Seu­raavaan pan­demi­aan kan­nat­taa valmis­tau­tua jät­timäisel­lä rokote­tuotan­non ylika­p­a­siteetil­la. Rokot­tei­den hyväksymis­menet­te­lyä on voita­va tarvit­taes­sa nopeut­taa.

Covid19 ‑pan­demi­as­sa ei pitänyt olla mitään yllät­tävää. Pan­demi­an ris­ki oli mukana tule­vaisu­ut­ta koske­vis­sa ske­naar­i­ois­sa siinä, mis­sä tulos­sa ole­va Kali­forn­ian suuri maan­järistyskin. Mah­dol­lisuute­na, joka tiedet­ti­in, mut­ta ei otet­tu huomioon.

Covid19 on han­kalampi kuin Sars‑1, kos­ka sen vakavam­mat oireet alka­vat vas­ta viikon kulut­tua tar­tun­nas­ta, jol­loin on jo ehtinyt levit­tää tau­tia eteen­päin. Sars‑1 oli tar­tun­nan saa­neelle paljon kohtalokkaampi, mut­ta sen oireet oli­vat niin rajut, ettei se levin­nyt laajalle.

Covid19 on silti huono lev­iämään, onnek­si. Jos se lev­iäisi kuin tuhkarokko, jok­seenkin kaik­ki oli­si­vat sen jo sairas­ta­neet. Vuosi sit­ten luul­ti­in yleis­es­ti, että näin tulisi käymään kaik­ista rajoi­tusyri­tyk­sistä huolimatta.

Onnek­si rokot­tei­den kehit­tämisessä on otet­tu jät­ti­harp­pauk­sia. Eri­tyisen lupaa­va on RNA-teknolo­gia. Pfiz­er-Bion­techin rokote oli tiet­tävästi valmis muu­ta­mas­sa päivässä sen jäl­keen, kun viruk­sen per­imä oli selvil­lä. Rokot­teen tehon ja tur­val­lisu­u­den tes­taami­nen kuitenkin kesti läh­es vuoden.

Kun osalle väestöä syn­tyy virus­ta vas­taan vas­tus­tuskyky joko sairas­tamisen tai rokot­tei­den kaut­ta, viruk­selle syn­tyy voimakas paine kehit­tää resistent­te­jä mutaa­tioi­ta. Näin on käynytkin. Mut­ta ei hätää. Uusi rokote kehitetään alle viikossa.

Pelisään­tö­jen pitäisi olla etukä­teen selviä. Influ­enssarokot­tei­ta muun­nel­laan vuosit­tain viruk­sen muuntues­sa, eikä uusia vähän muutet­tu­ja rokot­tei­ta tarvitse tutkia yhtä huolel­lis­es­ti kuin kokon­aan uusia.  Tässä on riskin­sä mut­ta niin on sairastamisessakin.

Entä jos syn­tyy uusi han­kala virus, joka tart­tuu kuin tuhkarokko? RNA-rokote sitä vas­taan syn­ty­isi nopeasti, mut­ta vuot­ta ei voitaisi odot­taa tur­val­lisu­us­tutkimusten kanssa.  Pitäisi olla valmi­ik­si mietit­tynä nopeutet­tu käytän­tö hätätilanteisiin.

Opti­moimal­la rokote­tuotan­toa globaal­isti saadaan halvem­pia rokot­tei­ta, mut­ta globaali talous toimii kun­nol­la vain rauhan olois­sa. Kri­isi­olois­sa ei voi luot­taa globaali­in talouteen: Kun Wuhanis­sa sul­jet­ti­in tehtaat, mon­et län­si­maiset yri­tyk­set menet­tivät ali­hank­in­taketjun­sa ja jou­tu­i­v­at pysäyt­tämään tuotantonsa.

Vuosi sit­ten maat kaap­pa­si­vat välilaskun tehneistä rahtikoneista suo­ja­maske­ja. Kum­ma, että sekin painet­ti­in vil­laisel­la. Vapaakau­pan sään­töi­hin ei voi luot­taa kri­isin olois­sa. Eivät armei­jatkaan luota.

Nyt EU:ssa puuhataan vien­tikiel­toa rokot­teille. Yhdys­val­lat on sel­l­aisen jo toteut­tanut. Kun sään­nöt ovat nämä, seu­raavaa kri­isiä varten rokote­tuotan­to ja sen raa­ka-aineet hajautet­ta­va, vaik­ka näin toteutet­tu rokote­tuotan­to tuleekin paljon kalliimmaksi.

Rokot­tei­den tuotan­toka­p­a­siteet­tia ja tarvit­tavia raa­ka-ainei­ta on olta­va kaikkial­la tarpeek­si. Se tarkoit­taa, että osa raa­ka-aineista saat­taa pilaan­tua tarpeet­tom­i­na. Mak­saa, mut­ta entä sit­ten? Puo­lus­tusvoimat romut­taa koh­ta mil­jarde­ja mak­sa­neet Hor­net-hävit­täjän­sä ilman että niil­lä on ammut­tu laukaustakaan.

Tässä kri­i­sis­sä hatun­nos­ton arvoinen asia on lääkey­htiöi­den väli­nen yhteistyö ja tiedon vai­h­to. Virus koet­ti­in vihol­lisek­si, ei kil­pail­e­va lääkeyri­tys. Kun Sanofin oma rokoteke­hi­tys epäon­nis­tui, se alkoi valmis­taa tehtail­laan Pfiz­erin rokotetta.

Tule­vaisu­ut­ta varten roko­teosaamiseen on panos­tet­ta­va maid­en välisenä yhteistyönä ja syn­tyvä osaamisen on olta­va yhteistä omaisu­ut­ta. Niin ihmiskun­ta valmis­tau­tu­isi myös avaru­u­so­lioiden hyökkäyk­seen, jos sel­l­ainen olisi näköpiirissä.

On helpom­pi luot­taa reilu­un peli­in rokot­tei­den resepteis­sä kuin valmi­is­sa rokot­teis­sa. Jos annamme muille omia rokot­teita­mme, meille jää niitä vähem­män, mut­ta asukkaidemme ter­veys ei vaaran­nu, vaik­ka ker­romme muille, miten rokot­tei­ta valmistetaan.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä

Päämin­is­teri San­na Marin mukaan ei kan­na­ta rokotepas­sia, kos­ka se olisi epäoikeu­den­mukainen niitä kohtaan, joi­ta ei ole vielä rokotet­tu. Tämä on aika raju kan­nan­ot­to surkeaan tilaan ajet­tua tapah­tu­ma-alaa kohtaan. Sol­i­daarisu­ud­es­ta nuo­ria rokot­ta­mat­to­mia kohtaan tapah­tu­ma-alan tulee olla työt­töminä — moni ilman edes työt­tömyysko­r­vaus­ta — turhaan.

Tapah­tu­ma-ala työl­listää oman ilmoituk­sen­sa mukaan 200 000 henkeä. Vaik­ka luku olisi vähän yläkant­ti­in, paljon enem­män se työl­listää kuin maat­alous ja puun­jalostus­te­ol­lisu­us yhteen­sä. Sel­l­ute­htaat ovat lähel­lä hal­li­tuk­sen sydän­tä, mut­ta tapah­tu­ma-alan työ­paikko­ja tuho­taan kateu­teen vedoten.

San­na Mari­ni vaikut­taa päivä päivältä enem­män demar­il­ta. Tan­skas­sa ei ole rokotepas­sia vaan koron­a­pas­si. Sen saa jos on rokotet­tu tai jos on alle 72 tun­tia van­ha neg­tati­ivi­nen koronatestitulos.

Kir­joitin asi­as­ta pääkir­joituk­sen Verde-lehteen viikko sit­ten. Sen voi lukea tästä.

Ne, joil­la upotet­tu link­ki ei toi­mi, voivat käyt­tää tätä:

https://verdelehti.fi/2021/04/01/rokotepassi-pelastaisi-tapahtuma-alan-kesan/

Kun hal­li­tus ilmoit­ti tule­vista liikku­mis­ra­joituk­sista, min­ulle tuli ensim­mäisen ker­ran tunne, että nyt lyödään liian lujaa. Mon­ta ker­taa aiem­min on tun­tunut siltä, että toimet ovat liian lep­su­ja. Jos olisin ollut dik­taat­tori, olisin kieltänyt karaoke­baar­it ja kaiken alko­holin naut­timisen rav­in­tolois­sa seisaal­laan tai baar­i­jakkar­al­la ja määrän­nyt mask­ipakon pahim­mil­la alueil­la sisätilois­sa ja julkises­sa liiken­teessä aiko­ja sitten.

Olen tutus­tunut THL:n mallinnuk­seen lähin­nä Uut­ta­maa­ta ajatellen. THL:n mallis­sa on liioitel­tu vähän kaikkia para­me­tre­jä. Poh­jana ole­va tar­tut­tavu­us­luku on Uudel­la­maal­la korkeampi kuin se on tässä kuus­sa ollut, roko­tuk­set vaikut­ta­vat tar­tut­tavu­u­teen hitaam­min kuin vaikut­ti­vat Israelis­sa, ja kesä vähen­tää tar­tut­tavu­ut­ta paljon vähem­män kuin se vähen­si viime kesänä tai kun se vähen­tää muiden koron­avirusten tar­tut­tavu­ut­ta. Lop­putu­lok­se­na on paljon synkeämpi arvio kuin minä tekisin.

Olen seu­ran­nut seit­semän päivän ilmaan­tu­vu­us­luku­ja Uudel­la­maal­la ja muual­la maas­sa. Seit­semän päivää on parem­pi kuin 14 päivää, kos­ka suun­nan muu­tok­sen näkee nopeam­min ja paljon parem­pi kuin päivit­täis­ten luku­jen seu­raami­nen, kos­ka niis­sä on suur­ta viikon­päivä­vai­htelua. Keskivi­ikko on nyky­isin viikon pahin päivä.

Seu­raa­va kuva on log­a­r­it­mi­asteikol­la, kos­ka THL:n argu­men­toin­tikin menee tar­tut­tavu­us­lu­vun kaut­ta ja se johtaa ekspo­nen­ti­aaliseen kasvu­un tai vähenemiseen.

Uuden­maan tar­tun­nat kään­tyivät tasaiseen nousu­un tam­miku­un 12. päivän tienoil­la. Sen jäl­keen ne kasvoivat yllät­tävän suo­ravi­ivais­es­ti. Esti­moin trendin aikaväliltä 12.1. – 24.2. ja jatkoin sitä suo­ravi­ivais­es­ti. Trendin piirtämi­nen kuvaan näyt­tää nopeasti, onko kehi­tyk­sessä tapah­tunut muu­tos­ta. Kasvu­vauhti oli noin 2 % päivässä eli THL:n käyt­tämä likimääri­nen arvio R‑luvulla (viiden päivän kasvu) oli 1,1. Helmiku­un lop­ul­la kehi­tys erkaan­tui trendis­tä ylöspäin, eli tar­tut­tavu­us näyt­ti nousseen selvästi. Sitä kesti kuitenkin vain viikon. Sit­ten kasvu tait­tui ja 15.3. olti­in taas aika tarkkaan trendillä.

Myöhempi kehi­tys osoit­ti, että noin 4.3. tapah­tui muu­tos – muuten samana päivänä kuin OM esit­ti kun­tavaalien siirtämistä. Nyt ollaan selvästi tuon tam­mi-helmiku­un trendin alapuolella.

Kuvas­sa on myös uusi tren­di, joka on esti­moitu aikaväliltä 4.3. – 25.3. Siinä kasvua on enää 0,2 % päivässä, eli R‑luku on 1,01. Olisin voin­ut esti­moi­da uuden trendin myös alka­en 15.3. ja saanut laske­van trendin, mut­ta se olisi ollut älyl­lis­es­ti epärehellistä.

Tämän perus­teel­la uskon, että toden­näköisin ske­naario on paljon opti­mistisem­pi kuin THL:n esit­tämä. Min­un pääske­naar­ios­sani näil­läkin rajoituk­sil­la Uuden­maan tar­tun­to­jen määrä kään­tyy lasku­un kevään edis­tyessä ja roko­tus­määrien kasvaessa.

Mitä täl­lä on tekemistä liikku­mis­ra­joi­tusten kanssa? Ei paljon mitään. Jos suun­nit­telemme hätäpois­tu­mis­teitä raken­nuk­seen, emme nojaudu toden­näköisim­pään ske­naar­i­oon. Toden­näköis­in­tähän on, että talo ei pala.

THL:n maalaa­ma uhkaske­naario on paljon toden­näköisem­pi kuin se, että uusia hävit­täjiä tarvit­taisi­in tositoimissa.

Liikku­mis­ra­joituk­sista kan­nat­taa siis säätää, mut­ta niitä ei kan­na­ta ottaa käyt­töön, ellei tilanne kään­ny pahem­mak­si, sil­lä noiden rajoi­tusten inhimilli­nen hin­ta on suuri. Niis­sä näyt­tää uno­htuneen se, että todel­la moni asuu Suomes­sa ja eri­tyis­es­ti Uudel­la­maal­la yksin. Tältä osin tiedot­ta­mi­nen on ollut sekavaa, mut­ta nyt näyt­tää siltä, että juuri näin tul­laan tekemään.

Olen toiveikas. Uskon, ettei ase­tus­ta liikku­mis­ra­joituk­sista tarvitse ottaa käyttöön.

Kan­nat­taa muuten huo­ma­ta, että nämä liikku­mis­ra­joituk­set vähen­tävät tar­tun­to­ja, kuolemia ja sairaan­hoito­jak­so­ja suun­nilleen yhtä paljon kuin vähen­täisi roko­tusten keskit­tämi­nen epi­demi­ati­lanteen mukaan. Se tietysti vaikut­taa viiveellä.

Köm­pelöt keinot

Aivan hölmöltä tuo keinona kuitenkin vaikut­taa. Kun emme pysty kieltämään sitä, mitä ihmiset tekevät raken­nusten sisäl­lä, kiel­lämme siir­tymisen raken­nuk­ses­ta toiseen. Tämä ei pelitä, jos kau­pas­sa saa kuitenkin käy­dä. Alepan kassin kanssa voi liikkua vapaasti, jos on päät­tänyt fuskata.

Ker­rostalois­sa voi jär­jestää melkoiset bailut ilman, että kenenkään tarvit­see käy­dä ulkona. Turun yliop­pi­lasasun­toloista nyt puhumattakaan.

Pelkään, että liikku­mis­ra­joituk­sia nou­dat­ta­vat vain ne, jot­ka nou­dat­taisi­vat suosi­tuk­si­akin, mut­ta heille aiheutuu turhaa hait­taa, kun taas ne, jot­ka eivät piit­taa suosi­tuk­sista, eivät piit­taa tästäkään.

Olen­naista on, että oman koti­talouden tai muun kuplan ulkop­uolisia ei pitäisi tava­ta. Ei naa­purien kut­sumis­es­ta kylään ole hait­taa, jos tapailee vain heitä. Muual­la tästä on pystyt­ty säätäämään, mut­ta meil­lä ollaan juridis­es­ti kädettömiä.

Suo­ma­lainen keino­va­likoima on todel­la köm­pelö, kun sitä ver­taa mui­hin Euroopan mai­hin. Tiedän, että val­ti­oti­eteil­i­jän ei pitäisi puhua mitään peru­soikeusjuridi­ikas­ta, mut­ta puran silti sydäntäni.

Ekon­o­mistille opete­taan, että on eri­laisia hyviä asioi­ta, joiden välil­lä on jokin järkevä vai­h­to­suhde. Vai­h­to­suh­teesta eri ihmiset ovat vähän eri mieltä, mut­ta mitään asi­aa ei pide­tä ääret­tömän arvokkaana. Ääretön nimit­täin on tosi iso.

Peru­soikeusa­jat­telu läh­tee tietys­tä minim­i­ta­soista, jodi­en alit­ta­mi­nen vähääkään ei tule kyseeseen, mut­ta joiden ylit­tämi­nen reilustikin on hyödytön­tä. Ekon­o­mistin silmis­sä aivan kum­malli­nen hyötyfunktio.

Kiihkomielisin peru­soikeusa­jat­teli­ja joutuu kuitenkin myön­tämään, että joskus peru­soikeu­den ovat tosilleen vas­takkaisia.  Jostakin peru­soikeud­es­ta pitää tin­kiä, ettei toista loukat­taisi. Esimerkik­si ihmisen oikeus elämään voi ylit­tää sen, ettei henkilöä saa tes­ta­ta rajoilla.

Sil­loin, kun kak­si peru­soikeut­ta on vas­takkain, minus­ta peru­soikeusjuris­tille kuu­luu ris­tiri­idan havait­sem­i­nen, mut­ta ei eri asioiden pun­nit­sem­i­nen keskenään. Se on enem­män mielipi­de­ti­eteelli­nen asia ja kuu­luu poli­it­tiseen hark­in­taan. Eri asia on, jos hän esit­tää keinon, jol­la yhtään peru­soikeut­ta ei tarvitse vaarantaa.

Ottaes­saan kan­taa kah­den peru­soikeu­den välil­lä, peru­soikeusjuristi joutuu joskus perusteluis­saan puut­tumaan sub­stanssi­a­sioi­hin. Joskus har­voin on kyse sub­stanssi­asi­as­ta, jon­ka tun­nen mielestäni hyvin. Olen joutunut huo­maa­maan, että peru­soikeusjuristi saat­taa tun­tea sub­stanssipuolen joskus todel­la pin­ta­puolis­es­ti tai on ymmärtänyt sen peräti väärin, mut­ta sei ei hait­taa var­man kan­nan esittämistä.

Jos olemme sitä mieltä, että muista peru­soikeuk­sista voidaan tin­kiä ihmis­ten hen­gen säästämisek­si, sen jäl­keen näitä toimia tulisi minus­ta pohtia siltä kannal­ta, kuin­ka paljon niistä on hait­taa eikä enää mure­htia mui­ta peru­soikeuk­sia, joi­ta riko­taan joka tapauksessa.

Näin toimien pää­sisimme paljon tehokkaampi­in ja samal­la vähem­män haitallisi­in rajoituksiin.

Ainakin pitäisi olla oikeus luop­ua jostain peru­soikeud­es­ta, jos sen soveltamis­es­ta kokee ole­van itselleen vain haittaa.

Sel­ven­nän tätä esimerkil­lä. Sak­sas­sa baarien kaut­ta levit­tyviä tar­tun­to­ja tor­jut­ti­in tehokkaasti sil­lä, että baari­in tule­vien piti antaa henkilöti­eton­sa, jot­ta jos kävisi ilmi, että siel­lä on ollut joku tar­tun­nan saanut, kaik­ki altiste­tut saataisi­in kiin­ni. Meil­lä tämä ei käy, kos­ka moi­sen rek­isterin pitämi­nen rikkoo perusoikeuksia.

Eihän niitä henkilöti­eto­ja tarvitse kenenkään antaa. Siltä vält­tyy, kun ei mene siihen baari­in. Eihän se ole hänen kannal­taan sen pahempi vai­h­toe­hto kuin se, että baari­in meno kiel­letään kaik­il­ta. Niiden muiden kannal­ta se on huonom­pi vaihtoehto.

= = = =

Muuten olen sitä mieltä, että rajoituk­set pitää pois­taa rokote­tu­il­ta sen jäl­keen, kun ensim­mäisen piikin saamis­es­ta on kulunut 20 päivää. Teo­ri­as­sa voi sil­loinkin tar­tut­taa, mut­ta ris­ki on laskenut kovin alas.

Eri­tyisen kum­mallise­na pidän lehdestä luke­maani kan­taa, että rokote­tut eivät saa saa­da mitään sel­l­aisia oikeuk­sia, jot­ka kiel­letään roko­tuk­sista kieltäy­tyviltä kulku­tau­timyön­teisiltä, kos­ka ihmisil­lä on oikeus kieltäy­tyä roko­tuk­sista. Aaagh!