_

Kommentteja irtisanomissuojasta pienyrityksissä

Kirjoitan yhteisen vastauksen blogikirjoitukseeni irtisanomissuoja pienyrityksissä tulleisiin kommentteihin.

Tulipas aikamoinen kalapaliikki siitä, että oppositiota edustava sanoo pitävänsä jotain hallituksen ajatusta kannatettavana. Koska asia on uutisoitu niin, että vihreät kannattavat irtisanomisten höllentämistä pienyrityksissä, todettakoon, että ajattelu on omaani enkä ole keskustellut siitä vihreiden poliitikkojen kanssa.

Esimerkki jääkiekkovalmentajasta. Halusin kertoa, että joskus yritykselle epäonnistunut rekrytointi vaikuttaa yritykseen samalla tavalla kuin huono valmentaja jääkiekkojoukkueeseen. Tehostin esimerkkiä kuvaamalla, miten jääkiekkojoukkueen kävisi, jos niitä koskisivat samat säännöt kuin yrityksiä, eikä huosta valmentajasta ei pääsisi eroon ennen kuin tämä täyttää 68 vuotta ja siirtyy vanhuuseläkkeelle. Tähän vastattiin, että enkö minä toope ymmärrä, että valmentaa koskevat eri säännöt. Keskustelu on vaikeaa, jos halutaan olla ymmärtämättä, mitä toinen sanoo.

(Huomattakoon muuten, että valmentajan saa siis palkata määräaikaiseen työsuhteeseen, vaikka työtehtävä on pysyvä. Saavatko muutkin tehdä näin? )

Osaavampi rekrytointi Olin aika tyrmistynyt, kun moni ay-liikettä edustanut meni sanomaan, että on oma vika, jos tekee virheen rekrytoinnissa. Pitäisi olla työhönosossa syrjivämpi ja välttää riskejä. En voisi olla enempää eri mieltä. Minusta olisi parempi, että annetaan vähän huonoillakin näytöillä töitä hakevalle mahdollisuus osoittaa kykynsä. Onko siis ay-liikkeen mielestä parempi jättää henkilö kokonaan palkkaamatta kuin antaa hänelle lopputuli, jos työt eivät sitten kuitenkaan ota sujuakseen? Näin menetellen vaille palkkamatta jäisi paljon niitäkin, joka lopulta selviäisi töistään hyvin.

Karenssi Kun nyt henkilöön liittyvistä syistä voi irtisanoa vain todella vaikeat tapaukset, tästä seuraa pitkä karenssi. Jos näitä perusteuita höllennetään, tuota karenssiseurausta pitäisi myös rukata. Minä en tietenkään tiedä, mitä hallitus aikoo tästä esittää.

Irtisanomiseen tarvitaan edelleen perustelu. En tiedä, mitä hallitus aikoo esittää, mutta kirjoitin blokikirjoituksen olettaen, että hallitus esittää irtisanomisperusteiden höllentämistä eikä niiden poistamista kokonaan. Syy pitää edelleen olla.

500 000 työntekijää. Moni toisti, että noita pienyrityksiä on 350 000 ja niissä työskentelee 500 000 henkeä. Luvussa ovat mukana myös yrittäjät ja heidän perheenjäsenensä. En tiedä, paljonko on ulkopuolisia palkattuja, mutta ei lähellekään puolta miljoonaa.

Vahvistusta yrityksen lainopilliseen osastoon. Moni on syyttänyt pienyrittäjiä taitamatomuudesta irtisamistilanteista. On vain oma vika, ettei menesty ilmiselvissä irtisanomisissa, kun ei osaa. Pienyityksillä ei ole lainopillista osastoa.

Pienyrityksen tilanne on erilainen kuin suuremman. Säännöissä on aina kyse edullisuusvertailusta. Esimerkiksi irtisanomissuojan hyödyistä ja haitoista. Työntekijän hyöty iritsanomissuojasta lienee yhtä suuri isoissa ja pienissä yrityksissä, mutta irtisanomissuojan haitat ovat suuremmat pienissä kuin suurissa yrityksissä.  Ei vain sen takia, että pienyritys ei kestä taloudellista iskua yhtä hyvin kuin suuri vaan koska pienestä yrityksestä ei löydy muuta työtä henkilölle, joka ei selviä siitä työstä johon hänet on palkattu.

20 henkeä. Hallitus on esittänyt rajaksi 20 henkeä (palkansaajaa?). Italiassa raja on 10 hengessä. En osaa sanoa, mikä on oikea paikka rajalle. Todellinen ongelma liittyy rajaan, pannaan se mihin hyvänsä. Se muodostaa tehokkaan esteen monen yrityksen laajentumiselle. Pitäisi muodostaa luiska tiukan rajan sijasta. Elämä olisi yksinkertaisempaa, jos irtisanomissa olisi aina kyse vain rahasta. Potkut saisi antaa, mutta se maksaa. Silloin tuon liuskan tekeminen olisi helppoa.

 

 

Tagged

84 thoughts on “Kommentteja irtisanomissuojasta pienyrityksissä

  1. Millä ihmeen perusteella kukaan kuvittelee, että potkujen antaminen pienyrityksessä olisi jotenkin hankalaa? Ei se ole. Tässä ratkotaan ongelmaa, jota ei ole olemassa.

    Isossa lafkassa joutuu tekemään työjärjestelyjä, jos duunari ei enää suoriudu nykyisessä hommassa. Sille on löydettävä jotain muuta. Pienessä lafkassa edes tälläisessä tilanteessa ei tarvitse. Riittää kun osottaa, että sille olkapäävaivaiselle timpurille nyt ei vaan ole sopivia konttorihommia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Olkapäävaivainen timpuri nyt on aika helppo esimerkki. Mites esimerkiksi myyjä, joka ei myy mitään? Tai esimies, jonka alaisuudesta kaikki pätevät alaiset jatkuvasti kaikkoavat? Tai jonkinlainen suunnittelija, jonka suunnitelmat ovat hädin tuskin toteutuskelpoisia? Eli ei ole kyse suoranaisesta fyysisestä pystyvyydestä, vaan siitä, että hommaa kyllä suoritetaan, mutta lopputulos on joko hyödytön tai suorastaan haitallinen.

      Mielestäni Osmon tähän(kin) aiheeseen liittyvä pohdinta on ollut hyödyllistä ja ansiokasta. Minun on vaikea ymmärtää, miten persutellusti voi olla sitä mieltä ettei tälle olisis tarvetta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Ulla:
        Olkapäävaivainen timpuri nyt on aika helppo esimerkki. Mites esimerkiksi myyjä, joka ei myy mitään? Tai esimies, jonka alaisuudesta kaikki pätevät alaiset jatkuvasti kaikkoavat? Tai jonkinlainen suunnittelija, jonka suunnitelmat ovat hädin tuskin toteutuskelpoisia? Eli ei ole kyse suoranaisesta fyysisestä pystyvyydestä, vaan siitä, että hommaa kyllä suoritetaan, mutta lopputulos on joko hyödytön tai suorastaan haitallinen.

        Mielestäni Osmon tähän(kin) aiheeseen liittyvä pohdinta on ollut hyödyllistä ja ansiokasta. Minun on vaikea ymmärtää, miten persutellusti voi olla sitä mieltä ettei tälle olisis tarvetta.

        Myyjän tai johtavassa asemassa olevan palkka voidaan sitoa tulokseen.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. No, jos esimerkkinä annetuissa tilanteissa ei keksitä lainmukaista syytä erottamiseen, yrityksen on syytäkin kaatua. On vaikeata ymmärtää, miten muka huonosti tehtävästään huonosti suoriutuvaa tai tehtäväänsä sopimatonta ihmistä ei voitaisi laillisesti potkia ulos. Eihän tuollaista vastusta kukaan. Kyllä tässä haetaan ihan jotain muuta.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Ulla:
        Olkapäävaivainen timpuri nyt on aika helppo esimerkki. Mites esimerkiksi myyjä, joka ei myy mitään? Tai esimies, jonka alaisuudesta kaikki pätevät alaiset jatkuvasti kaikkoavat? Tai jonkinlainen suunnittelija, jonka suunnitelmat ovat hädin tuskin toteutuskelpoisia? Eli ei ole kyse suoranaisesta fyysisestä pystyvyydestä, vaan siitä, että hommaa kyllä suoritetaan, mutta lopputulos on joko hyödytön tai suorastaan haitallinen.

        Mielestäni Osmon tähän(kin) aiheeseen liittyvä pohdinta on ollut hyödyllistä ja ansiokasta. Minun on vaikea ymmärtää, miten persutellusti voi olla sitä mieltä ettei tälle olisis tarvetta.

        Myyjällähän tulot pitäisi olla suhteessa myyntiin.

        99% tämän maan esimiehistä on täysin läpimätiä.

        Julkinen toimija käyttää jatkuvasti täysin epäpäteviä suunnittelijoita joka asiassa.

        Työnantaja on vastuussa rekrytoinnista. Nyt jo on liian helppoa irtisanoa työntekijä. Paitsi raskaana oleva.

        Tietenkään tuo ei koske raskaana olevia? Niille kyllä annettaan suojaa mutta muilla ei ole mitään väliä. Nainen saa olla vaikka 5 vuotta poissa töistä eikä häntä voida irtisanoa. Mutta mies voidaan irtisanoa vaan sen takia kun naama ei miellytä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. “Todellinen ongelma liittyy rajaan, pannaan se mihin hyvänsä. Se muodostaa tehokkaan esteen monen yrityksen laajentumiselle.”

    Onneksi tuota rajaa on kuitenkin useissa tapauksissa kohtuullisen helppo kiertää, mutta maksaaahan se. Voi käyttää vuokratyövoimaa ja yhtiöittää yrityksen eri toimintoja. Mutta kaikki maksaa ja kikkailu on aina pois tuottavasta työstä.

    Mitenkähän 90-luvulla pärjättiin, kun YT-lain raja oli ymmärtääkseni 30 hengessä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Syltty: Onneksi tuota rajaa on kuitenkin useissa tapauksissa kohtuullisen helppo kiertää, mutta maksaaahan se. Voi käyttää vuokratyövoimaa ja yhtiöittää yrityksen eri toimintoja. Mutta kaikki maksaa ja kikkailu on aina pois tuottavasta työstä.

      Toisaalta, tuo luo luonnollisen “liuskan”.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Minäkin luin Osmo Soininvaaran saamia vastauksia hieman huvittuneena. Oikeasti asia on vakava. Mikä ihme siinä on, että keskustelun kyky on monilla niin puutteellinen?

    Ymmärretään väärin, vahingossa tai tahallaan, ja vängätään sitten tiukasti tätä omaa väärinymmärrystä vastaan. Ja asenteet ovat jo valmiiksi syvällä jossain kumpujen yön juoksuhaudassa, kun ei suostuta edes miettimään olisiko ajatus oikeasti mielekäs ennen kuin jo ammutaan täyslastillinen.

    Tällaisista asenteista johtuen moni näkee nykyisen ay-liikkeen kaikista ansioistaan huolimatta järkevänkin kehityksen jarruttajana.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Hyvä vastaus Osmo! Monesta kommentista huokui tahallinen väärinymmärrys. Lisäksi niin monessa kommentissa (sekä täällä että twitterissä) toisteltiin niin uskollisesti samoja pääpointteja, että sieraimiin tuli vahva masinoinnin tuoksu. Ihan kuin trolliarmeija olisi lähetetty paukuttamaan samoja vastauksia joka kanavaan ilman pienintäkään tarkoitusta ymmärtää alkuperäisen tekstin tarkoitusta. No, mene ja tiedä. Jokainen päätelköön itse.

    Todelliselle keskustelulle on tarvetta. Kertoohan se jostain, että niin moni yritys on valmis palkkaamaan vuokratyövoimaa pitkäksikin ajaksi, vaikka työtunnin hinta on likimain kaksinkertainen ja sopimuksiin liittyy kaikenlaisia muita maksuja. Näin maallikkona (sekä työn tekemisestä että antamisesta jotain kokemusta hankkineena) ajattelee, että vuokraväen pääsy suoraan kohdeyritysten palkkalistoille olisi etu sekä tekijöille että yrityksille. Jos kaikki toimisi hyvin, vuokrafirmoilla menisi paljon huonommin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. OJ:

      Todelliselle keskustelulle on tarvetta. Kertoohan se jostain, että niin moni yritys on valmis palkkaamaan vuokratyövoimaa pitkäksikin ajaksi, vaikka työtunnin hinta on likimain kaksinkertainen ja sopimuksiin liittyy kaikenlaisia muita maksuja. Näin maallikkona (sekä työn tekemisestä että antamisesta jotain kokemusta hankkineena) ajattelee, että vuokraväen pääsy suoraan kohdeyritysten palkkalistoille olisi etu sekä tekijöille että yrityksille. Jos kaikki toimisi hyvin, vuokrafirmoilla menisi paljon huonommin.

      Juurikin näin. Vuokratyöfirmojen menestys ei ole merkki niiden jotenkin mullistavan hyvästä bisnesideasta vaan oire siitä, että firmat eivät uskalla palkata työntekijöitä vaan mieluummin maksavat ylimääräistä per tehty työtunti ja ottavat sen riskin, että vuokrafirman antama työntekijä vaihtuu välillä ja pitää tehdä perehdytyksiä uudestaan / työn ohessa opittu tehokkuus häviää. Vuokrafirmoille on paikkansa tasoittamassa kysyntähuippuja ja paikkaamassa sairaslomia, mutta nykykapasiteetti vuokrafirmoilla on paljon enemmän kuin mitä kysyntähuippujen ja sairaslomien paikkaaminen tarvitsee.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. anonyymi:
        Jostain syystä omia työntekijöitä ei viitsitä perehdyttä tai opettaa..

        Jotenkin kommenttisi sävystä tulee semmoinen olo, että olet eri mieltä kanssani, mutta tässä nykyisessä tavassa ei mielestäni ole järkeä juuri tuon takia. Pakkohan jossain on olla vikaa, että nykyisin on niin monessa paikassa järkevämpää ottaa vuokrafirmasta joku, joka pitää perehdyttää aina uudestaan kaverin vaihtuessa ja lisäksi maksaa kaverin palkan lisäksi vuokrafirman kate kuin se, että palkkaa itse sopivan ja hoitaa sen perehdyttämisen kerralla kuntoon. En hyväksy selitykseksi sitä, että kaikki yrittäjät ovat ahneita ääliöitä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Jukkis: En hyväksy selitykseksi sitä, että kaikki yrittäjät ovat ahneita ääliöitä.

        Kuinkakohan paljon homma on kiinni siitä, että vuokrakaveria ei koeta omaksi ja siten tältä voidaan hyväksyä heikompi työnjälki? Kyllä osasyy voi olla sekin, että oman vakituisen pitäisi olla valmiiksi jo kokenut ja osata kaikki ilman perehdytystäkin. Luulen kulttuurin jotenkin muuttuneen tällaiseksi, että pitäisi olla valmis työntekijä vuosien kokemuksella, kun astutaan ovesta sisään, vaikka olisi juuri koulunsa lopettanut.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. anonyymi: Kuinkakohan paljon homma on kiinni siitä, että vuokrakaveria ei koeta omaksi ja siten tältä voidaan hyväksyä heikompi työnjälki? Kyllä osasyy voi olla sekin, että oman vakituisen pitäisi olla valmiiksi jo kokenut ja osata kaikki ilman perehdytystäkin. Luulen kulttuurin jotenkin muuttuneen tällaiseksi, että pitäisi olla valmis työntekijä vuosien kokemuksella, kun astutaan ovesta sisään, vaikka olisi juuri koulunsa lopettanut.

        Tuosta voi olla kyse, mutta tuntuu jotenkin oudolta, kun sen kirjoittaa auki. On helpompi maksaa vuokrafirman kautta kalliimmasta kaverista, jonka työnteon jäljeltä vaatii vähemmän. Eikö tuossakin tilanteessa olisi järkevämpää palkata jostain itselle kokemattomampi kaveri ja maksaa sille vuokrafirman katteen verran vähemmän saaden suurin piirtein saman työtuloksen? Koska näin ei kuitenkaan tunnuta tehtävän, näkisin vaikuttimet joinakin muina. En kuitenkaan pysty kuin arvailemaan, koska itse olen niitä harvoja onnekkaita, jotka ovat päässeet toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen ja siten niin vuokrafirmojen kuin heitä hyödyntävien yrittäjien maailma on minulle kovin vieras.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. Jukkis: Eikö tuossakin tilanteessa olisi järkevämpää palkata jostain itselle kokemattomampi kaveri ja maksaa sille vuokrafirman katteen verran vähemmän saaden suurin piirtein saman työtuloksen? Koska näin ei kuitenkaan tunnuta tehtävän, näkisin vaikuttimet joinakin muina.

        Vuokrafirman etuna on, että työntekijöitä on käytettävissä joustavasti tarpeen mukaan; vuokrafirman huoleksi jää sijaisten järjestäminen ym. ja työntekijöiden vaihtaminen on helppoa.
        Kaupan kassa on esimerkki työstä, jossa työvoiman tarve vaihtelee voimakkaasti päivän aikana / viikon aikana / vuoden aikana, jolloin vuokrafirman käyttö voi olla kätevä ratkaisu sen sijaan, että itse järjestelisi työvuorolistoja ja soittelisi varalla olevia töihin. Maksavat ne itse tehdyt hallinnolliset työtkin jotain.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      5. anonyymi: Kuinkakohan paljon homma on kiinni siitä, että vuokrakaveria ei koeta omaksi ja siten tältä voidaan hyväksyä heikompi työnjälki? Kyllä osasyy voi olla sekin, että oman vakituisen pitäisi olla valmiiksi jo kokenut ja osata kaikki ilman perehdytystäkin. Luulen kulttuurin jotenkin muuttuneen tällaiseksi, että pitäisi olla valmis työntekijä vuosien kokemuksella, kun astutaan ovesta sisään, vaikka olisi juuri koulunsa lopettanut.

        Siitä on noin 10 vuotta kun viimeksi toimin vuokratyöfirman kanssa. Tällöin tilanne oli muistaakseni sellainen, että n. 2500 e/kk palkkaa saavan henkilön (sivukuluineen itse palkattuna n. 3200 e/kk) hinta vuokrattuna oli noin 4500 e/kk. Lisäksi jos vuokratun henkilön halusi palkata itselleen, vuokratyöfirmalle piti maksaa 2-3 kk:n hinta tai kate (en muista enää kumpi) ns. rekrytointipalkkiona. Eli jos kävi kuten toivoit ja henkilö osoittautui hyväksi, hänen hankkimisensa vuokrauskanavan kautta ja palkkaaminen myöhemmin suoraan olisi maksanut merkittävästi enemmän. Esim. silloinen 4kk koeajan kustannus työnantajalle oli omalla työntekijällä 4 x 3200 = 12 800 ja vastaavan jakson jälkeen itselleen palkattavalla vuokratyöntekijällä 4 x 4500 + 2 x 2000 = 22 000.

        Kustannusero työnantajalle on niin merkittävä, että on vaikea käsittää miksi vuokratyövoimaa pidetään muissa kuin väliaikaisissa tehtävissä. Jossain on oltava vikaa, jos työnantajat laajasti ovat valmiita maksamaan tällaista ylihintaa.

        Ainakin vuokratyöntekijän pitäisi olla pari pykälää parempi ammattilainen jonka voi uskoa pääsevän sisään tehtäväänsä huomattavasti nopeammin ja vähäisemmällä perehdytyksellä. Näillä hinnoilla huonomman työn jäljen katsominen läpi sormien vuokratyöntekijöiden osalta olisi järjetöntä. Heidäthän voi vaihtaa yhdellä puhelinsoitolla. Ennemminkin se menee niin päin, että omilla työntekijöillä rima on matalammalla, koska heidän osaamispuutteidensa korjaamisesta pitää itse ottaa vastuu.

        Tuossa mainitussa esimerkissä päädyin palkkaamaan henkilön itse ja uskon sen olleen sekä yritykselle että työntekijälle parempi ratkaisu. En tiedä onko hinnoittelu muuttunut tuon jälkeen oleellisesti

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. “Elämä olisi yksinkertaisempaa, jos irtisanomissa olisi aina kyse vain rahasta. Potkut saisi antaa, mutta se maksaa.”

    Näinhän se on jo nyt. Henkilösyillä irtisanottua ei mikään kanne palauta työpaikalle, mutta jos potkujen syy ei ole tarpeeksi asiallinen ja painava, työntekijällä on oikeus 0 – 24kk palkkaa vastaavaan korvaukseen. Käytännössä tuolta väliltä löytyy melkeinpä aina jokin summa, jolla asia saadaan myös sovittua ilman oikeudenkäyntiä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. 24kk palkka kaataa helposti jonkun pienyrityksen. Ja vaikkei kaada, niin se rankaisee aivan uskomattomasti sitä rekrytoivaa yrittäjää jos hän häviää 100 000e irtisanomisen seurauksena. Monessa pikkufirmassa on tilanne jossa yllättävä 100 000e lasku aiheuttaa sen, että firma kannattaa vetää konkkaan ja perustaa uusi nollista.

      Jos nyt omaa ehdotusta kysytään, niin heitetään vaikka seuraava:
      Omasta mielestäni irtisanomiskorvaus voitaisiin määritellä tyylillä (kk-palkka) x (tehdyt työvuodet), minimi 3 ja maksimi 6, sekä päälle verottajalta joku hyvä veroporkkana ja poistetaan koko ansiosidonnaisen käsite lakikirjoista.

      Tosin nähdäkseni monissa tapauksissa irtisanomisen tai palkan pienennyksen pitäisi onnistua kokonaan ilman sanktioita. Kun työntekijä siirtyy yrityksestä toiseen, niin lähtökohtaisesti se on win-win sekä työntekijälle, että yhteiskunnalle.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Henry: Näinhän se on jo nyt. Henkilösyillä irtisanottua ei mikään kanne palauta työpaikalle, mutta jos potkujen syy ei ole tarpeeksi asiallinen ja painava, työntekijällä on oikeus 0 – 24kk palkkaa

      Arvonta tarvittavasta rahasummasta “välllä ei mitään “- “tosi paljon” aiheuttaa kuitenkin aina suurta epävarmuutta, semmoista joka kannattaa jo etukäteen pyrkiä minimoimaan

      Riskit kannattaakin nykyisellään minimoida pitämällä koeaikapotkuille melkoisen matalaa kynnystä. Mekin opimme parista ensimmäisestä kämmistä että koeajalla *täytyy* monon heilua. Luonnollisesti kun yrittäjä palkkaa ensimmäisiä työntekijöitä, hänellä ei ole kokemukseen perustuvaa tietoa siitä milloin kannattaa tehdä koeaikapurku ja millloin ei. Mekin olemme keränneet sen kantapään kautta ja nopeasti laskettuna noin 20-30% palkatusta työvoimasta on pistetty eteenpäin koeajalla.

      Koeajan maksimaalinen hyödyntäminen on äärimmäisen tärkeää silloin, kun työntekijöistä ei pääse helposti eroon ja eletään nousukautta (jolloin ei ole T&T-syitä pistää porukkaa ulos). Toinen tapa olisi hyödyntää vuokrafirmoja koeajan kiertämiseen. Hyvä tapa sekin sillä vuokrafirmojen laskutus ei kuitenkaan ole kovin paha, mutta sillä tyylillä ei yleensä saa valmiita tekijöitä, kun kokeneet tekijät eivät tietenkään mihinkään vuokrahommana lähde. Mikäli vastavalmistuneet ja kokemattomat kiinnostavat, vuokrafirmojen käyttö on hyvin suositeltavaa.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Noiden pienyritysten määrää arvioitaessa Osmo “unohtaa”, että suuri joukko noista on osa konsernia eli käytännössä osa suurta yritystä.

    Joukossa on myös 40000-50000 ns epäaitoa yrittäjää eli toiminta on niin pientä ettei yritys elätä edes sitä yrittäjääkään saati työntekijää

    Osa yrityksistä on kuten kurssikaverilla omaisuudenhoitoyhtiö eli hän hoitaa sijoituksia eikä palkkaa koskaan yhtään työntekijää

    Samoin monet yrittäjät ovat yrittäjiä vain veronkierron vuoksi esim lääkäreitä,lakimiehiä etc

    Osmokin mainostaa pienyrityksiä olevan 160000-180000 mutta kun joukosta vähennetään nuo edelläkuvatut tapaukset niin lukumäärä tippuu puoleen ja allekin.
    Tarkkaa lukua tuskin kukaan saa selville

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Yrittäjä kun saa lainopillinen apua,jos ymmärtää järjestäytyä. Näinhän sitä saa työntekijäin.
    Viime kädessä juridisia kiemuroita puivat etujärjestöjen lakimiehet ja sen saa jäsenmaksulla.

    Korvaukset toki joutuu maksamaan yrittäjä itse,jos häviää

    Ja kun irtisanomiskynnys alennetaan niin syntyy enemmän tulkinnanvaraisia ratkaisuja ja se vain lisää riitoja ja oikeudenkäyntejä.

    Oikeusvaltiota hallitus tuskin kykenee lopettamaan eli riidat ratkotaan viime kädessä oikeudessa edelleen ja varmaan useammin kuin nyt.

    Pitää muistaa,että työntekijällä on paljon pelissä sillä kun työsuhteen loppumisen kerrotaan työtodistuksessa johtuvan henkilöstä johtuvista syistä niin se oli varmasti se viimeinen työpaikka uralla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Liian vanha:
      Pitää muistaa,että työntekijällä on paljon pelissä sillä kun työsuhteen loppumisen kerrotaan työtodistuksessa johtuvan henkilöstä johtuvista syistä niin se oli varmasti se viimeinen työpaikka uralla.

      Silloin se kannattaa varmaan jättää pyytämättä, jolloin saa vain sen suppean työtodistuksen?

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Totte: Silloin se kannattaa varmaan jättää pyytämättä, jolloin saa vain sen suppean työtodistuksen?

        Silloin iskee karenssi ja jos työsuhteen päättymisen syytä ei ole sanottu niin ei ole vaikea päätellä miksi se on loppunut.Kun hakijoita on 200 niin tällaiset epäilyttävät lentävät roskiin

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Liian vanha: Silloin iskee karenssi ja jos työsuhteen päättymisen syytä ei ole sanottu niin ei ole vaikea päätellä miksi se on loppunut.Kun hakijoita on 200 niin tällaiset epäilyttävät lentävät roskiin

        Suppea työtodistus uusia hakuja varten ja laaja työtodistus jos tarvitsee TE-toimistolle. Ei sitä TE-toimistolle näytettyä laajaa työtodistusta tarvitse työhakemuksien liitteeksi pistää.

        Yhtä lailla hankalista työntekijöistä päästään irti kun ollaan jatkamatta määräaikaista työsuhdetta tai laitetaan ekana pihalle YT-menettelyissä. En siis oikein usko, että jokainen joka näyttää työnantajalle suppeaa työtodistusta rankattaisiin automaattisesti pois.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Liian vanha:
      Yrittäjä kun saa lainopillinen apua,jos ymmärtää järjestäytyä. Näinhän sitä saa työntekijäin.
      Viime kädessä juridisia kiemuroita puivat etujärjestöjen lakimiehet ja sen saa jäsenmaksulla.

      Oikeusvaltiota hallitus tuskin kykenee lopettamaan eli riidat ratkotaan viime kädessä oikeudessa edelleen ja varmaan useammin kuin nyt.

      Pienyritysten asioita ei juurikaan ratkota oikeudessa. Edes ammattiliitot eivät uskalla haastaa osakeyhtiömuotoisia pienyrityksiä yleensä oikeuteen, saati työntekijät itse, eivätkä pienyrityksetkään vie asioitaan oikeuteen. Syynä on oikeudenkäyntien kalleus ja se, että oikeudenkäyntikulut herkästi jäävät osakeyhtiömuotoisten pienyritysten vastapuolten maksettavaksi – päättyy oikeudenkäynti miten päin tahansa. Jos vaikkapa muutaman työntekijän pienyritys, jonka tase on pieni, haastetaan oikeuteen, yrittäjän kannattaa yleensä alkaa tyhjentää firman tasetta jo haasteiden tullessa, maksella yritykselle antamiaan velkoja takaisin itselleen ja niille muille velkojille, joihin haluaa pitää erityisen hyvät välit, sekä maksaa tavanomaista isompaa palkkaa yrityksestä itselleen. Siinä kohtaa, jos yritys tilanne näyttää oikeudenkäynnissä huonolta, tuomion saadessa lainvoiman pienyrityksen kassa on yleensä tyhjä ja tase putsattu omaisuudesta. Jos yrittäjä häviää, tämä voi ajaa vanhan firmansa konkurssiin, jolloin oikeudenkäynnissä tuomitut velat ja oikeudenkäyntikulut jäävät konkurssipesään, ja perustaa uuden velattoman firman tilalle. Lähes poikkeuksetta pienyritysten kohdalla työsuhderiidat sovitaan tuomioistuinten ulkopuolella. Oikeudessa työsuhderiitoja ratkotaan osapuolten kesken yleensä vain isommissa yrityksissä, joilla on varaa tarvittaessa oikeudenkäyntikulut maksaa.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)


      1. Oikeusvaltiota hallitus tuskin kykenee lopettamaan eli riidat ratkotaan viime kädessä oikeudessa edelleen ja varmaan useammin kuin nyt.

        Pienyritysten asioita ei juurikaan ratkota oikeudessa. Edes ammattiliitot eivät uskalla haastaa osakeyhtiömuotoisia pienyrityksiä yleensä oikeuteen, saati työntekijät itse, eivätkä pienyrityksetkään vie asioitaan oikeuteen. Syynä on oikeudenkäyntien kalleus ja se, että oikeudenkäyntikulut herkästi jäävät osakeyhtiömuotoisten pienyritysten vastapuolten maksettavaksi – päättyy oikeudenkäynti miten päin tahansa. Jos vaikkapa muutaman työntekijän pienyritys, jonka tase on pieni, haastetaan oikeuteen, yrittäjän kannattaa yleensä alkaa tyhjentää firman tasetta jo haasteiden tullessa, maksella yritykselle antamiaan velkoja takaisin itselleen ja niille muille velkojille, joihin haluaa pitää erityisen hyvät välit, sekä maksaa tavanomaista isompaa palkkaa yrityksestä itselleen. Siinä kohtaa, jos yritys tilanne näyttää oikeudenkäynnissä huonolta, tuomion saadessa lainvoiman pienyrityksen kassa on yleensä tyhjä ja tase putsattu omaisuudesta. Jos yrittäjä häviää, tämä voi ajaa vanhan firmansa konkurssiin, jolloin oikeudenkäynnissä tuomitut velat ja oikeudenkäyntikulut jäävät konkurssipesään, ja perustaa uuden velattoman firman tilalle. Lähes poikkeuksetta pienyritysten kohdalla työsuhderiidat sovitaan tuomioistuinten ulkopuolella. Oikeudessa työsuhderiitoja ratkotaan osapuolten kesken yleensä vain isommissa yrityksissä, joilla on varaa tarvittaessa oikeudenkäyntikulut maksaa.

        Hm… Pienet yritykset, varsinkin mikroyritykset eivät yleensä ole osakeyhtiöitä, ja kuvailemasi kassantyhjentämiskäytäntö saattaa sopia vakiintuneeseen ympäristöön, esim rakennuspuolelle. Uusissa innovatiivisissa pienyrityksissä se tuskin tuskin tulee yrittäjän mieleen. Hänen fokuksensa on täysin muualla.

        Hyvin harva ensi kertaa yritystä perustava rakentaa tulevaisuutta siltä pohjalta, että joku työntekijä joudutaan ehkä joskus iertisanomaan.

        kom: Lähes poikkeuksetta pienyritysten kohdalla työsuhderiidat sovitaan tuomioistuinten ulkopuolella.

        Tämä pitää paikkansa. AY-juristien pelottelu on riittävän uskottavaa.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Mahtaakohan sellainen kauhukuva toteutua, että kukaan, tai ainakaan kukaan tosihyvä, ei enää hakisi töihin alle 20 hengen firmaan, jos sieltä voisi saada kenkää helpommin? Maassa kuitenkin on laskutavasta riippuen nelisensataatuhatta työtöntä…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Daniel Federley:
      Mahtaakohan sellainen kauhukuva toteutua, että kukaan, tai ainakaan kukaan tosihyvä, ei enää hakisi töihin alle 20 hengen firmaan, jos sieltä voisi saada kenkää helpommin? Maassa kuitenkin on laskutavasta riippuen nelisensataatuhatta työtöntä…

      Jos työnantaja tarvitsee edelleen sitä tosihyvää työntekijää, joka ei suostu firmaan tulemaan näillä uusilla ehdoilla, niin hänen kannattaa tarjota sopimuksessa muita porkkanoita tarpeeksi, joten tosihyvän työntekijän näkökulmasta kaikki on ok. Kun taas muistetaan miten suuri osa Suomessa syntyvistä työpaikoista syntyy nimenomaan näihin pieniin firmoihin on selvää, että kaikki pikkufirmat eivät niitä tosihyviä tyyppejä voi saada, kun niistä kilpailevat lisäksi ne isotkin firmat. Uskoisinkin pieneen firmaan työllistymisen olevan pikemminkin se ensimmäinen työpaikka, josta ponnistaa kohti parempia ja joissa oppia tosihyväksi työntekijäksi (harva on kuitenkin heti koulusta valmistuttuaan tosihyvä). Tätäkin tarkoitusta vasten olisi erittäin tärkeätä tehdä näihin pieniin yrityksiin palkkaaminen mahdollisimman riskittömäksi / vaivattomaksi, jotta työntekijät pääsevät tähän kuvioon mukaan ja liikkeelle työmarkkinoilla.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Daniel Federley:
      Mahtaakohan sellainen kauhukuva toteutua, että kukaan, tai ainakaan kukaan tosihyvä, ei enää hakisi töihin alle 20 hengen firmaan, jos sieltä voisi saada kenkää helpommin? Maassa kuitenkin on laskutavasta riippuen nelisensataatuhatta työtöntä…

      Tätä mietin minäkin. Työmarkkinatilanteeni on hyvä ja tämä kyllä merkittävästi nostaa palkkasummaa, jolla jatkossa lähden alle 20 hengen yrityksiin.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Valmentaja on eri asemassa kuin siivooja.
    Kun siivooja irtisanotaan niin palkanmaksu loppuu heti tai irtisanomisajan jälkeen

    Valmentajalla palkka juoksee sopimuskauden loppuun tai kertakorvaus on niin suuri ettei riitauttamalla saa enää lisää.
    Samoin määräaikaisuuden tai ei ole kukaan valittanut eikä viranomainen käyttää sitten käytäntöä muutetaanjokaisen sopparin laillisuutta

    Niin kauan kun kukaan ei valita niin noin voidaan tehdä. Sitten kun ensimmäinen oikeusjuttu syntyy niin sitten käytäntöä muutetaan.

    Työoikeudessa saa kuten muussakin sopimusoikeudessa katsotaan usein alan vakiintunutta käytäntöä ja juttu tuomitaan tosiasiallisen tavan mukaan vaikka se poikkeaisi sopimuksesta tai jopa lainsäädännöstä

    Minullakin on ollut näitä määräaikaisia soppareita ja usein vielä sellainenkin ehto,että sopimus voidaan keskeyttää milloin vain syytä ilmoittamatta.
    Mutta vastapainona ovat sitten olleet muut sopimusehdot ,joilla olen turvannut asemani.
    Sopparien teossa oli apuna lakimies eikä hän kertonut ehtojen olevan laittomia.

    Lainsäädäntö on tehty suojelemaan ennenkaikkea heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevia ja oikeudessa katsotaan myös kantajan asemaa työmarkkinoilla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Ay-liikettä on niin moneen junaan nykyään, että… (vrt lastenhoidon rintamat: toimisto-opettajat vs kenttähoitajat – Sanni/Akava vs “haalarihoitajat”). Mutta heiluria liikutettaessa työntekijöiden eduista pois ovat monet vihreät kovasti vauhtia kiihdyttämässä, eikä OS nyt hänkään näytä jarrumiehenä siinä liikkeessä olevan. Kommentissani hain keskustelun alkuja enkä loppuja, mutta nykyään mielipiteenhän pitää olla aina lopullinen, keskustelu on käyty ennen alkuaan.

    Virherekrytoinnit (siis ne n. alle 2% -okei hatusta, mutta kuka tämän tietää) siis usea haluaisi pääsäännöksi irtisanomisseurauksin eikä vahingoksi, jonka seurauksia voitaisiin neuvotella eikä lukea laista?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. LP:
      Ay-liikettä on niin moneen junaan nykyään, että… (vrt lastenhoidon rintamat: toimisto-opettajat vs kenttähoitajat – Sanni/Akava vs “haalarihoitajat”). Mutta heiluria liikutettaessa työntekijöiden eduista pois ovat monet vihreät kovasti vauhtia kiihdyttämässä, eikä OS nyt hänkään näytä jarrumiehenä siinä liikkeessä olevan. Kommentissani hain keskustelun alkuja enkä loppuja, mutta nykyään mielipiteenhän pitää olla aina lopullinen, keskustelu on käyty ennen alkuaan.

      Virherekrytoinnit (siis ne n. alle 2% -okei hatusta, mutta kuka tämän tietää) siis usea haluaisi pääsäännöksi irtisanomisseurauksin eikä vahingoksi, jonka seurauksia voitaisiin neuvotella eikä lukea laista?

      Jos lähdetään siitä, että se virherekrytointiprosentti on esittämäsi 2% se tarkoittaa, että joka 50 yritys, joka rekrytoi ensimmäisen työntekijänsä, on isossa riskissä joutua konkurssiin. Klassisesti siitä seuraa yrittäjälle henkilökohtainen konkurssi ja ulosottoon päätyminen. Varianssia tietenkin löytyy, jotkut yrittäjät varmasti pääsevät onnettomasti rekrytoidusta kaverista jotenkin eroon ilman, että firman kannattavuus painuu peruuttamattomasti punaiselle ja joillain riittää takaajia niin, ettei tarvitse asuntoa menettää yrityksen mukana, mutta eikö tuo luku kuulosta sinun korvaasi silti aika suurelta? Jos lottokuponkeja ostaessa joka 50 johtaisi siihen, että menetät elantosi ja luottotietosi niin ei takuuvarmasti löytyisi Suomesta kovinkaan montaa Veikkauksen asiakasta, vaikka lottoajalla säilyisikin se pienen pieni mahdollisuus tulla rikkaaksi, jos yritys ottaa oikein kunnolla tuulta alleen.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Tarkoitukseni onkin, että virheestä voisi keskustella ja molemmin puolin oppia. Eihän nytkään virherekrytointi johda konkurssiin tai irtisanomiseen kuin automaatissa ollen, vaan suuri osa em tapauksista taitaa korjaantua osapuolien hyödyksi. – Ja irtisanominenkin on siis edelleen mahdollista ilman sitä konkkaa.

        Mutta hallitushan toimii juuri kuten haluaa ja koventaa vähimmillä edellytyksillä olevan osaa koska se nyt vaan voi.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Edelleenkään en ymmärrä blogistin kuvitelmaa irtisanomisen vaikeudesta.

    Työntekijä voidaan jo nykyisin irtisanoa ammattitaidottomuuden, töistä selviämättömyyden tai työyhteisöön sopimattomuuden vuoksi.

    Olen hämmästynyt siitä, että myös arvostamani blogisti viljelee myyttiä ongelmallisesta työntekijästä eroon pääsemisen vaikeudesta. Se ei yksinkertaisesti ole totta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Juurihan oli tapaus, jossa Gigantti irtisanoi myyjän, joka ei päässyt tavoitteisiin. Myyjälle oli annettu asiasta kaksi varoitusta. Oikeus pääti, että irtisanominen oli perusteeton. Gigantti joutui korvaamaan 8kk palkan ja oikeudenkäyntikulut korkoineen. Gigantti ei ole pieni yritys ja heillä on varmasti myös lakimies tai -osasto sekä runsaasti osaamista, mutta silti joutui maksamaan korvauksia.
      Työntekijä voidaan irtisanoa noiden mainitsemasiesi syiden takia, mutta jos/kun työntekijä AY-liikkeen avustuksella riitauttaa irtisanomisen, joutuu työnantaja mahdollisesti vuosiksi oikeuteen (Gigantin irtisanomien oli tapahtunut 2011 ja nyt tuli päätös) eikä oikeuden päätöksestä ole koskaan varmuutta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Kuhnuri: Työntekijä voidaan irtisanoa noiden mainitsemasiesi syiden takia, mutta jos/kun työntekijä AY-liikkeen avustuksella riitauttaa irtisanomisen, joutuu työnantaja mahdollisesti vuosiksi oikeuteen (Gigantin irtisanomien oli tapahtunut 2011 ja nyt tuli päätös) eikä oikeuden päätöksestä ole koskaan varmuutta.

        Jos Gigantti on järjestäytynyt työnantaja niin riita eskaloituu liittojen väliseksi ja liitto käy käytännössä oikeutta ja käytännössä oikeudessa esiintyy joku tunnettu lakiasiaintoimisto.

        Kun minä kävin oikeutta omassa työsuhderiidassa niin vastapuolta edusti Paltan palkkaamana Borenius Asianajotoimisto. Mutta eipä se auttanut , valehteleminen ja huijaaminen ei mennyt läpi oikeudessa vaan oikeus kehotti sopimaan jutun, työnantajan tappio kun tuli selväksi jo alustavassa istunnossa. Minulla oli avustajana liiton lakimies ja hän oli kyllä hyödyllinen

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Jonne:
      Edelleenkään en ymmärrä blogistin kuvitelmaa irtisanomisen vaikeudesta.

      Työntekijä voidaan jo nykyisin irtisanoa ammattitaidottomuuden, töistä selviämättömyyden tai työyhteisöön sopimattomuuden vuoksi.

      Olen hämmästynyt siitä, että myös arvostamani blogisti viljelee myyttiä ongelmallisesta työntekijästä eroon pääsemisen vaikeudesta. Se ei yksinkertaisesti ole totta.

      Irtisanomisen osalta olet periaatteessa oikeassa, mutta siinä pitää noudattaa tarkasti määriteltyä ja dokumentoitua prosessia. Prosessi vie aikaa yrittäjältä ja se kestää kauan aivan törkeimpiä tapauksia lukuunottamatta. Tällaiset “toisarvoiset” prosessit ovat hankalia etenkin pienyrittäjälle, sillä hänellä on vain harvoin tukenaan näiden asioiden asiantuntioita, ei ainakaan omassa organisaatiossaan. Toinen haaste on oikeudessa pitävän näytön saaminen ja dokumentoiminen. Takavuosina esim. jokainen sai valita lääkärinsä, ja kun tarpeeksi monta kertaa yritti, aina löytyi suopea saikku-lääkäri. Nykyistä tilannetta en tiedä.

      Voi olla, että pienyrittäjien työtuomioistuimen pelko on liiallista. Eräs syy on, että AY-liike ottaa kovin herkästi irtisanotun asian omakseen, vaikka tietää häviävänsä jutun, jos se menee oikeuteen. Pienyrittäjä ei sitä tiedä, ja AY-juristin soitto riittää.

      Työnantajaliittoon kuuluminen toki helpottaa yrittäjän asemaa, aivan kuten Liian Vanha on korostanut. Järjestäytyminen tuo kuitenkin omia “toisarvoisia” prosessejaan, joten aika harva 10…20 hengen yritys, ja vielä harvempi ali 10 hengen yritys liittoon kuuluu. Jotku yritykset ovat liittyneet liittoon, kun edessä on hankala irtsanominen.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Ossi Saresoja:
        Mites tämä Syltyn mainitsema Gigantin myyjän tapaus? Myyjä ei selvinnyt tarpeeksi hyvin (eli myyntikate ei ollut tarpeeksi hyvä), mutta KKO:n mukaan ei silti saanut irtisanoa.

        http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014122218948880_uu.shtml

        Joka tapauksessa, jos olet oikeassa ja irtisanominen on jo helppoa, ei tästä ehdotuksesta ole haittaakaan.

        Paha ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen tuntematta sen yksityiskohtia. Sinäänsä tuntuu oudolta, ettei katteeseen pääsemättömyyttä ollut havaittu koeaikana. Kaveri oli myös osa-aikainen. Olivatko verrokkimyyjät myös osa-aikaisia? Jne.

        Suurilla yrityksillä on pääsääntöisesti kyky hoitaa tämmöiset asiat oikein. Onko halua onkin toinen juttu.

        Elinkeinoelämä ja suuret yritykset myös aina välillä vähän “testaavat järjestelmää”: missä menee rajat mitä vielä voi tehdä ilman sanktioita.

        Vaikeaa sanoa onko ehdotuksesta haittaa vai ei ennen kuin näkee lakiehdotuksen kaikkineen. Turha se kuitenkin on nyt esitetyillä väitteillä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Tuo Gigantin myyjän tapaus löytyy täydellisempänä KKO:n päätöksenä verkosta:

        https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2014/20140098

        Tapauksesta käy ilmi, että kyseisen myyjän tehtävänä oli ollut myydä kaikkein heikomman katteen antavia tuotteita, mihin hän ei ollut itse voinut vaikuttaa. Lisäksi jutun selosteesta jää sellainen mielikuva, että ne myyjät, jotka olivat saaneet parhaimman kateprosentin, olivat todennäköisesti toimineet epärehellisesti tai ainakin moitittavasti sekä työnantajaansa että asiakkaitaan kohtaan. Myyjä oli sinänsä toiminut kaiken todisteluun mukaan hyvänä asiakaspalvelijana ja myynyt euromääräisesti riittävän määrän tavaraa, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi kaikkein kalleimpia tuotteita. Kun tietää, miten rehellinen ja luotettava firma Gigantti on, jää jutusta outo vaikutelma. Jutun ennakkotapausarvona on nähdäkseni se, ettei työntekijää voi velvoittaa epäeettiseen myyntitapaan.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    3. Jonne:
      Edelleenkään en ymmärrä blogistin kuvitelmaa irtisanomisen vaikeudesta.

      Työntekijä voidaan jo nykyisin irtisanoa ammattitaidottomuuden, töistä selviämättömyyden tai työyhteisöön sopimattomuuden vuoksi.

      Olen hämmästynyt siitä, että myös arvostamani blogisti viljelee myyttiä ongelmallisesta työntekijästä eroon pääsemisen vaikeudesta. Se ei yksinkertaisesti ole totta.

      Jos se ei ole totta, sinun kannattaa perustaa yritys jollekin alalle, jolla toimivat yritykset nyt toimivat pääosin vuokratyövoimalla. Saat välittömästi ainakin väliaikaisen kilpailuedun markkinoilla, koska pystyt tarjoamaan asiakkaillesi palvelujasi ilman, että joudut samalla kustantamaan vuokrafirman katteen + overheadin. Hinnoitteluun liittyvällä etulyöntiasemalla pärjää tyypillisesti markkinoilla kuin markkinoilla ainakin niin hyvin, että saa leivän pöytäänsä ja vähän vielä voitakin leivän päälle. Koska tämänkaltaisia yrityksiä ei synny kuin sieniä sateella, asiaa sivustaseuraavana maallikkona joudun toteamaan, että ehkä siinä “myytissä” onkin ainakin puolikas totuutta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    4. Jonne: Työntekijä voidaan jo nykyisin irtisanoa ammattitaidottomuuden, töistä selviämättömyyden tai työyhteisöön sopimattomuuden vuoksi.

      No mitä tämä hallituksen ehdotus sitten muka muuttaisi, jos huonosta työntekijöistä pääsee helposti eroon?

      Käytännössä työntekijästä pääsee riskittömästi eroon vain jos se on todellakin niin epäpätevä, ettei työstä tule yhtään mitään. Muuten vaan huono, laiska taikka riidankylväjä, joka ei kuitenkaan ole väkivaltainen eikä avoimesti tottelematon,

      Jos edes Gigantti ei ollut osannut hoitaa muihin nähden olennaisesti alisuoriutuvan myyjän irtisanomista oikein, niin ei se kyllä kovin helppoa voi olla.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Syltty:

        Jos edes Gigantti ei ollut osannut hoitaa muihin nähden olennaisesti alisuoriutuvan myyjän irtisanomista oikein, niin ei se kyllä kovin helppoa voi olla.

        Korkein oikeus linjasi tuossa tapauksessa, että irtisanominen oli laiton, koska irtisanominen perustui vain siihen, että myyjä oli myynyt tuotteita 5,8-7 prosentin kateprosentilla, siinä missä muilla samassa kaupassa se oli vaihdellut välillä 9,3-12,4 %. Niin alhaisen kateprosentin myynti lienee ollut tappiollista toimintaa kokonaisuudessaan, huomioiden se, että katteella pitäisi kattaa yrityksen tukitoimintojen kulut. Korkein oikeus linjasi, että myynnin painottuminen huonokatteisiin tuotteisiin ei ollut laillinen peruste irtisanomiselle, koska myyjä ei ollut tehnyt varsinaisia virheitä. Tavallaan katsottiin, että oli Gigantin oma vika, että osa sen tuotteista on hinnoiteltu pienemmällä katteella eli sisäänvetotuotetyyppisemmin kuin toiset tuotteet, ja että myyjä on suorittanut työsopimuksessa lupaamansa asiat kun on vain myynyt, mitä on myynytkään. Jotta irtisanominen olisi ollut laillinen, olisi mahdollisesti työsopimukseen pitänyt aikoinaan kirjata, että työntekijän tulee myynnissä huomioida se, kuinka katteellisia mitkäkin tuotteet ovat, ja pyrkiä edistämään parempikatteisten tuotteiden myyntiä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Olen ollut yli vuosikymmenen töissä useissa pienyrityksissä, sekä useissa pörssiyhtiöissä, enkä oikein ymmärrä näitä Osmon kirjoituksia.

    Ei irtisanominen tai palkkaaminen ole koskaan ollut mitenkään hankalaa. Koeaika on nykyään 6kk, vuokratyövoimaa käytetään, määräaikaisia työsopimuksia tehdään yms. Pitkäaikaisten vakituisten työntekijöidenkin työsuhteita muutetaan ja lopetetaan ilman kummempaa draamaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Työntekijä raja luo jo sellaisenaan, on se mikä tahansa hirveän kynnyksen työnantajalle ylittää irtisanomisen “vaikeuden” takia.

    Irtisanominen on suomessa loppuviimein erittäin helppoa työnantajalle, ainakin minun mielestäni.
    On hirvittivän epäoikeuden mukaista nuoria kohtaan jotka ovat ehkä ajatelleet perustaa perhettä, että heidän tilanteensa on entistäkin epävarmempi.
    Syntyvyyslukuja kun tässä katsoo niin ei kauhean lujaa sillä saralla mene. Itse kolmenkympin kynnyksellä en todellakaan haluaisi perustaa perhettä tilanteeseen jossa minulla ei olisi tarjota taloudellista turvaa jälkipolvelle.

    Henk. koht. mielipide on että jos meillä on samat lait käytössä yrityksen koosta riippuen, on tasapuolista. Koe ajatkin jo pidennettiin, ihmettelen jos yksikin yrittäjä ei näe puolessa vuodessa millaisen kaverin on töihin palkannut.

    Kummeksun puolue taustasi huomioon ottaen kirjoitustasi, että laitetaan ahtaalla olevat vielä ahtaammalle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Riku H.:
      Työntekijä raja luo jo sellaisenaan, on se mikä tahansa hirveän kynnyksen työnantajalle ylittää irtisanomisen “vaikeuden” takia.

      Irtisanominen on suomessa loppuviimein erittäin helppoa työnantajalle, ainakin minun mielestäni.
      On hirvittivän epäoikeuden mukaista nuoria kohtaan jotka ovat ehkä ajatelleet perustaa perhettä, että heidän tilanteensa on entistäkin epävarmempi.
      Syntyvyyslukuja kun tässä katsoo niin ei kauhean lujaa sillä saralla mene. Itse kolmenkympin kynnyksellä en todellakaan haluaisi perustaa perhettä tilanteeseen jossa minulla ei olisi tarjota taloudellista turvaa jälkipolvelle.

      Henk. koht. mielipide onettä jos meillä on samat lait käytössä yrityksen koosta riippuen, on tasapuolista. Koe ajatkin jo pidennettiin, ihmettelen jos yksikin yrittäjä ei näe puolessa vuodessa millaisen kaverin on töihin palkannut.

      Kummeksun puolue taustasi huomioon ottaen kirjoitustasi, että laitetaan ahtaalla olevat vielä ahtaammalle.

      Jos on huolestunut nuorten epävarmuudesta, kantsii tsekata nuorisotyöttömyyden määrä ja miettiä millasta on suunnitella tulevaisuutta työttömänä, jolla ei edes välttämättä ole työkokemusta. Sitten kantsii miettiä, josko tämä uudistus lisäisi työpaikkoja, kuten moni asiantuntija ja pienyrittäjä uskoo. Sinä tosin näytät olevan sitä mieltä, että uudistuksella ei ole mitään vaikutusta, koska jo nyt irtisanominen on todella helppoa. Joten ihan ystävällisesti: miten itse ajattelit, että toi argumentointi sujui tällä kertaa. 🙂

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Riku H.: Kummeksun puolue taustasi huomioon ottaen kirjoitustasi, että laitetaan ahtaalla olevat vielä ahtaammalle.

        Atomisti: Sinä tosin näytät olevan sitä mieltä, että uudistuksella ei ole mitään vaikutusta, koska jo nyt irtisanominen on todella helppoa. Joten ihan ystävällisesti: miten itse ajattelit, että toi argumentointi sujui tällä kertaa.

        Mitenkäs sinulla?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. “Osaavampi rekrytointi Olin aika tyrmistynyt, kun moni ay-liikettä edustanut meni sanomaan, että on oma vika, jos tekee virheen rekrytoinnissa. Pitäisi olla työhönosossa syrjivämpi ja välttää riskejä. En voisi olla enempää eri mieltä. Minusta olisi parempi, että annetaan vähän huonoillakin näytöillä töitä hakevalle mahdollisuus osoittaa kykynsä.”

    Vastaavasti tässä lyödään duunariporrasta korville.Kun työsuhde päättyy niin työtodistukseen kirjataan syy. Se on normaalisti irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Mutta kun työtodistukseen ilmestyy merkistä irtisanottu/työsuhde purettu henkilökohtaiseista syistä niin se on työmarkkinoilla kuin poltinmerkki. Sen jälkeen on vaikea saada enää työtä ja ura on joka tapauksessa pilalla. Jokaine rekrytoija etsii työhistoriasta näitä, joten niistä ei pääse koskaan eroon

    Osmon mukaan meillä on siis varaa syrjäyttää suuria määriä ihmisiä ?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Liian vanha: Mutta kun työtodistukseen ilmestyy merkistä irtisanottu/työsuhde purettu henkilökohtaiseista syistä

      Sinua jo korjattiin kerran siitä että tuollaista syytä ei saa kirjoittaa työtodistukseen ellei työntekijä sitä nimenomaisesti itse halua. Näistä on myös oikeuskäytäntöä olemassa ja työnantaja, joka kirjoittaa työtodistukseen “purettu heko-syillä” vastoin työntekijän halua, häviää juttunsa aivan varmasti.

      Tässä on kohta työsopimuslaisn kuudennesta luvusta:

      7 §
      Työtodistus

      Työsuhteen päättyessä työntekijällä on oikeus saada pyynnöstään työnantajalta kirjallinen todistus työsuhteen kestosta ja työtehtävien laadusta. Työntekijän nimenomaisesta pyynnöstä todistuksessa on lisäksi mainittava työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työntekijän työtaidosta ja käytöksestä.

      ————–

      Ode, kannattaisi vain jättää julkaisematta tällaiset täysin tuulesta temmattuja väittämiä sisältävät tekstit. Liian vanha ei ole ensimmäistä kertaa asialla, hän on vuosien saatossa esittänyt virheellisiä väitteitä myös sen jälkeen, kun häntä on korjattu.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Liian vanha: Kun työsuhde päättyy niin työtodistukseen kirjataan syy. Se on normaalisti irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

      Ei työsuhteen päättymisen syytä työtodistukseen kirjata näkyviin, ellei työntekijä sitä itse halua näkyviin. Lain mukaan työntekijä on se, jolla on oikeus päättää, mitä tietoja työtodistukseen kirjataan. Työtodistuksen voi pyytää työajan kuvauksen suhteen suppeana tai laajana. Laajassa versiossa on näkyvissä työsuhteen päättymisen syy. Suppeassa versiossa näkyy vain, mistä mihin työsuhde on kestänyt. Kuten esim. Työsuojeluhallinnon nettisivuilla todetaan:

      “Työntekijä voi valita, haluaako laajaan työtodistukseen sekä työsuhteen päättymisen syyn että arvolauselman vaiko vain toisen näistä.”
      http://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/tyotodistus

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Eli siis työtodistukseen tulee aina tieto työsuhteen kokonaiskestosta ja työtehtävistä. Sen sijaan työsuhteen päättymissyy ja mahdollinen arvio työssä menestymisestä ovat valinnaisia osioita, jotka tulevat osaksi työtodistusta, jos työntekijä sitä pyytää. Työntekijä voi niistä valita, haluaako näkyviin jomman kumman, vai ei kumpaakaan.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Kun tämä säie koskettaa kysymystä kuinka työnantaja tunnistaa hänelle sopivan työntekijän, esimerkiksi määrämittaisen koeajan tai ‘ikuisen koeajan’ (mitä matala irtisanomiskynnys käytännössä tarkoittaa) avulla, enpä malta olla viittaamatta ajatuksia herättävään Scott Aaronssonin kommenttiin Caplanin tuoreesta kirjasta “Koulutusta vastaan”. Kirja sivuaa samaa koulutusvaatimusten kilpavarustelua joka johtaa ylikouluttautumiseen, ja josta blogisti on kirjoittanut mm. täällä, täällä, täällä , täällä ja täällä. Blogistin muistini mukaan osuvinta kirjoitusta asiasta en löytänyt tähän hätään.

    Caplan on ekonomisti George Mason -yliopistosta, ja hän argumentoi että koulujärjestelmän päätarkoitus ei ole työssä hyödyllisten taitojen opettaminen, vaan signalloida työnantajalle kuka hakijoista on paitsi oppimiskykyinen ja nopeaälyinen, myös sietää pitkäjänteisiä tehtävänantoja ja on valmis alistumaan auktoriteettien antamiin määräyksiin. Siis hyvää työntekijäainesta. Koska varsinkin pitkäjänteisyyden ja alistumisvalmiuden mittaaminen on vuosien pituinen, ja siksi resursseja tuhlatessaan tolkuttoman kallis prosessi, Caplan provosoi että koko koulujärjestelmän voisi nykymuodossaan ajaa alas, ja korvata jollakin markkinataloushenkisesti kannattavammalla.

    Paitsi että signallointi vs. oppiminen on relevantti kysymys sinänsä (ja Aaronsson argumentoi ansiokkaasti Caplania vastaan), se osuu myös aikamme populistiselle hermolle, jossa koulutettua eliittiä vastaan kamppaileva ‘kansa’ mielellään näkisi varsinkin yliopistokoulutusta karsittavan rankalla kädellä, jotkut eri syistä jotkut samoista syistä kuin Caplan. Katso vaikka tämän HS-mielipidekirjoituksen kommentointia.

    Asia on poliittinen ruutitynnyri, ja väitänpä että se nousee kohta keskustelun keskipisteeksi täälläkin kun huoltosuhde entisestään heikkenee ja lisätehoja yhteiskunnasta haetaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Mikko Kiviranta: Kun tämä säie koskettaa kysymystä kuinka työnantaja tunnistaa hänelle sopivan työntekijän […]

      Kolikolla on kaksi puolta: työnantaja etsii sopivaa työntekijää ja työntekijä etsii sopivaa työnantajaa. Ajan kuluessa työnantajan tarpeet muuttuvat samoin kuin työntekijän osaaminen ja preferenssit. Tällöin työntekijä voi vaihtaa uuteen, nyt sopivampaan työpaikkaan ja työnantaja voi ottaa hänen tilalleen uuden, nyt sopivamman henkilön. Työsuhteen päättyminen ja uuden alkaminen on siten positiivinen asia molemmille osapuolille. Työsuhdesuojan pitää suojata työntekijää epäasialliselta kohtelulta, mutta ei sen pitäisi mikään työttömyys- tai työkyvyttömyysvakuutus olla, nämä ovat erikseen olemassa.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Ville: Tällöin työntekijä voi vaihtaa uuteen, nyt sopivampaan työpaikkaan ja työnantaja voi ottaa hänen tilalleen uuden, nyt sopivamman henkilön. Työsuhteen päättyminen ja uuden alkaminen on siten positiivinen asia molemmille osapuolille.

        Voi vaihtaa, jos voi. Kyllä tässä nyt tehdään aikamoisia oletuksia siitä, miten siunauksellista toisen osapuolen yksipuolinen toiminta on toiselle osapuolelle. Toisinpäin voitaisiin ajatella antaa kaikki yritykset AY-liikkeen hallintaan ja sitten perustellaan, miten siunauksellisen pienet ovat omistajille maksetut voitot..

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. anonyymi: Voi vaihtaa, jos voi. Kyllä tässä nyt tehdään aikamoisia oletuksia siitä, miten siunauksellista toisen osapuolen yksipuolinen toiminta on toiselle osapuolelle. Toisinpäin voitaisiin ajatella antaa kaikki yritykset AY-liikkeen hallintaan ja sitten perustellaan, miten siunauksellisen pienet ovat omistajille maksetut voitot..

        AY-liike ei välttämättä ole tässä hyvä esimerkki tahosta, jonka hallinnassa olevat yritykset eivät maksa omistajilleen isoja voittoja. Olen ainakin antanut itseni ymmärtää, että VVO tilitti aikoinaan aika suuria summia omistajilleen voitoistaan ja eläkeyhtiöillä ja AY-liikkeellä oli aika suuri äänivalta siellä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Jukkis: AY-liike ei välttämättä ole tässä hyvä esimerkki tahosta, jonka hallinnassa olevat yritykset eivät maksa omistajilleen isoja voittoja. Olen ainakin antanut itseni ymmärtää, että VVO tilitti aikoinaan aika suuria summia omistajilleen voitoistaan ja eläkeyhtiöillä ja AY-liikkeellä oli aika suuri äänivalta siellä.

        Ay-liike, joka ei toimi myös yrityksen omistajaportaassa…
        Pointti näytti kuitenkin menneen ainakin sinulle perille.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. anonyymi: Ay-liike, joka ei toimi myös yrityksen omistajaportaassa…
        Pointti näytti kuitenkin menneen ainakin sinulle perille.

        Ah, pahoittelen väärinymmärrystä. Ajattelin hallintaan antamiseen liittyvän myös omistajuussuhteen, koska ne usein menevät vähän kuin käsi kädessä osakeyhtiöissä. Jos tosiaan työntekijöiden edustus saisi päättää kaikesta yrityksessä ja he olisivat eri taho kuin yrityksen omistajat, niin se johtaisi muutoksiin painotuksissa. Ehkä tulevaisuus onkin jonkinlaiset työntekijöidensä omistamat kommuuniyritykset, mitä ainakin silloin tällöin kovasti yritetään pistää pystyyn.

        Ironisesti suuri haaste tälle on se, että työntekijöiden omistamat eläkerahastot tarvitsevat sijoituskohteita rahoilleen ja osakeyhtiöt (erityisesti osakkeidensa omistajille hyviä osinkoja maksavat osakeyhtiöt) ovat hyvin houkuttelevia sijoituskohteita. Nokiastakin kunniansa huipulla omisti (ainakin muistini mukaan) ison siivun nippu amerikkalaisia eläkerahastoja.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Osmon kanssa samaa mieltä varsinkin blogin viimeisistä virkkeistä: Käytännössä nytkin saa irtisanoa ilman syytä vaikka pääluottamusmiehen, kunhan vaan firmalla on varaa maksaa 2: n vuoden palkka kotiin. Takaisinottovelvoitettahan ei Suomessa ole Ruotsin tapaan.

    Onko se kohtuullista, että 20: n hengen firma maksaa saman korvauksen kuin vaikkapa suuri- tai keskisuuri yritys jolle tuo yhden hlön 2: n vuoden palkka on rikka meressä.

    Korvaus pitäisi suhteuttaa jollakin tapaa liikevaihtoon tms.
    Jos vaikka ison pörssiyhtiön plm irtisanotaan/ työsuhde puretaan naamavärkin perusteella, niin tuo korvaus pitäisi olla jopa suurempi kuin nykyään, ja vastaavasti pienissä yrityksissä pienempi.

    Koskee tottakai muitakin työntekijöitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. “Liian vanha: Mutta kun työtodistukseen ilmestyy merkistä irtisanottu/työsuhde purettu henkilökohtaiseista syistä

    Sinua jo korjattiin kerran siitä että tuollaista syytä ei saa kirjoittaa työtodistukseen ellei työntekijä sitä nimenomaisesti itse halua. Näistä on myös oikeuskäytäntöä olemassa ja työnantaja, joka kirjoittaa työtodistukseen “purettu heko-syillä” vastoin työntekijän halua, häviää juttunsa aivan varmasti.”

    Kannattaa lukea kaikki kommentit.Kerroin myös, että jos työsuhteen päättymisen syy puuttuu niin pitää olla aika erikoinen juttu, että on hankkinut itselleen karenssin.Syyn puuttuminen aiheuttaa työttömyysturvaan karenssin.

    Ja kyllä rekrytoijatkin ovat tarkkoja ja jos hakijan työurassa on työtodistuksia , joissa ei irtisanomisen syytä ole mainittu niin hakemus lentää roskikseen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Totte: Suppea työtodistus uusia hakuja varten ja laaja työtodistus jos tarvitsee TE-toimistolle. Ei sitä TE-toimistolle näytettyä laajaa työtodistusta tarvitse työhakemuksien liitteeksi pistää.

    Heh, TE-toimistolle näkyy tuo oikea syy ja jos työsuhde on päättynyt henkilökohtaisesta syystä niin karenssi paukkuu. MItään hyötyä tuosta kahdesta työtodistuksesta ei ole.

    Ja kyllä firman politiikka oli, että viimeistään haastatteluun tulleet joutuivat esittämään työtodistuksen ja jos päättymisen syy puuttui niin kyllä se syy selvitettiin. Ja jos se oli hnkeilökohtainen syy niin kyllä rekryprosessi loppui siihen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Kannatta lukea muutakin kuin EKn/Syn propagandaa

    Kyllä Tanskassakin irtisanomisen syy on perusteltava ja perusteettomasta irtisanomisesta joutuu maksamaan korvauksia, jos työntekijä riitauttaa perusteen ja oikeus on samaa mieltä

    Tanskakin on oikeusvaltio eikä sielläkään voi irtisanoa, jos naama ei miellytä aammulla. Tanska on myös tunnustanut ihmioikeudet, on EITn jäsen ja allekirjoittanut ILOn sopparin Unfair dismissal.Kuten on tehnyt parisataa muutakin valtiota

    Näin sen verran vaivaa, että kaivoin joku vuosi sitten tanskalaisilta sivuilta oikeustapauksia henkilöperusteisistä irtisanomisista eivätkä ne perusteet juuri Suomesta poikkea

    Meitä kusetetaan kertomalla satuja muiden miden käytännöistä.Minäkin olen irtisanonut ihmisiä n 10 maassa, joten omakohtaistakin kokemusta asiasta on.

    Ja tuosta löytyy vastapropagandaa https://www.tekniikkatalous.fi/tyoelama/irtisanominen-on-vaikeaa-ja-yleissitovuus-poikkeuksellista-heikki-kauppi-kumoaa-kolme-virallista-tyomarkkinahokemaa-6722441?utm_source=Teta_Uutiskirje&utm_medium=email&utm_campaign=Teta_Uutiskirje

    Pitää muistaa myös, että yrittäjänkään sopimusta ei voida noin vain irtisanoa vaan tarvitaan painava peruste.Itse asiassa painavampi kuin palkansaajan irtisanomiseksi tarvitaan. Näyttää siltä, että myös tältäosin halutaan rakentaa hyvin eriarvoista yhteiskuntaa

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Pienyrittåjålle Suomi on kova maariski. Tässä syitä:
    1. Maailman jäykimmät työmarkkinat
    2. Maassa valtaa pitävät ulkoparlamentaariset ammattiyhdistykset, jotka kertovat olevansa heikomman asialla, mutta todellisuudessa ajavat törkeän itsekkäästi hyväosaisten työssäkäyvien etua. Keinona käytetään työvoimakartellia, jonka takia työllistämiskynnys varsinkin pienytittäjille on erittäin korkea.
    3. 90-luvulla kymmeniä tuhansia kannattaviakin pienyrityksiä ajettiin konkurssin ja yrittäjien omaisuus laittomasti konfiskoitiin. Tässä suhteessa lainsäädäntö on entisellään.
    4. Median tehtävänä on vallanpitäjien vahtiminen ja kansan informointi. Suomalaiset journalistit ovat kuitenkin nukahtaneet rattiin, eivätkä ole huomanneet, että elämme pysähtyneessä sosialismissa. Suuri osa kansasta toivoo Li Andersonista pääministeriä. Hän on tunnustanut olevansa marxilainen fundamentalisi ja samaa sukua on myös SDPn johto.
    Populistit vievätkin nyt kansaa kuin pässejä narussa ja tyhdittömät pelkuri-poliitikot menevät perässä ja haluavat kysyä joka asiassa tietämättömän kansan mielipidettä.
    5. Kaikki vauraus on peräisin yritysten riskinotosta, mitä tosiasiaa Suomessa ei haluta tunnustaa.

    Palkkaa tässä nyt sitten työntekijöitä…

    Seppo Korppoo, 30 vuotta vientiä harrastanut pienyrittäjä pienyrittäjä

    Ai, että miten sitten asiat saisi kuntoon? Näin: parlamenttivaalit järjestettäisin kerran 9 vuodessa ja kansanedustajana saisi olla vain kerran. Parlamentti ilmoittausi kansalle viimeisenä vuotenaan 10 tärkeintä asiaa, jotka seuraavan parlamentin tulee ratkaista. Uudet ehdokkaat sitten vaaleissa esittävät kansalle omat ratkaisunsa. Näin saisi eduskuntaan nykyistä laadukkaampaa väkeä ja toiminnalle pitkäjänteisyyttä.
    Niin ja yrittäjien työllistämiskynnystä on alennettava radikaalisti ja ay-liikkeen kartelli- toiminta estettävä ja sen toiminta pantava verolle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Mielestäni pk-yrittäjät ampuvat itseään nilkkaan pyrkimyksessään heikentää irtisanomissuojaa.

    Olkoon meillä työntekijä, joka saa työtarjoukset yrityksistä A ja B. Työtarjoukset ovat indifferenttejä työolosuhteiden, palkan, omaan irtisanoutumiseen koskevien ehtojen ja muiden ehtojen osalta. Yrityksessä A työntekijällä on normaali irtisanomissuoja. Yrityksessä B työntekijällä ei ole irtisanomissuojaa, vaan potkut voivat tulla koska vain. Rationaalisesti käyttäytyvä työntekijä valitsee yrityksen A. B jää ilman työvoimaa.

    PK-yritykselle B jäisi ainoana keinona tarjota kovempaa palkkaa jolla työntekijä kompensoisi heikomman irtisanomissuojan riskiä. Toisaalta harva pieni tai suuri yritys haluaa irtisanoa hyvin työnsä hoitavaa ja asiantuntevaa työvoimaa. Lopputuloksena pk-yritykset maksavat enemmän sellaisesta työvoimasta, jota ei edes haluta irtisanoa.

    Asetelman absurdiutta korostaa sekin, että työlainsäädäntö tekee nykyisellään alisuoriutuvan työntekijän irtisanomisen hyvin helpoksi. Myyjälle voidaan määrittää myyntitavoite. Mikäli tavoite ei täyty, voidaan käynnistää varoitusmenettely ja irtisanoa myyjä. Gigantin KKO-päätös on lähinnä kuriositeetti: myyjä myi paljon mutta työnantajan mielestä vääriä tuotteita!

    Nykyinen työlainsäädännön muuttamisen tendenssi rakentuu visiolle, jossa työnantaja pystyy valitsemaan lukuisista tarjokkaista mieleisimmät: ovelle on aina tulijoita. Työvoimapulasta kärsivillä toimialoilla uudistukset eivät kuitenkaan toimi. Moni työnantaja tervehti ilolla koeajan pidennystä kuuteen kuukauteen. Itse selvitin hiljattain kriisiä, jossa huippurekrytoinniksi osoittautunut työntekijä loikkasi kaikkien yllätykseksi kilpailijalle töihin 6kk:n koeajan viimeisenä päivänä, ilman ennakkovaroitusta. Omalla toimialallani käytännöksi ovat muodostuneet työsopimukset kokonaan ilman koeaikaa, pitkällä työntekijän puoleisella irtisanomisajalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Tutkija Punavuoresta: Yrityksessä B työntekijällä ei ole irtisanomissuojaa,

      Miten tämä liittyy olemassaolevaan keskusteluun? Tottakai tilanne olisi eri, jos minkäänlaista irtisanomissuojaa ei ole, mutta siitä puhuminen muuten kuin teoreettisena ajatusleikkinä on ihan puhtaan olkiukon rakentelua.

      Minun on vaikea kuvitella, että monikaan työntekijä paljoakaan muuttaa palkkapyyntöään sillä perusteilla, että pienessä yrityksessä voitaisiin äärimmäisen surkeiden työntekijöiden lisäksi irtisanoa myös todella surkeita , koska irtisanomissyitä on helpotettu.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Tutkija Punavuoresta kommentoi aivan ymmärrettävästi, kun asiaa katsoo pätevän työntekijän kannalta. Sellaisesta työntekijästä työnantaja pyrkii pitämään tietenkin kiinni kaikin keinoin.

    Ongelma onkin toisaalla, elikkä siinä, että mitä pienempi yritys, sitä suurempi riski sille epäonnistunut rekrytointi on.

    Epäonnistumisen syitä voi olla monenlaisia, sellaisiakin, jotka eivät liity ollenkaan uuden työntekijän soveltuvuuteen tai ammattitaitoon.

    Syynä voi olla esimerkiksi se, että joitakin ”varmoina” pidettyjä kauppoja ei yllättäen saadakaan kotiin ja väkeä olisi pakko vähentää, jotta vaikeasta ajasta selvittäisiin yli. Tällöin liian jäykät irtisanomislait ja paikallisen sopimisen mahdottomuus voivat johtaa yhtiön ja yrittäjän perheenkin konkurssiin.

    Toisaalta matala työllistämisriski antaisi pienyrittäjälle mahdollisuuden rekrytoida sellaisenkin henkilön. jonka soveltuvuutta ei mitenkään etukäteen voi saada selville. Näitä tilanteita tulee useinkin eteen silloin kun ihminen hakee ensimmäistä työpaikkaansa. Kun tällainen rekrytointi onnistuu, siitä tulee kummallekin osapuolelle ja heidän läheisilleen isommankin juhlan aihe.

    Itse olen asunut ja työskennellyt kuudessa eri maassa ja kokenut käytännössä globaalin kilpailun kiihtyvän tempon ja armottomuuden. Sitä ei pääse mitenkään karkuun, vakka kuinka haluaisi. Siksi Suomen on pikaisesti remontoitava maailman jäykin työlainsäädäntönsä ja lopetettava isänmaan edun vastainen työvoimakartelli.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Seppo Korppoon viesti paljastaa irtisanomislainsäädännön keventämispyrkimysten suurimman ongelman. Haluavatko Pk-yritykset purkaa työllistämiseen liittyviä esteitä – vai siirtää yrittäjäriskiä työntekijöille?

    Työllistämiseen liittyviä riskejä on mitigoitu koeaikaa pidentämällä. Kuuden kuukauden koeajalla työntekijän soveltuvuus vaativaankin asiantuntijatehtävään pitäisi käydä hyvin ilmi. Mikäli työntekijä osoittautuu koeajan jälkeen soveltumattomaksi työtehtävään, on käytössä työlainsäädännön mukainen keinovalikoima irtisanomiseen.

    Yrittäjyyteen kuuluu kuitenkin riski. Korppoon mallissa ison kaupan tuoma voitto siirtyy yrittäjälle korvauksena työllistämisriskin ottamisesta. Jos kauppa jää saamatta, kantaa riskin työntekijä, joka menettää työpaikkansa. Pk-yrityksessä työskentelevä olisi siis melkein kuin yrittäjä itsekin, tosin negatiivisella riskillä. Toisin sanoen: jos käy hyvin, yrittäjä voittaa, ja jos käy huonosti, työntekijä häviää.

    Tällaisessa asetelmassa kyvykkäimmillä työntekijöillä olisi insentiivi siirtyä yrittäjäksi. Harva työntekijä olisi valmis kantamaan negatiivista riskiä työnantajayrityksensä menestyksestä – ainakaan ilman todella tuntuvaa korvausta isoon ja vakaaseen työnantajaan nähden.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Tutkija Punavuoresta: Tällaisessa asetelmassa kyvykkäimmillä työntekijöillä olisi insentiivi siirtyä yrittäjäksi. Harva työntekijä olisi valmis kantamaan negatiivista riskiä työnantajayrityksensä menestyksestä – ainakaan ilman todella tuntuvaa korvausta isoon ja vakaaseen työnantajaan nähden.

      PK-yrityksissä ja joissain isommissakin on jonkun verran työntekijöitä osakkaina eli osaomistajina. Käytössä on myös provisioita ja bonuksia tuloksen perusteella. Kaukaa viisaat pääomistaja-yrittäjät käyttävät näitä keinoja työntekijöiden sitouttamiseen.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. Analysoidaanpa hiukan Punavuoren Tutkijan metodisesti sekavaa kommenttia ” Seppo Korppoon viesti paljastaa irtisanomislainsäädännön keventämispyrkimysten suurimman ongelman. Haluavatko Pk-yritykset purkaa työllistämiseen liittyviä esteitä – vai siirtää yrittäjäriskiä työntekijöille?”

    Ensinnäkin, kenelle tuo keventäminen oikein on ”suurin ongelma”? Tietenkin hyväosaiselle ay-kartelliin kuuluvalle työntekijälle. Tutkijan tulisi ilmaista tämä lähtökohta jo heti alussa.

    Nykyisen irtisanomislainsäädännön aiheuttama korkea työllistämiskynnys on puolestaan SUURIN ONGELMA heikompiosaiselle työttömälle työnhakijalle, jota ay-liikkeen pyörittämä työvoimakartelli julmasti sortaa. Tutkija on kokonaan jättänyt tämän seikan huomiotta.

    Tämä kartelli onkin luonut Suomeen uuden 500 000 ihmisen köyhälistö-luokan, joka on porukalla ”solidaarisesti” tuomittu toivottomaan työttömyys-kurjuuteen. Tämä onkin se oikea ”suurin ongelma”. Tukijan olisi pitänyt tarkemmin pohtia tätä kartelli-ilmiötä ja selvittää kyseisen uuden köyhälistö-luokan merkitystä maxilaisessa kontekstissa, ottaen huomioon sovittamattoman ristiriidan rikkaan työläisluokan ja työttömän köyhälistö-luokan välillä.

    Toiseksi, ” Haluavatko Pk-yritykset purkaa työllistämiseen liittyviä esteitä – vai siirtää yrittäjäriskiä työntekijöille?” Tässä tutkija virheellisesti vertaa työllistämisen esteitä yritysriskiin. Kyseessä näyttää olevan kehäväittämä, sillä työllistämisen esteiden purkanimen pienentää samanaikaisesti sekä yritysriskiä, että työttömäksi joutumisen riskiä.

    Entä sitten väittämä ”Korppoon mallissa ison kaupan tuoma voitto siirtyy yrittäjälle korvauksena työllistämisriskin ottamisesta.” Korppoo varmaan mielellään ottaisi kunnian tästä mallista, mutta tutkija näyttää tässä kokonaan joutuneen harhaan.

    On nimittäin selvää, että markkinataloudessa yrittäjyyden ydin on juuri riskinotossa ja sen onnistuneesta hallinnasta. Siitä tuleva voitto on siten kokonaan yrittäjän omaisuutta. Tutkijan olisi pitänyt paremmin perehtyä tähän asiaan siltä kannalta, että tämä on juuri se malli, joka on tuonut miljardeille ihmisillä ennennäkemätöntä vaurautta ja hyvinvointia.

    Tutkijan olisi tullut myös huomioida Suomen perutuslain 2. LUKU / PERUSOIKEUDET / 15 § Omaisuuden suoja: ”Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.”

    Olisi myös pitänyt myös huomioida se, että yrittäjälle on ”suurin ongelma” se, jos jokin hegeliläis-maxilainen porukka taas koettaa laittomasti pakkolunastaa hänen omaisuutensa. Tuon porukan aatteessa ei tunnetusti ole ihmisen käsitettä ollenkaan, saati sitten riskiä ottavaa yrittäjää.

    Yrittäjät ja heidän läheisensä muistavat, kuinka kävi 90-luvun lamassa kun Koiviston konklaavi ajoi kymmenet tuhannet yritykset konkurssiin ja laittomasti pakkolunasti monen yrittäjän omaisuuden, ajaen monet itsemurhaan. Esimerkiksi tällä tavalla yrittäjät ovat kyllä kantaneet osuutensa yrittäjäriskistä.

    Ehkäpä Punavuoresta löytyy vielä sellainenkin tutkija, joka rehellisesti selvittää tuon ajan traagiset vaiheet ja suomalaiset voivat siten tehdä välttämättömän freudilaisen surutyönsä noista tapahtumista. Tämä varmasti olisi hyödyllistä Suomen tulevaisuuden kannalta, sillä nykyisessä pysähtyneisyyden oloissa parhaat osaajat ja pk-yritykset poistuvat maasta heti kun siihen tulee tilaisuus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Nykyisen irtisanomislainsäädännön aiheuttama korkea työllistämiskynnys on puolestaan SUURIN ONGELMA heikompiosaiselle työttömälle työnhakijalle, jota ay-liikkeen pyörittämä työvoimakartelli julmasti sortaa. Tutkija on kokonaan jättänyt tämän seikan huomiotta.

    Tämä kartelli onkin luonut Suomeen uuden 500 000 ihmisen köyhälistö-luokan, joka on porukalla ”solidaarisesti” tuomittu toivottomaan työttömyys-kurjuuteen. Tämä onkin se oikea ”suurin ongelma”. Tukijan olisi pitänyt tarkemmin pohtia tätä kartelli-ilmiötä ja selvittää kyseisen uuden köyhälistö-luokan merkitystä maxilaisessa kontekstissa, ottaen huomioon sovittamattoman ristiriidan rikkaan työläisluokan ja työttömän köyhälistö-luokan välillä.”

    Tuolla ei ole mitään tekemistä työmarkkinoiden toiminnan kanssa. Suomessa alkaa liki 800000 työttömyysjaksoa vuodessa ja päättyy suurin piirtein saman verran.Ei ole mitään staattista työssäolevinen joukkoa eikä staattista työttömien joukkoja vaan molemmista siirrytään työttömyyteen/työllisyyteen. Koska työttömyys on kohtalona kaikille ainakin jossain työuran osaa niin tulokuoppaa tasoitetaan ttyöttömyyskovauksella ja ay-liike ajaa mahdollisimman korkeaa turvaa, ei kuitenkaan 100 % korvausta

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Liian vanha: Suomessa alkaa liki 800000 työttömyysjaksoa vuodessa ja päättyy suurin piirtein saman verran.Ei ole mitään staattista työssäolevinen joukkoa eikä staattista työttömien joukkoja vaan molemmista siirrytään työttömyyteen/työllisyyteen.

      Tuo lukema ei pidä paikkaansa. Sivulla 88 on annettu 12 kk liukuvaksi keskiarvoksi noin 50 000.
      Suomalainen on keskimäärin 10 vuotta samassa työpaikassa, joten suomalaiset työurat ovat varsin staattisia.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Ville: Tuo lukema ei pidä paikkaansa. Sivulla 88 on annettu 12 kk liukuvaksi keskiarvoksi noin 50 000.
        Suomalainen on keskimäärin 10 vuotta samassa työpaikassa, joten suomalaiset työurat ovat varsin staattisia.

        Tuo liukuva keskiarvo on hämäävä . Liukuva keskiarvo tarkoittaa, että lasketaan tietyn ajan, tässä viimeisten 12 kuukauden, arvojen keskiarvo.Eli tuo luku kuvaa kuukaudessa alkaneiden työttömyysjaksojen keskimääräistä määrää edeltävien 12 kk aikana.

        Työllisyyskatsauksessa se näkyy kk-tasoisena raportointikuukauden aikana alkaneina työttömyysjaksoina. Ilmeisesti tuolla liukuvalla halutaan tasoittaa vaihtelua, joka on aika suuri kuukausien välillä

        Esim maaliskuun Työllisyyskatsauksessa kuukauden aikana alkaneita työttömyysjaksoja oli n 40000 eli tasaisella taulukolla n 480000 vuodessa.Mutta kuten kerroin kertymä ei ole tasainen.Esim marraskuussa 2017 luku oli 45000

        Minulla oli parempikin rappari asiasta, mutta se katosi jossain koneen vaihdossa enkä löydä sitä enää verkosta

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. En ollenkaan ymmärrä Liian vanhan kommenttia “Ei ole mitään staattista työssäolevinen joukkoa eikä staattista työttömien joukkoja”. Ettei vaan ole sitä vaihtoehtoista totuutta?

    Kyllä se on yleisesti tunnettua, että Suomeen on syntynyt pysyvä köyhien syrjäytyneiden työttömien joukko. Sen syntymisen pääasiallisena syynä on ay-liikkeen pyörittämän työvoimakartellin aiheuttama korkea työllistämiskynnys.

    Tuunattuihin tilastoihin ei mielestäni kannata juurikaan uskoa, kun arvioidaan työttömyysongelman suuruutta Suomessa. Tilastoissa esimerkiksi lasketaan työlliseksi sellainen ihminen, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin. On selvää, että tunnin viikossa työtä tekevä ei sillä elä.

    Eri arvioiden mukaan Suomessa on todellisia työttömiä lähes 700 000, kun lasketaan yhteen työttömät, työttömyyseläkeläiset, vajaatyöllistetyt, erilaisten eläkeratkaisujen piiriin kätketyt työttömät, 3 kuukauden karenssilla olevat työttömät, ikuiselle karenssille potkitut työttömät ja ne, jotka eivät ilmoittaudu työnhakijoiksi.

    Helsingin Sanomien selvityksen mukaan vuonna 2015 työttömyyden ja työvoimahallinnon menot olivat 7,6 miljardia euroa ja työttömyysetuuksia maksettiin melkein 700 000 suomalaiselle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Seppo Korppoo:

      Eri arvioiden mukaan Suomessa on todellisia työttömiä lähes 700 000, kun lasketaan yhteen työttömät, työttömyyseläkeläiset, vajaatyöllistetyt, erilaisten eläkeratkaisujen piiriin kätketyt työttömät, 3 kuukauden karenssilla olevat työttömät, ikuiselle karenssille potkitut työttömät ja ne, jotka eivät ilmoittaudu työnhakijoiksi.

      Korjaus: lähes 700 000 sosiaalidemokraattisesta työmarkkinoita koskevasta asennevammasta kärsivää.

      Hyvin se on AY-liikkeen masentava mantra uponnut, kun ihmiset eivät edes yritä tehdä mitään. Jos löytyy yksikin heikkous, niin se riittää: loppuelämä sossupummina itsesäälissä rypien. Sitä sitten toitotetaan ympäri ämpäri.

      “En minä voi tehdä mitään työtä, kun [lisää tähän joku sairaus].”

      Helvetti, nykyaikana työ ei ole fyysistä juuri missään. Suuri osa töistä on sellaisia, että riittää, kun pääsee työpaikalle. Loppupäivän voikin sitten istua ja raahautua pari kertaa vessaan ja kahville.

      Tässä on se suomalaisten ongelma: ei ole minkäänlaista itsetuntoa, että kykenisi mihinkään, jos ei ole Talvisodan myyttisten sankareiden veroisessa kunnossa!

      Tulevaisuudessa tilanne vain paranee: tuskinpa mitään raskasta joutuu nostamaan itse. Sen nostaa joko robotti tai itse käyttäen mekaanista haarniskaa, joka tuo rammallekin kymmenen miehen ja naisen voimat.

      Tuosta 700 000 vain murto-osalla on sellaisia älyllisiä ongelmia, että he eivät pärjää työelämässä. Tuskin edes promille heistä on sellaisia. Mutta suurimmalla osalla on asennevamma, joka estää heitä edes yrittämästä mitään.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. LK: Hyvin se on AY-liikkeen masentava mantra uponnut, kun ihmiset eivät edes yritä tehdä mitään. Jos löytyy yksikin heikkous, niin se riittää: loppuelämä sossupummina itsesäälissä rypien. Sitä sitten toitotetaan ympäri ämpäri.

        “En minä voi tehdä mitään työtä, kun [lisää tähän joku sairaus].”

        Töihin ei voi mennä työttömän päätöksellä vaan tarvitaan myös työnantajan suostumus

        Kun työpaikkaa tavoittelee 200-500 työnhakijaa niin työnantajalla on vara valita terve ja hyväkuntoinen.

        En tiedä mistä joillkein on syntynyt käsitys, että työpaikkaan pääsee kertomalla työnanatajalle, että tämä on minun ?

        Ja jos olet leikkinyt jakkaraleikkiä niin joka kierroksella jää yksi ilman eli se taitamattomin. Taitamattomuus on suhteellista eli verrattuna muihin kisailijoihin

        Ja kun työnhakijoita on n 600000 joka kuukausi ja tarjolla on n 50000 työpaikkaa niin aina jää ilman 550000 hakijaa.

        On tainnut jäädä peruskoulu armovitosten varaan ?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Liian vanha: Ja kun työnhakijoita on n 600000 joka kuukausi ja tarjolla on n 50000 työpaikkaa niin aina jää ilman 550000 hakijaa.

        Tuosta saa vähän väärän mielikuvan asiasta. Tuo 600 000 vastaa vuoden aikana TE-toimistoihin ilmoitettujen avoimien työpaikkojen lukumäärää. Työnhakijoita on TE-toimistoissa vuoden aikana yli 850 000 (s. 3, 5).

        Työttömiä työnhakijoita on tällä hetkellä 264 000. Työssäkäyviä, eläkeläisiä, opiskelijoita ym. on työnhakijoista suuri osa, mutta heidän lähtökohtansa työnhaulle ovat erilaiset.

        Tilastokeskuksen viimeisin tieto avoimien työpaikkojen määrästä 2017 viimeisellä neljänneksellä (mittauspäivänä) on 37 200 – mutta näistä lähes 20 000 on vaikeasti täytettäviä.

        Koko maassa työpaikat ovat keskimäärin avoinna 49 päivää (s. 2) mutta nopeasti täytettävien määrä on laskenut selvästi viime vuosina (s. 4). Päättyneen työnhaun keskimääräinen kesto on ollut 72 päivää (s. 5).

        Eli ei avoimia työpaikkoja synny eikä täytetä joka kuukausi samaa määrää, minkä verran niitä on tiettynä hetkenä avoimena. Työttömistä työnhakijoista suuri osa on pitkäaikaistyöttömiä ja suuri osa avoimista työpaikoista menee työssäkäyville työnhakijoille (joilta yleensä vapautuu vanha työpaikka muiden haettavaksi).

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Ville: Tuosta saa vähän väärän mielikuvan asiasta. Tuo 600 000 vastaa vuoden aikana TE-toimistoihin ilmoitettujen avoimien työpaikkojen lukumäärää. Työnhakijoita on TE-toimistoissa vuoden aikana yli 850 000 (s. 3, 5).

        Työttömiä työnhakijoita on tällä hetkellä 264 000. Työssäkäyviä, eläkeläisiä, opiskelijoita ym. on työnhakijoista suuri osa, mutta heidän lähtökohtansa työnhaulle ovat erilaiset.

        Lue Työllisyyskatsaus niin ei tarvitse esitellä mutu-tietoa

        http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160798/TKAT_Maalis_2018.pdf

        “Työnhakijoiden kokonaismäärä väheni
        Maaliskuun lopussa työ­ ja elinkeinotoimistoissa oli kaikkiaan 570 300
        työnhakijaa, mikä on 65 900 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

        Työnhakijoista oli työssä olevia 165 400, joista 141 400 oli yleisillä
        työmarkkinoilla ja 24 100 työ­ ja elinkeinohallinnon palveluilla
        työllistettynä. 

        Työvoimaan kuulumattomia työnhakijoita oli 132 800, joista
        40 700 oli työllistymistä edistävässä palvelussa ja 64 700
        koulutuksessa. 

        Työnhakijoista oli työttömiä työnhakijoita 264 100, mikä
        on 53 100 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. 

        Työttömistä työnhakijoista oli maaliskuussa kokoaikaisesti lomautettuja 15 300 eli 1
        600 vähemmän kuin helmikuussa. ”

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    2. Seppo Korppoo: Eri arvioiden mukaan Suomessa on todellisia työttömiä lähes 700 000, kun lasketaan yhteen työttömät, työttömyyseläkeläiset, vajaatyöllistetyt, erilaisten eläkeratkaisujen piiriin kätketyt työttömät, 3 kuukauden karenssilla olevat työttömät, ikuiselle karenssille potkitut työttömät ja ne, jotka eivät ilmoittaudu työnhakijoiksi.

      EI tuo mitään salaista tietoa ole .TEM julkaisee joka kuukausi Työllisyyskatsauksen, jossa työmarkkinat on avattu kohtuullisen tarkasti .

      Työttömyyden tilastoinnissa käytetään kahta päätilastoa.Tilastokeskus julkaisee tilaston, joka on kansainväliseen standardiin perustuva ja on kohtuullisen vertailukelpoinen muiden maiden kanssa.
      Se on myös poliitikkojen mieleen, sillä tuolla yhdellä tunnilla pääsee työlliseksi

      Toinen tilasto on TEM oma tilasto , joka perustuu työkkärin asiakkaiden määrään kuukaudessa ja on realistisempi

      Työllisyyskatsauksesta voi laskea myös ns laajan työttömyyden esim maaliskuussa 2018 työkkäreissä oli työnhakijoita 580000 ja heistä töissä avoimilla työmarkkinoilla oli 146000. Loput ovat temputettuja tai työttömiä tai työvoiman ulkopuolella eli laaja työttömyys on 434000.

      Kelan tilastoista taas näkee kuinka moni sai korvausta, mukana ei tosin ole TT tukea saavat, ei ainakaan vielä .

      Vuoden 2016 lopussa ansiopäivärahaa sai n 170000 henkeä ja perusturvaa n 240000. eli n 410000. Samaan aikaan laaja työttömyys oli n 500000 , joten 90000 ei saanut mitään tai oli sossun asiakas. Näin tuoreemmankin tilaston, mutta en löytänyt sitä enää

      Ja vertailla voi maita monella tavalla, työttömyys ei kerro kaikkea vaan pitää tarkastella työllisyysastetta tai huoltosuhdetta . Tuosta löytyi mielenkiintoinen OECD tilasto, Suomen ja USAn huoltosuhde on sama 1,2 ????

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Liian vanha: Tuosta löytyi mielenkiintoinen OECD tilasto, Suomen ja USAn huoltosuhde on sama 1,2 ?

        Jossain muissa lähteissä Suomen huoltosuhde oli parempi vuoteen 2004, minkä jälkeen huoltosuhde Suomessa on alkanut heikentyä nopesti. USAssa ennustetaan väestönkasvun pitävän huoltosuhteen kurissa tulevina vuosikymmeninä.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.