Kokoomus haluaa kaataa Hämeentien joukkoliikennekadun

Ris­to Rauta­va ja Piia Pakari­nen kir­joit­ti­vat Helsin­gin Sanomis­sa, että Hämeen­tien muut­tamista joukkoli­iken­nekaduk­si on lykät­tävä, kos­ka se osuu muuten han­kalasti yhteen muun muas­sa Hakaniemen sil­lan remon­tin kanssa.

Kir­joi­tus ei tähdän­nyt remon­tin lykkäämiseen vaan sen kumoamiseen. Lykkäämisessä ei nimit­täin ole mitään järkeä ja sen kir­joit­ta­jat tietävät itsekin. Hämeen­tie menee joka tapauk­ses­sa laa­jaan remont­ti­in, kos­ka ratikkakiskot on uusit­ta­va joka tapauk­ses­sa. Niiden kulu­mista ei voi lykätä äänestyspäätöksellä.

Jos joukkoli­iken­nekadun rak­en­tamista lykät­täisi­in, katu joudut­taisi­in avaa­maan kah­teen ker­taan niin, että kus­tan­nuk­set läh­es kaksinker­tais­tu­vat. Joukkoli­iken­nekatu edel­lyt­tää myös kisko­jen siirtämistä, joten siis myös kisko­työt pitäisi tehdä kah­teen kertaan.

Pelko, että Hämeen­tien muut­ta­mi­nen joukkoli­iken­nekaduk­si eristäisi keskus­tan on lähin­nä kum­malli­nen ja senkin kir­joit­ta­jat tietävät ihan hyvin. Tehty­jen simu­loin­tien mukaan Hämeen­ti­etä nyt käyt­tävät autoil­i­jat menet­tävät mat­ka-ajas­sa noin puoli min­u­ut­tia ja joukkoli­iken­teen käyt­täjät voita­vat selvästi yli min­uutin. Kun joukkoli­iken­teen käyt­täjiä on Hämeen­tiel­lä moninker­tainen määrä autoil­i­joi­hn ver­rat­tuna, keskimääräi­nen mat­ka-aika lyhe­nee joukkoli­iken­nekadun ansios­ta, ei pitene.

Samas­sa yhtey­dessä raken­netaan Hämeen­tielle myös pyöräti­et. Se, että liikenne nyt toimii jotenkin ilman pyöräteitä, johtuu vain siitä, että pyöräil­i­jät rikko­vat lakia.

Jos pyöräil­i­jät ajaisi­vat Hämeen­tiel­lä joukkoli­iken­nekaistaa pitkin niin kuin laki vaatii, bussien mat­ka-aika pitenisi huo­mat­tavasti; eri­tyis­es­ti pohjoiseen päin ajet­taes­sa, kos­ka fil­lar­it kiipeävät ylämäkeä hitaasti.

Pelot­telu Hakaniemen sil­lan uud­is­tamisel­la vih­jaa asi­aan pere­htymät­tömälle, että sil­ta olisi työn aikana poik­ki. Ei ole, ellei se sit­ten omia aiko­jaan rom­ah­da. Sil­lan län­sipuolelle raken­netaan ensin uusi sil­ta ja kun se on valmis, van­ha pure­taan. Liikenne sil­lal­la kul­kee ongelmitta.

Joko kir­joi­tus oli pelkkää kokoomuk­sen hen­gen nos­ta­tus­ta ennen vaale­ja, tai sit­ten kokoomuk­ses­sa on havait­tu, että demarien nykylin­ja on aika ben­sankatkuinen niin, että joukkoli­iken­net­tä, käve­lyä ja pyöräi­lyä suos­in­ut liiken­nepoli­ti­ik­ka voidaan kokoomuk­sen, demarien ja perus­suo­ma­lais­ten voimin palaut­taa autoilua lisääväksi.

= = =

Se, että tämä kir­joi­tus on viikon myöhässä, johtuu siitä, että olemme juuri muut­ta­neet uuteen asuntoon.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 18.9.2018

Las­si­las­sa korote­taan kah­ta Hekan taloa kerroksella

(Pöy­dältä)

Olisi halut­tu korot­taa kahdel­la ker­roksel­la, mut­ta sil­loin ei vaa­dit­tua määrää autopaikko­ja olisi kohtu­uhin­nal­la saatu mah­tu­maan ton­tille. Voisi tietysti luul­la, ert­tä Hekan asun­to­jonos­ta löy­ty­isi muu­ta­ma per­he, joka suos­tu­isi vas­taan­ot­tomaan asun­non, vaik­ka jou­tu­isi elämään ilman autoa. Virkamiehet pelkäävät, että vaik­ka nyt täl­läisia per­heitä niiden 20 000 hak­i­jan joukos­ta löy­ty­isikin, entä, jos he myöhem­min halu­a­vat auton? Entä jos heille syn­tyy lap­si tai tulee ero. Sil­loin muutetaan!

On siis parem­pi olla ilman asun­toa kuin saa­da asun­to, jos­sa ei ole autopaikkaa! Kohde on aivan rautatiease­man vieressä.

Ajat­telin esit­tää, että sal­limme korot­tamisen kahdel­la ker­roksel­la ja pidämme autopaikko­jen määrän ennallaan.

Korkeasaa­reen uusi vastaanottorakennus

Mamu-kri­it­tisille tiedok­si, että tässä ote­taan vas­taan Korkeasaaren kävi­jöitä. Ei siis syytä polt­top­ul­loi­hin. Uusi vas­taan­ot­toraken­nus tarvi­taan, kos­ka jatkos­sa apinoi­ta pääsee kat­so­maan ratikalla. Van­ha keskus Mustikka­maan puolel­la ote­taan muuhun käyttöön.

Hert­toniemen yri­tysalueel­la teol­lisu­us­tont­te­ja muute­taan asuintonteiksi.

Tämä oli meil­lä viimek­si 2.2.2018. Kaa­va tulee nyt rajat­tuna, kos­ka parin ton­tin omis­ta­jien kanssa on tul­lut kinaa jostain. Asia selvin­nee kok­ouk­ses­sa. Vajaat kolme­sa­taa uut­ta asukasta.

Teol­lisu­us­tont­tien muut­tamien asuin­ton­teik­si oli puh­taasti poli­it­ti­nen päätös edel­lisen lau­takun­nan aikana. Viras­to olisi halun­nut säi­lyt­tää ne teol­lisu­us­tont­teina. Kaiken kaikki­aan Hert­toniemen teol­lisu­usalueelle tulee noin 3 500 asukasta.

Karhusaaren eteläosan omako­tialuet­ta tiivistetään

Kaavas­sa tor­ju­taan aluet­ta uhan­nut­ta slum­mi­u­tu­mista vaa­ti­mal­la asun­noil­ta 200 neliön vähim­mäiskokoa. Tai tarkem­min sanoen, ton­tin on olta­va vähin­tään 600 neliötä ja sil­lä on olta­va raken­nu­soikeut­ta 200 neliötä, jot­ta saisi rak­en­taa yhden asun­non. Jot­ta saisi rak­en­taa neljä asun­toa, pitää raken­nu­soikeut­ta olla 800 neliötä ja niin edelleen. Pienem­piä asun­to­ja saa rak­en­taa, jos kehtaa, mut­ta sil­loln jää raken­nu­soikeut­ta käyttämättä.

Kun Sipoo hal­lit­si aluet­ta, täl­laisia köy­hän kansan pien­asun­to­ja ei sal­lit­tu, vaan vaa­dit­ti­in paikoin jopa 500 neliön asuntoja.

Yhteen­sä raken­nu­soikeudet lisään­tyvät noin 7400:llä, mikä vas­taa siis korkein­taan 37 asuntoa.

Liberaalin demokratian tappio?

Olimme 20 vuot­ta sit­ten var­mo­ja, että kehi­tys vie kohti markki­na­t­alouden ja lib­er­aalin demokra­t­ian voit­toa. Tämä yhdis­telmä oli tuot­tanut vau­raut­ta ja hyv­in­voin­tia, jota muut kadehtivat.

Enää se ei näytä var­mal­ta. Markki­na­t­alous on yhä ylivoimainen, mut­ta usko hor­juu pahasti siihen, että se olisi sidok­sis­sa lib­er­aali­in demokratiaan.

Minäkin kir­joitin joskus, että Kiina men­estyy taloudessa hyvin niin kauan, kun se voi kopi­oi­da mui­ta, mut­ta uuden kehit­tämi­nen ei tulisi sen­su­urin olois­sa menestymään.

On kolme toisi­in­sa kietoutunut­ta syytä, mik­si lib­er­aalin demokra­t­ian voit­to ei ole enää niin var­ma: val­tio­jo­htoisen markki­na­t­alouden men­estys, keskilu­okan kur­jis­tu­mi­nen ja päätök­sen­teon vaikeutuminen.

Vaik­ka markki­na­t­alous on osoit­tau­tunut suun­nitel­mat­alouteen ver­rat­tuna ylivoimaisek­si, vielä parem­min se näyt­tää toimi­van val­tio­jo­htoise­na. Markki­namekanis­mi löytää lop­ul­ta mon­en mutkan kaut­ta maali­in, mut­ta taita­va val­ti­olli­nen ohjaus löytää oikotien.

Sin­ga­pore on äärikap­i­tal­isti­nen maa mut­ta samal­la aasialainen hyv­in­voin­ti­val­tio, jos­sa val­tio aut­taa markki­noi­ta men­estyk­sel­lis­es­ti ja kansal­lista etua var­jellen. Mekin van­noimme sekat­alousjär­jestelmän nimi­in 1970-luvul­la, mut­ta sit­tem­min markki­na­fun­da­men­tal­is­mi on jyrännyt.

Talous­no­belisti Amartya Sen on valit­tanut, että hänelle kansan­taloustiede on oppia markki­navirhei­den tun­nistamis­es­ta ja kor­jaamis­es­ta, mut­ta nyky­isin kuvitel­laan, ettei markki­navirheitä ole.

Tai ehkä vain tavat, joil­la ohjat­ti­in teol­lis­tu­mista, eivät enää toi­mi. Ohjaam­a­tonkin on parem­pi kuin huonos­ti ohjattu.

= = =

Demokra­tia toi­mi hyvin niin kauan, kun kansan selkeä enem­mistö kuu­lui taloudel­lisen kehi­tyk­sen voit­ta­ji­in. Kansa luot­ti poli­it­tisi­in johta­ji­in­sa, mut­ta ei luo­ta enää. Viime vuosikym­meninä kas­va­va osa ihmi­sistä ja alueista on kokenut jääneen­sä men­estyk­ses­tä syr­jään. Ongel­ma kos­kee kaikkia teollisuusmaita.

Kun hal­li­tuk­set eivät pysty tar­joa­maan äänestäjille parem­paa elämää, kas­vaa houku­tus tukea kan­na­tus­ta kehit­tämäl­lä ulkoisia vihollisia.

Syr­ji­tyik­si itsen­sä tun­te­vat alka­vat häiriköidä vaal­i­u­urnil­la. Trump, Brex­it ja Italia. Nyt hor­ju­vat sel­l­aiset val­tiot kuin Sak­sa ja Ruotsi.

Demokra­t­ian edut eivät vaku­u­ta kiinalaisia. He kum­mas­tel­e­vat, oliko brit­tien järkevää päät­tää brexi­tistä kapeal­la mar­gin­aalil­la ja kuin­ka vilpil­lisiä väit­teitä kam­pan­jas­sa esitet­ti­in. Ei heitä myöskään vaku­u­ta lehdis­tön rajoit­tam­a­ton vapaus levit­tää val­hei­ta, jona sanan­va­paus kiinalaisille näyt­täy­tyy. Eikä hei­dän jär­jestelmän­sä tek­isi ikinä Trump­ista presidenttiä.

Elin­ta­son nousun piti syn­nyt­tää vaa­timus demokra­ti­as­ta ja sanan­va­paud­es­ta, mut­ta toisin kävi. Köy­hyys syn­nyt­ti ara­bikevään, kun taas huikea vauras­tu­mi­nen saa kiinalaiset hyväksymään demokra­t­ian ja sanan­va­pau­den puutteet.

Unkaris­sa, Puo­las­sa ja Turkissa kansa on demokraat­tises­sa järjestyk­sessä hylän­nyt demokraat­tiset oikeudet, mut­ta hyvin ei mene demokra­tial­la edes sen ydinalueilla.

Jour­nal of Democ­ra­cy julka­isi vuon­na 2017 shokeer­aa­van tutkimuk­sen (Mounk & Foa), jon­ka mukaan Yhdys­val­lois­sa ja Bri­tan­ni­as­sa van­hem­mista ikälu­ok­ista 70 % pitää demokra­ti­aa olen­naise­na arvona, mut­ta nuorista enää 30 %. Aiem­paa selvästi use­ampi kaipaa vah­vaa johta­jaa, joka ei olisi riip­pu­vainen vaalituloksista.

On loogista pitää demokra­ti­aa huonona jär­jestelmänä, jos ei usko sen pystyvän tuot­ta­maan hyviä päätöksiä.

Sekä Sin­ga­poren että Kiinan ”demokra­tia” on län­si­mai­hin ver­rat­tuna koroste­tun mer­i­tokraat­tista. Kun edus­ta­jat tosi­asi­as­sa nimetään eikä vali­ta, päät­täjik­si valikoituu hyvin osaavaa ja koulutet­tua väkeä. Se antaa niille edun, joka saat­taa Kiinas­sa jopa kumo­ta kor­rup­tion haitat.

On hyvä, jos päät­täjik­si valikoituu parhai­ta kykyjä, mut­ta riskinä siinä on, että he eristäy­tyvät taval­lisen kansan koke­mus­maail­mas­ta. Lop­ul­ta tarvi­taan mel­lakkapoli­ise­ja ja kyynelka­a­sua ja jopa keski­tysleire­jä, kuten Kiinassa.

Suomes­sa kansane­dus­ta­jat edus­ta­vat kansaa ja virkamiehet osaamista. Viime­vu­osi­na poli­itikot ovat otta­neet itselleen valmis­telu­val­taa, jon­ka pitäisi kuu­lua virkamiehille. Sote-uud­is­tuk­sen tuhosi yksi yölli­nen neu­vot­telu poli­it­tis­ten päät­täjien kesken ilman virkamiehiä.

Suo­ma­laisen poli­ti­ikan kyky tehdä päätök­siä on heiken­tynyt viimeisen 15 vuo­den aikana nopeasti. Ehkä inter­net-aikana valmis­telulle ei jää rauhaa, vaan esi­tyk­set ammu­taan alas kesken­eräis­inä. Tai sit­ten päät­tämi­nen on vain vaikeam­paa, kun ei voi­da enää jakaa lisää hyvä kaikille, vaan yhden hyvän asian edis­tämi­nen merk­it­see tois­es­ta tinkimistä.

Fran­cis Fukuya­ma puhuu vetokra­ti­as­ta, siitä, että liian monel­la tahol­la on veto-oikeus päätök­si­in. Vähän huonom­matkin päätök­set ovat parem­pi kuin ei päätök­siä lainkaan. Suomes­sa vetokra­tia oli pahim­mil­laan Kataisen hal­li­tuk­sen aikana.

Demokra­tia tarvit­see puo­lus­tu­so­hjel­man. On paran­net­ta­va päätök­sen­tekokykyä ja nykyaikaistet­ta­va toim­intat­apo­ja. On kehitet­tävä uusia tapo­ja ohja­ta talout­ta, jot­ta se saataisi­in kään­netyk­si taas suun­taan, joka hyödyt­tää koko kansaa.

== =

Olen kir­joit­tanut kolum­ne­ja Suomen Kuvale­hteen vuodes­ta 1996. Tämä oli niistä viimeinen. Teen tilaa uusille kirjoittajille.

Kiitän Suomen Kuvale­hteä min­ulle annetus­ta pal­sta­ti­las­ta ja kiitän luk­i­joi­ta kan­nus­tavas­ta palaut­teesta, jota olen saanut läh­es päivit­täin. Se on läm­mit­tänyt mieltä.

 

 

Miksi HSL:n hallitus ei paranna Espoon joukkoliikennettä?

Espoos­sa on suuri val­i­tus siitä, että kaik­ki metro­ju­nat eivät aja Matinkylään (kuten eivät myöskään Vuosaa­reen) ja että suo­ria bus­siy­hteyk­siä halu­taan takaisin. Espoolaiset poli­itikot ovat tätä tuke­neet, mut­ta helsinkiläiset ja van­taalaiset pahik­set ovat HSL:n hal­li­tuk­ses­sa tyr­män­neet tämän.

Vika on tavas­sa, jol­la HSL laskut­taa liiken­teestä kun­tia. Espoolaiset mak­saisi­vat omista paran­nuk­sis­taan vain pienen osan itse, pääosa menisi metron osalta helsinkiläis­ten mak­set­tavak­si. Suorien bus­sil­in­jo­jen osalta myös van­taalaiset pää­si­sivät maksamaan.

HSL laskut­taa metron kokon­aiskus­tan­nuk­sista jäsenkun­ti­aan siinä suh­teessa kuin näi­den asukkaat käyt­tävät metroa ja bus­sili­iken­teen kokon­aiskus­tan­nuk­sista bussin käytön suh­teessa. Tässä ymmärtääk­seni Helsin­ki tukee huo­mat­tavasti naa­pure­itaan, kos­ka matkus­ta­jaa kohden on Helsingis­sä merkit­tävästi halvem­paa kuin muual­la, kos­ka väkeä on enem­män ja kos­ka metron investoin­nit on kuo­letet­tu ajat sitten.

Minus­ta on oikein, että jos espoolaiset halu­a­vat parem­paa joukkoli­iken­net­tä, heil­lä on oikeus saa­da sitä, mut­ta sil­loin hei­dän pitäisi mak­saa lisäkus­tan­nuk­set itse.

Sopimus on muodoltaan aika hölmö. Voisi­vatko espoolaiset ehdot­taa jotain rakentavaa?

 

Kaupunkiympäristölautakunta 28.8.2018

Tämä raport­ti tulee vähän myöhään. Viikon­lop­pu meni Tam­pereel­la perus­tu­lon merkeissä

Talousarvioe­hdo­tus 2019 ja talous­su­un­nitel­ma 2019 – 2021

Nämä menevät nyky­isin niin tiukasti raamin mukaan, että tässä vai­heessa ollaan vähän kädet­tömiä. Kun­non vään­töä saadaan aikaan, kun investoin­tio­hjel­maa ryhdytään kohdis­ta­maan hankkeisiin.

Muu­ta­ma huomio:

Kun investoin­te­ja rajoite­taan ja asun­to­tuotan­toa halu­taan kuitenkin ylläpitää, säästetään puis­toista. Se on todel­la tyh­mää. On kyse vähän jopa kil­pailukyky-kysymyk­sistä, vaik­ka veropo­h­jas­ta ei näis­sä kohdis­sa koskaan saakaan puhua.

Raken­nus­valvon­ta pitäisi saa­da net­to­bud­jet­ti­in, jol­loin se rak­en­tamisen vilka­stues­sa voi kas­vav­il­la tuloil­laan palkata lisää väkeä. Nyt joudu­taan vain piden­tämään jonoja.

Helsin­gin pitäisi pystyä tekemään myös nopeasti päätös asun­to­tuotan­toa mah­dol­lis­tavista infrain­vestoin­neista, jos rak­en­tamisen vauhti naa­pureille hidas­tuu. Vapau­tu­vas­ta kap­a­siteetista pitäisi ottaa kop­pia ja nopeut­taa asun­to­tuotan­toa Helsingissä.

Helsinginkadun katusu­un­nitel­mat

Län­tisen Bra­henkadun ain­oas­ta pyöräti­estä tehdään yksisu­un­tainen, joten toiseen suun­taan aje­taan ajo­radal­la. Kuinka­han real­is­tista tämä on eri­tyis­es­ti, kun Suomes­sa ei ole liiken­nemerkkiä, joka kieltää aja­mas­ta väärään suuntaan

Öster­sun­domin yhteinen yleiskaava

Jos kan­natamme demokra­ti­aa, näin yleiskaavo­ja ei pidä tehdä. Tämä pitää hyväksyä saman­sisältöisenä kolmes­sa kun­nas­sa, eli siihen ei voi tehdä muu­tok­sia tai se kaatuu.

Ymmärtääk­seni Öster­sun­domi­in ei saa aloit­taa mit­tavaa rak­en­tamista, ennen kuin sito­va päätös raideli­iken­teestä on tehty. Ei tai­da tul­la 20 vuo­teen. Kai siel­lä kuitenkin jotain pitäisi saa­da rak­en­taa. Tämän kaa­vat­alous on tolkut­tomasti miinuksella.

Pyöräväylien talvi­hoidon parantaminen 

Kokeilut ovat osoit­ta­neet har­ja­suo­lauk­sen ylivoimais­es­ti parhaak­si keinok­si. Nyt on siis tieto. Puut­tuu vain rahat.

Falkul­lan tilan tark­istet­tu ase­makaa­van muutosehdotus

Malmin lento­ken­tän tienoo­ta ale­taan lait­taa kun­toon lento­ken­tän poistuessa.

Lau­takun­nan 21.11 näyt­teille aset­ta­ma kaava­muu­tos on tul­lut lausun­noil­ta ja siihen on tehty vähäisiä muutoksia

Mau­nun­nevantie 3:n asemakaava

Tämän lähetimme tämän pienen täy­den­nyskaa­van lausun­noille 30.1.2018. Yksi muis­tut­ta­ja oli sitä mieltä, ettei saisi rak­en­taa noin kaupunki­mais­es­ti. Esi­tys­tä ei ole muutet­tu. Sata asukas­ta lisää Helsinkiin.

Malmin lento­kent­tä vuokrataan Full­steam Agen­cylle suur­ta­pah­tu­maa varten

Vuokrana nyhtäistään 90 sent­tiä myy­dy­istä lipuista. Lis­tatek­stistä ei selvin­nyt, minkälais­es­ta tapah­tu­mas­ta on kyse. Lento­kent­täalue sovel­tuu suu­ta­pah­tu­mi­in hyvin ennen kuin se raken­netaan, mut­ta aika surkeat yhtey­det sinne on. Bus­sikul­je­tus Malmin asemalta?

 

 

 

 

 

Eräs selitys Suomen pitkään lamaan

Juu­tu­in Twit­ter-väit­te­lyyn siitä, onko nousukau­den yliku­umen­t­a­mi­nen veronalen­nuk­sil­la hyvää talouspolitiikkaa:

 

Osmo Soin­in­vaara‏ @OsmoSoininvaara 21. elok.

LisääJos vasem­mis­ton on nousukaudel­la vaikeuk­sia säi­lyt­tää malt­ti meno­jen lisäyk­sessä, on oikeis­ton yhtä vaikea hillitä itseään vero­jen alen­tamisen kanssa. Suomen talous on tuhot­tu kak­si ker­taa (1989 ja 2007) nousukau­teen sijoite­tu­il­la veronalennuksilla.

32 vas­taus­ta 60 uudelleen­twi­it­taus­ta 454 tykkäystä 

 

 

Vas­taa

 

Tässä vähän perus­teel­lisem­pi ana­lyysi samas­ta asi­as­ta. Vuo­den 1990 tunaroin­ti on oma surulli­nen lukun­sa, jos­sa myötäsyk­listä talous­poli­ti­ikkaa täy­den­net­ti­in katas­tro­faalisel­la vah­van markan poli­ti­ikalla, joten ei siitä enem­pää. Keski­tyn 2000-luvun puo­livälin tunarointiin.

Olen ottanut tähän työvoimakus­tan­nuk­set työ­tun­tia kohden indek­soitu­na pitäen perusvuote­na vuot­ta 2004. Myön­nän, että olen valin­nut perusvuo­den tarkoituk­sel­lis­es­ti tuke­maan hypo­teesiani.  Kuvan tarkoituk­se­na on osoit­taa, että Suomen kil­pailukyky vau­ri­oi­tui pahasti nousukau­den palkkain­flaa­tion vuok­si. Itse asi­as­sa kokon­ais­tuotan­non sukel­lus jatkui jok­seenkin yhtä kauan kuin tuo kil­pailukyvyn mene­tys, mut­ta tätä en väitä suo­raan kausaaliseksi.

Myön­nän, että kuva vetää vähän koti­in­päin, kos­ka Sak­san keskipalkko­ja pain­oi­vat alas Hartz ‑refor­mit, mut­ta kyl­lä Sak­sa paran­si niil­lä myös kilpailukykyään.

Joku parem­pi ekonometrikko arvioikoon, kuin­ka paljon tuos­ta vuosien 2000-luvun puo­livälin yliku­umen­e­misen tuot­ta­mas­ta palkkain­flaa­tios­ta joh­tui myötäsyk­lis­es­tä talous­poli­ti­ikas­ta.  Väärään suun­taan se joka tapauk­ses­sa vaikutti.

Suomen veronalen­nuk­set eivät tietenkään aiheut­ta­neet kv. finanssikri­isiä, mut­ta heiken­sivät olen­nais­es­ti Suomen toipumista siitä. Sen ei pitäisi olla kenellekään yllä­tys, että nousukaut­ta seu­raa laskukausi.

Suo­ma­lainen käytän­tö, jos­sa palkat nou­se­vat työvoima­pu­lan aikana mut­ta eivät laske laskusuh­dan­teessa, on vähän huono yhteis­val­u­u­tan aikana. Ennen asia hoidet­ti­in devalvoimal­la, nyt pitäisi tehdä sisäi­nen devalvaatio.

Jous­ta­mat­to­muus on kir­joitet­tu työe­htosopimuk­si­in. Jos yri­tys nos­taa palkko­jaan yli työe­htosopimuk­sen vaa­timusten paikatak­seen työvoima­pu­laa – kuten Lidl tekee nyt Helsingis­sä – se ei saa tilanteen tasaan­nut­tua pala­ta TES:n mukaisi­in palkkoi­hin. Yleisko­ro­tuk­set on tehtävä myös noi­hin TES:n ylit­tävi­in palkkoi­hin. AY-liik­keen kapea-alaisen edus­valvon­nan kannal­ta kat­sot­tuna tämä on ymmär­ret­tävää, mut­ta se voi johtaa pitki­in laskukausi­in, kuten johti kymme­nen vuot­ta sit­ten. Kun näin on, pitäisi kaikkea yliku­umen­e­mista vält­tää keinol­la mil­lä hyvän­sä. Nyt esimerkik­si pitäisi mielu­um­min nos­taa kuin laskea veroja.

Jos meil­lä olisi kykyä tarvit­taes­sa sisäisi­in deval­vaa­tioi­hin, voisimme yrit­tää pon­nekkaam­min puskea nousukau­den aikana työt­tömyyt­tä mah­dol­lisim­man alas ja palaut­taa töi­hin niitä, jot­ka ovat pudon­neet jo peru­ut­ta­mat­toman olois­es­ti pois työmarkkinoilta.

Sisäi­nen deval­vaa­tio on sekin aika han­kala, kos­ka mon­en velkaisen koti­talouden tilanne voi pahen­tua kohtuuttomasti.

Oliko­han se Euroon liit­tymi­nen sit­tenkään järkevää?

Kalliiden lääkkeiden hinnoittelu

Jouduin Suo­mi-Areenas­sa kinaan kah­den eri lääkete­htaan edus­ta­jien kanssa siitä, miten harv­inaisi­in tautei­hin tarkoite­tut lääk­keet pitää hin­noitel­la. Kesästä johtu­vas­ta viivästyk­ses­tä johtuen kir­joi­tan vas­ta nyt auki, mitä yritin sanoa.

Seu­raavas­sa olete­taan, että käytet­tävis­sä olisi täy­delli­nen tieto lääk­keen tuot­ta­mas­ta ter­veyshyödy­istä eri poti­laille. Jos tämän ole­tuk­sen epäre­al­is­tisu­us kiusaa, voi ajatel­la, että kyse on mak­sa­jan käsi­tyk­ses­tä ter­veyshyödys­tä, kos­ka se ratkaisee, oli tämä käsi­tys miten väärä tahansa. 

Oheises­sa kuvas­sa on lääk­keen tuot­ta­ma ter­veyshyö­ty esitet­tynä siten, että vasem­mal­la ovat poti­laat, jot­ka hyö­tyvät lääk­keestä eniten ja oikeal­la ne, jot­ka hyö­tyvät vähiten. Hyö­ty las­ke­taan voitet­tu­jen elin­vu­osien määrän ja laadun perusteella. 

Vaaka­suo­ra vii­va kos­kee lääk­keen valmis­tuk­sen mar­gin­aa­likus­tan­nus­ta, joka on tässä oletet­tu kiin­teäk­si. Kuva ei muu­tu, vaik­ka olet­taisimme sen nou­se­vat tai laskevaksi.

Opti­maa­li­nen tulos olisi, jos lääket­tä annet­taisi­in kaikille niille, jot­ka hyö­tyvät siitä vähin­tään valmis­tuskus­tan­nusten ver­ran. Sil­loin lääk­keen tuot­ta­ma kokon­aishyö­ty on sinisen kolmin suu­ru­inen. Jos tuo kokon­aishyö­ty on suurem­pi kuin ovat olleet lääk­keen kehit­tämisen kus­tan­nuk­set, lääke on kan­nat­tanut kehit­tää. Muus­sa tapauk­ses­sa sen tuot­ta­ma hyö­ty ei mis­sään olois­sa vas­taa tehtyjä uhrauksia.

Kun kysymys on lääk­keestä harv­inaiseen tau­ti­in, lääk­keen hin­ta pyrkii muo­dos­tu­maan kalli­ik­si, kos­ka lääkey­htiö oletet­tavasti halu­aa pois lääk­keen kehit­tämiseen kuluneet kus­tan­nuk­set. Siinä on kuitenkin se vika, että sil­loin lääket­tä saadaan myy­dyk­si vain hyvin pienelle osalle niistä, jot­ka hyö­ty­i­sivät lääkkeestä.

Jot­ta lääk­keen kokon­aishyö­ty saataisi­in täy­del­lis­es­ti maali­in, pitäisi osta­jien (=OECD-maid­en veron­mak­sajien) sopia lääkey­htiön kanssa, että lääk­keen patent­ti oste­taan vapaak­si ja lääket­tä myy­dään tuotan­tokus­tan­nushin­nal­la kaikille. Tämä olisi opti­maa­li­nen ratkaisu, mut­ta täl­laista mekanis­mia ei ole olemassa.

Men­nään siis siihen, että lääkey­htiö määrää lääk­keelle jonkin hin­nan ja lääket­tä saa­vat vain ne, joiden saa­ma ter­veyshyö­ty ylit­tää lääk­keen hinnan. 

Seu­raavas­sa esitän tulok­sen kol­men eri­laisen hin­tayri­tyk­sen osalta. Lääkey­htiön kate, jol­la pitäisi saa­da tuotan­tokus­tan­nuk­set kuri­in, on kunkin kuvan sini­nen nelikul­mion kokoinen.

Huo­maamme, että lääkey­htiön lääk­keestä saa­mat tulot jäävät ensim­mäisen kuvan kolmio­ta pienem­mäk­si, on hin­ta mikä hyvän­sä. Lääkey­htiö siis häviää, mut­ta niin häviävät myös ne poti­laat, jot­ka näin menetellen hin­noitel­laan ulos.

Tämä hin­noit­telumalli saa aikaan sen, että lääk­keen kehit­tämien tulee opti­maal­ista tilan­net­ta kan­nat­ta­mat­tomam­mak­si, mikä taas vähen­tää lääkey­htiöi­den halua kehit­tää lääkkeitä harv­inaisi­in tauteihin.

Kun OECD-maid­en yhteisjär­jestöä ei ole ole­mas­sa, pitäisi pyrk­iä vas­taavaan sopimuk­seen maid­en kanssa erik­seen. Sil­loin vaikka­pa Suo­mi voisi sopia lääkey­htiön kanssa kokon­aisko­r­vauk­ses­ta, joka vas­taisi yllä ole­van kolmion alaa Suomes­sa ja lääkey­htiö myisi lääket­tä Suomeen rajat­tomasti tuotan­tokus­tan­nushin­nal­la. Täl­löin pitää tietysti varmis­taa, ettei lääket­tä viedä Suomes­ta muualle.

Täl­lä menet­te­lyl­lä lääkey­htiön tulot ovat suurem­mat kuin mihin se voi mil­lään muul­la taval­la päästä ja lääk­keestä saata­va ter­veyshyö­ty maksimoituu.

Ihan täl­laiseen ei var­maankaan mak­sa­ja, siis val­tio suos­tu, kos­ka toisin kuin mis­sä tahansa kiin­teässä hin­nas­sa, tässä ei muo­dos­tu mitään kulut­ta­jan yli­jäämää – siis sitä, että poti­laiden saa­ma yhteen­las­ket­tu ter­veyshyö­ty ylit­tää lääk­keestä mak­se­tun kokon­aishin­nan, mut­ta jotain täl­laista pitäisi yrit­tää. Kulut­ta­jan yli­jäämää vas­taa kiin­teän hin­nan kuvis­sa sinisen neliön yläpuolelle jäävä pieni kolmio.

Nykyi­nen hin­noit­telukäytän­tö merk­it­see, että uusien lääkkei­den poten­ti­aalis­es­ta hyödys­tä menetetään merkit­tävästi. Täy­teen käyt­töön­sä ne tule­vat vas­ta, kun lääk­keen patent­ti on vanhentunut.

Annetaan Bianchi hyvään kotiin.

[Pyörästä tuli yli 29 kyse­lyöä. Pyörä pää­tyy Hyvinkäälle] 

Kuva Como-järveltä matkalla Nizzaan.

Pyörä on mata­larunk­oinen ja sopii alle 170 cm pitkälle. Pyörä on ajokelpoinen, mut­ta hyvän siitä saa vas­ta perus­teel­lisen huol­lon jälkeen.

Pyörä annetaan ilman polkimia, mut­ta niin­pä saa halu­a­mansa polkimet. 

Jos olet kiin­nos­tunut pyörästä, lähetä sähkö­pos­tia osoit­teeseen osmo@soininvaara.fi.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 21.8.2018

Ton­tin myymi­nen silmäsairaalalle

Pöy­dältä. En tiedä, mik­si tämä pyy­det­ti­in pöydälle

Myytäviä pien­talo­ja

Pöy­dältä. Näis­sä on vähän sotkua joidenkin talo­jen osalta, joi­ta kaupungi­nosay­hdis­tyk­set ovat kor­jan­neet oma­l­la kustannuksellaan

Talousarvion toteu­tu­misen­nuste

Maan myyn­ti on tuot­tanut vähän enem­män tulo­ja kuin ennustett­ti­in. (Min­un on vaikea hyväksyä, että omaisu­u­den myyn­ti kir­jataan tulok­si muuten kun kir­jan­pitoar­von ja myyn­ti­hin­nan ero­tuk­sen osalta.) Raken­nus­valvon­ta on tuot­tanut enem­män tulo­ja, johtuen var­maankin siitä, että raken­netaan paljon. Kaikki­aan ”Kaupunki­rakenne” tuot­taa Helsingille tulo­ja 192 M€. Ihan kiva lisä.

Investoineis­sa jäädään taas jäl­keen bud­jetista. Rahaa siis säästyy, mut­ta investoin­nit jäävät myös toteutumatta.

Asun­to­tont­te­ja pitäisi luovut­taa 380 000 k‑m2 (9 500 asukas­ta) mut­ta ennuste on vaivaiset 300 000k‑m2 (7 500 asukas­ta). Jäl­keen jäämi­nen johtuu siitä, ettei sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa saa­da toteu­tu­maan, kun urakkahin­nat ovat niin korkeita.

Asun­to­jen kaavoitus­tavoite, 600 000 k‑m2 (  000 asukas­ta) sen sijaan toteutuu.

Tavoit­teet kestävien liiken­nemuo­to­jen osu­u­den kasvus­ta toteutuvat.

Vallilan­laak­son ratikan kaava.

Mäkelänkadun kohdal­la pysäk­ki on laitet­tu Mäkelänkadun Pasi­lan puolelle. Joku toinen olisi lait­tanut sen Mäkelän­rin­teen uimakeskuk­sen eteen. Täy­tyy kuul­la, miten tätä perustel­laan.  

Rat­api­hako­rt­telei­den katusuunnitelmat

Tämä perus­tuu aiem­min hyväksyt­tyyn liiken­nesu­un­nitel­maan, eikä siinä ole mitään yllät­tävää. Pasi­lankatu Pasi­lan sil­las­ta pohjoiseen on ehkä mie­lenki­in­toinen. Kat­uleikkauk­ses­sa on autoille 1+1 kaistaa a’ 3,5 metriä. keskel­lä joukkoli­iken­nekaista 7 metriä bus­seille ja ratikoille. Sitä suo­jaa 3,5 metrin istu­tuskaista, johon on tarkoi­tus istut­taa pui­ta. (Varaudu­taanko täl­lä autokaisto­jen lisäämiseen? Fil­lareille on 1,5 metrin yksisu­un­taiset pyöräkai­stat ja reunim­maisi­na kol­men metrin levyiset jalka­käytävät. Yhteen­sä 28 metriä.

Helsin­gin kadun ja siihen liit­tyvien katu­jen katusuunnitelmat

Pyöräi­ly­olo­suhtei­ta paran­netaan. Ratikkapysäkke­jä ”jär­jestel­lään uud­estaan”, jol­loin niitä myös vähen­netään ratikoiden kulun nopeut­tamisek­si. Kallion asukkaat suh­tau­tu­vat tähän jotenkin ymmärtäväisem­min kuin töölöläiset.

Han­kala jut­tu on Län­tisen Bra­henkadun pyörätie siinä urheiluken­tän vier­essä. Tilaa oli vain pohjoiseen kulke­valle yksisu­un­taiselle pyörätielle. Etelään päin pitäisi ajaa ajo­radal­la. Pyöräil­i­jät nou­dat­ta­vat yksisu­un­taista pyöräti­etä todel­la huonos­ti. Syynä tähän saat­taa olla, ettei kiel­let­tyä ajo­su­un­taa merk­itä mitenkään muuten kuin jät­tämäl­lä pyörä­tien merk­ki pois. Kun pyörätei­den merkin­nät ovat muutenkin ihan vinksal­laan, moni voi kuvitel­la, että tästäkin on vain merk­ki uno­htunut. Kadun liikenne on sen ver­ran hidas­ta ja vähäistä, että siinä pystyy kyl­lä aja­maan hyvin liiken­teen seassa, mut­ta moni pyöräil­i­jä kuvit­telee, että auto­jen ensisi­jainen tarkoi­tus on ajaa pyöräil­i­jät nurin eivätkä sik­si uskalla ajaa ajoradalla.

 

Helsingin on estettävä asuntotuotannon hiipuminen

Uutiset ker­to­vat asun­to­tuotan­non hiipumis­es­ta, kos­ka asun­to­jen hin­to­jen ja vuokrien nousu­vauhti on hidas­tunut ja raken­nus­li­ik­keet pant­taa­vat raken­nusten käyn­nistämistä tukeak­seen hintoja.
En tiedä muus­ta maas­ta, muta asum­i­nen on edelleen Helsingis­sä sietämät­tömän kallista. On vain hyvä jos se halpe­nee. Sitä voisi pitää jopa päämääränä.

Jos rak­en­t­a­mi­nen muual­la hiipuu, Helsin­gin kan­nat­taa käyt­tää vapau­tu­vaa kap­a­siteet­tia hyväk­seen ja kiihdyt­tää asun­to­tuotan­toa alueellaan.

Helsingillä nimit­täin on maan­omis­ta­jana siihen keinon­sa. Ton­tin­lu­ovu­tuk­si­in voidaan lait­taa ehto, että talo on raken­net­ta­va määräa­jas­sa tai tont­ti siir­tyy kil­pail­i­jalle. Näitä ehto­ja on nytkin, mut­ta niistä pitää pitää myös kiin­ni. Ei mitään ymmär­rystä raken­nus­li­ikkei­den mari­nalle hin­to­jen laskusta!