoitus­ta vastaan.

On näköjään kek­sit­ty keino vauhdit­taa Hitas- ja Ara-tuotan­toa. Saat kovan rahan ton­tin, jos raken­nat myös Araa ja Hitas-asun­to­ja. Näp­pärää, mut­ta eikö täl­lais­es­ta pitäisi päät­tää val­tu­us­to­ta­sol­la, kos­ka tässä kaupun­ki tosi­asi­as­sa sub­ven­toi Ara- ja Hitas-tuotantoa?

Asuinalueiden muuttuva arvostus

Lujat­a­lo vetäy­tyi suures­ta raken­nushankkeesta Jär­ven­pään keskus­tas­sa, kos­ka oli tul­lut siihen tulok­seen, ettei han­ke kan­na­ta. Arvio asun­to­jen myyn­ti­hin­noista oli laskenut.

Tämä menee aivan oppikir­jan mukaan. Kun Helsin­ki, Van­taa ja Espoo ovat kiihdyt­täneet asun­to­tuotan­toa, asun­to­jen hin­nat kaupunkiseudun laidoil­la kään­tyvät lasku­un. Kehyskun­nis­sa  ovat laske­neet jo jonkin aikaa.

Jos asun­nonos­ta­jien pref­er­enssit sijain­nin suh­teen pysyvät ennal­laan, asun­to­jen hin­to­jen lask­ies­sa ne laske­vat euromääräis­es­ti yhtä paljon hyvil­lä ja huonoil­la paikoil­la, eli pros­en­tu­aalis­es­ti huonoil­la paikoil­la enem­män kuin hyvillä.

Asun­to­jen hin­nat eivät ole kuitenkaan laske­neet seudun keskeisil­lä paikoil­la vaan ain­oas­taan laidoil­la. Sijain­nista ollaan siis valmi­it mak­samaan yhä vain enem­män. Tätä on jatkunut jo parikym­men­tä vuot­ta – ei vain Helsingis­sä, vaan Tam­pereel­la, Turus­sa, Tukhol­mas­sa, Van­cou­veris­sa ja kaikkialla.

Jos asun­top­u­la joskus heltiäisi ja asun­to­jen hin­nat Helsin­gin seudul­la lask­i­si­vat samalle tasolle vaikka­pa Tam­pereen kanssa, hin­nat lask­i­si­vat paikoin todel­la alas.

Se taas kiihdyt­täisi seg­re­gaa­tio­ta. ARA-asun­to­ja rak­en­ta­mal­la saadaan pien­i­t­u­loisia myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in, mut­ta ei ole keinoa saa­da suu­rit­u­loisia huonoille paikoille. Huonoille paikoille ei kan­na­ta rak­en­taa mitään.

Jär­ven­pää ei ole mikään maail­man­lop­un alue eikä siitä sel­l­aista tule, mut­ta se on outo paik­ka korkealle asuin­tor­ni­talolle. Tor­ni­talon raken­nuskus­tan­nuk­set ylimääräi­sine pelas­tau­tu­mis­tei­neen ovat korkeat. Niitä kan­nat­taa rak­en­taa vain sinne, mis­sä sijain­nista mak­se­taan paljon. En ole edes var­ma, että Helsin­gin Kalasa­ta­ma on oiva paik­ka tor­ni­taloille. Töölön­lahti olisi ollut, mut­ta se juna meni jo.

Jär­ven­pään keskus­ta on kaupunki­maise­na ympäristönä paljon onnis­tuneem­pi kuin Itäkeskus, Mal­mi, Lep­pä­vaara tai Matinkylä. Kun kaup­pa ja kapakat keskitetään kaup­pakeskuk­seen, ympäröivä asuinalue surkas­tuu tyl­säk­si ihmisvarastoksi.

Pelkään, että Espoo on tehnyt emä­mu­nauk­sen metrokaavoituk­ses­saan. En tarkoi­ta metroa vaan sitä epäkaupunkia, jota on raken­net­tu metroasemien ympärille.

Urbaa­nia ympäristöä ei saa­da rak­en­ta­mal­la lähiö tiivi­isti. Niin saadaan vain entistä ankeampi lähiö.

Katu­maise­mas­ta tulee tyl­sä, kun talo­jen ensim­mäiset ker­rokset ovat ikku­nat­to­mia – ilmeis­es­ti seinän takana säi­lytetään auto­ja. Ensim­mäiseen ker­rokseen kuu­lu­vat kau­pat ja kahvilat.

Saat­taa olla, että näil­lä alueil­la tulota­so tulee tuot­ta­maan pet­tymyk­sen hyvi­in veron­mak­saji­in tot­tuneille Espoon päättäjille.

Jos aus­nto­tuotan­to laidoil­la hiipuu, sitä on kiihdytet­tävä keskellä

Lujat­a­lo ei ole ain­oa, joka on alka­nut suh­tau­tua epäilevästi uusien asun­to­jen menekki­in. Jos korko­jen nousu saa sijoit­ta­jat vetäy­tymään asun­tomarkki­noil­ta, voi edessä olla rak­en­tamisen nopea hiipuminen.

Joku voi ajatel­la, että asun­to­tuotan­non pitääkin alen­tua hin­ta- ja vuokrata­son suo­jelemisek­si. Minus­ta kalli­is­sa asumises­sa ei ole mitään suojelemista.

Jos rak­en­t­a­mi­nen metropo­lialueen laidoil­la hiipuu, sitä pitää kiihdyt­tää hyvil­lä paikoil­la. Aika paljon pitää asun­tokysyn­nän laskea ennen kuin rak­en­t­a­mi­nen ei kan­na­ta edes Helsin­gin ratikkakaupungissa.

Helsin­gin pitäisi olla valmis käyt­tämään hyväk­seen vapau­tu­vaa raken­nuska­p­a­siteet­tia ja tarvit­taes­sa nopeut­taa tont­tien luovut­tamista rak­en­tamiseen. Vaik­ka se vähän mak­saa  – ton­teista esimerkik­si saadaan huonom­pi hin­ta – mut­ta se on sosi­aalis­es­ti oikein. Asumisen kalleus tulee kalli­ik­si myös Helsin­gin kaupungille toimeen­tu­lo­tuki­menoina ja paineena nos­taa palkkoja.

Vielä varoituk­sen sana niille, jot­ka haali­vat pieniä yksiöitä sijoi­tusasun­noik­si. Niiden korkea vuokrata­so johtuu toimeen­tu­lo­tuk­i­lain jär­jet­tömyyk­sistä. Lakia voidaan myös muuttaa.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperilehdessä.

 

 

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 23.10.2018

Olin pari viikkoa matkoil­la, mut­ta nyt taas sorvin ääressä

Meilah­den huvi­la-alueen kaava

Tästä on tul­lut paljon ris­tiri­itaista palautet­ta. Jotkut ovat tyy­tymät­tömiä, ettei huviloiden yhtey­teen saa rak­en­taa enem­män varas­toraken­nuk­sia tai sivua­sun­to­ja. Kovasti vih­jataan, että kohtelu ei ole ollut tas­a­puolista, vaan jotkut ovat suhteil­la saa­neet poikkeamislupia.

Min­ul­la olisi ymmär­rystä sille, että aluet­ta taidol­la tiivis­tet­täisi­in. Eiväthän täl­laiset alueet koskaan ole valmi­ita niin, että olisi jokin lop­ulli­nen tila, joka en ker­ran saavutet­tu ja jota ei saisi enää muuttaa.

Kaavaan loit­tyy myös kiis­tel­ty baanay­hteys Humal­lah­den rantaa pitkin. Sil­lä kier­retään raskas nousu. Kun rantaan raken­netaan rait­ti, sinne voisi saman tien rak­en­taa muu­takin. Onhan siel­lä ollut joskus uimalaitoskin. Isoisäni on hypän­nyt siel­lä uimahyp­pyjä. Tämän takia kaavaa ei kuitenkaan kan­na­ta palaut­taa vaan tyy­tyä jatko­su­un­nit­telu­o­hjeeseen. Ne voivat myöhem­min poikia kaavamuutoksen.

Karhunkaata­jan kaava

Tämä Jok­eri-kaa­va tuo alueelle 3 500 asukas­ta. Se on myös ensim­mäisiä näistä ”bule­vardikaavoista”, jois­sa pääväylästä ratikoi­neen tehdään alueen keskus, kun aiem­min asu­tus on kään­tänyt selkän­sä liikenneväylille.

Ihmettellen vähän alueen koulu­ratkaisua. 3 500 asukas­ta ei riitä perusk­oul­ulle, mut­ta aja­tus, että lapset kävi­sivät Myl­ly­puron koulua, on aika autopain­ot­teinen aja­tus. Koulumat­ka 2 km eikä julk­ista liikennettä.

Pohjois­puolel­la ole­va omako­tialue pelkää läpi­a­joli­iken­net­tä. Eivät usko liiken­nemerkin tehon riit­tävän. Pelät­ty läpi­a­joväylä pitää suun­nitel­la hitaak­si, niin se ei houkut­tele luvat­tomaan oikaisuun.

Honka­suolle kerrostaloja

Pien­talokaa­vat eivät ole toteu­tuneet. Nyt kaavoite­taan ker­rostalo­ja, joiden talous kestää heikot perus­tamisolo­suh­teet parem­min. Noin 500 uut­ta asukas­ta. Alue on Van­taan rajas­sa kiinni.

Jätkäsaa­reen tont­ti yksi­ty­istä englan­ninkielistä päiväko­tia varten

Helsin­ki kan­sain­välistyy koulu koul­ul­ta ja päiväkoti päiväkodil­ta. Elinkeinovä­ki on sitä mieltä, että näitä pitäisi olla paljon enemmän.

Kes­ki-Pasi­lan tornikil­pailun tulos

Kolmes­ta kil­pailue­hdo­tuk­ses­ta voiton vei YIT. Se sitoutuu toteut­ta­maan aloi­tusko­rt­telit, yhteen­sä 67 000 ker­rosneliötä, jos­ta korkein­taan (sic!) 60 % asun­to­ja. Voit­ta­neessa ehdo­tuk­ses­sa kaavailti­in alueen län­siosaan yhteen­sä 120 000 ker­rosneliötä. Nekin saat­ta­vat men­nä YIT:n toteutettavaksi.

Maise­mat tule­vat vähän muuttumaan.

Kaupun­ki ostaa kokon­aisen ker­rostalon purkaak­seen sen

Talo sijait­see Oulunkylässä. Talos­sa pitäisi tehdä putkire­mont­ti, mut­ta se päätet­ti­in purkaa isom­pi­en talo­jen tieltä. Kaupun­ki mak­saa asun­noista noin 3 900 €/m2 ja auto­talleista 2 700 €/kpl.

Näitä saat­taa tul­la lisää.

Kesä­naa­puri­ni piirtämä toimis­toraken­nus muute­taan hotelliksi

Taas yksi hotel­li lisää. Täl­lä ker­taa Unioninkadun ja Eteläisen Makasi­inikadun kulmassa.

Hitas- ja ARA-tont­tien vuokra­sopimuk­set Jätkäsaaressa

Hitas-tont­tien arvok­si on päätet­ty noin 800 €/k‑m2. Kun tätä ver­taa kovan rahan ton­teista saa­tu­i­hin selvästi yli tuhan­nen euron hin­toi­hin, voisi ajatel­la, että Hitas­ta sub­ven­toidaan pait­si vuokranalen­nuk­sen (20 %) myös ton­tin arvon mukaan. Vuokra on alen­nuk­senkin jäl­keen kuitenkin korkea – 3,2% –, joka on siis reaa­liko­rko, kos­ka vuokra on sidot­tu elinkus­tan­nusin­dek­si­in. EKP on luvan­nut meil­lä kah­den pros­entin inflaa­tion, joten tuo vas­taa yli viiden pros­entin nimelliskorkoa.

Kaupungilla lasken­nalli­nen vuokra on liian korkea suh­teessa pääo­ma-arvoon. Sik­si nämä ver­tailut näyt­tävät tältä. Taloy­htiöi­den kan­nat­taisi ehdot­tomasti ostaa nuo ton­tit, jos ne saisi 800 euron ker­rosneliöhin­taan, mut­ta kaupun­ki ei tietenkään myy. Samas­ta syys­tä osto-optio­ta käytetään aina, jos sel­l­ainen vuokra­sopimuk­seen liittyy.

Jos olisin osta­mas­sa asun­toa Jätkäsaares­ta, en osal­lis­tu­isi Hitas-arpa­jaisi­in vaan ostaisin oma­l­la ton­til­la ole­van kovan­ra­han asun­non. Minä saan kyl­lä asun­to­lainaa alle viiden pros­entin nimelliskorolla.

ARA-asun­to­jen omakus­tan­nusvuokrista tulee näil­lä pelisään­nöil­lä aika korkeat, mut­ta se ei asukkai­ta hait­taa. Vuokran tasaus siirtää sen muiden ARA-asukkaiden ongelmaksi.

Postipuis­tossa vuokrataan tont­te­ja 1 600 asukkaalle

Täl­lä Hitas-talon vuokran poh­jana ole­va ker­rosneliöhin­ta on 605 €. Olemat­ta mitään mieltä vuokrien tasos­ta on san­ot­ta­va, että ero Jätkäsaaren ja Postipuis­ton välil­lä on liian pieni.

Mut­ta Postipuis­ton rak­en­t­a­mi­nen on siis jo näin pitkällä.

 

Onko vihreä kasvu mahdollista?

Tyt­täreni lähet­ti min­ulle linkin For­eign Policy:n artikke­li­in ”Why growth can’t be green” . Täl­lä hän halusi haas­taa min­un ajat­telu­ni, jon­ka mukaan talout­ta ohjataan ympäristöveroil­la tehokkaim­min ympäristön kannal­ta oikeaan suun­taan. Tässä artikke­lis­sa san­o­taan, että edes hiiliv­eron (tai päästöoikeu­den hin­nan) nos­t­a­mi­nen 500 euroon ton­nil­ta riitä alkuunkaan. 

En ole han­kkin­ut käsi­i­ni tutkimuk­sia, joi­hin artikke­lis­sa viitataan. Sik­si läh­den ole­tuk­ses­ta, että tässä on selostet­tu niitä oikein. Jos näin on, en vielä heit­täisi pyy­het­tä kehään.

Artikke­lin mukaan on selvitet­ty sitä, miten korkeampi hin­ta vaikut­taisi tuotan­totekni­ikkaan, mut­ta ei sitä, mitä se vaikut­taisi kulu­tuk­sen rak­en­teeseen. Vähän kär­jistäen siis, paljonko polt­toaineen hin­nan nousu paran­taisi muske­liv­enei­den moot­tor­ei­den hyö­ty­suhdet­ta, mut­ta ei lainkaan sitä, miten se vaikut­taisi muske­liv­enei­den suosioon.

Vihreän ver­ou­ud­is­tuk­sen tarkoituk­se­na on vaikut­taa ennen kaikkea kulut­ta­jan val­it­se­maan kulu­tusko­ri­in ja sen lisäk­si tietysti myös tuotan­tote­knolo­giaan.  Tarkoituk­se­na on alen­taa työn vero­tus­ta olen­nais­es­ti ja lisätä vas­taavasti ympäristövero­ja, joista tärkein, mut­ta ei suinkaan ain­oa, olisi jonkin­lainen hiilivero.

Hiilipäästö­jen vero pitäisi myös bioen­er­gian osalta tehdä oikein, mihin juuri nyt on suuria poli­it­tisia esteitä. Puun osalta oikea tapa olisi lait­taa täysimääräi­nen vero puun polt­tamiselle ja mak­saa vas­taavasti nieluista. Sen jäl­keen ei tarvit­sisi jäkät­tää siitä, mikä osa puun poltos­ta tuot­taa päästöjä ja mikä on oikeasti uusi­u­tu­vaa ja kuin­ka pitkäl­lä aikavälillä.

Ilmas­toveron pitäisi olla kat­ta­va eikä siinä saisi nou­dat­taa poli­it­tista tarkoituk­sen­mukaisu­ut­ta. Lehmä esimerkik­si tuot­taa metaa­nipäästöjä 100 kiloa vuodessa, mikä vas­taa hiilid­ioks­dipäästöinä 2,5 – 10 ton­nia riip­puen tarkastelu­a­jan­jak­son pituudesta.

Todet­takoon nyt alka­jaisik­si, että 500 euron hiiliv­erot tuot­taisi­vat noin 20 mrd € jo sil­lä määritelmäl­lä, ettei puun polt­to ei tuo­ta päästöjä.

Vaik­ka hiilid­iok­sidipäästöistä perit­täisi­in 20 mrd € euroa enem­män, se ei tek­isi meistä köy­hempiä, kos­ka muu­ta vero­tus­ta voitaisi­in vas­taavasti alen­taa. Tuloverot käytän­nössä läh­es kokon­aan pois, tai vai­h­toe­htois­es­ti arvon­lisävero. Jos vähen­nys tehtäisi­in tuloveroista, vero­tuk­sen pro­gres­sio hoidet­taisi­in perus­tu­lol­la. Tosin tarkoituk­se­na siis on, että tuo 20 mrd € piene­nee nopeasti päästö­jen vähentyessä.

Ener­gian kulu­tus ja tavaroiden ost­a­mi­nen tulisi kalli­im­mak­si ja palvelu­jen käyt­tö halvem­mak­si. Kestävät tuot­teet tuli­si­vat suh­teessa halvem­mak­si ker­takäyt­tökrääsään näh­den. Korkea veroki­ila, joka Suomes­sa estää palveluy­hteiskun­nan kehi­tys­tä, madal­tu­isi olennaisesti.

Uusi kulu­tusko­ri olisi eri­lainen, mut­ta ei vält­tämät­tä juuri huonom­pi. Teo­ri­as­sa sen pitäisi olla vähän huonom­pi, kos­ka ennen opti­moiti­in vain kulut­ta­jan hyvää ja nyt opti­moin­nis­sa olisi mukana myös ilmas­ton hyvä. En ole kuitenkaan var­ma edes tästä, kos­ka voisi olet­taa työl­lisyy­den ole­van vas­taavasti parem­pi ja sitä kaut­ta kulut­ta­jien ase­man keskimäärin vähin­tään yhtä hyvä.

Takaisin niihin muske­liv­eneisi­in. Ainakin Sipoon saaris­tossa havait­see, että jo toteu­tunut, melko maltill­i­nen polt­toaineen hin­nan koro­tus on vähen­tänyt moot­toriveneil­lä ajelua dra­maat­tis­es­ti. En löytänyt asi­as­ta viral­lista tilas­toa tuke­maan tätä sub­jek­ti­ivista havain­toa. Löytääkö joku?

Moni on sanonut, että ei ole mitään näyt­töä kasvun irtaan­tu­mis­es­ta ener­gian kulu­tuk­ses­ta. Ensin­näkin on siitä vähän näyt­töä, mut­ta kuin­ka voisi olla, kun sitä ei ole edes yritet­ty. Päästöoikeuk­sien hin­ta ei ole 500 euroa vaan 20 euroa. Ei se sil­loin vaikuta.

Nykyisel­lä kulu­tus­rak­en­teel­la jatkami­nen  — kasvus­ta puhu­mat­takaan —  ei ole mah­dol­lista. Ilmas­ton pelas­t­a­mi­nen vaatii kulu­tustapo­jen muu­tos­ta, esimerkik­si lihan ja maito­talous­tuot­tei­den käytön vähen­tämistä. Tätä voi tehdä vapaae­htoisin toimin, mut­ta vielä tehokkaam­min siihen ohjaa hin­to­jen muut­ta­mi­nen vero­tuk­sen avul­la. Hin­nat näkyvät kaikessa, kulut­ta­ja ei voi tietää kuin osas­ta kulu­tus­päätösten­sä vaikutuksia.

 

Minä ja pienet ydinvoimalat

Sain tänne Ran­skaan puhelun Iltalehdestä.Sen puhelun tulok­se­na lehti julka­isi uutisen, jon­ka mukaan kan­natan kaupunkien läm­mit­tämistä pie­nil­lä mod­u­laarisil­la ysin­voimaloil­la. Kos­ka uutises­sa oli oikaistu vähän mutkia, ker­ron omin sanoin, mitä asi­as­ta ajattelen.

Olemme aika pian pää­tymässä siihen, että Suomes­sa tuotet­tu sähkö alkaa olla läh­es päästötön­tä. Tosin me käytämme tähän nor­jalaista ja ruot­salaista sähköä, mut­ta jos kävisi niin, että sekä Olk­ilu­o­to 3 ja Han­hikiv­en ydin­voimala joskus valmis­tu­isi­vat, alka­isimme olla aika omavaraisia.

Surut­ta sitä suo­ma­lais­takaan sähköä ei pidä käyt­tää, kos­ka olemme samaa verkkoa Balt­ian maid­en ja jopa Puolan kanssa. Sähkön käyt­täjä Suomes­sa pitää usein käyn­nis­sä jotain hyvin saas­tut­tavaa laitos­ta Virossa tai vähän eteläm­pänä. Sen sijaan kaupunkien läm­mit­tämi­nen tuot­taa edelleen suuria päästöjä, eikä siihen ole kun­nol­lista ratkaisua.

Biopolt­toaineet ovat päästöt­tömiä vain paper­il­la, Todel­lisu­udessa puun polt­tamis­es­ta syn­tyy enem­män päästöjä kuin kivi­hi­ilen polt­tamis­es­ta, ilmeis­es­ti jopa yhtä paljon kuin turpeen polt­tamis­es­ta. Osa tästä tietysti imey­tyy takaisin hakku­uaukion muuttues­sa uud­estaan met­säk­si seu­raa­van sadan vuo­den aikana, mut­ta se on aika pitkä aika. Biopolt­toaineet eivät ole ratkaisu kuin alue­poli­it­tisi­in ongelmiin.

Kysymys ydin­voimas­ta kaupunkien läm­mit­tämis­es­tä on mie­lenki­in­toinen, mut­ta sil­loin puhumme 2040-luvusta.

Mod­u­laaris­ten ydin­voimaloiden kaup­pi­aat puhu­vat pas­si­ivis­es­ti tur­val­li­sista voimaloista, mut­ta main­ok­si­in ei aina kan­na­ta uskoa. Jos STUK joskus toteaa ne tur­val­lisik­si niin, että reak­torin voi sijoit­taa huo­let­ta lähelle asu­tus­ta, asia muut­tuu mie­lenki­in­toisek­si. Olen ymmärtänyt, että STUK:issa ajatel­laan, että noiden voimaloiden osalta viiden kilo­metrin suo­javyöhyket­tä voidaan pienen­tää olen­nais­es­ti. Oli­han Otaniemessäkin ydin­reak­tori aivan asu­tuk­sen keskellä.

Ymmärtääk­seni vielä helpom­paa on tehdä pelkkää kuumaa vet­tä tuot­tavas­ta reak­torista tur­valli­nen, kos­ka siinä ei tarvi­ta korkei­ta läm­pötilo­ja eikä korkeaa painetta.

Van­han ydin­voiman vas­tus­ta­jan on tietysti vähän han­kalaa sanoa mitään myön­teistä ydinvoimasta,
Se on nyt kuitenkin juuri vas­tus­ta­jien kri­ti­ikin ansios­ta paljon tur­val­lisem­paa kuin ennen — ja paljon kalli­im­paa. Samal­la ilmas­ton­muu­tok­sen kohdal­la tilanne on kään­tymässä epätoivoiseksi.

For­tum halu­aisi tuot­taa Helsin­gin tarvit­se­van kaukoläm­mön melkein sadan kilo­metrin putken päässä Lovi­isas­sa. Tästä yhtälöstä on vaikea saa­da taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa. Lisäk­si put­ki olisi aivan liian help­po kohde terroristeille.

Mut­ta tämä on siis 2040-luvun teknolo­giaa, jos se ylipään­sä tulee kun­toon. Seu­raamme asi­aa kat­seel­la. Tämä on ehkä mah­dol­lisu­us tai sit­ten se osoit­tau­tuu tyhjäk­si lupaukseksi.

Kaikkia muitakin vai­h­toe­hto­ja on selvitet­tävä. Tänään Helen julk­isti suun­nitel­man rak­en­taa val­ta­va läm­pöakku Mustikkamaalle.

= = = =
Toimit­ta­ja muuten aloit­ti keskustelun kysymäl­lä, miten selitän sen, että vihreät ovat Sak­sas­sa lisän­neet maan hiilid­iok­sidipäästöjä aja­mal­la alas ydin­voimaloi­ta. Tähän vas­tasin, että tuon päätök­sen teki Merke­lin hal­li­tus, jos­sa vihreät eivät olleet mukana. Suomen vihreät eivät ole vaati­neet toimivien ydin­voimaloiden ennenaikaista alasajoa juuri toimit­ta­jan mainit­se­mas­ta syystä.

Irtisanomislaista

Ajat­telin pysyä hil­jaa pienyri­tys­ten irti­sanomis­laista, kos­ka tässä keskustelus­sa ei ole enää kyse asioista eikä argu­menteista vaan mieliku­vista, joil­la men­nään eduskun­tavaalei­hin. Kun nyt kuitenkin blogikir­joituk­seni asi­as­ta alku­vuodes­ta on kaivet­tu esille, esitän asi­as­ta muu­tamia näkökohtia.

Osal­lis­tu­in alku­vi­ikos­ta erääseen tilaisu­u­teen, jon­ka alus­sa keskustelti­in irti­sanomis­laista. Kom­men­toin tässä myös eräitä argu­ment­te­ja, joi­ta käytet­ti­in lain vastustamiseen.

Ensik­si halu­an sanoa, että pidän hal­li­tuk­sen toim­intaa täysin pöhkönä. Asia on aika vähämerk­i­tyk­setön kum­mallekin osa­puolelle, mut­ta jostain syys­tä on halut­tu lahjoit­taa vaalivoit­to demareille. Se ei taas oikein palvele tavoitet­ta saa­da työ­markki­nat toim­i­maan parem­min. Täl­laiset asi­at hoide­taan vaa­likau­den alus­sa, ei juuri ennen eduskuntavaaleja.

Itse asi­as­ta. Niille, joiden osaamis­es­ta ja työ­panok­ses­ta työ­nan­ta­jat kil­pail­e­vat veris­es­ti, asial­la ei ole merk­i­tys­tä. Työ­suhde­tur­val­la on merk­i­tys­tä vai niiden kannal­ta, joiden ase­ma työ­markki­noil­la on heikko. Heil­lä ei ole sel­l­aista eri­tyiskykyä, jos­ta yri­tyk­set oli­si­vat riip­pu­vaisia. Joko täl­laista eri­tysosaamista ei ole koskaan ollutkaan tai se on kadon­nut ajan kulues­sa, ter­vey­den heiken­tyessä ja maail­man muuttues­sa. Eri­tyiskyky ei ole mitään kovin elit­is­tistä. Hyvä raken­nusalan ammat­ti­lainen on todel­la kysyt­ty juuri nyt.

Työ­markki­naase­mal­taan heikko­jen kesku­udessa vah­va työ­suhde­tur­va on hyvä niiden kannal­ta, joil­la on työ­paik­ka ja vas­taavasti huono asia niiden kannal­ta, joil­la ei ole työ­paikkaa, kos­ka kyn­nys hei­dän työl­listämiseen­sä nousee. Kun työssä ole­vaa lus­mua ei voi irti­sanoa, ei vas­taavasti hevil­lä palkata ketään, jon­ka pelätään alka­van lus­muil­la heti koe­jan päätyttyä

Koko yhteiskun­taa ajatellen on hyvä asia, että yri­tys­ten on vaikea irti­sanoa ikään­tyvää työn­tek­i­jää sen vuok­si, että tämän työ­panos alkaa olla vähän heiken­tynyt, kos­ka sen jäl­keen työ­panok­sen arvo putoaa nol­laan. Tämän var­jop­uole­na on se, että jos ikään­tyvä kuitenkin joutuu työt­tömäk­si, näil­lä pelisään­nöil­lä hän­tä ei kan­na­ta palkata toiseen yri­tyk­seen. Tulok­sen näkee tilastoista.

Hyvän irti­sanomis­suo­jan hyödyt työn­tek­i­jälle ovat isois­sa ja pienis­sä yri­tyk­sis­sä työn­tek­i­jälle yhtä suuret, mut­ta hai­tat pie­nille yri­tyk­sille huo­mat­tavasti suurem­mat kuin suurille. Isos­sa yri­tyk­sessä voidaan aina löytää muu­ta tekemistä sel­l­aiselle, joka ei enää selviä siitä tehtävästä, johon hänet on palkat­tu, mut­ta pienis­sä ei tätä mah­dol­lisu­ut­ta useinkaan ole. Tämä puoltaisi sitä, että laki olisi eri­lainen eri koikoisille yri­tyk­sille niin kuin se on Italiassakin.

Asiantun­ti­jan tilanne on eri asia kuin lukuhihnatyöntekijän

Aiem­mas­sa postauk­ses­sani yritin havain­nol­lis­taa eri­ty­isosaa­jan erot­ta­mat­to­muut­ta siihen, mitä tapah­tu­isi jääkiekko­joukkueelle, jos se ei saisi irti­sanoa epäon­nis­tunut­ta val­men­ta­jaansa. Mon­elta jäi esimerkin sisältö ymmärtämät­tä, kos­ka he keskit­tyivät ker­tomaan, mik­si tämä on juridis­es­ti eri asia, kun minä yritin keskit­tyä asian sisäl­löl­lisi­in vaikutuksiin.

Ker­rot­ti­in, että val­men­ta­ja on palkat­tu määräaikaiseen työ­suh­teeseen, ja palka­n­mak­su jatkuu määräa­jan lop­pu­un. Määräaikaisu­us kai pitää perustel­la. Eikö HIFK tiedä, tarvit­seeko se val­men­ta­jaa vuo­den kulut­tua ja muut­tuuko määräaikainen työ­suhde pysyväk­si, jos määräaikaisuuk­sia on mon­ta peräkkäin?  Olen­nais­ta­han tässä on, että erot­ta­mat­to­muus ei sovi val­men­ta­jan työhön niin kuin se ei sovi toim­i­tusjo­hta­jan tehtäväänkään. Ei se ole juridi­nen vaan hyvin käytän­nölli­nen asia.

Jos yri­tys han­kkii asiantun­ti­jan tuo­maan yri­tyk­seen osaamista, jota yri­tyk­sessä ei ole, se muis­tut­taa enem­män jääkiekko­val­men­ta­jan pestiä kuin kahvi­lan tar­joil­i­jan työtä. Jos tar­joil­i­ja ei osaa työtään, työ­nan­ta­jan on opastet­ta­va, mut­ta työ­nan­ta­ja ei voi opas­taa asiantun­ti­jaa, jon­ka piti osa­ta juuri sitä, mitä kukaan muu yri­tyk­sessä ei osaa.

Jos asi­aan halu­taan rak­en­tavaa ratkaisua, voisi ajatel­la, että olisi eri­laisia työ­suhtei­ta, sel­l­aisia kuin on jääkiekko­val­men­ta­jil­la ja sel­l­aisia kuin on kahvi­lan tar­joil­i­jal­la. Irti­sanomis­la­ki siir­ret­täisi­in toisin sanoa Aka­van murheek­si. Työ­suh­teen alus­sa ker­rot­taisin, kumpaa lakia tässä nou­date­taan ja sen heikom­man irti­sanomis­suo­jan mukaisen (mut­ta mah­dol­lis­es­ti muuten työn­tek­i­jälle edullisem­man) käyt­tö pitäisi perustel­la niin kuin pitää perustel­la määräaikaisuuskin.

Isot yri­tyk­set voivat irti­sanoa kenet haluavat

Siinä alku­vi­ikon keskustelus­sa irti­sanomis­lakia vas­tus­tanut piti sitä perus­teet­tomana. Hän toi­mi korke­as­sa ase­mas­sa osaamisalal­la ja ker­toi, että on joutunut irti­sanomaan henkilöön menevistä syistä paljon työn­tek­i­jöitä, kos­ka nämä eivät ole selvin­neet töistään. Tämä tehdään siirtämäl­lä irti­san­ot­ta­vat ensin omaan yksikköön ja sit­ten YT-menet­telyssä lakkaut­ta­mal­la tämä yksikkö tarpeet­tomana. Ihan by the book! Ei ihme, että isot yri­tyk­set pitävät asi­aa tarpeet­tomana, kun mikään ei estä heitä irti­sanomas­ta ketä huvit­taa. Tätä kikkaa ei voi käyt­tää kol­men hen­gen yrityksessä.

Pienis­sä yri­tyk­sis­sä työn­tek­i­jän ase­ma on joko hyvä tai hyvin huono

Loogiset argu­men­tit ovat pienyri­tys­ten helpom­man irti­sanomisen puolel­la, mut­ta sit­ten tule­vat ne reaal­i­maail­man kysymyk­set. Hen­ki on pienis­sä yri­tyk­sis­sä yleen­sä parem­pi kuin suuris­sa, mut­ta ei aina. Kaik­ki yrit­täjät eivät ole mitään pul­mu­sia, vaan joukos­sa on varsi­naisia siko­ja. Sel­l­ainen yrit­täjä voi käyt­tää irti­sanomis­mah­dol­lisu­ut­ta pain­os­taak­seen työn­tek­i­jöitä luop­umaan lail­li­sista oikeuk­sis­taan. Jos et suos­tu ilmaiseen yli­työhön, saat kenkää. Tämä voi olla merkit­tävä argu­ment­ti irti­sanomis­lakia vas­taan – tai sen puoles­ta, että ongel­maan etsitään parem­pi ratkaisu.

Pienis­sä yri­tyk­sis­sä ei ole lain­opil­lista osastoa

Keskustelus­sa kävi myös ilmi, että kun pienyri­tys on hävin­nyt irti­sanomisen työ­tuomiois­tu­imes­sa, syynä on yleen­sä se, ettei yrit­täjä ole osan­nut tehdä irti­san­omista pykälien mukaan. Itse irti­sanomi­nen sinän­sä olisi ollut perustelua, mut­ta ensin pitää esimerkik­si antaa varoi­tus. Näistä tilanteista sik­iävät nämä kaupunki­tar­i­nat siitä, kuin­ka mah­do­ton oli työn­tek­i­jä ja silti yrit­täjä hävisi jut­tun­sa. Älkää siis palkatko kuin sukulaisianne!

Pienyrit­täjät osaa­vat yleen­sä oman työn­sä, mut­ta heil­lä ei ole oikeusti­eteel­listä tutk­in­toa. Niin­pä lähetän ter­veisiä Suomen yrit­täjille. Kun te nyt kuitenkin häviätte tämän jutun, kan­nat­taisiko perus­taa pienyri­tyk­sen irti­sanomis­palvelu, joka neu­voo jäsen­mak­sua vas­taan irti­san­omisti­lanteis­sa, jot­ta ilmi­selvät tapauk­set eivät kaadu yrit­täjän osaamattomuuteen.

Tämä ei tuk­isi sitä sikail­i­jayrit­täjää, joka käyt­täisi irti­sanomis­mah­dol­lisu­ut­ta lait­tomaan työn­tek­i­jöi­den painostamiseen.

Riit­tääkö piden­net­ty koeaika?

On vedot­tu siihen, että puolen vuo­den koea­jan pitäisi riit­tää. Se oli selvä paran­nus, mut­ta ei poista ongel­maa. Ihmiset voivat ajan mit­taa myös muut­tua. Joskus päädytään myös vuosien jäl­keen avio­eroon, vaik­ka aluk­si meni ihan hyvin.

Tämän keskustelun ikävin puoli on siinä, että se on antanut monille yri­tyk­sille viestin: olkaa todel­la varovaisia ja valikoivia palkates­sanne työvoimaa. Kos­ka lus­mus­ta ei pääse eroon kuin isol­la rahal­la, palkatkaa vain sel­l­aisia, joista olette täysin var­mo­ja. Tämä lisää rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä. Demar­it vielä julis­ta­vat, että kun vain äänestätte heitä, riistäjäsi­at eivät pääse lus­muista eroon mitenkään.

= = = =

Olisiko tässä sisäl­löltään vähämerk­i­tyk­sisessä kiis­tas­sa kyse ihan jostain muus­ta? Ay-puolelta moni on sanonut, että hal­li­tuk­sen suurin syn­ti on, että se on tehnyt päätök­sen kolmikan­taisen menet­te­lyn ulkop­uolelle. Monil­la bar­rikadin molem­mil­la puo­lil­la näyt­tää ole­van itse asi­as­sa kysymys siitä, tuleeko ay-liik­keelle olla Suomes­sa veto-oikeus eduskun­nan päätöksiin.

 

 

Kaupunkiympäristölautakunta 25.9.2018

Pöy­dältä

Karhusaaren eteläosan pientalotontit

Jotkut asukkaat vas­tus­ta­vat alueen tiivistämistä ja Helsin­gin luon­non­suo­jeluy­hdis­tys halu­aa suo­jel­la rak­en­tam­a­ton­ta rantaa melontakeskukselta.

Pak­i­lantielle kauppa

Tämä on osa Pak­i­lantien kohen­tamis­su­un­nitel­maa, jos­sa siitä tehdään kaupunki­mainen katu keskelle sekavaa omako­tialuet­ta. Kiitok­sia kaavoit­ta­jalle siitä, että raken­nus viedään kat­u­alueen laitaan ja että autopaikat eivät ole talon edessä. Mitä tehdään talon kol­man­teen kerrokseen?

Lau­rin­nit­ty, puistosuunnitelma.

Näyt­tää hyvältä. Pitäisikö lau­takun­nan joskus käsitel­lä puis­to­jen käytön tavoit­teet vai ede­täänkö niin, että men­nään eri puo­lil­la paikallisen arkkite­hdin mielip­i­teen mukaan?

Kumpu­las­sa vuokrataan tont­ti paritalolle.

Vuokran vaiku­tus asumiskus­tan­nuk­si­in on noin 3,59 €/m2.

Lausun­to Otso Kivekkään toivo­musponnes­ta, jos­sa toiv­otaan Postipuis­toon maalämpöä

Kysymys opti­maalis­es­ta suh­teesta kaukoläm­mön ja maaläm­mön välil­lä ei ole aivan yksinker­tainen. Jos hin­ta-alueen viimeinen voimalaitos sat­tuu ole­maan lauhde­voimala, kaukoläm­mön päästöt ovat pienem­mät ja jos se taas kaik­ki tuotan­to on päästötön­tä, maaläm­pö on tietysti paras. Paras­ta olisi tehdä keskitet­ty maaläm­pöratkaisu, jos­sa päästään paljon parem­paan hyö­ty­suh­teeseen ja voidaan ajaa maaläm­pöä sähkön hin­taa vas­ten ja sulkea maaläm­pö sil­loin kun sähkö on kallista. Sil­loin se on nimit­täin myös saastuttavaa.

Helsin­ki myy 0,4 hehtaaria asun­to­tont­te­ja 24,6 M€:lla

Neljä tont­tia myy­dään tar­jouskil­pailu­jen perus­teel­la. Ker­rosneliön hin­naksi tulee vähän yli 1500 €/k‑m2 asun­to­jen ja 0 euroa liiketilo­jen osalta.

Maan hin­naksi muo­dos­tuu siis 60 M€/hehtaari.

Mitä soten raunioille?

Alkaa näyt­tää siltä, että hal­li­tuk­sen sote-esi­tys kaatuu eduskunnassa.

Maakun­nis­sa tehty työ soten eteen ei menisi hukkaan, vaik­ka nyt ei tulisi valmista, sil­lä jok­seenkin kaikille on selvää, että maakun­ta on oikea yksikkö hoita­maan julk­ista ter­vey­den­huoltoa – paljon oikeampi kuin kun­nat, joiden medi­aanikoko on 6 000 asukasta.

Läh­es yhtä yleinen on käsi­tys, että 18 maakun­taa on liikaa, kos­ka pien­im­mät niistä ovat elinkelvot­toman pieniä. Jos sota kaatuu tässä eduskun­nas­sa, päästään aloit­ta­maan järkeväl­lä määräl­lä maakuntia.

Suomen ter­vey­den­huolto on pääsään­töis­es­ti hyvää ja kus­tan­nuste­hokas­ta. Sik­si sitä on vaikea paran­taa mil­lään uud­is­tuk­sel­la, mut­ta aika help­poa huonontaa.

Yksi paha vika meil­lä kuitenkin on. Yleis­lääkärille pääsy on monin paikoin anteek­sianta­mat­toman vaikea­ta. Tämän vuok­si Suomen ter­vey­den­huolto on mitat­tu yhdek­si OECD-maid­en eri­ar­voisim­mista. Mit­ta­ri­na oli juuri tuo lääkärille pääsy, ei oikeas­t­aan mitään muu­ta. Hyvin tasa-arvoinen ja laadukas erikois­sairaan­hoit­o­mme sivu­utet­ti­in siinä tutkimuksessa.

Jos kun­nat ovat joutuneet tin­kimään ter­vey­den­huoltomenois­taan, ne ovat joutuneet heiken­tämään ter­veyskeskuk­si­aan, kos­ka erikois­sairaan­hoidon menot on mak­set­ta­va laskun mukaan. Tässä sitä sit­ten ollaan.

Mart­ti Kekomäen mukaan riit­täisi, että ter­veyskeskuk­si­in palkat­taisi­in tuhat lääkäriä lisää. Se mak­saisi sata miljoon­aa vuodessa, eli aika vähän ver­rat­tuna ter­vey­den­huol­lon kah­denkymme­nen mil­jardin kokonaismenoihin.

Tapah­tuu Sotelle mitä hyvän­sä, peruster­vey­den­hoitoon on saata­va lisää rahaa. Pääsy ter­veyskeskuk­seen kohtu­ua­jas­sa on tur­vat­ta­va vaik­ka normiohjauksella.

Suurin osa ihmi­sistä on suh­teel­lisen ter­veitä. Heille riit­täi­sivät kevyet palve­lut, joi­ta monis­sa mais­sa anta­vat per­helääkärit. Nyky­is­ten ter­veyskeskusten kan­nat­taisi ottaa osak­si toim­intaansa ammat­in­har­joit­ta­ji­na toimivia per­helääkäre­itä. Nämä toimi­si­vat taval­laan ter­veyskeskusten ali­hankki­joina ja voisi­vat ohja­ta ter­veyskeskuk­sen laa­jem­pi­en palvelu­jen pari­in poti­lai­ta, joille kevyet palve­lut eivät riitä, tai jot­ka tarvit­se­vat sosi­aali­palvelu­ja. Siitä olisi hyö­tyä, että koko per­he olisi saman lääkärin potilaina.

Vaik­ka sote toteu­tu­isi, maakun­nan ter­veyskeskuk­set voisi­vat tehdä näin kil­pail­lak­seen asi­akkaista yksi­ty­is­ten palvelun­tar­joa­jien kanssa.

Ehdotet­tuun peruster­vey­den­huol­lon yksi­ty­istämiseen, valin­nan­va­pau­teen, on vaikea luo­da toimivia taloudel­lisia pelisään­töjä. Sote-keskuk­sen taloudelli­nen men­estys on läh­es kokon­aan peräisin onnis­tu­mises­sa poti­laiden valikoin­nis­sa – kuten Pih­la­jalin­na jou­tui kar­vaasti koke­maan Jyväskylässä.

Ruot­sis­sa parhaat tulok­set yksi­ty­istämis­es­tä on saatu elek­ti­ivisessä hoi­dos­sa. Kil­pailu­tuk­seen on liitet­ty kovat taloudel­liset sank­tiot epäon­nis­tu­mi­sista. Esimerkik­si tekonivelkirur­gias­sa on päästy näin parem­paan laatu­un ja selvästi alem­pi­in kus­tan­nuk­si­in. Yksi­ty­is­ten yri­tys­ten jous­tavu­us ja parem­pi joht­a­mi­nen ovat tuot­ta­neet menestystä.

Maakun­taa ei voi­da kuitenkaan vaa­tia alis­ta­maan kaikkea elek­ti­ivistä hoitoa kil­pailulle, kos­ka se sotk­isi lak­isääteisen päivystyk­sen ja johtaisi kokon­aiskus­tan­nusten nousu­un. Julkisel­la sairaalal­la on velvol­lisu­us varautua suuron­net­to­muuk­si­in ja ylläpitää päivystys­tä. Tätä varten sil­lä on olta­va peruska­p­a­siteetis­sa leikkaus­sale­ja ja osaavaa henkilökun­taa. Näi­den kap­a­siteet­ti on käytet­tävä kokon­aan ja kil­pailutet­ta­va loput.

Entä jos maakun­nat eivät kil­pailu­ta mitään, vaan pitävät mus­ta­sukkaises­ti kiin­ni jokaises­ta potilaasta?

Maakun­nat tule­vat ole­maan taloudel­lis­es­ti tiukoil­la. Jos kil­pailu­tus johtaa alem­pi­in kus­tan­nuk­si­in, ne kil­pailut­ta­vat. Jos se taas nos­taa kus­tan­nuk­sia, niiden ei pidäkään kilpailuttaa.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä

Kaupunkiympäristölautakunta 18.9.2018

Hekan talo­jen korot­ta­mi­nen Las­si­lan ase­man vieressä

Kuten lupasin, tein ehdo­tuk­sen, että asia palaute­taan sel­l­aisen vai­h­toe­hdon valmis­telemisek­si, jos­sa raken­nuk­sia korote­taan kahdel­la ker­roksel­la, mut­ta autopaikkamääränä pysyy 41. Ris­to Rauta­va (kok) kannatti.

Esi­tys meni läpi demarien yksin vastustaessa.

Demarien perustelu­ja en saa lau­takun­nan pelisään­tö­jen mukaan ava­ta, mut­ta virkamiehet valit­ti­vat esimerkik­si sitä, että tämä avaa pään sille, että muidenkin han­kkei­den vetäjät alka­vat mankua lieven­nys­tä autopaikkanormiin.

Tässä ekon­o­mistin ja suun­nit­teli­jan maail­manku­vat tör­määvät rajusti. Jos gryn­deri on sitä mieltä, että kalli­ita autopaikko­ja kan­nat­taisi rak­en­taa vähem­män, sil­lä on ilmeis­es­ti käsi­tys, ettei niitä tarvi­ta niin paljon. Jos nuo autopaikat oli­si­vat vält­tämät­tömiä tai siis hin­tansa arvoisia, asun­to­ja olisi vaikea myy­dä ilman autopaikkaa. Siitä tietysti pitää huole­htia, etteivät gryn­der­it hui­jaa osta­jia, vaan ker­to­vat autopaikkati­lanteesta.  Pitäisi olla niin, että esimerkik­si asun­to 200 000€, autopaik­ka  40 000 € ja jos ei osta autopaikkaa, joutuu ratkaise­maan asian toisin.

Autopaikkanormin lisäk­si on väestön­suo­janor­mi. Tämä koro­tus voi vielä kaat­ua siihen.

Korkeasaaren vas­taan­ot­toraken­nus

Lau­takun­ta lisäsi yksimielis­es­ti pon­nen, että suun­nitel­lus­ta leikkipuis­tos­ta tulee tehdä mah­dol­lisim­man luon­non­mukainen ja vält­tää puiden kaatamista.

Karhusaaren eteläosan kaava

Asukkail­ta on tul­lut urpu­tus­ta liian pienistä ton­teista (ketään ei pakote­ta jaka­maan tont­ti­aan, mut­ta naa­puri­in ei halu­ta slum­mia)  ja alueelle suun­nitel­lus­ta mel­on­takeskuk­ses­ta, jonne pelätään tule­van ulkop­uolisia käyt­täjiä. Maa on kaupun­gin omistuksessa.

Pöy­dälle viikok­si Asko-Sel­javaaran pyynnöstä.

Hert­toniemen teol­lisu­usalueen asuntokaava

Läpi yksimielis­es­ti.
Se, että osa ton­teista oli rajat­tu tästä ulkop­uolelle, joh­tui siitä, että ton­tin omis­ta­ja, jolle on tulos­sa yhdek­sän miljoo­nan euron kaavoitushyö­ty, ei halun­nut luovut­taa pien­tä suikalet­ta ton­tista katu­verkkoa varten. Tässä asi­as­sa kaupungilla ei ole mitään liikku­mavaraa, kos­ka hak­i­joi­ta on kohdelta­va tas­a­puolis­es­ti ja muut nou­dat­ta­vat näitä sään­töjä. Asia jää odot­ta­maan hak­i­jan mah­dol­lista rahapulaa.

Helsin­gin vesi­huol­lon kehittämissuunnitelma.

Ris­to Rauta­van pyyn­nöstä pöydälle