Pöydältä
Karhusaaren eteläosan pientalotontit
Jotkut asukkaat vastustavat alueen tiivistämistä ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys haluaa suojella rakentamatonta rantaa melontakeskukselta.
Pakilantielle kauppa
Tämä on osa Pakilantien kohentamissuunnitelmaa, jossa siitä tehdään kaupunkimainen katu keskelle sekavaa omakotialuetta. Kiitoksia kaavoittajalle siitä, että rakennus viedään katualueen laitaan ja että autopaikat eivät ole talon edessä. Mitä tehdään talon kolmanteen kerrokseen?
Laurinnitty, puistosuunnitelma.
Näyttää hyvältä. Pitäisikö lautakunnan joskus käsitellä puistojen käytön tavoitteet vai edetäänkö niin, että mennään eri puolilla paikallisen arkkitehdin mielipiteen mukaan?
Kumpulassa vuokrataan tontti paritalolle.
Vuokran vaikutus asumiskustannuksiin on noin 3,59 €/m2.
Lausunto Otso Kivekkään toivomusponnesta, jossa toivotaan Postipuistoon maalämpöä
Kysymys optimaalisesta suhteesta kaukolämmön ja maalämmön välillä ei ole aivan yksinkertainen. Jos hinta-alueen viimeinen voimalaitos sattuu olemaan lauhdevoimala, kaukolämmön päästöt ovat pienemmät ja jos se taas kaikki tuotanto on päästötöntä, maalämpö on tietysti paras. Parasta olisi tehdä keskitetty maalämpöratkaisu, jossa päästään paljon parempaan hyötysuhteeseen ja voidaan ajaa maalämpöä sähkön hintaa vasten ja sulkea maalämpö silloin kun sähkö on kallista. Silloin se on nimittäin myös saastuttavaa.
Helsinki myy 0,4 hehtaaria asuntotontteja 24,6 M€:lla
Neljä tonttia myydään tarjouskilpailujen perusteella. Kerrosneliön hinnaksi tulee vähän yli 1500 €/k-m2 asuntojen ja 0 euroa liiketilojen osalta.
Maan hinnaksi muodostuu siis 60 M€/hehtaari.
Ihan mielenkiinnosta, missä nuo myytävät 4000m2 sijaitsevat?
Kalasatamassa, neljä tonttia.
Yli nelosen tonttitehokkuus on ihan ok.
Lisää näitä. 👍
”Tämä on osa Pakilantien kohentamissuunnitelmaa, jossa siitä tehdään kaupunkimainen katu keskelle sekavaa omakotialuetta.” — mitähän erityisen sekavaa tässä meidän Pakilassa on? 🙂
Jos vertaan Pakillaa viakkapa alppikyliin, huomaat, että alppikylissä tyylisuunta on yhtenäisempi. 🙂
Joo, kirjava omisalue on sekava, mutta kirjava umpikorttelialue puolestaan ”jännittävä”, ”virikkeellinen”, ”eloisa”, ”urbaani”, ”sykkivä” ja niin edelleen. Heh.
Noiden alueiden viehätys on juuri siinä että kaavoittaja ei sanele seinän väriä Tikkurilan kolmesta väristä jne puhumattakaan siitä että ainoa rakennusmateriaali olisi betoni.
Toivotaan että nämä ”katujen kehittämissuunnitelmat” eivät tuo kalasatamaa ok-alueille.
Pääsääntö on, että mitä vähemmän kaavoittaja sotkeutuu rakentamiseen, sen parempi. Aluekohteet ovat sitten oma ongelmakerrostumansa, joissa puskutraktori on ainoa järkevä korjaustapa.
Se, ettei siellä ole viivottimella vedettyjä ”heterogeenisia” betonislummeja.
Internetissä on aina vähän haasteellista ymmärtää, että onko kirjoittaja hassuttelija vai totaalisen pihalla asiasta, jota kommentoi, mutta (Helsingin) kaupunkisuunnittelusta on puuttunut viivain kohta 70 vuotta.
Alkaen Haagasta, Herttoniemestä, Munkkivuoresta ja Pihlajanmäestä päättyen Kalasatamaan, Jätkäsaareen ja vasta suunnitteilla oleviin Postipuistoon ja Hernesaareen suunnittelijat ovat vältelleet ruutukaavaa ja piirtäneet alueen pääkadut joko vapaalla kädellä tai harpilla.
Ihan vaan, ettei jää asia huumorintajuttomillekaan epäselväksi.
Kyse onkin siitä, missä sitä viivainta käytetään. Kaavoittaminen 70×110 kortteleiksi on järkevää, mutta talojen piirtäminen viivaimella niin, että pelkästään optimoidaan elementtirakentaminen (yhdenlaisia elementtejä ja yhden nosturin ulottuman mukaan) ei ole järkevää. Ainoa pelastus tässä on, että koko sodanjälkeinen kerrostalorakentaminen on niin huonolaatuista, ettei siitä kannata välittää. Alueille voidaan piirtää ruutukaava, eikä menetetä mitään.
Pitäisi piirtää ruutukaavaa. Lukuisasti testattu ja hyväksi havaittu perusta kaupungille.
Arkkitehtien opiskelijavalinnassa ja/tai koulutuksessa täytyy olla jotain vialla, kun valmistuneilla yksilöillä tuntuu olevan dna.han koodattuna kaupungin ja talon keksiminen aina uudestaan ja aina huonommin kuin ne on joskus tehty. Ilmeisesti halu jäädä historiaan on niin kova, että minkä tahansa määrän paskaa voi katsoa läpi sormien, jos mukana on se yksi onnistuminen.
Enkä olis niin optimistinen sen lähiöiden uudelleenkaavoituksen kanssa. Niin kauan kuin kaupunki pitää mustasukkaisesti kiinni kaavoitushyödystä, asoyiden osakkailla ei ole hääviä kannustinta suostua oman neukkukuutionsa purkuun.
Tuo on totta. Niin kauan kun kunnalla on tosiallinen mahdollisuus varastaa tontin omistajan omaisuus, ei voi olettaa kovin suurta innokkuutta kaupungin kehittämiseen. Vuokratonttien osalta tilanne on helpompi, voidaan todeta, ettei vuokrausta enää jatketa. Veikkaan tuohon lopulta päädyttävän.
Jotta kokonaisuus saadaan toimimaan, pitää maan omistus ja kaavoitus kyetä selkeästi erottamaan. Kaupungilla tulee olla velvollisuus kaavoittaa, mutta sillä ei saa olla oikeutta maanomistukseen saati pakkolunastukseen.
Suosittelen kommentoijaa pistäytymään vaikkapa Merihaassa ja päivittämään näkemyksensä. Ja samoin esimerkiksi Jätkäsaaren/Kalasataman korttelit ovat melko murheellista katsottavaa, vaikka noissa jokunen suorakulmasta poikkeava veto saattaa ollakin jos oikein optimisin silmin katselee.
Eli eipä mulle, kiitos. Josko tosin ei onneksi ole pakko kumpaankaan muuttaakaan, tai ylipäätään yhtään minnekään täältä sekavalta omakotialueelta.
Kun ilmasto muutuu, sademäärä kasvaa. Samaan aikaan kaupunkia tiivistetään. Tämä on ongelmallinen yhtälö. koska sadeveden – tai kaupunkivaavakielellä huleveden – hoitaminen muuttuu yhä vaikeammaksi.
Puistot ja viheralueet imeyttävät sadevettä ja tasoittavat sen virtaamista. Siksi puistoja tarvitaan lisää. Talvella vastaavasti lumena oleva vesi tarvitsee kasauspaikkoja.
Kaupungeilla taas ei ole varaa uusia sadevesiviemäröintiä. Sitäkin olisi tehtävä aina kun mahdollista ja ongelma-alueilla erityisesti. Viherkatoilla on sama tehtävä kuin viheralueilal, hidastaa veden liikkumista.
Lumenkasauksen vara-alueena toimivt hyvin kesäisin pyörien parkkialueet. Se on näppärää monikäyttöä.
Asukasmäärien kasvaessa, viheraluein kuormitus ja käyttö lisääntyy. Jos puistoalueet suunnitellaan miten kulloinenkin aluetta piirtävä arkkitehti muistaa tehdä, ongelmia voi olla luvassa. Mitena rvelet, että ratkeaa?
Yleensäkään kaavamääräyksillä ei pitäisi määrätä lämmitysmuotoa. Erityisesti hölmöä olisi vaatia maalämpöä, jos vieressä kulkee kaukolämpöputki, ja vaihtoehtoja siten on runsaasti tarjolla.
Maalämpö on toki erinomainen tapa tehdä lämpöä, ja parhaimmillaan osana kaukolämpöverkkoa. Milloinkahan lopetetaan sähköllä tuotetun kaukolämmön rankaiseminen sähköverolla? Siirtämällä teollinen kaukolämpö teollisuuden sähköverokantaan voisi mahdollistaa maalämmön osuuden kasvun ihan uudella kertoimella. Hankalien taloyhtiökohtaisten kaivojen sijaan maalämpökaivot voisi sijoittaa harmittomammille paikoille, missä maaperä on otollinen, eikä kilpailevaa maanalaista rakentemista ole.
Kaavoissa on paljon muutakin sellaista, joka ei kuulu pätkääkään kunnalle, vaan on puhtaasti tontin omistajan asia. Mitä kaavassa pitää olla: tontin rajat, harjakorkeus ja joissakin tapauksissa ajoliittymän paikka. Kaikki muu on joko haitallista ohjausta tai oire jostain pahasta vinoutumasta kaupunkirakenteessa.
Jos nykyiset tekniikan kehityslinjat jatkuvat, lämmityksen osalta kaukolämpö paikallisilla ydinvoimaloilla näyttäisi olevan seuraava trendi. En usko sen kuitenkaan täysin syrjäyttävän maalämpöä. Nykyisen kaltaista keskitettyä kaukolämpöverkkoa tuskin on jäljellä 50 vuoden päästä.