Alkaa näyttää siltä, että hallituksen sote-esitys kaatuu eduskunnassa.
Maakunnissa tehty työ soten eteen ei menisi hukkaan, vaikka nyt ei tulisi valmista, sillä jokseenkin kaikille on selvää, että maakunta on oikea yksikkö hoitamaan julkista terveydenhuoltoa – paljon oikeampi kuin kunnat, joiden mediaanikoko on 6 000 asukasta.
Lähes yhtä yleinen on käsitys, että 18 maakuntaa on liikaa, koska pienimmät niistä ovat elinkelvottoman pieniä. Jos sota kaatuu tässä eduskunnassa, päästään aloittamaan järkevällä määrällä maakuntia.
Suomen terveydenhuolto on pääsääntöisesti hyvää ja kustannustehokasta. Siksi sitä on vaikea parantaa millään uudistuksella, mutta aika helppoa huonontaa.
Yksi paha vika meillä kuitenkin on. Yleislääkärille pääsy on monin paikoin anteeksiantamattoman vaikeata. Tämän vuoksi Suomen terveydenhuolto on mitattu yhdeksi OECD-maiden eriarvoisimmista. Mittarina oli juuri tuo lääkärille pääsy, ei oikeastaan mitään muuta. Hyvin tasa-arvoinen ja laadukas erikoissairaanhoitomme sivuutettiin siinä tutkimuksessa.
Jos kunnat ovat joutuneet tinkimään terveydenhuoltomenoistaan, ne ovat joutuneet heikentämään terveyskeskuksiaan, koska erikoissairaanhoidon menot on maksettava laskun mukaan. Tässä sitä sitten ollaan.
Martti Kekomäen mukaan riittäisi, että terveyskeskuksiin palkattaisiin tuhat lääkäriä lisää. Se maksaisi sata miljoonaa vuodessa, eli aika vähän verrattuna terveydenhuollon kahdenkymmenen miljardin kokonaismenoihin.
Tapahtuu Sotelle mitä hyvänsä, perusterveydenhoitoon on saatava lisää rahaa. Pääsy terveyskeskukseen kohtuuajassa on turvattava vaikka normiohjauksella.
Suurin osa ihmisistä on suhteellisen terveitä. Heille riittäisivät kevyet palvelut, joita monissa maissa antavat perhelääkärit. Nykyisten terveyskeskusten kannattaisi ottaa osaksi toimintaansa ammatinharjoittajina toimivia perhelääkäreitä. Nämä toimisivat tavallaan terveyskeskusten alihankkijoina ja voisivat ohjata terveyskeskuksen laajempien palvelujen pariin potilaita, joille kevyet palvelut eivät riitä, tai jotka tarvitsevat sosiaalipalveluja. Siitä olisi hyötyä, että koko perhe olisi saman lääkärin potilaina.
Vaikka sote toteutuisi, maakunnan terveyskeskukset voisivat tehdä näin kilpaillakseen asiakkaista yksityisten palveluntarjoajien kanssa.
Ehdotettuun perusterveydenhuollon yksityistämiseen, valinnanvapauteen, on vaikea luoda toimivia taloudellisia pelisääntöjä. Sote-keskuksen taloudellinen menestys on lähes kokonaan peräisin onnistumisessa potilaiden valikoinnissa – kuten Pihlajalinna joutui karvaasti kokemaan Jyväskylässä.
Ruotsissa parhaat tulokset yksityistämisestä on saatu elektiivisessä hoidossa. Kilpailutukseen on liitetty kovat taloudelliset sanktiot epäonnistumisista. Esimerkiksi tekonivelkirurgiassa on päästy näin parempaan laatuun ja selvästi alempiin kustannuksiin. Yksityisten yritysten joustavuus ja parempi johtaminen ovat tuottaneet menestystä.
Maakuntaa ei voida kuitenkaan vaatia alistamaan kaikkea elektiivistä hoitoa kilpailulle, koska se sotkisi lakisääteisen päivystyksen ja johtaisi kokonaiskustannusten nousuun. Julkisella sairaalalla on velvollisuus varautua suuronnettomuuksiin ja ylläpitää päivystystä. Tätä varten sillä on oltava peruskapasiteetissa leikkaussaleja ja osaavaa henkilökuntaa. Näiden kapasiteetti on käytettävä kokonaan ja kilpailutettava loput.
Entä jos maakunnat eivät kilpailuta mitään, vaan pitävät mustasukkaisesti kiinni jokaisesta potilaasta?
Maakunnat tulevat olemaan taloudellisesti tiukoilla. Jos kilpailutus johtaa alempiin kustannuksiin, ne kilpailuttavat. Jos se taas nostaa kustannuksia, niiden ei pidäkään kilpailuttaa.
= = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lääkärilehdessä
Epäilenpä kovastikin käsitystäsi siitä, että maakunta on sopivin yksikkö hoitamaan julkista terveydenhuoltoa. Toki se olisi oikeampi kuin kunnat, mutta todellisuudessa keskitetty valtion rahoittama terveyshallinto tarjoaisi parhaat edut. En itse asiassa ymmärrä miksi se on vaihtoehtona täysin sivuutettu.
Ilmeisesti pidät viittä sote-aluetta sopivimpana ja perustanet käsityksesi yliopistosairaaloihin. Viidellä varsin itsenäisellä sote-alueella olisi omat hallintobyrokratiansa ja rahoituksensa ja ne jopa jossain määrin kilpailisivat keskenään. Tällaisella hajottamisella ei voida täysimittaisesti hyödyntää mittakaava- ja synergiaetuja. Sillä annettaisiin vain turhaa tasoitusta kansainvälisille terveysjäteille. Sen sijaan keskitetyssä Terveyshallituksen hallinnoimassa terveydenhuoltojärjestelmässä hallinnosta niin suuri osa kuin käytännöllistä voitaisiin keskittää, mikä varmasti leikkaisi kustannuksia. Kun toiminnanohjausjärjestelmä olisi kansallinen, kaikki tarvittava tieto olisi ajantasaisesti käytettävissä ja antaisi mahdollisuudet tehokkaimpaan toiminnan valvontaan, ohjaukseen ja kehittämiseen. Keskitetyssä järjestelmässä olisi myös mahdollisuus hedelmällisimpään tutkimuksen ja terveydenhuollon integraatioon. Kaiken lisäksi Terveyshallituksessa voisi olla elin, jonka nimenomaisena tehtävänä olisi innovaatio- ja kehitystoiminta. THL, Fimea (sen osana myös valtion lääkelaitos) ja Valvira olisivat osa Terveyshallitusta. Operatiivinen toiminta perustuisi sairaanhoitopiireihin, joista viisi toimisi valtakunnan korkeimman tason hoidon tarjoajina. Ei tarvittaisi järin suurta organisaatiouudistusta. Olennaista olisi, että terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit olisivat hallinnollisesti yhdessä, jolloin erikois- ja perussairaanhoidon integraatio kävisi luontevasti.
Ihan ruohonjuuritasolla perhelääkärijärjestelmä olisi ehdottomasti tehokkain, koska siinä tilanteiden hallinta on joka kerta vaihtuviin lääkäreihin verrattuna ylivoimainen. Sen ei tarvitsisi perustua yksityislääkäreihin vaan yhden lääkärin (ja mahdollisesti esimerkiksi sairaanhoitajan) vastaanottopisteitä voisi olla muuallakin kuin terveyskeskuksissa. Hajauttamisen asteen (muissakin palveluissa sama asia) voisi määritellä kansantaloudellisista näkökohdista lähtien. Siinä eivät siis ratkaisisi pelkästään (kuten hallituksen suunnitelmissa) vaikkapa terveyskeskuksen kustannukset vaan huomioitaisiin myös käynteihin liittyvät matkakulut ja työajan menetykset sekä hoidon saavutettavuus.
Rahaa jonojen poistamiseen ja muuhun ei edes tarvittaisi lisää. Jo pelkästään lääkehuollon siirto osaksi terveydenhuoltoa oikaisisi lääkejakeluketjun niin paljon nykyistä tehokkaammaksi (lääketehdas-valtio-potilas), että vuodessa säästyisi yli miljardi euroa. Kun apteekit siirrettäisiin normaaliin yhtiöverotukseen, vapaakauppalääkkeet ja valinnanvapausasiakkaat riittäisivät silti kutakuinkin apteekkarien nykyiseen ansiotasoon. Reilu toinen miljardi vuodessa voitaisiin säästää poistamalla laskutusbyrokratia (siis myös lääkkeiltä) ja siihen liittyvät monenmoiset kompensointijärjestelmät. Verotuksessa maksut menisivät automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Miksi tällaisista ei ole suostuttu keskustelemaan, vaikka molemmat uudistukset olisivat yksinkertaisia ja säästöt 100 % varmoja.
Olipa julkinen terveydenhuolto miten taloudellinen tahansa, aina löytyy kysyntää myös yksityiselle. Maksuton julkinen terveydenhuolto ei ole tälle esteenä, sillä yksityiseen terveydenhuoltoon kirjautuneille voitaisiin antaa verovähennys, jolla vuosittaiset terveydenhoitokulut korvattaisiin samaan keskimääräiseen summaan saakka kuin julkisessa terveydenhuollossa. Silloin sekä julkinen että yksityinen terveydenhuolto olisivat samalla viivalla, eikä koskaan maksettaisi tyhjästä. Samalla sekä yksityisen että julkisen puolen sisällä olisi vapaus käyttää milloin tahansa mitä tahansa palvelun tarjoajaa. Olisi siis todellinen valinnanvapaus ja kilpailu!
Toivottavasti järki voittaa ja hallituksen sote-uudistus kaatuu.
OS: Maakunnat tulevat olemaan taloudellisesti tiukoilla. Jos kilpailutus johtaa alempiin kustannuksiin, ne kilpailuttavat. Jos se taas nostaa kustannuksia, niiden ei pidäkään kilpailuttaa.
Täsmälleen näin. Yksi tärkeistä soten asiantuntijoista, nimeä en muista, sanoi, että lakikokonaisuus on suurin piirtein OK, jos parissa kohdassa korvataan verbin imperatiivi sen potentiaalimuodolla. (No ei hän näin sanonut, mutta näin ymmärsin.)
Myös tuo ajatus perhelääkäreiden toimisesta julkisen puolen ”alihankkijoina” on kehittämisen arvoinen.
Eikö nuo yleislääkärit voisi korvata tekoälyllä? Suuri osa hommasta on sitä, että potilas kertoo flunssan oireet ja lääkäri kertoo, että on flunssa ja antaa saikkua.
Ei, koska lääkärin ammattitaitoa on poimia joukosta juuri ne, joilla on jotain muuta kuin flunssa. Se mistä kannattaa luopua on turha, kallis infra lääkärin ympärillä. DDR:stä kopioitu terveyskeskusjärjestelmä kivitaloineen on liian kallis.
Olisi hyvä, että jo koulussa (ehkä toisella asteella) opetettaisiin yleisempien tautien diagnosointia, jotta kansalaiset osaisivat itse sanoa riittävän varmasti, kun heillä on flunssa. Opetukseen pitäisi toki sisällyttää ne sairaudet, jotka vaikuttavat flunssalta, jotta itsediagnisoija ymmärtää sulkea ne pois.
Tähän voisi sitten tehdä myös tekoälysovelluksia, jotka auttavat diagnoosin tekemisessä. Tässäkin olennaista on se, että itsediagnisoija ymmärtää riittävän aikaisessa vaiheessa osaamisensa rajat ja hakee apua lääkäriltä.
Hyviä pointteja, mutta pahoin pelkään, ettei vaalien jälkeen koottavan hallituksen pohjan vaatimat kompromissit eri poliittisten tavoitteiden suhteen johtaisi tälläkään kertaa tuloksiin, vaan taas neljän vuoden työrupeamaan eduskunnassa.
Sote-uudistus vie lainsäädäntöresurssit niin sosiaaliturvan uudistamiselta kuin muilta sote-alan asioilta, kuten esimerkiksi Lääkeväärennösdirektiivin implementointi Suomen lakiin, johon on ollut aikaa 2,5 vuotta (delegoidusta asetuksesta 9.2.2016), ja jonka deadline olisi 9.2.2019 (direktiivin voimaantulo). Fimea ei voi antaa ohjeita lääkeyhtiöille, kun ei ole lakia. Lakiesitys tulee lausunnoille vasta nyt torstaina.
Terveyskeskusten ja sairaaloiden sijaintiin alkaa yhä enemmän vaikuttaa, mihin saa lääkäreitä (ja muuta hoitohenkilökuntaa) töihin. Uutisten perusteella ei edes Kotkaan. Lääkäreillä on usein korkeasti koulutetut puolisot jotka kaipaavat likvidejä uramahdollisuuksia asuinpaikkakunnaltaan. Yritykset joutuvat sijoittamaan erikoisammattilaisten työpaikat paikkakunnille, joissa työvoimaa on saatavilla. Näin on käymässä terveydenhuollollekin. Eläkkeelle jäävän lääkärisukupolven tilalle tulee olemaan vaikeaa saada uusia.
Lisäksi lääkäri- ja muu ammattilaistyövoima alkaa olla yhä vaativampaa työehtojensa vuoksi, ja kaipaa kilpailua työnantajiin. Mahdollisuutta vaikuttaa omaan työaikaansa — perheellisiä lääkäritkin ovat. Mahdollisuutta erikoistua asuinpaikkakunnallaan, ettei tarvitse asua työviikkoja jollain erikoistumispaikkakunnalla satojen kilometrien päässä.
Juuri tuon takia sotea ei missään tapauksessa pidä päästää hallituksen sisäisten oppositioiden riepoteltavaksi, vaan tehdä homma parlamentaarisessa käsittelyssä niin, että kenelläkään ei ole veto-oikeutta lainkohtiin.
Sote-uudistus joka tehtäisiin viiden “maakunnan” varaan ilman valinnanvapautta menisi läpi eduskunnasta milloin vain, mutta on käytännössä mahdotonta koota sellaista enemmistöhallitusta joka päätyisi tuohon lopputulokseen.
Sama pätee tietysti kaikkiin muihinkin merkittäviin uudistuksiin mitä Suomessa pitäisi tehdä. Eli sosiaaliturvauudistus, kuntauudistus, työelämäuudistukset, verouudistukset etc. Sellaista enemmistöhallitusta ei vain ole mahdollista muodostaa joka noista kaikista pääsisi minkäänlaiseen järkevään yksimielisyyteen, jolloin jos niitä yritetään enemmistöhallituksilla viedä eteenpäin, jokainen niistä kaatuu hallituksen sisäisiin ristiriitoihin ja todella rumiin lehmänkauppoihin.
Suomi tarvitsisi neljä samanaikaista vähemmistöhallitusta, joista jokaisella olisi työlistallaan vain yhden uudistuksen tekeminen siten, että se saadaan vietyä läpi eduskunnan äänestyksestä.
Tuotahan yritettiin 2014, eikä onnistuttu. Taisi kaatua perustuslakivaliokuntaan silläkin kertaa?
Tulisiko yksityisellä puolella toteutetun elektiivisen hoidon rahoitus sitten maakunnilta/sote-kunnilta vai valtiolta?
Vaikka sote kaatuukin viime kädessä kokoomuksen valinnanvapausmalliin, on vastuu Juha Sipilällä, joka provosoi mallin vastapainoksi omalle ehdottomalle maakuntamallilleen missä edes maakuntien lukumäärä ei ollut neuvoteltavissa. Kokoomus lobbaantui yhteen jäykkään markkinamalliin, koska ei ollut kunnolla valmistautunut. — Toinen sopija, Alexander Stubb, oli sotesta koko ajan pihalla ja Juha Sipilän naamasta näkee nyt, että hän on luovuttanut ja ryhtynyt etsimään itseään.
Jos tilanne vaalien jälkeen on sellainen, että vihreät ja sdp ovat muotoilemassa seuraavaa sotea, olisi syytä etukäteen pohtia työterveysjärjestelmän kohtaloa. Työterveyslääkäri on perusterveelle kuten perhelääkäri, mutta epätasa-arvoisesti. Perusterve mies ei käy sen enempää työterveyslääkärillä kuin terveyskeskuksessakaan, mutta maksaa molemmat työpanoksellaan ja veroillaan. Riittäisi, että maksaisi vain kertaalleen. Ehkä työterveyspalvelujen tulisi rajoittua nimenomaan työhön liittyviin seikkoihin siten, että flunssalomat haettaisiin kaikille tarjolla olevasta palvelusta, mikä voisi löytyä nykyisten työterveyslääkäreiden tiloista.
Olen ollut taipuvainen ajattelemaan Kalevi Salosen tapaan että perusoikeuksiin kuuluvan terveydenhoidon tulisi olla valtion vastuulla sellaisessa organisaatiossa, mikä on terveydenhoidon kannalta tarkoituksenmukainen. Yksityinen puoli voi tarjota palvelujaan milloin kykenee osoittamaan olevansa edullinen ratkaisu. Valtio ja eduskunta eivät voi tukea sellaista perusoikeuksiin liittyvää järjestelmää, mikä ei ole yhdenvertainen. Yhdenvertaisuutta on tarkasteltava paitsi palvelujen saannin niin myös niiden kustantamisen suhteen.
Tuntuu että Stubb ei oikein edes tiennyt mistä sopi, mutta tiesi jonkinsorttisen valinnanvapauden olevan Kokoomuksen tavoite joten sopi sitten sellaisesta.
Minusta tuo oli paha poliittinen virhe. Valinnanvapauden sijasta Sipilän maakuntamallista olisi Kokoomuksen kannattanut kiristää jotain järkevämpää, eli siis käytännössä jokin yhtä kokoomuslainen mutta helpommin toteutettavissa oleva uudistus.
Se oli virhe molemmilta. Ei ollut kepulta järkevää ottaa Kokkolan kaupunkia (lue Keskipohjanmaan maakunta) mittatikuksi sille, millaisia tehtäviä maakunnille voi antaa. Sellaisia tehtäviä ei maakunnille voi nyt antaa, joista Kokkola ei yksin selviä.
Kun päätöksentekoa keskitetään, siis siirretään ylöspäin, sillä on taipumus byrokratisoitua. Itse asiassa sen on pakko jäykistyä, jotta yhdenvertaisuus taataan. Toimeentulotuen siirto Kelaan on hyvä esimerkki.
Koska suuri osa kunnista on liian pieniä kantamaan varsinkin terveyspuolen vastuita, on järkevää synnyttää niiden ja valtion välille uusi päätöstaso. Onko käsittelyssä oleva lakipaketti sitten optimaalinen, on aivan eri juttu. Itse kyseenalaistan esimerkiksi työllisyysasioiden siirron maakuntien vastuulle. Kunnat tuntevat paremmin omansa, niin työnantajansa kuin ‑tekijänsä.
Massiivisesta Sote-harjoituksesta on saatu ainakin se hyöty, että kipupisteet ja niiden ratkaisuvaihtoehdot on saatu esille.
Tapio: En mitenkään osaa nähdä valtion rahoittamaa keskusjohdettua järjestelmää niin kangistavana kuin annat ymmärtää. Tietenkin mikä tahansa systeemi voi vinoutua, mutta lähtökohtaisesti niin ei tarvitse tapahtua. Keskitetyn järjestelmän potentiaaliset taloudelliset edut ovat niin huikeat, että niiden toteutumista on lähes mahdotonta sössiä. Koska julkisessa terveydenhuollossa on mahdollista saavuttaa suurin taloudellinen tehokkuus, kyse on ilmiselvästä luonnollisesta monopolista. Tässä kohtaa moni tarttuu sen pidemmälle ajattelematta sanan monopoli mustaan maineeseen antamatta edes mahdollisuutta pureutua itse asiaan. Mielestäni monopolisoitumisen haitat ovat pikemminkin hallituksen nyt kaavaileman sote-uudistuksen uhkana.
Keskitetty julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on infrastruktuuri, jossa ei ole kyse pelkästään tavanomaisista mittakaava- ja synergiaeduista, sillä mukaan saadaan piirteitä, joita ei yksityisellä puolella voitaisi ollenkaan tai ainakaan täysimittaisesti hyödyntää. Onko se sitten myös yksi syistä, miksi keskitetyn terveydenhuoltojärjestelmän mahdollisuudesta ei ole suostuttu pukahtamaankaan? Julkinen puoli halutaan ilmeisesti pakottaa samalle viivalle yksityisen kanssa rajoittamalla sen potentiaalisia mahdollisuuksia. Näistä keskeisin on terveydenhuollon rahaliikenteen integrointi verotukseen, jolloin terveydenhuollon laskutus- ja korvausbyrokratiat voidaan automatisoida nykyiseen verrattuna lähes ilmaisiksi ja kikkailukelvottomiksi. Olisikin järjen vastaista evätä julkisen puolen saavutettavissa oleva miljardisäästöt ja asiakaskokemuksen sujuvoituminen. Verotuksen kautta rahoitetun terveydenhuoltojärjestelmän keskeisin voima on siis yksinkertaisin mahdollinen kokonaisratkaisu, jossa ei olisi ikuista kissanhännänvetoa erilaisista korvauksista kapitaatiomaksuista alkaen. Siinä olisivat tasapuoliset edellytykset myös yksityiselle puolelle hyödyntää omat etunsa. Näin päästäisiin ilman keinotekoista sääntelyä tilanteeseen, jossa etenkin taloudelliset seikat määrittelisivät yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välisen tasapainon. Kansalaisilla olisi halutessaan mahdollisuus saada millaisia terveyspalveluja tahansa, mutta valtio maksaisi niistä enintään julkisen terveydenhuollon keskikustannusten verran. Julkisen puolen sujuvuuden ollessa paras mahdollinen, myös lääkärien saatavuus tasapainottuisi, sillä eihän heidän kannattaisi jäädä yksityiselle puolelle odottelemaan asiakkaita. Markkinatalous tekisi tehtävänsä.
Vaikka keskusjohtoisessa terveydenhuollossa hallintobyrokratia olisi pitkälle keskitetty, varsinainen operatiivinen toiminta olisi hajautettu 21 sairaanhoitopiiriin. Tämähän on lähempänä paikallista tasoa kuin hallituksen esityksen 18 maakuntaa viidestä puhumattakaan. Sairaanhoitopiireissä, joissa perus- ja erikoissairaanhoito olisivat yhdistetty samaan organisaatioon myös kuntatason ääni pääsisi esille. Terveyshallituksen kehitys- ja innovaatioyksikkö, jonka toimintaan sairaanhoitopiiritkin osallistuisivat, varmistaisi osaltaan, ettei kangistumista pääsisi tapahtumaan. Se olisi hallituksen sote-uudistuksen hyvin rajallista kilpailua selkeästi parempi kehityksen moottori.
Työterveys on se parasosa nyky systeemiä. Se on tasa-arvoista, että tän hulabaloon rahoittajat saavat palvelunsa nopeammin ja paremmin kuin ne kotona makoilijat. Ja toi kokoomuksen markkinaehtoinen malli on outo. Helppo tosiaan saada yksittäisten asioiden kilpailutus toimimaan, mutta kokonaisen väestötryhmän hoito könttäsummalla ei koskaan. Tulee joko liian kallista tai liian halpaa
> Martti Kekomäen mukaan riittäisi, että terveyskeskuksiin palkattaisiin tuhat lääkäriä lisää.
> Se maksaisi sata miljoonaa vuodessa, …
Käsittääkseni lääkäreitä ei juurikaan ole työttömänä, kotona tai muilla sektoreilla. Siirtyisivätkö nuo lääkärit erikoissairaanhoidosta/yksityisiltä, pystytäänkö ulkomaisia lääkäreitä hyödyntämään suomalaisessa terveydenhuollossa… vai mistä nämä 1000 lisälääkäriä oikein tulisivat?
Eikö riskinä ole, että mainitut 100m€ vain valuisivat lääkäreiden palkankorotuksiin vaikuttamatta lääkäreiden kokonaismäärään, tai edes jakaumaan sektoreiden välillä?
Jos haluat yksityiseltä lääkäriajan 15 minuutin kuluttua, tarjolla on aina vähintään parikymmentä eri lääkäriä. Näyttää olevan vähän ylikapasiteettia.
Ihan hyvä ajatus, mutta entä sitten ihan käytännössä? Miten ajattelit siirtää lääkärit mukavista ja leppoisista yksityisistä hommista ja täysipäisten potilaiden parista arvauskeskusten pakkotahtiselle liukuhihnalle vänkäämään juoppojen ja eläkeläisten kanssa?
Edellinen luonnehdinta on karrikoitu, mutta onhan se nyt päivänselvää etteivät hankalimmat ja sairaimmat asiakasryhmät käytä yksityisiä palveluita. Ja jos vapaita aikoja kerran löytyy, työtahdin on pakko olla löysä koska muutenhan kaikki vastaanottoajat olisi buukattu 4vkoa etukäteen.
Jos sen ajan saa myös terveyskeskuksesta jonottamatta, siell yksityisen puolen lääkärille voi tulla vielä lokoisampaa, mutta tulot myös laskevat.
Siis yhdistelmä aamupäivä julkisella ja iltapäivä yksityisellä on siis ainoa toteuttamiskelpoinen? Tätä minäkin olen ajattellut ratkaisuna. Tule julkiselle 4h päivässä, saat iltapäivän vastaanottohuoneen työsuhde-etuna.
Tuo ei edelleenkään ole vastaus siihen kysymykseen, jonka Syltty esitti. Kannatatko näiden tuhannen ylimääräisen lääkärin kouluttamista (käytännössä pitää varmaan kouluttaa vielä enemmän, jotta saadaan ne tuhat sinne terveyskeskuksiin, kun muut hommat on jo täynnä, koska lääkärit näyttävät preferoivan sijoittumista muihin hommiin) vai miten meinaat ne tuhat lääkäriä nimenomaan niihin terveyskeskuksiin saada (olisi myös mielenkiintoista tietää vähän enemmän kyseisestä luvusta ja sen laskentaperiaatteista, aina kun tulos on pyöreä kuten tässä tapauksessa nousee minun mielessä epäilys, että se on vedetty hihasta)?
YEK-vaiheeseen vaan lisää pituutta ja pakollista terveyskeskuspalvelua… 😉
Eli yritettäisiin pakottaa nuoret lääkärit TK-harjoitteluun sellaisille paikkakunnille, jonne he eivät halua muuttaa. Ihan vinkiksi, valmistuvissa on jo perheellisiäkin: on varmaan kiva jättää perhe kotipaikkakunnalle pienine lapsineen että voi tehdä viikot työtä jossain syrjempänä. Sama ongelma nykyisessä yrittämisessä pakottaa lääkärit muuttamaan erikoistumispaikkojen perässä, mikä on johtanut perheiden hajoamiseen eroon. Puolison työpaikka ja ura kun ei automaattisesti siirry perässä.
Ei kyse ole ylikapasiteetista vaan logistiikasta. Tietyn potilasmäärän käsittely vie täsmälleen saman ajan hoitipa heidät 15 minuutin kuluttua soitosta tai kahden viikon kuluttua jonon päästä. Itse asiassa heti-hoitaminen on halvempaa, koska silloin ei tarvita jonon-hallinta-virkamiehiä ollenkaan.
Ilman joustoja ei heti hoitaminen tai jonosta hoitaminen kuitenkaan onnistu. Kunnallisen puolen joustot on selkeästi otettu huomioon virkaehtosopimuksessa, ja pilkun tarkasti. Yksityisellä puolen taas “joka paikka natisee”, siis joustaa. Olennaista on ohjata nämä välttämättä tarvittavat joustot sinne missä ne aiheuttavat pienimmän vahingon.
Ammattitaitoinen ajanvaraushenkilö osaa ottaa ensimmäisen jouston käyttöön jo potilaan soittaessa: Pikaisen neuvottelun jälkeen löytyy sopiva aika, joka sopii potilaalle, hoitokeskukselle, kulkuvälineiden vuoroväleille jne. Tässä soittaja ei välttämättä edes huomaa tulleensa joustaneeksi, saattaapa huomata ammattilaisen ehdottaman käyntiajan olevan jopa parempi kuin mitä itse ensin ajatteli.
Yksi joustoketjun lenkki on sitten lääkäri. Jos ammattiin kuuluvat oheistyöt, potilasarkistot, veroilmoitukset, muut ilmoitukset ym. on tehty, niin voihan sitä vaikka lähteä mökille aikaisemmin kuin oli ensin ajatellut tai vaikka kavereiden kanssa golffaamaan. — Kyllä ne 19 muuta lääkäriä sitten jakavat jäljelle jäävän työtaakan keskenään.
Harvassa paikassa näin taitaa olla. Oma ja kuulemani kokemus on, että jos haluat vastaanoton alan professorilta tai ”todella hyvältä” erikoislääkäriltä, ajan saat 3..6 viikon päähän. Nuorelle yleislääkärille pääset toki saman päivän aikana ja sovitulla kellonlyömällä, mikä on oikein hyvä asia. Julkisellekin puolella pääsee yleensä vastaanotolle saman päivän aikana, jos jonottaa.
Pikku hiljaa hallituksen haluaman soten tarpeettomuus huomataan laajemminkin. Nykyjärjestelmän säätö riittää.
Enkä ole vakuuttunut maakuntienkaan tarpeellisuudesta. Kuntayhtymät näyttävät toimivan riittävän hyvin. Kepu haluaa maakunnat vain poliittisen vaikutusvaltansa sementoimiseksi. Taustalla lienee kaupunkien rahojen maaseudulle siirron varmistaminen.
Mistäkö 1000 lääkäriä? Ei niitäkään tarvita. Riittää että lääkäreiden nykyisiä peruskauraa-tapauksia siirretään sairaanhoitajien ym. hoidettaviksi. Aloittaa voi vaikka esim. flunssapotilaista, reseptien uusijoista ja pienistä tapaturmista. Sairaanhoitajat selviytyvät niistä helposti, lääkärit ovat ylikoulutettuja niitä hoitamaan.
Soten yhteydessä ei jostain syystä puhuta siitä, että suuri osa sote-menoista on ihmisten typeryydestä johtuvia kuten tupakoinnista, ylipainosta, liikkumattomuudesta, huonosta ruokavaliosta ja päihteistä. Miljardisäästöt on täältä löydettävissä. Eli käyttäisin sen sata miljoonaa terveempien elintapojen edistämiseen.
Eivät toimi.
Kuntayhtymiä on monenlaisia. On muutamia aktiivisia, jotka ovat yritteliäästi kehittäneet palvelukokonaisuuksiaan, on toisia, jotka ovat tehneet yksittäisiä innovaatoita, mutta sitten on suuri joukko hyvin varovaisia uudistajia.
Kuntayhtymät perustuvat vapaaehtoisuuteen ja niillä on hyvin suuri itsemääräämisoikeus. Niitä ei voi pakottaa omaksumaan muualla hyväksi havaittuja käytäntöjä, puhumattakaan yhtenäisistä, tai edes keskenään keskustelevista tietojärjestelmistä.
Poliittisen sateenvarjon alla toimivat organisaatiot ovat taipuvaisia vanhoillisuuteen ja rauhallisuuteen. Sen takia olisi oikein hyvä, että yksityiset toimijat voisivat olla julkisen puolen kirittäjänä, vaikka vastuu olisi yksiselitteisesti julkisella puolella. Hyvä esimerkki on, että uhkaavan soten paineessa monet julkiset toimijat ovat nyt parantaneet toimintaansa.
Miksi vasta nyt parin, kolmen viime vuoden aikana?
Kuntayhtymiin pohjautuvat Eksote ja Siunsote muun muassa ovat käsittääkseni aivan riittävän hyvin. Niistä mallia muualle maahan ja parannettavaakin aina on.
Jos muualla maata ollaan ahdasmielisempiä tai hankalammin toistensa kanssa toimeentulevia, niin valtiovallalle voidaan antaa riittävät työkalut (vaikkapa raha) änkyröiden ojentamiseen. Nyt ei ole sijaa pikkusieluiselle paikallispolitikoinnille.
Maakuntien synnyttäminen hallituksen kaavailemalla toimenkuvalla ja rahoituksella johtaa vain uusiin ongelmiin. Esim. rahoituksen keruuvastuu tulisi olla paikallistasolla eli kullakin maakunnalla (kunnallisverotus ok), ei valtiolla. Yksityisiä tuottajia tietysti tarvitaan.
Kerrataan vielä: sosiaalipalveluissa on nykyisin ja jatkossakin yksityisillä toimijoilla keskeinen rooli. Tässäkin keskustellaan edelleen lääkäreistä. Jos valinnanvapautta, jollakin tavalla ei ole, kunta/maakunta/valtio ei vain pysty tuottamaan sosiaalipalveluita.
Sosiaalipuolen palveluita ovat fysioterapiat, jalkahoito, parturi, ruokapalvelut, siivous, kuljetukset… Eivät he kaikki voi olla kunnan/maakunnan/valtion palkkalistoilla.
Miten sitten estää, etteivät hyvät referenssit omaavat isot konsernit voita kilpailutuksia? En tiedä, jotenkin se on vain hoidettava. Toisalta, mikroyritykset eivät pysty kehittämään paljoakaan toimialaansa.
Maakunta joka hoittaa sotepalvelut — joita ei voi pysäyttää kun rahat loppuu — ja ELY-palvelut mm työlliostämispalvelut — eivät kiinnosta ketään — niin arvatkaa kummat karsitaan ensimmäisenä. Kepu varmasti arvostaa, että ainakin pääsee eroon maakuntatasolla ympäristöviranomaisesta.
Maakuntien määränä 9 + Ahvenanmaa on toiminnallisesti mielekkäin, asia paranisi vielä, jos Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi ja Kauniainen olisivat oma alueensa. Jos maakunnalla ei ole omaa verotusta, turha sinne on mitään maakuntavaltuustoakaan valita. Köyhien kuntien talousjohtajat osaavat kertoa miksi.
Kalevi Salonen, ymmärränkö oikein, että mallissasi poliittisia toimijoita olisivat vain valtio ja kunnat, jolloin erilaiset kuntayhtymät jäisivät välistä pois. Kuntayhtymät ovat olleet laiskoja toimijoita, mutta kunnan ja a.o. kuntayhtymaän toiminnallinen ja henkinen etäisyys on olennaisesti lyhyempi kuin kunnan ja valtion. Yhdenvertaisuuden vaatimus toisaalta ja valtion kokonaisvastuu toisaalta saattaisi pakottaa systeemin samaan palveluun kaikkialla. Valmisteilla olevassa sotessa maakunnilla on mahdollisuus varioida palvelustrategiaansa lainsäädännön rajoissa.
Tapio: Valtio ja kunnat olisivat toimijoita, mutta eivät minun näkökulmastani ajatellen poliittisia — ainakaan puoluepoliittisia. Näen puoluepolitiikan roolin ainoastaan terveydenhuoltoa kangistavana. Eihän sitä yksityiselle puolellekaan kukaan kaipaa. Toki jotkut ajattelevat, että kaikki on poliittista.
Kuntayhtymät jäisivät pois ja niiden rooli korvattaisiin sairaanhoitopiireillä. Siis en näkisi henkisen etäisyyden menevän yhtään nykyistä kauemmas. Ehkä kävisi jopa päinvastoin, kun hallinnollinen raja-aita perus- ja erikoissairaanhoidon väliltä poistuisi. Ainoastaan taloudellinen vastuu häviäisi kunnilta kokonaan, vaikka ne silti vuokraa vastaan hoitaisivat kiinteistöt. Mikään ei mielestäni estäisi palvelustrategian varioimista. Pikemminkin päinvastoin ajattelisin, että kaikessa toiminnassa otettaisiin aina huomioon taloudelliset ja muut kokonaisvaikutukset, mutta tietenkin budjetin puitteissa. Ihan varmasti tiukka suunnitelmatalous ei olisi hyväksi, sillä se heikentäisi motivaatiota ja toiminnan kehittämistä. Olen erityisesti yrittänyt painottaa, että innovaatio- ja kehitystoiminnalla olisi selkeästi organisoitu rooli kautta koko hierarkian, jolloin jämähtäminen kenties vanhentuneisiin kaavoihin voitaisiin välttää. Tätä edesauttaa suuresti, että kaikki sairaanhoitopiirit olisivat keskenään vuorovaikutuksessa.
En osaa kuvitella hallituksen maakuntamallin antavan yhtään parempia edellytyksiä lyhyemmälle toiminnalliselle ja henkiselle etäisyydelle. Ehdottamassani mallissa kuitenkin kokonaisuus pysyisi alueellisestakin näkökulmasta paremmin käsissä.
Eikö Stubbin hallituksen sote-esitys ollut tämän kaltainen? Sehän tyrmättiin perustuslakivaliokunnassa. Asiaa paremmin tuntevat oikaiskoot.
Jos vastaava ehdotus tyrmättiin perustuslakivaliokunnassa, niin sitten sairaanhoitopiireille pitäisi vain kehitellä hallintomalli, joka täyttäisi vaatimukset. En näe sellaisen asettavan esteitä ehdottamani mallin toteuttamiselle, koska yksinomaisen rahoittajan epävirallinen valta varmasti riittää.
Tai sitten vain säätää laki perustuslainsäätämisjärjestyksessä.
Näköjään tiedustelulakien osalta perustuslakia ollaan muuttamassa jopa kiireellisessä säätämisjärjestyksessä (edellinen kerta kun kiireellistä säätämisjärjestystä sovellettiin taisi olla Kekkosen poikkeuslaki), kyllä sotesta pitäisi sen verran laaja yksimielisyys saavuttaa, että perustuslakia pystyisi jonkun kunnallisen itsehallinnon osalta muuttamaan, kunnallisessa itsehallinnossa kun ei ole edes kyse oleellisista yksilönoikeuksista kuten tiedustelulakien tapauksessa.
Tiedustelulaissa on kyse siitä, ehditäänkö muuttaa lakia ennen seuraavia vaaleja ja vaalikampanjoita, jotka ovat maailmalla nähdyn esimerkin mukaan hyvin alttiita ulkomaisille verkkohyökkäyksille (kuten esim. USA:n presidentinvaalit 2016). Vaalien jälkeen voi olla liian myöhäistä.
Lisäksi Google, Facebook, Apple ja kumppanit keräävät ja analysoivat meistä jo enemmän tietoa, kuin mitä Supo koskaan kykenee. Yksityisyyden suojan suhteen juna meni jo, valitettavasti. Google tietää minunkin sähköpostieni sisällöstä suuren osan, vaikken itse Gmailia käytäkkään, koska vastaanottajan sähköposti on gmailissa.
Nähdyn? Miten se nähtiin? Facessa joku tykännyt Trumpista?
Uusin SOTE riita Vaasan laajasta päivystyksestä on sitä mitä on jatkossa luvassa.
12 laajan päivystyksen ”oikeaa” keskussairaalaa ja sote-maakuntaa on järkevää toimintaa kun 18 olisi ollut täyttä hulluutta. Silti sen oman alueen puolustaminen on poliitikon tärkein vaalikampanja.
Sote-maakunnat eivät ole vaalipiirejä, joten tunteita on helppo herättää. Kulut maksava valtio ei ketään kiinnosta paikallisesti.
Yhdestäkään toimipaikasta, neuvolasta tai mistään, mikään kunta tai paikallispoliitikot ei enää luovu. Se on valtion työpaikka, verotuloja, ja osoitus oman kylän poliitikon onnistumisesta.
Kun kunta maksoi laskun, järki tuli euron konsultoimana.
Vaasan ja Seinäjoen välimatka on 80 km. Se ei ole väkiluvultaan pääkaupunkiseutu. Jos päädyn ensiapuun ambulanssilla, lääkärin kielitaito ei kiinnosta vaan hoituuko homma. RKP on siltarumpupuolue, ei mitään muuta.