Helsingin vihertyminen

Suun­taan­sa etsi­väs­sä Viet­na­mis­sa on havait­tu, että maa­il­man Poh­jois­maat ovat maa­il­man par­haat maat ja nii­den pää­kau­pun­git maa­il­man par­haat kau­pun­git. Sel­lai­sek­si Viet­nam­kin halu­aa. Täs­sä tar­koi­tuk­ses­sa Ho Chi Min­hin Ful­bright ‑yli­opis­to jär­jes­ti tänään Poh­jois­mai­sen semi­naa­rin. Ker­roin siel­lä Hel­sin­gin viher­ty­mi­ses­tä. Olo­suh­tei­den pakos­ta esiin­nyin etä­nä, valitettavasti.

Näin sen selitin.

Poli­tiik­ka

Hel­sin­gin suu­rin puo­lue on ollut vii­mei­set sata vuot­ta kon­ser­va­tii­vi­nen puo­lue. toi­sek­si suu­rin oli pit­kään sosi­aa­li­de­mo­kraat­ti­nen puo­lue. Nämä kak­si joh­ti­vat Hel­sin­kiä pit­kään kak­sis­taan. Vuo­den 2000 jäl­keen vih­reät ovat kas­va­neet toi­sek­si suu­rim­mak­si puo­lu­eek­si ja kil­pai­le­vat nyt suu­rim­man puo­lu­een ase­mas­ta kon­ser­va­tii­vien kans­sa. Äänes­tä­jät ovat äänes­tä­neet vih­reäm­män kau­pun­gin puo­les­ta ja se on muut­ta­nut kau­pun­gin kehi­tys­tä merkittävästi.

Aina ei vain tie­de­tä, mitä tar­koi­te­taan, kun halu­taan vih­reäm­pää kaupunkia.

Hel­sin­ki on 650 000 asuk­kaan kau­pun­ki. Met­ro­po­lia­lu­een asu­kas­lu­ku on 1,2 mil­joo­naa asu­kas­ta. Ho Chi Minh Cityyn ver­rat­tu­na Hel­sin­ki on siis pie­ni.  Hel­sin­gin kau­pun­gin pin­ta-ala on 215 km² eli asu­kas­ti­heys on noin 3000 asu­kas­ta neliö­ki­lo­met­riä koh­den eli pal­jon vähem­män kuin muis­sa poh­jois­mai­sis­sa pääkaupungeissa.

Kan­ta­kau­pun­ki (Helsinkikuvia.fi)

 

Kau­pun­gil­la on van­ha tii­vis ydin, joka on raken­net­tu ennen autois­tu­mis­ta, jol­loin lii­kut­tiin lähin­nä kävel­len. Niin­pä se on suun­ni­tel­tu tämän mukaisesti.

Vie­lä 60 vuot­ta sit­ten hen­gi­ty­sil­ma oli kan­ta­kau­pun­gis­sa epä­ter­veel­lis­tä talo­jen hii­li­läm­mi­tyk­sen, ros­kan­polt­to­uu­nien ja auto­jen pako­kaa­su­jen vuok­si. Lisäk­si lii­ken­ne häi­rit­si asu­mis­ta melun vuok­si ja muu­ten­kin. Asun­to­jen hin­nat oli­vat kan­ta­kau­pun­gis­sa mata­lam­mat kuin monis­sa lähiöissä.

Lähiöi­tä pidet­tiin ter­veel­li­si­nä, kos­ka har­vaan raken­net­tu­na nii­hin pää­si aurin­gon­va­loa eikä ilma ollut yhtä saas­tu­nut­ta, tuo­hon aikaan kan­ta­kau­pun­gis­sa. Enem­mis­tö ihmi­sis­tä asuu mel­ko tehot­to­mas­ti raken­ne­tuis­sa lähiöissä.

Pih­la­ja­mä­ki (Helsinkikuvia.fi)

Ros­kan­polt­to­uu­nit on nyt kiel­let­ty, talo­koh­tai­nen läm­mi­tys on vaih­tu­nut kau­ko­läm­pöön, lyi­jy on kiel­let­ty auto­jen polt­toai­neis­sa ja kata­ly­saat­to­rit ovat pakol­li­sia. Auto­jen mää­rää kau­pun­gin kes­kus­tas­sa on rajoi­tet­tu monin kei­noin. Nyt asu­mi­nen kes­kus­tan tun­tu­mas­sa on erit­täin halut­tua ja nyt asun­not ovat siel­lä sel­väs­ti kal­liim­pia kuin muu­al­la kau­pun­gis­sa. Hyvä­tu­loi­nen kes­ki­luok­ka on syr­jäyt­tä­nyt työ­läis­taus­tai­set asuk­kaat, jot­ka ovat muut­ta­neet lähiöihin.

Hii­li­ja­lan­jäl­ki

Pääs­töt, joi­hin kau­pun­ki voi vai­kut­taa, tule­vat talo­jen läm­mi­tyk­ses­tä ja lii­ken­tees­tä.  Tämän lisäk­si yksi­tyi­nen kulu­tus tuot­taa pääs­tö­jä, mut­ta nii­hin kau­pun­gin on vai­kea vai­kut­taa. Sii­hen tar­vi­taan val­tion ja Euroo­pan Unio­nin toimia.

Hel­sin­ki alkoi panos­taa kau­ko­läm­pöön 1960-luvul­la. Nyt noin 90 pro­sent­tia kau­pun­gin asuk­kais­ta on kau­ko­läm­mön pii­ris­sä. Aluk­si kau­ko­läm­pö tuo­tet­tiin kivi­hii­li­voi­ma­loi­den huk­ka­läm­mös­tä. Vaik­ka polt­toai­nee­na oli kivi­hii­li, tämä oli sii­hen aikaan suu­ri ilmas­to­te­ko, vaik­ka sitä ei sel­lai­se­na aja­tel­tu­kaan. Kysy­mys ilmas­ton muu­tok­ses­ta ei ollut tuol­loin esil­lä. Kau­ko­läm­pöä perus­tel­tiin rahan sääs­töl­lä ja puh­taam­mal­la hengitysilmalla.

Tavan­omai­ses­sa lauh­de­voi­ma­las­sa kivi­hii­len ener­gias­ta saa­daan säh­kö­nä tal­teen vain 40 %. Lop­pu menee huk­ka­läm­pö­nä mereen. Kau­ko­läm­pöä tuot­ta­vas­sa CHP-lai­tok­ses­sa polt­toai­neen ener­gias­ta saa­daan hyö­dyk­si 90 %.

Täs­sä vai­hees­sa on var­maan­kin rehel­lis­tä sanoa, että toi­min Hel­sin­gin ener­giayh­tiön, Helen oy:n hal­li­tuk­sen puheenjohtajana.

Meil­lä on myös maa­kaa­su­voi­ma­loi­ta, mut­ta sivuu­tan tämän, kos­ka ongel­ma­na on hiili.

Vaik­ka kau­ko­läm­pö oli aika­naan suu­ri ilmas­to­toi­mi, kau­ko­läm­mön tuo­tan­to on nyt Hel­sin­gin suu­rin pääs­tö­läh­de. Sii­hen on siis tul­ta­va muu­tos. Hel­sin­gis­sä on kak­si kivi­hii­li­lai­tos­ta, jois­ta toi­nen sul­je­taan vuon­na 2024 ja toi­nen­kin vuon­na 2029.

Toi­sin kuin Köö­pen­ha­mi­na, me pyrim­me käyt­tä­mään mah­dol­li­sim­man vähän bio­mas­saa, kos­ka emme usko sen kes­tä­vyy­teen pit­käl­lä aikavälillä.

Avai­na­se­mas­sa meil­lä ovat läm­pö­pum­put. Läm­pö­pump­pu on tut­tu jää­kaa­pis­ta, jos­sa se siir­tää läm­pöä kaa­pin sisäl­tä lauh­dut­ti­miin sen ulko­puo­lel­le. Mei­dän läm­pö­pump­pu­jem­me tavoi­te ei ole tuot­taa kyl­myyt­tä vaan läm­pöä, mut­ta jotain on kui­ten­kin jääh­dy­tet­tä­vä. Jääh­dy­tet­tä­väk­si kel­paa mikä vain: ulkoil­ma, maa­pe­rä, jäte­ve­det, meri­ve­si, teol­li­suu­den hukkalämpö.

Hel­sin­gis­sä tuo­te­taan 7 % kau­ko­läm­mös­tä jääh­dyt­tä­mäl­lä puh­dis­tet­tu jäte­ve­si ennen sen las­ke­mis­ta mereen.

Meil­lä on kau­ko­läm­mön lisäk­si myös kau­ko­kyl­mä­verk­ko, jota käy­te­tään jääh­dyt­tä­mään kiin­teis­tö­jä kaup­po­jen kyl­mä­ka­lus­tei­ta ja esi­mer­kik­si tie­to­ko­ne­sa­le­ja. Täs­tä syn­ty­vä läm­pö käy­te­tään myös kaukolämpönä.

Jos siis sinul­la on Hel­sin­gis­sä lii­an kuu­ma, ener­giayh­tiö myy sinul­le kyl­myyt­tä, ja kun otat suih­kun, yhtiö myy läm­mön sinul­le takai­sin. Kun suih­ku­ve­si menee vie­mä­riin, se jääh­dy­te­tään uudes­taan ja sitä­kin teh­dään kaukolämpöä.

Kau­ko­kyl­mä ei ole Hel­sin­gis­sä ole ymmär­ret­tä­vis­tä syis­tä mikään iso ener­gia­läh­de tal­vel­la, mut­ta on kesäl­lä mer­kit­tä­vä. Viet­na­mis­sa poten­ti­aa­li kau­ko­kyl­mäl­le voi­si var­maan­kin olla pal­jon suurempi.

Tämän tek­no­lo­gian imple­men­toin­nis­sa me voi­sim­me hyvin­kin teh­dä yhteistyötä.

Lii­ken­ne

Hel­sin­ki­läi­set vau­ras­tui­vat 1960-luvul­la nopeas­ti ja osti­vat jou­kol­la auto­ja. Seu­rauk­se­na oli val­ta­via lii­ken­ne­ruuh­kia ja pal­jon lii­ken­teen melua ja pako­kaa­su­ja.  Kau­pun­gin­val­tuus­to päät­ti vuo­na 1970, että tätä me emme halua, ja muut­ti muut­taa lii­ken­ne­po­li­tii­kan suun­nan. Aloim­me sub­ven­toi­da jouk­ko­lii­ken­net­tä, teim­me bus­si­kais­to­ja ja rajoi­tim­me autoil­la teh­tä­vää työ­mat­ka­lii­ken­net­tä kes­kus­taan rajoit­ta­mal­la pysä­köin­ti­paik­ko­jen määrää.

Itä­väy­lä 1970. Mat­ka Puo­ti­las­ta kes­kus­taan kesi aamu­ruuh­kas­sa 45 minuut­tia (Helsinkikuvia.fi)

Jouk­ko­lii­ken­net­tä tue­taan niin, että mat­ka­li­put peit­tä­vät vain 50 pro­sent­tia kuluis­ta. Lopun mak­sa­vat veron­mak­sa­jat kunnallisverona.

Jul­ki­nen lii­ken­ne kul­kee pää­asias­sa säh­köl­lä. Meil­lä on met­ro, rai­tio­vau­nu­verk­ko ja rau­ta­tei­den lähi­lii­ken­ne. Enem­mis­tö bus­seis­ta on die­sel­bus­se­ja, mut­ta ne ovat kor­vau­tu­mas­sa nopeas­ti säh­kö­bus­seil­la – nopeam­min kuin on suun­ni­tel­tu, sil­lä yksi­tyi­set bus­siyh­tiöt tar­joa­vat säh­kö­bus­se­ja myös rei­teil­le, jot­ka oli tar­koi­tus ajaa vie­lä die­sel­bus­seil­la., kos­ka säh­kö­bus­sit ovat taloudellisempia.

Hel­sin­ki ja sen naa­pu­ri­kun­nat ovat raken­ta­mas­sa pika­rai­tio­teil­le. Se on kuin rai­tio­vau­nu, mut­ta isom­pi ja pidem­pi ja pysäh­tyy har­vem­min, jol­loin mat­ka­no­peus on suurempi.

Poliit­tis­ten voi­ma­suh­tei­den muu­tos näkyy sii­nä, että Hel­sin­ki panos­taa voi­mak­kaas­ti pyö­räi­lyyn raken­ta­mal­la nope­aa pyö­rä­tie­verk­koa. Pyö­räi­ly on ter­veel­lis­tä, saas­tee­ton­ta, melu­ton­ta ja se vie vähän tilaa. Inves­toin­nit auto­lii­ken­teen hyväk­si ovat kui­ten­kin kym­men­ker­tai­set ver­rat­tu­na inves­toin­tei­hin pyö­räi­lyn hyväksi.

Kes­kus­ta jalankulkijoille

Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa lii­ken­teel­tä on otet­tu tilaa jalan­kul­ki­joil­le muut­ta­mal­la katuo­ja käve­ly­ka­duik­si. Tämä poli­tiik­ka ei ole ollut miten­kään ris­ti­rii­da­ton­ta. Autoi­li­jat eivät ole sii­tä pitä­neet eivät­kä naa­pu­ri­kun­tien asuk­kaat. Jul­ki­sen lii­ken­teen pal­ve­lu­ta­so ei ole naa­pu­ri­kun­nis­sa yhtä hyvä kuin Hel­sin­gis­sä ja sik­si autoa käy­te­tään enemmän.

Kes­kus­ka­tu 1969 (Helsinkikuvia.fi)
Kes­kus­ka­tu nyt

On myös pelät­ty, että kes­kus­tan kau­pat menet­tä­vät asiak­kai­taan kau­pun­gin ulko­puo­li­sil­le automarketeille.

Säh­köi­set kulkuneuvot

Sivuu­tan kysy­myk­sen säh­kö­au­tois­ta, kos­ka Oslon puheen­vuo­ros­sa aihet­ta käsi­tel­tiin runsaasti.

Kan­nat­taa huo­ma­ta, että eri­lai­set säh­kö­käyt­töi­set kak­si­pyö­räi­set ajo­neu­vot ovat yleis­ty­neet huo­mat­ta­vas­ti nopeam­min kuin säh­kö­käyt­töi­set autot.

 

Kaik­ki eivät iloit­se säh­köis­ten pot­ku­lau­to­jen ilmaan­tu­mi­ses­ta kau­pun­kei­hin, mut­ta minä näen niis­sä kau­pun­ki­lii­ken­teen tule­vai­suu­den.  Ne ovat kevei­tä, vie­vät mität­tö­män vähän tilaa, kul­ke­vat säh­köl­lä, eikä nii­tä tar­vit­se omis­taa, kos­ka ne voi vuo­kra­ta helposti.

Uskon, että eri­lai­set säh­köl­lä kul­ke­vat kak­si­pyö­räi­set tule­vat mul­lis­ta­maan kau­pun­ki­lii­ken­teen. Hel­sin­gis­sä tätä rajoit­taa tal­vi ja lumi, mut­ta ete­läm­pä­nä ei ole tätä­kään rasitetta.

En ole ollut kos­kaan Ho Chi Min­his­sä, mut­ta olin run­sas 10 vuot­ta sit­ten Hanois­sa. Tuli vai­ku­tel­ma, että siir­ty­mi­nen säh­kö­moot­to­ri­pyö­riin ja säh­kö­pol­ku­pyö­riin voi­si paran­taa kau­pun­gin ilmaa huomattavasti.

 

Tii­vis vai väljä? 

Hel­sin­ki on ver­rat­tain väl­jäs­ti raken­net­tu kau­pun­ki. Tämän seu­rauk­se­na mat­kat ovat pit­kät ja asui­na­luei­den pal­ve­lu­ta­so on heikko.

Vii­me aikoi­na kau­pun­ki­suun­nit­te­lus­sa on suo­sit­tu pal­jon tii­viim­pää raken­net­ta: kor­keam­pia talo­ja lähem­pä­nä toi­si­aan. On alet­tu puhua 15 minuu­tin kau­pun­gis­ta, jos­sa val­tao­sa päi­vit­täi­sis­tä mat­kois­ta voi­daan teh­dä kävel­len, pol­ku­pyö­räl­lä tai jouk­ko­lii­ken­teel­lä 15 minuutissa.

Hel­sin­gin sata­man tava­ra­lii­ken­ne on siir­ty­nyt kes­kus­tan lähel­tä 15 kilo­met­rin pää­hän Vuo­saa­reen, mikä on teh­nyt mah­dol­li­sek­si kaa­voit­taa pal­jon asun­to­ja kes­kus­tan tuntumaan.

Eräs kei­no tii­vis­tää kau­pun­kia on ottaa moot­to­ri­tei­den nyt varaa­mat  val­ta­vat alu­eet rakentamiseen.

Moot­to­ri­te­diebn varaa­ma tila. Kuvas­ta puut­tuu Kehä I ja Kehä III, kos­ka nii­tä ei ole tark­joi­tus bulevardisoida.

Sil­loin moot­to­ri­tie muut­tuu kaduk­si, jos­sa on alhai­nen nopeus­ra­joi­tus, lii­ken­ne­va­lo­ja ris­teyk­sis­sä ja suo­ja­tei­tä. Kaik­ki eivät täs­tä pidä, eri­tyi­ses­ti eivät ympä­ris­tö­kun­tien autoi­li­jat. asia on yhä rii­da­na­lai­nen, mut­ta Laa­ja­sa­lon bule­var­dia jo rakennetaan.

Laa­ja­sa­lon­tie nyt
Laa­ja­sa­lon bulevardi

Tii­vis­tä­mis­tä suo­si­taan kui­ten­kin kaik­kial­la. Tämä on jaka­nut myös vih­rei­tä. Jot­kut vih­reis­tä valit­ta­vat vihe­ra­luei­den jää­mis­tä raken­ta­mi­sen alle.

On alet­tu puhua 15 minuu­tin kau­pun­gis­ta, jos­sa kaik­ki päi­vit­täin tar­vit­ta­va on 15 minuu­tin käve­ly­mat­kan, pyö­rä­mat­kan tai jouk­ko­lii­ken­ne­mat­kan pääs­sä. Se edel­lyt­tää aivan toi­sen­lais­ta kaupunkirakennetta.

Tii­vis­tä­mäl­lä asui­na­luei­ta ja saam­me parem­mat pal­ve­lut käve­lye­täi­syy­del­le, pal­jon parem­man pal­ve­lu­ta­son ja jouk­ko­lii­ken­teen. Asu­mi­sen alle jää vähem­män luontoa.

Toi­saal­ta se mer­kit­see monel­le, että ikku­nas­ta aukea­van kau­niin näkö­alan eteen tulee talo ja tut­tu koi­ra­nul­koi­lu­tus­puis­to menetetään.

Kal­lis asuminen

Hel­sin­gin asu­kas­lu­ku kas­vaa nopeas­ti niin kuin kaik­kien euroop­pa­lais­ten pää­kau­pun­kien. Ennen muut­ta­jat oli­vat tyy­tyi­vät asun­toon mis­sä hyvän­sä met­ro­po­lia­lu­eel­la, mut­ta vii­me aikoi­na yhä useam­pi halu­aa nime­no­maan Helsinkiin.

Olem­me onnis­tu­neet teke­mään Hel­sin­gis­tä halu­tun pai­kan asua, mut­ta tämän ikä­vä­nä puo­le­na on, että asu­mi­nen Hel­sin­gis­sä on tul­lut koh­tuut­to­man kalliiksi.

Sii­hen ei mie­les­tä­ni ole muu­ta rat­kai­sua kuin raken­taa Hel­sin­kiin pal­jon lisää asuntoja.

Kaik­ki eivät ole täs­tä samaa miel­tä. Kun­nal­li­ses­sa demo­kra­tias­sa äänioi­keus on kau­pun­gin nykyi­sil­lä asuk­kail­la, ei tule­vil­la asukkailla.